Moni näyttää ihmettelevän, miksi Helsingin itäpuolelle pitää asuttaa ihmisiä. Kuka haluaisi asuttaa samat ihmiset Kehäradan varteen ja kuka minnekin. Vähän mittakaavakysymyksiä.
Maankäyttöä mitoitetaan vuosikymmeniksi. Viimeisen 30 vuoden aikana uudenmaan väkiluku on noussut noin 14 000 asukkaalla vuodessa. Uudenmaanliiton arvioissa varaudutaan asuttamaan Uudellemaalle – siis lähinnä Helsingin seudulle, on tulossa seuraavien 25 vuoden aikana 430 000 asukasta. Tilastokeskuksen väestöennuste on jonkin verran maltillisempi, 360 000 uutta asukasta vuoteen 2040 mennessä. Kun otetaan huomioon oletettu asumisväljyyden kasvu, tänne pitäisi rakentaa seuraavien 30 vuoden aikana Turun ja Tampereen yhteenlasketun asuntokannan verran lisää. Jos siis on nähnyt junan ikkunasta pienen asumattoman alueen, se ei vielä tee tyhjäksi tarvetta rakentaa lisää.
Helsinki voi sijoittaa kantakaupunkiin – lähinnä satamalta vapautuville alueille – ehkä 50 000 asukasta. Kaupunkisuunnittelulautakunta on kehottanut nostamaan tehokkuuksia, mutta ei siinä ole paljon tehtävissä, sillä esittelijöiden esityksetkin ovat olleet varsin tehokkaita. Vuosaaressa on suunnitelmia karsittu asukkaiden vastustuksen takia ja aika hankalaa voi olla rakentaa suunniteltua asutusta Meri-Rastilan metsiin, vaikka se onkin lähellä metroasemaa. Hyvä kaupunkirakenne on tiivis mutta harva: tiiviisti rakennettua kaupunkimaista ympäristöä ja lähellä kunnon viheralueet.
Vantaa pystyy ottamaan Kehäradan ympäristöön noin 50 000 asukasta. Minusta Mäntsälän pitäisi ottaa 30 000 asukasta, mutta mäntsäläläiset ovat varautuneet kolmeen tuhanteen.
Helsinki-Porvoo –akselille on kaavailtu 150 000 asukasta. Tämä on täysin mahdotonta ilman raideliikennettä.
Vielä jää paineita rakentaa kehyskuntien savipelloille kahteen autoon perustuvaa asuntokantaa.
Itse olen toiminut vuoden verran aktiivisesti sen puolesta, että Päijät-Häme kaappaisi tuosta Uudellemaalle kaavaillusta muuttovirrasta sellaiset 50 000. Ratkeaa 13.9.
Mikäli Helsinki-Porvoo välille toteutuu jokin junantapainen yhteys, niin pidemmällä aikavälillä sitä voisi venyttää Viipuriin asti.
Ainakin linja on suora, ja kaupunkeja siinä matkalla. Aikaa saattaa tosin olla hyvä varata tähän.
Mikä on Soininvaaran näkemys siihen, että muuttaako ihmiset muualta Suomesta etelään pakosta vai omasta halusta?
Aika moni muuttaa etelään Kätilöopistolta tai Naistenklinikalta. Heiltä ei ole kysytty mitään.
Riittävän moni muuttaa vapaaehtoisesti. Niin moni, että jos ne pakolla muuttavat eivät muuttaisi vaan jättäisivät asunnot pakolla muuttaville, asutuiksi nuokin asunnot tulisivat. Halua asua maakunnissa mitataan aina silloin tällöin kun jokin valtion virasto alueellistetaan.
Aika kovat haasteet on teillä, jos meinaatte asuttaa noin paljon ihmisiä. Mistähän he tulevat? Tuntuisi äkkipäätään, että Suomen sisältä ei löydy tuollaisia määriä ilman erittäin voimakasta Helsingin seutua tukevaa aluepolitiikkaa. Onkohan asia jo kabineteissa päätetty?
Joo kyllä se itäsuunta luultavasti tarvitaan, muista en tiedä mutta itse nillitän lähinnä siitä miten se tehdään. Toi 150 000 ihmistä muuten tarkoittaa joka tapauksessa HELI-rataa.
Mutta, en minä nyt oikein ymmärrä mihin kantakaupungin ja Kehä III väli on unohtunut. Esimerkkejä:
— Herttoniemen teollisuusalue jossa on sellaista liiketoimintaa kuten pihakivien tai sahatavaran avomyymälät sekä rengasliikkeet. Minulla ei ole mitään näitä vastaan, mutta ehkä tuollaista kauppaa voisi harjoittaa vähän huonommallakin sijainnilla. Tuo voisi olla 10 000 — 20 000 asukkaan tiivis alue.
— Keskiverto omakotitaloalueenkin asukaslukua saa ajan kanssa nostettua huomattavasti ihan vaan sillä että myöntää rakennusoikeutta. Eli käytännössä 70-lukulaisen yksikerroksisen omakotitalon paikalla nousee parikerroksinen paritalo. Tai rivitalo. Kerrostaloalueista puhumattakaan.
— Jos nyt vaan ihan suosiolla uskottaisiin että niitä sormia on kuusi niin Lahdenväylän suunnan voisi gryndata. Tuo on taas kymmeniätuhansia asukkaita lisää.
Osmo: ovat varsin tiiviitä kaavoja noin Helsinkiläisessä mittakaavassa. Silti yksikään noista asuinalueista ei ole yhtä tiheä kuin Pariisin kaupunki keskimäärin. Eli sopivissa paikoissa voisi rauhassa kaksin tai kolminkertaistaa rakennustehokkuuden ilman, että siitä seuraisi katastrofi.
Jos tällaisia paikkoja etsitään, niin etsisin nimenomaan kantakaupungista tai sen välittömästä läheisyydestä. Sormi suuntaa siis Keski-Pasilaan, satamista vapautuviin alueisiin ja Herttoniemi-Itäkeskus ‑akselille. Espoossa Leppävaara — Tapiola ‑akselille.
Tuollaisen väkimäärän asuttaminen hki-espoo-vantaa alueelle ei pitäisi olla mikään ongelma.
Onhan se tietysti kaavoittajalle työläämpää kuin metsän kaavoittaminen. Järkevintä se kuitenkin olisi. Sipoon metsien rakentaminen muuttaa pk-seutua entistä enemmän amerikkalaiseen autokaupunkisuuntaan vaikka metroja rakenneltaisiinkin.
Ja mikä mahtaa olla pk-seudun tämänhetkinen tonttivaranto? Muistelen joskus lukeneeni että valmiita tontteja olisi huomattavia määriä.
Hieman absurdikysymys. Mikä pakko on kaavoittaa lisää. Onhan Suomessa tilaa muuallakin. Kaavoitus on yksi tapa houkutella asukkaita. Vähän niinkuin tielaitos ennustaa liikenteen kasvua sillä varjolla, että saa lisää tiemäärärahoja. Tai sotalaitos pelottelee tulevalla sodalla. Minun mielestäni Helsingissä on riittävästi asukkaita. Jos asuntojen hinnat nousevat siksi, että ei ole tarjontaa, niin sittenhän nousevat. Ihmiset ovat kuitenkin sen verran viisaita, että löytävät halvemman asunnon muualta, esim. Tampereelta, Turusta tai Porvoosta.
Jos emme kaavoita lisää Helsinkiin, ihmiset muuttavat kaksine autoineen Porbaisiin tai jonnekin muualle. Helsingin seudulla on toistakymmentä kuntaa, joita ei saa mitenkään sopimaan siitä, ettei yksikään kaavoita. En myöskään ole ihan varma, että köyhien karkottaminen muualle olisi reilua.
Osmo: “… siis lähinnä Helsingin seudulle, on tulossa seuraavien 25 vuoden aikana 430 000 asukasta…”
Oletan, että lainaamasi arvaus on oikean suuntainen. Se ei kuitenkaan selitä, miksi Sipooseen pitää kaavoittaa noin raskaasti. Kehä III:n sisälle saa ammattilaisten mukaan vielä miljoona ihmistä, eli raakamaata on ainakin viideksikymmeneksi vuodeksi.
Kyllä ulkopuolisen silmissä kyse on aivan puhtaasta hyvien veronmaksajien varastamisesta naapurikunnalta. 😀 Millään muulla alueliitosta ei voi perustella.
Muualla uudet taajamat tehdään olemassa olevan ratainfran varteen. Rautatien rakentaminen on nykyään niin kallista. Silloin Kerava — Porvoo rata olisi luonnollinen laajentumissuunta. Puolet investoinnista on jo tehty.
Koska muuten Haarajoki irroitetaan Järvenpäästä omaksi kunnakseen? Haarajoella olisi kaikki edellytykset olla itsenäinen kunta, jolloin palvelut syntyisivät paljon ripeämmin.
Osmo Soininvaara kirjoitti: “Halua asua maakunnissa mitataan aina silloin tällöin kun jokin valtion virasto alueellistetaan.”
Edellinen on huono mittari sikäli kun Tampere on maan vetovoimaisin kaupunki!
Kehä kolmosta kiertäessä on koko ajan kumma tunne, ollaanko tosiaan Helsingissä, kun on vaan peltoa ja metsää. Östersondomin kaavoitus tuntuu yhä enemmän vaan siltä, että halutaan kilpailla veronmaksajista, muusta viis. Keskustelun kärki siirretään muina miehinä metroon ja muihin liikennejärjestelyihin.
Olen seurannut 30 vuotta kuntien kaavoitusta ja koko ajan on ajatus ollut, että haalitaan veronmaksajia peittämään lakisääteiset menot. Siinä on sitten kaavoitettu viimeisetkin rannat ja metsät. Helsingin hingussa itään on tasan tämä sama tilanne.
Jos satamalta vapautuville alueille on nyt kaavoitettu lähinnä alle 10-kerroksisia asuntoja ehkä 50 000 asukkaalle, eikö jollekin näistä alueista ja keski-Pasilaan voisi talojen maksimikorkeudeksi yhtä hyvin päättää satakin kerrosta? Kyllähän ne vähän varjostaisivat, mutta etäisyydet liikkua olisivat lyhyemmät ja kaupunki virkeämpi. Ylhäällä on tilaa. Näillä päivänvalon määrillä on minusta käsittämätöntä, että rakennetaan niin paljon maan alle ja niin matalasti.
Onko tuolle Itämetrolle ennustettu matkustajamääriä?
Ainakin puusta katsoen näyttäisi siltä, että nuo matkustajamäärät eivät tule kovin kaksisia olemaan, koska:
— matka-aika keskustaan on varsin pitkä, samoin useimmille työpaikka-alueille (painotus taitaa olla pikemmin seudun länsipuolella)
— tuosta kulkee erittäin houkutteleva moottoritieyhteys sekä Helsinkiin että muualle PK-seudulle (ja toki Porvoon suuntaan)
— vaikuttaisi siltä, että valitulla rakennustavalla (pientalovaltaista asutusta) kävelymatkat asemalle ovat pitkähköt (osin liityntäliikenne)
Kun nuo arviot ovat tiedossa, niin voimme alkaa vertaamaan sitä investointikustannuksiin. Kuinka paljolla me muut helsinkiläiset joudumme yksittäistä matkaa subventoimaan, 5 eurolla, 10 eurolla, vielä suuremmalla summalla?
Joku täällä ihmetteli, että onhan meillä Lännessäkin suuria asuinalueita vastaavalla etäisyydellä (Kivenlahti ja Espoonlahti). Tämä taisi olla myös sen selvitysmiehen näkemys asiasta, siis että emme ole tasapainossa, kun katsomme väestötiheyksiä idässä ja lännessä.
Olisi pitänyt katsoa matka-aikoja, eikä pelkästään tuijotella karttaa. Keskustasta pääsee kivenlahteen bussilla 20 — 25 minuutissa (keskinopeus luokkaa 50 — 55 km/h). Metron keskinopeus taitaa huidella jossain alle 40 km/h luokassa, joten parinkymmenen kilsan matkalla ero on jo merkittävä. Tämän lisäksi Kivenlahdessa pysäkki on yleensä lähempänä (niitä on enemmän) ja vuoroväli on parempi *). Ja ei sitä Espoon-/Kivenlahteakaan voi minään joukkoliikennekaupuninosana pitää.
Autola ajaessa tuo toki on yhtä lähellä kuin Espoon perukat.
Asia pitäisi toki selvittää kunnolla, mutta noin klubiaskin kanteen rustaillessa näyttäisi kyllä siltä, että tuonne ollan de facto rakentamassa autokaupunkia, johon sitten vielä hassataan satoja miljoonia joukkoliikennejärjestelmään, jota harva käyttää.
Kari
*) Länsimetro tämän tietenkin tuhoaa, mutta antaa sen nyt olla tällä kertaa.
Lundqvist, auton ikkunasta katsellen kieltämättä näyttää siltä että seutu on pelkkää pystymetsää. Mikä johtuu siitä että joka motarin varrella on ns. liikennevihreää meluesteenä sellainen 50 — 100 metrin kaistale pusikkoa. Tämän takia ne myös vievät niin paljon tilaa.
Yksi tilastotieto mitä voi pohtia, Helsingin pintalasta asumiseen on käytetty 25%, toimitiloihin 13%, liikenteeseen 14%, viheralueisiin 29% ja muuhun 19%. Ja noista kahdesta viimeisestäkin osa on liikennevihreää ja osa liikennekäytössä.
Kari, niin “asia pitäisi toki selvittää kunnolla”. Aloittaa voisi sittä että arvioitaisiin ne jo tehdyt selvitykset, mutta kun ei niitä julkaista. Siis ennen kuin asian luovuttaminen käytännössä virkamiesten käsiin päätetään. Minulla ei ole tähän miitä muuta painokelpoista sanottavaa.
Kalle : “Kyllä ulkopuolisen silmissä kyse on aivan puhtaasta hyvien veronmaksajien varastamisesta naapurikunnalta.
Tarkoitatko liitosalueen nykyisiä asukkaita hyvillä veronmaksajilla, jotka “varastettiin” Sipoolta vai jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa.
Helsingin budjettia liitosalueen nykyisten asukkaiden maksavat verot ei paljo heilauta ja 2009 masettiin verot Sipoolle, vaikka Hki huolehti palveluista.
Tulevaisuudessa varmaankin myös “varastetaan” hyviä veronmaksajia naapurikunnilta, riippuu kaavoituksesta, mutta kyllä päätarkoitus lienee turvata nykyisille helsinkiläisille nuorille pysyä myös helsinkiläisinä uusine perheineen.
Nykyään nuorten perheiden tilanne asuntomarkkinoilla on todella tukala, jos haluaa asua Helsingissä.
Sanoit myös: “Millään muulla alueliitosta ei voi perustella”
Helsinki omistaa liitosalueella satoja hehtaareja maa-alueita, joiden kaavoituksesta on kinasteltu vuosikausia, ellei kymmeniä, mitään ei ole saatu aikaan, kiitos kuuluu Sipoon poliittiselle eliitille ( Paippisten perunanviljelijöille ), siitä lähti koko prosessi liikkeelle, vihdoinkin.
Olisiko jo vihdoin aika unohtaa koko liitosasia ja keskittyä vain tulevan kaavoituksen kommentointiin, koska alue nyt vain kaavoitetaan joka tapauksessa, mutta minkälaiseksi, se kiinnostaa ei menneisyys.
No vielä kiellon päälle. Kari kirjotti:
On se vähän enemmän, riippuu tietenkin asemavälistä. Mutta kun se linjaus on yhtä mutkaa.
Kuten muistamme, vihreä asuntolautakunnan puheenjohtaja tiesi jo viime vuonna, mistä kenkä oikeastaan puristaa:
http://helsinginvihreat.fi/blog/maahanmuuttajaperheiden-asuntotilanne-kriisiytymassa/
Dubain autokaupungissa on vain sellanen yksi 50km pitkä metrolinja. MIksi pitää vetää noin pitkää linjaa Helsinkiinkin? Eikö yhtään järjevempää ole rakentaa ensi linjoja sinne suuntiin, jossa niitä ei vielä ole (munkkiniemi ja viikki)?
Talin golfkenttä on noin lauttasaaren kokoinen joutomaa keskellä pääkaupunkiseutua. Viikissä on vielä enemmän rakentamatonta maata. Noihin mahtuisi yhteensä noin 200 000 asukasta ja silti puolet jäisi virkistysalueeksi. Keski-Pasilaan mahtuu myös saman verran. Eikö noi alueet kannata rakentaa kunnolla, kun vielä on asukasmäärät kasvamassa. Joskus sadan vuoden päästä sitten ihmetellään, että miksi rakennettiin hirveen kauas pitkien välimatkojen päähän kun lähempänäkin oli tilaa.
Itäsuunnassa olisi varmasti lähempänäkin tiivistämisen varaa jos melutasoja voitaisiin kohtuullistaa.
Tarvitaanko esimerkiksi Itäväylällä massiivista Viikintien liittymää kun Viilaritiekin on olemassa ?
Riittäisikö Lahdenväylän eteläpuolella Kehä I tilalla ihan normaali katuverkko jolloin Myllypuron metroaseman ympärille ja kohti etelää voisi rakentaa tiiviin keskittymän sen sijaan että asema sijaitsee harvaan asutun lähiön laidalla ?
Voitaisiinko Itäväylälle Viikintien liittymän kohdalla tehdä jotain niin radikaalia että se mahdollistaisi kaupunkijatkumon nykyisen Herttoniemen ja Roihupellon teollisuusalueiden välillä ja inhimillistäisi Siilitien aseman itäpuolen ? Mikä estäisi kaupunkijatkumoa jatkumasta Viikin pelloille ?
Tuo pientalotonttien tehokkuus 0,4–0,6 ja pieni tonttikoko , 500–700 m² takaavt sen, että rakentamisentehokkuus on samaa luokka kuin kerrostaloissa.
Pientalovaltaisiu luo rakentamuiseen veihtoehtoja ja tuo kilpailua.
Mutta kustannushyöty menetetään, koska kaavoitushyöty jätetään maanomistajille.
Se hidastaa myös rakentamista,sillä tarpeeki varakkaita on harvemmassa
“Ainakin puusta katsoen näyttäisi siltä, että nuo matkustajamäärät eivät tule kovin kaksisia olemaan, koska:”
Ovathan nuo pääradan ja Lahdenradan junatkin hyvin käytettyjä, tuskinpa itäratakaan poikkeus on
-
Vanhojen satama-alueiden kaavat ovat väestöennusteeseen suhteutettuna naurettavia. Keskeiselle kaupunkialueelle, joilla tällä hetkellä pelkkiä hiekkakenttiä, kaavoitettiin pääasiassa 6‑kerroksen korkuisia taloja. Jätkäsaaren kärki sitten 3‑kerrosta. Ei tarvitse mennä montaa vuotta, kun ihmetellään mikä idea oli tuhlata valtavat alueet arvokkainta rakennusmaata. Nyt siiten kaadetaan metsiä muualta ja satama-alueilla säästellään kaavoissa. Ei riitä ymmärrys, mikä on ideana juuri tämän päivän Suomessa?
