Eurooppa demareiden jälkeen

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumni­ni Vihreässä langassa)
Eurovaalien merkit­tävin tulos oli per­in­teisen vasem­mis­ton alamä­ki ja vihrei­den nousu monin paikoin kon­ser­vati­ivien vas­tavoimak­si.  Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa vasem­mis­to on hajoa­mas­sa sir­palepuolueek­si ja menet­tämässä näin mah­dol­lisuuten­sa valtaan.

Tom­mi Uschanov on kysynyt, mik­si vasem­mis­tol­la menee huonos­ti, vaik­ka vasem­mis­to­laiselle arvoille on laa­jenevaa kan­na­tus­ta.  Eivät ihmiset halua kas­vavia tulo­ero­ja eivätkä epä­var­muut­ta työ­paikoista. “Sanoma ei men­nyt per­ille”, selit­ti demarien puolue­si­h­teeri. Mikä sanoma? Vasem­mistop­uolueil­la ei ole uskot­tavaa vas­taus­ta siihen, mitä tehdä.

Pop­ulistien men­estyt­tyä mon­es­sa maas­sa katkeroitunut demari voi kysyä, onko näil­lä tim­o­soineil­la sen uskot­tavam­paa ratkaisua ongelmi­imme. Ei ole. He vain esit­tävät tyy­tymät­tömyyten­sä uskottavammin.

Pop­ulis­te­ja on kut­sut­tu ääri­oikeis­tok­si, mut­ta retori­ikaltaan he ovat vasem­mis­to­laisia. Vuosia sit­ten pyöräil­lessäni kuun­telin radios­ta europar­la­mentin keskustelua euron käyt­tööno­to­s­ta. Esko Sep­pä­nen paasasi suur­pääo­maa vas­taan. Tie meni notkoon ja radio jäi katveeseen. Kun olin päässyt katveesta, sama paatos jatkui. Sit­ten oivalsin, että puhe tulee simul­taan­i­t­ulkin väl­i­tyk­sel­lä; oliko Sep­pä­nen vai­h­tanut kieltä? Puhu­ja oli vai­h­tunut: vuorossa oli Le Pen. En huo­man­nut eroa.

Pop­ulis­tiset liik­keet vetävät työt­tömyy­den uhkaamia duunare­i­ta ja kur­jis­tu­vaa maaseu­tua kuten 1930-luvul­lakin. Myös maa­han­muu­ton ja eri­tyis­es­ti islami­laisu­u­den vas­taisu­us vetää äänestäjiä. Maa­han­muut­toon myön­teis­es­ti suh­tau­tu­vien on lähdet­tävä keskustelu­un mukaan myön­täen ongel­mat, sil­lä moni kokee aidosti maa­han­muu­ton uhkasi. Hyssyt­tevä litur­gia vain hyödyt­tää populisteja.

Vihreil­lä ei ole syytä vahin­go­niloon demarei­den ahdin­gon vuok­si. Demar­it ovat olleet vihrei­den tärkeimpiä liit­to­laisia. Tosin vihrei­den silmis­sä demare­i­ta on hyviä ja pahoja.

Ran­skas­sa vihreät ovat nyt samankokoinen puolue kun demar­it noin kuu­den­nek­sen kan­natuk­sel­la.  Suomes­sa vihreät sai­vat demare­i­ta enem­män ääniä vain 13 kun­nas­sa, mut­ta niis­sä asuu neljännes suo­ma­lai­sista. Sym­bol­ista on, että näi­hin kuu­luu myös Tam­pere. Moni on blogillani sanonut, että nuo­rille kaupunki­laisille on vain kak­si puoluet­ta, kokoomus ja vihreät.

Jos demar­it yhä kui­h­tu­vat ja vihreät kas­va­vat, mei­dän on otet­ta­va aivan uuden­lainen rooli poli­ti­ikas­sa ja valmis­taudut­ta­va aivan uuden­laiseen vas­tu­useen. Vas­tuu oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta on sil­loin meil­lä. Opit­tu on: joskus vihre­itäkin pidet­ti­in pop­ulis­teina, eikä aina täysin syytä, mut­ta enää kukaan ole syyttänyt.

34 vastausta artikkeliin “Eurooppa demareiden jälkeen”

  1. “Ran­skas­sa vihreät ovat nyt samankokoinen puolue kun demar­it noin kuu­den­nek­sen kannatuksella.”

    Tjaa. Wikipedi­an mukaan vihreil­lä on senaatis­sa 5 paikkaa 343:sta ja alahuoneessa 4 paikkaa 577:sta, jol­la paikkamääräl­lä se on pienin vasuripuolueista.

    Europar­la­ment­ti­paikko­ja tosin on 14 kap­palet­ta 72:sta.

  2. Kyl­lä vas­sar­it ja demar­it saa­vat pienen rekyylin ensi eduskun­ta vaaleis­sa, veikkaan 9& ja 21 %:n kan­na­tus­ta. Pitkän ajan tren­di ollee yhä laskeva.

    Mitä vihreisi­in tulee, mie­lenki­in­nol­la odote­taan Sin­nemäen sukupuolit­tunei­ta lin­jauk­sia työl­lisyy­den hoitoon. Halu­aako akti­ivis­es­ti edis­tää miesten syr­jäy­tymistä vai riit­tääkö nykykehitys?

  3. Mitä tämä vihrei­den vas­tuu oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta sit­ten tarkoit­taa käytän­nössä? Mitä te vihreän liik­keen ihmiset siis näette kuu­lu­van tei­dän poli­it­tiseen vas­tu­useen, jot­ta toteut­taisitte oikeu­den­mukaisu­ut­ta parem­min kuin men­neeseen jämähtänyt vasemmisto?

    Käsit­tääk­seni perus­tur­valähtöi­nen ajat­telu on vihrei­den ensisi­jainen tehtävä kestävän kehi­tyk­sen ohel­la. Perus­tur­van paran­tamista tai jopa perus­tu­loon siir­tymistä on kan­natet­ta­va, mut­ta se ei ole help­po tehtävä vahvo­jen kor­po­raa­tioiden Suomes­sa. Keskus­ta taitaa olla täl­lä sar­al­la paras kaveri, vaik­ka se tarvit­seekin uudelleen herät­te­lyä viime vuosikymmenel­lä lytä­tyn työre­formin jälkeen.

    Kestävän kehi­tyk­sen tur­vaami­nen on yhtä lail­la haas­tavaa. Esimerkik­si Helsin­gin läm­mit­tää ja valaisee edelleen pitkälti hiilivoimal­la tuotet­tu ener­gia, vaik­ka vihreil­lä on ollut merkit­tävä poli­it­ti­nen vas­tuu kyseisessä kaupungis­sa. Vihrei­den tulisi onnis­tua lunas­ta­maan aat­teen­sa mukaiset lupauk­set, jot­ta poli­it­ti­nen luot­ta­mus sekä kan­natuk­sen kasvu pysty­i­sivät jatkos­sakin nousemaan.

    Oman mie­lenki­in­toisen haas­teen vihreille tar­joaa kan­na­tus­po­h­jan laa­jen­t­a­mi­nen: suurten kaupunkien rin­nal­la mon­et merkit­tävät maakun­takaupun­gitkin ovat val­loit­ta­mat­ta. Puolue­si­h­teeri Laturi sanoikin ker­ran osu­vasti, että keskus­ta ja vihreät ovat tois­t­en­sa kan­natuk­sen nos­ton tulp­pia eri alueil­la. Molem­pi­en puoluei­den yhteen­las­ket­tu kan­na­tus eri alueil­la on häm­mästyt­tävän saman­lainen, ja toinen on suuri siel­lä mis­sä toinen on pieni. Molem­mil­la perus­tur­vaan kallel­laan olevil­la puolueil­la taitaa olla hyvin saman­lainen funk­tio, eli olla poli­ti­ikan kol­mas vai­h­toe­hto eri puo­lil­la Suomea; jatkos­sa sit­ten var­maan toinen vai­h­toe­hto, jos vasem­mis­to ei onnis­tu uudistumisessaan.

    Poli­it­ti­nen keskus­taan, mihin vihreät taitaa kaiken jär­jen mukaan kuu­lua, on täl­lä het­kel­lä ole­mas­sa todel­lista vetoa. Keskiryh­mien puolueil­la olisi huo­mat­ta­va mah­dol­lisu­us hyö­dyn­tää tätä tilan­net­ta, mut­ta onko niil­lä siihen poli­it­tista valmi­ut­ta? Mikä on siis vihreän liik­keen edus­ta­jien tai muidenkin ihmis­ten mielestä vihrei­den ja keskus­tan väli­nen kohtalony­hteys tule­vien aiko­jen suo­ma­laises­sa politiikassa?

  4. Mitä puoluei­ta julkisel­la sek­to­ril­la työsken­televät kan­nat­ta­vat, onko aiheesta tilastoja?

  5. “Mitä puoluei­ta julkisel­la sek­to­ril­la työsken­televät kan­nat­ta­vat, onko aiheesta tilastoja?”

