Meritokratia ja henkinen köyhyysloukku

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa 13.10.2013)

On keskeinen osa yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, että jokainen lap­si voi koti­taus­tas­taan riip­pumat­ta saa­da kykyjään vas­taavaa koulu­tus­ta. Van­hempi­en huono-osaisu­us ei saa tai ainakaan saisi määrätä lapsen tule­vaisu­ut­ta. Tämä tekee myös kansakun­nas­ta men­estyneem­män, kos­ka kaikkien yhteiskun­talu­okkien kyvyt saadaan käyt­töön. Jos van­hempi­en taus­ta olisi määrän­nyt pääsyn korkeam­paan koulu­tuk­seen, moni niistä men­estyneistä yri­tysjo­hta­jista, jot­ka oli­vat johta­mas­sa Suomen nousua köy­hyy­destä eturiv­in talouk­sien joukkoon, olisi jäänyt ilman korkeam­paa koulu­tus­ta ja olisi nyt ehkä piz­zan­pais­ta­jana kirkonkylän­sä pizze­ri­as­sa. Sää­tykier­to on ollut Suomes­sa ennä­tyk­sel­lisen nopea­ta, kolme ker­taa nopeam­paa kuin suurten mah­dol­lisuuk­sien Yhdys­val­lois­sa, jos­sa tarun mukaan juok­supo­jan piti olla mah­dol­lista koho­ta pääjohtajaksi.

Kir­jas­saan Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870 — 2030 Michael Young huo­maut­ti sää­tykier­ron tois­es­ta puoles­ta. Luokkay­hteiskun­nan aikana niin ylem­mis­sä kuin alem­mis­sakin yhteiskun­talu­okissa oli tasais­es­ti lah­jakkai­ta ja vähem­män lah­jakkai­ta yksilöitä; ken­ties ylem­mis­sä yhteiskun­talu­okissa vähän enem­män lah­jakkai­ta kun alem­mis­sa, mut­ta ero ei ollut merkit­tävä. Työväen­lu­okan lah­jakkaim­matkin jäsenet pysyivät työväen­lu­okas­sa, kos­ka ylen­e­misen mah­dol­lisu­ut­ta ei luokkay­hteiskun­nas­sa ollut.

Mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet alem­mista yhteiskun­talu­ok­ista ja sysää omat mus­tat lam­paansa alem­pi­in luokki­in. Tulok­se­na on entistä raadol­lisem­pi luokka­jako, jos­sa ylälu­ok­ka koos­t­uu ter­veistä, rikkaista ja lah­jakkaista, ja alalu­okkaan keskit­tyvät sairaudet, mie­len­ter­vey­den ongel­mat, huono lukupää ja niin edelleen. Young pitää lah­jakku­ut­ta suurelta osin geneet­tis­es­ti periy­tyvänä omi­naisuute­na. Niin­pä hänen mukaansa muu­ta­man sukupol­ven kestävän sää­tykier­ron jäl­keen ylälu­ok­ka alkaa uud­estaan sulkeutua.

Youn­gin ennus­tamia asioi­ta on havait­tavis­sa Suomes­sa. Sää­tykier­to on hidas­tu­mas­sa. Van­hempi­en koulu­taus­ta ennus­taa yhä parem­min las­ten koulu­tus­ta. Vaik­ka keskiver­to­lapsen tilanne on paran­tunut koko ajan, las­ten­suo­jelun asi­akkaiden määrä kas­vaa. Pienel­lä, mut­ta kas­vaval­la joukol­la lap­sia menee heikon koti­taus­tansa vuok­si hyvin huonosti.

Ter­vey­den­huolto­jär­jestelmäämme on syytet­ty siitä, että ter­vey­serot hyvä- ja huono­tu­lois­t­en välil­lä kas­va­vat. Ehkäpä kyse ei olekaan siitä, että köy­hien ter­veys on huonon­tunut ja rikkaiden paran­tunut, vaan valikoi­tu­mis­es­ta –sairaista on tul­lut köyhiä.

Ilmestyssään vuon­na 1958 Youn­gin kir­ja herät­ti Bri­tan­ni­as­sa suur­ta huomio­ta. Se voimisti koulu­tus­vas­taisu­ut­ta Bri­tann­ian työväen­li­ik­keen piiris­sä, kos­ka omista lap­sista ei halut­tu koulut­taa herroja.

Jos Youn­gin teo­ria olisi koko totu­us, toim­inta yhteiskun­nal­lisen tasa-arvon puo­lus­tamisek­si päät­ty­isi vääjäämät­tä tap­pi­oon. Huono-osaisu­udelle ei voisi mitään, kos­ka köy­hillä ihmisil­lä nyt vain on sel­l­aisia omi­naisuuk­sia, jot­ka tekevät heistä luusere­i­ta. Täl­lainen pes­simis­mi voisi ruokkia vaikka­pa sel­l­aisia kokoomus­nuorten piiris­sä esitet­tyjä epä­toivoisia ajatuk­sia kuin, että lap­sil­isät on syytä lopet­taa, jot­ta köy­hillä ei olisi varaa tehdä lapsia.

Young on arvios­saan niin pes­simisti­nen, kos­ka hän yliarvioi geneet­tisen per­imän vaiku­tus­ta ihmis­ten lah­jakku­u­teen. Lah­jakku­u­den jonk­i­nasteista periy­tymistä ei voi kiistää, mut­ta luku­un otta­mat­ta selkeitä geneet­tisiä sairauk­sia, kenenkään geeniper­imä ei ole niin huono, että se tek­isi hänestä vääjäämät­tä luuserin.

Jos geeniper­imä määräisi älykkyy­den suo­raan, kansan keskimääräi­nen älykkyys pysy­isi suun­nilleen ennal­laan, kos­ka geneet­ti­nen taus­takin pysyy keskimäärin samana. Paris­sa sukupolves­sa suo­ma­lais­ten keskimääräi­nen älykkyysosamäärä on nous­sut niin paljon, että keskiar­vo on nyt tasol­la, jolle aiem­min ylsi vain viidennes lah­jakkaim­mista. Aivan niin kuin lihak­set, myös ihmisen aiv­ot har­jaan­tu­vat käytet­täessä. Sik­si­hän ihmisiä koulutetaan.

Youn­gin mer­i­tokraat­tisen yhteiskun­nan teo­ri­an mukaan lah­jat­to­muus tekee ihmis­es­tä köy­hän, mut­ta arvoste­tun kah­den amerikkalaisen tutk­i­jan Send­hil Mul­lainathanin ja Eldar Shar­ifin tuoreen kir­jan Scarci­ty mukaan köy­hyys suun­taa ihmisen aivoka­p­a­siteet­tia tehden hänestä mei­dän mittareil­lamme lah­jat­toman. Huoli jokapäiväis­es­tä arjes­ta sitoo kap­a­siteet­tia niin, ettei sitä riitä muuhun. Jo Rooman aikana maalaisia pidet­ti­in vähän tol­loina, kos­ka hei­dän päivit­täiset virik­keen­sä oli­vat kovin maan­läheisiä henkisi­in kaupunki­laisi­in ver­rat­tuna: joka häril­lä kyn­tää se häristä puhuu. Köy­hä ihmi­nen joutuu keskit­tymään nyky-yhteiskun­nas­sa men­estymisen kannal­ta vääri­in asioi­hin ja opet­taa näitä lap­silleenkin. Jani Kaaro on kir­joit­tanut aiheesta eri­no­maisen kolumnin ”Köy­hyys on aivo­ja syövä loinen” ( HS 17.9.2013). Sil­loin kun Suomes­sa melkein koko kansa eli köy­hyy­dessä, keskimääräi­nen älykkyysosamäärä myös oli aika matala.

Tämä henk­i­nen köy­hyys­loukku merk­it­see val­tavaa voimavaro­jen haaskaus­ta, mikä vielä moninker­tais­tuu periy­tyessään lap­sille. Leipäjonot ovat aivan vihon­vi­imeinen sosi­aalipoli­ti­ikan muo­to. Leipäjonoista ei koskaan kan­na­ta lähteä pois, kos­ka ilmainen ruo­ka on ilmaista. Jonot­ta­mi­nen vie aikaa ja voimavaro­ja, joi­ta pitäisi käyt­tää köy­hyy­destä eroon pääsemiseen. Pas­si­ivi­nen rahan­jako on pahas­ta, mut­ta henkistä köy­hyys­loukkua vahvis­taa myös sel­l­ainen työt­tömien ”aktivoin­ti”, joka koetaan silkak­si simputtamiseksi.

Köy­hiltä ei todel­lakaan pidä viedä lap­sil­isiä, vaan on päin­vas­toin varmis­tet­ta­va, ettei van­hempi­en köy­hyys vie las­ten tule­vaisu­u­den mah­dol­lisuuk­sia. Suomen men­estymi­nen kansankun­tana edel­lyt­tää yhä, ettei henkisiä voimavaro­ja haaska­ta vaan että jokainen voi koulut­tau­tua kyky­jen­sä mukaan van­hempi­en taus­tas­ta riip­pumat­ta. Tässä asi­as­sa sosi­aa­li­nen oikeu­den­mukaisu­us ja kansan­talouden etu ovat yhtäpitäviä.

 

 

 

 

164 vastausta artikkeliin “Meritokratia ja henkinen köyhyysloukku”

  1. Mie­lenki­in­toinen lähestymistapa.

    Mieleen tuli että jonkin­laista henkistä köy­hyys­loukkua edus­ta­vat myös men­estyvät sosi­aal­i­tur­van väärinkäyt­täjät. Se vaatii osamista, tietoa ja esi­in­tymiskykyä, itsel­lä ei kär­siväl­lisyys meinaa riitää edes jonkun KELA:n ham­maslääkäri­la­pun täyt­tämiseen. Sos­sun vedät­täjil­lä vain osaami­nen ja henk­i­nen ener­gia hukkuu etu­jen pulaamiseen vaik­ka samal­la tar­mol­la elät­täi­sivät itsen­sä ihan leipätöissäkin.

    Vastaa

  2. Syn­tymäper­heen tulo­jen suu­ru­us tai pienu­us tuskin vaikut­taa suo­raan mitenkään siihen, että mitä tien­aat tänä päivänä. Siihen vaikut­taa ennem­minkin van­hem­mil­ta periy­tyvä sosi­aa­li­nen pääo­ma, eli esimerkik­si se kuin­ka paljon arvostaa koulu­tus­ta, ahkeru­ut­ta, asen­noi­tu­mista, järkevyyt­tä etc. Koulu­tus on läh­es ilmaista ja lisäk­si kir­jas­tois­sa ja Inter­netis­sä on rajat­tomasti resursse­ja opiskel­la vaik­ka mitä. Ei voi olla rahas­ta kiin­ni? Se on tyh­myy­destä kiin­ni. Tyh­myys periytyy.

    Tek­isi mieli sanoa, että köy­hyys on ihmisen oma moka, mut­ta on osu­vam­paa tode­ta, että se on van­hempi­en moka.

    Vastaa

  3. Hyvä, onkin syytä aika ajoin pohtia vähän pidem­män tähtäi­men kehi­tys­su­un­tia yhteiskunnallemme.

    En osaa sanoa muut­tuuko Suo­mi nyt kohti suurem­pia vain pienem­piä sää­tyero­ja. Ehkä muu­tos­ta on eri aloil­la eri suun­ti­in. Jois­sain kohdis­sa sää­tyerot näyt­täi­sivät valitet­tavasti ole­van kasvussa.

    Luulen että kaut­ta aikain sairaat ovat pudon­neet asteikol­la, joten siinä ei sinän­sä ole mitään uut­ta. Nykyisessä ter­vey­den­hoidon kehi­tyk­sessä min­u­ta huolestut­taa enem­män se val­it­se­mamme kehi­tysssu­un­ta, jos­sa A‑kansalaiset saa­vat hyvät palve­lut, ja B‑kansalaiset jonot­ta­vat ter­veyskeskusksis­sa tai hoito­jonois­sa niukem­man lin­jan palvelui­ta. Ehkä B‑kansalaisten sairaudet ker­taan­tu­vat, kos­ka he oppi­vat ole­maan men­emät­tä ter­veyskeskuk­sien jonoi­hin. Täl­lainen poli­ti­ik­ka pitää hei­dät sairaamp­ina, syö hei­dän oma­nar­von­tun­toaan ja koulii heistä B‑kansalaisia muis­sakin asioissa.

    Sää­tykier­ron muu­tok­sis­sa pitää Suomes­sa ottaa huomioon se, että sää­tyerot ovat per­in­teis­es­ti olleet aika pienet. Omavaraisy­hteiskun­nas­ta talon­po­jan nuorim­mat pojat pää­tyivät torp­pareik­si tai pikku­ti­lal­lisik­si, ja heistä taas päte­vim­mät nos­ti­vat itsen­sä talol­lisik­si. Teoll­su­u­den aiheut­ta­man sää­ty­istymisen aika on Suomes­sa ollut varsin lyhyt. Eteläisessä Suomes­sa on ollut joitain kar­tanon omis­ta­jia. Ja kun­ti­in on jos­sain vai­heessat ilmaan­tunut pap­pi, nimis­mies ja lääkäri. Mut­ta kansan val­taosan jakau­tu­mi­nen eri ker­roksi­in on siis ollut aika vähäistä, ja suurin osa suo­ma­lai­sista on lähin­nä tuon kansan val­taosan jälkeläisiä.

    Lap­sil­isien pois­to osu­isi pahem­min köy­hi­in. Mut­ta toisaal­ta nyky­is­inä liial­lisen väestönkasvun aikoina vihrei­den tulee ymmärtää, että väestönkasvu­un kan­nus­t­a­mi­nenkaan ei ole oikein. Mitäpä jos ottaisimme käyt­töön pienen pro­gres­si­ivisen lap­siveron, niin emme sor­taisi köyhiä? 🙂

    Yksi sää­tykier­toa vähen­tävä tek­i­jä saat­taa olla yhteiskun­nan tar­joa­ma roskavi­ihde. Halukkaille tar­jo­taan yllin kyllin heikko­ta­soista saip­puasar­jaa, tosi­teeveetä yms. Mark­i­nat kouli­vat kansalai­sista tietyn sort­tisia perusku­lut­ta­jia. Erk­ki Toiva­nen taisi olla viimeinen suo­ma­lainen, joka käyt­ti sano­ja val­is­tus ja sivistys. Ehkä täl­lä sek­to­ril­la ohjaamme kansan val­taosaa “rah­vaanomaiseen” suun­taan, pois koulu­tuk­sen ja sivistyk­sen ihanteesta. Val­tion koulu­jen ja kir­jas­to­jen kaut­ta har­joit­ta­ma val­is­t­a­mi­nen on muut­tunut enem­män markki­noiden tar­joa­mak­si viih­teek­si, joka ei sisäl­lä tuo­ta sivistävää komponenttia.

    Vastaa

    1. Juho Laatu
      1) Suomen syn­tyvyys on aivan oåp­ti­maalisel­la tasol­la, net­tou­u­si­u­tu­mis­luku noin 0,85, eli jokainen sukupolvi on 15 % edeltäjään­sä pienem­pi. Nopeampi jar­rut­ta­mi­nen johtaisi ongelmiin.
      2) Vaik­ka lap­sil­isiä mak­se­taan ja vaik­ka koulu­tus on ilmaista, lap­siper­heet tuke­vat lapset­to­mia eikä päin vas­toin. Tämä tapåah­tuu eloäke­jär­jestelmän kaut­ta. Huoli­mat­ta vähäis­es­tä rahas­toin­nista, eläkejärj4stelmämme perus­tuu ketjukir­jeeseen, jos­sa seu­raa­va sukupolvi mak­saa edel­lis­ten eläk­keet. Ilman lap­sia ei olisi eläkkeitä.

      Vastaa

  4. Ei kan­na­ta olla kovin opti­misti­nen köy­hien älykkyy­den suhteen. 

    Wikipedia tietää ker­toa (http://en.wikipedia.org/wiki/Flynn_effect), että tämä Fly­n­nin efek­tik­si kut­sut­tu älykkyy­den kas­vami­nen johtuu luul­tavasti ali­rav­it­se­muk­sen ja vakavien tau­tien harv­inais­tu­mis­es­ta, ja että nykyään kun näitä vaivo­ja ei enää ole, älykkyysosamäärät eivät ole juuri nousseet.

    Sen sijaan että luo­daan val­heel­lista toivoa hidasä­ly­is­ten muut­tumis­es­ta fik­suik­si virikkeil­lä, kan­nat­taisi keskit­tyä sel­l­aisi­in asioi­hin joi­hin ON mah­dol­lista vaikut­taa, eli köy­hien päi­hde- ja luon­neon­gelmien hoita­miseen. Kyl­lä hidasä­lyi­nenkin saa töitä, jos on raitis, hyvä­ta­painen ja ahk­era. Esimerkik­si siivoo­jana, bus­sikuski­na, tai vaik­ka muuttomiehenä.

    Vastaa

  5. Par­to:
    Syn­tymäper­heen tulo­jen suu­ru­us tai pienu­us tuskin vaikut­taa suo­raan mitenkään siihen, että mitä tien­aat tänä päivänä. Siihen vaikut­taa ennem­minkin van­hem­mil­ta periy­tyvä sosi­aa­li­nen pääo­ma, eli esimerkik­si se kuin­ka paljon arvostaa koulu­tus­ta, ahkeru­ut­ta, asen­noi­tu­mista, järkevyyt­tä etc. Koulu­tus on läh­es ilmaista ja lisäk­si kir­jas­tois­sa ja Inter­netis­sä on rajat­tomasti resursse­ja opiskel­la vaik­ka mitä. Ei voi olla rahas­ta kiin­ni? Se on tyh­myy­destä kiin­ni. Tyh­myys periytyy.

    Tek­isi mieli sanoa, että köy­hyys on ihmisen oma moka, mut­ta on osu­vam­paa tode­ta, että se on van­hempi­en moka.

    Ison eron mah­dol­lisuuk­si­in tekee se, onko tikkaiden alapää varas­tossa vai johtokunnassa.

    Van­hempi­en vau­raus , koulu­tus ja ase­ma ratkai­se­vat mil­lainen verkos­to nuorel­la on käytössään.

    Varas­tomiehen verkos­to on varas­tossa se lapsen suhteil­la saa­ma työ­paik­ka on varastossa.

    Mut­ta tj lapsel­la van­he­man tar­joa­ma verkos­to on yri­tys­ten johto ja kun ensim­mäi­nen ammatill­i­nen työ­paik­ka on johdon avus­ta­jana niin ura on taat­tu ja etu­mat­ka on kym­meniä vuosia

    Taka­matkalta lähdet­täessä täy­tyy olla todel­la huip­pu, jot­ta kirii etu­matkan kiinni.

    Suhtei­den merk­i­tys on nykyään eri­tyisen koros­tunut, kos­ka työt­tömiä on 421000 , uusien työ­paikko­jen määrä pieni .Sil­loin kil­pailus­sa ratkai­se­vat hyvin pienet tekijät.

    Vastaa

  6. Hyvä kir­joi­tus ja pohdinta.

    Vahvis­taa omaa uskoani siihen, että meil­lä edelleen pitää olla ilmainen tas­apäistävä koulu­tus, jot­ta kaikil­la lah­jakkail­la on mah­dol­lisu­us opiskel­la ja kehit­tyä. Näin van­hempi­en ja taus­tan vaiku­tus­ta saadaan pienen­net­tyä. Pienen kansakun­nan kohtalonkysymys on se, että kaik­ki parhaat voimavarat ovat käytössä — omil­la paikoil­laan mis­sä ne tuke­vat toisi­aan. Ja tämän takia isän lom­pakko ei saa olla ratkai­se­va tek­i­jä opiskelu­paikan valinnassa.

    Vastaa

  7. Lop­pu­peleis­sä tuos­ta seu­raa, että alalu­okkan uus­in­tu­mista voi vähen­tää ain­oas­taan otta­mal­la siltä lapset pois tai vähen­tämäl­lä niiden hankkimista.

    Vastaa

  8. “on päin­vas­toin varmis­tet­ta­va, ettei van­hempi­en köy­hyys vie las­ten tule­vaisu­u­den mahdollisuuksia.”

    Suomes­sa tämä on varmis­tet­tu todel­la hyvin. Samanaikaises­ti Suomes­sa on totaalis­es­ti väärinymmär­ret­ty “mah­dol­lisuuk­sien” käsite, se tarkoit­taa nimeno­maan sitä, että on yksilöstä kiin­ni, hyö­dyn­tääkö jotain mah­dol­lisuuk­sia tai ei.

    On selvää, että rikkaan lap­sil­la on moninker­tais­es­ti parem­mat mah­dol­lisu­udet hyö­dyn­tää poten­ti­aali­aan: ympäril­lä näkyy esimerkke­jä men­estyneistä ihmi­sistä ja raha mah­dol­lis­taa keskit­tymiseen opin­toi­hin jne. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta, etteikö köy­hän lap­sil­la näitä mah­dol­lisuuk­sia olisi lainkaan.

    Koko rahan idea vai­h­don väli­neenä perus­tuu siihen, että sil­lä voi helpot­taa jälkipolvien elämää. Tässä ei ole mitään pahaa ja sitä vas­taan tap­pelem­i­nen aiheut­taa ain­oas­taan väk­inäisiä kannustinloukkuja.

    Vastaa

  9. Kir­joitin viime per­jan­tain Nykypäivä-lehdessä julka­istun tek­stin samas­ta aiheesta otsikol­la “Oman onnen­sa sepiä?”, jos­sa kri­ti­soin hyväo­saisen kansanosan väitet­tä “tah­don” merk­i­tyk­ses­tä. Tosi­asi­as­sa sitä joko on tai ei ole, mut­ta sitä ei voi yksilöön istut­taa kuten ei monia muitakaan men­estyk­sessä keskeisiä omi­naisuuk­sia kuten opti­mis­mi tai itsekuri. Tosin kuin väität meil­lä on merkit­täviä per­imään liit­tyviä kyvykkyy­sero­ja, mut­ta se ei tietenkään saa olla onnel­lisen elämän edel­ly­tys­ten tar­joamisen este. Onnel­lisu­u­den perin­nöl­lisyys — sen yksilkölli­nen ase­tusar­vo, joka ei juuri muu­tu — on psykolo­gian tärkeimpiä viime vuosikymme­nen löy­dök­siä, joka on havait­tu kak­sos­tutkimuksin ympäri­maail­man ja sen tun­nus­ta­vat niin suo­ma­laiset psykolo­gian pro­fes­sorit Markku Oja­nen ja Liisa Keltikan­gas-Järvi­nen kuin alan uranu­ur­ta­jat Mar­tin Selig­man ja Mihaly Csik­szent­mi­ha­lyi. http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm http://heikkikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150641-oman-onnensa-seppia

    Vastaa

  10. Jos lapse­ton tun­tee joutu­vansa mak­samaan tois­t­en las­ten etu­ja turhaan, on ken­ties uno­htanut, että jokainen on itse ollut lap­si, ja saanut lap­sil­isiä, huonoinakin aikoina. Pois­lukien van­hin sukupolvi, joka muutenkin har­voin protestoi tästä asiasta.

    Vastaa

  11. Suo­mi on väestöltään pieni maa. Tääl­lä on selvit­tävä sil­lä porukalla, joka on saatavil­la. Sil­loin työelämässä ja yhteiskun­nas­sa ylipäätään on ihmi­sistä saata­va se paras irti. 

    Kokoomuk­sen on vaikea ymmärtää, että suur­val­lois­sa vain voi valikoi­da ja kil­pailut­taa. Työelämään kan­nat­taa panos­taa, jot­ta kaik­ista niin isom­mista ja pienem­mistä voimavaroista saadaan yhteiskun­nalle kehitystä. 

    Demareille taas on paha rasti uskoa, että vaik­ka olemme nor­maal­i­jakau­man keskiko­h­ta niin ero­ja on. Osan ihmi­sistä on syytä pystyä luo­maan työ­paik­ka itselle ja ainakin kuudelle muulle.

    Vastaa

  12. Keskilu­ok­ka on häviämässä, jol­loin poli­it­ti­nen ympäristö muut­tuu. Sil­loin on paljon huono-osaisia ja hei­dän äänesä on jaos­sa. Lah­jakkuuk­sia on äänestäjis­sä vähemmistö.

    Mil­lä taval­la se pieni “hyv­in­voi­va” joukko tur­vaa poli­it­tisen val­lan itselleen? Nykyiset puolueet ovat elit­i­soituneet, ovat menet­täneet äänestäjiä. 

    Teknolo­gia on ottanut huikei­ta kehi­tysaskelei­ta, kehi­tys on ollut nopeaa.

    “Oxfordin yliopis­ton tutk­i­joiden syysku­us­sa julkaise­man raportin mukaan 47 pros­ent­tia Yhdys­val­tain työ­paikoista on vaaras­sa 20 vuo­den sisäl­lä, kun tietokoneet ja keinoä­ly ja muut uudet teknolo­giat vievät ne. Tutk­i­jat usko­vat, että koneet val­taa­vat työ­paikat kahdessa aal­los­sa. Ensin koneet kor­vaa­vat ihmisiä kul­je­tuk­ses­sa ja logis­ti­ikas­sa, tuotan­to­työssä ja hallinnol­li­sis­sa tukitehtävissä.”

    “Aika moni tutk­i­ja on sitä mieltä, että nyt saat­taa olla syytä pes­simis­mi­in. Näköpi­iris­sä ei ole, että uusia työ­paikko­ja syn­ty­isi yhtä nopeasti kuin uusi teknolo­gia vie mennessään.”
    “Valitet­tavasti työ­paikat ovat sel­l­aisia, että ne eivät istu sel­l­aisille, jot­ka tule­vat teknolo­gian syrjäyttämiksi.”
    http://yle.fi/uutiset/lahes_puolet_tyopaikoista_on_vaarassa_kadota/6872845

    Teknolo­giaa vaa­tivien tuot­tei­den suun­nit­telu ja valmis­tus keskit­tyvät samoille alueille kuin nyt, ellei kul­je­tuskus­tan­nuk­set tee valmis­tuk­ses­ta kan­nat­tam­a­ton­ta näil­lä alueil­la. Tarkoit­taako se köy­htyvää Euroop­paa ja vielä enem­män köy­htyvää Suomea?

    Jos perus­tu­loa ei ote­ta käyt­töön, sil­lä tulee ole­maan vakavia seu­rauk­sia, sil­loin kun työ­paikko­jen määrä vähe­nee, eikä siten työ­markki­noista ole toimeen­tu­lon jaka­jak­si samas­sa mitas­sa, kuin ennen. Ilmiö voi olla tilapäi­nen tai pysyvä, mut­ta kuitenkin sen vaiku­tuk­set tuntuvat.

    Ihmisen oma henkilöko­htainen talous on kuin jonkin­laista peliä, jos­sa joutuu ole­maan mukana isom­pi­en pelaa­jien kanssa. Se mustapekka voi jäädä käteen, sen jäl­keen seu­rauk­set ovat sen ver­ran paho­ja, että voi joutua totea­maan ettei enää sään­nöt koske minua.

    Hyv­in­voi­va voi kokea moraalisek­si velvol­lisu­udek­seen yhteiskun­nan sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­nen, tämä ei ole itses­tään selvää etenkään sil­loin kun menee huonos­ti. Huono-osaiselle sään­tö­jen “venyt­te­ly” voi tuo­da uusia mah­dol­lisuuk­sia parempaan.

    Mik­siköhän päät­täjät eivät näytä tätä ymmärtävän? Ehkä he ovat vain neu­vot­to­mia ja ymmäl­lään val­lit­se­van tilanteen ja tule­vaisu­u­den kanssa.

    Vastaa

  13. Jor­ma Nordlin: “Oxfordin yliopis­ton tutk­i­joiden syysku­us­sa julkaise­man raportin mukaan 47 pros­ent­tia Yhdys­val­tain työ­paikoista on vaaras­sa 20 vuo­den sisäl­lä, kun tietokoneet ja keinoä­ly ja muut uudet teknolo­giat vievät ne. Tutk­i­jat usko­vat, että koneet val­taa­vat työ­paikat kahdessa aal­los­sa. Ensin koneet kor­vaa­vat ihmisiä kul­je­tuk­ses­sa ja logis­ti­ikas­sa, tuotan­to­työssä ja hallinnol­li­sis­sa tukitehtävissä.”

    Mik­si tuos­ta utopi­as­ta on tul­lut uhka? Sehän oli ennen joku tavoite, että koneet tekevät kaik­ki työt ja ihmiset voivat tehdä mukavampia juttuja.

    Mik­si robo­t­i­soitu yhteiskun­ta ei pysty elät­tämään kansalaisi­aan, vaan työn­sä menet­tänyt on köy­hä luuseri, jol­la ei ole mitään virkaa yhteiskunnassa?

    Vastaa

  14. Perin­nöl­lisyy­den vaiku­tus kansalais­ten älykkyy­teen­hän päin­vas­toin koros­tuu kun rav­it­se­musti­lanne on paran­tunut huo­mat­tavasti 1940-luvusta.

    Parem­pi kehi­tys poten­ti­aalises­sa alku­ti­lanteessa johtaa siis lop­puti­lan suurem­paan vai­htelu­un ja “epä­tasa-arvoon”!

    Ilmeis­es­ti ensim­mäis­ten elin­vu­osien aikana vallinnut rav­it­se­mus- ja ter­veysti­la vaikut­taa koko kehi­tyk­seen eikä sitä voi enää korjata.

    Siinä on tietysti tiet­ty totu­us että jos henk­i­nen kap­a­siteet­ti palvelee pelkästään päivit­täistä selviy­tymistä, niin ei voi olet­taa sel­l­aisen taus­tan omaavien pystyvän yhtäkkiä tuot­ta­maan jotain muul­la taval­la luovaa.

    Vastaa

  15. Toisaal­ta peru­soikeuk­si­in suh­taudu­taan Suomes­sa erit­täin vakavasti, las­ten han­kkimi­nen nähdään jonkin­laisen oikeutena johon kaik­ki saa­vat ryhtyä ilman että kykyä elät­tämiseen ja huoltamiseen olisi testattu.

    Yhteiskun­ta tulee jälkikä­teen kalli­ina palo­laitok­se­na häti­in kun kaikkein edullisin ratkaisu olisi seu­loa riskit ja toimia etukäteen!

