Pyysin joskus talvella kaupunkisuunnitteluvirastoa selvittämään, miten pääkaupunkiseudun työpaikka-alueet on saavutettavissa joukkoliikenteellä. Itse julkaisun voi lukea tästä. Saavutettavuuden rajaksi laitettiin 30 minuutin joukkoliikennematkamatka. Seuraava taulukko kertoo, kuinka monta asukasta asuu kustakin työpaikka-alueesta alle puolen tunnin työmatkan päässä Reittioppaan laskutavan mukaan. Se sisältää siis kävelyn pysäkille, pienen turvamarginaalin ja joukkoliikennematkan ja taas kävelyn työpaikalle. Ymmärtääkseni työpaikan sijainti on kuitenkin kiinnitetty työpaikka-alueittain yhteen pisteeseen. Pasilassa se esimerkiksi on Länsi-Pasilan puolella, mikä heikentää saavutettavuutta selvästi verrattuna siihen, että piste olisi ollut Itä-Pasilan virastotalossa. Käpylässä se taas on aseman vieressä.
Tiedot ovat tutkimusajankohdan mukaisia. Kulosaaren metroasema näyttää olevban suljettu remontin vuoksi. Jatka lukemista “Työpaikka-alueiden saavutettavuus”
Tekijä: Osmo Soininvaara
HSL:n hallitus 23.8.2011

Poikittaislinjaston kehittäminen
HSL:n hyödyt alkavat tulla näkyviin, kun reittisuunnittelu saa aidosti ylikunnallisen otteen.
Poikittaislinjaston rungoksi otetaan kolme ”jokerilinjaa”:
0‑Jokeri Herttoniemi – Pasila- Munkkiniemi,
Jokeri 1 Itäkeskus — Oulunkylän aseman — Westend,
Jokeri 2 Vuosaari Malmi- Myyrmäki.
Lisäksi on ajatuksissa muodostaa Vantaan linjoista 52 ja 62 Jokeri 3 Mellunkylästä Tikkurilan kautta Myyrmäkeen. Jatka lukemista “HSL:n hallitus 23.8.2011”
Kuntauudistus ja lähidemokratia
(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Suomen Kuvalehdessä. Tämä teksti ei vastaa täysin julkaistua, koska painetusta tekstistä jouduttiin tilanpuutteen vuoksi lyentämään kohta haja-asutusalueiden kuntien asemasta)
Hallitusohjelman voimakkaimmat kirjaukset koskevat kuntauudistusta. Tekstiä sorvannut kunta- ja hallintotyöryhmä oli hallitusneuvottelujen yksimielisin ja yhteistyökykyisin. Ohjelman ydin on tässä. Jatka lukemista “Kuntauudistus ja lähidemokratia”
Tupokaudella paikallinen sopiminen jylläsi
Olen vähän ymmällä mielin katsellut EK:n halua välttää kaikkia Tupo-sopimuksia.
Ymmärrän EK:n kantaa siltä osin, että palkkarakenteen pitäisi elää niin kuin hintojenkin, jotta ne ohjaisivat taloutta. Ihmisiä pitäisi voida houkutella työttömyysaloilta työvoimapula-aloille palkkaeroilla. Jos palkkarakenne ei elä, houkutin on vain työttömyys. Omalta alaltaan työttömiksi valikoidut eivät kuitenkaan ole otollisinta joukkoa oppimaan uutta ammattia.
Kansanvallan kannattajana olen tyytyväinen myös siitä, etteivät työmarkkinajärjestöt tupo-sovun hintana päätä eduskunnalle kuuluvasta lainsäädännöstä. Jatka lukemista “Tupokaudella paikallinen sopiminen jylläsi”
Kaupunkisuunnittelulautakunta 16.8.2011
Asiat menivät pääosin esitysten mukaan.
Lausunto HSL:n taloussuunnitelmasta
Helsingin subventio-osuus joukkoliikenteelle lisääntyy noin kuusi prosenttia. Tämä on aika vaatimatonta Espoon ja Vantaan lukuihin verrattuna, joiden kulut kasvat pitkälti toistakymmentä prosenttia. Pelkään pahoin, että nämä kaupungit tulevat esittämään jotain ikävää säästääkseen kunnallistalouttaan. Espoon ja Vantaan menokehitys johtuu kaupunkien kasvusta ja ennen kaikkea asutuksen hajaantumisesta, jolloin busseja tarvitaan enemmän. Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunta 16.8.2011”
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 16.8.2011
Lautakunta on alkanut kokoontua tiistaisin, koska peräti kolme sen jäsentä valittiin eduskuntaan, eikä torstai sovi kansanedustajille kokouspäiväksi.
