Kokoomuksen hallitusohjelma (5) Koulutus

Uud­is­te­taan varhaiskas­va­tus­ta siten, että lap­sil­la on tasa-arvoisem­mat oppimis­valmi­udet. Lisätään liikun­taa ja musi­ikkia päiväkotei­hin sekä vaki­in­nute­taan hyvät käytännöt. 

Jokin ped­a­gogi­nen oppisu­un­ta näyt­tää val­lan­neen ohjel­matyöryh­män. Söpöjä tavoit­tei­ta. Tarvit­taisi­inko tähän rahaa?

Ruok­i­taan uteliaisu­ut­ta, kek­seliäisyyt­tä ja oppimisen iloa kaikessa koulu­tuk­ses­sa. Lisätään valin­naisu­ut­ta perusk­oulus­sa, lukiois­sa ja ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa. Sal­li­taan vahvuuk­sien löytämi­nen ja oman osaamisen kehit­tämi­nen aivan kaiken­lai­sista taus­toista tuleville lap­sille ja nuo­rille. Lisätään yhteistyötä koulu­jen sekä yri­tys­ten ja kansalaisjär­jestö­jen kesken. Uud­is­te­taan oppimi­nen ja opet­ta­jan työ digisukupol­ven ehdoil­la. Raken­netaan vir­tu­aal­isia oppimisym­päristöjä ja uud­is­te­taan ped­a­gogi­ikkaa. Tekni­ik­ka ote­taan oppimisen palveluk­seen. Peru­sope­tus kaipaa loikkaa tule­vaisu­u­teen. Siir­retään pain­opis­tet­tä oppi­aine­sisältöko­htais­es­ta opetuk­ses­ta oppimisen, opiskeluin­non, ajat­telun ja ongel­man­ratkaisemisen taito­jen, yhteistyö- ja kom­mu­nikaa­tio­valmiuk­sien sekä itse­tun­te­muk­sen vahvistamiseen. 

Aikooko puolue­hal­li­tus men­nä opet­ta­maan ped­a­gogisia taito­ja opet­ta­jille? Onko eduskun­ta oikea tapa päät­täää täl­lai­sista asioista, vai mik­si tämä on eduskun­tavaalio­hjel­mas­sa? Yhteistyö yri­tys­ten ja kansalaisjär­jestö­jen kesken ehkä voidaan kat­soa tavoit­teek­si, jos­ta poli­ti­ikalla voidaan päät­tää jotain. Lisätäänkö seu­raaval­la vaa­likaudel­la siis valin­naisu­ut­ta, kun edel­lisel­lä sitä rajoitet­ti­in? Kos­keeko valin­naisu­us myös kieliä ja uskontoa?

Työelämän muuttues­sa osaamista on päivitet­tävä amma­tista ja iästä riip­pumat­ta. Aikuisk­oulu­tus, avoin korkeak­oulu­tus ja vapaa sivistystyö val­jaste­taan tuke­maan eri­laisia koulu­tus­polku­ja, työ­markki­noiden osaamis­tarpei­ta ja työkyvyn edistämistä. 

Miten se tehdään? Lak­isääteisiä opin­to­va­pai­ta, kan­nus­timia työ­nan­ta­jien jär­jestämään koulu­tuk­seen vai hurskas toive. Lep­omäen tili­mallista voisi vään­tää henkilöko­htaisen koulutustilin.

Uud­is­te­taan suo­ma­lainen lukiok­oulu­tus. Määritel­lään lukion osaamis­tavoit­teet uudelleen ja päivitetään koulu­tuk­sen sisäl­löt ja ped­a­gogi­ik­ka vas­taa­maan uuden ajan haasteisi­in. Uud­is­te­taan yliop­pi­laskir­joituk­set mit­taa­maan uudel­la taval­la tiedol­lista osaamista ja valmiuk­sia suh­teessa jatku­vasti muut­tuvan yhteiskun­nan tarpeisiin. 

Yliop­pi­laskir­joituk­set pitäisi uud­is­taa tai lopet­taa. Nyt niis­sä mitataan aika out­o­ja asioi­ta. Tämä on ongel­ma, kos­ka lukiois­sa ei opiskel­la elämää vaan yliop­pi­laskir­joi­tus­ta varten. Jos yliop­pi­laskoe mit­taa vääriä asioi­ta, kouluis­sa opete­taan vääriä asioi­ta. Pitäisi mita­ta kykyä käyt­tää ja soveltaa tietoa ja asioiden ymmärtämistä mielu­um­min kuin ulkoa opit­tu­ja fak­to­ja. Sil­loin kokeet oli­si­vat työläämpiä. Sil­loin yliop­pi­laskoe siir­ty­isi askeleen lah­jakku­ustestin suun­taan. Väärin tai sit­ten ei: mit­taisi­han se sil­loin parem­min kykyä selvitä aka­teemi­sista opinnoista.

Toteutetaan yliopis­tou­ud­is­tus 2.0, jol­la paran­netaan opetuk­sen ja tutkimuk­sen laat­ua, lisätään yliopis­to­jen kan­sain­välistymistä ja valmis­tu­vien parem­paa työl­listymistä. Pois­te­taan opin­to­jen läpäisyyn liit­tyvät ongel­mat. Vahvis­te­taan kan­nustei­ta yliopis­to­jen pro­filoi­tu­miselle ja lisätään strate­gisen rahoituk­sen osu­ut­ta. Val­jaste­taan yliopis­tot nyky­istä vahvem­min palvele­maan ympäröivää yhteiskun­taa tutkimus­tu­losten kau­pal­lis­tamisen kaut­ta. Yksi­ty­ishenkilöille sääde­tään ansio- ja pääo­mat­uloverovähen­nysoikeus korkeak­ouluille tehdy­istä lahjoituk­sista ilman ylärajaa.

Tästä pitäisi tietää enem­män, että voisi sanoa mitään. Verovähen­nysoikeus yliopis­toille anne­tu­ista lahjoituk­sista tuskin mullis­taa yliopis­to­jen rahoi­tus­ta, kos­ka Suomes­sa on tosirikkai­ta lop­ul­ta aika vähän. Lupaako kokoomus helpom­pia tent­te­jä. Sil­lähän läpäisyn ongel­mat pois­tu­isi­vat kerralla.

Kehitetään tutkimus­laitosten ja yliopis­to­jen yhteistyötä, työn­jakoa ja erikois­tu­mista, jot­ta kri­it­ti­nen mas­sa syn­tyy use­am­mil­la paikkakun­nil­la ja aloil­la. Tue­taan mah­dol­lisia tutkimus­laitosten yhdis­tämisiä yliopis­toi­hin. Lisätään ammat­tiko­rkeak­oulu­jen ja yliopis­to­jen välistä yhteistyötä duaal­i­malli säilyttäen. 

Ei siis yhdis­tetä korkeak­oulu­ja ja ammattikorkeakouluja.

