Leppoistamalla nollakasvuun

Suomes­sa vierailleet kasvukri­it­tiset talousti­eteil­i­jät syyt­tivät (Ran­skan) vihre­itä siitä, etteivät nämä ole kyllin pon­nekkaasti olleet pysäyt­tämässä taloudel­lista kasvua.

Mis­sähän kansan­taloudessa on ruu­vi, jol­la kasvu pysäytetään. Toki nos­ta­mal­la reaa­liko­rko kymme­neen pros­ent­ti­in saadaan kasvu alas. Samaan pystyy myös raju vero­jen koro­tus ilman julk­isten meno­jen vas­taavaa kasvua. Molem­mis­sa tavois­sa on se vika, että seu­rauk­se­na on laa­ja työt­tömyys ja suuri yhteiskun­nalli­nen onnettomuus.

Kokon­ais­tuotan­to on karkeasti työn tuot­tavu­us ker­rot­tuna työn määräl­lä. Kokon­ais­tuotan­non kasvu voidaan pysäyt­tää pysäyt­tämäl­lä tuot­tavu­u­den kasvu. Kiel­letään kaik­ki ratio­nal­isoin­ti ja automa­ti­soin­ti. Ran­skalainen talousti­eteil­i­jä tun­tui tätä kan­nat­ta­van kehues­saan, kuin­ka paljon työtä syn­tyy esimerkik­si biopolt­toainei­den tuotan­nos­sa per­in­teisin menetelmin.

Toinen vai­h­toe­hto on tehdä työtä vähem­män. On vähän han­kala sanoa ali­palkat­ulle köy­hälle, että siir­ry osapäivä­työhön ja kulu­ta vieläkin vähemmän.

Paljon toden­näköisem­pää on lep­pois­tamisen yleistymi­nen vähän parem­min koulutet­tu­jen ja siis parem­pi­palkkaisten kesku­udessa. Täl­lainen vai­heit­tainen muu­tos on meneil­lään. Eräs VM:n virkamies valit­ti min­ulle, että vero­ja ei tule tarpeek­si, kos­ka nuoret koulute­tut laiskot­tel­e­vat ja tyy­tyvät pienem­pi­in ansioi­hin. Samaa ilmiötä on myös koti­hoidontuen suo­sion kasvu – myös hyvä­palkkaisten kesku­udessa, vaik­ka val­in­ta on heille hyvin kallis.

Vapaae­htoinen, henkilöko­htainen rahan vai­h­t­a­mi­nen vapaa-aikaan on minus­ta hyvin ter­veelli­nen ilmiö. Tätä ei pidä pahek­sua, päin­vas­toin; ei ahneut­ta ainakaan ennen ole hyveenä pidet­ty. Lep­pois­tamisen kaut­ta tapah­tu­va muu­tos sujuu lep­poisas­ti. Se ei tuo­ta työt­tömyyt­tä, ei tosin myöskään työn jakamisen kaut­ta juuri vähen­näkään työttömyyttä.

Val­tio­varain­min­is­ter­iölle se tietysti aiheut­taa vähän murhet­ta, kos­ka vero­tuk­semme perus­tuu läh­es yksi­no­maan palkkaveroi­hin. Verokan­nat siis tule­vat nouse­maan, mut­ta maltillisesti.

Tämä eri vaa­di poli­itikoi­ta päätök­siä. Ihmiset tekevät sen itse.

110 vastausta artikkeliin “Leppoistamalla nollakasvuun”

  1. Lep­pois­tamista estää lähin­nä asumisen kalleus. Jos tarkoituk­se­na on pitää kansa ja hyvink­oulute­tut töis­sä 11kk/v ja 40h/vko, niin pitää huole­htia, ettei asum­i­nen halpene. 

    Ehkäpä etä­työ lisään­tyy, ja lep­pois­ta­jat muut­ta­vat maaseudulle rato­jen lähelle ja tekevät sieltä duu­nia pari-kolme päivää viikossa. 

    Tai sit­ten lep­pois­ta­jat älyävät tyy­tyä halvem­pi­in (=pienem­pi­i­in) asun­toi­hin pidem­pi­en lomien rahoittamiseksi.

    1. Lep­pois­tamista estää lähin­nä asumisen kalleus

      Sik­si lep­pois­t­a­mi­nen onkin alka­mas­sa per­i­jä­sukupolves­ta, joka saa käyt­töön­sä velat­toman asun­non. Muiden pitää lep­pois­tua jos­sain muual­la kuin Helsingis­sä. Eri­tyisen lep­poisaa elämästä tulee, kun perii asun­non Helsingis­sä ja muut­taa vaik­ka Mikkeliin

  2. Otso, lep­pois­t­a­mi­nen tuo muas­saan muitakin ongelmia kuin verovaro­jen riit­tävyys­songel­man. Julki­nen sek­tori on vaikeuk­sis­sa esimerkik­si lääkärien riit­tävyy­den kanssa, kun lääkärit eivät enää suos­tukaan tekemään 60 tun­tisia työvi­ikko­ja. Kun työvi­ikko putoaa esimerkik­si 30 tun­ti­in, niin lääkäre­itä tarvi­taan kaksinker­tainen määrä saman hoidon tuottamiseen.

  3. Lep­pois­t­a­mi­nen on klassi­nen trade-off kah­den kuole­man­syn­nin välil­lä, nimit­täin laisku­u­den ja ahneu­den. Suo siel­lä, vetelä täällä.

  4. “Mis­sähän kansan­taloudessa on ruu­vi, jol­la kasvu pysäytetään.”

    Ehkä kasvul­la tarkoite­taan tässä jatku­vaa luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­sen lisään­tymistä eikä niinkään palvelui­ta (eli sitä, että par­turi myy palvelu­jaan hiero­jalle ja hiero­ja par­turille). Kai nor­maalit ohjaus­toimet, kuten vero­tus, käyvät. Hait­taverot tun­tu­vat luon­nol­lisil­ta vihreästä näkökul­mas­ta katsottuna.

    “Vapaae­htoinen, henkilöko­htainen rahan vai­h­t­a­mi­nen vapaa-aikaan on minus­ta hyvin ter­veelli­nen ilmiö.”

    Samaa mieltä. Mut­ta työn tai tuot­tavu­u­den vähen­tämi­nen ei minus­ta ole tarpeen. Vain ympäristölle aiheutu­vaa kulu­tus­ta tulisi vähen­tää. On ihan ok kek­siä tapo­ja tuot­taa enem­män vihan­nek­sia kasvi­maal­la, ja lisätä työn määrää kasvukaut­ta piden­tämäl­lä, jos kasvi­maa pysyy entisen kokoise­na ja rasite ympäristölle pysyy entisel­lä tasolla.

    “On vähän han­kala sanoa ali­palkat­ulle köy­hälle, että siir­ry osapäivä­työhön ja kulu­ta vieläkin vähemmän.”

    Tuon kaverin työn määrää ei tarvitse rajoit­taa, pait­si jos hänen tekemän­sä työ on haitallista ympäristölle. Hänen kulu­tus­taan tulee valitet­tavasti joil­tain osin rajoit­taa — tietenkin ympäristöä rasit­tavia kulutustottumuksia.

    Min­un maail­manku­vas­sani kyse on siitä, että aiem­pi talouden malli, jos­sa ihmi­nen oli pieni tek­i­jä maa­pal­lon ekosys­tee­mis­sä, on tul­lut tien­sä päähän. Enää ei ole uut­ta luon­toa val­loitet­tavak­si ja uusia man­tere­i­ta löy­det­täväk­si. Ovat ihmiset oppi­neet kodeis­saankin pitämään omat lelun­sa omas­sa huoneessaan, ja ole­maan saa­mat­ta aivan kaikkea halu­a­maansa lelukau­pas­sa, ja silti kek­simään hauskaa tekemistä sis­arusten kanssa. Ei tämän uuden maail­man­talouden pitäisi olla peri­aat­teessa sen kum­mem­pi jut­tu. Toki aikuiset ovat han­kalampi tapaus kuin lapset :-).

  5. Mitä jos lep­pois­te­taan kansakun­nan “puu­tarhan” hoidosta. 

    Suomes­sa on pel­toa 2,3 miljoon­aa hehtaaria eli “hoito­suhde” on run­sas hehtaari jokaista työl­listä kohden. Ruot­sis­sa ja Sak­sas­sa vas­taa­va hoito­suhde on 0,3 hehtaaria.

    Mik­si meil­lä rakaste­taan pel­toa kolme ker­taa enem­män kuin muualla? 

    Se tulee kalli­ik­si, sitoo resursse­ja ja näin estää talouden kasvua.

  6. Talouskasvu on ennenkaikkea tuot­tei­den paran­tu­mista. Eli esimerkik­si sitä että ben­sa-auton tilalle tulee sähköau­to. Enkä edes minä voi nähdä miten vihreät tuo­ta edes halu­aisi­vat vastustaa.

  7. Työkaveri tuos­sa juuri lep­poisti itsen­sä. Vai­h­toi (itse mak­se­tun) omakoti­talon yksiöön ja uudehkon maantielaivansa kymme­nen vuot­ta van­haan sopi­van kokoiseen. Seu­raavak­si vuorot­telu­va­paalle. Kyl­lä se onnis­tuu, kun vaan uskaltaa hypätä vauhdis­sa junasta.

  8. Eikö tämä aihe liity ensisi­jais­es­ti ympäristöön ja luon­non­va­roi­hin? Mate­ri­aalisen kulu­tuk­sen vähen­tämi­nen tarkoit­taa kai käytän­nössä talouden supis­tamista, vaik­ka pystym­mekin kuvit­tele­maan ääri-imma­te­ri­aalisen talouden.

  9. Kuin­ka Nokia voi lep­pois­tua ja kil­pail­la kan­sain­välis­ten haas­ta­jien­sa kanssa? Ei tietenkään mitenkään. Kuin­ka lääkärikun­ta, kuten yllä jo todet­ti­in, voi lep­pois­tua, ilman että ter­vey­den­hoidon kri­isi kasaan­tuu entis­es­tään? Kuin­ka ter­apeut­tien ammat­tikun­ta voi lep­pois­tua, ilman että nuorisop­syki­a­tri­an kri­isi pahe­nee entis­es­tään? Kuin­ka opet­ta­jien ammat­tikun­ta voi lep­pois­tua, ilman että luokkakoot kas­va­vat tai opetuk­sen määrä tai taso vähe­nee? Kuin­ka julkisen liiken­teen kuskit voivat lep­pois­tua, ilman että liikenne rupeaa ruuhkautumaan?

    Teh­dyn työn määrä vähe­nee. Onko tämä toiv­ot­tavaa? Mil­lä aloil­la? Jo nyt on vaikea löytää toiv­ot­tua työvoimaa, eli kuka tek­isi lep­pois­tu­mis­es­ta seu­raa­van tekemät­tömän työn ter­vey­den­hoi­dos­sa tai suo­ma­laisen liike-elämän kil­pailukyvyn takaamises­sa kan­sain­välis­ten haas­ta­jien­sa puris­tuk­ses­sa? Kuka sen mak­saisi ja kuin­ka kannattavasti?

    Jos Suomen talouskasvu jäisi muista län­si­maista jäl­keen tämän lep­pois­tu­misen myötä, niin meiltä pian hupenisi kyky uus­in­taa tuotan­tovä­lineistöämme uusim­man teknolo­gian tasolle, sil­lä ei sitä meille alen­nuk­sel­la myytäisi. Samoin kulu­tushyödyk­keet oli­si­vat kalli­impia palkan ostovoiman laskiessa.

    Entä mitä ihmiset oikeasti tek­i­sivät sil­lä lisään­tyneelle vapaa-ajal­la, jot­ta se olisi mene­tys­ten arvoista? Alen­tunut suh­teelli­nen elin­ta­som­me­han tek­isi esimerkik­si ulko­maan­matkailun meille aikaisem­paa kalliimmaksi. 

    En ole ikinä pystynyt näkemään “vau­raus ja aika” ‑filosofi­an mielekkyyt­tä. Mielestäni se hajoaa kasaan vähänkään läheisem­mässä ratio­naalises­sa tutkailussa.

  10. Nykyi­nen hal­li­tus perusteli 2008 hyvä­tu­loisille suun­nat­tu­ja veronkeven­nyk­siä kan­nustet­tavu­udel­la. Ajatuk­se­na ilmeis­es­ti oli, että työ­narko­ma­ni­as­ta stres­saan­tuneet toim­i­henkilöt rääkkäi­sivät itseään vielä enem­män, kun käteen jäävä tulo on suurempi.

    Mut­ta hal­li­tuk­sen veronkeven­nyk­sil­lä taisikin olla päin­vas­tainen vaiku­tus. Kun hyvä­tu­loiset saavut­ta­vat var­al­lisu­us­tarpeet aikaisem­min ja helpom­min, niin he ryhtyvät lep­pois­ta­maan elämäänsä. 

    Taval­liset perus­du­u­nar­it joutu­vat mak­sum­iehik­si, kos­ka he eivät pääse lep­pois­tamisen tasolle omin voimin sit­ten millään. 

    Lie­neekö hal­li­tus viisas­tunut, kun kään­si ket­terästi takkia ja ryhtyi laman isket­tyä perustele­maan kyseisiä veronkeven­nyk­siä elvytyksellä?

    Vai oliko kan­nustet­tavu­udel­la perustelem­i­nen vain tyyp­il­listä poli­it­tista kansan hui­jaamista, jol­la ajet­ti­in etu­ja oma­lle kannattajakunnalle?

  11. Lep­pois­t­a­mi­nen­han on ollut käyn­nis­sä yli sata vuot­ta. Tuot­tavu­u­den lisäyk­ses­tä on otet­tu osa elin­ta­sona ja osa vähen­tyneen työn ja lisään­tyneen vapaa-ajan paran­ta­mana elämän­laatu­na. Voisi uskoa että tuo kehi­tys jatkuu kutakuinkin entisellään.

    1. Suomes­sa tehdään asukas­ta kohden työtä suun­nilleen yhtä paljon kuin sata vuot­ta sit­ten. Pien­tiloil­la oli talvel­la hyvin leppoisaa.

  12. “Talouskasvu on ennenkaikkea tuot­tei­den parantumista.”

    Kyl­lä, ja vähän laa­jem­min san­ot­tuna myös tuotan­non tehos­tu­mista. Yhä pienem­mäl­lä panos­tuk­sel­la saadaan aikaan yhä enem­män. Tämä tren­di heikkenisi huo­mat­tavasti, jos talouskasvu lopetet­taisi­in poli­it­tisel­la päätök­sel­lä. Siinähän sitä kuses­sa vas­ta oltaisi­in, kun näköpi­iris­sä olisi vain luon­non yhä pahenevaa tuhou­tu­mista. Ihmiskun­ta olisi taas malthusi­laises­sa helvetissä.

  13. Samaa ilmiötä on myös koti­hoidontuen suo­sion kasvu – myös hyvä­palkkaisten kesku­udessa, vaik­ka val­in­ta on heille hyvin kallis. 

    Tähän liit­tyen. Osit­taisen hoitora­han ehdot ovat niin pöljät, että sen käyt­tämi­nen lep­pois­tamiseen onnis­tuu vain harvoilta.

    1. sitä saa osa-aikatyöstä vain, jos työpäivää on lyhen­net­ty nimeno­maa las­ten­hoidon vuoksi
    2. sen saadak­seen pitää olla ollut samas­sa työssä vähin­tään 6 kk

    Käytän­nössä oikeut­ta ei ole, 1) jos vai­h­taa työ­paikkaa, 2) aloit­taa uudessa työssä tai 3) tekee osa-aika työtä jo valmiiksi.

    Äidin (tai isän), jol­la ei ole van­hempainva­paan päät­tyessä työ­paikkaa odot­ta­mas­sa on näin ihan mah­do­ton jäädä osit­taiselle hoito­va­paalle. Lisäk­si osit­tais­es­ta hoitora­has­ta on turha unek­sia, jos hakee suo­raan osa-aikatyötä voidak­seen olla enem­män las­ten­sa kanssa.

    Kun tietää, miten pitkät las­ten hoitopäivät ovat, jos tekee täyt­tä päivää, niin ei ihme, että moni jää sit­ten kokon­aan kotiin.

  14. Erit­täin hyvä kirjoitus. 

    Yrit­teliäisyys on mielestäni yksi ihmisen peru­som­i­naisuuk­sista enkä usko, että ran­skalaisen utopia voisi toteu­tua ilman pakkokeinoja.

    Talouskasvua oleel­lisem­paa olisi kuitenkin puhua hyv­in­voin­nin kasvus­ta. On selvää evi­denssiä, että hyv­in­voin­tia voi kas­vat­taa läh­es rajat­tomasti, vaik­ka luon­non­va­ro­jen käyt­tö ei kas­vaisikaan (esim. parem­min tuote­tu­il­la palveluil­la ja lait­teil­la, jot­ka hyödyt­tävät ihmisiä enem­män kuin aiem­mat laitteet).

    Kan­natan vihrei­den aja­tus­ta siitä, että raa­ka-ainei­den käyt­töä tulisi rankasti verot­taa ja edelleen jät­tei­den käsit­te­ly tulisi hoitaa niin, että toim­i­joil­la on taloudelli­nen intres­si kier­rät­tää ja hyö­tykäyt­tää jätettä. 

    Työn vero­tuk­ses­ta sen sijaan pitäisi asteit­tain yrit­tää luop­ua, kos­ka siitä seu­raa turhaa byrokra­ti­aa, joka esimerkik­si lisää pimeästi teete­tyn työn määrää, ja se kohtelee epäreilusti palvelu­alo­ja, jot­ka ovat hyv­in­voin­nin kasvus­sa keskeisiä.

  15. Onko tuos­ta työn määrästä sata vuot­ta sit­ten jotakin ajankäyt­tö­tutkimus­takin? Olin kyl­lä elänyt siinä käsi­tyk­sessä että aina oli jotakin kor­jat­tavaa ja pelkkä talouden­hoito sinän­sä ilman elämää helpot­tavia lait­tei­ta vei melkoisen ajan siel­läkin mis­sä elet­ti­in läh­es omavaraistaloudessa eikä siis tehty töitä muille kuin vähän.

    Palkkatöis­sä nyt kai ainakin muu­tos on ihan selvä.

  16. Osmon mukaan lep­pois­t­a­mi­nen ei tuo­ta työttömyyttä.

    Mut­ta eikö lep­pois­t­a­mi­nen laske kulu­tus­ta, kun henkilöt sopeut­ta­vat elämän­ta­pansa pienem­pi­in tuloi­hin. Ruokaa tehdään enem­män itse ja käy­dään harvem­min rav­in­to­las­sa. Investoin­nit hienom­paan kesämökki­in jätetään väli­in jne. 

    Minus­ta lep­pois­t­a­mi­nen kas­vat­taa työt­tömyyt­tä. Myös verokan­to­jen nousun kaut­ta kulu­tus supis­tuu ja työt­tömyys lisääntyy.

  17. TomiA, voim­me­han toki kan­nat­taa lämpimästi sähköau­to­ja, tehokku­ut­ta ja laadukku­ut­ta. Tämä ei ole mitenkään ris­tiri­idas­sa sen kanssa, että ekol­o­gis­es­ti kestävä poli­ti­ik­ka kokon­aisuute­na, net­tomääräis­es­ti, johtaa negati­iviseen talouskasvuun.

  18. az, noin tuhan­nen ker­ran, se että sinä näet jos­sain ongelmia ei tarkoi­ta että noin yleis­es­ti “se hajoaa kasaan vähänkään läheisem­mässä ratio­naalises­sa tutkailussa”. 🙂

    Ei kan­sain­vä­li­nen liike-elämä tai asiantun­ti­ja-alat vaa­di 60+ tun­tisia työvi­ikko­ja, itseasi­as­sa nimeno­maan asiantun­ti­ja-aloil­la työa­jan kas­vat­tamisen rajahyö­ty on laske­va. Klape­ja tekee var­maan kahdek­sas­sa tun­nis­sa 30% enem­män (ei siis 33%) kuin kuudessa tun­nis­sa, mut­ta vaikka­pa laadukas­ta doku­men­taa­tio­ta tuskin.

    Jotkut ovat sitä mieltä että vaa­ti­vaa aiv­o­työtä pystyy tehokkaasti tekemään pari tun­tia päivässä, ja tämä yhtälö on sit­ten ratkot­tu niin että lop­puai­ka haukotel­laan aiv­o­työtä vaa­ti­mat­tomis­sa palavereis­sa. 🙂 Use­an lyhen­nyt­tyä työvi­ikkoa tekevän koke­mus on ettei työmäärä tai tuot­tavu­us muu­tu mitenkään, aikansa vaan käyt­tää tehokkaam­min. Tästä tosin seu­raa että tuot­tavu­us ei laske, eli täl­lä ruuvil­la ei talouskasvu katkea.

  19. Az:n käsi­tys on vähän kum­malli­nen. Yhteiskun­ta koos­t­uu ihmi­sistä, joten hyv­in­voin­ti on sitä, mitä ihmiset koke­vat itselleen hyödyl­lisek­si. Kri­ti­ik­ki on väärää kolmes­ta syystä.

    Ensik­sikin, se, että työtä tehdään vähem­män, kun tuot­tavu­us nousee, ei ole vält­tämät­tä niin olen­naista sille, miten teknolo­gian kehi­tys ja käyt­töönot­to reagoi. Voi olla, että täl­lainen ten­denssi kas­vat­taa insen­ti­iviä investoi­da tuot­tavu­ut­ta lisäävään teknolo­giaan. Teknolo­gia ja työvoima ovat osit­taisia sub­sti­tu­ut­te­ja, joten jos työvoiman tar­jon­takäyrä siir­tyy ylöspäin, teknolo­gia tulee houkuttelevammaksi. 

    Toisek­seen, Kos­ka reaa­liko­rot ovat nyt olleet jo vuosikaudet nol­lis­sa eikä inflaa­tio ole jyl­län­nyt, tämä näyt­täisi tarkoit­ta­van sitä, että pääo­ma nyt vaan on hal­paa. Kos­ka pääo­ma on hal­paa, myös sen kor­vaami­nen on toden­näköis­es­ti halpaa. 

    Kol­man­nek­si, kos­ka yksilö­ta­sol­la lep­pois­t­a­mi­nen tarkoit­taa vähem­män tehtyjä työ­tun­te­ja, lep­pois­t­a­mi­nen näkyy yksilön kulu­tuk­ses­sa. Jos yksilöi­den ja per­hei­den kulu­tus vähe­nee lähin­nä ulko­mail­la tuote­tun kulu­tus­tavaran suh­teen, ei ole mitään syytä, mik­si kansan­taloudel­la olisi vähem­män varaa han­kkia teknolo­giaa ulkomailta. 

    Keksin muitakin syitä.

  20. En tiedä tarkko­ja yksi­tyisko­htia ajankäytöstä sata vuot­ta sit­ten, mut­ta yleinen lin­ja oli, että talvel­la tehti­in töitä myös rankasti. Naisil­la oli hom­mia eläin­ten (Suo­mi oli merkit­tävä voin viejä) ja las­ten kanssa, miehillä metsätöissä. 

    On kuitenkin tot­ta, että sel­l­aisil­la alueil­la, jois­sa ei oltu päästy markki­na­t­aloud­es­ta kiin­ni elät­ti­in maanvil­je­lyl­lä. Ihmiset vaipui­v­at kuvausten mukaan liki talvi­uneen. Sel­l­ais­takin kur­jal­is­toa Suomenkin syr­jäseuduil­la oli vielä sata vuot­ta sit­ten — siis kur­jal­is­toa siinä mielessä että elet­ti­in sato­jen eli säi­den armoil­la, kun ei ollut vai­h­toe­htoisia tuloja.

  21. Sep­po S:

    Nykyi­nen hal­li­tus perusteli 2008 hyvä­tu­loisille suun­nat­tu­ja veronkeven­nyk­siä kannustettavuudella.

    Nämä eri­tyis­es­ti hyvä­tu­loisille suun­natut verokeven­nyk­set ovat kyl­lä leg­en­daa. 2008 veroast­eikkoa alen­net­ti­in tasaiset 0,5% ja 2009 1,5% asteikon ala- ja 1,0% yläpäässä.
    Lisäk­si on koko ajan suosit­tu pien­i­t­u­loisia nos­ta­mal­la kun­nal­lisvero­tuk­sen ansiotulovähennystä.

  22. Lep­pois­t­a­mi­nen ja voimaannuttaminen.

    Kak­si karmein­ta kek­sit­tyä sanajohdannaista.

    Itse asi­a­han on van­ha, jo muinaiset kreikkalaiset pitivät vapaana vain ihmistä, joka pystyi keskit­tymään ajat­telu­un työn tekemisen sijasta.

  23. Tiedemies:

    Kos­ka reaa­liko­rot ovat nyt olleet jo vuosikaudet nol­lis­sa eikä inflaa­tio ole jyl­län­nyt, tämä näyt­täisi tarkoit­ta­van sitä, että pääo­ma nyt vaan on halpaa.

    Mil­ton Friedman

    “Low inter­est rates are gen­er­al­ly a sign that mon­ey has been tight, as in Japan; high inter­est rates, that mon­ey has been easy.”

    Eli en lähtis veteleen ihan noin rohkei­ta johtopäätöksiä.

  24. OS:
    >Suomes­sa tehdään asukas­ta kohden työtä suunnilleen
    >yhtä paljon kuin sata vuot­ta sit­ten. Pientiloilla
    >oli talvel­la hyvin leppoisaa.

    Rohke­nen hie­man epäil­lä näi­den “tilas­toti­eto­jen” ver­tailukelpoisu­ut­ta. Isäni syn­tyi torp­parin lapse­na alle sata vuot­ta sit­ten, ja jos lap­si­työvoiman puur­t­a­mi­nen aamus­ta iltaan ja torp­parin tai pien­ti­lal­lisen jatku­va epä­var­muus leivän riit­tävyy­destä oli “lep­poisaa”, olen mielu­um­min lep­pois­ta­mat­ta. Tuo men­neisyy­den roman­ti­soin­ti perus­tuu mielestäni yksinker­tais­es­ti tietämät­tömyy­teen men­neestä todel­lisu­ud­es­ta, joka oli raakaa, armo­ton­ta työtä.