    Ei ole, mut­ta joku tutkimus tehti­in ja ehkä jos­sakin määrin yllät­tävä yllät­tävä tulos oli, että vihreil­lä oli eniten kun­tien palveluk­ses­sa työsken­tele­viä kunnallispolitiikkoja.

  6. “Esimerkik­si Helsin­gin läm­mit­tää ja valaisee edelleen pitkälti hiilivoimal­la tuotet­tu ener­gia, vaik­ka vihreil­lä on ollut merkit­tävä poli­it­ti­nen vas­tuu kyseisessä kaupungissa.”

    Kysyn Markus Yli­maal­ta, mil­lä Helsin­gin pitäisi valaista ja läm­mit­tää. Sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­nos­sa päästään sen­tään melko hyvään ener­giate­hokku­u­teen. Esimerkik­si ydin­voimak­lan lauhde­vesiä taitaa olla aika vaikea käyt­tää talo­jen lämmityksessä.

  7. Yli­maa nos­taa esi­in kysymyk­sen vihrei­den ja Keskus­tan suh­teesta. Keskus­ta on edelleen suo­ma­laishenk­i­nen maaseu­tupuolue, joka kan­nat­taa alueel­lis­tamista. Vihreil­lä ei voi olla paljonkaan tekemistä täl­lais­ten han­kkei­den kanssa. 

    Fokuk­sen on olta­va järkevästi maail­man­laa­juinen. Jos kansal­liset pyrin­nöt esim. perus­tu­lon kohdal­la sopi­vat yhteen tämän kanssa, niitä voidaan edis­tää, muuten ei. Sama kos­kee oikeis­to­lais­ten hel­limää var­al­lisu­ut­ta: sen keräämi­nen pitää alis­taa laa­jem­mille kuvioille. Vihreät eivät kavah­da vero­ja ja rajoituk­sia. He eivät ole pääo­man asial­la, eivät kansal­lisen eivätkä globaalin.

    Kuten Osmokin on toden­nut, vihrei­den täy­tyy päästä eroon oikeis­to-vasem­mis­to ‑erot­telus­ta. Oma­l­la taval­laan tätä sanoi myös Linko­la. Hän­hän selosti jo vuo­den 1970 paikkeil­la, että koko erot­telu on jäl­keen­jäänyt. USA ja Neu­vos­toli­it­to oli­vat yhtä ja samaa: teol­lisu­ut­ta, kasvua, tuhoa.

  8. Mikä vika on pop­ulis­mis­sa? Siis kansan kuun­telemises­sa ja kansan kielel­lä puhu­mises­sa. Pop­ulisti-ter­mi on sosialidemokraat­ti­nen ter­mi, jota käyt­tää mm. Nato-Liisa-Jaakon­saari, kun kansa ei tiedä mikä on kansan hyväk­si. Mitenkähän käy Liisan retori­ikan EU-par­la­men­tis­sa, kun pitää toilas­ta lon­toon tai pari­isin kielel­lä, että “tässä on nyt val­u­vi­ka” tai jotain muu­ta has­sua, pop­ulis­tista ja ker­toa että Atlant­tin Liitoon halu­taan vaik­ka ei olla Atlant­tia nähtykään.

  9. Tämä ei ole ener­giaan liit­tyvä keskustelu, mut­ta heitän nyt kuitenkin vas­takysymyk­sen: kuin­ka kestäväl­lä poh­jal­la kaupun­gin elämä voi olla, jos sen käyt­tämästä ener­gias­ta vain 12 pros­ent­tia on päästö­va­paa­ta? Kivi­hi­ili on ollut luon­nolli­nen raa­ka-aine Helsin­gin ener­giantuotan­toon, mut­ta vähitellen se on kestävän kehi­tyk­sen nimis­sä kor­vat­ta eri­laisil­la uusi­u­tu­van ener­gian muodoil­la. Toivon mukaan vihreät olisi oma­l­ta osaltaan vauhdit­ta­mas­sa tätä kehi­tys­tä, kuten kun­nal­lis­vaalio­hjel­mas­saan lupa­si­vat; ohjel­mallise­na tavoit­teena hiilid­iok­si­di-päästö­jen puolit­ta­mi­nen vuo­teen 2030 men­nessä sekä tuulivoimaloiden rak­en­t­a­mi­nen ja bioen­er­giantuotan­non kehit­tämi­nen. Sanal­lakaan ohjel­mas­sa ei puhuta hiilivoiman ener­giate­hokku­ud­es­ta. Poli­it­tis­es­ti uskot­tavaa olisi näi­den tavoit­tei­den toteut­ta­mi­nen, mihin toisek­si suurim­man puolueen ase­ma antaa hyvät lähtökohdat.

    Tähän käytän­nön toteut­tamiseen liit­tyy myös vihrei­den mah­dol­lisu­us nous­ta merkit­täväm­mäk­si ja ennen kaikkea pysyväk­si poli­it­tisek­si tek­i­jäk­si. Vihreät on alku­jaan läht­enyt ekol­o­gise­na liik­keenä haas­ta­maan per­in­teistä puoluer­aken­net­ta, ja nos­tanut esi­in uusia teese­jä mm. sosi­aal­i­tur­van uud­is­tamis­es­ta. Sanoma on ollut sisäl­lötään hyvä ja se on onnis­tunut puhut­tele­maan monia ihmisiä, eli liik­keelle on ollut selkä tilaus. Seu­raa­va askel on kuitenkin uud­is­tus­sanoman saat­ta­mi­nen käytän­töön, jos­sa onnis­tu­mi­nen on vihreille tärkeää.

  10. Olen itse seu­ran­nut poli­ti­ikkaa kym­meniä vuosia sieltä Kekkosen ajoista läh­tien. Poli­ti­ik­ka on Suomes­sa ollut aika erikoista. Kekkosen aikana meil­läkin oli demokra­tia, huom. näin muuten oli, vaik­ka sitä ei uskoiskaan. Se vain oli sil­loin vähän eri taval­la määritel­ty. Nyt se on toisel­la taval­la määritel­ty 😉 Tämän ajan poli­it­tises­sa elämässä on se ongel­ma, että puoluei­den olisi pitänyt kuun­nel­la kansaa jo vuosia vuosia sit­ten. Joka vaalien kestovir­si on ollut kun äänestyspros­ent­ti putoaa ja nukku­vien puolueen kan­na­tus lisääntyy.

    Puolueet ovat olleet laisko­ja tekemään asialle mitään ja ihmiset ovat menet­tämässä ja menet­täneetkin jo luot­ta­muk­sen, kun ei ole vuosi­in näyt­tänyt ole­van aitoa tah­toa muut­tumiseen kansan­läheisem­mäk­si ja kuuntelevammaksi.

    On ollut aika moista poli­it­tista ylim­ielisyyt­tä, että demokra­ti­aa pide­tään jotenkin itses­tään­selvyytenä. Vaaleis­sa kansalais­ten äänet ovat olleet liian halpo­ja, nyt niiden hin­ta on selvästi nous­sut ja tässä per­in­teiset puolueet alka­vatkin olla vaikeuksissa.

    Demokra­ti­as­sa äänestäjien kan­nat­taa todel­lakin välil­lä vähän nukkuakin jos muu ei auta rav­is­tele­maan demokra­t­ian perus­tuk­sia sil­loin, kun ollaan vääräl­lä tiel­lä. Nyt on tul­lut vai­h­toe­hto­ja, ettei tarvitse nukkua.

    Ollessani EU-vaal­i­työssä puolueemme teltalle tuli eräs van­hempi mies polkupyörän kanssa kanssani keskustele­maan. Tämä her­ra jäi mieleeni, monien muiden keskustelu­jen joukos­ta. En aivan saanut selvää kan­nat­tiko hän mei­dän puoluet­ta, mut­ta oli selvästi hyvin iloinen, kun puolueemme on pistänyt Suomen poli­it­tisel­la ken­täl­lä toimivien per­in­teis­ten val­ta­puoluei­den pakan sekaisin pahem­man ker­ran. Sitä hän nau­rek­seli ihaillen use­aan otteeseen. Tässä jol­lakin taval­la kitey­tyi tämä nykyi­nen poli­it­ti­nen tilanne. Suuret ja muutkin per­in­teiset puolueet nukah­ti­vat pahem­man kerran.

    Istu­in tässä puolisen vuot­ta sit­ten työni puoles­ta erään kon­sultin jär­jestämässä tilaisu­udessa, jon­ka tarkoituk­se­na oli val­men­taa muu­tok­seen, kun työ­nan­ta­jani markki­na-alueel­la on tapah­tunut ja tapah­tu­mas­sa kil­pailu­ti­lanteessa muu­tok­sia. Kon­sultin pääsanoma oli siinä, että pitäisi varoa nukah­ta­mas­ta omaan onnel­liseen tyy­tyväisyy­teen ja saavutet­tuun ase­maansa, kos­ka markki­noil­la kil­pailu­ti­lanne elää kokoa­jan ja ase­man hor­jut­ta­jat ovat kokoa­jan akti­ivisia. Tähän ei ole ilmeis­es­ti oikein poli­ti­ikas­sa totut­tu, kun per­in­teiset suuret puolueet ovat jaka­neet suurim­man osan äänistä. Ei ole tarvin­nut olla valp­paana ja kuun­nel­la. Nyt tilanne on muut­tumas­sa selvästi.

