Suomessa pitkäaikaisen laitoshoidon maksut ovat tulosidonnaisia. Niin on kaikkialla. Suomen järjestelmä poikkeaa vain siinä ettei omaisuus vaikuta hoitomaksuihin. Tulot nostavat asiakasmaksua 85 prosentin marginaaliverolla – siis jokaisesta ansaitusta satasesta asiakasmaksu nousee 85 euroa.
Useimmilla vanhainkotien asukkailla tulot koostuvat eläkkeestä, mutta myös omaisuustulot lasketaan mukaan tuloihin.
Metsänomistajat ovat alkaneet vaatia, etteivät metsätulot kuitenkaan saisi vaikuttaa asiakasmaksuihin. Tämä on jatkumoa sille, että tulot metsistä ovat muutenkin paljon kevyemmin verotettuja kuin palkkatulot.
Niin härskejä he eivät tietenkään ole, että esittäisivät suoraan, että metsätulot jätettäisiin tyystin huomiotta, mutta siihen tässä tähdätään.
Esitys on, etteivät laskennalliset metsätulot vaikuttaisi vaan mukaan otettaisiin vain se, jos metsää on kaadettu. Laskennalliset metsätulot kuvaavat siis metsän kasvua ja sitä kautta puuston arvon nousua.
Kukaan ei tietenkään kaada metsää, jos metsänmyyntituloista menee hoitomaksuun 85 prosenttia, vaan jättää sen kaadettavaksi myöhemmin. Käytännössä esitys siis merkitsee, etteivät metsätulot vaikuta.
Tämä on sama kuin pyytäisi eläkeyhtiötä maksamaan eläkkeen sulkutilille, josta perilliset voisivat myöhemmin nostaa tilille tulleet eläkkeet.
On aivan oikein, että hoitomaksuun vaikuttaa se, kuinka paljon puusto on kasvanut ihan siitä riippumatta, myydäänkö puita vai ei.
Entä muut pääomatulot?
Onkohan tällainen keplottelu mahdollista myös muiden pääomatulojen kohdalla? Silloinkaan ei tule muodollisesti tuloja, jos sijoittaa pörssiosakkeiden sijasta osakerahastoon, joka ei tulouta osinkoja vaan sijoittaa ne uudelleen. Rahasto ei tuota omistajalleen tuloa vaan nostaa omaisuuden arvoa ihan niin kuin se kasvava metsäkin.
Jos näin on, se pitää kyllä korjata.
Jos on sitä mieltä, että tällainen keplottelu tulee sallia, ei ainakaan pidä valittaa verojen kasvusta ja julkisen talouden alijäämästä.
Ehkä se 85% on liian korkea prosentti pääomatuloista otettavaksi huomioon asiakasmaksuissa. Pitäisi tietää pitkäaikaishoidossa olevien pääomatulojen ja niiden vaikutuksen asiakasmaksuihin jakauma, että voisi miettiä järkevää mallia.
Eihän verotuksessa muutenkaan ole 85% marginaaliveroja. Lisäksi verotetaan vielä inflaatiotakin, niin aika astridlindgrenmäisistä marginaaliveroista puhutaan. Meneekö ne asiakasmaksut vielä normaalien pääomatulojen päälle?
Eläkkeessähän se toimii melko hyvin, kun eläkkeet ovat ihmisillä aika tasaisia varsinkin verot ja eläkkeensaajan asumistuki huomioiden ja eläkkeen määrää ei siinä vaiheessa paljoa pysty itse säätelemään kun ollaan laitoshoidossa. Senkin mielekkyyttä voi kyseenalaistaa, että maksut määräytyvät omien ja puolison tulojen perusteella, eikä omien tulojen perusteella, vaikka muuten ei olla perhevverotuksesss.
Kuvitellaanpa vaikka tilanne, että on pariskunta, joista toinen on keski/hyvätuloinen ja toinen sairastuu jo ennen työelämään pääsyä ja päätyy jossain vaiheessa 30-vuodeksi ”schumacheriksi”. Syntyy puolisolle aika iso taloudellinen kannustin hommata kuukaudeksi toinen asunto ja laittaa kirjat sinne ja hakea avioeroa. Sitten jos puhutaan parin kuukauden terminaalivaiheesta sitä ei välttämättä viitsi alkaa tekemään.
Puolison tulot voivat pienentää asiakasmaksuja, mutta eivät nostaa niitä. Kotiin jäävä suurempituloinen puoliso ei joudu maksamaan laitoshoitoon joutuvan puolison asiakasmaksuja, mutta laitoshoitoon joutuva suurempituloinen puoliso voi saada asiakasmaksuihin alennusta siksi, että kotiin jäävällä puolisolla on pienemmät tulot kuin hänellä. Käytän tässä nyt sanaa laitoshoito kuvaamaan myös tehostettua palveluasumista ym. palveluja, joiden asiakasmaksut määrätään samoin.
Minä muuten sain ministerinä aikaan tuon periaatteen. Tämä “upseerin vaimon” asia li minulle selkeä, mutta demarit vastustivat muutosta voimakkaasti.
Tuo nykyinen systeemi tarkoittaa myös sitä että omaisuustulojen vaikutukselta asiakasmaksuihin voi välttyä myös sillä että pitää sijoituksensa osakesäästötilillä sen lisäksi että pitää ne rahastoissa joissa osingot siirtyvät suoraan pääomaksi.
Suomihan on täynnä verotuksen porsaanreikiä ja nimenomaan varakkaimpia suosivia porsaanreikiä. Näennäisesti voidaan kyllä verottaa ja maksattaa tulojen mukaan, mutta todellisuudessa niin ei tehdäkään, koska tulot voidaan myös piilottaa.
Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi varallisuuserot kasvavat ennätysmäisesti.
Ilmeisesti porsaanreikiä ei ole kuitenkaan tarpeeksi. Oikean laidan virren mukaanhan talous kasvaa sitä nopeammin mitä enemmän raha ohjautuu sijoittajille pois kuluttajien taskusta. Köyhille ja palkkatyöläisille ei siis kannata antaa rahaa kun he “tuhlaavat” sen, kun taas varakkaille kannattaa antaa rahaa niin he sijoittavat sen tuottamaan ja näin talous kasvaa.
Tämä malli on toiminut Yhdysvalloissa niin erinomaisesti, että elinkustannukset ovat ainoa asia, jotka ovat nousseet samaa tahtia tulojen ja omaisuuden keskittymisen kanssa rikkalle. Ja tietenkin näin käy, hehän sijoittavat rahan tuottavasti, mikä nostaa elinkustannuksia koska kovemmat tuotto-odotukset. Tämä taitaa olla monien yhteiskunnan kaatumisen malli, eliitti kertoo ratkaisuksi lisäedut itselleen, joka on usein poissa muilta ja heikentää talouden dynamiikkaa. Kuplaus toimii hetken aikaa, kunnes lopulta varakkaat omistavat kaiken ja ainoa keino saada lisää on ottaa muilta tuhkatkin pesästä, kuten USA:ssa näyttää tapahtuvan.
Juuri näin, eikä suurin osa suomalaisistakaan näytä tuota kehitystä edes tajuavan. Saatika että ymmärtäisi mihin se johtaa.