  25. tpyy­lu­o­ma,

    Sinä olet aivan vapaa usko­maan, että kirur­gi leikkaa yhtä mon­ta poti­las­ta 30 tun­nis­sa kuin 50:ssä, tai bus­sikus­ki ajaa yhtä mon­ta vuoroa, mut­ta pidän itsel­läni vapau­den olla siitä eri mieltä. Yleistyk­sesi luo­van työn vähen­tämisen nol­lamerk­i­tyk­ses­tä työn tuot­tavu­u­teen on hyvin rajalli­nen. Se ei yksinker­tais­es­ti päde mis­sään suurem­mas­sa ammat­tiku­vien otan­nas­sa, enkä usko sen pätevän tietyn rajan alitse luo­vas­sakaan työssä. Kir­jail­i­ja esimerkik­si voi kir­joit­taa aamus­ta iltaan saat­u­aan inspi­raa­tion ja koodari koodata.

    Tiedemies,

    Sin­ul­la on var­maankin perus­teesi nähdä asia siten kuin näet, mut­ta en näe mitään syytä muut­taa kantaani.
    Omi­in silmi­i­ni perus­teesi ovat hyvin köykäisiä. Ne ovat liian yleistäviä, eivätkä kos­ke­ta esimerkik­si Suomen ja suo­ma­lais­ten yri­tys­ten ase­maa kan­sain­välisessä kil­pailus­sa sekä tämän pidem­män aikavälin vaiku­tuk­sia Suomen kansantaloudelle.
    Se, että Suomes­sa siir­ryt­täisi­in soin­in­vaar­alaiseen utopiaan/dystopiaan, ei tarkoi­ta sitä, että muut oli­si­vat halukkai­ta tekemään samoin. Tämä on hyvin keskeinen point­ti mielestäni. Ran­skan 35-tun­nin työvi­ikon kokeilu oli oman käsi­tyk­seni mukaan taloudelli­nen epäonnistuminen.

    Globaalien kult­tuuris­ten kehi­tys­lin­jo­jen (“jos kaik­ki tek­i­sivät samoin”) esit­tämi­nen on taasen aika utopis­tista, ja sil­lä on lähin­nä kuriosi­teet­ti­nen abstrak­ti merk­i­tys, kos­ka kaik­ki eivät tule toim­i­maan samoin.

    -

    Vielä nol­lakasvus­ta. Se ei pidä yllä nyky­istä elin­ta­soa vaan johtaa asteit­tain yhteiskun­nan köy­htymiseen. Nykyisen elin­ta­son ylläpitämi­nenkin edel­lyt­tää talouskasvua. Tämä on ihan talousti­eteen perustei­ta. Ran­skalainen intellek­tu­aali on kyl­lä aika turha otus, tai ollut ainakin sit­ten 1700-luvun. Camus poikkeuksena.

  26. Talouskasvun kyseenalais­t­a­mi­nen on kovin eri asia kuin sen kieltäminen. 

    Oleel­lista on havai­ta että kasvu ei voi jatkua fysikaal­i­sista resurs­seista riip­pumat­ta. Toki kasvun ja resurssien käytön yhteyt­tä voidaan vähen­tää, mut­ta täysin imma­te­ri­aa­li­nen talouskasvu olisi jotain aivan muu­ta kuin mitä tarkoita­mme nyky­isin talouskasvulla. 

    Tuot­tavu­u­den kasvu ei merk­itse talouskasvua. Se vain merk­it­see että pienem­mäl­lä inputil­la saadaan suurem­pi out­put. Jos input pide­tään samal­la tasol­la, talouskin kas­vaa. Toisaal­ta sil­lä voidaan säästää resursse­ja, jos tyy­dytään samaan out­putin määrään. — Mut­ta kun ei tul­la tyy­tymään. Mikään data ei tue tätä. Tätä degrowth tutk­i­jat ovat aika huolel­lis­es­ti doku­men­toi­neet. Tarpeet ja tarpeen­tyy­dy­tys määräävät out­putin. Tarpei­den määrä kas­vaa, kun väestö kas­vaa ja väestön vaa­timuk­set kas­va­vat. Tämä ajaa mei­dät (on ajanut jo) tör­mäyskurssille fysikaal­is­ten resurssien kanssa.

    Talouskasvun kri­ti­ik­ki on ennenkaikkea sitä että kos­ka väestö ja sen tarpeen­tyy­dy­tys ei voi enää kas­vaa ilman fysikaal­is­ten resurssien vakavaa liikakäyt­töä, län­tisen maail­man julkisen talouden vajei­den tas­apain­o­tuk­ses­sa ei ole enää real­is­tista uskoa kasvun ratkai­se­van ongelmia. Tämä on ollut mah­dol­lista tähän asti, mut­ta ei jatkos­sa. Toki kasvua voi vielä saavut­taa paikallis­es­ti ja jonkin aikaa. Mut­ta BRIC — maid­en suurten asukas­määrien tulem­i­nen osak­si mukaan län­tiseen kulu­tus- ja elin­ta­soon seu­raavien 10–20 vuo­den kulues­sa vie kasvun mah­dol­lisu­u­den, nimeno­maan kestävän kasvun mahdollisuuden. 

    Talouskasvua ei tietenkään pidä kieltää, tai alkaa tavoit­tele­maan nol­lakasvua jol­lakin finanssi- saati korkopoli­it­tisel­la toimel­la. Mut­ta julkisen talouden kestävyyt­tä ei voi­da vas­tu­ullis­es­ti ja esimerkik­si eläkekeskustelus­sa rela­van­teil­la aika­jän­teil­lä rak­en­taa talouskasvun varaan. On alet­ta­va näkemään yliku­lu­tuk­semme val­taisu­us. Lep­pois­t­a­mi­nen on yksi keino asian ratkaisemisek­si, mut­ta muitakin tarvi­taan. Työre­for­mi saat­toi olla yksi sel­l­ainen keino mut­ta se tör­mäsi ay-liik­keeseen. Asia on ehdot­tomasti enem­män kuin vain yksi­ty­ishenkilöi­den asennemuutosta. 

    On jopa niin että tehokku­u­den tavoit­telu ei ole koko sys­teemin näkökul­mas­ta enää rel­e­vant­tia. Tehot­to­muus saat­taa olla hyvästä, ei vähiten tehokkaaseen ja keskit­tyneeseen talouteen liit­tyvien riskien vuoksi.

    Var­muu­den ja väärinkäsi­tys­ten vält­tämisek­si huo­mau­tan että talouskasvua tulee tavoitel­la edelleen, Suomes­sakin, mut­ta nyt on jo luo­ta­va ske­naar­i­ot ja poli­ti­ik­ka nol­lakasvun sekä mii­nuskasvun var­alle. Eihän tämä ole poli­it­tis­es­ti vielä läpivi­etävis­sä, se on selvää.

    Olen aika vaikut­tunut itsekin siitä että tarvi­taan keskusta­lainen alka­va poli­itikko sanomaan tämä kaik­ki koke­neelle vihreälle poli­itikolle. — Ehdotan Osmo sin­ulle julk­ista väit­te­lyti­laisu­ut­ta asi­as­ta ja pyy­dän kaikkia tämän pal­stan akti­ive­ja paikalle. Mis­sä ja mil­loin? Degrowth sem­i­naari? Tuletko Osmo mukaan?

  27. Mik­siköhän Suomen val­tio (hal­li­tus­puolueet) vas­tus­ta­vat jyrkästi kaikkea leppoistamista?

    Mik­si Suomes­sa vas­tuste­taan kynsin ja ham­pain sitä, että poikkeuk­sel­lisen työt­tömyy­den val­lites­sa lyhen­net­täisi­in kaikkien työaikaa, sen sijaan, että erote­taan jotkut työt­tömik­si ja teetetään joil­lakin sel­l­aiset määrät töitä, että ter­veys menee?

    Mik­siköhän eläkkeitä pitää vält­tämät­tä myöhästyt­tää? Mik­si ei anneta ihmis­ten jäädä eläk­keelle halutes­saan ja mak­se­ta hänelle eläk­er­a­hat sen suu­ruisi­na, kuin hänelle kuu­luu etukäteis­mak­su­jen­sa suhteen. 

    Toisin sanoen, mik­si saa halutes­saan lep­pois­taa työelämään­sä? Onko kyseessä kateus vai pahansuopaisuus

  28. “Kokon­ais­tuotan­non kasvu voidaan pysäyt­tää pysäyt­tämäl­lä tuot­tavu­u­den kasvu.” Per­im­mältään vain tuot­tavu­u­den kasvu on luonut viime vuo­sisato­jen ja kiihtyvän viime vuosikym­menten talouskasvun, sil­lä kuten Osmo kom­men­tis­saan toteaa, “Suomes­sa tehdään asukas­ta kohden työtä suun­nilleen yhtä paljon kuin sata vuot­ta sit­ten.” Eikö se tarkoi­ta, että työn­teon määrä ei ole ratkai­se­vaa, lop­ul­ta­han työn­tekoa voidaan lisätä kovin rajal­lis­es­ti ja vain het­ken aikaa? 

    Mut­ta eikö tästä seu­raa, että talous ken­ties pien­tä notkah­dus­ta luku­unot­ta­mat­ta jatkaisi kasvuaan, vaik­ka työn­tekoa vähen­net­täisi­in, jos vain työn tuot­tavu­us paranee? 

    Ihan vakavasti ottaen, mik­si rähk­iä, kos­ka ei oma eikä isän­maamme hyv­in­voin­ti lop­ul­ta siitä näyt­täis ole­van kiin­ni? Työhön hioste­taan, kuten eläkeik­iä nos­ta­mal­la, kos­ka kaikkial­la kil­pail­laan, niin val­tioiden kesken ja val­tion sisäl­lä ihmis­ten kesken (kuin luon­nos­sakin). Kaik­ki keinot tarvi­taan, myös ahk­er­ampi työn­teko, jot­ta voidaan pär­jätä kil­pail­i­joille, vähitellen syr­jäyt­tää ne ja ottaa suurem­pi val­ta. Mut­ta kil­pailu jatkuu senkin jäl­keen, kos­ka aina syn­tyy uusia val­lan­tavoit­telijoi­ta. Jos siinä kil­pailus­sa häviämme lep­pois­ta­mal­la, huonos­ti meille käy, vaik­ka lep­pois­t­a­mi­nen olisi järkevää ihmiskun­nan mittakaavassa.

    Mikä sit­ten paran­taa työn tuot­tavu­ut­ta? Uudet keksin­nöt ja niiden sovelt­a­mi­nen tuotan­toon — muu­ta ei tarvit­taisi. Suurem­pi luon­non­va­ro­jen hyväk­sikäyt­tö ja uusien löy­tymi­nen ovat nekin tuot­tavu­u­den kasvun seu­raus­ta. Viimeiset 20 vuot­ta ennen kaikkea tietotekni­ikan hyväk­sikäytön jatku­va lisäämi­nen lie­nee ollut tärkein tek­i­jä työn tuot­tavu­u­den kasvu­un ja siten siis myös talouskasvuun.

  29. Jut­tuhan on niin, että seu­raavien vuosikym­me­nien ensisi­jainen haaste on luul­tavasti väestönkasvu ja tarkem­min san­ot­tuna se, että väestönkasvu kään­tyy lasku­un mah­dol­lisim­man pian. En ihan ymmär­rä, miten lep­pois­t­a­mi­nen edesaut­taisi tämän tavoit­teen saavut­tamista. Pidän pikem­min toden­näköisenä, että talouskasvun hidas­tu­mi­nen maail­man inno­vaa­tiokeskuk­sis­sa heiken­tää mahdollisuuksiamme.

  30. Az,
    minus­ta teet jonkin­laisen abstrak­tiovirheen, kun kuvit­telet että siitä, että yksit­täiset ihmiset vähen­täi­sivät työn­tekoaan, seu­raisi kansalli­nen maksutasekriisi. 

    Ensin­näkin, on var­maankin tot­ta, että jos siir­ryt­täisi­in pakotet­tuun 32 tun­nin työvi­ikkoon kaikille, niin se olisi toden­näköis­es­ti kansalli­nen katas­trofi. Sen­si­jaan on paljon elämän­ti­lantei­ta, jois­sa ihmiset mielel­lään tek­i­sivät vähän vähem­män töitä kuin nyt. Se, että yri­tys­maail­mas­sa suh­taudut­taisi­in tähän suo­peam­min, voi olla utopi­aa, mut­ta täl­laisen käsi­tyk­sen pitäisi voi­da lähteä yksittäistapauksista.

    Ensin­näkin, meil­lä AY-mafia hyvin tehokkaasti pyrkii estämään “epä­tyyp­il­lisiä” työ­suhtei­ta, eli työ­suhtei­ta, jois­sa tehdään vähem­män työ­tun­te­ja tai hie­man eri­laisin jär­jeste­lyin kuin “nor­maal­isti”. Tämä nähti­in esimerkik­si kul­je­tusalal­la jokin aika sitten. 

    Itse pidän näitä nol­lakasvu-jut­tu­ja yleen­sä aika type­r­inä, kos­ka niihin liimataan usein kaiken­laista vasem­mis­to­laista retori­ikkaa ja jotain sel­l­aista jol­la yritetään saa­da muut mak­samaan oma lekot­telu. Täl­laiseen ei tietenkään pidä lähteä. 

    Minä jotenkin kuvit­te­len, että jokaisen yri­tyk­sen toimi­va johto ja työn­tek­i­jät tietävät jotenkin parem­min, miten yri­tyk­sen kil­pailukykyyn vaikut­taa se, että jotkut sen työn­tek­i­jät tekevät lyhyem­pää päivää, kuin esimerkik­si Osmo, Az, minä, SAK tai vaik­ka EK. Suo­ma­laiseen kult­tuuri­in kuu­luu jotenkin sel­l­ainen kauhean voimakas autori­taari­nen käsi­tys, että jonkun pitää päät­tää kaikkien muiden puoles­ta jos­sain kabinetissa. 

    Kuvit­telisin, että lep­pois­tamisen ensim­mäi­nen perusedel­ly­tys — siis jos olete­taan että se voidaan tehdä tehokkaasti — on, että ihmiset noin yleen­sä voisi­vat neu­votel­la itselleen sopivia ratkaisu­ja, eikä mitään olisi ylhäältä ja ulkoapäin sul­jet­tu automaat­tis­es­ti pois. AY-fascis­tit eivät sula­ta aja­tus­ta siitä, että joku halu­aa ehkä tehdäkin vain 6 tun­tia päivässä.

  31. Jep, tuo osmon kasitys 100 vuo­den takai­sista ajoista, hm… hymy­i­lyt­taa: pareen val­os­sa runoa laulet­ti­in, isa hissuk­seen vuoli kirveen vart­ta ja ruk­ki hil­jaa nurkas­sa hyrisi… 

    Paat­aloa kan­nat­taa lukea! (Iijoes­ta 2–3 ekaa) kirkas­tuu moni asia, ja ihan var­masti ainakin leppoistajien!

    1. Käsi­tys työ­tun­tien määrästä asukas­ta kohden on peräisin esimerkik­si tästä artikke­lista, sivul­ta 35. Edel­lisen vuo­sisadan alus­sa työ­tun­te­ja asukas­ta kohden olisi 850, 1940-luvun alus­sa noin tuhat ja nyt noin 770.
      http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2004/j32-talouskasvu-ja-julkistalous/pdf/fi.pdf
      Seu­raav­il­la sivuil­la tämä on kom­ponoitu. Työl­listä kohden tehdään nyt vähem­män töitä, mut­ta työl­lis­ten osu­us on kas­vanut. Työl­listä kohden vuo­tu­is­ten työ­tun­tien määrä on laskenut noin 2100:sta noin 1700:aan. Nais­ten työssäkäyn­nin yleistymi­nen on kom­pen­soin­ut miesten työa­jan lyhentymistä.

  32. Sep­po S: “Minus­ta lep­pois­t­a­mi­nen kas­vat­taa työttömyyttä.”

    Mitä on tapah­tunut kuluneen 100 vuo­den aikana? Aineelli­nen kulu­tus on kas­vanut moninker­taisek­si, mut­ta silti työt­tömyys ei ole kadonnut.

  33. Ei kan­sain­vä­li­nen liike-elämä tai asiantun­ti­ja-alat vaa­di 60+ tun­tisia työvi­ikko­ja, itseasi­as­sa nimeno­maan asiantun­ti­ja-aloil­la työa­jan kas­vat­tamisen rajahyö­ty on laskeva.

    Väit­täisin tun­te­vani aika hyvin erästä asiantun­ti­ja-alaa, jos­sa ihmisi­in kohdis­tuu varsin kova mer­i­tokraat­ti­nen val­in­ta. Ei siel­lä kan­sain­välisel­lä huip­ul­la kyl­lä mitään 40 tun­nin työvi­ikko­ja tehdä. Varsinkin uran kri­it­tisimp­inä vuosi­na 60+ tun­tiset työvi­ikot on kyl­lä ihan normaaleja.

  34. Osmo: “Suomes­sa tehdään asukas­ta kohden työtä suun­nilleen yhtä paljon kuin sata vuot­ta sit­ten. Pien­tiloil­la oli talvel­la hyvin leppoisaa.”

    On muis­tet­ta­va myös, että 100 vuodessa koti­työt ovat vähen­tyneet huimasti. Näkemäni luke­mat ovat USA:sta, mut­ta antanevat suun­taa Suomeenkin: Vuon­na 1900: n. 60 tun­tia, vuon­na 1970 n. 20 tun­tia viikos­sa. Oliko­han per kotitalous.

  35. Jos tehtävän työn määrää vähen­netään, mon­es­sa amma­tis­sa myös työn tuot­tavu­us vält­tämät­tä las­kee. Tämä johtuu monista luon­teeltaan kiin­teistä kus­tan­nuk­sista, kuten työn­tek­i­jöi­den koulut­tamiseen kulu­vas­ta panok­ses­ta, joka sil­loin jakau­tu­isi pienem­pään määrään tuot­tavaa työtä.

    Voisi ajatel­la, että työn tekemisen määrä on jokaisen henkilöko­htainen päätös. Kokon­ais­tuotan­non määrä ja sen muu­tos eli talouskasvu muo­dos­tuu yksinker­tais­es­ti näi­den summasta.

  36. Tämä lep­pois­t­a­mi­nen tun­tuu hyvältä ajatukselta.
    Itse tosin en näe että se olisi mitenkään mah­dol­lista omas­sa tilanteessani.
    Kohtu­ullisen hyvä­tu­loise­na asiantun­ti­jaes­imiehenä koen, että jos lep­pois­taisin yhtään 50–60h/vko vauh­tiani, hom­mista ei tulisi koh­ta yhtään mitään.
    Minus­ta tun­tuu, että ollaan menos­sa lep­pois­tamis­es­ta kohti sen vas­tako­htaa: olet vas­tu­us­sa ja töis­sä koko ajan.

  37. Jatkan talouskasvun tur­vaamisek­si työtä Isän­maan hyväk­si elämäni hamaan lop­pu­un saak­ka. Perus­tan yri­tyk­sen nimeltä Tmi Evert’s Escort Service.

    Vas­taavia elät­tiläis-yri­tyk­siä ja ammat­te­ja on Suo­mi täyn­nään. Pel­toakin on tuki­ais­tuotan­nos­sa 2,3 miljoon­aa hehtaaria, kun <0,6 miljoon­aa hehtaaria riittäisi.

  38. az, kirur­gi on siitä erikoinen tapaus että kyseessä on korkeasti palkat­tu käsi­työläi­nen ja minä olen siinä käsi­tyk­sessä että kir­jail­i­ja kir­joit­taa keskimäärin muu­ta­man tun­nin päivässä.

    Rot­wang, johtote­htävis­sä tehdään pitkää päivää sik­si että hom­ma on sitä että vähän kaikessa tarvit­see olla jotenkin luupis­sa, jos sitä haet takaa. En ajatel­lut tuol­laisia tehtäviä.

  39. Mik­sei laske­va rajahyö­ty saat­taisi koskea myös talout­ta kokon­aisuute­na. Kun kasvu on tarpeek­si nopeaa, yhden sukupol­ven aikana ihmiset voivat huo­ma­ta, ettei “kol­mas ham­puri­lainen” enää teekään onnel­lisem­mak­si. Kasvun hidas­tu­mi­nen olisi tavalli­nen talouden ilmiö, ja jatkos­sa tavoiteltaisi­in vain sel­l­aista kasvu­vauh­tia, mis­tä on opti­maa­li­nen hyö­ty yhden sukupol­ven elin­iän aikana. Ehkä joskus voi tul­la vai­he, mis­sä läh­es nol­lakasvu on optimi?

  40. Kir­joitin tästä aiheesta jo otsikkoon Katk­e­rien kana­va 27.10.2010 kel­lo 20:23. Jäikö lukematta/ymmärtämättä?

    Oman työn­teon lep­pois­t­a­mi­nen ei ole ratkaisu; jokainen­han on voin­ut tehdä sitä jo nyt – ja jotkut ovat tehneetkin ilman että sil­lä olisi ollut mitään vaiku­tus­ta kokon­aisu­u­teen. Pitäisi lep­pois­taa toisia. Se on kuitenkin mah­do­ton­ta niin kauan kuin kil­pailu taloudel­lis­ten resurssien hallinnas­ta on niin kovaa. Mitä kovem­paa on kil­pailu, sitä vähem­män se on leppoista. 

    Kil­pailun kovu­us on puolestaan ver­ran­nolli­nen palk­in­to­jen suu­ru­u­teen. Mitä enem­män taloudel­lisia resursse­ja on voitet­tavis­sa eli ostet­tavis­sa, sitä kovem­paa kil­pailu niistä on. 

    Ei kasvua tarvitse eikä voi rajoit­taa. Sen sijaan lain­säädän­nöstä voidaan pois­taa sinne var­ta vas­ten talouden kas­vat­tamiseen tarkoitet­tu­ja kau­pal­lis­es­ti kiihot­tavia palk­in­to­ja, keinotekoisia resursse­ja, kuten patent­tioikeudet ja tekijänoikeudet. 

    Ei pitäisi olla vaikeasti ymmär­ret­tävää – vaik­ka olisikin vaikeasti nieltävää.

  41. tpyy­lu­o­ma: tuo lep­pois­tamisen ongel­ma ei koske yhteiskun­taa yleis­es­ti, eikä kaikkia alo­ja. Se kos­kee niitä alo­ja, jois­sa tekni­ikalla ollaan voitu kohtu­ullisen huonos­ti kor­va­ta ihmisiä. Toisin sanoen pääasi­as­sa niitä alo­ja, joista val­tio ja kun­nat ovat vas­tu­us­sa. Ter­vey­den­huolto, ope­tus, las­ten päivähoito ja niin edelleen. 

    Osmo: kuu­lostaa siltä, että tilas­to uno­htaa niin kut­su­tun koti­työn määrän. Kuten muut kom­men­toi­jat ovat jo kir­joit­ta­neet, 1900-luvun alus­sa sitä oli paljon.

    1. Koti­työ var­maankin puut­tuu tästä. Mut­ta ei sinä kyl­lä ole kaik­ki. Pääosa ihmi­sistä eli hyvin pie­nil­lä tiloil­la, joi­ta ei voin­ut vil­jel­lä inten­si­ivisem­min. Met­sätöitä ei tuo­hon aikaan vielä ollut. Töitä oli paljon kesäl­lä, mut­ta talvel­la vietet­tin joulua kolme viikkoa.
      Tehtais­sa tehti­in melkein kol­me­tuhat­ta työ­tun­tia viikos­sa, mut­ta tsaarin virkamiehet menivät töi­hin kymmene­ki ja pää­sivät koti­inkahdelta. Väli­in mah­tui tun­nin ruokatunti.

  42. …Lep­pois­tamista estää lähin­nä asumisen kalleus
    … Sik­si lep­pois­t­a­mi­nen onkin alka­mas­sa per­i­jä­sukupolves­ta, joka saa käyt­töön­sä velat­toman asunnon. 

    Olen elänyt siinä uskos­sa, että yleis­es­ti ottaen perit­tävää var­al­lisu­ut­ta on alka­nut ker­tyä “keskilu­okalle” viimeisen yhden — kah­den sukupol­ven aikana. Ennen kaikkea van­hempi­en ja iso­van­hempi­en omis­tusasun­not ovat var­al­lisu­us, jos­ta rak­en­tuu yhä use­a­malle aidosti ainakin henkilöko­htaises­sa taloudessa merkit­tävää (perit­tävää) var­al­lisu­ut­ta. Kun vielä ikälu­okat ovat erikokoisia, niin seu­raavien kym­me­nien vuosien aikana aika moni nyt kes­ki-ikäi­nen (ja keskilu­okkainen) henkilö saa merkit­tävän perinnön. 

    Itseäni onkin mieti­tyt­tänyt mitä tapah­tuu sit­ten, kun suurten ikälu­okkien asun­nut tule­vat seu­raav­ille ikälu­okille perin­nök­si? Jos oma asun­to on jo muutenkin sil­loin mak­set­tu, voi aika moni vali­ta todel­lisen varhaiseläkkeen?

  43. “Sik­si lep­pois­t­a­mi­nen onkin alka­mas­sa per­i­jä­sukupolves­ta, joka saa käyt­töön­sä velat­toman asun­non. Muiden pitää lep­pois­tua jos­sain muual­la kuin Helsingis­sä. Eri­tyisen lep­poisaa elämästä tulee, kun perii asun­non Helsingis­sä ja muut­taa vaik­ka Mikkeliin”

    Ei ole oikeu­den­mukaista, että jotkut saa­vat ison perin­nön ja voivat sik­si down­shif­tail­la kun taas toiset eivät saa mitään ja joutu­vat tekemään paljon töitä han­kki­ak­seen edes jok­seenkin tyy­dyt­tävän asun­non. Olisiko jo aika saa­da tähän muutosta?

  44. Evert The NeveR­estille: Val­tion tuet ovat val­in­takysymyk­siä esim. meitä on yli 5 miljoon­aa ja silti las­ten­tekoa tue­taan hienos­ti, vaik­ka var­masti pienem­pikin kansa joillekin riit­täisi jos vain hänen veron­sa olisi pienemmät.

    Tähän men­nessä vaan on “poli­it­tis­es­ti” ajatel­tu että tärkein­tä on: tur­vat­tu yhteiskun­nan jatku­vu­us lap­sis­sa ja var­masti tarpeek­si ruokaa heille. Toisinkin voi toiset toki asi­at ajatella.

