Uskaltaudun taas kirjoittamaan asiasta, jonka tunnen vain satunaisten lehtitietojen pohjalta. Korviini on usein tarttunut tieto, että yrityksillä on suuria rekrytointiongelmia alueilla, joilla on korkea työttömyys. Tämä johdu työttömien työn välttelystä vaan siitä, että ei löydy ammattitaitoista työvoimaa. Viimeksi Lapin matkailuyrittäjät perustelivat suurta ulkomaisen työvoiman määrää sillä, että paikallisissa ei ole vaadittavien ammattien taitajia.
Vähän oikaisemalla ongelman voisi esittää näin: moni yritys pystyisi kyllä työllistämään paikallisia työttömiä, jos se saisi käyttöönsä myös ammattitaitoista työvoimaa, mutta ei pysty toimimaan pelkkien amattitaidottomien varassa.
Muuttoliikkeen valikoivuus on saanut aikaan sen, että on kovin vaikea perustaa yritystä muuttotappioalueille, sinne missä väestön mediaani-ikä on pitkälti yli 50 vuotta
Ajattelkaamme iskelmärunouden kuuluisaksi tekemää paikkakuntaa Lärvätsalo, jossa potentiaalinen yritys voisi palkata sata paikallista, jos paikkakunnalle saataisiin jotenkin muuttamaan 50 osaajaa kaupungeista. Onko enemmän väärin velvoittaa sata lärvätsalolaista muuttamaan työn perässä kaupunkeihin kuin 50 kaupunkilaista muuttamaan työn perässä Lärvätsaloon?
Kyllä kaupunkilaisia voidaan yhtä hyvin velvoittaa muuttamaan maalle, JOS he eivät saa työtä kaupungeista, mutta Lärvätsalon tappioksi nuo tavoitellut osaajat löytävät työpaikan kaupungista.
kansantaloudellisesti olisi tietysti halvempaa, jos 50 osaajaa muuttaisi asuntopulan vaivaamista kaupungeista tyhjenevään Lärvätsaloon, mutta ei ole mitään mekanismia, jolla tämä saataisiin aikaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi pysyvälle työttömyydelle jää siis, että lärvätsalolaiset muuttavat työn perässä sinne, missä osaajat jo asuvat.
Koska osaajia ei voi velvoittaa muuttamaan Lärvätsaloon työn perissä, heitä pitäisi houkutella sinne rahan perässä. Yrityttäkselle tämä taas ei kannata lainkaan, koska sen on halvempi perustaa tuotantolaitos sinne, missä osaajat jo asuvat.
Potentiaalisen yrityksen pitäisi saada niin paljon työllistämistukea työttömien lärvätsalolaisten palkkaamiseen, että se voisi maksaa osaajilla niin paljon enemmän kuin kaupungeissa maksetaan, että nämä saataisiin muuttamaan. Jonkin ajan kuluttua paikallinen työvoima harjaantuisi työssä niin, että kaupungeista tuotuja ei enää tarvittaisi, ei ainakaan yhtä paljon.
Juu, ei taida Lärvätsalolla olla vetovoimaa, vaikka siellä olisi millainen show.
Enemmistö meistä suomalaisista lienee sitä mieltä, että koko maa tulisi pitää asuttuna. Samanaikaisesti yhteiskunnallinen kehitys, markkinatalous, on johtanut siihen, että maaseutu autioituu.
Pitäisikö asialle tehdä jotain? Kuinka paljon yhteiskunnallista tehokkuustappiota olisimme valmiita sietämään pitääksemme maaseudun vireänä?
Mitäs jos työehtosopimuksissa jotenkin huomioitaisiin paikkakunnan asumiskustannukset siten, että palkkaa tarvitsisi maksaa muuttotappiopaikkakunnilla vähemmän? Tämä voisi houkutella paljon työllistäviä yrityksiä pois kasvukeskuksista halvemman työvoiman perässä.
Tätäkin olen esittänyt. Sai aivan raivoisaa vastustusta maakunnista. http://www.soininvaara.fi/2014/05/12/alueelliset-palkkaerot-maakuntien-etu/
Nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan, kun julkinen valta takaa ainoastaan hengissäpysymisen, joskin ruokakuponkikulttuuriin on vielä matkaa. Toisaalta työtönkään ei voi elää vuokralla Helsingin keskustassa asumistukineen. Tämä on lopputulema ajatuksesta, jossa työnteon pitää olla kannattavampaa kuin joutenolo. Yllättävää kun tämä tie valikoitui niin nopeasti kaikkien muiden joukosta, mutta oletan että päätä on riittävästi hakattu vihervasemmiston ja ay-liikkeen seinään.
Voisikohan tähän ammattimaisen työvoiman pulaan auttaa Ruotsin nykyisen hallituksen menetelmät, joissa ollaan palattu aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, pitkän kurittamiskauden jälkeen?
Ruotsin nykyisen (Löfven) hallituksen tavoitteena on ollut työttömien osaamisen parantaminen työmarkkinoilla vaadittavia taitoja vastaaviksi. Eli käytännössä ollaan lisätty työvoimapolitiikan resursseja ja panostettu voimakkaasti alueellisen ammattiin suuntautuvan koulutuksen tarjonnan laajentamiseen ja laadun parantamiseen.
Suurin piirtein näin se varmaan menisi ja tietyssä mielessä tätä efektiähän näkyy lääkärien houkuttelemisessa pois pääkaupunkiseudulta ja muista yliopistokaupungeista. Muistaakseni Suomen kuvalehdessä oli 2010-luvun alkupuolella juttu sairaalasta / terveyskeskuksesta Porin lähettyvillä, jossa on neljä ylilääkärin virkaa ja ei yhtään tavallista, koska pienemmällä liksalla olisivat paikat jääneet täyttymättä.
Yksi kulma, joka tähän vielä pitäisi lisätä, on se osaajan yleensä yhtä lailla osaavan puolison työllistyminen. Työnantajan tarjoaman lisän pitäisi siis riittää houkuttelemaan paitsi osaaja myös hänen puolisonsa. Omassa tuttavapiirissä tämänkaltaisia muuttoja onkin tapahtunut yleensä niin, että osaajan puoliso on pappi, opettaja, sosiaalityöntekijä tai sairaanhoitaja eli ammattiryhmiä, joille löytyy töitä melkein mistä vaan.
Osaajapulassa tuntuu olevan paljon sitä, etteivät monet pulasta kärsivät yritykset ole valmiita tarjoamaan edes kunnollista perehdytystä, saati sitten koulutusta tehtävään. Että jos CV:ssä on 10v kokemus perunoiden kuorimisesta, niin ei voi palkata, kun meillä täytyy osata kuoria myös porkkanoita!
Ehkä yhteiskunta voisi jollain tavalla kannustaa yrityksiä kouluttamaan itse omat osaajansa, eikä vaan odottaa valmiita osaajia ilmestyvän jostain.
