Avainsana: hoitotakuu

Jäähyväiset HUS:lle (1) Menokehys

Eilen maanan­taina olin elämäni viimeisen ker­ran HUS:in hal­li­tuk­ses­sa – toden­näköis­es­ti. Se varaus on tehtävä, että jos yhtymäkok­ous ei saa vahvis­te­tuk­si seu­raa­jani val­in­taa eikä nykyi­nen vara­jäse­neni pääse kok­ouk­seen, ei sitä paikkaa voi tyhjäk­sikään jättää.

Jätin paikkani protestik­si yhtymäkok­ouk­sen päätök­ses­tä HUS:n meno­raamik­si. Tämä asetel­ma vaatii sel­ven­tämistä niille, jot­ka eivät tunne ter­vey­den­huol­lon rahoitusta.

Hyv­in­voin­tialueet saa­vat rahoituk­sen­sa val­ti­ol­ta könt­tä­sum­mana. Sil­lä rahal­la niiden on huole­hdit­ta­va sekä peruster­vey­den­huol­loista että erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Rahaa niiltä menee myös sosi­aal­i­huoltoon ja palo- ja pelastustoimeen.

Uudel­la­maal­la raken­nel­ma on toinen. Uusi­maa jakau­tuu viiteen hyv­in­voin­tialueeseen, joista Helsin­ki muo­dostaa yhden. Helsingis­sä ei ole erik­seen alue­val­tu­us­toa, vaan kaupung­in­val­tu­us­to huole­htii sen tehtävistä, mut­ta sote-rahat tule­vat Helsingillekin val­ti­ol­ta. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset HUS:lle (1) Menokehys”

Eroan HUS:n hallituksesta

HUS:n yhtymäkok­ous on tänään päät­tänyt vähen­tää HUS:n vuo­den 2025 menoke­hys­tä vielä läh­es 44 miljoon­al­la eurol­la ver­rat­tuna niihin kar­mai­se­vi­in lukui­hin, joi­ta käsit­te­limme viime hal­li­tuk­sen kok­ouk­ses­sa. Yhtymäkok­ouk­sen muo­dosta­vat Helsin­gin ja Uuden­maan neljän hyv­in­voin­tialueen edustajat.

En tiedä, miten vaa­di­tut säästöt tul­laan toteut­ta­maan, mut­ta suu­ru­us­lu­okas­ta ker­too jotain se, että 44 miljoon­aa euroa vas­taa läh­es 900 sairaan­hoita­jan palkkauskustannuksia.

HUS:n hal­li­tuk­sen toim­intaa määrit­tää pait­si menoke­hys, myös lain vaa­timuk­set hoito­taku­us­ta ja ihmis­ten oikeud­es­ta saa­da hoitoa sairauksiinsa.

Kat­son, että yhtymäkok­ouk­sen päätösten jäl­keen HUS:n hal­li­tus ei voi edes teo­ri­as­sa toimia lakia rikko­mat­ta. Lisäk­si HUS on Suomen ter­vey­den­huol­lon kru­u­nun­jalokivi, joka vas­taa vaa­tivim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta kaikille suo­ma­laisille ja jon­ka surkas­tut­tamista en pidä viisaana.

En halua kan­taa vas­tu­u­ta päätök­sistä, joi­ta en hyväksy. Sik­si olen päät­tänyt ero­ta HUS:n hallituksesta.

Tilanne on vähän saman­lainen kuin osakey­htiössä, jos­sa omis­ta­jat vaa­ti­vat yhtiön hal­li­tus­ta rikko­maan lakia yhtiön talouden pönkit­tämisek­si. Sil­loinkaan yhtiön hal­li­tuk­sen jäsenet eivät voi men­nä omis­ta­jien selän taakse ja sanoa, että en minä vaan omis­ta­jat. Hal­li­tuk­sen jäsenet ovat juridises­sa vas­tu­us­sa lain rikkomis­es­ta, elleivät eroa.

Demokra­ti­as­sa voidaan tietysti päät­tää, että sairai­ta hoide­taan vähem­män ja huonom­min, elleivät nämä mak­sa itse hoitoaan. Mon­es­sa maas­sa näin tehdäänkin. Sil­loin pitää kuitenkin myös päät­tää näin. Nyt meil­lä laki takaa oikeu­den laadukkaaseen hoitoon määräa­jas­sa, mut­ta ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus ei vas­taa sitä, mitä laki lupaa. Se saat­taa HUS:n hal­li­tuk­sen ja ehkä myös jotkut hyv­in­voin­tialuei­den hal­li­tuk­set kohtu­ut­tomaan tilanteeseen.

Jos halu­taan, että Suomes­sa käytetään sairaan­hoitoon merkit­tävästi vähem­män rahaa kuin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa, pitää lake­ja oikeud­es­ta hoitoon muut­taa vas­taa­maan supis­tet­tua rahoi­tus­ta. Aivan vähäiset rajauk­set eivät riitä, vaan pitäisi päät­tää jostain sen kokois­es­ta kuin että nykyaikaisia syöpähoito­ja ei anneta yli 65-vuo­ti­aille, elleivät nämä mak­sa hoitoaan itse. En usko, että suo­ma­laiset hyväksy­i­sivät täl­laista, en minä ainakaan hyväksyisi.

En lakkauttaisi Lohjan synnytyksiä …

… jos min­ul­la olisi val­ta yksin päät­tää Suomen ter­vey­den­huol­losta. Sitä min­ul­la ei tietenkään ole. Olen yksi Helsin­gin edus­ta­jista HUS:in hal­li­tuk­ses­sa, mut­ta meitä sitoo omis­ta­jien eli Uuden­maan neljän hyv­in­voin­tialueen ja Helsin­gin kaupun­gin päät­tämä budjetti.

Ongel­man ydin on, että Suomes­sa hal­li­tus on päät­tänyt, että ter­vey­den­huoltoon käytetään Suomes­sa vähem­män rahaa kuin melkein kaikissa mei­hin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa, vaik­ka ikärakenne on Suomes­sa van­husvoit­toinen, mikä lisää ter­vey­den­huol­lon tarvet­ta. Suo­ma­laisille siis riit­tää mui­ta huonom­pi ter­vey­den­huolto, totea­vat rahakirstun vartijat.

Toisaal­ta lain­säätäjien mukaan ter­vey­den­huol­lon palvelulu­paus on Suomes­sa ylel­lisem­pi kuin niis­sä mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huoltoon tarvi­taan enem­män rahaa.

Tässä saat­taa hyv­in­voin­tialuei­den päät­täjät ja HUS:n hal­li­tuk­sen kinkkiseen tilanteeseen. Rahaa ei saisi käyt­tää enem­män kuin sitä on myön­net­ty, mut­ta hoidon saatavu­ut­ta koske­via lake­ja pitäisi silti nou­dat­taa. On laiton­ta pitää ketään odot­ta­mas­sa hoitoa yli kuusi kuukaut­ta. Eduskun­nan oikeusasi­amiehen päätök­sen mukaan hoidon hin­ta ei saa olla syynä jät­tää hoito anta­mat­ta, eli pri­or­isoi­da ei oikeas­t­aan saa, vaik­ka on pakko. Jat­ka lukemista “En lakkaut­taisi Loh­jan synnytyksiä …”