[Lisäys 3.10.2019. Tämä kirjoitus perustui pormestari Vapaavuoren blogikirjoitukseen, jossa sanottii työpaikkojen vähentyneen Helsingin keskustassa 15 000:lla. Mikko Särelä selvitti, ettei tieto pidä paikkaansa. Vapaavuoren käyttämässä tilastossa on Meilahden sairaala sijoitettu vuonna 2000 virheellisesti keskustaan. Särelän blogikirjoitus kannattaa lukea. Vaikka työpaikkojen määrä keskustassa ei ole vähentynyt, ei se myöskään ole lisääntynyt, joten Vapaavuoren huoli on aiheellinen, sillä onhan keskusta liikenteellisesti paras paikka työpaikoilla pääkaupunkiseudulla, kun mittarina käytetään, kuinka monta ihmistä päsee töihin joukkoliikenteellä vaikkapa 40 minuutissa.]
Pormestari Jan Vapaavuoren yksi perustelu keskustatunnelille on, että Helsingin keskusta näivettyy ilman tunnelia. Osoituksena tästä on työpaikkojen määrän väheneminen keskustassa 15 000:lla samalla, kun Tukholman keskusta imee toimistoja puoleensa.
Vapaavuoren ajatuskulku menee ilmeisesti niin, että vaikka 90 prosenttia tuleekin keskustaan töihin joukkoliikenteellä, fillarilla tai kävellen, avainhenkilöt haluavat tulla autolla ja kun eivät autolla pääse, vievät toimiston jonnekin pellolle Kehä III:n varrelle.
Väitän, että Vapaavuoren tilannearvio on yksinkertaisesti väärä. Työpaikkojen väheneminen keskustasta ei johdu ruuhkista. Jos johtuisi, Tukholman keskusta olisi uhanalaisempi. Tilastojen mukaan Tukholman liikenne on ruuhkaisempaa kuin Helsingin. Vuoden 2018 vertailu löytyy tästä. Jopa ruuhkamaksujen jälkeenkin Tukholman liikenne on olennaisesti takkuisempaa kuin Helsingin.
Työssäkäymistä autolla Helsingin keskustassa eivät rajoita ruuhkat vaan pysäköintipaikat. Se taas on peräisin edellisestä suuresta liikennepoliittisesta päätöksestä 50 vuotta sitten, jonka kokoomus hävisi senkin. Kokoomus ajoi silloin Smith-Polvisen ‑liikennesuunnitelman nimellä kulkevaa suunnitelmaa. Kirjoitan tätä Kruununhaassa talossa, joka olisi purettu Liisankatua kulkevan nelikaistaisen moottoritien tieltä. Tähän suunnitelmaan voi tutustua Wikipediassa tämän linkin kautta. Tätä älynväläystään kokoomuslaiset eivät erityisen mielellään muistele.
Kaupunginvaltuusto linjasi, ettei se halua tuollaista kehitystä. Kun tietulleja ei ollut käytettävissä, päätettiin hillitä ruuhkia rajoittamalla pysäköintipaikkojen määrää. Tuo politiikka on edelleen voimissaan. Samalla, kun asuintaloja velvoitetaan rakentamaan pysäköintipaikkoja, vaikka yhdelläkään asukkaalla ei olisi edes ajokorttia, toimistotaloja kielletään rakentamasta niitä sallittua enempää. Sinänsä pysäköinnin rajoittaminen on huono tapa vähentää ruuhkia. Tietullit osuisivat kohteeseen paremmin.
Työssäkäyntiä keskustassa ei elvytettäisi kuitenkaan sallimalla suurempi määrä pysäköintipaikkoja, sillä ei niistäkään ole puutetta. Kaupallisilla toimijoilla on ylitarjontaa autopaikoista. Ne ovat ehkä vähän kalliita, mutta kuitenkin halvempia kuin olisivat pysäköintipaikat oman tontin alla.
Keskustan vetovoimassa työpaikkojen suhteen ei ole valittamista. Kaikki kelvolliset toimistot viedään käsistä. Kysyntä ylittää tarjonnan, joten työpaikkoja tulisi heti lisää, kun niiden rakentaminen vain sallittaisiin.