Paran­netaan suo­ma­lais­ten kieli- ja kom­mu­nikaa­tio­taito­ja. Aloite­taan kiel­tenope­tus varhaiskas­vatuk­ses­sa. Peru­sopetuk­ses­sa kiel­tenope­tus aloite­taan ensim­mäis­es­tä luokas­ta läh­tien. Laa­jen­netaan kaikkien oppi­laitosten kieli­v­a­likoimaa vir­tu­aal­is­ten oppimisym­päristö­jen avulla. 

Kiel­ten ope­tus varhaiskas­va­tus­vai­heessa voisi olla ped­a­gogis­es­ti oikein. Mitä tehdään niille lap­sille, jot­ka ovat koti­hoi­dos­sa? Annet­taisi­inko päiväkodeille lop­ul­ta lupa opet­taa lapset lukemaan?

Lisätään kan­sain­välistä opiske­li­ja- ja henkilöstö­vai­h­toa kaikil­la koulu­tusasteil­la. Tuo­daan vai­h­toon lähtem­i­nen yhä use­am­man ulot­tuville. Vahvis­te­taan oppi­laitosten kan­sain­välistä yhteistyötä. 

Rahat?

Tehdään koulu­tuk­ses­ta vien­ti­valt­ti. Luo­daan Suo­mi-koulu vien­tipaket­ti. Tavoitel­laan Suomeen opiske­li­joi­ta kaikkial­ta maail­mas­ta. Mah­dol­lis­te­taan lukukausi­mak­su­jen keräämi­nen EU/ETAalueen ulkop­uolisil­ta opiske­li­joil­ta ja kan­nuste­taan heitä jäämään Suomeen työsken­telemään opin­to­jen jälkeen. 

Nämä lukukausi­mak­sut ovat yhteisenä kokoomuk­sel­la ja keskustal­la. Vihreät ja vasem­mis­toli­it­to vas­tus­ta­vat. Tästä juu­pas – eipäs ‑keskustelus­ta pitäisi päästä eteen­päin. Mitä tehdään, jos jokin Aasian maa tilaa meiltä opetuk­sen 10 000 opet­ta­jalle? Kaikkien mielestä sen kai saa jär­jestää ja jopa laskut­taa siitä tilan­nut­ta val­tio­ta, mut­ta onko nämä mak­sulliset oppi­laat pidet­tävä tiukasti eri luen­noil­la, jot­ta mak­sullisu­u­den saas­ta ei myrkyt­täisi suo­ma­lais­ten opiske­li­joiden sielua? Entä jos tuo tilaa­javal­tio ylläpitää lukukausi­mak­su­ja omis­sa korkeak­ouluis­saan? Saako Suomes­ta ostet­tu ope­tus olla maksullista?

Suomes­sa on paljon kehi­tys­maista tule­via oppi­lai­ta lihot­ta­mas­sa joidenkn ammat­tiko­rkeak­oulu­jen bud­jet­tia. Jos tämä määrätään mak­sullisek­si toimin­naksi, opiske­li­joiden määrä pudon­nee noin pros­ent­ti­in nykyis­es­tä. Tehdäänkö amk-bud­jet­ti­in vas­taa­va säästö? Entä jos amk on ovela ja halu­aa säi­lyt­tää opetuk­sen mak­sut­tomana, kos­ka tarvit­see ne resurssit, joi­ta ulko­maalaiset opiske­li­jat tuo­vat mukanaan. Minä en ole onnis­tunut osal­lis­tu­maan mihinkään ana­lyyt­tiseen keskustelu­un siitä, mitä lukukausi­mak­suil­la tarkoite­taan ja mitä sil­lä ei tarkoite­ta. Jos Venäjä joskus taas lopet­taa sotimisen naa­pure­itaan vas­taan ja palaa kan­sain­väliseen kanssakäymiseen, voisi hyvinkin olla, että kau­pal­lisi­in aineisi­in voisi tul­la opiske­li­joi­ta Pietarin alueelta. Fai­jal­la olisi kyl­lä rahaa maksaa.

36 vastausta artikkeliin “Kokoomuksen hallitusohjelma (5) Koulutus”

  1. Jotenkin turhaut­tavaa lukea näitä hal­li­tu­so­hjelmis. Tavoit­teet ovat niin hyviä ja yle­viä, että eihän niitä voi kuin kan­nat­taa (no, muu­t­a­min poikkeuksin, kuten nuo lukukausimaksut).

    Mut­ta ne keinot? Eihän näis­sä ker­ro­ta ollenkaan miten nämä ihmeet toteutetaan, ja se kai se kiin­nos­tavaa olisi. Keinoista selviäisi parem­min myös ohjel­man uskottavuus.

    Yksi asia, joka min­ua on aina askar­rut­tanut, on koul­u­laitok­sen kyky hyy­dyt­tää val­taosan halu oppia. Pienet lapsethan oppi­vat asioi­ta luon­nos­taan ja miel­lel­lään, mut­ta koulu ei osaa tätä hyö­dyn­tää. Päin­vas­toin: tun­tuu, että koulu tuhoaa sen kiinnostuksen. 

    Tiedän useitakin ihmisiä, jot­ka koulus­sa hara­si­vat kaikin voimin oppimista vas­taan. Sit­ten van­hemp­ina, lukies­saan las­ten­sa koulukir­jo­ja, he häm­mästyvät itsekin, kun kir­joista löy­tyvät kaik­ki kiin­nos­ta­vat asi­at selkeästi esitet­ty­inä. Mik­si he eivät ymmärtäneet tätä koulussa?

    Mitä tälle ilmiölle voisi tehdä?

  2. En aivan ymmär­rä tuo­ta aja­tus­ta yliop­pi­laskir­joi­tusten lopet­tamis­es­ta. Uud­is­taa niitä tietenkin pitää, jatku­vasti, mut­ta kyl­lä täl­laises­sa yhteisessä val­takun­nal­lises­sa kokeessa on oma ideansa. 

    Nyky­isin usein ajatel­laan, kuten Osmo Soin­in­vaarakin tuo esille, että fak­to­ja ei pidä opetel­la ulkoa, vaan tietoa pitää oppia käyt­tämään ja sovelta­maan. Tot­ta kai, mut­ta tieto­jen käyt­tämistä ja soveltamista edesaut­taa, jos taustal­la on poh­jati­etoa, siis niitä ulkoa opit­tu­ja faktoja.

    En myöskään ymmär­rä, mitä tarkoite­taan kun san­o­taan, että nykyis­es­tä poiketen pitäisi opiskel­la elämää varten. Paran­taa voi aina, ja muut­tua ajan mukana, mut­ta väitän että nykyi­nen koul­u­laitos, lukio ja yliop­pi­laskir­joituk­set opet­ta­vat kohta­laisen hyvin myös elämää varten. En tiedä mitään taikakon­ste­ja, jol­la sen voisi tehdä ratkai­sev­asti paremmin.