  11. “Liikku­va äänestäjä on demokra­t­ian ritari”

    En tiedä kuka näin on sanonut. Mutat siinä on paljon totu­ut­ta. Ei vika ole demarei­den ja vasemm­si­toli­iton jalos­sa sanomasa vaan msi­inä , että johtio kuuntlee vain itseään ja uskoo puoluet­taan jalom­makis kuin mitä se todel­lisu­udessa on. — Jos tekee hom­mansa huonos­ti, niibn hom­mat loppuvat.

  12. Tun­tuu, että suurim­mat puolueet Suomes­sa ovat jo pitkään olleet pääo­man, maaseudun ja työn­tek­i­jöi­den etu­jär­jestöjä, joista on totut­tu äänestämään sitä, mikä tun­tuu omaa ase­maa eniten paran­ta­van. Tähän­hän vihreät ovat tuoneet miel­lyt­tävää vai­htelua; lyhyen tähtäi­men oman edun tavoit­telun sijaan jotain kestävämpää.

    Mut­ta kyl­lä se on vaikeaa olla lib­er­aali Suomes­sa, kun jokainen annet­tu ääni tukee samal­la joko kon­ser­vati­ive­ja, trak­tor­e­i­ta tai vihreää utopiaa.

  13. Osmo: “Opit­tu on: joskus vihre­itäkin pidet­ti­in pop­ulis­teina, eikä aina täysin syytä, mut­ta enää kukaan ole syyttänyt.”

    Syytetään sit­ten. Pop­ulis­mia on use­am­paa lajia, ei vain kansal­lis­mielistä pölhöpopulismia.

    Vihrei­den ydin­voimakan­nat ovat olleet ja ovat laa­jalti edelleen pop­ulis­tisia (liioit­telu­un ja peloit­telu­un poh­jaavia, laa­jem­mista asi­ay­hteyk­sistä ja ver­tailuista irroitet­tu­ja, itseisarvollisia).

    Vihrei­den maa­han­muut­toa koske­vat julk­i­lausumat ovat tavan­mukaan väis­telleet kan­nan­ot­toa vaikeisi­in kysymyk­si­in. Islamin yhtey­dessä val­tavir­tais­es­tikin esi­in­tyviä län­si­maiseen arvopo­h­jaan sopi­mat­to­mia arvo­ja ei ole nos­tet­tu esille, niitä on pikem­minkin vähätel­ty ja yritet­ty kieltää. Sel­l­aiset alati tois­tu­vat sisäl­löt­tömät fra­a­sit kuten “en finne igen” tai “Suomen ei tarvitse tois­taa muiden virheitä” voi myös lukea surut­ta populismiksi.

    Fem­i­nis­te­jä on houkutel­tu pop­ulis­tisel­la retori­ikalla vihrei­den äänestäjik­si. Sukupuolen, sukupuo­li­vaiku­tusten, lasika­ton (jne.) jatku­vaa esil­lä pitämistä on tehty enem­män retorisin kuin asi­apo­h­jaisin perustein. Ei kai kukaan oikeasti kuvit­tele, että esim. jos­sain kaupung­in­val­tu­us­tossa oikeasti ruvet­taisi­in arvioimaan kaiken päätök­sen­teon sukupuo­li­vaiku­tuk­sia, mikä edus­taisi jär­jetön­tä byrokra­ti­aa ja ener­gian ja resurssien (työa­jan) tuhlausta.
    Vihreil­lä ei ole mitään muista puolueista selkeästi erot­tuvia keino­ja tar­jo­ta fem­i­nis­teille konkreet­tista päätök­sen­te­ol­lista vastet­ta, silti vihrei­den äänestäjistä läh­es joka toiselle keskeinen äänestyspe­ruste on se, että hei­dän äänestämän­sä ehdokas on nainen asi­akysymyk­sistä viis.

    Ilmastopop­ulis­te­ja vihreät ovat myös olleet, aivan selvästi. “Tutkimus­tu­lok­sista” (lue: pro­jek­tioista) esim. Vihreässä Lan­gas­sa on nos­tet­tu tavan­mukaan esille kaikkein raflaav­impia, katas­tro­faal­isimpia, suur­in­ta tuhoa ennus­tavia. Korkeimpia läm­pöti­lan­nousu­ja, eniten myrskyjä, eniten kuiv­u­ut­ta pro­jek­toivia ennusteita.
    Vihrei­den ilmastopoli­it­ti­nen ohjel­ma vuodelta 2004, vaikkakaan sel­l­aise­na tek­sti­mas­sana nyt tuskin käy itsessään pop­ulis­mista, kuvas­taa kuitenkin sitä asen­teel­lista lähtöko­htaa, jos­sa vas­tauk­set tiede­tään jo ennen kysymistä, ja laa­jas­ta lähdeaineis­tos­ta pyritään valikoimaan (ilman tähän valikoin­ti­in edel­lytet­tyä tieteel­listä pätevyyt­tä) kaikkein eniten omaa jo ennal­ta asetet­tua kan­taa tuke­via tutkimus­tu­lok­sia. Uusi­u­tu­vat pyritään kuvaa­maan mah­dol­lisim­man edullisi­na, mah­dol­lisim­man paljon työ­paikko­ja tuov­ina jne. ja tämä esitetään jotenkin objek­ti­ivise­na ja neu­traali­na kan­tana, vaik­ka todel­lisu­udessa se edus­taa tutkimu­saineis­ton yhtä valikoitua ääri­laitaa. Ohjel­mas­sa esite­tyt arviot ydin­voiman maakaa­sua vas­taav­ista CO2-päästöistä ovat 25 vuo­den takai­sista, jo kauan sit­ten kumo­tu­ista, mar­gin­aal­i­sista tutkimuk­sista. Se kuvaa yleisem­min koko ilmastopoli­it­tista ohjelmaa.
    Vihreät puhues­saan esim. tuulivoiman poten­ti­aal­ista, työ­paikoista, kus­tan­nuk­sista, lainates­saan sanas­ta sanaan tuulivoiman lob­barei­den lupauk­sia (mikä ydin­voiman kohdal­la olisi täysin rikol­lista), ovat kyl­lä erään­laisen pop­ulis­min, ja omien tun­nepo­h­jais­ten vakau­musten­sa hyväi­lyn, eivätkä suinkaan objek­ti­ivi­su­u­teen pyrkivän poli­ti­ikan­teon asialla.

    Pop­ulis­mia ovat myös olleet vihrei­den jatku­vat ja tois­tu­vat puheet avoimes­ta kansalaisy­hteiskun­nas­ta, vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sien lisäämis­es­tä, äänestäjien kuun­telemis­es­ta, kansanäänestyk­sistä ja suo­ran demokra­t­ian lisäämis­es­tä. Osmo on niitä hyvin har­vo­ja vihre­itä kenel­lä on ylipään­sä ollut kiin­nos­tus­ta dialo­gin käymiseen poli­it­ti­sista kysymyk­sistä van­ho­jen puolueen sisäis­ten, tai val­tapoli­ti­ikan rak­en­tei­den ohitse.

    Vihrei­den koti­maan ympäristön­suo­jelus­ta (met­sät, suot jne.) on myös tul­lut pop­ulis­tista sil­loin kun se ei ole kokon­aan sivu­utet­tua (kuten yhä lisään­tyvänä tapana on, nyt kun ekovihreät ovat puolueesta ajau­tuneet pitkälti sivu­un). Koi­jär­ven 30-vuo­tismuis­telmis­sa oli paljon itseko­ro­tuk­sen henkeä ainakin niis­sä jutuis­sa mitä itse lehdis­tä luin. Toivon, että olisi myös selkeäm­min mainit­tu, että Koi­järvi-liike lop­ul­ta epäon­nis­tui tavoit­teessaan, kos­ka riit­täviä poli­it­tisia resursse­ja ei koskaan saatu kasaan jär­ven entisöimisek­si, eikä Koi­järvi nykyään mah­du edes 100 tärkeim­män suo­ma­laisen lin­tu­jär­ven joukkoon.
    Joten kun vihreät näil­lä teemoil­la yrit­tävät rat­sas­taa osana esim. laa­jem­paa vaalitem­ati­ikkaa, se on pitkälti kat­tee­ton­ta, kos­ka näistä asioista eivät val­tavir­taiset vihreät vaikut­ta­jat ole juuri julk­isu­udessa meteliä pitäneet.