    Mut­ta yhteisössämme on vain oikeuk­sia, ei velvollisuuksia…

    Vastaa

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho Laatu
    1) Suomen syn­tyvyys on aivan oåp­ti­maalisel­la tasol­la, net­tou­u­si­u­tu­mis­luku noin 0,85, eli jokainen sukupolvi on 15 % edeltäjään­sä pienem­pi. Nopeampi jar­rut­ta­mi­nen johtaisi ongelmiin.
    2) Vaik­ka lap­sil­isiä mak­se­taan ja vaik­ka koulu­tus on ilmaista, lap­siper­heet tuke­vat lapset­to­mia eikä päin vas­toin. Tämä tapåah­tuu eloäke­jär­jestelmän kaut­ta. Huoli­mat­ta vähäis­es­tä rahas­toin­nista, eläkejärj4stelmämme perus­tuu ketjukir­jeeseen, jos­sa seu­raa­va sukupolvi mak­saa edel­lis­ten eläk­keet. Ilman lap­sia ei olisi eläkkeitä.

    1) Tietenkin voi linko­lalais­es­ti pitää toiv­ot­ta­vanakin, että Suomen väk­iluku pien­nee nykyis­eses­tään, mut­ta kuka hoitaa mieädn lap­si­amme hei­dän ollessan van­ho­ja? Onnek­si maail­mal­la riit­tää mutakuono­ja täl­laiseen raskaaseen ja huonos­ti arvostet­tuun, mut­ta tun­nol­lisu­ut­ta vaa­ti­vaan työhön — Nyt kun vas­taavaa työvoimaa ei enää löy­dy Savosta.

    2) Pääo­ma­l­la ei oikein tee mitään ilman työvoimaa. Vaik­ka kuin­ka olisi eläk­keet rahas­toitu, ei rahaa tosi­aankaan voi syödä.

    Vastaa

  17. Hyvä kir­joi­tus mut­ta ana­ly­y­sistä puut­tui vielä se että pojat pär­jäävät koulus­sa huonom­min kuin tytöt.

    Pojat siis putoa­vat köy­hyy­teen helpom­min. Ylälu­okkaiset naiset ja alalu­okkaiset miehet?

    Vastaa

  18. Vaik­ka keskiver­to­lapsen tilanne on paran­tunut koko ajan, las­ten­suo­jelun asi­akkaiden määrä kasvaa. 

    Voiko tuom­mos­ta päätelmää tehdä? Miten vakiot puut­tumiskyn­nyk­sen muut­tumisen? Julkisen sek­torin resurssien kasvu + yhä huonom­pi sieto las­ten huonolle kohtelulle, tekee sen että
    — Väärinkäytök­sistä rapor­toidaan helpommin
    — Puu­tu­taan herkemmin

    Aina on ollut huono-osaisia lap­sia. Vaikka­pa las­ten väki­val­takuolleisu­us on paljon parem­pi mit­tari kuin las­ten­suo­jelu. Ja se osoit­taa niin vah­vaa tilanteen paran­tu­mista, ettei johtopäätök­stä jonkin alalu­okan syn­tymis­es­tä voi­da perustel­la, siis täl­lä argumentilla.

    Bri­tan­ni­aan on syn­tynyt sukupolvien yli ulot­tu­va sos­suasi­akku­us. Suomes­sa sei tätä ole, joten en pitäsi kehi­tys­tä vält­tämät­tömänä, mah­dol­lise­na ja epä­to­den­näköisenä. Meil­lä ei ole rikkaille ja köy­hille eri kouluja

    Vastaa

  19. Kyl­lä. Henk­i­nen köy­hyys on pahempaa kuin aineelli­nen. Ja yllät­tävän paljon sitä tun­tuu löy­tyvän yhteiskun­nan aineel­lis­es­ti hyväo­saiseltakin puolelta. Joskus jopa tun­tuu siltä, että henkises­tä köy­hyy­destä pahin muo­to on ont­to kylttyyriharrastus

    Ei mil­lään pahal­la. Jotenkin tun­tuu siltä, ettei OS oikein ymmärtänyt tätä Työväen­puolueen neu­vo­nanata­j­na, tule­van Sir Michel Youn­gin teosta. Sen oli muuten suomek­si kään­tänyt Väinö Tan­ner­in tytär ja Väinö Voion­maan miniä (sekä per­heystävämme) Liisa Voion­maa, jos oikein muistan.

    Mer­i­tokra­tia myös tuo mukanaan täysin absur­din tutk­in­tok­il­pailun*. Youn­gin romaanis­sa mer­i­tokra­tia päät­tyy pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen, ja sitähän me olemme nyt elämässä.

    * Per­hep­äivä­toim­i­tossa työsken­televä tut­taani ker­toi päiväkodin johta­jas­ta, joka ei osaa laulat­taa lap­sia. “Mitäh!” — ” Niin, mut­ta hän varhaiskas­vatuk­seen eri­tyis­es­ti pere­htynyt kas­vat­su­ti­eteen maisteri”,ystäväni vas­tasi enkä voin­ut olla kuulemat­ta tiet­tyä iro­ni­aa hnen äänessän.

    Vastaa

  20. Samaan teemaan liit­tyy myös KurtVon­negutin eri­no­mainen romaani Sähköpiano.

    Vastaa

  21. Hyvää raken­neso­si­olo­giaa Odelta. Mer­i­tokra­tia-ter­mi tässä yhtey­dessä hie­man askar­rut­taa tosin.

    John Desmond Bernal kuvasi ja todis­teli, miten kom­mu­nisti­nen Neu­vos­toli­it­to ajaa tieteessä ja taloudessa kap­i­tal­is­tisen Yhdys­val­to­jen ohi, kos­ka kom­mu­nis­mi mah­dol­lis­taa kaikille yhden­ver­taiset koulutusmahdollisuudet.

    Bernalille myön­net­ti­in Neu­vos­toli­it­toa ylistävistä meri­iteistä Leninin rauhanpalkinto.

    Vastaa

  22. Ihan nyödyl­listä luet­tavaa, myös teämän tee­man kannal­ta on vas­tailmestynyt Kol­man­nen val­takun­na vier­aat, lähin­nä rodun­jalostus­ta käsit­televät kohdat.

    Luki­aj huo­manne„ että min­un piätisi siir­tyä sorvin ääreen, mutat en viitsi.

    Vastaa

  23. Kysymys on sopeu­tu­mis­es­ta. Nopeaan muu­tok­seen ei ker­kee ajois­sa sopeu­tua, se ottaa aikansa ja se taas luo ongelmia. Teknolo­gian kehi­tys on myös mah­dol­lisu­us sitä ei kan­na­ta nähdä pelkästään uhkatekijänä.

    Määkin pyöräilen: Mik­si tuos­ta utopi­as­ta on tul­lut uhka? Sehän oli ennen joku tavoite, että koneet tekevät kaik­ki työt ja ihmiset voivat tehdä mukavampia juttuja.Miksi robo­t­i­soitu yhteiskun­ta ei pysty elät­tämään kansalaisi­aan, vaan työn­sä menet­tänyt on köy­hä luuseri, jol­la ei ole mitään virkaa yhteiskunnassa?

    Vastaa

  24. Artikke­lis­sa rikkaus ja lah­jakku­us sekä köy­hyys ja lah­jat­to­muus nähdään toisi­aan tuot­tavina omi­naisuuksi­na. Näin var­masti onkin tilas­tol­lisen keskiar­von val­os­sa. Muis­tut­taisin kuitenkin, että ihmi­nen on yksilö, jonkä älykkyys voi tul­la esille myös kyvyssä toimia tietyssä toim­intaym­päristössä. Lisäk­si rikkaat ovat taval­laan immuune­ja arvioin­nille. Kuinka­han paljon heis­sä on henkisiä luusere­i­ta, vaik­ka rikkaus­ta­so pysyykin korkeana?

    Mut­ta olen­naisin kysymys on, kuin­ka rak­en­taa hedelmäl­listä vuorovaiku­tus­ta näi­den kah­den maail­man välille. Miten vähem­män lah­jakkaat tai muuten vaikeana pide­tyt ihmiset saadaan mukaan yhteisi­in pro­jek­tei­hin ja työy­hteisöi­hin. Tässä on rikkail­la ja kaikil­lä työy­hteisöil­lä peili­in kat­somisen paik­ka. Jos parem­pio­sais­ten rikkaus syn­tyy siitä, että ihmisiä valikoidaan “ulos” tai työy­hteisöt ovat niin sietämät­tömiä, että vähänkin eri­lainen “ei kestä”, niin mitä rikkaut­ta ja lah­jakku­ut­ta nämä rikkaat oikein edustavat?!

    Vastaa

  25. Älykkyy­den periy­tyvyyt­tä on pohdit­tu paljon, mut­ta tutkimisen tekee hyvin ongel­mallisek­si se, että asi­aan vaikut­ta­vat ympäristötek­i­jät ja geen­it kulke­vat samas­sa perheessä.

    Lap­sia opet­ta­vat tietävät, että kodin tuki oppimiselle on kovin tärkeä. Jos kotona arvoste­taan koulunkäyn­tiä ja esimerkik­si vahdi­taan tena­van läksy­jen­lukua tai har­joit­telua, tulok­set ovat paljon parem­pia. Tämä ei vält­tämät­tä tarvitse mitään suuria aka­teemisia valmiuk­sia kodil­ta, mut­ta aivan tun­netusti koulute­tut van­hem­mat ovat paljon tarkem­pia las­ten­sa koulunkäynnistä.

    Yksi nyky­maail­mas­sa pär­jäämistä ennus­ta­va omi­naisu­us ihmisessä on impulssikon­trol­li. Huono impulssikon­trol­li johtaa mon­en­laisi­in ongelmi­in (mata­la koulu­tus, huono ter­veys, ongel­mat vira­nomais­ten kanssa), kun houku­tuk­set vievät. Tämä ei vält­tämät­tä ole mitenkään sama asia kuin älykkyys, pikem­min voisi puhua sitkey­destä. Vaik­ka tässäkin lie­nee jokin syn­nyn­näi­nen taipumus, ympäristöl­lä on hyvin paljon merkitystä.

    Yhteiskun­ta voi huole­htia siitä, että lap­siper­hei­den aineelli­nen toimeen­tu­lo ei ase­ta ongelmia las­ten kehi­tyk­selle. Tämä lie­nee vält­tämätön tapa ehkäistä syr­jäy­tymistä. Sää­tykier­ron ongel­ma ei kuitenkaan ratkea samal­la lääk­keel­lä, kos­ka sää­tykier­toa pitäisi saa­da aikaan kaikissa ker­roksis­sa, ei vain alim­mas­sa kerroksessa.

    Yksi mie­lenki­in­toinen havain­to on se, että ihmis­ten todel­lisen elin­ta­son erot ovat pikem­min kaven­tuneet kuin lev­en­tyneet viime vuosikym­meninä. Hyvin suurel­la osal­la kansas­ta on mah­dol­lisu­us matkus­taa kauko­matkoille, kat­soa tyh­mää lef­faa lit­teästä näytöstä, ajaa oma­l­la autol­la automar­ket­ti­in, jne.

    Ökyrikkaat menevät omia meno­jaan, mut­ta lop­pu 99,99 % kansas­ta on tilanteessa, jos­sa koulu­tuk­sel­la saavutet­tavis­sa ole­va elin­ta­son paran­tu­mi­nen on varsin pien­tä. Tämäkin saat­taa olla omi­aan jar­rut­ta­maan säätykiertoa.

    Käsis­sämme on paradok­si. Joko yhteiskun­tamme ei ole mer­i­tokraat­ti­nen, jol­loin sitä pitää kor­ja­ta kunnes se on mer­i­tokraat­ti­nen. Tai sit­ten yhteiskun­tamme on mer­i­tokraat­ti­nen, jol­loin sitä ei oikein voi kor­ja­ta. Ja jos vielä iso osa töistä häviää yhteiskun­nas­ta, tilanne muut­tuu yhä tukalammaksi.

    Leipäjonot eivät ole oikea ratkaisu. Mut­ta mikä on?

    Vastaa

  26. Jor­ma Nordlin: Teknolo­giaa vaa­tivien tuot­tei­den suun­nit­telu ja valmis­tus keskit­tyvät samoille alueille kuin nyt, ellei kul­je­tuskus­tan­nuk­set tee valmis­tuk­ses­ta kan­nat­tam­a­ton­ta näil­lä alueil­la. Tarkoit­taako se köy­htyvää Euroop­paa ja vielä enem­män köy­htyvää Suomea?

    Suomen osaamista on ollut pikem­min suun­nit­telu kuin valmis­tus. Jos meil­lä on tehty jotain bulkki­tuot­tei­ta jonkin aikaa, kyse on ollut ohimenevästä häir­iöstä. (Ei Noki­akaan kovin paljon Suomes­sa oikeasti tehnyt.)

    Meil­lä siis osa­taan suun­nitel­la mon­en­laista. Valmis­tus sen sijaan keskit­tyy niihin tuot­teisi­in, joiden hin­nas­ta kul­je­tuskus­tan­nuk­set tai valmis­tustyövoiman kus­tan­nuk­set eivät ole kovin suuri siivu. Käytän­nössä täl­laiset tuot­teet ovat erikois­tuot­tei­ta, joiden mukana menee iso määrä osaamista.

    Siinä ovatkin sit­ten hyvät ja huonot uutiset samoissa kääreis­sä. Työtä on hyville suun­nit­telijoille ja organ­isaat­tor­eille. Liukuhi­h­natyötä on hyvin rajal­lis­es­ti muuten kuin omien markki­noiden käyt­töön (esim. elin­tarvike­te­ol­lisu­us). Olemme erit­täin hyvin juurikin sil­lä ural­la, jos­sa ne yksinker­taiset työt häviävät.

    Vastaa

  27. Määkin pyöräilen: Mik­si robo­t­i­soitu yhteiskun­ta ei pysty elät­tämään kansalaisi­aan, vaan työn­sä menet­tänyt on köy­hä luuseri, jol­la ei ole mitään virkaa yhteiskunnassa?

    Robo­t­i­soitu yhteiskun­ta pystyy elät­tämään kansalaisen­sa nyky­istä parem­min — luon­nol­lis­es­ti, kos­ka kyse on työn tehostumisesta.

    Ongel­mat tule­vat työn ja elin­ta­son jakamis­es­ta. Jos puo­let porukas­ta on nykyisel­lä elin­ta­sol­la tekemät­tä töitä ja puo­let jatkaa nykyisel­lä elin­ta­sol­la töis­sä, työn­teon kan­nuste häviää. Jos taas elin­ta­so­eros­ta tehdään kovin suuri, meil­lä on käsis­sämme luokkay­hteiskun­ta kaikkine haasteineen.

    Stan­dar­d­i­vas­taus tähän on palveluy­hteiskun­ta. Palveluis­sa on paljon sel­l­aisia, joi­ta pystyy tekemään hiukan vähem­män aka­teemisel­la mielenlaadullakin.

    Stan­dar­d­i­vas­tauk­ses­sa vain alkaa olla pieniä haastei­ta, jos robot­it ihan oikeasti tule­vat palvelu­aloille. Sen jäl­keen on paha sanoa, että laite­taan työt­tömät har­avoimaan puis­toa, kun robot­ti tekee sen paljon tehokkaam­min. Ehkä hoi­va- ja koti­taloustyö pysyy osit­tain pidem­pään robot­ti­va­paana, mut­ta ei senkään varaan kan­na­ta mon­en vuosikymme­nen per­spek­ti­ivil­lä laskea.

    Vastaa

  28. åke:
    Hyvä kir­joi­tus mut­ta ana­ly­y­sistä puut­tui vielä se että pojat pär­jäävät koulus­sa huonom­min kuin tytöt.

    Syys­tä tai tois­es­ta miehillä on monis­sa omi­naisuuk­sis­sa suuri hajon­ta. Taustal­la voi olla toki jokin koulu­jär­jestelmän rak­en­teeseen liit­tyvä asia, mut­ta mukana voi olla myös kult­tuuril­li­sista(*), perin­nöl­li­sistä tai biol­o­gi­sista syistä johtu­va impulssikon­trol­lin puute, joka johtaa hel­posti syrjäytymiseen.

    Sikäli olet var­masti oikeila jäljil­lä, että alak­oulu on suun­nilleen viimeinen paik­ka, jos­sa syr­jäy­tymiske­hi­tyk­seen voi kun­nol­la puuttua.

    (*) Kult­tuuril­lis­ten syi­den merk­i­tyk­sen näkee siinä, kuin­ka tyt­tö­jen ja poikien väliset erot ovat muut­tuneet viime vuosikym­meninä esimerkik­si päi­htei­den käytössä.

    Vastaa

  29. Tuo Michael Young vaikut­ti mie­lenki­in­toiselta henkilöltä. Kävin ihan työ­nan­ta­jan mak­samal­la ajal­la luke­mas­sa hänen mielipi­dekir­joituk­sen­sa liit­tyen tapaan, jol­la Tony Blair oli käyt­tänyt meritokratia-käsitettä.

    Itse tulk­itsin tuos­ta kir­joituk­ses­ta nou­se­van sel­l­aisen asian, että osa mer­i­tokra­t­ian ansios­ta huip­ul­la ole­vista on itse asi­as­sa siel­lä sik­si että meil­lä val­lit­see pro­fes­sioiden salaliitto.

    Koulu­tus ja tutkin­not sekä näi­den mit­taami­nen on nos­tet­tu kaikkialle ylim­mäk­si tavoit­teek­si. Eri­laisil­la säädök­sil­lä ja käytän­nön toimil­la on sekä julkisel­la sek­to­ril­la että yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la aateloitu tutkin­non hankkija.

    Äsken­hän tuli ilmi että OKM:ssä tavoit­teena on lisätä teo­riao­su­ut­ta ammat­tik­oulu­tuk­ses­sa. Ihmeel­listä sinän­sä kun samaan aikaan nyky­muo­toise­na se ei edes sovi kaikille..

    Olen toki hyö­tynyt omas­sa elämässäni tästä koulu­tuk­sen, tutk­in­to­jen ja ser­ti­fikaat­tien fetis­sistä, var­maan samoin kuin mon­et muutkin aka­teemiset keskilu­okan jäsenet.

    Mut­ta sopi­iko keskus­su­un­nitel­tu ja stan­dard­is­oitu yksi koko kaikille?

    Vastaa

  30. Markku af Heurlin: Mer­i­tokra­tia myös tuo mukanaan täysin absur­din tutk­in­tok­il­pailun*. Youn­gin romaanis­sa mer­i­tokra­tia päät­tyy pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen, ja sitähän me olemme nyt elämässä.

    * Per­hep­äivä­toim­i­tossa työsken­televä tut­taani ker­toi päiväkodin johta­jas­ta, joka ei osaa laulat­taa lap­sia. “Mitäh!” – ” Niin, mut­ta hän varhaiskas­vatuk­seen eri­tyis­es­ti pere­htynyt kas­vat­su­ti­eteen maisteri”,ystäväni vas­tasi enkä voin­ut olla kuulemat­ta tiet­tyä iro­ni­aa hnen äänessän.

    Tuo tutk­in­tok­il­pailu on Suomes­sa jo men­nyt nau­ret­tavalle tasolle. Jos pitää kaivaa lapi­ol­la kuop­pa, niin ei voi vain sanoa jollekin työmiehelle, että tossa lapio ja tuo­hon sen kuopan kai­vat. Opet­tele hom­ma työn touhussa.

    Nykyään tarvi­tan joku lapi­odiplo­mi, mikä luon­nol­lis­es­ti mak­saa sikana ja jos joku uskaltaa uhma­ta Suomen val­tio­ta ja kaivaa kuopan ilman diplo­mia, nin sakot ovat ankarat. Eikä sitä saa kaivaa itsekään ilman diplo­mia, minkä hin­ta on luon­nol­lis­es­ti niin kallis, että on silkkaa ryöstöä.

    Mil­loin Suomes­sa luovut­ti­in ter­ven jär­jen käytössä ja tur­vaudut­ti­in tutkintoihin?

    Tuo lapi­o­jut­tunu on vielä vit­si, mut­ta liip­paa sen ver­ran lähelle totu­ut­ta etei nau­ra­ta tippaakaan.

    Vastaa

  31. Kiteyte­tysti tarkoitin, että ehkä asetel­ma pitäisikin kään­tää tois­in­päin. Sen sijaan, että nyt syytetään ja syyl­lis­tetään köy­hiä ja vähem­män lah­jakkai­ta siitä, että he eivät pär­jää tai syr­jäy­tyvät, pitäisikin syyt­tää rikkai­ta ja lah­jakkai­ta. Tämä ei tarkoi­ta tulon­si­iro­ja (joka on toinen jut­tu) vaan samais­tu­mista toisen tilanteeseen ja “luon­teeseen” ja kykyä “johtaa” ja olla työ­toveri niin, että toinenkin pär­jää. — mut­ta help­poa­han se ei ole!

    Vastaa

  32. Aus­tri­an:
    Toisaal­ta peru­soikeuk­si­in suh­taudu­taan Suomes­sa erit­täin vakavasti, las­ten han­kkimi­nen nähdään jonkin­laisen oikeutena johon kaik­ki saa­vat ryhtyä ilman että kykyä elät­tämiseen ja huoltamiseen olisi testattu.

    Yhteiskun­ta tulee jälkikä­teen kalli­ina palo­laitok­se­na häti­in kun kaikkein edullisin ratkaisu olisi seu­loa riskit ja toimia etukäteen!

    Mut­ta yhteisössämme on vain oikeuk­sia, ei velvollisuuksia…

    Kuin­ka seu­loisit riskit ja toimisit etukäteen?

    Eräs toiveesi täyt­tävä ja oikeu­den­mukainen utopia on se, että jokaiselta ote­taan tal­teen suku­solu­ja ja ster­iloidaan. Hedelmöit­tämi­nen ja las­ten han­k­in­ta voitaisi­in sit­ten sal­lia vain niille, joil­la on tarpeek­si näyt­töä ter­veestä ja yhteisölle hyödyl­lis­es­tä elämästä, eli tarpeek­si taloudel­lista varallisuutta.

    Vastaa

  33. Paris­sa sukupolves­sa suo­ma­lais­ten keskimääräi­nen älykkyysosamäärä on nous­sut niin paljon, että keskiar­vo on nyt tasol­la, jolle aiem­min ylsi vain viidennes lah­jakkaim­mista. Aivan niin kuin lihak­set, myös ihmisen aiv­ot har­jaan­tu­vat käytet­täessä. Sik­si­hän ihmisiä koulutetaan.

    On kat­e­go­ri­avirhe väit­tää, että kos­ka Fly­n­nin efek­ti on nos­tanut ÄO-pis­temääriä, älykkyys tai kog­ni­ti­iviset kyvyt ovat samal­la kohen­tuneet. Eri sukupolvil­ta mitatut ÄO-tulok­set eivät ole psykometris­es­ti ver­tailukelpoisia. Suo­ravi­ivainen induk­tio ÄO-pis­te­muu­tok­sista älykkyy­teen tarkoit­taisi sitä, että muu­ta­ma sukupolvi sit­ten keskimääräi­nen ihmi­nen oli kehi­tys­vam­mainen, joka ei kyen­nyt han­kki­maan elan­toaan ja elämään itsenäistä elämää.

    ÄO-testit mit­taa­vat kult­tuuris­ten sisältö­jen omak­sumiskykyä (kult­tuuriri­ip­pumat­to­mia teste­jä ei ole), ja Fly­n­nin efek­ti hei­jas­taa lähin­nä kult­tuurista muu­tos­ta. Ei ole todis­tei­ta siitä, että nyky­suo­ma­laisen ja hänen iso­van­hempansa kyky suo­ri­u­tua käytän­nön älyl­li­sistä tehtävistä olisi merkit­tävästi eri­lainen, vaik­ka hei­dän ÄO:nsa eroa­vat merkittävästi.

    Osa Fly­n­nin efek­tistä selit­tynee yksinker­tais­es­ti testien ja kokei­den vas­taamis­tak­ti­ikoiden muut­tumisel­la. Esimerkik­si Virossa on ver­tail­tu nykyvi­ro­lais­ten ja 1930-luvul­la ÄO-testin tehnei­den suo­ri­u­tu­mista ja on havait­tu, että eräs sukupolviero­ja selit­tävä tek­i­jä on se, että 30-luvul­la mon­et jät­tivät vaikei­ta moni­val­in­tate­htäviä vas­taa­mat­ta, kun taas nykyään kaik­ki pyrkivät arvaa­maan vas­tauk­sen täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa. Osin muu­tok­set johtu­vat tes­tio­hjeis­tusten muut­tumis­es­ta (näin on esimerkik­si Wech­s­lerin testien ver­baal­is­ten analo­giate­htävien suhteen).

    Se, että ÄO-testit mit­taa­vat kult­tuurista tietämys­tä, ei tietenkään tarkoi­ta sitä, etteivät perin­nöl­liset erot vaikut­taisi voimakkaasti tulok­si­in. Mita yhden­ver­taisem­mat mah­dol­lisu­udet ihmisil­lä on oppia kult­tuurisia sisältöjä, sitä voimakkaam­min hei­dän syn­nyn­näiset eron­sa tule­vat esiin.

    Mainit­takoon, että armei­jan testien mukaan suo­ma­lais­ten kes­ki-ÄO on pitkän nousukau­den jäl­keen kään­tynyt laskusu­un­taan 90-luvun lop­ul­ta alka­en. Muis­sa Pohjo­is­mais­sa on havait­tu vas­taa­va muu­tos samanaikaises­ti, mikä osoit­taa Fly­n­nin efek­tin vaikut­ta­van samal­la taval­la kult­tuuris­es­ti toisi­aan läheis­es­ti muis­tut­tavis­sa maissa.

    Youn­gin esit­tämän ske­naar­i­on, joka on kyl­lä osin toteu­tunut, vas­tainen voima on keskiar­voon palau­tu­mi­nen (regres­sion toward the mean). ÄO ja muut men­estymistä edesaut­ta­vat omi­naisu­udet eivät siir­ry 100-pros­ent­tis­es­ti van­hem­mil­ta lap­sille. Näin on tietenkin jo sik­si, että lapset eivät ole van­hempi­en­sa kloone­ja vaan lähtöko­htais­es­ti jaka­vat vain 50 pros­ent­tia näi­den geeneistä (valikoi­va paris­muo­dos­tus toki nos­taa tätä pros­ent­tia hie­man). Lisäk­si her­i­tabili­teet­ti ei kom­plek­sis­ten omi­naisuuk­sien osalta ole koskaan 100 pros­ent­tia, vaan omi­naisuuk­sien kehit­tymiseen liit­tyy aina sat­un­naisu­ut­ta, mikä näkyy jopa aivan saman­lai­sis­sa olois­sa kas­vate­tuis­sa ident­ti­sis­sä laboratioeläimissä. 

    Vaarana ei siten ole se, että yhteiskun­talu­okat jämähtäi­sivät aloilleen perin­nöl­lisitä syistä, vaan se, että hyväo­saiset pyrkivät takaa­maan jälkikasvulleen parem­man osan tekemäl­lä sää­tykier­rosta vaikeampaa.

    Vastaa

    1. Onko tässä nyt erim­ielisyyt­tä? Mitat­tu älykkyys on nous­sut, kos­ka kult­tuuri­nen muu­tos. Kult­tuuri­nen ympäristö siis vaikut­taa mitat­tuun älykkyy­teen. Vaik­ka olisi mah­dol­lista kehit­tää mit­tari, joka on kult­tuurin suh­teen neu­traali, kumpi mit­tari ennus­taa parem­min yksilön men­estys­tä, se jos­sa kult­tuurin muu­tos on mukana vai se, jos­sa se ei ole mukana? Tämä ympäristön vaiku­tus on täysin sopu­soin­nus­sa sen väit­teen kanssa, että köy­hyys on aivo­ja syövä loinen. 

      Vastaa

  34. Ihan nyödyl­listä luet­tavaa, myös tämän tee­man kannal­ta on vas­tailmestynyt Kol­man­nen val­takunnna vier­aat, lähin­nä rodun­jalostus­ta käsit­televät kohdat.

    Luk­i­ja huo­manne, että min­un pitäisi siir­tyä sorvin ääreen, mut­ta en viitsi.

    Vastaa

  35. Andy: Sen sijaan, että nyt syytetään ja syyl­lis­tetään köy­hiä ja vähem­män lah­jakkai­ta siitä, että he eivät pär­jää tai syr­jäy­tyvät, pitäisikin syyt­tää rikkai­ta ja lahjakkaita.

    Onkos vasem­mis­to tehnyt jotain muu­takin jos­sain välissä?

    Vastaa

  36. Määkin pyöräilen: Mik­si tuos­ta utopi­as­ta on tul­lut uhka? Sehän oli ennen joku tavoite, että koneet tekevät kaik­ki työt ja ihmiset voivat tehdä mukavampia juttuja.

    Se on uhka, kos­ka kehi­tyk­sen hedelmät jae­taan vain niiden kesken, joil­la vielä on töitä, ja sil­loinkin epätasaisesti.

    Markku af Heurlin: 1) Tietenkin voi linko­lalais­es­ti pitää toiv­ot­ta­vanakin, että Suomen väk­iluku pien­nee nykyis­eses­tään, mut­ta kuka hoitaa mieädn lap­si­amme hei­dän ollessan vanhoja?

    Ja mitä tapah­tuu suo­ma­laiselle yhteiskun­nalle, kun se supis­tuu? Sen pyörit­tämisku­lut eivät ainakaan pienene, mut­ta koti­markki­nat kylläkin.

    Vastaa

  37. Ei voi olla mitenkään yllä­tyk­senä, että jos “men­estyk­seen” vaikut­ta­vat kak­si tek­i­jää, ympäristö ja per­imä, niin ympäristön vaiku­tuk­sen vähen­tämi­nen lisää per­imän suh­teel­lista osu­ut­ta selittäjänä. 

    Tämä lainalaisu­us on niin yksinker­tainen, että sitä vas­taan onkin argu­men­toita­va lähin­nä syyt­tämäl­lä tosi­a­sioiden esit­täjää kaiken­laisil­la nimikkeillä. 

    Eikä kenellekään pitäisi tul­la yllä­tyk­senä se, että jos koulu­tuk­sen han­kkimi­nen on kil­pailue­tu työ­markki­noil­la, ihmiset han­kki­vat enem­män koulu­tus­ta kuin jos se ei olisi. Ja jos työ­nan­ta­ja ei tiedä kuka on fik­su ja kuka ei, ja jos koulu­tus on edes jonkin­lainen proxy, niin koulu­tus­ta han­ki­taan enem­män kuin on sosi­aalis­es­ti opti­maal­ista. Etenkin jos se koulu­tus on halpaa.

    Vastaa

    1. Tuo mitä tiedemies sanoi, johtaa koulu­tus­in­flaa­tioon ja itseasi­as­sa ylik­oulu­tuk­seen, kos­ka koulu­tus­ta ei tarvi­takaan opit­tu­jen asioiden vuok­si vaan lahjakkuustestinä.

      Vastaa

  38. Ihmi­nen­hän menet­tää kykyn­sä samas­tua toisen ase­maan sil­loin kun hänel­lä on itsel­lään enem­män resursse­ja kuin ympäril­läolevil­la ihmisil­lä. Tämä on ihan nor­maali adap­taa­tio. Yhteiskun­nan toimin­nan kannal­ta sil­lä on tiet­tyjä huono­ja piirteitä.