Osakesäästötilin osinkoja ja arvonnousuakaan ei huomioida. Eikä sijoitusyhtiön kautta tulevia tuloja, kunhan ei nosta sieltä osinkoja. Eikä vaikka kultaharkkojen arvonnousuakaan. Eikä monia muitakaan omaisuuserien arvonnousuja.
Laskennallinen metsätulo on oikeastikin aika poikkeuksellinen käsittelytapa. Se on itse asiassa ilmeisesti ainoa poikkeus tällä hetkellä siihen, että muuten katsotaan vain rahatuloja. Laskennallinen metsätulo ei ole käytettävissä olevaa rahaa.
Ideana on, että oletetaan metsä kaadettavan joidenkin vuosikymmenten välein, ja tulo jo etukäteen lasketaan kasvun ajalta. Jos henkilö ja suku laajemminkin haluaisi suojella luontoa ja omistaa metsän kaatamatta sitä koskaan, laskennallinen metsätulo huomioidaan nykyisin silti.
Jos luontoa halutaan säästää tuoehille sukupolville, metsiä pitäisi käsitellä eri tavalla kuin nyt.
Lisään vielä, että ratkaisu asiaan ei mielestäni ole laskennallinen metsätulo, vaan se, että omaisuus palautetaan verotettavaksi asiaksi — jonka jälkeen ehkä hoitomaksujakin voi määrätä verotettavan omaisuuden määrän huomioiden.
Pääomatuloverotus ohittaa nykyään miljardöörit ja monet miljonääritkin Suomessa tehokkaasti. Nämä osaavat verosuunnitella asiat (tai siis ostaa verokonsultilta palveluita, joka tietää, miten verotuksen voi ohittaa laillisesti) niin, että tosiasiallinen veroprosentti pääomatuloista on reilusti alempi kuin pieni- ja keskituloisilla pääomatulonsaajilla.
Kannatan omaisuuden palauttamista verotettavaksi.
En kuitenkaan usko, että sillä kovin monta miljoonaa saataisiin valtion kassaan.
Kun suurituloiset osaavat kiertää pääomatuloveron, niin omaisuustuloveron välttelykin sujuu.
Syy, miksi isoja omaisuuksia olisi syytä verottaa on oikeudenmukaisuus.
Jos sijoitusasunnon omistaja joutuu laitoshoitoon ja vuokraa asuntonsa sukulaiselle tai kenelle vaan pelkän vastikkeen suuruisella vuokralla niin ei silloinkaan lasketa mitään laskennallista vuokratuottoa. Että on hyvin mahdollista, olet tainnut itse useamman kerran mainita tämän.
Olen sanonut, että asunnon vuokratulo pitäisi ottaa huomioon, vaikka asunnon jättäisi tyhjilleen. Nyt se yleensä jää tyhjilleen.
On kuitenkin niin, että asunnon vastike huomioidaan vain kuusi ensimmäistä kuukautta. Jos esimerkiksi nettoeläke on vaikka 2 000 euroa eli reippaasti yli mediaanieläkkeen, niin käyttörahaa jää hoivamaksun (85 %) jälkeen 300 euroa. Siitä on aika mahdotonta maksaa asunnon yhtiövastiketta ynnä muita maksuja. On tavallaan pakko joko myydä tai vuokrata asunto. Vasta, jos nettoeläke on yli 4 000 euroa, asunnon pitäminen ja/tai vuokraaminen ehkä onnistuu. Tosin isoa eläkettä nauttivan asunto ja sen vastike ovat isoja ja hankalaa on silloinkin. Toki kaikissa tilanteissa on mahdollista, että esimerkiksi lapset maksavat asunnon vastikkeen ynnä muut.
TjAboa, on tosiaan noin, että hoivamaksuissa oman asunnon menot huomioidaan vain ensimmäiset 6 kuukautta (ja osaomistusasunnossa 3 kuukautta). Menona huomioidaan myös sähkömenot, vakuutusmenot yms. siltä ajalta. Sen jälkeen ei huomioida mitään. Monessa tapauksessa siitä eteenpäin alkaa omistajan pankkitilin tyhjeneminen kuukausi kuukaudelta, koska hoivamaksusta jäävä suojaosa ei usein kata tyhjän asunnon menoja. Eikä asunnostakaan pääse eroon, kun se on täynnä tavaraa, jota omistaja ei välttämättä anna lupaa tyhjentää. Dementoituneelle vanhukselle voi määrätä edunvalvojan tai sellaisen kohdalla monesti asioita tehdään ilman edunvalvojaakin, jos omaisilla on yhtenevä näkemys toimista. Mutta jos vanhus on täysissä järjissä, mutta vaikkapa liikuntakyvytön, hänellä on täysi päätösvalta asuntonsa asioihin niin kauan kuin rahaa riittää.
Asuntoa on mahdoton tyhjentää? Entä, jos on asunut vuokralla? Jatkaako vuokran maksua tyhjästä asunnosta vuositolkulla?
“Asuntoa on mahdoton tyhjentää? Entä, jos on asunut vuokralla? Jatkaako vuokran maksua tyhjästä asunnosta vuositolkulla?”
Käytännössä aika monta kertaa näin on ollut, että on käytännössä mahdonta tyhjentää silloin, jos vanhuksen järki toimii, tällä on rahaa tilillään, ja tämä itse sanoo, että asunto pysyköön tavaroineen. Vaikka ei kykenisi itsenäisesti enää liikkumaan, niin itsemääräämisoikeus omaisuuteen säilyy, jos järki toimii.
Vuokra-asunnoissa lienee joskus samaa tilannetta, mutta tuskin yhtä usein kuin omistusasunnoissa. En yhtään ihmettelisi, vaikka Suomessa olisi satoja tai tuhansia vuokra-asuntojakin, joissa tavarat ovat paikoillaan ja vuokra juoksee, vaikka asukas on muuttanut pysyvästi hoidon piiriin. Vuokranantajakaan ei asiaan puutu niin kauan kuin vuokrat maksetaan. Jos on ulkopuolinen edunvalvoja, tämä kyllä puuttuu vuokramenoon, ja irtisanoo sellaisen asunnon nopeasti — mutta jos ei ole, niin ei kai missään ole kielletty pitämästä vuokravarastoa omaisuudelle. Jos vanhus on vaikka elämänsä kerännyt taidekokoelmaa tai keräillyt jotain muuta, ei hän välttämättä halua hoitoon joutuessaan kotiinsa keräämiään kokoelmiaan hävitettävänkään.
Esimerkki Itä-Suomesta: yksin asuva vanhus joutuu laitoshoitoon kuntakeskuksen rivarikaksiostaan. Vuokramarkkinoita ei ole, eikä asunnon myynti onnistu. Yhtiövastike on 400 euroa, ja se alkaa syödä vanhuksen vähäisiä säästöjä, koska vastiketta ei 6 kk jälkeen huomioida palvelumaksua vähentävänä menona. Pitäisikö myös laskennallinen vuokratulo lisätä vanhuksen ”tuloihin” palvelumaksua nostavana. Taitaa tulla pää vetävän käteen.