Ammattikoulutus on kai yleensä noin kolme vuotta, mutta moneen työhön tarvitaan akateeminen koulutus. Kova urakka yritykselle. Helpommalla pääsee, kun perutaa yrityksen sinne, missä osaavaa työvoimaa on valmiiksi.
kansantaloudellisesti olisi tietysti halvempaa, jos 50 osaajaa muuttaisi asuntopulan vaivaamista kaupungeista tyhjenevään Lärvätsaloon, mutta ei ole mitään mekanismia, jolla tämä saataisiin aikaan.
Eikö blogisti nimenomaan esitä lopuksi yhden mahdollisen mekanismin? Jos Lärvätsalon työttömien toimeentulo olisi kyseisen yrityksen vastuulla, miten yrityksen kannattaisi menetellä? — Vastaus tähän kysymykseen voisi antaa osviittaa siitä, mistä ratkaisut löytyvät.
Kyllä, tällaista mekanismia meillä ei nyt kuitenkaan ole käytössämme, eikä se ihan helposti nykyiseen lainsäädäntöön istu.
Parempi olisi kääntää tämä niin, että kasvukeskuksissa ”saa” maksaa enemmän. Erityisesti asumistuki pitäisi poistaa, siis siirtää työntekijöiden palkkoihin työnantajien maksettavaksi.
Jos nyt otetaan tuo Lappi esimerkiksi, kun siitä aloituksessa mainitsit. Kuinka moni noita ulkomaalaisista on akateemisia ja mitä töitä he matkailun parissa tekevät? Moottorikelkkaa voi varmaan ajaa vähemmälläkin koulutuksella. Ulkomaalaisten etu taitaa olla enemmäkin kielitaito. Eikö ammattikoulu muuttunut juuri enemmän oppisopimuksen suuntaan. Lapin osalta pitää matkailunalan ammattikoulutusta siirtää lähelle työvoiman tarvitsijoita, jos ei jo ole.
Uudeltamaalta voi monikin olla lähdössä, etelään tai pohjoiseen, pakoon 7 kk syksyä ja 5 kk kevättä. Ei ole enää kesää eikä talvea.
> yritys voisi palkata sata paikallista, jos
> paikkakunnalle saataisiin jotenkin muuttamaan 50
> osaajaa kaupungeista
Nuo 50 osaajaa ovat jo työssä (ei kai heitä muuten osaajiksi mainittaisikaan) siellä kaupungissa ja siten työllistävät 100 paikallista siellä kaupungissa.
Työllistämisongelma ei siitä häviäisi, se vain siirtyisi paikasta toiseen.
Käännetän toisin päin. Takavuosinahan oli joku paikkakuntakalleusluokka tai jotain sinne päin. Pääkaupunkiseudulla tunnustetaan yleisesti, että matalapalkkatyö ei riitä elämiseen. Niinpä siis osaajille (ja kakille muillekin) pitäisi siellä kasvukeskuksessa maksaa jollakin kertoimella korotettua palkkaa, jolloin Lärvätsalossa olisi edes palkkaetu puolellaan.
Ei tämäkään riemuvastaanottoa saa, sehän on selvä. Kyllä työnantaja haluaa, että tulonsiirroilla pitää hoitaa elämisen mahdollistaminen pääkaupunkiseudulla.
Jos jotain Lapin laskettelukeskusta ajattelee, niin sille vaihtoehdot ’muutetaan keskus kaupunkiin’ ja ’kyllä ne paikalliset 50+ ikäiset työttömät kohta oppivat tarjoilijoiksi’ ei taida kovinkaan relevantteja vaihtoehtoja olla. Mitäs noista Osmon ideoista oikein jäi jäljelle?
Mitä ne akateemiset työpaikat maaseudulla ovat julkisen sektorin ulkopuolella?
IT-alalla on kourallinen työpaikkoja esim. Joensuussa, Kuopiossa tai Kajaanissa. Muutaman hengen firmoja, Esim. Arcusys taitaa työllistää jopa 20 akateemista Joensuussa.
Mutta 50 akateemista yksityisessä firmassa jossain Koillismaalla? Mistä alasta nyt puhutaan?
Kannattaisi olla ennemmin huolissaan siitä, millä akateemisen tason oikeat osaajat saisi pysymään edes Suomessa.
Itse asiassa lähes tällainen tuki on jo olemassa, katso ely-keskus.fi. Minulla ei ole mitään tietoa, toimiiko se käytännössä. Joskus budjetoidut rahat ovat niin pieniä, tai ohjeistus niin tiukkaa, että tuki on vain teoriaa.
Ehkä ei kannata tarttua blogistin artikkelin kirjaimiin vaan asiaan. Sama voi toimia mittakaavassa 7 koulutettua + 30 paikallista työväkeä.
Suurin piirtein näin eräässä tuotannollisessa menestystuotetta valmistavassa firmassa maakuntien rajalla, valtateiden ulottumattomissa. Tuotekehityspäällikkö ja useita muita ylempiä ja alempia toimihenkilöitä kävi paikalla yliopistopaikkakunnalta 70 km päästä pendelöimällä. Vaihtuvuus suurta (jopa muutaman kuukauden välein), koska mukavampi työskennellä lähempänä kotia kaupungissa. Muuttaminen yrityksen lähelle ei käynyt mielessäkään.
Eikä ongelma ole tuntematon ulkomaillakaan: ”Adidaksella on täysi työ houkutella suunnittelijoita Saksan syrjäseudulle (Herzogenaurach, Baijeri)”, Helsingin Sanomat, 29.9.2014.
Tämä ei auttaisi koulutettujen houkuttelemisessa kasvukeskuksista, ei millään tavalla.
Tietotekniikka alan rekrytoinnissa on yleistynyt tapa jossa halutaan jotain varsin spesifiä kokemusta ja kun ei suomen kokoisest maasta kaikkea voi löytyä niin itketään sitä.
Esimerkiksi kun Nokia oli vapauttanut suuren määrä meego+symbian ohjelmoijia eräs firma vollotti kun ei ole iPhone koodareita. Ja tässä ei todellakaan puhuta mistään kalliista koulutuksesta. Eli sellaista haluttomuutta investoida on osaamiseen on hieman heikonlaisesti.
Voi olla että katteet ei kestä?
Lapissa kysyntää on eniten ammattitaitoisista kokeista ja tarjoilijoista. Kun kyse on kausitöistä ammattitaitoinen henkilökunta on erittäin tiukassa.
Jos Suomen kielen taitoa ei tarvita, helpointa on hankkia työvoimaa etelän kesäkohteista. Esimerkiksi Alicantessa tai Rovinjissa työt ovat talvella todella tiukassa, vaikka kesällä töitä riittää ja suomalaiset ravintola-alan palkat riittäviä houkuttelemaan korkean ammattitaidon henkilökuntaa.