    Vastaa

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho Laatu
    1) Suomen syn­tyvyys on aivan oåp­ti­maalisel­la tasol­la, net­tou­u­si­u­tu­mis­luku noin 0,85, eli jokainen sukupolvi on 15 % edeltäjään­sä pienem­pi. Nopeampi jar­rut­ta­mi­nen johtaisi ongelmiin.
    2) Vaik­ka lap­sil­isiä mak­se­taan ja vaik­ka koulu­tus on ilmaista, lap­siper­heet tuke­vat lapset­to­mia eikä päin vas­toin. Tämä tapåah­tuu eloäke­jär­jestelmän kaut­ta. Huoli­mat­ta vähäis­es­tä rahas­toin­nista, eläkejärj4stelmämme perus­tuu ketjukir­jeeseen, jos­sa seu­raa­va sukupolvi mak­saa edel­lis­ten eläk­keet. Ilman lap­sia ei olisi eläkkeitä. 

    Jatku­vas­sa nousus­sa Suomen väk­iluku kuitenkin on ollut. Ei kai hyvä(?). Jos halu­amme pysäyt­tää tuol­laisen negati­ivisen kehi­tyk­sen, joitain keino­ja tarvi­taan. Muutkin keinot kuin lap­sil­isi­in kajoami­nen käyvät, jos toimi­vat. Mikä olisi hyväksyt­tävä keino?

    Lap­siper­heet voivat olla mon­es­sa mielessä yhteiskun­nan taakankan­ta­jia. Mut­ta oli­si­vat­pa hie­man vähälap­sisem­pia, niin emme syyl­listy­isi maail­man ylikansoittamiseen.

    Sel­l­aista ajat­te­lu­ta­paa en hyväksy, että väk­ilu­vun pitäisi jatku­vasti kas­vaa, jot­ta eläkeläiset saisi­vat run­saat eläk­keen­sä. Ei Suomes­sa nälän­htään ajaudu­ta kovin hel­posti. Yksi vil­jeli­jä voi nykyään tuot­taa muu­ta­man satatuhat­ta kiloa vil­jaa. Siitä voi van­huk­sille keit­tää puuroa ja pais­taa leipää mon­ta talvea. Väl­itöinään hakatkoon läm­mi­tyspui­ta. Tarkoi­tan siis, että tuo elät­täjien kaipuu perus­tuu enem­män nyky­ih­mis­ten halu­un olla luop­umat­ta ensim­mäis­es­täkään luk­susku­lu­tus­tot­tumuk­ses­ta kuin todel­liseen riski­in jäädä nälkäisek­si ja kodit­tomak­si. Väk­iluku lievään lasku­un vain, ja eletään sit­ten sen mukaan — ehkä onnel­lisemp­ina ja korkeamoraalisemp­ina kuin nykyään.

    Vastaa

    1. Juho,
      Pitkäl­lä aikavälil­lä väk­iluku­un (muut­toli­ik­keen ohel­la) vaikut­taa se, kuin­ka mon­ta tyt­tölas­ta naiset keskimäärin syn­nyt­tävät. Vaik­ka tuo net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on alle yhden, väk­iluku voi nous­ta vähän aikaa, kos­ka syn­ny­tysikäisiä on ikä­jakau­mas­sa paljon ja van­huk­sia vähän. Suomes­sa syn­tyvyys kuolleisu­us kään­tyy melko pian syn­tyvyyt­tä suurem­mak­si. Nyt hau­dataan 20–30 ‑luvun pieniä ikäluokkia.

      Vastaa

  40. Osmo Soin­in­vaara:
    Onko tässä nyt erim­ielisyyt­tä? Mitat­tu älykkyys on nous­sut, kos­ka kult­tuuri­nen muu­tos. Kult­tuuri­nen ympäristö siis vaikut­taa mitat­tuun älykkyy­teen. Vaik­ka olisi mah­dol­lista kehit­tää mit­tari, joka on kult­tuurin suh­teen neu­traali, kumpi mit­tari ennus­taa parem­min yksilön men­estys­tä, se jos­sa kult­tuurin muu­tos on mukana vai se, jos­sa se ei ole mukana? Tämä ympäristön vaiku­tus on täysin sopu­soin­nus­sa sen väit­teen kanssa, että köy­hyys on aivo­ja syövä loinen. 

    Väi­tit edel­lä, että Fly­n­nin efek­ti on analogi­nen lihaskun­non kohen­e­miselle. Tämä on se kat­e­go­ri­avirhe, kos­ka selit­tämistäni syistä ÄO-pis­tei­den muu­tos­ta ei voi suo­ravi­ivais­es­ti pitää kog­ni­ti­ivis­ten kyky­jen muu­tok­se­na. Ei siis ole todis­tei­ta siitä, että todel­li­nen älylli­nen suori­tuskyky olisi parantunut.

    Fly­n­nin efek­tiä voi ver­ra­ta toiseen sys­temaat­tisen testi­harhan (test bias) läh­teeseen, vierask­ielisyy­teen. Jos esimerkik­si joku École Nor­male Supérieurestä valmis­tunut ran­skalainen pan­naan tekemään suomenkieli­nen ÄO-testi, tulos olisi var­masti heikko. Kuitenkin tämä ran­skalainen kotiudut­tuaan toden­näköis­es­ti pär­jäisi eri­no­mais­es­ti korkeaa älykkyyt­tä vaa­ti­vas­sa tehtävässä Suomes­sa — toisin kuin esim. pis­temäärän 100 samas­ta testistä saanut suo­ma­lainen. Ran­skalainen kieli ja kult­tuuri eivät siis ole aivo­ja syöviä loisia, vaik­ka ne aiheut­ta­vatkin huono­ja tulok­sia suo­ma­lai­sis­sa testeis­sä. Vas­taav­ista syistä eri sukupolvien ÄO-tulok­sia ei pidä ver­ra­ta eikä esit­tää niiden perus­teel­la väit­teitä aivo­jen suori­tuskyvyn paranemisesta.

    Koulu­tus on var­masti vaikut­tanut ÄO-pis­tei­den nousu­un, mut­ta ei ole ollenkaan selvää, että koulu­tus tietyn perus­ta­son jäl­keen johtaa yhteiskun­nal­lis­es­ti tai taloudel­lis­es­ti rel­e­van­tin inhimil­lisen pääo­man kart­tumiseen. Suurin osa ihmi­sistä oppii työssä tarvit­ta­vat tiedot ja taidot työssään eikä koulus­sa, ja koulun keskeisenä tarkoituk­se­na on vain sig­naloi­da työ­nan­ta­jille, keitä kan­nat­taa palkata. Tässä on hyvä jut­tu aiheesta.

    Vastaa

    1. JL

      Väi­tit edel­lä, että Fly­n­nin efek­ti on analogi­nen lihaskun­non kohen­e­miselle. Tämä on se kat­e­go­ri­avirhe, kos­ka selit­tämistäni syistä ÄO-pis­tei­den muu­tos­ta ei voi suo­ravi­ivais­es­ti pitää kog­ni­ti­ivis­ten kyky­jen muu­tok­se­na. Ei siis ole todis­tei­ta siitä, että todel­li­nen älylli­nen suori­tuskyky olisi parantunut

      Tästä päästäänkin mie­lenki­in­toiseen väit­te­lyyn. Olen ollut lukev­inani eri lähteistä, että aivon käyt­tö kehit­tää aivo­ja. Esimerkik­si musi­ikin har­joit­ta­mi­nen tuot­taa näkyviä muu­tok­sia aivoihin ja motooris­ten taito­jen har­joit­ta­mi­nen tuot­taa monia myön­teisiä vaiku­tuk­sia aivoihin.
      Oma käsi­tyk­seni juon­taa kir­jaan Sat­tuma ja vält­tämät­tömyys, jos­sa Nobel­palkit­tu Jacques Mon­od esit­ti aika veikeän mjallin siitä, että aivo­jen käyt­tö vaikut­taa jopa kytken­täkaavioon sitä kaut­ta, että her­moy­hteys, jolle on käyt­töä jää pysyväk­si ja irtau­tuu, jos ei ole.

      Vastaa

  41. Markku af Heurlin: 1) Tietenkin voi linko­lalais­es­ti pitää toiv­ot­ta­vanakin, että Suomen väk­iluku pien­nee nykyis­eses­tään, mut­ta kuka hoitaa mieädn lap­si­amme hei­dän ollessan van­ho­ja? Onnek­si maail­mal­la riit­tää mutakuono­ja täl­laiseen raskaaseen ja huonos­ti arvostet­tuun, mut­ta tun­nol­lisu­ut­ta vaa­ti­vaan työhön – Nyt kun vas­taavaa työvoimaa ei enää löy­dy Savosta.

    2) Pääo­ma­l­la ei oikein tee mitään ilman työvoimaa. Vaik­ka kuin­ka olisi eläk­keet rahas­toitu, ei rahaa tosi­aankaan voi syödä.

    1) Kir­joitin tuos­ta juuri toises­sa vas­tauk­ses­sa. Nykytekni­ik­ka on sen ver­ran tehokas­ta, että ruokaa ja läm­pöä tuo­tamme hel­posti. Ja hoivaavia käsiäkin riit­tää, kun niitä ei tarv­ta rengeik­si ja piioik­si. Suo­ma­laiset voisi­vat opetel­la uud­estaan poim­i­maan mar­jo­ja ja siivoa­maan, niin ei tarvit­sisi vält­tämät­tä edes ulko­maalaisia noi­hin suo­ma­lais­ten nykyään halvek­simi­in töihin.

    2) Ennen tekni­ikan kehi­tys­tä suuri osa ihmistyöstä meni tal­ven ruokavaras­to­jen han­k­in­taan. Nyt kyken­emme tuot­ta­maan ruokaa ja muu­ta perushyv­in­voin­tia yllin kyllin. Kyse on vain organ­isoin­nin vaikeud­es­ta. Vai­hde­taan vaik­ka poli­itikot sel­l­aisi­in kykenevämpi­in, jot­ka osaa­vat pyöritt­tää talout­ta, vaik­ka ei olisikaan jatku­va nousukausi ja aina vain suurem­pi ja suurem­pi väkimäärä.

    Vastaa

  42. Kult­tuurin vaiku­tuk­sen osaamiseen huo­maa, jos on tehnyt töitä kehit­tymät­tömis­sä maissa.Ero län­si­mai­hein on merkit­tävä ja vaatii paljon enem­män johtamistyötä.

    Kehit­tymät­tömis­sä mais­sa ei ole syn­tynyt teol­lisen tai palveluy­hteiskun­nan vaa­ti­maa työkulttuuria

    Tätä tot­tumat­to­muut­ta ei poista koulu­tuskaan vaan myös koulutet­tu­jen ihmis­ten on vaikea tehdä työt sään­nöl­lis­es­ti ja omaaloitteisesti.

    Myöskin virheistä toipumises­sa ja ongelmien ratkaisukyvyssä on ongelmia

    Yleen­sä ongel­man ilmaan­tu­mi­nen keskeyt­ti työn, ongel­mas­ta ei rapor­toitu eikä ongel­maa ratkaistu .Toim­inta käyn­nistyi vas­ta kuin pomo ratkaisi obgel­man tai käs­ki ratkaista.

    Vastaa

  43. Viherinssi: Ja jos vielä iso osa töistä häviää yhteiskun­nas­ta, tilanne muut­tuu yhä tukalammaksi.

    Leipäjonot eivät ole oikea ratkaisu. Mut­ta mikä on? 

    Täl­lä het­kel­lä työ annos­tel­laan 40 viikko­tun­nin yksiköis­sä niille joille sitä riit­tää. Ja lop­ut ovat ilman. Lisäk­si usei­den tehtävien palkkiot ovat yhä rajum­min ylisu­uria. Ja ne jae­taan yhä pienem­män piirin, “ylälu­okan”, kesken.

    Ratkaisu on työn ja ansioiden tasaisem­pi jakami­nen. Lyhen­netään viikko­työaikaa. Lisätään vero­tuk­sen pro­gres­sio­ta. Jae­taan vapau­tu­vat työt päte­vien kesken arpomalla.

    Nykyisel­lä hyv­in­voin­nin tasol­la kaikenkat­ta­va kohtu­ullis­t­a­mi­nen, eli vähem­män työtä ja enem­män vapaa-aikaa, ei ole tukala olotila.

    Vastaa

  44. jee­jee:
    Mie­lenki­in­toinen lähestymistapa.

    Mieleen tuli että jonkin­laista henkistä köy­hyys­loukkua edus­ta­vat myös men­estyvät sosi­aal­i­tur­van väärinkäyttäjät…

    Mie­lenki­in­toinen läh­estymistapa. Miten laa­jaa lie tämä sosi­aal­i­tur­van sys­temaat­ti­nen väärinkäyt­tö. Tai sen kaut­ta hukkaan heit­et­ty työ­panos. Luul­tavasti mitätön­tä ver­rat­tuna esimerkik­si siihen työmäärään, joka yri­tyk­sis­sä tehdään sys­temaat­tisen vero­su­un­nit­telun nimis­sä — mikä kokon­aisu­udessaan on yhteiskun­nille erit­täin haitallista.

    Vastaa

  45. Viherinssi: Suomen osaamista on ollut pikem­min suun­nit­telu kuin valmis­tus. Jos meil­lä on tehty jotain bulkki­tuot­tei­ta jonkin aikaa, kyse on ollut ohimenevästä häiriöstä.

    Ei se nyt ihan noinkaan mene. Suun­nit­telu poh­jaa valmis­tuk­seen; kyse on käytän­nön ongelmien ratkais­us­ta. Jos käytän­tö karkaa liian kauas, käy kuin Nokialle ja koko ala menee pön­töstä alas.

    Vastaa

  46. Jonkin­lainen perus­tu­lo­ma­lli tarvi­taan sen takia, kun töitä tulee ole­maan enem­män vain erikoisa­lo­jen osaa­jille (suun­nit­telijoille ym.).

    Perus­tu­lon varas­sa voi sit­ten keskit­tyä mie­lenki­in­toisi­in har­ras­tuk­si­in ja vaik­ka kansalais­toim­intaan, tai opiskele­maan ym.

    Viherinssi: Robo­t­i­soitu yhteiskun­ta pystyy elät­tämään kansalaisen­sa nyky­istä parem­min – luon­nol­lis­es­ti, kos­ka kyse on työn tehostumisesta.Ongelmat tule­vat työn ja elin­ta­son jakamis­es­ta. Jos puo­let porukas­ta on nykyisel­lä elin­ta­sol­la tekemät­tä töitä ja puo­let jatkaa nykyisel­lä elin­ta­sol­la töis­sä, työn­teon kan­nuste häviää. Jos taas elin­ta­so­eros­ta tehdään kovin suuri, meil­lä on käsis­sämme luokkay­hteiskun­ta kaikkine haasteineen.Standardivastaus tähän on palveluy­hteiskun­ta. Palveluis­sa on paljon sel­l­aisia, joi­ta pystyy tekemään hiukan vähem­män aka­teemisel­la mielenlaadullakin.Standardivastauksessa vain alkaa olla pieniä haastei­ta, jos robot­it ihan oikeasti tule­vat palvelu­aloille. Sen jäl­keen on paha sanoa, että laite­taan työt­tömät har­avoimaan puis­toa, kun robot­ti tekee sen paljon tehokkaam­min. Ehkä hoi­va- ja koti­taloustyö pysyy osit­tain pidem­pään robot­ti­va­paana, mut­ta ei senkään varaan kan­na­ta mon­en vuosikymme­nen per­spek­ti­ivil­lä laskea.

    Vastaa

  47. Sekin kan­nat­taa ottaa huomioon, mis­sä nämä robot­it tehdään, siel­lä on enem­män työ­paikko­ja. Japani lie­nee nyt aivan kärki­mai­ta robottiteknologiassa.

    Vastaa

  48. Maa­han­muut­ta­jat ovat tänne tul­lessaanai­ka alhaises­sa säädyssä, vaik­ka tulo edel­lyt­tänee jonk­i­nasteista lah­jakku­ut­ta ja hyvyyt­tä. Voisi ajatel­la että niin kauan kuin väestöä muut­taa lisää, niin lah­jakkuuk­sia on kaikissa säädyis­sä, mut­ta kun muut­to päät­ty niin sää­tykier­to pysähtyy. Opet­ta­jan hom­mis­sa näen tietyn alueen väestön ole­van nk. alem­p­isää­ty­istä kuin koulumme val­taosan. Näistä “vuokrat­alois­sa asu­vista” terävin kär­ki tun­tuu löy­tyvän maa­han­muut­ta­jista heti kun he oppi­vat kie­len. Suurem­mis­sa mais­sa, esim. Bri­tan­ni­as­sa ilmiö on havait­tu jo aiemmin.

    Vastaa

  49. xyzzy:
    ‘snip’
    Bri­tan­ni­aan on syn­tynyt sukupolvien yli ulot­tu­va sos­suasi­akku­us. Suomes­sa sei tätä ole, joten en pitäsi kehi­tys­tä vält­tämät­tömänä, mah­dol­lise­na ja epä­to­den­näköisenä. Meil­lä ei ole rikkaille ja köy­hille eri kouluja 

    Kyl­lä periy­tyvää sos­suasi­akku­ut­ta esi­in­tyy myös Suomessa.
    Myös kouluis­sa on ero­ja (joskaan ei samal­la taval­la kuin Bri­tan­ni­as­sa) — ja tätä halu­taan jopa lisätä.

    Vastaa

  50. Osmo: “Mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet alem­mista yhteiskun­talu­ok­ista ja sysää omat mus­tat lam­paansa alem­pi­in luokki­in. Tulok­se­na on entistä raadol­lisem­pi luokka­jako, jos­sa ylälu­ok­ka koos­t­uu ter­veistä, rikkaista ja lah­jakkaista, ja alalu­okkaan keskit­tyvät sairaudet, mie­len­ter­vey­den ongel­mat, huono lukupää ja niin edelleen. Young pitää lah­jakku­ut­ta suurelta osin geneet­tis­es­ti periy­tyvänä omi­naisuute­na. Niin­pä hänen mukaansa muu­ta­man sukupol­ven kestävän sää­tykier­ron jäl­keen ylälu­ok­ka alkaa uud­estaan sulkeutua.”

    Vaik­ka lah­jakku­us onkin osin geneet­tis­es­ti periy­tyvää, ko. ilmiö ei voi tapah­tua vain ‘muu­ta­man’ sukupol­ven aikana vaan se on hyvin paljon hitaam­paa — vaik­ka tietois­es­ti yritet­täisi­in jalostaa tuo ilmiö esiin.

    Ja tuskin edes Bri­tan­ni­as­sa Youn­gin kaipaa­ma luokkay­hteiskun­ta on mur­tunut niin paljon, että ko. päätelmä voitaisi­in tehdä.

    Vastaa

  51. Sitähän voi miet­tiä nykyti­lanteen kaut­ta että mikä kulu­tus­ta­so­ero saa sin­ut nouse­maan aamul­la ylös ja men­emään töi­hin vaik­ka samas­sa kaupungis­sa asu­va Reiska tai Abdul-Rahid monine lapsi­neen ei nousisikaan. 

    Ero­han ei lop­ul­ta ole mitenkään hälyt­tävän suuri kos­ka kaikkien kulu­jen jäl­keen rahat ylimääräiseen hump­paan ovat vähissä…:)

    Keskilu­okkaise­na pikku­por­varis­ton edus­ta­jana edis­tys­tä olisi se että voisin palkata jonkun kulin huole­hti­maan taloud­estamme ilman että se veisi net­topalkkamme miinukselle.

    Kiva talo, hevoskär­ryt ja palvelusvä­ki oli­si­vat todel­lista por­varis­ton hillit­tyä charmia… 🙂

    Vastaa

  52. anonyy­mi: Se on uhka, kos­ka kehi­tyk­sen hedelmät jae­taan vain niiden kesken, joil­la vielä on töitä, ja sil­loinkin epätasaisesti.

    Aijaa.

    1800-luvul­la köy­hät näkivät nälkää ja kulki­vat ryysyis­sä. Tänä päivänä köy­häl­lä on vain Lumia 520 kun rikas naput­telee iPhonea.

    Vastaa

  53. Pyry: Koko rahan idea vai­h­don väli­neenä perus­tuu siihen, että sil­lä voi helpot­taa jälkipolvien elämää. Tässä ei ole mitään pahaa ja sitä vas­taan tap­pelem­i­nen aiheut­taa ain­oas­taan väk­inäisiä kannustinloukkuja.

    Tämä on aika hyvä point­ti. Mitä ihmiset yleen­sä halu­a­vat koval­la työn­te­ol­laan han­kki­mal­la rahal­laan tehdä? Veikkaan, että aika mon­en van­hem­man korkeana pri­or­i­teet­ti­na on se, että pyrkii anta­maan omille lap­silleen mah­dol­lisim­man hyvän kasvuym­päristön. Jos tämä estetään (=kaikille lap­sille taataan samat mah­dol­lisu­udet elämässä riip­pumat­ta van­hempi­en tekemi­sistä), niin mitä mer­i­tokra­tia enää sen jäl­keen tarkoittaa? 

    Mer­i­tokra­ti­a­han tarkoit­taa sitä, että sys­tee­mi palk­it­see niitä, jot­ka tuot­ta­vat paljon hyv­in­voin­tia yhteiskun­taan. Jos jonkun lah­jakkaan, paljon koulun­penkke­jä kulut­ta­neen ja kovasti töitä paiski­van palk­in­to on sit­ten se, että hän ei voi tehdä mitään las­ten­sa tule­vaisu­u­den hyväk­si, niin täl­laista sys­teemiä on enää vaikea pitää meritokratisena.

    Vastaa

  54. Liian van­ha:

    Mut­ta tj lapsel­la van­he­man tar­joa­ma verkos­to on yri­tys­ten johto ja kun ensim­mäi­nen ammatill­i­nen työ­paik­ka on johdon avus­ta­jana niin ura on taat­tu ja etu­mat­ka onkym­meniä vuosia

    Taka­matkalta lähdet­täessä täy­tyy olla todel­la huip­pu, jot­ta kirii etu­matkan kiinni.

    Suhtei­den merk­i­tys on nykyään eri­tyisen koros­tunut, kos­ka työt­tömiä on 421000 , uusien työ­paikko­jen määrä pieni .Sil­loin kil­pailus­sa ratkai­se­vat hyvin pienet tekijät.

    Minus­ta liioit­telet van­hempi­en suhtei­den merk­i­tys­tä. Epäilemät­tä on niitä, jot­ka hyö­tyvät van­hempi­en­sa suhteista. Heitä on kuitenkin todel­la vähän. Jos ajat­te­len omia opiskelu­aiko­jani TKK:lla, niin reilus­ta 70 kurssikaveris­tani korkein­taan 2–3 sai jonkin työ­paikan van­hempi­en­sa tai appi­van­hempi­en­sa suhtei­den avul­la. Kaik­ki muut pär­jä­sivät täysin omil­la avuil­laan — useim­mat heistäkin oikein hyvin.

    Niille suhtei­den­sa avul­lakin men­estyneille suh­teet tar­jo­si­vat vain ensim­mäisen por­taan. Kyl­lä sieltä putosi nopeasti, jos ei näyt­tänyt ole­vansa tehtävien­sä tasolla.

    Sen sijaan lap­su­u­denkodin asenne koulunkäyn­ti­in ja opiskelu­un sekä esimerkik­si se, kuin­ka paljon kotona lue­taan kir­jo­ja, vaikut­taa kyl­lä olen­nais­es­ti siihen, miten lap­si men­estyy koulussa.

    Vastaa

  55. JL: Vaarana ei siten ole se, että yhteiskun­talu­okat jämähtäi­sivät aloilleen perin­nöl­lisitä syistä, vaan se, että hyväo­saiset pyrkivät takaa­maan jälkikasvulleen parem­man osan tekemäl­lä sää­tykier­rosta vaikeampaa.

    Jos tämä sää­tykier­rosta vaikeam­paa tekem­i­nen tarkoit­taa sitä, että he panos­ta­vat omi­in lap­si­in­sa enem­män kuin muut tekevät, niin onko tämä siis “vaara”? Olisiko se siis parem­pi tilanne koko yhteiskun­nan kannal­ta, että tuon las­ten­sa tule­vaisu­u­teen panos­tamisen sijaan he eläi­sivät hedo­nis­es­ti pan­nen korkeat tulon­sa luksuselämään? 

    Jos ei, niin tarkalleen mitä mer­i­tokra­ti­as­sa ne, jot­ka ovat “pelan­neet sään­tö­jen mukaan” eli koulut­tau­tuneet, tehneet kovasti työtä jne. sil­lä mer­i­tokra­t­ian palk­in­tona tuot­ta­mal­la hyv­in­voin­nil­la sit­ten oikein saa­vat tehdä? 

    Tai jos luovu­taan kokon­aan mer­i­tokra­t­ian ajatuk­ses­ta, niin miten ajatelti­in ihmisiä oikein motivoi­da kehit­tämään itseään ja tekemään kovasti töitä? Luot­ta­mal­la kom­mu­nis­mi­in (kaik­ki kyky­jen­sä, kaikille tarpeit­ten­sa mukaan)?

    Vastaa

  56. anonyy­mi: Se on uhka, kos­ka kehi­tyk­sen hedelmät jae­taan vain niiden kesken, joil­la vielä on töitä, ja sil­loinkin epätasaisesti. 

    Eikö sil­loin kan­nat­taisi puhua asi­as­ta oikeil­la nimil­lä? Eli uhka on tulon­jako­jär­jestelmä, ei kehitys. 

    Sen sijaan että yritetään pitää kiin­ni van­hanaikai­sista toim­intatavoista jot­ta rak­en­teet voidaan säi­lyt­tää, pitää muut­taa rakenteita.

    Vastaa

  57. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho,
    Pitkäl­lä aikavälil­lä väk­iluku­un (muut­toli­ik­keen ohel­la) vaikut­taa se, kuin­ka mon­ta tyt­tölas­ta naiset keskimäärin syn­nyt­tävät. Vaik­ka tuo net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on alle yhden, väk­iluku voi nous­ta vähän aikaa, kos­ka syn­ny­tysikäisiä on ikä­jakau­mas­sa paljon ja van­huk­sia vähän. Suomes­sa syn­tyvyys kuolleisu­us kään­tyy melko pian syn­tyvyyt­tä suurem­mak­si. Nyt hau­dataan 20–30 ‑luvun pieniä ikäluokkia.

    Ok, ehkä pääsemme joskus laske­valle käyrälle. Paras­ta kuitenkin olisi, jos olisimme jo nyt. Ei siis kan­na­ta jäädä toimet­tomana odot­tele­maan, toivoen että käyrä joskus tule­vaisu­udessa saat­taisi kään­tyä lasku­un. Parem­pi puris­taa väestönkasvun ja net­tomaa­han­muu­ton sum­ma negati­ivisek­si jo nyt. Ei tuos­ta var­maankaan mitään kestävyys­va­jet­ta syn­ny. Sekin kan­nat­taa muis­taa, että laske­val­la käyräl­lä luon­non­va­ro­jen (esim. met­sä, pel­lot) määrä ja muun omaisu­u­den määrä per henkilö kasvaa.

    Vastaa

    1. Juho. Suurin osa suo­ma­laisi­ta kun­nista on toivo­ma­l­lasi laske­val­la käyräl­lä, mut­ta et näytä iloit­se­van siitä.

      Vastaa

  58. Tiedemies
    jos työ­nan­ta­ja ei tiedä kuka on fik­su ja kuka ei, ja jos koulu­tus on edes jonkin­lainen proxy, niin koulu­tus­ta han­ki­taan enem­män kuin on sosi­aalis­es­ti opti­maal­ista. Etenkin jos se koulu­tus on halpaa.

    Voisko­han esim. lukion/amiksen jäl­keen tehtävil­lä älykkyys­teis­teil­lä kor­va­ta osan tos­ta turhas­ta panos­tuk­ses­ta, jota upote­taan sig­naloin­ti­in koulu­tuk­sel­la? “Fik­su­ut­ta” älykkyys­testi näyt­täis nykytiedon val­os­sa mit­taa­van parem­min kuin yliopis­to­tutkin­non suorit­ta­mi­nen. Toisaal­ta tutkin­non suorit­ta­mi­nen sig­naloi myös monia mui­ta työ­nan­ta­jan näkökul­mas­ta rel­e­vant­te­ja omi­naisuuk­sia kuin älykkyyt­tä, joten tutkin­nol­la tiet­ty säi­lyis mah­dol­lis­es­ti merkit­täväkin sig­naaliar­vo älykkyys­testeistä huolimatta.

    Voisin kuitenkin kuvitel­la, että jos älykkyys­teste­jä onnis­tut­tais markki­noimaan suurelle yleisölle parem­pana fik­su­u­den prox­y­na kuin yliopis­to­tutk­in­toa, niin ajan mit­taan sig­naloin­tive­toinen koulu­tus­in­flaa­tio vähe­nis edes jonkin verran.

    Koulu­tus var­maan harvem­min on eri­tyisen hal­paa mitat­tuna käytetyl­lä ajalla.

    Vastaa

  59. Suomes­sa on sikäli erikoinen tilanne, että on varaa jät­tää osaamista käyt­tämät­tä. Tämän näkee ham­puri­la­si­baaris­sa, jos­sa on excimi­an yliop­pi­lai­ta töis­sä — eikä ikään­tyneitä tai maa­han­mut­ta­jia. Työ­nan­ta­ja toki val­it­see aina parhaat.

    Selit­rys ongel­maan voi olla yliopis­to­jen ja eteenkin AMK:n paha epäonnistuminen.Koulutus tuo­taa tutkin­non mut­ta ei kuitenkaan osaamista. Se onkin pahempi asia.

    Kiin­nos­ta­va sivu­juonne: Suo­mi tuot­taa yhteiskun­tana enem­män tutkit­tua tietoa kuin koskaan. Samal­la tämä aika kallil­la han­kit­tu teito jätetään kylmän rauhal­lis­es­ti hyö­dyn­tämät­tä päätöksenteossa.

    Min­is­ter­it, hei­dän avus­ta­jansa ja aksnane­dus­ta­jat ovat pääosin yliopis­tok­oulu­tuk­sen saanei­ta ihmisiä. Silti entis­ten opinahjo­jen tekemiset ja ihmiset eivät kel­paa. Sama muuten näyt­tää kok­se­van Vihre­itä. SYL ja STTK val­men­ta­vat onmis­ta­jao­h­jauk­seen? Eri­tysopet­ta­ja ja LuK ympäriso­h­jauk­seen? Ihmis­inä var­maan hyviä ja lojaale­ja, mut­ta… Ihan oikeasti kuvit­telisi löy­tyvän tutk­i­ja­to­htor­e­i­ta niin yliopis­toista kuin tutkimuslaitoksista?

