Islamin haaste 4: fundamentalismi ja viha länttä kohtaan

19.4.2009 · Aihe: _ 

Tunnustan heti, että ymmärrykseni islamismista on suurelta osin peräisin Othan Pamukin kirjasta Lumi; kannattaa muuten lukea. Kirja kertoo syrjäisestä itäturkkilaisesta kylästä ja siellä käytävästä valtataistelusta kommunismia ja islamisteja vastustavasta Atatürkin nimeen vannovasta armeijasta, islamisteja ja armeijaa vastustavaista kommunisteista ja kommunisteja ja armeijaa vastustavista islamisteista. Ja paljosta muusta.

Suurin osa islamilaisista ei ole kovin uskonnollisia; ainakaan lukeneisto ei juuri uskonnollista ole. Olin joskus neljäkymmentä vuotta sitten kesätöissä saksalaisessa säilyketehtaassa, jossa tein töitä yhdessä turkkilaisten kanssa. Nämä olivat kaikki islaminuskoisia, mutta se ei heitä paljon häirinnyt. Joukossa oli kuitenkin yksi tosiuskovainen, Ahmed, joka piti rukoushetken monta kertaa päivässä. Hän oli maanmiestensä raa’an pilkan kohteena.

Uskonnollinen fundamentalismi on mielestä jokseenkin samanlaista uskonnosta riippumatta, mutta islamiin yhdistettynä se on isompi ongelma paitsi siksi, että fundamentalismi islaminuskoisten piirissä saa paljon jalansijaa ja koska se on luonteeltaan niin poliittista.

Islamistit eivät taistele kristittyjä vastaan vaan maallistumista. He ovat ennen kaikkea islamilaisten maiden sisäinen ongelma, koska huomattava osa – yleensä selvä enemmistö kansasta – ei halua alistua heidän määräysvaltaansa. Kiihkouskovaisuuteen uskonnosta riippumatta kuuluu, ettei oman elämän nuhteettomuus riitä, vaan tärkeintä on vahdata myös naapurin nuhteettomuutta, vaikka tämä ei jakaisi samoja arvoja.

Islamistit ovat ennen kaikkea menneisyyteen halajava ja kaikkea modernia vastustava liike. Kouluja käynyt keskiluokka haluaa modernia elämää, eikä halua alistua heidän pakkovaltaansa. Vuosi sitten etiopialaiset joukot tulivat vapauttamaan Mogadishua islamistien vallasta, mutta nyt Somalia on annettu näiden hallintaan, vaikka suurin osa väestä ei kai sitä halua.

Islamistit ovat kaapanneet määräysvaltaansa yhä uusia maita. Hyvin ratkaisevaa kamppailua käydään par’aikaa Turkin tulevaisuudesta, jossa islamilainen puolue on poikkeuksellisesti menestynyt rehellisissä vaaleissa. Vaarassa on myös Pakistan.

Pamuk kuvaa kavahduttavasti koraanikoulujen kirkassilmäisiä kasvatteja ja sitä, kuinka islamistit voittavat jalansijaa keskellä köyhien toivottomuutta.

Eräs tuttu kertoi minulle lennosta Riadista Frankfurtiin. Lennon kuluessa koneen vessaan virtasi hunnutettuja naisia ja vessasta ulos tuli modernisti farkkuihin ja tiukkoihin puseroihin pukeutuneita aivan länsimaisen näköisiä naisia. Monen hartaan islamilaisen hartaus on ulkoa päin pakotettua. Näin myös Teheranin nuorison keskuudessa. Teheranissa melkein kaikki nuorisokulttuuriin kuuluva on kiellettyä, mutta melkein mitä tahansa kaupungista kuitenkin löytyy.

Islamismi on lähestynyt viime aikoina arabinationalismia, joka vielä 1990-luvulla oli aivan eri asia. Saddam oli länsimaita vihaava arabinationalisti, mutta ei islamisti. Ajatus, että hän olisi ollut vastuussa Al Qaidan teoista, oli varsin yhtä mielikuvituksellinen kuin ajatus Kristillisdemokraattien ja kommunistien liittoumasta. Länsimaiden aseilla nämäkin kaksi suuntausta saadaan yhtymään. Irak oli alueen länsimaisin valtio, jossa naisten koulutus oli parhaiten järjestetty, mutta kyllä se pian luisuu islamistien käsiin.

Pasuk kuvaa myös islamistien katkeruutta kristityn maailman vaurautta ja menestystä kohtaan. Tämä kateus on yhtenä pontimena islamilaisten vihaan länttä kohtaan. Loukatun ylpeyden paikkaamisesta on kyse, kun Iran julistaa pyrkivänsä suurvallaksi suurvaltojen joukkoon. Lännessä ei vihata kristillisyyttä vaan maallistumista. Kolonialismin kaudesta on myös jäänyt paljon hampaankoloon.

Kaunainen asenne länttä kohtaan sikiää suurkaupunkien slummeissa niin arabimaissa kuin Länsi-Euroopassa. Suuri työttömien nuorten miesten joukko on aina ollut uhka. Kun miljoonaa ihmistä pidetään toimettomina Gazan avovankilassa, mitä muuta siitä voi si’itä kuin radikalismia? Ennen muinoin siitä päästiin järjestämällä aika-ajoin sopiva sota. Ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää, voivat tehdä mitä hyvänsä.

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän väestöräjähdys on osa eikä ihan pieni osa tätä ongelmakokonaisuutta.

Minun on vaikea uskoa, että islamilainen fundamentalismi voisi elää pitkään Internetin maailmassa. Se on ennen kaikkea modernisaatiota vastustava liike, joka ei lopulta voi kuin hävitä taisteluaan. Pidän sitä akanvirtana, joka on syntynyt, kun syrjäinen maaseutu on tempautunut nopeasti suoraan keskiajalta nykyaikaan. Slummeissa kehittyvä, enemmän rodullinen kuin uskonnollinen kapinahenki on vaarallisempi ilmiö. Slummeja ei pidä synnyttää.

Mutta kuten sanottu, ääri-islamilaisuus ei halua alistaa määräysvaltaansa “meitä” vaan maallistumaan pyrkivät islamilaiset. Kysymys kuuluu, tuleeko meidän auttaa ääri-islamilaisten tyrannisoimia ja onko meillä siihen mitään keinoja. Vastikää Pakistanissa valtaväestön keskuudessa raivoa ääri-islamisteja kohtaan herätti ruoskintavideo, jossa paikallinen sharia-tuomioistuimen määräyksestä ruoskittiin 17-vuotias tyttö. Mitä me voisimme tehdä tällaisen estämiseksi?

Pamuk varoittaa koraanikouluista. Suomessa niitä ei ole, eikä toivottavasti tulekaan.