    Kirur­gias­ta sit­ten sat­tui silmääni: http://yle.fi/alueet/turku/2010/05/robotti_syopien_kimppuun_turussa_1713350.html ja kom­ment­ti “Leikkauk­set kuitenkin nopeu­tu­vat, mikä vaikut­taa jono­ja lyhentävästi”.
    Nyt var­maan ainakin osa (ainakin näistä Turun) kirurgeista ehti­ikin leika­ta yhtä mon­ta poti­las­ta 30:ssä tun­nis­sa kuin 50:ssäkin tun­nis­sa? Robot­ti taas ei vaa­di palkkaa eli toiv­ot­tavasti kirur­gi voi sit­ten ottaa samal­la pal­ka­lla tuon 20 tun­tia leppoisammin.

    Toki jos vaa­timus­ta­so elämässä itsel­lä kas­vaa, niin ei se ahneut­takaan ole että haluaa/joutuu ahkeroimaan eikä voi hark­i­takaan lep­poisam­paa oloa — tosin heistäkin jokainen ottaa Suomes­sa siitä kaiken lep­poisas­ti takaisin eläk­keel­lään, kun kaikkial­la maail­mas­sa ei tätä ihmisen toimet­to­muu­den tuot­tam­a­ton­ta joutoaikaa tunneta.

  45. Lep­pois­t­a­mi­nen on minus­ta miel­lyt­tävä suomen­nos ärsyt­tävälle anglis­mille downshifting.

    Kan­natan luon­nol­lis­es­ti aja­tus­ta ja päämäärää: oma koke­muk­seni on, että kun lep­poistin työvi­ikkoni viime vuon­na nelipäiväisek­si ihan vain pyytämäl­lä 20 % palka­nalen­nus­ta, elämän­laatu­ni parani huo­mat­tavasti. Sit­ten otin asun­to­lainan ja taas paine­taan pitkää päivää… Mikään ei kuitenkaan hajon­nut tehdessäni vähem­män, vaik­ka toki tutk­i­jan työssä on tilanne on ehkä keskimääräistä helpom­pi tässä suh­teessa. Ennen kaikkea jäi fiilis, että parem­pi elämän­laatu on kiin­ni ennen kaikkea asen­teesta kiin­ni. Omas­ta, että uskaltaa kävel­lä painei­ta vas­taan, ja työym­päristön, joka näkee käsit­tämät­tömänä sen että joku ei halua tien­ata aina vain enemmän.

    Mitä lääkärei­hin tulee, niin käsit­tääk­seni ammat­tikun­taa pide­tään poikkeuk­sel­lisen vah­val­la ammat­ti­jär­jestöl­lä keinotekoisen pienenä sekä kysyn­nän että liiton voiman takaamisek­si. Pyrk­i­jöitähän on niin paljon, että kar­simisel­la ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa että etsit­täisi­in sovel­tuvia isos­ta joukos­ta sovel­tumat­to­mia. Pikem­minkin hak­i­joiden karsin­ta on keinotekoista kiusaamista, kos­ka jotenkin ne onnekkaat pitää saa­da arvot­tua kaikkien ihan kelvol­lis­ten joukos­ta. Mon­es­sako kri­it­tisessä ammat­tiryh­mässä olisi oikeasti ongel­ma jos yksit­täiset ihmiset tek­i­sivät vähem­män? Minne oleel­lisi­in töi­hin ei saataisi lisää tek­i­jöitä jos taakkaa jaet­taisi­in useammalle?

  46. ”SOININVAARALAISUUDEN” KRITIIKKI

    Suomen vuosit­taisen talouskasvun ”leppoistuminen”/”leppoistaminen” vaikka­pa yhdel­lä pros­ent­tiyk­siköl­lä voi tun­tua pieneltä, mut­ta sen kumu­lati­ivi­nen vaiku­tus vuosikym­menten mitas­sa johtaa siihen, että suo­ma­lais­ten ostovoima, vero­ker­tymä ja palkkata­so jäävät run­saasti jäl­keen kil­pailuhenkisem­mistä maista. Kos­ka globaalis­sa taloudessa hin­tata­so pyrkii kuitenkin ole­maan uni­for­maali (lähin­nä mii­nus kuljetus/matkustuskustannukset), täl­lä on drastisia seu­rauk­sia hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nalle. Kyse ei ole vain ”krääsän” tai ”roinan” määrästä. Suomen kyky houkutel­la koulutet­tua työvoimaa tulee vaikeu­tu­maan. Suomen kyky pitää omaa koulutet­tua työvoimaansa koti­maas­sa tulee vaikeu­tu­maan. Rikkaam­mis­sa mais­sa mak­se­taan korkeam­paa palkkaa, ja sinne var­masti lähtevät mon­et osaa­jat. Myös lääkärit sekä ter­vey­den­hoita­jat, joista län­si­maid­en ikään­tyessä tulee ole­maan run­saasti kysyntää.
    Vero­ker­tymän rapis­tu­mi­nen ram­paut­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta ja vaikeut­taa sen funk­tioiden täyt­tämistä. Julkisen sek­torin töi­hin koulut­tau­tu­misen houku­tus ale­nee. Seu­rauk­se­na mm. opetuk­sen tason lasku ja krooni­nen pula vält­tämät­töminä pide­ty­istä palveluista tai niis­sä edel­lyte­tyn vaa­timus­ta­son lasku.

    Suo­ma­lais­ten kulut­ta­jien suh­teel­lisen ostovoiman alen­tu­mi­nen estää mah­dol­lisuuk­si­amme päästä osal­lisik­si uusien tuot­tei­den hyödy­istä niiden tul­lessa markki­noille. Kyse ei ole vain las­ten­huoneen sadannes­ta muo­vis­es­ta robo­t­ista tai nukesta. Ehkäpä bio- ja gee­nilääketi­eteen edis­tymisen seu­rauk­se­na voidaan vuon­na 2040 tar­jo­ta hoito­ja, jot­ka esimerkik­si sil­loiselle 50-vuo­ti­aalle tarkoit­ta­vat jäl­jel­lä ole­van elin­iän­odot­teen piden­tymistä use­am­mal­la vuosikymmenel­lä. Nämä hoidot ovat erit­täin kalli­ita, niitä anta­vat vain hyvin korkeasti koulute­tut ammat­ti­laiset ja hei­dän taustal­laan ole­vat kalli­it resurssit. Se mihin ihmi­nen tyy­tyy ja on onnelli­nen on suh­teel­lista. Ihmi­nen on tyy­tyväi­nen suh­teessa siihen, mitä hän voi kuvitella/toivoa ole­van ulottuvillaan.
    Kän­nykkää, tietokonet­ta, inter­net­tiä tai keskus­läm­mi­tys­tä ei kaipaa, jos niistä ei ole tietoinen. Jos niistä on tietoinen, niin toivoo ole­van käytet­tävis­sään sen ver­ran talouskasvun tuo­maa var­al­lisu­ut­ta, että näi­hin hyödykkeisi­in on ostovoimaa. Sama tulee ole­maan suh­tau­tu­misemme tule­vaisu­u­den vas­taavi­in inno­vaa­tioi­hin. Toivomme, että meil­lä tulee ole­maan niihin varaa.

    Mikä olisi ostovoimamme nyky­is­ten hyödykkei­den suh­teen, jos olisimme Suomes­sa aloit­ta­neet ”soin­in­vaar­alaisu­u­den” vuon­na 1970 ja edel­lis­ten 40 vuo­den talouskasvumme olisi ”lep­poisas­ti” ottaes­sa ollut paljon tapah­tunut­ta vähäisem­pää? Mikä olisi tämän het­ken kykymme pitää maas­sa koulut­tami­amme lääkäre­itä tai hoita­jia? Olisiko meille tul­lut Noki­aa? Kade­htisim­meko naa­purei­demme elin­ta­soa ja sitä mihin heil­lä on varaa? Olisim­meko kansana ja ihmis­inä onnel­lisem­pia? ”Lep­pois­t­a­mi­nen” ei ole vain kysymys het­ken lungim­min ottamis­es­ta yksilön per­spek­ti­ivis­sä, vaan kumu­lati­ivise­na kehi­tyk­senä paljon suurem­pi­en mit­takaavo­jen ja merk­i­tys­ten kysymys.

    Se, mitä voisimme hypo­teet­tis­es­ti kuvitel­la soin­in­vaar­alaisu­u­den meiltä vie­neen vuosien 1970–2010 kehi­tyk­sessä suh­teessa nykyiseen, sen soin­in­vaar­alaisu­us tulisi hypo­teet­tises­sa ske­naar­ios­sa meiltä viemään 2010–2050, jos monien muiden maid­en ihmiset päät­täi­sivät kuitenkin jatkaa talouskil­pailu­aan. Eikä ole mei­dän estet­tävis­sämme, että he niin tekevät.

    Samat argu­men­tit pätevät, jos EU lähtisi yhteisel­lä päätök­sel­lään toteut­ta­maan maanosan laa­juista down­shif­taus­ta ja Yhdys­val­lat ei niin tek­isi. Koulutet­tu työvoima, lah­jakkaim­mat yksilömme vuo­taisi­vat Yhdys­val­toi­hin. Teknologi­nen osaami­nen keskit­ty­isi yhdys­val­toi­hin, sil­lä se vaatii suuria pääo­mia, ja huiput halu­a­vat mak­si­moi­da markki­na-arvon­sa. Eivät he ole 1900-luvun alun muka­mas-laiskotel­tu­jen talvien myyt­tisiä idealisteja.

    Täl­löin tapah­tu­isi aivan sama kehi­tys Euroopan ja Yhdys­val­to­jen välil­lä, kuin aiem­mas­sa kuvauk­ses­sa Suomen ja muiden län­si­maid­en välil­lä. Teknologi­nen kehi­tys tapah­tu­isi pääosin Yhdys­val­lois­sa, ja sen hedelmien hin­nat määräy­ty­i­sivät Yhdys­val­to­jen markki­noiden tuotan­tokus­tan­nusten perus­teel­la. Vain rikkail­la euroop­palaisille olisi alhaisem­man var­al­lisu­utemme joh­dos­ta varaa. Euroop­palais­ten onnel­lisu­us ja hyv­in­voin­ti väheni­sivät radikaal­isti, kun euroop­palaiset eivät pysty­isi saavut­ta­maan eri­laisia hyvin houkut­tele­via tuot­tei­ta, joi­ta näk­i­sivät amerikkalaisen keskilu­okan kulut­ta­van. Olisitko 1990-luvul­la vai­h­tanut 5 tun­tia vähem­män työtä viikos­sa siihen, ettei sin­ul­la olisi ollut varaa sil­loisi­in alus­sa korkeisi­in inter­net-hin­toi­hin? 5 tun­tia vähem­män työtä viikos­sa siihen, ettei sin­ulle ehkä ole varaa tule­vaisu­u­den ”tietokoneeseen” tai ”keskus­läm­mi­tyk­seen” tai ”AIDS-lääkkeisi­in” niiden tul­lessa markki­noille? Vieläkö muis­tuu, mitä mak­soi­vat ensim­mäiset kän­nykät? Tai mitä mak­soi yksinker­tainen videonauhuri vuon­na 1970?

    Talouske­hi­tyk­sen lait­tamista syn­tipukin ase­maan on vaikea ymmärtää muu­toin kuin sosial­is­min anti­ra­tionaalise­na per­in­tönä län­si­maises­sa yhteiskuntafilosofi­as­sa. Talouske­hi­tys mit­taa tehokku­ut­tamme tuot­taa sitä, mitä kulut­ta­ji­na pidämme arvokkaana. Tämä on kult­tuuri­nen kysymys. Hyvin eri­laisil­la kult­tuurisil­la pref­er­ens­seil­lä esimerkik­si teho­tuote­tun lihan kysyn­tä olisi jo nyt ala­mais­sa. Eri­laiset ympäristöl­liset ja sosi­aaliset (ulkoiset) kus­tan­nuk­set näky­i­sivät tuot­tei­den hin­nois­sa ja kulu­tus­tot­tumuk­sis­samme. Sil­loin parhaim­mil­laan talouskasvu voisi mita­ta sitä, kuin­ka tehokkaasti paran­namme maail­man tilaa.

    Tämä on tietysti utopis­tista, mut­ta siinä on yksi tärkeä tiedostet­ta­va totuuten­sa. Eri­lais­ten ympäristöl­lis­ten ja sosi­aal­is­ten arvo­jen ”mar­gin­aal­i­hyö­ty” kas­vaa sitä toden­näköisem­min, mitä tehokkaam­min markki­nat pystyvät tuot­ta­maan niitä tärkeämp­inä pitämämme kulu­tuk­sen. Ympäristöar­vot nou­se­vat esille vas­ta kun meil­lä on niihin varaa. Mitä pienem­pi osu­us tulois­tamme riit­tää mak­samaan tietokoneen, keskus­läm­mi­tyk­sen ja gee­nilääketi­eteel­lisen elin­iän piden­tämisen, sitä enem­män jää poten­ti­aal­isia resursse­ja ympäristön­suo­jelu­un. Totu­us on, että emme laa­jem­pana maail­mana tule lait­ta­maan täl­laisia kulu­tusar­vo­ja ympäristön edelle kuin joko äärim­mäisessä hädässä (mil­loin on liian myöhäistä) tai sit­ten dik­tatu­urin alaisena.

    Sik­si talouskasvu on keskeisen tärkeää myös ympäristön ja sosi­aalisen hyv­in­voin­nin kannal­ta. Talouskasvun vahvu­us on suo­ras­sa yhtey­dessä tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen nopeu­teen. Teknologi­nen kehi­tys on suo­ras­sa yhtey­dessä kykyymme tuot­taa tehokkaam­min ja vähem­min resurs­sein itsekkäis­sä intres­seis­sämme ole­va ensisi­jainen kulutus.

    Talouden voimakku­u­den ja tämän kulu­tuk­sen ero­tus on käytössämme ole­va vapaan yhteiskun­nan real­isti­nen resurssi suo­jel­la ympäristöä, antaa kehi­tys­a­pu­un, syödä eettisemmin.

    Teknologi­nen kehi­tys tulee myös tar­joa­maan ratkaisukeino­ja moni­in näistä ns. globaaleista ja eet­ti­sistä ongelmista. Tämä teknologi­nen kehi­tys tulee toteu­tu­maan sitä nopeam­min, mitä vahvem­min talous kasvaa.

    Talous kas­vaa sitä vahvem­min, mitä ahk­er­am­min teemme työtä ja mitä vahvem­pia insen­ti­ive­jä lah­jakkaille yksilöille on inno­vaa­tioi­ta tuot­taa talouden edis­tämisek­si. Siten ”lep­pois­t­a­mi­nen”, tosi­asi­as­sa, on ei vain hyv­in­voin­nille vaan myös ympäristölle ja mm. eläin­tenoikeuk­sille haitallista.

    Kysyn­nän ja sitä kaut­ta laa­jem­man globaalin talouske­hi­tyk­sen pref­er­ens­sei­hin vaikut­tavas­sa arvo­jen ris­tiri­idas­sa talouden vahvu­us tulee ole­maan val­taa. Siten on toiv­ot­tavaa, että Euroop­pa olisi Yhdys­val­to­ja vahvem­pi taloudel­lis­es­ti. Kos­ka Euroop­pa on moraalisem­pi. Siten on toiv­ot­tavaa, että län­si­maat oli­si­vat vahvem­pia nou­se­vi­in talouk­si­in kuten Kiinaan näh­den, kos­ka län­si­maat ovat huo­mat­tavasti moraalisempia.

    Mah­dol­lisim­man vah­va talouskasvu on vält­tämätön­tä niin yhteiskun­tana oman pidem­män aikavälin onnel­lisu­utemme kuin laa­jem­man maail­man ja ympäristön hyv­in­voin­nin näkökulmasta.

    1. En ymmär­rä az:n kir­joi­tus­ta lainkaan. Vaik­ka Japani on ollut nol­lakasvus­sa 20 vuot­ta, siel­lä ovat vinyylilevysoit­timet vai­h­tuneet dig­i­taaloisi­in vastineisi­in­sa. Mik­si me jäisimme osat­tomak­si maail­mal­la tapah­tu­vas­ta teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä sil­lä, että tyy­dymme pienem­pään määrään. Jos kan­sain­välisen lääkete­htaat kehit­tävät uusia lääkkeitä, mik­si me ostaisimme niiltä van­ho­ja vain sik­si, että otamme vähän iisim­min? En ker­takaikkises­ti ymmär­rä syy- ja seuraussuhteita.
      Käsi­tys siitä, että jäämme työ­panok­sen pienen­tymisen vuok­si pros­entin kasvus­ta jäl­keen siitä mitä se voisi muuten olla, on mah­dolli­nen jonkin aikaa.
      Jos vähen­nämme keskimäärin työ­panos­ta pros­en­til­la vuodessa — tätähän kasvun jäämi­nen pros­entin jäl­keen osa­puilleen tarkoit­taa — työai­ka olisi vuon­na 2050 kyl­lä aika lyhyt.
      Työaikamme on nyt neljän­nek­sen pidem­pi kuin Hol­lan­nis­sa. Onko Hol­lan­nis­sa tapah­tunut kaik­ki se kam­mot­ta­va, jota työa­jan lyhen­tämi­nen Suomes­sa aiheuttaisi?
      Jos työn tar­jon­ta piene­nee pros­en­til­la vuodessa, BKT tuskin jää tämän takia pros­entin jäl­keen kasvu-uras­taan. Luulisi markki­noiden hoita­van pois vähem­män tarpeel­liset tehtävät ennen tarpeellisimpia.
      Mut­ta ennen kaikkea. Tämä lep­pois­t­a­mi­nen on ihan vapaae­htoista. az saa tehdä työ­suo­jelu­lain­säädän­nön puit­teis­sa ihan niin paljon työtä kuin halu­aa ja täyt­tää talons­da kaikel­la krääsäl­lä. Mitä hänelle kuu­luu se, jos muut tavoit­tel­e­vat elämässään jotain muuta?

  47. Mun mielestä tässä on nyt kom­mu­nikoin­tion­gel­ma, eli siis Osmo ja az puhu­vat keskenään eri asioista.

    Osmo ei kai väitä, että lep­pois­tu­mi­nen tarkoit­taisi sitä, että ihmiset lask­is elin­ta­soaan, vaan pelkästään sitä, että elin­ta­son nousus­ta yhä isom­pi osa menis vapaa-ajan kas­vat­tamiseen mate­ri­aalisen hyv­in­voin­nin sijaan.

    Tähän luul­tavasti liit­tyy markki­noil­la vai­hdet­tavien asioiden supis­tu­mi­nen, eli BKT:n kasvunopeus piene­nee, mut­ta se ei tarkoi­ta sitä, että ihmis­ten hyv­in­voin­nin kas­vami­nen hidas­tu­is tippaakaan.

    Talousjär­jestelmä ei riipu mitenkään BKT:n kasvus­ta. Jos talousjär­jestelmä tuot­taa koko ajan enem­män ja enem­män hyv­in­voin­tia, niin se on ihan sama jakau­tuuko se hyv­in­voin­ti siihen osaan mitä BKT mit­taa vai johonkin toiseen osaan.

  48. ” Mis­sähän kansan­taloudessa on ruu­vi, jol­la kasvu pysäytetään”

    Kasvu on keino mil­lä saavute­taan jotain, ei voi olla päämäärä. Taloudel­liseen kasvu­un sekoite­taan taloudelli­nen kehi­tys ja kasvu. Mielestäni se on väärin. Ei ole sama asia tul­la isom­mak­si kuin tul­la eri­laisek­si, parem­mak­si. Kehi­tys voi sisältää mitä H. Daly kut­sui ”Stady State Econ­o­my”. Kehit­tyvä mut­ta ei kas­va­va talous. Tämä pitäisi tapah­tua maail­man laa­juis­es­ti, se että yksi tai kak­si mai­ta niin tekevät se on itse­murha. Eli vaatii syviä rakak­en­teel­lisia muu­tok­sia, taloudel­lisia, sosi­aal­isia ja kulttuurisia.

    ” Kokon­ais­tuotan­to on karkeasti työn tuot­tavu­us ker­rot­tuna työn määrällä.” 

    Jos työ tehos­tuu, enem­män tuot­tavu­ut­ta, parem­pi tulos, vähem­män työtä, en näe ongelmaa.

    ” Toinen vai­h­toe­hto on tehdä työtä vähem­män. On vähän han­kala sanoa ali­palkat­ulle köy­hälle, että siir­ry osapäivä­työhön ja kulu­ta vieläkin vähemmän.”

    Vai­h­toe­hto olisi jakaa maail­man loun­non­resurssit tas­a­puolis­es­ti maail­man asukkaiden kesken niin että voisi­vat vai­h­taa, tehdä kaup­paa, samal­la taval­la kuin tehdään päästökau­pal­la. Se olisi oikea vapaakaup­pa kun kaik­ki ovat samas­sa lähtöpis­teessä ja lisäisi mah­dol­lisuuk­sia kaikille, nimeno­maan koulutusmahdollisuuksia.

    Yksi peru­songel­ma tässä maail­mas­sa on ”rikkauk­sien” jako. Se ei vaan toi­mi että lun­non­resurssit saa­vat kayt­töön vaan ne jot­ka osaa­vat niitä hyö­dyn­tää tai ne joiden maas­sa ne esin­tyy. Poli­it­ti­nen, kult­tuuri­nen maail­man jako ei auta pois­ta­maan köy­hyyt­tä samoin kun ei myöskään kas­va­va ero rikkait­ten ja köy­hien välillä.

  49. az:n kir­joi­tus on pitkä, ja kom­men­toin vain kah­ta kohtaa, vaik­ka siinä kyl­lä oli muu­ta­ma muukin epä­selvä kohta.

    Talous kas­vaa sitä vahvem­min, mitä ahk­er­am­min teemme työtä ja mitä vahvem­pia insen­ti­ive­jä lah­jakkaille yksilöille on inno­vaa­tioi­ta tuot­taa talouden edistämiseksi. 

    Tässä on oletet­tu, että ihmiset saataisi­in rahal­la (tai taloudel­lisel­la hyv­in­voin­nil­la) motivoitua tekemään enem­män ja/tai parem­paa työtä. Ei niin yllät­tävästi, asi­aa on tutkit­tu. Het­ki sit­ten linkkasin tänne main­ion youtube-pätkän aiheesta, laite­taan uudestaan:

    http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc

    Eli todel­lisu­udessa ihmisiä kan­nus­taa oppimi­nen, se, että saa itse määrätä omas­ta työstään ja se, että työl­lä on “tarkoi­tus”. Ja noi­hin nimeno­maan päästäisi­in lep­poisam­mas­sa yhteiskun­nas­sa parem­min kuin vähem­män lep­poisas­sa. Kar­rikoiden, vähem­män lep­poisas­sa yhteiskun­nas­sa mis­sä sosi­aa­li­nen nor­mi on tehdä mak­si­maa­li­nen määrä rahaa, lah­jakkaim­mat pää­tyvät työsken­telemään sata tun­tia viikos­sa investoin­tipankkei­hin rak­en­ta­maan asun­to­lainain­stru­ment­te­ja tai patent­ti­lakimiehek­si valvo­maan, että kukaan ei vahin­gos­sakaan pää­sisi kehit­tämään mitään parem­mak­si, kun lep­poisam­mas­sa yhteiskun­nas­sa näille lah­jakkaim­mille voisi jäädä aikaa tehdä vaik­ka jotain hyödyllistä.

    (Jos riv­iesi välistä on luet­tavis­sa, että IP-oikeudet kuu­lu­vat näi­hin hyvi­in kan­nusteisi­in, haas­tan sin­ut löytämään edes yhden peer-review-tutkimuk­sen, jos­sa on edes jotain näyt­töä siitä, että IP-oikeuk­sien kiristämi­nen on kas­vat­tanut inno­vaa­tioiden määrää.)

    5 tun­tia vähem­män työtä viikos­sa siihen, ettei sin­ulle ehkä ole varaa tule­vaisu­u­den ”tietokoneeseen” tai ”keskus­läm­mi­tyk­seen” tai ”AIDS-lääkkeisi­in” niiden tul­lessa markkinoille?

    Todet­takoon alku­un, että minä olen työhis­to­ri­ani aikana har­ras­tanut lep­pois­tamista sil­loin täl­löin eri tavoilla. 

    Ensin ottaisin tähän yksilön­va­pausar­gu­mentin. Mil­lä oikeudel­la sinä yrität tul­la sanomaan, että minä en saa ottaa kuukau­den palkaton­ta vapaa­ta, jose se työ­nan­ta­jalle sopii, ja koen saa­vani vapaas­ta enem­män iloa kuin raatamisesta? 

    Toisek­si pyytäisin suh­teel­lisu­u­den­ta­jua. Todel­la suuri osa keski­t­u­loisen suo­ma­laisen tuloista menee enem­män tai vähem­män tarpeet­tomaan krääsään, mikä nyt vain sat­tuu ole­maan kivaa omis­taa tai kokea. Se, että tule­vaisu­udessa syn­ty­isi jokin tuote, johon min­ul­la ei olisi varaa, kos­ka olen joskus ollut palkat­toma­l­la loma­l­la, mut­ta pysty­isin sen osta­maan, kun palkat­toman loman sijaan olen tehnyt enem­män töitä (ja toden­näköis­es­ti ostanut niil­lä rahoil­la koti­in enem­män krääsää), on täysin mieletön ole­tus. Niin kauan kuin tuo lep­pois­t­a­mi­nen menee ihmis­ten omil­la ehdoil­la, se tas­apain­ot­tuu kyl­lä muun maail­man talouske­hi­tyk­sen kanssa. Sit­ten kun “lep­pois­t­a­mi­nen” tapah­tuu pakol­la (Argen­ti­ina), meil­lä on käsis­sä ongelma.

  50. Art­turi oike­as­sa siinä että työn määrän vähen­tämi­nen vähen­täisi taloudel­lisen vai­h­dan­nan volyymia, eli BKT:ta. — Mut­ta tarkoit­ta­vatko muut täl­lä pal­stal­la talouskasvul­la vai­h­dan­nan volyymia rahas­sa mitat­tuna? Osmo taitaa puhua tuotan­nos­ta ja tuotan­non kasvus­ta. Mut­ta Art­turi itsekin puhuu syn­onyymeina BKT:n kasvus­ta, elin­ta­son kasvus­ta, jopa hyv­in­voin­nin kasvus­ta. — Ollaan jo aika sekaisin siitä mis­tä puhutaan. 