    1. Yliop­pi­laskir­joi­tusten validi­teet­tia voidaan tutkia esimerkik­swi sil­lä, kuin­ka hyvin arvosanat ennus­ta­vat men­estys­tä jatko-opin­nois­sa. Itse tutkin tätä todel­la kauan sit­ten val­ti­otite­teel­lisessä tiedekun­nas­sa. Aiunoa, joka ennusti, oli ainekir­joituk­sen arvosana, mut­ta tämä testi on sen jäl­keen muutet­tu toisen­laisek­si, kos­ka muis­tut­ti liikaa lahjakkuustestiä.

  3. Uud­is­te­taan oppimi­nen ja opet­ta­jan työ digisukupol­ven ehdoil­la. Raken­netaan vir­tu­aal­isia oppimisym­päristöjä ja uud­is­te­taan ped­a­gogi­ikkaa. Tekni­ik­ka ote­taan oppimisen palvelukseen.

    Tämä tek­sti on kyl­lä todel­la hienoa tyhjää puhetta.

    Mikä ihme on digisukupolvi? Miten se oppii eri taval­la kuin vaikka­pa kymme­nen tai kak­sikym­men­tä vuot­ta van­hempi sukupolvi?

    Mitä ovat vir­tu­aaliset oppimisym­päristöt? Mihin oppi­aineisi­in niitä pitäisi tehdä ja miten?

    Mikä tekni­ik­ka ote­taan opetuk­sen palvelukseen?

    En epäile sitä, etteikö tietotekni­ikan nyky­istä parem­mal­la hyö­dyn­tämisel­lä saisi eri­tyis­es­ti mekaanis­ten taito­jen (vaikka­pa lukunopeus, kiel­ten sanas­to ja kieliop­pi, matem­ati­ikan mekaaniset asi­at tai vaik­ka maanti­eteen kar­tas­tot) ope­tus­ta nyky­istä jous­tavam­mak­si ja motivoivam­mak­si. Se ei kuitenkaan tapah­du itsek­seen, tarvi­taan paljon kehit­tämis­resursse­ja, ja lisäk­si asial­la on myös esimerkik­si ay-hei­jasteisia vaikutuksia.

    Ja silti lop­pu­osa opetuk­ses­ta on ihmis­ten välistä toim­intaa, jos­sa tekni­ik­ka yleen­sä tulee vain ihmis­ten väli­in. Real­is­mia on muis­taa myös se, että kaik­ki koul­u­laiset eivät vält­tämät­tä ole meg­amo­tivoitunei­ta tekni­ikkain­toil­i­joi­ta. Käytäviltä löy­tyy vaik­ka minkälaista pipopäätä, ja kuitenkin koulun pitäisi saa­da mah­dol­lisim­man iso osa ikälu­okas­ta tietylle tasolle.

    Kokoomus voi olla oikeil­lakin jäljil­lä, mut­ta mielu­um­min luk­isin vision siitä, minkälainen tule­vaisu­u­den koulu on. Ylläol­e­va tun­tuu siltä, että puolue­toimis­tossa joku on hok­san­nut tietokonei­den olemassaolon.

  4. Vas­ta­han tässä hal­li­tus vähen­si koulu­tus­ra­ho­ja 260 miljoon­aa. Mut­ta nämä ympäripyöreät hal­li­tu­so­hjel­mat lupaa­vat taas paran­ta­vansa ja kehit­tävän­sä kaikkea. Tuos­sa jutus­sa “uud­is­t­a­mi­nen” tarkoit­ti siis kym­me­nien miljoonien vähen­nys­tä budjettiin:
    http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2014/12/Jarjestajaverkko.html

    Ole­tan siis, että jos kokoomus uud­is­taa lukioi­ta, se lakkaut­taa niitä muu­ta­man kym­men­tä. Mikä voisi toisaal­ta olla ihan hyvä jut­tu. Välil­lä kan­nat­taa lakkaut­taa jotain keskinker­tais­takin ihan vain sik­si, että tehdään tilaa jollekin uudelle.

    Vihrei­den vaalio­hjel­maa odotel­lessa. Siel­lä on var­maankin pääko­hti­na turk­istarhauk­sen lakkaut­ta­mi­nen ja vero­jen sekä kehi­tys­a­pu­ra­ho­jen kasvattaminen. 🙁

  5. Tun­netko Osmo nyky­isiä yliop­pi­laskir­joituk­sia? Ne ovat edelleen ehkä laadukkaim­mat kokeet, mitä tässä val­takun­nas­sa jär­jestetään. Enem­män näen ongelmia siinä, mitä kokei­ta luki­o­laiselta vaa­di­taan; yliop­pi­laak­si voi kir­joit­taa kolmel­la kielel­lä ja ter­veystiedol­la. Toisaal­ta toiset kir­joit­ta­vat pari kolmekin kovaa reaalia kiel­ten lisäk­si — ja pitkän matikan.

    Kir­joituk­set ovat edelleen aika paljon lah­jakku­usteste­jä. Joskus oikein har­mit­taa, kun laiska saa lahjoil­laan hyvän arvosanan, vaik­ka tiedois­sa on suuria aukko­ja. Itsekin kir­joitin joskus ruot­sista e:n, vaik­ka oikea käyt­tökieli­taitoni on a:n luokkaa. Sil­loinen kiel­tenkoe ei ollut oikein hyvä käyt­tökieli­taidon mittari.

    Hiukan kri­ti­soisin tuo­ta fak­ta/sovel­lus-jakoa. Min­un koke­muk­sen mukaan maail­mas­ta pitää tietää aika paljon, jot­ta osaa suh­teut­taa luke­maansa, arvioi­da tiedon pätevyyt­tä, esit­tää merk­i­tyk­sel­lisiä kysymyk­siä. Esimerkik­si his­to­ri­as­sa tai taloudessa täy­tyy olla mit­talu­okat ja suuri kuva kun­nos­sa, jot­ta muu rak­en­t­a­mi­nen onnis­tu­isi. Perusasioiden opet­tamises­sa lukio on hyvä. Fysi­ikan pakol­lista kurssia pitäessäni tör­mään koko ajan erit­täin suureen tietämät­tömyy­teen esimerkik­si aineen ja avaru­u­den rak­en­teista. Lehtiä lukies­sani toimit­ta­jien ener­gian ja säteilyn yleis­sivistyk­sen aukot ovat jatku­vasti näkyviä. Koen mielekkääk­si opet­taa luki­o­laisille fak­to­ja niistä; vain har­voille on mielekästä käy­dä tarkasti läpi luon­non­ti­eteen meto­dia. Tulok­set ovat suurelle yleisölle merkit­tävämpiä kuin metodi.

  6. Tuon valin­nan­va­pau­den lisäämisen tarkoi­tus lie­nee mah­dol­lis­taa mak­sulliset “huip­puk­oulut”, joi­ta voidaan sit­ten val­tion rahoil­la tukea. “Tas­apäistävänä” (=tas­a­puolise­na) nykyi­nen koulu­tusjär­jestelmä ei maail­man parhaanakaan kyky­puolueelle ide­ol­o­gi­sista syistä kelpaa.