Tilanne metsän omistamisen kanssa on aivan symmetrinen sen kanssa, että asuntoja seisotetaan tyhjillään, koska vuokrasta määrätään 85% vero.
Mielestäni olennaista on, että kaikenlainen pääoma kohdellaan samalla tavalla. Ajatellaanpa nyt aivopääomaa, joka mahdollistaa erittäin korkean palkan ansaitsemista: pitäisikö korkealle älykkyydelle määrätä laskennallinen vero sen ansaintapotentiaalin mukaan?
Ei ole. Metsä kasvaa luonnossa ja tuottaa lisää puuta joka ainut vuosi, ilman kuluja. Lisäksi sen arvo saattaa puun hinnan mukana nousta tai laskea. Vastaavasti tyhjänä olevan asunnon arvo voi nousta tai laskea, mutta sen jatkuva hoitaminen taas kerryttää jatkuvasti kuluja, esimerkiksi hoitovastikkeen muodossa. Lisäksi vuokratuotot jäävät saamatta, jos asunto on tyhjä.
Millä perusteella metsän omistaminen ja metsätalous on jatkuvan erityissuojelun kohteena? Luultavasti tämä johtuu siitä, että metsään liittyy vastaavanlaisia epärationaalisia arvotuksia kuin silkkihansikkain käsiteltävään maatalalouteen ja koska se elollisen luonnon osana ei mene samalla kaavalla kuin muut sijoitusmuodot.
Hallituskauden alussa läpi meni valtava verohuojennus metsänomistajille, kun metsävähennyspohjan määrää nostettiin tuosta vaan 25%. Sen kanssa metsätulojen verotus alkaa olla samaa luokkaa pörssilistaamattomien osakkeiden kevyemmän verotuksen kanssa. Verde-lehti yritti selittää tätä vedätystä, mutta senkin jälkeen jäi ilmaan kysymys, miksi ja millä perusteella korotus tehdään? https://www.verdelehti.fi/2025/02/04/hallitus-aikoo-korottaa-metsavahennysta-mtk-n-pitkaaikainen-toive-toteutumassa/
Niin keitä halutaan Suomen metsien omistajiksi? Ulkomainen metsärahasto tulee ja ostaa miljoonalla metsätilan ja rahoittaa kaupan lainalla toiselta ulkomaiselta rahastolta. Lainan korko on vaikka 10% (esim Caruna maksaa tämän verran korkoa omistajilleen). Nyt rahasto voi hakata metsiä 100 000 euron edestä vuosittain ilman että veroja tarvitsee maksaa.
Yksityinen metsänomistaja kun ostaisi saman tilan miljoonalla, jos saisi lainaa esim 5% korolla puolelle kauppasummaa niin 100 000 euron hakkuista 25 000 euroa korkoihin ja ilman metsävähennystä maksaisi 75 000 euron pääomatuloista veroja noin 25 000 euroa.
Elikkä, erilaiset rahastot pystyisivät maksamaan metsistä enemmän ja ilman metsävähennystä metsätilojen omistusta siirtyisi kokonaan Suomalaisten omistuksesta Suomen verotuksen ulottumattomiin. Pitääkö Verde-lehti ja lehden lukijat tätä parempana kuin metsien omistuksen pysymisen Suomessa, vaikka sitten tätä ei voida kaikkein raskaimmalla prosentilla verottaa?
Monen muunkin asian kuin metsien omistusta on siirtynyt maan ulkopuolelle ja päinvastoin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä eikä sen takia tarvitse veroja laskea.
Kokonaisuuden kannalta ulkomainen omistaja on usein parempi vaihtoehto. Suomessa vallalla on ideologia, jonka mukaan metsien kestävä käyttö on ilmastohumppaa ja luontoarvot höpö-hommia. Niin paljon hakataan kuin pystytään, kertovat tutkimukset mitä tahansa. Vastuullisella ulkomaisella omistajalla ei todennäköisesti ole vastaavaa asenteellista vinoumaa taakkana ja se toimii maineensa säilyttääkseen asianmukaisten standardien mukaisesti, kun Suomessa asia jää korkeintaan puheiden tasolle.
Koska noiden palvelumaksujen kiertoon liittyy niin monta porsaanreikää, myös mahdollisuus antaa tuottava omaisuus pois ennakkoperintönä, niin paljon fiksumpaa on huomioida vanhustenhoidon tarvitsema rahoitustarve yksinkertaisesti vaikka perintöverotuksen avulla.
Siinähän huomioidaan maksukyky ja kaiken lisäksi se on reiluinta perinnön jättäviä ikäihmisiä kohtaan. Hehän sen perintöveron tavallaan aina maksavat, koska heiltä jäävästä omaisuudesta se on vain pois, vaikka monet perinnönsaajat kokevatkin sen toisin. Joten mikä sen parempi tapa pitää huolta vanhuksista kuin käyttää siihen heidän jättämistään perinnöistä kertyviä tuloja.
Minäkin harkitsen metsäni myymistä ulkomaalaiselle sijoitusrahastolle. Ostivat jo naapurin kiinteistön ja haluavat ostaa myös minun metsätilan. Näin aion tehdä ihan tuon metsäkiinteistöihin sovellettavan laskennallisen tulon takia.
Näin Suomen valtio saamat verot valitettavasti pienemmät, mutta minä saan hyvän hinnan kiinteistöstä. Haluaisin kyllä, että metsätilat pysyisivät suomalaisten omistuksessa.
Maksan nyt ja tulevaisuudessa, myös tajuttomana hoitolaitoksessa hyvin mielelläni 85% veroa todellisista tuloista.
“Suomen järjestelmä poikkeaa vain siinä ettei omaisuus vaikuta hoitomaksuihin.”
Ehkä omaisuuden huomioiminen olisi yksinkertaisempaa, mutta en tiedä olisiko siltikään aina oikeudenmukaista: sijoitus- tai metsäomaisuuden laskennallisissa tuloissa on se ongelma, että omaisuus voi yhtenä kauniina päivänä menettää jopa kokonaan arvonsa, vaikka siihen asti laskennallisesti arvo on noussut. Osakekurssit ym. sijoitusten arvot voivat romahtaa, juuri kerrottiin perintöasunnoista, joita ei saa myytyä kymmeneen vuoteen ja lopulta ehkä yhdellä eurolla; ja metsä voi tuhoutua vaikka metsäpalossa. Osakekurssien muutoksia tai metsäpaloa vastaan voi tietenkin suojautua erilaisilla instrumenteilla ja vakuutuksilla, mutta se ei ole pakollista eivätkä kaikki niin tee.
Mikä ongelma ruossa on?
Jos omaisuuden arvo romahtaa ei siitä tarvitse sen jälkeen maksaa asiakasmaksujakaan.
Suurin oikeudenmukaisuusongelma ihmisille perimisessä ei tunnu olevan se, että joku saa ison perinnön, kun toinen ei saa mitään, vaan että joku ensin kuvittelee saavansa merkittävän perinnön mutta ei sitten saakaan.
Jos metsäomaisuuden arvo romahtaa (myrsky kaataa, ötökät syö) niin pinta-ala perustainen maksu pysyy ennallaan vaikka metsästä olisi vain kuluja.
