Tuottaako tekoäly massatyöttömyyden?

Tekoä­ly tuot­ta­nee merkit­tävän tuot­tavu­us­loikan. Työtä siis tarvi­taan nykyisen­laisen elin­ta­son eteen selvästi vähemmän.

Luulisi ole­van myön­teinen asia, että taloudelli­nen hyv­in­voin­ti on saavutet­tavis­sa vähem­mäl­lä­työn­te­ol­la. Työ on määritelmäl­lis­es­ti jotain, jota ihmi­nen ei oikeas­t­aan halu­aisi tehdä. Tämä erot­taa työn harrastuksesta.

Keskustelus­sa tekoä­ly näyt­täy­tyy kuitenkin lähin­nä uhkaku­vana. Se vie mon­elta toimeen­tu­lon. Jotkut saa­vat vapaa-aikaa liiankin kanssa ja ansio­tu­lot loppuvat

Moni ihmi­nen käy tarpeet­tomak­si ja menet­tää työn­sä Vapaa-aikaa tulee vähän liikaa ja ansio­tu­lot loppuvat.

Piilaak­son tekoä­lyjo­hta­jat suosit­ta­vat ongel­man hoita­miseen perus­tu­loa tai kansalaisil­la jaet­tavaa osu­ut­ta tekoä­ly-yhtiöi­den osakkeista tur­vaa­maan yhteiskun­nan pystyssä pysymisen, kun tekoä­ly syr­jäyt­tää mas­soit­tain ihmisiä työstä.

Kukaan ei oikeasti tiedä, miten tekoä­ly tulee ihmiskun­taa muut­ta­maan. Sitä on aiheesta ver­rat­tu sähköön. (Kir­joi­tan tätä Comossa Voltan toril­la, Comon kuu­luisim­man asukkaan Alessan­dro Voltan mukaan) Aikanaan ei osat­tu kuvitel­la, mitä kaikkea sähkö tuo tul­lessaan. Sähkö­moot­torit tiedet­ti­in ja sähkön tuot­ta­ma läm­pö, mut­ta vaikka­pa tele­vi­sion kaukosääd­in­tä ei osat­tu ottaa huomioon.

En tiedä minäkään, mut­ta ole­tan tuot­tavu­ushyö­ty­jen ole­van merkit­täviä. Tätäkin kir­joit­taes­sa käytän tekoä­lyä tieto­jen han­kkimiseen ja tark­istamiseen, mikä säästää min­ul­ta  merkit­tävästi aikaa. Käytin sitä neljä kertaa.

Onko edessä siis dystopia vai utopia? Kat­so­taan, mitä on tapah­tunut ennen.

Koneensärkijät

Aikanaan lud­di­itit yrit­tivät pelas­taa työ­paikko­jaan särkemäl­lä konei­ta. Bri­tann­ian hal­li­tus määräsi 12 000 – 14 000 soti­las­ta suo­jele­maan tehtai­ta lud­di­it­tien kapinalta.

Myöhem­min lud­di­iteille on vähän nau­reskel­tu, sil­lä nos­ti­han hei­dän vas­tus­ta­mansa teol­lis­tu­mi­nen työväen­lu­okan elin­ta­soa enem­män kuin kukaan osasi kuvitel­la. Lud­di­it­tien puo­lus­tuk­sek­si on san­ot­ta­va, että kesti kak­si sukupolvea, ennen kuin elin­ta­son nousu ylti työväen­lu­okkaan saak­ka. Oma­l­ta kannal­taan he oli­vat oikeassa.

Kat­so­taan­pa koti­maisia esimerkke­jä. Puunko­r­juu työl­listi 1950-luvul­la talvisin 200 000 – 300 000 henkeä (ja yli 10 000 hevos­ta), tosin kausilu­on­teis­es­ti. Sit­ten kek­sit­ti­in moot­torisa­ha ja myöhem­min vielä met­säkoneet. Nyt met­sure­i­ta on vähän määritelmästä riip­puen noin 9 000.

Sata vuot­ta sit­ten maanvil­je­ly työl­listi noin 70 % työvoimas­ta. Nyt noin  sen työl­listää noin 2 % ja siitäkin joukos­ta osa ei tuo­ta markki­noille mitään, nos­taa vain maataloustukea.

Min­ul­la on koke­mus­ta lato­jien arvoste­tun ammat­tikun­nan katoamis­es­ta. Kohopain­o­la­to­jan työ on vaikeaa ja vaati pitkän koulu­tuk­sen. Sit­ten tuli­vat off­set-pain­ot ja val­o­latomakoneet. Minä tein 40 vuot­ta sit­ten Vihreää lankaa Suo­mi-lehden latomakoneel­la. Sain tähän tehtävään noin 15 min­uutin opastuksen.

Teknologian kehitys on eriarvoistanut työvoimaa

Automaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio on nos­tanut tuot­tavu­ut­ta merkit­tävästi, mut­ta se on myös eri­ar­vois­tanut työvoimaa. Jos vähän oion mutkissa, ensin menivät työt kutosen oppi­lail­ta ja sit­ten seiskan oppi­lail­ta. Tämä näkyy siinä, että pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien työl­lisyysaste on selvästi alle 50 %.