Lapissa kysyntää on eniten ammattitaitoisista kokeista ja tarjoilijoista. Kun kyse on kausitöistä ammattitaitoinen henkilökunta on erittäin tiukassa, kun ravintola-alalla erityisesti kokkien taidot vaihtelevat paljon.
Jos Suomen kielen taitoa ei tarvita, helpointa on hankkia Lappiin kausityövoimaa etelän kesäkohteista. Esimerkiksi Alicantessa tai Rovinjissa työt ovat talvella todella tiukassa, vaikka kesällä töitä riittää ja suomalaiset ravintola-alan palkat riittäviä houkuttelemaan korkean ammattitaidon henkilökuntaa.
Kyllä Lapissa alkavat työhaluiset nuoretkin olla lopussa. Palvelutehtävissä ja keittiöissä on paljon nuoria etelästä ja myös ulkomailta, eikä pelkästään matalapalkkamaista. Suosituimmissa keskuksissa maksetaan jo nyt peruspalkkoja korkeampia palkkoja ainakin kokeille.
Muutama vuosi sitten yrittäjät ja työntekijäjärjestöt pääsivät sopuun joustavista työajoista ja työaikapankeista. Tuskin tämä on ainakaan huonontanut matkailun kehittymistä.
Yleiskommenttina muiden kuin julkisen sektorin työurien kannalta: Työntekijät hakevat paikkakunnalta työpaikkalikviditeettiä. Ei riitä yksi vakaakaan työnantaja, vaan omalle uralle sopivia työmahdollisuuksia pitäisi avautua riittävän usein.
Työvoimapula koskee vain niitä työnantajia, jotka eivä itse kouluta työntekijöitään. Laiskalle pääomalle sapiskaa ja äkkiä.
Ainakin minulle pitäisi maksaa enemmän siitä, että suostun muuttamaan pois kaupungista – meneehän kaupunkiin pääsemiseen tällöin enemmän aikaa ja rahaa työn sijainnin vuoksi, joka pitää saada efektiivisesti korvatuksi. Aivan kuten minulle pitäisi maksaa huomattavasti enemmän siitä, että tekisin tylsempää ja monitonisempaa työtä kuin teen nykyään.
Tässähän se ongelman ydin on, ja vaikka kuinka monen muunkin ongelman. Onkohan kukaan tullut laskeneeksi, kuinka kalliiksi ”koko maa on pidettävä asuttuna” lopulta tulee kaikkine vaikutuksineen? Taitaa olla aika järkyttävä summa. Näköjään tähän kustannukseen ja sen avulla toteutuvaan tehottomuuteen ollaan valmiita.
Pakon edessä suomalaisetkin ovat olleet muuttamaan laajassa mitassa monet kerrat jopa ulkomaille asti. Isossa maailmassa hurjimpia tapauksia ovat tietysti olleet laajat kansainvaellukset.
Jos ajatellaan rationaalisesti, aikansa eläneiden rakenteiden säilyttämisestä tulisi aina luopua pikimmiten. Kaikkein kalleimmat typeryydet, kuten uudisrakentaminen haja-asutusalueille tulisi kieltää viipymättä. Voimavaroja ei tulisi käyttää ihmisten pitämiseen alueilla, joilla ei ole mahdollisuutta toimeentuloon, vaan sen sijaan vauhdittaa ja tukea kaikin tavoin heidän siirtymistään kasvukeskuksiin.
Käynnissä olevaa muutosta vastaan pyristeleminen käy aina kalliiksi.
Ponsse on kuin Lärvätsalon ihme. Se toimii hevonkuusessa, Ylä-Savon Vieremällä. Tekee pirulainen vielä voittoa, kuten moni muu Ylä-Savon yritys.
Ponsse ei ole yliopistojen lähellä, Ponsse ei sijaitse kauppareittien varrella, eikä Ponsse saa edes raaka-aineita lähiseudulta.
Miten Ponsse on kyennyt tähän?
Mitä Ylä-Savossa on tehty oikein?
Alue on ollut teollisuuden aallonharjalla jo yli sata vuotta. Keskellä ei mitään, Nälkämaan etelärajalla.
Etelästä ne laskettelukeskusten työntekijät ovat aina tulleet ja tulevat jatkossakin…
ICT-alalla kaikki muuttuu jatkuvasti ja nopeasti. Tai niin ainakin väitetään.
Toki perusasiat pysyvät, perustaidot ovat samat, yliopiston / korkeakoulun opit pitkälti yhtä päteviä vuosienkin päästä.
Olennaista olisi erottaa ne perusasiat jotka pitää hallita, ja ne sään mukaan muuttuvat kuorrutukset päällä. On ihan sama koodataanko jotain javalla vai swiftillä, tai mitä ohjelmistotuotannon prosessia käytetään — ne voi oppia kohtuu pienellä vaivalla. Yritysten pitää kouluttaa henkilökuntaansa kuitenkin kun CTO lukee uusimmasta hienoimmasta prosessista jolla tuottavuus taas moninkertaistetaan. Ja toisaalta tutkintoon johtavan koulutuksen tarkoitus on varmistaa, että perusfundamentit ovat kunnossa.
Jos yritykset eivät halua kouluttaa väkeä johonkin ohjelmointiympäristöön ja kieleen vaan odottavat väen opiskelevan nämä itse, voi joutua odottamaan pitkään. Jotkut opiskelevat omaksi ilokseen, jotkut lisätäkseen uuden lyhenteen CV:een, mutta on hyvin vaihtelvaa minkä tasoista osaamista näin syntyy. Ja minkä verran. Kyllä, muutama tulee aina oppimaan helposti ja nopeasti uusimmat virtaukset, mutta suurin osa ei.
Toki tässä olisi täydennyskoulutuksen paikka myös TE-keskukselle. Jos ei työtön ohjelmoija saa töitä kun osaaminen on fortrania, kurssitukselle voisi olla oikeasti perusteita.
Hyvä jos Ylä-Savossa on tehty jotain oikeinkin. Kävin 4-5 vuotta sitten Ylä-Savon keskuksessa, Iisalmessa, matkailemassa. Olin yötä paikallisten pyörittämässä hotellissa hintaan 83€/yö. Hotellihuoneessa oli kuolleita hyönteisiä, sisustus 80-lukua, käytävän vanhassa kokolattiamatossa suuri tahra, aamiainen kurja, respan palvelu ”rentoa” eli mustat verkkarit ja teepaita päällä innottomasti otettiin vastaan. Olin sattumoisin juuri ollut Münchenissä 4 tähden hotellissa täsmälleen samaan hintaan – kuin eri planeetalla olisi ollut.
Iisalmessa on kuitenkin kaunis uimaranta hyvin lähellä keskustaa. Harmi että elokuisena sunnuntaina kukaan kaupungin työntekijöistä ei ollut katsonut voivansa tulla avaamaan pukukopin ovea.