  7. Osmo Soin­in­vaara:
    Yliop­pi­laskir­joi­tusten validi­teet­tia voidaan tutkia esimerkik­swi sil­lä, kuin­ka hyvin arvosanat ennus­ta­vat men­estys­tä jatko-opin­nois­sa. Itse tutkin tätä todel­la kauan sit­ten val­ti­otite­teel­lisessä tiedekun­nas­sa. Aiunoa, joka ennusti, oli ainekir­joituk­sen arvosana, mut­ta tämä testi on sen jäl­keen muutet­tu toisen­laisek­si, kos­ka muis­tut­ti liikaa lahjakkuustestiä.

    Ei sitä kyl­lä voi noin tutkia. Jo ensim­mäis­inä päiv­inä tekni­ikan opin­nois­sa yliopis­tossa san­o­taan, että arvosanoil­la ei ole väliä, vaan verkos­toi­tu­misel­la ja sos. taidoil­la. Opiske­li­jat panos­ta­vatkin paljon enem­män siihen, että he käyvät bileis­sä ja saa­vat hyvän tyypin maineen kuin arvosanoi­hin, joil­la ei ole väliä.

    Kan­sain­välis­es­ti on tun­nustet­tu tilanne, mis­sä yli­tar­jon­ta korkeak­oulute­tu­ista johtaa siihen, että val­in­ta työ­paikoi­hin tehdään ulkonäön ja per­soo­nan eikä arvosanojen/tittelin perus­teel­laa, kos­ka kaikil­la on tutk­in­to. Kär­jistäen voisi sanoa, että mitä isom­mat koulu­tus­määrä vaik­ka DI-opin­toi­hin on, sitä vähem­män he opiskelevat.

  8. Jatkoa: Kiinas­sa muute plas­ti­ikkakirur­gian suo­sion räjähdys­mäi­nen nousu yhdis­tet­ti­in samoi­hin aikoi­hin yhdis­tyneeseen jät­timäisi­in sisäänot­tomäärien nousu­un yliopistoissa.

  9. Osmo Soin­in­vaara:
    Yliop­pi­laskir­joi­tusten validi­teet­tia voidaan tutkia esimerkik­swi sil­lä, kuin­ka hyvin arvosanat ennus­ta­vat men­estys­tä jatko-opin­nois­sa. Itse tutkin tätä todel­la kauan sit­ten val­ti­otite­teel­lisessä tiedekun­nas­sa. Aiunoa, joka ennusti, oli ainekir­joituk­sen arvosana, mut­ta tämä testi on sen jäl­keen muutet­tu toisen­laisek­si, kos­ka muis­tut­ti liikaa lahjakkuustestiä.

    Tämä on aika alako­htaista. Monil­la luon­non­ti­eteel­lis-matemaat­tisil­la aloil­la yliop­pi­laskir­joituk­sen matem­ati­ikan ja fysi­ikan kokeet ennus­ta­vat varsin hyvin opiskelumen­estys­tä. Siinä ei sinän­sä ole mitään yllät­tävää, kos­ka opin­to­jen perus­tana ole­va osaami­nen perus­tuu koulus­sa opit­ulle, ja tarvit­ta­vat kyvyt ja opiske­lu­taidot ovat samoja.

    Teo­reet­tis­ten jatko-opin­to­jen kannal­ta yliop­pi­laskir­joituk­sen voisi supis­taa kolmeen aineeseen: äidinkieli, matem­ati­ik­ka ja yksi vieras kieli. Jos kan­di­daat­ti pär­jää hyvin näis­sä kaikissa kolmes­sa, pär­jäämi­nen muis­sa koulu­aineis­sa ei ole kiin­ni kyvy­istä. (Tosin toki tuo riip­puu siitäkin, mitä äidinkie­len koe mit­taa; kovin spe­sial­isoituneesti esimerkik­si kir­jal­lisu­u­s­pain­ot­teinen ei ole niin hyvä kuin van­hakan­taisem­pi yleinen ainekirjoitus.)

    Se tuos­sa kuitenkin olisi huono puoli, että fik­sut mut­ta työmäärään­sä opti­moi­vat opiske­li­jat pää­si­sivät liian hel­posti, kos­ka lukios­ta saisi jatko-opin­tokelpoisu­u­den ilman ver­ta, hikeä ja kyyneleitä. Ihan puh­das itsen­sä pakot­ta­mi­nen opiskele­maan on jatko-opin­nois­sa tärkeä taito, ja se on helpom­pi oppia aikaisem­min kuin myöhemmin.

    Jo nyt tässä on nähtävis­sä paljon ongel­mati­lantei­ta, kun varsinkin matemaat­tis­es­ti lah­jakas osa nuorisos­ta menee yliopis­toi­hin varsin kevyen lukio­taipaleen jäl­keen. Suurek­si opin­to­jen eten­e­misen esteek­si muo­dos­tuu se, ettei ole valmi­ut­ta kiil­lot­taa housun­taka­mus­ta penkkiin.

    Tässäkään kyl­lä vika ei ole nuorisos­sa, vaik­ka niin olisi kiva sanoa. Kan­nat­taa tui­jot­taa järjestelmää.

  10. Ei voi hakea tietoa tiedos­ta, jota ei tiedä ole­van ole­mas­sa. Tässä mielessä ulkoa oppimi­nen on koko koulu­tuk­sen paras anti, siis että pystyy opetuk­ses­ta, luke­mas­taan, jäsen­telemään lyhyen muis­ti­la­pun. KVG ei ole älyl­listä toim­intaa. Toisaal­ta koul­u­laiselle ei pidä opet­taa DNA:n raken­net­ta ennen kuin kuusi on erotet­tu koivusta.
    Oppisopimus pitäisi liit­tää osak­si ammatti(korkea)koulua, siis viimeinen vuosi töis­sä. Sip­ilära­has­to suo­raan yliopis­ton kyl­keen rahoit­ta­maan ”kau­pal­lisia han­kkei­ta”. Jos joku ostaa suo­ma­laista koulu­tus­ta, niin se on merk­ki koulu­tuk­sen hyvyy­destä. Jos Suo­mi koulut­taa ulko­maalaisia ilmaisek­si, niin se on merk­ki hölmöydestä?

  11. Kun kaik­ki tavoit­teet on kir­joitet­tu pas­si­ivimuo­toon, niin kuka tekee asian eteen jotain, vai tekeekö kukaan? Pas­si­ivi­lause tah­too olla vähän kuin yhtei­somis­tuk­ses­sa ole­va ruo­hon­leikkuri: kenel­läkään ei ole siitä vastuuta.