Helsingissä tärkein kaupunkisuunnittelun johtolanka on kysymys siitä, miltä Helsingin keskusta näyttää purjeveneestä katsottuna. Siluetin varjelemiseksi keskustan alueella on kielletty rakentamasta ylöspäin. Tämä ei ole vihreiden keksintöä. Me olemme kannattaneet ylöspäin rakentamista. Ruoholahdessa, Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Pasilassa se kyllä sallitaan. Niinpä työpaikkoja pakotetaan niihin. Juuri kaavoitimme kasin ratikan entiselle päättärille Ruoholahdessa 1 500 työpaikkaa.
Ilman tätä periaatetta Kampin kauppakeskuksen päällä esimerkiksi olisi parikymmentä kerrosta toimistotilaa ja sen päällä muutama kerros luksusasuntoja. Jos halutaan keskustaan lisää työpaikkoja, pitää sallia niiden rakentaminen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Kovin tiukka rakennussuojelu autioittaa myös keskustaa. Muualla keskitytään rakennuksen julkisivun suojeluun, mutta Helsingissä halutaan suojella myös väliseinät rakennusten sisällä. Yritykset eivät halua 50-luvun koppikonttoreihin, vaikka ne olisivat kuinka hyvältä paikalla. Postitaloa parempaa paikkaa tuskin löytää, mutta sinnekin on ollut vaikea löytää vuokralaista.
Aika paljon toimistoja on muutettu hotelleiksi. En osaa tätä surra, vaikka toimistotilaa siinä menetetäänkin.
Yhdeltä kannalta auton vastustaminen on todella vähentänyt työpaikkoja keskustasta. Kun ilma ei ole enää epäterveellistä hengittää, keskustasta on tullut vuosi vuodelta halutumpi paikka asua. Asukkaat maksavat korkeampaa neliövuokraa kuin toimistot, vaikka asuminen on paljon autointensiivisempää kuin työpaikat – erityisesti, kun autopaikat on pakko laittaa, jos toimisto muutetaan asunnoiksi. Tätä älyttömyyttä voi käydä katsomassa entisen kirkkohallituksen talon edessä Katajanokalla. Siellä autopaikan hinnaksi tulee paljon yli 100 000 €.
Vaikka toimitilat ovat hyvin kysyttyjä keskustassa, Bulevardin eteläpuolella ne eivät sitä ole. Syynä on se, että joukkoliikenne syöttää kaiken liikenteen aivan ydinkeskustaan. Tätä yritettiin korjata linjaamalla ysin ratikka Merikadulle, mutta asukkaat ja kokoomus torppasivat tämän, koska pelättiin ratikan vievän kadunvarsipaikkoja autoilta.
Tyhjiäkin toimistoja pääkaupunkiseudulla on ja todella paljon. Niitä on erityisesti Espoossa. Ei se siis ainakaan siitä johdu, että autoilijoita olisi kurmuutettu. Pikemminkin siitä, että niihin pääsee vain autolla.
[Lisäys 29.9.2019. Mikko Särelä soitti ja sanoi, että väite 15 000 työpaikan vähentymisestä keskustasta sattaa olla tilastovirhe. Kaupungin kaksi tietokantaa antavat asiasta ristiriitaisen kuvan. Asia selvinnee alkuviikosta.]
Erittäin hyviä pointteja. Lisäisin vielä että tuolle 15000 työpaikan vähennykselle ei taida oikein olla kiistatonta lähdettä.
15000 työpaikan vähennys on ilmeisesti saatu SYKEn Liiteri ‑palvelusta. Vastaavaa pudotusta ei löydy Helsingin seudun aluesarjoista. Molemmat saavat tietonsa samasta pohjatietokannasta, joten tällaista eroa ei pitäisi olla olemassa.
Toivotaan, että kaupungilla löytyy joku selvittämään miksi pormestarin ja aluesarjojen tiedot poikkeavat toisistaan.
