Lärvätsalon työttömyysloukku

Uskaltaudun taas kir­joit­ta­maan asi­as­ta, jon­ka tun­nen vain sat­u­nais­ten lehti­ti­eto­jen poh­jal­ta. Korvi­i­ni on usein tart­tunut  tieto, että yri­tyk­sil­lä on suuria rekry­toin­tion­gelmia alueil­la, joil­la on korkea työt­tömyys. Tämä johdu työt­tömien työn vält­telystä vaan siitä, että ei löy­dy ammat­ti­taitoista työvoimaa. Viimek­si Lapin matkailuyrit­täjät peruste­liv­at suur­ta ulko­maisen työvoiman määrää sil­lä, että paikalli­sis­sa ei ole vaa­dit­tavien ammat­tien taitajia.

Vähän oikaise­mal­la ongel­man voisi esit­tää näin: moni yri­tys pysty­isi kyl­lä työl­listämään paikallisia työt­tömiä, jos se saisi käyt­töön­sä myös ammat­ti­taitoista työvoimaa, mut­ta ei pysty toim­i­maan pelkkien amat­ti­taidot­tomien varassa.

Muut­toli­ik­keen valikoivu­us on saanut aikaan sen, että on kovin vaikea perus­taa yri­tys­tä muut­to­tap­pioalueille,  sinne mis­sä väestön medi­aani-ikä on pitkälti yli 50 vuotta

Ajat­telka­amme iskelmärunouden kuu­luisak­si tekemää paikkakun­taa Lärvät­sa­lo, jos­sa poten­ti­aa­li­nen yri­tys voisi palkata sata paikallista, jos paikkakun­nalle saataisi­in jotenkin muut­ta­maan 50 osaa­jaa kaupungeista. Onko enem­män väärin velvoit­taa sata lärvät­sa­lo­laista muut­ta­maan työn perässä kaupunkei­hin kuin 50 kaupunki­laista muut­ta­maan työn perässä Lärvät­sa­loon? Jat­ka lukemista “Lärvät­sa­lon työttömyysloukku”