    Talouskasvua on syytä kri­ti­soi­da nimeno­maan sil­loin, kun määritel­lään talouskasvuk­si BKT:n kasvu. Sil­loin puhutaan taloudel­lisen vai­h­dan­nan volyymista. Se ei voi kas­vaa pelkästään imma­te­ri­aalis­es­ti. Tai, jos määrit­telemme talouskasvuk­si myös täysin imma­te­ri­aalisen rahas­sa mitat­tu­jen arvo­jen kohoamisen, puhumme pyramidipelistä. 

    Hyv­in­voin­nin kasvua ei degrowth ajat­telus­sa ymmärtääk­seni kukaan kritisoi.

    Az oike­as­sa siinä että talouskasvun hidas­t­a­mi­nen tai jopa vakaaseen talouteen (steady state econ­o­my, johon joku viit­tasi) ohjaami­nen ain­oas­taan yhdessä kansan­taloudessa suh­teel­lis­es­ti kur­jis­taisi ao. kansakun­taa. — Osmon kir­jan juuri luet­tuani on vaikea ymmärtää mik­si Osmo ei ota tätä az:n argu­ment­tia todesta.

    Mat­ti H:lla on hyviä esimerkke­jä siitä miten talouskasvu­un ja sen vauhdin edel­ly­tyk­si­in voi vaikut­taa poli­it­tis­es­ti. Tässä voisi viita­ta myös esimerkik­si main­on­nan rajoittamiseen. 

    Täl­lainen luon­nol­lis­es­ti tulisi vaikut­ta­maan inno­vaa­tioi­hin, hidas­ta­maan niitä, ja leikkaa­maan mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­ti­amme. Mut­ta pla­nee­tan fysikaal­is­ten resurssien näkökul­mas­ta tämä juuri onkin hyväksyt­tävä. Inno­vaa­tiot, jot­ka johta­vat luon­non­va­ro­jen käytön tehostamiseen eivät joh­da luon­non­va­ro­jen käytön vähen­e­miseen, vaan niiden käytön lisään­tymiseen, niin kauan kuin tarpeen­tyy­dy­tyk­sessä on val­ta­vat taso­erot ja kysyn­täpo­ten­ti­aalia on seit­semän mil­jardin ihmisyk­silön ver­ran. Toki tähän kysyn­tään on inhimil­lis­es­ti vas­tat­ta­va, mut­ta ei län­si­maid­en elin­ta­son asteelle saakka.

    Kaikkien on luovut­ta­va jostakin. Tässä mielessä lep­pois­t­a­mi­nen on oleelli­nen osa tule­vaisu­u­den ihmisen käyttäytymistä.

    Ja taas; korostan että mikään kansan­talous ei voi tehdä kasvun leikkaamista yksin ja että Suomen näkökul­mas­ta mei­dän on tavoitelta­va talouskasvua. Silti mei­dän pitää varautua pitkäl­lä tähtäimel­lä kasvu-uran saavut­ta­mat­ta jäämiseen. Aivan reaalise­na vai­h­toe­htona. J.M. Korho­nen toises­sa ketjus­sa hyvin kuvasi kasvun leikkaan­tu­misen mekanis­min. Resurssien ehtymi­nen (ei lop­pumi­nen) tekee niiden hin­noista kovas­sa kysyn­tä­paineessa volati­ile­ja ja johtaa talousshokkeihin. 

    Vielä ker­ran tiivistäen: kasvu ei vaaran­nu sik­si että ei olisi kysyn­tää. Kasvu vaaran­tuu sik­si että tar­jon­ta tulee leikkautumaan.

  51. Maal­likkona tekee mieli huo­maut­taa, että tasaisen nol­lakasvun ylläpi­to voi olla yhtä vaikeaa kuin vaik­ka tasaisen +10% kasvun ylläpito.

    Luulisin, että lama voi iskeä nol­lakasvu­un samal­la taval­la kuin muutenkin. Jos laman jäl­keen jatke­taan nol­lakasvua, ollaan alenevil­la portailla.

  52. Lep­pois­tamisen vaiku­tuk­sista vero­jär­jestelmään ja julkiseen talouteen olisi kyl­lä keskustelta­va enem­män. Varsinkin pro­gres­si­ivisen tuloveron maas­sa val­tio kär­sii merkit­tävästi palka­nalen­nuk­sista, joko reaal­i­sista, tai palkan kasvunopeu­den pienen­e­mis­es­tä. Toisaal­ta julkisen val­lan vas­tu­ut eivät ole pienen­emään päin — itse asi­as­sa lep­pois­ta­mal­la hyvä­tu­loinenkin voi päästä naut­ti­maan julkisen val­lan tuista asumis­es­ta tulo­tuki­in — sen sijaan että rahoit­taisi niitä muille.

    Sairaan­hoito, koulu­tus ym. eivät tehos­tu samaan tahti­in kuin teol­lisu­us, kuten jo aiem­min on huo­mautet­tu. Jos julkisen val­lan kulu­tus pysyy vakiona, niin lep­pois­t­a­mi­nen tarkoit­taa veroas­t­een nousua. Joko verot kaive­taan kansas­ta kulu­tusveroina, tai sit­ten tuloveroina. Jälkim­mäi­nen työn­täisi yhä use­ampia lep­pois­ta­maan itsen­sä, joten se ei ole vai­h­toe­hto. Edelli­nen taas tek­isi tavaran kalli­ik­si köy­him­millekin, joten se toisaal­ta toimisi jonkin­laise­na hidas­teena leppoistumiselle.

    BKT:tä voi toki kri­ti­soi­da, mut­ta se kuvaa verotet­ta­van (tuotan­nol­lisen) rahali­iken­teen määrää. BKT:n kasvu näkyy julkisen val­lan vero­tu­lo­jen kasvu­na, mut­ta eri­laiset onnel­lisu­usin­dek­sit eivät tuo­ta lisää rahaa.

    Jos ryhdytään lep­pois­ta­maan, pitäisikö sosi­aal­i­tukia sekä julkisen sek­torin työn­tek­i­jöi­den palkko­ja ryhtyä laskemaan?

  53. Vielä Az:lle

    Näke­myk­sesi on johdon­mukainen ja pitää yhtä havain­to­jen kanssa; siis se että ihmisen itsekkyys ja oman kulu­tuk­sen ensisi­jaisu­us ehkäisee käytän­nössä kokon­aisu­u­den edun kannal­ta ajat­telemisen ja resurssien kestävän käytön. Että demokraat­ti­nen pros­es­si ei onnis­tu viemään läpi muu­tok­sia, jois­sa ihmiset joutu­vat luop­umaan, vaan tarvi­taan dik­tatu­uri tai tilanne jos­sa kri­isi on jo kaikkien silmien edessä.

    Tätä vas­taan on vaikea aset­taa muu­ta kuin ihanteen­sa. Uskon toisaal­ta myös että nyt kun ulkois­tamisen mah­dol­lisu­udet alka­vat olla laa­jasti käytet­ty, rajaseu­tu­ja ei ole ja sys­tee­mi sulkeu­tuu, myös tiedost­a­mi­nen paranee. 

    Päivän­poli­ti­ikan yläpuolelle pitäisi saa­da luo­tua keskustelukult­tuuri, jos­sa keski­tyt­täisi­in ehdot­tomasti pitkän aikavälin ongelmi­in. Osa ratkaisua on kon­sen­susa­jat­telu­un palaami­nen ja lyhyen tähtäi­men “vai­h­toe­hto­jen” etsimis­es­tä pidät­täy­tymi­nen. Vaalit eivät ole “muu­tos­ta” varten vaan sitä varten että eri näke­myk­set saa­vat pain­oar­von­sa ver­ran sanan­si­jaa maan kehittämisessä.

  54. Art­turi:

    Talousjär­jestelmä ei riipu mitenkään BKT:n kasvus­ta. Jos talousjär­jestelmä tuot­taa koko ajan enem­män ja enem­män hyv­in­voin­tia, niin se on ihan sama jakau­tuuko se hyv­in­voin­ti siihen osaan mitä BKT mit­taa vai johonkin toiseen osaan. 

    Tähän ehkä etäis­es­ti liit­tyen, mut­ta varsi­naiseen aiheeseen hyvinkin tiivi­isti (ja mon­een muuhunkin, jota tääl­lä on aiem­min puitu mm. se sähköi­nen kir­ja), olen viime aikoina lueskel­lut Yochai Ben­k­lerin teosta Wealth of the Net­works, jos­sa käsitel­lään nimeno­maan sitä ilmiötä, jos­sa toim­inta siir­tyy ns. “per­in­teisen kau­pankäyn­nin” ulkop­uolelle ja tuot­taa asioi­ta, jot­ka tuot­ta­vat huimia määriä hyv­in­voin­tia, vaik­ka eivät sinäl­lään näky­isi BKT:ssä mil­lään taval­la ja joista tek­i­jöille ei varsi­nais­es­ti mak­se­ta mitään.

    Esimerkke­jä tästä oli­si­vat esimerkik­si Wikipedia, Lin­ux tai vaikka­pa tämä blogi 🙂

    Suosit­te­len lämpimästi. Asi­aan tietenkin kuu­luu, että ko. teos on saatavis­sa ilmaisek­si. Täältä:
    http://cyber.law.harvard.edu/wealth_of_networks/index.php?title=Download_PDFs_of_the_book

    Kari

  55. Huomisen talouskasvu on vakuute­na tämän päivän veloille. Kos­ka raha on velkaa, jos­ta mak­se­taan korkoa, kasvun hyy­tyessä pitkäk­si aikaa tai pysyvästi moni asia mietitään uusik­si. Jos kat­se­lee esimerkik­si koti­talouk­sen lainakan­nan kasvua viimeisen kymme­nen vuo­den ajal­ta, ei ole vaikea nähdä, mis­tä saman ajan muu­ta­man pros­entin vuosit­tainen BKT:n kasvu on revit­ty. Miten poli­it­ti­nen jär­jestelmä kestää, kun kah­den auton nur­mi­järveläisas­um­i­nen ja sen jalopuiset keit­tiö­ta­sot ulosmitataan?

    Nykyi­nen elin­ta­so on seu­raus­ta fos­si­ilisen ener­gian val­jas­tamis­es­ta lyhyen tähtäi­men etu­jen tavoit­telu­un: monia asioi­ta on voitu koneista ja automa­ti­soi­da, ja ihmiset ovat voineet erikois­tua. Jos kuitenkin geolo­ge­ja on uskomi­nen, hal­vat ener­gialäh­teet (eri­tyis­es­ti öljy) on käytet­ty, ja edessä on heikkenevän tuo­ton kehä: ener­gian tuot­tamiseen menee jatku­vasti enem­män ener­giaa. Näin kaik­ki tuot­ta­mi­nen, kul­jet­ta­mi­nen, kulut­ta­mi­nen ja lop­pusi­joit­ta­mi­nen on kalli­im­paa ener­gias­sa ja sitä kaut­ta ora­van­na­hois­sa, dol­lareis­sa ja pul­lonko­rkeis­sa. Uskoak­seni tästä seu­raa, että keskimäärin ihmisen kyky vai­h­taa face­timea ja pow­er­point­te­ja kulu­tushyödykkeisi­in heikkenee.

    Ilman globaalia tiukkaan kytkey­tynyt­tä talousjär­jestelmää moni meistä olisi täysin hyödytön. Sama jär­jestelmä on monel­la tapaa kestämätön. Jos ja kun geol­o­giset tosi­asi­at hin­noit­tel­e­vat itsen­sä tuot­teisi­in, emme koe maail­man­lop­pua, mut­ta monista nyt itses­tään selvistä eduista laule­taan enää kai­hoisas­ti. Lep­pois­t­a­mi­nen on niistä yksi. 

    Toki niukku­us on koske­va eri ihmisiä eri tavoin. Jotkut istu­vat per­golan alla nautiskellen chiantia.

  56. Dis­claimer alku­un: En pidä nollakasvu‑, degrowth‑, leppoistamis‑, jne ide­olo­gioi­ta kovin mielekkäinä. Niihin ladataan aivan liikaa sel­l­aista kollek­tivis­mia, joka on oikeasti haitallista kaikille. 

    Olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä yllä esite­ty­istä väit­teistä, joiden mukaan tuot­tavu­u­den kasvun laa­jamit­tainen osit­tainen ulos­mit­taami­nen kulu­tuk­sen sijaan vapaa-aikana, olisi jotenkin kansakun­taa “kur­jis­ta­va” tek­i­jä. Kri­ti­ik­ki, jon­ka mukaan nykyi­nen vero- ja palvelu­jär­jestelmä sovel­tuu huonos­ti siihen, että ihmiset laa­jamit­tais­es­ti alka­vat lyhen­tää työaikaansa palkanko­ro­tusten sijaan, on osin aiheel­lista, mut­ta väärin suun­nat­tua. Kri­ti­ikin pitäisi kohdis­tua vero­jär­jestelmän heikkouk­si­in, siihen, että palve­lut ovat ylim­i­toitet­tu­ja ja sub­ven­tiot väärin kohden­net­tu­ja jne. 

    Kri­ti­ik­ki on kuitenkin täysin väärin kohdis­tet­tua, ja Az:n argu­ment­ti on rik­ki. Jos ihmiset kulut­ta­vat jo nyt kaiken, niin kulu­tuk­sen vähen­tämi­nen samas­sa suh­teessa kuin tuot­tamista vähen­netään, ei vaiku­ta ker­ras­saan mitään kykyyn han­kkia tule­vaisu­udessa jotakin hyödykkeitä. Huoli olisi aiheelli­nen, jos meil­lä olisi posi­ti­ivi­nen säästämisas­te, joka alenisi lep­pois­tamisen myötä. 

    Jos eletään “kädestä suuhun”, niin olen­nainen muut­tu­ja ei ole BKT, vaan keskimääräi­nen tuot­tavu­us, kos­ka jos halu­amme, että meil­lä on varaa johonkin asi­aan X, niin voimme sit­ten tehdä enem­män työtä, kun huo­maamme, että se alkaa ole­maan kallis. Se, että painamme laik­ka punaise­na duu­nia, että saamme ajaa sak­salaisel­la city­maas­turil­la ja polt­taa nor­jalaista ben­saa, ei mitenkään lisää mei­dän kykyämme tule­vaisu­udessa han­kkia uut­ta teknolo­giaa. Argu­ment­ti on oikeas­t­aan niin selvästi virheelli­nen, että suo­ras­taan ihmette­len, miten Az on voin­ut siihen päätyä. 

    Jos olemme huolis­samme siitä, onko meil­lä tule­vaisu­udessa varaa johonkin kan­sain­välisiltä markki­noil­ta han­kit­tavi­in hyödykkeisi­in, niin pitäisi keskit­tyä säästämisas­teen nos­toon, tuot­tavu­u­den kas­vat­tamiseen ja siihen, että investoin­nit tehdään tuot­tavasti. Nykyi­nen BKT:n kasvu­un keskit­tyvä talous­poli­ti­ik­ka — jon­ka keskeinen tar­get­ti näyt­täisi ole­van työl­lisyys — näyt­täisi suo­si­van täysin päin­vas­taista: mata­laa korkoa, jot­ta säästämisas­te saadaan alas ja kulu­tus korkealle, ja huonotkin investoin­nit kannattaviksi. 

    Ei sil­lä, että ostamme nurkat täy­teen tam­agotche­ja ja joka tasku­un kän­nykän, jokaiselle per­heen­jäsenelle oman ipodin, ja kak­si thaimaan­matkaa vuodessa, ole mitenkään hyödyk­si noiden asioiden han­kkimises­sa tule­vaisu­udessa, joista Az haaveilee. Päin­vas­toin, se, että taloudelli­nen toimeli­aisu­us keskit­tyy tähän, on este ja hait­ta sel­l­aisen tule­vaisu­u­den toteutumiselle.

  57. Johannes Hir­vaskos­ki:

    Mut­ta Art­turi itsekin puhuu syn­onyymeina BKT:n kasvus­ta, elin­ta­son kasvus­ta, jopa hyv­in­voin­nin kasvus­ta. – Ollaan jo aika sekaisin siitä mis­tä puhutaan.

    Siis minä yritin nimen omaan eritel­lä nämä käsit­teet toi­sis­taan, eli en ainakaan mielestäni käyt­tänyt niitä synonyymeinä.

    BKT on noin suun­nilleen markki­noil­la myytävän tuotan­non määrä, joka tietysti sekin tuot­taa hyv­in­voin­tia, mut­ta jos joku asia vaik­ka siir­tyy markki­noil­la myytävästä asi­as­ta kotona tuotet­tavak­si asi­ak­si, niin ei se mitenkään vähen­nä ihmis­ten hyv­in­voin­tia, vaik­ka se vähen­tääkin BKT:ta.

    Eli siis elin­ta­son ja hyv­in­voin­nin kasvul­la ei oo mitään veden­pitävää yhteyt­tä BKT:n kasvuun.

  58. Az:lla on järke­viäkin ajatuk­sia, mut­ta nyt tuli pohjanoteeraus: 

    Ympäristöar­vot nou­se­vat esille vas­ta kun meil­lä on niihin varaa.
    Sik­si talouskasvu on keskeisen tärkeää myös ympäristön ja sosi­aalisen hyv­in­voin­nin kannalta.
    Teknologi­nen kehi­tys tulee myös tar­joa­maan ratkaisukeino­ja moni­in näistä ns. globaaleista ja eet­ti­sistä ongelmista. 

    Tämän logi­ikan mukaan asioiden pitäisi nyt jo olla eri­no­maisel­la tolal­la. Onhan vain kah­den sukupol­ven aikana työn tuot­tavu­us eli kyky tyy­dyt­tää ihmis­ten mate­ri­aaliset tarpeet kym­menker­tais­tunut. Nyt meil­lä pitäisi siis olla aiem­paan näh­den moninker­taiset mah­dol­lisu­udet pitää huol­ta lähim­mäi­sistämme ja luon­nos­ta. Sodat ja ter­ror­is­mi oli­si­vat muis­to vain, meret ja järvet oli­si­vat entistä elin­voimaisem­pia ja met­sät viher­iöi­sivät run­saina ja täyn­nä luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta. Mik­si näin ei kuitenkaan ole?

    Entä miten az kuvit­telee tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen tar­joa­van ratkaisukeino­ja moni­in ”eet­tisi­in ongelmi­in”. Ote­taan esimerkik­si Lähi-idän ”eet­tiset ongel­mat”. Mil­lä teknil­lisil­lä edis­tysaskeleil­la niitä voitaisi­in ratkaista?

    Johannes Hir­vaskoskelle,
    Kiitos huomios­ta. Main­on­taakaan ei tarvitse rajoit­taa, eikä siinä olisi järkeäkään. Se sijaan on kysyt­tävä, mikä jär­ki on siinä, että yhteiskun­ta tukee main­on­taa anta­mal­la sille saman­laiset veroe­dut kuin varsi­naisen tuotan­nonkin tek­i­jöille, so. yri­tyk­sessä main­on­nan tekemisen kulut ovat yhtä lail­la vähen­nyskelpoisia kuin tuot­tei­den tekemisen kulut.

  59. Hal­van ener­gian aika on toki pian ohi, mut­ta kohtu­uhin­taista ener­giaa kyl­lä riit­tää koko ihmiskun­nalle, vaik­ka öljy ja hiili jätet­täisi­in maahan. 

    Uraa­nia on maankuores­sa muu­ta­ma miljoona­sosa, merivedessä muu­ta­ma mil­jardis­osa, tori­u­mia on maankuores­sa keskimäärin noin sadas­tuhan­nesosa. Näistä riit­tää ener­giaa hin­noil­la, jot­ka ovat ehkä kolmin-nelink­er­taiset nyky­isi­in ener­giahin­toi­hin ver­rat­tuna, kulu­tuk­sel­la, joka vas­taa nyky­istä kulu­tus­ta­soa, luokkaa sadak­si­tuhan­nek­si vuodeksi. 

    Ener­gias­ta tuote­taan fos­si­ileil­la noin kak­si kol­ma­sosaa. Ydin‑, tuuli‑, aurinko‑, jne. voiman­lähtei­den kolmin- nelink­er­tais­t­a­mi­nen siis riit­täisi kor­vaa­maan fos­si­iliset täysin. Hin­ta olisi kon­ser­vati­ivis­es­ti arvioiden nelink­er­tainen nykyiseen verrattuna.

    Kuu­lostaa toki pahal­ta, mut­ta ei se mikään lop­u­ton katas­trofi ole. En löytänyt tietoa siitä, mikä on ener­gian osu­us BKT:sta nyt, mut­ta veikkaan sen ole­van jotain viiden pros­entin paikkeil­la, se voi toki olla Suomes­sa suurem­pi, kun tääl­lä on paljon ener­gia-inten­si­ivistä teol­lisu­ut­ta. Se on kuitenkin ollut osuute­na huo­mat­tavasti suurem­pi vielä 40 vuot­ta sit­ten, ja nyt en löytänyt heti lähdet­tä, mut­ta muis­taak­seni osa­puilleen kaksinkertainen. 

    Wikipedia, tämä blo­gi, tai Lin­ux eivät näy BKT:ssa suo­raan, mut­ta kyl­lä ne sitä kas­vat­ta­vat. No, tämä blo­gi ehkä ei, mut­ta wikipedia ja Lin­ux kyl­läkin. Kuvitel­ma, että siitä, että jonkin ennen niukan hyödyk­keen saakin nyky­isin hal­val­la, olisi jotenkin “haitak­si” yhteiskun­nalle, on oikeas­t­aan vain tois­es­ta suun­nas­ta kat­sot­tu rikot­tu­jen ikkunoiden virhep­äätelmä — niinkuin muuten on pseudokey­ne­siläi­nen väite, jon­ka mukaan val­tion kan­nat­taisi rak­en­taa pyra­mide­ja laman aikana — ja perus­tuu sille, että vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­sen käsite sivu­ute­taan täysin. 

    Eli, jos ihmis­ten ei tarvitse mak­saa tietosanakir­joista eikä käyt­töjär­jestelmästä, heille jää enem­män resursse­ja tehdä jotain muu­ta. Tämä on niin yksinker­tainen asia, että on häm­men­tävää, miten sekavasti joku viit­sii ajatel­la ja kuvitel­la, että mak­sut­tomista asioista ei ole “mitään hyö­tyä”. Niistähän on hyvä­nen aika pait­si paljon hyö­tyä niille, jot­ka niitä käyt­tävät, myös kaikille niille, jot­ka tekevät jotain muu­ta. Ja jopa niille, jot­ka muuten tek­i­sivät näitä ilmaisia asioi­ta: he voivat tehdä nyt jotain muuta.

  60. Lep­pois­t­a­mi­nen-sana kuu­lostaa niin hyvältä, että sitä on syytä kannattaa.

    Työn jakami­nen use­am­malle tek­i­jälle tuo tietysti työ­paikan use­am­malle. Ehkä tämä toimii ns. hyväo­sais­ten kesku­udessa, joil­la on se per­in­töa­sun­to Helsingis­sä. Pieni­palkkaisen on han­kala lep­pois­taa, eikä hänen vero­taakkaansa ainakaan voi nostaa.

  61. Soin­in­vaara: “Met­sätöitä ei tuo­hon aikaan vielä ollut.”

    Ai, että 1900-luvun alus­sa ei ollut met­sätöitä! Kaikkea sitä …

    Suomen met­sien kau­palli­nen hyö­dyn­tämi­nen alkoi jo pron­ssikaudel­la nelisen tuhat­ta vuot­ta sit­ten. Ter­van­polt­toa har­rastet­ti­in 1500-luvul­ta läh­tien siinä määrin, että 1700-luvul­ta rauta­laivoihin asti Suo­mi oli maail­man johtavia ter­van tuot­ta­jia. Suomen teol­lis­tu­misen vahvin juuri syn­tyi met­sä­te­ol­lisu­u­den myötä 1800-luvul­la. Yhtiöt (ja keinot­teli­jat) osti­vat suurten jok­ien var­ret. Puut eivät kaatuneet ja hakeu­tuneet tehtaille itsestään

    Yhtiölle teh­dyn tukkisavotan lisäk­si metsässä
    tehti­in talvel­la ainakin:
    ‑omat polttopuut
    ‑suon raivaus (onnis­tui talvellakin)
    ‑kaski­maan valmistus
    ‑met­sästys

    Lisäk­si talvel­la — jos kau­pal­li­sista elinkeinoista puhutaan — hoidet­ti­in kar­jaa ja etenkin lehmiä. Kun ulko­mainen, edulli­nen vil­ja nimit­täin tul­vi markki­noille 1800-luvul­la, siir­ryt­ti­in tuot­toisam­paan voin valmis­tuk­seen ja myyn­ti­in etenkin Venäjälle. Vil­jan vil­je­ly vähen­tyi niin, että olti­in kaukana omavaraisu­ud­es­ta. Mut­ta rahaa tuli.

    Työ lisään­tyi onnekkail­la alueil­la, vau­raus lisään­tyi — ja väk­iluku kasvoi, kuten kehi­tys­mais­sa tup­pasi tapah­tu­maan, kun päästi­in markki­noi­hin kiin­ni. Per­in­teiseen malthusi­laiseen tapaan, nälkä kor­jasi tilanteen vielä 1860-luvl­la. Sit­ten tuli apu­un voimakas talouskasvu teol­lis­tu­misi­neen, joka tar­josi elin­mah­dol­lisu­udet “liikaväestölle”.

    Jos­sain Kain­nun perukoil­la eli vielä kur­jal­is­toa, joka ehkä viet­tikin joulua kolme viikkoa, mut­ta mak­soi siitä kovan hin­nan. Vielä 1920-luvul­la sikäläi­sistä jotkut eliv­ät nälkäkuole­man par­taalle kädestä suuhun.

    1. Oli met­sätöitä tietysti, mut­ta ei siinä laa­ju­udessa kuin 1950-luvul­la, jol­loin 300 000 suo­ma­laista suur­in­pi­irtein sai ansioi­ta puunkorjuusta.