Mistä tämä apatia johtuu? Ovatko alue- ja muut tuet vieneen kokonaan mukanaan oman tsemppauksen ja yrittämisen idean ja perinteen? Uudestaan en ”vetovoimaiseen Iisalmeen” aio turistina suunnata – täältä tullaan taas, oikeasti houkutteleva ja kilpailukykyisesti hinnoiteltu manner-Eurooppa.
No voi elämä! Siitäkö se kansantalous on kiinni, että saako respasta flirttiä ja aamiaiseksi ranskasta apinoidut sapuskat?
2/3 Suomesta on asutukseltaan alasajossa. 20v ja nyt 50+ -väestö on hautuumaalla. Uusia asukkaita ei synny, eikä kukaan halua Lärvätsaloihin muuttaa.
Ponsse perusti kuitenkin vähän aikaa sitten T&K-yksikön Tampereelle.
Alasajossa mitään ei kehitetä eikä investoida. Kerätään helpot eurot pois kuleksimasta. Tuon kulmakunnan asutus keskittyy Kuopioon.
Ihme höpinää tämä kokonaan asutusta maasta puhuminen. Ei tarvitse kauas Kehä I:n ulkopuolelle mennä, kun ympärillä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes pelkkää metsää.
Ei 5 miljoonalla ihmisellä pysty pitämään näin suurta maata asuttuna.
Sitten kun saadaan tänne pohjolaan 100 miljoonaa ilmastopakolaista, alkaa olemaan väestöpohjaa asuttaa koko maa.
Markkinataloudessa osaajien palkat Lärvätsalossa nousisivat niin paljon, että heitä muuttaisi sopivasti. Tietysti vain halukkaimmat muuttaisivat silloinkin. Tällöin ei-osaajien palkat laskisivat, jotta heitä kannattaisi silti työllistää tarpeeksi. Siksi ne ei-osaajat, jotka mitenkään sietävät kaupunkeja, muuttaisivat niihin.
Kumpaan suuntaan muuttoa olisi enemmän? Riippuu halukkuudesta. Mitä vähemmän halukkuutta, sitä suuremmiksi palkkaerot kaupunkiin kasvaisivat, kunnes kaikille olisi löytynyt työpaikka jommastakummasta. Joku ehkä valitsisi elää Lärvätsalossa säästöillä, luontaistaloudella ja muilla tilapäistöillä.
Nyt sosiaaliturva, verotus ja ay-liike estävät tämän. Jos verotusta kevennetään, sosiaaliturvasta tehdään kannustavampi ja ay-liikettä kielletään määräilemästä ei-suostuvaisia aikuisia, ongelma mieheen paljon.
Harva oikeasti haluaa ihan joka paikan pitää asuttuna väkisin.
Sama ongelmahan on muidenkin koulutettujen ammattilaisten kohdalla. Eilisen YLE:n uutisessa nostettiin esille Kouvolan lääkärivaje. Lääkäreitä on hankala saada muuttamaan edes Kouvolaan, joka sentään on kaupunki ja hyvillä liikenneyhteyksillä.
”Järjestelmän toimivuuden kannalta olisi tärkeää, että terveyskeskuksissa olisi siellä pitkään työskennelleitä, kokeneita lääkäreitä ja sitä myöten pitkäaikaisia potilaan ja lääkärin välisiä hoitosuhteita…”
Voi myös olla, että Kouvolassa lääkäriä pelottaa työpaikkavaihtoehtojen puute. Jos työpaikka ei suostu joustamaan aikatauluistaan työntekijän tarpeiden mukaan, ei ole työntekijäystävällisempää työnantajaa, jonka palvelukseen mennä (viittaus päivystyksiin).
Ponsse on joutunut perustamaan etäpisteitä Kuopioon ja viimeksi Tampereellekin, että mm. tuotekehityksen erikoisammattilaiset saa heille töihin. Paikalla Vieremällä käydään silloin tällöin.
Täsmälleen. Käytännössä tarvitaan vain työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen, sillä avainhenkilöiden, myös avainduunarien, palkat ovat iät ja ajat joustaneet ylöspäin.
Noita kehittyneitä Lärvätsaloja on siellä täällä ympäri Suomea. Pohjois-Pohjanmaalla mm. Sievi ja Pyhäntä ja ehkä myös Pudasjärvi ovat sellaisia. Yhteistä niille on, että a.o. kylään on sattunut pari Yrittäjän Äitiä. Nyt niissä on ollut ajoittain työvoimapulaa. Pudasjärvi on ratkaissut sen ottamalla pakolaisia töihin.
Markkinataloudessa Lärvätsalon palkat eivät voi nousta rajatomasti vaan rajoittavaksi tekijäksi muodostuu se onko Lärvätsalon palkkatasolla tehtyjen tuotteiden hinnat sillä tasolla että maailmalta löytyy enää asiakkaita
Joo, noin 20 henkilöä oli tavoitteena työllistää vuoden 2017 loppuun mennessä.
Ponsse ei tuota koodia vaan metsäkoneita.
EPEC tuottaa koodia Ponsselle. Ponsse voisi ostaa saman koodin vaikka Indonesiassa sijaitsevalta ohjelmistoalan yritykseltä.
Ponssen tai yhtään minkään yrityksen ei pidä sijaita jossain tietyssä sijainnissa modernissa globaalissa maailmassa.
Helsinki-kuplassa elävät kuvittelevat Helsingin olevan maailman napa, vaikka me elämme maailmassa, jossa varsinaisia napoja ei enää ole.
Ihmiset kyllä keskittyvät kaupunkeihin, mutta kaupungit ovat toistaiseksi täysin riippuvaisia kaupunkien ulkopuolella olevista toiminnoista.
Nykyaikana niin tutkijat kuin muidenkin alojen työntekijät eivät ole sidottuja samaan sijantiin vaan työtä tehdään milloin mistäkin.
Mutta tuotanto, jossa tuotetaan jotain fyysistä hyödykettä, ei voi liikkua vaan sen täytyy sijaita jossain. Tuotetut hyödykkeet kulkevat kyllä Lärvätsalostakin mihin tahansa maailmaa.
On toki totta, että Suomessa on 300 kuntaa, joista suurin osa on elinkelvottomia aivan liian pienen asuinmäärän vuoksi. Mutta, Suomessa voisi aivan hyvin olla noin viisikymmentä sadantuhannen asukkaan kaupunkia.
Maailmalla on lukemattomia esimerkkejä täysin kannattavaa ja vuosikymmeniä (tai jopa satoja vuosia) jatkuneesta liiketoiminnasta, jossa yhtiön tuotanto sijaitsee Helsinki-kuplassa elävien mielestä hevonkuusessa.
Mitä suurempi kaupunki, sitä hienommat lattenryystöpuljut, jotka menevät kolmen kuukauden välein konkurssiin, koska macbookilla somea päivittävät hipsterit eivät osta mitään. Oopperatalot ja sen sellaiset.