Samoin varsinkin pienemmillä metsätiloilla asetelma säilyy ennallaan, metsästä on tuloja vain harvennus- ja päätehakkuilta, eteläisessä Suomessa noin 20 vuoden välein, pohjoisimmassa Suomessa ehkäpä 40–50 vuoden välein. Mutta laskennallinen tulo lasketaan vuosittaiseksi tuloksi. Tietysti jos pinta-alaa on enemmän hakkuita on todennäköisesti useammin mutta eipä nuo keskimääräiset pinta-alat kovin suuria ole.
Antti,
Mikä tuossa on se varsinainen ongelma? Kaiken tuottamattoman, mutta kuluna aiheuttavan omaisuuden voi myydä pois, jos ei rahat riitä.
Vai onko ongelmana, että perilliset luulevat saavansa perintöä, mutta eivät saakaan, kun isä elää liian pitkään?
Miksi tämä on epäreilumpaa kuin syntyminen valmiiksi köyhään perheeseen?
Vaikka metsien arvo romahtaisi niin maksut menee edelleen pinta-alan mukaan mikä ei muutu miksikään vaikka myrsky veisi puut. Ja tasapuolisuus. Jos omistaa metsät osakeyhtiön kautta niin asiakasmaksuja ei mene. Tai laittaa rahat kultaharkkoihin, sopiviin rahastoihin jne yms niin asiakasmaksuja ei mene. Miksi eri omaisuuseriä pitää kohdella eri tavoin?
Kyllä vaikka metsätila palossa täysin tuhoutuu, niin verottaja ei sitä automaattisesti ota huomioon. Laskennallinen tulo määrätään pinta-alan ja paikkakunnan mukaan. Automaattisesti ei oteta huomioon, jos metsä on taimikkoa mistä ainoastaan menoja kymmeniä vuosia.
Minulla aika vaatimaton metsäkiinteistö ja esim viimeiset yli kymmenen vuotta metsätilan omistamisesta on ollut tappiota n 3000 euroa joka vuosi. Kun en ole vielä hoitolaitoksessa, niin pystyn tuon tappion kanssa elämään pienelläkin eläketulollani. Minulle metsä on arvokkain hiilinieluna ja luontokohteena.
Jos väittää, että metsästä ei ole kuluja kuten omistusasunnossa esim yhtiövastike, niin ei kyllä metsän omistamisesta mitään tiedä. Minulla esim suuri tiekunnan pakollinen kulu, samoin arvokas metsävakuutusmaksut ym. Myös pitkä satojen kilometrien matka ja yöpyminen paikkakunnalla on iso kuluerä. Ei kannata olla kateellinen minulle suurista tuloista.
Jos minä huomenna äkillisesti joudun hoitolaitokseen, niin minun omistamani metsän arvo ainakin tulee laskemaan. Jos olen tajuttomana, niin kukaan ei tule hoitamaan taimikoita, tarkastamaan myrsky- ja hyönteistuhoja jne. Ja kun en itse pysty verottajalle ilmoittamaan esim että metsässä vain taimikkoa ja ei yhtään tuloja, niin sitä ei oteta huomioon laskennallisissa tuloissa, mennään vain taulukoiden mukaan.
Itse olen kymmeniä vuosia hoitanut metsääni valtakirjalla, siis maksanut palkkaa ihan kaiken työn teosta, siis olen työllistänyt henkilöitä. Ja voin sanoa, että kaikkien kulujen jälkeen minulle vielä terveenäkin on tulos ollut juuri ja juuri plussalla. Siltikin olen halunnut omistaa metsäni ja hoitaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla isoista kuluista huolimatta.
Jos olisin omistanut metsätilani arvoisen arvo-asunnon Helsingin keskustassa ja vuokrannut sitä, niin olisinkin nykyään hyvin varakas.
Minulle on ollut tärkeintä pitää Suomen hiilinielut kunnossa ja olenkin hoitanut metsän erinomaisesti, mutta siihen on tarvittu valtavasti rahaa. Siis tuntuu pahalta, kun joku kirjoittaa, että metsä vain kasvaa ja ei aiheuta yhtään menoja.
Olen aina ihan mielelläni maksanut veroja, ja minusta ihan ok, että todellisista tuloista käytetään 85 % hoitomaksuihin.
Mutta eri pääomaluokkia täytyy kohdella tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti. Jos henkilö esim omistaa parin miljoonan euron asunnon Helsingin keskustassa, niin vaikka asunnon arvo nousisi vaikka kuinka paljon, niin ei sille arvonnousulle lasketa tuloa.
Ja tosiaan asunnon voi edullisesti vuokrata, niin ei ole edes kuluja. Se miksi asuntoja, ainakin pieniä, on paljon Helsingissäkin tyhjinä, kun omistaja hoitolaitoksessa johtuu siitä, että asunnon vuokrauksesta ja vuokranantajana toimimisesta on työtä ja moni ei jaksa sitä. Vuokratulosta jäävä 15% on monen mielestä niin pieni summa, että se ei korvaa heidän käyttämää arvokasta aikaa.
Itse harkitsen metsätilani myymistä, kun vielä olen terve. Ostan rahoilla arvo-asunnon Helsingin keskustassa ja laitan sen vuokralle tai vaihtoehtoisesti laitan rahat rahastoihin.
Jos nyt huomenna joudun hoitolaitokseen, ja koska metsästäni ei ole todellisia tuloja, mutta joka vuosi pakollisia kuluja ja siihen päälle laskennallinen tulo, niin viranomaisten on varmaan pakko myydä vaatimaton asuntoni, niin että saavat tuon tulon. Ja samalla hoitamatta jäävän metsän arvo laskee ja hiilinielut pilataan.
Ja haluan vielä korostaa, että minulla EI ole sukulaisia ketkä odottavat perintöä. Ihan vain haluan, että kaikelle pääomalle määrätään laskennallinen tulo, sillä se on oikeudenmukaista.
Opri: “Ostan rahoilla arvo-asunnon Helsingin keskustassa ja laitan sen vuokralle tai vaihtoehtoisesti laitan rahat rahastoihin. ”
Ei taida olla kovin vaatimaton metsäkiinteistö jos sen hinnalla saisi arvoasunnon Helsingin keskustassa. Miljoonan verran sellaiset maksavat.
Pitäisi olla jokin raja hehtaareissa milloin aletaan periä hoitomaksua metsänomistuksesta. En tiedä onko sellainen jo, mutta miljoonametsistä ymmärrän ihan hyvin että peritään.
Sinänsä ihan kiitettävää että olet hoitanut metsiä. Kaikki eivät ole niin tarkkoja sen suhteen, vaan vain raha ratkaisee.
Kaikkein yksinkertaisinta tietenkin on, että pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuvan omaisuus myydään pois — mutta jos siitä ei tule myyntivoittoa, sehän ei ole tuloa — ja kuka valvoo, ettei kauppoja tehdä alihintaan?