  12. Jaa­ha. Nythän poli­itikot ovat viisaas­sa käsit­tämät­tömyy­dessän pain­os­ta­neet esimerkik­si yliopis­to­ja lisäämään opiske­li­joiden saamia opin­topis­temääriä ja korot­ta­maan arvosano­ja. Koska­han he huo­maa­vat, että opin­to­jen eten­e­misen esteenä ovat opet­ta­jat jot­ka vaa­ti­vat että opin­to­jak­son läpäisemisek­si pitää osa­takin jotain? 

    Saa nähdä mil­lä taval­la tuo­ta kan­sain­välistymistä aio­taan edis­tää. Nythän jo aika mon­es­sa paikas­sa se, ettei osaa puhua suomea on meri­it­ti, jota on vaikea paika­ta parem­mal­la ope­tuskoke­muk­sel­la ja tutkimusmeriiteillä. 

    Mikähän tämä “kri­it­ti­nen mas­sa” oikein on, jos­ta niin kovasti puhutaan? MIT, Har­vard, Mitä näitä nyt onkaan, ilmeis­es­ti kehno­ja yliopis­to­ja kaik­ki, kun ovat pienem­piä kuin Helsin­gin yliopis­to. Selvästikin pienempiä. 

    Rahaa ei ole eikä tule. Mitä jos rajoit­taisi­vat sitä, miten paljon yliopis­to­jen henkilökun­ta pakote­taan tekemään kaikkea muuta?

  13. Ehdo­tuk­sia yliop­pi­laskir­joi­tusten lopet­tamis­es­ta perustel­laan usein sil­lä, että ne eivät ole opti­maa­li­nen tapa valikoi­da oppi­lai­ta jatko-opin­toi­hin. Tämä on kuitenkin vain yksi kir­joi­tusten tarkoituksista.

    Yht­enä muu­na tarkoituk­se­na voi maini­ta oppimisen opiskele­maan ja määräti­etoiseen ja tavoit­teel­liseen työsken­te­lyyn. Eihän sel­l­ainen aina niin hauskaa ole, mut­ta ei elämäkään sitä aina ole, ja halu­am­me­han toki opet­taa rakkaille nuo­rillemme nämä taidot.

    Eikä mis­sään nimessä pidä uno­htaa nyky­isin joskus väheksyt­tyä yleis­sivistys­tä. Oma­l­ta osaltani voin tode­ta, että kaik­ki aikoinaan koulus­sa oppi­mani hyvin eri­laiset asi­at ovat luoneet hyvän poh­jan jatkaa itseni kehit­tämistä ja ovat anta­neet min­ulle elämässäni paljon iloa ja hyö­tyä. Varokaamme liian yksioikoista hyötyajattelua!

    Joskus väitetään myös, että kaik­ki yliop­pi­laskir­joituk­si­in luet­tu uno­htuu saman tien kir­joi­tusten jäl­keen. Ei kai nyt sen­tään. Moni asia toki siir­tyy pas­si­iviseen muis­ti­in, mut­ta sieltä ne usein ihan huo­maa­mat­ta tule­vat mukaan, kun elämässä kohtaa uusia asioi­ta. Ja jos väite pitäisi paikkansa niin kaipa se koskisi kaikkea muu­takin oppimista?

  14. jok­eri: Ei sitä kyl­lä voi noin tutkia. Jo ensim­mäis­inä päiv­inä tekni­ikan opin­nois­sa yliopis­tossa san­o­taan, että arvosanoil­la ei ole väliä, vaan verkos­toi­tu­misel­la ja sos. taidoilla. 

    Tuo on kyl­lä enem­män niiden aineak­ti­ivien selit­te­ly­itä sille, mik­si omat arvosanat ovat surkei­ta ja eten­e­m­i­nen verkkaista.

    Kun minä arvioin vas­tavalmis­tunut­ta työhaas­tat­telus­sa, kat­son tutk­in­to­todis­tuk­ses­sa niiden opin­to­su­un­nalle perus­ta­van­laa­tu­is­ten tipu­tuskurssien arvosanoja. 

    Mut­ta jos pitää vali­ta nopean valmis­tu­misen ja parem­pi­en arvosano­jen kesken, niin kyl­lä sil­loin sanois­in että nopea valmis­tu­mi­nen. Se taas on ihan eri asia kuin bilet­tämäl­lä opiskelu­a­jan venyttäminen.

    1. Niis­sä har­vois­sa tapauk­sis­sa, jois­sa olen ollut val­it­se­mas­sa, olen kyl­lä kat­sonut arvosano­ja. Eri­tyis­es­ti niitä tietysti kat­sot­ti­in, kun valit­ti­in yliopis­tossa väkeä. Jos ei ollut saanut kol­mos­ta (asteikko 1–3) piti olla selitys.

  15. Viherinssi:Jo nyt tässä on nähtävis­sä paljon ongel­mati­lantei­ta, kun varsinkin matemaat­tis­es­ti lah­jakas osa nuorisos­ta menee yliopis­toi­hin varsin kevyen lukio­taipaleen jäl­keen. Suurek­si opin­to­jen eten­e­misen esteek­si muo­dos­tuu se, ettei ole valmi­ut­ta kiil­lot­taa housun­taka­mus­ta penkkiin. 

    Nyt? En itsekään päässyt lukiomeiningillä ensim­mäisen vuo­den matikankursse­ja läpi, kaik­ki kokeet piti uusia/en päässyt ollenkaan läpi/ joudin käymään kurssit uusik­si ja tämä tapah­tui ammoi­sel­la 90-luvulla…

  16. Koulu­tuk­ses­ta­han oli muuten juuri Sopra­nosin tj:n kir­joi­tus, jos­sa arvioiti­in, että koulu­tuk­sen tarve on suuri, ja eri­tyis­es­ti jatkok­oulu­tuk­sen — mut­ta sen hoitaisi­vat parhait­en yksi­tyiset yritykset.

    En ole ihan täysin samaa mieltä tästä — kyse on kuitenkin ihmis­ten koulut­tamis­es­ta, ihmiset eivät ole koko ikään­sä töis­sä yri­tyk­sis­sä ja tun­tu­isi kohtu­ut­toman suurelta taakalta vaikka­pa pk-yri­tyk­selle lähteä koulut­ta­maan jotain laa­jem­paa kokon­aisu­ut­ta sil­lä riskil­lä että kun työn­tek­i­jä on koulutet­tu, hän läh­teekin jon­nekin muualle töihin.

    Yhteiskun­nal­la olisi mielestäni hyvinkin varaa investoi­da nyt sel­l­aisi­in “stara” luokan opet­ta­ji­in, rak­en­taa näistä oppitun­te­ja suomen kielel­lä verkkoon ja näi­hin liit­tyvää mate­ri­aalia. Mielestäni on parem­pi investoi­da vaik­ka miljoona siihen, että todel­la huip­pu­lu­okan kaveri tekee koko kansakun­taa höy­dyt­tävän aivan viimeistä huu­toa ole­van vir­tu­aalisen oppi­ma­te­ri­aa­likir­jas­ton kuin 500 pro­fes­so­ria luen­noi 5 hen­gen yleisölle 10 tun­tia viikossa.