    Sit­ten on mon­en­laisia laskel­moitu­ja, pienem­piä yksit­täisiä esimerkke­jä pop­ulis­mista. Kuten se, että, väitän, ainakin n. puo­let vihreistä oli­si­vat kannabik­sen valmi­ita lail­lis­ta­maan, jos poli­it­ti­nen ilmapi­iri olisi sille suo­tu­isampi, mut­ta nykyisessä tilanteessa asian rehellis­es­ti ja näkyvästi esille nos­ta­va ehdokas olisi anark­isti­nen sabotööri vaik­ka ei sitä oikeasti olisikaan.

    Vihrei­den EU-vaal­i­main­on­ta oli hyvin pop­ulis­tista ja raflaavaa. Näkyvien yhteis­main­os­ten sanoma­ton ja poli­ti­ika­ton sisältö oli näp­päriä Bob Helsin­ki ‑henkisiä sukkeluuksia.
    Kyse ei myöskään ole yksit­täis­es­tä ilmiöstä, vaan laa­jem­mas­ta kehi­tys­su­un­nas­ta, jos­sa imago­markki­noin­ti on nouse­mas­sa keskeisek­si, ja mm. poli­it­tisen uuskie­len käyt­tö lisään­tyy. Vihrei­denkin mielestä asioi­ta pitää tehdä “aidosti”, “oikeasti”. On aidosti välitet­tävä, aidosti vähen­net­tävä köy­hyyt­tä tai muu­ta täl­laista, joka poli­it­tises­sa dial­o­gis­sa on retori­nen, asi­a­sisäl­lötön tehokeino.

    Poli­ti­ikan yleis­lu­onne on hyvin pop­ulisti­nen, eivätkä vihreät suinkaan ole sen todel­lisu­u­den yläpuolel­la vaan siinä mukana aivan siinä mis­sä kaik­ki muutkin.

  14. Arto Tuki­ainen:
    Keskus­ta on edelleen suo­ma­laishenk­i­nen maaseu­tupuolue, joka kan­nat­taa alueel­lis­tamista. Vihreil­lä ei voi olla paljonkaan tekemistä täl­lais­ten han­kkei­den kanssa.

    Samaa mieltä. Kaipaisin kuitenkin vihreil­ta huo­mat­tavaa terästäy­tymistä maakun­tien asiois­sa, jois­sa kepul­la läh­es täy­delli­nen monop­o­li. Minus­ta vihrei­den tulisi pystyä esit­tämään uskot­ta­va vai­h­toe­hto keskus­tan haitalliselle alue­poli­ti­ikalle, jol­la pystyt­täisi­in anta­maan toivoa ja parem­pia tule­vaisu­u­den­näkymiä kui­h­tu­vien maakun­tien ahdin­gos­sa oleville ihmisille. Lisäk­si puolue tarvit­sisi lisää näkyviä poli­itikko­ja pääkaupunkiseudun ulkop­uolelta, jot­ka myös habituk­seltaan puhut­tel­e­vat maakun­tien ihmisiä. Cron­ber­gin esimerk­ki on osoit­tanut, että vihrei­den on mah­dol­lista pär­jätä myös suurten kaupunkien ulkopuolella.

  15. Struwwelpeter: “Tun­tuu, että suurim­mat puolueet Suomes­sa ovat jo pitkään olleet pääo­man, maaseudun ja työn­tek­i­jöi­den etu­jär­jestöjä, joista on totut­tu äänestämään sitä, mikä tun­tuu omaa ase­maa eniten parantavan.”

    Noin­han asi­at oli­vat sil­loin, kun esimerkik­si eduskun­tavaalien äänestyspros­en­tit oli­vat 4/5. Nythän ne ovat tipah­ta­neet 3/5 tienoille. Mielestäni tuo kiin­nos­tuk­sen puute johtuu siitä, ettei äänestämisel­lä kat­so­ta ole­van yhteyt­tä arkitodellisuuteen.

  16. az, muis­te­len luke­neeni tuon mainit­se­masi vihrei­den paperin päästö­jen vähen­nyskeinoista, ja minus­takin sitä vaivasi valikoi­va tekno-opti­mis­mi eli kaikissa uusi­u­tu­vis­sa, vähän ener­giaa käyt­tävis­sä teknolo­giois­sa ei ollut mitään ongelmia, rajoituk­sia, tms. mitä nyt oikeasti ihan mis­sä tahansa teknolo­gias­sa on. Sitä taus­taa vas­ten että vihreat on sään­nöl­lis­es­ti, ja mielestäni järkevästi, ollut nimeno­maan se poruk­ka joka varoit­telee teknolo­gioiden riskeistä ja käytän­nön ongelmista tämä on vähin­tään erikoista.

    Mut­ta sit­ten taas toisaal­ta, pop­ulis­mi on suh­teel­ista. Niiden samo­jen vaalien alla joka ikisen muun puolueen ener­giakan­nan­otot oli kafkaa malli­in hal­pa sähkö ja päästö­jen vähen­tämi­nen samas­sa lauseessa, ilman mitään keino­ja, laskelmia, tms. ja muutenkin kaikkea kivaa kaikille.

  17. Yli­maa on aivan oike­as­sa siinä, että ener­giakysymys­ten selvit­tämi­nen taitaa olla tulev­ina vuosi­na Helsin­gin paikallispoli­ti­ikan ykkö­sai­he. Saa­pa nähdä miten vihreät ori­en­toitu­vat. Seu­raamme tilan­net­ta kuin haukat.

  18. Jotenkin niin hert­taista kun Ozmo epäilee muiden puoluei­den kykyä kek­siä ratkaisu­ja ongelmi­in. Tähän asti Virhei­den ratkaisut, siis sel­l­aiset ratkaisut jot­ka pois­ta­vat ongel­man, ovat olleet todel­la vähissä. Itse asi­as­sa Virhei­den saavu­tuk­set ovat jääneet suurin piirtein kaikkien asioiden vas­tuk­seen ja kaikin puolin tuhoisan poli­ti­ikan edis­tämiseen. No joo, onhan niitä ehdo­tuk­sia tietysti tul­lut tyyp­piä: kiel­letään autot niin ei tule liiken­nekuolemia jne.. 

    Mitä taas tulee kan­natuk­sen kasvu­un niin onhan täysin selvää että medi­an 24/7 viher­pup­pupro­pa­gan­da tehoaa niihin tun­neä­lykkäimpi­in äänestäji­in ja sik­si kan­na­tus on jopa yhden %-yksikön suurem­pi kuin pop­ulisti-nazi-puolue-per­su­jen. No kun­han rom­ah­ta­va talous pakot­taa siivoa­maan vähän nurkkia kaiken maail­man turhan­lässyt­täjistä, niin kyl­lähän se tei­dänkin kan­na­tus palau­tuu euroop­palaiselle 1–4% tasolle. Mut­ta ehkä joukkon taso para­nee sil­loin ja se luon­non­suo­jelukin alkaa taas kiinnostamaan 😉

  19. “Maa­han­muut­toon myön­teis­es­ti suh­tau­tu­vien on lähdet­tävä keskustelu­un mukaan myön­täen ongel­mat, sil­lä moni kokee aidosti maa­han­muu­ton uhkasi. Hyssyt­tevä litur­gia vain hyödyt­tää populisteja.”

    Katainenkin kovasti halusi avoin­ta keskustelua aiheesta. Kyynis­es­ti voisi ajatel­la, että eri tahoil­la ollaan pääasi­as­sa huolis­saan äänistä, eikä niinkään niistä ongelmista. Eri puolue­toimis­tois­sa sit­ten mietitään päät punaisi­na miten ongelmista pitäisi puhua eikä niinkään miten ne ongel­mat ratkaistaan. 

    Täl­lä het­kel­lä suo­ma­lainen poli­ti­ik­ka on sitä, että kun kansalaiset ilmai­se­vat tyy­tymät­tömyyt­tään vaaleis­sa ryhdytään miet­timään kuin­ka kansalaisille pitäisi puhua, jot­ta he ymmärtäi­sivät äänestää oikein kos­ka “viestiä ei ole onnis­tut­tu saa­maan per­ille” tms. Niin kauan kun läh­estys­mi­ta­pa on tuo, pop­ulis­mi tulee keräämään ääniä.

  20. Arto Tuki­ainen: “ener­giakysymys­ten selvit­tämi­nen taitaa olla tulev­ina vuosi­na „, poli­ti­ikan ykkösaihe.”

    Itse luulen vah­vasti, että nuo ener­giakysymyk­set ovat juuri se aihe, joka tulee ole­maan vihrei­den kompastuskivi. 

    Erk­ki Tuomio­ja kehot­ti demare­i­ta ole­maan peesaa­mat­ta ketään. Nuo ener­giakysymyk­set lienevät molem­millekin vasem­mistop­uolueille juuri sel­l­aisia aihei­ta, jois­sa ei kan­nat­taisi peesa­ta vihre­itä. Seu­raa pian eksymi­nen ja suo­hon uppoami­nen. (Peesaushan on suunnistustermi.)

  21. Rot­wang: “Minus­ta vihrei­den tulisi pystyä esit­tämään uskot­ta­va vai­h­toe­hto keskus­tan haitalliselle alue­poli­ti­ikalle, jol­la pystyt­täisi­in anta­maan toivoa ja parem­pia tule­vaisu­u­den­näkymiä kui­h­tu­vien maakun­tien ahdin­gos­sa oleville ihmisille.” 