    Pahiten töpik­semis­es­tä kiin­ni­jääneen maan­vli­jeli­jä-agrono­mi Juha Korkeao­jan neu­vo­nan­ta­ja on met­sän­hoita­ja. Kum­mallekaan ei kel­van­nut oman tutkimus­laitok­sen RKTL:n osaami­nen kalakan­to­jen arvioin­nis­sa. Miksiköhän?

    Jos yliopis­to­jen tuot­ta­ma tieto ei kel­paa edes entis­lle kas­vateille, niin huono hom­ma. Vika lie­nee kum­mas­sakin päässä. Ei vaiku­ta mer­i­tokra­tial­ta, vaan enem­män narsismilta.

    Vastaa

  61. BTW tuo Michael Youn­gin kir­ja kuu­luu luokkaan sati­iri niin että eri­tyisen tieteel­lisenä sitä ei voi pitää 😉

    Vastaa

  62. Osmo Soin­in­vaara:
    JL

    Tästä päästäänkin mie­lenki­in­toiseen väit­te­lyyn. Olen ollut lukev­inani eri lähteistä, että aivon käyt­tö kehit­tää aivo­ja. Esimerkik­si musi­ikin har­joit­ta­mi­nen tuot­taa näkyviä muu­tok­sia aivoihin ja motooris­ten taito­jen har­joit­ta­mi­nen tuot­taa monia myön­teisiä vaiku­tuk­sia aivoihin.
    Oma käsi­tyk­seni juon­taa kir­jaan Sat­tuma ja vält­tämät­tömyys, jos­sa Nobel­palkit­tu Jacques Mon­od esit­ti aika veikeän mjallin siitä, että aivo­jen käyt­tö vaikut­taa jopa kytken­täkaavioon sitä kaut­ta, että her­moy­hteys, jolle on käyt­töä jää pysyväk­si ja irtau­tuu, jos ei ole.

    Tot­ta kai aivo­jen käyt­tämi­nen muut­taa aivo­ja. Miten asia voisi olla muuten? Mihin muualle muis­tot ja koke­muk­set voisi­vat tal­len­tua kuin aivoihin ja miten se voisi tapah­tua ilman, että aivois­sa tapah­tu­isi fyy­sisiä muu­tok­sia (ellei sit­ten ajat­tele, että on ole­mas­sa imma­te­ri­aa­li­nen sielu)? On kum­mallista, että tätä tru­is­mia esitel­lään jon­ain suure­na keksintönä.

    Rajat­tu ja teknis­lu­on­toinen point­ti­ni on ollut tässä yksinker­tais­es­ti se, että on virhep­äätelmä ajatel­la, että ÄO-testien pis­temäärien kohen­e­mista voisi suo­raan pitää älyl­lis­ten kyky­jen kohen­e­mise­na. On toden­näköistä, että etenkin paran­tunut ravin­non­saan­ti ja ter­vey­den­huolto ovat jos­sain määrin kohen­ta­neet älykkyyt­tä (eikä pelkästään ÄO-pis­teitä) kehit­tyneis­sä mais­sa, mut­ta tämäkin on toteennäyttämätöntä. 

    Joka tapauk­ses­sa on ilmeistä, että ÄO-pis­tei­den parane­m­i­nen on ollut huo­mat­tavasti suurem­paa kuin älyl­lis­ten kyky­jen todel­li­nen kohen­e­m­i­nen ja suur­in­ta osaa lisäpis­teistä on pidet­tävä arte­fak­tu­aal­isi­na. Iso(iso)vanhempamme eivät keskimäärin olleet idioot­te­ja emmekä me neroja.

    Vastaa

  63. “Youn­gin ennus­tamia asioi­ta on havait­tavis­sa Suomes­sa. Sää­tykier­to on hidas­tu­mas­sa. Van­hempi­en koulu­taus­ta ennus­taa yhä parem­min las­ten koulutusta.”

    Sekä työkkärit ovat tekemessä asi­akkaistaan mitään sanomat­to­mia tyhjän tek­i­jöitä. Ikään kuin työt­tömil­lä ei olisi omaa ajat­telukykyä ollenkaan.

    Vastaa

  64. Geeniper­imä aset­taa rajat ihmisen kehi­tyk­selle, olkoon laji sit­ten pika­juok­su, laulu­taito, lasku­taito, kie­len ymmärtämien tai huumori. Ympäristö ratkaisee, miten nämä geen­it hyödynnetään. 

    Mut­ta jokainen tajuaa, että huonoil­la geeneil­lä ei tule hyvää laula­jaa tai lask­i­jaa. Oleel­lista kehi­tyk­selle on varhainen lapusu­us eli yleen­sä per­he. Aiv­ot tankaa­vat älyt­tömästi osaamista tuonne noin viiteen elin­vuo­teen. Mut­ta sekin vain per­imän rajois­sa. Jos teil­lä on pieniä lap­sia, pitäkää huol­ta, että pen­tu­jen geeniper­imä on täysil­lä käytössä.

    Vastaa

  65. Osmo Soin­in­vaara:
    Monis­sa mata­la­palkkai­sis­sa ammateis­sa maa­han­muut­ta­jat ovat työ­nan­ta­jien mukaan paras­ta väkeä. 

    Näin var­maan voi ollakin, ei siinä mitään. Hive­nen rasis­tista tietenkin on se, että siinä mis­sä sata vuot­ta sit­ten han­kit­ti­in siir­tomai­ta ja paikalliset laitet­ti­in hom­mi­in, jot­ka eivät olleet valkoiselle miehelle soveli­ai­ta, sama peri­aate on nyt — vihrei­den ja muiden edis­tyk­sel­lis­ten taho­jen taput­taes­sa käsiään — siir­ret­ty käytän­töön län­si­mais­sa. Kun vielä tulokkaat eivät ole vält­tämät­tä kovin hyvin per­il­lä työlain­säädän­nöstä ym. turhan­päiväi­sistä jutu­ista, niin mikäs sen mukavampaa.

    Mut­ta täl­lai­sista eet­ti­sistä ongelmista toki selvitään sil­lä, että syytetään per­su­ja rasismista.

    Vastaa

  66. Osmo Soin­in­vaara:
    Monis­sa mata­la­palkkai­sis­sa ammateis­sa maa­han­muut­ta­jat ovat työ­nan­ta­jien mukaan paras­ta väkeä. 

    En väitä, ettei voisi olla tot­ta, mut­ta oletko itse var­ma, ettei “parem­muus” perus­tu esimerkik­si tietämät­tömyy­teen TES­sistä, tai siihen, ettei sen perään uskalleta kysyä?

    Vastaa

  67. teekkari: Eikö sil­loin kan­nat­taisi puhua asi­as­ta oikeil­la nimil­lä? Eli uhka on tulon­jako­jär­jestelmä, ei kehitys.

    Ongel­ma on molem­mat yhdessä. Tääl­lä tai Arka­di­an­mäel­läkään kauhean moni ole avoimesti aja­mas­sa sosial­is­tista yhteiskun­taa, joten tämän­hetki­nen “ratkaisu” ongel­maan on lähteä säästämään ja luo­maan jyrkkää luokkayhteiskuntaa.

    Vastaa

  68. Osmo Soin­in­vaara:
    Monis­sa mata­la­palkkai­sis­sa ammateis­sa maa­han­muut­ta­jat ovat työ­nan­ta­jien mukaan paras­ta väkeä.

    Työ­nan­ta­jia on Suomes­sa , yli 5 henkeä työl­listäviä, on Suomes­sa n 30000

    Tilas­tonikka­ri­na ymmär­räät tilas­to­jen päälle.

    Tuskin­pa sin­un otan­nalle­si mitään tilastollista
    arvoa voidaan antaa.

    Olet vain köy­hän vihaaja

    Vastaa

    1. Val­taos­al­la noista 30 000 uri­tyk­ses­tä ei ole ollut yhtään ulko­maista työn­tek­i­jää. Suomen kieli on epätäs­mälli­nen määrä­tyn muodon puuttues­sa. En väit­tänyt että kaik­ki työ­nan­ta­jat ovat tätä mieltä vaan että olen useil­ta työ­nan­ta­jil­ta saanut palautet­ta, että ulko­maiset työn­tek­i­jät ovat parem­pia. Täl­laisen vas­tauk­sen sain esimerkik­si, kun kävimme ennen vaale­ja Ris­to Rauta­van kanssa tutus­tu­mas­sa helsinkiläiseen auton­jou­sia valmis­tavaan tehtaaseen.

      Vastaa

  69. Käsit­tääk­seni viivästet­ty tyy­dy­tys (delayed grat­i­fi­ca­tion, mikä on oikea suomen­nus?) on paljon merk­it­seväm­pää lapsen myöhem­män men­estyk­sen ennus­ta­ja kuin älykkyysosamäärä. Kaikkein huono-osaisim­mil­la (mm. vangeil­la) on val­tavasti impulssikon­trol­li­häir­iöitä ja yhtä lah­jakkaista ne joil­la on tah­don­voimaa puur­taa pär­jäävät elämässä. 

    Tästä on käsit­tääk­seni kokeel­lista ja seu­ran­tanäyt­töä. mm. Stan­ford marsh­mal­low exper­i­ment ja use­ampi kokeen uus­in­ta osoit­ta­vat että kyky hal­li­ta impulsse­ja ja siirtää palk­in­to myöhem­mäk­si indikoi mm. koulumen­estys­tä parem­min kuin älykkyys. 

    Yksi ällistyt­tävim­mistä viimeaikai­sista tutkimuk­sista on: “No Genet­ic Influ­ence for Child­hood” ja lyhyt jut­tu aiheesta Child Behav­iour: Not In Their Genes?. Genome-wide com­plex trait analy­sis (GCTA) jon­ka avul­la voi selvit­tää gee­nien yhteis­vaiku­tusa näyt­tää että pitu­us, matemaat­ti­nen ja kielelli­nen älykkyys ovat osit­tain periy­tyviä, mut­ta käytös ei periydy.

    Vastaa

  70. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho. Suurin osa suo­ma­laisi­ta kun­nista on toivo­ma­l­lasi laske­val­la käyräl­lä, mut­ta et näytä iloit­se­van siitä.

    Iloit­sen siitä (en toki kaik­ista yksit­täis­ten kun­tien täl­laisen kehi­tyk­sen syistä, mut­ta kyl­lä kehi­tyk­ses­tä yleisesti).

    Helsin­ki ja muu­ta­mat muut jäl­keen­jääneet seu­ratkoot perässä. Joku ‑400 000 voisi olla sopi­va luku Helsingille 😉 .

    Vastaa

  71. Osmo Soin­in­vaara:
    Monis­sa mata­la­palkkai­sis­sa ammateis­sa maa­han­muut­ta­jat ovat työ­nan­ta­jien mukaan paras­ta väkeä.

    Jois­sain tapauk­sis­sa paras saatavil­la olev­as­ta väestä. Suo­ma­lainen siivoo­ja pääkaupunkiseudul­la on melko harv­inainen näky. Ilmeis­es­ti 9,25euron tun­tipalk­ka nol­latun­ti­sopimuk­sel­la ei jostain syys­tä ole tarpeek­si innostava.

    Vastaa

  72. Tästä päästäänkin mie­lenki­in­toiseen väit­te­lyyn. “Olen ollut lukev­inani eri lähteistä, että aivon käyt­tö kehit­tää aivo­ja. Esimerkik­si musi­ikin har­joit­ta­mi­nen tuot­taa näkyviä muu­tok­sia aivoihin ja motooris­ten taito­jen har­joit­ta­mi­nen tuot­taa monia myön­teisiä vaiku­tuk­sia aivoihin.
    Oma käsi­tyk­seni juon­taa kir­jaan Sat­tuma ja vält­tämät­tömyys, jos­sa Nobel­palkit­tu Jacques Mon­od esit­ti aika veikeän mjallin siitä, että aivo­jen käyt­tö vaikut­taa jopa kytken­täkaavioon sitä kaut­ta, että her­moy­hteys, jolle on käyt­töä jää pysyväk­si ja irtau­tuu, jos ei ole.”

    Syn­nyn­näi­nen lah­jakku­uskin on vain poten­taali ja se aktivoituu vain har­joi­tusten kautta .

    Lah­jakkaim­matkin har­joit­tel­e­vat ja paljon. Huip­ulle pääsee tänä päivänä vain koval­la työl­lä oli sit­ten kysymys urheilus­ta, tutkimuk­ses­ta tai mis­tä tahansa har­ras­tuk­ses­ta tai työstä.

    Kaikissa toimis­sa ratkaisee miten aiv­ot toimi­vat ja tuke­vat suoritusta.

    Jos pyritään tasaiseen ja pitkäkestoiseen suorituk­seen niin sil­loin taval­lisetkin ihmiset pär­jäävät hyvin.Harjoitus vaikut­taa suori­tuskykyyn hyvin paljon

    Jos joku ker­too saavut­ta­neen­sa huipun har­joit­telemat­ta niin hän vale­htelee tai huip­putavoite on löysä

    Vastaa

  73. Tiedemies:
    Ei voi olla mitenkään yllä­tyk­senä, että jos “men­estyk­seen” vaikut­ta­vat kak­si tek­i­jää, ympäristö ja per­imä, niin ympäristön vaiku­tuk­sen vähen­tämi­nen lisää per­imän suh­teel­lista osu­ut­ta selittäjänä. 

    Tämä lainalaisu­us on niin yksinker­tainen, että sitä vas­taan onkin argu­men­toita­va lähin­nä syyt­tämäl­lä tosi­a­sioiden esit­täjää kaiken­laisil­la nimikkeillä. 

    Öö, defaitisti? Mehän voisimme esimerkik­si pudot­taa lap­sia sat­un­nais­es­ti ja näin vähen­tää köy­hyy­den periy­tyvyyt­tä. Eri­tyi­nen lisäpu­do­tus jos lap­si alkaa kysel­lä liikaa.

    Mitä ympäristön posi­ti­ivis­ten vaiku­tuk­sien lisäämiseen tulee, en usko, että poli­it­tiset toimen­piteet aut­taisi­vat enää yhtään. Merkit­täviä hyö­tyjä luulisin sen sijaan tule­van “kult­turikuilun” kaven­tamis­es­ta. Mikä tarkoit­taa sitä, että sig­naloin­tia koulu­tuk­sel­la ja rahal­la vähen­netään, ja köy­hi­in tai tyh­mi­in ei suh­taudu­ta kuin kastit­tomi­in. Henkisi­in kyky­i­hin ja mui­hin herkki­in her­mosol­mukkeisi­in ei kohdis­te­ta potku­ja, vaan niitä hyväillään.

    Köy­hyy­den vähen­tämiseen per­imää rukkaa­mal­la päästäneen täl­lä vuo­sisadal­la. Kyse­hän ei vält­tämät­tä ole eugeni­ikas­ta tai geen­i­ma­nip­u­laa­tios­ta, vaan ter­vey­den­huol­losta, jos­sa kor­jataan harv­inaisia (erit­täin toden­näköis­es­ti haitallisia) mutaa­tioi­ta, joi­ta yhdel­lä henkilöl­lä on kuitenkin hyvin suuri määrä, joka vaikut­taa suuresti esim. älykkyy­teen. Kos­ka harv­inaisen mutaa­tion omaaval­ta henkilöltä puut­tuu jotain, joka on läh­es kaikil­la muil­la, se on ilman muu­ta kor­jat­ta­va. Emme­hän voi sitä evätä. Sovelta­mal­la tätä pis­teit­täin päädymme tulok­seen, että kaik­ki harv­inaiset, nuoret mutaa­tiot on elim­i­noita­va, elleivät ne osoi­ta merkke­jä hyödyllisyydestä.

    Vastaa

  74. Eihän toi nyt olis yhtään kum­mallista, jos mata­la­palk­ka-aloil­la mamut olis keskimäärin parem­paa työvoimaa kuin kan­taväestö. Jos jol­lain mamuryh­mäl­lä esim. kieli­taito toimii pul­lonkaulana työ­markki­noil­la, niin siitä ryh­mästä hel­posti val­uu mata­la­palk­ka-aloille myös sel­l­aista väkeä, joka muil­ta kuin kielel­lisiltä omi­naisuuk­sil­taan pai­nis ylem­mässä sarjassa.

    Vastaa

  75. Osmo Soin­in­vaara:
    Val­taos­al­la noista 30 000 uri­tyk­ses­tä ei ole ollut yhtään ulko­maista työn­tek­i­jää. Suomen kieli on epätäs­mälli­nen määrä­tyn muodon puuttues­sa. En väit­tänyt että kaik­ki työ­nan­ta­jat ovat tätä mieltä vaan että olen useil­ta työ­nan­ta­jil­ta saanut palautet­ta, että ulko­maiset työn­tek­i­jät ovat parem­pia. Täl­laisen vas­tauk­sen sain esimerkik­si, kun kävimme ennen vaale­ja Ris­to Rauta­van kanssa tutus­tu­mas­sa helsinkiläiseen auton­jou­sia valmis­tavaan tehtaaseen.

    Auton­jou­sia valmist­va tehdas kuu­lunee Met­allin sop­parin piiri­in, joten he eivät ole varsi­naisia mata­la­palkkaisia , joi­hin viitttasit.

    Ellei sit­ten ole niin, ettei ulko­maalaiselle mak­se­ta täyt­tä palkkaa ja työa­jatkin ovat mitä sattuu.

    Var­maan sel­l­ainen työn­tek­i­jä, joka on kuin orja, onkin hyvä työn­tek­i­jä työ­nan­ta­jan mielestä ?

    Vastaa

  76. Rogue:

    Voisin kuitenkin kuvitel­la, että jos älykkyys­teste­jä onnis­tut­tais markki­noimaan suurelle yleisölle parem­pana fik­su­u­den prox­y­na kuin yliopis­to­tutk­in­toa, niin ajan mit­taan sig­naloin­tive­toinen koulu­tus­in­flaa­tio vähe­nis edes jonkin verran. 

    Opin­noista suo­ri­u­tu­mi­nen muis­tut­taa enem­män itse työn­tekoa kuin älykkyys­testi. Siten se lie­nee älykkyys­testiä parem­pi proxy työkyvykkyydelle.

    Koulu­tuk­sen tulisi kuitenkin imi­toi­da työelämää nyky­istäkin parem­min. Opiske­li­jat saisi­vat parem­mat valmi­udet selvitä työelämässä, tai voisi­vat huo­ma­ta jo opiskelun aikana, etteivät halu­akaan alalle. Tutk­in­to­todis­tuk­set oli­si­vat luotet­tavia työkyvyn merkke­jä. Valmis­tu­misa­jatkin voisi­vat lyhen­tyä: Jos opiskelu imi­toi työn­tekoa palkkaa luku­unot­ta­mat­ta, mik­si viivytel­lä valmistumista?

    Vastaa

  77. Viherinssi:
    Älykkyy­den periy­tyvyyt­tä on pohdit­tu paljon, mut­ta tutkimisen tekee hyvin ongel­mallisek­si se, että asi­aan vaikut­ta­vat ympäristötek­i­jät ja geen­it kulke­vat samas­sa perheessä.

    Sama metodi­nen ongel­ma on kaikessa käyt­täy­tymis­geneti­ikas­sa, mut­ta onnek­si on ole­mas­sa sel­l­aisia luon­nonoikku­ja kuin ident­tiset ja epäi­dent­tiset kak­soset, joi­ta ver­taile­mal­la pystytään erot­ta­maan perit­ty­jen gee­nien vaiku­tus per­i­ty­istä ympäristötek­i­jöistä. Käytän­nöl­lis­es­ti kat­sot­tuna kaik­ki käyt­täy­tymis­ge­neet­tiset löy­dök­set perus­tu­vat kaksostutkimuksiin.

    Vastaa

  78. Taitaa olla todel­la tapaus‑, ala- ja kansako­htaista tämä ulko­maalais­ten työn­tek­i­jöi­den hyvyys taik­ka huonous.

    Olen kuul­lut, että itä-euroopas­ta saa­puneet met­al­li­työn­tek­i­jät ovat todel­la hyviä. Olen myös kuul­lut, että afrikkalais- ja aasialais­taus­taiset siivoo­jat ovat surkei­ta. Kum­matkin perus­tu­vat ensikä­den tietoi­hin. Met­al­lim­i­esten kehut perus­tu­vat tarkas­ta­jien ker­to­muk­si­in ja siivous­puolen moit­teet olen kuul­lut niiltä siivoa­jil­ta, jot­ka ovat olleet työsken­telemässä ja opas­ta­mas­sa ulkomaalaisia. 

    Yhteistä tari­noille on, että ne sijoit­tuvat maakuntiin.

    Vastaa

  79. Prometheus: Lähde?

    Pääkaupunkiseudul­la ainakin siivoo­jat ovat liki kaik­ki ulko­maalaisia, joten tässä tulee ‘win by default’. Samat­en bus­sikuskeis­sa suo­ma­lais­taus­tais­ten osu­us on laskenut melkoisesti.

    Korkean elin­ta­son yhteiskun­nis­sa on ‘nati­ivien ’ vaikea motivoitua hoita­maan raskas­ta ja huonos­ti palkat­tua työtä. Tämä taitaa olla varsin globaali ilmiö.

    Vastaa

  80. Työ­nan­ta­jaa ei kiin­nos­ta pelkästään työn­tek­i­jän fik­su­us, kuten jotkut tun­tu­vat luule­van, eikä edes pelkästään fik­su­us plus koulu­tus, ammat­ti­taito. Usein vielä tärkeäm­pää on ahkeru­us, luotet­tavu­us, perää­nan­ta­mat­to­muus ja määräti­etoisu­us eli sanal­la san­ot­tuna tah­don­voima. Tah­to vie tun­netusti läpi har­maan kiv­en, joten siitä ei ole iloa pelkästään työmarkkinoilla.

    Lohdullista on “sää­tykier­ron” eli sosi­aalisen liikku­vu­u­den kannal­ta, että tah­don­voima ei riipu älykkyy­destä tai muus­takaan lah­jakku­ud­es­ta. Sitä voi myös kehit­tää varsin yksinker­taisin kon­stein. Se taas tarkoit­taa, että peli ei ole menetet­ty vaik­ka kotona ei tah­don­voima olisi päässytkään kukoistamaan.

    Ikävää taas on, että koulun kyky kehit­tää tah­don­voimaa on huonos­ti men­estyvien ja etenkin poikien paris­sa rom­ah­tanut. Vai olisiko kyse siitä, että osa porukas­ta itse heit­tää pyyh­keen kehään, kun pitkäjän­teisyys ei nykyään tun­nu tuo­van palk­in­to­ja ainakaan siinä määrin kuin lyhytjän­teinen halu­jen tyydytys?

    Niin tai näin, keskustelun pain­opiste pitää siirtää älykkyy­destä ja muista vah­vasti periy­tyvistä piirteistä tah­don­voiman kehit­tämiseen — jos siis kiin­nos­taa, miten heikom­mal­lakin geeniper­imäl­lä pär­jää eri­ar­vois­tu­misen tren­de­jä vastaan. 

    Tah­don­voiman lisään­tymisen seu­rauk­se­na vielä geeniper­imäkin pop­u­laa­tios­sa tasaan­tuu, kos­ka naiset suo­si­vat voimakkaasti men­estyviä miehiä eli älykkäitä tai tah­doltaan vahvo­ja. Loogi­nen seu­raus olisi, että vähem­män älykkäi­den miesten mah­dol­lisu­us perus­taa per­he ylipään­sä ja etenkin kun­nol­lisen naisen kanssa kasvaisi.

    Mis­tä johtuu, että tah­dovoimas­ta on puhutaan nykyään niin vähän? Vapaa kas­va­tus ja 60-luku­laisetko lopet­ti­vat iki­aikaisen kas­va­tus­per­in­teen “liian tukah­dut­ta­vana”? Ketkä nyt syyl­lisiä ovatkaan, he tekivät karhun­palveluk­sen tasa-arvolle.

    Vastaa

  81. Jor­ma Nordlin: Nopeaan muu­tok­seen ei ker­kee ajois­sa sopeu­tua, se ottaa aikansa ja se taas luo ongelmia. 

    Vaik­ka “kiinas­sa” ei kaik­ki olisi nopeampia sopeu­tu­maan, siel­lä on niin mon­ta näi­hin globaalei­hin nopeisi­in muu­tok­si­in nopeam­min sopeu­tunut­ta, että tääl­lä ei ehdi kuin kaik­ista parhaat sopeu­tu­maan — ja lop­ut työt tehdään “kiinas­sa” — markki­nat ei jää odot­tele­maan josko suo­ma­lais­ten pääjoukko sopeu­tu­isi ensi vuon­na. Maali vai­h­tuu ennen kuin muun­tok­oulu­tuk­sen pääsykokei­ta on pidet­ty. (Lain­aus­merkeis­sä “kiina”, kos­ka tark­ka maa vai­htelee kiihtyväl­lä tahdil­la, mut­ta erinäis­ten kaukoidän hal­pa­maid­en välillä.)

    Vastaa

  82. Liian van­ha: Ison eron mah­dol­lisuuk­si­in tekee se, onko tikkaiden alapää varas­tossa vai johtokunnassa.

    Van­hempi­en vau­raus , koulu­tus ja ase­ma ratkai­se­vat mil­lainen verkos­to nuorel­la on käytössään.

    Varas­tomiehen verkos­to on varas­tossa se lapsen suhteil­la saa­ma työ­paik­ka on varastossa.

    Mut­ta tj lapsel­la van­he­man tar­joa­ma verkos­to on yri­tys­ten johto ja kun ensim­mäi­nen ammatill­i­nen työ­paik­ka on johdon avus­ta­jana niin ura on taat­tu ja etu­mat­ka on kym­meniä vuosia

    Taka­matkalta lähdet­täessä täy­tyy olla todel­la huip­pu, jot­ta kirii etu­matkan kiinni.

    Suhtei­den merk­i­tys on nykyään eri­tyisen koros­tunut, kos­ka työt­tömiä on 421000 , uusien työ­paikko­jen määrä pieni .Sil­loin kil­pailus­sa ratkai­se­vat hyvin pienet tekijät.

    Kyl­lä on san­ot­ta­va, että Liian Van­ha osui naulan kantaan. 

    Muis­tan itsekin opiskelu­aikanani, kuin­ka eräille työl­listymi­nen huip­puhar­joit­telu­paikkoi­hin oli tavat­toman help­poa. Pienel­lä googlauk­sel­la yhdis­tävä omi­naisu­us selvisi. Kyse on nimeno­maan verkos­toista, ei aina sinne äipän tai iskän duu­ni­paikalle työllistymisestä.

    Ylik­oulu­tus on pahen­tanut näi­den verkos­to­jen käyt­tämistä. Kos­ka koulutet­tu­ja ihmisiä on tar­jol­la yllin kyllin, suhtei­den merk­i­tys korostuu.

    Vastaa

  83. Ai niin, ja uno­h­tui vielä kom­men­toi­da, että hyvä kir­joi­tus Osmolta.

    Vastaa

  84. sunimh: Näin var­maan voi ollakin, ei siinä mitään. Hive­nen rasis­tista tietenkin on se, että siinä mis­sä sata vuot­ta sit­ten han­kit­ti­in siir­tomai­ta ja paikalliset laitet­ti­in hom­mi­in, jot­ka eivät olleet valkoiselle miehelle soveli­ai­ta, sama peri­aate on nyt – vihrei­den ja muiden edis­tyk­sel­lis­ten taho­jen taput­taes­sa käsiään – siir­ret­ty käytän­töön länsimaissa. 

    Nyt kel­paakin itse itseäni lainat­en esitel­lä päivän uutisia, kun ker­rankin näin herkullis­es­ti osuu yksi­in eil­ispäivän kom­ment­tien kanssa. Eli sieltähän se vihreä rasisti nousee esi­in, kun mamu on väärän väri­nen, ja vielä väärää mieltä:

    Rotu­pe­su­tuote ja nolla

    Vastaa

  85. Liian van­ha: Auton­jou­sia valmis­ta­va tehdas kuu­lunee Met­allin sop­parin piiri­in, joten he eivät ole varsi­naisia mata­la­palkkaisia , joi­hin viitttasit.
    ‘snip’

    No onhan met­allis­sakin eri palkko­ja, ei ole sama palk­ka kaikilla.

    Ja aikoinaan kun met­al­li­fir­maan, jos­sa lankomies oli töis­sä, tuli viet­nami­laisia (siis aika kauan sit­ten), Suo­mi-pojat yrit­tivät istua hei­dät ulos, kun he tekivät liikaa töitä.

    Ehkä ajat ovat muut­tuneet, ehkä eivät?

    Vastaa

  86. dio­di:
    Käsit­tääk­seni viivästet­ty tyy­dy­tys (delayed grat­i­fi­ca­tion, mikä on oikea suomen­nus?) on paljon merk­it­seväm­pää lapsen myöhem­män men­estyk­sen ennus­ta­ja kuin älykkyysosamäärä. Kaikkein huono-osaisim­mil­la (mm. vangeil­la) on val­tavasti impulssikon­trol­li­häir­iöitä ja yhtä lah­jakkaista ne joil­la on tah­don­voimaa puur­taa pär­jäävät elämässä. 

    Tästä on käsit­tääk­seni kokeel­lista ja seu­ran­tanäyt­töä. mm. Stan­ford marsh­mal­low exper­i­ment ja use­ampi kokeen uus­in­ta osoit­ta­vat että kyky hal­li­ta impulsse­ja ja siirtää palk­in­to myöhem­mäk­si indikoi mm. koulumen­estys­tä parem­min kuin älykkyys.

    Sinäl­lään on selvää, että itsekuri vaikut­taa men­estymiseen, mut­ta tämän kuu­luisan vaah­tokarkkitestin todis­tusvoima on huo­mat­tavasti vähäisem­pi kuin yleen­sä esitetään. Mis­che­lin tätä koske­vat tutkimuk­set kär­sivät samoista ongelmista kuin mon­et muutkin sosi­aalip­sykol­o­giset tutkimuk­set: pienet, ei-edus­ta­vat otok­set, itsenäis­ten rep­likaa­tioiden puut­tumi­nen, epäuskot­ta­van suuri vaiku­tusvoima suh­teessa mit­tarin epä­tarkku­u­teen, kausaalisen mekanis­min epä­selvyys jne.

