Mitattuna käytettävää olevien tulojen Gini-kertoimella, Suomen tuloerot eivät ole kasvaneet sanottavasti 2000-luvulla. Oheisessa kuvassa on käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin asuntotulo mukaan luettuna. Mukana ovat siis tuotannontekijätulot ja tulonsiirrot vähennettynä veroilla. Asuntotulo on mukana, koska minun mielestäni asuntovarallisuus vaikuttaa käytettävissä oleviin tuloihin.

Gini-kerroin on laskettu myös bruttomääräisistä tuotannontekijätuloista, eli siinä ovat bruttotulot ilman tulonsiirtoja. Se on selvästi korkeampi (52,3) vuonna 2024 ja sillä on kasvava trendi. Jos tätä vertaa käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimeen, saadaan verotuksen ja tulonsiirtojen tasaava vaikutus, joka on Suomessa verrattain suuri ja trendiltään kasvava. Tästä ei kannata rynnätä tekemään raflaavia johtopäätöksiä yhä vain väkivaltaisemmasta tulojen tasaamisesta. Selityksenä ovat eläkkeet, jotka dominoivat tulonsiirtoja. Kun eläkeläisten määrä on noussut, taso parantunut huomattavasti, tulonsiirtojen tasaava vaikutus on kasvanut.
Eläkkeiden paraneminen ja eläkeläisten määrän nousu dominoi tuloerojen kehitystä maassamme. Samaan suuntaan mutta lievemmin on vaikuttanut se, että opinnoista siirrytään työelämään myöhemmin. Toisaalta lapsia syntyy vähemmän, jolloin lasten teon takia aiempaa harvempi jää ilman ansiotuloja.
Väestön vanhenemisen tuottamaan suuren muutoksen taakse on vaikea nähdä. Mielenkiintoista olisi laskea Gini-kerroin työikäisille ja vielä eri ikäluokille, mutta siihen eivät minun käytössä olevat tiedot anna mahdollisuutta.
Kaikesta tästä huolimatta on selvää, että tuloerot eivät ole Suomessa kasvaneet niin paljon kuin muissa markkinatalousmaissa. Tämä ei ole pelkästään hyvä asia. Osoittaahan se, että suuret taloudelliset onnistumisen eivät ole juuri kohdistuneet Suomeen. Suomalaisten yritysten omistajat ovat kyllä suurituloisia, mutta he eivät ole suomalaisia. Gini-kerroin yleensä kasvaa, kun taloudessa menee hyvin. Nyt ei ole mennyt eikä ole kasvanut.
Tuloeroja kannattaa tasata, mutta pitäisi kuitenkin toivoa suomalaisille taloudellista onnistumista. Jotta kotimainen pääomanmuodostus pysyisi vauhdissa, ei tuloverojen pitäisi olla suurituloisillakaan kovin korkeita. Toisaalta suurituloisia ei pitäisi verottaa kovin ankarasti, jotta nämä keräisivät sijoitusvarallisuutta ja sijoittaisivat niitä suomalaisiin yrityksiin. Näin tullaan samalla tukeneeksi myös niitä, jotka yrityksiin sijoittamisen sijasta sijoittavat ökyveneisiin ja ulkomaan matkoihin.
Tähän vastauksena on progressiivinen menovero, josta olen kirjoittanut ennenkin, mutta kirjoitan taas tämän sarjan seuraavassa osiossa.
Onko ARA-asunnoissa asuvien asuntotulo huomioitu mukaan?
Monet keskituloisetkin sijoittavat osakkeisiin, riskejä yleensä minimoiden. Yhteenlaskettuna kuitenkin melkoinen summa. Miten tätä pääomaa voisi ohjata suomalaisiin innovaatioihin ja kuitenkin vähentää sijoitusriskiä.
Voitaisiinko palkansaajille tarjota sama veroporkkana, mikä on OY-yrittäjillä. Kun nettovarallisuutta saadaan kasvatettua 20% yhteisöveron jälkeen, niin vuosittain voidaan nostaa osinkoina 8% nettovarallisuudesta huojennettuina osinkoina.