    On hiukan kohtu­u­ton­ta odot­taa, että vihreät esit­tävät upei­ta tule­vaisu­u­den­näkymiä maakun­tien ihmisille — tai muillekaan. Keskus­ta yrit­tää kovasti, mut­ta kyseessä on aika usein teko­hen­gi­tys. Olisi tun­nustet­ta­va, että kaikille ei ole kaikkial­la mitään taloudel­lis­es­ti hyödyl­listä tekemistä. Tilanne ei ole miel­lyt­tävä, eikä se kau­nis­telul­la parane.

  22. Vielä ilmas­to- ja energiapopulismista.

    Luin tuon edel­lä maini­tun vihrei­den ilmastopoli­it­tisen ohjel­man aikanaan use­am­man ker­ran lävitse, ja tutus­tu­in myös lähdeviitteisiin.

    Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseisen ohjel­man olisi koon­nut Oras Tynkky­nen, en muista mainit­ti­inko se jos­sain viral­lis­es­tikin, mut­ta kuu­lop­uhei­den mukaan ainakin. Osmo voinee tarken­taa, onhan ohjel­man kevääl­lä 2005 allekir­joit­tanut ja hyväksynyt vihrei­den eduskuntaryhmä.

    Kulunei­den 4–5 vuo­den aikana keskustelu, tutkimus ja tietämys on men­nyt merkit­tävästi eteen­päin ja ohjel­ma kaipaisi jo tästä syys­tä päivit­tämistä, vaik­ka sen muut puut­teet jätet­täisi­inkin huomiotta.

    Kööpen­ham­i­nan ilmas­tokok­ouk­sen vuon­na olisi peräti out­ua, jos vihreät eivät nyt vih­doin ja viimein tuo­ta ohjel­maansa päivit­täisi ajan tasalle. Ehkä täl­lainen työ on jo käynnissä?

    Pidem­män aikavälin uskot­tavu­u­den kannal­ta olisi hyvä täl­lä ker­taa muis­taa virhe­mar­gin­aalit, epä­var­muustek­i­jät ja perustel­lusti eriävien näkökan­to­jen huomioiminen. 

    Lop­ul­ta­han kysymys on pohjim­mil­taan kus­tan­nusarvioista. Tuon vihrei­den ohjel­man julis­tuk­sen mukaan uusi­u­tu­vi­in siir­tymi­nen ei tulisi mak­samaan yhteiskun­nalle käytän­nössä yhtään mitään ylimääräistä ja täten vain hölmöys estää meitä mas­si­ivis­es­ti investoimas­ta uusi­u­tu­vi­in nyt ja heti.

    Ilmastopop­ulis­mil­la on sikäli lyhyet jäl­jet, että kuten kävi ensim­mäisen sukupol­ven biopolt­toainei­den kohdal­la — joi­ta vihreät vielä hie­man aikaa sit­ten lob­ba­si­vat — vir­hearvioiden sattues­sa lasku seu­raa perästä.

    Eri­tyis­es­ti tuuliener­gian voi hyväl­lä syyl­lä epäil­lä ole­van mah­dol­lis­es­ti tuon kaltaisen het­teikön, ja todel­lisu­udessa kus­tan­nuk­set ja ener­giansaan­ti­var­muus osoit­tau­tu­isi­vatkin vähem­män ruusu­isik­si kuin julis­tuk­sis­sa luvattiin.

    Näin voi hyväl­lä syyl­lä olet­taa ole­van esimerkik­si myös CO2:n tal­teeno­ton, super­gridin toim­intavar­muu­den ja seu­raa­van sukupol­ven aurinkoen­er­gian (johon on nykyisel­lään sysät­ty kaikkein suurim­mat odotuk­set) kohdalla.
    Biopolt­toainei­den lisäk­si laa­jo­ja ongelmia tiede­tään var­muudel­la jo aiheutuneen mm. ilmaläm­pöpumpuista jot­ka eivät ole toim­i­neet kuten luvat­ti­in (tutkimus Ruot­sista), puuläm­mit­tämis­es­tä (lisään­tyneet tilas­tol­lis­es­ti keuhko­sairauk­sia, syöpää, ennenaikaisia kuolemia aiheut­ta­vat pien­hiukkaspäästöt), tuulimyl­ly­jen sijoit­tamis­es­ta (lähiseudun asukkaiden asum­is­mukavu­us, stressaantuminen).

    Olisi vihreiltä poli­it­ti­nen pio­neer­i­työ tuot­taa pohdit­tu ja ana­lyyt­ti­nen ilmastopoli­it­ti­nen ohjel­ma, joka laa­ja-alais­es­ti pohtisi monia täl­laisia ongel­mako­htia ja pyrk­isi tekemään niiden poh­jal­ta laa­jas­ta lähdeaineis­tos­ta (aiem­min valikoiden poim­i­tun lähdeaineis­ton sijaan — yht­enä esimerkkinä sokea usko Stern­in raport­ti­in vs. myös Stern­in raportin ver­tais­arvioidun kri­ti­ikin huomioimi­nen) mon­isy­isiä ja debaatille avoimia johtopäätöksiä.

    Nykyisen tilan jatkues­sa on täysin selvää, että vihreät ovat ilmas­to- ja ener­giapoli­ti­ikan pop­ulis­te­ja, jot­ka lupaa­vat hyvää, hal­paa, työ­paikko­ja syn­nyt­tävää, vien­ti­t­u­lo­ja tuo­vaa ja kaiken lisäk­si puh­das­ta ja vähäpäästöistä (kuka sel­l­aista nyt ei halu­aisi, where’s the catch?), johon vain muiden puoluei­den päät­täjien tietämät­tömyys ja jääräpäisyys estää meitä siir­tymästä, tietois­es­ti kaik­ista oman näkökan­tansa mah­dol­li­sista ongel­mako­hdista sekä real­is­min puu­tok­sista vai­eten, ja niiden konkreet­tis­es­ti ilmaantues­sa niitä vähätellen tai näkökan­tansa kri­itikoi­ta leimaten.

  23. Euroopan ja vasem­mis­ton tari­na ei ehkä vielä ole lopus­sa. Ensin on kuitenkin ymmär­ret­tävä, että köy­hien ja luon­non asi­aa voidaan edis­tää kahdel­la aivan vas­takkaisel­la taval­la. Olen­nainen jakolin­ja ei kul­je oikeis­ton ja vasem­mis­ton välil­lä vaan vasem­mis­ton sisällä. 

    Ensik­si voidaan ajatel­la, että köy­hiä aute­taan ja luon­toa säästetään organ­isoi­tu­mal­la poli­it­tisek­si voimak­si, joka pyrkii ylhäältä päin ohjaa­maan talout­ta suo­tu­isam­mak­si köy­hille ja luon­nolle. Tehdään lake­ja ja määräyk­siä, joil­la siir­retään rikkaiden hal­lit­semia omis­tuk­sia, tuotan­to-oikeuk­sia ja työ­suhtei­ta vasemmiston/luonnonsuojelijoiden hallintaan. Säädel­lään kau­pankäyn­tiä ja tiedonväl­i­tys­tä vasem­mis­ton ja luon­non eduk­si, verote­taan rikkai­ta ja kulu­tus­ta ja ohjataan varo­ja köy­hille ja luon­non suo­jelu­un. Ylhääl­lä suun­nitel­laan, luokitel­laan ja säädellään.

    Tämä val­las­ta ja johta­ju­ud­es­ta tais­tel­e­va vasem­mis­to on nyt tul­lut tien­sä päähän. Se on yksinker­tais­es­ti vain hävin­nyt poli­it­tisen tais­telun taloudel­lis­ten etu­jen aja­jien johta­jia ja joukko­ja vas­taan. Niin kauan kuin rahal­la voidaan ostaa poli­it­tisia päätök­siä ja taloudel­lisia etu­ja, köy­hät ja luon­non­suo­jeli­jat pysyvät väistämät­tä syr­jit­tynä osa­puole­na ja pienistä voitoista huoli­mat­ta suuri lin­ja ete­nee suurten talous­mah­tien suurten yri­tys­ten etu­jen osoit­ta­mal­la tiellä. 

    Toisek­si voidaan ajatel­la, että köy­hiä aute­taan anta­mal­la jokaiselle mah­dol­lisim­mat tas­a­puoliset mah­dol­lisu­udet elämiseen, työn­tekoon ja vauras­tu­miseen. Ja luon­toa aute­taan parhait­en pienen­tämäl­lä ihmis­ten tarvet­ta hyö­dyn­tää luon­toa vain voit­taak­seen toisen­sa val­tak­il­pailus­sa. Tämä on tasa-arvoon tähtäävää vasem­mis­to­laisu­ut­ta ja sen kan­ta­va idea on se, että mitä tasa-arvoisem­pi yhteiskun­ta on, sitä pienem­piä ovat val­lal­la voitet­ta­vat edut, sitä vähem­män ener­giaa kuluu val­las­ta tais­telemiseen ja sitä pienem­pi paine myös luon­toon kokon­aisu­udessaan kohdistuu. 

