Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (4)

Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen mak­saa vuodessa noin 6–8 mrd. euroa. Tästä sum­mas­ta kaavoituk­sen osu­us on mitätön, mut­ta kaavoitus määrää paljolti lop­putu­lok­sen laadun. Laadukkaaseen kaavoituk­seen kan­nat­taa siis panostaa.

Kaavoit­ta­jan vas­tuu on suuri kaavoitet­taes­sa kas­vavaa kaupunkia, mut­ta ei nii suuri kui­h­tu­vis­sa maalaiskun­nis­sa. Silti nou­datet­ta­va laki on sama.

Kaavo­ja on moitit­tu liian yksi­tyisko­htaisik­si. Kaik­ki viisaus ei ole kaupun­gin virkemiesten päässä. Kan­nat­taisi antaa raken­nusy­htiöi­den ideoi­da, miten tehdä laadukas­ta toisin.

Huo­mat­takoon, että raken­nusy­htiöi­den vas­tu­ulle ei voi antaa laadus­ta huole­htimista, jos raken­netaan hin­tasään­nöstel­tyä tuotan­toa, siis ARA- tai HITAS-asun­to­ja, sil­lä huonom­pikin menee kau­pak­si, jos hin­ta on sään­nel­ty alle markkinahinnan.

Siihen, että kaavamääräyk­set ovat liian yksi­tyisko­htaisia on mielestäni kak­si syytä.

Toinen on inhimilli­nen. Ei löy­dy maail­mas­ta mon­ta organ­isaa­tiot, joka olisi kat­sonut, että sil­lä on liikaa val­taa ja olisi sik­si luop­unut val­las­taan oma-aloitteisesti.

Tarkistus rakennuslupavaiheessa

Toinen syy liit­tyy suo­ma­laiseen lain­tulk­in­taan. Joskus 1990-luvul­la Helsingis­sä joku oli pyytämässä raken­nuslu­paa raken­nuk­selle, joka oli paikkaan täysin sopi­ma­ton. Raken­nuslu­paa ei myön­net­ty, mis­tä hak­i­ja valit­ti ja oikeus tote­si, että raken­nuslu­pa on annet­ta­va mil­laiselle hirvi­tyk­selle tahansa, jos se vain täyt­tää kaavamääräyk­set. Tämä on vah­va puolto yksi­tyisko­htaisille kaavoille.

Useim­mis­sa muis­sa mais­sa hark­in­ta tapah­tuu raken­nus­lu­van myön­tämis­vai­heessa. Sil­loin kaavamääräyk­set voivat olla väl­jem­mät ja voidaan antaa enem­män vapauk­sia rakentajalle.

Olisi järkevää siirtää meil­läkin laadun varmis­tus rakennuslupavaiheeseen.

Helsingis­sä on muuten kek­sit­ty tapa kiertää tämäkin ongel­ma. Ensin tehdään yksi­tyisko­htainen kaa­va, joka tehdään var­muu­den vuok­si toteut­tamiskelvot­tomak­si, jot­ta rak­en­ta­ja ymmärtäisi yskän. Kaupun­ki ker­too, että voitte tietysti suun­nitel­la raken­nuk­sen toisin. Me tark­istamme suun­nitel­man ja jos se on riit­tävän hyvä, muu­tamme kaa­van sen mukaisek­si. Täl­lainen pieni kaava­muu­tos menee vai­vat­tomasti lau­takun­nan päätök­sel­lä val­tu­us­toa tai kaupung­in­hal­li­tus­ta vaivaa­mat­ta. Käy se tietysti näinkin.

Päätettäköön päämääristä, ei keinoista

Eivät vain viras­ton virkemiehet ole ihas­tunei­ta omaan val­taansa. Sitä ovat myös poli­itikot. On järkevää esimerkik­si vaa­tia raken­nuk­sil­ta vas­tu­u­ta ilmas­tos­ta, mut­ta ei ole järkevää, että poli­itikot määräävät, mil­lä tavoin tämän pitää tapah­tua. Tavoite riit­täisi. Olisi suo­ras­taan toiv­ot­tavaa, että toteut­ta­ja kehit­täisi uusia inno­vati­ivisia tapo­ja saavut­taa tavoite.