Kaunis idea. Käytäntöpuoli taas on liki mahdoton. Jos vanhus siirtyy laitoshoitoon, omaisuus aiemmassa asunnossa on yhä hänen. Vuokraaminen muulle edellyttäisi tavaroiden läpikäyntiä. Tai siis ison osan niistä myymistä tai heittämistä kierrätykseen tai jätelavalle. Vanhus ei itse yleensä siihen enää kykene. Jos on läheinen, joka joko voi tehdä tavaran katsimisen, tai asua tavaroiden keskellä, asunnon jälleenkäyttö onnistuu. Muussa tapauksessa pitää tehdä asunnon tyhjennys. Perustuslakia tulkitaan omaisuuden suojaa korostaen, eikä ilman virallisen edunvalvojan määräämistä muut määrätä toisen asuntoa tyhjentämään. Vuokra-asunnon kohdalla sen voi tehdä, kun on pakko tyhjentää tyhjäksi vuokrasopimuksen päättyessä, mutta omistusasuntojen osalta moni asunto jää palveluasuntoon muutettaessa täyteen tavaraa ilman että kellään muulla kuin palvelutaloon muuttaneella omistajalla on oikeutta asuntoa tyhjentää.
Aiemman asukkaan tavaroiden säilymisvaatimuksen kera asunnosta taas ei voi kuluja enempää edes markkinassa saada vuokraa, eikä monesti edes sen vertaa. Ammattityönä teetetty asunnon tyhjennyskin siivouksineen maksaa monesti tuhansia euroja.
Jos vanhuksella ei ole edunvalvojaa, eikä hän itse kykene toimimaan, miten ihmeessä sen asunnon vastikkeet yms maksut edes maksetaan ja muut juoksevat asiat hoidetaan?
Pakkohan tuollaisella ihmisellä on olla edunvalvoja. Ainakin omilla sukulaisillani, jotka ovat hoitokodissa, eivätkä kykene hoitamaan asioitaan taikka asuntoaan, on edunvalvoja.
Ei ole kovin vaikea jakaa käyttöoikeuksia toisen pankkitilille tämän omien laskujen maksuun. Ei siihen tarvita edunvalvojan määräämistä, vaan se on tilinhaltijan itsemääräämisoikeuden piirissä tehtävissä. Sen kuin pyytää vaan pankilta, että antaa käyttöoikeuden määrättyyn tiliin myös jollekin muulle, niin sen jälkeen tämä pääsee omilla pankkitunnuksillaan näkemään myös sen tilin ja maksamaan laskujakin siltä.
Tiedän ison määrän vanhuksia, joilla ei ole käräjäoikeudessa määrättyä edunvalvojaa tai digi- ja väestöviraston vahvistamaa edunvalvontavaltuutettua , vaan sukulaiset tai muut läheiset hoitavat asioita niin, että yhdelle tai useammalle on myönnetty oikeudet toisen pankkitiliin. Niin kauan kuin järki ja muisti vanhuksella toimii, ei edunvalvontaan voi yleensä edes pakottaa. Osa 100-vuotiaistakin on vielä oikeustoimikelpoisia.
T
” Niin kauan kuin järki ja muisti vanhuksella toimii, ei edunvalvontaan voi yleensä edes pakottaa.”
Miksi järjissään olevalla vanhuksella jäisi kaikki asiat hoitamatta ja asunto hunningolle ja tyhjentämättä? Jos järki pelaa, nii. Mikä oli se varsinainen ongelma? Sekö, että kaiken pitäisi hoitua ilmatteeksi?
Ei asuntojen tyhjentämisestä tarvitse maksaa mitään, siitä kun saa rahaa kun myy firmalle, joka realisoi kuolinpesiä.
Onhan näitä tapauksia joissa ihminen on kuollut ja maatunut kotiinsa, mutta eläke on tullut tilille ja vuokra on maksettu sieltä ajallaan.
Miksi ulkopuolinen saa tyhjentää vuokra-asunnon, muttei omistusasuntoa? Onko omaisuuden suojalla eroja riippuen ‘tavarasta’ kuten sohva vs asunto? Ymmärrän niin, että vuokra-asunto voidaan tyhjentää häädön kautta, johon tarvitaan oikeuden päätös. Jos taasen omistusasunnon omistaja ei hoivamaksujen takia pysty maksamaan vastiketta ja muita maksuja, niin käsittääkseni taloyhtiö voi ottaa asunnon hallintaansa ja vuokrata sen. Vuokratuotosta valuisi sitten 85 % hoivamaksuihin.
Kiitos, hyvä kirjoitus. Ja hyvä että otit mukaan myös muut pääomatulot.
Syvästi dementoituneiden hoidon rahoittaminen heidän omaisuudellaan on siitä mielenkiintoinen asia, että iso osa ihmisistä mieluummin maksaisi siitä, että heidän ei tarvitsisi enää elää puhe- ja liikuntakyvyttömänä, ympäristöä ja ihmisiä tunnistamattomana “elävänä kuolleena”.
Ainakin omalta kohdalta ajatellen tuntuisi todella ikävältä, että rahani menisivät hoitoon, jota en halua, sen sijaan, että ne perityisivät läheisilleni, jotka rahoja tarvitsisivat. Kuitenkin strategisesti ajoitetun itsemurhan toteuttaminen on vaikeaa, joten tuskinpa tätä kohtaloa voin välttää.
Ymmärrän tavoitellun logiikan, mutta tässä törmätään samaan problematiikkaan kuin YEL-keskustelussa. Jos henkilö omistaa listaamattoman yhtiön osakkeita, niin miten tälle omaisuudelle määritellään asiakasmaksujen määrittelyä varten laskennallinen tuotto? Ja mitä tehdään, jos henkilöllä ei ole käteisvaroja kattamaan laskennallisten tuottojen vaikutusta hoitolaskuihin?
Tai jos lähtökohtana on, että asunnosta tulee huomioida laskennallinen vuokratulo, niin pitäisikö samaa periaatetta soveltaa myös esim. vapaa-ajan asuntoon?
Juuri näin, miten tuo teoreettinen metsätulo lasketaan ja varsinkin laskutetaan ? Jos metsä on vaikka 25v. päästä hakkuukelpoinen niin kai tuota teoreettista tuottoa pitää joten diskontata ?
AI-yhteenveto: “Metsän arvon määritys laserkeilauksella (ilma- ja laserkeilausaineistot) tuottaa tarkan, ajantasaisen puustotiedon”.
Tämä tehdään koko maan kattavasti muutaman vuoden välein ja kasvu keilausten välillä voidaan arvioida tarkasti. Sitten puulajien määrät kerrotaan senhetkisillä yksikköhinnoilla ja siinä se riittävän tarkka arvio on, lähes automaattisesti.
Puu ei ole listaamaton osake vaan se on siellä metsässä ihan oikeasti.
Kyllä listaamaton osakekin liittyy ihan oikeasti usein kannattavaan liiketoimintaan, jolle voidaan määrittää arvo.
Toisaalta metsässä kasvavan puun arvolla ei ole paljoa merkitystä ennen kuin joku on siitä maksanut. Myrsky, metsäpalo, tuholaiset jne. voivat muuttaa paljonkin metsän arvoa ennen kuin omistaja pääsee arvoon oikeasti käsiksi.