Mutta kun se keskiluokka, joka maksaa suurten kaupunkien kultturellin ylellisyyden, ei käytä näitä pönötyspalveluita. He pukeutuvat goretexiin ja menevät mökille paistamaan makkaraa.
Kaupungistuminen on aikamme megatrendi. Sitä ei käy kieltäminen, mutta monen yrityksen kannalta se on huono asia. Nimittäin sitä tuotantoa, joka tuottaa fyysisiä hyödykkeitä kaupunkeihin, ei useimmiten voi siirtää kaupunkeihin. Pannukakkukaupungit, joita mm. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat täynnä, leviävät laajalle, jolloin suuret tuotantolaitokset ovat pakostakin kaukana keskustoista.
Suomen luonnonvarat, josta tämä maa elää, eivät sijaitse Helsinki-kuplassa, eikä niitä tekoälyllä korjata ja jalosteta.
Mikäli suomalaiset pakkautuvat muutamaan globaaliin tuppukylään, niin ulkomaalaisten täytyy tulla tekemään noihin Lärvätsaloihin työt, koska ne eivät siirry sieltä mihinkään.
Lapin ja Kuusamon sesoniluonteinen matkailubuiness ansaitsee parempaa analyysia.
Julkiset palvelut mitoitetaan vakituisen asujamiston mukaan. Tämän vuoksi poliiseja ja palo- ja pelastushenkilökuntaa sekä päivystävää ensihoitoa on tarjolla alimitoitetusti. Vastaavasti yksityisiä lääkäriasemia on kyllä riittävästi, ne eivät auta ensihoidossa, kiitos matkavakuutukset.
Verotuloja tulee alv:n kautta, palkkavero taas menee sinne missä ihmiset ovat vakituisesti kirjoilla. Kansantalosutieteen koulutuksen saaneet eivät tätä ilmeisesti ymmärrä kun mitoittavat kuluja.
Eontekiön poliisien poistaminen hyvä esimerkki huonosti ietitystä turimsin hoitamisesta. Lisäksi Norja-Tornio väli on keskeinen rekkaväylä. Toisaalta, sitten siellä voi treenata rallin ajamista vapaasti.
Jostain syystä edelleen kuvitelalan, että sellustehdas tarvitsee osaavaa työvoimaa – no, kovin vähän, monta asiaa hoidetaan etäoperointinakin. Matkailu taas on työllistävää ja myös osaamista vaativaa touhua ’travel and hositality industry’ ei Suoessa pärjää lobbauksessa. Poliittisissa valinnoissa kun matialun tuottojen hävittäminen koetaan hyväksyttävänä.
Lapin revontulet ovat ilmiesti high end matkailun globaali hostspot. Jotta hintataso on kohdalalan, tarvitaan huippuosaamista koko tuotabtoketjussa alkaen siivouiksesta oheispalveluiden esiintyjiin. Vinkki – Las Vegaissa ei ole satunnaisa ihmisiä missään duunissa, ainkaan aktiivityöllistettyinä.
Kausityöhän liittyy liikkuvuus. Se on kansainvälistä. Talvella Lapii, kesällä jossain muualla maailmassa.
Kansallisesti pitäisi pitää huolta infrasta ja peruspalveluista. Osaajat kyllä liikkuvat kun palkkataso on kohdallaan. Se taas luo elinvoimaa ilman sen kummepia ohjelmia ja kahvinjuontia.
Ai niin, Kokoomuksen idea on tukea laivayhtiöitä rahalla. Kapitalisti olisi ehkä antnut tukea osakkeita vastaan, jolloin rahottajaki hyötyisi.
Kyllä, sesonkityö on määritelmäsllisesti kausiluonteista. Alkuperäinen kysymys oli, miksi pitää haalia ulkomailta ihmsiä tekemän töitä kuntaan, jossa työttömysaste on kaksinumeroinen-Tähän on vastaus, mutta se pitää uskaltaa sanoa ääneen
Monessa maassa vetovoimaisissa keskuksissa ja niiden ulkopuolella vallitsee aivan erilliset työ- ja asuntomarkkinat. Ollaan kuin eri maissa. Jos maaseudulla ja nykyisillä muuttotappioalueilla muuttoliikettä ryhdytään jarruttamaan helpottamalla työllistämistä, tuosta jarrutuksesta tulee sitten työperäisen muuton este, kun pikkupaikkakunnan asuntosi, palkkasi ja säästösi eivät ole yhtään mitään siihen nähden, mitä kasvukeskuksissa tarvittaisiin. Kun vähän kerrassaan nuo pikkurahaseudut sopeutuvat tilanteeseen, niistä tulee kuin maan sisäisiä kehitysmaita, joissa myöskään kunnilla ei ole edellytyksiä tarjota saman tasoista opetusta ja terveyspalveluja.
Marraskuun työttömyystilanne. Työttömät, työvoima, työttömyysprosentti.
Enontekiö. . . .162. . . . . 903. . . 17,9
Kittilä. . . . . . .324. . . .3 264. . . . 9,9
Muonio. . . . . .115. . . .1 077. . . 10,7
Inari. . . . . . . 379. . . . 3 304. . . 11,5
Utsjoki. . . . . . .45. . . . . 574. . . . 7,8
yhteensä. . . .1025. . . . 9 122. . . . 11,5
Helsinki. . . .33986. . 337188. . . 10,1
Näkyy olevan sama tilanne molemmissa päissä Suomea. Ääneen sanottuja syitä on olleet jäykät työmarkkinat, oikean osaamisen puute, kannustinloukut.
Suomessa kansantaloustiede sai huippuyksikön, miksi – vaikea ymmärtää, kun edes Bengt Holmstrom ei viitsi tulla siihen hommiin.
Kehittyville ja kasvaville aloille taas ei löydy OKM:n käsiohjeuksesta mitään rahoitusta.
’Travel and hospitality industry’ alalla Suomessa ei ole oikein mitään koulutusta, amk:sta saa vuoropäälliköitä ravintolaan. Yliopistojen matkailun monialaiset opinnot verkostoyliopistossa eivät auta alaa kehittymään ja kasvamaan ainakaan kotimaisin voimin.
Onnistuneita esimerkkejä on TaiK/Aaalto mutoilun kansainvälinen muotoilulähtöisen liiketoiminnan koulutu (IDBM), joka on saanut muotoilua nostettua artesanitouhusta vientiteollisuudeksi muidenkin kuin Marimekon toimesta.
Ilmastonmuutoksen mukana EU:sssa Suomen Lappi muuttuu yhä varteenotettavammaksi laadukkaan matkailun kohteeksi.
Ulkomailta saadaan sitä osaamista, jota täällä ei ole: saksaa, englantia, venäjää, ranskaa… osaamista palveluissa, teknologiassa. Asioissa joissa koulutusjärjestelmä antaa vastauksen n 5 – 10 vuoden aikana, ainakin vaalikautta pidempänä aikana.
