Vielä sokerijuurikkaasta

EU:n maat­alous­poli­ti­ik­ka on niin mon­imutkaista, etten voi olla aivan var­ma seu­raavas­ta, mut­ta näin olen tämän sok­eripetok­sen ymmärtänyt.

EU ei ymmärtääk­seni ole kohdis­tanut mitään hallinnol­lisia toimia Suomen sok­er­in­tuot­ta­jia vas­taan. Suo­ma­laiset saa­vat vil­jel­lä juurikas­ta van­haan malli­in pelkäämät­tä, että EU:n kom­man­do­joukot tule­vat ja hävit­tävät pel­lot. Ymmärtääk­seni EU on vain alen­tanut sok­erista mak­set­tavaa hin­taa niin Suomes­sa kuin Sak­sas­sakin. Kos­ka sok­eri ei sovi Suomeen vil­jeltäväk­si, tämä hin­nanalen­nus on suo­ma­laisille sok­er­invil­jeli­jöille han­kalampi asia kuin sak­salaisille, jot­ka pystyvät tuot­ta­maan halvem­mal­la. Suo­mi kai vaati, että suo­ma­lais­es­ta sok­erista on mak­set­ta­va enem­män, kuin Sak­sas­sa. Kor­jatkaa, jos olen väärässä. Samal­la EU suos­tuu jalomielis­es­ti kor­vaa­maan menete­tyn pääo­man luop­umisko­r­vauk­sil­la, mikä tietysti joudut­taa maat­alouden suun­nan­muu­tos­ta Suomessa.

Vihreil­lä on tässä van­ho­ja syn­te­jä. Puolueen maat­alous­poli­it­tises­sa ohjel­mas­sa san­ot­ti­in jo vuon­na 1990, ettei sok­erin vil­je­ly sovi Suomeen ja että se pitäisi ajaa hil­jak­seen alas. Siis jo ennen hirvit­tävää EU:ta.

Seu­raavaa tek­stiä ei sit­ten saa kään­tää ranskaksi:

Mik­si Suo­mi sit­ten on tästä vääjäämät­tömästä sok­er­in­tuotan­non lopet­tamis­es­ta olev­inaan niin kauhean kaui­his­tunut? Samas­ta syys­tä kuin Alek­sil­la ker­jäävät nop­sa­jalkaiset roma­nialaiset otta­vat kainalosauvat mukaan ker­ju­ulle: pitää näyt­tää turpi­in­sa saa­neelta, kos­ka alka­mas­sa ovat neu­vot­te­lut maat­alous­poli­ti­ikas­ta, jos­sa maal­lamme on ihan järke­viä tavoit­tei­ta ajet­ta­vanaan. Varsin pian ratkaistaan Suomen oikeus jatkaa siir­tymäkau­den koti­maista tukea. Tietääk­seni näis­sä neu­vot­teluyis­sa on edis­tyt­ty myön­teiseen suun­taan heti sok­eripäätök­sen jälkeen.

Lop­putu­los on var­maankin, että Suo­mi men­estyy nois­sa 141 neu­vot­teluis­sa, mis­tä suo­ma­las­ten tulee olla iloisia ja Suomen maat­alous­tuotan­to suun­tau­tuu järkeväm­mäl­lä taval­la, mis­tä komis­sion on syytä olla iloisia. Kaik­ki siis hyvin?

Ei aivan kaik­ki, sil­lä valitet­tavasti myös Timo Soi­ni on iloinen. Se EU:n vas­tainen loan­heit­to, jota hal­li­tus ja lehdis­tö on har­joit­tanut viime päiv­inä sataa Timo Soinin, paa­vo Väyry­sen ja Esko Sep­päsen laari­in. Sik­si minä en ole iloinen. Olisi kan­nat­tanut näytet­tä jalka­an ammu­tul­ta EU:hun päin, mut­ta ei liet­soa aihee­ton­ta anti-EU tun­nel­maa Suomessa.

2 vastausta artikkeliin “Vielä sokerijuurikkaasta”

  1. Niin­pä, puolueet ovat jät­täneet EU-ken­tän avoimek­si populisteille. 

    Lisäk­si puolueet näyt­tävät hyväksyvän EU:n mon­imutkaisu­u­den ja sir­pale­hallinnon, vaik­ka union­in selkeyt­tämi­nen edel­lyt­täisi sen demokratisointia. 

    Ter­veisin
    Ralf Grahn

  2. Taas meitä tyh­miä kansalaisia vedätetään. Vale­hdel­laan päin naa­maa, että EU määrää sok­er­i­ju­u­rakon tuotan­non lopetet­tavak­si Suomes­sa, tai tulee tupen­rap­inat ja juurikan­hävi­tys­tankit pelloille!

    Taidan­pa vai­h­teek­si uskoa sin­ua, kun ker­rot kysymyk­sen ole­vankin hin­nan alen­nuk­ses­ta tasolle, jol­loin vil­je­ly on ilman tukia tääl­lä kannattamatonta.

    Sil­loin­han hom­ma on selvä. Turhat tuet pois. Imeskel­lään vaik­ka puo­lalaista sokuripalaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.