    Tässä tutkimuk­ses­sa tois­tet­ti­in Mis­che­lin vaah­tokarkkikoe sil­lä ero­tuk­sel­la, että kokeel­lis­es­ti manip­u­loiti­in las­ten odotuk­sia siitä, saisi­vatko he todel­la toisen karkin odot­ta­mal­la. Ne, joi­ta epä­suo­rasti vaku­utet­ti­in kokeen jär­jestäjien luotet­tavu­ud­es­ta, viivyt­te­liv­ät karkin syömistä keskimäärin 13 min­u­ut­tia, kun taas ne, joiden luot­ta­mus­ta kokeen jär­jestäji­in hor­jutet­ti­in, odot­ti­vat keskimäärin vain 3 min­u­ut­tia. Voi siis olla, että Mis­che­lin alku­peräisessä tutkimuk­ses­sa mitat­ti­in todel­lisu­udessa las­ten per­he- ym. ympäristön luotet­tavu­ut­ta, ennal­ta-arvat­tavu­ut­ta jne. eikä niinkään lapsen itsekuria.

    Sitä vas­toin tieto ÄO:n ennustevoimas­ta perus­tuu satoi­hin tutkimuk­si­in, jois­sa oto­skoot ovat usein tuhan­sia tai enem­män. ÄO:n ekologi­nen validi­teet­ti on huo­mat­tavasti parem­pi kuin sosi­aalip­sykol­o­gis­ten koe­jär­jeste­ly­jen, ja kausaal­isu­u­den suun­ta ja luonne ymmär­retään ÄO:n suh­teen myös huo­mat­tavasti parem­min muun muas­sa käyt­täy­tymis­ge­neet­tis­ten ja suurien pitkit­täis­tutkimusten ansiosta.

    Yksi ällistyt­tävim­mistä viimeaikai­sista tutkimuk­sista on: “No Genet­ic Influ­ence for Child­hood” ja lyhyt jut­tu aiheesta Child Behav­iour: Not In Their Genes?.Genome-wide com­plex trait analy­sis (GCTA) jon­ka avul­la voi selvit­tää gee­nien yhteis­vaiku­tusa näyt­tää että pitu­us, matemaat­ti­nen ja kielelli­nen älykkyys ovat osit­tain periy­tyviä, mut­ta käytös ei periydy.

    Ymmär­sit väärin tuon tutkimuk­sen. Siinä siis saati­in tulok­sek­si, että las­ten käyt­täy­tymisongelmia ei voi­da selit­tää mis­sään määrin sel­l­aisil­la geeni­vari­anteil­la, jot­ka ovat suh­teel­lisen yleisiä väestössä. Tämä poikkeaa tulok­sista, joiden mukaan mm. älykkyy­den, pitu­u­den ja pain­on vai­htelu selit­tyy enim­mäk­seen yleisil­lä geeni­vari­anteil­la. (Yleisel­lä geeni­vari­antil­la tarkoite­taan sel­l­aisia, joiden frekvenssi väestössä on vähin­tään muu­ta­ma prosentti.)

    Kos­ka kak­sos- ja adop­tio­tutkimuk­set osoit­ta­vat gee­nien vaikut­ta­van huo­mat­tavasti käytöshäir­iöi­hin, tämän mainit­se­masi tutkimuk­sen tulok­set viit­taa­vat siihen, että käytöshäir­iöi­hin vaikut­ta­vat vain harv­inaiset geeni­vari­antit. Tämä ei ole kovin yllättävää.

    Vastaa

  87. 80-luvul­la ahk­e­ria viet­nami­laisia pain­os­tet­ti­in, myös henkises­ti. Tutus­sa fir­mas­sa vauhdikkaat varas­tomiehet sai­vat uudet nimet: Loi Koi Lee ja Hui Lai Lee.

    Vastaa

  88. Koulu­tus on juuri siitä syys­tä suosit­tu sig­naali, että sen han­kkimi­nen usein vaatii sekä älliä että pitkäjän­teisyyt­tä. Moni älykäs ihmi­nen on hyvin lyhytjän­teinen, jol­loin heistä ei ole ihan niin paljon hyö­tyä työ­nan­ta­jalle tms kuin sel­l­ais­es­ta joka ajat­telee pitkäjänteisemmin.

    Vastaa

  89. Pön­töinkin men­estyy kun­han on yllin kyllin taloudel­lista, sosi­aal­ista tai kult­tuurista pääo­maa. Vähän van­hempi polvi var­maan muis­taa tämän Bour­die­un sosi­ol­o­gisen ana­lyysin. (Taloudel­lisen pääo­man ymmärtää jokainen, sosi­aa­li­nen tarkoit­taa luot­ta­musverkos­to­ja ja kult­tuuri­nen kykyä luovia vai­vat­ta arvostete­tuis­sa sym­bo­l­iv­erkos­tois­sa, kuten vaik­ka kykyä puhua luon­tev­asti arvo­val­taisen yleisön edessä.)

    Mil­lään maan­si­ir­tokoneel­la ei kil­pak­ent­tää voi tasoit­taa niin paljon, että kaikkia pääo­mia yltäkyl­läis­es­ti omis­ta­va ei olisi voit­tanut jo ennen kil­van alka­mista. Ainakin jos men­estys­tä mitataan kyvyl­lä han­kkia men­estyk­sen sym­bol­e­ja, kuten rahaa, ystäviä ja vaiku­tus­val­taa. Jo yhdenkin pääo­man suvereeni hal­lit­sem­i­nen riit­tää usein men­estyk­sel­liseen elämään.

    Jos pääo­mia ei satu per­imään, ne pitää itse han­kkia, jos halu­aa men­estyä. Mer­i­tokra­ti­as­sa on tapana ajatel­la, että han­kkimi­nen onnis­tuu henkilöko­htaisil­la omi­naisuuk­sil­la, etenkin älyl­lä ja tah­don­voimal­la. Kos­ka kuitenkin ihmiset saa­vat jo kotoa eri määrän mainit­tu­ja pääo­mia, puh­das­ta mer­i­tokra­ti­aa ei ole eikä tule, kohtalomme on määrät­ty ennen syn­tymää — ainakin tilas­tol­lis­es­ti. Mer­i­tokra­t­ian voikin määritel­lä kekkos­mais­es­ti vähiten huonok­si kaik­ista huonoista systeemeistä. 

    Mer­i­tokra­ti­aa voi kuitenkin työstää parem­mak­si. Ihmisille pitää antaa esimerkik­si vähin­tään muodol­lis­es­ti tasaveroinen mah­dol­lisu­us kouluttautua. 

    Lisäk­si pitäisi miet­tiä asi­aa ikään kuin päin­vas­taiselta suunnal­ta: miten eri pääomien merk­i­tys­tä saisi vähen­net­tyä. Miten esimerkik­si verkos­to­jen, “suhtei­den” epä­tasa-arvoa luovia piirteitä saisi vähen­net­tyä pilaa­mat­ta niiden myön­teisiä puolia?

    Suomes­sa on ainakin onnis­tut­tu vähen­tämään tiet­ty­jen ylälu­okkaisu­ut­ta ilmai­se­vien “kult­tuuris­ten hyödykkei­den” arvo var­maan län­tisen maail­man matal­im­mik­si. Tarkoi­tan sitä, että tääl­lä työläis­per­heen vesa voi men­nä kylmiltään vaik­ka pres­san luo päiväl­liselle ja onnis­tua käyt­täy­tymään itseään munaa­mat­ta. Mon­es­sa muus­sa maas­sa se ei onnis­tu­isi. Tämä tarkoit­taa, että Suomes­sa kult­tuurisen pääo­man han­kkimi­nen on joltain osin tavat­toman help­poa, kult­tuuris­ten hyödykkei­den hita matala.

    Yritän tässä siis mietiskel­lä, miten “sää­tykier­to” riip­puu paljos­ta muus­takin kuin henkilön per­imästä. Men­estyk­seen tarvit­ta­van per­i­tyn älyn voi ensin­näkin älyn voi pitkälti kor­va­ta tah­don­voimal­la, jota voi opet­taa ja han­kkia suh­teel­lisen hel­posti. Toisek­si, men­estys­tä mit­taa­vat hyödyk­keet ja niiden ovat pitkälti yhteiskun­nal­lis­es­ti määrät­tyjä. Niiden hin­taa voi myös halutes­sa laskea, jos halu­taan mah­dol­lisim­man mon­en pää­sevän “kap­i­tal­is­tik­si” eli eri­lais­ten pääomien omistajiksi.

    Vastaa

  90. “Ylik­oulu­tus on pahen­tanut näi­den verkos­to­jen käyt­tämistä. Kos­ka koulutet­tu­ja ihmisiä on tar­jol­la yllin kyllin, suhtei­den merk­i­tys korostuu.”

    Näin se on, samoin perit­ty omaisu­us. Kurssikaveri­ni oli kurssin heikoin ja valmis­tui myöhempään päästen juuri ja juuri läpi.

    Mut­ta puolen vuo­den kulut­tua hän oli toim­i­tusjo­hta­ja ja hän oli ylivoimais­es­ti paraspalkkaisin. 

    Hän jäi myi fir­man 80-luvun lop­ul­la ja jäi “eläk­keelle “.

    Ja jos pääsee suhteil­la hyvi­in asemi­in niin ei sieltä mihinkään tipah­da vaik­ka kyvyt eivät vas­taa vaa­timuk­sia. Suuret fir­mat ovat täyn­nä suo­jat­te­ja, joille on jär­jestet­ty hyvä­palkkainen suojatyöpaikka.

    Ja onhan noi­ta muunkin­laisia viheltäjiä,eräs enti­nen tj on kerän­nyt enem­män irti­sanomisko­r­vauk­sia kuin tj palkkaa.

    Työelämässä on paljon heinäsirkko­ja, jot­ka vaikut­ta­vat päteviltä, ovat sosi­aal­isia ja pur­sua­vat ideoita.

    Mut­ta he har­voin syven­tyvät toi­in­taan eivätkä tutus­tu kokonaisuuteen

    Ideat ovat sen vuok­si varsin kesken­eräisiä ja/tai huono­ja eikä hei­dän kykyn­sä riitä jalosta­maan ideaa toiminnaksi.

    Kun sit­ten maa alkaa polt­taa jalko­jen alla niin vai­hde­taan tehtävää/firmaa ja taas päivä pais­taa. Muut saa­vat kor­ja­ta jäljet

    Vastaa

  91. “Lah­jakkaim­matkin har­joit­tel­e­vat ja paljon. Huip­ulle pääsee tänä päivänä vain koval­la työl­lä oli sit­ten kysymys urheilus­ta, tutkimuk­ses­ta tai mis­tä tahansa har­ras­tuk­ses­ta tai työstä.”

    Tää on se oleel­lisin jut­tu. Kun sisäistää kun­nol­la sen yhtey­den har­joit­telemisen ja onnis­tu­misen välil­lä niin voi men­estyä. Aikanaan Helsin­gin teknil­lisessä opis­tossa tietoli­iken­netekni­ikan insinööril­in­jal­la oli yksi opiske­li­ja, joka oli yleen­sä aina luokkansa paras. Sit­ten joku kysyi häneltä, miten paljon oikein har­joit­telee ja tekee tehtäviä. Vaivau­tuneena tote­si, ettei sen enem­pää kuin muutkaan. Tuli kuitenkin ilmi, että hän istui kaiket illat myöhään asti koul­ul­la har­joit­tele­mas­sa. Myöhem­min hän valmis­tui tkk:lta.

    Älykkyy­teen ei kan­nat­taisi kiin­nit­tää liikaa huomio­ta, jos ei ole jotain kehi­tyshäir­iöitä. Jos on nor­maal­isti kehit­tynyt ihmi­nen, niin sil­loin kysymys on enem­mänkin har­joi­tusten määrästä. 

    Liian van­ha: “Ylik­oulu­tus on pahen­tanut näi­den verkos­to­jen käyt­tämistä. Kos­ka koulutet­tu­ja ihmisiä on tar­jol­la yllin kyllin, suhtei­den merk­i­tys korostuu.”Näin se on, samoin perit­ty omaisu­us. Kurssikaveri­ni oli kurssin heikoin ja valmis­tui myöhempään päästen juuri ja juuri läpi.Mutta puolen vuo­den kulut­tua hän oli toim­i­tusjo­hta­ja ja hän oli ylivoimais­es­ti paras­palkkaisin. Hän jäi myi fir­man 80-luvun lop­ul­la ja jäi “eläk­keelle “.Ja jos pääsee suhteil­la hyvi­in asemi­in niin ei sieltä mihinkään tipah­da vaik­ka kyvyt eivät vas­taa vaa­timuk­sia. Suuret fir­mat ovat täyn­nä suo­jat­te­ja, joille on jär­jestet­ty hyvä­palkkainen suojatyöpaikka.Ja onhan noi­ta muunkin­laisia viheltäjiä,eräs enti­nen tj on kerän­nyt enem­män irti­sanomisko­r­vauk­sia kuin tj palkkaa.Työelämässä on paljon heinäsirkko­ja, jot­ka vaikut­ta­vat päteviltä, ovat sosi­aal­isia ja pur­sua­vat ideoita.Mutta he har­voin syven­tyvät toi­in­taan eivätkä tutus­tu kokon­aisu­u­teenIdeat ovat sen vuok­si varsin kesken­eräisiä ja/tai huono­ja eikä hei­dän kykyn­sä riitä jalosta­maan ideaa toiminnaksi.Kun sit­ten maa alkaa polt­taa jalko­jen alla niin vai­hde­taan tehtävää/firmaa ja taas päivä pais­taa. Muut saa­vat kor­ja­ta jäljet

    Vastaa

    1. Yksi ongel­ma “tas­apäistävässä” koulu­tuk­ses­sa on se, että lah­jakkaim­mat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväk­si. Siihen pitäisi kek­siä jokin ratkaisu. Urheilus­sa ja musi­ikissa on kek­sit­ty, matem­ati­ikas­sa ei ole.

      Vastaa

  92. Marko Hami­lo: Sama metodi­nen ongel­ma on kaikessa käyt­täy­tymis­geneti­ikas­sa, mut­ta onnek­si on ole­mas­sa sel­l­aisia luon­nonoikku­ja kuin ident­tiset ja epäi­dent­tiset kak­soset, joi­ta ver­taile­mal­la pystytään erot­ta­maan perit­ty­jen gee­nien vaiku­tus per­i­ty­istä ympäristötek­i­jöistä. Käytän­nöl­lis­es­ti kat­sot­tuna kaik­ki käyt­täy­tymis­ge­neet­tiset löy­dök­set perus­tu­vat kaksostutkimuksiin.

    Eri per­heisi­in adop­toidut ident­tiset kak­soset ovat kaikkein arvokkaimpia tutkimusko­htei­ta. Valitet­tavasti he ovat harv­inaisia. Lisäk­si he eivät jaa ain­oas­taan geene­jään, vaan myös aimo annok­sen ympäristötek­i­jöitä. Tärkein näistä yhteisessä kohdus­sa samanaikaises­ti vietet­ty aika. Täl­lä on hyvin suuri merk­i­tys lapsen kehi­tyk­selle. Äiti ei myöskään vält­tämät­tä ole luop­unut lap­sis­taan välit­tömästi, vaan on voin­ut viet­tää jonkin aikaa hei­dän kanssaan. Kol­man­te­na tek­i­jänä voidaan maini­ta, että kak­sosten adop­tio­van­hempia ei vali­ta sat­un­nais­es­ti, vaan he ovat yleen­sä melko saman­laisia rodullis­es­ti ja sosioekonomis­es­ti. Syn­tymästään erotet­tu­jen ident­tis­ten kak­sosten yhtäläisyy­det eivät siis perus­tu vain geeneihin.

    Ident­tis­ten kak­sosten ver­tailua epäi­dent­tisi­in kak­sosi­in hait­taa se, että ident­ti­nen ulko­muo­to johta­nee ympäristötek­i­jöi­den samankaltaisu­u­teen. Lisäk­si kohdus­sa ident­tisil­lä kak­sosil­la on alku­taipaleesta ident­ti­nen ympäristö kun taas erimu­naisil­la kak­sosil­la se on eri­lainen alus­ta läh­tien. Tämän seikan vaiku­tus näkyy ver­taile­mal­la eri vai­heessa eriy­tyneitä ident­tisiä kak­sosia: saman istukan jaka­neet ovat “ident­tisem­piä” kuin muut ident­tiset kaksoset.

    Perit­ty­jen gee­nien erot­ta­mi­nen per­i­ty­istä ympäristötek­i­jöistä kak­sos­tutkimusten avul­la saat­taa siis olla vaikeam­paa kuin voisi olettaa.

    Vastaa

  93. Jor­ma Nordlin: Tää on se oleel­lisin jut­tu. Kun sisäistää kun­nol­la sen yhtey­den har­joit­telemisen ja onnis­tu­misen välil­lä niin voi men­estyä. Aikanaan Helsin­gin teknil­lisessä opis­tossa tietoli­iken­netekni­ikan insinööril­in­jal­la oli yksi opiske­li­ja, joka oli yleen­sä aina luokkansa paras. Sit­ten joku kysyi häneltä, miten paljon oikein har­joit­telee ja tekee tehtäviä. Vaivau­tuneena tote­si, ettei sen enem­pää kuin muutkaan. Tuli kuitenkin ilmi, että hän istui kaiket illat myöhään asti koul­ul­la har­joit­tele­mas­sa. Myöhem­min hän valmis­tui tkk:lta.

    Olen samaa mieltä har­joit­telemisen ja men­estymisen kor­re­laa­tios­ta. Sen sijaan esimerkkisi ei vält­tämät­tä ole parhaas­ta päästä, minkä luma-ainei­den opet­ta­jat osaa­vat kertoa.

    Tiety­il­lä aloil­la lah­jakku­ud­es­ta (joko syn­nyn­näistä tai lapse­na han­kit­tua) on erit­täin suur­ta etua oppimisnopeu­den suh­teen. Matemaat­tiset alat ovat voimakkaasti täl­laisia, taide­alat samoin.

    Tässä piilee kuitenkin ansa myös näille lah­jakkaille. Nykyisel­lään matemaat­tis­es­ti lah­jakas (sieltä parhaas­ta pros­en­tista tai promilles­ta) nuori selviää lukion lop­pu­un asti matemaat­ti­sista aineista pitämäl­lä kor­vat auki tun­nil­la ja tekemäl­lä pienen määrän kotite­htäviä. Sil­lä suorituk­sel­la saa eri­no­maiset arvosanat ja opiskelupaikan.

    Sen jäl­keen alka­akin tus­ka, kun yliopis­to­ta­sol­la jo ne perus­matikat ja ‑fysi­ikat alka­vat vaa­tia työn­tekoa fik­suim­mil­takin. Puhu­mat­takaan siitä muus­ta opiskelus­ta, joka vaatii kaiken­laisia kir­jal­lisen ilmaisun taito­ja ja muu­ta inhot­tavaa, jota ei tul­lut koulus­sa juuri har­rastet­tua. Kun ei tarvinnut.

    Tässä kohdas­sa koulu­jär­jestelmässä on haaste, jolle pitäisi tehdä jotain. Eri­tyis­es­ti lah­jakkaille oppi­laille pitäisi jär­jestää riit­tävän paljon riit­tävän haas­tavaa tekemistä, jot­ta työn­teon jalo taito tulisi opit­tua. Lukios­sa näin voi jo osin käy­däkin, mut­ta perusk­oulu ei tässä loista.

    Urheilus­sa tai musi­ikissa har­ras­tuk­set huole­hti­vat tuos­ta puoles­ta, aka­teemisem­mal­la puolel­la niitä ei vas­taavasti ole tarjolla.

    Vastaa

  94. Käyt­täy­tymis­geneti­ik­ka ei ole enää riip­pu­vainen pelkästään kak­sosi­in, adop­toi­tu­i­hin ym. perus­tu­vista suku­lais­tutkimuk­sista. Edel­lä mainit­tu GCTA-menetelmä on kvan­ti­tati­ivisen geneti­ikan per­in­teis­ten menetelmien genomipo­h­jainen laa­jen­nos. Siinä tutkimushenkilöt eivät ole sukua keskenään, vaan her­i­tabili­teet­ti esti­moidaan henkilöi­den DNA:n ja feno­tyypin kor­re­laa­tioiden avul­la. Eli siis tutk­i­taan sitä, ovatko ne ei-suku­laiset, joiden ÄO-tulok­set tai muut omi­naisu­udet ovat lähel­lä toisi­aan, myös genomil­taan saman­laisem­pia kuin muut. GCTA-menetelmää on käytet­ty muun muas­sa älykkyy­den her­i­tabili­teetin esti­moimises­sa. Tämän tutkimuk­sen mukaan GCTA:lla esti­moitu kitey­tyneen älykkyy­den her­i­tabili­teet­ti on noin 40 pros­ent­tia ja jous­ta­van älykkyy­den noin 50 prosenttia.

    Toinen vas­taa­va uusi menetelmä perus­tuu siihen, että vaik­ka sis­arusten san­o­taan jaka­van 50 pros­ent­tia geeni­vari­anteis­taan, todel­lisu­udessa tuo luku on vain keskiar­vo, jon­ka ympärille sis­arusten geneet­ti­nen saman­laisu­us aset­tuu nor­maal­i­jakau­tuneesti noin neljän pros­ent­tiyk­sikön keski­ha­jon­nal­la. Tämän sis­arusten DNA-ana­ly­y­sistä pal­jas­tu­van suku­laisu­u­den var­i­anssin perus­teel­la voidaan tutkia, ovatko vaikka­pa 53 pros­ent­tia geeni­vari­anteis­taan jaka­vat sis­aruk­set feno­tyyp­pis­es­ti saman­laisem­pia kuin 47-pros­ent­tiset sis­aruk­set. Muis­taak­seni tämä tutkimus on ain­oa, jos­sa tätä menetelmää on tois­taisek­si sovel­let­tu. Siinä saati­in pitu­u­den her­i­tabili­teetik­si 80 pros­ent­tia, joka vas­taa kak­sos­tutkimuk­sis­sa saatu­ja tulok­sia. Tämä menetelmä ei kär­si kak­sos­tutkimusten siitä väite­tys­tä puut­teesta, että ident­tis­ten kak­sosten fyysi­nen saman­laisu­us voisi aiheut­taa myös hei­dän muiden feno­tyyp­pi­en­sä saman­laisu­ut­ta (ks. Lep­oti­la zZ:n kom­ment­ti yllä).

    Näi­den kah­den uuden metodin puut­teena on se, että niil­lä voidaan esti­moi­da vain addi­ti­ivista her­i­tabili­teet­tiä eikä siis gee­nien välistä vuorovaiku­tus­ta. Tämä tarkoit­taa sitä, että ne voivat aliarvioi­da her­i­tabili­teet­tia. Toise­na puut­teena on se, että ne vaa­ti­vat erit­täin suuria otok­sia toimi­ak­seen. Kol­man­nek­si etenkin GCTA aliarvioi her­i­tabili­teet­tia sik­si, että se voi täl­lä het­kel­lä ottaa huomioon vain yleiset geenivariantit.

    Vastaa

  95. “Yksi ongel­ma “tas­apäistävässä” koulu­tuk­ses­sa on se, että lah­jakkaim­mat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväksi. ”

    Jos oppi tekemään työtä jonkun asian paris­sa, taitoa voi soveltaa ja soveltaakin usein automaat­tis­es­ti muuhun. 

    Kiinalainen kas­va­tus on tästä peri­aat­teesta kuu­luisa. Luke­mani mukaan USA:n kiinalainen keskilu­ok­ka pakot­taa lapsen­sa esimerkik­si opet­tele­maan jonkun soit­ti­men. Ja sitä sit­ten myös opetel­laan eikä olla opet­telev­inaan. Kiinalaiset men­estyvätkin eri­no­mais­es­ti koulussa.

    Suo­ma­lainen ylem­pi keskilu­ok­ka taisi soveltaa tätä peri­aatet­ta vielä viime vuo­sisadal­la. Tai, no, saat­toi se puur­t­a­mi­nen tapah­tua jonkin muunkin har­ras­tuk­sen parissa. 

    Mie­lenki­in­toista on, että tutkimuk­sen mukaan hyvinkin vähäi­nen puur­t­a­mi­nen — jonkin sel­l­aisen tekem­i­nen, joka ei vai­vat­ta suju — kas­vat­taa tah­don­voimaa. Jos vaik­ka kir­joit­taa vasem­mal­la kädel­lä puoli tun­tia päivässä, tent­ti­t­u­lok­set paranevat.

    Vastaa

  96. Väk­ilu­vun kasvu ei riipu vain syn­tyvyy­destä vaan myös elin­iän piden­tymis­es­tä, lyhyel­lä tähtäimel­lä ikäjakaumastakin.

    Yhdys­val­lois­sa 3/4 tulo­eroista on sis­arusten välisiä. Per­hetaus­ta on siis tois­si­jaista, kos­ka se 1/4 on pitkälti geene­jä. Mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo on yllät­tävän pitkällä.

    Sää­tykier­ron mah­dolli­nen hidas­tu­mi­nen ei tarkoi­ta, että mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo ei olisi lisään­tynyt. Ehkä alasäädyis­sä on vähem­män lah­jakkai­ta kuin ennen niis­sä mais­sa, jois­sa sää­tykier­to on toiminut.

    Vastaa

    1. äkilu­vun kasvu ei riipu vain syn­tyvyy­destä vaan myös elin­iän piden­tymis­es­tä, lyhyel­lä tähtäimel­lä ikäjakaumastakin.

      Suosit­telisin vähän tutus­tu­mista mallien rak­en­tamiseen. Kek­simääräi­nen elinikä voi piden­tyä ehkä 10 pros­en­til­la ja se on siinä. Jos väestö kaksinker­tais­tuu sukupolves­sa, vaiku­tus on aivan toista luokkaa, eri­tyis­es­ti jos se kaksinker­taisuu myös seu­raavas­sa sukupolvessa

      Vastaa

  97. Kaikel­la kun­nioituk­sel­la Osmoa kohtaan, mut­ta mik­si kek­siä pyörää uudelleen, kun Jani Kaaro kir­joit­ti aivan lois­ta­van, täl­lä ker­taa Osmon kolum­nia parem­man, kolumnin aiheesta: http://www.hs.fi/tiede/K%C3%B6yhyys+on+aivoja+sy%C3%B6v%C3%A4+loinen/a1379382081489 Suosittelen! 

    Luen parhail­laan Send­hil Mul­lainathanin ja Eldar Shar­ifin kir­jaa “Scarci­ty”. Saatavis­sa pait­si Ama­zon­ista, niin myös lainaksi ainakin HelMet-kirjastoista.

    Vastaa

  98. Osmo Soin­in­vaara:
    Yksi ongel­ma “tas­apäistävässä” koulu­tuk­ses­sa on se, että lah­jakkaim­mat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväk­si. Siihen pitäisi kek­siä jokin ratkaisu. Urheilus­sa ja musi­ikissa on kek­sit­ty, matem­ati­ikas­sa ei ole. 

    Urheilus­sa ja musi­ikissa tehdään niin kuin ei mis­sään tapauk­ses­sa saa ide­ol­o­gi­sista syistä tehdä vaikka­pa matematiikassa.
    Urheilus­sa parhaat har­joit­tel­e­vat ja kil­pail­e­vat keskenään. Ne jot­ka eivät pysy mukana tipute­taan pois.
    Täysin sama jut­tu musi­ikissa. Vaikka­pa klas­sises­sa musi­ikissa vain parhaat pysyvät mukana muut tipute­taan pois.

    Toki har­ras­tuk­se­na kaik­ki saa­vat urheil­la ja musisoi­da, mut­ta huip­puryh­mi­in ei ole mitään asi­aa ellei täytä vaatimuksia.

    Vastaa

  99. Viherinssi: Nykyisel­lään matemaat­tis­es­ti lah­jakas (sieltä parhaas­ta pros­en­tista tai promilles­ta) nuori selviää lukion lop­pu­un asti matemaat­ti­sista aineista pitämäl­lä kor­vat auki tun­nil­la ja tekemäl­lä pienen määrän kotite­htäviä. Sil­lä suorituk­sel­la saa eri­no­maiset arvosanat ja opiskelupaikan.

    Sen jäl­keen alka­akin tus­ka, kun yliopis­to­ta­sol­la jo ne perus­matikat ja ‑fysi­ikat alka­vat vaa­tia työn­tekoa fiksuimmiltakin. 

    Ja vaik­ka täl­lainen henkilö olisikin koulus­sa tehnyt tun­nol­lis­es­ti kaik­ki matem­ati­ikan kotite­htävät ja sinän­sä käyt­tänyt jonkin ver­ran aikaakin niihin, ongel­ma on se, että ne tehtävät ovat olleet tosi help­po­ja. Hänel­lä ei ole mitään koke­mus­ta siitä, miten ylipään­sä lähde­tään ratkaise­maan ongel­maa, jon­ka ratkaisu­pe­ri­aate ei ole selvä viimeistään viiden min­uutin miet­timisen jäl­keen. Hänel­lä ei ole myöskään mitään itselu­ot­ta­mus­ta siihen, että aluk­si vaikeal­takin näyt­tävä ongel­ma kyl­lä lop­ul­ta ratkeaa, kun­han vain jak­saa miet­tiä sitä vähän pitem­pään. Hänel­lä ei ole myöskään mitään koke­mus­ta siitä, miten voi oppia ymmärtämään asi­aa, joka ei ole ollut ihan selvä jo ensim­mäiseltä kuule­mal­ta. Yliopis­ton matem­ati­ikan ja fysi­ikan kurs­seil­la hän onkin sit­ten ihan pulas­sa, kun tehtävät ovat oikeasti vaikeita.

    Kysymys ei ole edes mis­tään mar­gin­aalis­es­ta ryh­mästä. Arvioisin omas­sa lukion pitkän matem­ati­ikan ryh­mässä (yhteen­sä 20–25 oppi­las­ta) olleen ainakin kolme täl­laista oppilasta.

    Vastaa

  100. Veikkaisin­pa, että sää­tykier­ron hidas­tu­mi­nen johtuu talouskasvun hidas­tu­mis­es­ta, joka on johtanut siihen, että kehit­tyneis­sä mais­sa niitä hyviä asemia ei enää syn­ny niin nopeasti — nopea sää­tykier­to on siir­tynyt Inti­aan ja Kiinaan.

    Vastaa

  101. PIAAC-tutkimus (aikuis­ten PISA) osoit­taa, että Suo­mi on tois­taisek­si onnis­tunut vil­jelemään kykypel­toaan ällistyt­tävän hyvin ainakin luku- ja lasku­tai­dos­sa sekä (IT:tä hyö­dyn­tävässä) ongel­man­ratkaisu­tai­dos­sa. http://skills.oecd.org/skillsoutlook.html

    “Suomen hyvi­in keskimääräisi­in tulok­si­in vaikut­ta­vat eri­tyis­es­ti 20–39-vuotiaiden hyvät taidot. Luku- ja numero­taidoltaan parhai­ta ovat 30–34-vuotiaat, kun taas ongel­maratkaisu­taito­jen huip­pu osuu 25–29-vuotiaiden ikäryh­mään. Nuorin 16–19-vuotiaiden ikäryh­mä men­estyy kaikil­la tutkimuk­sen osa-alueil­la heikom­min kuin seu­raa­va ikäryh­mä eli 20–24-vuotiaat.