Kerroskorkeus olisi pitänyt olla lähtökohtaisesti 8–9 kerrosta. Jos jokaiseen Helsingin taloon laittaisi yhden kerroksen lisää, niin asuntopulasta ei puhuttaisi. Kuten jo on viitattu, asukastiheys Helsingissä vastaa Pariisia vain Kallion tiheimmillä alueilla ja Kalliossakaan harvoin voi puhua mistään ihmistungoksesta. Kaavoittajalla on kuitenkin pelko valtavasta ihmissumpusta, mutta nähtävästi ei ole liikkunut tarpeeksi kaupungissa tai ulkomailla.
Nythän lähiöprojektissa haetaan mahdollisuuksia korottaa taloja parilla kerroksella, mutta samalla rakennetaan matalampaa sitten uusille alueille. Eikö kukaan keskustele toistensa kanssa? Samalla menetettiin mahdollisuus tarjota meren tarjoamat näkymät uusille asukkaille — Jätkäsaaren rannasta 8‑kerroksesta näkisi jo kauas merelle. Nyt sitten sosiaalidemokraattisesti kukaan ei saa tätä mahdollisuutta.
Ehdottaisin vakavasti, että arkkitehdeille annettaisiin mahdollisuus nostaa kerroslukua kilpailuehdotuksissaan tai kaavoihin tehtäisiin muutoksia, jotka mahdollistaisivat asukasmäärän lisäykset. Kaavat tehtiin vanhan väestöennusteen aikana, joka on tänään ~10–15 000 asukasta jäljessä todellisuutta. Myöskään ihmisten halua muuttaa keskusta-alueelle ei ole ymmärretty tarpeeksi. Eihän täällä tunnnuta edes ymmärtävän sitä, että hinta kertoo siitä kuinka ihmiset arvottavat sijainnin.
Viittaat ilmeisesti Suur-Lahti ‑hankkeeseen? Jos Lahden seudun kunnat lyödään yhteen, se samalla uudistaa jälleen kerran koko aluehallinnon. Jos nykyisestä Päijät-Hämeen maakunnasta jäävät jäljelle vain Artjärvi-Orimattila (jotka liittyvät jo tätä enteillen Orimattilaksi) ja Sysmä (joka liittynee Keski-Suomeen), tämä tarkoittanee maakuntien lakkauttamista. Tämä olisi ennakkotapaus, jossa yksi kunta kattaisi käytännössä yhden maakunnan, ja maakunnat tulisivat tarpeettomiksi. Tosin, tarpeettomia ne ovat jo nytkin.
Kalle:
>Tarkoitatko liitosalueen nykyisiä asukkaita
>hyvillä veronmaksajilla, jotka “varastettiin”
>Sipoolta vai jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa.
Kalle voi vastata omasta puolestaan, mutta minun näkökulmastani Helsingin operaatio oli tosiaan paljolti sitä, että siepataan Sipoolta se alue, jolla on suurituloisia veronmaksajia. Se, että yhtenä vuonna maksetaan jotain siirtymäajan kustannuksia, ei millään tapaa kuittaa tätä melko härskiä rosvousta.
Nyt sitten ollaankin hirveän ihmeissään, kun ne ennen liitosta mainostetut juuri heti kohta äärimmäisen tärkeinä alkamassa olevat rakennushankkeet ovatkin yllättäen jotenkin hankalia ja kun metro on niin kalliskin ja on kansallispuistoa ja plääh. Mihin se kiire katosi?
Vaikka näiden alueiden veronmaksajien vaikutus Helsingin budjettiin on pieni, niin Sipoolle se oli aika suuri. Liitosoperaatio toimi myös voimannäyttönä: älkää naapurit isotelko; jos teillä menee liian hyvin, me näytämme mistä kana pissii.
>Helsinki omistaa liitosalueella satoja
>hehtaareja maa-alueita, joiden kaavoituksesta
>on kinasteltu vuosikausia, ellei kymmeniä,
>mitään ei ole saatu aikaan, kiitos kuuluu
>Sipoon poliittiselle eliitille ( Paippisten
>perunanviljelijöille ), siitä lähti koko
>prosessi liikkeelle, vihdoinkin.
Tämäkin on jotenkin kuvaavaa; poliittisesti eri mieltä olevia nimitellään vähättelevästi. Perunanviljelijät kun ovat niin juntteja. Hei, mistä muuten luulet niiden lähiruokaa myyvien kivijalkakauppojen tuotteiden tulevan?
Helsingin kaupungillako on jokin erityinen oikeus saada omat, muissa kunnissa omistamansa maat kaavoitettua mielensä mukaan?
Odottaisin vastavuoroisesti, että noin puhuvat tukisivat muualla maassa vapaampaa omistajakaavoitusta ja poikkeuslupia, tai oikeastaan että omalle maalleen saisi rakentaa ilman mitään poikkeuslupia. Taidan kyllä odottaa turhaan.
“Aika moni muuttaa etelään Kätilöopistolta tai Naistenklinikalta. Heiltä ei ole kysytty mitään.
Riittävän moni muuttaa vapaaehtoisesti.”
Eli vapaaehtoista on kaikki muu kuin väkivallalla tms. pelottelulla aikaansaatu muuttoliike?
Minä muutin pois Lapista opiskelupaikan perässä. Oli se siinä mielessä vapaaehtoista, että olisi voinut jättää opiskelematta. Sitten muutin Etelä-Suomeen, koska Pohjois-Suomessa ei ollut alani työtä. Toki olisi ollut vapaasti valittava vaihtoehto jäädäkin työttömäksi.
Jos haluttaisiin saada todelliset mielipiteet selville, pitäisi kysyä ihmisiltä, asuisivatko he mieluummin Helsingissä vai siellä aiemmassa kotipaikassaan, jos siellä olisi työpaikkoja ja edes siedettävät palvelut. Ja sitten pitäisi kehittää näitä syrjäseutujen palveluita. Koko ikänsä Helsingissä asuneet valtionvirastojen työntekijät ovat varsin yksipuolinen ryhmä, kun helsinkiläisten tietämys muusta Suomesta on pöyristyttävän vähäistä.
Jos kotipaikkakunnalta ei saa mitään työtä, muuttaa “pakosta”. Jos Rovaniemellä asuva itse valitsee satamanosturinkuljettajan ammatin, ei voi sanoa, että on joutunut pakkomuuttamaan satamakaupunkiin, kun Rovaniemeltä ei saanut töitä.
Jos kouluttautuu kaupunkimaiseen ammattiin, ei voi kuvitella saavansa sitä syrjäisellä maaseudulla.Jos haluaa tehdä töitä syrjäisellä maaseudulla, on valittava jokin siellä menestyvä ammatti. Silloinkaan ei ole pakko muuttaa Helsinkiin. Voi valita Jyväskylän tai Oulun tai jotain sellaista.
Kun olen kysynyt Helsinkiin muualta muuttaneita, halusivatko he tulla Helsinkiin vai olisiko työ kotipaikkakunnalla ollut mieluisampia vaihtoehto, enemmistö sanoo tulleensa vapaaehtoisesti, mutta otokseni on toki harhainen.
Pätevää dataa on kuitenkin lääkäreistä. Heitä hakeutuu opintoihin eri puolita maata. Silti moni haluaa jäädä isoihin kaupunkeihin, vaikka työtä saisi syrjäisistä terveyskeskuksista isommalla palkalla.
Olin päijäthämäläisten lukiolaisten paneelissa, jossa lopuksi kysyttiin, kuinka monia haluaa jäädä Lahden seudulle töihin. Vähemmistö viittasi.
Itse olen myös miettinyt tuota Herttoniemen teollisuusaluetta. Siinä on metroasemat molemmissa päissä. Kuitenkin tyypillinen firma alueella on autokauppa (ihan siilitien metroaseman kupeessa on ainakin neljä autokauppaa). Jotenkin en jaksa uskoa, että auton ostajat saatikka kauppiaat tulevat julkisilla painkan päälle.
Alueelle voisi pitäisi minusta suunnitella asumista, mutta kun Itä-Helsingissä on käsittääkseni suhteessa paljon vähemmän työpaikkoja kun lännessä tai Espoossa, pitäisi niitä työpaikka-alueitakin olla. Ne saavat mielellään myös olla metroradan varrella (Roihupellon aluetta voisi hyvin kehittää ja rakentaa siihen myös sen metroaseman, jota aikanaan sinne kaavailtiin), mutta työpaikat saisivat olla enemmän sellaisia jonne on mielekästä mennä metrolla.
Kaupunki pyrkii muuttamaan Herttoniemen teollisuusaluetta tiiviimmän työpaikka-alueen suuntaan. Ei vain ole toimistoja jonossa. Kun Ostersundomin alue toteutuu pientalovaltaisena, itäsuunta alkaa varmaan kiinnostamaan myös työpaikkoja.
Liian Vanha:
Kyse on täysin erityyppisestä järjestelmästä. Juna nimittäin ei pysähdy joka asemalla, mikä tekee siitä nopeamman. Metrolla näin ei ole, vaan se pysähtyy kaikilla asemilla (mikä on ihan hyvä, jos matka ei ole riittävän pitkä).
Ja tosiaan, kyllähän sieltä Lahdestakin siihen malliin käydään, että oikoradan investointikustannuksissa maksamme pendelöijille tuhansia euroja per naama vuositasolla. Mutta onhan se toki ekologista kulkea noin pitkiä työmatkoja.
Kari
Tpyyluoma,
Tosiaan reittioppaan mukaan 45 km/h 🙂 Mistähän minä olen tuon vajaan 40 km/h saanut päähäni. No, ei se tuota minun pointtiani kuitenkaan muuta.
Kari
” Kari Koskinen kirjoitti 22.8.2010 kello 20:35
Joku täällä ihmetteli, että onhan meillä Lännessäkin suuria asuinalueita vastaavalla etäisyydellä (Kivenlahti ja Espoonlahti). Tämä taisi olla myös sen selvitysmiehen näkemys asiasta, siis että emme ole tasapainossa, kun katsomme väestötiheyksiä idässä ja lännessä.
Olisi pitänyt katsoa matka-aikoja, eikä pelkästään tuijotella karttaa. Keskustasta pääsee kivenlahteen bussilla 20 – 25 minuutissa (keskinopeus luokkaa 50 – 55 km/h). Metron keskinopeus taitaa huidella jossain alle 40 km/h luokassa, joten parinkymmenen kilsan matkalla ero on jo merkittävä. Tämän lisäksi Kivenlahdessa pysäkki on yleensä lähempänä (niitä on enemmän) ja vuoroväli on parempi *). Ja ei sitä Espoon-/Kivenlahteakaan voi minään joukkoliikennekaupuninosana pitää. ”
Ainakin reittioppaan (http://www.reittiopas.fi) mukaan Kivenlahti – Kamppi matkaan menee yli 30 minuuttia. Uudessa itämetrossa esim. ensimmäisen kolmen aseman arvioidut matka-ajat keskustaan tulisivat olemaan 22, 24, 26 minuuttia ja automaattimetron myötä (puolittaa vuorovälin) vuoroväli tulisi olemaan ruuhka-aikana 4 minuuttia ja muulloin 8 minuuttia.
Jos siitä löytyy joku mallinnus niin uskotaan, vaikea kommentoida. Lehtitietiedon mukaan radan pituus Mellunmäki — Östersundom on yli 8 km ja asemia on neljä, joten kaksi minuuttia per asema tarkoittaisi yli 60km/h keskinopeutta. 80km/h nopeudella 2km asemavälin ajaa 90s pysähtymättä.
Jani Holm:
Sinä laskit kävelymatkat mukaan. Juuri katsoin Reittioppaasta Kivenlahdesta bussi lähtee 13.06 ja se on Kampissa 13.26 (20 min) ja kävelyineen (mistä se sen lähtöpisteen sitten onkin arponut) 31 min.
Toki kokonaismatka-aika ratkaisee, mutta epäilen sen olevan kehnompi Itämetrolla (vähemmän asemia)
Mistä tämä tieto on peräisin? Kiinnostaisi itseäkin perehtyä vähän aiheeseen, kun siihen minun rahojani näköjään noinkin paljon käytetään.
Ja Espoonlahdesta kulkee busseja Helsinkiin 3 minuutin välein (ruuhka-aika). Muulloin toki selvästi harvemmin (10 minuutin välein), kun ei ole kysyntääkään, eikä taida olla kyllä siellä idän suunnallakaan, mikäli tuo arviointini on edes hehtaarilla.
Kari
Pekkaa kijroitti: “Talin golfkenttä on noin lauttasaaren kokoinen joutomaa keskellä pääkaupunkiseutua.”
Golfkentän vaatioma pinta.ala leinee noin 50 ha eli ½ km2. Lauttasaaren pinta-ala on 3,75 km².
1932 perustettu Talin golfkenttä ei ole joutomaata vaan erittäin hyvin hoidettu puisto. Siellä sopii spatseerailla hiekkakäytävillä.
Ihminen tarvitsee myös visuaalista tilaa.
Ei tuo peruskuviota mihinkään muuta: työpaikat ovat edelleen enemmän lännessä ja hyvin paljolti esimerkiksi kehäteiden varressa. Asiantilaan ei ole näköpiirissä suurta muutosta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sieltä Östersundomista tullaan kulkemaan erittäin paljon autolla, koska joukkoliikenteellä ei oikein järkevässä ajassa niihin työpaikkoihin pääse ja toisaalta autolla yhteydet ovat varsin hyvät.
Sitä voisi tietenkin miettiä, että mistä johtuu niiden työpaikkojen keskittyminen nimenomaan länteen (vai ovatko ne keskittyneet? tämä on vain oma käsitykseni). Teknillinen korkeakoulu, Espoon “yritysmyönteinen” politiikka vai joku muu syy?
Siihen, miksi ne keskittyvät kehäteille, on helppoa löytää syitä. Maa on suhteellisen halpaa (melun vuoksi asuinrakentamiseen huonoa) ja liikenneyhteydet ovat hyvät — henkilöautoille ja tavaraliikenteelle.
Kari
sehta:
[quote]tyypillinen firma alueella on autokauppa (ihan siilitien metroaseman kupeessa on ainakin neljä autokauppaa). Jotenkin en jaksa uskoa, että auton ostajat saatikka kauppiaat tulevat julkisilla painkan päälle.[/quote]
Tähän pieni sivuhavainto: itse käyn autokaupassa sangen harvoin ostamassa autoja. Useammin käyn autokaupan huoltoliikkeessä viemässä oman autoni huoltoon. Auto viedään yleensä huoltoon aamulla ja noudetaan pois illalla. Siinä välissä käydään töissä.
Millä sieltä huollosta siis mennään töihin? Itse olen yrittänyt käyttää julkisia, mutta yhteydet ovat usein aika toivottoman huonoja, joten vaihtoehtona on tietysti ottaa päiväksi sijaisauto. Tämä on samalla mainio tilaisuus herkutella jollain epätavallisella ajoneuvolla ja kokeilla, miten kivaa sellaisella on ajaa.
Paradoksaalista kyllä, paljon parjatusta Etelä-Espoosta (Olarista jne) sijaitsevista autoliikkeistä pääsi töihin Otaniemeen julkisillakin ihan sujuvasti. Helsingin Konala jne sopivat paljon huonommin. Herttoniemi oli ihan liian kaukana, mutta idea, että autoliikkeeseen ja sieltä pois pääsee julkisilla, ei ole ihan niin hölmö kuin voisi kuvitella.
Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö Hertoniemeä ehkä kannattaisi mieluummin asuttaa kuin pitää automyymäläkeskuksena.
Jiipee:
‘Tulevaisuudessa varmaankin myös “varastetaan” hyviä veronmaksajia naapurikunnilta..’
Mitkä ovat “hyviä” veronmaksajia? Ne, joilla on paljon rahaa, vai ne jotka tuottavat lisäarvoa?
Kari Koskiselle. Pahoittelut katsoin tuon Kivenlahden aikataulun väärin. Saunalahdesta on toki hiukan pidempi matka.
Itä-Helsingissä metron pysäkkiväli on yhtä poikkeusta lukuunottamatta 2 minuuttia. 17.8. Hesarissa olleesta linjahahmotelmasta pystyy aika hyvin päättelemään, että kolmen ensimmäisen aseman välimatkat ovat samaa luokkaa kuin nykyisellä Mellunmäen haaralla. Esimerkiksi tuo toinen uusi asema Länsisalmi tulisi Kehä III:sen ja vanhan Porvoontien risteyksen tuntumaan. Välimatkat kolmen viimeisen aseman välillä näyttävät sitten olevan jo pidemmät. Nämähän ovat luonnollisesti vielä arvailuja eli ei kannata kauhean tosissaan ottaa.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/It%C3%A4metro+Sipoon+Majvikiin+asti/HS20100817SI1KA01rq6
Työn ja toimeentulon perässähän ne ihmiset ovat aina muuttaneet. Ehkä sitä kutsutaan vapaaehtoiseksi, jos muttopäätöksen tekee yksi ihminen tai perhe. Mutta isomman ryhmän yht’äkkinen muuttopäätös on sitten pakkoamuuttoa, josta Hesarikin kirjoittaa. Ei älämölöä ole nostettu pelkästään valtion laitosten alueellistamisesta. Samanlainen älämölö nousi esim. Kemijärvellä, kun StoraEnso alueellisti. Ehkä sitä ei mainittu Hesarissa, koska Kemijärvi ei kuulu sen päälevikkialueeseen.
Ahkeria täytyy pääkaupunkiseudun ihmisten olla, jos pelkästään pirttiviljelyllä aikovat tuollaiset kasvuluvut aikaansaada. Mahdollista se tietysti on, mutta ei nykyisillä syntyvyyslyvuilla.
OS: “Kaupunki pyrkii muuttamaan Herttoniemen teollisuusaluetta tiiviimmän työpaikka-alueen suuntaan. Ei vain ole toimistoja jonossa.”
Miksi ihmeessä ? Alue on logistiikka-intensiivistä pienteollisuutta ja teknistä kauppaa jonka oikeampi sijainti olisi jossain kehä III ja Porvoon moottoritien risteyksessä.
Tietysti jos itäväylän melulle ei ole tarkoituskaan tehdä mitään eli tie jatkaa laakson hallitsemista yläviistosta käsin niin eihän tuolla kukaan tietenkään halua asua. Tuli vaan mieleen että jos hävittäisi Viikintien risteyksen, ja kaivaisi itäväylän paikalla kuoppaan Herttoniemen liikenneympyrän notkosta eteenpäin ja kattaisi vähintään Viilarintielle asti, olisi tuossa kelpo kaupunkialueen paikka kahdella metroasemalla.
Onko noissa Itämetron matka-aika-arvioissa otettu huomioon automatisoinnin myötä pitenevät seisonta-ajat asemilla? Vuorovälin lyhenemisestä saatava etuhan kuluu ymmärtääkseni kokonaisuudessaan lisäseisoskeluun, eikä taida vielä edes riittää… Jos Vuosaareen ja Mellunmäkeen päästään tulevaisuudessa puolessa tunnissa, niin hyvä.
Yhtä kaikki, Östersundom tulee metrovaihtoehdolla olemaan vähintään Järvenpään etäisyydellä Helsingin keskustasta. KSV salailee selvitystään Östersundomin joukkoliikenteestä (ja rummuttaa metroa), joten kansalaismielipiteen ilmaisu on toistaiseksi aika hataralla pohjalla.
