Meritokratia ja henkinen köyhyysloukku

14.10.2013 · Aihe: _ 

(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 13.10.2013)

On keskeinen osa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, että jokainen lapsi voi kotitaustastaan riippumatta saada kykyjään vastaavaa koulutusta. Vanhempien huono-osaisuus ei saa tai ainakaan saisi määrätä lapsen tulevaisuutta. Tämä tekee myös kansakunnasta menestyneemmän, koska kaikkien yhteiskuntaluokkien kyvyt saadaan käyttöön. Jos vanhempien tausta olisi määrännyt pääsyn korkeampaan koulutukseen, moni niistä menestyneistä yritysjohtajista, jotka olivat johtamassa Suomen nousua köyhyydestä eturivin talouksien joukkoon, olisi jäänyt ilman korkeampaa koulutusta ja olisi nyt ehkä pizzanpaistajana kirkonkylänsä pizzeriassa. Säätykierto on ollut Suomessa ennätyksellisen nopeata, kolme kertaa nopeampaa kuin suurten mahdollisuuksien Yhdysvalloissa, jossa tarun mukaan juoksupojan piti olla mahdollista kohota pääjohtajaksi.

Kirjassaan Meritokratian nousu 1870 – 2030 Michael Young huomautti säätykierron toisesta puolesta. Luokkayhteiskunnan aikana niin ylemmissä kuin alemmissakin yhteiskuntaluokissa oli tasaisesti lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita yksilöitä; kenties ylemmissä yhteiskuntaluokissa vähän enemmän lahjakkaita kun alemmissa, mutta ero ei ollut merkittävä. Työväenluokan lahjakkaimmatkin jäsenet pysyivät työväenluokassa, koska ylenemisen mahdollisuutta ei luokkayhteiskunnassa ollut.

Meritokraattisessa yhteiskunnassa yläluokka poimii lahjakkuudet alemmista yhteiskuntaluokista ja sysää omat mustat lampaansa alempiin luokkiin. Tuloksena on entistä raadollisempi luokkajako, jossa yläluokka koostuu terveistä, rikkaista ja lahjakkaista, ja alaluokkaan keskittyvät sairaudet, mielenterveyden ongelmat, huono lukupää ja niin edelleen. Young pitää lahjakkuutta suurelta osin geneettisesti periytyvänä ominaisuutena. Niinpä hänen mukaansa muutaman sukupolven kestävän säätykierron jälkeen yläluokka alkaa uudestaan sulkeutua.

Youngin ennustamia asioita on havaittavissa Suomessa. Säätykierto on hidastumassa. Vanhempien koulutausta ennustaa yhä paremmin lasten koulutusta. Vaikka keskivertolapsen tilanne on parantunut koko ajan, lastensuojelun asiakkaiden määrä kasvaa. Pienellä, mutta kasvavalla joukolla lapsia menee heikon kotitaustansa vuoksi hyvin huonosti.

Terveydenhuoltojärjestelmäämme on syytetty siitä, että terveyserot hyvä- ja huonotuloisten välillä kasvavat. Ehkäpä kyse ei olekaan siitä, että köyhien terveys on huonontunut ja rikkaiden parantunut, vaan valikoitumisesta –sairaista on tullut köyhiä.

Ilmestyssään vuonna 1958 Youngin kirja herätti Britanniassa suurta huomiota. Se voimisti koulutusvastaisuutta Britannian työväenliikkeen piirissä, koska omista lapsista ei haluttu kouluttaa herroja.

Jos Youngin teoria olisi koko totuus, toiminta yhteiskunnallisen tasa-arvon puolustamiseksi päättyisi vääjäämättä tappioon. Huono-osaisuudelle ei voisi mitään, koska köyhillä ihmisillä nyt vain on sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät heistä luusereita. Tällainen pessimismi voisi ruokkia vaikkapa sellaisia kokoomusnuorten piirissä esitettyjä epätoivoisia ajatuksia kuin, että lapsilisät on syytä lopettaa, jotta köyhillä ei olisi varaa tehdä lapsia.

Young on arviossaan niin pessimistinen, koska hän yliarvioi geneettisen perimän vaikutusta ihmisten lahjakkuuteen. Lahjakkuuden jonkinasteista periytymistä ei voi kiistää, mutta lukuun ottamatta selkeitä geneettisiä sairauksia, kenenkään geeniperimä ei ole niin huono, että se tekisi hänestä vääjäämättä luuserin.

Jos geeniperimä määräisi älykkyyden suoraan, kansan keskimääräinen älykkyys pysyisi suunnilleen ennallaan, koska geneettinen taustakin pysyy keskimäärin samana. Parissa sukupolvessa suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on noussut niin paljon, että keskiarvo on nyt tasolla, jolle aiemmin ylsi vain viidennes lahjakkaimmista. Aivan niin kuin lihakset, myös ihmisen aivot harjaantuvat käytettäessä. Siksihän ihmisiä koulutetaan.

Youngin meritokraattisen yhteiskunnan teorian mukaan lahjattomuus tekee ihmisestä köyhän, mutta arvostetun kahden amerikkalaisen tutkijan Sendhil Mullainathanin ja Eldar Sharifin tuoreen kirjan Scarcity mukaan köyhyys suuntaa ihmisen aivokapasiteettia tehden hänestä meidän mittareillamme lahjattoman. Huoli jokapäiväisestä arjesta sitoo kapasiteettia niin, ettei sitä riitä muuhun. Jo Rooman aikana maalaisia pidettiin vähän tolloina, koska heidän päivittäiset virikkeensä olivat kovin maanläheisiä henkisiin kaupunkilaisiin verrattuna: joka härillä kyntää se häristä puhuu. Köyhä ihminen joutuu keskittymään nyky-yhteiskunnassa menestymisen kannalta vääriin asioihin ja opettaa näitä lapsilleenkin. Jani Kaaro on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kolumnin ”Köyhyys on aivoja syövä loinen” ( HS 17.9.2013). Silloin kun Suomessa melkein koko kansa eli köyhyydessä, keskimääräinen älykkyysosamäärä myös oli aika matala.

Tämä henkinen köyhyysloukku merkitsee valtavaa voimavarojen haaskausta, mikä vielä moninkertaistuu periytyessään lapsille. Leipäjonot ovat aivan vihonviimeinen sosiaalipolitiikan muoto. Leipäjonoista ei koskaan kannata lähteä pois, koska ilmainen ruoka on ilmaista. Jonottaminen vie aikaa ja voimavaroja, joita pitäisi käyttää köyhyydestä eroon pääsemiseen. Passiivinen rahanjako on pahasta, mutta henkistä köyhyysloukkua vahvistaa myös sellainen työttömien ”aktivointi”, joka koetaan silkaksi simputtamiseksi.

Köyhiltä ei todellakaan pidä viedä lapsilisiä, vaan on päinvastoin varmistettava, ettei vanhempien köyhyys vie lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia. Suomen menestyminen kansankuntana edellyttää yhä, ettei henkisiä voimavaroja haaskata vaan että jokainen voi kouluttautua kykyjensä mukaan vanhempien taustasta riippumatta. Tässä asiassa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kansantalouden etu ovat yhtäpitäviä.

 

 

 

 

Kommentit

163 Vastausta artikkeliin “Meritokratia ja henkinen köyhyysloukku”

  1. jeejee kirjoitti 14.10.2013 kello 1:19

    Mielenkiintoinen lähestymistapa.

    Mieleen tuli että jonkinlaista henkistä köyhyysloukkua edustavat myös menestyvät sosiaaliturvan väärinkäyttäjät. Se vaatii osamista, tietoa ja esiintymiskykyä, itsellä ei kärsivällisyys meinaa riitää edes jonkun KELA:n hammaslääkärilapun täyttämiseen. Sossun vedättäjillä vain osaaminen ja henkinen energia hukkuu etujen pulaamiseen vaikka samalla tarmolla elättäisivät itsensä ihan leipätöissäkin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 28

  2. Parto kirjoitti 14.10.2013 kello 2:40

    Syntymäperheen tulojen suuruus tai pienuus tuskin vaikuttaa suoraan mitenkään siihen, että mitä tienaat tänä päivänä. Siihen vaikuttaa ennemminkin vanhemmilta periytyvä sosiaalinen pääoma, eli esimerkiksi se kuinka paljon arvostaa koulutusta, ahkeruutta, asennoitumista, järkevyyttä etc. Koulutus on lähes ilmaista ja lisäksi kirjastoissa ja Internetissä on rajattomasti resursseja opiskella vaikka mitä. Ei voi olla rahasta kiinni? Se on tyhmyydestä kiinni. Tyhmyys periytyy.

    Tekisi mieli sanoa, että köyhyys on ihmisen oma moka, mutta on osuvampaa todeta, että se on vanhempien moka.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 24

  3. Juho Laatu kirjoitti 14.10.2013 kello 7:37

    Hyvä, onkin syytä aika ajoin pohtia vähän pidemmän tähtäimen kehityssuuntia yhteiskunnallemme.

    En osaa sanoa muuttuuko Suomi nyt kohti suurempia vain pienempiä säätyeroja. Ehkä muutosta on eri aloilla eri suuntiin. Joissain kohdissa säätyerot näyttäisivät valitettavasti olevan kasvussa.

    Luulen että kautta aikain sairaat ovat pudonneet asteikolla, joten siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Nykyisessä terveydenhoidon kehityksessä minuta huolestuttaa enemmän se valitsemamme kehitysssuunta, jossa A-kansalaiset saavat hyvät palvelut, ja B-kansalaiset jonottavat terveyskeskusksissa tai hoitojonoissa niukemman linjan palveluita. Ehkä B-kansalaisten sairaudet kertaantuvat, koska he oppivat olemaan menemättä terveyskeskuksien jonoihin. Tällainen politiikka pitää heidät sairaampina, syö heidän omanarvontuntoaan ja koulii heistä B-kansalaisia muissakin asioissa.

    Säätykierron muutoksissa pitää Suomessa ottaa huomioon se, että säätyerot ovat perinteisesti olleet aika pienet. Omavaraisyhteiskunnasta talonpojan nuorimmat pojat päätyivät torppareiksi tai pikkutilallisiksi, ja heistä taas pätevimmät nostivat itsensä talollisiksi. Teollsuuden aiheuttaman säätyistymisen aika on Suomessa ollut varsin lyhyt. Eteläisessä Suomessa on ollut joitain kartanon omistajia. Ja kuntiin on jossain vaiheessat ilmaantunut pappi, nimismies ja lääkäri. Mutta kansan valtaosan jakautuminen eri kerroksiin on siis ollut aika vähäistä, ja suurin osa suomalaisista on lähinnä tuon kansan valtaosan jälkeläisiä.

    Lapsilisien poisto osuisi pahemmin köyhiin. Mutta toisaalta nykyisinä liiallisen väestönkasvun aikoina vihreiden tulee ymmärtää, että väestönkasvuun kannustaminenkaan ei ole oikein. Mitäpä jos ottaisimme käyttöön pienen progressiivisen lapsiveron, niin emme sortaisi köyhiä? 🙂

    Yksi säätykiertoa vähentävä tekijä saattaa olla yhteiskunnan tarjoama roskaviihde. Halukkaille tarjotaan yllin kyllin heikkotasoista saippuasarjaa, tositeeveetä yms. Markinat koulivat kansalaisista tietyn sorttisia peruskuluttajia. Erkki Toivanen taisi olla viimeinen suomalainen, joka käytti sanoja valistus ja sivistys. Ehkä tällä sektorilla ohjaamme kansan valtaosaa “rahvaanomaiseen” suuntaan, pois koulutuksen ja sivistyksen ihanteesta. Valtion koulujen ja kirjastojen kautta harjoittama valistaminen on muuttunut enemmän markkinoiden tarjoamaksi viihteeksi, joka ei sisällä tuota sivistävää komponenttia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 10

  4. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 9:18

    Juho Laatu
    1) Suomen syntyvyys on aivan oåptimaalisella tasolla, nettouusiutumisluku noin 0,85, eli jokainen sukupolvi on 15 % edeltäjäänsä pienempi. Nopeampi jarruttaminen johtaisi ongelmiin.
    2) Vaikka lapsilisiä maksetaan ja vaikka koulutus on ilmaista, lapsiperheet tukevat lapsettomia eikä päin vastoin. Tämä tapåahtuu eloäkejärjestelmän kautta. Huolimatta vähäisestä rahastoinnista, eläkejärj4stelmämme perustuu ketjukirjeeseen, jossa seuraava sukupolvi maksaa edellisten eläkkeet. Ilman lapsia ei olisi eläkkeitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Bror-Erik Gudmundsen kirjoitti 14.10.2013 kello 8:34

    Ei kannata olla kovin optimistinen köyhien älykkyyden suhteen.

    Wikipedia tietää kertoa (http://en.wikipedia.org/wiki/Flynn_effect), että tämä Flynnin efektiksi kutsuttu älykkyyden kasvaminen johtuu luultavasti aliravitsemuksen ja vakavien tautien harvinaistumisesta, ja että nykyään kun näitä vaivoja ei enää ole, älykkyysosamäärät eivät ole juuri nousseet.

    Sen sijaan että luodaan valheellista toivoa hidasälyisten muuttumisesta fiksuiksi virikkeillä, kannattaisi keskittyä sellaisiin asioihin joihin ON mahdollista vaikuttaa, eli köyhien päihde- ja luonneongelmien hoitamiseen. Kyllä hidasälyinenkin saa töitä, jos on raitis, hyvätapainen ja ahkera. Esimerkiksi siivoojana, bussikuskina, tai vaikka muuttomiehenä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 38

  6. Liian vanha kirjoitti 14.10.2013 kello 8:46

    Parto:
    Syntymäperheen tulojen suuruus tai pienuus tuskin vaikuttaa suoraan mitenkään siihen, että mitä tienaat tänä päivänä. Siihen vaikuttaa ennemminkin vanhemmilta periytyvä sosiaalinen pääoma, eli esimerkiksi se kuinka paljon arvostaa koulutusta, ahkeruutta, asennoitumista, järkevyyttä etc. Koulutus on lähes ilmaista ja lisäksi kirjastoissa ja Internetissä on rajattomasti resursseja opiskella vaikka mitä. Ei voi olla rahasta kiinni? Se on tyhmyydestä kiinni. Tyhmyys periytyy.

    Tekisi mieli sanoa, että köyhyys on ihmisen oma moka, mutta on osuvampaa todeta, että se on vanhempien moka.

    Ison eron mahdollisuuksiin tekee se, onko tikkaiden alapää varastossa vai johtokunnassa.

    Vanhempien vauraus , koulutus ja asema ratkaisevat millainen verkosto nuorella on käytössään.

    Varastomiehen verkosto on varastossa se lapsen suhteilla saama työpaikka on varastossa.

    Mutta tj lapsella vanheman tarjoama verkosto on yritysten johto ja kun ensimmäinen ammatillinen työpaikka on johdon avustajana niin ura on taattu ja etumatka on kymmeniä vuosia

    Takamatkalta lähdettäessä täytyy olla todella huippu, jotta kirii etumatkan kiinni.

    Suhteiden merkitys on nykyään erityisen korostunut, koska työttömiä on 421000 , uusien työpaikkojen määrä pieni .Silloin kilpailussa ratkaisevat hyvin pienet tekijät.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 58

  7. SVA kirjoitti 14.10.2013 kello 8:57

    Hyvä kirjoitus ja pohdinta.

    Vahvistaa omaa uskoani siihen, että meillä edelleen pitää olla ilmainen tasapäistävä koulutus, jotta kaikilla lahjakkailla on mahdollisuus opiskella ja kehittyä. Näin vanhempien ja taustan vaikutusta saadaan pienennettyä. Pienen kansakunnan kohtalonkysymys on se, että kaikki parhaat voimavarat ovat käytössä – omilla paikoillaan missä ne tukevat toisiaan. Ja tämän takia isän lompakko ei saa olla ratkaiseva tekijä opiskelupaikan valinnassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 16

  8. Syltty kirjoitti 14.10.2013 kello 9:18

    Loppupeleissä tuosta seuraa, että alaluokkan uusintumista voi vähentää ainoastaan ottamalla siltä lapset pois tai vähentämällä niiden hankkimista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  9. Pyry kirjoitti 14.10.2013 kello 9:29

    “on päinvastoin varmistettava, ettei vanhempien köyhyys vie lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia.”

    Suomessa tämä on varmistettu todella hyvin. Samanaikaisesti Suomessa on totaalisesti väärinymmärretty “mahdollisuuksien” käsite, se tarkoittaa nimenomaan sitä, että on yksilöstä kiinni, hyödyntääkö jotain mahdollisuuksia tai ei.

    On selvää, että rikkaan lapsilla on moninkertaisesti paremmat mahdollisuudet hyödyntää potentiaaliaan: ympärillä näkyy esimerkkejä menestyneistä ihmisistä ja raha mahdollistaa keskittymiseen opintoihin jne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö köyhän lapsilla näitä mahdollisuuksia olisi lainkaan.

    Koko rahan idea vaihdon välineenä perustuu siihen, että sillä voi helpottaa jälkipolvien elämää. Tässä ei ole mitään pahaa ja sitä vastaan tappeleminen aiheuttaa ainoastaan väkinäisiä kannustinloukkuja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  10. Heikki Kolehmainen kirjoitti 14.10.2013 kello 9:30

    Kirjoitin viime perjantain Nykypäivä-lehdessä julkaistun tekstin samasta aiheesta otsikolla “Oman onnensa sepiä?”, jossa kritisoin hyväosaisen kansanosan väitettä “tahdon” merkityksestä. Tosiasiassa sitä joko on tai ei ole, mutta sitä ei voi yksilöön istuttaa kuten ei monia muitakaan menestyksessä keskeisiä ominaisuuksia kuten optimismi tai itsekuri. Tosin kuin väität meillä on merkittäviä perimään liittyviä kyvykkyyseroja, mutta se ei tietenkään saa olla onnellisen elämän edellytysten tarjoamisen este. Onnellisuuden perinnöllisyys – sen yksilköllinen asetusarvo, joka ei juuri muutu – on psykologian tärkeimpiä viime vuosikymmenen löydöksiä, joka on havaittu kaksostutkimuksin ympärimaailman ja sen tunnustavat niin suomalaiset psykologian professorit Markku Ojanen ja Liisa Keltikangas-Järvinen kuin alan uranuurtajat Martin Seligman ja Mihaly Csikszentmihalyi. http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm http://heikkikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150641-oman-onnensa-seppia

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  11. Erkki Nieminen kirjoitti 14.10.2013 kello 9:33

    Jos lapseton tuntee joutuvansa maksamaan toisten lasten etuja turhaan, on kenties unohtanut, että jokainen on itse ollut lapsi, ja saanut lapsilisiä, huonoinakin aikoina. Poislukien vanhin sukupolvi, joka muutenkin harvoin protestoi tästä asiasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  12. JTS kirjoitti 14.10.2013 kello 9:34

    Suomi on väestöltään pieni maa. Täällä on selvittävä sillä porukalla, joka on saatavilla. Silloin työelämässä ja yhteiskunnassa ylipäätään on ihmisistä saatava se paras irti.

    Kokoomuksen on vaikea ymmärtää, että suurvalloissa vain voi valikoida ja kilpailuttaa. Työelämään kannattaa panostaa, jotta kaikista niin isommista ja pienemmistä voimavaroista saadaan yhteiskunnalle kehitystä.

    Demareille taas on paha rasti uskoa, että vaikka olemme normaalijakauman keskikohta niin eroja on. Osan ihmisistä on syytä pystyä luomaan työpaikka itselle ja ainakin kuudelle muulle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  13. Jorma Nordlin kirjoitti 14.10.2013 kello 9:39

    Keskiluokka on häviämässä, jolloin poliittinen ympäristö muuttuu. Silloin on paljon huono-osaisia ja heidän äänesä on jaossa. Lahjakkuuksia on äänestäjissä vähemmistö.

    Millä tavalla se pieni “hyvinvoiva” joukko turvaa poliittisen vallan itselleen? Nykyiset puolueet ovat elitisoituneet, ovat menettäneet äänestäjiä.

    Teknologia on ottanut huikeita kehitysaskeleita, kehitys on ollut nopeaa.

    “Oxfordin yliopiston tutkijoiden syyskuussa julkaiseman raportin mukaan 47 prosenttia Yhdysvaltain työpaikoista on vaarassa 20 vuoden sisällä, kun tietokoneet ja keinoäly ja muut uudet teknologiat vievät ne. Tutkijat uskovat, että koneet valtaavat työpaikat kahdessa aallossa. Ensin koneet korvaavat ihmisiä kuljetuksessa ja logistiikassa, tuotantotyössä ja hallinnollisissa tukitehtävissä.”

    “Aika moni tutkija on sitä mieltä, että nyt saattaa olla syytä pessimismiin. Näköpiirissä ei ole, että uusia työpaikkoja syntyisi yhtä nopeasti kuin uusi teknologia vie mennessään.”
    “Valitettavasti työpaikat ovat sellaisia, että ne eivät istu sellaisille, jotka tulevat teknologian syrjäyttämiksi.”
    http://yle.fi/uutiset/lahes_puolet_tyopaikoista_on_vaarassa_kadota/6872845

    Teknologiaa vaativien tuotteiden suunnittelu ja valmistus keskittyvät samoille alueille kuin nyt, ellei kuljetuskustannukset tee valmistuksesta kannattamatonta näillä alueilla. Tarkoittaako se köyhtyvää Eurooppaa ja vielä enemmän köyhtyvää Suomea?

    Jos perustuloa ei oteta käyttöön, sillä tulee olemaan vakavia seurauksia, silloin kun työpaikkojen määrä vähenee, eikä siten työmarkkinoista ole toimeentulon jakajaksi samassa mitassa, kuin ennen. Ilmiö voi olla tilapäinen tai pysyvä, mutta kuitenkin sen vaikutukset tuntuvat.

    Ihmisen oma henkilökohtainen talous on kuin jonkinlaista peliä, jossa joutuu olemaan mukana isompien pelaajien kanssa. Se mustapekka voi jäädä käteen, sen jälkeen seuraukset ovat sen verran pahoja, että voi joutua toteamaan ettei enää säännöt koske minua.

    Hyvinvoiva voi kokea moraaliseksi velvollisuudekseen yhteiskunnan sääntöjen noudattaminen, tämä ei ole itsestään selvää etenkään silloin kun menee huonosti. Huono-osaiselle sääntöjen “venyttely” voi tuoda uusia mahdollisuuksia parempaan.

    Miksiköhän päättäjät eivät näytä tätä ymmärtävän? Ehkä he ovat vain neuvottomia ja ymmällään vallitsevan tilanteen ja tulevaisuuden kanssa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 12

  14. Määkin pyöräilen kirjoitti 14.10.2013 kello 10:01

    Jorma Nordlin: “Oxfordin yliopiston tutkijoiden syyskuussa julkaiseman raportin mukaan 47 prosenttia Yhdysvaltain työpaikoista on vaarassa 20 vuoden sisällä, kun tietokoneet ja keinoäly ja muut uudet teknologiat vievät ne. Tutkijat uskovat, että koneet valtaavat työpaikat kahdessa aallossa. Ensin koneet korvaavat ihmisiä kuljetuksessa ja logistiikassa, tuotantotyössä ja hallinnollisissa tukitehtävissä.”

    Miksi tuosta utopiasta on tullut uhka? Sehän oli ennen joku tavoite, että koneet tekevät kaikki työt ja ihmiset voivat tehdä mukavampia juttuja.

    Miksi robotisoitu yhteiskunta ei pysty elättämään kansalaisiaan, vaan työnsä menettänyt on köyhä luuseri, jolla ei ole mitään virkaa yhteiskunnassa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 45

  15. Austrian kirjoitti 14.10.2013 kello 10:05

    Perinnöllisyyden vaikutus kansalaisten älykkyyteenhän päinvastoin korostuu kun ravitsemustilanne on parantunut huomattavasti 1940-luvusta.

    Parempi kehitys potentiaalisessa alkutilanteessa johtaa siis lopputilan suurempaan vaihteluun ja “epätasa-arvoon”!

    Ilmeisesti ensimmäisten elinvuosien aikana vallinnut ravitsemus- ja terveystila vaikuttaa koko kehitykseen eikä sitä voi enää korjata.

    Siinä on tietysti tietty totuus että jos henkinen kapasiteetti palvelee pelkästään päivittäistä selviytymistä, niin ei voi olettaa sellaisen taustan omaavien pystyvän yhtäkkiä tuottamaan jotain muulla tavalla luovaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  16. Austrian kirjoitti 14.10.2013 kello 10:08

    Toisaalta perusoikeuksiin suhtaudutaan Suomessa erittäin vakavasti, lasten hankkiminen nähdään jonkinlaisen oikeutena johon kaikki saavat ryhtyä ilman että kykyä elättämiseen ja huoltamiseen olisi testattu.

    Yhteiskunta tulee jälkikäteen kalliina palolaitoksena hätiin kun kaikkein edullisin ratkaisu olisi seuloa riskit ja toimia etukäteen!

    Mutta yhteisössämme on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 21

  17. Markku af Heurlin kirjoitti 14.10.2013 kello 10:12

    Osmo Soininvaara:
    Juho Laatu
    1) Suomen syntyvyys on aivan oåptimaalisella tasolla, nettouusiutumisluku noin 0,85, eli jokainen sukupolvi on 15 % edeltäjäänsä pienempi. Nopeampi jarruttaminen johtaisi ongelmiin.
    2) Vaikka lapsilisiä maksetaan ja vaikka koulutus on ilmaista, lapsiperheet tukevat lapsettomia eikä päin vastoin. Tämä tapåahtuu eloäkejärjestelmän kautta. Huolimatta vähäisestä rahastoinnista, eläkejärj4stelmämme perustuu ketjukirjeeseen, jossa seuraava sukupolvi maksaa edellisten eläkkeet. Ilman lapsia ei olisi eläkkeitä.