Ennenhän systeemi oli helpompi ymmärtää kun maksettiin 26% yhteisövero ja sitten sai nostaa sen 9% nettovarallisuudesta ”verovapaasti”. Tämä oli varsin ymmärrettävä malli, joka sitten piti monimutkaistaa kun haluttiin laskea yhteisöveroprosenttia, mutta nostaa sitten suunnilleen vastaavasti osinkojen verotusta.
Kumpi seuraavasta kahdesta vastakkaisesta tavoitteesta on sinusta tavoiteltavampi:
1. Maan vähätuloisimman osan reaalimarkkinatulot ovat muiden maiden (esim EU) markkinatuloja korkeammat.
2. Meillä on verrokkeja alhaisempi gini-kerroin eli pienet palkkaerot.
Nyt Suomen alimman kymmenyksen markkinatulot ovat erittäin alhaiset verrattuna muihin EU-maihin, mutta ryhmän kokonaistulotaso on tulonsiirtojen vuoksi suhteellisen korkea. Näppituntumalla koululaitos ja ammattikoulut vastaavat nyt huonommin tämän väestönosan markkinatulojen luontikykyyn kuin 1960-luvulla. Mutta vertaan myös vastaavan nykyisen sveitsiläisen järjestelmän kykyihin.
Suomen korkeimman kymmenyksen tulotaso (n 7500e/kk) on EU-keskitasoa, mutta verotus huomioiden huomattavan alhainen. Olemme siis luoneet järjestelmän, joka tuottaa köyhiä köyhiä ja köyhiä hyvätuloisia. Kannattaa siis ylpeillä alhaisella gini-kertoimella, muita ylpeilyn aiheita onkin sitten vaikeampi löytää.
Sveitsin gini-kerroin (n 33) on Suomea (n 26) korkeampi mutta verotus huomioiden erot ovat vielä suuremmat (minimipalkka n 3800e/kk ja ylimmän 10% palkka n 13.000 e/kk).
Miten Sveitsin tasa-arvo on sitten ratkaistu, kun on alhaiset verot ja meihin verrattuna suuret markkinatuloerot?
Protestantti (etenkin zwingliläinen mutta myös calvinisti) uskoo olevansa jumalan suosiossa (ns arvot), kun hän on ahkera ja saa työllään säästöjä ja varallisuutta. Toisaalta tuomittavaa on oman varauden esittely (pröystäily) yms. Säästöt mahdollistavat investoinnit omiin ja yhteisiin kohtesiin, esim koulutus, paremmat koneet yms. Nämä ovat välineitä, jolla yhteisöllisyyden tunne ja yhteiskuntarauha syntyvät huolimatta markkinatuloeroista: kaikki ovat omalla panoksellaan mukana ja kaikki hyötyvät.
Protestanttisuuteen kuuluu myös kielteinen suhtautuminen almuihin (tulonsiirtoihin), usein ne koetaan jopa synniksi. Tulonsiirrot syntiä? Keskeistä: protestantti auttaa vaikeuksissa olevaa auttamaan itse itseään auttamalla löytämään työpaikka, koulutus tms, ei rahalla (almuilla). Tämä selittää miksi ammattikoulut ovat Sveitsissä yhteiskunnalle niin keskeisen tärkeitä ja siksi korkeatasoisia (tuottavat siinä ohella myös suurten pankkien tms pääjohtajia, korkeakoulujen rehtoreita jne). Ne auttavat väestöä tuottamaan itse itselleen korkean markkinatulon (verrattuna EU-maihin) ja yhtä tärkeää: Mahdollistavat ihmiselle kokemuksen oman työn merkityksellisyydestä ja tärkeydestä ja kokea itsestään ylpeyttä ja yhteisöllisyyden tunteen. “Näin hyväksi tämä maa auttoi minua kehittymään”, sen sijaan että suomalainen voisi sanoa: “Näin hyvä tämä maa on, että melkein turhallakin työllä, tai kokinaan ilman, saa itselleen kohtuullisen elintason”.
