Anekdootteja (6) UNAIDS, Rio ja gorillat

Johdin puhetta YK:n aids-ohjelman UNAID:sin kokouksessa Rio de Janeirossa vuonna 2000. Kerron myöhemmissä postauksissa, miten näin kummalliseen tehtävään jouduin. On sanottava, että tämä kokous oli todella vaikea, mutta siitä toiste.

Aids-aktivistit olivat myös tulleet Rioon vaatimaan halvempia AIDS-lääkkeitä. Siihen aikaan lääkkeet olivat tolkuttoman kalliita, koska patentit.

Ennen kokousta pääsihteeri Peter Piot halusi puhua kanssani ja valitti, että nuo mielenosoittajat voivat olla hyvin väkivaltaisia. ”Should we invite here, ­I don’t know what it is in English, gorillas.

Sanoin, että jos Brasilian hallitus on sitä mieltä, että tarvitsemme turvaksemme täällä mellakkapoliiseja, niin tulkoon tänne, mutta minä en halua johtaa kokousta, jota mellakkapoliisit reunustavat. En halua nähdä niitä.

Päätin myös, että mielenosoittajat saavat pitää kokouksessa viiden minuutin puheenvuoron ja sen jälkeen poistua. Tätä päätöstäni pidettiin pöyristyttävänä. Koskaan ennen ei mitään vastaavaa ole tapahtunut YK:n historiassa. Sanoin vain, että jonkun on oltava ensimmäinen.

Tuo mielenosoittajien puheenvuoro oli todella korkeatasoinen ja pysyi sekunnilleen annetussa raamissa.

Kokous oli todella vaikea. Ongelmana on Ranska. Olimme kokouksen jälkeen kaikki uupuneita sen jälkeen ja onnittelimme toisiamme. Virkamiehet kiittivät minua puheenjohtajan oikeuksien luovasta soveltamisesta.

Sitten muistin ne gorillat.

Mister Biot, what about the gorillas? You never invited them?

Minister, This hotel is full of gorillas but you said, you don’t want to see them.

En nähnyt yhtään mellakkapoliitisia.