  17. Kor­jaus: SOPRANO OY — ei Sopra­nos, joka siis lie­nee joku mafi­asar­ja — virhe ei ollut tarkoituk­selli­nen eikä edes ns. freudi­lainen lipsahdus.

  18. Jostain luin juuri ana­lyysin siitä, mikä menee perusk­oulus­sa pieleen. Sat­sa­taan huonoim­paan kol­man­nek­seen ja me keskinker­taiset sekä ennen kaikkea huiput kär­sivät. Tulok­se­na on hyvä Pisat­u­lok­set ilman yhtään kelvolista yliopistoa. 

    Pres­i­dent­ti Oba­man tavoite on nos­taa USA takaisin kär­keen koulu­tuk­ses­sa. Heil­lä on ohjel­ma, jos­sa pyritään siihen, että kaik­ki ikälu­okas­taan käyvät high schoolin. Minus­ta tun­tuu, että Suomes­sa tavoite on jotain muuta.

    Koulu­tuk­semme on kri­i­sis­sä. Tart­tis tehdä jotain.

  19. Yliop­pi­laskir­joituk­set eivät ole älykkyys­teste­jä ollenkaan siinä määrin kuin esimerkik­si amerikkalaisen koulu­tusjär­jestelmän suosi­mat testit, kuten SAT. Yliop­pi­laskir­joituk­set mit­taa­vat myös ahkeru­ut­ta ja kan­nus­ta­vat siihen. Ja se on oikein hyvä.

    Kuten nim­imerk­ki viherinsinööri yllä tote­si, perusk­oulu ja lukio on ainakin matemaat­tis­es­ti kohtu­ullisen lah­jakkaille usein liian help­poa. Kohtu­ullisin tai jopa kiitet­tävin arvosanoin voi surf­fa­ta vielä lukios­sakin oppi­mat­ta pon­nis­tele­maan tai haas­ta­maan itseään. Osa toki oppii ahkeroimaan pidem­män aikavälin tavoit­tei­den hyväk­si jonkun har­ras­tuk­sen paris­sa, mut­ta valmis­tau­tu­mi­nen yliop­pi­laskir­joituk­si­in (ja yliopis­to­jen pääsykokeisi­in!) on monille nuo­rille, varsinkin pojille, ensim­mäi­nen ker­ta, kun itseä ote­taan niskas­ta kiin­ni muunkin kuin musi­ikin, urheilun tai jonkin muun har­ras­tuk­sen paris­sa. Toki kir­joituk­si­in ja pääsykokeisi­in valmis­tau­tu­mi­nen on osin nip­peli­ti­eto­jen pänt­täämistä, mut­ta se on myös sitä, että kun tieto­ja saadaan hal­tu­un, palaset lok­sah­ta­vat paikoilleen, ymmär­rystä syn­tyy ja vier­aal­la kielel­lä alka­akin tul­la toimeen. Ja nyt kun val­taosa luki­o­lai­sista tekee osan yliop­pi­laskir­joituk­sis­taan jo kol­man­nen lukiovuo­den syksyl­lä, kir­joituk­set hei­jas­tu­vat lukioiden ja luki­o­lais­ten elämään laa­jem­min kuin ennen.

    On osin yliop­pi­laskir­joi­tusten ansio­ta, että suo­ma­lainen lukio on oppimiseen keskit­tyvä nuorten ihmis­ten työ­paik­ka, eikä sel­l­ainen viih­teeseen keskit­tyvä nuori­son päivähoitopaik­ka, kuin iso osa amerikkalai­sista high schooleista. (Koulu­jen väliset erot USA:ssa ovat suuria ja vau­raimpi­en kaupungi­nosien koulut ovat usein oikein hyviä. Mut­ta Suomes­sa ihan kelvol­lista tieto­jen, taito­jen ja työn­teon oppimista tapah­tuu melkein kaikissa lukiois­sa, ei vain parhaissa.)

    Yliop­pi­laskir­joituk­sen pois­t­a­mi­nen tai muut­ta­mi­nen yleisen kykytestin suun­taan voisi hel­posti johtaa meil­läkin siihen amerikkalaiseen suun­taan, jos­sa iso osa lukioikäi­sistä nuorista vai­h­taa kykytestiä odotel­lessa vapaalle. Osalle lisään­tyvä jouti­laisu­us antaisi tietysti mah­dol­lisu­u­den löytää haastei­ta, joista parhaim­mil­laan voisi syn­tyä suuria, mut­ta enem­mistö ei var­maankaan löytäisi kip­inää, vaan käyt­täisi vapaansa viih­teen kuluttamiseen.

    1. Kun olen seu­ran­nut vai­h­to-oppi­laiden koke­muk­sia ulko­mail­la, huomio on kiin­nit­tynyt siihe, kuin­ka paljon suurem­pi paino essei­den kir­joit­tamisel­la opsikelus­sa on. Niiden arvos­dtelem­i­nen on työlääm­pää eikä aina ihan objek­ti­ivista, mut­ta esseet pal­jas­ta­vat opske­li­jas­ta enem­män kujin detalji­tiedon luetteloiminen.

  20. Suomes­sa on paljon kehi­tys­maista tule­via oppi­lai­ta lihot­ta­mas­sa joidenkn ammat­tiko­rkeak­oulu­jen bud­jet­tia. Jos tämä määrätään mak­sullisek­si toimin­naksi, opiske­li­joiden määrä pudon­nee noin pros­ent­ti­in nykyis­es­tä. Tehdäänkö amk-bud­jet­ti­in vas­taa­va säästö? Entä jos amk on ovela ja halu­aa säi­lyt­tää opetuk­sen mak­sut­tomana, kos­ka tarvit­see ne resurssit, joi­ta ulko­maalaiset opiske­li­jat tuo­vat mukanaan.

    Niin, minkä takia yhteiskun­nan varo­ja pitäisi käyt­tää ulko­mail­ta tuleeen amk-opiske­li­jan englan­ninkieliseen koulutukseen?

  21. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun olen seu­ran­nut vai­h­to-oppi­laiden koke­muk­sia ulko­mail­la, huomio on kiin­nit­tynyt siihe, kuin­ka paljon suurem­pi paino essei­den kir­joit­tamisel­la opsikelus­sa on. Niiden arvos­dtelem­i­nen on työlääm­pää eikä aina ihan objek­ti­ivista, mut­ta esseet pal­jas­ta­vat opske­li­jas­ta enem­män kujin detalji­tiedon luetteloiminen.

    Tämä on täysin tot­ta. Toisaal­ta — hyvän esseen kir­joit­ta­mi­nen vaatii poh­jalle tietoa, ja se tieto on usein juuri sitä detaljitietoa.