Kaavassahan olisi ratavaraus HELI-radalle ja lähijuna Porvooseen on ennemmin tai myöhemmin ajankohtainen. Kuinka paljon lähijuna olisi metroa nopeampi Östersundomiin, riittääkö pääradalla kapasiteetti — paljon kysymyksiä, kuka vastaisi?
Länsi-Espoon bussiyhteyksiin liittyen: en kiistä bussien nopeutta (jollei asu ihan skutsissa) mutta siitä huolimatta täytyy Finnoontiellä ja Mankissa asuneena sanoa, että kyllä se oli yhtä tuskaa. Ja yksi suurimmista syitä miksi en enää asu Espoossa. Vain raideliikennettä minulle, kiitos.
Vartin välein menevä bussi, jota pitää mennä hyvissä ajoin odottamaan meluisan tien varteen päästäkseen tärisevään kyytiin jossa on hankala lukeakin ei ole varsinaisesti hyvää palvelua. Vielä ikävämpi tilanne on niille lastenvaunujen kanssa jonottaineille äideille, jotka ainakin Finnoontiellä tuntuivat viimeisillä pysäkeillä mahtuvan vain joka toiseen bussiin.
kaikilla välineillä on tietysti hyvät ja huonot puolensa, mutta raidekerroin ihmisten preferenssissä on selvä tosiasia, ja pelkän matka-ajan katsominen antaa busseista liian ruusuisen kuvan.
”
1932 perustettu Talin golfkenttä ei ole joutomaata vaan erittäin hyvin hoidettu puisto. Siellä sopii spatseerailla hiekkakäytävillä.
Ihminen tarvitsee myös visuaalista tilaa.”
Mielestäni kuitenkaan suurinosa pääkaupunkiseudusta ei pitäisi olla pusikkoa. Itse haluaisin asua kaupungissa enkä jossain kymmenien kilometrien päässä autiossa metsälähiössä mäntyjen keskellä. Kaupunkiin pääsee asumaan vain harvat, koska Helsingissä ei osata rakentaa oikeaa kaupunkia lisää.
Mielestäni kantakaupunkia voisi hyvin laajentaa tonne Golf-kenttien suuntaan. Tiiviillä ruutukaavalla 200 000 ihmiselle kaupunkimaista aluettta ja metrolinja. Miksi kaupunkiin haluavat ihmiset eivät sinun mielestä saisis saada mahdollisuutta kaupunkiasumiseen?
tpyyluoma: “Yksi tilastotieto mitä voi pohtia, Helsingin pintalasta asumiseen on käytetty 25%, toimitiloihin 13%, liikenteeseen 14%, viheralueisiin 29% ja muuhun 19%. Ja noista kahdesta viimeisestäkin osa on liikennevihreää ja osa liikennekäytössä.”
Jep ja minkälaiseen asumiseen. Kaupunkia on vähän niemen nokassa ja sen jälkeen alkaa maaseutu vanhoine kauppaloineen. 😀 Veronmaksajille kannattaisi lähettää kaavoitajat ja päättäjät menolipulla Pariisiin. Paluulipun saisi vasta, kun on ymmärtänyt, mitä sana kaupunki tarkoittaa.
Kehä ykkösen sisäpuoli kun rakennetaan kaupungiksi, niin siinä menee muutama vuosikymmen. Sen jälkeen voi ajatella uusia alueita. 😉
Osmo: “Kaupunki pyrkii muuttamaan Herttoniemen teollisuusaluetta tiiviimmän työpaikka-alueen suuntaan. Ei vain ole toimistoja jonossa. Kun Ostersundomin alue toteutuu pientalovaltaisena, itäsuunta alkaa varmaan kiinnostamaan myös työpaikkoja.”
Antakaa tonteille riittävästi rakennusoikeutta: kuusi kerrosta ja tiivis umpikortteli, niin asia hoituu. Ai niin, kaupunki ei pääse vetämään välistä. 😉
Kunnan tulee luoda mahdollisuudet, eli tässä tapauksessa kaava. Toteutus on parasta antaa yksityiselle rahalle.
Tietysti voisi ajataella, että hölmöön siltaan menevät mijoonat voisi käyttää raitiotiehen järkevämminkin tuolla suunnalla, mutta silta lienee jo päätetty lopullisesti?
Otso,
Niin, minusta Länsiväylän bussiyhteys on kokonaisuutena toimiva, mikä ei tarkoita sitä, etteikö ongelmia olisi (Espoon kaavoituksessa tehtyjen virheiden määrä ei ole vähäinen). Ei sen muuttamiseen kannattaisi nyt käytettäviä rahoja käyttää. Ehkä jokerin “jatkaminen” voisi olla oikea tie.
Mutta tämä menee aiheesta sivuun. Raidekerroin intuitiivisesti on olemassa (kuka hullu muuten käyttäisi ratikkaa Mannerheimintiellä?), mutta se ei ole niin iso, että se menisi sellaisten tekijjoiden, kuten matka-aika, hinta, sosioekonominen asema tai vaihtojen määrä, yli. Nykyisen metron kanssa tuota kerrointa ollaan tietääkseni yritetty löytää tutkimalla ihmisten käyttäytymistä. Ei löytynyt.
Pointtini ei kuitenkaan ollut siinä, miten Länsiväylän liikenne toimii tai mikä raidekerroin on, tai on olematta, vaan aito huoli siitä, että nyt näköjään itään rakennetaan autokaupunkia par excellence, eikä sitä näköjään edes ymmärretä!
Tässä vielä ne olennaisimmat vaikuttavat tekijät:
— matka-aika keskustaan on pitkä, pidempi kuin Espoonlahdesta, joka on melkoinen autokaupunki
— joukkoliikenneyhteydet keskeisille työpaikka-alueilla vaikuttavat kehnommilta kuin Etelä-Espoossa
— sosioekonominen asema tullee olemaan “autonkäyttäjäluokkaa”, koska sinne tehdään pientaloja varakkaille
— sieltä on autoliikenteelle erittäin hyvät yhteydet
— tariffi tullee olemaan (?) korkeahko (vai pitääkö minun veronmaksajana vielä investoinnin jälkeenkin subventoida yhteiskuntarakenteen hajaantumista?)
Teettäkää nyt herran jestas ne kysyntäennusteet, jollakin puolueettomalla taholla, siitä hannkkeesta ennenkuin lähdette moiseen!
Kari
“Onko noissa Itämetron matka-aika-arvioissa otettu huomioon automatisoinnin myötä pitenevät seisonta-ajat asemilla?”
Kukahan moista on väittänyt ? Taitaa kuulua sarjaan kaupunkilegendoja. Lyhyemmät junat kulkevat vikkelämmin asemilla. Kannattaisi käväistä Köpiksen metrossa tilannetta haistelemassa.
Tässä nauhakaupunkikehityksessä tapahtuu aikaa myöten maankäytön prosesseja, jotka parantavat tilannetta alkuvuosien keskimääräisiä matka-aikoja lyhentäen. Siitä tosiasiasta ei pääse yli, että uusi alue on seudun reunaa, josta matkat ovat pitkiä joka puolelle.
Otso Kivekäs:
>Länsi-Espoon bussiyhteyksiin liittyen: en kiistä
>bussien nopeutta (jollei asu ihan skutsissa) mutta
>siitä huolimatta täytyy Finnoontiellä ja Mankissa
>asuneena sanoa, että kyllä se oli yhtä tuskaa. Ja yksi
>suurimmista syitä miksi en enää asu Espoossa. Vain
>raideliikennettä minulle, kiitos.
Sikäli hieman paradoksaalinen kommentti, että Mankki on radanvarressa, joten siellä saa nauttia juuri ja nimenomaan raideliikenteestä.
Finnoontien seutukaan ei muuten tule raideliikenteestä hyötymään, päinvastoin: metron tulon myötä yhteydet ainakin Helsingin keskustaan heikkenevät eli muuttuvat vaihdollisiksi.
Kari:
1. TKK sijoitettiin Otaniemeen eikä Herttoniemeen, joka oli vaihtoehto.
2.Eurooppalaisisissa kaupungeissa tuulen pääsuunta on lännestä, ja saastuttavat tehtaat oli yleensä keskustassa.
3. Viipurin menetys teki koko etelärannikosta länsipainotteisen.
Eli syytetään Stalinia.
Se on muuten jotenkin liikuttavaa että Länsimetro piti tehdä jotta idästä pääsee länteen töihin ja nyt itään pitää rakentaa Itämetro jotta itään saadaan työpaikkoja. Koettakaa nyt päättää.
Sinänsä Helsingin kasvussa ei ole mitään ongelmaa. Helsinkihän on vaikka eurooppalaisessa mittakaavassa vain keskikokoinen kaupunki. Eli Helsinki ja ympäryskunnat mahtuvat hyvin kasvamaan. PIetarissakin on enemmän asukkaita kuin koko Suomessa.
Koko Helsingin kasvun problematisoiminen on siis ongelma vain niille, jotka haluavat saada koko väestönkasvun vain nykyisen Helsingin kunnan alueelle. Ongelman tekeminen tästä on turhaa puhetta.
Kun puolustat näitä visioita, niin onko mielessäsi päällimmäisenä Helsingin edun ajaminen, vai katsotko ajavasi myös laajemmin Suomen etua? Onko korostuneen pääkaupunki-keskeinen asumisrakenne Suomelle pitkällä aikavälillä edullisempi kuin useamman keskuksen vaihtoehto? Jos Helsinkiin ja sen lähiympäristöön kaavoitetaan vähemmän, niin mm. Tampereen, Turun, Oulun, Lahden ja Lappeenrannan vetovoima lisääntyy. On monia perusteita vahvojen alueellisten keskusten puoltamiseksi Oulun korkeudelle saakka. Mm. kalliin erikoissairaanhoidon saaminen läheltä asuinseutuaan sekä elinvoimaisen yliopisto- ja tutkimussektorin ylläpitäminen.
Jos huomenna säädettäisiin perustettavaksi kansallispuisto Luonnonsuojeluliiton esityksen mukaisesti, niin mihin tämä lopulta konkreettisesti vaikuttaisi? On turha tässä kysymyksessä mennä 18k asukkaan Sipoon tai 49k asukkaan Porvon selän taakse, ja käyttää tätä syynä Helsingin aktiivisuuteen asiassa, “koska he rakentaisivat kuitenkin”. Ei ole epäselvyyttä siitä, kuka asiassa on ollut aloitteellisin ja aktiivisin jopa röyhkeyteen saakka ja kenellä on eniten valtapääomaa asioihin vaikuttaa.
Kansallispuistohankkeessa on nimenomaan ollut keskeisenä painotuksena Etelä-Suomelle tyypillisten luontotyyppien suojeleminen rannikolta sisämaahan saakka, rannan ruovikoilta soille ja erämaisille metsäalueille. Tämän leikkaaminen kahtia ei toteuta mainittua luontoarvoa.
Sen jälkeen kun hankkeen päälle ja aivan liian lähelle sen naapuriin on kaadettu loputon määrä betonia ja terästä, on se pysyvästi menetetty. Halutaanko tämä vaihtoehto, vai merkittävä yhtenäinen luonnonsuojelualue pk-seudun läheisyyteen. Tähän arvopriorisoinnin kysymykseen ei voi vastata menemällä lukujen taakse piiloon. Jos kehtaa tehdä tällaisia päätöksiä, niin pitää myös kehdata kirjoittaa arvolähtökohdat rehellisesti auki.
Jos alue suojellaan ja sen lähiympäristössä sallitaan vain vähäinen kaavoittaminen omakotitaloasutukselle, niin Suomen vuoden 2050 6 miljoonaa asukasta löytävät kyllä kotinsa muualtakin, ja meillä on Etelässä luonnonpuisto, josta olla ylpeitä. Myös alueen yksityiset maat voidaan tässä skenaariossa suojelualueeseen asteittain liittää täydentäen Luonnonsuojeluliiton ehdotusta.
Helsingin ja Uudenmaan tulevat asukasmäärät ja niiden sijoittuminen ei tapahdu väistämättömänä luonnonvoimana vaan ovat poliittisista päätöksistä kiinni.
Tätä kysymystä voi laajentaa kattavamminkin Helsingin rakentamiseen ja kysyä, mitä todella haluamme pitkällä aikavälillä. Nähdäänkö jokainen vapautuva teollisuusalue tai satama-alue automaattisesti uusien asuinrakennusten ja/tai liikerakennusten maaperänä, vai onko mahdollista myös toivoa, että tähän olisi hienoa perustaa laaja puistoalue, tai nuorten harrastus- ja vapaa-ajankeskus tai päiväkoteja ja kouluja, joilla olisi kunnon virikkeelliset ja laajat piha-alueet eikä vain lain säätämää minimimäärää neliömetrejä, jossa seistä vieri vieressä.
az:lle
Olen käyttänyt vuoden siihen, että Lahden seudun kilpailukyky paranisi, jotta 50 000 ihmistä ei muuttaisi Uudellemaalle. Oulun kasvaa suhteessa Helsingin seutua nopeammin.
Sille ei vain voi mitään, että Suomessa on menossa nopea rakennemuutos, jossa ihmiset ja yritykset muuttavat suuriin kaupunkeihin, koska molemmat ovat riippuvaisia monipuolisista työmarkkinoista. Täällä on myös huomattavan suuri syntyvyys suhteessa muuhun maahan.
Helsingin seudun kasvua ei voi rajoittaa asuntopulalla, jota moni on esittänyt täällä keinoksi. Voidaan vaikuttaa vain siihen, kuinka pahasti alueen yhdyskuntarakenne hajmoaa. Se on viimeisen 2+0 vuoden aikana hajautunut todella vakavasti, koska Helsinki Espoo ja Vantaa eivät ole päästäneet väestönkasvusta rfiittävää osaa omalle alueelleen.
Jotenkin tuntuu, että yhteiskunta on osittain menettämässä otettaan perinteisistä yhteisöllisistä arvoista, jotka aiemmin koettiin vahvemmin. Näin ainakin näen asian.
Tämä ei ole vain Helsingin ongelma. Voin antaa tästä vierestä seuratun esimerkin etelä-suomalaisesta maaseutupitäjästä jossa vartuin. Päiväkoti, jota lapsena kävin sijaitsi kirkonkylän parhaalla tontilla. Tontti oli laaja, ja sille mahtui nurmikkoa jalkapallon pelaamiseen, useampi liukumäki, leikkimökkejä, marjapensaita, omenapuita, kiipeilypuu, useampia keinuja, ruusupensaita, kumpareita joilta talvella laskea liukureilla, oli jopa jonkinlainen suuri pensaskasvi, joka oli sisältä leikattu ontoksi, ja sinne lasten mentävä reitti, joka oli lapsista todella jännä paikka.
Nykyisin tuolla tontilla on suuren kauppaketjun kaupparakennus.
Päiväkoti on siirretty syrjemmäksi paljon pienemmälle ja virikkeettömämmälle tontille. Rahaa saatiin. Entä sitten?
Kuljin usein tuon uuden päiväkodin ohitse koiraa ulkoiluttaessa. Lapset pääosin seisoivat paikoillaan kuin ahtaassa aitauksessa. Helsingissä tämä taitaa olla arkipäiväistä.
Vastaavan kohtalon koki samaisen kirkonkylän ala-asteen piha-alue. Poissa ovat kaksi lasten jalkapallokenttää, poissa on puutarha, metsikköalue, kiipeilytelineet… vielä 1980-luvulla talvella oli aivan tavanomaista, että lumitraktorilla kerättiin lapsille lumivalli koulun pihalle, jossa leikkiä valliherraa (nykyisin varmasti yhtä kiellettyä kuin päiväkotien kiipeilypuut).
Tällä haluan vain sanoa sen, että niissä kaavoitusratkaisuissa on muutakin katsottavaa kuin lukumääräiset visiot veronmaksajista ja heidän työmatkojensa järjestelyistä ja kaupungin saamista tuloista.
Eikö olisi ainakin kunnon kansalaiskeskustelun paikka Helsingin tulevaisuuden visioista. Rehellisesti auki ja näkyville nämä päätökset, laajemman keskustelun rohkaisemista, ei ilmoitusluontoista ylhäältäpäin sanelua tehdyistä linjanvedoista.
pekkaa sanoo:
Mielestäni kuitenkaan suurinosa pääkaupunkiseudusta ei pitäisi olla pusikkoa.
Talin golfkenttä ei suinkaan ole pusikkoa. Tervetuloa katsomaan! Se on osa Talin kaunista urheilupuistoa ja Talin kartanoaluetta, joka on ahkerassa ulkoilukäytössä niin kesällä kuin talvellakin.
Markku af Heurlinin kanssa täysin samaa mieltä, että kaupunkitilaan on hyvä mahtua muitakin toimintoja kuin pelkkä asuminen ja työpaikat. Ihmiset tekevät muutakin kuin asuvat ja käyvät töissä ja jos ei sitä muuta löydy kävelymatkan päästä, sinne autoillaan.
Tilastojen mukaan suomalaisten pääharrastus ei suinkaan ole ravintoloissa istuminen ja kaupoissa kiertely, vaan kävely, juoksulenkkeily ja pyöräily.
Miksi kaupunkiin haluavat ihmiset eivät sinun mielestä saisis saada mahdollisuutta kaupunkiasumiseen?
Pelkästään Huoneistokeskuksella on viitisenkymmentä kohdetta myynnissä tällä hetkellä kantakaupungin alueella, joten niitä lienee kaiken kaikkiaan ainakin pari sataa ja vaihtuvuutta riittää. Luulisi jotain löytyvän halukkaalle. Myös vuokralla voi asua.
Jos hinnat hirvittävät, niin voi, voi… pekkaan Kysymys on yhtä järkevä kuin, että miksi kaikki halukkaat voi ajella vuoden 2010 BMW-maasturilla.
Voin myös samalla logiikalla kysyä, miksi kaikki halukkaat eivät voi asua lähellä kantakaupunkia puistomaisessa ympäristössä, vaan nämä kaupunkikeitaat pitäisi rakentaan umpeen rumaa uusiolaatikkoa.
Hyvin harva — jos kukaan — munkkivuorelainen kannattaa Talin golfkentän rakentamista, vaikka kenttä ei olekaan täysin avoin kaikille. Nykyään käsittääkseni kyllä myös ei-jäsenet pääsevät pelaamaan tietyin ehdoin. Kävellä siellä kyllä voi, jos ei pelkää palloja ja talvella hiihtää ilman pallojen väistelyä.
Jos olisi mahdollista kysyä niiltä viideltätuhannelta, jotka olisivat tulossa asumaan Taliin, mitä luulisit heidän vastaavan?
Voi kertoa entisenä munkkiniemeläisenä, että me emme pitäneet lainkaan siitä, että Munkkivuori rakennettiin meidän metsäämme ja hiihtopoluillemme. Oliko oikein vain väärin, että meidät jyrättiin?
Etuoikeus mielipiteeseen on luonnollisesti niillä, jotka jo asuvat jossain paikassa eikä joillain pontentiaalisilla, kasvottomilla muuttohalukkailla. Sopiiko tähän käsite “saavutettu etu”?
Varmasti löytyisi uudet erittäin halukkaat asukkaat Luotsikadun ja Katajanokankadunkin kulmaan, jos siihen rakennettaisiin pilvenpiirtäjä.
Onko oikein, että asutte siellä niin väljästi, kun tuhannet innokkaat kieli pitkällä haluaisivat asua niemllä. Eikö siinä rannassa ole muuten hyvin tilaa merelliselle asuinalueelle? En ole kuullut koskaan, että kannattaisit sen rakentamista.