    1) Tietenkin voi linkolalaisesti pitää toivottavanakin, että Suomen väkiluku piennee nykyisesestään, mutta kuka hoitaa mieädn lapsiamme heidän ollessan vanhoja? Onneksi maailmalla riittää mutakuonoja tällaiseen raskaaseen ja huonosti arvostettuun, mutta tunnollisuutta vaativaan työhön – Nyt kun vastaavaa työvoimaa ei enää löydy Savosta.

    2) Pääomalla ei oikein tee mitään ilman työvoimaa. Vaikka kuinka olisi eläkkeet rahastoitu, ei rahaa tosiaankaan voi syödä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  18. åke kirjoitti 14.10.2013 kello 10:15

    Hyvä kirjoitus mutta analyysistä puuttui vielä se että pojat pärjäävät koulussa huonommin kuin tytöt.

    Pojat siis putoavat köyhyyteen helpommin. Yläluokkaiset naiset ja alaluokkaiset miehet?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  19. xyzzy kirjoitti 14.10.2013 kello 10:26

    Vaikka keskivertolapsen tilanne on parantunut koko ajan, lastensuojelun asiakkaiden määrä kasvaa.

    Voiko tuommosta päätelmää tehdä? Miten vakiot puuttumiskynnyksen muuttumisen? Julkisen sektorin resurssien kasvu + yhä huonompi sieto lasten huonolle kohtelulle, tekee sen että
    – Väärinkäytöksistä raportoidaan helpommin
    – Puututaan herkemmin

    Aina on ollut huono-osaisia lapsia. Vaikkapa lasten väkivaltakuolleisuus on paljon parempi mittari kuin lastensuojelu. Ja se osoittaa niin vahvaa tilanteen parantumista, ettei johtopäätökstä jonkin alaluokan syntymisestä voida perustella, siis tällä argumentilla.

    Britanniaan on syntynyt sukupolvien yli ulottuva sossuasiakkuus. Suomessa sei tätä ole, joten en pitäsi kehitystä välttämättömänä, mahdollisena ja epätodennäköisenä. Meillä ei ole rikkaille ja köyhille eri kouluja

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  20. Markku af Heurlin kirjoitti 14.10.2013 kello 10:31

    Kyllä. Henkinen köyhyys on pahempaa kuin aineellinen. Ja yllättävän paljon sitä tuntuu löytyvän yhteiskunnan aineellisesti hyväosaiseltakin puolelta. Joskus jopa tuntuu siltä, että henkisestä köyhyydestä pahin muoto on ontto kylttyyriharrastus

    Ei millään pahalla. Jotenkin tuntuu siltä, ettei OS oikein ymmärtänyt tätä Työväenpuolueen neuvonanatajna, tulevan Sir Michel Youngin teosta. Sen oli muuten suomeksi kääntänyt Väinö Tannerin tytär ja Väinö Voionmaan miniä (sekä perheystävämme) Liisa Voionmaa, jos oikein muistan.

    Meritokratia myös tuo mukanaan täysin absurdin tutkintokilpailun*. Youngin romaanissa meritokratia päättyy populistiseen vallankumoukseen, ja sitähän me olemme nyt elämässä.

    * Perhepäivätoimitossa työskentelevä tuttaani kertoi päiväkodin johtajasta, joka ei osaa laulattaa lapsia. “Mitäh!” – ” Niin, mutta hän varhaiskasvatukseen erityisesti perehtynyt kasvatsutieteen maisteri”,ystäväni vastasi enkä voinut olla kuulematta tiettyä ironiaa hnen äänessän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 10

  21. Markku af Heurlin kirjoitti 14.10.2013 kello 10:39

    Samaan teemaan liittyy myös KurtVonnegutin erinomainen romaani Sähköpiano.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  22. Evert The NeverRest kirjoitti 14.10.2013 kello 10:50

    Hyvää rakennesosiologiaa Odelta. Meritokratia-termi tässä yhteydessä hieman askarruttaa tosin.

    John Desmond Bernal kuvasi ja todisteli, miten kommunistinen Neuvostoliitto ajaa tieteessä ja taloudessa kapitalistisen Yhdysvaltojen ohi, koska kommunismi mahdollistaa kaikille yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet.

    Bernalille myönnettiin Neuvostoliittoa ylistävistä meriiteistä Leninin rauhanpalkinto.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  23. Markku af Heurlin kirjoitti 14.10.2013 kello 10:50

    Ihan nyödyllistä luettavaa, myös teämän teeman kannalta on vastailmestynyt Kolmannen valtakunna vieraat, lähinnä rodunjalostusta käsittelevät kohdat.

    Lukiaj huomanne,, että minun piätisi siirtyä sorvin ääreen, mutat en viitsi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  24. Jorma Nordlin kirjoitti 14.10.2013 kello 10:56

    Kysymys on sopeutumisesta. Nopeaan muutokseen ei kerkee ajoissa sopeutua, se ottaa aikansa ja se taas luo ongelmia. Teknologian kehitys on myös mahdollisuus sitä ei kannata nähdä pelkästään uhkatekijänä.

    Määkin pyöräilen: Miksi tuosta utopiasta on tullut uhka? Sehän oli ennen joku tavoite, että koneet tekevät kaikki työt ja ihmiset voivat tehdä mukavampia juttuja.Miksi robotisoitu yhteiskunta ei pysty elättämään kansalaisiaan, vaan työnsä menettänyt on köyhä luuseri, jolla ei ole mitään virkaa yhteiskunnassa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  25. Andy kirjoitti 14.10.2013 kello 10:57

    Artikkelissa rikkaus ja lahjakkuus sekä köyhyys ja lahjattomuus nähdään toisiaan tuottavina ominaisuuksina. Näin varmasti onkin tilastollisen keskiarvon valossa. Muistuttaisin kuitenkin, että ihminen on yksilö, jonkä älykkyys voi tulla esille myös kyvyssä toimia tietyssä toimintaympäristössä. Lisäksi rikkaat ovat tavallaan immuuneja arvioinnille. Kuinkahan paljon heissä on henkisiä luusereita, vaikka rikkaustaso pysyykin korkeana?

    Mutta olennaisin kysymys on, kuinka rakentaa hedelmällistä vuorovaikutusta näiden kahden maailman välille. Miten vähemmän lahjakkaat tai muuten vaikeana pidetyt ihmiset saadaan mukaan yhteisiin projekteihin ja työyhteisöihin. Tässä on rikkailla ja kaikillä työyhteisöillä peiliin katsomisen paikka. Jos parempiosaisten rikkaus syntyy siitä, että ihmisiä valikoidaan “ulos” tai työyhteisöt ovat niin sietämättömiä, että vähänkin erilainen “ei kestä”, niin mitä rikkautta ja lahjakkuutta nämä rikkaat oikein edustavat?!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  26. Viherinssi kirjoitti 14.10.2013 kello 11:09

    Älykkyyden periytyvyyttä on pohdittu paljon, mutta tutkimisen tekee hyvin ongelmalliseksi se, että asiaan vaikuttavat ympäristötekijät ja geenit kulkevat samassa perheessä.

    Lapsia opettavat tietävät, että kodin tuki oppimiselle on kovin tärkeä. Jos kotona arvostetaan koulunkäyntiä ja esimerkiksi vahditaan tenavan läksyjenlukua tai harjoittelua, tulokset ovat paljon parempia. Tämä ei välttämättä tarvitse mitään suuria akateemisia valmiuksia kodilta, mutta aivan tunnetusti koulutetut vanhemmat ovat paljon tarkempia lastensa koulunkäynnistä.

    Yksi nykymaailmassa pärjäämistä ennustava ominaisuus ihmisessä on impulssikontrolli. Huono impulssikontrolli johtaa monenlaisiin ongelmiin (matala koulutus, huono terveys, ongelmat viranomaisten kanssa), kun houkutukset vievät. Tämä ei välttämättä ole mitenkään sama asia kuin älykkyys, pikemmin voisi puhua sitkeydestä. Vaikka tässäkin lienee jokin synnynnäinen taipumus, ympäristöllä on hyvin paljon merkitystä.

    Yhteiskunta voi huolehtia siitä, että lapsiperheiden aineellinen toimeentulo ei aseta ongelmia lasten kehitykselle. Tämä lienee välttämätön tapa ehkäistä syrjäytymistä. Säätykierron ongelma ei kuitenkaan ratkea samalla lääkkeellä, koska säätykiertoa pitäisi saada aikaan kaikissa kerroksissa, ei vain alimmassa kerroksessa.

    Yksi mielenkiintoinen havainto on se, että ihmisten todellisen elintason erot ovat pikemmin kaventuneet kuin leventyneet viime vuosikymmeninä. Hyvin suurella osalla kansasta on mahdollisuus matkustaa kaukomatkoille, katsoa tyhmää leffaa litteästä näytöstä, ajaa omalla autolla automarkettiin, jne.

    Ökyrikkaat menevät omia menojaan, mutta loppu 99,99 % kansasta on tilanteessa, jossa koulutuksella saavutettavissa oleva elintason parantuminen on varsin pientä. Tämäkin saattaa olla omiaan jarruttamaan säätykiertoa.

    Käsissämme on paradoksi. Joko yhteiskuntamme ei ole meritokraattinen, jolloin sitä pitää korjata kunnes se on meritokraattinen. Tai sitten yhteiskuntamme on meritokraattinen, jolloin sitä ei oikein voi korjata. Ja jos vielä iso osa töistä häviää yhteiskunnasta, tilanne muuttuu yhä tukalammaksi.

    Leipäjonot eivät ole oikea ratkaisu. Mutta mikä on?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 27

  27. Viherinssi kirjoitti 14.10.2013 kello 11:16

    Jorma Nordlin: Teknologiaa vaativien tuotteiden suunnittelu ja valmistus keskittyvät samoille alueille kuin nyt, ellei kuljetuskustannukset tee valmistuksesta kannattamatonta näillä alueilla. Tarkoittaako se köyhtyvää Eurooppaa ja vielä enemmän köyhtyvää Suomea?

    Suomen osaamista on ollut pikemmin suunnittelu kuin valmistus. Jos meillä on tehty jotain bulkkituotteita jonkin aikaa, kyse on ollut ohimenevästä häiriöstä. (Ei Nokiakaan kovin paljon Suomessa oikeasti tehnyt.)

    Meillä siis osataan suunnitella monenlaista. Valmistus sen sijaan keskittyy niihin tuotteisiin, joiden hinnasta kuljetuskustannukset tai valmistustyövoiman kustannukset eivät ole kovin suuri siivu. Käytännössä tällaiset tuotteet ovat erikoistuotteita, joiden mukana menee iso määrä osaamista.

    Siinä ovatkin sitten hyvät ja huonot uutiset samoissa kääreissä. Työtä on hyville suunnittelijoille ja organisaattoreille. Liukuhihnatyötä on hyvin rajallisesti muuten kuin omien markkinoiden käyttöön (esim. elintarviketeollisuus). Olemme erittäin hyvin juurikin sillä uralla, jossa ne yksinkertaiset työt häviävät.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  28. Viherinssi kirjoitti 14.10.2013 kello 11:26

    Määkin pyöräilen: Miksi robotisoitu yhteiskunta ei pysty elättämään kansalaisiaan, vaan työnsä menettänyt on köyhä luuseri, jolla ei ole mitään virkaa yhteiskunnassa?

    Robotisoitu yhteiskunta pystyy elättämään kansalaisensa nykyistä paremmin – luonnollisesti, koska kyse on työn tehostumisesta.

    Ongelmat tulevat työn ja elintason jakamisesta. Jos puolet porukasta on nykyisellä elintasolla tekemättä töitä ja puolet jatkaa nykyisellä elintasolla töissä, työnteon kannuste häviää. Jos taas elintasoerosta tehdään kovin suuri, meillä on käsissämme luokkayhteiskunta kaikkine haasteineen.

    Standardivastaus tähän on palveluyhteiskunta. Palveluissa on paljon sellaisia, joita pystyy tekemään hiukan vähemmän akateemisella mielenlaadullakin.

    Standardivastauksessa vain alkaa olla pieniä haasteita, jos robotit ihan oikeasti tulevat palvelualoille. Sen jälkeen on paha sanoa, että laitetaan työttömät haravoimaan puistoa, kun robotti tekee sen paljon tehokkaammin. Ehkä hoiva- ja kotitaloustyö pysyy osittain pidempään robottivapaana, mutta ei senkään varaan kannata monen vuosikymmenen perspektiivillä laskea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 29

  29. Viherinssi kirjoitti 14.10.2013 kello 11:37

    åke:
    Hyvä kirjoitus mutta analyysistä puuttui vielä se että pojat pärjäävät koulussa huonommin kuin tytöt.

    Syystä tai toisesta miehillä on monissa ominaisuuksissa suuri hajonta. Taustalla voi olla toki jokin koulujärjestelmän rakenteeseen liittyvä asia, mutta mukana voi olla myös kulttuurillisista(*), perinnöllisistä tai biologisista syistä johtuva impulssikontrollin puute, joka johtaa helposti syrjäytymiseen.

    Sikäli olet varmasti oikeila jäljillä, että alakoulu on suunnilleen viimeinen paikka, jossa syrjäytymiskehitykseen voi kunnolla puuttua.

    (*) Kulttuurillisten syiden merkityksen näkee siinä, kuinka tyttöjen ja poikien väliset erot ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä esimerkiksi päihteiden käytössä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 9

  30. Austrian kirjoitti 14.10.2013 kello 11:52

    Tuo Michael Young vaikutti mielenkiintoiselta henkilöltä. Kävin ihan työnantajan maksamalla ajalla lukemassa hänen mielipidekirjoituksensa liittyen tapaan, jolla Tony Blair oli käyttänyt meritokratia-käsitettä.

    Itse tulkitsin tuosta kirjoituksesta nousevan sellaisen asian, että osa meritokratian ansiosta huipulla olevista on itse asiassa siellä siksi että meillä vallitsee professioiden salaliitto.

    Koulutus ja tutkinnot sekä näiden mittaaminen on nostettu kaikkialle ylimmäksi tavoitteeksi. Erilaisilla säädöksillä ja käytännön toimilla on sekä julkisella sektorilla että yksityisellä sektorilla aateloitu tutkinnon hankkija.

    Äskenhän tuli ilmi että OKM:ssä tavoitteena on lisätä teoriaosuutta ammattikoulutuksessa. Ihmeellistä sinänsä kun samaan aikaan nykymuotoisena se ei edes sovi kaikille..

    Olen toki hyötynyt omassa elämässäni tästä koulutuksen, tutkintojen ja sertifikaattien fetissistä, varmaan samoin kuin monet muutkin akateemiset keskiluokan jäsenet.

    Mutta sopiiko keskussuunniteltu ja standardisoitu yksi koko kaikille?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 23

  31. Määkin pyöräilen kirjoitti 14.10.2013 kello 11:55

    Markku af Heurlin: Meritokratia myös tuo mukanaan täysin absurdin tutkintokilpailun*. Youngin romaanissa meritokratia päättyy populistiseen vallankumoukseen, ja sitähän me olemme nyt elämässä.

    * Perhepäivätoimitossa työskentelevä tuttaani kertoi päiväkodin johtajasta, joka ei osaa laulattaa lapsia. “Mitäh!” – ” Niin, mutta hän varhaiskasvatukseen erityisesti perehtynyt kasvatsutieteen maisteri”,ystäväni vastasi enkä voinut olla kuulematta tiettyä ironiaa hnen äänessän.

    Tuo tutkintokilpailu on Suomessa jo mennyt naurettavalle tasolle. Jos pitää kaivaa lapiolla kuoppa, niin ei voi vain sanoa jollekin työmiehelle, että tossa lapio ja tuohon sen kuopan kaivat. Opettele homma työn touhussa.

    Nykyään tarvitan joku lapiodiplomi, mikä luonnollisesti maksaa sikana ja jos joku uskaltaa uhmata Suomen valtiota ja kaivaa kuopan ilman diplomia, nin sakot ovat ankarat. Eikä sitä saa kaivaa itsekään ilman diplomia, minkä hinta on luonnollisesti niin kallis, että on silkkaa ryöstöä.

    Milloin Suomessa luovuttiin terven järjen käytössä ja turvauduttiin tutkintoihin?

    Tuo lapiojuttunu on vielä vitsi, mutta liippaa sen verran lähelle totuutta etei naurata tippaakaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 37

  32. Andy kirjoitti 14.10.2013 kello 12:33

    Kiteytetysti tarkoitin, että ehkä asetelma pitäisikin kääntää toisinpäin. Sen sijaan, että nyt syytetään ja syyllistetään köyhiä ja vähemmän lahjakkaita siitä, että he eivät pärjää tai syrjäytyvät, pitäisikin syyttää rikkaita ja lahjakkaita. Tämä ei tarkoita tulonsiiroja (joka on toinen juttu) vaan samaistumista toisen tilanteeseen ja “luonteeseen” ja kykyä “johtaa” ja olla työtoveri niin, että toinenkin pärjää. – mutta helppoahan se ei ole!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  33. Lepotila zZ kirjoitti 14.10.2013 kello 12:39

    Austrian:
    Toisaalta perusoikeuksiin suhtaudutaan Suomessa erittäin vakavasti, lasten hankkiminen nähdään jonkinlaisen oikeutena johon kaikki saavat ryhtyä ilman että kykyä elättämiseen ja huoltamiseen olisi testattu.

    Yhteiskunta tulee jälkikäteen kalliina palolaitoksena hätiin kun kaikkein edullisin ratkaisu olisi seuloa riskit ja toimia etukäteen!

    Mutta yhteisössämme on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia…

    Kuinka seuloisit riskit ja toimisit etukäteen?

    Eräs toiveesi täyttävä ja oikeudenmukainen utopia on se, että jokaiselta otetaan talteen sukusoluja ja steriloidaan. Hedelmöittäminen ja lasten hankinta voitaisiin sitten sallia vain niille, joilla on tarpeeksi näyttöä terveestä ja yhteisölle hyödyllisestä elämästä, eli tarpeeksi taloudellista varallisuutta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  34. JL kirjoitti 14.10.2013 kello 12:39

    Parissa sukupolvessa suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on noussut niin paljon, että keskiarvo on nyt tasolla, jolle aiemmin ylsi vain viidennes lahjakkaimmista. Aivan niin kuin lihakset, myös ihmisen aivot harjaantuvat käytettäessä. Siksihän ihmisiä koulutetaan.

    On kategoriavirhe väittää, että koska Flynnin efekti on nostanut ÄO-pistemääriä, älykkyys tai kognitiiviset kyvyt ovat samalla kohentuneet. Eri sukupolvilta mitatut ÄO-tulokset eivät ole psykometrisesti vertailukelpoisia. Suoraviivainen induktio ÄO-pistemuutoksista älykkyyteen tarkoittaisi sitä, että muutama sukupolvi sitten keskimääräinen ihminen oli kehitysvammainen, joka ei kyennyt hankkimaan elantoaan ja elämään itsenäistä elämää.

    ÄO-testit mittaavat kulttuuristen sisältöjen omaksumiskykyä (kulttuuririippumattomia testejä ei ole), ja Flynnin efekti heijastaa lähinnä kulttuurista muutosta. Ei ole todisteita siitä, että nykysuomalaisen ja hänen isovanhempansa kyky suoriutua käytännön älyllisistä tehtävistä olisi merkittävästi erilainen, vaikka heidän ÄO:nsa eroavat merkittävästi.

    Osa Flynnin efektistä selittynee yksinkertaisesti testien ja kokeiden vastaamistaktiikoiden muuttumisella. Esimerkiksi Virossa on vertailtu nykyvirolaisten ja 1930-luvulla ÄO-testin tehneiden suoriutumista ja on havaittu, että eräs sukupolvieroja selittävä tekijä on se, että 30-luvulla monet jättivät vaikeita monivalintatehtäviä vastaamatta, kun taas nykyään kaikki pyrkivät arvaamaan vastauksen tällaisissa tapauksissa. Osin muutokset johtuvat testiohjeistusten muuttumisesta (näin on esimerkiksi Wechslerin testien verbaalisten analogiatehtävien suhteen).

    Se, että ÄO-testit mittaavat kulttuurista tietämystä, ei tietenkään tarkoita sitä, etteivät perinnölliset erot vaikuttaisi voimakkaasti tuloksiin. Mita yhdenvertaisemmat mahdollisuudet ihmisillä on oppia kulttuurisia sisältöjä, sitä voimakkaammin heidän synnynnäiset eronsa tulevat esiin.

    Mainittakoon, että armeijan testien mukaan suomalaisten keski-ÄO on pitkän nousukauden jälkeen kääntynyt laskusuuntaan 90-luvun lopulta alkaen. Muissa Pohjoismaissa on havaittu vastaava muutos samanaikaisesti, mikä osoittaa Flynnin efektin vaikuttavan samalla tavalla kulttuurisesti toisiaan läheisesti muistuttavissa maissa.

    Youngin esittämän skenaarion, joka on kyllä osin toteutunut, vastainen voima on keskiarvoon palautuminen (regression toward the mean). ÄO ja muut menestymistä edesauttavat ominaisuudet eivät siirry 100-prosenttisesti vanhemmilta lapsille. Näin on tietenkin jo siksi, että lapset eivät ole vanhempiensa klooneja vaan lähtökohtaisesti jakavat vain 50 prosenttia näiden geeneistä (valikoiva parismuodostus toki nostaa tätä prosenttia hieman). Lisäksi heritabiliteetti ei kompleksisten ominaisuuksien osalta ole koskaan 100 prosenttia, vaan ominaisuuksien kehittymiseen liittyy aina satunnaisuutta, mikä näkyy jopa aivan samanlaisissa oloissa kasvatetuissa identtisissä laboratioeläimissä.

    Vaarana ei siten ole se, että yhteiskuntaluokat jämähtäisivät aloilleen perinnöllisitä syistä, vaan se, että hyväosaiset pyrkivät takaamaan jälkikasvulleen paremman osan tekemällä säätykierrosta vaikeampaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 24

  35. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 13:04

    Onko tässä nyt erimielisyyttä? Mitattu älykkyys on noussut, koska kulttuurinen muutos. Kulttuurinen ympäristö siis vaikuttaa mitattuun älykkyyteen. Vaikka olisi mahdollista kehittää mittari, joka on kulttuurin suhteen neutraali, kumpi mittari ennustaa paremmin yksilön menestystä, se jossa kulttuurin muutos on mukana vai se, jossa se ei ole mukana? Tämä ympäristön vaikutus on täysin sopusoinnussa sen väitteen kanssa, että köyhyys on aivoja syövä loinen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  36. Markku af Heurlin kirjoitti 14.10.2013 kello 13:01

    Ihan nyödyllistä luettavaa, myös tämän teeman kannalta on vastailmestynyt Kolmannen valtakunnna vieraat, lähinnä rodunjalostusta käsittelevät kohdat.

    Lukija huomanne, että minun pitäisi siirtyä sorvin ääreen, mutta en viitsi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  37. Syltty kirjoitti 14.10.2013 kello 13:04

    Andy: Sen sijaan, että nyt syytetään ja syyllistetään köyhiä ja vähemmän lahjakkaita siitä, että he eivät pärjää tai syrjäytyvät, pitäisikin syyttää rikkaita ja lahjakkaita.

    Onkos vasemmisto tehnyt jotain muutakin jossain välissä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 28

  38. anonyymi kirjoitti 14.10.2013 kello 13:21

    Määkin pyöräilen: Miksi tuosta utopiasta on tullut uhka? Sehän oli ennen joku tavoite, että koneet tekevät kaikki työt ja ihmiset voivat tehdä mukavampia juttuja.

    Se on uhka, koska kehityksen hedelmät jaetaan vain niiden kesken, joilla vielä on töitä, ja silloinkin epätasaisesti.

    Markku af Heurlin: 1) Tietenkin voi linkolalaisesti pitää toivottavanakin, että Suomen väkiluku piennee nykyisesestään, mutta kuka hoitaa mieädn lapsiamme heidän ollessan vanhoja?

    Ja mitä tapahtuu suomalaiselle yhteiskunnalle, kun se supistuu? Sen pyörittämiskulut eivät ainakaan pienene, mutta kotimarkkinat kylläkin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  39. Tiedemies kirjoitti 14.10.2013 kello 14:00

    Ei voi olla mitenkään yllätyksenä, että jos “menestykseen” vaikuttavat kaksi tekijää, ympäristö ja perimä, niin ympäristön vaikutuksen vähentäminen lisää perimän suhteellista osuutta selittäjänä.

    Tämä lainalaisuus on niin yksinkertainen, että sitä vastaan onkin argumentoitava lähinnä syyttämällä tosiasioiden esittäjää kaikenlaisilla nimikkeillä.

    Eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä se, että jos koulutuksen hankkiminen on kilpailuetu työmarkkinoilla, ihmiset hankkivat enemmän koulutusta kuin jos se ei olisi. Ja jos työnantaja ei tiedä kuka on fiksu ja kuka ei, ja jos koulutus on edes jonkinlainen proxy, niin koulutusta hankitaan enemmän kuin on sosiaalisesti optimaalista. Etenkin jos se koulutus on halpaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 36

  40. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 18:30

    Tuo mitä tiedemies sanoi, johtaa koulutusinflaatioon ja itseasiassa ylikoulutukseen, koska koulutusta ei tarvitakaan opittujen asioiden vuoksi vaan lahjakkuustestinä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  41. Tiedemies kirjoitti 14.10.2013 kello 14:02

    Ihminenhän menettää kykynsä samastua toisen asemaan silloin kun hänellä on itsellään enemmän resursseja kuin ympärilläolevilla ihmisillä. Tämä on ihan normaali adaptaatio. Yhteiskunnan toiminnan kannalta sillä on tiettyjä huonoja piirteitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 15

  42. Juho Laatu kirjoitti 14.10.2013 kello 14:05

    Osmo Soininvaara:
    Juho Laatu
    1) Suomen syntyvyys on aivan oåptimaalisella tasolla, nettouusiutumisluku noin 0,85, eli jokainen sukupolvi on 15 % edeltäjäänsä pienempi. Nopeampi jarruttaminen johtaisi ongelmiin.
    2) Vaikka lapsilisiä maksetaan ja vaikka koulutus on ilmaista, lapsiperheet tukevat lapsettomia eikä päin vastoin. Tämä tapåahtuu eloäkejärjestelmän kautta. Huolimatta vähäisestä rahastoinnista, eläkejärj4stelmämme perustuu ketjukirjeeseen, jossa seuraava sukupolvi maksaa edellisten eläkkeet. Ilman lapsia ei olisi eläkkeitä.

    Jatkuvassa nousussa Suomen väkiluku kuitenkin on ollut. Ei kai hyvä(?). Jos haluamme pysäyttää tuollaisen negatiivisen kehityksen, joitain keinoja tarvitaan. Muutkin keinot kuin lapsilisiin kajoaminen käyvät, jos toimivat. Mikä olisi hyväksyttävä keino?

    Lapsiperheet voivat olla monessa mielessä yhteiskunnan taakankantajia. Mutta olisivatpa hieman vähälapsisempia, niin emme syyllistyisi maailman ylikansoittamiseen.

    Sellaista ajattelutapaa en hyväksy, että väkiluvun pitäisi jatkuvasti kasvaa, jotta eläkeläiset saisivat runsaat eläkkeensä. Ei Suomessa nälänhtään ajauduta kovin helposti. Yksi viljelijä voi nykyään tuottaa muutaman satatuhatta kiloa viljaa. Siitä voi vanhuksille keittää puuroa ja paistaa leipää monta talvea. Välitöinään hakatkoon lämmityspuita. Tarkoitan siis, että tuo elättäjien kaipuu perustuu enemmän nykyihmisten haluun olla luopumatta ensimmäisestäkään luksuskulutustottumuksesta kuin todelliseen riskiin jäädä nälkäiseksi ja kodittomaksi. Väkiluku lievään laskuun vain, ja eletään sitten sen mukaan – ehkä onnellisempina ja korkeamoraalisempina kuin nykyään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  43. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 18:25

    Juho,
    Pitkällä aikavälillä väkilukuun (muuttoliikkeen ohella) vaikuttaa se, kuinka monta tyttölasta naiset keskimäärin synnyttävät. Vaikka tuo nettouusiutumisluku on alle yhden, väkiluku voi nousta vähän aikaa, koska synnytysikäisiä on ikäjakaumassa paljon ja vanhuksia vähän. Suomessa syntyvyys kuolleisuus kääntyy melko pian syntyvyyttä suuremmaksi. Nyt haudataan 20-30 -luvun pieniä ikäluokkia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  44. JL kirjoitti 14.10.2013 kello 14:12

    Osmo Soininvaara:
    Onko tässä nyt erimielisyyttä? Mitattu älykkyys on noussut, koska kulttuurinen muutos. Kulttuurinen ympäristö siis vaikuttaa mitattuun älykkyyteen. Vaikka olisi mahdollista kehittää mittari, joka on kulttuurin suhteen neutraali, kumpi mittari ennustaa paremmin yksilön menestystä, se jossa kulttuurin muutos on mukana vai se, jossa se ei ole mukana? Tämä ympäristön vaikutus on täysin sopusoinnussa sen väitteen kanssa, että köyhyys on aivoja syövä loinen.

    Väitit edellä, että Flynnin efekti on analoginen lihaskunnon kohenemiselle. Tämä on se kategoriavirhe, koska selittämistäni syistä ÄO-pisteiden muutosta ei voi suoraviivaisesti pitää kognitiivisten kykyjen muutoksena. Ei siis ole todisteita siitä, että todellinen älyllinen suorituskyky olisi parantunut.

    Flynnin efektiä voi verrata toiseen systemaattisen testiharhan (test bias) lähteeseen, vieraskielisyyteen. Jos esimerkiksi joku École Normale Supérieurestä valmistunut ranskalainen pannaan tekemään suomenkielinen ÄO-testi, tulos olisi varmasti heikko. Kuitenkin tämä ranskalainen kotiuduttuaan todennäköisesti pärjäisi erinomaisesti korkeaa älykkyyttä vaativassa tehtävässä Suomessa – toisin kuin esim. pistemäärän 100 samasta testistä saanut suomalainen. Ranskalainen kieli ja kulttuuri eivät siis ole aivoja syöviä loisia, vaikka ne aiheuttavatkin huonoja tuloksia suomalaisissa testeissä. Vastaavista syistä eri sukupolvien ÄO-tuloksia ei pidä verrata eikä esittää niiden perusteella väitteitä aivojen suorituskyvyn paranemisesta.

    Koulutus on varmasti vaikuttanut ÄO-pisteiden nousuun, mutta ei ole ollenkaan selvää, että koulutus tietyn perustason jälkeen johtaa yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti relevantin inhimillisen pääoman karttumiseen. Suurin osa ihmisistä oppii työssä tarvittavat tiedot ja taidot työssään eikä koulussa, ja koulun keskeisenä tarkoituksena on vain signaloida työnantajille, keitä kannattaa palkata. Tässä on hyvä juttu aiheesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 10

  45. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 18:23

    JL

    Väitit edellä, että Flynnin efekti on analoginen lihaskunnon kohenemiselle. Tämä on se kategoriavirhe, koska selittämistäni syistä ÄO-pisteiden muutosta ei voi suoraviivaisesti pitää kognitiivisten kykyjen muutoksena. Ei siis ole todisteita siitä, että todellinen älyllinen suorituskyky olisi parantunut

    Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen väittelyyn. Olen ollut lukevinani eri lähteistä, että aivon käyttö kehittää aivoja. Esimerkiksi musiikin harjoittaminen tuottaa näkyviä muutoksia aivoihin ja motooristen taitojen harjoittaminen tuottaa monia myönteisiä vaikutuksia aivoihin.
    Oma käsitykseni juontaa kirjaan Sattuma ja välttämättömyys, jossa Nobelpalkittu Jacques Monod esitti aika veikeän mjallin siitä, että aivojen käyttö vaikuttaa jopa kytkentäkaavioon sitä kautta, että hermoyhteys, jolle on käyttöä jää pysyväksi ja irtautuu, jos ei ole.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  46. Juho Laatu kirjoitti 14.10.2013 kello 14:12

    Markku af Heurlin: 1) Tietenkin voi linkolalaisesti pitää toivottavanakin, että Suomen väkiluku piennee nykyisesestään, mutta kuka hoitaa mieädn lapsiamme heidän ollessan vanhoja? Onneksi maailmalla riittää mutakuonoja tällaiseen raskaaseen ja huonosti arvostettuun, mutta tunnollisuutta vaativaan työhön – Nyt kun vastaavaa työvoimaa ei enää löydy Savosta.

    2) Pääomalla ei oikein tee mitään ilman työvoimaa. Vaikka kuinka olisi eläkkeet rahastoitu, ei rahaa tosiaankaan voi syödä.

    1) Kirjoitin tuosta juuri toisessa vastauksessa. Nykytekniikka on sen verran tehokasta, että ruokaa ja lämpöä tuotamme helposti. Ja hoivaavia käsiäkin riittää, kun niitä ei tarvta rengeiksi ja piioiksi. Suomalaiset voisivat opetella uudestaan poimimaan marjoja ja siivoamaan, niin ei tarvitsisi välttämättä edes ulkomaalaisia noihin suomalaisten nykyään halveksimiin töihin.

    2) Ennen tekniikan kehitystä suuri osa ihmistyöstä meni talven ruokavarastojen hankintaan. Nyt kykenemme tuottamaan ruokaa ja muuta perushyvinvointia yllin kyllin. Kyse on vain organisoinnin vaikeudesta. Vaihdetaan vaikka poliitikot sellaisiin kykenevämpiin, jotka osaavat pyöritttää taloutta, vaikka ei olisikaan jatkuva nousukausi ja aina vain suurempi ja suurempi väkimäärä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  47. Liian vanha kirjoitti 14.10.2013 kello 14:23

    Kulttuurin vaikutuksen osaamiseen huomaa, jos on tehnyt töitä kehittymättömissä maissa.Ero länsimaihein on merkittävä ja vaatii paljon enemmän johtamistyötä.

    Kehittymättömissä maissa ei ole syntynyt teollisen tai palveluyhteiskunnan vaatimaa työkulttuuria

    Tätä tottumattomuutta ei poista koulutuskaan vaan myös koulutettujen ihmisten on vaikea tehdä työt säännöllisesti ja omaaloitteisesti.

    Myöskin virheistä toipumisessa ja ongelmien ratkaisukyvyssä on ongelmia

    Yleensä ongelman ilmaantuminen keskeytti työn, ongelmasta ei raportoitu eikä ongelmaa ratkaistu .Toiminta käynnistyi vasta kuin pomo ratkaisi obgelman tai käski ratkaista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 10

  48. Koti-isä kirjoitti 14.10.2013 kello 14:54

    Viherinssi: Ja jos vielä iso osa töistä häviää yhteiskunnasta, tilanne muuttuu yhä tukalammaksi.

    Leipäjonot eivät ole oikea ratkaisu. Mutta mikä on?

    Tällä hetkellä työ annostellaan 40 viikkotunnin yksiköissä niille joille sitä riittää. Ja loput ovat ilman. Lisäksi useiden tehtävien palkkiot ovat yhä rajummin ylisuuria. Ja ne jaetaan yhä pienemmän piirin, “yläluokan”, kesken.

    Ratkaisu on työn ja ansioiden tasaisempi jakaminen. Lyhennetään viikkotyöaikaa. Lisätään verotuksen progressiota. Jaetaan vapautuvat työt pätevien kesken arpomalla.

    Nykyisellä hyvinvoinnin tasolla kaikenkattava kohtuullistaminen, eli vähemmän työtä ja enemmän vapaa-aikaa, ei ole tukala olotila.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  49. Koti-isä kirjoitti 14.10.2013 kello 15:01

    jeejee:
    Mielenkiintoinen lähestymistapa.

    Mieleen tuli että jonkinlaista henkistä köyhyysloukkua edustavat myös menestyvät sosiaaliturvan väärinkäyttäjät…

    Mielenkiintoinen lähestymistapa. Miten laajaa lie tämä sosiaaliturvan systemaattinen väärinkäyttö. Tai sen kautta hukkaan heitetty työpanos. Luultavasti mitätöntä verrattuna esimerkiksi siihen työmäärään, joka yrityksissä tehdään systemaattisen verosuunnittelun nimissä – mikä kokonaisuudessaan on yhteiskunnille erittäin haitallista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  50. anonyymi kirjoitti 14.10.2013 kello 15:43

    Viherinssi: Suomen osaamista on ollut pikemmin suunnittelu kuin valmistus. Jos meillä on tehty jotain bulkkituotteita jonkin aikaa, kyse on ollut ohimenevästä häiriöstä.

    Ei se nyt ihan noinkaan mene. Suunnittelu pohjaa valmistukseen; kyse on käytännön ongelmien ratkaisusta. Jos käytäntö karkaa liian kauas, käy kuin Nokialle ja koko ala menee pöntöstä alas.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  51. Jorma Nordlin kirjoitti 14.10.2013 kello 15:46

    Jonkinlainen perustulomalli tarvitaan sen takia, kun töitä tulee olemaan enemmän vain erikoisalojen osaajille (suunnittelijoille ym.).

    Perustulon varassa voi sitten keskittyä mielenkiintoisiin harrastuksiin ja vaikka kansalaistoimintaan, tai opiskelemaan ym.

    Viherinssi: Robotisoitu yhteiskunta pystyy elättämään kansalaisensa nykyistä paremmin – luonnollisesti, koska kyse on työn tehostumisesta.Ongelmat tulevat työn ja elintason jakamisesta. Jos puolet porukasta on nykyisellä elintasolla tekemättä töitä ja puolet jatkaa nykyisellä elintasolla töissä, työnteon kannuste häviää. Jos taas elintasoerosta tehdään kovin suuri, meillä on käsissämme luokkayhteiskunta kaikkine haasteineen.Standardivastaus tähän on palveluyhteiskunta. Palveluissa on paljon sellaisia, joita pystyy tekemään hiukan vähemmän akateemisella mielenlaadullakin.Standardivastauksessa vain alkaa olla pieniä haasteita, jos robotit ihan oikeasti tulevat palvelualoille. Sen jälkeen on paha sanoa, että laitetaan työttömät haravoimaan puistoa, kun robotti tekee sen paljon tehokkaammin. Ehkä hoiva- ja kotitaloustyö pysyy osittain pidempään robottivapaana, mutta ei senkään varaan kannata monen vuosikymmenen perspektiivillä laskea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  52. Jorma Nordlin kirjoitti 14.10.2013 kello 15:48

    Sekin kannattaa ottaa huomioon, missä nämä robotit tehdään, siellä on enemmän työpaikkoja. Japani lienee nyt aivan kärkimaita robottiteknologiassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  53. Ville T kirjoitti 14.10.2013 kello 16:08

    Maahanmuuttajat ovat tänne tullessaanaika alhaisessa säädyssä, vaikka tulo edellyttänee jonkinasteista lahjakkuutta ja hyvyyttä. Voisi ajatella että niin kauan kuin väestöä muuttaa lisää, niin lahjakkuuksia on kaikissa säädyissä, mutta kun muutto päätty niin säätykierto pysähtyy. Opettajan hommissa näen tietyn alueen väestön olevan nk. alempisäätyistä kuin koulumme valtaosan. Näistä “vuokrataloissa asuvista” terävin kärki tuntuu löytyvän maahanmuuttajista heti kun he oppivat kielen. Suuremmissa maissa, esim. Britanniassa ilmiö on havaittu jo aiemmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  54. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 18:35

    Monissa matalapalkkaisissa ammateissa maahanmuuttajat ovat työnantajien mukaan parasta väkeä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  55. Raimo K kirjoitti 14.10.2013 kello 16:53

    xyzzy:
    ‘snip’
    Britanniaan on syntynyt sukupolvien yli ulottuva sossuasiakkuus. Suomessa sei tätä ole, joten en pitäsi kehitystä välttämättömänä, mahdollisena ja epätodennäköisenä. Meillä ei ole rikkaille ja köyhille eri kouluja

    Kyllä periytyvää sossuasiakkuutta esiintyy myös Suomessa.
    Myös kouluissa on eroja (joskaan ei samalla tavalla kuin Britanniassa) – ja tätä halutaan jopa lisätä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  56. Raimo K kirjoitti 14.10.2013 kello 17:03

    Osmo: “Meritokraattisessa yhteiskunnassa yläluokka poimii lahjakkuudet alemmista yhteiskuntaluokista ja sysää omat mustat lampaansa alempiin luokkiin. Tuloksena on entistä raadollisempi luokkajako, jossa yläluokka koostuu terveistä, rikkaista ja lahjakkaista, ja alaluokkaan keskittyvät sairaudet, mielenterveyden ongelmat, huono lukupää ja niin edelleen. Young pitää lahjakkuutta suurelta osin geneettisesti periytyvänä ominaisuutena. Niinpä hänen mukaansa muutaman sukupolven kestävän säätykierron jälkeen yläluokka alkaa uudestaan sulkeutua.”

    Vaikka lahjakkuus onkin osin geneettisesti periytyvää, ko. ilmiö ei voi tapahtua vain ‘muutaman’ sukupolven aikana vaan se on hyvin paljon hitaampaa – vaikka tietoisesti yritettäisiin jalostaa tuo ilmiö esiin.

    Ja tuskin edes Britanniassa Youngin kaipaama luokkayhteiskunta on murtunut niin paljon, että ko. päätelmä voitaisiin tehdä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  57. Austrian kirjoitti 14.10.2013 kello 17:10

    Sitähän voi miettiä nykytilanteen kautta että mikä kulutustasoero saa sinut nousemaan aamulla ylös ja menemään töihin vaikka samassa kaupungissa asuva Reiska tai Abdul-Rahid monine lapsineen ei nousisikaan.

    Erohan ei lopulta ole mitenkään hälyttävän suuri koska kaikkien kulujen jälkeen rahat ylimääräiseen humppaan ovat vähissä…:)

    Keskiluokkaisena pikkuporvariston edustajana edistystä olisi se että voisin palkata jonkun kulin huolehtimaan taloudestamme ilman että se veisi nettopalkkamme miinukselle.

    Kiva talo, hevoskärryt ja palvelusväki olisivat todellista porvariston hillittyä charmia… 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  58. Syltty kirjoitti 14.10.2013 kello 17:16

    anonyymi: Se on uhka, koska kehityksen hedelmät jaetaan vain niiden kesken, joilla vielä on töitä, ja silloinkin epätasaisesti.

    Aijaa.

    1800-luvulla köyhät näkivät nälkää ja kulkivat ryysyissä. Tänä päivänä köyhällä on vain Lumia 520 kun rikas naputtelee iPhonea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 17

  59. Samuli Saarelma kirjoitti 14.10.2013 kello 17:36

    Pyry: Koko rahan idea vaihdon välineenä perustuu siihen, että sillä voi helpottaa jälkipolvien elämää. Tässä ei ole mitään pahaa ja sitä vastaan tappeleminen aiheuttaa ainoastaan väkinäisiä kannustinloukkuja.

    Tämä on aika hyvä pointti. Mitä ihmiset yleensä haluavat kovalla työnteollaan hankkimalla rahallaan tehdä? Veikkaan, että aika monen vanhemman korkeana prioriteettina on se, että pyrkii antamaan omille lapsilleen mahdollisimman hyvän kasvuympäristön. Jos tämä estetään (=kaikille lapsille taataan samat mahdollisuudet elämässä riippumatta vanhempien tekemisistä), niin mitä meritokratia enää sen jälkeen tarkoittaa?

    Meritokratiahan tarkoittaa sitä, että systeemi palkitsee niitä, jotka tuottavat paljon hyvinvointia yhteiskuntaan. Jos jonkun lahjakkaan, paljon koulunpenkkejä kuluttaneen ja kovasti töitä paiskivan palkinto on sitten se, että hän ei voi tehdä mitään lastensa tulevaisuuden hyväksi, niin tällaista systeemiä on enää vaikea pitää meritokratisena.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 16

  60. Kepa kirjoitti 14.10.2013 kello 17:39

    Liian vanha:

    Mutta tj lapsella vanheman tarjoama verkosto on yritysten johto ja kun ensimmäinen ammatillinen työpaikka on johdon avustajana niin ura on taattu ja etumatka onkymmeniä vuosia

    Takamatkalta lähdettäessä täytyy olla todella huippu, jotta kirii etumatkan kiinni.

    Suhteiden merkitys on nykyään erityisen korostunut, koska työttömiä on 421000 , uusien työpaikkojen määrä pieni .Silloin kilpailussa ratkaisevat hyvin pienet tekijät.

    Minusta liioittelet vanhempien suhteiden merkitystä. Epäilemättä on niitä, jotka hyötyvät vanhempiensa suhteista. Heitä on kuitenkin todella vähän. Jos ajattelen omia opiskeluaikojani TKK:lla, niin reilusta 70 kurssikaveristani korkeintaan 2-3 sai jonkin työpaikan vanhempiensa tai appivanhempiensa suhteiden avulla. Kaikki muut pärjäsivät täysin omilla avuillaan – useimmat heistäkin oikein hyvin.

    Niille suhteidensa avullakin menestyneille suhteet tarjosivat vain ensimmäisen portaan. Kyllä sieltä putosi nopeasti, jos ei näyttänyt olevansa tehtäviensä tasolla.

    Sen sijaan lapsuudenkodin asenne koulunkäyntiin ja opiskeluun sekä esimerkiksi se, kuinka paljon kotona luetaan kirjoja, vaikuttaa kyllä olennaisesti siihen, miten lapsi menestyy koulussa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  61. Samuli Saarelma kirjoitti 14.10.2013 kello 17:46

    JL: Vaarana ei siten ole se, että yhteiskuntaluokat jämähtäisivät aloilleen perinnöllisitä syistä, vaan se, että hyväosaiset pyrkivät takaamaan jälkikasvulleen paremman osan tekemällä säätykierrosta vaikeampaa.

    Jos tämä säätykierrosta vaikeampaa tekeminen tarkoittaa sitä, että he panostavat omiin lapsiinsa enemmän kuin muut tekevät, niin onko tämä siis “vaara”? Olisiko se siis parempi tilanne koko yhteiskunnan kannalta, että tuon lastensa tulevaisuuteen panostamisen sijaan he eläisivät hedonisesti pannen korkeat tulonsa luksuselämään?

    Jos ei, niin tarkalleen mitä meritokratiassa ne, jotka ovat “pelanneet sääntöjen mukaan” eli kouluttautuneet, tehneet kovasti työtä jne. sillä meritokratian palkintona tuottamalla hyvinvoinnilla sitten oikein saavat tehdä?

    Tai jos luovutaan kokonaan meritokratian ajatuksesta, niin miten ajateltiin ihmisiä oikein motivoida kehittämään itseään ja tekemään kovasti töitä? Luottamalla kommunismiin (kaikki kykyjensä, kaikille tarpeittensa mukaan)?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 16

  62. teekkari kirjoitti 14.10.2013 kello 17:56

    anonyymi: Se on uhka, koska kehityksen hedelmät jaetaan vain niiden kesken, joilla vielä on töitä, ja silloinkin epätasaisesti.

    Eikö silloin kannattaisi puhua asiasta oikeilla nimillä? Eli uhka on tulonjakojärjestelmä, ei kehitys.

    Sen sijaan että yritetään pitää kiinni vanhanaikaisista toimintatavoista jotta rakenteet voidaan säilyttää, pitää muuttaa rakenteita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  63. Juho Laatu kirjoitti 14.10.2013 kello 18:51

    Osmo Soininvaara:
    Juho,
    Pitkällä aikavälillä väkilukuun (muuttoliikkeen ohella) vaikuttaa se, kuinka monta tyttölasta naiset keskimäärin synnyttävät. Vaikka tuo nettouusiutumisluku on alle yhden, väkiluku voi nousta vähän aikaa, koska synnytysikäisiä on ikäjakaumassa paljon ja vanhuksia vähän. Suomessa syntyvyys kuolleisuus kääntyy melko pian syntyvyyttä suuremmaksi. Nyt haudataan 20-30 -luvun pieniä ikäluokkia.

    Ok, ehkä pääsemme joskus laskevalle käyrälle. Parasta kuitenkin olisi, jos olisimme jo nyt. Ei siis kannata jäädä toimettomana odottelemaan, toivoen että käyrä joskus tulevaisuudessa saattaisi kääntyä laskuun. Parempi puristaa väestönkasvun ja nettomaahanmuuton summa negatiiviseksi jo nyt. Ei tuosta varmaankaan mitään kestävyysvajetta synny. Sekin kannattaa muistaa, että laskevalla käyrällä luonnonvarojen (esim. metsä, pellot) määrä ja muun omaisuuden määrä per henkilö kasvaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  64. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 20:59

    Juho. Suurin osa suomalaisita kunnista on toivomallasi laskevalla käyrällä, mutta et näytä iloitsevan siitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  65. Rogue kirjoitti 14.10.2013 kello 18:51

    Tiedemies
    jos työnantaja ei tiedä kuka on fiksu ja kuka ei, ja jos koulutus on edes jonkinlainen proxy, niin koulutusta hankitaan enemmän kuin on sosiaalisesti optimaalista. Etenkin jos se koulutus on halpaa.

    Voiskohan esim. lukion/amiksen jälkeen tehtävillä älykkyysteisteillä korvata osan tosta turhasta panostuksesta, jota upotetaan signalointiin koulutuksella? “Fiksuutta” älykkyystesti näyttäis nykytiedon valossa mittaavan paremmin kuin yliopistotutkinnon suorittaminen. Toisaalta tutkinnon suorittaminen signaloi myös monia muita työnantajan näkökulmasta relevantteja ominaisuuksia kuin älykkyyttä, joten tutkinnolla tietty säilyis mahdollisesti merkittäväkin signaaliarvo älykkyystesteistä huolimatta.

    Voisin kuitenkin kuvitella, että jos älykkyystestejä onnistuttais markkinoimaan suurelle yleisölle parempana fiksuuden proxyna kuin yliopistotutkintoa, niin ajan mittaan signalointivetoinen koulutusinflaatio vähenis edes jonkin verran.

    Koulutus varmaan harvemmin on erityisen halpaa mitattuna käytetyllä ajalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 12

  66. JTS kirjoitti 14.10.2013 kello 19:08

    Suomessa on sikäli erikoinen tilanne, että on varaa jättää osaamista käyttämättä. Tämän näkee hampurilasibaarissa, jossa on excimian ylioppilaita töissä – eikä ikääntyneitä tai maahanmuttajia. Työnantaja toki valitsee aina parhaat.

    Selitrys ongelmaan voi olla yliopistojen ja eteenkin AMK:n paha epäonnistuminen.Koulutus tuotaa tutkinnon mutta ei kuitenkaan osaamista. Se onkin pahempi asia.

    Kiinnostava sivujuonne: Suomi tuottaa yhteiskuntana enemmän tutkittua tietoa kuin koskaan. Samalla tämä aika kallilla hankittu teito jätetään kylmän rauhallisesti hyödyntämättä päätöksenteossa.