    Molem­pia siis tarvi­taan, sopi­vas­sa suh­teessa. Ensin riit­tävästi detalji­ti­etoa, ja sen päälle soveltavaa osaamista. On myös selvä, että monis­sa “henki­sis­sä” ammateis­sa nimeno­maan jälkim­mäi­nen on se, joka ratkaisee, mut­ta se siis tarvit­see taus­tak­seen myös edellistä. 

    Mitä pitem­mälle opiskelu ete­nee, sitä enem­män sen pitäisi keskit­tyä soveltamiseen. Tässä suh­teessa maail­ma on muut­tunut: sovelt­a­mi­nen on nous­sut yhä tärkeäm­mäk­si. Nykyai­ka kuitenkin liian hel­posti uno­htaa fak­tatiedon merk­i­tyk­sen, mikä näkyy joidenkin yliopis­ton opet­ta­jien ihme­tyk­senä, että uudet opiske­li­jat eivät enää osaa kun­nol­la edes alansa alkeita.

    1. On päivän selvää, että detalji­ti­etoa tarvi­taan, mut­ta karsas­tan mit­taria, joka mit­taa vain detaljiteitoa pain­ot­ta­mat­ta kokon­aisu­u­den ymmärtämistä.

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    On päivän selvää, että detalji­ti­etoa tarvi­taan, mut­ta karsas­tan mit­taria, joka mit­taa vain detaljiteitoa pain­ot­ta­mat­ta kokon­aisu­u­den ymmärtämistä.

    Olen ymmärtänyt, täl­laise­na van­hana setänä, että nyky­isin yliop­pi­laskir­joituk­set varsin hyvin jo mit­taa­vat myös kokon­aisuuk­sien ymmärtämistä, eivätkä siis enää etsi niitä yhdek­sän pis­teen virheitä?

  23. Eikös Helsin­gin yliopis­ton matem­ati­ikan laitos ota lau­da­turin äidinkielestä kir­joit­ta­neen sisään ilman pääsykoet­ta. Jos hyvä kir­joi­tus­taito ennus­taa parhait­en opiskelukykyä matem­ati­ikas­sakin, niin mis­sä se ei sitä tee? Yliop­pi­laskir­joituk­sia on uud­is­tet­tu koh­ta kahdesti, mut­ten ole huo­man­nut tutkimuk­sia siitä, että onko muu­tok­sil­la saavutet­tu tavoit­teet. Tämä pitäisi olla help­po mita­ta kokeil­la. Ennen uud­is­tus­ta tiet­ty­jen asioiden osaamista voidaan mita­ta ja seu­ra­ta miten tulok­set muut­tuvat uud­is­tuk­sen jäl­keen. Onko ylipään­sä tarkoituk­sel­la kysyt­ty samaa kysymys­tä kuin vuosikym­meniä sit­ten ja ver­rat­tu koke­laiden men­estys­tä. Tämä olisi eri­ty­sen help­poa matem­ati­ikas­sa, kos­ka samo­ja asioi­ta opiskelti­in jo sata vuot­ta sitten.

  24. Ris­to: Niin, minkä takia yhteiskun­nan varo­ja pitäisi käyt­tää ulko­mail­ta tuleeen amk-opiske­li­jan englan­ninkieliseen koulutukseen? 

    Kehi­tysy­hteistyö­varo­jen käyt­tö koulu­tuk­seen on ainakin järkevää, kos­ka vain koulu­tus on kestävää kehi­tysy­hteistyötä. Pääosa muista pro­jek­teis­ta­han on hyödyt­tömiä, osa jopa vahingollisia.

  25. Tiedemies:
    Mikähän tämä “kri­it­ti­nen mas­sa” oikein on, jos­ta niin kovasti puhutaan? MIT, Har­vard, Mitä näitä nyt onkaan, ilmeis­es­ti kehno­ja yliopis­to­ja kaik­ki, kun ovat pienem­piä kuin Helsin­gin yliopis­to. Selvästikin pienempiä. 

    Opiske­li­jamääräl­lä ei ole kovin paljon tekemistä yliopis­ton koon kanssa. Paljon parem­pi mit­tari on pro­fes­sor­ei­den määrä, kos­ka se ker­too jotain siitä, kuin­ka monia alo­ja yliopis­tossa opete­taan ja miten monipuolista asiantun­te­mus­ta kunkin alan sisältä löy­tyy. Tuol­la mit­tar­il­la Har­vard on selvästi Helsin­gin yliopis­toa suurem­pi, kun taas MIT on kapea-alaisem­pana korkeak­oulu­na suun­nilleen saman kokoinen tai vähän pienem­pi kuin HY.

    “Pro­fes­so­ril­la” en tässä yhtey­dessä tarkoi­ta ihmisiä, joiden nimik­keenä sat­tuu ole­maan pro­fes­sori, vaan ihmisiä, jot­ka sekä tutki­vat että opet­ta­vat itsenäis­es­ti joko pysyvässä työ­suh­teessa tai pysyvään työ­suh­teeseen toden­näköis­es­ti johtavas­sa työ­suh­teessa. Suomen olois­sa siis lehtorit ovat pääsään­töis­es­ti “pro­fes­sor­e­i­ta”, tutk­i­ja­to­htorit taas pääsään­töis­es­ti eivät.

  26. Jouni: Paljon parem­pi mit­tari on pro­fes­sor­ei­den määrä, kos­ka se ker­too jotain siitä, kuin­ka monia alo­ja yliopis­tossa opete­taan ja miten monipuolista asiantun­te­mus­ta kunkin alan sisältä löy­tyy. Tuol­la mit­tar­il­la Har­vard on selvästi Helsin­gin yliopis­toa suurem­pi, kun taas MIT on kapea-alaisem­pana korkeak­oulu­na suun­nilleen saman kokoinen tai vähän pienem­pi kuin HY.

    Juuri näin. Suomen ongel­mana on ensisi­jais­es­ti se, että yliopis­tomme ovat pul­lol­laan muu­ta­man pro­fes­sorin laitoksia. 

    Olen pähkäil­lyt, että jos aioitaan tehdä kan­sain­välisen luokan tutkimus­ta, alle 10 pro­fes­sorin laitok­sia ei saisi perus­taa eikä ylläpitää. Opti­m­i­ti­lanteessa laitok­sel­la on ainakin yksi jo kan­sain­väliset kan­nuk­sen­sa han­kkin­ut­ta guru, jon­ka pain­opiste on käytän­nössä suhdetoimin­nas­sa ja rahan­hank­in­nas­sa, muu­ta­ma nyky­isi­in top­ic­sei­hin keskit­tynyt­tä akti­ivipro­fes­so­ria, ja mon­ta uusien ideoiden paris­sa työsken­televää junioriprofessoria. 

    Mar­gin­aalialueil­la toki pienetkin laitok­set voivat tehdä merkit­tävää tutkimus­ta, jos on hyvä prof­faon­ni. Tason jatku­vu­us jää kuitenkin ongelmaksi.