  62. Mat­ti H:

    Tämän logi­ikan mukaan asioiden pitäisi nyt jo olla eri­no­maisel­la tolal­la. Onhan vain kah­den sukupol­ven aikana työn tuot­tavu­us eli kyky tyy­dyt­tää ihmis­ten mate­ri­aaliset tarpeet kymmenkertaistunut. 

    No, ver­rat­tuna siihen, mikä tilanne oli pari sukupolvea sit­ten, asi­at kyl­lä ovat varsin eri­no­maisel­la tolal­la. Maail­man köy­hyys on vähen­tynyt merkit­tävästi ja hyv­in­voin­nin kasvu on ollut läh­es spektaakkelimaista.

    Kari

  63. Tsaar­illi­nen virkamiehistö on var­masti oiva esimerk­ki men­neestä lep­poisu­ud­es­ta. Sen sijaan pien­ti­lal­lisen talvi ei ole ollut lep­poinen muual­la kuin roman­ti­soiduis­sa kuvitelmis­sa. Yleisen taloushis­to­ri­an ohel­la perus­tan arvioni tietoi­hin oman suku­ni his­to­ri­as­ta. Ainakin pohjoises­sa Suomes­sa pien­ti­lat ovat olleet muu­ta­man lehmän maitotilo­ja, joista isän­nät ja tei­ni-iän saavut­ta­neet pojat ovat käytän­nössä aina olleet tal­vet palkkatöis­sä — yleen­sä savo­toil­la. Siel­lä meno ei tiet­tävästi ole ollut järin lep­poisaa. Tilan (ja lap­si­lau­man) hoit­a­mi­nen jäänyt emän­nän ja per­heen tyt­tö­jen harteille. Tuol­loi­sis­sa olois­sa siinä on ollut koko­lail­la puuhaa. Maalais­poikana voin ker­toa, että yksi lehmä juo päivässä aika mon­ta ämpäril­listä vet­tä, joten jo pelkkä veden vint­taami­nen kaivos­ta kar­jalle on sisältänyt päivässä parin nykykont­toristin kuukau­den body­pumpit. On yllät­tävää, että Osmo pitää täl­laista elämää lep­poisana idyllinä — pikem­minkin sitä on leiman­nut linko­lalainen raadanta.

    Siitä olen Osmon kanssa samaa mieltä, että nykypäivänä kaikkien joil­la on siihen mah­dol­lisu­us olisi syytä harki­ta pien­tä höl­läämistä — ihan vaan kunkin itsen­sä ja luon­non­va­ro­jen käytönkin kannalta.

  64. Japani on hyvin keinotekoinen esimerk­ki degrowthista. Varsinkaan kun kyse ei ole ollut mis­tään lep­pois­tamis­es­ta vaan deflaa­tion kanssa kamp­pailus­ta. Yhdys­val­lois­sa­han pelät­ti­in tosis­saan 1980-luvun lop­ul­la, että Japani ohit­taisi maan maail­man suurim­pana kansan­taloute­na, vaik­ka sen väk­iluku oli puo­let pienem­pi. Tämä kuvas­taa sitä, mis­tä Japani on tul­lut deflaa­tio-ongelm­i­neen. Maan palkkata­so on edelleen maail­man korkein (tai yksi korkeim­mista) ja työt­tömyys alhaisimpia. BKT asukas­ta kohden on saman suu­ru­inen kuin esimerkik­si Suomes­sa, vaik­ka Japanin ikärakenne (puo­let kansas­ta ikäih­misiä) aiheut­taa taloudelle ongel­mallisen huolto­suh­teen koko maail­man mitassa.

    Tämä oli vain yksi point­ti siitä, mitä en Osmon vas­tauk­ses­sa ymmärtänyt, eikä vas­taus mielestäni juuri koskenut esit­tämääni kri­ti­ikkiä vaan tölvi sen vier­estä vas­tauk­sia sel­l­aiseen, mitä en lainkaan esit­tänyt, varsinkin se, että muka olisin halun­nut pakot­taa ihmisiä johonkin.

    Hol­lan­nin jatku­va mainit­sem­i­nen tun­tuu myös ker­to­van tarkoi­tushakuis­es­ta esimerkkien val­it­semis­es­ta. Hol­lan­nil­la on vuo­sisa­taiselle poh­jalle rak­en­tunut vien­ti­te­ol­lisu­us, joka on yksi maail­man vahvimpia. Jos Suomel­la olisi vas­taa­va per­in­tö, tai Nor­jan öljy- ja kaa­su­varat, niin ehkä kysymys olisi toisenlainen.

    Tpyy­lu­o­man linkin “tutkimus” on keinotekoinen. Ei mitään viit­taus­ta todel­lisu­u­den tren­dei­hin. Työn­sä merk­i­tyk­sen kokemiselle on tietysti arvon­sa, ja joil­lakin luovien alo­jen työ­paikoil­la voi olla tulok­selle hyväk­si antaa sil­loin täl­löin yksi päivä vapaa­ta työn­tek­i­jöille toimia täysin oman val­in­tansa mukaan, mut­ta en ylipään­sä näe täl­lä juuri yhteyt­tä käsitel­tyyn aiheeseen.

    Me olemme ilmeis­es­ti luke­neet tiedemiehen kanssa aivan eri kir­jo­ja taloustieteestä.

    Se, että painamme laik­ka punaise­na duu­nia, että saamme ajaa sak­salaisel­la city­maas­turil­la ja polt­taa nor­jalaista ben­saa, ei mitenkään lisää mei­dän kykyämme tule­vaisu­udessa han­kkia uut­ta teknologiaa.

    Sak­salaisen “city­maas­turin” myymi­nen Suomes­sa työl­listää suo­ma­laisia. Nämä suo­ma­laiset mak­sa­vat vero­tu­lo­ja. Näil­lä veroil­la ylläpi­de­tään palvelui­ta. Kaikesta “krääsästä” menee merkit­tävä osa kansan­taloudelle, sen vahvis­tamiselle. Kun on riit­tävästi vero­tu­lo­ja, niin val­tion vel­ka pysyy esimerkik­si parem­min hallinnas­sa. Jos auton myyjä on auto­jen myymisen sijaan Goal­la down­shif­taa­mas­sa yhteiskun­nan tuel­la, niin hän ei ker­ry­tä näitä verovaro­ja, vaan kulut­taa niitä entis­es­tään. Näil­lä verovaroil­la vuosien kumu­loitues­sa pide­tään yllä esimerkik­si Suomen julkisen sek­torin palka­n­mak­sukykyä. Jos se jää merkit­tävästi jäl­keen naa­puri­maista, niin ehkä julkisen sek­torin ter­vey­den­hoita­jal­la todel­la voi olla vaikeuk­sia ostaa sitä markki­noille tul­lut­ta elinikää piden­tävää gee­nilääketi­eteel­listä hoitoa itselleen vuon­na 2040. Mut­ta ehkä maas­sa Y, jos­sa on pulaa hoita­jista, ja joka on kas­vat­tanut val­tion­talout­taan paljon Suomea vahvem­min edel­lis­ten vuosikym­menten aikana on sekä kysyn­tää tämän hoita­jan osaamiselle, että kykyä mak­saa hänelle palkkaa, jol­la hoita­ja saa myös itselleen haluamansa.

    Argu­ment­ti­ni kos­ket­ti kansan­talout­ta, joka kokon­aisuute­na “lep­poisam­min” ottaen pyrk­isi “nol­lakasvu­un”, kuten Osmo ehdot­taa, että pitäisi pyrk­iä. Tämä olisi mielestäni tuhoisaa hyv­in­voin­tipalvelu­iden ylläpitämiselle (saati paran­tamiselle), Suomen houkut­tele­vu­udelle osaa­van työvoiman silmis­sä, ja kyl­lä mielestäni myös suuren osan väestöä kyvylle kyetä han­kki­maan tule­vaisu­u­den kalli­ita, mut­ta yksilöille arvokkai­ta tuot­tei­ta. Varsinkaan niiden tul­lessa markki­noille, jol­loin hin­nat alku­un ovat aina korkeita.

    Ei taloudel­lis­es­ti vuosikym­meniä paikallaan mui­hin näh­den pysynyt talous het­kessä vauras­tu tar­joa­maan kansansa suurille joukoille vau­raut­ta, kun äkisti päät­tääkin, että nyt onkin jotain kallista, minkä kulut­ta­mi­nen ihmisille näyt­tää vält­tämät­tömältä saa­da. Kyl­lä esimerkik­si julkisen sek­torin palkko­jen nos­tamiseen tuon kulut­tamisen mah­dol­lis­tavalle tasolle voi men­nä usei­ta vuosia.

    Tämä kaik­ki on toki hypo­teet­tista, kos­ka soin­in­vaar­alainen visio ei voi onnis­tua kuin sen pakot­ta­van lain­säädän­nön kaut­ta. Toisin kuin syytetään, ei tarvitse pakot­taa sitä vai­h­toe­htoa, että Suo­mi jatkaisi kilpailua.
    Näkee­hän tämän esimerkik­si aloit­tavista pienyri­tyk­sistä, jot­ka ovat ole­mas­sa todel­lisu­udessa, eivätkä jonkin vasem­mis­to­laisen aka­teemikon youtube-klipis­sä. Työtä pitää yleen­sä tehdä ympäri viikon ja vuo­den ja toisen ja kol­man­nen vuo­den, jot­ta oma ase­ma markki­noil­la vahvis­tuu ja vaki­in­tuu. Markki­nat siivoa­vat alku­un­sa lungim­min otta­vat pois. Samoin he siivoutu­vat Nokian kaltai­sista yri­tyk­sistä, jois­sa toki voi luo­van työn tasol­la olla hyö­tyä vapaista päivistä, mut­ta jois­sa kuitenkin paine­taan paljon duu­nia. Enem­män kuin keskimääräiset 40 tuntia.

    Tässäkin ketjus­sa on muu­ta­ma ker­tonut lungim­min ottamis­es­taan, mut­ta sit­ten pitikin ruve­ta mak­samaan asun­to­lainaa tms. ja työ muut­tuikin ihan muuk­si. Kuin­ka sat­tuikaan. Taita­vat Osmolle itselleenkin olla yli 40 tun­nin työvi­ikot hyvin tuttuja.

    Kukaan ei ole vaat­in­ut, etteivätkö yksilöt saisi oma­l­la kohdal­laan ottaa ren­nom­min (kun­han yhteiskun­ta ei sitä liiak­si tue, kuten nyky­isin on tilanne vrt. hip­it goas­sa yhteiskun­nan tuil­la, mikä on irvokas­ta), ja etteikö se voisi olla mon­elle hyväk­sikin, ja eikö tätä voisi yrit­tää AY-liik­keen otet­ta heiken­tämäl­lä saa­da helpom­mak­si. Kuten myös pidem­pää pal­ka­llista työviikkoa.

    On outoa, että ensin ehdote­taan kokon­aisia kir­jo­ja myöten yhteiskun­nal­lista visio­ta, ja sit­ten kun tähän yhteiskun­nal­liseen visioon puu­tu­taan, niin vas­tataan, ettei yhteiskun­nal­lisen vision kri­ti­soi­ja muka antaisi yksilöi­den tehdä kuten halu­a­vat, vaik­ka täl­laista ei ole esitet­ty. Toki jokainen saa tehdä val­in­tansa. Ei ihmisiä tähän men­nessä ole pitänyt pakot­taa kil­paile­maan. Kyl­lä se tapah­tuu ihan vapaae­htois­es­ti. Päin­vas­toin paljon toden­näköisem­pää on, että päin­vas­tainen vaatisi pakot­tamista. Eivätkä degrowth-intoil­i­jat suinkaan ole pidät­tyneet tämän pakon vaa­timis­es­ta lyhyempine lak­isäätei­sine työvi­ikkoi­neen, ener­gianku­lu­tuk­sen rajaamisi­neen, ohjaavine veroi­neen tms.

    Eli ketkä sitä pakkoa lop­ul­ta kan­nat­ta­vat, eivätkä antaisi yksilöi­den vapail­la markki­noil­la ilmaista omaa tah­toaan, kos­ka usko­vat näkevän­sä ylhäältäpäin parem­min, mikä yhteiskun­nalle ja ihmisille itselleen olisi parhaaksi?

  65. Mat­tiH,

    Onhan vain kah­den sukupol­ven aikana työn tuot­tavu­us eli kyky tyy­dyt­tää ihmis­ten mate­ri­aaliset tarpeet kym­menker­tais­tunut. Nyt meil­lä pitäisi siis olla aiem­paan näh­den moninker­taiset mah­dol­lisu­udet pitää huol­ta lähim­mäi­sistämme ja luon­nos­ta. Sodat ja ter­ror­is­mi oli­si­vat muis­to vain, meret ja järvet oli­si­vat entistä elin­voimaisem­pia ja met­sät viher­iöi­sivät run­saina ja täyn­nä luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta. Mik­si näin ei kuitenkaan ole?

    Onko vai ei? Eikö järvien tila ole Suomes­sa kohen­tunut? Eikö laje­ja ole suo­jel­tu nimeno­maan vau­rais­sa mais­sa? Eikö kaupunkien ilman­laat­ua ole paran­net­tu (vrt. 1950-luvun Lon­too)? Eikö juuri vau­rais­sa mais­sa ole perustet­tu mm. kansal­lispuis­to­ja (Kana­da taisi juuri suo­jel­la kak­si ker­taa Suomen kokoisen alueen ikimet­säk­si). Eikö ympäristöli­ike syn­tynyt vauras­tu­vas­ta län­si­mais­es­ta keskilu­okas­ta (sen jälkikasvus­ta), jol­la jäi aikaa ja mah­dol­lisuuk­sia kiin­nit­tää kat­set­taan muuhunkin kuin vain omaan välit­tömään kulutukseensa?
    Eikö huoli ruoan eet­tisyy­destä ole nimeno­maan län­si­mais­sa kas­va­va tren­di? Eikö turk­istarhaus ole kiel­let­ty mon­es­sa län­simaas­sa?

    Miten teknolo­gia sit­ten vaikut­taa tähän. Ote­taan vain yksi poten­ti­aa­li­nen esimerk­ki. Kun invit­ro-lihaa voidaan kil­pailukykyis­es­ti kas­vat­taa pelkkinä lihaksi­na ilman teho­tuotan­nos­sa kidutet­tu­ja eläim­iä, ovat mah­dol­lisu­udet tämän tun­te­vien olen­to­jen kidut­tamisen lopet­tamiselle kas­va­neet moninker­tais­es­ti siihen näh­den, kuin mihin mitkään eläi­noikeusli­ikkei­den kam­pan­join­nit oli­si­vat koskaan pystyneet.

    Entä teknolo­gia ja Lähi-Idän kri­isi? Entistä tehokkaampi­en ja siten halvem­pi­en desali­naa­tio-keino­jen kehit­tämisel­lä voi olla yllät­tävän suuri merk­i­tys. Samoin Israelia ympäröivien maid­en talouskasvul­la ja markki­noiden vapau­tu­misel­la muuten ylipään­sä, mikä on tietysti yksi osa kokonaisuutta.

  66. “Oli met­sätöitä tietysti, mut­ta ei siinä laa­ju­udessa kuin 1950-luvul­la, jol­loin 300 000 suo­ma­laista suur­in­pi­irtein sai ansioi­ta puunkorjuusta.”

    Eipä löy­tynyt tähän hätään sopi­vaa tilas­toa. Selvää kai kuitenkin on, että met­sä­työn merk­i­tys oli kek­simääräisen suo­ma­laisen kannal­ta monel­la tapaa suurem­pi 1900-luvun alkupuolel­la kuin puo­lessa välis­sä. Se työl­listi talvel­la kun mui­ta työl­listäjiä ei paljoa ollut ja kor­vasi kan­nat­tomak­si käynyt­tä vil­jan vil­je­lyä (voin lisänä). Ilman met­sätöitä maaseudun elin­mah­dol­lisu­udet oli­si­vat käyneet vähi­in, kun ei ollut vielä kun­nol­la tehdastyötä tai mui­ta mod­erne­ja ammat­te­ja. Maas­ta­muut­to tosin toi­mi jo 1800-luvun puolella.

    Taisi kyl­lä käy­dä niin, että yhteys lep­pois­tamiskeskustelu­un katke­si nyt lop­ullis­es­ti, hmmm … tai, no, san­o­taan nyt vaik­ka näin: Pää­ta­lo, johon tääl­läkin joku taisi viita­ta, on puhunut 1900-luvun alkupuoles­ta, omas­ta nuoru­ud­estaan kiireet­tömyy­den aikana. Hän kai tarkoit­ti, että elämää ei oltu aikataulutet­tu niin kuin nyt. Aikaa oli loikoil­la rantani­ityl­lä myl­lyn jauhaes­sa vil­jaa ja itse jauhaa lep­poisas­ti niitä näitä muiden kanssa. Mut­ta hän ei var­mas­tikaan tarkoit­tanut, että elämä sinän­sä oli lep­poisaa, huo­le­ton­ta. Päin vas­toin, kir­jo­jen kuvaus arkipäivän eloon­jäämiskamp­pailus­ta vaikka­pa niil­lä met­säsavo­toil­la on karmeaa luet­tavaa täl­laisen kaupunki­laisen kermaperseen mielestä.

  67. Vielä tuore Aka­van tutkimus: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135261412607

    Tpyy­lu­o­maa voi kiin­nos­taa. Siinä tode­taan toki, että 

    Tärkein­tä on saa­da paran­taa omaa osaamis­taan ja toteut­taa mielekkäitä asioi­ta hyvien työkave­r­ien yhteisössä, jos­sa on reilu ja avoin ilmapiiri.

    Mut­ta kyl­lä myös, että 

    käsi­tyk­set työtä vieroksu­vas­ta “down­shif­taa­ja­sukupolves­ta” jouta­vatkin romukoppaan. 

    Eli eivät nämä ole mitenkään vas­takkaisia arvo­ja, ja mik­si niiden pitäisikään olla. Luo­va ja muka­va ilmapi­iri työ­paikalla voi hyvin myös aut­taa yri­tys­tä parem­paan kasvu­un. Mut­ta emme­hän me siitä ole keskustelleet vaan kasvus­ta vs. degrowth. Nol­lakasvu, kuten ketjun otsikos­sa jo sanotaan.

  68. Vielä yhteen kom­ment­ti­in puu­tun tässä välis­sä, vaik­ka tässä on tietysti run­sauden pulaa aiheista, joisi voisi olla mie­lenki­in­toista väitellä:

    Tiedemies:

    Huoli olisi aiheelli­nen, jos meil­lä olisi posi­ti­ivi­nen säästämisas­te, joka alenisi lep­pois­tamisen myötä. 

    Etkö pelkää, että hypo­teet­tises­sa ske­naar­ios­samme tämä säästämisas­te kovin hel­posti kään­ty­isi negati­ivisek­si, eli velka­an­tu­misek­si? Niin val­tion tahol­la, kos­ka eivät kansalaiset suinkaan tyy­ty­isi vähempi­in hyv­in­voin­tipalvelui­hin vaik­ka ren­nom­min otta­vatkin. Tai yksilöi­den kohdal­la, kos­ka ei se halu kulut­taa niitä markki­noille tule­via tuot­tei­ta vält­tämät­tä vähene samas­sa suh­teessa kuin oma lep­poisampi tulotaso?

    Itseasi­as­sa molem­mil­la näil­lä huo­lil­la on yhteyten­sä sekä Yhdys­val­to­jen että Kreikan talouskriiseihin. 

    Kreikkalaiset oli­vat “lep­poisia”, jot­ka eivät kuitenkaan suos­tuneet siihen, etteivät he lep­poisi­na voi kulut­taa sitä mitä protestantit.

    Yhdys­val­lois­sa asun­non­hankki­joiden mak­sukyvyt­tömyy­del­lä oli keskeinen roolinsa.

  69. Jos mar­gin­aaliv­eroa pitää hait­taverona, on loogista pitää hyvänä tilan­net­ta jos­sa koulutet­tu ihmi­nen ei työtä tekemäl­lä pysty niin merkit­tävästi paran­ta­maan elin­ta­soaan että viit­sisi nähdä vaivaa.

    Eikö tämä ole vain yleistys sähkökir­ja-asi­as­ta jos­sa (tieto)kirjailija ei voi työtä tekemäl­lä eli kir­joit­ta­mal­la paran­taa omaa elin­ta­soaan ? Lep­pois­te­tul­la kohdeyleisöl­lä on rahan sijaan aikaa waret­taa ja laina­ta kir­jat kir­jas­tos­ta ostamisen sijaan.

    Toisaal­ta, per­i­jä­sukupol­ven lep­pois­tu­mises­sa on lop­ul­ta kysymys vain kas­vaneista (asumis)tuloeroista. Per­imäl­lä saavutet­tu elin­ta­so on niin korkea ettei sitä enää voi työtä tekemäl­lä merkit­tävästi paran­taa. On vah­vasti makua­sia onko tämä tilanne “ter­veelli­nen”.

  70. “Se, että painamme laik­ka punaise­na duu­nia, että saamme ajaa sak­salaisel­la city­maas­turil­la ja polt­taa nor­jalaista ben­saa, ei mitenkään lisää mei­dän kykyämme tule­vaisu­udessa han­kkia uut­ta teknologiaa.”

    Jos ei tee töitä, syr­jäy­tyy, ja sit­ten pitää käytän­nössä aloit­taa alus­ta. Eli siis tätä:

    Kun Eero Palo­heimo aloit­ti Teknil­lisen korkeak­oulun puu­rak­en­tamisen pro­fes­so­ri­na vuon­na 1995, hän kuvit­teli, että Suomes­sa olisi johtavaa puu­rak­en­tamisen tieto­taitoa. Hän sanoi kauhis­tuneen­sa, kun huo­masi, että tieto­taito oli kadon­nut. Se oli haet­ta­va uud­estaan Yhdys­val­loista, Kanadas­ta, Sak­sas­ta, Ran­skas­ta, Itä­val­las­ta ja Sveit­sistä, jot­ta opetuk­sen pystyi aloit­ta­maan (lähde)

    Koulute­tun ihmisen kon­tribuu­tio on suun­nitel­la niitä sak­salaisia maas­ture­i­ta ja nor­jalaisen ben­san jalostus­ta. Ehkä Palo­hei­monkin olisi pitänyt vain lep­pois­taa itsen­sä, puu­talo­ja­han saa hal­val­la vaik­ka Ruotsista.

    Kumu­lati­ivi­nen osaamis­varan­to tup­paa katoa­maan jos sitä ei käytetä.

  71. Etkö pelkää, että hypo­teet­tises­sa ske­naar­ios­samme tämä säästämisas­te kovin hel­posti kään­ty­isi negati­ivisek­si, eli velka­an­tu­misek­si?

    Kyl­lä se on ris­ki, ja juuri sik­si minus­ta oikea kri­ti­ikin kohde onkin ylim­i­toitet­tu julki­nen sek­tori ylim­i­toitet­tuine palveluineen ja epä­tarkoituk­sen­mukai­sine tulonsiirtoineen.

  72. @Tiedemies

    Ongel­mat vaa­ti­vat tyyp­il­lis­es­ti kah­den­laisia ratkaisu­ja: teknisiä ja sosi­aal­isia. Teknisiä ratkaisu­ja moni­in ongelmi­in meil­lä on. Sosi­aaliset ongel­mat liit­tyvät näi­den ratkaisu­jen rahoit­tamiseen, oikeut­tamiseen, motivoimiseen, ja seu­rauk­sien kaut­ta oikeu­den­mukaisu­usen ja lail­lisu­u­den ylläpi­toon jne. Esim. jatku­valle 4000 medi­he­lin valmi­udelle ei ole teknisiä esteitä, mut­ta muu­ta­makin helikopterin rahoi­tus on vaikeaa. Mik­si? Ehkä Soin­in­vaaran kir­ja vas­taa tähän.

    Jos mas­sa on ener­giaa, ener­giaa on maail­mankaikkeudessa yllin kyllin. Uraa­nia on merivedessäkin, mut­ta ener­giataseeltaan järke­viä lähteitä on jo vähem­män. Joil­lain vai­h­toe­hdoil­la on sosi­aal­isia ongelmia: niiden laa­jamit­tainen käyt­tö aiheut­taa vas­tus­tus­ta vaik­ka teknis­es­ti ne ovat ratkaistu­ja. Lento Mar­si­inkin on teknis­es­ti toteutet­tavis­sa, mut­ta ennen kuin siel­lä ollaan, pitää sopia rahoituksesta. 

    Tuulivoima on teknis­es­ti ratkaistu ongel­ma, mut­ta laa­jamit­taisen tuotan­non käyn­nistämi­nen kohtaa sosi­aal­isia ongelmia: se tulee markki­noille paljolti ilman sitä suu­ru­u­den ekono­mi­aa, jos­ta esim. hiilivoimalat naut­ti­vat, eli se läh­tee kil­pailu­un hie­man lähtövi­ivan takaa.

    Öljyn kohdal­la kyse ei ole oikeas­t­aan varan­noista vaan tuotantonopeud­es­ta. Vaik­ka meil­lä olisi uima-altaalli­nen vet­tä, talo ehtii palaa, jos sam­mut­tamiseen käytössä on pieni puu­tarhaletku. Use­am­man letkun han­kkimi­nen on rahoituk­selli­nen, so. sosi­aa­li­nen ongel­ma. Öljyalaa on moitit­tu pon­net­tomas­ta investoin­ti­halus­ta. Se poruk­ka osaa kuitenkin kus­tan­nus­lasken­taa. Toki öljyalaa vaivaa sekin, että uusia lähteitä löy­tyy vähän ver­rat­tuna kulu­tuk­seen, uudet läh­teet ovat vaikeis­sa paikois­sa ja ne sisältävät heikko­laa­tu­ista tavaraa. Ongel­mat ovat mah­dol­lis­es­ti edessä ennen kuin vai­h­toe­hto­ja, mitä ne sit­ten ovatkin, saadaan tuotan­toon ja jakeluketjut pystyyn. 

    Teknis­es­ti kuitenkin ratkaisut ovat jo olemassa.

    p.s. Maail­man BKT:sta ener­gia on 4–5%. Mitä tapah­tuu, kun ener­gian tuot­ta­mi­nen vaatii enem­män energiaa?