============================================================

Tähän keskusteluun voivat osallistua vain rekisteröityneet, omalla nimellään kirjoittavat henkilöt ja sellaiset tämän blogin vakituiset nimimerkit, joiden henkilöllisyys on tiedossani. Rekisteröityminen tapahtuu lähettämällä minulle sähköpostiviesti toimivasta sähköpostista. (osmo@soininvaara.fi) Viestiin tulee liittää kirjoittajan nimiin rekisteröity puhelinnumero. Jos numero on salainen tai puhelinta ei lainkaan ole, voi tietysti yrittää keksiä jonkin toisen tavan vakuuttaa minut henkilönsä olemassaolosta.

Kommentit

27 Vastausta artikkeliin “Islamin haaste 4: fundamentalismi ja viha länttä kohtaan”

  1. Jaassu kirjoitti 19.4.2009 kello 18:33

    Minua eniten kiinnostava juttu on siinä missä vihjaat siihen että suurin osa on kuitenkin kohtuullisen maallistuneita. Tähän seikkaan liittyy kiinnostava ristiriita Islaminuskoisten valtioiden ja ihmisten välillä.

    Eli jos enemmistö ihmisistä olisi maallistuneita, niin miksi tämä maallistuminen ei näy itse Islamin uskon tulkinnoissa noiden maiden uskonnollisten johtajien taholta.

    Tai heijastu näkyvästi yhteiskunnan arvoissa esimerkiksi demokratian vaatimuksien suuntaan.

    Onko niin että kun Islamin usko muuttuu polittiseksi niin kuin se aina tekee, niin sen seurauksena poliittiset uudestukset ovat mahdottomia.

    Loogisesti ilmeisesti siksi että jos usko edustaa totuutta niin tällöin myös siihen perustuva politiikka edustaa totuutta ja tällöin politiikan muuttamiseen perustuvilta vaatimuksilta putoaa pohja pois.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Jormanen kirjoitti 19.4.2009 kello 19:56

    #Jaassu, Valtaosa islamilaisista maista ja kansoista ovat kohtuullisen vapamielisiä Marokosta Indonesiaan asti. Ääri-islamistien medianäkyvyys vääristää kokonaiskuvan.

    Tämä on ollut hyvä kirjoitussarja ja keskustelu kerrassaan tasokasta ja asiallista. Palauttaa uskoa internettiin. Pelkään kuitenkin, että Soininvaaran tavoin asiaan kunnolla perehtyviä ei löydy politiikan kentältä valtamediasta puhumattakaan. Oletetun vastapuolen leimaaminen ja oikeuteen haastaminen ‘pysyy ja paranoo’, valitettavasti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Jukka Aakula kirjoitti 19.4.2009 kello 20:18

    Luulen että asia ei ole ihan noin yksinkertainen että ääri-islam olisi kouluttamattomien köyhien ihmisten äärikonservatiivinen liike.

    Äärihindulaisuudessa ainakin on paljon reformiliikkeen – tosin fasistisen sellaisen – piirteitä. Samallalailla atauerkiläisyys oli kansallismielistä fasismia.

    Ääri-islam on varmaankin osittain kouluttamattomien liike mutta esimerkiksi Hamasin marttyyrit ovat useimmiten koulutettuja muslimeja uskontotutkija Socott Atranin mukaan.

    Jos ääri-islam olisi nimenomaan äärikonservatiivinen kouluttamattomien ihmisten liike, koulutus, Internet ja muut moderni media varmaan purisikin siihen. Mutta koska se osin on varsin moderni koulutetun väen fasististyyppinen liike, näin ei välttämättä ole.

    Ei natsismikaan syntynyt kouluttamattomien ihmisten keskuudessa.

    Saksa oli toki lyöty ja saksalaiset olivat nöyryytettyjä. Natsismi antoi heille toivon anglosaksismia vastaan niin kuin ääri-islam antaa toivon nöyryytetyille arabeille länttä vastaan.
    Mutta en usko että ääri-islam on niin vaan Internetillä, leivällä ja sirkushuveilla pysäytettävissä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Teemu K kirjoitti 19.4.2009 kello 20:32

    Paljon on puhuttu euroopan huolestuttavasta demografisesta kehityksestä, jossa mamut – etenkin muslimit – lisääntyvät niin vauhdilla että joillakin alueilla edustavat pian enemmistöä. Mitä mieltä olet Euroopan demografisesta kehityksestä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Osmo Soininvaara kirjoitti 19.4.2009 kello 20:47

    Kyllä se demografinen pommi on Eurooopan ulkopuolella. Maahanmuuttajien syntyvyys alenee nopeasti heidän kotouduttuaan länteen. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Tästä asiasta levitetään aivan vääriä tilastotietoja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Jari Haukka kirjoitti 19.4.2009 kello 22:22

    “Pasuk kuvaa myös islamistien katkeruutta kristityn maailman vaurautta ja menestystä kohtaan. Tämä kateus on yhtenä pontimena islamilaisten vihaan länttä kohtaan. Loukatun ylpeyden paikkaamisesta on kyse, kun Iran julistaa pyrkivänsä suurvallaksi suurvaltojen joukkoon. Lännessä ei vihata kristillisyyttä vaan maallistumista. Kolonialismin kaudesta on myös jäänyt paljon hampaankoloon.”

    Tässä käytetään termejä kyllä aika rennosti. Ei esim. Britanniaa ja Ranskaa ole voinut enää pitkään aikaan määritellä “kristityiksi”. Ranskassa valtio sekularisoitiin täysin yli sata vuotta sitten v. 1901, ja Britanniassakin kirkkoja myydään moskeijoiksi ja ravintoloiksi kiihtyvällä tahdilla.

    Ainakin Länsi-Eurooppaa voi kutsua vaikkapa materialistiseksi paremmin perustein kuin kristityksi. Materilialismihan aatteena ei tunne hyvää tai pahaa, oikea tai väärää, joten se sopii erittäin hyvin ihmisten riistämisen perusteeksi. Ainoaksi oikeudeksi tulee vahvemman oikeus, siis perimmiltään väkivalta. Tämän monet heikompien maiden asukkaat ovat saaneetkin katkerasti kokea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Jaassu kirjoitti 19.4.2009 kello 23:10

    Ihan pakko lainata myös tänne erästä keskimääräistä älyllisempää kommenttia hesarin keskustelupalstalta liittyen Islamin uskoon.
    Uskoisin että alkuperäinen kommentoija ei siitä pahastuisi.

    Lossivahti: Koraani sitoo

    Kaikilla sama ihmisarvo?

    Kuka esittää tästä poikkeavan mielipiteen?

    Islamistit.

    Näin käy. Huudin suuran lopulla: ihmiset on luotu riitelemään – näin luojan vapaasta tahdosta, vaikka olisi voitu luoda toisinkin. On sotasyyllinen luoja, syyllinen kaikkiin sotiin, kun loi niin omasta tahdostaan.

    Seuraa, riitelijäksi luotuna olemisesta, että “käy toteen Herrasi sana: “Totisesti minä täytän helvetin ihmisistä ja dzinneistä yhdessä””. Muhammed sanoo: “Tätä varten hän on luonut heidät”. Teokraattinen islamvaltio ei voi ihmisenä olemisen perustasta irtautua korjailematta Koraania!