Kumpi näistä yhteiskunnista luo enemmän hyvinvointia, tyytyväisyyttä ja työstään ja itsestään ylpeitä ihmisiä? Vaikka mikään yhteiskunta ei ole koskaan valmis, mutta hyvin eri kohdissa kehitystä.
Tulonsiirrot ovat pirun keksintöä. 1. Itse tulonsiirtojärjestelmä kuluttaa suuren osan pakko-otetuista varoista eivätkä ne koskaan siirry tulonsiirron saajalle. 2. Kummankin, sekä tulonsiirron saajan, että sen jolta tulonsiirrot pakko-otetaan, kannustimet tehdä työtä laskevat. Saadaan aikaiseksi nykyinen Suomi, jossa työntekijöistä yrityksiin, ei juuri muusta puhuta kuin tulonsiirroista ja niiden maksimoinnista.
Entä jos puhuttaisiin työstä ja työnteosta? Millaisilla kannustinjärjestelmillä poskeaan ja taas toista poskeaan lyötäväksi tarjoava luterilainenkin voisi taas saada jotain kehitystä aikaiseksi, ja kokea työnsä tuloksista ylpeyttä. Ei veroilla eikä tulonsiirroilla.
Heikki Laurila totesit että protestanttsuudessa arvostetaan juuri tuota maanpäällistä ahkeruutta ja varallisuutta jolla pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen. Katolilaisuudessa on taas Kiirastuli joka puhdistaa uskovaisen synnit ennen kuin hän pääsee taivaaseen. Protestanttisuus sekoittuu Suomessa yleensä luterilaisuuten. Mainitsemasi kalvinismi on osa uskonpuhdistusta. Luterilaisuudessa korostuu myös tulonsiirot ja yhteiskunnan vastuu ihmisestä. Sveitsin sisällä on myös isot erot ranskankielisten ja saksankielisten kantonien välillä. On hyvä muistaa että Sveitsissä on paikallisesti lainsäädäntö hyvin hajautettu kantoneihin. Esim kauppojen ja ravintoloiden aukioloja ja alkoholin myynnistä säätelee kantonien säätämät lait. Suomessa kaikki lait säädetään Eduskunnassa. Kuntien liikkumatila on loppujen lopuksi hyvin vähäistä vaikka julkisessa keskustelussa korostetaan kuntien laajaa itsehallintoa. Suomen kunnat ja maakunnat ovat valtion jatke. Kantonit ja osavaltiot ovat irrallaan liittovaltiosta.
Niin. Ei tietenkään tarvitse uskonnosta puhua, ellei halua ymmärtää mistä vaikeasti havaittavat merkittävät erot käsityksissaä oikeasta ja väärästä eri kulttuureissa ovat syntyneet. Sveitsiläinen vastuu ihmisistä näkyy esim juurikin ammattikoulujen laadussa; niistä tulee ulos parempaa työvoimaa kuin meidän korkeakouluistamme. Tämä on yksi tärkeä tapa huolehtia kaikille mahdollisuuksien tasa-arvo. Meillä ei lainkaan samalla tavalla huolehdita näistä ihmisistä, siksi meillä tulonsiirrot ja syrjäytyneisyys.
Hyvä huomio Heikki Laurila r
Suomessa myös ulotetaan kaikille samaa itseohjautuvaa liberaalia ihmiskuvaa, jossa jokainen ihminen on loputtomasti omaa toimintaansa analysoiva, vahvasti sisäisesti motivoitunut ja itseohjautuva. Eli oletetaan, jopa vaaditaan, että kaikki ovat tällaisia, kuten monet elämässä pitkälle päässeet korkeakoulutetut ovat. Tämä on suuri karhunpalvelus monelle tavalliselle ihmiselle, juuri ammattikoululaisille ja samalla kärsii koko yhteisö ja yhteiskunta, koska kaikki toiminta on rakennettu tietynlaiselle liberaalin homo economicus ‑dogman varaan.
Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja. Osa tarvitsee enemmän ohjausta ja opastusta — tämän kieltäminen ja tavallaan äärimmäisen autonomian ja itseohjautuvuuden vaatiminen näin monimutkaisessa yhteiskunnassa, mitä moderni taloutemme, on hyvin haitallista.
Heikki Laurilalle kommenttina että Sveitissä noin 26% maan väestöstä on ulkomaalaisia eli 2, 4 miljoonaa. Tällä on paljon suurempi taloudellinen vaikutus Sveitsin talouteen. Suomessa ulkomaalaisväestön osuus on noin 11% väestöstä eli 620 000.
Kenelle suomalaisen työn hedelmät kuuluvat? Iso osa yrityksistä on ulkomaisessa omistuksessa.
Puhut Sveitsin ihmeestä. Sveitsiläinen ABB osti aikoinaan suomalaisen Strömbergin joka on kehittänyt vaikkapa maailmalla käytettyä invertteritekniikkaa tai äärimmäisen hyvähyötysuhteisia sähkömoottoreita.
Jos Business Finland rahoittaa kehitystä jossa suomalaiset “keksivät” uutta tekniikkaa, niin kyllä, työpaikkoja tulee ja Suomen sähköteollisuuteen riittää työpaikkoja. Hyvätuloisille ahertajille Pitäjänmäellä maksetaan palkkaa 3000 €/kk ja vienti vetää. Samalla konsernisääntöjen mukaan patentit menee pääkonttorille Sveitsiin korvauksetta. Sen jälkeen pääkonttori veloittaa Suomea lisenssimaksuin. Lisenssimaksut tuottaa voittoa ja auttaa pitämään pääkonttoria Sveitsissa ja mahdollistaa että pääkonttorin ovivahdille maksetaan vaikka 4000 €/kk.
Mutta menikö Suomen kannalta oikein?
Mahdollisuus että kansainväliset yritykset voi siirtää voittonsa siihen maahan jossa verotus alhaisinta heikentää kansallisvaltioiden kykyä ohjata talouttaan.
Minulle Sveitsi ei ole ihme, se yksinkertaisesti paremmin organisoity yhteiskunta, jonka tuottavuus on eri maailmasta kuin meillä. Mekin voimme tulonsiirtojen sijaan tarjota ihmisille mahdollisuuksien tasa-arvo.
Nyt puhut yrityksen johtamaisesta. En tunne tämän hetkistä ABBtä mutta: Pääkonttori allokoi tutkimusrahaa tytäryhtiön TUTKIMUSsosastolle hakemusten perusteella. Tietenkin syntyneiden patenttien omistus jää pääkonttorille, onhan se rahoittanut tutkimuksen. Sen jälkeen kaikki tytäryhtiöt ympäri maailman saavat syntyneiden patenttien käyttöoikeuden lisenssimaksua vastaan. Nyt käytetyt tutkimuskustannuksen jakautuvat oikeudenmukaisesti ympäri maailmaa TUOTANTOyksiköihin. Ja ABB voi taas jakaa uutta tutkimusrahaa hakemusten perusteella tytäryhtiöille. Meni aivan oikein. Myös työnteon kannusteiden kannalta.
BF varmaankin tukee, pieneltä osalta, ABBn tutkimutyötä varmistaakseen työpaikkojen säilymisen Suomessa .
Kun ulkomainen yritys ostaa suomalaisen yrityksen, niin sinne pääkonttoriin ne Suomessa tehdyt patentit ja muut innovaatiot vilahtaa. Esimerkkinä vaikka se kuuluisa Tekesin lääkekehitys. Olemme länsimaissa sopineet että yritykset saa verotta veloittaa esim. patenttien käytöstä. Tällöin kun yritys ei halua että sitä verotetaan voitosta Suomessa, niin se voi esim. lisenssimaksuilla, sisäisillä lainoilla ym. siirtää liiketoiminnan voiton pois Suomesta ja (esim. Amerikkalaiset yhtiöt) näyttää sen Bahamasaarilla tai (Eurooppalaiset yhtiöt) näyttää sen Irlannissa. Yritysten kannalta on kysymys verojen minimoimisesta mutta Suomen kannalta on kysymys siitä että liiketoiminnan tulos valuu pois Suomen taloutta vahvistamasta.