    Suo­ma­laiset 20–34-vuotiaat ovat japani­lais­ten ikä­toverei­den­sa kanssa tutkimuk­sen parhai­ta luk­i­joi­ta ja numero­taita­jia. Tietotekni­ikkaa soveltavas­sa ongel­maratkais­us­sa tämä ikäryh­mä jakaa parhaiden osaa­jien ase­man ruot­salais­ten kanssa.
    …
    (Pitkä pätkä, jos­sa ker­ro­taan, että Suomes­sa van­ho­jen ja nuorten taito­erot ovat poikkeuk­sel­lisen suuret.)
    …
    Suo­ma­lais­ten miesten ja nais­ten luku­tai­dos­sa ei ole merkit­tävää eroa, ei edes nuorimpi­en 16–29-vuotiaiden kohdalla.”

    En täl­lä postauk­sel­lani halua mitätöidä teemaa, vaan päin­vas­toin kan­nus­taa jatka­maan ja paran­ta­maan hyväk­si arvioidul­la linjalla. 

    Tois­taisek­si hen­ki on men­nyt aineen yli!

    Vastaa

  102. Samuli Saarel­ma: Jos jonkun lah­jakkaan, paljon koulun­penkke­jä kulut­ta­neen ja kovasti töitä paiski­van palk­in­to on sit­ten se, että hän ei voi tehdä mitään las­ten­sa tule­vaisu­u­den hyväk­si, niin täl­laista sys­teemiä on enää vaikea pitää meritokratisena.

    Paras palk­in­to mer­i­tokra­ti­as­sa men­estyneille olisi hei­dän per­il­lisilleen taat­tu paik­ka parem­pio­sais­ten joukos­sa. Lopet­taen siten meritokratian.

    Vastaa

  103. Mie­lenki­in­toista pohdiskelua Osmol­ta ja kom­men­toi­jil­ta. En kuitenkaan havain­nut näis­sä pohdiskeluis­sa kiin­nite­tyn huomio­ta siihen mikä ero älykkyy­del­lä, oppineisu­usel­la ja viisaudel­la on. Älykkyys­testis­sä men­estynyt ihmi­nen ei tarvitse olla oppin­ut, puhu­mat­takaan, että hänel­lä olisi viisaut­ta. Ja toisin päin kään­net­tynä, oppin­ut ja viisas henkilö ei vält­tämät­tä kerää kovin suuria men­sapis­teitä. Se on mielestäni kiis­ta­ton­ta, että suvun ja van­hempi­en sosioekonoomi­nen taus­ta on merkit­tävä men­estys­tek­i­jä lap­sille. Poikkeuk­sia ja poikkeusten poikkeuk­sia on vaik­ka kuin­ka paljon.

    Tun­sin työy­hteisössäni 1970–80 luvuil­la erään lievästi kehi­tys­vam­maisen henkilön, jon­ka isä ja veli oli­vat pro­fes­sore­ja. Hän oli käynyt koulun­sa kotiopet­ta­jien avul­la, onnis­tunut pääsemään yliop­pi­laak­si ja suorit­ta­maan alem­man korkeak­oulu­tutkin­non isän ja vel­jen tiedekun­nas­sa. Suorit­ti virkau­ransa Pohjois-Kar­jalas­sa eräässä val­tion piir­i­hallinnon viras­tossa apukam­ree­ri­na ja viimeiset vuoten­sa kam­ree­ri­na. Oli erit­täin empaat­ti­nen ja miel­lyt­tävä mies.

    Tun­nen myös usei­ta oman ikälu­okkani henkilöitä samaisen Pohjois-Kar­jalan syn­tymäkun­nas­tani, jot­ka ovat niistä köy­histä oloista nousseet merkit­tävi­in asemi­in, eräs henkilö min­is­terik­si, toinen suurlähet­tilääk­si, kol­mas val­takun­nal­lisen lehden pää­toimit­ta­jak­si, neljäs (luokkakaveri­ni) Suomen suurim­man keskus­li­ik­keen hal­li­tuk­sen jäsenek­si, vain muu­tamia mainitakseni.

    1960-luvun lop­ul­la säädet­ty opin­to­lain­o­jen val­tion­takausjär­jestelmä on mah­dol­lis­tanut edel­lä mainit­semieni henkilöi­den kuin myös itsenikin nousun alim­mista sosi­aalilu­ok­ista ylimpiin.

    Vastaa

  104. Viherinssi: Tässä piilee kuitenkin ansa myös näille lah­jakkaille. Nykyisel­lään matemaat­tis­es­ti lah­jakas (sieltä parhaas­ta pros­en­tista tai promilles­ta) nuori selviää lukion lop­pu­un asti matemaat­ti­sista aineista pitämäl­lä kor­vat auki tun­nil­la ja tekemäl­lä pienen määrän kotite­htäviä. Sil­lä suorituk­sel­la saa eri­no­maiset arvosanat ja opiskelupaikan.
    Sen jäl­keen alka­akin tus­ka, kun yliopis­to­ta­sol­la jo ne perus­matikat ja ‑fysi­ikat alka­vat vaa­tia työn­tekoa fiksuimmiltakin.

    Toisaal­ta yliopis­to­m­atem­ati­ik­ka vaati vähän eri­laista lah­jakku­ut­ta kuin lukio- tai perusk­oulu­matem­ati­ik­ka. Yliopis­to­m­atem­ati­ik­ka vaatii koulu­matem­ati­ikkaa huo­mat­tavasti enem­män abstrak­tia ajat­telukykyä. Kyky suo­ri­u­tua mekaani­sista lasku­toim­i­tuk­sista ei enää riitä.

    Vastaa

  105. Osmo Soin­in­vaara:
    Yksi ongel­ma “tas­apäistävässä” koulu­tuk­ses­sa on se, että lah­jakkaim­mat eivät opi tekemään työtä opiskelun hyväk­si. Siihen pitäisi kek­siä jokin ratkaisu. Urheilus­sa ja musi­ikissa on kek­sit­ty, matem­ati­ikas­sa ei ole.

    Nykyään yliopis­tot tar­joa­vat verkkok­er­ho­ja , jois­sa voi har­ras­taa esim matematiikkaa.

    Ja myös koulu tar­joaa lisätehtäviä .

    Suo­mi on pieni maa ja todel­la lah­jakkai­ta on se 1–2 % edelleenkin.Kun koulu­ja on 3300 ja perusk­oul­u­laisia jotain 500000 niin eipä per koulu mon­taa lah­jakas­ta löy­dy per koulu, keskimäärin 1,5

    Tai jos ote­taan huip­ul­ta 10 % niin ei tilanne juurikaan parane, lah­jakkai­ta on liian vähän per koulu, jot­ta heille voitaisi­in jär­jestää kovin eri­lais­tunut­ta opetusta.
    Etenkin kun lah­jakku­u­den kir­jo vaihtelee.

    Verkkokurssit,verkkokerhot ovat hyvä tapa organ­sioi­da täl­laisia erikoisuuk­sia. Tosin eipä tai­da onnis­tua liikun­taa vaa­tivis­sa jutuissa.

    Ja näitä on ole­mas­sa, etsivä löytää

    http://www.luma.fi/artikkelit/924/tekijaeryhmae-uusi-matematiikkakerho

    Vastaa

  106. KKK: Toisaal­ta yliopis­to­m­atem­ati­ik­ka vaati vähän eri­laista lah­jakku­ut­ta kuin lukio- tai perusk­oulu­matem­ati­ik­ka. Yliopis­to­m­atem­ati­ik­ka vaatii koulu­matem­ati­ikkaa huo­mat­tavasti enem­män abstrak­tia ajat­telukykyä. Kyky suo­ri­u­tua mekaani­sista lasku­toim­i­tuk­sista ei enää riitä.

    Kyl­lä nois­sa lukion laa­jois­sa kurs­seis­sakin vaa­di­taan hyvää abstrak­tia ajat­telua, jos niistä halu­aa eri­no­maisen arvosanan.

    En ole tavan­nut henkilöä, joka ei riit­täväl­lä sitkey­del­lä varustet­tuna selviäisi yliopis­ton perus­matem­ati­ikas­ta tai fysi­ikas­ta, jos taustal­la on eri­no­mais­es­ti suorite­tut arvosanat vas­taav­ista lukion laa­joista kursseista.

    Haaste on tuos­sa moti­vaa­tios­sa, enkä ole myöskään tavan­nut henkilöä, joka olisi hyvin selvin­nyt yliopis­to­ta­sol­la peru­sainei­den laa­joista peruskurs­seista tekemät­tä merkit­tävää määrää työtä niiden eteen.

    Jos­sain vai­heessa tul­laan siihen tilanteeseen, että jäl­jel­lä on vain niitä ihmisiä, jot­ka ovat sekä lah­jakkai­ta että valmi­ita tekemään työtä kehit­tymisen­sä eteen. On sääli, jos lah­jakkaat ovat koulus­sa oppi­neet laiskoik­si. (En kuitenkaan väitä, että kaikil­la aloil­la yliopis­to­tutk­in­to ker­toisi eri­tyis­es­tä lah­jakku­ud­es­ta ja ahkeru­ud­es­ta. Aika monel­la alal­la aika keskinker­tainen suori­tus riittää.)

    Vastaa

    1. Min­ulle esimerkik­si oli annet­tu koulus­sa vapau­tus olla seu­raa­mat­ta matikan ope­tus­ta. Käytin aikana matikan tun­nil­la tehden kir­jan lopus­sa ole­via tehtäviä eteen­päin. Pidin kun­nia-asiana, etten “lunt­taa” avaa­mal­la kir­jan teo­ri­a­sivu­ja vaan yritin päätel­läö kaiken itse. Opin matikan aivan väärin, eikä minus­d­ta yliopis­tossa ollut opiskele­maan matikkaa riit­tivän pitkälle, vaan tyy­dyin pelkkään kumuun, jon­ka pystyi vielä selvit­tämään samal­la metodilla.
      Olisi ollut paljon parem­pi käyt­tää koulu­tun­nit vaa­ti­vam­man matem­ati­ikan opiskelu­un, mut­ta täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei sil­loin tar­jot­tu, tar­jo­taanko nytkään?

      Vastaa

  107. Valitet­ta­va tosi­a­sia on, ettei kaik­ista van­hem­mista ole van­hem­mik­si. Toiset osaa­vat pitää parem­paa huol­ta lap­sis­taan ja kan­nus­taa näitä parem­min. Lap­sista huole­htimisen hallinta ei ole tuloista kiin­ni, mut­ta niin tup­paa ole­maan, että ne jot­ka osaa­va­ta huole­htia itses­tään, osaa­vat huole­htia ja kas­vat­taa myös lapsia.

    On kau­nis aja­tus, että koulus­sa kaik­ki saa­vat tas­a­puoliset mah­dol­lisu­udet. Näin ei vain ole. Osal­la kotoa saata­vat eväät ovat niin surkeat, ettei hom­mas­ta tule mitään. Ja sit­ten jotkut kehtaa­vat marista, jos ehdote­taan tasoryhmiä.

    Niin jul­mal­ta kuin se kuu­lostaakin, ehkä val­tion tulisi kan­nus­taa huonoik­si osoit­tau­tunei­ta lapsen­saa­jia ster­il­isoimaan itsen­sä. Miten olisi vaik­ka 10 000 euroa siitä, ettei joku onneton aiheuta vatipäitä lap­sia kiusaa­maan mui­ta ihmisiä ja järjestelmää?

    Vastaa

  108. Kun nyt on men­nyt sivus­tol­la Osmon “moit­timiseen”, niin olisikin hyvä aika kit­tää Osmoa suuresti siitä, että hän on ollut edis­tämässä työt­tömien omae­htoisen opiskelun mah­dol­lisu­ut­ta työt­tömyys­tur­val­la. Sekä kiitän Osmoa siitä, että hän on ollut edis­tämässä sivu­toimisen opiskelun mah­dol­lisu­ut­ta työt­tömän statuksella.

    Nyt on helpom­pi hen­git­tää työkkäris­sä kun puhuu työt­tömyys­tä­tien kanssa työt­tömän mah­dol­lisu­ud­es­ta opiskel­la työttömyysturvallaan.

    Vastaa

  109. Koti-isä: Mie­lenki­in­toinen läh­estymistapa. Miten laa­jaa lie tämä sosi­aal­i­tur­van sys­temaat­ti­nen väärinkäyt­tö. Tai sen kaut­ta hukkaan heit­et­ty työ­panos. Luul­tavasti mitätön­tä ver­rat­tuna esimerkik­si siihen työmäärään, joka yri­tyk­sis­sä tehdään sys­temaat­tisen vero­su­un­nit­telun nimis­sä – mikä kokon­aisu­udessaan on yhteiskun­nille erit­täin haitallista.

    Tuo oli vain itselle mieleen tul­lut aja­tus, en ota kan­taa onko yleistä. Kun­han vain pohdin aja­tus­ta että myös sosi­aal­i­tu­il­la elämi­nen vaatii osaamista ja vaivaa.

    Vastaa

  110. Liian van­ha:
    Ja myös koulu tar­joaa lisätehtäviä .

    Suo­mi on pieni maa ja todel­la lah­jakkai­ta on se 1–2 %edelleenkin.Kun koulu­ja on 3300 ja perusk­oul­u­laisia jotain 500000 niin eipä per koulu mon­taa lah­jakas­ta löy­dy per koulu, keskimäärin 1,5

    Valitet­tavasti lisäte­htävien osalta tilanne vai­htelee. Läh­eskään kaik­ki opet­ta­jat eivät tar­joa oppi­laille lisäte­htäviä. Sil­loinkin, kun lisäte­htäviä tar­jo­taan, ne ovat lah­jakkaille usein liian help­po­ja. Toki on tästä poikkeav­ia opet­ta­jia, mut­ta heitä on aivan liian vähän.

    Aina voidaan tietenkin kiis­tel­lä siitä, mis­sä menee todel­la lah­jakkaan raja. Kuten kuitenkin edel­lä sanoin, niin omas­sa lukion pitkän matem­ati­ikan ryh­mässä oli ainakin 3 oppi­las­ta, jot­ka oli­si­vat tarvin­neet haas­tavampia tehtäviä. Lisäk­si ryh­mässä oli ainakin 3 muu­ta, jot­ka oli­si­vat arvioni mukaan selvästi hyö­tyneet mah­dol­lisu­ud­es­ta tehdä haas­tavampia tehtäviä. Kysymyk­sessä ei ollut mikään huip­pu­lukio, vaan maalaiskun­nan ain­oa lukio, johon pääsi 6,5:n keskiar­vol­la. Koko vuosilu­okan (pitkän ja lyhyen matem­ati­ikan luk­i­jat yhteen­sä) koko oli noin 60 oppilasta.

    Ei tämän joukon parem­paan palvelemiseen olisi mitään ihmeel­listä vaa­dit­tu. Olisi riit­tänyt, että opet­ta­ja olisi ker­ran viikos­sa tai kahdessa valin­nut van­hoista lukion matem­ati­ikkak­il­pailun tehtävistä jonkin, joka oli tarpeek­si haas­ta­va, mut­ta joka oli peri­aat­teessa ratkaistavis­sa siihen asti opete­tu­il­la matem­ati­ikan tiedoil­la. Ratkaisu olisi sit­ten voitu esit­tää viikon tai kah­den päästä.

    Nyky­isin oppi­lail­la on toki paljon parem­mat mah­dol­lisu­udet löytää verkos­ta haas­tavia tehtäviä. Ongel­ma on kuitenkin se, että näitä tehtäviä ei ole yleen­sä luokitel­tu sen mukaan, mil­laisia tieto­ja niiden ratkaisem­i­nen vaatii. Oppi­laan on vaikea motivoitua pohti­maan vaikeal­ta näyt­tävää tehtävää, jos hänel­lä ei ole mitään käsi­tys­tä siitä, onko hänel­lä ylipään­sä tehtävän ratkaisemiseen vaa­dit­tavia perusti­eto­ja (esim. tehtävän ratkaisem­i­nen voi vaa­tia inte­groin­tia, jos­ta oppi­las ei ole vielä kuullutkaan). 

    Lisäk­si mon­et eivät vielä koulu­vai­heessa tajua tarpeek­si hyvin omaa paras­taan tässä suh­teessa. Moni on vain tyy­tyväi­nen siihen, että koulus­sa on kaik­ki help­poa eikä tajua, mihin han­kaluuk­si­in se johtaa myöhem­min elämässä. Kun opet­ta­ja ei suo­raan anna tarpeek­si haas­tavia tehtäviä, ei niitä myöskään ymmär­rä lähteä hake­maan muualta.

    Verkos­sa toimi­va matem­ati­ikkak­er­ho on aivan lois­ta­va idea. Sopii vain toivoa, että siitä tiedot­ta­mi­nen onnis­tu­isi nyky­istä parem­min niin, että myös oppi­laat kuuli­si­vat sel­l­aisen olemassaolosta.

    Vastaa

  111. Omien matem­ati­ikan “opiskelu­jen” haaste perusk­oulun ensim­mäisil­lä luokil­la oli siinä että ehti­ikö tehdä kaik­ki kir­jan tehtävät ensim­mäisel­lä tun­nil­la vai tarvi­taanko toinenkin. Yläas­teel­la haaste oli siinä että kaik­ki kotite­htävät pitää ehtiä tehdä tun­nin aikana (tai ennen tun­nin alkua jos tehtävät annet­ti­in ihan viime tin­gas­sa). Lukios­sa piti sit­ten opetel­la teek­mään kotite­htäviä, mut­ta var­masti vähänkään lah­jakkaam­pana olisin jatkanut perusk­oulun menetelmällä.

    Vastaa

  112. “Verkos­sa toimi­va matem­ati­ikkak­er­ho on aivan lois­ta­va idea. Sopii vain toivoa, että siitä tiedot­ta­mi­nen onnis­tu­isi nyky­istä parem­min niin, että myös oppi­laat kuuli­si­vat sel­l­aisen olemassaolosta.”

    use­al­la yliopis­tol­la on näitä ker­ho­ja ja nitä löy­tyy mon­elle tasolle suunnattuja.
    Ei var­maan ala-asteelle tar­jo­ta, utta siitä eteen­päin luulisin löytyvän.

    Min­ul­la pojat osal­lis­tu­i­v­at näille kurs­seille, nyt kumpikin on korkeak­oulus­sa, entisessä TKK:ssa. Koh­ta näkyy oliko tuos­ta ker­hos­ta hyötyä

    Vastaa

  113. Fly­n­nin ilmiö ker­too jostakin muus­ta kuin per­im­mäis­es­tä älykkyy­destä. Osmon käyt­tämässä merk­i­tyk­sessä sitä ei edes pitäisi kut­sua Fly­n­nin ilmiök­si, sil­lä Fly­nn itse on ollut sen omaa elämään­sä elämään alka­neesta pop­u­laarista tulkin­nas­ta eri mieltä ja sen tor­junut alus­ta läh­tien. Väitet­ty nousuhan johtaa siihen kään­teiseen väit­teeseen, että esimerkik­si 1960-luvun ihmiset oli­si­vat olleet täysiä idioot­te­ja. Osmo sil­loin eläneenä voit miet­tiä, oliko näin. Graafi Fly­n­nin tutkimuk­ses­ta vuodelta 2007 (Pinkerin Bet­ter Angels of our Naturen luke­neet tun­nistanevat) http://i.imgur.com/hh0vl.png
    Amerikkalais­ten ÄO vuosi­na 1947–2002 on nous­sut vain hie­man yli 2 pis­tet­tä, jos sitä mitataan testeil­lä “infor­ma­tion”, “arith­metic” ja “vocab­u­lary”. Eli käytän­nössä älykkyys on pysynyt samana. Val­ta­va nousu on sen sijaan tapah­tunut älykkyyt­tä soveltavis­sa testeis­sä, jois­sa har­jaan­tu­mi­nen ja tekni­nen ja kult­tuuri­nen ympäristö vaikut­ta­vat, “matri­ces” ja “sim­i­lar­i­ties”.

    Yllät­tävän moni “Suomea köy­hyy­destä eturivi­in” johta­mas­sa ollut yri­tysjo­hta­ja oli vain vähäis­es­ti koulutet­tu. Luin äsket­täin Don­ner­in Uuden Maamme kir­jan vuodelta 1967, siinä muu­ta­mat heistä esi­in­tyvät. Suomen ja Yhdys­val­to­jen erot sää­tykier­rossa tuskin selit­tynevät koulu­tuk­sel­la. Yhdys­val­lois­sa “säädyt” ovat aika etnisöi­tyneitä. Molem­pi­in suun­ti­in. Ashke­nazien pääsem­i­nen parhaisi­in opiskelu­paikkoi­hin on aivan omaa luokkaansa.

    Mul­lainathanin ja Shar­ifin väit­teet köy­hyys­loukus­ta perus­tu­vat per­im­miltään pitkälti kor­re­laa­tioi­hin sekä tapausko­htaisi­in suh­teessa heikkoi­hin vai­htelui­hin, joista tehdään vahvo­ja yleistyk­siä. Tämä on “tiedet­tä” metodil­la ‘vas­taus oli jo etukä­teen tiedossa’.
    Tieteel­listä olisi pohtia mihin suun­ti­in mah­dol­liset kausali­teetit vaikut­ta­vat. Köy­hyy­destä aloit­ta­neet juu­ta­laiset tai kiinalaiset tai intialaiset maa­han­muut­ta­jat eivät ole Yhdys­val­lois­sa köy­hyys­loukkui­hin jämähtäneet juuri edes yhdek­si sukupolvek­si. Toisin on joidenkin muiden etnis­ten ryh­mien kohdal­la. Onko köy­hyys todel­la merkit­tävä kausaa­li­nen tek­i­jä näis­sä hyvin suuris­sa erois­sa? Jot­ka samat erot voidaan pitkälti havain­noi­da maid­en väli­sis­sä kehi­ty­serois­sa hyvin ennustet­taval­la tavalla.

    Kaaro päät­tää hai­hat­tel­e­van kolumnin­sa kysymyk­seen siitä, josko köy­hät yhteiskun­nis­samme oli­si­vat aivan yhtä kyvykkäitä kuin rikkaat. Keskimääräis­es­ti eivät tietenkään ole. Tähän uskomi­nen edel­lyt­täisi uskoa joko siihen, ettei älykkyys ole lainkaan periy­tyvä tek­i­jä, tai ettei älykkyys ole rikas­tu­mista edesaut­ta­va tek­i­jä. Kumpikaan väit­teistä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaaro myös lait­taa impul­si­ivi­su­u­den köy­hyy­den syyk­si. Köy­hyys var­masti on impul­si­ivi­su­u­teen jos­sain määrin vaikut­ta­va ympäristötek­i­jä, mut­ta tämä ei tarkoi­ta sitä, että kon­go­laiset tai kiinalaiset köy­hät oli­si­vat yhtä impul­si­ivisia. Impul­si­ivi­su­us on tutk­i­tusti voimakkaasti periy­tyvää ja impul­si­ivi­su­u­den ja älykkyy­den välil­lä on erit­täin vah­va kään­teinen korrelaatio.
    Näitä ja niiden imp­likaa­tioi­ta ei halu­ta hyväksyä moraal­i­sista ja ide­ol­o­gi­sista syistä. Ei suos­tu­ta hyväksymään sitä, että maail­ma vain on. Ettei ole mitään human­is­tista luomisker­to­mus­ta, jos­sa evoluu­tio olisi Jumalan lail­la jakanut eri­laisia per­in­tötek­i­jöitä tasais­es­ti ihmis­ten ja ihmis­ryh­mien välillä.

    Kir­joi­tat:

    Suomen men­estymi­nen kansankun­tana edel­lyt­tää yhä, ettei henkisiä voimavaro­ja haaska­ta vaan että jokainen voi koulut­tau­tua kyky­jen­sä mukaan van­hempi­en taus­tas­ta riippumatta. 

    Tämä mah­dol­lisu­us nyky­isin toteu­tuu ainakin vält­tävästi kaikkien muiden pait­si lah­jakkaim­man 1–2% kohdalla.
    Yhteiskun­nan men­estymi­nen tule­vaisu­udessa edel­lyt­tää, että tämä lah­jakkain ryh­mä saa halutes­saan eriy­tynyt­tä ja tasoltaan ja sisäl­löltään aivan eri­laista koulu­tus­ta kuin mitä he nyky­isin saa­vat, ja mitä enem­mistö oppi­laista saisi jatkossakin. 

    Otan ver­tauk­sek­si shakin, jon­ka osalta tiedän jotain ihmisen kog­ni­ti­ivis­es­ta kehit­tymis­es­tä. Mut­ta kos­ka aivois­sa ei ole mitään shak­ki-mod­u­u­lia, ja shak­ki perus­tuu pitkälti pat­tern recognition:iin (hah­mon­tun­nis­tus), niin tämä on toden­näköis­es­ti laa­jalti yleistettävissä.
    Vain hyvin har­val­la on älyl­listä lah­jakku­ut­ta kehit­tyä aivan terävim­män huipun huip­pu­osaa­jak­si. Läh­es kaikkien huip­pu­pelaa­jien (sel­l­ais­ten kuten Carlsen, Fis­ch­er, Kas­parov) lah­jakku­us on ollut jo hyvin varhain nähtävis­sä. Lah­jakku­us ei kehi­ty huipuk­si ilman val­tavaa työmäärää. Tämä työ pitää aloit­taa viimeistään 12-vuo­den, mielu­um­min viimeistään 10-vuo­den iässä, mut­ta aikaisem­min aloit­tamisel­la ei ole suur­ta merk­i­tys­tä (tämä on yhden­mukaista sen amerikkalaisen havain­non kanssa, etteivät pien­ten las­ten, suosi­tut, prep­paus-kurssit juuri paran­na myöhempää koulumen­estys­tä pidem­mäl­lä välil­lä; eikä eriytet­ty lah­jakkaiden ope­tus liene kovin tulok­sel­lista ennen 10-ikävuotta).
    Kaikkein tärkeim­mät kehi­tysvuodet ovat mur­rosiässä ja sen alla. Fis­ch­er, Kas­parov ja Carlsen oli­vat kaik­ki maail­man huipun lähel­lä jo 16-vuo­ti­aina. Toisaal­ta mikään työmäärä tai syn­nyn­näi­nen lah­jakku­us ei tee liian myöhään aloit­ta­neesta huip­pua. Täl­laisia poikkeuk­sia ei ole juuri yhtäkään, ehkä Rubin­stein, mut­ta äärim­mäisen harvinaista.

    Tämä viit­taa siihen, että osaa­jak­si kehit­tymisen kannal­ta aivo­jen yhteyk­sien muo­dos­tu­misen ylivoimais­es­ti tärkein vai­he on mur­rosikä. Fis­cherin, Carls­enin ja Kas­parovin osaamista 16-vuo­ti­aina voisi vaa­timus­ta­soltaan ver­ra­ta maail­man parhaimpi­in matemaatikoihin.
    Tämä todis­taa siitä, ettei yliopis­to­ta­son opiskelun ylit­sekään menevän matem­ati­ikan (en ver­taa tätä nyt terävim­pään huip­pu­un kuten em. pelaa­jat vaan paljon laa­jem­paan ryh­mään lah­jakkuuk­sia) tule olla mah­do­ton­ta mur­rosikäiselle, kun­han hänelle on siihen lahjo­ja ja moti­vaa­tio­ta. Moti­vaa­tio edel­lyt­tää riit­tävää haas­teel­lisu­ut­ta (haas­teel­lisu­us linkit­tyy moti­vaa­tioon suo­raan flow-tilan kaut­ta; haas­teel­lisu­us on flow-tilan edel­ly­tys, flow-tilo­jen saavut­ta­mi­nen pysyvän, pitkäkestoisen moti­vaa­tion) ja osaavaa koulu­tus­ta. Tätä ei tietenkään voi­da saavut­taa nykyisen­laisen perusk­oulun yhtey­dessä eikä vapaae­htoisil­la har­rastek­er­hoil­la (“päiväl­lä 1+2 ja illal­la 5739x343”) vaan tarvi­taan erityskouluja.

    On itse asi­as­sa järkyt­tävää ja häm­mästyt­tävää, että pyrimme yhteiskun­tana tuot­ta­maan niin hyviä jääkiekon pelaa­jia, pianis­te­ja, jalka­pal­loil­i­joi­ta ja juok­si­joi­ta kuin mah­dol­lista, mut­ta emme pyri tuot­ta­maan niin hyviä matemaatikko­ja, fyysikko­ja, ana­lyytikko­ja, eri­laisia hah­mon­tun­nista­jia kuin mikä voisi olla mah­dol­lista. Tätä jälkim­mäistä pidet­täisi­in hyvin laa­jalti jotenkin epä­tasa-arvoise­na ja moraalit­tomana ja kauhis­tut­ta­vana. Entä se panos, minkä täl­laisen koulu­tuk­sen saa­neet voisi­vat meille antaa eri aloilla?
    Tyyp­illi­nen esimerk­ki, joka nos­te­taan tässä yhtey­dessä esille on Ein­stein. Tarkem­min leg­en­da Ein­stein­ista, joka oli “huono koulus­sa” ja “kek­si melkein­pä tyhjästä suh­teel­lisu­us­teo­ri­an vaku­u­tusy­htiössä työsken­nel­lessään”. Oikeasti mm. Ein­steinin setä opet­ti nuorelle Ein­steinille yliopis­to­ta­son matem­ati­ikkaa jo 12-vuo­ti­aana ja antoi tälle kir­jo­ja oma-aloit­teiseen opiskelu­un ja Ein­stein pär­jäsi koulus­sa eri­no­mais­es­ti aina halutes­saan ja osoit­ti poikkeuk­sel­lista lah­jakku­ut­ta jo hyvin nuore­na. Täysin myytin vas­tais­es­ti Ein­steinis­sa yhdis­tyvät lah­jakku­us, nuore­na aloit­ta­mi­nen ja suuri työmäärä. 