Mahdolliseen työpaikkojen vähenemiseen voi yksi syy olla erilaiset tehostamistoimeenpiteet. Kun aikaisemmin jossain myymälässä asiakkaita on palvellut kolme myyjää, niin nyt enää kaksi. Samaan aikaan ei ole keskustaan rakennettu samassa suhteessa lisää.
“Työssäkäyntiä keskustassa ei elvytettäisi kuitenkaan sallimalla suurempi määrä pysäköintipaikkoja, sillä ei niistäkään ole puutetta. Kaupallisilla toimijoilla on ylitarjontaa autopaikoista. Ne ovat ehkä vähän kalliita, mutta kuitenkin halvempia kuin olisivat pysäköintipaikat oman tontin alla.
Keskustan vetovoimassa työpaikkojen suhteen ei ole valittamista. Kaikki kelvolliset toimistot viedään käsistä. Kysyntä ylittää tarjonnan, joten työpaikkoja tulisi heti lisää, kun niiden rakentaminen vain sallittaisiin.”
Tässä olisi varmaan aiheellista sanoa, että tarkoitat keskustalla aivan ydinkeskustaa. Jo Sörnäisten kohdalla tilanne on täysin toinen. Itseasiassa aika monet kaupat kariutuivat juuri siihen Helsingin kaupungin pakottamaan autopaikkanormiin joka on aivan liian pieni useille yrityksille ja tämä perustuu siis faktaan jossa erilaisista tiloista neuvoteltiin useiden eri toimijoiden kanssa.
Eikö kaikkein tehokkain ratkaisu olisi poistaa kokonaan asukaspysököintitunnukset, kadunvarsipaoiat ja pysököintinormit. Annettaisiin koko pysäköinti markkinavoimien hoidettavaksi. Liikekiinteistö saisi rakentaa niin monta paikkaa kun haluaa mutta markkinahinnat pitäisivät huolta että näitä paikkoja kannattaisi vuokrata poistuneita kadunvarsipaikkoja korvaamaan.
Nuo kadunvarsipaikat ja asukaspysököintitunnukset ovat monen sadan euron arvoisia subventioita kuukaudessa eli puhutaan tuhansista Euroista vuositasolla jokaista keskustan autoa kohti suhteessa siihen että jokainen pysäköijä joutuisi maksamaan pysäköinnistään käyvän hinnan
Totta. Asukaspysäköintitunnus on helsingille tyypillinen järjestely, jossa pientä eliittiä subventoidaan suuren enemmistön kustannuksella, tuhotaan järkevän toiminnan kannusteet, aiheutetaan resurssien vajaakäyttöä. Samalla synnytetään kysyntää keskussuunnittelulle, joka sitten yrittää ratkoa ongelmia, joiden ratkomisessa markkinavoimat olisivat olleet tehokkaita. Eli vaikka blogin mukaan pysäköintipaikkojen puute ei ole suuri ongelma niin ehdotan, että asukaspysäköinti poistetaan. Ehkä tällä voisi myös poistaa tietullien tarpeen: kaupunki omistaa katutilaa jolle parkkeerataan. Parkkeeraamisen hinnalla kaupunki ja yksityiset parkkitilan tarjoajat voisivat säätää parkkipaikkojen saatavuuden ja autojen määrän keskustassa sopivaksi.
Pientä eliittiä? Siis ei-vihreitä, joita on >80% kaupungin väestöstä?
Soininvaara täydellisesti pyyhkii ahterinsa sillä faktalla että Vihreät *ovat se pieni eliiitti* joka rikkoo toimivaa kaupunkia kaksin käsin fanaattisella raivolla. Miksi?
“aiheutetaan resurssien vajaakäyttöä.”
Härski valhe kun parkkipaikka, joka on käytössä, on 100% käytössä ja siis tuottaa veronmaksajalle sen palvelun, jonka tämä on veroissaan maksanut. Näitä on muuten enemmistö helsinkiläisistä eikä pieni eliitti, valehtelee Soininvaara mitä haluaa. Olisi selvinnyt 2 minuutissa katsomalla että montako autoa Helsinkiin on rekisteröity. Vaan eihän todellisuus kiinnosta, kun se on ristiriidassa ideologian kanssa.