    Kuin suomalaisessa uskonoppikeskustelussa vaikka 1700-luvun hengellisyyden yksilöllistymisprosessissa Mooseksen lakia soveltava puhdasoppisuuden aika valtioelämästä jäikin – teokraattisella valtiolla on meillä edelleen kannattajansa. Kehitys aikaa ottaa islamin piirissäkin, vaikka vääjäämätön: usko hengellistyy yksilön kokemisen suuntaan ja lakkaa olemasta valtiosääntö.

    Rasistinen teko on meille rikollinen teko, jolle on teonkuvaus – koskee jokaista ihmistä. Mutta Koraaniin sitoutunut islamvaltion (uskonto-) johtaja ei voi näin asiaa lähestyä. Hän joutuu erottelemaan oikeauskoisten ja vääräuskoisten teot tekijän mukaan eri mittapuulle ja antamaan tekijän mukaan teon merkityksen. Kuka tekee ja kehen teko kohdistuu ratkaisevat, onko teko pahoin vai hyvin.

    Oikeudenjumalattarellamme on liina silmillä jottei näkisi, keitä tuomiolla seisoo. Islamissa liinaa ei ole, vaan oikeudenjumalattaren tulee tietää, kuka tuomiolle tuoduista on oikeauskoinen ja kuka vääräuskoinen. Emme tietysti hevin nielaise että voisi joku noin! Pitää kotoutua islamiin ensin.

    Rasistiseen tekoon tulemme näkemään liitettävän teon suunta eli siis se, kuka kenelle tekee jotain. Lähtökohtahan on se, että rasistinen teko tuomitaan. Islamilaiset valtiot ovat sen kieltämisen kannalle asettuneet.

    Sama koskee ihmisoikeuksia yleensä, sananvapausoikeuksia yleensä, uskonvapautta yleensä. Kaikissa näissä islamille ajetaan erivapautta joka tuo muslimille vapautta ja rajoittaa muiden: uskontokunnat ovat eriarvoiset islamin näkökulmasta.

    Olisi loukkaavaa puoleltamme pitää samanarvoisena islamia muiden oppien kanssa, kun se itse samanarvoisuutensa kieltää!

    Kääntyä islamiin? Muhammed opettaa, että niin selviytyy: “Totisesti hyvät työt poistavat pahat”. Jos on tehnyt pahaa Liisalle, sen voi kuitata tekemällä hyvää Lasselle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Taneli Salovaara kirjoitti 19.4.2009 kello 23:18

    Koraanikouluista:

    Tämä nykyään Osmonkin kammoamia Koraanikouluja rahoittava taho, wahhabismi, on huomattavan paljon radikaalimpi kuin muut sunni-haarat. Se on syntynyt 1700-luvulla Arabiassa ja sen keskeinen aate oli tuolloin rehottaneen moraalisen rappion kitkeminen ja Koraanin kirjaimellisen sanan opettaminen. Liike on purianistinen ja ankara, eikä juuri kukaan tiennyt siitä mitään ennen kuin öljy teki sen sponsoreista tavattoman rikkaita. Öljykriisin rikastuttamat saudit saattoivat ironista kyllä avata juuri Pakistaniin USA:n uskovien piirien innokkaalla tuella Koraanikoulujaan kiitos Afganistanin sodan. Jostain näiltä suunnilta löytyy bin Ladenin ja kumppanienkin juuret, kuten tiedetään.

    Toinen wahhabististen Koraanikoulujen sponsorointiin innostanut tapahtuma oli Iranin vallankumous. Jälleen, onnetonta kyllä, lännellä ja Saudeilla oli yhteinen vihollinen. Saudeilla tosin enemmän, ja syntyi kilpajuoksu radikaalin islamin rahoittamisessa, ja Koraanikoulujen perustamisessa. Tapahtuma, jossa länsi ja lännen kirkot tukivat enemmin “hyviä” muslimeja “pahoja” vastaan, sillä vallankumousten levittämisen estäminen oli lännellä verissä, eikä Saudeillakaan ollut mitään vaikutusvaltansa kasvua vastaan.

    Näin yksinkertaistettuna.

    Osmo: “Pakistanissa valtaväestön keskuudessa raivoa ääri-islamisteja kohtaan herätti ruoskintavideo, jossa paikallinen sharia-tuomioistuimen määräyksestä ruoskittiin 17-vuotias tyttö. Mitä me voisimme tehdä tällaisen estämiseksi?”

    Kaikissa naiviudessaan:

    Me voimme yrittää olla synnyttämättä turhia vastaanasetteluja ja koettaa tukea niillä vähäisillä keinoilla joita meillä on käytössämme niitä maallisia tai maallisempia elementtejä joita yhteiskunnista löytyy. Pakistanin tapauksessa helpottaisi, jos sodan ja huumekaupan kierre Afganistanissa saataisiin jollain tavalla katkaistua.

    Tässä on useampi vuosi seurattu sitä teurastusta, joka syntyy kun lähdetään suurieleisesti “vapauttamaan” kansoja. Ehkä olisi tosiaan syytä luottaa ruohonjuuritasoon entistä enemmän?

    Toki öljyriippuvuuden katkaisu auttaisi myös paljon.

    Olen henk. koht. samaa mieltä, ettei fundamentalismin ensisijainen kohde ole milloinkaan ulkomaissa, vaan sisäpolitiikka ja taistelu vanhan säilytämiseksi, tai kadonneen kunnian palauttamiseksi. Toki näyttävät ulkomailla suoriteut operaatiot saattavat olla oiva keino demonstroida voimaa ja valtaa.

    Tästä huolimatta tahdon uskoa, että se mikä maailmaa juuri nyt myllertää on fundamentalismin kuolinkamppailu, ei maailmanvalloitus. On vain niin, että nykyaikaisilla välineillä kourallinen mielipuolia saa aikaiseksi hirveää jälkeä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Heikki kirjoitti 20.4.2009 kello 4:55

    Uskonto antaa monelle mielenrauhan, mutta jokainen uskonto on myös vallanväline. Toisaalta, samanlaista veljeshenkeä kehittyy varmasti hevospooloklubeissakin, jolla voi vaikuttaa ties mihin. Mitenkään hevospoolon harrastajia demonisoimatta.

    Kirjotus on tosi hyvä, aiheesta josta moni vaikenee.

    En tiedä mitä nyt alkuun pitäis tehdä, jos vedettäis vaikka Pamukin kanssa kännit?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Juhana Harju kirjoitti 20.4.2009 kello 8:26

    Taneli Salovaaralla oli hyvä kuvaus tilanteesta.

    Itse korostaisin dalailamamaisesti sitä, että toivomme on ihmiskuntana avarasssa ajattelussa ja sen oivaltamisessa, että kaikkia ihmisiä kulttuurista ja uskonnosta riippumatta yhdistää sama ihmisyys.