  73. Kari Kosk­i­nen:

    No, ver­rat­tuna siihen, mikä tilanne oli pari sukupolvea sit­ten, asi­at kyl­lä ovat varsin eri­no­maisel­la tolal­la. Maail­man köy­hyys on vähen­tynyt merkit­tävästi ja hyv­in­voin­nin kasvu on ollut läh­es spektaakkelimaista. 

    No, jos tarkoi­tat hyv­in­voin­nil­la kulutet­ta­van tuotan­non määrää, niin olen aivan samaa mieltä kanssasi. Kysymyk­seni kos­ki sitä, mik­si siitä huoli­mat­ta aavikoi­tu­mi­nen lisään­tyy, meret saas­tu­vat ja lajirun­saus vähe­nee. Ja mik­si kaikesta mate­ri­aalis­es­ta hyv­in­voin­nista huoli­mat­ta taloudel­li­sista resurs­seista tapel­laan asein ja armei­join. Ja mik­si äärim­mäistä köy­hyyt­tä on silti niin paljon.

    az:

    Eikö järvien tila ole Suomes­sa kohentunut?
    Eikö ympäristöli­ike syn­tynyt vauras­tu­vas­ta län­si­mais­es­ta keskilu­okas­ta (sen jälkikasvus­ta), jol­la jäi aikaa ja mah­dol­lisuuk­sia kiin­nit­tää kat­set­taan muuhunkin kuin vain omaan välit­tömään kulutukseensa?
    Eikö huoli ruoan eet­tisyy­destä ole nimeno­maan län­si­mais­sa kas­va­va trendi?
    Entä teknolo­gia ja Lähi-Idän kri­isi? Entistä tehokkaampi­en ja siten halvem­pi­en desali­naa­tio-keino­jen kehit­tämisel­lä voi olla yllät­tävän suuri merk­i­tys. Samoin Israelia ympäröivien maid­en talouskasvul­la ja markki­noiden vapau­tu­misel­la muuten ylipään­sä, mikä on tietysti yksi osa kokonaisuutta. 

    Oman koke­muk­seni mukaan, joka rajoit­tuu Etelä-Suomen järvi­in ja Suomen­lah­teen, vesien tila on heikentynyt.

    Huoli luon­non mon­imuo­toisu­ud­es­ta ja ruoan eet­tisyy­destä saat­taa olla län­si­mais­sa kas­va­va tren­di. En silti näe että pelkkä huoli jostain merk­it­sisi ongel­man pois­tu­mista tai edes vähenemistä. 

    Entä Lähi-Itä. Käsi­tyk­seni mukaan sekä Israelin että sitä ympäröivien val­tioiden talous on kas­vanut viime vuosikym­meninä. Miten se on edis­tänyt sop­ua täl­lä alueel­la? Onko elämä siel­lä tul­lut kaikille entistä leppoisammaksi?

  74. Kylmästi lask­ien, jos BKT:sta ener­gia on 4–5% ja ener­gian hin­ta nelink­er­tais­tuu, niin se tek­isi sit­ten 15–20%, joten muus­ta reaalis­es­ta BKT:sta leikkaan­tu­isi 10–15%.

    Tämä on järkyt­tävän suuri luku, sitä ei kukaan kiistä. Mut­ta jos ajatel­laan, että siihen tähdätään pitkäl­lä aikavälil­lä, so. niin, että kasvus­ta suurem­pi osu­us ohjataan ener­gia­ratkaisui­hin, niin maail­man ei tarvitse “rom­ah­taa”, kun öljyn tuotan­non ja kysyn­nän gäp­pi kasvaa.

    Henkilöko­htais­es­ti olen kyl­lä sitä mieltä, että öljyn hin­nan­nousu pitäisi verot­taa pois arabeil­ta. Mitään hyvää ei seu­raa siitä, että Sau­di­en sor­to­val­taa rahoite­taan euroop­palaisel­la päristelyllä.

  75. Työn his­to­ri­as­ta pari kommenttia:
    Talvel­la tehti­in vähem­män töitä, sil­lä ei ollut keino­val­o­ja, joten ulkona ei voin­ut tehdä töitä paria tun­tia enem­pää. Palel­tumi­nen oli myös todel­li­nen ris­ki, joten kylmim­mät päivät jätet­ti­in suo­si­ol­la väli­in. Ja syksyn kurakeleil­lä oli ihan turha men­nä met­tään rämpimään. Kor­jaustöitä yms. kyl­lä saat­toi tehdä, mut­ta ei niitäkään jatku­vasti ollut, sil­lä tilat oli­vat pieniä ja konei­ta ei ollut.

    Koti­työt oli­vat sata vuot­ta sit­ten varsin eri­laisia kuin mitä nykyään. Ruuan­lait­toon oli vaivan­laista, joten ruokala­jit oli­vat hyvin yksinker­taisia. Siistey­teen meni vähän aikaa, sil­lä ihmiset eliv­ät nykymit­ta­pu­un mukaan paskan keskel­lä. Talon sis­us­ta pesti­in kak­si ker­taa vuodessa (juhan­nus ja joulu). Lakaise­mal­la pois­tet­ti­in suurim­mat roskat sil­loin täl­löin. Vaat­tei­ta pesti­in har­voin, eikä niitä todel­lakaan silitet­ty. Säihkyvänä hohta­va koti oli mah­dol­lista vas­ta koneel­lis­tamisen myötä 1950-luvun Amerikassa.

  76. Lep­pois­tamis­es­ta ja julkises­ta taloudesta:

    Lep­poisem­paa elämää viet­tävät aikuiset kykenevät parem­min huole­hti­maan itses­tään, lap­sis­taan ja van­hem­mis­taan. Miten tämä vaikut­taisi julk­isten palvelu­jen kysyn­tään? Mik­si koulus­sa pitäisi olla koulu­avus­ta­jia, kun paikalle voisi saa­da las­ten vanhempia? 

    Julk­isten palvelu­iden tehokku­u­ta voidaan nos­taa. Esim. koulus­sa opet­ta­jat eivät halua vähen­tää tun­te­jaan, sil­lä hei­dän palkkansa lask­isi tästä. Jos heille taat­taisi­in sama palk­ka vähem­mil­lä ope­tus­tun­neil­la (mut­ta yhtä suuril­la oppimis­tu­lok­sil­la), saat­taisi uud­is­tuk­sia tul­la hyvinkin nopeaa. Itse ainakin kek­sisin lukioon use­ampia tapo­ja tehostaa opetusta.

  77. “Kasvu­pakon” per­im­mäi­nen perus­ta on ihmis­ten eri­ar­voisu­udessa – paikallis­es­ti ja maail­man­laa­juis­es­ti. Joskus se voiti­in oikeut­taa per­in­teisenä itses­tään­selvyytenä (säädyt) tai jumalan tah­tona tms. Orjakap­inat oli­vat harvinaisia.

    Enää tuo ei onnis­tu yhtä hyvin. Köy­hät eivät enää kat­so rikkai­ta häveliäästi kaukaa vaan kiusal­lisen läheltä. Kuninkaal­liset ja ral­litähdet vielä siede­tään, vaik­ka kylpi­sivät kuo­hu­vi­inis­sä, mut­ta pomoa tai naa­purin sikaniskaa ehkä ei.

    Kasvun julis­t­a­mi­nen ikuisek­si ilmiök­si on vas­taus kysymyk­seen “eikö tämä ole epistä?”. Taloudel­liset seli­tyk­set ovat tois­ar­voisia, sil­lä oikeasti kysymys on tyyn­nyt­tävästä ide­olo­gias­ta: odot­takaa … kyl­lä kaik­ki saa­vat vielä lisää leluja.

    Makro­taloudel­liset peruste­lut ovat toki päte­viä niin kauan kuin tui­jote­taan varpaisi­in ja viisivuo­tiskausi­in. Yhteistä tar­jo­tu­ille perusteluille on kuitenkin:
    (a) luon­non­taloudelli­nen lik­inäköisyys tai huikean huimapäi­nen usko siihen, että lasku­var­jo kek­sitään ennen maa­han mätkähtämistä,
    (b) usko siihen, että ihmiset ovat per­im­mältään ja ikuis­es­ti aineel­lis­es­ti ahnei­ta “ratio­naal­isia idioot­te­ja” eli kulut­tavia konei­ta joiden hyv­in­voin­ti voidaan mita­ta markois­sa tms., sekä
    © aivan eri­tyis­es­ti sen seikan näkemät­tä jät­tämi­nen, että kun vilus­ta ja nälästä on päästy, köy­hyys muut­tuu suh­teel­lisek­si: ihmi­nen ver­taa itseään aina johonkin. 

    Köy­hyys on sitä, että et pysty ole­maan mukana siinä mis­sä muut — ne joiden joukos­sa halu­aisit olla. Köy­hyys voi olla myös sitä, että jokin aiem­min kaikkien saatavis­sa ollut hyödyke lakkaa ole­mas­ta. Yleisöpuhe­lin katoaa, bus­si ei enää kul­je, saat van­han tietokoneen divarista mut­ta se ei ole yhteen­sopi­va minkään kanssa. Saat oste­tuk­si van­han kän­nykän, mut­ta joku nau­raa kun et pysty otta­maan sil­lä valokuvia.

    Vah­va alakult­tuuri voi pelas­taa itse­tun­non, mut­ta val­takult­tuuri vain­oaa sitä ja tun­kee joka tuutista. 

    Jonk­i­nasteinen taloudelli­nen eri­ar­voisu­us var­maankin siede­tään. Kuninkaal­liset ja ral­likuskit mainitsin jo. Jos oikein fänität jotaku­ta, se joku saa ikään kuin kulut­taa kamaa sin­unkin puolestasi. Nämä ovat kuitenkin erikoistapauk­sia. ”Sietok­er­roin” vaikka­pa naa­purin tai yleen­sä ”her­ro­jen” suh­teen ei tietenkään ole luon­non­va­kio. Se vai­htelee ajan, paikan ja tiesminkä mukaan. On sosi­olo­gien duu­nia yrit­tää selvit­tää tätä.

    Hitaasti muut­tu­va sää­ty-yhteiskun­ta on jo muut­tunut – ja muut­tumi­nen kiihtynyt – niin paljon, että varsin merkit­tävä osa ihmi­sistä Suomes­sa ja muual­la tun­tee ole­vansa koko ajan mukana jonkin­laises­sa kil­pailus­sa niin ver­tais­ten kuin ylem­pi­en ja alem­pi­enkin kanssa. Juokse äläkä kaadu. Läähätä haudassa.

    Täl­lainen yhteiskun­ta ei ole vakaa. Eikä täl­lainen maail­ma. Se, mikä uhkaa yhteiskun­ta­rauhaa, voi uha­ta myös hyv­in­men­estynei­den saavutet­tu­ja etu­ja. Sille on tehtävä jotakin.

    Ide­olo­gia – siten kuin minä sen käsitän – on tapa vali­ta lähtöko­h­dat, arvot­taa niitä, uno­htaa jotain ja päätel­lä siten, että tulos miel­lyt­tää päät­telijää. Päätelmän omak­sum­i­nen ja selit­tämi­nen ain­oak­si vai­h­toe­hdok­si tur­vaa aineel­liset edut, pönkit­tää itse­tun­toa, antaa hyvän oman­tun­non sekä tuot­taa mainet­ta ja kunniaa.

    Taloustiede on aina ide­ol­o­gista. Voi se silti olla tiedet­tä, mut­ta lähtöko­htia on hyvä tutkail­la tarkoin.

    Kasvu­pakko syn­tyy siitä ettei ihmis­ten eri­ar­voisu­ut­ta halu­ta tasa­ta. Köy­hät tyyn­nytetään lupaa­mal­la tule­vaa tavaraon­nea. Jotkut köy­hätkin elävät mielu­um­min haaveis­sa ja äänestävät kokoomusta.

    Nim­im. en ole kom­mu­nisti, mutta

  78. Kävin tässä joskus Lus­ton met­sä­museossa. Muistinko­han oikein:

    Työpäivän aikana jus­teer­il­la ja kirveel­lä met­sä­työmies sai aikaan motin (1 m³) halko­ja, korkein­taan 2. Ja ne piti vielä saa­da tien­var­teen tai tupaan, hevopelil­lä. J a jsut­ter­isa­ha oli jo vähön korkema­paa teknologiaa.

  79. Jos työn­teko arvote­taan korkealle, niin kuin taidamme tehdä, niin työtön on sil­loin luuseri. 

    Ja eikös automaa­tion lisään­tymi­nen väistämät­tä lisää työt­tämyyt­tä? (Älkäähän nyt kyl­lä se automaa­tio tulee vielä palvelu­alallekin — ja ryminäl­lä, esim. nettipankki)

    Seu­rauk­se­na meil­lä on val­ta­va joukko luusereita. 

    Pidän lep­pois­tamis­es­ta sen takia, että se syö työn­tekemisen itseis­ar­voa, jol­loin vält­tämät­tä tuo kas­va­va poruk­ka ei olisi luuserijengi.

  80. Ville Kom­si: Min­un kor­vaan sin­un kom­ment­ti kuul­losti vähän salali­it­to­teo­ri­al­ta. Tuskin ne, jot­ka halu­a­vat itselleen lisää hyv­in­voin­tia (oli se sit­ten vapaa-aikaa tai mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia) eri­tyis­es­ti halu­aa sitä muil­ta pois.

    Enkä oikein hyväksy sin­un kir­joi­tus­ta kasvu­pakos­ta. Eihän se oo mikään pakko, vaan elin­ta­son kasvu on vaan seu­raus­ta siitä, että ihmiset halu­a­vat itselleen hyvää. Sit­ten kun ihmiset lakkaa­vat halu­a­mas­ta hyvää, niin kasvukin loppuu.

    Ei täl­lä ole mitään tekemistä eri­ar­voisu­u­den tai köy­hien tyyn­nyt­telemisen kanssa.

    Voisko tässä olla kyse siitä, että sinä ver­taat itseäsi mui­hin ja arvotat itseäsi suh­teel­lisen ase­masi kaut­ta niin sin­un voi olla vaikea kokea empa­ti­aa niitä kohtaan, jot­ka eivät koe samal­la tavalla?

    Viki:

    Ja eikös automaa­tion lisään­tymi­nen väistämät­tä lisää työttämyyttä?

    Ei lisää. Voit tode­ta tämän hel­posti. Työt­tömyys ei oo lisään­tynyt radikaal­isti met­sästäjä-keräil­i­jämeiningeistä, vaik­ka automaa­tio tietysti lisään­tyy koko ajan.

    Työt­tömien määrä riip­puu var­maankin eniten siitä miten hyvin työtön voi tul­la toimeen.

  81. “Oli met­sätöitä tietysti, mut­ta ei siinä laa­ju­udessa kuin 1950-luvul­la, jol­loin 300 000 suo­ma­laista suur­in­pi­irtein sai ansioi­ta puunkorjuusta.”

    Heh, Osmon käsi­tys maaseudun elämästä 1900-luvun alus­sa on vähän saman­lainen kuin Marie-Antoinetten.

    Min­un juuret ovat Lapis­sa pienehköl­lä maatilalla
    Lap­pi oli vielä 50-luvul­la sak­salais­ten tuho­jen jäljiltä samas­sa tilas­sa kuin se oli 1900- luvun alus­sa, maaseudu­lal ei ollut sähköä ei puhe­lim­ia ei edes teitä .
    Jokapäiväi­nen elämi­nen vaati pon­nis­telu­ja, ei taloa läm­mitet­ty sähköl­lä vaan puu­ta haet­ti­in met­sästä hevosel­la, katkot­ti­in ja halot­ti­in käsisa­hal­la ja kirveellä.
    Puu­takin kului n 3–5 ker­taa enem­män kuin nykyaikaises­sa kotitaloudessa,
    talot oli sodan jäl­keen raken­net­tu miten sat­tuu ja eris­teet oli­vat ohuita.Navettakin vaati läm­mi­tys­tä kovil­la pakkasilla
    Kar­ja vaati päivit­täisen vesian­nok­sen ja se piti hakea hevosel­la tyn­nyris­sä joes­ta, joskus parikin ker­taa päivässä.
    Lehmät lypset­ti­in pari ker­taa päivässä käsin oli sun­nun­tai tai maanantai.
    Ilmis­es­ti kar­ja hoito ei ole Osmon mielestä työtä vaan lepoa
    Kar­jan rehu ei ollut nave­tan vier­essä vaan heinä säilöt­ti­in niityl­lä suo­vis­sa Kun niityt oli­vat rantani­it­tyjä niin kauim­mat suo­vat oli­vat kilo­me­trien päässä Kun lun­ta oli 0,5–1 metriä niin ei rehun hakem­i­nen tai puiden ajo mitenkään kevyt har­ras­tus ollut
    Pyykin pesukin oli suuri oper­aa­tio, ei ollut pesukonei­ta, vesi läm­mitet­ti­i­in muuri­padas­sa ja se oli vin­tat­ta­va käsin kaivos­ta ‚joka sekin oli n kilo­metrin päässä.
    Tämän päälle tehti­in pien­imuo­toista puukaup­paa ja puut piti kaataa kesäl­lä ja pöl­lit parka­ta käsin
    Talvel­la ne ajet­ti­in joki­ran­taan hevosella.
    Maitoakin alet­ti­in lähet­tää mei­jeri­in jos­sain vai­heessa ja se ede­lyt­ti päivit­täistä hevos­matkaa joen yli tien var­teen, matkaa n 4 kilo­metriä. Kesäl­lä tietysti ven­e­matkaa soutamalla

    Lisärav­in­toa han­kit­ti­in met­sästämäl­lä ja kalas­ta­mal­la. Ei siihen aikaan pilkit­ty vaan kalastet­ti­i­in verkol­la , joka olikin kovaa ja kylmää työtä.
    Met­sästys umpi­hanges­sa ei ollut myöskään kevyt kaupunkilaisharrastus.
    Etenkään, kun isä oli ain­oa lap­si ja minä myös, joten raskain työ kasaan­tui meille .Pap­pa oli iäkäs jo siihen aikaan, joten hänestä ei ollu­taa­pua raskaisi­in töihin

    Kyl­lä Osmon kuva kat­toon sylkivistä laiskan­pulleista maalai­sista on viher­pi­ipertäjien roman­ti­soitu kuva maaseudusta.

    Voi olla, että etelän kar­tanois­sa oli tähän Osmon laiskot­telu­un varaa.

    Tuskin­pa torp­pari, joka teki kah­den talon työt paljoa ehti sohvalle loikoilemaan

  82. “Heh, Osmon käsi­tys maaseudun elämästä 1900-luvun alus­sa on vähän saman­lainen kuin Marie-Antoinetten.”

    Mah­ta­va lohkaisu. Kiitos hyvistä nauruista.

  83. Marie-Antoinet­tea hauku­taan aivan turhaan, jopa kahdel­la eri taval­la virheel­lis­es­ti. Ensin­näkin, hänen aikanaan ei ollut edes nälänhätää. 

    Ja toisek­seen, paradok­saal­ista kyl­lä, “syökööt lei­vok­sia” — vaik­ka Marie Antoinette tuskin sitä koskaan sanoi — ei olisi ollut niin todel­lisu­ud­es­ta vier­aan­tunut kuin kuvitel­laan, kos­ka Ran­skas­sa oli jonkin­lainen sään­te­ly­mekanis­mi, jon­ka puit­teis­sa tiet­ty osa jauhoista piti leipoa leiväk­si, jos­sa sen rajatuot­to oli heikom­pi kuin rikkaiden suosimis­sa kalli­im­mis­sa leivon­nai­sis­sa (joi­hin käytet­ti­in kanan­mu­nia yms.). Kun leipä oli lopus­sa, näitä kalli­impia leivon­naisia oli edelleen kaupoissa. 

    Tietysti läp­pä bile­hile-prins­es­sas­ta heit­telemässä type­r­iä mat­tinykäsiä on paljon viihdyt­tävämpi kuin todellisuus.

  84. Minä olen nyt lep­pois­tanut itseni eli olen eläkeputkessa
    Mut­ta ei tämä mitenkään iloinen asia ole, tulot tipah­ti­vat paljon olet­tua enem­män Eri­tyis­es­ti vero­tus kiristyi todel­la paljon ja mak­san nyt korkeam­paa veroast­et­ta kuin työssä ollessa, joten eri­tyis­es­ti käteen jäävät ansiot puto­si­vat minim­i­t­u­lota­solle Kun kotona on vielä lap­sia niin kyl­lä täl­lainen tulota­son pudo­tus alkaa jo rajoit­taa kaikin tavoin minin elämääni
    Lisäk­si työt­tömyys rajoit­taa liikku­vu­ut­ta, esim muu vaimo lähee loma­lle etelään, mut­ta minä en voi.Eli per­he matkailee ilman minua

    Jos tämä pätkä olisi kohtu­ullisen mit­tainen niin se ei niin kauheasti haittaisi
    Mut­ta 2005 eläkeu­ud­is­tuk­ses­sa meille 50-luvul­la syn­tyneille val­ti­ol­ta ulkois­te­tu­ille tehti­in ruma temp­pu eli kun aikaisem­min val­tion eläkeikä oli 63 vuot­ta niin se kään­tyikin niin, että nyt se on 65 vuot­ta ja eläköi­tymien päivääkin ennen 65 vuo­den ikää vähen­tää eläket­tä 13 % +eli­na­jan­odot­teen vähen­nyk­sen eli n 20 %

    Todel­la ruma temp­pu val­tio­työ­nan­ta­jal­ta, enpä olisi odot­tanut , että val­tio on yksi­ty­istä huonom­pi ja epälu­otet­tavampi työnantaja.
    ERri­ty­ses­ti päätök­sen teki moraalit­tomak­si, että se yritet­ti­in sala­ta esim Son­er­an palkkaa­ma eläkeneu­vo­ja ei tien­nyt asi­as­ta mitään. Val­tiokont­torikin yrit­ti vale­hdel­la, että se vas­taa yksi­tyisen sek­torin varhen­nusleikkaus­ta 63–62-vuoteeni.

    Ja nyt työkkäri pom­pot­taa kaikin tavoin, viimek­si min­ua vaa­dit­ti­in lähtemään hit­saa­ja-levy­sep­päkur­si­ille , siis 60-vuo­ti­aana rakaisi­in töihin.Kun kor­tis­stossa on jo muu­ta­ma sata kokenut­ta iäkästä hit­saria niin tuskin­pa koke­mat­toma­l­la on senkään ver­taa mahdollisuuksia

    Muutenkin työkkäri ei tar­joa amisk­oulu­tus­ta pitem­mälle koulute­tu­ille mitään
    Osaamiskar­toi­tuskin oli kyse­ly onko min­ul­la: Raskaan liiken­teen kort­ti, bus­siko­rt­ti, tuli­työlu­pa, VTT märkäser­ti­fikaat­ti, truk­i­na­joko­rt­ti etc.
    Insinöörin tutkin­nol­la, yliopis­to-opin­noil­la, lop­pusuo­ral­la ole­val­la opettejakoulutuksella,40-vuoden työkoke­muk­sel­la ei ollut mitään merk­i­tys­tä , ne viskat­ti­in roskikseen.
    Virkail­i­ja vain tote­si, etti niil­lä mitään tee, tämän ikäi­nen voi saa­da vain hanttihommia

  85. Isoisäni, kuten isänikin, meni miesten töi­hin met­sään reilun kymme­nen van­hana, jotakuinkin sata vuot­ta sit­ten. Ei hänen tekemisiään var­masti “työl­lis­ten” tilas­toista löy­dy. Mut­ta siel­lä olti­in, ja jal­ka jäi pinoon nos­tet­tavien tukkipuiden väliin.

    Men­ti­in ihan lääkärille asti. Lääkäri ker­toi, että polvi uhkasi jäädä suo­rak­si koko lop­puiäk­si. Tähän isoisäni isä: “Mitä minä sel­l­aisel­la pojal­la teen?”

    Eikä hän sitä ilkeyt­tään kysynyt. Elämä vain oli sil­loin sata vuot­ta sit­ten niin leppoisaa.

  86. “Liiasn van­ha: Eli­na­jan­vähen­nysker­roin on täl­lä het­kel­lä vähän alle prosentti.”

    Eläköi­dyn näil­lä näkymil­lä 2016, joten sekin % voi olla mitä vain
    Ja mitä tulee kade­hti­maasi ansiosi­don­naiseen niin voin nyt ilmoit­taa , että omas­ta tilille kolah­tavas­ta voi laskea että hyvä­tu­loisellekin se on vain työ­markki­natu­ki+ yksiön vuokra.

    Siinä sitä riit­tääkin vihreille poisotet­tavaa, ilme­seti klaik­ki halu­taan ajaa sos­sun luukulle jonoon Riit­tää vihreille sos­sun tädeille töitä ja poli­it­tisia virkoja

  87. Ville Kom­sille,

    Koh­dat (a), (b) ja © ovat eri­no­mainen ana­lyysi kolmes­ta keskeis­es­tä nyky-yhteiskun­nan takana ole­vista aja­tus­mall­ista (jot­ka eivät vält­tämät­tä aina joh­da ihmis­ten kannal­ta parhaaseen lopputulokseen).

    Ehkä kohtia b ja c voisi läh­estyä myös koti­maisin pop­pakon­stein eli sanan­lasku­jen voimal­la, esim. “kohtu­us kaikessa”.

    Ihmiset ovat ratio­naal­isia ympäristöään ymmärtämään pyrkiviä olen­to­ja, jot­ka aina sil­loin täl­löin löytävät myös jyvän. Tämän kumu­lati­ivisen vauras­tu­misen ja rajat­tomien resurssien aja­tus­mall­in kohdal­la pitäisi ymmärtää, että jos­sain vai­heessa van­hen­tunut aja­tus­malli alkaa tuot­taa enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Jos­sain vai­heessa ora­va voi lopet­taa pähk­inöi­den keru­un tal­vi­varas­toon. Ja ora­vanaaraat ymmärtävät, että hyvässä pähk­inäti­lanteessa jatku­vasti pähk­inöitä keräävä uros ei vält­tämät­tä ole se fik­suin ora­va ja paras puolisokandidaatti.