Pyörätiet ovat todellista resurssien vajaakäyttöä, niitä tehdään sadoilla miljoonilla joka paikkaan ja 8 kuukautta vuodesta niillä on muutaman sadan fanaatikon käyttäjäkunta. Loput >400 000 sitten maksavat näiden elämäntapapyöräilijöiden valtaväylät. *Yhtään* autotietä ei rakenneta sellaisille liikennetiheyksille kuin pyöräteitä tehdään, koska ei kannata.
Vain pyöräteitä tehdään täysin poliittisilla perusteilla ilman kannattavuuslaskelmia. Siinä pannaan kirjaimellisesti rahaa kaivoon.
Huihai, veronmaksajien rahaa ja sitten vielä *jeesustellaan resurssien vajaakäytöllä*. Säkki päässäkö Soininvaarakin näitä kirjoittelee?
Tuomas, valitsin sanan “eliitti” huonosti. Muilta osin seison sanojeni takana: asukaspysäköinti on resursseja tuhlaava subventio niille jotka sattuvat siinä hoodeilla asumaan. Olen ammentanut pysäköintiin liittyvän viisauteni täältä: http://blog.hse-econ.fi/?p=9097 Siellä on hyvin kuvattu miten asukaspysäköinti aiheuttaa resurssien tuhlausta/vajaa-käyttöä.
Pysäköinti on jännä palvelu, koska ne jotka eivät tyypillisesti luota pätkääkään markkinoihin ja toivovat julkisen sektorin tuottavan lähestulkoon kaikki hyödykkeet ja luovuttavan ne ihmisille puoli-ilmaiseksi, haluavat markkinaehtoista pysäköintiä.
Samaan aikaan ne, joiden mielestä markkinat ratkaisevat lähestulkoon kaiken, haluavat toimittaa pysäköintipaikat julkisena palveluna.
🙂
Ei. Kun veronmaksajat ovat kadut maksaneet, niin kirjoittaja siis varastaisi jo maksetut kadut ja *myisi* ne yksityiselle bisnekselle varastamisen työkaluiksi.
Aito Kokoomuslaiinen idea jossa otetaan verovaroin tuotettu palvelu, “yksityistetään” se ja pannaan rahat omaan taskuun. Siis varastetaan veronmaksajilta omaisuus. Aivan kuten Sipilä&Orpo-hallitus teki koko hallituskautensa.
En yhtään ihmettele että Soininvaarankin mielestä tämä on hyvä idea, varastetaanhan siinä *autoilijalta* omaisuutta, autoilijahan ei ole ihminen vaan autoilija ja siis täysin oikeutettu varastamisen kohde.
Näkyy hallituksenkin toiminnasta oikein selvästi.
<blockquote cite
Mitä ihmettä sössötät? Ei tässä tarvitse yksityistää mitään, ihan hyvin kaupunki voi hinnoitella paikat kysynnän mukaan. Pointti on käyttää hintamekanismia parkkitilan allokoimiseksi tehokkaasti.
Nykyisin asukaspysäköintitunnus on jtn 50 senttiä päivä, eli käytännössä ilmainen, jonka vuoksi kantakaupungin kadut ovat täynnä kesä- ja mökkiautoja, jotka saattavat seistä paikallaan kuukausia. Samaan aikaan päivittäin autoa käyttävät tai kantakaupungissa muualta asioivat ajavat kortteleita ympäri pysäköintipaikkaa etsiessään, tärväävät aikaa ja ilmanlaatua.
Jos asukaspysäköinnistä ei haluta luopua (vaikka pitäisi), niin ongelmaan olisi siltikin helppo ratkaisu: hinnoitella parkkipaikkoja vapaaksi, eli kullakin asukaspysäköintialueella sen verran kalliksi, että tunnuksia olisi esimerkiksi 80 prosenttia paikkojen määrästä.
Talvella laskin, että Katajanokka asukaspysäköintitunnuksella olevista autoista joka neljättä ei liikutettu koko talven aika lainkaan.
Asukaspysäköintitunnukset tulisi huutokaupata. No kun tämä ei kuitenkaan kaamean mölinän ja huudon takia onnistu, hintoja pitäisi vuosittain nostaa jollain sopivalla prosentilla niin kauan, että pysäköintitunusten lukumäärässä saavutetaan jokin ennalta määrätty taso.
Korotus-% pitäisi määritellä jonkinsorttinen optimikohta huudosta ja taloudellisesti järkevästä. Eli nostojen hyväksyttävyys pitäisi jotenkin säilyttää.
[tarkistaa asukaspysäköintitunnusten hintakehityksen]
Näköjään pysäköintitunnuksen hinta on jo useamman vuoden noussut 1–2 e vuodessa. Jos vain kaupungin kantti kestää korottaa niin kauan että saavutetaan “taloudellisesti järkevä taso”, ongelma poistuu pääosin ajan kanssa.
Seuraavaksi askel olisi tiputtaa se asukas- pysäköintitunnuksen edestä ja laittaa pysäköintitunnukset ihan yleiseen jakoon. Hinnat sitten sen mukaan.
Tässä asukaspysäköintitunnuksen hinnasto:
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kartat-ja-liikenne/pysakointi/asukas-ja-yrityspysakointi/asukaspysakointi
Ovathan nuo edelleenkin ihan naurettavan halpoja.
Kun ensimmäinen vaatimaton korotus 1,5 eurosta/kk noin 7 euroon/kk tehtiin, 3000 tunnusta jäi Töölössä lunastamatta. Luulisin autoilijan ymmärtävän, että tämä oli hänen etunsa.
Yksi suurimpia syitä keskustan toimistojen katoamiselle on työn murros. Työ muuttuu yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomaksi: Sitä voidaan tehdä missä tahansa ja milloin tahansa.
Tapa istuttaa asiantuntijat tekemään aivotyötä konttoriin 8–16 ei yksinkertaisesti enää ole tätä päivää, joten perinteisiä konttoreitakaan ei tarvita.
Kehitys tulee johtamaan siihen, että asiantuntijatyötä tekevät työskentelevät yhä useammin muualla kuin Helsingin keskustassa — maakunnissa, kotonaan, mökillään jne. Yhä useammat palvelutehtävätkin tulevat hoitumaan paikkariippumattomasti.
Asiantuntijan etätyö soveltuu moniin tehtäviin. Fyysisestä läheisyydestä on kuitenkin valtavasti hyötyä, kun voi kävellä toisen työpisteelle ja kysyä jotakin asiaa. Näin tulee monesti hoidetuksi asia viidessä minuutissa eikä tarvitse varata palaveria.
Totta tuokin.
Työn muuttuminen paikkariippumattomaksi merkitsee, että kaikki joutuvat opettelemaan uusia tapoja. Tässä tapauksessa se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kävelyn sijasta soitetaan kuvapuhelu koneelta. Palaveritkin siirtyvät yhä enemmän verkkoon, jolloin tarve matkustaa vähenee ja niihin voi osallistua mistä vain.
Fyysisen läheisyyden merkitys on mitätöitymässä kovaa vauhtia, kun asiantuntijatkin ajetaan “hot desking” ‑monitoimitiloihin. Asiaa ei enää mennäkään tuosta noin vain kysymään vaan tätä varten pitäisi varata joku mikrokokoinen neukkari — mikä jää aivan taatusti tekemättä.
Näin kommunikointi siirtyy käytännössä suoraan johonkin pikaviestimiin jolloin on se ja sama ovatko keskustelun osapuolet samassa rakennuksessa vai eri puolilla maata. Itseasiassa etätyö voi tässä olla jopa parempi vaihtoehto, koska se mahdollistaa telekonferenssin pitämisen pelkän tsättäilyn sijaan (avokonttorissa pitäisi varata äänieristetty puhelukoppi — jonka aikana, joku muu vie töypöytäsi ja saat taas aloittaa paikan etsimisen alusta).
Asiantuntijatyön tuottavuus tietysti laskee tässä samalla tietysti kuin lehmän häntä, mutta kukas siitä välittää kunhan tilakustannukset pienenevät (tai eivät itseasiassa edes pienene, kun muutetaan vanhasta koppikonttorista uuteen uljaaseen helvetin esikartanoon…) ja johtajat voivat esitellä vertaisilleen miten meilläkin on kiiltävälle paperille painnettujen management lehtien kehumat toimistotilat.
Pitkästä aikaa samaa mieltä. Oma kokemukseni on, että se vain sattuu olemaan niin, ettei ihmisten välille synny hyvin toimivaa yhteistyötä, elleivät he ole olleet riittävän paljon ja riittävän monesti kasvokkain. Sen jälkeen jälkeen vaativaakin yhteistyötä voidaan hoitaa nykykeinoilla etänä, kunhan haasteen tasosta riippuen ollaan taas kasvokkain riittävän usein.
Mökillään tai kotonaan ja ylipäänsä vapaa-ajallaan työskentelevät vain työnarkomaanit tai sellaiset jotka kuvittelevat olevansa jollain tavalla korvaamattomia, ja joilla ei ole perhettä tai joilla on varaa palkata au-pair. Tavalliset tallaajat tarvitsevat oikean työpaikan jossa voi olla suorassa yhteydessä muiden kanssa ja jossa voi vaihtaa vapaa-ajan moodin päälle kun lähtee toimistosta klo 16.30.
Pysäköinnin kulut siirretään nykyään työntekijöille. Kun aikaisemmin työnantaja järjesti pysäköintipaikan yai ainakin subvetoi maksua niin nykyään kustannusrasitus jää työntekijälle
Kun parkkipaikka maksaa 300 euroa kuussa tai enemmänkin niin on varmaa ettei pienipalkkaisella työntekijällä ole varaa siihen. Niinpä keskustassa kärsitään työvoimapulasta
Kärsitäänkö keskustassa työvoimapulaa? Mihin tuon väitteen perustat? Keskusta on pienituloisen kannalta paras paikka olla töissä, koska sinne pääsee hyvin joukkoliikenteellä jokseenkin kaikkialta.
Subventoidusta parkkipaikasta pitäisi oikeastaan maksaa veroa siinä missåä autoedustakin.
Näkisin pienituloiselle olevan ongelmana keskustan työpaikoissa vain sen että lounasravintoloiden hintataso on kalliimpi ja kulttuuri on amerikkalaisvaikutteisempi, vaatetuksen pitää olla monta astetta kalliimpi kuin kehäykkösen ulkopuolella ja “after work” ‑aktiviteetteihin osallistuminen, jos ei seuraa rahankäyttöään voi aiheuttaa ison loven lompakkoon.
“Vapaavuoren ajatuskulku menee ilmeisesti niin, että vaikka 90 prosenttia tuleekin keskustaan töihin joukkoliikenteellä, ”
Tuleeko? Mistä tämä numero on peräisin? Vihreät eivät koskaan voi myöntää että “keskusta” ilman toimivaa autoliikennettä(kin) ei ole keskusta ja todellinen keskusta on siellä missä liikenne toimii, vaikka tämä pienemmissä kunnissa on päivänselvää ja täysin kiistaton fakta.
Kas kun koko kaupunki on syntynyt *liikenteen solmukohtaan* eikä sinne mihin pääsee (“joutuu menemään”) julkisilla. Siinä on merkittävä ero.
Näkyy hyvin Stockmannin ja sen ympäristön kauppojen keskimääräisessä eliniässä, se kun mitataan vuosina joihin riittävät yhden käden sormet.
Toki Soininvaaralta jää huomaamatta että “keskusta” on ylihinnoiteltu aivan naurettavalle tasolle eikä tarjoa tämän rahan vastineeksi mitään muuta kuin pysäköintikurjuutta ja poliittisista syistä tehtyjä ruuhkia.
Hyvä syy yritykselle muuttaa muualle ja tämä myös näkyy. On näkynyt siitä asti kun Vihreät pääsivät sabotoimaan liikennettä: Sitä korjaa mitä kylvää, vai mitä?
Koita nyt päättää. Onko keskusta taantuvaa aluetta, jossa vuokrat laskevat ja tiloja jää käuyttämättä vai onko se kohtuuttoman kallista siksi, että se on nii vetovoimainen?
“Tätä yritettiin korjata linjaamalla ysin ratikka Merikadulle, mutta asukkaat ja kokoomus torppasivat tämän, koska pelättiin ratikan vievän kadunvarsipaikkoja autoilta.”
Härski valhe, asukkaat torppasivat sen siksi että ratikka pitää pahaa meteliä ja sellaista ei kukaan halua ikkunansa alle.
Vihreiden tapaan kadunvarsipaikat häviävät joka tapauksessa, tulee ratikka tai ei, joten tämä selitys ei pidä vettä lainkaan.
Kumma kun Katajanokalla kovasti pidetään ratikasta.
Kumma kun Vihreät yrittävät torpata Raidejokeria minkä ehtivät. Milloin mikäkin kallio halkaistaan, missä vaahteroita kasvavaa ikimetsää kaadetaan… Epä-älyllisiä Vihreitä argumentteja riittää.
Vihreät eivät ole osallistuneet raidejokerin kampittamiseen.
“Työssäkäyntiä keskustassa ei elvytettäisi kuitenkaan sallimalla suurempi määrä pysäköintipaikkoja, sillä ei niistäkään ole puutetta. Kaupallisilla toimijoilla on ylitarjontaa autopaikoista. ”
Ehh. “kaupallisen toimijan” pysäköintipaikat on hinnoiteltu niin että neliövuokra on lähestyy asuintalon vuokraa, vaikka halli on paljas betonikuutio ilman lämmitystä.
Puhdas voitonmaksimointi eikä mikään palvelu, väittää Vapaavuori tai Soininvaara mitä tahansa. Näille tehdään tietenkin asiakkaita poistamalla kadunvarsipaikat ja rahaa virtaa sisään ovista ja ikkunoista. Kokoomus ja Vihreät ovat onnellisia: Saadaan kyykytettyä autoilijaa ottamalla siltä rahaa omaan taskuun.
Siis teoriassa: Käytännössä käy niin että firmat ja niiden työntekijät kyllästyvät rahastamiseen ja muuttavat muualle. Tämä vaikkapa kehäteiden varsilta näkyy: Niitä rakennetaan täyteen toimistotaloja ja käytännössä kaikki ovat muuttaneet Helsingin keskustasta.
Yhdistetään tämä tietoiseen ja tahalliseen liikenteen (*myös joukkoliikenteen/bussien*) sabotoimiseen niin Helsingin (keskustan) yrityskato on itsestäänselvyys eikä siinä ole mitään epäselvää.
Vain poliittiset silmälaput ja/tai ahneus estävät näkemästä todellisia syitä. Työmatka on kirjaimellisesti palkatonta työaikaa ja *kukaan* ei halua käyttää siihen enempää kuin on pakko.
Nimim. tunti 22min julkisilla, omalla autolla 28min. ~2h per päivä = 2,5 kuukautta vuodessa ilman palkkaa. *Se* on se joukkoliikenteen todellinen kustannus, jota ei kukaan sen kannattajista halua laskea eikä tunnusta.
Mutta jos näiltä otettaisiin 2 kuukauden palkka pois niin älämölö olisi melkoinen. Nämä fanaatikot kuitenkin ovat koska tahansa valmiita ottamaan *toisilta sen pois*. Se on niin helppoa kun itse ei kärsi tekemistensä seurauksia.
Jos saat tuon palvulun aikaan halvemmalla, eikö sinun kannattaisi ryhtyä sille uralle?