Ongel­man nimi on englan­niksi low-skilled, mikä on kään­net­ty suomek­si hieno­tun­teis­es­ti mata­lasti koulutet­tu, mikä sisältää ole­tuk­sen että ongel­ma on ratkaistavis­sa, kun­han kaik­ki koulute­taan. Osit­tain ratkeisikin, mut­ta ei kaikkien kokon­aan. Vaik­ka min­ua olisi kuin­ka koulutet­tu viulis­tik­si, ei siitä olisi mitään tullut.

Kysymys on myös lah­jakku­ud­es­ta ja sen puutteesta.

Ekon­o­mistin kielel­lä tämä tarkoit­taa, että joidenkin mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on alem­pi kuin tois­t­en. Markki­na­t­aloudessa yri­tys­ten ei kan­na­ta palkata henkilöä, joka tuot­taa yri­tyk­selle vähem­män kuin mak­saa. Kun reaali­palkat — myös alim­mat — ovat nousseet 50 % vuodes­ta 1989, jol­loin työt­tömyys oli alle puo­let nykyis­es­tä, Työltä vaa­dit­ta­va rahas­sa mitat­tu minim­i­tuot­tavu­us on nous­sut myös 50 %. Samal­la työt­tömyys on nous­sut selvästi, kos­ka niin suuri osa työ voimas­ta on hin­noitel­tu ulos  työmarkkinoilta.

Minä olen esit­tänyt ratkaisuk­si pien­tä perus­tu­loa tai negati­ivista tuloveroa tuke­maan huono­tuot­toisen työvoiman työl­listämistä. Suomes­sa on kuitenkin valit­tu alati kohoa­van työt­tömyy­den tie.

Muutoksen hallinta edellyttäisi  yhteiskunnallista insinööriosaamista

Näin suuria muu­tok­sia kuin ennen on koet­tu tekoä­ly tuskin merk­it­see, mut­ta silti muu­tok­sen hallinta voi olla vaikeaa. Maat­aloud­es­ta työl­listyt­ti­in teol­lisu­u­teen ja palvelui­hin, mut­ta mihin tekoä­lyn syr­jäyt­tämät työllistyvät?

Tule­vien ammat­tien hah­mot­ta­mi­nen on vaikeaa. Oli se vaikeaa Key­ne­sillekin. Hän osasi kyl­lä ennus­taa tuot­tavu­u­den nousun, mut­ta ei osan­nut ennus­taa uusia tuot­tei­ta ja niiden tuot­tamia työ­paikko­ja,  esimerkik­si kun­tos­alio­h­jaa­jia. Niin­pä hän ennusti vuon­na 1930 että nykyaikana tehtäisi­in työtä vain 15 tun­tia viikossa.

Tekoä­ly uhkaa nyt kasin oppi­lai­ta ja monia aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­ta. Tämä on uutta.

Olen vaku­ut­tunut, että uusia töitä syn­tyy menetet­ty­jen tilalle, mut­ta se voi viedä aikaa ja syn­nyt­tää syvän kuopan työl­lisyy­teen. Lisäk­si pidän toden­näköisenä, että yksilöi­den väliset erot mar­gin­aalis­sa tuot­tavu­udessa tule­vat kas­va­maan. Hyvä yhteiskun­ta edel­lyt­tää sik­si tulo­jen tasaus­ta. Ehkäpä sitä perus­tu­loa, jota Piilaak­son tekoä­lyjo­hta­jat esittävät.

Olen vaku­ut­tunut, että markki­na­t­alous selät­tää tämänkin ongel­man aikanaan, mut­ta lud­di­it­tien kohdal­la siihen meni kak­si sukupolvea. Jos siir­tymä­vai­he on liian pitkä ja epäoikeu­den­mukainen, voi olla että kaik­ki päät­tyy väki­val­tais­es­ti, eikä sitä uut­ta hyvää tas­apain­oa ehditä saavut­taa ajois­sa. Ran­skas­sa jo huli­noidaan. tIh­miset eivät suos­tu kuin­ka eri­ar­voiseen yhteiskun­taan hyvänsä.

Yhteiskunnallinen insinööritaito

Muu­tok­sen hallintaan tarvit­taisi­in hyvää yhteiskun­nal­lista insinööri­taitoa, sel­l­aista jota oli kauan sit­ten demareil­la, mut­ta nyt ei ole kenel­läkään. Istu­va hal­li­tus on ollut siinä eri­tyisen taitamaton.

Onhan se aika avu­ton­ta, jos elämän helpot­tumi­nen osoit­tau­tuu dystopiaksi.

= = = =

En ole tässä käsitel­lyt uhkaa tekoä­lyn otta­mas­ta val­las­ta ja kään­tymis­es­tä ihmiskun­taa  vas­taan. Siitä min­ul­la ei ole mitään sanottavaa.