    Entä mik­si mah­dol­lisim­man hyvien matemaatikko­jen, hah­mon­tun­nista­jien koulut­ta­mi­nen on sit­ten yhteiskun­nal­lis­es­ti tärkeää? Viit­taan Kari Enqvistin arvioon siitä, että tiede käy yhä mon­imutkaisem­mak­si ja alamme ole­maan vai­heessa, jos­sa ihmiskun­ta on jo ammen­tanut “helpot” edis­tysaskeleet ja mon­et tule­vista edis­tysaske­lista edel­lyt­tävät yhtä mon­imutkaisem­mik­si käyvien kysymys­ten ratkaisemista. Edessä ole­vat kysymyk­set edel­lyt­tävät sil­loin yhä suurem­paa osaamista. Tietokoneet ovat avuk­si, mut­ta eivät pysty kor­vaa­maan ihmistä (shakinkin suh­teessa raja­tus­sa infor­maa­tiouni­ver­sumis­sa ihminen+tietokone on vahvem­pi kuin tietokone). Sitä parem­mat mah­dol­lisu­udet ihmiskun­nal­la on ottaa näitä kaikille hyvää tuovia aske­lia, mitä parem­min (=“epä­tasa-arvoisem­min”) olemme koulut­ta­neet niiden ratkaisu­un kykenevän 1–2% ihmiskun­nas­ta. Ote­taan esimerkik­si sadoista kysymyk­sistä vaikka­pa Brown­in liik­keen tuo­ma haaste moleku­laariselle nanoteknologialle.
    Tieteen lisäk­si vas­taavia vaikei­ta kysymyk­siä liit­tyy yhteiskun­nal­lisi­in kysymyk­si­in. Vaikka­pa ener­giapoli­ti­ikan ja ‑talouden globaalei­hin haasteisiin.

    Mer­i­tokra­ti­aa ei todel­lakaan tulisi nähdä kysymyk­senä, jos­sa “Ein­steinien suurem­pi mah­dol­lis­t­a­mi­nen” on “köy­hiltä pois”. Tämä on perusk­oulun takana ole­va sosial­is­mista ammen­tanut filosofia ja se on pidem­män aikavälin yhteiskun­nal­lisen kehi­tyk­sen kannal­ta hyvin haitallinen.
    Eikä ihmis­ar­voa yleisem­min pitäisi sitoa mer­i­tokra­ti­aan, eikä älykkyy­teen (joka vai­htelee merkit­tävästi yksilöi­den ja ryh­mien välil­lä, piti tästä tosi­asi­as­ta eet­tis­es­ti tai ei) vaan ihmis­ar­von pitäisi olla ideaali­na lähtöko­htana uni­ver­saali täl­lai­sista muut­tu­jista irral­laan. Tämä moraa­li­nen lähtöko­h­ta voi aut­taa ratkaise­maan esite­tyn ongel­man. Kyse on ajat­te­lu­ta­van ja per­spek­ti­ivin muu­tok­ses­ta. Sitä ei ratkaise toden hai­hat­telem­i­nen muuk­si mitä maail­ma on kuten Kaar­lo tekee kolum­nis­saan ja Osmo osin tässä kir­joituk­ses­saan ja mikä on hal­lit­se­va normi.

    Ihmisenä vähem­män älykäs tai vähem­män mer­i­tokraat­ti­nen ei ole ihmisenä vähem­män arvokas.

    Vastaa

  114. “Mer­i­tokra­tia ja henk­i­nen köy­hyys­loukku” onkin hyvä teema.

    Rakas isän­maamme on nimit­täin pudon­nut pseu­do-mer­i­tokra­tiansa kaiva­maan köyhyysloukkuun.

    Aal­to yliopis­to on ain­oa val­op­ilkku tieteemme pysähtyneisyy­den synkässä yössä, jos­ta esimerkkinä on surullises­sa tilas­sa ole­va Suomen akatemia, jonne pitäisi olla koot­tuna koko Suomen suurin viisaus.

    Ei ole kuin kolmekym­men­tä vuot­ta siitä kun Suomeen tul­vi joukoit­tain ulko­maisia huip­pututk­i­joi­ta osal­lis­tu­maan maamme eri alo­jen johtavaan tutkimukseen.

    Näitä oli­vat kylmä­tutkimus, mobi­ilitekni­ik­ka, ark­ti­nen tekni­ik­ka, geen­i­tutkimus, rehun AIV-säilön­tätekni­ik­ka, jne.

    Nyt pseu­do-mer­i­tokra­ti­amme on rak­en­tanut ympärilleen sta­tus-quo­taan suo­jaa­van muurin. Mikä tahansa ulko­mail­ta tule­va uusi tieto koetaan hirvit­täväk­si vaarak­si. Vrt. Himas-juttu.

    Nyt ei ulko­maisia huip­pututk­i­joi­ta ole Suomes­sa juuri missään.…

    Kuvaa­va esimerkki:

    A. I. Vir­ta­nen sai vuon­na 1945 Nobelin palkin­non kun oli kehit­tänyt tuor­ere­hun val­lanku­mouk­sel­lisen hap­pokäsit­te­lyyn perus­tu­van säilöntätekniikan.

    Suo­mi on nyky­isin ain­oa maa maail­mas­sa, joka enää käyt­tää laa­jasti tätä koh­ta 70 vuot­ta van­haa kemi­al­lista myrkky-tekniikkaa.

    Muut maat ovat jo vuosikau­sia käyt­täneet nykyaikaisia mikro­bi-poh­jaisia tekni­ikoi­ta, jot­ka eivät aiheuta aller­giaa tai lait­tei­den kor­roosio­ta, vaan sen sijaan luo­mukeinol­la tehokkaasti lisäävät lyp­sylehmien maid­on määrää ja rasvapitoisuutta.

    OS kir­joit­ti: “Mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet alem­mista yhteiskun­talu­ok­ista ja sysää omat mus­tat lam­paansa alem­pi­in luokkiin.”

    Minä puolestani kir­joi­tan: Suo­mi on sel­l­ainen yhteiskun­ta, jos­sa tyh­mät intel­li­gentsia-päs­sit saa­vat vapaasti pökkiä hir­mu­veroil­la kaiken­värisiä lampaita.…

    Ja uljaat Suomen jout­senet lentävät taas korkeal­ta muurin yli etelään… 

    Sep­po Korppoo
    Ei mikään pseudo-yrittäjä

    Vastaa

  115. Lukios­sakin selvisi vielä helpol­la, jos­sain vai­heessa kuvit­teli että myöhem­minkään ei tarvitse tehdä har­joituk­sia ja pääsee läpi kursseista.

    Valitet­tavasti yliopis­tossa kaiken aiem­man kor­jaami­nen vei todel­la paljon aikaa ja vaivaa. 

    Eikö tilas­totiedet­tä ja matem­ati­ik­ka voisi opet­taa mie­lenki­in­toisel­la taval­la? Uhkapelien toden­näköisyys­lasken­taa matem­ati­ikas­sa, kotipolt­toisen tekoa kemi­an tun­nil­la ja kiroilua äidinkielentunnilla? 🙂

    Vastaa

  116. Lep­oti­la zZ: Paras palk­in­to mer­i­tokra­ti­as­sa men­estyneille olisi hei­dän per­il­lisilleen taat­tu paik­ka parem­pio­sais­ten joukos­sa. Lopet­taen siten meritokratian. 

    Kukaan ei puhunut mitään taa­tus­ta paikas­ta. Tämä on tässä juuri oleel­lista. Mer­i­tokra­ti­as­sa ei tuo­ta paikkaa pysty takaa­maan, kos­ka van­hempi­en panos­tus lap­si­in­sa ei takaa, että heistä tulee älykkäitä ja tun­nol­lisia työn­tek­i­jöitä, jot­ka tuot­ta­vat hyv­in­voin­tia mah­dol­lisim­man paljon. 

    Kysymys tässä on siitä, onko van­hem­mil­la oikeus panos­taa mer­i­tokra­ti­as­sa onnis­tu­misen ansios­ta han­kkimi­aan taloudel­lisia resursse­ja siihen, että myös hei­dän lapsen­sa men­esty­i­sivät. On melko lail­la selvää, että ei ole oikein, jos niitä resursse­ja käytetään siihen, että pyritään estämään muiden men­estys, mut­ta onko sekin väärin, että omien las­ten parem­paan men­estyk­seen panos­te­taan? Minus­ta täl­lainen ei suinkaan joh­da mer­i­tokra­t­ian loppuun. 

    Minus­ta mer­i­tokra­t­ian lop­pu­un johtaa ennem­minkin se, että niil­lä meri­iteil­lä itselleen han­kit­tua hyö­tyä ei oikeasti pysty hyö­dyn­tämään halu­a­mal­laan (mui­ta hait­taa­mat­toma­l­la) tavoin, mis­tä taas seu­raa se, ettei kan­na­ta panos­taa siihen, että han­kkisi meriittejä.

    Vastaa

  117. az: eikä eriytet­ty lah­jakkaiden ope­tus liene kovin tulok­sel­lista ennen 10-ikävuotta

    Ei vält­tämät­tä lah­jakku­u­den nimis­sä, mut­ta las­ten kehi­tys­ta­son mukainen ope­tus olisi hyvä pystyä järjestämään.

    Seit­sen­vuo­ti­aiden älylli­nen ja sosi­aa­li­nen kehi­tys­ta­so vai­htelee erit­täin paljon yksilöstä toiseen. Tämä ei vält­tämät­tä tarkoi­ta sitä, että koulu­un men­nessään suju­vasti luke­va lap­si olisi mui­ta älykkäämpi. Käytän­nössä kuitenkin on tuh­laus­ta pitää suju­vasti luke­vaa ja laske­vaa las­ta tankkaa­mas­sa lukemisen tai yhteen­laskun perusteita.

    Lah­jakku­u­den luotet­ta­va näkymi­nen tuos­sa iässä vaatii todel­lista harv­inaista eri­ty­is­lah­jakku­ut­ta, eikä sen mah­dol­lisen lah­jakku­u­den kehit­tämi­nen vaa­di mitään perusk­oulun ope­tus­su­un­nitel­man ulkop­uolista aines­ta. Oppi­laan pitäisi kuitenkin saa­da ede­tä siinä oppi­sisäl­lössään juuri niin nopeasti kuin mitä hänen valmiuten­sa ovat.

    Yhtälö on toki vaikea ratkot­ta­va, kos­ka varsinkin alalu­okkalainen voi olla samaan aikaan aka­teemis­es­ti hyvin kehit­tynyt ja sosi­aalis­es­ti kehit­tymätön. Tästä sit­ten seu­raa jos minkälaista haastet­ta koul­ulle ja oppi­laalle. Mitä pitäisi tehdä seit­sen­vuo­ti­aalle, joka on sosi­aaliselta kyp­syy­deltään sel­l­ainen ettei tule vält­tämät­tä luokas­sa toimeen, mut­ta joka lukee ja las­kee suju­vasti? (Lue: nörtti.)

    Vastaa

  118. Aus­tri­an: Eikö tilas­totiedet­tä ja matem­ati­ik­ka voisi opet­taa mie­lenki­in­toisel­la taval­la? Uhkapelien toden­näköisyys­lasken­taa matem­ati­ikas­sa, kotipolt­toisen tekoa kemi­an tun­nil­la ja kiroilua äidinkielentunnilla?

    Koulu onnis­tuu usein lokeroimaan oppi­laat tiet­ty­i­hin suun­tauk­si­in. Yksi näistä suun­tauk­sista on stereo­tyyp­pinen insinööri, joka osaa kyl­lä laskea mut­ta jol­ta on oikein kir­joi­tus väli merk­it ja yhdys sanat hukas­sa samoin kuin asioiden yleisö ystävälli­nen esi­tys järjestys kos­ka niitä ei tarvi­ta eikä ainakaan mitään suullisen esi­in­tymisen taitoa

    Toinen stereo­tyyp­pinen esimerk­ki on kau­nista nov­el­li­ana­lyysiä suolta­va oppi­las, joka ei tiedä, kiertääkö maa kuu­ta. Ei sil­lä ole väliä, se kuu on kuitenkin niin runolli­nen. Ja jos sen vielä voisi sanoa ran­skak­si, niin oih…

    Kukaan ei ole muis­tanut korostaa sille insinöörille sel­l­aista detaljia, että hyvät kom­mu­nikaa­tio­taidot edesaut­ta­vat sekä työelämässä että yksi­tyiselämässä men­estymistä. Joskus voi vielä käy­dä niin, että oman tili­pussin suu­ru­us riip­puu siitä, pystyykö ran­skalaisen asi­akkaan kanssa vai­h­ta­maan muu­ta­man sanan pien­puhet­ta. Runoil­i­jalle taas ei ole val­jen­nut se yksi­tyisko­h­ta, että maail­ma toimii tiety­il­lä loogisil­la peri­aat­teil­la, joiden ymmärtämiseen luma-aineet anta­vat avaimet.

    Asi­aa ei auta se, että usein eri ainei­den opet­ta­jat ovat varsin sek­tori­ti­etoisia. Jos fysi­ikanopet­ta­ja ei arvos­ta kir­jal­lista ilmaisua tai äidinkie­lenopet­ta­ja geolo­giaa, asenne hei­jas­tuu osaan oppilaista.

    Vastaa

  119. Samuli Saarel­ma: Kukaan ei puhunut mitään taa­tus­ta paikas­ta. Tämä on tässä juuri oleel­lista. Mer­i­tokra­ti­as­sa ei tuo­ta paikkaa pysty takaa­maan, kos­ka van­hempi­en panos­tus lap­si­in­sa ei takaa, että heistä tulee älykkäitä ja tun­nol­lisia työn­tek­i­jöitä, jot­ka tuot­ta­vat hyv­in­voin­tia mah­dol­lisim­man paljon. 

    Kysymys tässä on siitä, onko van­hem­mil­la oikeus panos­taa mer­i­tokra­ti­as­sa onnis­tu­misen ansios­ta han­kkimi­aan taloudel­lisia resursse­ja siihen, että myös hei­dän lapsen­sa men­esty­i­sivät. On melko lail­la selvää, että ei ole oikein, jos niitä resursse­ja käytetään siihen, että pyritään estämään muiden men­estys, mut­ta onko sekin väärin, että omien las­ten parem­paan men­estyk­seen panos­te­taan? Minus­ta täl­lainen ei suinkaan joh­da mer­i­tokra­t­ian loppuun. 

    Minus­ta mer­i­tokra­t­ian lop­pu­un johtaa ennem­minkin se, että niil­lä meri­iteil­lä itselleen han­kit­tua hyö­tyä ei oikeasti pysty hyö­dyn­tämään halu­a­mal­laan (mui­ta hait­taa­mat­toma­l­la) tavoin, mis­tä taas seu­raa se, ettei kan­na­ta panos­taa siihen, että han­kkisi meriittejä. 

    Mur­tomaahi­ih­dos­sa ver­i­tankkaus ei mitenkään heiken­tänyt niiden suori­tus­ta, joil­la sitä keinoa ei ollut käytet­tävis­sä. Ja palk­in­topallille nousi­vat kisan nopeim­mat hiihtäjät. Palkin­not pää­tyivät siis parhaille hiihtäjille?

    Kuin­ka mer­i­tokra­ti­aan sopi­vaa olisi esimerkik­si mon­een laat­u­lu­okkaan jakau­tunut koulu­jär­jestelmä? Van­hempi­en kus­tan­ta­ma parem­pi ope­tus ei takaisi men­estys­tä, mut­ta paran­taisi mah­dol­lisuuk­sia. Ei se tietenkään vielä itsessään takaisi hyvää sijoi­tus­ta. Tarvi­taan myös hyviä geene­jä ja kovaa työtä — kuten murtomaahiihdossakin.

    Vastaa

  120. “Tämä mah­dol­lisu­us nyky­isin toteu­tuu ainakin vält­tävästi kaikkien muiden pait­si lah­jakkaim­man 1–2% kohdalla.
    Yhteiskun­nan men­estymi­nen tule­vaisu­udessa edel­lyt­tää, että tämä lah­jakkain ryh­mä saa halutes­saan eriy­tynyt­tä ja tasoltaan ja sisäl­löltään aivan eri­laista koulu­tus­ta kuin mitä he nyky­isin saa­vat, ja mitä enem­mistö oppi­laista saisi jatkossakin. ”

    Älykkääl­läkin on oma tah­to eikä se oma halu vält­tämät­tä tähtää siihen, mihin yhteiskun­ta halu­aisi hänet suunnata

    USA:n ehkä älykkäin ihmi­nen on James Woods, mut­ta hän on ollut kiin­nos­tunut näyt­telemis­es­tä, mut­ta ilmeiseti se ei ole ollut lah­jakku­usalueel­la, sil­lä kohtu­ullis­es­ta men­estyk­ses­tä huoli­mat­ta hän­tä pide­tään B‑luokan näyttelijänä.

    Ei älykkys tarkoi­ta vielä sitä, että henkilöstä tulee Nobel-palkin­non saa­ja, häne pitää myös halu­ta sitä.

    Mut­ta jos on älykäs, mut­ta laiska niin saavut­ta­mat­ta jää

    Vastaa

  121. rolle: Valitet­ta­va tosi­a­sia on, ettei kaik­ista van­hem­mista ole van­hem­mik­si. Toiset osaa­vat pitää parem­paa huol­ta lap­sis­taan ja kan­nus­taa näitä parem­min. Lap­sista huole­htimisen hallinta ei ole tuloista kiin­ni, mut­ta niin tup­paa ole­maan, että ne jot­ka osaa­va­ta huole­htia itses­tään, osaa­vat huole­htia ja kas­vat­taa myös lapsia.

    On kau­nis aja­tus, että koulus­sa kaik­ki saa­vat tas­a­puoliset mahdollisuudet.

    On äärim­mäisen tärkeää, että koulus­sa kaik­ki saa­vat tas­a­puolisen ja myös ymmärtävän koulu­tuk­sen. Sil­lä pystytään yllät­tävän paljon kor­jaa­maan kodin puut­tei­ta, ei tietenkään kaikkia. PIAAC-tutkimus tämän osoittaa.

    Kysymys on nimeno­maan hyvistä opet­ta­jista. The Econ­o­mist refer­oi äsket­täin tutkimus­ta, jos­sa tämä osoitet­ti­in todek­si. Siinä mm. todet­ti­in, että oppimis­tu­losten hajon­ta koulu­jen välil­lä oli pienem­pi kuin sama hajon­ta kunkin koulun opet­ta­ji­in kiinnitettynä.

    Oma elämänkoke­muk­seni on, että ihmi­nen, nuori tai nuori aikuinen saat­taa tuomi­ta itsen­sä henkiseen köy­hyys­loukku­un ilman mitään absolu­ut­tista perustet­ta. Puur­tamisel­la ja sitkey­del­lä hän kor­vaisi 15–20 ÄO pis­tet­tä val­it­se­mal­laan alalla.

    Mer­i­tokra­t­ian suo­ma­lainen tulk­in­ta, siis tarpee­ton muodol­lisen koulu­tuk­sen arvost­a­mi­nen on erään­lainen yhteisön syöpä.

    Vastaa

  122. “Asi­aa ei auta se, että usein eri ainei­den opet­ta­jat ovat varsin sek­tori­ti­etoisia. Jos fysi­ikanopet­ta­ja ei arvos­ta kir­jal­lista ilmaisua tai äidinkie­lenopet­ta­ja geolo­giaa, asenne hei­jas­tuu osaan oppilaista.”

    Nykyi­nen koulu­jär­jestelmä ei tähtää niinkään tieto­jen määrään vaan taito­jen kehittämiseen.
    Tieto muut­tuu kaiken aikaa, mut­ta taidot ovat tarpeel­lisia pidempään

    Jo ensim­mäisil­lä luokil­la opete­taan itsearvioin­tia eli oppi­alaiden on arvioita­va, kuin­ka hyvin he hal­lit­se­vat jonkun oppiaineen/kurssin .Seurasin omien lap­sien kehit­tymistä ja kesti vuo­den ver­ran enne kuin opet­ta­jan ja oppi­laan arvioit täsmäsivät.

    Toinen peri­aat­teelli­nen suuri muu­tos min­un lap­su­u­teeni ver­rat­tuna on tiedonhaun opettelu.
    Sen sijaan, että asioi­ta opeteltaisin pänt­täämäl­lä , oppi­laat joutu­vat etsimään tiedon , tekemään siitä esseen ja esit­telemään sen.

    Kol­mas eri­laisu­us on ryhmätyöt.Opettaja jakaa har­joi­tustöitä varten luokan muu­ta­man hen­gen ryh­mi­in, jois­sa on eri­ta­soisia oppilaita.
    Parhail­la menee 15 min­nuu­tia ratkoa ongel­mat, ja lop­puai­ka kun he selit­tävät ja opet­ta­vat asian heikoimmille.
    Tämä nos­taa ope­tuste­hoa val­tavasti, ver­tais­a­pu on tehokkaampi opet­ta­ja kuin yhden aikuisen yri­tys selit­tää mon­elle sama asia

    Ryh­mä­työ nos­taa myös älykkyyt­tä, hyvän ryh­män ÄO on 10–20 pin­naa korkeampi kuin jäsen­ten keskiarvo.

    Ja päälle tule­vat sosi­aaliset taidot

    Vastaa

  123. Mikä esti sit­ten myöhem­min yliopis­tossa oikean­laisen opiskelume­todin opet­telun matematiikassa?

    Osmo Soin­in­vaara:
    Min­ulle esimerkik­si oli annet­tu koulus­sa vapau­tus olla seu­raa­mat­ta matikan ope­tus­ta. Käytin aikana matikan tun­nil­la tehden kir­jan lopus­sa ole­via tehtäviä eteen­päin. Pidin kun­nia-asiana, etten “lunt­taa” avaa­mal­la kir­jan teo­ri­a­sivu­ja vaan yritin päätel­läö kaiken itse. Opin matikan aivan väärin, eikä minus­d­ta yliopis­tossa ollut opiskele­maan matikkaa riit­tivän pitkälle, vaan tyy­dyin pelkkään kumuun, jon­ka pystyi vielä selvit­tämään samal­la metodilla.
    Olisi ollut paljon parem­pi käyt­tää koulu­tun­nit vaa­ti­vam­man matem­ati­ikan opiskelu­un, mut­ta täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei sil­loin tar­jot­tu, tar­jo­taanko nytkään?

    Vastaa

  124. Lah­jakkaiden opiskelu­un on nyt ratkaisu nenän edessä. Ne voisi lait­taa opiskele­maan johonkin vir­tu­aaliyliopis­toon vaa­ti­vampia kursseja.

    Vastaa

  125. Aika kiin­toisa keskustelu pak­i­natyylisen kir­jan poh­jal­ta. Mer­i­tokra­tia kuu­luu infokra­t­ian kanssa samaan kategoriaan.

    Vastaa

  126. Tapio:
    PIAAC-tutkimus (aikuis­ten PISA) osoit­taa, että Suo­mi on tois­taisek­si onnis­tunut vil­jelemään kykypel­toaan ällistyt­tävän hyvin ainakin luku- ja lasku­tai­dos­sa sekä (IT:tä hyö­dyn­tävässä) ongel­man­ratkaisu­tai­dos­sa. http://skills.oecd.org/skillsoutlook.html

    —

    En täl­lä postauk­sel­lani halua mitätöidä teemaa, vaan päin­vas­toin kan­nus­taa jatka­maan ja paran­ta­maan hyväk­si arvioidul­la linjalla. — 

    Tarkoi­tatko hyväk­si havait­ul­la lin­jal­la vähäistä maa­han­muut­toa? Japani ja Suo­mi eroa­vat siinä selvästi ver­rokeis­taan OECD:ssä. Suomen ja Ruotsin väli­nen ero voidaan maa­han­muut­ta­jien osu­udel­la selit­tää kokon­aan. Ruotsin kan­taväestöhän oli tutkimuk­sen paras, kiitos virkei­den vanhusten.

    Suurista ikälu­ok­ista kyl­lä selvitään vaik­ka halko­hoidol­la. Pide­tään Japanin lail­la sadan vuo­den suun­nitel­ma aina mielessä, niin päästään jatkos­sakin retostele­maan Euroopan “taitavim­mal­la” työvoimal­la. Ja jätetään se perusk­oulun ihastelu OECD:n tol­loille ekonomisteille.

    Vastaa

  127. Osmo Soin­in­vaara:
    Min­ulle esimerkik­si oli annet­tu koulus­sa vapau­tus olla seu­raa­mat­ta matikan ope­tus­ta. Käytin aikana matikan tun­nil­la tehden kir­jan lopus­sa ole­via tehtäviä eteen­päin. Pidin kun­nia-asiana, etten “lunt­taa” avaa­mal­la kir­jan teo­ri­a­sivu­ja vaan yritin päätel­läö kaiken itse. Opin matikan aivan väärin, eikä minus­d­ta yliopis­tossa ollut opiskele­maan matikkaa riit­tivän pitkälle, vaan tyy­dyin pelkkään kumuun, jon­ka pystyi vielä selvit­tämään samal­la metodilla.
    Olisi ollut paljon parem­pi käyt­tää koulu­tun­nit vaa­ti­vam­man matem­ati­ikan opiskelu­un, mut­ta täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei sil­loin tar­jot­tu, tar­jo­taanko nytkään?

    Luin kak­si luok­ka yhdesäs vuodessa yksi­tyis­es­ti. Ehkä ei kovin hyvä ratkaisu, näin efteråt tänkande. Opiske­lin itse. Lukion viim­sien luokan kävin iltak­oulus­sa, ja me oppi­laat vietimme sun­nun­tait lehtori Liet­zénin matet­mati­ikan ker­hos­sa Engöan­ti­laisel­la koululla.

    Opin matikan siten kuin se oli Väisälän pyhissä kir­joituk­sisa esitet­ty. Opin siis matemti­ikan väärin, ja luvut tyssäh­tivät toisen vuo­den lopus­sa eri­no­maisin arvosanoin suoritet­tuun lau­da­turin peruskurssi­in. Sit­ten alkoi tökkiä…

    Vastaa

  128. Aina kun olen kuvitel­lut osaa­vani matem­ati­ikkaa, olen huo­man­nut vähän ajan päästä oppi­neeni kaiken ihan väärin. Ja olen sen­tään opiskel­lut sitä tois­tasa­taa opintoviikkoa.

    Vastaa

  129. Anonu­u­mi: Tarkoi­tatko hyväk­si havait­ul­la lin­jal­la vähäistä maa­han­muut­toa? Japani ja Suo­mi eroa­vat siinä selvästi ver­rokeis­taan OECD:ssä. Suomen ja Ruotsin väli­nen ero voidaan maa­han­muut­ta­jien osu­udel­la selit­tää kokonaan. 

    Hyvä huomio, mut­ta jäämme tämänkin kor­jauk­sen jäl­keen hyvään seu­raan. Eikä kysymys ole vain jostain teo­reet­tis­es­ta ver­tailus­ta, sil­lä omat koke­muk­seni ovat samat kuin Liian Van­hal­la: Motivoitunut suo­ma­lainen “palkollinen”(duunarista johta­jaan) vaatii huo­mat­tavasti vähem­män man­ageer­aus­ta kuin eteläisem­pi­en maid­en “palkol­liset”.

    Joku kuitenkin mät­tää, kun huip­pu­lu­okan perus­taidoista ei syn­ny huip­pu­lu­okan hyv­in­voin­tia ja suo­ma­laiset yliopis­tot on rankat­tu kovin keskinker­taisik­si. Olisiko­han niin, että meikäläisil­lä ei ole jostain syys­tä halua tai tarvet­ta motivoitua tositöihin.

    Vastaa

  130. “Ei vält­tämät­tä lah­jakku­u­den nimis­sä, mut­ta las­ten kehi­tys­ta­son mukainen ope­tus olisi hyvä pystyä järjestämään.”

    Joo mut­ta Ollilan Nokian työhöno­to­ssa 2‑kymppiset psykolog­i­tytöt eivät suositelleet useinkaan Nokian työ­paikkoi­hin sel­l­aisia, joiden­ka ÄÖ oli kohta­laisen korkea (> 120).

    Mik­siköhän?

    Vastaa

  131. Suomen koulu­tusjär­jestelmä tavoit­telee sitä, että kaikille pitää antaa tasa-arvoinen ja oikeu­den­mukainen mah­dol­lisu­us saa­da oppia.

    Heikom­pi­lah­jaisia pyritään pitämään eri keinoin oppimis­vauhdis­sa mukana ja toisaal­ta lah­jakkaimpia ei voi päästää liian pitkälle muit­ten edelle.

    Arvioin­tia ja kil­pailua väl­tetään, jot­ta kukaan ei häviäisi ja saisi pahaa mieltä.

    Täl­lä sinän­sä kun­nioitet­taval­la tavoit­teel­la on kuitenkin vaka­va varjopuoli:

    Täl­lainen koulu­tusjär­jestelmä tuot­taa suuren määrän keskinker­taisuuk­sia ja jät­tää hyö­dyn­tämät­tä / sam­mut­taa lahjakkuusreservimme.

    On täysin selvää, että kovas­sa kan­sain­välisessä kil­pailus­sa keskinker­taisu­udet häviävät pelin.

    Keskinker­taisu­udet eivät tee Nobel-tason tutkimus­ta ja sitä myöten maamme tiede kuihtuu. 

    Keskinker­taisu­udet eivät pysty luo­maan uusia kil­pailukyky­isiä tuot­tei­ta, eivät tuo­maan riit­tävästi kaup­po­ja koti­in ja sitä kaut­ta koko maa köyhtyy.

    Estääkö nykyi­nen koulu­tusjär­jestelmämme uusien huip­pu­lah­jakkuuk­sien kehit­tymisen nui­ji­mal­la hei­dät jo lapse­na keskinker­taisu­u­den muottiin?

    Voikin kysyä, että onko nykyi­nen tasa-arvois­t­a­mi­nen ja tas­apäistämi­nen men­nyt jo liian pitkälle ja on nyt viemässä maa­ta tuhoon?

    Sep­po Korppoo
    Ei mikään keskinker­tainen yrittäjä

    Vastaa

  132. Sep­po Korp­poo:
    Arvioin­tia ja kil­pailua väl­tetään, jot­ta kukaan ei häviäisi ja saisi pahaa mieltä.

    Onko mitään tosi­asial­lisia todis­tei­ta siitä, että juuri arvioin­ti ja kil­pailu muka jotenkin aut­taisi­vat kehit­tämään taito­ja ja tietoja?

    Ja siis kiis­teenä, en pyri lainkaan edes vih­jaa­maan että kaik­ki oli­si­vat yhtä hyviä. Lapset huo­maa­vat jo hyvin nopeasti keskenään kuka on hyvä ja kuka ei. Tarvit­seeko jär­jestelmän vielä jotenkin erik­seen vahvis­taa tätä? En näe tässä paljoa pointtia.

    Vastaa

  133. Lep­oti­la zZ: Mur­tomaahi­ih­dos­sa ver­i­tankkaus ei mitenkään heiken­tänyt niiden suori­tus­ta, joil­la sitä keinoa ei ollut käytet­tävis­sä. Ja palk­in­topallille nousi­vat kisan nopeim­mat hiihtäjät. Palkin­not pää­tyivät siis parhaille hiihtäjille? 