    Ministerit, heidän avustajansa ja aksnanedustajat ovat pääosin yliopistokoulutuksen saaneita ihmisiä. Silti entisten opinahjojen tekemiset ja ihmiset eivät kelpaa. Sama muuten näyttää koksevan Vihreitä. SYL ja STTK valmentavat onmistajaohjaukseen? Eritysopettaja ja LuK ympärisohjaukseen? Ihmisinä varmaan hyviä ja lojaaleja, mutta… Ihan oikeasti kuvittelisi löytyvän tutkijatohtoreita niin yliopistoista kuin tutkimuslaitoksista?

    Pahiten töpiksemisestä kiinnijääneen maanvlijelijä-agronomi Juha Korkeaojan neuvonantaja on metsänhoitaja. Kummallekaan ei kelvannut oman tutkimuslaitoksen RKTL:n osaaminen kalakantojen arvioinnissa. Miksiköhän?

    Jos yliopistojen tuottama tieto ei kelpaa edes entislle kasvateille, niin huono homma. Vika lienee kummassakin päässä. Ei vaikuta meritokratialta, vaan enemmän narsismilta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  67. Prometheus kirjoitti 14.10.2013 kello 19:19

    Osmo Soininvaara:
    Monissa matalapalkkaisissa ammateissa maahanmuuttajat ovat työnantajien mukaan parasta väkeä.

    Lähde?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  68. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 20:53

    Lähde sanottiin virkkeessä. Olen kuullut tämän yrittäjilt itseltään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  69. Raimo K kirjoitti 14.10.2013 kello 19:40

    BTW tuo Michael Youngin kirja kuuluu luokkaan satiiri niin että erityisen tieteellisenä sitä ei voi pitää 😉

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  70. JL kirjoitti 14.10.2013 kello 19:56

    Osmo Soininvaara:
    JL

    Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen väittelyyn. Olen ollut lukevinani eri lähteistä, että aivon käyttö kehittää aivoja. Esimerkiksi musiikin harjoittaminen tuottaa näkyviä muutoksia aivoihin ja motooristen taitojen harjoittaminen tuottaa monia myönteisiä vaikutuksia aivoihin.
    Oma käsitykseni juontaa kirjaan Sattuma ja välttämättömyys, jossa Nobelpalkittu Jacques Monod esitti aika veikeän mjallin siitä, että aivojen käyttö vaikuttaa jopa kytkentäkaavioon sitä kautta, että hermoyhteys, jolle on käyttöä jää pysyväksi ja irtautuu, jos ei ole.

    Totta kai aivojen käyttäminen muuttaa aivoja. Miten asia voisi olla muuten? Mihin muualle muistot ja kokemukset voisivat tallentua kuin aivoihin ja miten se voisi tapahtua ilman, että aivoissa tapahtuisi fyysisiä muutoksia (ellei sitten ajattele, että on olemassa immateriaalinen sielu)? On kummallista, että tätä truismia esitellään jonain suurena keksintönä.

    Rajattu ja teknisluontoinen pointtini on ollut tässä yksinkertaisesti se, että on virhepäätelmä ajatella, että ÄO-testien pistemäärien kohenemista voisi suoraan pitää älyllisten kykyjen kohenemisena. On todennäköistä, että etenkin parantunut ravinnonsaanti ja terveydenhuolto ovat jossain määrin kohentaneet älykkyyttä (eikä pelkästään ÄO-pisteitä) kehittyneissä maissa, mutta tämäkin on toteennäyttämätöntä.

    Joka tapauksessa on ilmeistä, että ÄO-pisteiden paraneminen on ollut huomattavasti suurempaa kuin älyllisten kykyjen todellinen koheneminen ja suurinta osaa lisäpisteistä on pidettävä artefaktuaalisina. Iso(iso)vanhempamme eivät keskimäärin olleet idiootteja emmekä me neroja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  71. Tavallinen Teknikko kirjoitti 14.10.2013 kello 20:12

    “Youngin ennustamia asioita on havaittavissa Suomessa. Säätykierto on hidastumassa. Vanhempien koulutausta ennustaa yhä paremmin lasten koulutusta.”

    Sekä työkkärit ovat tekemessä asiakkaistaan mitään sanomattomia tyhjän tekijöitä. Ikään kuin työttömillä ei olisi omaa ajattelukykyä ollenkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  72. jouni lundqvist kirjoitti 14.10.2013 kello 20:19

    Geeniperimä asettaa rajat ihmisen kehitykselle, olkoon laji sitten pikajuoksu, laulutaito, laskutaito, kielen ymmärtämien tai huumori. Ympäristö ratkaisee, miten nämä geenit hyödynnetään.

    Mutta jokainen tajuaa, että huonoilla geeneillä ei tule hyvää laulajaa tai laskijaa. Oleellista kehitykselle on varhainen lapusuus eli yleensä perhe. Aivot tankaavat älyttömästi osaamista tuonne noin viiteen elinvuoteen. Mutta sekin vain perimän rajoissa. Jos teillä on pieniä lapsia, pitäkää huolta, että pentujen geeniperimä on täysillä käytössä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  73. sunimh kirjoitti 14.10.2013 kello 20:29

    Osmo Soininvaara:
    Monissa matalapalkkaisissa ammateissa maahanmuuttajat ovat työnantajien mukaan parasta väkeä.

    Näin varmaan voi ollakin, ei siinä mitään. Hivenen rasistista tietenkin on se, että siinä missä sata vuotta sitten hankittiin siirtomaita ja paikalliset laitettiin hommiin, jotka eivät olleet valkoiselle miehelle soveliaita, sama periaate on nyt – vihreiden ja muiden edistyksellisten tahojen taputtaessa käsiään – siirretty käytäntöön länsimaissa. Kun vielä tulokkaat eivät ole välttämättä kovin hyvin perillä työlainsäädännöstä ym. turhanpäiväisistä jutuista, niin mikäs sen mukavampaa.

    Mutta tällaisista eettisistä ongelmista toki selvitään sillä, että syytetään persuja rasismista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 18

  74. Risto kirjoitti 14.10.2013 kello 20:51

    Osmo Soininvaara:
    Monissa matalapalkkaisissa ammateissa maahanmuuttajat ovat työnantajien mukaan parasta väkeä.

    En väitä, ettei voisi olla totta, mutta oletko itse varma, ettei “paremmuus” perustu esimerkiksi tietämättömyyteen TESsistä, tai siihen, ettei sen perään uskalleta kysyä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  75. anonyymi kirjoitti 14.10.2013 kello 21:29

    teekkari: Eikö silloin kannattaisi puhua asiasta oikeilla nimillä? Eli uhka on tulonjakojärjestelmä, ei kehitys.

    Ongelma on molemmat yhdessä. Täällä tai Arkadianmäelläkään kauhean moni ole avoimesti ajamassa sosialistista yhteiskuntaa, joten tämänhetkinen “ratkaisu” ongelmaan on lähteä säästämään ja luomaan jyrkkää luokkayhteiskuntaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  76. Liian vanha kirjoitti 14.10.2013 kello 21:40

    Osmo Soininvaara:
    Monissa matalapalkkaisissa ammateissa maahanmuuttajat ovat työnantajien mukaan parasta väkeä.

    Työnantajia on Suomessa , yli 5 henkeä työllistäviä, on Suomessa n 30000

    Tilastonikkarina ymmärräät tilastojen päälle.

    Tuskinpa sinun otannallesi mitään tilastollista
    arvoa voidaan antaa.

    Olet vain köyhän vihaaja

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  77. Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2013 kello 22:52

    Valtaosalla noista 30 000 urityksestä ei ole ollut yhtään ulkomaista työntekijää. Suomen kieli on epätäsmällinen määrätyn muodon puuttuessa. En väittänyt että kaikki työnantajat ovat tätä mieltä vaan että olen useilta työnantajilta saanut palautetta, että ulkomaiset työntekijät ovat parempia. Tällaisen vastauksen sain esimerkiksi, kun kävimme ennen vaaleja Risto Rautavan kanssa tutustumassa helsinkiläiseen autonjousia valmistavaan tehtaaseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  78. diodi kirjoitti 14.10.2013 kello 21:40

    Käsittääkseni viivästetty tyydytys (delayed gratification, mikä on oikea suomennus?) on paljon merkitsevämpää lapsen myöhemmän menestyksen ennustaja kuin älykkyysosamäärä. Kaikkein huono-osaisimmilla (mm. vangeilla) on valtavasti impulssikontrollihäiriöitä ja yhtä lahjakkaista ne joilla on tahdonvoimaa puurtaa pärjäävät elämässä.

    Tästä on käsittääkseni kokeellista ja seurantanäyttöä. mm. Stanford marshmallow experiment ja useampi kokeen uusinta osoittavat että kyky hallita impulsseja ja siirtää palkinto myöhemmäksi indikoi mm. koulumenestystä paremmin kuin älykkyys.

    Yksi ällistyttävimmistä viimeaikaisista tutkimuksista on: “No Genetic Influence for Childhood” ja lyhyt juttu aiheesta Child Behaviour: Not In Their Genes?. Genome-wide complex trait analysis (GCTA) jonka avulla voi selvittää geenien yhteisvaikutusa näyttää että pituus, matemaattinen ja kielellinen älykkyys ovat osittain periytyviä, mutta käytös ei periydy.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  79. Juho Laatu kirjoitti 14.10.2013 kello 21:45

    Osmo Soininvaara:
    Juho. Suurin osa suomalaisita kunnista on toivomallasi laskevalla käyrällä, mutta et näytä iloitsevan siitä.

    Iloitsen siitä (en toki kaikista yksittäisten kuntien tällaisen kehityksen syistä, mutta kyllä kehityksestä yleisesti).

    Helsinki ja muutamat muut jälkeenjääneet seuratkoot perässä. Joku -400 000 voisi olla sopiva luku Helsingille 😉 .

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  80. Einsten kirjoitti 14.10.2013 kello 21:45

    Osmo Soininvaara:
    Monissa matalapalkkaisissa ammateissa maahanmuuttajat ovat työnantajien mukaan parasta väkeä.

    Joissain tapauksissa paras saatavilla olevasta väestä. Suomalainen siivooja pääkaupunkiseudulla on melko harvinainen näky. Ilmeisesti 9,25euron tuntipalkka nollatuntisopimuksella ei jostain syystä ole tarpeeksi innostava.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  81. Liian vanha kirjoitti 14.10.2013 kello 21:56

    Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen väittelyyn. “Olen ollut lukevinani eri lähteistä, että aivon käyttö kehittää aivoja. Esimerkiksi musiikin harjoittaminen tuottaa näkyviä muutoksia aivoihin ja motooristen taitojen harjoittaminen tuottaa monia myönteisiä vaikutuksia aivoihin.
    Oma käsitykseni juontaa kirjaan Sattuma ja välttämättömyys, jossa Nobelpalkittu Jacques Monod esitti aika veikeän mjallin siitä, että aivojen käyttö vaikuttaa jopa kytkentäkaavioon sitä kautta, että hermoyhteys, jolle on käyttöä jää pysyväksi ja irtautuu, jos ei ole.”

    Synnynnäinen lahjakkuuskin on vain potentaali ja se aktivoituu vain harjoitusten kautta .

    Lahjakkaimmatkin harjoittelevat ja paljon. Huipulle pääsee tänä päivänä vain kovalla työllä oli sitten kysymys urheilusta, tutkimuksesta tai mistä tahansa harrastuksesta tai työstä.

    Kaikissa toimissa ratkaisee miten aivot toimivat ja tukevat suoritusta.

    Jos pyritään tasaiseen ja pitkäkestoiseen suoritukseen niin silloin tavallisetkin ihmiset pärjäävät hyvin.Harjoitus vaikuttaa suorituskykyyn hyvin paljon

    Jos joku kertoo saavuttaneensa huipun harjoittelematta niin hän valehtelee tai huipputavoite on löysä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  82. Anonuumi kirjoitti 14.10.2013 kello 22:19

    Tiedemies:
    Ei voi olla mitenkään yllätyksenä, että jos “menestykseen” vaikuttavat kaksi tekijää, ympäristö ja perimä, niin ympäristön vaikutuksen vähentäminen lisää perimän suhteellista osuutta selittäjänä.

    Tämä lainalaisuus on niin yksinkertainen, että sitä vastaan onkin argumentoitava lähinnä syyttämällä tosiasioiden esittäjää kaikenlaisilla nimikkeillä.

    Öö, defaitisti? Mehän voisimme esimerkiksi pudottaa lapsia satunnaisesti ja näin vähentää köyhyyden periytyvyyttä. Erityinen lisäpudotus jos lapsi alkaa kysellä liikaa.

    Mitä ympäristön positiivisten vaikutuksien lisäämiseen tulee, en usko, että poliittiset toimenpiteet auttaisivat enää yhtään. Merkittäviä hyötyjä luulisin sen sijaan tulevan “kultturikuilun” kaventamisesta. Mikä tarkoittaa sitä, että signalointia koulutuksella ja rahalla vähennetään, ja köyhiin tai tyhmiin ei suhtauduta kuin kastittomiin. Henkisiin kykyihin ja muihin herkkiin hermosolmukkeisiin ei kohdisteta potkuja, vaan niitä hyväillään.

    Köyhyyden vähentämiseen perimää rukkaamalla päästäneen tällä vuosisadalla. Kysehän ei välttämättä ole eugeniikasta tai geenimanipulaatiosta, vaan terveydenhuollosta, jossa korjataan harvinaisia (erittäin todennäköisesti haitallisia) mutaatioita, joita yhdellä henkilöllä on kuitenkin hyvin suuri määrä, joka vaikuttaa suuresti esim. älykkyyteen. Koska harvinaisen mutaation omaavalta henkilöltä puuttuu jotain, joka on lähes kaikilla muilla, se on ilman muuta korjattava. Emmehän voi sitä evätä. Soveltamalla tätä pisteittäin päädymme tulokseen, että kaikki harvinaiset, nuoret mutaatiot on eliminoitava, elleivät ne osoita merkkejä hyödyllisyydestä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  83. Rogue kirjoitti 14.10.2013 kello 23:07

    Eihän toi nyt olis yhtään kummallista, jos matalapalkka-aloilla mamut olis keskimäärin parempaa työvoimaa kuin kantaväestö. Jos jollain mamuryhmällä esim. kielitaito toimii pullonkaulana työmarkkinoilla, niin siitä ryhmästä helposti valuu matalapalkka-aloille myös sellaista väkeä, joka muilta kuin kielellisiltä ominaisuuksiltaan painis ylemmässä sarjassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 24

  84. Liian vanha kirjoitti 15.10.2013 kello 0:11

    Osmo Soininvaara:
    Valtaosalla noista 30 000 urityksestä ei ole ollut yhtään ulkomaista työntekijää. Suomen kieli on epätäsmällinen määrätyn muodon puuttuessa. En väittänyt että kaikki työnantajat ovat tätä mieltä vaan että olen useilta työnantajilta saanut palautetta, että ulkomaiset työntekijät ovat parempia. Tällaisen vastauksen sain esimerkiksi, kun kävimme ennen vaaleja Risto Rautavan kanssa tutustumassa helsinkiläiseen autonjousia valmistavaan tehtaaseen.

    Autonjousia valmistva tehdas kuulunee Metallin sopparin piiriin, joten he eivät ole varsinaisia matalapalkkaisia , joihin viitttasit.

    Ellei sitten ole niin, ettei ulkomaalaiselle makseta täyttä palkkaa ja työajatkin ovat mitä sattuu.

    Varmaan sellainen työntekijä, joka on kuin orja, onkin hyvä työntekijä työnantajan mielestä ?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  85. Lepotila zZ kirjoitti 15.10.2013 kello 0:18

    Rogue:

    Voisin kuitenkin kuvitella, että jos älykkyystestejä onnistuttais markkinoimaan suurelle yleisölle parempana fiksuuden proxyna kuin yliopistotutkintoa, niin ajan mittaan signalointivetoinen koulutusinflaatio vähenis edes jonkin verran.

    Opinnoista suoriutuminen muistuttaa enemmän itse työntekoa kuin älykkyystesti. Siten se lienee älykkyystestiä parempi proxy työkyvykkyydelle.

    Koulutuksen tulisi kuitenkin imitoida työelämää nykyistäkin paremmin. Opiskelijat saisivat paremmat valmiudet selvitä työelämässä, tai voisivat huomata jo opiskelun aikana, etteivät haluakaan alalle. Tutkintotodistukset olisivat luotettavia työkyvyn merkkejä. Valmistumisajatkin voisivat lyhentyä: Jos opiskelu imitoi työntekoa palkkaa lukuunottamatta, miksi viivytellä valmistumista?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  86. Marko Hamilo kirjoitti 15.10.2013 kello 1:15

    Viherinssi:
    Älykkyyden periytyvyyttä on pohdittu paljon, mutta tutkimisen tekee hyvin ongelmalliseksi se, että asiaan vaikuttavat ympäristötekijät ja geenit kulkevat samassa perheessä.

    Sama metodinen ongelma on kaikessa käyttäytymisgenetiikassa, mutta onneksi on olemassa sellaisia luonnonoikkuja kuin identtiset ja epäidenttiset kaksoset, joita vertailemalla pystytään erottamaan perittyjen geenien vaikutus perityistä ympäristötekijöistä. Käytännöllisesti katsottuna kaikki käyttäytymisgeneettiset löydökset perustuvat kaksostutkimuksiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 21

  87. Syltty kirjoitti 15.10.2013 kello 7:27

    Taitaa olla todella tapaus-, ala- ja kansakohtaista tämä ulkomaalaisten työntekijöiden hyvyys taikka huonous.

    Olen kuullut, että itä-euroopasta saapuneet metallityöntekijät ovat todella hyviä. Olen myös kuullut, että afrikkalais- ja aasialaistaustaiset siivoojat ovat surkeita. Kummatkin perustuvat ensikäden tietoihin. Metallimiesten kehut perustuvat tarkastajien kertomuksiin ja siivouspuolen moitteet olen kuullut niiltä siivoajilta, jotka ovat olleet työskentelemässä ja opastamassa ulkomaalaisia.

    Yhteistä tarinoille on, että ne sijoittuvat maakuntiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  88. xyzzy kirjoitti 15.10.2013 kello 8:46

    Prometheus: Lähde?

    Pääkaupunkiseudulla ainakin siivoojat ovat liki kaikki ulkomaalaisia, joten tässä tulee ‘win by default’. Samaten bussikuskeissa suomalaistaustaisten osuus on laskenut melkoisesti.

    Korkean elintason yhteiskunnissa on ‘natiivien ‘ vaikea motivoitua hoitamaan raskasta ja huonosti palkattua työtä. Tämä taitaa olla varsin globaali ilmiö.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  89. TomiA kirjoitti 15.10.2013 kello 9:37

    Työnantajaa ei kiinnosta pelkästään työntekijän fiksuus, kuten jotkut tuntuvat luulevan, eikä edes pelkästään fiksuus plus koulutus, ammattitaito. Usein vielä tärkeämpää on ahkeruus, luotettavuus, peräänantamattomuus ja määrätietoisuus eli sanalla sanottuna tahdonvoima. Tahto vie tunnetusti läpi harmaan kiven, joten siitä ei ole iloa pelkästään työmarkkinoilla.

    Lohdullista on “säätykierron” eli sosiaalisen liikkuvuuden kannalta, että tahdonvoima ei riipu älykkyydestä tai muustakaan lahjakkuudesta. Sitä voi myös kehittää varsin yksinkertaisin konstein. Se taas tarkoittaa, että peli ei ole menetetty vaikka kotona ei tahdonvoima olisi päässytkään kukoistamaan.

    Ikävää taas on, että koulun kyky kehittää tahdonvoimaa on huonosti menestyvien ja etenkin poikien parissa romahtanut. Vai olisiko kyse siitä, että osa porukasta itse heittää pyyhkeen kehään, kun pitkäjänteisyys ei nykyään tunnu tuovan palkintoja ainakaan siinä määrin kuin lyhytjänteinen halujen tyydytys?

    Niin tai näin, keskustelun painopiste pitää siirtää älykkyydestä ja muista vahvasti periytyvistä piirteistä tahdonvoiman kehittämiseen — jos siis kiinnostaa, miten heikommallakin geeniperimällä pärjää eriarvoistumisen trendejä vastaan.

    Tahdonvoiman lisääntymisen seurauksena vielä geeniperimäkin populaatiossa tasaantuu, koska naiset suosivat voimakkaasti menestyviä miehiä eli älykkäitä tai tahdoltaan vahvoja. Looginen seuraus olisi, että vähemmän älykkäiden miesten mahdollisuus perustaa perhe ylipäänsä ja etenkin kunnollisen naisen kanssa kasvaisi.

    Mistä johtuu, että tahdovoimasta on puhutaan nykyään niin vähän? Vapaa kasvatus ja 60-lukulaisetko lopettivat ikiaikaisen kasvatusperinteen “liian tukahduttavana”? Ketkä nyt syyllisiä ovatkaan, he tekivät karhunpalveluksen tasa-arvolle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  90. hukkaan meni kirjoitti 15.10.2013 kello 9:52

    Jorma Nordlin: Nopeaan muutokseen ei kerkee ajoissa sopeutua, se ottaa aikansa ja se taas luo ongelmia.

    Vaikka “kiinassa” ei kaikki olisi nopeampia sopeutumaan, siellä on niin monta näihin globaaleihin nopeisiin muutoksiin nopeammin sopeutunutta, että täällä ei ehdi kuin kaikista parhaat sopeutumaan – ja loput työt tehdään “kiinassa” – markkinat ei jää odottelemaan josko suomalaisten pääjoukko sopeutuisi ensi vuonna. Maali vaihtuu ennen kuin muuntokoulutuksen pääsykokeita on pidetty. (Lainausmerkeissä “kiina”, koska tarkka maa vaihtelee kiihtyvällä tahdilla, mutta erinäisten kaukoidän halpamaiden välillä.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  91. Shakeem kirjoitti 15.10.2013 kello 10:04

    Liian vanha: Ison eron mahdollisuuksiin tekee se, onko tikkaiden alapää varastossa vai johtokunnassa.

    Vanhempien vauraus , koulutus ja asema ratkaisevat millainen verkosto nuorella on käytössään.

    Varastomiehen verkosto on varastossa se lapsen suhteilla saama työpaikka on varastossa.

    Mutta tj lapsella vanheman tarjoama verkosto on yritysten johto ja kun ensimmäinen ammatillinen työpaikka on johdon avustajana niin ura on taattu ja etumatka on kymmeniä vuosia

    Takamatkalta lähdettäessä täytyy olla todella huippu, jotta kirii etumatkan kiinni.

    Suhteiden merkitys on nykyään erityisen korostunut, koska työttömiä on 421000 , uusien työpaikkojen määrä pieni .Silloin kilpailussa ratkaisevat hyvin pienet tekijät.

    Kyllä on sanottava, että Liian Vanha osui naulan kantaan.

    Muistan itsekin opiskeluaikanani, kuinka eräille työllistyminen huippuharjoittelupaikkoihin oli tavattoman helppoa. Pienellä googlauksella yhdistävä ominaisuus selvisi. Kyse on nimenomaan verkostoista, ei aina sinne äipän tai iskän duunipaikalle työllistymisestä.

    Ylikoulutus on pahentanut näiden verkostojen käyttämistä. Koska koulutettuja ihmisiä on tarjolla yllin kyllin, suhteiden merkitys korostuu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  92. Shakeem kirjoitti 15.10.2013 kello 10:11

    Ai niin, ja unohtui vielä kommentoida, että hyvä kirjoitus Osmolta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  93. sunimh kirjoitti 15.10.2013 kello 10:19

    sunimh: Näin varmaan voi ollakin, ei siinä mitään. Hivenen rasistista tietenkin on se, että siinä missä sata vuotta sitten hankittiin siirtomaita ja paikalliset laitettiin hommiin, jotka eivät olleet valkoiselle miehelle soveliaita, sama periaate on nyt – vihreiden ja muiden edistyksellisten tahojen taputtaessa käsiään – siirretty käytäntöön länsimaissa.

    Nyt kelpaakin itse itseäni lainaten esitellä päivän uutisia, kun kerrankin näin herkullisesti osuu yksiin eilispäivän kommenttien kanssa. Eli sieltähän se vihreä rasisti nousee esiin, kun mamu on väärän värinen, ja vielä väärää mieltä:

    Rotupesutuote ja nolla

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 11

  94. Raimo K kirjoitti 15.10.2013 kello 10:47

    Liian vanha: Autonjousia valmistava tehdas kuulunee Metallin sopparin piiriin, joten he eivät ole varsinaisia matalapalkkaisia , joihin viitttasit.
    ‘snip’

    No onhan metallissakin eri palkkoja, ei ole sama palkka kaikilla.

    Ja aikoinaan kun metallifirmaan, jossa lankomies oli töissä, tuli vietnamilaisia (siis aika kauan sitten), Suomi-pojat yrittivät istua heidät ulos, kun he tekivät liikaa töitä.

    Ehkä ajat ovat muuttuneet, ehkä eivät?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  95. JL kirjoitti 15.10.2013 kello 11:11

    diodi:
    Käsittääkseni viivästetty tyydytys (delayed gratification, mikä on oikea suomennus?) on paljon merkitsevämpää lapsen myöhemmän menestyksen ennustaja kuin älykkyysosamäärä. Kaikkein huono-osaisimmilla (mm. vangeilla) on valtavasti impulssikontrollihäiriöitä ja yhtä lahjakkaista ne joilla on tahdonvoimaa puurtaa pärjäävät elämässä.

    Tästä on käsittääkseni kokeellista ja seurantanäyttöä. mm. Stanford marshmallow experiment ja useampi kokeen uusinta osoittavat että kyky hallita impulsseja ja siirtää palkinto myöhemmäksi indikoi mm. koulumenestystä paremmin kuin älykkyys.