    Riippumatta vastapuolen dogmaattisuudesta tai ei-dogmaattisuudesta, voimme sittenkin valita vain oman suhtautumistapamme ja toivoa, että suvaitsevainen ja ymmärtävä asenteemme muuttaa myös vastapuolen asenteita pehmeämmiksi. Yleensä toisen osapuolen demonisointi vain pahentaa tilannetta ja syventää vastakkainasettelua.

    Länsi voisi antaa arvoa ja ehkä varovaisesti tukeakin niitä islamin tulkintoja, jotka ovat liberaaleimpia. Sitä sivuten voisimme antaa tunnustusta myös islamilaisten maiden kulttuurien arvokkaille piirteille, tuoda niitä esille. Näin islamilaisissa maissa ennen pitkää ymmärrettäisiin, että lännessä heitä ymmärretään ja arvostetaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Jone kirjoitti 20.4.2009 kello 10:43

    Mainitsit että ymmärryksesi islamista perustuu pääosin yhteen kirjaan. Tässä muutama hyvä lisää. Ayaan Hirsi Ali : Neitsythäkki, Tammi. Sekä Pakomatkalla, Tammi. Kirjoittaja on Somaliasta Hollantiin pakolaisena tullut ja myöhemmin kansanedustajaksi päässyt nainen, joka kritisoi islamia ja elää nyt tappouhkauksien pelossa. Irshad Manji: Islamin kahdet kasvot, Tammi. Kirjoittaja on Kanadassa asuva lesbotoimittaja.
    Robert Spencer: Totuus Muhammadista, Cranite.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. spottu kirjoitti 20.4.2009 kello 11:12

    “Riippumatta vastapuolen dogmaattisuudesta tai ei-dogmaattisuudesta, voimme sittenkin valita vain oman suhtautumistapamme ja toivoa, että suvaitsevainen ja ymmärtävä asenteemme muuttaa myös vastapuolen asenteita pehmeämmiksi.”

    Jotain voisi yrittää oppia lähihistoriastakin. Kommunististen diktatuurien ongelma ja sen ratkaisu osoitti että fundamentalismiin kannattaa vastata fundamentalismilla. Helsingissä 1975 osoitettu poikkeuksellinen moraalinen selkäranka seurauksineen jätti kertaheitolla häpeään kaikenlaiset hännystelijät, kulttuurinvaihtajat ja “ymmärtäjät”.

    Käytännön länsimainen liberalismi on parhaimmillaan hyvin fundamentalistista, ja toisin kuin uskonnolliseen fundamentalismiin siihen sisältyy hauska takaisinkytkentä: aksioomat ovat voimassa kunnes toisin todistetaan.

    Islamismi rikkoo selkeästi länsimaisen ihmisen uskonkappaleita (mm. itsemääräämisoikeus, tasa-arvo, riippumaton oikeusjärjestelmä) vastaan, eikä ratkaisu ole lähteä näistä tinkimään. Ei meidän tarvitse perustella miksi näitä arvoja pidämme ehdottomina. Ei uskonkappaleita tarvitse tai voikaan perustella, kysymys on sieluista ja niiden voittamisesta. Kulttuurirelativismi ei johda mihinkään ja länsimaiden arvotyhjiö on henkisesti ylensyöneiden näköharha joka johtaa vain siihen kummalliseen fatalistiseen johtopäätökseen ettei maallistuneessa länsimaisessa yhteiskunnassa ole riittävää henkistä vastapainoa uskonnollisille ääriliikkeille.

    Osmon mainitsema lentokonevessa-anekdootti on eri muodoissaan tuttu kaikille jotka ovat eläneet islamilaisen fundamentalismin riivaamissa maissa länsimaisesti koulutetun ja ajattelevan väestönosan keskudessa. Jatkuva varuillaanolo ja sosiaalinen kontrolli on erityisesti naisille sen verran stressaavaa että välillä pitää päästä pois samanmielisten keskuuteen (länsimaihin).

    Keinoista: mielestäni länsimaiset fundamentalistiliberalistit tekevät muslimimaissa aivan liian vähän lähetystyötä. Muistan joskus nähneeni dokumentin jossa joku onneton “täsmäpommin” kohteeksi joutunut irakilainen tiivisti asian mainiosti valitellessaan sitä että on kyllä kuullut länsimaisista ihanteista mutta niihin on vaikea uskoa kun ainoa mitä heille tarjotaan ovat taivaalta satavat pommit.

    Samanlaisia vähemmän konkreettisia pommeja ovat saudiperheen tukeminen ja nämä uskontojen väliset partasuukonferenssit joissa äijäporukalla yritetään tehdä suhteesta islamilaiseen maailmaan teologinen kysymys. Ei ihme että länsimailla on tässä(kin) suhteessa uskottavuusongelma.

    Vähän OT, mutta ironista on muuten se että jos hurskas muslimi Ibn Rushd Averroes olisi ollut aikoinaan kovin konforminen ja sovitteleva, saattaisimme tällä hetkellä Euroopassa elää hyvin erilaisessa henkisessä ja aineellisessa todellisuudessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Jyrki Patomäki kirjoitti 20.4.2009 kello 13:06

    Vasta silloin ihmiset suvaitsevat uutta, kun varallisuutta kertyy aikaisempaa enemmän, ja tulee pakosta elettyä totutusta poikkeavalla tavalla. Koko elämäntapa muuttuu uskontoa myöten. Tingitään siihenastisista normeista (Islamin naisen lupa ulkomailla pukeutua toisin, siirtotyöläiset Euroopassa rukouksia väliin ym.) ja normeille muodostuu uudet rajat. Heikki Ylikangas kiteyttää samaa:”Ylipäätään uuden ottaa suopeimmin ja kerkkeimmin vastaan se, joka vasta tavoittelee valta-asemaa, pyrkii toisten tasalle ja näistä ohikin.”

    Ne taas, joiden toimeentulo säilyy ennallaan, säilyttävät entiset tapansa,arvonsa ja moraalinsa eivätkä suvaitse uutta vaan jarruttavat uudistuksia. Jos henkilöryhmä on muihin nähden paremmassa asemassa (ajatollahit), mutta uudistukset voisivat keikauttaa asetelman, kannattaa taistella vanhan puolesta. Kuitenkin vastustus kumpuaa pääosin periaatteesta, vaikka vastarinnalle etsitään perustelut. Järjestys on se, että ensin nousee vastarinta ja vasta sen jälkeen perustelut haetaan mittatilauksena vanhojen arvojen tueksi.