    Hyvä esimerk­ki. Mur­tomaahi­ih­tok­il­pailu onkin nol­la­summapeli ja sik­si siinä tosi­aan yhden tulok­sen paran­tu­mi­nen on suo­raan toisil­ta pois. Onnek­si muu elämä ei ole nol­la­summapeliä. Suomen rikkaim­mat ihmiset ovat nyky­isin rikkaampia kuin kukaan rikas ihmi­nen oli pari sataa vuot­ta sit­ten. Mut­ta myös Suomen köy­him­mät ovat rikkaampia kuin köy­hät oli­vat pari sataa vuot­ta sit­ten. Nol­la­summapelis­sä tämä ei olisi mahdollista.

    Lue az:n yllä ole­va kir­joi­tus huolel­la. Point­ti siinä on se, että Ein­steinin kaltais­ten henkilöi­den kyky­jen mah­dol­lisim­man tehokas val­jas­t­a­mi­nen mer­i­tokra­t­ian keinoin tuot­ta­maan hyv­in­voin­tia ei ole pois niiltä, jot­ka eivät ole Ein­steinin tasoisia nero­ja. Ennem­minkin päinvastoin. 

    Kuin­ka mer­i­tokra­ti­aan sopi­vaa olisi esimerkik­si mon­een laat­u­lu­okkaan jakau­tunut koulu­jär­jestelmä? Van­hempi­en kus­tan­ta­ma parem­pi ope­tus ei takaisi men­estys­tä, mut­ta paran­taisi mah­dol­lisuuk­sia. Ei se tietenkään vielä itsessään takaisi hyvää sijoi­tus­ta. Tarvi­taan myös hyviä geene­jä ja kovaa työtä – kuten murtomaahiihdossakin. 

    Aivan, mut­ta toisin kuin mur­tomaahi­ih­dos­sa, jos van­hem­mat panos­ta­vat lap­si­in­sa ja he pää­sevät siten kehit­tymään omien kyky­jen­sä mak­si­maal­isik­si hyö­dyn­täjik­si, tulok­se­na kokon­aisuute­na parem­pi yhteiskun­ta kuin jos kukaan ei panos­ta. Sen sijaan mur­tomaahi­ih­dos­sa itse saavute­tut ajat eivät merk­itse yhtään mitään, vain se, kuin­ka mon­ta kanssak­il­pail­i­jaa jäi taakse. Juuri tässä on se syy, mik­si mur­tomaahi­ih­toes­imerkkiä ei voi sel­l­aise­naan soveltaa yhteiskuntaan.

    Vastaa

  134. Tiedemies: Onko mitään tosi­asial­lisia todis­tei­ta siitä, että juuri arvioin­ti ja kil­pailu muka jotenkin aut­taisi­vat kehit­tämään taito­ja ja tietoja?
    Ja siis kiis­teenä, en pyri lainkaan edes vih­jaa­maan että kaik­ki oli­si­vat yhtä hyviä. Lapset huo­maa­vat jo hyvin nopeasti keskenään kuka on hyvä ja kuka ei. Tarvit­seeko jär­jestelmän vielä jotenkin erik­seen vahvis­taa tätä? En näe tässä paljoa pointtia.

    Merkit­täväl­lä osal­la ihmi­sistä kil­pailu on hyvä moti­vaat­tori, tosin tämän hyväk­sikäyt­töön sopi­nee parem­min lyhyem­mät kil­pailut (kuka saa tämän ongel­man ensin/parhaiten ratkaistua?) eikä yksi koe muu­ta­man kuukau­den välein.

    Vastaa

  135. Tiedemies edel­lä kysyy: “Onko mitään tosi­asial­lisia todis­tei­ta siitä, että juuri arvioin­ti ja kil­pailu muka jotenkin aut­taisi­vat kehit­tämään taito­ja ja tietoja?”

    Kuu­luisas­sa kir­jas­saan Tip­ping Point, Mar­colm Grad­well viit­taa tutkimuk­si­in, joiden mukaan ihmisen pitää tehdä töitä 10 000 tun­tia tul­lak­seen jos­sakin asi­as­sa todel­la hyväksi.

    Mielestäni on täysin selvää, että tämä myöskin edel­lyt­tää jatku­vaa arvioin­tia ja kil­pailua muiden kanssa.

    Apropoo 1: Mielestäni ne Pisa-men­estyk­set eivät vält­tämät­tä johdu pelkästään Suomen hyvästä koulutuksesta. 

    Puhumme nimit­täin Suomen kieltä, jos­ta Pisa-kil­pailue­tumme voikin olla peräisin?

    Suomen kieli on hyvin erikoinen ja varsin loogi­nen. Se on voimakkaasti taipu­va, agglu­ti­noi­va kieli. Sana­järjestys on tois­si­jainen, lauseen­jäsen­ten perusjärjestys on subjekti−predikaatti−objekti, ja määrite käy useim­miten pääsanansa edellä.

    Viimeaikai­sis­sa aiv­o­tutkimuk­sis­sa onkin todet­tu, että kieli muokkaa aivo­jen raken­net­ta ja ajattelua…

    Ettei vaan nyt käy niin, että Suomen kieli nyt hil­jalleen rapau­tuu (eglan­ti­soituu) ja seu­rauk­se­na on siten Pisa-men­estyk­sen heikentyminen… 

    Apropoo 2: Suomen nyky­hal­li­tus on ensim­mäi­nen, jon­ka jäsenet ovat tulleet ulos perusk­oulus­tamme, pait­si Erk­ki Tuomio­ja, joka on tul­lut ulos Marx­ille nime­tys­tä koulusta.

    Tulok­sien mukaan arvioitu­na ja mitat­tuna tämä hal­li­tus ei kyl­lä ole mitenkään kil­pailukykyi­nen esim. Lip­posen hal­li­tusten kanssa.

    Apropoo 3: Talouden alal­la men­estymi­nen arvioin­nis­sa ja kil­pailus­sa on välttämätöntä.

    Apropoo 4. Jos Tiedemies toi­mi tieteen sar­al­la, hän kyl­lä tietää, että siel­lä vas­ta se arvioin­ti ja kil­pailu onkin raakaa.… 

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, jota asi­akkaat arvioi­vat ja kil­pailut­ta­vat joka päivä

    Vastaa

  136. Yhteiskun­tamme alkaa olla pahas­sa kri­i­sis­sä. Tulo­erot kas­va­vat nopeim­min. Vielä ollaan OECD:n keskiar­vos­sa, koh­ta ei enää olla.

    Vaik­ka henk­i­nen köy­hyys­loukku saataisi­in estet­tyä, fyysi­nen köy­hyys­loukku uhkaa yhä use­am­paa. Mitä syvem­pi fyysi­nen loukku, sitä varmem­pi on henk­i­nenkin. Tässä tilanteessa sit­ten val­tio säästää pois mah­dol­lisu­u­den vält­tää nämä loukut.

    Onko Suo­mi ken­ties maail­man­mes­tari sivistyk­sen määrän muut­tamises­sa taloudel­lisek­si hyvinvoinniksi?

    Läh­es kaik­ki viime vuosien globaalit inno­vaa­tiot, joista on saatu taloudel­lisia men­estyk­siä, ovat olleet sel­l­aisia, jot­ka oli­si­vat tieto­taidon puoles­ta voineet syn­tyä Suomes­sa. Mik­si näin ei tapahdu?

    Skep­tisyys kaik­keen uuteen ja men­neisyy­teen tui­jo­tus on johtanut siihen, ettei tuot­tei­ta tai palvelui­ta pääse syn­tymään vien­ti­in asti.

    Ain­oa asia mil­lä Suo­mi voi pär­jätä globaaleil­la markki­noil­la on koulu­tus, luovu­us ja sin­nikkyys. Näistä val­tion kon­tol­la pitäisi olla eri­tyis­es­ti ensim­mäi­nen. Mik­si koulu­tuk­seen ei panos­te­ta? Mik­si koulu­tuk­seen liit­tyvä byrokra­tia on niin hidas­ta, ettei kysy­ty­ille aloille riitä opiskelu­paikko­ja ja toisil­ta valmis­tu­taan suo­raan kortis­toon? Kuvitel­laanko oikeasti, että markki­na­t­alous hoitaa jatkos­sa vien­ti­t­u­lo­ja tuo­van koulutuksen?

    Riit­tävät kat­teet löy­tyy huip­pute­knolo­gias­ta, muo­toilus­ta ja imma­te­ri­aalis­es­ta sisäl­löstä sekä näi­den yhdis­telmistä. Kone, Rovio ja Super­cell ovat näitä, mis­tä niitä saadaan riit­tävästi lisää?

    Tämän­hetkiset päät­täjät ovat maail­mas­ta, jos­sa koulu­tuk­ses­ta oli niin paljon pulaa, että koulu­un pääsy takasi eläke­vi­ran tai ‑toimen. Nykyään koulu­tus ei takaa yhtään mitään, kuten ei työ­paikkakaan, joten jotenkin pitäisi miet­tiä opiskelun motivoin­ti uud­estaan. Pakkok­oulu­tuk­ses­ta kortis­toon tyylil­lä tulee ole­maan tuhoisat jäl­jet. Mata­la­palk­ka-alo­jen työl­listävyy­del­lä ei ole mitään merk­i­tys­tä tilanteessa, jos­sa korkea­tuot­toinen vien­ti ei vedä. Hyv­in­voin­tia ei voi­da ylläpitää, yhteiskun­ta näivet­tyy ja koko kansa alkaa olla men­estyvien maid­en ali­hankki­joi­ta. Sel­l­u­loosas­ta saa euron per ton­ni ja naa­puri­maas­sa siitä sit­ten jaloste­taan nano­ma­te­ri­aale­ja ja myy­dään miljoon­aker­taiseen hin­taan. Aika näköalat­toma­l­ta vaikuttaa…

    Vastaa

  137. Samuli Saarel­ma: Point­ti siinä on se, että Ein­steinin kaltais­ten henkilöi­den kyky­jen mah­dol­lisim­man tehokas val­jas­t­a­mi­nen mer­i­tokra­t­ian keinoin tuot­ta­maan hyv­in­voin­tia ei ole pois niiltä, jot­ka eivät ole Ein­steinin tasoisia nero­ja. Ennem­minkin päinvastoin. 

    En nyt tiedä, pitäisikö (paljon vähäisem­pi­enkin) kyky­jen val­jas­tamisen tapah­tua mer­i­tokra­t­ian keinoin (* , mut­ta oleel­lista on, etteivät huiput todel­lakaan syö taval­lis­ten ihmis­ten leipää, vaan lisäävät sitä.

    Tätä taus­taa vas­ten vasem­mis­ton vuosikym­meniä kestänyt antipa­tia matemaat­tisia ja luon­non­ti­eteel­lisiä eri­ty­is­lukio­ta kohtaan on kum­mallista. Onnek­si musiikki‑, taide- ja tot­takai, urheilu­lukiot on sen­tään hyväksytty. 

    Mitä vasem­mis­to on pelännyt? 

    *) Ein­steinil­la oli aluk­sia suuria vaikeuk­sia mer­i­tokra­t­ian por­tais­sa, niinkuin monel­la muul­lakin huipulla.

    Vastaa

  139. Samuli Saarel­ma: Hyvä esimerk­ki. Mur­tomaahi­ih­tok­il­pailu onkin nol­la­summapeli ja sik­si siinä tosi­aan yhden tulok­sen paran­tu­mi­nen on suo­raan toisil­ta pois. Onnek­si muu elämä ei ole nol­la­summapeliä. Suomen rikkaim­mat ihmiset ovat nyky­isin rikkaampia kuin kukaan rikas ihmi­nen oli pari sataa vuot­ta sit­ten. Mut­ta myös Suomen köy­him­mät ovat rikkaampia kuin köy­hät oli­vat pari sataa vuot­ta sit­ten. Nol­la­summapelis­sä tämä ei olisi mahdollista. 

    Kyl­lä elämä koos­t­uu myös nol­la­summapeleistä. Vaik­ka ihmiskun­nan absolu­ut­ti­nen hyv­in­voin­ti kas­vaisi, myös suh­teel­lisil­la eroil­la on merk­i­tys­tä. Yksilölle ne ovat jopa tärkeämpiä kuin ihmiskun­nan tai yhteiskun­nan kokonaishyöty.

    Useim­mat työ­paikat ovat sel­l­aisia, että on mah­do­ton­ta arvioi­da, onko yhteiskun­nan kokon­aishyv­in­voin­nille mitään merk­i­tys­tä sil­lä hoitaako niitä parhaat tai toisek­si parhaat hak­i­jat. Yksilöille työ­paikan haku näyt­täy­tyy nol­la­summapelinä, jon­ka tulok­set voivat olla ratkai­se­via hei­dän tulevaisuudelleen. 

    Ein­stein on hyvin äärim­mäi­nen esimerk­ki, eikä siten kovin edus­ta­va, mut­ta jopa hänen kohdal­laan voimme kysyä, olisiko GPS-paikan­nuk­seen tarvit­ta­va fysi­ik­ka voin­ut kehit­tyä ilman Ein­steini­akin. Ja kuka Ein­steinin var­joon jäänyt olisi nyt kaikkien tun­tema neron arkkityyppi.

    Tyyp­il­lisem­pi esimerk­ki voisi olla nuori, joka pääsee hyvään yliopis­toon van­hempi­en­sa mak­saman lisäk­oulu­tuk­sen avus­ta­mana, tiput­taen jonkun toisen hak­i­jan miet­timään mui­ta vai­h­toe­hto­ja elämälleen. Tai mik­si lap­si­aan rakas­ta­vat men­estyneet van­hem­mat eivät ostaisi lap­silleen paras­ta mah­dol­lista yliopis­tok­oulu­tus­ta. Sil­loin­han se koulu­tus ei ole muil­ta pois ja kaik­ki voit­ta­vat — kuten Yhdysvalloissa. 🙂

    Tah­doin vain sanoa, että yhden ihmisen hyö­ty koko yhteiskun­nalle on useim­miten hyvin speku­lati­ivista. Yksilön saa­ma hyö­ty on konkreet­tista. Käsit­tääk­seni ihmiset eivät edes yleen­sä edes tah­do koko yhteiskun­nan vauras­tu­mista mikäli hei­dän suh­teelli­nen vau­raut­en­sa tai ase­mansa lask­isi sen seurauksena.

    Samuli Saarel­ma:
    Lue az:n yllä ole­va kir­joi­tus huolel­la. Point­ti siinä on se, että Ein­steinin kaltais­ten henkilöi­den kyky­jen mah­dol­lisim­man tehokas val­jas­t­a­mi­nen mer­i­tokra­t­ian keinoin tuot­ta­maan hyv­in­voin­tia ei ole pois niiltä, jot­ka eivät ole Ein­steinin tasoisia nero­ja. Ennem­minkin päinvastoin. 

    Olen samaa mieltä siitä, että jos yhteiskun­ta voi tun­nistaa tule­vaisu­u­den ein­steinit ja aut­taa heitä saavut­ta­maan täy­den poten­ti­aalin­sa, sen kan­nat­taisi tehdä niin. (Pait­si jos hin­ta­lap­pu olisi suuri ja hyö­ty valuisi toiseen osoit­teeseen…). Mei­dän keskustelumme kos­ki kuitenkin sitä, että jos on ole­mas­sa kak­si poten­ti­aal­ista ein­steinia, onko mer­i­tokra­t­ian mukaista aut­taa enem­män sitä, jon­ka van­hem­mil­la on varaa mak­saa parem­mas­ta koulutuksesta.

    Samuli Saarel­ma:
    Aivan, mut­ta toisin kuin mur­tomaahi­ih­dos­sa, jos van­hem­mat panos­ta­vat lap­si­in­sa ja he pää­sevät siten kehit­tymään omien kyky­jen­sä mak­si­maal­isik­si hyö­dyn­täjik­si, tulok­se­na kokon­aisuute­na parem­pi yhteiskun­ta kuin jos kukaan ei panos­ta. Sen sijaan mur­tomaahi­ih­dos­sa itse saavute­tut ajat eivät merk­itse yhtään mitään, vain se, kuin­ka mon­ta kanssak­il­pail­i­jaa jäi taakse. Juuri tässä on se syy, mik­si mur­tomaahi­ih­toes­imerkkiä ei voi sel­l­aise­naan soveltaa yhteiskuntaan. 

    Eli kos­ka raho­ja ei joka tapauk­ses­sa halu­ta sijoit­taa kaikkien las­ten koulu­tuk­seen, on parem­pi, että ne menevät edes yhden lapsen eri­tyisk­oulu­tuk­seen. Lie­neekö tämäkään todel­lisu­udessa täysin nol­la­summapeleistä vapaata?

    Esimerkissäsi lapsen­sa paras­ta tah­to­va sijoit­taa ansait­se­maansa var­al­lisu­ut­ta lapsen­sa lisäk­oulu­tuk­seen eikä omi­in, yhteiskun­nal­lis­es­ti hyödyt­tömi­in, hedo­nis­tisi­in nautin­toi­hin­sa. Tulos on var­masti parem­pi yhteiskunnalle.

    Toisen­lainen esimerk­ki voisi olla lapsen­sa yksi­tyisk­oulu­un sijoit­ta­va van­hempi, joka tah­toisi sen sijaan säästää julkisen koulu­tuk­sen kus­tan­nuk­sista, kos­ka ne eivät mene oman lapsen hyväk­si. Voit­taako vai häviääkö yhteiskunta?

    Yhteiskun­nalle paras­ta olisi, jos elämässä men­estyneet henkilöt rahoit­taisi­vat lah­jakkaiden las­ten eri­tyisk­oulu­tus­ta, vaik­ka omaa las­ta ei hyväksyt­täsikään mukaan. Tämä on tietenkin täyt­tä utopi­aa. Mis­sä on moti­ivi? Mik­si tehdä kovasti töitä, saavut­taa hyvä ase­ma ja var­al­lisu­ut­ta, jos niitä ei saa käyt­tää oman lapsen­sa hyväksi?

    Ein­steinit ovat kaikille hyväk­si. Sik­si on hyvä, jos minä tuen omaa ein­steini­ani — vaik­ka hän ei sit­ten lop­pu­peleis­sä olisikaan mikään ser­ti­fioitu ein­stein. Naa­purin pikku ein­steinin tukem­i­nen on joka tapauk­ses­sa pois­sa laskuista, kos­ka moti­ivi puut­tuu. Siis koko yhteiskun­ta hyö­tyy siitä, että minä sat­saan omaan pikku ein­steini­i­ni. Ymmärsinkö argu­mentin oikein? 🙂

    Vastaa

  140. Pet­ja Y: Merkit­täväl­lä osal­la ihmi­sistä kil­pailu on hyvä moti­vaat­tori, tosin tämän hyväk­sikäyt­töön sopi­nee parem­min lyhyem­mät kil­pailut (kuka saa tämän ongel­man ensin/parhaiten ratkaistua?) eikä yksi koe muu­ta­man kuukau­den välein.

    Jot­ta kil­pailu olisi mielekästä, pitäisi olla ver­taisia. Jonkin­lainen luostarisys­teemiä mukail­e­va jär­jeste­ly voisi toimia. Eli lapset, jois­sa on havait­tu elon­merkke­jä, lähetetään aina jok­sikin aikaa maakun­tayliopis­toon nopeatah­tisem­paan koulu­un. Muual­la kuin yliopis­tois­sa ei ole täl­laiseen opetuk­seen kiin­nos­tus­ta eikä mah­dol­lisu­ut­ta. Toim­inta ei vält­tämät­tä tarvit­sisi ope­tus­min­is­terin aamen­ta, jos rahoi­tus löy­ty­isi jostain muualta.

    Kiinalai­sista maista voisi löy­tyä ehkä toimi­vampiakin malleja.

    Vastaa

  141. Aivan kam­mot­tavaa demokra­t­ian halvek­sun­taa. Ei voi olla todel­lista että julkises­ti halvek­su­taan demokra­ti­aa, jos­sa jokaisel­la on yhtäläi­nen val­ta päät­tää asioista. Kuka antoi hra Soin­in­vaar­alle tai muille kom­men­toi­jille oikeu­den ottaa val­ta omi­in käsiinsä?

    Vastaa

  142. Tänään asi­aa sivuaa kanadalainen dokkari Teemal­la “Pul­mana aikuiset lapset”. Eli Areenaan siitä!

    Vastaa

  143. toke: Yhteiskun­tamme alkaa olla pahas­sa kri­i­sis­sä. Tulo­erot kas­va­vat nopeim­min. Vielä ollaan OECD:n keskiar­vos­sa, koh­ta ei enää olla.

    Minä olen muuten sitä mieltä, että jos tulo­erot määräy­tyvät oikeu­den­mukaises­ti, niin siinä ei ole mitään väärää.
    Eli huip­pukirur­gi, hit­sari, insinööri tai johta­ja saa ansai­ta moninker­tais­es­ti sen kuin mitä siivoo­ja, bus­sikus­ki tai vaikka­pa hoitotäti, kos­ka toisen työn voi tehdä läh­es kuka tahansa ja toiseen puolestaan tarvi­taan erityislahjakkuutta.

    Suomen ongel­ma ei ole tulo­ero­jen kasvu, vaan että kun vaikut­taa siltä, että jotkut saa­vat rahaa vaikkei­vat ansaitse. Se on suuri ongelma.

    Vastaa

  144. MIelestäni tääl­lä vähän sekoite­taan keskustelus­sa “tavalli­nen sitkeys” ja poikkeuk­selli­nen lahjakkuus.

    Itsekin olen väitel­lyt fysikaalis­es­ta kemi­as­ta, vaik­ka en mikään lah­jakas olekaan. Sain vain lop­ul­ta koeputket oikeaan asen­toon ja kas, tulok­set syn­tyivät. En nyt yritä bras­sail­la vaa­ti­mat­to­muudel­la vaan pOint­ti on se, että kaik­ki jot­ka yliopis­toon pää­sevät ovat kaltaisiani “sitkeän lah­jakkai­ta”, jot­ka lop­ul­ta saa­vat tutkin­not, mut­ta eivät varsi­nais­es­ti luo mitään uut­ta. Eli jät­tävät asi­at samankaltaisik­si kuin mitä ne löy­sivätkin. Tästä etten­päin pää­sevät ovat sit­ten niitä poikkeuk­sel­lisen lahjakkaita.

    Uskoisin että myös ne jot­ka eivät yliopis­ton penkke­jä kulu­ta ovat luul­tavasti suur­in­pi­irtein yhtä lah­jakkai­ta kuin nämä “sitekän lah­jakkaat”, heiltä vain puut­tuu tuo sitkeys.

    Hyvä kir­joi­tus soin­in­vaar­al­ta, mut­ta mielestäni läh­estymistapa on pikkuisen pielessä. Kyseessä ei ole niinkään lah­jakku­u­den aiheut­ta­ma “luokka­jako”, vaan jonkin koulu­tuk­sen saanei­den rai­vokas ase­mansa puo­lus­tus. Eli muodol­lisen päteyy­den koros­tus. Ne jot­ka jäävät nuore­na ran­nalle vaik­ka laisku­u­den vuok­si myös pide­tään alhaal­la. Ja kos­ka en ole poikkeuk­sel­lisen lah­jakas en myöskään esitä ratkaisu­ja, hah hah

    Vastaa

  145. Tulo­eroista:
    On päivän­selvää, että kun sat­sa­taan paljon koulu­tuk­seen ja huip­pu­osaamiseen, tulo­erot kas­va­vat kos­ka kaik­ista ei vain ole näi­hin hom­mi­in. Lisäk­si ensin pitää opiskel­la, eli henkilö voi olla melkein kymme­nen vuot­ta rutiköy­hä, kunnes yhtäkkiä alka­akin ansait­se­maan ja paljon. 

    Tasaiset tulo­erot voivat olla vain sel­l­aises­sa yhteiskun­nas­sa, jos­sa suurin osa ihmi­sistä menee vään­tämään tehtaisi­in vään­tämään saman­laisia mut­tere­i­ta vähäisel­lä koulutuksella.

    Vastaa

  146. Tulo­ero­ja mit­taa­va tutkimus onkin tehty väärin jos siinä ei ole käytet­ty kohort­tiläh­estymistapaa vaan on otet­tu poikkileikkaus yhden ajan­hetken tilanteesta.

    Vastaa

  147. Anonu­u­mi: Jot­ta kil­pailu olisi mielekästä, pitäisi olla vertaisia. 

    Perusk­oulun voisi kohta­laisen hel­posti nyky­isil­lä resurs­seil­la jär­jestää uudelleen siten, että jokainen oppi­las saisi siel­lä juuri itselleen opti­maalisen määrän haastet­ta ja pää­sisi oppi­maan ver­tais­ten­sa joukossa.

    Tavanomaiset taso­ryh­mät eivät ongel­maa ratkaise, vaan koulus­sa tulisi yksinker­tais­es­ti luop­ua siitä ajatuk­ses­ta, että ope­tus­ryh­mät jae­taan oppi­laiden syn­tymävuo­den mukaan. Sen sijaan ryh­mät tulisi jakaa oppi­laiden taito­ta­son mukaan, jokaises­sa opetet­tavas­sa aineessa erik­seen, ja tämän jaon tulisi muut­tua jous­tavasti usein, esimerkik­si jokaisen lukukau­den lopus­sa. Näin lap­si, joka on vaikka­pa matemaat­tis­es­ti eri­tyisen lah­jakas mut­ta kielel­lis­es­ti heikko, voisi ede­tä itselleen sopi­vaa nopeut­ta kum­mas­sakin aineessa, ilman että tätä varten tarvi­taan koul­ul­ta lisäresursseja.

    Lukukau­den lopus­sa jär­jestet­tävien kokei­den tulok­sista opet­ta­ja päät­telisi, mihin ryh­mään lap­si osal­lis­tuu seu­raaval­la lukukaudel­la. Kokeis­sa voisi olla aina oman ryh­män vaikeusta­son ylit­täviä (ei-pakol­lisia) lisäte­htäviä, joista selvin­neen oppi­laan voisi siirtää selvästikin vaikeampi­ta­soiseen ryhmään.

    Kos­ka jokainen oppi­las etenisi ryh­mästä toiseen non-lin­eaaris­es­ti jokaises­sa aineessa erik­seen (myös “taak­sepäin” voisi siir­tyä siinä tapauk­ses­sa että osaami­nen taan­tu­isi syys­tä tai tois­es­ta), yksit­täis­ten oppi­laiden välille ei muo­dos­tu­isi kovin hel­posti väärän­laista sosi­aaliseen statuk­seen liit­tyvää kil­pailua, vaan jokainen keskit­ty­isi enem­mänkin kil­paile­maan itseään vas­taan eli kehit­tymään oppi­aineis­sa aiem­paa parem­mak­si. Ei olisi mitään “lah­jakkaiden ryh­mää”, jos­sa ovat tietyt oppi­laat, ja “heikko­ta­sois­t­en ryh­mää”, jos­sa ovat toiset oppi­laat, vaan yksi oppi­las voisi ede­tä nopeasti yhdessä aineessa ja toinen toisessa.

    Tutkimusten mukaan las­ten ja nuorten käytöshäir­iöt vähenevät tilanteis­sa, jois­sa on mukana heitä itseään nuorem­pia lap­sia. Täl­läkin perus­teel­la olisi suo­tavaa muo­dostaa ryh­mät taito­ta­son mukaan, jol­loin päästäisi­in irti sel­l­ais­es­ta keino­todel­lisu­ud­es­ta, jos­sa jokainen ryh­män jäsen on melko tarkalleen saman ikäi­nen kaikkien muiden kanssa. Sel­l­ainen ei tosielämässä tois­tu oikeas­t­aan mis­sään tilanteessa, joten en ymmär­rä mik­si perusk­oulus­sakaan oppi­laat pitäisi eristää sosi­aalis­es­ti muun ikäi­sistä oppilaista.

    Sitä tämäkään malli ei ratkaise, mis­tä äärim­mäisen poikkeuk­sel­liset ein­steinit saisi­vat itselleen riit­tävästi haastet­ta. Mut­ta ainakin tässä mallis­sa hei­dät toden­näköis­es­ti tun­nis­tet­taisi­in jo nuorel­la iäl­lä, toisin kuin nyt tapahtuu.

    Vastaa

  148. Suosit­te­len luke­maan HS:n sun­nun­taili­it­teessä ole­van Super­cellin perus­ta­jien haas­tat­telun. Siinä on oleel­lisia “vas­tauk­sia” (linkke­jä) tähän ja ainakin puoleen tusi­naan aiem­paan postaukseen.

    Koulu­tus­ta ja koulut­tau­tu­mishalu­ja pitää olla, muodol­l­li­sista tit­teleistä viis!

    Vastaa
  149. Paluuviite: Koulukiusaaja joka ei tiedä köyhyydestä mitään | Ville Hämäläinen

  150. az: Ihmisenä vähem­män älykäs tai vähem­män mer­i­tokraat­ti­nen ei ole ihmisenä vähem­män arvokas.

    Kysymys kuu­luukin, miten tämä “sama­nar­voisu­us” osoite­taan käytän­nössä. Mer­i­tokra­ti­as­sa on kuitenkin tapana palki­ta “parem­mat” eli luo­da eri­ar­voisu­ut­ta. Sama­nar­voisu­us on varsin teo­reet­tista, jos parem­min pär­jäävä voi aina mer­i­tokraat­tis­es­ti han­ki­tu­il­la resurs­seil­la pae­ta samanarvoisuutta.

    Kan­nat­taa kyl­lä ajatel­la tätä myös ihan sosi­aaliselta kan­til­ta: Jos pieni lah­jakkain kansanosa ei saa opti­maalis­es­ti arvos­tus­ta, on se ehkä lievästi traag­ista ja yleistä taloudel­lista poten­ti­aalia menetetään hie­man. Jos suuri lah­jat­tomampi kansanosa ei kat­so ole­vansa samal­la viival­la, tuote­taan läh­es jokaisel­la mit­tar­il­la järkyt­täviä mene­tyk­siä ja suur­ta hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta sekä yleis­es­ti että henkilöko­htais­es­ti mitattuna.

    Vastaa

  151. Palasin pitkästä aikaa tähän van­haan kirjoitukseesi. 

    Kir­joituk­sesi herät­ti taas kaipu­u­ni poli­ti­ikkaan, jos­sa ei olisi ide­olo­gioi­ta, vaan kaik­ki perus­tu­isi ratio­naaliseen argu­men­toin­ti­in ja tieteeseen. Esimerkik­si mon­et demar­it ovat var­masti aidosti köy­hien asial­la, mut­ta kuin­ka mon­taa köy­hälle vahin­gol­lista “paran­nus­ta” he ovatkaan aja­neet ide­olo­giansa sokaise­m­ana. Sama kos­kee tietysti kaikkia puoluei­ta suh­teessa omaan “kohderyh­mään­sä”.

    Vastaa
  152. Paluuviite: Entä jos lamasta toivutaan vasta 2050-luvulla? – Jarkko Iso-Heiko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.