    Sinällään on selvää, että itsekuri vaikuttaa menestymiseen, mutta tämän kuuluisan vaahtokarkkitestin todistusvoima on huomattavasti vähäisempi kuin yleensä esitetään. Mischelin tätä koskevat tutkimukset kärsivät samoista ongelmista kuin monet muutkin sosiaalipsykologiset tutkimukset: pienet, ei-edustavat otokset, itsenäisten replikaatioiden puuttuminen, epäuskottavan suuri vaikutusvoima suhteessa mittarin epätarkkuuteen, kausaalisen mekanismin epäselvyys jne.

    Tässä tutkimuksessa toistettiin Mischelin vaahtokarkkikoe sillä erotuksella, että kokeellisesti manipuloitiin lasten odotuksia siitä, saisivatko he todella toisen karkin odottamalla. Ne, joita epäsuorasti vakuutettiin kokeen järjestäjien luotettavuudesta, viivyttelivät karkin syömistä keskimäärin 13 minuuttia, kun taas ne, joiden luottamusta kokeen järjestäjiin horjutettiin, odottivat keskimäärin vain 3 minuuttia. Voi siis olla, että Mischelin alkuperäisessä tutkimuksessa mitattiin todellisuudessa lasten perhe- ym. ympäristön luotettavuutta, ennalta-arvattavuutta jne. eikä niinkään lapsen itsekuria.

    Sitä vastoin tieto ÄO:n ennustevoimasta perustuu satoihin tutkimuksiin, joissa otoskoot ovat usein tuhansia tai enemmän. ÄO:n ekologinen validiteetti on huomattavasti parempi kuin sosiaalipsykologisten koejärjestelyjen, ja kausaalisuuden suunta ja luonne ymmärretään ÄO:n suhteen myös huomattavasti paremmin muun muassa käyttäytymisgeneettisten ja suurien pitkittäistutkimusten ansiosta.

    Yksi ällistyttävimmistä viimeaikaisista tutkimuksista on: “No Genetic Influence for Childhood” ja lyhyt juttu aiheesta Child Behaviour: Not In Their Genes?.Genome-wide complex trait analysis (GCTA) jonka avulla voi selvittää geenien yhteisvaikutusa näyttää että pituus, matemaattinen ja kielellinen älykkyys ovat osittain periytyviä, mutta käytös ei periydy.

    Ymmärsit väärin tuon tutkimuksen. Siinä siis saatiin tulokseksi, että lasten käyttäytymisongelmia ei voida selittää missään määrin sellaisilla geenivarianteilla, jotka ovat suhteellisen yleisiä väestössä. Tämä poikkeaa tuloksista, joiden mukaan mm. älykkyyden, pituuden ja painon vaihtelu selittyy enimmäkseen yleisillä geenivarianteilla. (Yleisellä geenivariantilla tarkoitetaan sellaisia, joiden frekvenssi väestössä on vähintään muutama prosentti.)

    Koska kaksos- ja adoptiotutkimukset osoittavat geenien vaikuttavan huomattavasti käytöshäiriöihin, tämän mainitsemasi tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että käytöshäiriöihin vaikuttavat vain harvinaiset geenivariantit. Tämä ei ole kovin yllättävää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  96. Mikko kirjoitti 15.10.2013 kello 11:28

    80-luvulla ahkeria vietnamilaisia painostettiin, myös henkisesti. Tutussa firmassa vauhdikkaat varastomiehet saivat uudet nimet: Loi Koi Lee ja Hui Lai Lee.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  97. Tiedemies kirjoitti 15.10.2013 kello 11:48

    Koulutus on juuri siitä syystä suosittu signaali, että sen hankkiminen usein vaatii sekä älliä että pitkäjänteisyyttä. Moni älykäs ihminen on hyvin lyhytjänteinen, jolloin heistä ei ole ihan niin paljon hyötyä työnantajalle tms kuin sellaisesta joka ajattelee pitkäjänteisemmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 16

  98. TomiA kirjoitti 15.10.2013 kello 12:59

    Pöntöinkin menestyy kunhan on yllin kyllin taloudellista, sosiaalista tai kulttuurista pääomaa. Vähän vanhempi polvi varmaan muistaa tämän Bourdieun sosiologisen analyysin. (Taloudellisen pääoman ymmärtää jokainen, sosiaalinen tarkoittaa luottamusverkostoja ja kulttuurinen kykyä luovia vaivatta arvostetetuissa symboliverkostoissa, kuten vaikka kykyä puhua luontevasti arvovaltaisen yleisön edessä.)

    Millään maansiirtokoneella ei kilpakenttää voi tasoittaa niin paljon, että kaikkia pääomia yltäkylläisesti omistava ei olisi voittanut jo ennen kilvan alkamista. Ainakin jos menestystä mitataan kyvyllä hankkia menestyksen symboleja, kuten rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Jo yhdenkin pääoman suvereeni hallitseminen riittää usein menestykselliseen elämään.

    Jos pääomia ei satu perimään, ne pitää itse hankkia, jos haluaa menestyä. Meritokratiassa on tapana ajatella, että hankkiminen onnistuu henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, etenkin älyllä ja tahdonvoimalla. Koska kuitenkin ihmiset saavat jo kotoa eri määrän mainittuja pääomia, puhdasta meritokratiaa ei ole eikä tule, kohtalomme on määrätty ennen syntymää – ainakin tilastollisesti. Meritokratian voikin määritellä kekkosmaisesti vähiten huonoksi kaikista huonoista systeemeistä.

    Meritokratiaa voi kuitenkin työstää paremmaksi. Ihmisille pitää antaa esimerkiksi vähintään muodollisesti tasaveroinen mahdollisuus kouluttautua.

    Lisäksi pitäisi miettiä asiaa ikään kuin päinvastaiselta suunnalta: miten eri pääomien merkitystä saisi vähennettyä. Miten esimerkiksi verkostojen, “suhteiden” epätasa-arvoa luovia piirteitä saisi vähennettyä pilaamatta niiden myönteisiä puolia?

    Suomessa on ainakin onnistuttu vähentämään tiettyjen yläluokkaisuutta ilmaisevien “kulttuuristen hyödykkeiden” arvo varmaan läntisen maailman matalimmiksi. Tarkoitan sitä, että täällä työläisperheen vesa voi mennä kylmiltään vaikka pressan luo päivälliselle ja onnistua käyttäytymään itseään munaamatta. Monessa muussa maassa se ei onnistuisi. Tämä tarkoittaa, että Suomessa kulttuurisen pääoman hankkiminen on joltain osin tavattoman helppoa, kulttuuristen hyödykkeiden hita matala.

    Yritän tässä siis mietiskellä, miten “säätykierto” riippuu paljosta muustakin kuin henkilön perimästä. Menestykseen tarvittavan perityn älyn voi ensinnäkin älyn voi pitkälti korvata tahdonvoimalla, jota voi opettaa ja hankkia suhteellisen helposti. Toiseksi, menestystä mittaavat hyödykkeet ja niiden ovat pitkälti yhteiskunnallisesti määrättyjä. Niiden hintaa voi myös halutessa laskea, jos halutaan mahdollisimman monen pääsevän “kapitalistiksi” eli erilaisten pääomien omistajiksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  99. Liian vanha kirjoitti 15.10.2013 kello 13:45

    “Ylikoulutus on pahentanut näiden verkostojen käyttämistä. Koska koulutettuja ihmisiä on tarjolla yllin kyllin, suhteiden merkitys korostuu.”

    Näin se on, samoin peritty omaisuus. Kurssikaverini oli kurssin heikoin ja valmistui myöhempään päästen juuri ja juuri läpi.

    Mutta puolen vuoden kuluttua hän oli toimitusjohtaja ja hän oli ylivoimaisesti paraspalkkaisin.

    Hän jäi myi firman 80-luvun lopulla ja jäi “eläkkeelle “.

    Ja jos pääsee suhteilla hyviin asemiin niin ei sieltä mihinkään tipahda vaikka kyvyt eivät vastaa vaatimuksia. Suuret firmat ovat täynnä suojatteja, joille on järjestetty hyväpalkkainen suojatyöpaikka.

    Ja onhan noita muunkinlaisia viheltäjiä,eräs entinen tj on kerännyt enemmän irtisanomiskorvauksia kuin tj palkkaa.

    Työelämässä on paljon heinäsirkkoja, jotka vaikuttavat päteviltä, ovat sosiaalisia ja pursuavat ideoita.

    Mutta he harvoin syventyvät toiintaan eivätkä tutustu kokonaisuuteen

    Ideat ovat sen vuoksi varsin keskeneräisiä ja/tai huonoja eikä heidän kykynsä riitä jalostamaan ideaa toiminnaksi.

    Kun sitten maa alkaa polttaa jalkojen alla niin vaihdetaan tehtävää/firmaa ja taas päivä paistaa. Muut saavat korjata jäljet

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 13

  100. Jorma Nordlin kirjoitti 15.10.2013 kello 14:42

    “Lahjakkaimmatkin harjoittelevat ja paljon. Huipulle pääsee tänä päivänä vain kovalla työllä oli sitten kysymys urheilusta, tutkimuksesta tai mistä tahansa harrastuksesta tai työstä.”

    Tää on se oleellisin juttu. Kun sisäistää kunnolla sen yhteyden harjoittelemisen ja onnistumisen välillä niin voi menestyä. Aikanaan Helsingin teknillisessä opistossa tietoliikennetekniikan insinöörilinjalla oli yksi opiskelija, joka oli yleensä aina luokkansa paras. Sitten joku kysyi häneltä, miten paljon oikein harjoittelee ja tekee tehtäviä. Vaivautuneena totesi, ettei sen enempää kuin muutkaan. Tuli kuitenkin ilmi, että hän istui kaiket illat myöhään asti koululla harjoittelemassa. Myöhemmin hän valmistui tkk:lta.

    Älykkyyteen ei kannattaisi kiinnittää liikaa huomiota, jos ei ole jotain kehityshäiriöitä. Jos on normaalisti kehittynyt ihminen, niin silloin kysymys on enemmänkin harjoitusten määrästä.

    Liian vanha: “Ylikoulutus on pahentanut näiden verkostojen käyttämistä. Koska koulutettuja ihmisiä on tarjolla yllin kyllin, suhteiden merkitys korostuu.”Näin se on, samoin peritty omaisuus. Kurssikaverini oli kurssin heikoin ja valmistui myöhempään päästen juuri ja juuri läpi.Mutta puolen vuoden kuluttua hän oli toimitusjohtaja ja hän oli ylivoimaisesti paraspalkkaisin. Hän jäi myi firman 80-luvun lopulla ja jäi “eläkkeelle “.Ja jos pääsee suhteilla hyviin asemiin niin ei sieltä mihinkään tipahda vaikka kyvyt eivät vastaa vaatimuksia. Suuret firmat ovat täynnä suojatteja, joille on järjestetty hyväpalkkainen suojatyöpaikka.Ja onhan noita muunkinlaisia viheltäjiä,eräs entinen tj on kerännyt enemmän irtisanomiskorvauksia kuin tj palkkaa.Työelämässä on paljon heinäsirkkoja, jotka vaikuttavat päteviltä, ovat sosiaalisia ja pursuavat ideoita.Mutta he harvoin syventyvät toiintaan eivätkä tutustu kokonaisuuteenIdeat ovat sen vuoksi varsin keskeneräisiä ja/tai huonoja eikä heidän kykynsä riitä jalostamaan ideaa toiminnaksi.Kun sitten maa alkaa polttaa jalkojen alla niin vaihdetaan tehtävää/firmaa ja taas päivä paistaa. Muut saavat korjata jäljet

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  101. Osmo Soininvaara kirjoitti 15.10.2013 kello 15:50

    Yksi ongelma “tasapäistävässä” koulutuksessa on se, että lahjakkaimmat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväksi. Siihen pitäisi keksiä jokin ratkaisu. Urheilussa ja musiikissa on keksitty, matematiikassa ei ole.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  102. Lepotila zZ kirjoitti 15.10.2013 kello 14:57

    Marko Hamilo: Sama metodinen ongelma on kaikessa käyttäytymisgenetiikassa, mutta onneksi on olemassa sellaisia luonnonoikkuja kuin identtiset ja epäidenttiset kaksoset, joita vertailemalla pystytään erottamaan perittyjen geenien vaikutus perityistä ympäristötekijöistä. Käytännöllisesti katsottuna kaikki käyttäytymisgeneettiset löydökset perustuvat kaksostutkimuksiin.

    Eri perheisiin adoptoidut identtiset kaksoset ovat kaikkein arvokkaimpia tutkimuskohteita. Valitettavasti he ovat harvinaisia. Lisäksi he eivät jaa ainoastaan geenejään, vaan myös aimo annoksen ympäristötekijöitä. Tärkein näistä yhteisessä kohdussa samanaikaisesti vietetty aika. Tällä on hyvin suuri merkitys lapsen kehitykselle. Äiti ei myöskään välttämättä ole luopunut lapsistaan välittömästi, vaan on voinut viettää jonkin aikaa heidän kanssaan. Kolmantena tekijänä voidaan mainita, että kaksosten adoptiovanhempia ei valita satunnaisesti, vaan he ovat yleensä melko samanlaisia rodullisesti ja sosioekonomisesti. Syntymästään erotettujen identtisten kaksosten yhtäläisyydet eivät siis perustu vain geeneihin.

    Identtisten kaksosten vertailua epäidenttisiin kaksosiin haittaa se, että identtinen ulkomuoto johtanee ympäristötekijöiden samankaltaisuuteen. Lisäksi kohdussa identtisillä kaksosilla on alkutaipaleesta identtinen ympäristö kun taas erimunaisilla kaksosilla se on erilainen alusta lähtien. Tämän seikan vaikutus näkyy vertailemalla eri vaiheessa eriytyneitä identtisiä kaksosia: saman istukan jakaneet ovat “identtisempiä” kuin muut identtiset kaksoset.

    Perittyjen geenien erottaminen perityistä ympäristötekijöistä kaksostutkimusten avulla saattaa siis olla vaikeampaa kuin voisi olettaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  103. Viherinssi kirjoitti 15.10.2013 kello 16:46

    Jorma Nordlin: Tää on se oleellisin juttu. Kun sisäistää kunnolla sen yhteyden harjoittelemisen ja onnistumisen välillä niin voi menestyä. Aikanaan Helsingin teknillisessä opistossa tietoliikennetekniikan insinöörilinjalla oli yksi opiskelija, joka oli yleensä aina luokkansa paras. Sitten joku kysyi häneltä, miten paljon oikein harjoittelee ja tekee tehtäviä. Vaivautuneena totesi, ettei sen enempää kuin muutkaan. Tuli kuitenkin ilmi, että hän istui kaiket illat myöhään asti koululla harjoittelemassa. Myöhemmin hän valmistui tkk:lta.

    Olen samaa mieltä harjoittelemisen ja menestymisen korrelaatiosta. Sen sijaan esimerkkisi ei välttämättä ole parhaasta päästä, minkä luma-aineiden opettajat osaavat kertoa.

    Tietyillä aloilla lahjakkuudesta (joko synnynnäistä tai lapsena hankittua) on erittäin suurta etua oppimisnopeuden suhteen. Matemaattiset alat ovat voimakkaasti tällaisia, taidealat samoin.

    Tässä piilee kuitenkin ansa myös näille lahjakkaille. Nykyisellään matemaattisesti lahjakas (sieltä parhaasta prosentista tai promillesta) nuori selviää lukion loppuun asti matemaattisista aineista pitämällä korvat auki tunnilla ja tekemällä pienen määrän kotitehtäviä. Sillä suorituksella saa erinomaiset arvosanat ja opiskelupaikan.

    Sen jälkeen alkaakin tuska, kun yliopistotasolla jo ne perusmatikat ja -fysiikat alkavat vaatia työntekoa fiksuimmiltakin. Puhumattakaan siitä muusta opiskelusta, joka vaatii kaikenlaisia kirjallisen ilmaisun taitoja ja muuta inhottavaa, jota ei tullut koulussa juuri harrastettua. Kun ei tarvinnut.

    Tässä kohdassa koulujärjestelmässä on haaste, jolle pitäisi tehdä jotain. Erityisesti lahjakkaille oppilaille pitäisi järjestää riittävän paljon riittävän haastavaa tekemistä, jotta työnteon jalo taito tulisi opittua. Lukiossa näin voi jo osin käydäkin, mutta peruskoulu ei tässä loista.

    Urheilussa tai musiikissa harrastukset huolehtivat tuosta puolesta, akateemisemmalla puolella niitä ei vastaavasti ole tarjolla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 27

  104. JL kirjoitti 15.10.2013 kello 17:25

    Käyttäytymisgenetiikka ei ole enää riippuvainen pelkästään kaksosiin, adoptoituihin ym. perustuvista sukulaistutkimuksista. Edellä mainittu GCTA-menetelmä on kvantitatiivisen genetiikan perinteisten menetelmien genomipohjainen laajennos. Siinä tutkimushenkilöt eivät ole sukua keskenään, vaan heritabiliteetti estimoidaan henkilöiden DNA:n ja fenotyypin korrelaatioiden avulla. Eli siis tutkitaan sitä, ovatko ne ei-sukulaiset, joiden ÄO-tulokset tai muut ominaisuudet ovat lähellä toisiaan, myös genomiltaan samanlaisempia kuin muut. GCTA-menetelmää on käytetty muun muassa älykkyyden heritabiliteetin estimoimisessa. Tämän tutkimuksen mukaan GCTA:lla estimoitu kiteytyneen älykkyyden heritabiliteetti on noin 40 prosenttia ja joustavan älykkyyden noin 50 prosenttia.

    Toinen vastaava uusi menetelmä perustuu siihen, että vaikka sisarusten sanotaan jakavan 50 prosenttia geenivarianteistaan, todellisuudessa tuo luku on vain keskiarvo, jonka ympärille sisarusten geneettinen samanlaisuus asettuu normaalijakautuneesti noin neljän prosenttiyksikön keskihajonnalla. Tämän sisarusten DNA-analyysistä paljastuvan sukulaisuuden varianssin perusteella voidaan tutkia, ovatko vaikkapa 53 prosenttia geenivarianteistaan jakavat sisarukset fenotyyppisesti samanlaisempia kuin 47-prosenttiset sisarukset. Muistaakseni tämä tutkimus on ainoa, jossa tätä menetelmää on toistaiseksi sovellettu. Siinä saatiin pituuden heritabiliteetiksi 80 prosenttia, joka vastaa kaksostutkimuksissa saatuja tuloksia. Tämä menetelmä ei kärsi kaksostutkimusten siitä väitetystä puutteesta, että identtisten kaksosten fyysinen samanlaisuus voisi aiheuttaa myös heidän muiden fenotyyppiensä samanlaisuutta (ks. Lepotila zZ:n kommentti yllä).

    Näiden kahden uuden metodin puutteena on se, että niillä voidaan estimoida vain additiivista heritabiliteettiä eikä siis geenien välistä vuorovaikutusta. Tämä tarkoittaa sitä, että ne voivat aliarvioida heritabiliteettia. Toisena puutteena on se, että ne vaativat erittäin suuria otoksia toimiakseen. Kolmanneksi etenkin GCTA aliarvioi heritabiliteettia siksi, että se voi tällä hetkellä ottaa huomioon vain yleiset geenivariantit.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 12

  105. TomiA kirjoitti 15.10.2013 kello 18:31

    “Yksi ongelma “tasapäistävässä” koulutuksessa on se, että lahjakkaimmat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväksi. ”

    Jos oppi tekemään työtä jonkun asian parissa, taitoa voi soveltaa ja soveltaakin usein automaattisesti muuhun.

    Kiinalainen kasvatus on tästä periaatteesta kuuluisa. Lukemani mukaan USA:n kiinalainen keskiluokka pakottaa lapsensa esimerkiksi opettelemaan jonkun soittimen. Ja sitä sitten myös opetellaan eikä olla opettelevinaan. Kiinalaiset menestyvätkin erinomaisesti koulussa.

    Suomalainen ylempi keskiluokka taisi soveltaa tätä periaatetta vielä viime vuosisadalla. Tai, no, saattoi se puurtaminen tapahtua jonkin muunkin harrastuksen parissa.

    Mielenkiintoista on, että tutkimuksen mukaan hyvinkin vähäinen puurtaminen — jonkin sellaisen tekeminen, joka ei vaivatta suju — kasvattaa tahdonvoimaa. Jos vaikka kirjoittaa vasemmalla kädellä puoli tuntia päivässä, tenttitulokset paranevat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  106. Perhetausta ei paljon vaikuta kirjoitti 15.10.2013 kello 18:46

    Väkiluvun kasvu ei riipu vain syntyvyydestä vaan myös eliniän pidentymisestä, lyhyellä tähtäimellä ikäjakaumastakin.

    Yhdysvalloissa 3/4 tuloeroista on sisarusten välisiä. Perhetausta on siis toissijaista, koska se 1/4 on pitkälti geenejä. Mahdollisuuksien tasa-arvo on yllättävän pitkällä.

    Säätykierron mahdollinen hidastuminen ei tarkoita, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei olisi lisääntynyt. Ehkä alasäädyissä on vähemmän lahjakkaita kuin ennen niissä maissa, joissa säätykierto on toiminut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  107. Osmo Soininvaara kirjoitti 15.10.2013 kello 22:29

    äkiluvun kasvu ei riipu vain syntyvyydestä vaan myös eliniän pidentymisestä, lyhyellä tähtäimellä ikäjakaumastakin.

    Suosittelisin vähän tutustumista mallien rakentamiseen. Keksimääräinen elinikä voi pidentyä ehkä 10 prosentilla ja se on siinä. Jos väestö kaksinkertaistuu sukupolvessa, vaikutus on aivan toista luokkaa, erityisesti jos se kaksinkertaisuu myös seuraavassa sukupolvessa

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  108. Kehitysuskova kirjoitti 15.10.2013 kello 19:13

    Kaikella kunnioituksella Osmoa kohtaan, mutta miksi keksiä pyörää uudelleen, kun Jani Kaaro kirjoitti aivan loistavan, tällä kertaa Osmon kolumnia paremman, kolumnin aiheesta: http://www.hs.fi/tiede/K%C3%B6yhyys+on+aivoja+sy%C3%B6v%C3%A4+loinen/a1379382081489 Suosittelen!

    Luen parhaillaan Sendhil Mullainathanin ja Eldar Sharifin kirjaa “Scarcity”. Saatavissa paitsi Amazonista, niin myös lainaksi ainakin HelMet-kirjastoista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  109. Määkin pyöräilen kirjoitti 15.10.2013 kello 19:25

    Osmo Soininvaara:
    Yksi ongelma “tasapäistävässä” koulutuksessa on se, että lahjakkaimmat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväksi. Siihen pitäisi keksiä jokin ratkaisu. Urheilussa ja musiikissa on keksitty, matematiikassa ei ole.

    Urheilussa ja musiikissa tehdään niin kuin ei missään tapauksessa saa ideologisista syistä tehdä vaikkapa matematiikassa.
    Urheilussa parhaat harjoittelevat ja kilpailevat keskenään. Ne jotka eivät pysy mukana tiputetaan pois.
    Täysin sama juttu musiikissa. Vaikkapa klassisessa musiikissa vain parhaat pysyvät mukana muut tiputetaan pois.

    Toki harrastuksena kaikki saavat urheilla ja musisoida, mutta huippuryhmiin ei ole mitään asiaa ellei täytä vaatimuksia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  110. Kepa kirjoitti 15.10.2013 kello 20:20

    Viherinssi: Nykyisellään matemaattisesti lahjakas (sieltä parhaasta prosentista tai promillesta) nuori selviää lukion loppuun asti matemaattisista aineista pitämällä korvat auki tunnilla ja tekemällä pienen määrän kotitehtäviä. Sillä suorituksella saa erinomaiset arvosanat ja opiskelupaikan.

    Sen jälkeen alkaakin tuska, kun yliopistotasolla jo ne perusmatikat ja -fysiikat alkavat vaatia työntekoa fiksuimmiltakin.

    Ja vaikka tällainen henkilö olisikin koulussa tehnyt tunnollisesti kaikki matematiikan kotitehtävät ja sinänsä käyttänyt jonkin verran aikaakin niihin, ongelma on se, että ne tehtävät ovat olleet tosi helppoja. Hänellä ei ole mitään kokemusta siitä, miten ylipäänsä lähdetään ratkaisemaan ongelmaa, jonka ratkaisuperiaate ei ole selvä viimeistään viiden minuutin miettimisen jälkeen. Hänellä ei ole myöskään mitään itseluottamusta siihen, että aluksi vaikealtakin näyttävä ongelma kyllä lopulta ratkeaa, kunhan vain jaksaa miettiä sitä vähän pitempään. Hänellä ei ole myöskään mitään kokemusta siitä, miten voi oppia ymmärtämään asiaa, joka ei ole ollut ihan selvä jo ensimmäiseltä kuulemalta. Yliopiston matematiikan ja fysiikan kursseilla hän onkin sitten ihan pulassa, kun tehtävät ovat oikeasti vaikeita.