  27. JaSa: Osalle lisään­tyvä jouti­laisu­us antaisi tietysti mah­dol­lisu­u­den löytää haastei­ta, joista parhaim­mil­laan voisi syn­tyä suuria, mut­ta enem­mistö ei var­maankaan löytäisi kip­inää, vaan käyt­täisi vapaansa viih­teen kuluttamiseen.

    Otta­mat­ta nyt kan­taa kokeisi­in sinän­sä, Suomen ongel­ma on juuri tuo, että keski­tytään hilaa­maan kokon­aisia ikälu­okkia yhteisen tavoit­teen perässä. Tulisi ymmärtää, että koko ikälu­ok­ka ei koskaan saavu­ta “suuria”, eikä tarvit­sekaan saavut­taa. Sen sijaan niiden muu­tamien kehit­tymistä, jot­ka tähän kykeni­sivät, ei saa uhra­ta koko ikälu­okkaa koske­vien tavoit­tei­den alttarilla.

    Siis jos noista esit­tämistäsi vai­h­toe­hdoista pitää vali­ta, val­it­sisin ehdot­tomasti sen jos­sa edes yksi henkilö pää­tyy lop­ul­ta tekemään jotakin merkit­tävää. Se on paljon parem­pi kansan­taloutemme kannal­ta kuin nykyi­nen vai­h­toe­hto, jos­sa kukaan ei tee mitään merkit­tävää (kär­jistän yksinker­taisu­u­den vuok­si), jot­ta jokainen voisi saavut­taa tason jol­la pär­jää Pisa-mit­tauk­sis­sa. Eikös täl­lä blogilla joku joskus main­in­nut, että Suomes­sa on län­si­maid­en tyh­mim­mät mais­ter­it ja tohtorit? Jos tuo on tot­ta, kyseessä on vaka­va ongel­ma. Porukkaa, jol­la ei ole edel­ly­tyk­siä men­estyä korkeaa kog­ni­ti­ivista kap­a­siteet­tia edel­lyt­tävis­sä tehtävis­sä, ei tule ylen­määrin aut­taa hakeu­tu­maan ja pääsemään sellaisiin.

    Kokoomuk­sen vaalio­hjel­mas­ta onkin kaik­ki tarpeelli­nen jo san­ot­tu. Hävet­tää lukea tuol­laista höt­töä ilman minkään­laisia konkreet­tisia ehdo­tuk­sia siitä, miten tavoit­teet aiot­taisi­in toteut­taa. Samaa lie­nee luvas­sa muil­takin puolueilta.

  28. Nythän siis joku OPM:ssä tai vas­taavas­sa on keksinyt että kaikkien pitää opet­taa ja tutkia. Voin kyl­lä tode­ta, että ainakin niin kauan kun ope­tus (ja tutkimuskin sil­loin kun raha siihen ei tule talon ulkop­uolelta) on lähin­nä hallinnon näkökul­mas­ta kiusalli­nen meno­erä johon ei halu­ta panos­taa, ei tässä tule mitään muu­tos­ta tapahtumaan.

    Osmo voisi vinka­ta ihan oman puolueen­sakin ihmisille tästä.

  29. Markku Hal­me­to­ja on tehnyt ehdo­tuk­sen Lukion matem­ati­ikan sisäl­lön uud­is­tamis­es­ta, tätä voi tutkia täällä:
    http://www.luma.fi/videot/3526/webinaari-miten-matematiikan-opetuksen-lukiossa-tulisi-uudistua

    Jos ei ole parem­paa tekemistä, niin kan­nat­ta­nee tutustua.

    Istu­in joskus aikanani Markku Hal­me­to­jan tun­neil­la lukios­sa ja voin sanoa, että oma lau­da­turi­ni ja se, että melkein puo­let luokas­ta kir­joit­ti saman oli pitkälle hänen ansiotaan. 

    Make oli jo tuol­loin huolis­saan siitä, että kun me Suomes­sa opet­telemme vas­ta inte­groin­nin alkei­ta, niin Ran­skas­sa jo vään­netään kolmi­u­lot­teisia pin­to­ja (jos muis­tan oikein, siitä on jo aikaa, mut­ta jotain tuon suun­taista). Että mei­dän tasomme on laskenut hävet­tävän alas.

    Itselle näin oppi­laan näkökul­mas­ta jäi Mak­en tun­neista sem­moinen oival­lus, että kyl­lä se opetuk­sen laatu on tärkein­tä — on ihan sama mitä puhutaan ope­tus­su­un­nitel­mas­sa, jos opet­ta­ja ei ole itse innois­saan siitä mitä opet­taa, mikä näkyy myös opetet­ta­van asian syväl­lisessä ymmärtämisessä, ei se innos­tus voi välit­tyä mitenkän oppi­laisi­inkaan ja tuot­taa hyviä tuloksia.

  30. Yliop­pi­lasko­keet mit­taa­vat nyky­isin hyvin pait­si omak­su­tun tiedon määrää, nimeno­maan kykyä soveltaa ja ilmaista tietoa. Reaali­ainei­den kokeis­sa on paljon ain­er­a­jat ylit­täviä kysymyk­siä, jois­sa täy­tyy esimerkik­si aineis­ton poh­jal­ta analysoi­da ja pohtia jotain ilmiötä. Tietysti hyvät fak­tatiedot ovat perusedel­ly­tys tehtävis­sä pär­jäämiselle, mut­ta ulkoa opet­tele­mal­la niis­sä ei men­esty. Kuva-ana­lyysia, laa­jo­ja esseeot­sikoi­ta tai ver­taile­via esseitä ei selvitetä ulkoa opetel­luil­la nip­peli­tiedoil­la. Sama pätee äidinkie­len kokeeseen, jos­sa mitataan kir­joi­tus­taidon ohel­la lue­tun ymmärtämistä, kri­it­tistä ajat­telua ja yleis­sivistys­tä. Kehot­taisin yo-kokei­ta kri­ti­soivia tutus­tu­maan viime vuosien koete­htävi­in, joi­ta löy­tyy Yliop­pi­las­tutk­in­to­lau­takun­nan sivuilta.

  31. Kalle: Kehi­tysy­hteistyö­varo­jen käyt­tö koulu­tuk­seen on ainakin järkevää, kos­ka vain koulu­tus on kestävää kehi­tysy­hteistyötä. Pääosa muista pro­jek­teis­ta­han on hyödyt­tömiä, osa jopa vahingollisia.

    Ukrainan armei­jas­sa olisi hyvä kohde kehi­tysy­hteistyöra­hoille. Sinne voisi työn­tää vaikka­pa 100 milj/vuosi koulutukseeen. 😉

  32. Mis­tä nykyi­nen koulu­tuk­sen rap­pio johtuu?
    Kyky­puolue tajusi, että suo­ma­lainen korkeak­oulu­tus tähtää tieteen tekemiseen, mut­ta sil­lä ei voi kansan­talout­ta elättää?

Vastaa käyttäjälle Pekka T. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.