Minusta tässä iso kysymys on, että huomioidaanko hoitomaksujen määräytymisessä vain tulot (merkityksessä aito kassavirta) vai myös omaisuus (merkityksessä omaisuuden laskennallinen tuotto).
Tällaisia keilauksia tehdään ja metsän arvoja lasketaan niiden perustella, mutta hoivamaksuun vaikuttava ‘metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto’ ei ole tila- vaan kuntakohtainen ja se katsotaan verohallinnon taulukosta. Jos esimerkiksi omistaa 40 hehtaaria metsää Raaseporissa, laskennallista tuottoa on 4400 euroa, mutta naapurikunta Lohjassa 7200 euroa. Metsät voivat olla rajanaapureita, Raaseporin metsässä paljon hakkuukelpoista metsää, Lohjassa avohakkuuaukiota, joista ei mitään tulomahdollisuuksia 20 vuoteen. Eli ei tuo nykysysteemi kovin hyvä ole.
Tässä taas nähdään AI:n jakaman tiedon laatu.
Ilmasta tehtävä laserkeilaus ei todellakaan erota puuston tilavuutta tarkasti ja se tehdään muutenkin n. 9 vuoden välein. Arvio voi siis olla vuosia vanhaa. Metsäkeskuksen sivuilla lukee, että tilavuusarvioihin liittyy n. 30 % virhe. Ilmasta tehtävä laserkeilaus arvioi kyllä valtapuuston pituuden melko tarkasti (n. 10 % virhe).
Maastossa tehtävä laserkeilaus onkin sitten tarkempi, mutta sen käy tekemässä ihminen, jolloin se maksaa saman verran kuin ammattilaisen tekemän arvio.
Nyt kun asiaa miettii, niin metsä on omaisuusluokista vaativimmin kohdeltu (tässä kontekstissa) juuri tämän laskennallisen tuoton takia. Se kasvu ei ole välittömästi realisoivissa rahaksi, kuten osakkeet ja rahastot, joita tämä ei koske. Lisäksi, jos diskontataan tulevia tuottoja niin ne eivät ole varmoja vaan niihin sisältyy riski kuten muihinkin sijoituksiin.
Metsä puineen voidaan myydä milloin tahansa ja ostajia riittää. Metsän arvo määrittyy pitkälti senhetkisen puuston määrän mukaan, lisäksi maapohjalla ja taimikoilla on jonkin verran arvoa. Pohjana on laserkeilauksella saatu arvio ja sitä tarkennetaan maastossa tehtävillä mittauksilla. Talousmetsä jaetaan keskimäärin hehtaarin kokoisiin kuvioihin, joilla puusto on tyyppillisesti samassa kehitysvaiheessa, joten jokaista aaria ei tosiaankaan tarvitse erikseen mitata.
Niin, YEL- ja maanviljelijä-eläkeläiset ovat oma lukunsa tässä tarinassa. Valtiohan maksaa ison osan näiden ryhmien eläkkeistä, kai reilun miljardin verran vuosittain. Ex-maanviljelijä tai ‑yrittäjä hoivakodissa saa valtaosan eläkkeestään valtiolta, maksaa siitä 85 % hoivakodille, joka saa lisärahaa hoivakuluihin hyvinvointialueelta, joka saa sen valtiolta. No, osa tuosta rahasta kiertää mm. palkkojen kautta kulutukseen ja myös valtiolle.
Tarvitsisimme innovatiivisemman mallin. Pitkäaikaislaitoshoidon kustannus on 4,5–6k tyypillisesti ja hoitoaika tyypillisesti 1–3v.
Jokaista pitäisi velvoittaa säästämään riittävä summa sulkutilille jo työuran aikana. Systeemi voisi olla sama kuin ulosotossa olevilla
Voitaisiin myös ehkä velvoittaa jokaista kansalaista ottamaan kotiinsa määtäajaksi esimerkiksi dementikko tai vaikeavammainen. Tästä velvollisuudesta voisi sitten saada lyhennystä rahalla tai osittain suorittamalla varushemkilöpalveluksella tai synnyttämällä riittävä määrä lapsia.
36 kk kertaa 5000€/kk = 180 000€, joka on sattumalta 10 kertaa mediaanikotitalouden säästöjen verran.
Miksi omaisuuden huomioon ottamisesta puhutaan aina pelkästään vanhustenhoidon yhteydessä? Eikö olisi reilua ja loogista soveltaa samaa ajatusta kaikkiin yhteiskunnan palveluihin, vaikka sairaanhoitoon? Jos tarvitset kallista syöpähoitoa, niin otetaan sitten siinäkin omaisuus huomioon. Ei muuta kuin kesämökki myyntiin, tai hoito jää saamatta.
Kyllähän sen pitäisi olla ihan selvää, miksi järjestelmä on rakennettu tätä kautta. Ne keillä on paljon omaisuutta ovat onnistuneet lobbaamaan järjestelmän tällaiseksi, toki sekin auttaa, että kansanedustajilla on todennäköisesti enemmän omaisuutta kuin keskimääräisellä palkansaajalla.
Voisihan näihin silti laittaa jonkin omavastuun, mutta kuitenkin rakentaa järjestelmän niin, että jos kalliimpia hoitoja saa niin sitten pitää osallistua itse kustannuksiin jos on tähän kykenevä tulojen ja omaisuuden kautta.
Oman näkemyksen mukaan kylläkin Suomessa käytetään aivan liikaa resursseja kalliisiin ja tehottomiin erikoissairaanhoidon palveluihin, kun ennaltaehkäisyllä saisi paljon suuremmat säästöt ja suuremman tehokkuuden hoidolle. Tässä on tosin sellainen ongelma, ettei ennaltaehkäisyyn tarvita juurikaan tai läheskään niin paljon lääkäreitä kuin erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin. Kyllähän se on selvä, millaisen järjestelmän lääkärit rakentavat jos pitää oma etu maksimoida ja Suomessa lääkäreillä on huomattava päätösvalta terveydenhuollossa.
Esimerkiksi jos jollain sepelvaltimotauti tai muu elintasosairaus etenee pitkälle niin sitä ei enää millään elintapamuutoksilla korjata vaan tarvitaan erikoissairaanhoidon palveluita ja lääkärit vaikuttavat kyllä olevan hyvinkin valmiita antamaan lääkkeitä. Juuri puhuin yhden tutun kanssa (ylipainoinen ja muita liittyviä terveysongelmia) ja hän kertoi, ettei yksikään lääkäri ole ottanut edes puheeksi elintapamuutoksia eikä hänelle ole annettu elintapaohjausta ja vastaavia toimia, sen sijaan käydään lisätutkimuksissa ja määrätään lääkkeitä. Suomessa näyttää terveydenhoidossa tapahtuvan samanlainen lääkkeiden kautta tapahtuva hoito mitä USA:ssa. Oikeastaan ravitsemusterapeutteja ja fysioterapeutteja tunnutaan säännösteltävän terveydenhoidossa vieläkin tarkemmin kuin lääkäreitä, sillä näille yleensä pääsee vain lääkärin lähetteellä. Mutta kuten kirjoitin yllä, tietenkin lääkärit rakentavat järjestelmän juuri tällä tavalla kun pääsevät sitä itse ohjaamaan.