    Kysymys ei ole edes mistään marginaalisesta ryhmästä. Arvioisin omassa lukion pitkän matematiikan ryhmässä (yhteensä 20-25 oppilasta) olleen ainakin kolme tällaista oppilasta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  111. Raimo K kirjoitti 15.10.2013 kello 20:21

    Veikkaisinpa, että säätykierron hidastuminen johtuu talouskasvun hidastumisesta, joka on johtanut siihen, että kehittyneissä maissa niitä hyviä asemia ei enää synny niin nopeasti – nopea säätykierto on siirtynyt Intiaan ja Kiinaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  112. Tapio kirjoitti 15.10.2013 kello 21:48

    PIAAC-tutkimus (aikuisten PISA) osoittaa, että Suomi on toistaiseksi onnistunut viljelemään kykypeltoaan ällistyttävän hyvin ainakin luku- ja laskutaidossa sekä (IT:tä hyödyntävässä) ongelmanratkaisutaidossa. http://skills.oecd.org/skillsoutlook.html

    “Suomen hyviin keskimääräisiin tuloksiin vaikuttavat erityisesti 20–39-vuotiaiden hyvät taidot. Luku- ja numerotaidoltaan parhaita ovat 30–34-vuotiaat, kun taas ongelmaratkaisutaitojen huippu osuu 25–29-vuotiaiden ikäryhmään. Nuorin 16–19-vuotiaiden ikäryhmä menestyy kaikilla tutkimuksen osa-alueilla heikommin kuin seuraava ikäryhmä eli 20–24-vuotiaat.

    Suomalaiset 20–34-vuotiaat ovat japanilaisten ikätovereidensa kanssa tutkimuksen parhaita lukijoita ja numerotaitajia. Tietotekniikkaa soveltavassa ongelmaratkaisussa tämä ikäryhmä jakaa parhaiden osaajien aseman ruotsalaisten kanssa.

    (Pitkä pätkä, jossa kerrotaan, että Suomessa vanhojen ja nuorten taitoerot ovat poikkeuksellisen suuret.)

    Suomalaisten miesten ja naisten lukutaidossa ei ole merkittävää eroa, ei edes nuorimpien 16–29-vuotiaiden kohdalla.”

    En tällä postauksellani halua mitätöidä teemaa, vaan päinvastoin kannustaa jatkamaan ja parantamaan hyväksi arvioidulla linjalla.

    Toistaiseksi henki on mennyt aineen yli!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  113. Lepotila zZ kirjoitti 15.10.2013 kello 21:52

    Samuli Saarelma: Jos jonkun lahjakkaan, paljon koulunpenkkejä kuluttaneen ja kovasti töitä paiskivan palkinto on sitten se, että hän ei voi tehdä mitään lastensa tulevaisuuden hyväksi, niin tällaista systeemiä on enää vaikea pitää meritokratisena.

    Paras palkinto meritokratiassa menestyneille olisi heidän perillisilleen taattu paikka parempiosaisten joukossa. Lopettaen siten meritokratian.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  114. eläkevaari kirjoitti 15.10.2013 kello 22:08

    Mielenkiintoista pohdiskelua Osmolta ja kommentoijilta. En kuitenkaan havainnut näissä pohdiskeluissa kiinnitetyn huomiota siihen mikä ero älykkyydellä, oppineisuusella ja viisaudella on. Älykkyystestissä menestynyt ihminen ei tarvitse olla oppinut, puhumattakaan, että hänellä olisi viisautta. Ja toisin päin käännettynä, oppinut ja viisas henkilö ei välttämättä kerää kovin suuria mensapisteitä. Se on mielestäni kiistatonta, että suvun ja vanhempien sosioekonoominen tausta on merkittävä menestystekijä lapsille. Poikkeuksia ja poikkeusten poikkeuksia on vaikka kuinka paljon.

    Tunsin työyhteisössäni 1970-80 luvuilla erään lievästi kehitysvammaisen henkilön, jonka isä ja veli olivat professoreja. Hän oli käynyt koulunsa kotiopettajien avulla, onnistunut pääsemään ylioppilaaksi ja suorittamaan alemman korkeakoulututkinnon isän ja veljen tiedekunnassa. Suoritti virkauransa Pohjois-Karjalassa eräässä valtion piirihallinnon virastossa apukamreerina ja viimeiset vuotensa kamreerina. Oli erittäin empaattinen ja miellyttävä mies.

    Tunnen myös useita oman ikäluokkani henkilöitä samaisen Pohjois-Karjalan syntymäkunnastani, jotka ovat niistä köyhistä oloista nousseet merkittäviin asemiin, eräs henkilö ministeriksi, toinen suurlähettilääksi, kolmas valtakunnallisen lehden päätoimittajaksi, neljäs (luokkakaverini) Suomen suurimman keskusliikkeen hallituksen jäseneksi, vain muutamia mainitakseni.

    1960-luvun lopulla säädetty opintolainojen valtiontakausjärjestelmä on mahdollistanut edellä mainitsemieni henkilöiden kuin myös itsenikin nousun alimmista sosiaaliluokista ylimpiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  115. KKK kirjoitti 15.10.2013 kello 23:23

    Viherinssi: Tässä piilee kuitenkin ansa myös näille lahjakkaille. Nykyisellään matemaattisesti lahjakas (sieltä parhaasta prosentista tai promillesta) nuori selviää lukion loppuun asti matemaattisista aineista pitämällä korvat auki tunnilla ja tekemällä pienen määrän kotitehtäviä. Sillä suorituksella saa erinomaiset arvosanat ja opiskelupaikan.
    Sen jälkeen alkaakin tuska, kun yliopistotasolla jo ne perusmatikat ja -fysiikat alkavat vaatia työntekoa fiksuimmiltakin.

    Toisaalta yliopistomatematiikka vaati vähän erilaista lahjakkuutta kuin lukio- tai peruskoulumatematiikka. Yliopistomatematiikka vaatii koulumatematiikkaa huomattavasti enemmän abstraktia ajattelukykyä. Kyky suoriutua mekaanisista laskutoimituksista ei enää riitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  116. Liian vanha kirjoitti 15.10.2013 kello 23:28

    Osmo Soininvaara:
    Yksi ongelma “tasapäistävässä” koulutuksessa on se, että lahjakkaimmat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväksi. Siihen pitäisi keksiä jokin ratkaisu. Urheilussa ja musiikissa on keksitty, matematiikassa ei ole.

    Nykyään yliopistot tarjoavat verkkokerhoja , joissa voi harrastaa esim matematiikkaa.

    Ja myös koulu tarjoaa lisätehtäviä .

    Suomi on pieni maa ja todella lahjakkaita on se 1-2 % edelleenkin.Kun kouluja on 3300 ja peruskoululaisia jotain 500000 niin eipä per koulu montaa lahjakasta löydy per koulu, keskimäärin 1,5

    Tai jos otetaan huipulta 10 % niin ei tilanne juurikaan parane, lahjakkaita on liian vähän per koulu, jotta heille voitaisiin järjestää kovin erilaistunutta opetusta.
    Etenkin kun lahjakkuuden kirjo vaihtelee.

    Verkkokurssit,verkkokerhot ovat hyvä tapa organsioida tällaisia erikoisuuksia. Tosin eipä taida onnistua liikuntaa vaativissa jutuissa.

    Ja näitä on olemassa, etsivä löytää

    http://www.luma.fi/artikkelit/924/tekijaeryhmae-uusi-matematiikkakerho

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  117. Viherinssi kirjoitti 15.10.2013 kello 23:53

    KKK: Toisaalta yliopistomatematiikka vaati vähän erilaista lahjakkuutta kuin lukio- tai peruskoulumatematiikka. Yliopistomatematiikka vaatii koulumatematiikkaa huomattavasti enemmän abstraktia ajattelukykyä. Kyky suoriutua mekaanisista laskutoimituksista ei enää riitä.

    Kyllä noissa lukion laajoissa kursseissakin vaaditaan hyvää abstraktia ajattelua, jos niistä haluaa erinomaisen arvosanan.

    En ole tavannut henkilöä, joka ei riittävällä sitkeydellä varustettuna selviäisi yliopiston perusmatematiikasta tai fysiikasta, jos taustalla on erinomaisesti suoritetut arvosanat vastaavista lukion laajoista kursseista.

    Haaste on tuossa motivaatiossa, enkä ole myöskään tavannut henkilöä, joka olisi hyvin selvinnyt yliopistotasolla perusaineiden laajoista peruskursseista tekemättä merkittävää määrää työtä niiden eteen.

    Jossain vaiheessa tullaan siihen tilanteeseen, että jäljellä on vain niitä ihmisiä, jotka ovat sekä lahjakkaita että valmiita tekemään työtä kehittymisensä eteen. On sääli, jos lahjakkaat ovat koulussa oppineet laiskoiksi. (En kuitenkaan väitä, että kaikilla aloilla yliopistotutkinto kertoisi erityisestä lahjakkuudesta ja ahkeruudesta. Aika monella alalla aika keskinkertainen suoritus riittää.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  118. Osmo Soininvaara kirjoitti 16.10.2013 kello 9:26

    Minulle esimerkiksi oli annettu koulussa vapautus olla seuraamatta matikan opetusta. Käytin aikana matikan tunnilla tehden kirjan lopussa olevia tehtäviä eteenpäin. Pidin kunnia-asiana, etten “lunttaa” avaamalla kirjan teoriasivuja vaan yritin päätelläö kaiken itse. Opin matikan aivan väärin, eikä minusdta yliopistossa ollut opiskelemaan matikkaa riittivän pitkälle, vaan tyydyin pelkkään kumuun, jonka pystyi vielä selvittämään samalla metodilla.
    Olisi ollut paljon parempi käyttää koulutunnit vaativamman matematiikan opiskeluun, mutta tällaista mahdollisuutta ei silloin tarjottu, tarjotaanko nytkään?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  119. rolle kirjoitti 16.10.2013 kello 0:17

    Valitettava tosiasia on, ettei kaikista vanhemmista ole vanhemmiksi. Toiset osaavat pitää parempaa huolta lapsistaan ja kannustaa näitä paremmin. Lapsista huolehtimisen hallinta ei ole tuloista kiinni, mutta niin tuppaa olemaan, että ne jotka osaavata huolehtia itsestään, osaavat huolehtia ja kasvattaa myös lapsia.

    On kaunis ajatus, että koulussa kaikki saavat tasapuoliset mahdollisuudet. Näin ei vain ole. Osalla kotoa saatavat eväät ovat niin surkeat, ettei hommasta tule mitään. Ja sitten jotkut kehtaavat marista, jos ehdotetaan tasoryhmiä.

    Niin julmalta kuin se kuulostaakin, ehkä valtion tulisi kannustaa huonoiksi osoittautuneita lapsensaajia sterilisoimaan itsensä. Miten olisi vaikka 10 000 euroa siitä, ettei joku onneton aiheuta vatipäitä lapsia kiusaamaan muita ihmisiä ja järjestelmää?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  120. Tavallinen Teknikko kirjoitti 16.10.2013 kello 0:19

    Kun nyt on mennyt sivustolla Osmon “moittimiseen”, niin olisikin hyvä aika kittää Osmoa suuresti siitä, että hän on ollut edistämässä työttömien omaehtoisen opiskelun mahdollisuutta työttömyysturvalla. Sekä kiitän Osmoa siitä, että hän on ollut edistämässä sivutoimisen opiskelun mahdollisuutta työttömän statuksella.

    Nyt on helpompi hengittää työkkärissä kun puhuu työttömyystätien kanssa työttömän mahdollisuudesta opiskella työttömyysturvallaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  121. jeejee kirjoitti 16.10.2013 kello 1:14

    Koti-isä: Mielenkiintoinen lähestymistapa. Miten laajaa lie tämä sosiaaliturvan systemaattinen väärinkäyttö. Tai sen kautta hukkaan heitetty työpanos. Luultavasti mitätöntä verrattuna esimerkiksi siihen työmäärään, joka yrityksissä tehdään systemaattisen verosuunnittelun nimissä – mikä kokonaisuudessaan on yhteiskunnille erittäin haitallista.

    Tuo oli vain itselle mieleen tullut ajatus, en ota kantaa onko yleistä. Kunhan vain pohdin ajatusta että myös sosiaalituilla eläminen vaatii osaamista ja vaivaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  122. Kepa kirjoitti 16.10.2013 kello 9:15

    Liian vanha:
    Ja myös koulu tarjoaa lisätehtäviä .

    Suomi on pieni maa ja todella lahjakkaita on se 1-2 %edelleenkin.Kun kouluja on 3300 ja peruskoululaisia jotain 500000 niin eipä per koulu montaa lahjakasta löydy per koulu, keskimäärin 1,5

    Valitettavasti lisätehtävien osalta tilanne vaihtelee. Läheskään kaikki opettajat eivät tarjoa oppilaille lisätehtäviä. Silloinkin, kun lisätehtäviä tarjotaan, ne ovat lahjakkaille usein liian helppoja. Toki on tästä poikkeavia opettajia, mutta heitä on aivan liian vähän.

    Aina voidaan tietenkin kiistellä siitä, missä menee todella lahjakkaan raja. Kuten kuitenkin edellä sanoin, niin omassa lukion pitkän matematiikan ryhmässä oli ainakin 3 oppilasta, jotka olisivat tarvinneet haastavampia tehtäviä. Lisäksi ryhmässä oli ainakin 3 muuta, jotka olisivat arvioni mukaan selvästi hyötyneet mahdollisuudesta tehdä haastavampia tehtäviä. Kysymyksessä ei ollut mikään huippulukio, vaan maalaiskunnan ainoa lukio, johon pääsi 6,5:n keskiarvolla. Koko vuosiluokan (pitkän ja lyhyen matematiikan lukijat yhteensä) koko oli noin 60 oppilasta.

    Ei tämän joukon parempaan palvelemiseen olisi mitään ihmeellistä vaadittu. Olisi riittänyt, että opettaja olisi kerran viikossa tai kahdessa valinnut vanhoista lukion matematiikkakilpailun tehtävistä jonkin, joka oli tarpeeksi haastava, mutta joka oli periaatteessa ratkaistavissa siihen asti opetetuilla matematiikan tiedoilla. Ratkaisu olisi sitten voitu esittää viikon tai kahden päästä.

    Nykyisin oppilailla on toki paljon paremmat mahdollisuudet löytää verkosta haastavia tehtäviä. Ongelma on kuitenkin se, että näitä tehtäviä ei ole yleensä luokiteltu sen mukaan, millaisia tietoja niiden ratkaiseminen vaatii. Oppilaan on vaikea motivoitua pohtimaan vaikealta näyttävää tehtävää, jos hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, onko hänellä ylipäänsä tehtävän ratkaisemiseen vaadittavia perustietoja (esim. tehtävän ratkaiseminen voi vaatia integrointia, josta oppilas ei ole vielä kuullutkaan).

    Lisäksi monet eivät vielä kouluvaiheessa tajua tarpeeksi hyvin omaa parastaan tässä suhteessa. Moni on vain tyytyväinen siihen, että koulussa on kaikki helppoa eikä tajua, mihin hankaluuksiin se johtaa myöhemmin elämässä. Kun opettaja ei suoraan anna tarpeeksi haastavia tehtäviä, ei niitä myöskään ymmärrä lähteä hakemaan muualta.

    Verkossa toimiva matematiikkakerho on aivan loistava idea. Sopii vain toivoa, että siitä tiedottaminen onnistuisi nykyistä paremmin niin, että myös oppilaat kuulisivat sellaisen olemassaolosta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  123. antti kirjoitti 16.10.2013 kello 9:41

    Omien matematiikan “opiskelujen” haaste peruskoulun ensimmäisillä luokilla oli siinä että ehtiikö tehdä kaikki kirjan tehtävät ensimmäisellä tunnilla vai tarvitaanko toinenkin. Yläasteella haaste oli siinä että kaikki kotitehtävät pitää ehtiä tehdä tunnin aikana (tai ennen tunnin alkua jos tehtävät annettiin ihan viime tingassa). Lukiossa piti sitten opetella teekmään kotitehtäviä, mutta varmasti vähänkään lahjakkaampana olisin jatkanut peruskoulun menetelmällä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  124. Liian vanha kirjoitti 16.10.2013 kello 9:55

    “Verkossa toimiva matematiikkakerho on aivan loistava idea. Sopii vain toivoa, että siitä tiedottaminen onnistuisi nykyistä paremmin niin, että myös oppilaat kuulisivat sellaisen olemassaolosta.”

    usealla yliopistolla on näitä kerhoja ja nitä löytyy monelle tasolle suunnattuja.
    Ei varmaan ala-asteelle tarjota, utta siitä eteenpäin luulisin löytyvän.

    Minulla pojat osallistuivat näille kursseille, nyt kumpikin on korkeakoulussa, entisessä TKK:ssa. Kohta näkyy oliko tuosta kerhosta hyötyä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  125. az kirjoitti 16.10.2013 kello 10:12

    Flynnin ilmiö kertoo jostakin muusta kuin perimmäisestä älykkyydestä. Osmon käyttämässä merkityksessä sitä ei edes pitäisi kutsua Flynnin ilmiöksi, sillä Flynn itse on ollut sen omaa elämäänsä elämään alkaneesta populaarista tulkinnasta eri mieltä ja sen torjunut alusta lähtien. Väitetty nousuhan johtaa siihen käänteiseen väitteeseen, että esimerkiksi 1960-luvun ihmiset olisivat olleet täysiä idiootteja. Osmo silloin eläneenä voit miettiä, oliko näin. Graafi Flynnin tutkimuksesta vuodelta 2007 (Pinkerin Better Angels of our Naturen lukeneet tunnistanevat) http://i.imgur.com/hh0vl.png
    Amerikkalaisten ÄO vuosina 1947-2002 on noussut vain hieman yli 2 pistettä, jos sitä mitataan testeillä “information”, “arithmetic” ja “vocabulary”. Eli käytännössä älykkyys on pysynyt samana. Valtava nousu on sen sijaan tapahtunut älykkyyttä soveltavissa testeissä, joissa harjaantuminen ja tekninen ja kulttuurinen ympäristö vaikuttavat, “matrices” ja “similarities”.

    Yllättävän moni “Suomea köyhyydestä eturiviin” johtamassa ollut yritysjohtaja oli vain vähäisesti koulutettu. Luin äskettäin Donnerin Uuden Maamme kirjan vuodelta 1967, siinä muutamat heistä esiintyvät. Suomen ja Yhdysvaltojen erot säätykierrossa tuskin selittynevät koulutuksella. Yhdysvalloissa “säädyt” ovat aika etnisöityneitä. Molempiin suuntiin. Ashkenazien pääseminen parhaisiin opiskelupaikkoihin on aivan omaa luokkaansa.

    Mullainathanin ja Sharifin väitteet köyhyysloukusta perustuvat perimmiltään pitkälti korrelaatioihin sekä tapauskohtaisiin suhteessa heikkoihin vaihteluihin, joista tehdään vahvoja yleistyksiä. Tämä on “tiedettä” metodilla ‘vastaus oli jo etukäteen tiedossa’.
    Tieteellistä olisi pohtia mihin suuntiin mahdolliset kausaliteetit vaikuttavat. Köyhyydestä aloittaneet juutalaiset tai kiinalaiset tai intialaiset maahanmuuttajat eivät ole Yhdysvalloissa köyhyysloukkuihin jämähtäneet juuri edes yhdeksi sukupolveksi. Toisin on joidenkin muiden etnisten ryhmien kohdalla. Onko köyhyys todella merkittävä kausaalinen tekijä näissä hyvin suurissa eroissa? Jotka samat erot voidaan pitkälti havainnoida maiden välisissä kehityseroissa hyvin ennustettavalla tavalla.

    Kaaro päättää haihattelevan kolumninsa kysymykseen siitä, josko köyhät yhteiskunnissamme olisivat aivan yhtä kyvykkäitä kuin rikkaat. Keskimääräisesti eivät tietenkään ole. Tähän uskominen edellyttäisi uskoa joko siihen, ettei älykkyys ole lainkaan periytyvä tekijä, tai ettei älykkyys ole rikastumista edesauttava tekijä. Kumpikaan väitteistä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaaro myös laittaa impulsiivisuuden köyhyyden syyksi. Köyhyys varmasti on impulsiivisuuteen jossain määrin vaikuttava ympäristötekijä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kongolaiset tai kiinalaiset köyhät olisivat yhtä impulsiivisia. Impulsiivisuus on tutkitusti voimakkaasti periytyvää ja impulsiivisuuden ja älykkyyden välillä on erittäin vahva käänteinen korrelaatio.
    Näitä ja niiden implikaatioita ei haluta hyväksyä moraalisista ja ideologisista syistä. Ei suostuta hyväksymään sitä, että maailma vain on. Ettei ole mitään humanistista luomiskertomusta, jossa evoluutio olisi Jumalan lailla jakanut erilaisia perintötekijöitä tasaisesti ihmisten ja ihmisryhmien välillä.

    Kirjoitat:

    Suomen menestyminen kansankuntana edellyttää yhä, ettei henkisiä voimavaroja haaskata vaan että jokainen voi kouluttautua kykyjensä mukaan vanhempien taustasta riippumatta.

    Tämä mahdollisuus nykyisin toteutuu ainakin välttävästi kaikkien muiden paitsi lahjakkaimman 1-2% kohdalla.
    Yhteiskunnan menestyminen tulevaisuudessa edellyttää, että tämä lahjakkain ryhmä saa halutessaan eriytynyttä ja tasoltaan ja sisällöltään aivan erilaista koulutusta kuin mitä he nykyisin saavat, ja mitä enemmistö oppilaista saisi jatkossakin.

    Otan vertaukseksi shakin, jonka osalta tiedän jotain ihmisen kognitiivisesta kehittymisestä. Mutta koska aivoissa ei ole mitään shakki-moduulia, ja shakki perustuu pitkälti pattern recognition:iin (hahmontunnistus), niin tämä on todennäköisesti laajalti yleistettävissä.
    Vain hyvin harvalla on älyllistä lahjakkuutta kehittyä aivan terävimmän huipun huippuosaajaksi. Lähes kaikkien huippupelaajien (sellaisten kuten Carlsen, Fischer, Kasparov) lahjakkuus on ollut jo hyvin varhain nähtävissä. Lahjakkuus ei kehity huipuksi ilman valtavaa työmäärää. Tämä työ pitää aloittaa viimeistään 12-vuoden, mieluummin viimeistään 10-vuoden iässä, mutta aikaisemmin aloittamisella ei ole suurta merkitystä (tämä on yhdenmukaista sen amerikkalaisen havainnon kanssa, etteivät pienten lasten, suositut, preppaus-kurssit juuri paranna myöhempää koulumenestystä pidemmällä välillä; eikä eriytetty lahjakkaiden opetus liene kovin tuloksellista ennen 10-ikävuotta).
    Kaikkein tärkeimmät kehitysvuodet ovat murrosiässä ja sen alla. Fischer, Kasparov ja Carlsen olivat kaikki maailman huipun lähellä jo 16-vuotiaina. Toisaalta mikään työmäärä tai synnynnäinen lahjakkuus ei tee liian myöhään aloittaneesta huippua. Tällaisia poikkeuksia ei ole juuri yhtäkään, ehkä Rubinstein, mutta äärimmäisen harvinaista.

    Tämä viittaa siihen, että osaajaksi kehittymisen kannalta aivojen yhteyksien muodostumisen ylivoimaisesti tärkein vaihe on murrosikä. Fischerin, Carlsenin ja Kasparovin osaamista 16-vuotiaina voisi vaatimustasoltaan verrata maailman parhaimpiin matemaatikoihin.
    Tämä todistaa siitä, ettei yliopistotason opiskelun ylitsekään menevän matematiikan (en vertaa tätä nyt terävimpään huippuun kuten em. pelaajat vaan paljon laajempaan ryhmään lahjakkuuksia) tule olla mahdotonta murrosikäiselle, kunhan hänelle on siihen lahjoja ja motivaatiota. Motivaatio edellyttää riittävää haasteellisuutta (haasteellisuus linkittyy motivaatioon suoraan flow-tilan kautta; haasteellisuus on flow-tilan edellytys, flow-tilojen saavuttaminen pysyvän, pitkäkestoisen motivaation) ja osaavaa koulutusta. Tätä ei tietenkään voida saavuttaa nykyisenlaisen peruskoulun yhteydessä eikä vapaaehtoisilla harrastekerhoilla (“päivällä 1+2 ja illalla 5739×343”) vaan tarvitaan erityskouluja.

    On itse asiassa järkyttävää ja hämmästyttävää, että pyrimme yhteiskuntana tuottamaan niin hyviä jääkiekon pelaajia, pianisteja, jalkapalloilijoita ja juoksijoita kuin mahdollista, mutta emme pyri tuottamaan niin hyviä matemaatikkoja, fyysikkoja, analyytikkoja, erilaisia hahmontunnistajia kuin mikä voisi olla mahdollista. Tätä jälkimmäistä pidettäisiin hyvin laajalti jotenkin epätasa-arvoisena ja moraalittomana ja kauhistuttavana. Entä se panos, minkä tällaisen koulutuksen saaneet voisivat meille antaa eri aloilla?
    Tyypillinen esimerkki, joka nostetaan tässä yhteydessä esille on Einstein. Tarkemmin legenda Einsteinista, joka oli “huono koulussa” ja “keksi melkeinpä tyhjästä suhteellisuusteorian vakuutusyhtiössä työskennellessään”. Oikeasti mm. Einsteinin setä opetti nuorelle Einsteinille yliopistotason matematiikkaa jo 12-vuotiaana ja antoi tälle kirjoja oma-aloitteiseen opiskeluun ja Einstein pärjäsi koulussa erinomaisesti aina halutessaan ja osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta jo hyvin nuorena. Täysin myytin vastaisesti Einsteinissa yhdistyvät lahjakkuus, nuorena aloittaminen ja suuri työmäärä.