    Myös koh­ta a on b:n ja c:n kaltainen siinä mielessä, että kyse on turhan yksinker­tais­ten mallin soveltamis­es­ta mon­imutkaiseen tilanteeseen. Tämä on tyyp­il­lis­es­ti nuoren ide­al­istin ongel­ma, mut­ta toki myös van­han kaikki­ti­etävän jäärän. Ongel­ma a kos­ket­taa muuten myös vihre­itä, vaik­ka vihrei­den voi sanoa ole­van varsin val­is­tunei­ta koh­tien b ja c suhteen.

  88. Isoisän kut­sun­tako­rtista vai soti­las­pas­sista 1920-luvul­ta jäänyt mieleen pitu­us 185 cm, paino 60 kg. Niin sitä isän­nän paino sil­loin nousi jo nuorel­la iäl­lä lep­poisas­sa maalaiselämässä.

  89. Tiedemies:

    Wikipedia, tämä blo­gi, tai Lin­ux eivät näy BKT:ssa suo­raan, mut­ta kyl­lä ne sitä kas­vat­ta­vat. No, tämä blo­gi ehkä ei, mut­ta wikipedia ja Lin­ux kylläkin. 

    Myön­nän, että luon­nehd­in­tani “ei mil­lään taval­la” oli liioit­telua. Silti. Ei ole mitenkään itses­tään­selvää, että esimerkik­si Lin­ux tai vas­taa­vat “tuot­teet” kas­vat­taisi­vat BKT:tä.

    Ote­taan ske­naario A: meil­lä ei ole vapai­ta ohjelmis­to­ja, vaan fir­ma X tekee sof­t­aa ja myy sitä Y:lle, joka taas myy omaa tuotet­taan X:lle. BKT tietenkin kas­vaa, kos­ka vai­h­to lisääntyy.

    Vai­h­toe­hdos­sa B molem­mat käyt­tävät ilmaisia sof­t­ia ja puuhaa­vat jotain muu­ta. Tämä sof­t­an­vai­h­dos­ta syn­tynyt BKT:n kasvu (joka siis on vain numero paper­il­la) jää syntymättä.

    On mah­dol­lista, että ilmaiset sof­t­at yms. tuot­ta­vat muil­la tavoil­la enem­män BKT:tä kuin jos niitä ei olisi (ei esimerkik­si tarvitse kek­siä pyörää joka ikisessä fir­mas­sa erik­seen). Itses­tään­selvää se ei kuitenkaan ole.

    Kuitenkin on ilmi­selvää, että Lin­ux ja vas­taa­vat tuot­ta­vat — hyvinkin suuria määriä — _hyvinvointia_ näyt­tivät­pä BKT luvut mitä tahansa. Minä väitän, että _pääosa_ tuos­ta hyv­in­voin­nista ei näy BKT:ssä.

    On varsin luul­tavaa, että tule­vaisu­udessa merkit­tävä osa hyv­in­voin­nin kasvus­ta syn­tyy “infor­maa­tio­hyödykkeistä”, joi­ta ei vai­hde­ta per­in­teisen markki­namekanis­min kaut­ta. Tämä on tietenkin ongel­ma niille fir­moille, jot­ka repivät nyky­isin rahaa tuos­ta bis­nek­ses­tä (levy-yhtiöt, kus­tan­ta­mot jne.).

    Vielä suurem­pi ongel­ma se on sosial­is­teille ja muille ihmisen orju­ut­tamiseen pyrkiville tahoille, kos­ka sitä ei voi verot­taa. Sik­si lain­säädän­töä pyritään (tek­i­jänoikeudet, paten­tit yms.) jatku­vasti siirtämään siihen suun­taan, että moinen hyv­in­voin­nin val­u­mi­nen “väärille” tahoille saataisi­in estettyä.

    Kari

  90. Art­turi (klo 9:22):

    Ville Kom­si: Min­un kor­vaan sin­un kom­ment­ti kuul­losti vähän salali­it­to­teo­ri­al­ta. Tuskin ne, jot­ka halu­a­vat itselleen lisää hyv­in­voin­tia (oli se sit­ten vapaa-aikaa tai mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia) eri­tyis­es­ti halu­aa sitä muil­ta pois.

    San­ot­taisi­inko näin: lisähyv­in­voin­nin (olkoon se mitä tahansa) kaipaa­ja ei vält­tämät­tä tietois­es­ti tah­do vähen­tää tois­t­en hyv­in­voin­tia, mut­ta hyvin mon­elle nimeno­maan suh­teelli­nen ase­ma yhteisössä on se tärkeä jut­tu. Lainatak­seni vaikka­pa isän­täämme Odea ajal­ta anno dazu­mal, tapana oli, että konepäällystö ja laivapäällystö pysäyt­tivät kaup­pamerenku­lun vuorotellen lakko­tais­teluil­laan, eikä kysymys suinkaan ollut nälästä vaan nokkimisjärjestyksestä.
    Jos et tätä “keep­ing up with the Jone­ses” ‑ilmiötä näe etkä tun­nus­ta, saatan epäil­lä sin­ua viat­tomak­si hön­tik­si. Parem­pi niin päin kuin että tahal­lasi fuulaisit.

    Enkä oikein hyväksy sin­un kir­joi­tus­ta kasvu­pakos­ta. Eihän se oo mikään pakko, vaan elin­ta­son kasvu on vaan seu­raus­ta siitä, että ihmiset halu­a­vat itselleen hyvää. Sit­ten kun ihmiset lakkaa­vat halu­a­mas­ta hyvää, niin kasvukin lop­puu. Ei täl­lä ole mitään tekemistä eri­ar­voisu­u­den tai köy­hien tyyn­nyt­telemisen kanssa. 

    Ei mitään tekemistä? Olet tosi­aan varsin viaton.
    Hyvä on hyvää, määritelmäl­lis­es­ti, kun­han se ei tuo­ta pahaa eikä paho­ja riske­jä toisille – edes jälkipolville. Täl­lä varauk­sel­la kukin saa ker­naasti miet­tiä ja päät­tää, mikä juuri hänelle on hyvää. Lisään silti vielä yhden varauk­sen: tyh­mää tai hädässä ole­vaa ei saa kuset­taa mielin määrin. En esim. hyväksy pyra­midi­hui­jaus­ta enkä työ­suo­jelun laiminlyöntiä.

    Olisi main­io­ta, jos ihmiset alka­isi­vat kaikkial­la nau­raa törsääjille ja rehvastelijoille. Näin aine‑, ener­gia- ja rahavir­to­jen kasvu hyy­ty­isi hil­jalleen. Elet­täisi­in kohtu­ullis­es­ti, vas­tu­ullis­es­ti, toisi­amme aut­taen ja siitä tyy­dy­tys­tä saaden ja melko tyy­tyväis­inä kaikki. 

    Avaru­ut­ta ja alkeishiukka­sia kyl­lä tutkit­taisi­in edelleen. Lääketiede ja läm­pöpumput voisi­vat kehit­tyä, mut­ta moti­vaa­tiok­si ei enää tarvit­taisi veret­seisaut­tavia tulo­ero­ja eikä piikki­lanka­muurein ympäröi­tyjä lois­to­huviloi­ta. Se olisi mainiota.

    En täl­lä haikaile reaal­isosial­is­mia, jos­sa sikatörsäys oli vain piilotet­tu kaiken kansan silmiltä. Se ei ollut main­io­ta. Avoimuus ja ihan todel­li­nen kult­tuurin muut­tumi­nen olisivat.

    Valitet­tavasti täysin pakot­tomaan kult­tuuriku­mouk­seen luot­ta­mi­nen ei maail­man nykyti­lanteessa oikein riitä. Hölmöjä mah­tail­i­joi­ta, härske­jä vapaa­matkus­ta­jia ja vas­tu­ut­to­mia keinot­telijoi­ta – taudinkan­ta­jia ja tar­tut­ta­jia niin sanoak­seni – on niin paljon, että jonkin­laisia sitovia ryh­mäpäätök­siä pelisään­nöistä ja sal­li­tun rajoista tarvi­taan. Täl­lä tarkoi­tan mm. hait­tavero­ja, tulon­tasaus­ta ja sosiaalipolitiikkaa.

    Usko edus­tuk­sel­lisen kansan­val­lan viisaut­en ja voimaan ei lep­ää kovin lujal­la poh­jal­la sekään. Silti yht­enä työkalu­na taudinkan­ta­jien tal­tut­tamisek­si niin san­ot­tu val­tio johdan­naisi­neen (kun­nat, val­ti­oli­itot, sopimusy­hteisöt jne.) on var­maankin vält­tämätön aika pitkälle tule­vaisu­u­teen. Muitakin työkalu­ja tarvi­taan. Ne ovat sit­ten kaiken­laista kansalaisy­hteiskun­nan puuhaa reilus­ta yrit­täjyy­destä ajat­telun ja kir­joit­tamisen kaut­ta väki­val­lat­tomaan vastarintaan.

    Jos paneudut his­to­ri­aan, löy­dät run­saasti esimerkke­jä yhteiskun­tak­er­rosten välis­es­tä kil­pailus­ta, jon­ka kuris­sa pitämisek­si mm. lain voimal­la kiel­let­ti­in ketään pukeu­tu­mas­ta sää­tyän­sä kore­am­min. Mik­si se piti kieltää, jos kaik­ki ihmiset halu­si­vat vain pelkkää hyvää itselleen ja ker­naasti samaa muillekin?

    Sää­ty­jen sisäl­läkin arvo­val­ta- ja pöy­his­te­lyk­il­pailu kukoisti. Kukois­taa yhä.

    Ei mil­lään pahal­la, mut­ta jos tätä et näe, juuri sitä minä nim­itän ide­olo­gian mahdiksi. 

    Kom­ment­tisi eilen klo 8:49 oli kuitenkin oikein hyvä. Kukaan meistä ei ole täysin virheellinen.

    Voisko tässä olla kyse siitä, että sinä ver­taat itseäsi mui­hin ja arvotat itseäsi suh­teel­lisen ase­masi kaut­ta niin sin­un voi olla vaikea kokea empa­ti­aa niitä kohtaan, jot­ka eivät koe samal­la tavalla? 

    Voisi var­maan, mut­ta enpä luule. Muis­tan, kuin­ka ollessani ihan lap­si äiti­ni marisi että ”virkamiehet ovat jääneet palkkakuop­paan”. Isäni oli siis virkamies. Ihmettelin alak­oulukakruna, mitä se kuop­pa oikein voi tarkoit­taa. Kuka muka on mitan­nut ja määrän­nyt, että näin paljon on oikein suu­tar­ille ja näin paljon kraatar­ille? Ehkä en täysin vielä tajun­nut markki­namekanis­min enkä luokkatais­telun ole­mus­ta, mut­ta jol­lakin taval­la silti tajusin, että ”työn arvo” oli melkoisen mieli­v­al­tainen käsite.

    Mielestäni elimme ihan riit­tävän lev­eästi, vaik­ka isäni jupisikin – äiti­ni ostet­tua puolisalaa min­ulle fil­lar­in – ”ettei tässä suvus­sa vielä ennen ole lap­sille omia polkupyöriä ostet­tu”. Tämä oli 50-lukua. Kun tänään kat­se­len telineisi­in uno­hdet­tu­ja, rik­ki vään­net­tyjä, oji­in heit­et­tyjä las­ten satavai­hteisia maastopy­öriä tai mitä tahansa roskik­seen kan­net­tua tai heit­elle jätet­tyä krääsää, min­ua tympii. 

    Olisimme ilmeis­es­ti eläneet paljon lev­eäm­minkin, ellei van­hempi siskois­tani olisi sairas­tanut niin vaikea­ta soker­i­tau­tia, että sen hoita­miseen meni melkein kaik­ki. Tämän opin myöhem­min tietämään. Toki toivon, että sisko­vainaa – eli sen­tään läh­es 70-vuo­ti­aak­si – olisi ollut ter­ve, mut­ta en minä lapse­na mitään kaivan­nut. Jos ne hoitoku­lut oli­si­vat kiertäneet val­tion ter­veys­bud­jetin kaut­ta eivätkä olisi vilah­ta­neetkaan isäni lom­pakos­sa, se olisi ollut ihan jees.

    Tänään olen val­tion syöt­tiläs, melko pahan masen­nus­taipumuk­sen takia työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ja suo­tuisen sat­tuman kaut­ta keski­t­u­loinen kansalainen. Ei mitään valit­tamista taloudel­lis­es­ti. Enin­tään vähän nolot­taa. Yritän taval­la tai toisel­la mak­saa puuroni ja vel­li­ni maail­malle takaisin.

    Olen elänyt vuosikym­meniä nyky­istä tiukem­minkin. Enkä koko aikana olisi ikinä halun­nut vai­h­taa osia kenenkään kanssa, en nytkään.

    Niin että sikäli.

    Isot tulo- ja var­al­lisu­userot ihmis­ten välil­lä ovat minus­ta yksinker­tais­es­ti tuhoisia niin oman yhteiskun­tani kuin koko maail­mankin ilmapi­ir­ille, hyv­in­voin­nille ja onnel­lisu­udelle – val­itkoon kukin sanan jos­ta tykkää. ”Kehi­tys­tä” ne kyl­lä voivat spar­ra­ta, mut­ta enim­mäk­seen hyvin ikävää kehitystä. 

    Eri­ar­voisu­us liet­soo köy­hien kateut­ta ja katkeru­ut­ta, rikkaiden pelkoa, yleistä epälu­u­loa, kyynär­päi­den käyt­töä ja kaikkien sotaa kaikkia vas­taan. Puhu siinä sit­ten ilmas­tos­ta, pako­lai­sista, ihmisoikeuk­sista, asun­not­tomista, avut­tomista van­huk­sista, yhteisvastuusta.

    Lainatak­seni vielä toisen ker­ran lis­tan isän­tää: ”Suomes­sa on ihan kyllin kivaa olla rikas ja kyllin kur­jaa olla köy­hä; ei sitä ainakaan tarvitse kärjistää.”

    Talouskasvun hehku­tus on kaikkein helpoin keino vält­tää näitä pohdintoja.

    Nim­im. olen kyl­lä anark­isti, mutta

  91. Kar, ohjelmis­toista syn­tyy hyvin hel­posti de fac­to monopole­ja. Kyn­nys vai­h­taa ohjelmis­toa sen jäl­keen kun sen käyt­töönot­toon, koulu­tuk­seen, jne. on investoitu on hyvin suuri, sem­minkin kun muu­tok­si­in voi liit­tyä koko organ­isaa­tion kannal­ta iso­ja riske­jä. Ohjelmis­tois­sa ei ole hyödyk­keenä kyse niinkään niiden lisäar­vos­ta, vaan sitä että jos ne eivät toi­mi niin niil­lä pystyy aiheut­ta­maan hyvin suuria tap­pi­oi­ta, ja monop­o­liase­mas­sa ole­va toim­i­ja voi rahas­taa tuon vahin­gon mukaan. Tämän takia sil­lä että on mak­sut­to­mia vai­h­toe­hto­ja on hyvin suuri merk­i­tys, se pitää kau­pal­lis­ten vai­h­toe­hdon hin­nan jotenkin kohtu­ullise­na. Itseasi­as­sa jos uno­hde­taan koor­di­naa­tio-ongel­mat niin noiden kau­pal­lis­ten ohjelmis­to­jen käyt­täjien kan­nat­taisi mak­saa kollek­ti­ivis­es­ti open source ‑vai­h­toe­hdon kehi­tys vaikkei­vat he koskaan käyt­täisi sitä.

  92. Kari, esimerkissäsi on vika. Nom­i­naa­li­nen BKT voi toki nous­ta, mut­ta jos Y ei myy omaa tuotet­taan X:lle se myy sen jollekin muulle, ehkä hiukan halvemmalla. 

    Täl­löin Y:llä on käytössään enem­män rahaa, jol­la se voi ostaa jotain muu­ta. Vähin­täänkin sen ver­ran enem­män kuin tuos­ta päit­täis­es­tä kau­pas­ta mak­set­taisi­in veroa. Yri­tys­tä X taas ei ehkä ole ole­mas­sa, tai ehkä se tekee jotain muu­ta. Ehkä se antaa sof­t­ansa ilmaisek­si ja tar­joaa kus­to­moin­tipalvelui­ta, käyt­tö­tukea jne. 

    On tot­ta, että hyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen ei näy nom­i­naalises­sa BKT:ssa. Ja on tot­ta, että kulut­ta­jan yli­jäämää ei pystytä mit­taa­maan luotet­tavasti BKT:lla, samas­ta syys­tä kuin se, että juo­mavesi on puh­das­ta, ei näy BKT:ssa, mut­ta se nyt vaan on niin. BKT on kohi­nainen mit­tari, ja se ei mit­taa kaikkea.

  93. Tiedemies:

    Kari, esimerkissäsi on vika. 

    Niin on, mut­ta eri taval­la kuin ajat­telet. Sen oli tarkoi­tus havain­nol­lis­taa näkökan­taani, ei onnis­tunut, joten yritän hie­man toisel­la tavoin.

    Point­ti oli siis siinä, että nuo maini­tut esimerk­it ovat touhua, jos­sa use­at ihmiset käyt­tävät kohtu­ullisen paljonkin aikaa ja vaivaa, mut­ta se ei tapah­du juuri ollenkaan “markki­noil­la”. Kenellekään ei mak­se­ta palkkaa, eikä kukaan pyri voiton­tavoit­telu­un. Siitä huoli­mat­ta syn­tyy hyvinvointia.

    Tätä voisi luon­nehtia (myös) “soin­in­vaar­alaisek­si” lep­pois­tamisek­si. Ihmiset puuhail­e­vat vapaae­htois­es­ti ja har­ras­tus­lu­on­teis­es­ti asioi­ta, joista muille saat­taa olla suur­takin hyö­tyä. Ei se pal­ka­llisen työn­teon vähen­tämi­nen vält­tämät­tä tarkoi­ta sitä, että istuskel­laan GT kädessä Goalla.

    Mitä tulee tuo­hon esimerkki­i­ni, niin pidän aivan mah­dol­lise­na, että ainakin lyhyel­lä tähtäimel­lä kaiken “vapaan” IP-omaisu­u­den ole­mas­saolemat­to­muus aiheut­taisi BKT:n kas­vamista, kos­ka rahaa joudut­taisi­in siirtelemään taskuista toisi­in paljon rivakam­min. On toki mah­dol­lista, että moi­ses­ta touhus­ta seu­raa­va _tosiasiallinen_ hyv­in­voin­ti­tap­pio on niin suuri, että se näkyy myös BKT:ssä, mut­ta se ei ole minus­ta mitenkään itses­tään­selvää. Tai kään­täen: nykyi­nen tek­i­jänoikeus- ja patent­ti­lain­säädän­tö nähdäk­seni lisäävät BKT:tä, mut­ta vähen­tävät ihmis­ten hyvinvointia.

    tpyy­lu­o­ma

    Kar, ohjelmis­toista syn­tyy hyvin hel­posti de fac­to monopole­ja. Kyn­nys vai­h­taa ohjelmis­toa sen jäl­keen kun sen käyt­töönot­toon, koulu­tuk­seen, jne. on investoitu on hyvin suuri, sem­minkin kun muu­tok­si­in voi liit­tyä koko organ­isaa­tion kannal­ta iso­ja riske­jä. Ohjelmis­tois­sa ei ole hyödyk­keenä kyse niinkään niiden lisäar­vos­ta, vaan sitä että jos ne eivät toi­mi niin niil­lä pystyy aiheut­ta­maan hyvin suuria tap­pi­oi­ta, ja monop­o­liase­mas­sa ole­va toim­i­ja voi rahas­taa tuon vahin­gon mukaan. Tämän takia sil­lä että on mak­sut­to­mia vai­h­toe­hto­ja on hyvin suuri merk­i­tys, se pitää kau­pal­lis­ten vai­h­toe­hdon hin­nan jotenkin kohtuullisena. 

    No sama­han pätee läh­es­tulkoon mihin liike­toim­intaan tahansa. Vai­h­t­a­mi­nen on useim­miten aina kallista, puhut­ti­in­pa sit­ten tieto­jär­jestelmistä, kom­po­nent­ti­toimit­ta­jas­ta, vaimos­ta tai mis­tään vähänkään monimutkaisemmasta.

    En minä tuo­ta sinäl­lään suuren suure­na ongel­mana pidä, se on vain elämää.

    tseasi­as­sa jos uno­hde­taan koor­di­naa­tio-ongel­mat niin noiden kau­pal­lis­ten ohjelmis­to­jen käyt­täjien kan­nat­taisi mak­saa kollek­ti­ivis­es­ti open source ‑vai­h­toe­hdon kehi­tys vaikkei­vat he koskaan käyt­täisi sitä. 

    Ei siihen mitään “kollek­ti­ivia” tarvi­ta, kos­ka noin­han tapah­tuu nykyisel­läänkin ihan mas­si­ivises­sa mitas­sa. Hyvin suuri määrä OS kehi­tyk­ses­tä tehdään fir­moissa pal­ka­llisi­na hom­mi­na. Itse suosin OS sys­teemien käyt­töä lähin­nä siitä syys­tä, että ne ovat luotet­tavampia. Jos jonkun tarpeel­lisen sys­teemin ylläpi­toa ei enää halu­ta jatkaa, sen voi tarvit­taes­sa tehdä itse.

    Kari

  94. Az, olete­taan kak­si ske­naar­i­o­ta, jois­sa kansan­talous on täysin ident­ti­nen, toises­sa kansal­la on puh­das­ta juo­mavet­tä ja toises­sa ei.

    Kansan­taloud­es­ta viedään jotain maail­man­markki­noille ja vien­nil­lä rahoite­taan tuon­tia, san­o­taan yksinker­taisu­u­den vuok­si miljardilla.

    Jos on puh­das­ta juo­mavet­tä, tuo­daan mil­jardil­la bemare­i­ta, jos ei ole, tuo­daan puolel­la mil­jardil­la puhdis­tus­lait­tei­ta ja evia­nia, puolel­la mil­jardil­la lado­ja. BKT on kum­mas­sakin sama, mut­ta jälkim­mäisessä on ankeam­mat autot ja vaival­loisem­paa saa­da puh­das­ta vettä.

  95. Lapsel­lisen yksinker­tainen mut­ta kiertämätön totu­us lienee:

    Jos samaan aikaan yhtäältä puhutaan, että ihmiset halu­a­vat paran­taa elämään­sä ja toisaal­ta ollaan hirveän huolestunei­ta siitä, että työtä ei löy­dy tarpeek­si … niin sil­loin jos­sakin pätkii. Tai sit­ten jotkut teesken­televät tietoisesti.

    Kuin­ka moni ajat­telee, että niska limas­sa raat­a­mi­nen + niska limas­sa kulut­ta­mi­nen = hyvä elämä? Kuin­ka moni ajatelee niin oma­l­la kohdal­laan? Ehkä jotkut, ehkä mon­et, mut­ta miksi?

    Eikö vain itse kunkin kohdal­la ole kysymys pelosta, että putoaa yhteiskun­nan arvoast­eikos­sa? Tai suo­ras­taan siitä että “men­estyjän” ja “menet­täjän” välis­sä ei nähdä mitään tuke­vaa jalan­si­jaa. Usko­muk­ses­ta, että se, joka ei juokse ja paisu, pian putoaa ojaan, kutis­tuu ja kuolee. 

    Mis­tä tämä vai­h­toe­hto­jen vähyys mah­taa johtua? Ettei vain tietois­es­ta poli­ti­ikas­ta: harkiten liet­so­tus­ta kir­i­tyk­ses­tä ja kahtiajaosta?

    Mikä on totu­us kansamme vau­raud­es­ta? Leipäjono­ja on, mut­ta kukaan ei tääl­lä enää kuole nälkään – pait­si ehkä yksin asu­va, harhoista kär­sivä ja kaikea pelkäävä van­hus joka ei uskalla kysyä mitään mis­tään ja jol­la ei ole yhtäkään ystävää. Aut­taako talouskasvu yksinäisyyteen?

    Tun­nen pari leipä­jakelun asi­akas­ta. Itse asi­as­sa olen saanut toisi­naan yli­jäämäsyötävää kum­mal­takin. Eivät he ole ensinkään onnet­to­mia min­un mit­ta­puil­lani. Jos min­un pitäisi vai­h­taa osia joko hei­dän tai jonkun vuorineu­vok­sen kanssa, neu­vos saisi jäädä rauhas­sa sikaria polttamaan.

    Aikamme suuri kysymys on muo­toil­tu väärin, ja siitä on tehty hän­tään­sä pure­va koira. 

    Etsimme help­pout­ta ja mukavu­ut­ta mut­ta samal­la pak­en­emme niitä. Etsimme mielekkyyt­tä elämäämme, mut­ta tavarataivas ei sitä tar­joa. Etsimme ase­maa yhteiskun­nas­sa tai yhteisössä ja kieltäy­dymme myön­tämästä itsellemme, että juuri siitä tässä on kysymys. 

    Tiedämme, että yksi­u­lot­teinen pöy­his­te­lyk­il­pailu on nol­la­summapeliä, mut­ta teesken­telemme muuta.

    Käytän ”me”-muotoa, kos­ka olen jäävi itseäni mit­taa­maan. Kaikkia tuo kuvaus ei kuitenkaan koske. Valitet­tavasti kovin monia koskee.

    Poli­ti­ikan huiput ja jär­jestöjyrät vaali­vat väärää kysymys­tä. Veikkaan, että oma ase­ma yhteiskun­nas­sa on hei­dän joko tietoinen tai tiedostam­a­ton moti­ivin­sa. On taval­laan tur­val­lista hehkut­taa kysymyskimp­pua (elin­ta­so – tulon­jako – työl­lisyys) joka nyky­taval­la asetet­tuna ei voi koskaan ratketa.

    Yritän aset­taa sen toisin:

    (1) Me tarvit­semme vält­tämät­tömiä aineel­lisia hyödykkeitä, mut­ta emme tarvitse niitä määrät­tömästi. Holtit­toman haaskauk­sen määrä omas­sa maas­samme on jo yököttävä.

    (2) Muual­la on miljoonit­tain nälki­in­tyneitä, sairai­ta ja mon­en­laises­sa kur­ju­udessa eläviä ihmisiä. Siel­lä muual­lakin haaskauk­sen määrä on usein yököt­tävä, ja siihen syyl­listyy paikalli­nen ylälu­ok­ka, usein yhdessä ulko­mais­ten yri­tys­ten kanssa. On toden­näköistä, että maail­man voimavarat reilum­min suun­nat­tuina riit­täi­sivät kohtu­ulliseen elämään kaikille. Uudelleen­su­un­taami­nen ei ole help­po nak­ki, mut­ta oman ja yhteisen tur­val­lisu­utemme takia – jot­ten puhuisi mitään omas­tatun­nos­ta tai mie­len­rauhas­ta – mei­dän pitäisi pyrk­iä edis­tämään sitä mah­dol­lisuuk­siemme mukaan.