Nostin myös esille tuon pääkonttoriongelman, joka näkyy Suomenkin taloudessa. Helsinki ja Espoo ovat pääkonttorikaupunkeja. Monet yritykset maksavat voitoistaan pääkonttorikaupungeissa, ei siellä missä liiketoiminta tapahtuu. Ymmärtääkseni Suomessa asiaa on hieman huomioitu, mutta kansainvälisellä (eli esim. Suomi Sveitsi) akselilla ei. Toki liikevaihtovero auttaa, mutta viennistä sitä ei taideta periä.
Valitettavasti jos Busines Finland rahoittaa jotain, niin välttämättä ei yritys siihen aina laita rahaa. Yritys ei myös aina ole se keksijä vaan usein esim. suomalainen tutkimuslaitos. Mutta tyypillisesti suomalaisessa T&K rahoituksessa ei keksijä eikä keksijän tutkimuslaitos hyödy keksinnöstä, vaan oikeudet menee yritykselle (yrityksille) ja edelleen yritysten pääkonttoripaikoille (Helsinkiin tai Sveitsiin).
Ennen kritisoitiin sitä että länsimaiset yritykset hyödyntää kehitysmaiden luonnonrikkaudet ja raha valuu länsimaihin, niin nyt isot yritykset hyödyntää pienten maiden keksinnöt ja raha valuu isojen yritysten kassoihin.
Yritykset maksavat voitostaan veroa kunnille siinä suhteessa kun sen työpaikat ovat sijoittuneet kuntiin. Tässä on siis lukumääristä, ei palkkasummasta, joten pääkonttorikunta saa osuuttaan vähemmän.
“Yritykset maksavat voitostaan veroa kunnille siinä suhteessa kun sen työpaikat ovat sijoittuneet kuntiin. Tässä on siis lukumääristä, ei palkkasummasta, joten pääkonttorikunta saa osuuttaan vähemmän.”
Ei mene noin käytännössä. Laissa kyllä lukee, että ” Jos yhteisöllä on toimipaikka useassa kunnassa, yhteisön vero lisätään näiden kuntien laskentaeriin yhteisön toimipaikkojen kunnittaisten henkilöstömäärien suhteessa”, mutta ei verottajalla ole tietoa lukuisten yritysten osalta siitä, missä niiden toimipaikat oikeasti ovat. Verottajan kirjanpidossa lukuisten työpaikkojen osalta kaikki työntekijät näkyvät ilmeisesti nimenomaan pääkonttorissa.
Olen täyttänyt lukuisia kertoja yritysten veroilmoituksia. En muista, että verottaja olisi vielä koskaan millään lomakkeista kysynyt, missä yrityksen toimipaikat sijaitsevat.
Jos joku tietää, millä lomakkeella yrityksen kunkin vuoden toimipaikat verottajalle kuuluu ilmoittaa, niin olisi kiva kuulla. Yritysrekisteriin ilmoitetaan yrityksen postiosoite, mutta se, minne paperiposti ohjataan, ei tarkoita samaa asiaa kuin yrityksen itsensä toimipaikka.
Lisään vielä, että nykyaikaisena etätyöaikana voisi ihan hyvin olla henkilöiden veroilmoituksessa kysymys, että mikä on ollut pääasiallinen työntekopaikkakunta, tai pääasiallinen ja sivutyöntekopaikkakunnat, ja yritysten yhteisöveroja voitaisiin verontilittää työntekokuntiin sen perusteella. Monet firmat ovat nykyään kirjoilla jossain, ja ihmiset tekevät työtä kuka missäkin. On jo keskikokoisiakin asiantuntijafirmoja, joilla ei ole edes omia toimitiloja. Tarpeen mukaan vaan vuokrataan sitten vaikkapa neuvottelutiloja eri puolilta Suomea, jos niitä tarvitaan.