    Kun val­las­ta tais­tel­e­va vasem­mis­to­laisu­us on arvostanut vah­vaa johta­ju­ut­ta, puolueen yli­val­taa, salaista päätök­sen­tekoa, toisi­na­jat­telijoiden vain­oa ja sen­su­uria, tasa-arvolle rak­en­ta­va vasem­mis­to­laisu­us on kan­nat­tanut demokra­ti­aa, yleistä ja yhtäläistä äänioikeut­ta, avoin­ta hallintoa ja sananvapautta. 

    Nyt tasa-arvoinenkin vasem­mis­to­laisu­us on ajau­tunut vaikeuk­si­in, kos­ka sen vaiku­tus­pi­iri on ollut vain kansalli­nen. Globaalil­la tasol­la, joka on lop­ul­ta määräävä, vasem­mis­tol­la ja yleen­sä poli­ti­ikalla on kak­si teo­reet­tista mah­dol­lisu­ut­ta ede­tä. Voidaan tähdätä maail­man­laa­juiseen poli­it­tiseen demokra­ti­aan, jonkin­laiseen demokraat­tis­es­ti valit­tuun maail­man­hal­li­tuk­seen, joka ylhäältä ohjaa talout­ta. Tai voidaan tähdätä maail­man­laa­juiseen taloudel­liseen demokra­ti­aan, jol­loin sil­lä tarkoite­taan talouden tasa-arvoa, yleistä ja yhtäläistä osto-oikeut­ta samas­sa mielessä kuin poli­ti­ikan yleinen ja yhtäläi­nen äänioikeus. Se tarkoit­taa kan­sain­väliselle kau­palle sään­töjä, jot­ka ovat johdet­tavis­sa peri­aat­teesta, jon­ka mukaan mikään yri­tys ei saa suosia eikä syr­jiä ketään osta­jia. Jokaisen raha on yhtä arvokas­ta aivan kuten demokraat­tises­sa poli­ti­ikas­sa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Tästä seu­raa mm. sel­l­aisia vaa­timuk­sia kuin tuot­tei­ta ja hin­to­ja koske­va avoimuus, kir­jan­pito­jen julk­isu­us, yksin­myyn­tioikeuk­sien pätemät­tömyys ja tietei­den, taitei­den ja keksin­tö­jen kau­pal­li­sista yksi­noikeuk­sista luop­umi­nen, ker­ta­mak­su­un siirtyminen.

    Kaik­ki päämääriä, joi­ta jo siel­lä tääl­lä varovasti läh­estytään, jot­ta talouden hyödyt jakau­tu­isi­vat tasaisem­min maail­maan. Jos vasem­mis­to tosis­saan halu­aa tehdä jotain köy­hien ja luon­non puoles­ta, se ottaa tehtäväk­seen koo­ta kaik­ki nämä nyt hajal­laan ole­vat pyrkimyk­set yhteen saman tasa-arvon aat­teen alle.

  24. @ Arto Tukiainen:
    Ei kaupungis­tu­misen isoa vir­taa voi pysäyt­tää, eikä pidä yrit­tääkään, mut­ta jotain var­maan kuitenkin on tehtävis­sä maakun­tienkin kehit­tämisek­si. Nyt tilanne on se, että tuol­la areenal­la ain­oana häärää kepu, jon­ka toim­inta on pahaa kat­sot­tavaa. Sen poli­ti­ik­ka on nimeno­maan pitkälti sitä lyhyen tähtäi­men teko­hen­gi­tys­tä. Sosi­aal­i­tur­van puolel­la Vihreät ovat tehneet inno­vati­ivista poli­ti­ikkaa. Kun demar­it ovat lait­ta­neet pään pen­saaseen ja jääneet roikku­maan kynsin ham­pain kiin­ni rak­en­ta­maansa hyv­in­voin­ti­val­tioon, Vihreät ovat tun­nus­ta­neet reali­teetit ja läht­e­neet kehit­tämään uusia keino­ja. Kaipaisin saman­laista otet­ta alue­poli­ti­ikkaan. Hyviä kehi­tysko­htei­ta voisi­vat olla esim. maakun­takeskuk­set, tur­is­mi, mon­imuo­toinen pienyrit­täjyys (jota perus­tu­lo tuk­isi) ym. Jos Vihreät oikeasti halu­a­vat suurek­si yleis­puolueek­si, tämäkin dimen­sio tulisi ken­ties ottaa vahvem­min mukaan. Tämä asia nimit­täin kos­ket­tavaa todel­la suur­ta ihmisjoukkoa.

  25. az, ympäristön­suo­jelun haaste ylipään­sä on se, että se-on läpeen­sä tieteel­listä ja teknistä. Jonkun itämeren rehevöi­tymisen näkee vielä pal­jaal­la silmäl­lä, mut­ta ei sen syitä, ja varsinkin ilmas­ton­muu­tok­sen kanssa sekä syy että ilmiö itse perus­tu­vat täysin tutkimuk­seen. Ja tieteelli­nen tieto elää koko ajan. Ratkaisut taas on pitkälti teknolo­giaa, usein elinkaaren­sa alku­vai­heessa ole­vaa, eli sen lop­ullis­es­ta toimivu­ud­es­ta tai kus­tan­nuk­sista on vaikea sanoa mitään var­maa. Pienetkin inno­vaa­tiot voivat paran­taa merkit­tävästi ko. tekni­ikan kil­pailukykyä, tai sen kil­pail­i­jan. Esimerkik­si kel­lu­vat tuulivoimalat ilmeis­es­ti leikkaisi­vat rajusti avomerivoimaloiden rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia, toisaal­ta jos tal­teenote­tul­la hiilid­iok­sidil­la kek­sit­täisi­in jotain laa­jamit­taista hyö­tykäyt­töä niin tuos­ta tekni­ikas­ta tulee ker­ta­heitoil­la houkutteleva.

    Yllä olev­as­ta seu­raa että vihrei­den ja ylipään­sä ympäristöstöstä puoluekan­taan kat­so­mat­ta huolestunei­den tulee olla älyl­lis­es­ti jous­tavia ja ket­ter­iä. Tämä on vaikeaa, mut­ta toisaal­ta rokot­taa dog­maat­tisu­ut­ta vas­taan. Takinkään­tösyytök­siä sataa ja niihin ain­oa oikea vas­taus on Key­nesin: kun tosi­asi­at muut­tuu, niin minä muu­tan mielipi­det­täni, mites sinä? Esimerkik­si jät­teen­polt­toa tulikin vas­tus­taa, mut­ta nyt­tem­min polt­totekni­ik­ka on kehit­tynyt puh­taam­mak­si. Ydin­voimas­takin voi ja saa muut­taa mieltään, se riip­puu ihan siitä mihin ydin­voi­mate­knolo­gia kehittyy.

    Kuitenkin, (Suomen) vihrei­den ener­giao­hjel­man ydin näyt­tää minus­ta ole­van ener­giankäytön tehost­a­mi­nen, mihin min­ul­la ei ole mitään huo­mautet­tavaa. Ener­gian tuotan­to­ta­vat on kuitenkin kokon­aisku­lu­tuk­seen näh­den tois­si­jainen asia ainakin lyhyel­lä tähtäimel­lä. Lisäk­si tuo tehost­a­mi­nen perus­tuu pitkälti ole­mas­sa ole­vaan tekni­ikkaan ja on taloudel­lis­es­ti järkevää muutenkin.

    Ja edelleen penään edes jotain tas­a­puolisu­ut­ta noi­hin pop­ulis­misyytök­si­in, kun keskiver­to kokoomuse­dus­ta­ja puhuu samas­sa lauseessa talvipakka­sista ja lisäy­d­in­voiman tarpeesta, joka on absur­dia, niin tämä ei tun­nu herät­tävän mitään kysymyk­siä. Siis esimerkik­si siinä medi­as­sa joka on net­tiki­tisi­jöi­den mukaan läpeen­sä vihervasemmistolainen.

  26. Rot­wang, ovathan vihreät toki esit­täneet maaseu­tuo­hjelmia, esim.

    http://www.vihreat.fi/maaseutuohjelma

    Siel­lä on mukana mm. matkailua ja etä­työtä, mut­ta eri­tyis­es­ti bioen­er­giaa. Taitaa olla aika pitkälti niin, että ohjel­man uskot­tavu­us lep­ää tämän viimeisen kohdan varas­sa. Ja tästä päästäänkin näp­pärästi tuo­hon Osmon uusim­paan aiheeseen eli ale­taanko Helsinkiä läm­mit­tää taas puulla…

  27. tpyy­lu­o­ma,

    pop­ulis­mi kos­ket­taa oman näke­myk­seni mukaan kaikkia poli­it­tisia puoluei­ta. Osmo kohot­ti vihreät tuon ilmiön yläpuolelle, mikä oli syy mik­si siihen tar­tu­in. Kokoomuk­ses­sa on var­masti hyvin paljon pop­ulis­tisia piirteitä, hehän koko Bob Helsin­ki trendin aloit­ti­vat. En ole muuten koskaan äänestänyt kokoomuk­sen ehdokas­ta, pait­si yhden ker­ran pres­i­dentin­vaalien toisel­la kierroksella.