    Ahdinkoon ajetut varmimmin hakevat apua vanhasta, mutta mikä on vanhaa, pitää ymmärtää oikein. Sota ja varustelukilpailu ovat vanhaan turvaaamista, vaikka P-Korea hakee siihen moderneja välineitä

    Edellä on Islamin uudistumisen reunaehdot. Niitä myös nähdäkseni pitkälti haetaan Osmon alustuksissa ja kommenteissa niihin. Joka muistaa öljykriisin 1970 luvulta ja arabimainen hetkellisen äkkivaurastumisen, voi muistaa myös, että silloin Islamissa alkoivat tovin puhaltaa vapaammat tuulet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Tomi Ahti kirjoitti 20.4.2009 kello 15:49

    Eikös tässä sitten käynyt sitten käynyt juuri niin kuin arvelin? Soininvaaran kirjoitussarja on hyvin lähellä Yhdysvaltojen uuskonservatiiveja ja Fukuyamaa. Siis niitä, jotka uskovat länsimaisten, valistuksen arvojen ylivoimaisuuteen. Yksi ylitse muiden on Soininvaaralle asiayhteydestä ilmeisesti riippuen maallistuminen, mutta kyllä vapauskin on mukana ja kapitalismi ja demokratia. Siinä taitaakin olla uuskonservatiivien perusarvot.

    Mutta mitä tällaisesta menneisyyden aaveesta urputtamaan? Kyllähän sitä voi olla antirelativisti ja valistuksen lapsi vaikka ei olisi kuullutkaan Fukuyamasta ja kumppaneista.

    Ongelma käsittääkseni on, että tuollainen “uuskonservatistinen” suoraviivaisuus ja vastakkainasettelu vanhan ja uuden välillä on joko aika hyödytöntä jorinaa tai sitten — toisessa ääripäässä — se saa tapailemaan kuudestilaukeavaa ja tokaisemaan “bring’em on!”

    Itsekin haluan uskoa, että vapaus ja muut valistuksen arvot ovat siinä mielessä universaaleja, että niitä kerran maistettuaan on vaikea palata traditionaaliseen maailmaan. Toisin päin onnistuu kyllä varmasti.

    Tästä ideaalista ei kuitenkaan seuraa todellisuudessa vielä paljoakaan. Ihmiset eivät esimerkiksi jakaudu selvästi traditionaalisiin ja moderneihin toisin kuin Soininvaara väittää. Ja vaikka jakautuisivatkin, siitä ei seuraa, että kaikki traditionalistit edustavat jotain kielteistä, jonka katoamista on edistettävä. Ja vaikka edustaisivatkin vain kielteistä, heidät on siitä huolimatta otettava huomioon, kun suunnitellaan toimenpiteitä vaikkapa hirmuhallinnon lopettamiseksi. Muuten saatetaan jatkaa taisteluja vielä viisi vuotta sodan virallisen päättymisen jälkeen kuten Irakissa kävi. Liike ei myöskään aina kulje yksiselitteisesti traditionaalista moderniin, kuten vaikkapa radikalisoituneet kolmannen polven siirtolaiset monessa maassa todistavat.

    Kun niin hienovireisiä ja monimutkaisia järjestelmiä kuin kulttuurin, mentaliteetin ja maailmankuvan tarkastelee, pitää tietysti olla jotain yksinkertaistavia malleja päässä. Uuskonservatiivien malli osoittautui poikkeuksellisen kehnoksi syistä, joiden olisi pitänyt olla selviä jo ennen kuin 200 000 ihmistä oli kuollut. En usko, että siitä on myöskään paljon hyötyä, jos pitäisi keksiä, miten esim. naisten epäoikeudenmukaiset rangaistukset saadaan loppumaan.

    (Sanotaan vielä varmuuden vuoksi, että en nyt kuitenkaan väitä, että Soininvaara olisi kääntynyt uuskonservatiiviksi.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Oskari Huusko kirjoitti 20.4.2009 kello 16:51

    Tomi Ahti:Siis niitä, jotka uskovat länsimaisten, valistuksen arvojen ylivoimaisuuteen. Yksi ylitse muiden on Soininvaaralle asiayhteydestä ilmeisesti riippuen maallistuminen, mutta kyllä vapauskin on mukana ja kapitalismi ja demokratia.

    Vapaus ja maallistuminen näyttävät kulkevan aika pitkälle käsikädessä. Ainakin, mitä tulee näihin tuttuihin yksi jumalisiin uskontoihin. Toisaalta on aika vaikea kuvitella vapautta ilman demokratiaa ja kapitalismia. Ehkä olen jotenkin sinisilmäinen tai naivi, mutta minä muuna näitä arvoja voi pitää kuin ylivertaisena? Tästä ajatuksesta poispäin kuljettaessa lähestytään mielestäni nopeasti relativismin hämärää.

    Toki olet oikeassa siinä, että oikeanlaisen politiikan johtaminen näistä arvoista on kokonaan toinen juttu ja tässä on varmasti enemmän tai vähemmän kaikkien mielestä epäonnistuttu. Selvästikkään nopeat muutokset eivät ole mahdollisia. Mutta ei minusta myöskään ajatusta, että yllä mainittuja arvoja(lue: ihmisoikeuksia) ei pitäisi pyrkiä levittämään, voi hyväksyä. Toki tätä muutosta ajattaessa on hyväksyttävä realiteet: Muutokset ovat hitaita ja niihin ei voi väkivalloin pakottaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Jukka kirjoitti 20.4.2009 kello 18:44

    “Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän väestöräjähdys on osa eikä ihan pieni osa tätä ongelmakokonaisuutta”!
    Mikä on vihreän liikkeen ratkaisu ongelmaan – pelastetaanko maapallon ekosysteemi väestöräjähdykseltä siirtämällä väestöä sinne, mihin vielä toistaiseksi mahtuu?
    Paloheimon kannan tunnen, entä Soininvaara?

    “Kaunainen asenne länttä kohtaan sikiää suurkaupunkien slummeissa niin arabimaissa kuin Länsi-Euroopassa. Suuri työttömien nuorten miesten joukko on aina ollut…”
    Ratkaisisiko kansalaispalkka näiden koulunsa kesken heittäneiden, ammattitaidottomien nuorten ongelmat?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Tomi Ahti kirjoitti 20.4.2009 kello 18:49

    Ehkä olen jotenkin sinisilmäinen tai naivi, mutta minä muuna näitä arvoja voi pitää kuin ylivertaisena? Tästä ajatuksesta poispäin kuljettaessa lähestytään mielestäni nopeasti relativismin hämärää.

    Minäkin pidän valituksen arvoja (vapaus, veljeys, tasa-arvo ja niin pois päin) ylivertaisina, mutta niiden ylivertaisuuden perustelu onnistuu meikäläiseltä enintään mutkan kautta. Noita arvoja noudattavat maat nimittäin lienevät parhaita paikkoja elää, ja muunlaisista maista yritetään usein keinolla millä hyvänsä tänne.

    On kai kuitenkin mahdollista, että jonkun muun tyyppiset järjestelmät alkaisivat menestyä paremmin keskeisillä mittareilla mitattuna. Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa ihmiset ainakin olivat onnellisempia. 😉 Pitäisikö silloin luopua moderneista länsimaisista arvoista?

    Näin heikko argumentaatio ei kai kuitenkaan ole syy ryhtyä relativistiksi.