    (3) Mei­dän ei kuitenkaan tarvitse repäistä viimeistä vaatet­tamme. Meil­lä on oikeus tavoitel­la iloa, onnea, nautin­toa ja mukavu­ut­ta. Mei­dän pitäisi vain nyky­istä kirkkaam­min nähdä, mis­tä niitä saadaan. Kil­pailun osu­us aineel­li­sista pyyteistä pitäisi sekä yksilö­ta­sol­la että poli­it­tises­sa harkin­nas­sa kylmästi hylätä. Suosit­te­len arvon­im­iä, kil­palaulan­taa, pesä­pal­loa, pus­si­hyp­pe­lyä tms.

    (4) Me tarvit­semme – ainakin useim­mat tarvit­se­vat – mielekästä työtä sekä tun­net­ta että kuu­lumme johonkin ja että vähin­täänkin joku arvostaa meitä sen takia mitä olemme tai mitä teemme. Tämä saat­taa olla ongel­maluet­telon vaikein koh­ta. Tois­taisek­si usko­taan laa­jalti, että se, mis­tä mak­se­taan, on tärkeää, ja sama tois­in­päin. Tämän ajat­telun mukaan net­tipok­er­il­la rikas­tunut tai häikäilemätön arvopa­perikeinot­teli­ja ovat kun­nioitet­tavia kansalaisia (kunnes köy­htyvät). Se, joka onnis­tuu myymään rihka­maa öky­tur­is­teille, on arvoste­tumpi kuin se, joka vapaae­htoise­na käy ulkoilut­ta­mas­sa liikun­takyvyt­tömiä van­huk­sia. Jon­akin päivänä tämä saat­taa kään­tyä tois­in­päin, ja sitä päivää odotan har­taasti. Minä kir­joi­tan tätä kom­ment­tia ollak­seni ole­mas­sa ja han­kki­ak­seni arvos­tus­ta itseltäni.

    (5) Hyvää tarkoit­ta­vat poli­itikot ja mon­en­laiset asiantun­ti­jat halu­aisi­vat taa­ta kaikille kansalaisille itsekun­nioituk­sen jär­jestämälle heille työtä jos­ta mak­se­taan. Tulo­jen saami­nen omas­ta työstä esitetään ihmisen perus­tarpeena, vaik­ka – min­un mielestäni – se on vain yksi mah­dolli­nen eksis­ten­ti­aalisen perus­tarpeen tyy­dyt­tämistapa ja vieläpä aika hutera. Piilevänä sivu­moti­iv­ina niin palkkatyön kuin yrit­täjyy­denkin edis­tämisessä saat­taa olla yhteiskun­nan vakaut­ta­mi­nen. Yrit­täjä – jopa rikolli­nenkin – pyrkii mitä toden­näköisim­min säi­lyt­tämään yhteiskun­nan olo­suh­teet ennal­laan. Niiden varaan­han hän on bis­nek­sen­sä suun­nitel­lut. Kokopäiväiseen palkkatyöhön sidot­tu taas on erit­täin toden­näköis­es­ti ”rauhal­lisem­pi” kuin jouti­laana kaduil­la notkuva.

    (6) Tämän ratkaisun huteru­us näkyy neljässä asiassa: 

    (a) Luon­non­va­rat ja bios­fäärin ”häirin­nän­si­eto” ovat rajal­liset. Perus­to­tu­us ei muu­tu, vaik­ka saatamme riidel­lä siitä, mis­sä kohtaa rajat ovat. 

    (b) Myös ihmis­ten aineel­liset tarpeet ovat rajal­liset. Ette ehkä usko tätä vielä, mut­ta uskonette viimeistään sit­ten kun jäte­huoltokus­tan­nuk­set muo­dos­tu­vat yksi­ty­istalouk­sis­sa tavaran­hank­in­takus­tan­nuk­sia korkeammiksi. 

    © Voidaan kyl­lä kas­vat­taa ainee­ton­ta rahat­alout­ta – myy­dä arvon­im­iä ja pela­ta arvopa­pereil­la – mut­ta lop­ul­ta ihmiset kyl­lästyvät siihenkin, eikä raha enää kier­rä siten kuin vero­min­is­teri toivoisi. 

    (d) Lop­ul­ta ihmiset kyl­lästyvät myös pili­palidu­unei­hen, joiden ain­oa yhteiskun­nalli­nen tarkoi­tus on sitoa hei­dät johonkin – yhtäältä kohen­taa hei­dän kärsinyt­tä itse­tun­toaan ja toisaal­ta sitoa hei­dät jol­lakin tavoin paikoilleen eli supis­taa hei­dän vaar­al­lista vapaut­taan. Joskus tämäkin päivä tulee.

    (7) Vielä tänään meil­lä on iso kimp­pu mon­en­laisia yhteiskun­nal­lisia ongelmia – niin iso ja seka­va, että pää on help­po työn­tää niiden sekaan, kun ei halu­ta kat­soa kauem­paa. Voi olla, että olen tyh­mä, mut­ta näen neljä mui­ta suurem­paa ja perus­tavam­man­laa­tu­ista kysymys­tä, jot­ka pitäisi nähdä:

    (a) Miten parhait­en edis­tämme sitä – tai pois­tamme esteitä sen tieltä – että kaik­ki ihmiset voisi­vat tun­tea ole­vansa jol­lakin tavoin hyviä, taitavia, toiv­ot­tu­ja, hyväksyt­tyjä, arvostet­tu­ja? Tämä on eksis­ten­ti­aa­li­nen tarve, ja väitän, että tämä on suurem­pi kuin yksikään nyky­i­sistä aineel­li­sista tarpeis­tamme. Moni ihmi­nen on ihan omas­ta tah­dostaan kiristänyt vyötä, kärsinyt ja kuol­lut tätä tarvet­ta tyy­dyt­täessään. Se on ihmisen luon­to. En viit­si ryhtyä väit­telemään siitä, onko se geeneis­sä vai moni­tuhatvuo­tises­sa kult­turiper­imässä, sil­lä tämä on joka tapauk­ses­sa tot­ta tänään ja koko ihmis­la­jin piiris­sä – se tulee esi­in viimeistään siinä vai­heessa, kun alkeel­lisim­mat aineel­liset tarpeet on tyy­dytet­ty. Kuten vaikka­pa Suomessa. 

    Jos poikkeuk­sia on, ne ovat harv­inaisia. Autis­teista ja cp-lap­sista en sano mitään var­maa, mut­ta ehkä tämä hei­dän kohdal­laan on lähin­nä määrittelykysymys. 

    Yksi tapa tode­ta sama asia on, että ihmi­nen – lap­si varsinkin – tarvit­see rakkaut­ta ja jos ei saa, niin sit­ten pitää ruve­ta han­kki­maan val­taa vaikka­pa kiusaa­japorukas­sa ja kasaa­maan tavaraa sekä herät­tämään pelkoa ja kateut­ta muissa. 

    Vaik­ka pätemisen­tarve on melkein luon­non­va­kio, sen ilmen­e­m­i­nen ei ole. Ja vaik­ka emme voi nui­jankopau­tuk­sel­la muut­taa kansakun­nan luon­teen­laat­ua ja pyrkimyk­siä, kyl­lä me sen­tään him­pun ver­ran voimme niihin poli­ti­ikallakin vaikut­taa – hyvään tai huonoon suun­taan. Neukku­las­sa meni huonoon suun­taan, kun luul­ti­in liikaa eikä oltu ihan rehellisiäkään. 

    Poli­it­tisil­la päätök­sil­lä vaikute­taan asioi­hin, jot­ka vaikut­ta­vat elämämme ehtoi­hin, jot­ka taas … jne. Lisäk­si me jokainen vaiku­tamme ihan suo­raan omaan itseemme ja yleen­sä myös lähel­lämme oleviin. 

    Monel­la meistä lie­nee ide­ol­o­gi­sista syistä tarve työn­tää tässä sanomani hyl­lylle henki­maail­man hölyn­pö­lynä. Kehotan vakavasti otta­maan sen sieltä pöy­dälle. Eihän kukaan ole aikoi­hin tosis­saan väit­tänyt, että Suomes­ta – yhteen las­ket­tuna – puut­tuu tavaraa tai var­al­lisu­ut­ta. Kysymys, the big issue, on vain työl­lisyys eli tavaran ja ihmis­ar­von jakami­nen. Jälkim­mäi­nen on yhä suurem­mas­sa määrin nol­la­summapeliä. Mon­et tietävät sen mut­ta jatka­vat höpö­tys­tään. Juuri se näet takaa heille, että mikään ei todel­la muu­tu. (Ks. edel­lä koh­dat 4 ja 6d.)

    (b) Toinen iso ongel­ma on jo tuos­sa edel­lä puolek­si esitel­ty. Sen toinen puo­likaskin perus­tuu geenei­hin tai moni­tuhatvuo­tiseen kult­tuuriper­imään. Lohdullista on, että tämä puo­likas sen­tään rakoilee. Eihän muuten mitään almu­ja, köy­häin­hoitoa tms. olisi ennen Key­ne­siä koskaan keksittykään.

    Monille tänä päivänäkin vau­rau­den tasoit­ta­mi­nen on vihon­vi­imeinen aja­tus. Toki tälle vas­tus­tuk­selle perustelu­ja löy­tyy – mut­ta ne kaik­ki nojaa­vat itseis­ar­voiseen kil­pailu­un mil­loin ketäkin vas­taan sekä ”kehi­tyk­sen” kiihdyt­tämiseen. Sen kehi­tyk­sen, joka var­masti joskus oli tarpeen mut­ta jon­ka tarpeel­lisu­us ja toiv­ot­tavu­us nykyisel­lä vauhdil­la on hyvin kyseenalainen.

    Vaik­ka tämän­tyyp­piset peruste­lut osak­si oli­si­vat jär­keenkäyviä, ne ovat osak­si lik­inäköisiä – ei kysytä, minne olemme tätä tietä matkalla – ja osak­si ide­ol­o­gisia eli kau­nis­tel­ev­asti itsepetok­sel­lisia. Niiden takana on vuosi­tuhan­ti­nen paatos: vahvo­jen kuu­luu syödä, heikko­jen ei. Vahvo­ja ovat nyt ennen kaikkea ne, jot­ka pystyvät kah­vaa kään­tämäl­lä pane­maan yhteiskun­nan polvilleen – heikko­ja ne jot­ka eivät voi. Vah­vat voivat kiristää itselleen paljon etu­ja, joskus niin paljon kuin vain kehtaavat.

    Mikä rajoit­taisi kehtaamista? Joko val­tio­val­ta tai siihen ver­rat­ta­va voi­matek­i­jä – tai sit­ten mieliku­va siitä, mitä ”ver­taiset” ajat­tel­e­vat. Ver­tais­pa­hek­sun­ta ei vielä liene kovin mainit­tavaa. Pikem­minkin saat­taa tun­tua siltä, että ahneud­es­ta tin­kivää pide­tään ryh­mälu­o­pi­ona tai tyh­mänä. Sitä ei moni tahdo.

    Tietysti voi antaa almu­ja ja kym­menyk­siä. Siinä on pr-arvoa, ja ehkä se rauhoit­taa mieltä. Ei tuos­sa vält­tämät­tä ole muu­ta vikaa kuin että ne ovat vain almu­ja ja kym­menyk­siä. Jos joku miljonääri soit­taa, lupaan kyl­lä ker­toa muu­ta­man paikan, mis­sä rahaa todel­la kipeästi tarvittaisiin.

    Ehkä keskilu­ok­ka onkin se joka tiukim­min vas­tus­taa tulon­tasaus­ta ja ”tyhjästä mak­samista” – mene ja tiedä. Joka tapak­ses­sa lujas­sa istuu se aja­tus, että jos emme suo­ras­taan kehtaa nälki­in­nyt­tää ”laisko­ja lur­juk­sia”, voimme ainakin sim­put­taa heitä. Se on hyveel­listä, se on oikein.

    © Moni työ on sen laa­tu­ista, että pomon tai muun eri­tyis-osaa­jan on olta­va mah­dol­lisim­man paljon paikalla tai ainakin tavoitet­tavis­sa. Tämä on var­maankin tot­ta, enkä minä mah­da sille mitään. Ratkaisu­ja kan­nat­taisi silti etsiä, ja ainakaan niitä ei pidä val­tion tai etu­jär­jestö­jen toimin vaikeut­taa. Lyhyem­pi työvi­ikko, jol­loin pomon lep­opäivänä tehdään ruti­ini­hom­mia? Lyhyem­pi työura?

    Tietysti jotkut meistä naut­ti­vat polt­taes­saan kynt­tilää kum­mas­sakin kor­vas­saan. Mikäpä siinä. Sanovathan jotkut ilo­työläisetkin tekevän­sä sitä ilok­seen. Kun­han se vain pitää paikkansa ja kun­han meil­lä on jokin tapa arvioi­da väit­teen totuusarvoa.

    Raata­jalle pitäisi ehkä joskus lyödä val­in­ta eteen: joko sitoudut isyys­lo­maan tai tulet kuohittavaksi.

    Eihän sitäkään hyväl­lä kat­so­ta, että nuori met­suri sahaa hul­lu­na yötäpäivää ja kul­kee lop­puikän­sä tärinä­tautise­na raakkina.

    (d) Neljäs iso ongel­ma, joka aina heit­etään jos­sakin vai­heessa pöytään, on fiskaa­li­nen: mis­täs vero­tu­lot, jos raha ei kyl­lik­si kier­rä? Myön­nän: onhan siinä miettimistä. 

    Sama kysymys herää, kun puhutaan paikallis­ra­has­ta. En ole aivan var­ma, mut­ta paikallis­val­u­ut­to­jen men­estys maail­mal­la on saat­tanut suurehkol­ta osalta selit­tyä niiden avul­la syn­tyneen vai­h­to­talouden tosi­asial­liseen verot­to­muu­teen. Mut­ta tähänkin on esitet­ty ratkaisu­ja, ainakin jonkinlaisia.

    Äkkipäätä tulee mieleen, että aika mon­ta vuo­sisa­taa tääl­lä pyöritet­ti­in kru­u­nun talout­ta luon­tais­tuot­teil­la ja päivätöil­lä. En ehdo­ta palaamista juuri siihen, mut­ta joku var­maan pystyy kek­simään tavan, jol­la tarpeelli­nen julki­nen toim­inta rahoite­taan ilman kohtu­ut­to­mia tuho­vaiku­tuk­sia kaikelle hyvälle ja järkevälle.

    Ne hait­taverot nyt tietysti ihan ekak­si. Niiden sopi­va taso lie­nee opti­moin­tite­htävä, jos­sa arvioin­nin ja valvon­nan kus­tan­nuk­set ote­taan huomioon. Pait­si jos tärkein­tä on saa­da hait­ta nopeasti läh­es nollille.

    Mitä muu­ta? (Odotan ja höristelen.)

  96. [Tiedemies 5.11. 18:28]:

    … se, että juo­mavesi on puh­das­ta, ei näy BKT:ssa …

    [az 6.11. 3:13]:

    Mitä?? 

    Etkö ihan oikeasti ymmärrä???

    Minä juon mökil­lä vet­tä porakaivos­ta. Se on täy­tynyt pora­ta, kun puroi­hin ja lähteisi­in ei enää voi näil­lä nurkil­la luot­taa. Se tiet­ty mak­soi ja kas­vat­ti BKT:ta ver­rat­tuna siihen, että edelli­nen omis­ta­ja olisi pitänyt seteleitä sukan­var­res­sa ja porari pyöritel­lyt peukaloitaan. 

    Nyt se kai­vo on ole­mas­sa. Pumpun moot­tori pitää var­maankin joskus vai­h­taa, muuten ei tarvi­ta mitään. Sähkön kulu­tus on mitätön vaikka­pa monien pihavalais­tuk­seen verattuna.

    Jos sin­un riemuk­sesi joku tyh­jen­tää öljyrekan kaivoni juurelle, täy­tyy tehdä paljon. Laskua tulee ja BKT kas­vaa. Senkö sinä vas­ta huo­maat, ja siitäkö iloitset?

  97. Uuti­sis­sa on tänään ollut EK:n väistyvän pj:n ehdo­tus, että työuria piden­net­täisi­in lomia lyhentämällä.

    Ehdotan, että työuria piden­netään työ­matkanopeu­den lisäämisel­lä. Työ­matkoil­la ei sakotet­taisi ylinopeudesta.

    Työuria voi myös piden­tää sekoit­ta­mal­la risi­iniöljyä työ­maaruokalan sapuskaan. Suoli tyh­je­nee nopeasti ja kerralla…

    EK aikoo näyt­tää esimerkkiä ja palkkaa PR-ikonikseen yhdys­val­ta­laisen Eunice San­bornin 114 v.

  98. Turha tul­la sanomaan, että toisek­si viimeisin kom­ment­ti­ni tässä ketjus­sa (klo 20:12) on pitkä, pur­suil­e­va ja jankut­ta­va. On se. Näen itsekin. Siinä on jopa pari lauseopil­lista mokaa, mikä ottaa itse­tun­nolle. Olisi pitänyt nukkua yön yli.

    Vielä nolom­paa on, että sitä edeltävässä kom­men­tis­sani (klo 18:05) kak­si ensim­mäistä sitaat­ti­sisen­nys­tä osu­vat väärien kap­palei­den kohdalle. Tekni­nen häikkä. Häir­it­see hah­mot­tamista. [OS: Virhe oli min­un. Se on nyt ilmeis­es­ti korjattu]

    Nim­im. en tah­toisi jaaritel­la, mutta

  99. Jos on puh­das­ta juo­mavet­tä, tuo­daan mil­jardil­la bemare­i­ta, jos ei ole, tuo­daan puolel­la mil­jardil­la puhdis­tus­lait­tei­ta ja evia­nia, puolel­la mil­jardil­la lado­ja. BKT on kum­mas­sakin sama

    Ei ole. Talous on kokon­aisu­us. Siihen kuu­lu­vat myös likaisen veden aiheut­ta­mat sairaste­lut ja niiden sairastelu­jen aiheut­ta­ma työn tuot­tavu­u­den ja teh­dyn työmäärän lasku. Veden puhdis­tamiseen kulu­va työ ja pääo­ma voisi tuot­taa voit­toa esimerkik­si vien­ti­te­ol­lisu­udessa ja suurem­mas­sa koti­maises­sa kulu­tuk­ses­sa tukien paikallisia yri­tyk­siä, jos maal­la olisi run­saat puh­taan veden varan­not, eikä tätä kuluerää olisi. Sil­loin mon­et likaisen veden yhteiskun­nas­sa sub­mar­gin­aaliset hyödyt tuli­si­vat marginaalisiksi.

    Huo­maat tämän kun nos­tat yhä suurem­mak­si resurssien tarvet­ta, joka kuluu puh­taan veden tuot­tamiseen. Ääri­ti­lanne on ver­rat­tavis­sa siihen talous­te­o­ri­oiden yleiseen lähtöko­htaan, jos­sa työvoima on sidot­tuna maat­alouteen, ja kehi­tys ja talouskasvu alka­vat kun maa­ta kyetään vil­jelemään tuot­tavam­min ja työvoimaa vapau­tuu muuhun työhön. Vuosien kulues­sa vaiku­tus tietysti kertyy.

    Samoin Lin­ux näkyy BKT:ssa, olet­taen, että se esimerkik­si on mon­elle työn­tek­i­jälle tuot­tavampi työalus­ta kuin Win­dows ja lisää siten hei­dän työ­panos­taan ja sen työn laat­ua. Val­tio ja yri­tyk­set voivat myös säästää ohjelmis­to­hank­in­nois­sa ja käyt­tää säästyneen rahan muuhun toimintaan.
    Kuten itse aiem­min mainit­sit myös, ostovoimaa vapau­tuu toisaalle talouteen, joten sitä ei menetetä kulu­tuk­ses­ta ja kier­rosta win­dowsin pienem­män kysyn­nän myötä.

  100. Työtä tehti­in sata vuot­ta sit­ten hyvin lep­poisas­ti. Työte­ho oli hyvin mata­la, sil­lä rajal­lis­ten maan­omis­tu­solo­jen ja suurten per­hei­den tuot­ta­ma yhtälö pain­ot­ti lähin­nä jonkin­laisen tekemisen kek­simistä kaikille. Raskas työn­teko myös lisäsi ruoan kulu­tus­ta hyvin voimakkaasti, joten maltill­i­nen työryt­mi oli tavoiteltavaa. Eri­laisia kirkol­lisia pyhiä ja vapai­ta oli käytän­nössä kol­ma­sosa työa­jas­ta ennen teol­lis­tu­misen alkamista.

  101. En ole vähään aikaan käynyt sivuil­lasi, huo­maan nyt tämän van­hem­man kir­joituk­sen jota on tarvis kom­men­toi­da. Kir­joituk­sesi on vähän yllät­tävä, kos­ka ihastelet tätä “lep­pois­tu­mista”, vaik­ka toisaal­ta myös kir­jas­sasi ansiokkaasti tuot esille sen kiel­teiset seu­rauk­set julk­isten palvelu­jen rahoituk­sen kannal­ta. Lep­pois­tu­mi­nen tarkoit­taa vapaa­matkus­tamista: osapäivä­työl­lä tai ennenaikaisel­la eläk­keel­lä velt­toil­i­ja käyt­tää tietysti samo­ja kalli­ita julk­ishyödykkeitä (eri­tyis­es­ti ter­vey­den­hoito) kuin kaik­ki me muutkin. Veroki­ilat joka tapauk­ses­sa mitä den­näköisim­min työn­tävät työn tar­jon­taa alaspäin ver­rat­tuna markki­naratkaisu­un. Toisin ilmais­tu­na, vapaa-ajan yhteiskun­nalli­nen kus­tan­nus on suurem­pi kuin pri­vaat­ti kus­tan­nus ja sik­si täy­tyy yhteiskun­tapoli­ti­ikas­sa kovasti pitää huol­ta työn tarjonnasta.
    Vain ran­skalaiset huuhaat­alousti­eteil­i­jät voivat kuvitel­la että työa­jan lyhen­tämi­nen tuo lisää työpaikkoja.
    “Val­tio­varain­min­is­ter­iön ongel­ma” on tietysti mei­dän kaikkien ongel­ma, kos­ka olemme kansakun­tana vas­tu­us­sa julkises­ta bud­jet­ti­ra­joituk­ses­ta. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus rom­ah­taa, on turha luul­la että päästään johonkin kovinkaan lep­poisaan yhteiskun­taan: pitkää päivää ja 80-vuo­ti­aak­si saadaan tehdä jot­ta yksilölli­nen ter­veysvaku­u­tus ja las­ten koulut saadaan mak­se­tuk­si. Kat­se­le vaik­ka Yhdys­val­tain (suur­ta) työpanosta.

  102. Tätä yhtälöä lep­pois­tamis­es­ta (tässä keskustelus­sa määritel­lyl­lä taval­la toteutet­tuna) ja julkisen talouden rahoituk­ses­ta on mah­do­ton ratkaista nykyisen jär­jestelmän sisäl­lä. Juu­tu­taan lop­ut­tomi­in väit­te­ly­i­hin, jot­ka eivät joh­da minnekään. 

    Täy­ty­isi olla rohkeut­ta määritel­lä asioi­ta uudel­la tavalla. 

    Ei lep­pois­tamisen tarvitse eikä pidä olla sitä, että tyy­tyväisenä vain ote­taan aurinkoa per­in­tönä saadun omakoti­talon teras­sil­la ja välil­lä ravataan ter­veyskeskuk­ses­sa raskaan työn raata­jien lasku­un. Täl­laista menoa ei mikään yhteiskun­ta kestäisi. Lep­pois­t­a­mi­nen pitäisi määritel­lä PALKKAtyön vähen­tämisenä, ei absolu­ut­tise­na työn­teon vähen­tämisenä. Lyhen­tämäl­lä PALKKAtyöhön kulutet­tua aikaa jää aikaa tehdä mielekkääm­pää työtä, esimerkik­si vapaae­htoistyötä. Jol­loin vapaae­htoistyönä voidaan toteut­taa niitä hyv­in­voin­tipalvelui­ta, joi­hin yhteiskun­nal­lamme “ei ole varaa”. Tätä arvokas­ta työtähän jo nyt tekevät mon­et kansalaisjär­jestöt, tosin yleen­sä niis­sä vain muu­ta­mat har­vat yli­työl­lis­te­tyt aktiivit.

    Mil­lä hyv­in­voin­tipalve­lut mak­se­taan on myös osit­tain kom­pakysymys, kos­ka suuri osa “hyv­in­voin­tipalvelu­jen” tarpeestamme on suo­ranaista seu­raus­ta nykyis­es­tä yhteiskun­ta­jär­jestelmästä. Mie­len­ter­veysongelmien räjähdys­mäi­nen kasvu on yksi hyvä esimerk­ki tästä. Jos emme tee jotain nykyiselle työelämälle, masen­nus ja burn-out ovat pian töis­säkäyvien kansan­tau­ti numero yksi. Taita­vat itse asi­as­sa olla sitä jo nyt.

    Se että nyky­meno ei voi jatkua, kos­ka ihmis­ten psyyke ja luon­non kan­tokyky eivät sitä kestä, on hyvä asia. Se pakot­taa meitä miet­timään järkevämpiä tapo­ja tehdä asioita. 

    Paras tapa varmis­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan tule­vaisu­us on min­un mielestäni yksinker­tais­es­ti kääriä hihat ylös ja alkaa tehdä niitä asioi­ta, jot­ka itse kokee tärkeik­si. Mak­set­ti­in niistä sit­ten palkkaa tai ei. Miten se on mah­dol­lista taloudel­lis­es­ti, siihen voi kysyä neu­voa esimerkik­si pienen eläk­keen, työ­markki­nat­uen, tutkimusa­pu­ra­han tai pienyri­tyk­sen tuot­to­jen varas­sa eläviltä.

Vastaa käyttäjälle MR Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.