Valtio rankaisee ennaltaehkäisystä raskaasti. Jos ennaltaehkäisy onnistuu, sairastavuuskerroin laskee ja alue menettää valtio rahaa. Hyvinvontialueen kannattaisi jakaa tupakkaa asukkaillleen.
“Juuri puhuin yhden tutun kanssa ja hän kertoi, ettei yksikään lääkäri ole ottanut edes puheeksi elintapamuutoksia”
××××
Yhden tutun perusteella ei pidä tehdä yleistyksiä. Kyllä noiden elintapasairauksien suurin syy on itse potilaassa, ei lääkäreissä. Käytännössä lähes jokainen tietää, että ylipaino, liikkumattomuus, ruokailutavat ovat niiden perussyy. On vaan kivampi ottaa pillereitä, kuin katsoa peiliin ja ottaa itseään niskasta kiinni. Ja ainakin minulle lääkäri ehdotti painonpudotusta lähes 10 vuotta sitten, syynä verenpaine (lääkitys oli jo), kolesteroliarvot ja sokeriarvot. Otin opikseni ja muutin elintapojani. Kolesteroli ja verensokeri korjaantuivat.
Suomalaisen laitoshoidon maksut eroavat (lähde chatgpt) Suomesta siten, että asiakkaalle jää maksettavaksi vain pieni osuus omavastuuta. Siellä maksut katetaan pääosin verovaroin. Laitoshoidon yläraja Ruotsissa on ilmeisesti 240e/kk. Mutta sitten päälle tulee oman huoneen vuokra ja erilliset ruokamaksut.
Ruotsissa ihmisten omat maksuosuudet näyttäisivät olevan huomattavasti pienempiä kuin Suomessa laitoshoitoon päätyvillä. Mutta siellä ei olekaan eletty samalla tavalla yli varojen kuin Suomessa.
Parisenkymmentä vuotta sitten tällaista ongelmaa ei olisi tullut lainkaan. Silloin näet metsästä maksettiin veroa joka vuosi pinta-alan perusteella ja hakkuutuloista ei veroa maksettu lainkaan. Ymmärrän tuolta pohjalta metsänomistajien kantaa, ensin maksetaan ‘pinta-alaveroa’ (laskennallinen tulo) ja sitten, kun perilliset myyvät puita, maksetaan veroa toisen kerran. Selvää on tietysti, että hoivakodissa olevan metsää ei myydä, kun tuloista räpsähtäisi 85 % ‘vero”. Ja toisaalta on väärin Osmon kuvaama keplottelukin.
Katselin minkä suuruinen on tuo metsän tuottoarvio. Esim. Satakunnassa metsän tuotto on verottajan mukaan haarukassa 90 — 160 e/ha kunnasta riippuen. Kaiketi noin 2 % metsän arvosta? Jos omistaa 10 ha metsää, niin siitä lasketaan saatavan tuloa siis 900 — 1 600 euroa vuodessa, jolloin hoitomaksu on kuukaudessa noin 60 — 110 euroa suurempi kuin metsättömällä. Sadasta hehtaarista maksulisä onkin sitten melkoinen ja pakottanee myymään metsää (puita)? Mitä, jos yhtenä vuotena tulee vaikka 100 000 euron hakkuutulot, sitten ei vuosikausiin mitään. Saako vapautuksen tuosta tuottoarviosta vain yhtenä vuonna?
Minusta joudutaan kaltevalle pohjalle, jos ruvetaan ottamaan huomioon laskennallisia tuottoja, joista ei tosiasiallisesti tule tulovirtaa. Tulee monenlaisia ongelmia. Laskettaisiinko sijoitusten arvonmuutos kenties vuosittain jälkikäteen. Entä jos oikeustoimikelpoinen asiakas ei suostu myymään omaisuuttaan näiden laskennallisten lisäysten maksamiseksi. Silloin maksut menisivät ulosottoon. Jne. Kyllä on ihan riittävää, että maksu peritään todellisesta tulovirrasta.
85% on niin korkea prosentti, että käytännössä kaikki, joilla mitään isompia pääomatulon lähteitä on, järjestelee ne jotenkin niin ettei tuota tarvitse maksaa. Vaikka sitten lahjoittamalla seuraavalle sukupolvelle jos ei muuten.
Onko tehty arviota siitä, kuinka paljon tuolla 85% säännöllä oikeasti saadaan perittyä rahoja? Arvaisin, että tässä ollaan jo menty Lafferin käyrän maksimin ohi reippaasti.
Kirjoitus tuntuu täysin ohittavan sen, että metsänomistaja ei voi kaataa metsää koska vain huvittaa tai tarvitsee rahaa. Laskennallisen metsätulon ongelma on se, että sitä lasketaan tuloksi silloinkin, kun metsästä tulee seuraavan kerran tuloa joskus 20 vuoden päästä. Jos vanhuksella on pieni eläke, niin jo alle 20 hehtaarin metsäomistus Etelä-Suomessa voi tarkoittaa sitä, että käyttörahaa asiakasmaksujen jälkeen ei jää lainkaan. (Olen nyt olettanut, että kun normaalisti pitää jäädä vähintään 150 euroa kuukaudessa käyttörahaa asiakasmaksujen jälkeen, niin tässä ei oteta huomioon sitä, että laskennallinen metsätulo ei ole oikeasti käytössä olevaa rahaa. En ole tarkistanut asiaa.)
En itse omista metsää eikä myöskään kukaan sellainen, jonka mahdollisesti tulevaisuudessa perin.
Metsästä saa rahat ulos myös myymällä, ei ole pakko hakata.
Jos henkilöllä on sijoistusasuntona kaksio Hämeentiellä, jonka arvo nousee, miksi tätä arvonnousua ei tulisi huomioida hoivamaksuissa kuten nyt tehdään metsäomaisuuden osalta?
Lisäksi nykyinen tilanne kannustaa metsänomistajaa myymään puuta kattakseen laskennallisesta metsätulosta kasvaneet hoivamaksut. Olisi ilmasto- ja luontotavoitteiden sekä omaisuuden yhdenvertaisen kohtelunkin näkökulmastakin parempi luopua laskennallisen metsätulon vaikutuksesta hoivamaksuihin. Tai vastaavasti hoivamaksuissa tulisi huomioida kaikkien muiden omaisuuserien arvonnousu.
Ei edes helsinkiläisen kaksion arvo välttämättä nouse ellei siihen tehdä tuntuvia remontteja.
Olen ihan samalla kannalla. Kirjoitinkin jo aikaisemmin samansuuntaisen liiankin pitkän viestin.
Sitten pitää antaa metsät pois ennakkoperintönä perillisille
Täytyy muistaa että pienten kuntien ja muuttotappioalueiden asukkaiden suurimmat tulot ovat metsäelinkeinoista saatavat tulot, ja vanhuksia on koko maassa niissä kunnissa suhteessa eniten. Ilman metsiä omistavilta vanhuksilta kerättäviä hoitomaksuja olisi metsävoittoisten sote-alueiden talous vielä alijäämäisempiä kuin nyt.