    Pragmaattiseksi relativistiksi sen sijaan voi ryhtyä tosiaan jo siitä syystä, että käytännössä on pakko hyväksyä maailma, jossa on erilaisia kulttuureja — tai sivilisaatioita kuten esim. Toynbee ja Huntington niitä kutsuvat — ja sen mukaan on toimittava. Esimerkiksi demokratiaa ei kannata yrittää maassa, jossa ei ole demokratian historiallisia edellytyksiä, joita ovat esim. Fareed Zakarian mukaan ainakin laillisuusperiaate ja vapaat markkinat.

    Jossain norsunluutorneissa voi sitten kinastella, edustavatko sivilisaatiot tai erilaiset alakulttuurit kehityksen asteita tiellä kohti “täyttä” modernia, nykyaikaisuutta. Arkipäivässä kulttuurien kohtaaminen on kuitenkin järjestettävä toista kulttuuria arvostavalta pohjalta, koska muuten kulttuurit eivät kohtaa.

    Sitten kivitetään raiskattu teinityttö ja on kuitenkin luovuttava relativismista ja tuomittava teko omista arvoista lähtien. Seuraavaksi sitten mietitään palataanko “pragmaattiseen relativismiin” ja periaatteelliseen toisen kulttuurin kunnioitukseen vai lähetetäänkö tykkivene.

    Se että ei tehdä mitään, on tietysti se tavallisin vaihtoehto.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. az kirjoitti 20.4.2009 kello 19:26

    Millaisin tieteellisin kriteerein tätä keskustelua tulisi käydä?

    Itseäni häiritsee nyt kaksi premissiä, jotka käsittääkseni ovat pahasti virheellisiä, so. eivät ole todellisuuteen pohjautuvia.

    Ensimmäinen on eri uskomusjärjestelmien ja näiden uskomusjärjestelmien radikaalin/konservatiivisen seuraamisen väitetty samankaltaisuus. Tämä on mielestäni älyllisesti heikohkoa relativismia, joka ei kestä filosofista tarkastelua.

    Toinen on väite siitä, että radikalismissa olisi pääosin kyse köyhien nuorten miesten kapinasta, vaikka useamman tutkimuksen valossa islamismilla on lännessä vahvempi kannatus keskiluokkaisten muslimien kuin laitakaupunkien slummien muslimien keskuudessa (joiden päällimmäiset ongelmat mm. jengiytymisen, koulusta suoriutumisen, työttömyyden ja rikollisuuden kanssa ovat toki todellisia, mutta eivät islamismia). Vaikka yksittäiset tutkimukset eivät ole empiiristä todistusaineistoa, haluaisin vastakkaista vakavissaan esitettäessä vähintään nähdä lähteviitteitä niihin toisenlaisiin arvioihin päätyneisiin tutkimuksiin, jos niitä on, sekä kuvauksen näiden tutkimusten metodeista.
    Kaunokirjallinen teos, vaikka onkin ansiokas, ei oikein sovellu vakavan asiakysymyksen empiirisen, yhteiskuntateoreettisen käsittelyn lähdeaineistoksi.

    Globaalejakin mielipidetutkimuksia on tehty, eikä niissäkään ole löydetty vahvaa korrelaatiota islamismin ja taloudellisen aseman kanssa. Myös radikalismin kannatuksen korrelaatio sukupuolen kanssa on yllättävän vähäinen.

    Näiden kahden nyt asetetun premissin (kärjistetysti uskonnot yllättävän samanlaisia, köyhyys ruokkii radikalismia) valossa esimerkiksi rikkaan Saudi-Arabian ja köyhän Mongolian vertaaminen tuottaa premissien kanssa täysin päinvastaisen tuloksen.
    Öljymiljardit ruokkivat wahhabismin globalisaatiota, ja saisin kyllä täydellisen epätodellisuuden tunteen, jos mongolialainen köyhyyden radikalisoimien buddhalaisten terroristiryhmä iskisi Euroopassa “riistosta” kostaakseen.

    Väitän, että nyt tarvittaisiin suurempaa älyllistä rehellisyyttä premissien pohtimisen ja asettamisen suhteen, jotta keskustelu niiden pohjalta olisi mielekästä ja todellisuuteen pohjaamista yrittävää. Loputon vääntäminen premisseistä, vailla kriteereitä niiden asettamiselle, johtaa turhauttavaan metakeskusteluun, ideologiseen, retoriseen konfliktiin, jolla ei ole edellytyksiä edetä asiatasolla, ja joka on lopulta hyvin turhauttavaa. Varmasti moni on tämän havainnoinut.

    Yritän nyt siis kysyä mitä, jos mitään, kriteerisiä, tieteellisiä ehtoja premissien asettamiselta tulisi edellyttää islamista, islamista, Euroopasta, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta (ainakin näennäisen) yhteiskuntateoreettisesti keskusteltaessa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Osmo Soininvaara kirjoitti 20.4.2009 kello 19:27

    Voi olla, että olen väärässä, mutta minä erottaisin kaksi asiaa toisistaan; toisaalta syvän omakohtaisen uskonnollisuuden, joka valtaa sijaa köyhien keskuudessa niin kristityssä maailmassa kuin islamilaisessakin ja toisaalta poliittisesti radikaalin islamilaisuuden. Jälkimmäisden liikkeen johtajat tulevat tietysti koulutetusta keskiluokasta, kuten kaikkien poliittisten liikkeiden johtajat tulevat. Jälkimmäiset käyttävät hyväkseen edellisiä, mutta voivat hyvin olla itse vaikka ateisteja. Ymmärtääkseni vuoden 2001 terroristi-iskujen tekijät eivät ulkoisesti eläneet mitään syvän henkistä elämää.

    Se, että rikas Saudi-Arabiassa valtiovalta on fundamentalistien käsissä, ei sovi mihinkään teoriaan eikä kumoa mitään. Se ei ole rikas porvarillisessa mielessä: että siellä olisi vilkas ja tuottoisa elinkeinoelämä. Onko siellä mitään muuta elinkeinoelämää kuin öljyn pumppaaminen ja vierastyöläisten ylläpitämät palvelut? Missään vaaleissa ei ole testattu maan nykyisen suuntauksen kannatusta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. jouni lundqvist kirjoitti 20.4.2009 kello 19:37

    Palataan juurille. Onnea ei voi mitata, se on selvä. Mutta yhtä selvää on, että onnea voi laajasti nähtynä syntyä vain vapaissa oloissa.

    Tämä tarkoittaa demokraattista elämää eli vapaat vaalit, sanomisen vapaus, kokoontumisoikeus, lakko-oikeus, siinä keskeisimpiä. Missä islamilaisessa maassa nämä ovat toteutuneet.