    Ellen nyt väärin muista, niin tuos­sa vihrei­den ohjel­mas­sa myös ener­giankäytön tehostamis­es­ta lainat­ti­in tutkimuk­sia kyl­lä aika yksipuolis­es­ti. Löy­tyy yhtälail­la asiantun­ti­ja-arvioi­ta joiden mukaan kiristämis­varaa Suomes­sa on ensin­näkin näitä opti­mistisimpia arvioi­ta vähem­män ja se tulisi esitet­tyä kalliimmaksi.

    Täl­laiset epä­var­muustek­i­jät ja niiden myötä syn­tyvät tun­tu­vat virhe­mar­gin­aalit pitäisi kir­joit­taa rehellis­es­ti auki, se aut­taisi real­is­tisem­min arvioimaan eri vai­h­toe­hto­jen riske­jä, poten­ti­aalia ja kustannuksia.

    Itse pidin ensim­mäisen pol­ven biopolt­toainei­ta hul­luute­na jo kauan ennen kuin niiden ongel­mat tuli­vat laa­jem­paan julk­isu­u­teen, kos­ka olin lukenut asiantun­ti­joi­ta, joiden peruste­lut tuolle näke­myk­selle tun­tu­i­v­at uskot­tavil­ta ja hark­i­tu­il­ta. Moni osasi ennus­taa esimerkik­si hait­tavaiku­tuk­set maail­man ruoka­markki­noille, joista sit­tem­min tuli katas­tro­faal­isia ja joiden seu­rauk­se­na tuhan­sia ihmisiä kuoli nälkään ja ali­rav­it­se­mus lisään­tyi miljoonil­la. Nämä varoituk­set menivät kuitenkin kuuroille korville (esim. EU:n päätök­sen­tek­i­jöiltä, joil­la oli kiire sor­vaa­maan kiin­tiöitä vuodelle 2020).

    Sil­loises­sa bioen­er­giakeskustelus­sa oli jotain hurmok­sel­lista, esim. Suomes­sa kade­hdit­ti­in Ruot­sia, jos­sa biopolt­toaineisi­in oli siir­ryt­ty paljon suurem­mal­la kiireel­lä ja volu­umil­la. Vihreät etunenässä kan­nat­ti­vat näitä sit­tem­min virheek­si osoit­tau­tunei­ta polttoaineita.

    Koko ener­giakeskustelu pitäisi nöyrästi epä­var­muudet myön­täen kir­joit­taa avoimek­si. Vihreät voisi­vat Suomes­sa tämän osalta näyt­tää tietä muillekin.

  28. Arto T., toki sielta sel­l­ainen ohjel­ma loy­tyy ja onhan siina ihan hyvia ideoita. Mut­ta kyl­la se kuitenkin useim­mista puolueen kark­i­hah­moista pais­taa kilo­me­trien paa­han, etta maakun­tien ja syr­jaseu­tu­jen kehit­ta­mi­nen on pri­or­i­teet­tilis­tan lop­pu­paas­sa. Ja onhan se ymmar­ret­tavaa sikali, etta Vihrei­den kan­na­tus tulee lah­es yksi­no­maan ete­lan kaupungeista.

    Kepulle pitaisi kuitenkin pystya luo­maan maakun­ti­in vas­tavoima jo pelka­s­taan sik­si, etta puolueen aja­mat jar­ru­toimen­piteet ovat tyyp­il­lis­es­ti pahasti ris­tiri­idas­sa ympar­is­ton­suo­jelun kanssa. Ympar­is­ton­suo­jelun ja syr­jaseu­tu­jen taloudel­lisen kehi­tyk­sen ei kuitenkaan valt­ta­mat­ta tarvit­sisi olla niin pahasti ris­tiri­idas­sa kuin kepu uskoo. Jos asioi­ta ajatel­laan esim. tur­is­min kehit­tamisen nakokul­mas­ta, puh­das luon­non­ti­lainen ympar­is­to ja esim. kalaisat lohi­joet oli­si­vat aikamoisia valt­te­ja Pohjois- ja Ita-Suomelle. Mut­ta niin kauan kun kepu on ain­oa, joka tosis­saan panos­taa naiden aluei­den asioi­hin, syr­jaseu­tu­jen aanes­ta­jil­la ei ole todel­lisia vai­h­toe­hto­ja ja ympar­is­tolle tuhoisa ja hyo­dy­ton teko­hen­gi­tyspoli­ti­ik­ka sen kun jatkuu.

  29. Jotkut (raken­nanko olk­iukkoa:) näkevät yhteiskun­nal­lises­sa ajat­telus­sa per­in­teisel­lä taval­la kak­si tasoa. Liit­tyen esimerkik­si kysymyk­seen “entäs nyt vasemmisto?”

    Lyhyel­lä tähtäimel­lä tehdään oppo­si­tiopoli­ti­ikkaa yksi­tyisko­hdista eläke­poli­ti­ikas­sa, työt­tömyys­tur­vas­sa, energiapolitiikassa.…
    tuhan­sille ihmisille tärkeis­sä yksi­tyisko­hdis­sa. Hyvä niin. Se on oppo­si­tion tehtävä. 

    Ja pitkäl­lä tähtäimel­lä raken­netaan Visio­ta. Ketkä millaistakin.

    Joillekin vasem­mal­la laidal­la se on suun­nilleen reaal­isosial­is­mi paran­ne­tu­il­la yksilö­ta­son ihmisoikeuk­sil­la; homous lail­lista, fem­i­nis­mi oikeutet­tua, uskik­sia ei vain­o­ta, taidesu­un­nat vapaat.

    Joillekin oikeal­la reunal­la se on arjes­sa yhtä epäre­al­isti­nen yövartijavaltio.

    Joillekin toisille oikeal­la reunal­la se on jotain puolifasistísta.

    Sit­ten on kir­ja­va poruk­ka alka­en kokoomuk­sen “vasem­mal­ta” siiveltä, rkp:n vas­taa­van jen­gin ja kris­til­lis­ten hämy­falan­gin kaut­ta vihrei­den ja sdp:n läpi vasurei­den puoliväliin.
    Jot­ka kaik­ki kovasti tah­toisi­vat. Niin mitä?
    Sen minäkin halu­aisin tietää.

    Mitä jos tuon arkisen detalji­ta­son maail­man­paran­nuk­sen “jäl­keen” tai “takana” ei tulekaan mitään? Muu­ta kuin laa­jem­mas­sa mit­takaavas­sa sitä samaa, ongelmien keskinäiset syy-seu­raus-suh­teet ja globaali taso huomioiden?

    Jospa täm­möisen pienen, per­iferisen avotalouden yhteis­ten asioiden hoit­a­mi­nen on ikuis­es­ti vain har­maa­ta neokey­ne­siläistä ad hoc-hyp­pe­lyä pul­mati­lanteesta toiseen? Aina joskus sit­ten isom­pi kriisi.

    Jospa kaik­ki ide­olo­giat ovat — en sano kuolleet kos­ka eivät ne minus­ta ole oikeasti hengis­sä olleetkaan — vaan pal­jas­tuneet sik­si mitä ne ovat: korkein­taan työvä­lineik­si ja käyt­tökelpoisek­si vap­pupuheen täyt­teek­si. Erään­laisik­si uskon­noik­si joil­la on nos­tet­tu itseä tukas­ta niinkuin Mün­chausen. Sil­lä kon­stil­la esimerkik­si reformisti­nen työväen­li­ike on tehnyt paljon enim­mäk­seen hyvää.

    Mut­ta nyt ei kenenkään kan­nat­taisi jäädä odot­ta­maan his­to­ri­an lop­pua ja aja­tus­su­un­taa joka tuot­taa Kaik­ista Ajateltavis­sa Ole­vista Maail­moista Parhaan. Huom tämä kos­kee kaikkien apos­tolien oppe­ja. Niin apos­toli Kar­lia kuin apos­toli Miltoniakin.

    Kos­ka kur­ju­us ei ole maail­mas­ta hävin­nyt eikä suh­teelli­nen köy­hyys Suomes­takaan, on tilaus porukalle joka löytää tuon vähiten huonon eten­e­misuran. Tai äänestäjien enem­mistön sel­l­aisek­si kokeman.

    Tilaus on sille joka (mielu­um­min ilman pop­ulis­mia ja oppor­tunis­mia, kiitos) ryhdis­täy­tyy anta­maan arjes­sa, keskisu­uris­sa ja keskip­itkän aikavälin kysymyk­sis­sä rehellisiä ja real­is­tisia ehdotuksia.
    Ulko­maiset ver­tauk­set ovat aina vaar­al­lisia, mut­ta otan esimerkik­si USA:n demokraatit joskus 30-luvul­la. Enem­män osaval­tio­ta­sol­la kuin Roo­sevel­tia varauk­set­tomasti ihaillen.
    Lupaamme tätä, tätä ja tätä. Jos voite­taan vaalit lupauk­set pidetään.