    Entä miksi mahdollisimman hyvien matemaatikkojen, hahmontunnistajien kouluttaminen on sitten yhteiskunnallisesti tärkeää? Viittaan Kari Enqvistin arvioon siitä, että tiede käy yhä monimutkaisemmaksi ja alamme olemaan vaiheessa, jossa ihmiskunta on jo ammentanut “helpot” edistysaskeleet ja monet tulevista edistysaskelista edellyttävät yhtä monimutkaisemmiksi käyvien kysymysten ratkaisemista. Edessä olevat kysymykset edellyttävät silloin yhä suurempaa osaamista. Tietokoneet ovat avuksi, mutta eivät pysty korvaamaan ihmistä (shakinkin suhteessa rajatussa informaatiouniversumissa ihminen+tietokone on vahvempi kuin tietokone). Sitä paremmat mahdollisuudet ihmiskunnalla on ottaa näitä kaikille hyvää tuovia askelia, mitä paremmin (=”epätasa-arvoisemmin”) olemme kouluttaneet niiden ratkaisuun kykenevän 1-2% ihmiskunnasta. Otetaan esimerkiksi sadoista kysymyksistä vaikkapa Brownin liikkeen tuoma haaste molekulaariselle nanoteknologialle.
    Tieteen lisäksi vastaavia vaikeita kysymyksiä liittyy yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Vaikkapa energiapolitiikan ja -talouden globaaleihin haasteisiin.

    Meritokratiaa ei todellakaan tulisi nähdä kysymyksenä, jossa “Einsteinien suurempi mahdollistaminen” on “köyhiltä pois”. Tämä on peruskoulun takana oleva sosialismista ammentanut filosofia ja se on pidemmän aikavälin yhteiskunnallisen kehityksen kannalta hyvin haitallinen.
    Eikä ihmisarvoa yleisemmin pitäisi sitoa meritokratiaan, eikä älykkyyteen (joka vaihtelee merkittävästi yksilöiden ja ryhmien välillä, piti tästä tosiasiasta eettisesti tai ei) vaan ihmisarvon pitäisi olla ideaalina lähtökohtana universaali tällaisista muuttujista irrallaan. Tämä moraalinen lähtökohta voi auttaa ratkaisemaan esitetyn ongelman. Kyse on ajattelutavan ja perspektiivin muutoksesta. Sitä ei ratkaise toden haihatteleminen muuksi mitä maailma on kuten Kaarlo tekee kolumnissaan ja Osmo osin tässä kirjoituksessaan ja mikä on hallitseva normi.

    Ihmisenä vähemmän älykäs tai vähemmän meritokraattinen ei ole ihmisenä vähemmän arvokas.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 45

  126. Seppo Korppoo kirjoitti 16.10.2013 kello 10:18

    “Meritokratia ja henkinen köyhyysloukku” onkin hyvä teema.

    Rakas isänmaamme on nimittäin pudonnut pseudo-meritokratiansa kaivamaan köyhyysloukkuun.

    Aalto yliopisto on ainoa valopilkku tieteemme pysähtyneisyyden synkässä yössä, josta esimerkkinä on surullisessa tilassa oleva Suomen akatemia, jonne pitäisi olla koottuna koko Suomen suurin viisaus.

    Ei ole kuin kolmekymmentä vuotta siitä kun Suomeen tulvi joukoittain ulkomaisia huippututkijoita osallistumaan maamme eri alojen johtavaan tutkimukseen.

    Näitä olivat kylmätutkimus, mobiilitekniikka, arktinen tekniikka, geenitutkimus, rehun AIV-säilöntätekniikka, jne.

    Nyt pseudo-meritokratiamme on rakentanut ympärilleen status-quotaan suojaavan muurin. Mikä tahansa ulkomailta tuleva uusi tieto koetaan hirvittäväksi vaaraksi. Vrt. Himas-juttu.

    Nyt ei ulkomaisia huippututkijoita ole Suomessa juuri missään….

    Kuvaava esimerkki:

    A. I. Virtanen sai vuonna 1945 Nobelin palkinnon kun oli kehittänyt tuorerehun vallankumouksellisen happokäsittelyyn perustuvan säilöntätekniikan.

    Suomi on nykyisin ainoa maa maailmassa, joka enää käyttää laajasti tätä kohta 70 vuotta vanhaa kemiallista myrkky-tekniikkaa.

    Muut maat ovat jo vuosikausia käyttäneet nykyaikaisia mikrobi-pohjaisia tekniikoita, jotka eivät aiheuta allergiaa tai laitteiden korroosiota, vaan sen sijaan luomukeinolla tehokkaasti lisäävät lypsylehmien maidon määrää ja rasvapitoisuutta.

    OS kirjoitti: “Meritokraattisessa yhteiskunnassa yläluokka poimii lahjakkuudet alemmista yhteiskuntaluokista ja sysää omat mustat lampaansa alempiin luokkiin.”

    Minä puolestani kirjoitan: Suomi on sellainen yhteiskunta, jossa tyhmät intelligentsia-pässit saavat vapaasti pökkiä hirmuveroilla kaikenvärisiä lampaita….

    Ja uljaat Suomen joutsenet lentävät taas korkealta muurin yli etelään…

    Seppo Korppoo
    Ei mikään pseudo-yrittäjä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  127. Austrian kirjoitti 16.10.2013 kello 10:38

    Lukiossakin selvisi vielä helpolla, jossain vaiheessa kuvitteli että myöhemminkään ei tarvitse tehdä harjoituksia ja pääsee läpi kursseista.

    Valitettavasti yliopistossa kaiken aiemman korjaaminen vei todella paljon aikaa ja vaivaa.

    Eikö tilastotiedettä ja matematiikka voisi opettaa mielenkiintoisella tavalla? Uhkapelien todennäköisyyslaskentaa matematiikassa, kotipolttoisen tekoa kemian tunnilla ja kiroilua äidinkielentunnilla? 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 13

  128. Samuli Saarelma kirjoitti 16.10.2013 kello 15:06

    Lepotila zZ: Paras palkinto meritokratiassa menestyneille olisi heidän perillisilleen taattu paikka parempiosaisten joukossa. Lopettaen siten meritokratian.

    Kukaan ei puhunut mitään taatusta paikasta. Tämä on tässä juuri oleellista. Meritokratiassa ei tuota paikkaa pysty takaamaan, koska vanhempien panostus lapsiinsa ei takaa, että heistä tulee älykkäitä ja tunnollisia työntekijöitä, jotka tuottavat hyvinvointia mahdollisimman paljon.

    Kysymys tässä on siitä, onko vanhemmilla oikeus panostaa meritokratiassa onnistumisen ansiosta hankkimiaan taloudellisia resursseja siihen, että myös heidän lapsensa menestyisivät. On melko lailla selvää, että ei ole oikein, jos niitä resursseja käytetään siihen, että pyritään estämään muiden menestys, mutta onko sekin väärin, että omien lasten parempaan menestykseen panostetaan? Minusta tällainen ei suinkaan johda meritokratian loppuun.

    Minusta meritokratian loppuun johtaa ennemminkin se, että niillä meriiteillä itselleen hankittua hyötyä ei oikeasti pysty hyödyntämään haluamallaan (muita haittaamattomalla) tavoin, mistä taas seuraa se, ettei kannata panostaa siihen, että hankkisi meriittejä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  129. Viherinssi kirjoitti 16.10.2013 kello 17:54

    az: eikä eriytetty lahjakkaiden opetus liene kovin tuloksellista ennen 10-ikävuotta

    Ei välttämättä lahjakkuuden nimissä, mutta lasten kehitystason mukainen opetus olisi hyvä pystyä järjestämään.

    Seitsenvuotiaiden älyllinen ja sosiaalinen kehitystaso vaihtelee erittäin paljon yksilöstä toiseen. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kouluun mennessään sujuvasti lukeva lapsi olisi muita älykkäämpi. Käytännössä kuitenkin on tuhlausta pitää sujuvasti lukevaa ja laskevaa lasta tankkaamassa lukemisen tai yhteenlaskun perusteita.

    Lahjakkuuden luotettava näkyminen tuossa iässä vaatii todellista harvinaista erityislahjakkuutta, eikä sen mahdollisen lahjakkuuden kehittäminen vaadi mitään peruskoulun opetussuunnitelman ulkopuolista ainesta. Oppilaan pitäisi kuitenkin saada edetä siinä oppisisällössään juuri niin nopeasti kuin mitä hänen valmiutensa ovat.

    Yhtälö on toki vaikea ratkottava, koska varsinkin alaluokkalainen voi olla samaan aikaan akateemisesti hyvin kehittynyt ja sosiaalisesti kehittymätön. Tästä sitten seuraa jos minkälaista haastetta koululle ja oppilaalle. Mitä pitäisi tehdä seitsenvuotiaalle, joka on sosiaaliselta kypsyydeltään sellainen ettei tule välttämättä luokassa toimeen, mutta joka lukee ja laskee sujuvasti? (Lue: nörtti.)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  130. Viherinssi kirjoitti 16.10.2013 kello 18:04

    Austrian: Eikö tilastotiedettä ja matematiikka voisi opettaa mielenkiintoisella tavalla? Uhkapelien todennäköisyyslaskentaa matematiikassa, kotipolttoisen tekoa kemian tunnilla ja kiroilua äidinkielentunnilla?

    Koulu onnistuu usein lokeroimaan oppilaat tiettyihin suuntauksiin. Yksi näistä suuntauksista on stereotyyppinen insinööri, joka osaa kyllä laskea mutta jolta on oikein kirjoitus väli merkit ja yhdys sanat hukassa samoin kuin asioiden yleisö ystävällinen esitys järjestys koska niitä ei tarvita eikä ainakaan mitään suullisen esiintymisen taitoa

    Toinen stereotyyppinen esimerkki on kaunista novellianalyysiä suoltava oppilas, joka ei tiedä, kiertääkö maa kuuta. Ei sillä ole väliä, se kuu on kuitenkin niin runollinen. Ja jos sen vielä voisi sanoa ranskaksi, niin oih…

    Kukaan ei ole muistanut korostaa sille insinöörille sellaista detaljia, että hyvät kommunikaatiotaidot edesauttavat sekä työelämässä että yksityiselämässä menestymistä. Joskus voi vielä käydä niin, että oman tilipussin suuruus riippuu siitä, pystyykö ranskalaisen asiakkaan kanssa vaihtamaan muutaman sanan pienpuhetta. Runoilijalle taas ei ole valjennut se yksityiskohta, että maailma toimii tietyillä loogisilla periaatteilla, joiden ymmärtämiseen luma-aineet antavat avaimet.

    Asiaa ei auta se, että usein eri aineiden opettajat ovat varsin sektoritietoisia. Jos fysiikanopettaja ei arvosta kirjallista ilmaisua tai äidinkielenopettaja geologiaa, asenne heijastuu osaan oppilaista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  131. Lepotila zZ kirjoitti 16.10.2013 kello 18:39

    Samuli Saarelma: Kukaan ei puhunut mitään taatusta paikasta. Tämä on tässä juuri oleellista. Meritokratiassa ei tuota paikkaa pysty takaamaan, koska vanhempien panostus lapsiinsa ei takaa, että heistä tulee älykkäitä ja tunnollisia työntekijöitä, jotka tuottavat hyvinvointia mahdollisimman paljon.

    Kysymys tässä on siitä, onko vanhemmilla oikeus panostaa meritokratiassa onnistumisen ansiosta hankkimiaan taloudellisia resursseja siihen, että myös heidän lapsensa menestyisivät. On melko lailla selvää, että ei ole oikein, jos niitä resursseja käytetään siihen, että pyritään estämään muiden menestys, mutta onko sekin väärin, että omien lasten parempaan menestykseen panostetaan? Minusta tällainen ei suinkaan johda meritokratian loppuun.

    Minusta meritokratian loppuun johtaa ennemminkin se, että niillä meriiteillä itselleen hankittua hyötyä ei oikeasti pysty hyödyntämään haluamallaan (muita haittaamattomalla) tavoin, mistä taas seuraa se, ettei kannata panostaa siihen, että hankkisi meriittejä.

    Murtomaahiihdossa veritankkaus ei mitenkään heikentänyt niiden suoritusta, joilla sitä keinoa ei ollut käytettävissä. Ja palkintopallille nousivat kisan nopeimmat hiihtäjät. Palkinnot päätyivät siis parhaille hiihtäjille?

    Kuinka meritokratiaan sopivaa olisi esimerkiksi moneen laatuluokkaan jakautunut koulujärjestelmä? Vanhempien kustantama parempi opetus ei takaisi menestystä, mutta parantaisi mahdollisuuksia. Ei se tietenkään vielä itsessään takaisi hyvää sijoitusta. Tarvitaan myös hyviä geenejä ja kovaa työtä – kuten murtomaahiihdossakin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  132. Liian vanha kirjoitti 16.10.2013 kello 18:42

    “Tämä mahdollisuus nykyisin toteutuu ainakin välttävästi kaikkien muiden paitsi lahjakkaimman 1-2% kohdalla.
    Yhteiskunnan menestyminen tulevaisuudessa edellyttää, että tämä lahjakkain ryhmä saa halutessaan eriytynyttä ja tasoltaan ja sisällöltään aivan erilaista koulutusta kuin mitä he nykyisin saavat, ja mitä enemmistö oppilaista saisi jatkossakin. ”

    Älykkäälläkin on oma tahto eikä se oma halu välttämättä tähtää siihen, mihin yhteiskunta haluaisi hänet suunnata

    USA:n ehkä älykkäin ihminen on James Woods, mutta hän on ollut kiinnostunut näyttelemisestä, mutta ilmeiseti se ei ole ollut lahjakkuusalueella, sillä kohtuullisesta menestyksestä huolimatta häntä pidetään B-luokan näyttelijänä.

    Ei älykkys tarkoita vielä sitä, että henkilöstä tulee Nobel-palkinnon saaja, häne pitää myös haluta sitä.

    Mutta jos on älykäs, mutta laiska niin saavuttamatta jää

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  133. Tapio kirjoitti 16.10.2013 kello 19:16

    rolle: Valitettava tosiasia on, ettei kaikista vanhemmista ole vanhemmiksi. Toiset osaavat pitää parempaa huolta lapsistaan ja kannustaa näitä paremmin. Lapsista huolehtimisen hallinta ei ole tuloista kiinni, mutta niin tuppaa olemaan, että ne jotka osaavata huolehtia itsestään, osaavat huolehtia ja kasvattaa myös lapsia.

    On kaunis ajatus, että koulussa kaikki saavat tasapuoliset mahdollisuudet.

    On äärimmäisen tärkeää, että koulussa kaikki saavat tasapuolisen ja myös ymmärtävän koulutuksen. Sillä pystytään yllättävän paljon korjaamaan kodin puutteita, ei tietenkään kaikkia. PIAAC-tutkimus tämän osoittaa.

    Kysymys on nimenomaan hyvistä opettajista. The Economist referoi äskettäin tutkimusta, jossa tämä osoitettiin todeksi. Siinä mm. todettiin, että oppimistulosten hajonta koulujen välillä oli pienempi kuin sama hajonta kunkin koulun opettajiin kiinnitettynä.

    Oma elämänkokemukseni on, että ihminen, nuori tai nuori aikuinen saattaa tuomita itsensä henkiseen köyhyysloukkuun ilman mitään absoluuttista perustetta. Puurtamisella ja sitkeydellä hän korvaisi 15-20 ÄO pistettä valitsemallaan alalla.

    Meritokratian suomalainen tulkinta, siis tarpeeton muodollisen koulutuksen arvostaminen on eräänlainen yhteisön syöpä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  134. Liian vanha kirjoitti 16.10.2013 kello 21:43

    “Asiaa ei auta se, että usein eri aineiden opettajat ovat varsin sektoritietoisia. Jos fysiikanopettaja ei arvosta kirjallista ilmaisua tai äidinkielenopettaja geologiaa, asenne heijastuu osaan oppilaista.”

    Nykyinen koulujärjestelmä ei tähtää niinkään tietojen määrään vaan taitojen kehittämiseen.
    Tieto muuttuu kaiken aikaa, mutta taidot ovat tarpeellisia pidempään

    Jo ensimmäisillä luokilla opetetaan itsearviointia eli oppialaiden on arvioitava, kuinka hyvin he hallitsevat jonkun oppiaineen/kurssin .Seurasin omien lapsien kehittymistä ja kesti vuoden verran enne kuin opettajan ja oppilaan arvioit täsmäsivät.

    Toinen periaatteellinen suuri muutos minun lapsuuteeni verrattuna on tiedonhaun opettelu.
    Sen sijaan, että asioita opeteltaisin pänttäämällä , oppilaat joutuvat etsimään tiedon , tekemään siitä esseen ja esittelemään sen.

    Kolmas erilaisuus on ryhmätyöt.Opettaja jakaa harjoitustöitä varten luokan muutaman hengen ryhmiin, joissa on eritasoisia oppilaita.
    Parhailla menee 15 minnuutia ratkoa ongelmat, ja loppuaika kun he selittävät ja opettavat asian heikoimmille.
    Tämä nostaa opetustehoa valtavasti, vertaisapu on tehokkaampi opettaja kuin yhden aikuisen yritys selittää monelle sama asia

    Ryhmätyö nostaa myös älykkyyttä, hyvän ryhmän ÄO on 10-20 pinnaa korkeampi kuin jäsenten keskiarvo.

    Ja päälle tulevat sosiaaliset taidot

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  135. Jorma Nordlin kirjoitti 16.10.2013 kello 22:48

    Mikä esti sitten myöhemmin yliopistossa oikeanlaisen opiskelumetodin opettelun matematiikassa?

    Osmo Soininvaara:
    Minulle esimerkiksi oli annettu koulussa vapautus olla seuraamatta matikan opetusta. Käytin aikana matikan tunnilla tehden kirjan lopussa olevia tehtäviä eteenpäin. Pidin kunnia-asiana, etten “lunttaa” avaamalla kirjan teoriasivuja vaan yritin päätelläö kaiken itse. Opin matikan aivan väärin, eikä minusdta yliopistossa ollut opiskelemaan matikkaa riittivän pitkälle, vaan tyydyin pelkkään kumuun, jonka pystyi vielä selvittämään samalla metodilla.
    Olisi ollut paljon parempi käyttää koulutunnit vaativamman matematiikan opiskeluun, mutta tällaista mahdollisuutta ei silloin tarjottu, tarjotaanko nytkään?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  136. Jorma Nordlin kirjoitti 16.10.2013 kello 22:54

    Lahjakkaiden opiskeluun on nyt ratkaisu nenän edessä. Ne voisi laittaa opiskelemaan johonkin virtuaaliyliopistoon vaativampia kursseja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  137. Raimo K kirjoitti 16.10.2013 kello 23:01

    Aika kiintoisa keskustelu pakinatyylisen kirjan pohjalta. Meritokratia kuuluu infokratian kanssa samaan kategoriaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  138. Anonuumi kirjoitti 17.10.2013 kello 0:53

    Tapio:
    PIAAC-tutkimus (aikuisten PISA) osoittaa, että Suomi on toistaiseksi onnistunut viljelemään kykypeltoaan ällistyttävän hyvin ainakin luku- ja laskutaidossa sekä (IT:tä hyödyntävässä) ongelmanratkaisutaidossa. http://skills.oecd.org/skillsoutlook.html

    En tällä postauksellani halua mitätöidä teemaa, vaan päinvastoin kannustaa jatkamaan ja parantamaan hyväksi arvioidulla linjalla. —

    Tarkoitatko hyväksi havaitulla linjalla vähäistä maahanmuuttoa? Japani ja Suomi eroavat siinä selvästi verrokeistaan OECD:ssä. Suomen ja Ruotsin välinen ero voidaan maahanmuuttajien osuudella selittää kokonaan. Ruotsin kantaväestöhän oli tutkimuksen paras, kiitos virkeiden vanhusten.

    Suurista ikäluokista kyllä selvitään vaikka halkohoidolla. Pidetään Japanin lailla sadan vuoden suunnitelma aina mielessä, niin päästään jatkossakin retostelemaan Euroopan “taitavimmalla” työvoimalla. Ja jätetään se peruskoulun ihastelu OECD:n tolloille ekonomisteille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  139. Markku af Heurlin kirjoitti 17.10.2013 kello 8:02

    Osmo Soininvaara:
    Minulle esimerkiksi oli annettu koulussa vapautus olla seuraamatta matikan opetusta. Käytin aikana matikan tunnilla tehden kirjan lopussa olevia tehtäviä eteenpäin. Pidin kunnia-asiana, etten “lunttaa” avaamalla kirjan teoriasivuja vaan yritin päätelläö kaiken itse. Opin matikan aivan väärin, eikä minusdta yliopistossa ollut opiskelemaan matikkaa riittivän pitkälle, vaan tyydyin pelkkään kumuun, jonka pystyi vielä selvittämään samalla metodilla.
    Olisi ollut paljon parempi käyttää koulutunnit vaativamman matematiikan opiskeluun, mutta tällaista mahdollisuutta ei silloin tarjottu, tarjotaanko nytkään?

    Luin kaksi luokka yhdesäs vuodessa yksityisesti. Ehkä ei kovin hyvä ratkaisu, näin efteråt tänkande. Opiskelin itse. Lukion viimsien luokan kävin iltakoulussa, ja me oppilaat vietimme sunnuntait lehtori Lietzénin matetmatiikan kerhossa Engöantilaisella koululla.

    Opin matikan siten kuin se oli Väisälän pyhissä kirjoituksisa esitetty. Opin siis matemtiikan väärin, ja luvut tyssähtivät toisen vuoden lopussa erinomaisin arvosanoin suoritettuun laudaturin peruskurssiin. Sitten alkoi tökkiä…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  140. Tiedemies kirjoitti 17.10.2013 kello 14:46

    Aina kun olen kuvitellut osaavani matematiikkaa, olen huomannut vähän ajan päästä oppineeni kaiken ihan väärin. Ja olen sentään opiskellut sitä toistasataa opintoviikkoa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  141. Tapio kirjoitti 17.10.2013 kello 17:54

    Anonuumi: Tarkoitatko hyväksi havaitulla linjalla vähäistä maahanmuuttoa? Japani ja Suomi eroavat siinä selvästi verrokeistaan OECD:ssä. Suomen ja Ruotsin välinen ero voidaan maahanmuuttajien osuudella selittää kokonaan.

    Hyvä huomio, mutta jäämme tämänkin korjauksen jälkeen hyvään seuraan. Eikä kysymys ole vain jostain teoreettisesta vertailusta, sillä omat kokemukseni ovat samat kuin Liian Vanhalla: Motivoitunut suomalainen “palkollinen”(duunarista johtajaan) vaatii huomattavasti vähemmän manageerausta kuin eteläisempien maiden “palkolliset”.

    Joku kuitenkin mättää, kun huippuluokan perustaidoista ei synny huippuluokan hyvinvointia ja suomalaiset yliopistot on rankattu kovin keskinkertaisiksi. Olisikohan niin, että meikäläisillä ei ole jostain syystä halua tai tarvetta motivoitua tositöihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  142. Tavallinen Teknikko kirjoitti 17.10.2013 kello 19:48

    “Ei välttämättä lahjakkuuden nimissä, mutta lasten kehitystason mukainen opetus olisi hyvä pystyä järjestämään.”

    Joo mutta Ollilan Nokian työhönotossa 2-kymppiset psykologitytöt eivät suositelleet useinkaan Nokian työpaikkoihin sellaisia, joidenka ÄÖ oli kohtalaisen korkea (> 120).

    Miksiköhän?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  143. Seppo Korppoo kirjoitti 17.10.2013 kello 20:39

    Suomen koulutusjärjestelmä tavoittelee sitä, että kaikille pitää antaa tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen mahdollisuus saada oppia.

    Heikompilahjaisia pyritään pitämään eri keinoin oppimisvauhdissa mukana ja toisaalta lahjakkaimpia ei voi päästää liian pitkälle muitten edelle.

    Arviointia ja kilpailua vältetään, jotta kukaan ei häviäisi ja saisi pahaa mieltä.

    Tällä sinänsä kunnioitettavalla tavoitteella on kuitenkin vakava varjopuoli:

    Tällainen koulutusjärjestelmä tuottaa suuren määrän keskinkertaisuuksia ja jättää hyödyntämättä / sammuttaa lahjakkuusreservimme.

    On täysin selvää, että kovassa kansainvälisessä kilpailussa keskinkertaisuudet häviävät pelin.

    Keskinkertaisuudet eivät tee Nobel-tason tutkimusta ja sitä myöten maamme tiede kuihtuu.

    Keskinkertaisuudet eivät pysty luomaan uusia kilpailukykyisiä tuotteita, eivät tuomaan riittävästi kauppoja kotiin ja sitä kautta koko maa köyhtyy.

    Estääkö nykyinen koulutusjärjestelmämme uusien huippulahjakkuuksien kehittymisen nuijimalla heidät jo lapsena keskinkertaisuuden muottiin?

    Voikin kysyä, että onko nykyinen tasa-arvoistaminen ja tasapäistäminen mennyt jo liian pitkälle ja on nyt viemässä maata tuhoon?

    Seppo Korppoo
    Ei mikään keskinkertainen yrittäjä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  144. Tiedemies kirjoitti 18.10.2013 kello 13:57

    Seppo Korppoo:
    Arviointia ja kilpailua vältetään, jotta kukaan ei häviäisi ja saisi pahaa mieltä.

    Onko mitään tosiasiallisia todisteita siitä, että juuri arviointi ja kilpailu muka jotenkin auttaisivat kehittämään taitoja ja tietoja?

    Ja siis kiisteenä, en pyri lainkaan edes vihjaamaan että kaikki olisivat yhtä hyviä. Lapset huomaavat jo hyvin nopeasti keskenään kuka on hyvä ja kuka ei. Tarvitseeko järjestelmän vielä jotenkin erikseen vahvistaa tätä? En näe tässä paljoa pointtia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  145. Samuli Saarelma kirjoitti 18.10.2013 kello 15:31

    Lepotila zZ: Murtomaahiihdossa veritankkaus ei mitenkään heikentänyt niiden suoritusta, joilla sitä keinoa ei ollut käytettävissä. Ja palkintopallille nousivat kisan nopeimmat hiihtäjät. Palkinnot päätyivät siis parhaille hiihtäjille?