    Totta kai Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus sisältää vielä enemmän, mutta se onkin jo toinen juttu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Arto Tukiainen kirjoitti 20.4.2009 kello 19:37

    Väkivaltaisen islamismin ongelman väistämisen tiellä ovat ainakin demografiset ja maantieteelliset seikat. Hetkelliset voimakonstellaatiot (esim. öljyn hinta) vaihtelevat, mutta karttoja ja tilastoja tutkiessaan on hyvin vaikea välttää vaikutelmaa, että pallomme kuumilla ja kuivilla alueilla Länsi-Afrikasta Lähi-idän kautta Intiaan asustaa valtava määrä ihmisiä, joilla ei ole kovin paljon vettä eikä kunnollista viljelyalaa. Ja aika huomattava osa tästä väestöstä on islaminuskoista. Eikä porukka ole vähenemässä. Eikä kuumuus hellittämässä, jos ilmastotutkijoita on uskominen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Artturi kirjoitti 20.4.2009 kello 22:15

    Se, että köyhissä oloissa ollaan uskonnollisempia kuin rikkaissa ei vielä tarkoita, että tämä uskonnollisuus olisi radikaalimpaa tai millään tavalla vaarallista.

    Köyhemmissä yhteiskunnissa ihmisten hengissä säilyminen on riippuvaisempaa tiiviiden yhteisöjen antamasta avusta kuin rikkaammissa. Yhteisöt, jossa muita ihmisiä kohdellaan kuin omia perheen jäseniä ovat kuitenkin alttiita vapaamatkustamiselle. Yhteisön on pidettävä ulkopuolella ne, jotka ainoastaan ottavat apua vastaan, mutta kieltäytyvät antamasta sitä.

    Harras uskovaisuus, joka vaatii harjoittajiltaan uhrauksia on keino tarkastaa, että yhteisön jäsenet eivät ole nauttimassa ainoastaan yhteisöön kuulumisen eduista ilman velvollisuuksia.

    Uskonnot ovat köyhissä yhteisöissä tärkeä rakenne, joka auttaa yhteisöä selviämään, eikä niitä pidä vastustaa vain sillä perusteella, että köyhät eivät muka tiedä paremmasta.

    Tässä on podcasti, jossa haastatellaan George Mason yliopiston proffan Larry Iannacconen haastattelu, joka on tutkinut uskontoja taloustieteen menetelmin:

    http://www.econtalk.org/archives/2006/10/the_economics_o_7.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Jaakko Itäkannas kirjoitti 20.4.2009 kello 22:15

    Islamin uskosta aivan tavallisessa muodossa saa kuvan nobelisti V.S.Naipaulin kirjasta “Among the Believers: An Islamic Journey”, 1981 (lienee suomennettu). Maltillisessakin muodossaan islam tuntuu tuovan sen alaisena elävien ihmisten arkipäivään piirteitä, jotka ovat rationaalin tuolla puolen ja täysin vieraita länsimaiselle ihmiselle. Esimerkiksi se, että henkilön oikeudet riippuvat sukupuolesta ja uskonnosta. Erityisesti Naipaulin laajasta teoksesta näkyy se, että islam ei useimmissa maissa, joissa se on vallitseva uskonto, ole suinkaan pelkkä uskonto, vaan siihen liittyy lähes poikkeuksetta piirteitä, jotka tekevät siitä poliittisen liikkeen, vieläpä totalitaarisen, so. muita näkemyksiä ei suvaita.

    Osmon tekstistä paistaa arvelu, että ääri-islamilaisuus juontuisi nykyisistä “epäkohdista” ja häviäisi internetin ja ilmeisesti ns. edistyksen myötä. Taneli Salovaara jo taisi mainitakin, että ääriliikkeenä ns. wahhabismi on 1700-luvulta eikä se ole suinkaan hävinnyt mihinkään, vaan voi vallan hyvin. Se ei ole luku-ja kirjoitustaidottomien tai katkeroituneiden alaluokkien harraste. Tästä on varsin hyvä esitys mm. teoksessa Charles Allen: God´s Terrorists; the Wahhabi Cult and the Roots of Modern Jihad, 2006. Tämä uskonsoturien liike ei siis ole saanut alkuaan Israelin perustamisesta tai Gazan ahdingosta, eikä etenkään Yhdysvaltain imperialismista, vaikka jihadisteilta näillekin riittää huomiota.

    Näyttää siltä, että moniin Euroopan maihin, joihin on muodostunut huomattava muslimiväestö, on myös muodostunut madrassah-kouluja, joiden antamaan opetukseen ääri-islamismin kasvu nojaa. On vaikea nähdä, miten vapaassa lännessä voitaisi tällaisia kouluja sulkea sitten kun niitä on perustettu.

    Lukemani perusteella näyttää siltä, että wahhabismiin ei ole juuri vaikutusta sillä, mitä länsimaat tekevät, koska niiden tekemiset eivät ole tämän jihadismin syynä. En jaksa uskoa, että Afganistanin ja Pakistanin rajaseudun väestöä saadaan taivuteltua pois vahvasta uskostaan, vaikka joitakin nokkamiehiä saadaan ostettua näennäisesti “edistyksen” puolelle.

    Osmon esille ottama asia on tärkeä, ja voimme odottaa vakavaa kansalaiskeskustelua vasta sitten kun kysymys ääriliikkeiden olemuksesta ja potentiaalisista uhkista on saatu kutakuinkin selväksi. Sitten voitaisi sekä kansallisella että EU-tasolla selvittää ja kiireellisesti, mikä olisi viisasta politiikkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. az kirjoitti 20.4.2009 kello 23:06

    Islamismin käsitteestä; “Islamismi on joukko poliittisia ideologioita, joiden mukaan islam ei ole ainoastaan uskonto, vaan valtioita tulisi hallita islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain mukaan. Islamistisiksi kutsuttavien liikkeiden skaala on laaja ja ulottuu militanteista radikaaleista eurooppalaisia konservatiiveja muistuttaviin puolueisiin.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Islamismi

    Wikipedia nyt ei yleensä ole luotettavin mahdollinen lähde, mutta tuo on mielestäni hyvin kuvattu.

    Islamisteja on laidasta laitaan, yhteistä heille on usko islamin ylivaltapyrkimysten oikeutukseen.

    Takfir wal-Hijran (muslimiveljeskunnasta irtautunut suuntaus) ideologiaa noudattavat saavat elää hyvinkin länsimaista elämää, mm. alkoholin käyttö on heidän ajattelussaan sallittua.

    9/11 iskijöissä oli monia tämänlaisen ideologian omaksuneita, mm. Hampurissa perheidensä tuella opiskelleita rikkaiden arabisukujen poikia.

    On väärin sanoa, että he eivät olisi viettäneet syvästi henkistä elämää, koska ilmiselvästi he olivat erittäin syvälle uskoonsa hautautuneita. Muuten tällaiset oman hengen uhraamiseen päättyvät jopa vuosia vievät suunnitelmalliset teot eivät ole mahdollisia. Vähemmän vakaumuksellinen saisi jossain vaiheessa mieleensä, että haluaa sittenkin elää.