Mitä sellaisella pusikolla kaupunkiympäristössä tekee — liian pieni lenkkeilyyn, mutta muutamat pilvenhalkojat mahtuisivat mukavasti.
Silloin, kun Munkkivuori rakennettiin 50–60 luvun taitteessa, tilanne oli aivan toinen. Nyt ulkoilualueista vallitsee niukkuus ihmisten tarpeisiin nähden, silloin ei. Maaltapako oli hurjissa mittasuhteissa ja asuntoja tarvittiin muuhun kuin siihen, että ihmiset “halusivat” Helsinkiin. En lähtisi vertailemaan.
Varakkaiden suosimat kentät tulee jyrätä asuntokäyttöön? Tätä Enemmistöläistä aatetta halutaan viljellä Talin golfkentän ja Malmin lentokentän kohdalla.
Odottakaamme kovasti koska kaivopuisto ja Kaisaniemin puisto “kansallistetaan” vuokra-asuntokäyttöön — ainakin Kaisaniemen tenniskentät saivat jo kyytiä. Erinäistä turhaa virkistyskäyttömaata onkin ympäri Helsinkiä, ettei tarvitsi puuttua pellon viljelyyn keskellä kaupunkia.
Seppo Vepsäläinen:
Siis mitä ihmettä???? Väitätkö nyt ihan tosissasi, että ovien määrän vähentäminen _nopeuttaa_ pysäkkitoimintoja?
Ilmeisesti sitten kannattaisi. Olen itse käyttänyt automaattimetroa Singaporessa ja Lausannessa ja silmämääräisesti arvioiden pysähtymisajat ovat pidemmät kuin meillä, vaikka en asiaa mitannutkaan (Köpiksessä olen kyllä kellon kanssa liikkeellä).
Nähdäkseni tuo pysäkkiaikojen kasvu automaation myötä on lähes itsestäänselvää (vaikka se ei ongelma olekaan), koska automaatiojärjestelmä on tuon tyyppisessä järjestelmässä vaikeaa toteuttaa — ja varsin vika-altis. Ja minun ainakin pitäisi tietää, mistä puhun. Minulla on kuitenkin akateeminen loppututkinto automaatiotekniikasta.
Kari
Pariisissa käytin automaatimetroa ja se sujui kyllä hyvin.
Elina, niin etuoikeus on niillä, jotka jo asuvat. Kukaan ei puhu uusien asukkaiden puolesta. Tässähän se Helsingin seudun rakentamisen ongelma onkin pähkinänkuoressa. Mitään ei saa koskaan rakentaa mihinkään, koska hyötyvät osapuolet eivät äänestä, mutta NIMBYt kyllä.
50–60 ‑luvuilla oli maaltapako, 90–00 luvuilla on vastaavasti pikkukaupungeista pako. Ihan yhtä surkeasti niistä löytyy töitä nykyään kuin maalta 50–60 ‑luvuilla. Toki sieltä löytyy myös paljon huonommin sirkushuveja, joten monet eivät pikkukaupunkeihin haluaisi vaikka töitä olisikin. Sama päti myös maaseutuun 50–60 ‑luvulla.
Itse kyllä mielelläni säilyttäisin mahdollisimman suuren osan nykyisistä puistoista puistoina. Vastapainoksi sitten Helsingin kantakaupungin läheisyydessä olevat alueet voisi täydennysrakentaa tiiviimmin. Lauttasaari (pohjoisosa), Munkkivuori, Haaga, Pasila, Käpylä, Koskela, Kulosaari ja Herttoniemi — Itäkeskus ‑akseli noin alkajaisiksi.
Kantakaupungissakin voisi antaa rauhassa rakennusoikeutta lisäkerroksiin.
Hyvänä pyrkimyksenä Kehä I:n sisällä olisi rakennetulla alueella n. 10 000 asukasta ja työpaikkaa per neliökilometri.
Jokohan onnistuin suututtamaan kaikki Osmon blogiin kirjoittelijat. 😉
“Kukahan moista on väittänyt ? Taitaa kuulua sarjaan kaupunkilegendoja. Lyhyemmät junat kulkevat vikkelämmin asemilla. Kannattaisi käväistä Köpiksen metrossa tilannetta haistelemassa.”
Toki minä Kööpenhaminan metron tunnen kun olen Köpiksessä vaihto-oppilasvuoden puolivuosikymmentä sitten viettänyt. Ainakin silloin se toimi ruuhkissa surkeasti. Kapasiteetti ei riittänyt ja automaatti sulki ja avasi ovia edes takaisin, kun ihmisiä juoksi väliin tai he eivät mahtuneet kunnolla sisään. Aikatauluilla ei ollut mitään virkaa.
Eli nyt on kyllä kysyttävä, että oletko itse käyttänyt mainostamaasi Köpiksen metroa ruuhka-aikaan?
Kööpenhaminan ongelmat voivat olla edessä Helsingissäkin, kun junia joudutaan lännen lyhyempien laitureiden vuoksi lyhentämään enemmän kuormitetulla idän osuudellakin. Metro tosin tulee olemaan tuleville östersundomilaisille matka-ajaltaan täysin kilpailukyvytön autoon nähden, joten sen puolesta tuskin on pelkoa, että kapasiteetti olisi kovilla lyhyemmilläkään junilla.
Miksi automaatti sitten ylipäänsä on hitaampi kuin ihminen? Koska automaatille joudutaan säätämään ovien sulkemiseen marginaali, jota ihminen valvojana ei tarvitse, ja koska ihminen matkustajana on toisinaan ovien väliin tunkija ja vauhdissa kyytiin hyppääjä, jonka käytökseen automaatti vastaa palaamalla toimintajärjestyksen edelliseen kohtaan. Lyhyesti ja yksinkertaisesti: kyse on keinoälyn vajaavaisuudesta ylipäänsä ja kyvyttömyydestä ymmärtää inhmillistä toimintaa erityisesti.
pekkaa:
>Mielestäni kuitenkaan suurinosa
>pääkaupunkiseudusta ei pitäisi olla pusikkoa.
Ei tietenkään, mutta Tali ei ole mitään pusikkoa. Se on hoidettua, viihtyisää ja oikein mukavaa ulkoilumaastoa.
Jos pusikkoa pitää vähentää, luonteva kohde ei ole golfkentän kaltainen hoidettu alue, vaan esimerkiksi Keskuspuisto, joka ei ole puistoa siinä merkityksessä kuin minä kaupunkipuiston ymmärrän, vaan nimenomaan pusikkoa (+ ulkoiluteitä). Suomessahan kyllä pusikkoa riittää.
Mikä metronovensulkijan ammattikunta nykyisin käy metron ovet sulkemassa? Onnistuuko heiltä myös metron ovien avaaminen, vai onko siihenkin omat ammattilaiset? Voi voi kun paha automaatio vie taas työpaikkoja…
Lundqvist, olen kuullut että Köpiksessa on lisätty asemille henkilökuntaa joka hoitaa ovien sulkemisen. Toki he voivat samalla vaikka neuvoa matkustajia, mutta se niistä palkkakulusäästöistä.
Suljetulla radalla ajavan junaa ohjelmoiminen ei ole kovin vaikeaa, ovien sulkemisen ohjelmoiminen taas on sen takia että siinä pitää ottaa huomioon miten sattuu kulkevat ihmiset. Sitä kuinka hienosti oviautomatiikka toimii voi tarkkailla vaikka hississä. Köpiksen junat on puolet lyhyempiä kuin Helsingissä metrossa, eli niissä on kai puolet vähemmän ovia, samoin ne VALit millä Osmo on ajanut Pariisissa lienee myös lyhyempiä.
Köpiksen metron pituus on 21 km eli sama kuin Helsingin nykyisen radan, asemia on 22 kun
Helsingissä niitä on 17, eli asemanväli on hieman lyhyempi. Mikä selittänee hieman hitaamman keskinopeuden, 40km/h, mutta ei se joka tapauksessa ainakaan nopeampi ole vaikka asemaväli otetaan huomioon.
Lähde: http://www.ansaldo-sts.com/AnsaldoSTS/EN/Corporate/Technologies/MainProjects/args/detail/details~projects~project_detail_0000018.shtml/type/web_projects/index.sdo
Mikko Särelä: “Vastapainoksi sitten Helsingin kantakaupungin läheisyydessä olevat alueet voisi täydennysrakentaa tiiviimmin. Lauttasaari (pohjoisosa)”
http://maps.google.com/maps?ll=60.157055,24.873304&spn=0.024386,0.058382&t=k <- Minne ajattelijat rakentaa? Siirtolapuutarha-alueen päällekö kenties?
Vielä kysymys näistä ennustetuista kasvuluvuista.
Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen on todennut YLE:n haastattelussa (tämän vuoden Toukokuussa) Helsingin keskeisen kaupunkistrategian nojaavan siihen, että Helsinkiin on arvioitu muuttavan seuraavien 20 vuoden aikana 130 000 uutta asukasta, joista 100 000 tulisi olemaan maahanmuuttajia, ja kaupungin kehittämisen siten rakentuvan hyvin paljon tälle monikulttuuriselle kehitykselle.
Mihin selvitykseen nämä hänen lukunsa perustuvat vai puhuuko hän omiaan? Kuinka suureksi maahanmuuttajien osuus arvioidaan mainituista luvuista 360,000 (Tilastokeskus, vuonna 2040) tai 430,000 (Uudenmaan liitto, vuonna 2035)? Mistä päin maailmaa ja missä suhteessa maahanmuuttajat olisivat tulossa? Millaisiksi heidän vaikutuksensa/vaateensa kaupunkirakenteelle katsotaan tehdyissä selvityksissä?
Ovatko nämä selvitykset 360,000 ja 430,000 yksityiskohtaisine perusteluineen luettavissa jostakin avoimesti? Esimerkiksi tuohon 430,000:aan viitataan Uudenmaan liiton selvityksessä rakennemalleista, sekä Uudenmaan maakuntaohjelmassa 2011–2014, mutta itse selvitystä tästä nimenomaisesta luvusta ja miten siihen on päädytty en löytänyt. Maakuntaohjelmassa kyllä mainitaan, että 2000-luvulla väestölisäys tulee pääosin maahanmuutosta, mutta ei siinäkään sen tarkemmin luvullisia arvioita tai kuvausta tulijoista.
Tilastokeskuksen selvityksissä 2003 ja 2007 on selvä ero. Jälkimmäisessä arvio nettomaahanmuutosta on lähes kaksinkertaistunut. Samalla on kasvanut voimakkaasti ennuste Uudenmaan väestökehityksestä. Tämä on luonnollista, koska n. puolet Suomeen tulevista maahanmuuttajista asettuu Uudellemaalle.
Tilastokeskuksen lukujen valossa arvioisin, että jos Uudenmaan väestön ennustetaan kasvavan 400,000:lla tulee n. 200,000 tästä olemaan maahanmuuttajia.
Ritva Viljasen luvut selittynevät sillä, että lähes kaikki Uudenmaan maahanmuuttajat asuvat pk-seudulla, ja pk-seudulla vielä keskitetysti Helsingissä.
Tämä kaikki on linjassa selvityksen kanssa, jonka mukaan Helsingin asukkaista vuonna 2025 25 prosenttia puhuisi äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Tällä hetkellä tuo osuus on n. 10%.
Kehien sisään ei saa rakentaa ettei jonkun rakasta ulkoilu/koirankusetuspusikkoa jyrätä. Sipoon liitosalueelle ei saa rakentaa koska se on liian kaukana kaikesta, paitsi lähimetsien luontoarvoista jotka menisivät rakentamalla pilalle. Ylöspäin ei saa rakentaa. Haltialan pelloille ei saa rakentaa koska pitäähän metropolissa päästä lampaita ruokkimaan. Kehien ulkopuolelle ei saa rakentaa koska tiet menevät tukkoon.
Ei oo helppoo ei.
az, siihen länsiväylän päälle. Lisäksi Koivusaareen voisi hyvin rakentaa pilvenpiirtäjiä ja nostaa alueelle tulevan väkimäärän parista tuhannesta 10–20 tuhanteen.
Pekka Taipale:
Mankista tulinkin sillä kerran tunnissa menevällä U‑junalla keskustan kautta Ruoholahteen. Se oli nopeampaa kuin mennä suoralla 165:llä, joka kiersi aika reippaasti lähiöitä ennen Ruoholahtea. Mankki on toki ymmmärrettävästi vähän huonommin palveltu, kun se on pieni alue kaukana kaikesta. Ihan omaa syytäni siellä asuin.
Az:lle Larun pohjoisosasta muutama täydennysrakennusidea: Siinä urheilukentän pohjoispuolella on pari kauan tyhjillään olevaa taloa, jotka nyt kai on jo purettu. Länsiväylän kattamista katajaharjun molemmin puolin ja päälle talojen rakentamista on jo suunniteltu vakavissaan, siihen mahtuisi aika paljonkin. Kolmantena ideana (ja tämä suututtaa Kimmon) muuttamalla Länsiväylän kaduksi Katajaharjun itäpuolella ja laskemalla nopeuksia saisi nykyään lähes hukkamaana olevia melualueita ja ramppeja rakentamiselle. Kun bussitkin poistuvat niin kaistojahan tarvitaan sitäpaitsi yhdet vähemmän, eikö?
Tuossa olivat mieleen tulevat “helpot” kohteet, sitä enempi tiivistäminen Larun pohjoisosassa olisikin sitten vaikeampaa, kun jo rakennetuille alueille pitäisi yrittää tunkea lisää taloja. Se on helsingissä vaikeaa, jos ei mahdotonta.
Ps. Missä siellä on siirtolapuutarha?
“Pätevää dataa on kuitenkin lääkäreistä. Heitä hakeutuu opintoihin eri puolita maata. Silti moni haluaa jäädä isoihin kaupunkeihin, vaikka työtä saisi syrjäisistä terveyskeskuksista isommalla palkalla.”
Onko datassa myös tietoa, miksi lääkärit pitävät Helsinkiä parempana paikkana? Se on pätevää tietoa vasta, kun tämä tiedetään.
Muutto perustuu vapaaseen tahtoon, jos lääkäri tahtoo muuten vain asumaan Helsinki-nimiseen kaupunkiin. Jos syynä on esimerkiksi puolison työllistyminen, lasten koulumatkat, julkisen liikenteen puutteet tai alaluokkaisempi potilasjoukko, ei ole kyse ainoastaan lääkärin omasta tahdosta vaan joukosta yhteiskunnallisia päätöksiä, joiden vuoksi lääkärin mielipide on se mikä se on.
Meillä oli muutama vuosi sitten ala-asteen luokkakokous, jossa selvisi, että noin 2/3 luokkatovereista asuu edelleen Lapissa. He olivat niitä, joiden oli mahdollista kouluttautua siellä, eli käytännössä ammattikoulun tai ammattikorkean käyneitä tai Lapin yliopistossa opiskelevia. Jos haluaa opiskella esimerkiksi teknillisiä tai humanistisia tieteitä (esimerkiksi saamen kieltä…), täytyy muuttaa pois Lapista, jolloin moni löytää puolisokseen sen satamanosturinkuljettajan ja siinäpä sitä sitten ollaan.
Yhteiskunnan kannalta on vaarallista ajattelua, että sekoitetaan keskenään yhteiskunnan rakenteet ja yksilön tahto. Helposti päädytään uusliberalistiseen ajatukseen, että köyhät ovat köyhiä koska he haluavat olla köyhiä.
Larun siirtolapuutarha-alue on lännessä, satelliittikuvassa näkyvä suurempi metsäinen alue. Ei varsinaisesti pohjoisessa, mutta pohjoisemmassa.
Nykyisellään saaren pystyy kiertämään aika yhtenäisesti merenrantaa myöten, muutamia lähetystöalueita, venesatamia ja paria uudempaa asutusaluetta lukuunottamatta. Itse ainakin vastustan kaikkia sellaisia suunnitelmia, joissa tämä merkittävästi muuttuisi.
Larussa ei ole siirtolapuutarha-aluetta vaan erillisiä mökkejä. Mitään ryytimaata niihin ei kuulu, ei itseasiassa mitään tonttiakaan.
Mikko Särelälle totean, etten suinkaan ole nimbyilijä.
Nimbyily-käsitettä käytetään paljon väärin.
Nimbyily tarkoittaa sitä, että kaikki hankkeet päihdekäyttäjien kuntoutuslaitoksesta kehitysvammaisten tukiasuntoihin ja rampojen koirien erityisvarusteltuun aitaukseen ovat oikein lämpimästi kannatettavia, kunhan nämä eivät tule nimby-ihmisten lähipiiriin eli sananmukasesti heidän takapihallensa.
Sen sijaan minä vastustan ihan kaikkea viheralueiden tuhoamista Vuosaaresta ja Sipoosta Munkin seudulle ja Lauttasaareen asti.
Ovellani kävi taannoin nimien kerääjä Haagan päihdekuntoutujien asuntolaa vastaan. En allekirjoittanut, vaikka se kulmille tulikin. Se ei olisi vaikuttanut viheralueisiin mitenkään. En vastustanut.
az, tarkoitatko nyt Koivusaarta?
Ylipäänsä se ei minusta ole oikein olennasita miettiä että onko tulijoita ja jos niin mistä. Kysyntään asunnoille on nyt eli rakentamista pitäisi lisätä, valitettavasti investoinneista pihtaamisesta seuraa päinvastaista. Jos kysyntää ei ole niin sitten vähennetään rakentamista. Ei tää niin vaikeata ole.
Minusta tuollaiset vuosikymmenien päähän ulottuvat rakennemallit ml. liikennejärjestelmät on lähinnä mielenkiintoista puuhastelua. Niiden raameissa ei ole tähänkään saakka pysytty, niitä ei ole tähänkään saakka rakennettu niin kuin oli ajatus ja joka tapauksessa olosuhteet muuttuu. Olennaista olisi pistää rakennushankkeet ja liikennehankkeet toteutusjärjestykseen logiikalla paremmat eli käytännössä keskeisemmät ensin.
No, en tiedä miksi sitä kutsua. Jotkut kutsuvat siirtolapuutarhaksi, kuten ‘Pitääkö rannat rakentaa Millainen Lauttasaari 2020’ ‑julkaisussa.
Lainaus: “Kasvu uhkaa elävän kulttuurin lisäksi myös saaren maisemaan liittyviä historiallisia arvoja. Maisemallisia kulttuurisia arvoja liittyy ainakin siirtolapuutarha-alueisiin, rannikko- ja ilmapuolustukseen, yleiseen saunomiseen ja veneilyyn. Kaupunkirakenteellisesti Lauttasaari edustaa väljää kaupunkimaista suunnittelua, joka
mahdollistaa viihtyvyyttä lisäävän histo-
riallisen kerrostuneisuuden kehittymisen
alueella.”
Nyt piti mennä katsomaan, mitä siirtolapuutarha tarkalleen tarkoittaa, lainaus wikipediasta:
“Vuosikymmenten myötä toiminta painottui jatkuvasti enemmän virkistyskäyttöön. Tällä hetkellä palsta hankitaankin poikkeuksetta virkistystä ja ajanviettoa varten. Yhteisönä siirtolapuutarhat ovat jonkinlaisia “maalaiskyliä kaupungin kupeessa”, ihmiset tuntevat toisensa ja aikaa vietetään paljon yhdessä. Alueilla on yleensä myös yhteisiä tiloja, kuten sauna tai juhlatilaa.”
Tuohon kuvaukseen tuo mainittu alue osuu, samoin pienempi alue Vattuniemen eteläkärjestä.
Oli mikä oli, niin toivottavasti kuitenkin sellaista, mitä ei kaavoiteta uudelleen.
Alueiden nimet vielä, jotta ei jää epäselväksi, mistä alueista oli kysymys: Lännessä/kaakossa sijaitseva mökkialue on Länsiulapanniemi, Eteläinen on Särkiniemi-Veijarivuori. Kummallakin alueella on n. 200 kesämökkiä, eli yhteensä n. 400. Ymmärtääkseni Kaupungin yhteisöille vuokraamalla maalla. Järjestelystä eivät hyödy vain mökkiläiset, vaan myös lenkkeilijät. Lenkki Larun ympäri kulkee pitkän matkaa näiden alueiden poikki.
Varmasti joidenkin mielessä on, että maan voisi käyttää tehokkaamminkin.
Sikäli jos Lauttasaareen todella halutaan rakentaa lisää asutusta, niin uskoakseni aika yleinen minimitoive on, että ainakin merenrannat jätettäisiin rauhaan. Tähän ei esimerkkien valossa kuitenkaan voine luottaa.
Helsinki on noin vuonna 1085 päättänyt, että tontteja ei kaavoiteta rantaan, vaan rannat jätetään yleiseksi alueeksi.
Larun mökit ovat Länsiulapanniemellä ja Ryssänkärjessä. Länsiväylän pohjoispuolella ei ole juuri mitään minne rakentaa lisää. Sen sijaan Länsiväylän muuttaminen kaduksi ja/tai kattaminen olisi erinomainen idea.
Koivusaareen mahtuisi asukkaita vaikka kuinka paljon. Parempaa paikkaa pilvenpiirtäjille ei kertakaikkiaan ole: upeat maisemat, varjot eivät lankea jo rakennetun asutuksen päälle, hyvät liikenneyhteydet ja näin vähennetään painetta rakentaa leveämmin meren päälle.
Lääkäreistä: ainakin minun tuntemani lääkärit suostuvat pikkukuntiin vain hiihtoaikaan ja jos ne sattuvat olemaan hiihtokeskuksen lähellä. Jollain hiihtokeskuksista kaukana sijaitsevilla tuppukylällä on vielä vaikeampi saada virat täytetyiksi kuin Kittilällä tai Inarilla. Kuulemma ennen noilla hiihtopaikkakunnilla oli helpompaa, niistä viroista ja sijaisuuksista suorastaan tapeltiin, nyt sielläkin on vaikeaa.
Lääkärit harrastavat melkoisesti korkeakulttuuria, ja muistaakseni edes Tampereella tai Turussa ei pääse kovin usein oopperaan. Lisäksi lääkärikoulutukseen on vaikeampi päästä kuin esimerkiksi opettajankoulutukseen. Veikkaisin että lääkikset rekrytoivat opiskelijansa jo valmiiksi suurten kaupunkien keskiluokasta sen lisäksi että ne satunnaiset syrjäseuduilta lääkikseen pääsevät oppivat nopeasti arvostamaan kaupunkilaista elämänmuotoa. Opettajia kai sentään vielä saadaan joka paikkaan, kun kotiseuturakkaus saa osan syrjäseuduilta opettajiksi opiskelemaan lähteneistä palaamaan.
Osmo: “Helsinki on noin vuonna 1085 päättänyt, että tontteja ei kaavoiteta rantaan, vaan rannat jätetään yleiseksi alueeksi.”
No ainakin tässä aivan lähellä on juuri valmistumassa kerrostaloalue merenrantaan, mutta ehkä se on sitten aiemman peruja, ajalta ennen vuotta 1085, tai jonkin muun pykälän mahdollistamaa.
Merenrannalla tarkoitin näitä vihreitä merenranta-alueita, jotka eivät olisi enää samassa mielessä merenranta-alueita, jos niiden viereen ilmestyisi tiheää asutusta, vaikka siihen väliin jäisikin kapea polku lenkkeilijöiden kulkea. Eli merenrannan jättäminen rauhaan merkitsee muutakin kuin vain sitä varsinaista rantaa. Esimerkiksi hiljaisuutta.
Eivätkö Lauttasaaren vihreät vastustaneet Koivusaaren rakentamista, vai muistanko väärin? Ainakin osa taisi vastustaa.
Uutista aiheen (rantojen rakentaminen laajemmin käsitettynä) tiimoilta tältä vuodelta: http://www.helsinginuutiset.fi/Uutiset/Paivan-Puheenaihe/Tuhotaanko-Helsingin-rannat-liialla-rakentamisella
Länsiväylän kattamisesta en paperilta arvioituna osaisi sanoa juuta enkä jaata. Itseäni se ei suoraan kosketa (kunhan lenkkeilyreitit säilyvät), koska asun Pohjoiskaarella. Mutta sen vaikutelman olen saanut, että paikalliset asukkaat vastustavat tätä hanketta vahvasti, tai sitten pieni ryhmä pitää paljon meteliä, mutta niitä vastakkaisia ääniä ei ole toisaalta kuulunut kuin ulkopuolelta. Yhtenä perusteena kattamisen vastustamisessa on alueen maisema-arvojen tuhoutuminen. Sikäli myös kun Koivusaari on osa hanketta metroasemineen ja kaavailtuine 4000 asukkaan asutuksineen, muuttuu alueen kuva ja luonne huomattavasti.
Seuraavasta luonnoksesta alueen rakentamiseksi voi arvioida väitteen “merenrannat rauhoitetaan rakentamiselta” uskottavuutta: http://www.hel2.fi/ksv/press/koivusaari/197_3D_ILMAKUVA_LOUNAASTA.jpg
Koivusaaren kohtalo sinetöidään toki vasta vuonna 2011, mutta niin monella on tässä jo niin paljon pelissä, että lähialueen asukkaidenkin vastaväitteet lienevät turhia. Asiasta ei ole taidettu teettää varsinaista kyselyä (mitä turhaan?), mutta väittäisin käydyn keskustelun perusteella, että Lauttasaaren asukkaista enemmistö vastustaa alueen rakentamista ja olisi toivonut sen sijaan Koivusaaren kunnostamista luonto‑, purjehdus- ja ulkoilualueeksi. Marko Hamilo kiistänee tämän?
Ei tuossa kuvassa yksikään tontti ulotu rantaan, vaan kuka tahansa voi kiertää Koivusaaren rantaa pitki. En sanonut, että rantaa lähellä olevat alueet rauhoitetaan rakentamiselta. Rantaviiva säilyy yhteisessä käytössä.
az, totta kai Lauttasaarelaiset NIMBYt vastustavat Koivusaaren rakentamista. Lausunnotkin voi kuka tahansa käydä katsomassa ksv:n sivuilta. Helsingin kaavoituksen yksi pahimmista ongelmista on juuri se, ettei missään uskalleta kaavoittaa, kun paikalliset NIMBYilevät.
Koivusaareen saadaan surkea pieni lähiö kokonaista metroasemaa varten. Kulosaaressa Itäväylän kattamista ja rakentamista ei viitsitä edes ehdottaa, kun sikäläiset NIMBYt vastustavat rakentamista.
Mihinkään ei saa Helsingissä rakentaa — seurauksena sitten on se, että rakennetaan 30–50 kilometrin päähän Helsingin keskustasta. Pitkällä aikavälillä se ei ole kenenkään etu. Vaihtoehtoiset ratkaisut vaan ovat lyhyellä aikavälillä jonkin äänestäjäryhmän haitta.
Sitä kattamista kyllä valmistellaan, mutta aika kalliita tontteja siitä kyllä syntyy.
Sen takia se pitäisikin tehdä niin kuin Hamilokin sanoo, tekee siitä kadun. Ruuhkat siirtyy Ruoholahdesta sillalle Espoon ja Helsingin rajalle. Tämä on hyvä asia.
Automaattimetron oviviiveistä ei kauaa tarvitse käydä eipäsjuupas-keskustelua. Pian niitä voidaan mittailla ihan käytännössä. Kaikissa joukkoliikennevälineissä ovet ovat kaluston huollon näkövinkkelistä ongelmallisia. Laituriovet saattavat olla automaattimetron ongelmallisin asia, enkä olisi niitä halunnutkaan rakennettavaksi.
Kun automatisointia valmisteltiin, paikalliset asiantuntijat sanoivat, että lisäviiveitä ei juurikaan tule. Tämä kannaotto taas perustui laajalti kerättyyn tietoon eri puolilta automaattimetrojärjestelmiä pyörittäviltä tahoilta ja kaupungeista.
Itse olen istunut monissa metroissa kellon kanssa. Yksi hämmentävä huomio on kirjattu suurien metroverkkojen suurilla asemilla. Seisonta-aika venyy helposti lähes minuuttiin. Matkustaja aloittaa pälyilyn 40 sekunnin kohdalla. Junat ovat pitkiä ja niin viiveetkin, kun ovia ja matkustajia on pilvin pimein. Bussissa tuollainen viive syntyy, kun kuski odottelee sopivan maksun löytymistä niistä kymmenistä taskuista, joita vaatteisiin ja laukkuihin on keksitty laittaa.
Mikä tässä Östersundomissa ja itämetrossa ahdistaa, on se. että päätös näyttää olevan jo kabineteissa tehty. Siihen viittaa tapa, jolla julkinen keskustelu aloitettiin ja suunta, johon sitä pyritään viemään — ympäristökysymykset metron tiellä. KSV:ssa tiettävästi on tehty selvitys Östersundomin joukkoliikenteestä, mutta sitä ei ole julkaistu, ainoastaan vuodettu Hesarille tietoja, joiden mukaan pikaratikka on huono ja metro niin loistava, että sen keskinopeuskin on Mellunmäestä itään yli 80 km/h (http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135259541780). Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, muttei näissä metropäätösten runttauksissa ole ennenkään faktat painaneet.
Täysin selvää on, ettei selvityksessä verrokkina metrolle ollut pikaraitiovaunu riitä Östersundomin keskustayhteydeksi. Kyse ei olekaan siitä, onko metro keskustayhteytenä parempi kuin pikaraitiovaunu, koska se on selvää ilman konsultteja ja selvityksiäkin. Keskustayhteytenä metroa on verrattava lähijunaan HELI-radalla, ei pikaraitiovaunuun. Lähijunasta ei toistaiseksi ole puhuttu mitään, yritetäänkö se vaihtoehto kenties vaieta kuoliaaksi? Östersundomin raskasraidepäätös ei koske vain Helsinkiä, Vantaata ja Sipoota, vaan koko itäistä Uuttamaata ja laajemminkin Kaakkois-Suomea, sillä varmaa on, että jos metro Östersundomiin rakennetaan, HELI-varaukset saa kaavasta poistaa — sitä ei koskaan rakenneta, koska lähijunaliikenne on keskeinen osa hankkeen järkevyyttä.
Toinen ja paljon oleellisempi kysymys Östersundomissa ja sen joukkoliikenneratkaisussa on se, että miksi taas rakennetaan kaupunkia, joka pakottaa ihmiset matkustamaan, sillä siihenhän metron jatke väistämättä johtaa. Kun kaikki tiet ja raiteet vievät Helsingin keskustaan, niin sinne syntyvät myös (östersundomilaisten) työpaikat, eivät johonkin metronvarsilähiöön. PIkaraitiovaunu voi olla yhteytenä metroa hitaampi, kun taitetaan 20 kilometrin matkaa, mutta onko ajateltu ollenkaan, millainen vaikutus pikaraitiotiellä (ts. raidejokein jatkeella) Itäkeskuksesta Östersundomiin olisi alueen yhdyskuntarakenteeseen ja Itäkeskuksen alueen houkuttelevuuteen toimitilojen sijoituspaikkana? Sen myötähän Itäkeskus ei olisi pelkkä metron haara-asema, vaan keskus, johon johtaa viisi raidelinjaa. Raitiotieverkkoa olisi myös mahdollisuus haaroittaa Jokerilta tulevaisuudessa Herttoniemen/Laajasalon suuntaan, jolloin Itäkeskuksen alueen hyvä saavutettavuus vahvistuisi yhä. Toki samat raidelinjaukset ovat mahdollisia metrollakin, mutta raitiovaunu on katuverkossa kulkevana kuitenkin helpommin saavutettavissa ja siksi sopii pientalovaltaiseksi suunniteltuun Östersundomiin huomattavasti metroa paremmin. Halvempikin on, joka mahdollistaa samalla rahalla useamman linjan kuin metro ja siten edelleen paremman saavutettavuuden.
Joukkoliikenteen tarkoitus on lopun viimein mahdollistaa kaupunkirakenne, jossa tarve matkustaa on vähäinen, ei siirtää ihmisiä paikasta toiseen. Joukkoliikenne lyhentää matka-aikoja lyhentämällä matkojen pituutta. Toisin sanoen keskeistä on matka-aika kodista työpaikalle, ei matka-aika tietystä kordinaatista toiseen, vaikkapa Östersundomista keskustaan. Kun työmatkat kasvavat pituudeltaan tietyn mitan yli, kannattaa mieluummin alkaa miettiä, miten pituutta saisi lyhennettyä kuin miten matka kuljettaisiin nopeiten. Edellistä ei nähdäkseni ole Itä-Helsingin suunnittelussa mietitty riittävästi, vaan on otettu annettuna nauhakaupungit, sormimallit ja parikymmentä kilometriä, joka niiden myötä tulee monien ihmisten työmatkaksi.
Östersundomin ja sen joukkoliikenneratkaisujen myötä Itä-Helsinkiä on mahdollista kehittää vastapainoksi Espoolle ja sen työpaikka-alueille. Tai sitten voidaan rakentaa metro ja taata 150 tuhannelle uudelle helsinkiläiselle keskimäärin tunnin työmatka aamuin illoin.
Lähijuna palvelee tuota aluetta huonosti,koska sillä pääsisi vain Malmille ja keskustaan, mutta ei sinne, minne suurin osa ihmisistä on menossa. Valtio ole kiinnostunut sen vaatimien jätti-investointien nopeuttamiseen, vaikka ne voisivat sinänsä’ olla tarpeellisia myös ilman Sipoon rataa. . Se on mahdollinen vasta, kun pääradan kaukojunat ohjataan kulkemaan lehtoaseman kautta, koska pääradalle ei mahdu kymmenen minuutin välein kulkevia Sipoon junia.
“Lääkäreistä: ainakin minun tuntemani lääkärit suostuvat pikkukuntiin vain hiihtoaikaan ja jos ne sattuvat olemaan hiihtokeskuksen lähellä. Jollain hiihtokeskuksista kaukana sijaitsevilla tuppukylällä on vielä vaikeampi saada virat täytetyiksi kuin Kittilällä tai Inarilla. Kuulemma ennen noilla hiihtopaikkakunnilla oli helpompaa, niistä viroista ja sijaisuuksista suorastaan tapeltiin, nyt sielläkin on vaikeaa.”
Syy tähän on pitkälti alue- ja kunnallispolitiikan epäonnistuminen, joka on tehnyt mielekkään työskentelyn tk-lääkärinä mahdottomaksi. Siis resurssit eivät yksinkertaisesti riitä. Perheenjäseneni päätti juuri vaihtaa 30 vuotta kestäneen uransa lappilaisena tk-lääkärinä muihin töihin, kun tilanne meni työnantajan puolelta aivan mahdottomaksi.
Monessa tapauksessa tulisi halvemmaksi taata mielekkäät elämisen mahdollisuudet Suomen muiden osien asukkaille kuin rakentaa pk-seutua täyteen. Siihen konkurssikunnat eivät vain pysty yksin.
Konkurssikunnat eivät myhöskään halua selviytyä. Jos jokin porukka muualta muuttaa syrjäkuntaan, heitä katsotaan vieroksua ja työnnetään ulos kunnasta. On tapahtunut vaikka kuinka monta kertaa.
Särelä: “Mihinkään ei saa Helsingissä rakentaa – seurauksena sitten on se, että rakennetaan 30–50 kilometrin päähän Helsingin keskustasta. Pitkällä aikavälillä se ei ole kenenkään etu. ”
En ole tästä samaa mieltä. Kehyskunnissa on miellyttävää asua. En itse asiassa alkuunkaan ymmärrä tätä “ahtaajien” ajatusmaailmaa. Vierekkäin ja päällekkäin asuminen ei ole niin upeaa loppujen lopuksi.
Jos ne kehytskunnissa asuvat myös pysyisivät kehyskunnissaan, eivätkä tunkisi autoineen kaupunkiin, kaikki olisi hyvin. Ja maksaisivat itse kulunsa.
Huomaatko, Mikko Särelä, mitä itse asiassa toteat?
Kaupunginosan A asukkaat eivät halua asiaa Y, Kaupunginosan B asukkaat eivät halua asiaa Y, Kaupunginosan C asukkaat eivät halua asiaa Y,
Kaupunginosan D asukkaat eivät halua asiaa Y,
Kaupunginosan E asukkaat…
Valkeneeko? Helsinkiläiset eivät halua nykyistä tiiviimpää asutusta, eivät enää yhtäkään viheraluetta annettavaksi asutukselle, eivät halua pilvenpiirtäjiä, eivät katettuja väyliä, eivät rantojen rakentamista (vaikka sitä ei kutsuttaisi rantojen rakentamiseksi), he vastustavat tätä mukamas-väistämätöntä edistystä ja “vastuullista yhteiskuntarakennetta”.
Silti jossakin yläpuolella on jonkinlainen suorasta vastuusta vapautettu, paikallisdemokratiaa halveksuva (“nimbyt” on aivan selvä pejoratiivi, jolla mitätöidä ihmisiä), keskustelematon ja päätöksensä salassa suunnitteleva, itsensä edistykselliseksi luokaksi korottanut teknokratia, joka tekee järjestäen sellaisia linjauksia Helsingille, joita valtaosa kaupunkilaisista vastustaa. Tekee siis Helsingistä sellaista, millaista Helsinkiä valtaosa ei halua.
Kenen kaupunki tämä oikein on? Kaupungin asukkaiden vai tämän itsensä korottaneen kulisseissa liikkuvan teknokratian, joka ei edes laita selvityksiään avoimesti luettaviksi ja näyttää käyttävän Hesaria lähinnä ilmoitusluontoisena äänitorvena?
Tämä toinen piirre tästä kehityksestä on vielä se, johon aiemmin yllä viittasin kysymällä näistä luvuista 360,000 ja 430,000. Tämä miljardirahoitteinen kaupunkikuvan muuttaminen, jota ihmiset eivät halua, tehdään arvioiden perusteella ainakin 50%:sti sellaisten maahanmuuttajien asuttamiseksi, joita suurin osa suomalaisista ei tähän maahan halua.
Kaikki tämä suunnitellaan, valmistellaan ja päätetään verhon takana, pyrkimällä pitämään poissa julkisuudesta todellinen kuva ja keskustelu siitä, millainen pääkaupunkiseutu oikein tulee olemaan vuonna 2025, 2035 tai 2040.
Mistään ei löydy mustaa valkoisella auki kirjoitettuna näitä visioita, “tätä se todella tarkoittaa, tätä se konkreettisesti on”, seuraten kysymyksellä, haluammeko me kansalaisina tätä, mitä te olette tästä mieltä? Sen arvostamista, mikä on näiden päätösten kanssa elävien ihmisten näkemys? Jos lasket nämä nimbyt yhteen niin saat tulokseksi “Not in our City”. Eikä nyt ole kyse sairaaloista lähinaapurustossa, vaan sellaisesta kehityksestä, mikä ei ole pakollista, ei kosketa suoraan terveyden kaltaisia perusoikeuksia, kehityksestä, joka on valinnaista, jonka suhteen voidaan valita toisin.
Mutta tämä vaihtoehtojen valitsemisen prosessi on teknokratisoitu pois aktiivisen demokraattisen kansalaisyhteiskunnan alueelta. Vaikka juuri näissä kysymyksissä tulisi olla toisin. Esimerkiksi Lauttasaaren kansalaisaktiivien kokemuksien lukemisesta ei voi olla välittymättä katkera tunne siitä, että teknokratialle on ollut yksi halveksuttava hailee, mitä ne paikalliset asukkaat ajattelevat, joiden elämään toteutumassa olevat kaavailut suoraan vaikuttavat.
Kaupungin Suuri visio tulee, vaikka kaikista yhteenlasketuista nimbyistä muodostuva selkeä kaupungin asukkaiden enemmistö sitä vastustaisi.
Suuri visio ei ole väistämättömyys, joka jonkun on kuitenkin otettava takapihalleen tahtoi tai ei. Sen suhteen olisi täysin mahdollista päättää, ettei kenenkään takapihalle.
Mikä pakko kehyskuntalaisia on tänne autoineen päästää?
Sehän on vain seuraus hampaattomasta valtuustopolitiikasta, ettei mitään rajoituksia ole saatu aikaiseksi autovirroille. Laittakaa nyt peeveli soikoon sellaiset ruuhkamaksut tai tietullit tai ihan mitä vain, joka pakottaa muualla asuvat keksimään muita liikkumisratkaisuja.
Ihme ajattelua, että kun tänne tungetaan häiritsevästi autoineen, niin ilman muuta pitää järjestää tälle porukalle asunnot merenrantaan.
Ja jos kerran pitää, niin rakentakaa nyt se Katajanokan kärki ensimmäiseksi. Vai oletko Osmo puhdasverinen nimbyilijä? Eli kaikkialle muualle slummit ovat tervetulleita paitsi naapuriin…
++++++++
Hyvä kirjoitus, az!
Katajanokan kärki on jo rakennettu. Paljon Munkkivuorta tehokkaammin jopa. Silti se on hyvin haluttua asuinaluetta.
tpyyluoma:
Länsiväylä ei kuitenkaan (onneksi) ole Helsingin kaupungin katu, vaan valtion Vt51, jota helsinkiläiset autoilun vastustajat eivät voi mielin määrin hallinnoida.
En nyt ole vähään aikaan käynyt, mutta minusta rannassa on jotain turhaa pusikkoa, jonka tilalle mahtuisi asuintalo, jos toinenkin..
Vedät minusta hieman hätäisiä johtopäätöksiä asuinalueen haluttavuudesta. Tuskin Katajanokka on haluttu “tehokkaan” rakentamisensa ansiosta, vaan keskustan ja meren läheisyyden sekä viehättävän jugend-alueen takia.
Skatta olisi varmasti vielä halutumpi, jos niitä rumia 80-luvun taloja ei olisi lainkaan, vaan alueella olisi laaja viheralue, vaikkapa pari tenniskenttää, pururata ja iso lasten leikkipuisto.
Onko nokalla muuten leikkipuistoa? Siis tällaista, jossa on sisätilat ja ohjaaja vai onko Kalliossa lähin?
Nokalla ei ole leikkipuistoa. Silti tänne ihmisiä tulee ilman että heitä pitäisi siihen väkivallalla pakottaa.
Niin… asuinpaikan valinnan tietysti tekevät vanhemmat eivätkä leikkipuistoikäiset lapset.
Leikki-ikäisen lapsen tai vielä pienen koululaisenkin näkökulmasta Katajanokka on ankea ja virikkeetön ympäristö vertaillen moniin muihin kantakaupungin kulmiin, saatika muihin asuinalueisiin.
lundqvist sen sanoi. Miksi suunnittelu aina käydään pimein lyhdyin. KSV on jo 6 kk pantannut erilaisia selvityksiä Östersundomin liikennejärjestelyistä ja suunnitteluista. Mikäpä tämä demokratia oikein on, kaikki päätetään kabineteissä ja saunoissa. Niin kun tuo koko Länsi Sipoon kaappauskin, sovitaan keskeisten politiikkojen kanssa että näin tehdään, otetaan [poistettu herjaava ja perätön attribuutti/OS] kuntaselvittäjä joka härskisti kopio Helsingin omia selvityksiä omassa nimessään, sovitaan ministeriön ja jopa oikeuden kanssa minkälaisia päätöksiä pitää saada. Missä on kansalaiskeskustelu ja avoimuus?
Nyt kun sopivasti on saatu maan johtava lehti mukaan unohdetaan kokonaan että metro vaatii YVA prosessin. No YVA on myös tyhjän kanssa kun valitaan kiva konsultti joka tuottaa juuri halutut tulokset. Kansalaisia kuullaan aina välillä mutta yleensähän todetaan ettei aiheuta mitään toimenpiteitä. Oikeat “ekspertithän” lausuvat juuri sopivat mielipiteet. Mihin demokratia unohtui?
az, samaan aikaan samat asukkaat valittavat asumisen kalleudesta. Mistäköhän se johtuu…
Sitä paitsi, väittäisin että monet noista, jotka vastustavat lisärakentamista kotialueellaan kannattavat lisärakentamista Helsingissä. Kunhan se ei vaan muuta rakasta kotiympäristöä. Muistan sen, millainen tappelu Espoossa oli saada Leppävaaran eteläpuoli rakennettua. Siellä kun oli ne rakkaat risukot ja haisevat ojat, joissa oli lapsena leikitty.
Lauttasaarenkin nykyisen muotoista rakentamista vastustettiin aktiivisesti aikanaan. Se kun tuhosi Helsingin läheisyydessä olevan ihanan mökkeilysaaren. Olisi varmaan pitänyt jättää rakentamatta.
Tiedoksi vain, että se kannattamasi politiikka johtaa siihen, että Helsingissä kasvaneilla, joilla ei ole Pappa betalar vanhempia, ei sinun metodeillasi ole varaa asua Helsingissä. Eikä tuolla menolla kohta edes Espoossa tai Vantaalla. Asumisen kalleus ei kosketa pelkästään muualta muuttavia, vaan myös Helsingissä kasvavia nuoria — ja niillä, jotka eivät muuten vaan vielä omista asuntoaan.
Jos haluaa asua kaupungissa, jossa ei mikään muutu, kannattaa muuttaa pois kasvukeskuksesta. Kasvu ja muutos kuuluu Helsinkiin — ja on aina kuulunut (ainakin satoja vuosia).
> Asumisen kalleus ei kosketa pelkästään muualta
> muuttavia, vaan myös Helsingissä kasvavia nuoria
> – ja niillä, jotka eivät muuten vaan vielä omista
> asuntoaan.
onneksi nuoret ovat fiksuja ja huomannevat, että asunnot ovat paljon halvempia vaikkapa Saksassa. Saksassa on myös suurehko pula esim pätevistä insinööreistä. Siispä veikkaisin, että saksaa kannattaisi opiskella.
Jos asuntojen hinnat yhä nousevat pääkaupunkiseudulla, hyviä veronmaksajia ei menetä vain pääkaupunkiseutu vaan koko Suomi.
Mikko Särelä, Helsingin väkiluku tippui vuosina 1970–1990 kun mm. perheellisiä muutti asumaan omakotitaloihin Helsingin ulkopuolelle. Vetovoima- ja kasvutekijöihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Ne eivät seuraa luonnonlain omaisesti.
Esimerkiksi visio Helsingin maahanmuuttajaväestön kasvattamisesta n. 100,000:lla seuraavien 20 vuoden aikana on toteutuessaan seurausta poliittisista päätöksistä, joiden suhteen oltaisiin voitu päättää myös toisin.
Pelkosi asuntojen hintojen nousemisesta kohtuuttomiksi Helsingissä, joka ei kaavottaisi ja rakentaisi suunniteltua tahtia, on myös hieman keinotekoisen oloinen.
Jos yritys toisenlaisista kaavoituspäätöksistä johtuen ei löytäisi itselleen haluamiaan toimitiloja Helsingistä, se voisi etsiä niitä mm. Tampereelta. Mukanaan se veisi työpaikkoja, verotuloja ja vetovoimatekijöitä.
Kasvupaineiden tasautuessa laajemmin Suomen kartalla, vähenisi myös asuntojen kysyntä Helsingissä ja vuokrat ja asuntojen hinnat aikaa myöten tasapainottuisivat.
“Lähijuna palvelee tuota aluetta huonosti,koska sillä pääsisi vain Malmille ja keskustaan, mutta ei sinne, minne suurin osa ihmisistä on menossa.”
Mihin ne ihmiset ovat menossa? Kulosaareen? Jos ja kun Pisara jonain päivänä rakennetaan, niin lähijunalla pääsee keskeisille kantakaupungin alueille ja lisäksi muualle, mihin nyt rataverkko sattuu ulottumaan. Siksi toisekseen lähijuna ei tietenkään voi olla ainut Östersundomin joukkoliikennemuoto. Sinne tarvitaan busseja (tai raitiovaunuja) aivan samoin kuin metron tapauksessa. Metro perustuu Helsingin väestötiheyksillä liityntäliikenteeseen, sikäli kun asia ei ole vielä selvä. Pientalovaltaiseksi kaavaillussa Östersundomissa asia tullee entisestään korostumaan, koska suurin osa ihmisistä asuu kauempana kuin muutaman sadan metrin päässä asemasta.
“Valtio ole kiinnostunut sen vaatimien jätti-investointien nopeuttamiseen, vaikka ne voisivat sinänsä olla tarpeellisia myös ilman Sipoon rataa. Se on mahdollinen vasta, kun pääradan kaukojunat ohjataan kulkemaan lehtoaseman kautta, koska pääradalle ei mahdu kymmenen minuutin välein kulkevia Sipoon junia.”
Sipoon radan junat mahtuisivat pääradalle kulunvalvonnan uudistamisella. Se on itse asiassa ajankohtaista ja miltei välttämätöntä ennen kuin Östersundomiin on muurattu yhtäkään kivijalkaa ja täysin riippumatta siitä, rakennetaanko HELI-rataa vai ei.
Siihen se on tähän saakka kaatunutkin, en tiedä mitä tapahtuisi jos kaupunki kaavoittaisi sen.
Mikä olennainen ero autoilijoiden kannalta on siinä että seisotaanko autoilla Ruoholahdessa vai Lauttasaaren länsipuolella sillalla? Nuo on siis vaihtoehtoja, liikenne ruuhkautuu joka tapauksessa siinä missä motari osuu katuverkkoon. Nopeusrajoituksen piennyksen vaikutus sinänsä automatkoihin on ehkä kaksi minuuttia, ruuhka-ajan ulkopuolella. Hyötyinä ei ole nyt kuin esimerkiksi se että Pohjois-Lauttasaaren meluongelmat ratkeaisivat.
Kaksi minuuttia!!? Satasesta kuuteenkymppiin 24 sekuntia. Viiteenkymppiin 36 sekuntia.
Lähijunalla pääsisi lentokentälle, Pääradan kaukojuniin, Pasilasta Meilahteen, Kumpulaan, Pitäjänmäelle, Leppävaaraan, koko Länsi-Vantaalle, jne. huomattavasti nopeammin. Itseasiassa se saattaisi olla jopa Etelä-Espooseen nopeampi. Itikseen se on huono vaihtoehto, siihen voi varmaan keksiä jotain muutakin kuten ratikan.
Ja ihan näin ennakoivasti, pääautoväylä kulkee Lahdentien kautta joten tuo rata on nimenomaan samassa liikennesuunnassa kuin muukin liikenne, jos se nyt jostain syystä on tärkeää.
Valtion osuus metrostakin on n. 200 miljoonaa Majvikin sakka.
Pääradan kaukoliikenteen vieminen lentokentällä on hyvä hanke ja toivottavasti toteutuu, kustannukset vaan siinäkin hirvittää. Väitän nyt kuitenkin että yksi 10 minuutin välein kulkeva juna saadaan mahtumaan kevyemminkin investoinnein, esimerkiksi ihan vaan parantamalla kaupunkijunien kulunvalvontaa. Malmilta Pasilaan saakka on myös kohtuullisen hyvä ratavaraus jos halutaan lisäkiskoja, siitä pohjoiseen se on ongelmallisempi mutta se ei tähän liity.
Maksaahan se, mutta mikäpä tässä ei maksaisi.
az: “Jos yritys toisenlaisista kaavoituspäätöksistä johtuen ei löytäisi itselleen haluamiaan toimitiloja Helsingistä, se voisi etsiä niitä mm. Tampereelta. Mukanaan se veisi työpaikkoja, verotuloja ja vetovoimatekijöitä.”
Tai yritys jättäisi laajentamiset sikseen, ja jättäisi luomatta työpaikkoja, verotuloja ja vetovoimatekijöitä.
az, Helsingin seudun väestö kasvoi myös mainitsemallasi 1970–1990 välillä. Niin se tulee tekemään myös näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Poliittisilla päätöksillä Helsingin kaupunki voi vaikuttaa lähinnä sijoittuvatko nuo ihmiset 30–50km päähän Helsingistä vai kantakaupungin lähelle.
Pelkoni asuntojen hintojen noususta ei ole mitään kuvitelmaa. Jos nuori perhe haluaa saada perheasunnon kaupunkimaisesta ympäristöstä Helsingissä, tarvitaan rahaa vähintään 400 000 euroa. Kahdelle keskituloiselle palkansaajalle tuo on noin 7 vuoden bruttotulot. 4% korolla (nykyinen alhainen korkotaso ei tule säilymään kovin pitkään) pankkilainassa pelkästään korkoihin kuluu 1000€/kk, eli neljännes perheen nettotuloista.
Lainanhoitokuluihin ja yhtiövastikkeeseen kuluisi helposti pitkälle yli puolet perheen tuloista.
Asuntojen järkyttävä hinnannousu on todellisuutta jo nykypäivänä ja se johtuu juuri täsmälleen siitä, ettei Helsinki ole suostunut rakentamaan riittävästi Kehä I:n sisäpuolelle. Satamien rakentaminen on pientä piperrystä tarpeeseen verrattuna.
“Jos yritys toisenlaisista kaavoituspäätöksistä johtuen ei löytäisi itselleen haluamiaan toimitiloja Helsingistä, se voisi etsiä niitä mm. Tampereelta. Mukanaan se veisi työpaikkoja, verotuloja ja vetovoimatekijöitä.”
Se voisi myös löytää niitä Tallinnasta, Tukholmasta, Kööpenhaminasta, Berliinistä, San Diegosta, Hong Kongista, tai kymmenistä muista metropoleista maailmalla. Mikään ei takaa sitä, että yritys perustaisi toimipisteensä Tampereelle, jos ei Helsingistä löydy tilaa. Veroeurot ja työpaikat eivät valitettavasti jäisi tässä tapauksessa Suomeen.
Jos yritys ei pääse Helsinkiin, se löytää paikan Espoosta.
Olet oikeassa, muistelin jotain vanhaa ja mittaan varmaan vähän eri tavalla. Koivusaaresta Salmisaareen on noin 2,5km, ajoajat nopeuksilla
80km/h 2 min
60km/h 2,5 min
50km/h 3 min
40km/h 4 min (3min 45s jos ollan tarkkoja)
Ruuhka-aikaan tuolla ei ole mitään merkitystä, keskinopeus Länsiväylällä on jo nyt 40km/h.
Jos laitat sen Koivusaareen asti, tulee tietysti lisää aikaa. Puhetta on ollut paljon lyhyemmästä pätkästä.
Keskustelussa viitataan mahdollisuuteen tehostaa junaliikennettä Pisaraa halvemmilla vaihtoehdoilla (esimerkiksi kehittämällä kulunvalvontaa). Ulkomaisen esimerkin valossa tämä tuntuu mahdolliselta. Ainakin Lontoossa Victorian säkkiasemalla on 19 raidetta Helsingin tapaan.
http://www.networkrail.co.uk/documents/For%20Passengers/Station%20Maps/4510_Victoria%20Station%20Map.pdf
Kun äsken kävin katsomassa junatiheyttä, kello 12:n ja 13:n välillä asemalta lähti 40 junaa ja sinne saapui 37 junaa (yhteensä siis 77 junaa tunnissa).
http://ojp.nationalrail.co.uk/en/s/ldbboard/arr/VIC
Pisaraa suunniteltaessa on arvioitu, että ruuhka-aikaan vuonna 2015 Helsingistä lähtisi 19 ja sinne saapuisi 23 junaa (sivut 8 ja 9); yhteensä 42 junaa tunnissa.
http://www.prorautatie.net/PISARA-esitys%20-%20pro%20rautatie.pdf
Ei siis liene hölmöläisen hommaa selvitellä päästäisiinkö junatiheyden lisäämiseen vaihtoehtoja etsimällä.
http://www.rautatiematkustajat.fi/Lausu.htm
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://www.rautatiematkustajat.fi
Kalevi Kämäräinen:
Oleellista ei itse asiassa ole niinkään laiturien määrä (ja niiden vieressä olevat raiteet), vaan asemalle tulevien raiteiden määrä, sekä vaihdekujat joiden kautta raidetta voi vaihtaa.
Helsingin päärautatieasemalle tulee 8 liikennekäytössä olevaa rataa. Google mapsista laskemalla Victorialle näyttäisi tulevan 9 rataa (Thamesin sillan kohdalla), joista toki joku saattaa olla muussa kuin liikennekäytössä, mutta luultavammin ei, koska aseman vieressä on erillisä seisontaraiteita iso hallillinen toisin kuin Helsingissä.
No, on 77/9 silti paljon enemmän kuin 42/8. Epäilemättä Helsingin rautatieasemaa on mahdollista tehostaa. Vaihdekujia saatetaan joutua muuttamaan ja seisontaraiteita rakentamaan lisää jonnekin muualle, mutta se ei ole tässä mittakaavassa mikään iso kustannus.
Mikko Särelä: “Veroeurot ja työpaikat eivät valitettavasti jäisi tässä tapauksessa Suomeen.”
Mitä valitettavaa siinä olisi, jos voittopuolena olisi toimistorakennuksen tilalle kaavoitettu vaikka se leikkipuisto Katajanokan lapsille? Eikö tavoitteena ole hyvinvoiva, viihtyvä ja onnellinen yhteiskunta? Ei bruttokansantuotteen maksimointi. Vähemmän roinaa, enemmän aikaa — vähemmän betonia, enemmän inhimillistä kaupunkitilaa.
Mikko Särelä: “Poliittisilla päätöksillä Helsingin kaupunki voi vaikuttaa lähinnä sijoittuvatko nuo ihmiset 30–50km päähän Helsingistä vai kantakaupungin lähelle.”
Jos työpaikat Helsingissä eivät lisäänny, niin ei lisäänny myöskään radikaalisti asutustarve näille työntekijöille, pois lukien yhteiskunnan ikärakenteen muutos ja maahanmuuttajien mahdollinen työllistymättömyys.
Sikäli kun asutusta tarvitaan lisää, niin on inhimillisempää rakentaa 30 kilometrin päähän (mutta ei kansallispuiston päälle) ajotien ja mahd. radan varteen kuin sellaiseen jo muutenkin ahtaaseen kaupunkitilaan, mikä voisi olla ulkoilualuetta, leikkipuistoa, laajempaa koulunpihaa, harrastustilaa, nuorisotilaa, vapaan kulttuuritoiminnan aluetta jne.
Mutta se tila ei voi olla mitään näistä, jos siihen tulee jälleen uusi kerrostaloalue, jälleen uusi toimitila yrityksille.
Kumman suuntauksen uskoisit edistävän enemmän kaupungissa asuvien hyvinvointia ja viihtyvyyttä?
Tämä asia on mielestäni niin itsestään selvä, että sille on löydyttävä jokin muu selitys, jokin kolmas tekijä, joka hämärtää ihmisten harkintakykyä. Väitän tämän kaupunkitilan epäinhimillistämisen osin juontuvan näissä visioissa ja selvityksissä tiuhaan toistuvasta lähtökohdasta, että kaupunki/yhteiskuntarakenteen suunnittelussa on otettava huomioon ilmastonmuutos. Siksi on rakennettava tiiviisti vieri viereen, jotta välimatkat, ja niiden kulkemisen tuottama CO2 vähenee, ja lämmityskulut pienenevät, haitoista kaupunkitilalle välittämättä. Siksi on vastustettava mm. “republikaanilähiöitä”, vaikka ne osaltaan vapauttaisivat kaupunkiin tilaa inhimilliselle kulttuurille, koska republikaanilähiöstä kaupunkiin kulkeminen tuottaa CO2-päästöjä.
Tästä väitän olevan paljolti kysymys. Jos meillä ei olisi tätä kuviteltua uhkakuvaa, tai jos CO2-päästöttömät autot olisivat jo yleisessä käytössä, niin nykyistä kaupunkikuvan kannalta epäinhimillistävää politiikkaa ei samassa mitassa suunniteltaisi, eikä se saisi samassa mitassa kannatusta.
az, Töölö on paljon viihtyisämpi asuinalue kuin keskimääräinen lähiö. Ainakin näin omasta mielestäni. Ilmeisesti aika monen muunkin mielestä, kun vertaa Töölön hintatasoa keskimääräisten lähiöiden hintatasoon.
Eihän tuolle ole mitään yleistä mittaria, koska kysymys on subjektiivinen. Republikaanilähiöiden suosio kertoo siitä, että se on monille, eritoten lapsiperheille, viihtyisämpi asuinalue, onhan sinne usein vapaaehtoisesti kaupungista muutettu.
Nuori 20-vuotias opiskelija taas viihtyy todennäköisesti paremmin kaupungin sykkeessä ja yliopiston lähellä.
Eikä tästä vastakkainasettelusta juonnu, että esimerkiksi Töölöön pitäisi rakentaa lisää ja entistä tiiviimmin ja korkeammin. Töölöläiset vastustaisivat sitä.
Kuten edellisessä viestissä kysyin, eikö helsinkiläisten asukkaiden viihtyvyys ole tärkeämpi arvo kuin kaupunkiin ahdettavissa olevan väkimäärän ja liiketilojen lukumäärän suuruus?
Kai sinullakin raja tämän suhteen kuitenkin jossain kohdassa menee, mutta ei ilmeisesti vielä siinä, kun paikalliset asukkaat vastustavat lisärakentamista?
Mieleenkiintoista sinänsä että AZn kuvaama malli jossa ei korosteta keskustaa valtiovallan toimesta vaan annetaan useamman keskustan syntyä, kuten los angelesin 100+ kaupunkia johtaa “tasaarvoisempaan” asumiseen kuin Helsingissä. Omakoti/rivitalo maksaa ehkä jopa vähän enemmän kuin iso keskusta asunto LAssa. Työmatka ajatkin ovat LAssa noin 40min mikä on suurkaupunkien lyhintä huippuluokkaa. Yhden keskustan korostus on loppujen lopuksi eliitin hommaa niin Suomessa kuin USAssa…
Ennustan tässä reteesti, että muu Suomi jatkaa tyhjenemistään ja väestö keskittyy Helsinkiin ja uudellemaalle.
Seurauksena tästä on, että asuntojen hinnat tulevat Helsingissä ja lähialueilla jatkuvasti nousemaan. Tältä ei väestöpaineen vuoksi voi mitenkään välttyä. Raha ja ihmiset keskittyvät uudellemaalle.
Myös liikenne tulee lisääntymään. Toivonkin tässä Helsinkipuolueelle sen verran järkeä päähän, että tulevaisuudessa työpaikat keskitettäisiin kehä III:n varrelle eikä helsingin keskustaan. Tämä vähentäisi liikennevirtaa keskustaan, joka kapealle niemelle rakennettuna on luontainen liikennesumppu.
Uskokaa pois, että emme me kehyskuntalaiset halua ajaa yhtään lähemmäksi helsinkiä kuin on pakko. Kehä I:n sisäpuoli on autoilijalle vain epämiellyttävä alue. Vältän aina kun voin.
Juha:
Heh. Seudulla puhutaan ruuhkamaksuista siksi että nykytilannekin on huono ja ennusteet näyttää ruuhkautumisen pahenevan rajusti. Pahin paikka tulee olemaan Kehä III välillä Tuusulantie Hämeenlinnanväylä. Näin siksi että se on niin kaukana ja pelkkä Kehärata ei niitä julkisia yhteyksiä pelastata.
az, kannatan hyviä ulkoilualueita, puistoja ja metsiä kaupungissa. En kannata ylitiiviisti rakennettuja lähiöitä. Sen sijaan kannatan Helsingin kaupungin keskustan laajentamista (ja nyt puhun Helsingin kaupungista metropolina, en poliittisena kaupunkiyksikkönä).
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Helsingissä on suuri vaje nimenomaan keskusta-asumisesta. On luonnollista, että kasvavan kaupungin keskusta laajenee. Nähdäkseni tärkeimmät laajenemiskohteet jo suunniteltujen lisäksi Helsingissä löytyvät Herttoniemi — Itäkeskus ja Tapiola — Leppävaara ‑akseleilta.
Siitä olen kirjoittanut esimerkiksi täällä: http://mikkosarela.blogspot.com/2010/08/helsingin-seudun-kaupunkikehitys.html
En kannata sitä, että korkeaa rakentamista roimitaan sinne tänne, enkä sitä että kaikki puistot rakennetaan. Kannatan sitä, että lähelle Helsingin keskustaa rakennetaan tilaa laajenevan kaupungin uusille asukkaille. Kannatan myös sitä, että ne jotka haluavat muuttaa lähiöön, kerrostaloon tai omakotitaloon, saavat niin tehdä. Kannatan, että niille, jotka haluavat asua pilvenpiirtäjissä ja tiiviissä kaupunkirakenteessa rakennetaan valittuihin paikkoihin mahdollisuus tehdä näin. Parhaat mahdollisuudet tähän ovat Leppävaarassa, Keilaniemessä, Koivusaaressa, Pasilassa ja mahdollisesti itäväylän päällä Herttoniemi — Itäkeskus ‑akselilla.
Kannatan valittujen paikkojen tiivistä rakentamista juuri siksi, että se antaa mahdollisimman monelle mahdollisuuden asua keskustassa ja säästää mahdollisimman paljon puistoja.
Kaupunkialueen rakennustiheydessä tuo Töölön ja Kampin reilu
10000 asukasta ja reilut 15000 työpaikkaa neliökilometrillä on varsin hyvä asukastiheys keskusta-alueella Helsingin kokoisessa miljoonakaupungissa. Kun vaan saataisiin se poliittinen yhteisymmärrys siitä, mihin sitä keskustaa jatketaan. Lähiöiden tuhoaminen sillä, että rakennetaan lisää, jolla tuhotaan vihreys, muttei kuitenkaan tuoteta kaupungin etuja, ei ole hyvää rakentamispolitiikkaa.
Meidän 5‑vuotiaan mielestä muuten Töölö on paljon parempi paikka asua kuin lähiö. Ihan käsittämätön ajatus, ettei kaupunki olisi sopiva paikka lapsiperheelle. Itse perheellisenä asuisin paljon mieluummin kantakaupungissa.
az, et muuten vastannut kysymykseeni: olisiko sinun mielestäsi Lauttasaari aikoinaan pitänyt jättää mökkisaareksi ja rakentamatta? Rakentamistahan paikalliset asukkaat kovasti vastustivat? Esittämälläsi periaatteella…
ps. Helsinki on n. 1,3 miljoonan asukkaan kaupunki. Ainoa kaupunkirakenteellisesti järkevä tapa mitata ja vertailla kaupunkien kokoa on katsoa metropolialueen asukaslukua.
Jos Lauttasaaren voisi taikaiskusta palauttaa sadan vuoden takaiseen tilaansa, niin tekisin sen ehdottomasti. Kymmenen kertaa Seurasaaren kokoinen alue 3km Helsingin keskustasta olisi arvokkaampi luonnontilaisena kuin asuttaessaan 1,5% pk-seudun asukkaista. Jos nyt voi visioida taaksepäin, niin en aivan luonnontilaisena saarta säilyttäisi (eikä se aivan ollutkaan).
Muutama Hietsun kaltainen suurempi yleinen uimaranta alueelle olisi sopinut, sekä yleisiä rantasaunoja. Runsaasti olisin jättänyt silti tilaa Seurasaaren kaltaiselle rauhallisuudelle ja rauhoittanut suurimman osan saaren rannasta. Eri pituisia lenkkeilyreittejä toki, talvella hiihtolatuja. Perinteistä Suomenlahden saariston niittymaisemaa olisin pitänyt yllä. Ainakin lampaita alueelle olisi sopinut. Kesäistä piknik-maastoa ihmisille. Asutusta alueelle en olisi suuremmin päästänyt. Ehkä vuokrattavat taiteilijaresidenssit olisivat sopineet kuvaan. Ehkä leirikeskus lasten/nuorten kesä/harrasteleireille. Puurakentamista. Pari ravintolaa, ehkä kaupungin ylläpitämiä. Ehkä yksi venesatamakin mahtuisi, mutta sen pitäisi sopia alueen henkeen, joten ei moottoriveneitä. Vanhoja purjeveneitä olisi voinut houkutella.
Pari koirapuistoa, joiden koko olisi keskimääräiseen kaupungin koirapuistoon nähden moninkertainen, ja virikkeellisyys korkeampi. Lemmikkieläinten uimaranta.
Harvakseltaan liikennöivä raitiovaunulinja voisi kiertää saarta, mutta ei toki aivan rannassa. Raitiovaunu olisi tietysti vanhaa 1900-luvun alun puista mallia.
Koivusaareenkin sopisi jotain muuta kuin nyt suunniteltu viimeisenkin neliösentin nielevä kyltymätön betonivaltaus, josta linkitin kuvan ylempänä. En voi auttaa sitä, että näistä Greater Helsinki 2050 visioista tulee toistuvasti mieleen seuraava maailmanhistoriallinen manifesti sadan vuoden takaa:
“the nocturnal vibration of arsenals and docks beneath their glaring electric moons; greedy stations devouring smoking serpents, factories hanging from the clouds by the threads of their smoke; bridges like giant gymnasts stepping over sunny rivers…”
Meidän 5‑vuotiaan mielestä muuten Töölö on paljon parempi paikka asua kuin lähiö
Tietysti on, onhan se hänen kotinsa ja vanhemmat ovat sitä mieltä. Ei 5‑vuotiaalla ole itsenäistä mielipiteenmuodostusta tällaisista asioista, vaikka kuinka fiksu ikäisekseen olisikin, mitä en lainkaan epäile.
Jos viisivuotiaanne viettäisi vaikka kuukauden tässä meidän avarassa pihapiirissä, jossa jo nelivuotiaat leikkivät itsenäisesti omat sääntönsä luoden niin keinupeffikseen, puuhippaan ym, pyöräilevät pihakaduilla, leikkivät piilosta ja kaikenlaista, mitä nyt lapset keksivät, niin saattaisi mieli muuttua.
Munkkivuorta kiertää Ulvilantie, hevosenkengän sisään jäävä tila on kaikki turvallista puistomaista aluetta jo alle kouluikäsen liikkua pyörälläkin.
Kaupungissa asuvat noin pienet lapset tarvitsevat yleensä vielä aikuisen mukaansa ulkovalvojaksi. Sosiaaliset suhteet ovat aikuisen varassa, kun piha ei kerää lapsia.
Töölössä toki voi olla sellaisia korttelipihoja, missä vielä pikkulapsetkin leikkivät omillaan. Ehkä asutte sellaisessa, ehkä Taivallahden leikkipuisto, Väinämöisen puisto ja Hietsun uimaranta on lähellä? Kyllä nimenomaan Töölössä varmasti on hyviä kulmia lapsiperheelle. Paikka, joka aikuisesta näyttää turhalta pusikolta, voi lapselle olla mitä mainioin seikkailukohde. Se on yksi syy, miksi “puskia” ei saisi repiä kaikkialta.
Lähinnä siis tätä Katajanokkaa ajattelin. Vanhalla alueella ei ole mitään lapsille. Uudella alueella tietysti jonkinlaiset pihat kyllä pienille. Vähän isommalle lapselle reviiri on taas auttamattoman pieni. Minun 11-vuotiaani leikkii vielä pihalla, mutta leikkialuetta on myös läheinen metsä ja kalliot, jossa hänellä on kavereineen “tallit”. Rivi kepeistä ja villasukista tehtyjä hevosia oksista rakennetuissa aitauksissa 🙂
Mitä tämän ikäiset tekevät Katajanokalla? Alue on pussinperä, josta poistuessaan on heti ydinkeskustassa. Mitään luontosuhdetta ei voi muotoutua, ellei perhe autoile Nuuksioon. Onko siellä Skattalla edes nuorisotaloa?
Leikki on nykyään aivan aliarvostettua lapsen kehityksen promoottorina. Ohjatut harrastukset eivät paikkaa lapselle itsenäistymisen kannalta elintärkeää omaehtoista leikkiä. On tutkimusta siitä, kuinka paljon vapaasti ulkona leikkivät lapset saavuttavat paremman sensorisen integraation ja ovat tieytsti yleensä hyvässä fyysisessä kunnossa.
Tämä ei ole minun yksityisajatteluani, vaan esim. arvostetun lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen ja professori Liisa Keltikangas-Järvisen mietteitä.
Sinkkonen sanookin osuvasti: ilman harrastuksia lapsella on suuri riski kasvaa normaaliksi aikuiseksi. Vapaa leikki ilman aikuista selän takana on lapselle kehityksen kannalta kaikkein tärkeintä.
Elina, me itse asiassa asumme tällä hetkellä lähiössä. Lapsi kaipaa kovasti takaisin Töölöön, kun siellä oli niitä kavereita, toisin kuin täällä lähiössä. Mekin toki kaipaamme takaisin, muista syistä.
Olen muuten ihmetellyt sitä, miksei useammassa lähiössä harrasteta tuollaista pussiratkaisua kuten Munkkivuoressa ja Perkkaalla. Autoilu on eristetty ympyräksi alueen ulkopuolelle ja sisäpuolisella alueella lapset voivat rauhassa temmeltää.
Perkkaa muuten ei ole mitenkään tältä kannalta mennyt pilalle, vaikka sitä on aika runsaasti lisärakennettu vuosien varrella.
Katajanokka ei tosiaan olisi meidänkään ensisijainen asumisvalinta — mutta toisaalta kaikkien asuma-alueiden ei tarvitse olla lapsiperheitä varten. Kaupunkirakenteeseen pitää mahtua tilaa niin lapsiperheille, sinkuille, vanhuksille kuin omituisille kommuuniasujillekin.
Töölöstä ei ole myöskään kovin pitkä matka luontoretkille. Mustasaari ja Seurasaari ovat nopean vene/bussimatkan päässä eikä keskuspuistoonkaan kauaa ratikalla matkusta.
Tiiviin (ja korkean) rakentamisen puolesta puhuu erinomaisesti Hong Kong. Kaupunki on pinta-alaltaan 1000 km² ja asukkaita on 7 miljoonaa. Vertailun vuoksi Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen yhdistelmän maapinta-ala on n. 750 km².
Hong Kongin pinta-alasta alle 25% on rakennettua ja yli 40% on luonnonpuistoa. Pääkaupunkiseudullakin olisi mahdollista, että yli 50% olisi nimenomaan luonnonpuistoa ja metsää. Tällaisessa kaupungissa metsä olisi lähes kaikille lähellä.
Mikko Särelä: “Olen muuten ihmetellyt sitä, miksei useammassa lähiössä harrasteta tuollaista pussiratkaisua kuten Munkkivuoressa ja Perkkaalla.”
Joo, tai kaupungissa. Yksi esimerkki tällaisesta viihtyisästä pussista on Tarkkampujankatu — Laivurinkatu — Tehtaankatu ‑alue joka joitain sieppaa niin että alueelle pitäisi väkisin saada raskasta liikennettä ratikan muodossa. Engelinaukion pussi on tietysti ihan omaa luokkaansa, muttei Torkkelinmäen pussi sille paljoa häviä.
Mikko,
Okei, turhan hätäisesti päättelin, että asutte juuri Töölössä. Sellaistahan et suinkaan sanonut.
Valitettavasti lähiöissäkin on lasten liikkuminen ja pihaleikit vähentyneet. Mutta en nyt jaksa uskoa, että asutte lähiössä, jossa ei ole lainkaan kavereiksi sopivia pienokaisia omalle piltillenne.
Ei tuon ikäinen vielä jää ketään toista lasta kaipaamaan paria päivää kauemmin, elleivät vanhemmat siitä muistuta. Jos puheenaihe on usein lapsen kuullen nykyisen asuinpaikan kurjuus ja entisen ihanuus, niin kyllähän se lapseen tarttuu. Ja vaikkei puhuttaisikaan, niin lapsi vaistoaa yllättävän paljon perheen asioista ilmapiiriä aistimalla.
Samanmoinen pienoisihminen kuin edellisessä asuinpaikassa nopeasti unohduttaa entiset kuviot. Näitä XXS-malleja löytää paikallisesta päiväkodista, seurakunnan kerhoista ja leikkipuistoista. Kaupassakin voi tutustua.
Joskus tässäkin pihassa on varsinkin syyspimeillä uhannut leikit hiipua. Silloin olen sanonut lapsille, että kännykkä korvalle tai ovikelloja soittelemaan niinkuin ennen vanhaan. Lähes poikkeuksetta joku on aina ulos tullut.
Nykyään tarvitaan vähän vanhempienkin aktiivisuutta. Vielä 70-luvulla ei kotona ollut lapsen näkökulmasta mitään kiinnostavaa: mustavalko-telkkarista tuli naapurilähiö ja uutiset, tietokoneista ja kotiteattereista ei edes villeimmissä fantasioissa osattu unelmoida, asunnot olivat niin pieniä, että pikkusisarukset olivat aina häirisemässä jne.
Varsinaisia harrastuksia oli vain “paremmissa perheissä” ja silloinkin ehkä kerran viikossa pianotunti.