    Toinen — tiedän, kyseenalainen — esimerk­ki ovat gaullis­tit 50-luvun lopulla.

    Tai Ruotsin demar­it Branti­n­gin ja Hanssonin aikaan. Tai Pear­son ja sit­tem­min Trudeau & kump­pan­it Kanadas­sa. Eiköhän tämä riitä.

    Tässä on maal­in­tekopaik­ka mon­elle: demareille, vihreille, vasureille, per­suille, krisuille…miksei kepulle ja rkp:llekin. Kokoomuk­ses­sa on paljon kun­non ihmisiä, mut­ta puolueena tuo ei oikein ole ollut sille luon­nerooli sit­ten paasikiveläisen vanhasuomalaisuuden. 

    Maail­ma on nyt toinen ja kuten tuol­la aiem­mas­sa ketjus­sa tcrown­in ja art­turin kanssa vään­täessä totesin, on kon­ste­ja joi­hin ei ole palu­u­ta. Sit­ten on vaan kek­sit­tävä uusia tai kat­sot­ta­va onko jotkut van­hat sit­tenkin käyttökelpoisia.

    Mut­ta ihan aikuisen oikeasti, ilman lähiöka­pak­ka-pop­ulisimia: ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

  30. Osmo aloituk­ses­sa:

    Moni on blogillani sanonut, että nuo­rille kaupunki­laisille on vain kak­si puoluet­ta, kokoomus ja vihreät.

    Mutu­ni mukaan perus­suo­ma­laiset sai­vat ihan nuorien, 18–24 ‑vuo­ti­aiden ääniä kyl­lä aika paljon pääkaupunkiseudul­la. Eli sitaat­ti ei ehkä pidä aivan paikkaansa täl­lä het­kel­lä. Eduskun­tavaalit tiet­ty näyt­tävät enem­män suuntaa..

    Nuoret ovat pas­si­ivi­nen äänestäjäryh­mä jo lähtöko­htais­es­ti. Mut­ta niistä har­voista aivan untu­vikoista käsit­tääk­seni iso osa äänesti mm. Sam­po Terhoa. 

    PS:n puolue on ryn­nin­nyt net­ti­in ihan toisen­laisel­la volyymil­la kuin mon­et muut. Ei demareil­la ja Vasem­mis­toli­itol­la ole mitään mie­lenki­in­toisia bloggaajia. 

    Ilmainen vink­ki sinne päin. Nuoret seu­raa­vat asioi­ta Inter­netistä, eivät niinkään Yle ykköseltä.

  31. az, ymmär­rän pop­ulis­min vähän eri taval­la. Jos joku poli­itikko ehdot­taa jotain, ja hänen esi­in­tuo­mansa ole­tuk­set (esim. kus­tan­nuk­set) ovat mielestäni epäre­al­is­tisia, niin olen hänen kanssaan eri mieltä. Jos taas joku poli­iti­ikko kan­nat­taa jotain hyvää asi­aa noin yleen­sä ilman mitään konkret­tisia ehdo­tuk­sia tai perustelui­ta, niin tästä on vaikea olla yhtään mitään mieltä. Jälkim­mäi­nen on mielestäni populismia.

    Toivon samoin parem­pia laskelmia, riski­ana­lyy­se­jä, jne. päästöske­naar­i­oista ihan yleen­säkin, ja näitä tulee vaa­tia vihreiltä. Nimeno­maan nuo ener­giasäästön kus­tan­nuk­set on vaan luon­teeltan hyvin epä­var­mo­ja kumpaanki­in suun­taan, varsinkin uuden tekni­ikan muiden hyö­ty­jen mallint­a­mi­nen ja eurois­t­a­mi­nen on vaikeaa.

  32. Ulko­maiset ver­tauk­set ovat aina vaar­al­lisia, mut­ta otan esimerkik­si USA:n demokraatit joskus 30-luvul­la. Enem­män osaval­tio­ta­sol­la kuin Roo­sevel­tia varauk­set­tomasti ihaillen. Lupaamme tätä, tätä ja tätä. Jos voite­taan vaalit lupauk­set pidetään.

    Tätähän olen itse ehtinyt peräänku­u­lut­taa jo ties kuin­ka mon­es­sa yhtey­dessä. Van­hanaikainen vaalilu­pauskult­tuuri on täysin hävin­nyt. Se, ettei halu­ta antaa kat­teet­to­mia lupauk­sia, kel­paa jotenkin kum­mallis­es­ti veruk­keek­si sille, ettei ikinä anneta edes kat­teel­lisia lupauk­sia. Kun tästä huo­maut­taa poli­itikoille, saa vas­tauk­sek­si vain samaa janku­tus­ta siitä, ettei poli­itikko halua antaa kat­teet­to­mia lupauk­sia. Jopa Hesarin viime­lauan­tainen pääkir­joi­tuskin oli otsikoitu “Seu­raavis­sa eduskun­tavaaleis­sa ei vaalilu­pauk­si­in ole varaa” — ikään kuin vaalilu­pauk­set tarkoit­taisi­vat aina ja kaikkial­la yksi­no­maan käteisen rahan täysin holti­ton­ta ja vastik­kee­ton­ta jakamista val­tion kassasta.

    Olen todel­la ihmeis­säni lukenut esimerkik­si Sep­po Lind­blomin parin vuo­den takaista Poli­ti­ik­ka karku­matkalla ‑kir­jaa, jon­ka mukaan poli­it­ti­nen kam­pan­join­ti Suomes­sa olisi muka yhtä suur­ta pop­ulis­tista huu­tokaup­paa val­tavil­la epäre­al­is­tisil­la lupauk­sil­la, joi­ta ei ole aiko­muskaan toteut­taa. Täl­laiset väit­teet oli­vat Euroopas­sa suosit­tu­ja joskus 70-luvul­la, kun val­tio-opis­sa kukois­ti­vat het­kel­lis­es­ti ns. over­load- ja ungovern­abil­i­ty-teo­ri­at (joiden tuek­si ei edes sil­loin löy­tynyt sen suurem­min kovaa tutkimuk­sel­lista näyt­töä), mut­ta nyky­maail­mas­sa on ainakin minus­ta men­ty täs­mälleen päin­vas­taiseen äärilaitaan.

    Yleen­säkin esimerkik­si näis­sä eurovaaleis­sa tun­tui täysin hämär­tyneen se, että ollaan val­it­se­mas­sa lain­säädän­töelin­tä. On hyvin tiedos­sa, mitä merkit­täviä lakipaket­te­ja europar­la­men­tis­sa on juuri nyt, ja myös seu­raa­vana käsiteltäväk­si tule­vat asi­at tiede­tään hyvän matkaa tule­vaisu­u­teen. Silti mikään puolue ei tart­tunut mihinkään yksit­täiseen sel­l­aiseen — ei kan­nat­taak­seen sitä eikä vastustaakseen.

    Nuoret ovat pas­si­ivi­nen äänestäjäryh­mä jo lähtöko­htais­es­ti. Mut­ta niistä har­voista aivan untu­vikoista käsit­tääk­seni iso osa äänesti mm. Sam­po Terhoa.

    Osa var­masti äänestikin, mut­ta jos näis­sä vaaleis­sa joku yksi yksit­täi­nen ehdokas men­estyi suh­teet­toman paljon nimeno­maan nuorten äänil­lä, niin hän oli kyl­lä selkeästi vihrei­den Jyr­ki Kasvi. Sanon tämän taval­lisia suo­ma­laisia nuo­ria henkilöko­htais­es­ti tun­te­vana ja mon­en heistä kanssa hei­dän äänestyspäätök­sistään keskustelleena. Yli 16 000 tuhat­ta ään­tä niin, ettei näy läpipääs­seisi­in ehdokkaisi­in ver­rat­tuna val­takun­nal­li­sis­sa val­tame­diois­sa paljonkaan, on ihail­ta­va saavu­tus ja vetää selkeästi vähin­täänkin ver­to­ja Ter­hon vähän yli 9 000 äänelle. Olen vuosien var­rel­la tör­män­nyt niin mon­een alle kolmekymp­piseen, joka sanoo inhoa­vansa kaikkia poli­itikko­ja yhtäläis­es­ti ain­oana poikkeuk­se­na Kasvi, että sitä voi olla vaikea edes uskoa, ellei ole kokenut sitä itse.

  33. Rehellis­es­ti san­ot­tuna kiin­nos­taisi paljon enem­män tilanne Euroopas­sa vihrei­den jäl­keen. Ja vieläpä mah­dol­lisim­man nopeasti. En mitenkään kaipaa total­i­taris­tista yhteiskun­taa, joten toiv­otan vihreät mah­dol­lisim­man nopeasti hevon kuuseen.

Vastaa käyttäjälle tpyyluoma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.