    Wahhabismin globalisaatiopyrkimyksiin varmasti liittyy vallan väärinkäyttöä, mutta epäilen, ettei kovin moni “ateisti” saisi sellaisesta taloudellisesta toiminnasta (kuten vaikkapa kukoistaneen egyptiläisen, aiemmmin liberaalin, elokuvateollisuuden ostaminen ja tukahduttaminen uskonnollisilla säädöksillä) merkittävää hyötyä. Paljon toiminnasta tapahtuu hyväntekeväisyyspohjalta, lahjoituksin, eikä ole kovin taloudellista voittoa tavoittelevaa luonteeltaan. Ideologista voittoa kylläkin.

    Jos islamismille hakisin läntistä vertausta (joka ei toki ole yhtenevä, mutta jossa on vastaavia psykologisia piirteitä) niin ehkä esim. punainen armeijakunta voisi olla sellainen. Väkivallan tekoihin toki syyllistyivät vain muutamat erillisten terroristisolujen jäsenet, mutta he saivat laajalti myötätuntoa köyh… keskiluokkaisista taustoista olevien yliopisto-opiskelijoiden keskuudesta.

    Tietynlainen vanhoillisuus, fundamentalismi, tai esim. kunniaväkivalta, varsinkin Turkissa, arabimaiden maaseuduilla korreloi kyllä köyhyyden kanssa. Mutta se on usein luonteeltaan sisäänpäinkääntynyttä ja omaan yhteisöön rajoittuvaa, eikä sitä pitäisi sotkea islamismin käsitteeseen, jolla on spesifimpi käytössä vakiintunut merkityksensä.

    Käsittelisin tietynlaista gangstakulttuuria (nuorten jengiytymistä, koulunkäynnin halveksuntaa, väkivallan ihannointia, naisten halveksuntaa jne. joka toki ottaa vaikutteita mm. kunniakulttuurista), yleistä vanhoillisuutta (esim. tyttöjen asema perheissä, naisten työssäkäynti, korkea syntyvyys) ja islamismia (kuten yllä) erillisinä ongelmina.

    Vielä lisäys: Nyt kun mietin näitä kolmea ja tätä karkeaa jakoa, niin niitä kaikkia yhdistää poikkileikkaavasti kunniakulttuuri. Muistuu mieleen Salman Rushdien varoitus, että läntisissä maissa emme ymmärrä tuota kunniakulttuuria, vähättelemme sen merkitystä, ja että se tulee meille kostautumaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Ari kirjoitti 4.5.2009 kello 14:38

    AZ:lle

    Tuntuu hukkaan menevän vaikka mitä faktaa toisi eteen niin osalle ihmisiä ei oman asenteen muutos ei yksinkertaisesti onnistu, viimeistään faktat kiistetään ottammalla esiin USA kortti ja toeamalla että USA teki sitä ja tätä ja Bushan oli omien sanojensa mukaan jumalan asialla… No. vaikka islamista tuntuukin otettavan aina esiin sen äärimuodot ja kiihkoislamilaisuus tulisi minusta myös valoittaa islamin perinteistä suvaisevaista ja historiallista puolta ja Youtubessa onkin tästä hyvä n. tunnin mittainen tietoisku a islamista ja sen rauhaomaisuudesta ja dokumentti sopii hyvin myös “islamiin palanneille”,islamiin kääntyneille oppimateriaaliksi eli Islam: Mitä lännen tulee tietää http://www.youtube.com/watch?v=sbLfpqBx2TU&feature=PlayList&p=3C7052B7ADA587B6&index=0&playnext=1

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Maija Toppila kirjoitti 11.5.2009 kello 22:16

    Liityn keskusteluun tutustuttani siihen huoleen, jota yhdysvaltalaiset liberaalit tuntevat kristillisen fundalismin noususta. Kyse ei olisi vain kiihkouskovaisuudesta vaan päättäväisestä pyrkimyksestä poliittiseen valtaan. Lähtökohta on ideologia, jonka mukaan kristittyjen ei pidä odottaa Jeesuksen uutta tulemista vaan luoda Valtakunta jo maan päälle. Kriitikkojen mielestä USA:ssa on jo nyt rakennettu vahvistuva rinnakkaistodellisuus, jossa kaikki mediasta terveydenhoitoon ja koulutukseen on oikeaoppisten käsissä. Uskova voi heidän mukaansa elää täydellisessä lumemaailmassa, niin kattavasta järjestelmästä on kyse.
    Muun muassa Pulitzer-palkittu journalisti Chris Hedges – kristittynä itseään pitävä liberaali – näkee tässä aggressiivisessä liikkeessä 20-30-luvun fasismia muistuttavia piirteitä ja varoittaa sananvapautta ja toleranssia vaalivia piirejä naiiviudesta.
    Olen itse hämmentynyt, sillä silmiini ei ole osunut suomalaisia artikkeleita aiheesta – eikö tästä äärisuunnasta tiedetä, vai onko käynyt niin, että kun en ole “herännyt”, en ole huomannut.
    Tässä yksi huolta kantava sivusto. Obaman kausi saattaa ja toivottavasti muuttaa tilannetta:
    http://www.talk2action.org/story/2006/2/12/122655/088
    Chris Hedgesin luento Who Are the American fascists löytyy tämän linkin alta:
    http://video.google.com/videoplay?docid=-8117853208483879448

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Sami Mäkinen kirjoitti 21.10.2009 kello 19:07

    Monenmoista keskustelua on tässä nähty edellä..
    Islam ei ole uhka jos me länsimaalaiset saamme
    puhua siitä avoimesti, vaikka torilla isoista
    kaiuttimista. Eli meillä on saanut jo vuosikymmeniä
    puhua kaikesta ilman fyysistä uhkaa, tai pelkoa
    jonkun ryhmän ääriteoista. Näin pitää jatkua myös
    tulevaisuudessa. Kaikilla on lupa puhua ja arvostella faktojen ja jopa mielikuvien puolesta
    asiosta ilman loukkaavaa sävyä. Hollannissa asiat
    ovat menneet mielestäni huonoon suuntaan.. siellä
    on ollut tapaus jossa naisten oikeuksista Islamilaisessa kulttuurissa dokumenttia tehnyt
    mies mestattiin kadulle. Kuka meistä haluaisi kuolla omassa vapaassa maassaan sillä että ajaa
    ihmisoikeuksia ja kertoo faktoja videonauhalla?
    Muutama esimerkki Euroopassa on saaneet monet
    hieman varpailleen. Ääri-Islam noudattaa tarkimmin
    koraania ja se on asia mitä monet eivät tiedä. Ovatko Islamin uskoiset valmiit luopumaan kaikesta
    meidän lain ja esim Sharian lain ristiriitaisuuksista? On helppo syyttää ääriislamisteja, mutta he eivät tee muuta kuin noudata tarkasti Profeetta Muhamedin elämää ja
    sitä, että koraanissa uudempi käsky kumoaa aina
    vanhemman käskyn/ohjeen. Onko vain ajan kysymys
    koska Suomessa ei enää uskalleta puhua Islamista
    ääneen niin kuin mafiassa konsanaan? Tai Hollannissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus