Anekdootteja (6) UNAIDS, Rio ja gorillat

Johdin puhet­ta YK:n aids-ohjel­man UNAID:sin kok­ouk­ses­sa Rio de Janeirossa vuon­na 2000. Ker­ron myöhem­mis­sä postauk­sis­sa, miten näin kum­malliseen tehtävään jouduin. On san­ot­ta­va, että tämä kok­ous oli todel­la vaikea, mut­ta siitä toiste.

Aids-aktivis­tit oli­vat myös tulleet Rioon vaa­ti­maan halvem­pia AIDS-lääkkeitä. Siihen aikaan lääk­keet oli­vat tolkut­toman kalli­ita, kos­ka patentit.

Ennen kok­ous­ta pääsi­h­teeri Peter Piot halusi puhua kanssani ja valit­ti, että nuo mie­lenosoit­ta­jat voivat olla hyvin väki­val­taisia. ”Should we invite here, ­I don’t know what it is in Eng­lish, gorillas.

Sanoin, että jos Brasil­ian hal­li­tus on sitä mieltä, että tarvit­semme tur­vak­semme tääl­lä mel­lakkapoli­ise­ja, niin tulkoon tänne, mut­ta minä en halua johtaa kok­ous­ta, jota mel­lakkapoli­isit reunus­ta­vat. En halua nähdä niitä.

Päätin myös, että mie­lenosoit­ta­jat saa­vat pitää kok­ouk­ses­sa viiden min­uutin puheen­vuoron ja sen jäl­keen pois­tua. Tätä päätöstäni pidet­ti­in pöyristyt­tävänä. Koskaan ennen ei mitään vas­taavaa ole tapah­tunut YK:n his­to­ri­as­sa. Sanoin vain, että jonkun on olta­va ensimmäinen.

Tuo mie­lenosoit­ta­jien puheen­vuoro oli todel­la korkeata­soinen ja pysyi sekun­nilleen annetus­sa raamissa.

Kok­ous oli todel­la vaikea. Ongel­mana on Ran­s­ka. Olimme kok­ouk­sen jäl­keen kaik­ki uupunei­ta sen jäl­keen ja onnit­te­limme toisi­amme. Virkamiehet kiit­tivät min­ua puheen­jo­hta­jan oikeuk­sien luo­vas­ta soveltamisesta.

Sit­ten muistin ne gorillat.

Mis­ter Biot, what about the goril­las? You nev­er invit­ed them?

Min­is­ter, This hotel is full of goril­las but you said, you don’t want to see them. 

En näh­nyt yhtään mellakkapoliitisia.