Tiedän, että vaikutan “aika kultaa muistot” ‑tädiltä. Mutta sanotaan näin, että ei kaikki nykyään ole paremmin lasten kannalta, vaikka konttauskypäräkin on keksitty. Ja varmasti vähentänyt kahdeksankuisten kallovammoja olennaisesti… En epäile yhtään.
“Talin golfkenttä on noin lauttasaaren kokoinen joutomaa keskellä pääkaupunkiseutua. Viikissä on vielä enemmän rakentamatonta maata.”
Edellinen on kultuurihistoriallinen virkistysalue, jälkimmäinen virkistys- ja luonnonsuojelualue.
“Itse olen myös miettinyt tuota Herttoniemen teollisuusaluetta. Siinä on metroasemat molemmissa päissä.”
Alueelle kokeiluna kaava, jossa sallitaan automaattisesti 16 kerrosta, asuntoja, toimistoja, mitä vain. Nykyinen pienteollisuus ei häiritse asumista. Voisi tulla mielenkiintoisempi alue kuin kokonaisvaltaisella suunnittelulla?
Jätkäsaareen yksi kerros lisää, ja Pasilaan rajattomasti. Vanhat alueet voidaan sitten suojella, kuten pitääkin.
Elina, samaa mieltä monesta asiasta. Tosin en ihan kaikista. Tuon ikäinen kyllä muistaa sen parhaan kaverin yllättävän pitkään, kuukausia ainakin. Meillä käytännön tilanne on se, että lähiympäristössä samanikäisiä lapsia on yksi 3–4 lapsen porukka, jotka eivät edes katso lapseen päin, jos hän sanoo hei.
Onneksi ei tuossa lähiössä tarvitse enää kauaa asua.
Siitä olen samaa mieltä, että nykyisellään lasten elinpiiri on huolestuttavasti kaventunut sekä siitä, että lapsille kehitetään ihan liikaa ohjelmoitua menoa. Yksi ohjelmoitu ilta viikossa on keskimäärin ihan riittävästi alle kouluikäiselle lapselle.
Autottomaan suuntaan vietävä yhteiskuntarakenne olisi sikäli kiva asia, että sitä tilaa, jossa vapaasti juosta ja temmeltää jäisi lapsillekin enemmän.
Ullakkorakentaminen sopisi hyvin täydentämään 40–50-lukujen asuinalueita, sillä saadaan helposti 10–20% lisää asuntoja näille alueille. Tonteilla on usein sen verran tilaa, että ullakolta häviävien varastotilojen tilalle voidaan rakentaa erillinen varastorakennus pihalle. En tiedä miten helppoa tai vaikeaa rakennusluvan saaminen nykyään on, mutta ihmeen vähän ullakkoasuntoja on tehty keskustaa lukuunottamatta.
Hyvä kirjoitus tuo ‘26.8.2010 kello 7:50’ Elinalta, ja osuu aika lähelle asian ydintä. Sattumoisin YLE Teemalta tuli tänään dokumentti samasta aiheesta, Tiededokumentti: Leikin loppu. Katsottavissa Areenasta: http://areena.yle.fi/ohjelma/8ce79c41080210a1a8c0a8b911c22b57
Melkein pitäisi istuttaa jokainen kaupunkisuunnittelija tuo katsomaan. Aihe on yhteiskunnallisesti keskeisen tähdellinen.
Tiivistetysti: Vapaa leikkiminen on välttämätöntä lasten terveelle kehitykselle. Kaupunkitilasta pitää löytyä tälle riittävä siivu. Vähintään riittävä. Tämä pitää huomioida kaavoituksesta alkaen. Vastaukseksi ei riitä, että kyllä Katajanokan asunnot käyvät kaupaksi.
Edeltäneessä ohjelmassa oli aika viihtyisän oloinen lähiö, Vantaan Kartanonkoski. Googlen antamien kuvien perusteella, esim. http://www.tiksi.fi/File/6ed88bc0-08b5-45fb-b5b1-7b69b3e69772/SM_Kartanonkoski_of.jpg antaisin arkkitehdille kiitettävän arvosanan.
Kun ei ole pakkomielle rakentaa niin täyteen ahdetusti, niin tuolla tapaa voidaan löytää käsitteelle “viheralue” muunkinlaisia merkityksiä, kuin esimerkiksi tuossa Koivusaaren ehdotuksessa oleva pieni olematon siivu siellä ja täällä, ja polku betonin ja meren välissä.
Henk: “Alueelle kokeiluna kaava, jossa sallitaan automaattisesti 16 kerrosta, asuntoja, toimistoja, mitä vain.”
Vähin mitä Herttoniemen teollisuusalueella pitäisi tehdä on poistaa “Toimitilarakennusten korttelialue” ‑määrittely Sahaajankadun itäpuolen tonteilta ja määritellä sinne umpikorttelin syvyydeltä niin korkeaa (asuin)rakennusoikeutta kuin mäenrinteeseen kauniisti istuu. Jostain vesitornilta lähtien siinä olisi vajaa kilometri umpikorttelia, ja vielä jäisi ihan kohtuulinen virkistysalue ennen Roihuvuoren puolella olevia kerrostaloja.
Särelä:“Hong Kongin pinta-alasta alle 25% on rakennettua ja yli 40% on luonnonpuistoa. Pääkaupunkiseudullakin olisi mahdollista, että yli 50% olisi nimenomaan luonnonpuistoa ja metsää. Tällaisessa kaupungissa metsä olisi lähes kaikille lähellä.”
Hämmästyttävä lausunto. Miksi kaupunkilainen kaipaa metsään? Itse olen asunut maalla suuren osa elämästäni (tosin myös kaupungissa), enkä kaipaa metsää ympäristööni. Jos haluaa metsää, niin muuttaa sitten sen verran pois kaupungista, että pääsee metsään.
juha, metsät ja puistot ovat erinomainen lisä kaupunkiympäristöön. Hong Kong osoittaa sen, että tiiviisti rakennettuun kaupunkiin mahtuu paljon vihreää.
Kaupungissa on oma paikkansa pienille korttelipuistoille (hyvänä esimerkkinä Koffin puisto), suuremmille hoidetuille puistoille (esim. Kaivopuisto) ja metsille, kuten keskuspuisto. Hyvin rakennettuun tiiviiseen kaupunkiin kaikkia noita saadaan mahtumaan siten, että niitä voivat käyttää ne, jotka niistä tykkäävät — eikä niiden jotka eivät niistä pidä tarvitse elämässään niihin astua.
spottu: itse asiassa se, mitä Herttoniemen alueella pitäisi tehdä on se, että muuttaisi ne kaavat keskustatoiminnoiksi, jolloin rakentaja ja käyttäjä saisi itse päättää ovatko asuin- vai toimistokäytössä.
Kiitos az linkistä! Minun pitikin katsoa ko. dokumentti, mutta jä väliin. Hyvä, että muistutit.
Suosittelen tätä kaikille, joilla on lapsia tai sellaisia suunnitteilla. Suomessa ei onneksi olla vielä noin pitkällä lasten vapaan leikin eliminoimisessa, mutta suuntaus on selvä.
Dokumentissa muistutetaan ja annetaan myös tieteellistä näyttöä siitä, että lasten omaehtoinen, ilman aikuisen valvontaa tapahtuva leikki kehittää lasta niin älyllisesti kuin sosiaalisestikin. Luovuus, ongelmanratkaisukyky ja kommunikaatiotaidot kumpuavat juuri lasten keskinäisistä sääntöjen selvittelystä ja ennalta-arvaamattomien tilanteiden hallinnasta.
Osmo sanoi jossain haastattelussa vuosia sitten koulupäivän jälkeisiä tunteja turhaksi joutoajaksi ja ehdotti systeemiä, jossa lasten koulupäivä jatkuisi suoraan ohjatuilla harrastuksilla ja ilta vietettäisiin vanhempien kanssa ruokaillen ja keskustellen.
Tässä heijastuu teknokraattinen ajatusmalli, jossa lapsen kehitys käsitetään erilaisten ulkopuolelta tulevien toimenpiteiden täsmäsyöttönä.
Aloitekyky, mielikuvitus, sopeutuvuus — juuri ne ominaisuudet, joita elämässä eniten tarvitaan — muodostuvat kuitenkin kaikkein parhaiten lasten keskinäisissä leikeissä ja suunnittelemattomissa tilanteissa. Missä välissä Osmon päiväohjelmassa pienellä koululaisella olisi sellaiseen aikaa?
Menimme nyt rakentamisesta kauas, mutta kyllä tämä sivuaa kaavoittamistakin. Ympäristöt, jotka mahdollistavat lasten laajan liikkumisen, ovat monipuolisia ja virikkeellisiä palvelevat päämäärää lasten tasapainoisesta kehittymisestä.
Ja siitä päämäärästä kai ei kukaan voi olla eri mieltä?
Vaikka blogilla on kymmeniä aloituksia rakentamista, niin lasten näkökulma on useimmiten autuaasti unohdettu, mitä ihmettelen.
Mikko,
Kyllä viisivuotias tietysti kauemmin muistaa kuin tuon “pari päivää”. Tarkoitin lähinnä, että pienen lapsen paraskin kaveri on helpommin korvattavissa vastaavalla vaahtosammuttimen kokoisella oliolla kuin isomman lapsen kohdalla, joka on jo valikoivampi kaverin henkisten ominaisuuksien suhteen.
Jos lapsen on hankala päästä uuteen jo tiiviiksi muodostuneseen ryhmään, niin kannattaa kokeilla seuraavia keinoja.
-ottaa pihalle mukaan jokin jännittävä peli, trampoliini tms. ja pyytää lapsia mukaan. Tässä voi siis aikuinen olla mukana avittamssa.
-pitää tupaantuliaiset pihan lapsille tai viedä pihaan pientä tarjottavaa
-puhua lasten vanhempien kanssa, että olisi toivottavaa tutustua uuteen lapseen
Mutta, jos nyt olette sieltä piakkoin muuttamassa pois, ei ehkä kannata tähän panostaa. Yleisesti ottaen kuitenkin näiden ohjeiden pitäisi tepsiä. Lasten klikit voivat vaikuttaa vahvoilta, mutta tuon ikäisten kohdalla ne murtuvat vielä helposti.
Mikko Särelä: “itse asiassa se, mitä Herttoniemen alueella pitäisi tehdä on se, että muuttaisi ne kaavat keskustatoiminnoiksi, jolloin rakentaja ja käyttäjä saisi itse päättää ovatko asuin- vai toimistokäytössä.”
Tähän ei vaan juuri nyt näytä olevan poliittista tahtoa. Jos osa alueen tontinomistajista (itälaita) saisi lottovoiton käyttötarkoituksen muutoksen kautta, alkaisi luultavasti halukkuutta alueen löytyä laajemminkin, tämä oli ajatuksena.
Kokonaisuutena on vaikea ymmärtää miksi logistiikka-intensiivistä teollisuusaluetta pidetään näin hienolla paikalla, ja samanaikaisesti suunnitellaan asuinalueiden kaavoittamista Sipoon metsiin. Itäsuuntaa kannattaisi lähestyä työpaikat edellä. Ensimmäisenä mieleen tulee Kehä III ja Porvoon moottoritien risteys, jossa voisi olla uusi pk-teollisuusalue, HELI-radan ja metron vaihtoyhteys ja massiivisia liityntäpysäköintijärjestelyjä. Helsingin oma Ali-Kerava, siis (tai New Jersey Turnpike, miten vaan).
Viime lautakunnassa yhden Herttoniemen teollisuusalueen tontin rakennusoikeutta taas nostettiin toimistosiiven verran. Taisi olla niin rahakas nosto, että arvonnousun leikkaukseen siinä päädytään.
Elina, olet ihana! <3
Elina: Tässä on vielä tuolle lasten omaehtoisen leikin promoamiseen omistautunut blogi:
http://freerangekids.wordpress.com/
Mä oon kans huolissani, et lasten kontrollointi ja niiden elämän tekeminne “turvalliseks” kääntyy lopulta itseään vastaan ja tuloksena on huonoja ihmisiä.
Tähän sopiikin David Friedmanin lausahdus: I have long held that there are two fundamental views of children: That they are pets who can talk, or that they are small people who do not yet know very much. The wrong one is winning.
(http://daviddfriedman.blogspot.com/2010/07/breaking-walled-garden-of-childhood.html)
OS: “Taisi olla niin rahakas nosto, että arvonnousun leikkaukseen siinä päädytään.”
Eiköhän siitä lottovoitosta riittäisi rakennusmaamaksulla jaettavaksi sen verran että kertyneilla varoilla Itäväylä voitaisiin upottaa sinne minne se kuuluukin.
Varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että leikki on lapselle tärkeää, mutta mitä tekemistä sillä Helsingin kasvun kanssa? En itse asiassa näe mitään järkeä tuossa pusikoiden suojelijoiden ajatusketjussa, jonka mukaan tehokkaampi rakentaminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että nyt on lapsella huono. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Itse kasvoin metsälähiössä, muttei siellä mitään luontosuhdetta muodostunut. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin ihan hyvin voinut kasvaa kivikaupungissakin. Olen kasvanut kodin lisäksi hiekkalaatikossa, talojen välisillä nurmialueilla ja kadulla. Aloitin ensimmäisessä neppaamalla sekä linnoja rakentamalla ja sen jälkeen siirryin kahdelle jälkimmäiselle pelaamaan palloa ja kiekkoa. Ei siinä mitään pusikoita tarvittu, vaikka tarjolla niitä kyllä oli.
Lasten kasvatus kaupungissa on varmasti ongelmallista vanhemmille, jotka hysteerisesti pelkäävät raiskaajia, lapsikaappaajia ja muita ihmisiä. Lapsen kannalta kaupungissa on kuitenkin vaarallisinta liikenne, eritoten autoliikenne, eivät ihmiset. Ihmiset suhtautuvat lapsiin miltei poikkeuksetta suojelevasti. Poikkeuksien varalta ovat muut ihmiset.
Toki on totta, että tietyt osat kaupunkia sopivat lapsille paremmin kuin toiset. Mutta se on yhtä luonnollista kuin että lintujen ei kannata pesiä oravien seassa. Jos siis kantakaupungista löytyykin jokunen osoite, joissa lapsilla voi olla haasteellista löytää ympäristöä missä leikkiä ja pelata, niin se ei tarkoita, että nuo osoitteet on yleistettävä koskemaan koko kantakaupunkia. Katajannokallakin on kasvanut moni lapsi tervepäiseksi aikuiseksi, vaikka voi kuulostaa joihinkin korviin uskomattomalta.
Jos haluaa luontosuhdetta, kannattaa muuttaa metsään. Kaupunkilainen pärjää ihan hyvin ilmankin. Ja ainahan voi kävellä puistoon ihmettelemään kaneja, oravia ja lintuja, mitä niitä nyt on, puluja, varpusia, eri sortin lokkeja ja sorsia sekä tietysti paskahanhia. Saattaa siellä seassa jonkun sepelkyyhkyn, haapanan ja punarinnankin nähdä. Helsingin kivikaupungissa on itse asiassa runsaasti luontoa, kunhan viitsii avata silmänsä. Usein se on vieläpä niin kesyä, että huonompikin bongari onnistuu näkemään elikoita läheltä.
Vaikka kaupungissa on luontoa, niin ensisijaisesti se on kulttuuria. Luonnon suojeleminen kaupungissa on vähän kuin laittaa kypärä päähänsä ennen junan eteen kävelyä. Täysin turhaa ja tarpeetonta koheltamista. Päänsä suojeluun kun on parempikin keino.
Saara,
Kiitos ja niin olet sinäkin!
Nyt täytyy enää toivoa, ettei sydänmerkki ole huomaamattani muuttunut vuosien varrella sarkasmimerkiksi 🙂 Netti elää…
++++++++++
Suomessakin lasten elintilan kaventumisesta on ollut jonkin verran keskustelua.
Erikoistutkija ja ympäristöpsykologi Marketta Kyttä on lanseerannut termin turvakaukalosukupolvi. So. suurempi ja suurempi osuus lapsista kasvaa vanhempiensa paranoidien pelkojen ja ylisuojelun vakavasti halvaannuttamina.
Yleensä tähän syndroomaan liittyy myös lapsen ohjelmointi harrastusrobotiksi kuvitelmana valmiusten lisääminen taisteluun yhteiskunnan paalupaikoista.
Voi hyvin käydä, että tuleva henkinen eliitti on ihan muunlaisen taustan omaava — jopa uskon niin.
Olen kovasti pohtinut, mistä tämä hyvinkin lyhyellä aikavälillä tapahtunut radikaali muutos johtuu. Joitain ideoita minulla siitä onkin.
Omsta mielestäni kaupunkinympäristö ei oikeastaan muutu viihtyisemmäksi metsien lisäämisellä vaan jalkakäytävien leventämisellä.
Helsingissä on rakennettu aivan liikaa kapeita katuja, joille ei paljoa aurinko paista. 3x leveämmät jalkakäytävät siis asemakaavaan.
Elina, vilkaise dokkari Kivierämaa 30-luvulta YLEn arkistosta,lähiöoptimismissaan liikuttavaa. http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02320_1# tai mun mutinoiden kera http://tolkku.blogspot.com/2010/03/lasten-elaman-onnellistuttaminen-onkin.html
Minusta yksi merkkipaalu tuolla turvakaukalosukupolvelle on että jossain vaiheessa viimeisen 20 vuoden aikana lapsia on ruvettu viemään kouluun.
Tästähän voisi “syyttää” päiväkoteja. Kun olet 1–6 vuotta joka aamu vienyt lapsen päiväkotiin, niin tuntuu jokseenkin hullulta pistää se muksu yhtäkkiä kävelemään, jos itse edelleen ajat samalle suunnalle autolla (ja vähintään kaksilapsisessa perheessä viet edelleen ne nuoremmat sisarukset päiväkotiin).
Koulusta hakemista onkin sitten vaikeampi selittää…
Itäpuolelle ei ole viisasta suunnittella suuria asuinalueita niin kauan kuin työpaikat ovat keskittyneet voimakkaasti länteen. Prioriteetti numero yksi pitäisi olla hyvien firmojen saaminen myös itäpuolelle, koska jo nykyisellään idän alueet näivettyvät pahasti, koska hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut muuttavat työpaikkojen perässä Länsi-Helsinkiin ja Espooseen.
Tässä keskustelussa on puhuttu Herttoniemen teollisuusalueen saamisesta yrityksille, mutta kuten Osmo sanoi “toimistoja ei ole jonossa” ja tätä en yhtään ihmettele. Itäpuolen ainoa mahdollisuus kilpailla hyvistä firmoista on Kalasatama. Kalasatama on itävälylän ja lahdentien päässä ja siellä on jo valmis metroasema. Ennen kaikkea Kalasatamassa on meri. Fakta on, että hyvät menestyvät yritykset “snobbailevat” toimistoillaan ja Herttoniemen teollisuusalue ei mitenkään pysty siihen vastaamaan. Samasta syystä Keilaniemi on “firmojen Kaivopuisto”, joka on ollut todellinen lottovoitto Espoolle. Kalasatamalla tähän on merellisen ja muutenkin hyvän sijaintinsa ansiosta potentiaalia. Jos Kalasatamaan saataisiin Keilaniemen tyyppinen suuryritysten keskittymä, koko itäpuoli kasvaisi ja kehittyisi itsestään.