Ja jokainen voi antaa metsänsä ennakkoperintönä jälkipolville ennen kuolemaansa jos tuntuu siltä että hoitomaksut ovat ryöväystä.
Soininvaara:
“Tämä on sama kuin pyytäisi eläkeyhtiötä maksamaan eläkkeen sulkutilille, josta perilliset voisivat myöhemmin nostaa tilille tulleet eläkkeet.”
Analogia ei mielestäni ole kovin hyvä. Varsinkin palkkatuloista kuluu Suomessa verrattain suuri osa erilaisiin välillisiin ja välittömiin veroihin sekä veroluonteisiin sosiaalivakuutusmaksuihin. Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli perustuu siihen, että verojen ja veroluonteisten maksujen vastineeksi saa itselleen ja perheenjäsenilleen erilaisia palveluita ja etuuksia, ja hyvinvointivaltio myös tarjoaa turvaa erilaisia riskejä vastaan. Tämän kanssa ei sovi yhteen se, että perheen käytössä oleva asunto tai suvun ainoaa merkittävää varallisuutta edustava maatila menee pakkomyyntiin vanhainkodin maksujen kattamiseksi.
Suomessa on jo nyt progressiivinen tulovero palkkatuloille ja pääomatuloille. Pitäisikö näiden lisäksi olla myös varallisuusvero, on oma kysymyksensä. Jos erilaisiin palvelumaksuihin rakennetaan pistemäisiä tulojen perusteella progressiivisia tai varallisuudesta riippuvia maksuja, on tuloksena helposti moninkertainen progressio ja erilaisia vaikeasti ennakoitavia tuloloukkuja. Jos sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista tehdään entistä enemmän tulo- ja varallisuussidonnaisia ja sosiaaliturvasta entistä enemmän viimesijaiseen turvaan perustuvaa, saattaa tuloksena olla kannusteita muuhun kuin yleisesti vastuullisena ja pitkäjänteisenä pidettyyn taloudenpitoon.
Itse poistaisin metsätalousmaan erillisvapautuksen kiinteistöverosta. Etuja olisi paljon: kiinteistövero ylipäänsä on parhaasta päästä verotuksen muotoja, ja kunnille tilitettynä se korvaisi suoraan työn verotusta kun kunnallisveron korotuspaine laskisi. Metsän kiinteistövero myös jakautuisi enimmäkseen metsäisille muuttotappioalueille, jossa kunnallisvero alkaa olla jo valmiiksi hävyttömän korkea; tulonsiirto kaupungeista maaseudulle tapahtuisi näin ennen kaikkea kaupungeissa asuvien metsänomistajien kautta, ei valtionverotuksen kautta.
Bonuksena metsätalousmaan kiinteistövero mahdollistaisi hiilinielusta maksamisen, kun verotusarvon voisi säätää nollaan tai sen lähelle jos metsästä tekee suojelualueen, tai sitoutuu jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon.
“Bonuksena metsätalousmaan kiinteistövero mahdollistaisi hiilinielusta maksamisen, kun verotusarvon voisi säätää nollaan tai sen lähelle jos metsästä tekee suojelualueen, tai sitoutuu jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon.”
Olisi kyllä aikamoinen bonus hiilensidonnasta jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa. Meinaan, ainakin eteläisessä Suomessa vähänkin rehevämmät metsät tuppaavat muuttua kuusimetsiksi kun suuremmat koivut ja männyt kaadetaan päältä pois. Aluskasvustossa valtapuuksi tulee varjostusta sietävä kuusi, ainoa vaan että tuollainen siemensyntyinen, hakkuissa kolhittu aluskasvukuusikko lahoaa sisältä samaa vauhtia kuin kasvaa lisää kokoa eli hiiltä ei sitoudu yhtään mihinkään.
Olen samaa mieltä siitä, että metsätalousmaan voisi tuoda kiinteistöverotuksen piiriin.
Neljä hajapointtia:
1) Kukaan ei varmaan kuvitellut että eliniänodotteen nousemisella luotaisiin lähinnä vain ongelmia.
2) Jos metsäomistajaa voidaan verottaa (vero se julkisen sektorin asiakasmaksukin on) laskennallisesta tulosta, niin tottakai asunnon omistavaa hoidettavaa pitää verottaa laskennallisesta asuntotulosta, jota muodostuu vastikkeen ja vastaavan asunnon markkinavuokran erotuksesta. Ihme ettei kukaan ole vielä tätä maininnut 😉
3) Aika monessa edunvalvontavaltakirjapohjassa kielletään erikseen edunvalvottavan asunnon myyminen. Ilmeisesti niitäkin löytyy jotka pistävät kämpän markkinoille siinä vaiheessa kun vanhus on ensimmäisen yön sairaalassa.
4) Kannattaa elää vaarallisesti, sitä vaarallisemmin mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän varallisuutta on. Heitto siitä, että vanhat ihmiset ovat varovaisia siksi että heidän arvokkuutensa ei salli uhkapeliä niin pienillä panoksilla kuin jäljelläolevat vuoden ovat, ei pidä enää paikkaansa. Tapaturmaisen kuoleman tai akuutin sairauden rahallinen odotusarvo on paljon suurempi kuin vuosikausien sänkyyn mätänemisen.
Pitäisikö ennemminkin ulosottomiehen arvioida jokaisen omaisuuden arvo. Sitten sitä pitäisi verrata riskittömään korkoon ja laskea siitä sitten se 85% tai joki pienempi prosentti vähentäen ehkä vielä maksetut lähde- ja pääomatuloverot. Nythän omaisuutta kohdellaan kovin eri tavoin. Yleensä sitä korkeampaa tuottoa vastaan joutuu riskiäkin sietämään enemmän. Vuokralainen voi jättää vuokrat maksamatta, laittaa asunnon palasiksi ja parhaassakin tapauksessa asunto kuluu ja vuokraamisesta aiheutuu vaivaa jollekin. Asunnon omistava vanhusväestö asuu yliedustetusti muuttotappioalueilla ja usein asuntokin on omistettu pitkään jolloin niissä saattaa olla korjausvelkaa. Voi myös olla, että alue on sellainen että asunnon korjaaminen ei ole mitenkään järkevää.
Vai pitäisikö vain ajatella, että kun vanhus maksaa omaisuutensa tuotosta verot siinä missä muutkin, niin se riittää? Onhan se 30% tai 34% omaisuuden tuotostakin jo jotain. Ehkä oman asunnon myynnin verovapauden porsaanreikä kannattaisi pikaisesti tilkitä. En toki tarkoita, että asunnon vaihtajilta pitäisi tukkia. Mutta, jos uutta asuntoa ei enää osteta tai jos se ostetaan muualta kuin suomesta niin myyntivoitto voitaisiin laittaa hyvin verolle joko kokonaan tai 50% voitosta verotettavaksi pääomatulona. Ruotsista mallia tässäkin.
2024 keskiverto paperimies oli lomautettuna sen verran, että keskiverto paperimies nosti enemmän työttömyystukea kuin keskiverto työtön.
Näistä on tullut samanlaisia kuin asfalttimiehet ja sisävesien laivurit aikoinaan. 6 kk työtä ja 6 kk Pattayaa