Lausunto HSL:n alustavasta taloussuunnitelmasta
Lausunnossa valitetaan, että Helsingin joukkoliikenteen kustannukset nousevat peräsi 6,1 %. Lipputulot nousevat 5,7 prosenttia. Jos ei ole mahdollista lisätä tariffitukea, lausunnon mukaan on parempi nostaa lipunhintoja kuin heikentää palvelua. Tästä ehdollisesta kannasta olen samaa mieltä, mutta tuohon jos alkavaan sivulauseeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 16.8.2011”
Voisiko perustulo korvata palkkasopimukset?
Kapitalismin alkuaikoina ammattiyhdistystoiminta ja lakko-oikeus olivat välttämättömiä, koska muutoin kansantalouden kakusta aivan liian suuri osa olisi mennyt pääomatuloihin ja proletariaatti olisi jäänyt sinnittelemään eksistenssiminimille.
Periaatteessa palkkojen säätely yleissitovin sopimuksin lisää työttömyyttä, mutta tämä on katsottu hyväksyttäväksi hinnaksi siitä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasaisesta tulonjaosta, jonka se tuottaa. Vai tuottaako? Jatka lukemista “Voisiko perustulo korvata palkkasopimukset?”
Lineaarinen progressiivinen tulovero ja negatiivinen tulovero
Miten perustulon kaltaiset ratkaisut voisivat auttaa Euroopan sosiaalipolitiikan uudistamisessa.
Aloitetaan tuloverosta. Suhteellinen vero
T = tY,
missä
T = vero
t = veroprosentti
Y = verotettavat tulot
olisi hyvin epäedullinen pienituloisille. Sen sijaan lineaarinen veroasteikko,
T = t(Y – Yo),
missä
Yo on verotettavan tulon alkaraja,
olisi pienipalkkaisille huomattavasti nykyistä edullisempi. Jatka lukemista “Lineaarinen progressiivinen tulovero ja negatiivinen tulovero”
Miten käy Euroopan: sosiaalipolitiikka
Eurooppalainen hyvinvointivaltio lähestyy ainakin vaikeuksia ellei suorastaan umpikujaa. Se johtuu tehdasteollisuuden alasajosta ja hyväpalkkaisten duunariammattien katoamisesta. Sosiaalipolitiikka on aiemmin keskittynyt lähinnä auttamaan työelämän ulkopuolelle joutuneita. Nyt sen pitäisi keskittyä palkkaerojen seurausten tasoittamiseen.
Sellaiset superhyvät työnantajat kuin paperitehtaat, autotehtaat, kansalliset monopoliasemassa olevat lentoyhtiöt ja muu vastaava alkaa olla mennyttä. kulutustavaroiden valmistus alkaa olla työllistäjänä mennyttä. Krääsän tuottaminen on niin helppo automatisoida, ettei niiden valmistaminen kohta työllistä kuin marginaalisesti. Samalla valmistava teollisuus palaa Eurooppaan, koska logistiikan osuus kasvaa suhteessa valmistuskustannuksiin. Toinen suhteessa kasvava erä ovat raaka-aine- ja energiakustannukset. Jatka lukemista “Miten käy Euroopan: sosiaalipolitiikka”
EKP:lta melkoinen jyty
Talouskriisin hoidossa siirryttiin setelirahoitukseen, kun EKP alkoi ostaa Espanjan ja Italian valtion lainoja. EKP ei ilmeisesti ole itse paljastanut summia, mutta ulkopuoliset arviot puhuvat 850 miljardista eurosta. Jos tieto pitää paikkansa, toimenpide on massiivinen. Tuollainen määrä rahaa luotiin noin vain tyhjästä. Euromaissa asuu noin 320 miljoonaa ihmistä. Jos EKP olisi painanut tuon määrän seteleitä oikein konkreettisesti ja jakanut sen jäsenmaidensa asukkaille, siitä olisi tullut jokaista asukasta kohden 2600 euroa. Jos se olisi annettu Suomen kunnille, niiden ei olisi tarvinnut kerätä veroja lähes kymmeneen kuukauteen. Jatka lukemista “EKP:lta melkoinen jyty”