Työttömyysluvuissa kannattaa muistaa, että numerot ovat osaa maatatlouden tukea. Emännät ovat työttömiä, jolla saatiin aika kiva lisätuki perhemaatalousteen.
Kiitoksia tiedosta. Aioin googlata saman asian, mutta ehdit ensin :). No, vielä nuo molempien päiden luvut ovat vielä NAIRU:n yläpuolella.
Luettelostasi puuttuu Kolari, siis Ylläksen matkailukeskittymä. Mikähän sen töttömyysprosentti on? (Nuoremmille tiedoksi: Kolari on ollut 1900-luvulla jostain ihmeellisesyä syystä yksi Suomen vasemmistolaisimmista kunnista.)
Kolari. . . .259. . . .1 826. . . .14,2
Noissa kunnissa työttömyys on alimillaan tammi-maaliskussa ja ylimmillään touko-kesäkuussa ja lokakuussa. Eli paikallistakin porukkaa kausityöllistyy.
Kaupunkiseutujen voimakas asumisen tukeminen voi aiheuttaa markkinahäiriön, joka haittaa sekä kaupunkiseutujen että maaseutualueiden kehittymistä. Vakityö ja omakotitalo alle käytetyn mersun hinnalla voisi houkutella kummasti nuoria kaupungissa koulutettuja osaajia maalle, jos vaihtoehtoina ovat kaupungin pätkätyöt ja itse kokonaan kustannettava yksiö.
Varmasti näin, mutta se melkein kyllä vaatisi useamman potentiaalisen vakityön tarjoajan, että itse uskaltaisin pääkaupunkiseudulta muuttaa. Tarkoitan tällä sitä, että jos muuttaisin jonnekin omakotitaloon, jossa on vieressä se yksi minua tarvitseva paikallinen työnantaja niin siinä ottaa todella hurjan riskin, kun aina välillä kuitenkin markkinataloudessa firmoja menee nurin. Sen takia Lärvätsalo tai Pieksämäki ovat molemmat riskialttiimpi paikkoja potentiaalisesta vakityöstä ja matalasta asumisen hinnasta huolimatta kuin vaikkapa Kuopio tai Oulu.
Helsingissä työttömyyttä 10,1 % voi pitää matalana Suomen mittakaavassa, kun ottaa huomioon, että työttömät muuttavat Helsinkiin ja Helsingissä on myös paljon nuoria. Nuorten työttömyys kun on luonnostaan paljon korkeampi maassa, jossa ammattiliitot ovat vahvoja.
Jos työsuhteista saisi sopia vapaammin ja valtio ei tuottaisi kannustinloukkuja urakalla, työttömyys laskisi koko maassa mutta enemmän nuorilla ja siksi Helsingissäkin. Se olisi sopimusyhteiskunta.
”Markkinataloudessa Lärvätsalon palkat eivät voi nousta rajatomasti”. Siksi ei-osaajien palkat laskevat osaajien palkkojen noustessa niin, että tuote menee kaupaksi. Jos osaajia ei saada sopivasti korkeammillakaan palkoilla tarpeeksi, ne nousevat yhä ja samalla ei-osaajien palkat putoavat, kunnes heistä tarpeeksi moni menee mieluummin kaupunkeihin töihin. Tarpeeksi harva jää euron tuntipalkalla Lärvätsaloon, heille kyllä löytyisi hommia markkinataloudessa.
Riskejä on tietysti aina olemassa, mutta kyllä kalliilla asunnollakin on riskinsä keskuskaupungeissa. Jostakin syystä nykyään yhteiskunta haluaa loiventaa kaupunkien riskejä, mutta ei maaseudun riskejä. Jos yhteiskunta ei puuttuisi asiaan, niin selvästi pienemmät riskit olisi asettumisessa pikkupaikkakunnalle.
Pakko olla eri mieltä, koska pelkästään meikäläisen nykyisen työpaikan kanssa samalla metropysäkillä on kävelymatkan päässä kolme saman alan firmaa kuin missä nyt työskentelen. Jos menen metrolla vähän pidemmälle, tai jään vähän aikaisemmin, kasvaa valikoima entisestään ainakin toisellekymmenelle.
Tämän takia minulla on todella huoleton olo miettiessä asunnon hankintaa, kunhan se joko on metrolinjan vieressä tai sieltä on julkisella helppo päästä metropysäkille. Tätä taustaa vasten minun työpaikan vaihtuvuuteen liittyvä riskini on pääkaupunkiseudulla jos ei nolla niin radikaalisti lähempänä sitä kuin esimerkkinä käyttämissäni elinkustannuksiltaan huomattavasti halvemmissa kaupungeissa.
Omalla kohdallani yhteiskunnan riskiä loiventava rooli on myös käytännössä nolla, koska kyse on enemmänkin potentiaalisten asiakkaiden itsenäisestä keskittymisestä sinne, missä heidän potentiaaliset asiakkaansa ovat. Jos tätä ketjua äärimmilleen menee niin voi siellä tulla joku Helsinkiin sijoitettu virastokin vastaan asiakkaiden asiakkaiden joukossa, mutta vaikutus on kuitenkin marginaalinen suhteessa muun yrityselämän keskittymisen ja sen vaikutuksen suhteen.
Sitä tuskin kukaan haluaa, että eduskunta rupeaa räiskimään Suomen kartalle Suomessa toimivien yritysten pääkonttoreita: ”Metso menee nyt Mäntsälään, Stora Enso Kemijärvelle, Kemira siirtyköön Lärvätsaloon, Nokia Ruovedelle ja Stockmann Kaarinaan.” 😉
Kaikki on suhteellista. Siellä keskuskaupungissa sinulla on 100 muuta tasavertaista hakijaa samaan työpaikkaan. Sivummalla sinun osaamisestasi kilpaillaan. No, metroa yhteiskunta ei tarjoa kuin kahdessa kunnassa.
Kyllähän työnhakijan näkökulmasta on paljon parempi tilanne se, että sinulla on useita potentiaalisia työnantajia joiden välillä sinun vaihtamisesi kustannukset ovat minimaaliset kuin se, että sinulla on isot muuttokustannukset eri työnantajien välillä? Keskuskaupunkien ulkopuolella nimenomaan ollaan heikommassa neuvotteluasemassa, koska työnantaja tietää, että sinun pitää muuttaa, jos haluat työpaikkaa vaihtaa ja kustannusneutraalissakin asunnon vaihtamisessa maksaa se varainsiirtovero.
Tämä siis unohtaen se, että alkuperäinen keskustelu ei ollut neuvotteluasemasta ollenkaan vaan siitä, että en uskalla muuttaa pois halvempien asumiskustannusten perässä, koska pienemmällä paikkakunnalla potentiaalisia työnantajia olisi sen seurauksena niin paljon vähemmän.