On elämänhallinnassa aikamoisia puutteita jos onnistuu tuhraamaan tunti aikaa/ suunta enemmän julkisilla matkustamiseen kuin omalla autolla, pk-seudun sisällä. Tiedän että sellaisia yhteyksiä on, esim Vantaan itäosa-Espoon länsiosat jos kehäteillä ei ole ruuhkia, mutta ne ovat marginaalitapauksia.
Ja jos on, voihan sitä muuttaa lähemmäs työpaikkaa asumaan tai vaihtaa työpaikkaan joka on lähempänä kotia, jos ikää on max 50v ja CV kunnossa.
Mä olen viimeiset 25 vuotta pärjännyt ilman että olisi pakko ajaa autolla töihin enkä asu Kallion kuplassa.
Työuralle on sattunut kerran tapaus, jossa toimisto siirrettiin keskustasta Espooseen moottoritien varren business parkiin. Virallinen syy oli kasvanut tilantarve — todellinen syy säästöt ja Espoossa asunut yrityksen johtoryhmä.
Lopputulos? Monet espoolaiset olivat riemuissaan. Sitävastoin pääradan varresta, keskustasta ja Itä-Helsingistä töihin kulkevat alkoivat etsiä uusia työpaikkoja. Ongelman kiteytti Vantaalla asuva yksinhuoltajakollega: jos työpäivä kestää 8–16, joutuvat lapset olemaan päiväkodissa vähintään 7–17. Kun lapsia olisi kiva nähdä viikollakin ja päiväkodissakin nikoteltiin asiasta, on ainoa vaihtoehto irtisanoutua. Irtisanoutumiset ja korvausrekrytoinnit perehdytyksineen vetivät muuton taloudellisesti pakkaselle. Sittemmin yritys on palannut keskustaan.
Liekö tässä syy sille, että kehäteiden varsien business parkien rakennustahti hiipuu, mitä pidemmälle 2000-luku etenee.
Keskustatunneli kuopataan ja hyvä niin. Nyt kannattaisi Osmo kuitenkin välttää ihan turhaa sanallista mätkimistä kokoomuksen suuntaan vaikka mieli tekisikin. Ei sillä mitään rakentavaa saa aikaan. Samat sanat tietysti voi esittää myös kokoomuslaisille.
Nyt pitäisi keskittyä rohkeasti uusiin avauksiin. Tämä tässä nostettu ajatus korkeammasta rakentamisesta on relevantti. Ja voisiko paljon rohkeammin purkaa keskustan 1960–1980 lukujen skeidaa toimistokantaa ja rakentaa tehokkaammin uutta tilalle?
Ja voisiko lähteä työstämään ratkaisua, jossa länsisataman alueelle toteuttaisi jonkinlaisen kolmihaaraisen minitunnelin (länsisatama — länsiväylä — keskustan huoltotunneli), vaikka olisi vähän kalliskin, jos se ratkaisisi sataman ongelman ja samalla mahdollistaisi esim ruoholahden sillan purun ja sitten kunnon lisärakentamista alueelle? Miten olisi poliittinen kauppa, jossa sovitaan yhdessä tunnelista sinne, missä siitä on hyötyä (länteen) ja samalla yhdessä sovitaan, että unohdetaan paljon pöhkömpi Kalasataman ohitustunneli.
Mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka.
Ajatella, että joukkolikenne susirajan (Bulevardi) eteläpuolelle on kiinni yhden spåran linjauksesta.
Ehkä varakkaimmalle desiilille pitää antaa oma nukkumalähiönsä?
Ja verkkosarelaiset pääsevät julkisiin ilman tätä 9‑spåran linjausta?
Ehkä joka kerta, kun keskustatunneli tulee uudelleen agendalle, pitäs miettiä uudestaan myös tota 9:n linausta?
Jätkäsaareen menisci jokin toinen ratikka. Seuraavaksi Merikadulle suunnitellaan nelosen ratikkaa.
Asukaspysäköinnin oikea hinta 1‑vyöhykkeellä olisi 75€/kk, 2‑vyöhykkeellä 50€/kk ja muualla 25€/kk. Olisi edelleen selvästi halvempi kuin markkinaehtoinen hinta.