    Hyvä esimerkki. Murtomaahiihtokilpailu onkin nollasummapeli ja siksi siinä tosiaan yhden tuloksen parantuminen on suoraan toisilta pois. Onneksi muu elämä ei ole nollasummapeliä. Suomen rikkaimmat ihmiset ovat nykyisin rikkaampia kuin kukaan rikas ihminen oli pari sataa vuotta sitten. Mutta myös Suomen köyhimmät ovat rikkaampia kuin köyhät olivat pari sataa vuotta sitten. Nollasummapelissä tämä ei olisi mahdollista.

    Lue az:n yllä oleva kirjoitus huolella. Pointti siinä on se, että Einsteinin kaltaisten henkilöiden kykyjen mahdollisimman tehokas valjastaminen meritokratian keinoin tuottamaan hyvinvointia ei ole pois niiltä, jotka eivät ole Einsteinin tasoisia neroja. Ennemminkin päinvastoin.

    Kuinka meritokratiaan sopivaa olisi esimerkiksi moneen laatuluokkaan jakautunut koulujärjestelmä? Vanhempien kustantama parempi opetus ei takaisi menestystä, mutta parantaisi mahdollisuuksia. Ei se tietenkään vielä itsessään takaisi hyvää sijoitusta. Tarvitaan myös hyviä geenejä ja kovaa työtä – kuten murtomaahiihdossakin.

    Aivan, mutta toisin kuin murtomaahiihdossa, jos vanhemmat panostavat lapsiinsa ja he pääsevät siten kehittymään omien kykyjensä maksimaalisiksi hyödyntäjiksi, tuloksena kokonaisuutena parempi yhteiskunta kuin jos kukaan ei panosta. Sen sijaan murtomaahiihdossa itse saavutetut ajat eivät merkitse yhtään mitään, vain se, kuinka monta kanssakilpailijaa jäi taakse. Juuri tässä on se syy, miksi murtomaahiihtoesimerkkiä ei voi sellaisenaan soveltaa yhteiskuntaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  146. Petja Y kirjoitti 18.10.2013 kello 16:49

    Tiedemies: Onko mitään tosiasiallisia todisteita siitä, että juuri arviointi ja kilpailu muka jotenkin auttaisivat kehittämään taitoja ja tietoja?
    Ja siis kiisteenä, en pyri lainkaan edes vihjaamaan että kaikki olisivat yhtä hyviä. Lapset huomaavat jo hyvin nopeasti keskenään kuka on hyvä ja kuka ei. Tarvitseeko järjestelmän vielä jotenkin erikseen vahvistaa tätä? En näe tässä paljoa pointtia.

    Merkittävällä osalla ihmisistä kilpailu on hyvä motivaattori, tosin tämän hyväksikäyttöön sopinee paremmin lyhyemmät kilpailut (kuka saa tämän ongelman ensin/parhaiten ratkaistua?) eikä yksi koe muutaman kuukauden välein.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  147. Seppo Korppoo kirjoitti 18.10.2013 kello 17:34

    Tiedemies edellä kysyy: “Onko mitään tosiasiallisia todisteita siitä, että juuri arviointi ja kilpailu muka jotenkin auttaisivat kehittämään taitoja ja tietoja?”

    Kuuluisassa kirjassaan Tipping Point, Marcolm Gradwell viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan ihmisen pitää tehdä töitä 10 000 tuntia tullakseen jossakin asiassa todella hyväksi.

    Mielestäni on täysin selvää, että tämä myöskin edellyttää jatkuvaa arviointia ja kilpailua muiden kanssa.

    Apropoo 1: Mielestäni ne Pisa-menestykset eivät välttämättä johdu pelkästään Suomen hyvästä koulutuksesta.

    Puhumme nimittäin Suomen kieltä, josta Pisa-kilpailuetumme voikin olla peräisin?

    Suomen kieli on hyvin erikoinen ja varsin looginen. Se on voimakkaasti taipuva, agglutinoiva kieli. Sanajärjestys on toissijainen, lauseenjäsenten perusjärjestys on subjekti−predikaatti−objekti, ja määrite käy useimmiten pääsanansa edellä.

    Viimeaikaisissa aivotutkimuksissa onkin todettu, että kieli muokkaa aivojen rakennetta ja ajattelua…

    Ettei vaan nyt käy niin, että Suomen kieli nyt hiljalleen rapautuu (eglantisoituu) ja seurauksena on siten Pisa-menestyksen heikentyminen…

    Apropoo 2: Suomen nykyhallitus on ensimmäinen, jonka jäsenet ovat tulleet ulos peruskoulustamme, paitsi Erkki Tuomioja, joka on tullut ulos Marxille nimetystä koulusta.

    Tuloksien mukaan arvioituna ja mitattuna tämä hallitus ei kyllä ole mitenkään kilpailukykyinen esim. Lipposen hallitusten kanssa.

    Apropoo 3: Talouden alalla menestyminen arvioinnissa ja kilpailussa on välttämätöntä.

    Apropoo 4. Jos Tiedemies toimi tieteen saralla, hän kyllä tietää, että siellä vasta se arviointi ja kilpailu onkin raakaa….

    Seppo Korppoo
    Yrittäjä, jota asiakkaat arvioivat ja kilpailuttavat joka päivä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  148. toke kirjoitti 18.10.2013 kello 18:47

    Yhteiskuntamme alkaa olla pahassa kriisissä. Tuloerot kasvavat nopeimmin. Vielä ollaan OECD:n keskiarvossa, kohta ei enää olla.

    Vaikka henkinen köyhyysloukku saataisiin estettyä, fyysinen köyhyysloukku uhkaa yhä useampaa. Mitä syvempi fyysinen loukku, sitä varmempi on henkinenkin. Tässä tilanteessa sitten valtio säästää pois mahdollisuuden välttää nämä loukut.

    Onko Suomi kenties maailmanmestari sivistyksen määrän muuttamisessa taloudelliseksi hyvinvoinniksi?

    Lähes kaikki viime vuosien globaalit innovaatiot, joista on saatu taloudellisia menestyksiä, ovat olleet sellaisia, jotka olisivat tietotaidon puolesta voineet syntyä Suomessa. Miksi näin ei tapahdu?

    Skeptisyys kaikkeen uuteen ja menneisyyteen tuijotus on johtanut siihen, ettei tuotteita tai palveluita pääse syntymään vientiin asti.

    Ainoa asia millä Suomi voi pärjätä globaaleilla markkinoilla on koulutus, luovuus ja sinnikkyys. Näistä valtion kontolla pitäisi olla erityisesti ensimmäinen. Miksi koulutukseen ei panosteta? Miksi koulutukseen liittyvä byrokratia on niin hidasta, ettei kysytyille aloille riitä opiskelupaikkoja ja toisilta valmistutaan suoraan kortistoon? Kuvitellaanko oikeasti, että markkinatalous hoitaa jatkossa vientituloja tuovan koulutuksen?

    Riittävät katteet löytyy huipputeknologiasta, muotoilusta ja immateriaalisesta sisällöstä sekä näiden yhdistelmistä. Kone, Rovio ja Supercell ovat näitä, mistä niitä saadaan riittävästi lisää?

    Tämänhetkiset päättäjät ovat maailmasta, jossa koulutuksesta oli niin paljon pulaa, että kouluun pääsy takasi eläkeviran tai -toimen. Nykyään koulutus ei takaa yhtään mitään, kuten ei työpaikkakaan, joten jotenkin pitäisi miettiä opiskelun motivointi uudestaan. Pakkokoulutuksesta kortistoon tyylillä tulee olemaan tuhoisat jäljet. Matalapalkka-alojen työllistävyydellä ei ole mitään merkitystä tilanteessa, jossa korkeatuottoinen vienti ei vedä. Hyvinvointia ei voida ylläpitää, yhteiskunta näivettyy ja koko kansa alkaa olla menestyvien maiden alihankkijoita. Selluloosasta saa euron per tonni ja naapurimaassa siitä sitten jalostetaan nanomateriaaleja ja myydään miljoonakertaiseen hintaan. Aika näköalattomalta vaikuttaa…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  149. Tapio kirjoitti 18.10.2013 kello 21:20

    Samuli Saarelma: Pointti siinä on se, että Einsteinin kaltaisten henkilöiden kykyjen mahdollisimman tehokas valjastaminen meritokratian keinoin tuottamaan hyvinvointia ei ole pois niiltä, jotka eivät ole Einsteinin tasoisia neroja. Ennemminkin päinvastoin.

    En nyt tiedä, pitäisikö (paljon vähäisempienkin) kykyjen valjastamisen tapahtua meritokratian keinoin (* , mutta oleellista on, etteivät huiput todellakaan syö tavallisten ihmisten leipää, vaan lisäävät sitä.

    Tätä taustaa vasten vasemmiston vuosikymmeniä kestänyt antipatia matemaattisia ja luonnontieteellisiä erityislukiota kohtaan on kummallista. Onneksi musiikki-, taide- ja tottakai, urheilulukiot on sentään hyväksytty.

    Mitä vasemmisto on pelännyt?

    *) Einsteinilla oli aluksia suuria vaikeuksia meritokratian portaissa, niinkuin monella muullakin huipulla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  150. toke kirjoitti 18.10.2013 kello 21:27
  151. Lepotila zZ kirjoitti 18.10.2013 kello 22:06

    Samuli Saarelma: Hyvä esimerkki. Murtomaahiihtokilpailu onkin nollasummapeli ja siksi siinä tosiaan yhden tuloksen parantuminen on suoraan toisilta pois. Onneksi muu elämä ei ole nollasummapeliä. Suomen rikkaimmat ihmiset ovat nykyisin rikkaampia kuin kukaan rikas ihminen oli pari sataa vuotta sitten. Mutta myös Suomen köyhimmät ovat rikkaampia kuin köyhät olivat pari sataa vuotta sitten. Nollasummapelissä tämä ei olisi mahdollista.

    Kyllä elämä koostuu myös nollasummapeleistä. Vaikka ihmiskunnan absoluuttinen hyvinvointi kasvaisi, myös suhteellisilla eroilla on merkitystä. Yksilölle ne ovat jopa tärkeämpiä kuin ihmiskunnan tai yhteiskunnan kokonaishyöty.

    Useimmat työpaikat ovat sellaisia, että on mahdotonta arvioida, onko yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille mitään merkitystä sillä hoitaako niitä parhaat tai toiseksi parhaat hakijat. Yksilöille työpaikan haku näyttäytyy nollasummapelinä, jonka tulokset voivat olla ratkaisevia heidän tulevaisuudelleen.

    Einstein on hyvin äärimmäinen esimerkki, eikä siten kovin edustava, mutta jopa hänen kohdallaan voimme kysyä, olisiko GPS-paikannukseen tarvittava fysiikka voinut kehittyä ilman Einsteiniakin. Ja kuka Einsteinin varjoon jäänyt olisi nyt kaikkien tuntema neron arkkityyppi.

    Tyypillisempi esimerkki voisi olla nuori, joka pääsee hyvään yliopistoon vanhempiensa maksaman lisäkoulutuksen avustamana, tiputtaen jonkun toisen hakijan miettimään muita vaihtoehtoja elämälleen. Tai miksi lapsiaan rakastavat menestyneet vanhemmat eivät ostaisi lapsilleen parasta mahdollista yliopistokoulutusta. Silloinhan se koulutus ei ole muilta pois ja kaikki voittavat – kuten Yhdysvalloissa. 🙂

    Tahdoin vain sanoa, että yhden ihmisen hyöty koko yhteiskunnalle on useimmiten hyvin spekulatiivista. Yksilön saama hyöty on konkreettista. Käsittääkseni ihmiset eivät edes yleensä edes tahdo koko yhteiskunnan vaurastumista mikäli heidän suhteellinen vaurautensa tai asemansa laskisi sen seurauksena.

    Samuli Saarelma:
    Lue az:n yllä oleva kirjoitus huolella. Pointti siinä on se, että Einsteinin kaltaisten henkilöiden kykyjen mahdollisimman tehokas valjastaminen meritokratian keinoin tuottamaan hyvinvointia ei ole pois niiltä, jotka eivät ole Einsteinin tasoisia neroja. Ennemminkin päinvastoin.

    Olen samaa mieltä siitä, että jos yhteiskunta voi tunnistaa tulevaisuuden einsteinit ja auttaa heitä saavuttamaan täyden potentiaalinsa, sen kannattaisi tehdä niin. (Paitsi jos hintalappu olisi suuri ja hyöty valuisi toiseen osoitteeseen…). Meidän keskustelumme koski kuitenkin sitä, että jos on olemassa kaksi potentiaalista einsteinia, onko meritokratian mukaista auttaa enemmän sitä, jonka vanhemmilla on varaa maksaa paremmasta koulutuksesta.

    Samuli Saarelma:
    Aivan, mutta toisin kuin murtomaahiihdossa, jos vanhemmat panostavat lapsiinsa ja he pääsevät siten kehittymään omien kykyjensä maksimaalisiksi hyödyntäjiksi, tuloksena kokonaisuutena parempi yhteiskunta kuin jos kukaan ei panosta. Sen sijaan murtomaahiihdossa itse saavutetut ajat eivät merkitse yhtään mitään, vain se, kuinka monta kanssakilpailijaa jäi taakse. Juuri tässä on se syy, miksi murtomaahiihtoesimerkkiä ei voi sellaisenaan soveltaa yhteiskuntaan.

    Eli koska rahoja ei joka tapauksessa haluta sijoittaa kaikkien lasten koulutukseen, on parempi, että ne menevät edes yhden lapsen erityiskoulutukseen. Lieneekö tämäkään todellisuudessa täysin nollasummapeleistä vapaata?

    Esimerkissäsi lapsensa parasta tahtova sijoittaa ansaitsemaansa varallisuutta lapsensa lisäkoulutukseen eikä omiin, yhteiskunnallisesti hyödyttömiin, hedonistisiin nautintoihinsa. Tulos on varmasti parempi yhteiskunnalle.

    Toisenlainen esimerkki voisi olla lapsensa yksityiskouluun sijoittava vanhempi, joka tahtoisi sen sijaan säästää julkisen koulutuksen kustannuksista, koska ne eivät mene oman lapsen hyväksi. Voittaako vai häviääkö yhteiskunta?

    Yhteiskunnalle parasta olisi, jos elämässä menestyneet henkilöt rahoittaisivat lahjakkaiden lasten erityiskoulutusta, vaikka omaa lasta ei hyväksyttäsikään mukaan. Tämä on tietenkin täyttä utopiaa. Missä on motiivi? Miksi tehdä kovasti töitä, saavuttaa hyvä asema ja varallisuutta, jos niitä ei saa käyttää oman lapsensa hyväksi?

    Einsteinit ovat kaikille hyväksi. Siksi on hyvä, jos minä tuen omaa einsteiniani – vaikka hän ei sitten loppupeleissä olisikaan mikään sertifioitu einstein. Naapurin pikku einsteinin tukeminen on joka tapauksessa poissa laskuista, koska motiivi puuttuu. Siis koko yhteiskunta hyötyy siitä, että minä satsaan omaan pikku einsteiniini. Ymmärsinkö argumentin oikein? 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  152. Anonuumi kirjoitti 18.10.2013 kello 22:10

    Petja Y: Merkittävällä osalla ihmisistä kilpailu on hyvä motivaattori, tosin tämän hyväksikäyttöön sopinee paremmin lyhyemmät kilpailut (kuka saa tämän ongelman ensin/parhaiten ratkaistua?) eikä yksi koe muutaman kuukauden välein.

    Jotta kilpailu olisi mielekästä, pitäisi olla vertaisia. Jonkinlainen luostarisysteemiä mukaileva järjestely voisi toimia. Eli lapset, joissa on havaittu elonmerkkejä, lähetetään aina joksikin aikaa maakuntayliopistoon nopeatahtisempaan kouluun. Muualla kuin yliopistoissa ei ole tällaiseen opetukseen kiinnostusta eikä mahdollisuutta. Toiminta ei välttämättä tarvitsisi opetusministerin aamenta, jos rahoitus löytyisi jostain muualta.

    Kiinalaisista maista voisi löytyä ehkä toimivampiakin malleja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  153. muvaimo kirjoitti 19.10.2013 kello 0:54

    Aivan kammottavaa demokratian halveksuntaa. Ei voi olla todellista että julkisesti halveksutaan demokratiaa, jossa jokaisella on yhtäläinen valta päättää asioista. Kuka antoi hra Soininvaaralle tai muille kommentoijille oikeuden ottaa valta omiin käsiinsä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  154. toke kirjoitti 19.10.2013 kello 16:34

    Tänään asiaa sivuaa kanadalainen dokkari Teemalla “Pulmana aikuiset lapset”. Eli Areenaan siitä!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  155. Määkin pyöräilen kirjoitti 19.10.2013 kello 21:00

    toke: Yhteiskuntamme alkaa olla pahassa kriisissä. Tuloerot kasvavat nopeimmin. Vielä ollaan OECD:n keskiarvossa, kohta ei enää olla.

    Minä olen muuten sitä mieltä, että jos tuloerot määräytyvät oikeudenmukaisesti, niin siinä ei ole mitään väärää.
    Eli huippukirurgi, hitsari, insinööri tai johtaja saa ansaita moninkertaisesti sen kuin mitä siivooja, bussikuski tai vaikkapa hoitotäti, koska toisen työn voi tehdä lähes kuka tahansa ja toiseen puolestaan tarvitaan erityislahjakkuutta.

    Suomen ongelma ei ole tuloerojen kasvu, vaan että kun vaikuttaa siltä, että jotkut saavat rahaa vaikkeivat ansaitse. Se on suuri ongelma.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  156. åke kirjoitti 20.10.2013 kello 1:24

    MIelestäni täällä vähän sekoitetaan keskustelussa “tavallinen sitkeys” ja poikkeuksellinen lahjakkuus.

    Itsekin olen väitellyt fysikaalisesta kemiasta, vaikka en mikään lahjakas olekaan. Sain vain lopulta koeputket oikeaan asentoon ja kas, tulokset syntyivät. En nyt yritä brassailla vaatimattomuudella vaan pOintti on se, että kaikki jotka yliopistoon pääsevät ovat kaltaisiani “sitkeän lahjakkaita”, jotka lopulta saavat tutkinnot, mutta eivät varsinaisesti luo mitään uutta. Eli jättävät asiat samankaltaisiksi kuin mitä ne löysivätkin. Tästä ettenpäin pääsevät ovat sitten niitä poikkeuksellisen lahjakkaita.

    Uskoisin että myös ne jotka eivät yliopiston penkkejä kuluta ovat luultavasti suurinpiirtein yhtä lahjakkaita kuin nämä “sitekän lahjakkaat”, heiltä vain puuttuu tuo sitkeys.

    Hyvä kirjoitus soininvaaralta, mutta mielestäni lähestymistapa on pikkuisen pielessä. Kyseessä ei ole niinkään lahjakkuuden aiheuttama “luokkajako”, vaan jonkin koulutuksen saaneiden raivokas asemansa puolustus. Eli muodollisen päteyyden korostus. Ne jotka jäävät nuorena rannalle vaikka laiskuuden vuoksi myös pidetään alhaalla. Ja koska en ole poikkeuksellisen lahjakas en myöskään esitä ratkaisuja, hah hah

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  157. Syltty kirjoitti 20.10.2013 kello 7:09

    Tuloeroista:
    On päivänselvää, että kun satsataan paljon koulutukseen ja huippuosaamiseen, tuloerot kasvavat koska kaikista ei vain ole näihin hommiin. Lisäksi ensin pitää opiskella, eli henkilö voi olla melkein kymmenen vuotta rutiköyhä, kunnes yhtäkkiä alkaakin ansaitsemaan ja paljon.

    Tasaiset tuloerot voivat olla vain sellaisessa yhteiskunnassa, jossa suurin osa ihmisistä menee vääntämään tehtaisiin vääntämään samanlaisia muttereita vähäisellä koulutuksella.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  158. Austrian kirjoitti 20.10.2013 kello 13:35

    Tuloeroja mittaava tutkimus onkin tehty väärin jos siinä ei ole käytetty kohorttilähestymistapaa vaan on otettu poikkileikkaus yhden ajanhetken tilanteesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  159. Saara kirjoitti 20.10.2013 kello 18:25

    Anonuumi: Jotta kilpailu olisi mielekästä, pitäisi olla vertaisia.

    Peruskoulun voisi kohtalaisen helposti nykyisillä resursseilla järjestää uudelleen siten, että jokainen oppilas saisi siellä juuri itselleen optimaalisen määrän haastetta ja pääsisi oppimaan vertaistensa joukossa.

    Tavanomaiset tasoryhmät eivät ongelmaa ratkaise, vaan koulussa tulisi yksinkertaisesti luopua siitä ajatuksesta, että opetusryhmät jaetaan oppilaiden syntymävuoden mukaan. Sen sijaan ryhmät tulisi jakaa oppilaiden taitotason mukaan, jokaisessa opetettavassa aineessa erikseen, ja tämän jaon tulisi muuttua joustavasti usein, esimerkiksi jokaisen lukukauden lopussa. Näin lapsi, joka on vaikkapa matemaattisesti erityisen lahjakas mutta kielellisesti heikko, voisi edetä itselleen sopivaa nopeutta kummassakin aineessa, ilman että tätä varten tarvitaan koululta lisäresursseja.

    Lukukauden lopussa järjestettävien kokeiden tuloksista opettaja päättelisi, mihin ryhmään lapsi osallistuu seuraavalla lukukaudella. Kokeissa voisi olla aina oman ryhmän vaikeustason ylittäviä (ei-pakollisia) lisätehtäviä, joista selvinneen oppilaan voisi siirtää selvästikin vaikeampitasoiseen ryhmään.

    Koska jokainen oppilas etenisi ryhmästä toiseen non-lineaarisesti jokaisessa aineessa erikseen (myös “taaksepäin” voisi siirtyä siinä tapauksessa että osaaminen taantuisi syystä tai toisesta), yksittäisten oppilaiden välille ei muodostuisi kovin helposti vääränlaista sosiaaliseen statukseen liittyvää kilpailua, vaan jokainen keskittyisi enemmänkin kilpailemaan itseään vastaan eli kehittymään oppiaineissa aiempaa paremmaksi. Ei olisi mitään “lahjakkaiden ryhmää”, jossa ovat tietyt oppilaat, ja “heikkotasoisten ryhmää”, jossa ovat toiset oppilaat, vaan yksi oppilas voisi edetä nopeasti yhdessä aineessa ja toinen toisessa.

    Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten käytöshäiriöt vähenevät tilanteissa, joissa on mukana heitä itseään nuorempia lapsia. Tälläkin perusteella olisi suotavaa muodostaa ryhmät taitotason mukaan, jolloin päästäisiin irti sellaisesta keinotodellisuudesta, jossa jokainen ryhmän jäsen on melko tarkalleen saman ikäinen kaikkien muiden kanssa. Sellainen ei tosielämässä toistu oikeastaan missään tilanteessa, joten en ymmärrä miksi peruskoulussakaan oppilaat pitäisi eristää sosiaalisesti muun ikäisistä oppilaista.

    Sitä tämäkään malli ei ratkaise, mistä äärimmäisen poikkeukselliset einsteinit saisivat itselleen riittävästi haastetta. Mutta ainakin tässä mallissa heidät todennäköisesti tunnistettaisiin jo nuorella iällä, toisin kuin nyt tapahtuu.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  160. Tapio kirjoitti 20.10.2013 kello 19:42

    Suosittelen lukemaan HS:n sunnuntailiitteessä olevan Supercellin perustajien haastattelun. Siinä on oleellisia “vastauksia” (linkkejä) tähän ja ainakin puoleen tusinaan aiempaan postaukseen.

    Koulutusta ja kouluttautumishaluja pitää olla, muodolllisista titteleistä viis!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  161. Koulukiusaaja joka ei tiedä köyhyydestä mitään | Ville Hämäläinen kirjoitti 6.11.2013 kello 13:14

    Suosittele: Thumb up 0

  162. anonyymi kirjoitti 19.11.2013 kello 2:31

    az: Ihmisenä vähemmän älykäs tai vähemmän meritokraattinen ei ole ihmisenä vähemmän arvokas.

    Kysymys kuuluukin, miten tämä “samanarvoisuus” osoitetaan käytännössä. Meritokratiassa on kuitenkin tapana palkita “paremmat” eli luoda eriarvoisuutta. Samanarvoisuus on varsin teoreettista, jos paremmin pärjäävä voi aina meritokraattisesti hankituilla resursseilla paeta samanarvoisuutta.

    Kannattaa kyllä ajatella tätä myös ihan sosiaaliselta kantilta: Jos pieni lahjakkain kansanosa ei saa optimaalisesti arvostusta, on se ehkä lievästi traagista ja yleistä taloudellista potentiaalia menetetään hieman. Jos suuri lahjattomampi kansanosa ei katso olevansa samalla viivalla, tuotetaan lähes jokaisella mittarilla järkyttäviä menetyksiä ja suurta hyvinvointitappiota sekä yleisesti että henkilökohtaisesti mitattuna.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  163. Janne Lihavainen kirjoitti 6.8.2016 kello 9:41

    Palasin pitkästä aikaa tähän vanhaan kirjoitukseesi.

    Kirjoituksesi herätti taas kaipuuni politiikkaan, jossa ei olisi ideologioita, vaan kaikki perustuisi rationaaliseen argumentointiin ja tieteeseen. Esimerkiksi monet demarit ovat varmasti aidosti köyhien asialla, mutta kuinka montaa köyhälle vahingollista “parannusta” he ovatkaan ajaneet ideologiansa sokaisemana. Sama koskee tietysti kaikkia puolueita suhteessa omaan “kohderyhmäänsä”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

Jätä vastaus