Et näköjään ymmärtänyt pointtiani. Pienellä paikkakunnalla ei yrityksellä ole muuta vaihtehtoa kuin pitää sinua töissä, koska se ei saa ketään muuta osaajaa tilalle. Eli sinulla on erittäin hyvä asema työnantajaan nähden. Et tarvitse kuin vähän kahvipöydässä vihjata muistakin työmahdollisuuksista, niin palkkaasi päivitetään.
Niin kauan kun tuo ainoa firma pysyy pystyssä. Sitten asemasi taas onkin aika heikko.
Vironlahti on yksi Lärvätsalo, johon on tulossa 600-800 työpaikkaa seuraavan 2 vuoden aikana, kun Zsar Outlet Village avataan. Ja jos tuo ostosparatiisi tuo isoja asiakasvirtoja alueelle, syntyy aivan varmasti muutakin pöhinää sen ympärille. Vironlahden työttömyys on 11,1% ja 162 henkilöä, saa nähdä kuinka paljon työttömyys tuosta alenee. Lähin kaupunki on Hamina, joka varmasti sekin saa oman piristysruiskeensa tästä hankkeesta. Moottoritekin valmistuu juuri sopivasti Haminasta rajalle.
Ymmärsin pointtisi, mutta olen eri mieltä siitä, että onko se mitenkään relevantti aikaisemman toteamukseni tai yleensä tilanteen kanssa. Osmo vastasikin jo, mutta paljon heikompi on asemasi siinä tilanteessa, jos firmalla menee huonosti, mikä oli alkuperäinen pointtini miksi en pääkaupunkiseudulta uskalla pois muuttaa minnekään, missä ei ole useampaa potentiaalista työnantajaa. Olen toki sitoutunut työnantajaani, mutta en niin sitoutunut, että olisin valmis seuraamaan kaatunutta firmaa myös omaan henkilökohtaiseen konkurssiin.
Lisäksi faktisesti kahvipöytävihjailuillakin on vähemmän merkitystä, jos työnantajasi tietää sinun juuri ostaneen upean omakotitalon, lastesi olevan koulussa kaupungissa ja vaimosi lopultakin löytäneen työpaikan samasta kaupungista. Tai siis aina saa vihjailla, mutta työnantaja voi aina myös katsoa bluffin ja se on helpompi katsoa, jos tietää työpaikan vaihtamisen muuttavan työntekijän ja hänen perheensä elämästä huomattavasti muutakin kuin sen, että millä pysäkillä hän jää aamuisin. Oma esimieheni taas teroitti, että minun kannattaa jutella hänen kanssaan ennen kuin teen mitään päätöksiä työmarkkinoiden vetäessä ja minä en edes ehtinyt vihjailemaan mitään, koska työpaikan vaihtamisen kynnys on niin matala.
Venäläisten hätärahastot ovat loppu, öljynhinta alamaissa ja Putinin uudelleenvalinta laukaisee taatusti levottomuuksia.
Kahden vuoden kuluttua voi aivan hyvin olla niin, että Vironlahdella on 600-800 tuhatta venäläistä pakolaista.
Markkinataloudessa ei ole pulaa mistään. Mutta rahaa pitää olla
Eli jos pohjoisen matkailu kärsii työvoimapulasta niin parantamalla työehtoja ja palkkaa tulijoita on jonoksi saakka.
Tuttavani muutti psyvästi Leville kun sai kunnon työpaikan ja palkan ja laskettelun ja golfin harrastajana edullisia hissilippuja ja pelioikeuksia
Ahneiden pitää tehdä itse työnsä
Alla lista osaajista, joista on pulaa. Pääosa työvoimapulasta on aloilla, joissa on pitkä koulutus
Teurastajaa tuskin kukaan hyväksyy kirurgiksi
Top 15 eniten pulaa työntekijöistä
1. Ylilääkärit ja erikoislääkärit
2. Yleislääkärit
3. Puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät
4. Kuulontutkijat ja puheterapeutit
5. Hammaslääkärit
6. Sosiaalityön erityisasiantuntijat
7. Suuhygienistit
8. Ylihoitajat ja osastonhoitajat
9. Erityisopettajat
10. Myyntiedustajat
11. Sairaanhoitajat ym.
12. Rakennusalan työnjohtajat
13. Tutkimus- ja markkinatutkimushaastattelijat
14. Psykologit
15. Betonirakentajat ja raudoittajat
https://www.is.fi/tyoelama/art-2000001153413.html
Nuo ovat suhteellisia, eivät absoluutgisia lukuja. Suiksi sekä yli- että alitarjonnassa korostuvat pienet ammattiryhmät. Jos laskettaisiin absoluuttisia vajeitas, siis kuinka monen työntekijän vajeita, ylilääkärfit olisivat tuskin listan kärjessä, vaan se löytisivät esimerkiksi rakennusalalta tai autoteollisuudesta, sillä uudebnkaupungin autotehtaalla yksinään vaje on suurempi kuin ylilääkäreistä.
Lehtikirjoittelun perusteella työttömillä on kuitenkin jostain syystä kova pula töistä.
Tässä lasketaan tarkasti ottaen niitä paikkoja, jotka jäävät täyttämättä
UUdenkaupungin työvoimapula ei ole todellinen sillä 1000 paikkaa haki yli 3000 ja niistä löytyi soveltuvat henkilöt
Ja työvoimapulaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin ihmisetn halukkuus esim Uudessakupungissa asuntopula .Mutta sekin ratkesi kun tehdas ja kaupunki tarjosivat asuntoja.
Singaporen asuntoratkaisu on mielenkiintoinen, sillä valtio kantaa vastuun asumisesta ja tuottaa 80 % asuntotarpeesta .
Niinpä kun asunto on kohtuuhintainen niin pienipalkkainen työkin kelpaa. Singaporessakin oli tarjolla matalapalkkatyötä keittiöön n 1500 eurolla/kk tai tarjoiluun n 1200 euroa /kk
Kun pienituloisen kuluista 50-70 % on asumiskuluja niin asuminen on avainasemassa kun pienituloista houkutellaan töihin
Samoin liikenne, eli työmatkojen kulut .Singaporessa sekin oli järjestyksessä , matkat busseilla ja metrolla oli halpaa, paljon halvempaa kuin Suomessa.
Suomessa yhteiskunta suunnitellaan 60000 euroa ansaitseville
Ymmärtää’kseni autotehdas ei ole vieläkään saanut kaikkia paikkoja täytetyksi.
Näyttää siltä, että pitää paikkansa myös absoluuttisina lukuina.Eniten vaikeasti täytettäviä paikkoja on terveydenhoidossa.En löytänyt ajantasaista lukua, ilmeisesti Tilastokeskus ei enää uskalla julkaista sitä.
Muutenkin Tilaskokeskuksen tilastointia on sensuroitu viime aikoina
Totta. Super-Lärvätsalolle on tyypillistä, että kylässä on useita menestyneitä keskisuuria yrityksiä. Aiemmin mainitsemani Sievi on hyvä esimerkki. Vastaavia kyliä löytyy sieltä täältä ympäri Suomea, erityisesti Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta.
Singaporen pinta-ala on sama kuin Hfors, Esbo ja Vanda yhteensä. Siellä kuitenkin asuu yli 5 miljoona ihmistä, joten vaikkapa julkinen liikenne on paljon helpompi tehdä kustannustehokkaasti. Paras metro mitä olen käyttänyt.
Asunnoista pääosa eli ne edulliset sijaitsee valtavien kerrostalojen lähiöissä. Siis sellaisissa keskittymissä joita Suomeen ei ikinä ainakaan nykyään haluta rakentaa. Vastaa ehkä suomalaista lähiörakentamista 60- ja 70-luvuilla mutta muutamaa kertaluokkaa massiivisempina. Niukasta maa-alasta johtuen ollut ilmeisesti ainoa vaihtoehto. En sinällään vastustaisi kokeilua Helsingissäkin. Vaikkapa kaupungin rahoittamana ja omistamana voisi kuvitella hintatason ja vuokrien pysyvän kohtuullisina.
Minusta taas tuntuu että Suomen yhteiskunta on rakennettu tulonsiirtojen varassa eläville. Työssä käyvien roolina on lisätä vauhtiaan oravanpyörässä ja maksaa veroissa muiden eläminen. Liian monen täyttä työpäivää tekevän ja tulonsiirtojen varassa elävien ero elintasossa on minimaalinen, joten miksi ponnistella. Ja nuoremmille sukupolville maksutaakka vain huononee.
Sen verran täytyy kommentoida, että suuri hakijamäärä ei vielä kerro mitään. On täysin mahdollista saada satoja hakemuksia joiden perusteella henkilö ei ole millään muotoa pätevä työhön johon hakee. Jos saivat 3000 hakemusta joiden perusteella 1000 töihin, suhde on ollut suorastaan loistava: jopa kolmannes hakijoista katsottiin työhön sopiviksi (päteviksi, kelvollisiksi, millä tavoin sitä sitten on pohdittukin).
Täysin mahdolliselta tuntuu, että jos 1000 paikkaan oli 3000 hakijaa, saatiin täytettyä 300 paikkaa ja edelleen haetaan loppuja 700:aa.
En tiedä miten Uudessakaupungissa kävi. Kunhan vaan mietin lukuja.
Kaikki kunnia menestyneille pienpaikkakunnille. Niillä on kuitenkin rajallinen määrä erikoisalojen työpaikkoja. Tuotannon työntekijöitä tarvitaan toki satoja, jolloin likviditeettiä markkinalla on, mutta ylemmällä toimihenkilöllä tilanne on eri. Esimerkiksi kolme alan firmaa voi tarkoittaa, että tuotekehityspäällikön paikka on auki kerran viidessä vuodessa – ei siis ole likvidiä työmarkkinaa. Jos työpaikka yhdessä firmassa menee alta firman kaaduttua tai sukset ristissä -tilanteen vuoksi, niin vaihtoehdot ovat vähissä.
Jos tuo yllä mainittu 3000 hakijaa / 1000 paikkaa on totta, niin vika vaikuttaa olevan autotehtaan päässä eikä työvoiman tarjonnassa. Hakijoistahan saisi rankata 2/3-osaa pois ja valitut voi kouluttaa (ellei tarkoitus ole palkata tekijöitä vain muutamaksi vuodeksi).
Ei siellä Uudessakaupungissa tietenkään ole vain yhteen nimikkeeseen väkeä haettu. Lisäksi puolet hyväksytyistä on perunut hakemuksensa.
Arvelenpa että merkittävä osa parhaista työnhakijoista (eli niistä jotka valitaan aivan ensimmäiseksi) saavat paremman työtarjouksen (tai vaikka opiskelupaikan!), ennen kuin ehtivät lähteä autotehtaalle.
Eivät kaikki hakijat ole pitkäaikaistyöttömiä, joilla ei ole mitään toivoa muista töistä. Sinne on voinut hakea paljon myös sellaisia, joilla on monta oikeasti potentiaalista hakua meneillään.
Ei ole ei. Yli 4500 työntekijää on jo ja vielä etsitään lisää. Jo oikein hienosti käy, niin alueelle tulee lisää autotuotantoa, joka taas vaatii lisää käsipareja.
Ei kai menestyvä ja iso työnantaja saa koskaan koko työvoimatarvetta täytettyä, kun ei työntekijämäärälle ole mitään kiintiöitä, vaan rekrytointeja tehdään sitä mukaa, millaisia työntekijöitä on tarjolla. Uudessakaupungissa tehtaan kasvu on mahdollistanut yhä isompien tilausmäärien toimittamisen, ja kapasiteetin kasvun myötä tehtaalta on myös tilattu yhä suurempia määriä – ja rekrytointitarvearvioita on nostettu ylöspäin moneen kertaan. Samalla kun tehtaan työntekijämäärä on kasvanut, on Uudenkaupungin ja sen lähialuiden työpaikkojen tarjonta pompannut muidenkin alojen osalta.
Työpaikkojen kasvu Uudenkaupungin alueella tosin on tyrehtynyt kai osin asuntopulaan. Jopa Uudenkaupungin naapurikunta Pyhäranta, joka on ollut vuosia muuttotappiopaikkakunta ja jossa on ollut enää noin 2000 asukasta, ajautui viime vuonna lehtitietojen mukaan siihen tilanteeseen, että kunta ei voinut enää ottaa vastaan enempää uusia asukkaita kun vuokra-asunnot loppuivat.
Blogin alussa mainitussa Lapissa on sama ongelma rekrytointien suhteen. Asuntopula on yksi keskeinen rekrytointien este. Nykyaikana suomalaisille työntekijöille ei enää matkailukeskusten ryhmämajoitus. Ulkomailta on ehkä jopa helpompi löytää työntekijöitä, joille ryhmämajoitus kelpaa. Työntekijät haluavat nykyään yksiöitä, kaksioita ja perheasuntoja. Asuntoja on Lapissa vapaana kesäaikaan, mutta matkailusesonkiaikoihin majapaikkoja tarvitsevat sekä turistit että työntekijät – yhtä aikaa. Jos uusi työntekijä haluaisi kohtuuhintaisen yksiön majapaikakseen, niin rekrytointi voi pysähtyä asuntojen puutteeseen.
Työpaikkoja luodaan osin sen perusteella, millaisista työntekijöistä on tarjontaa. Esimerkiksi Uudenkaupungin sähköakkuihin liittyvät viimeaikaiset kehityshankkeet ilmeisesti perustuvat osittain siihen, että akkuosaajia (mm. Nokian vanhoja työntekijöitä) oli vapaana, ja että näitä saatiin rekrytoitua Uuteenkaupunkiin. Toki tehtaan kiinnostukseen akkuihin lienee vaikuttanut sekin, että yksi Valmet Automotiven isoita omistajista on kiinalainen sähköakkujen valmistaja.