Kenelle kuuluu maankorko?

Juho Saari kysyi min­ul­ta kom­ment­tia maanko­rko-ongel­maan, jos­ta oli nous­sut keskustelu Eri­ar­voisu­us­varas­to ‑keskustelu­pal­stal­la. Lai­tan vas­tauk­sen muyös tähän blogilleni.

Ricar­do jo aikanaan selvit­ti maanko­rkoasian. Ricar­don rautainen maan­vuokrala­ki oli talous­poli­ti­ikan teo­ri­oista jul­mimpia, kos­ka se selit­ti, mik­si vuokrav­il­jeli­jät tuli­si­vat pysymään aina köy­hinä. Kunnes teol­lisu­us tar­josi heille vai­h­toe­hdon nälkä­pal­ka­lla viljelyyn.

Nyky­isin maat­alous­maan maanko­rko ei ole kovin olen­nainen asia Suomes­sa, mut­ta kaupunki­maan niukku­us on. Voihan saman­lainen asun­to jo Helsin­gin sisäl­lä mak­saa kolme ker­taa enem­män kaupungi­nosas­ta riip­puen. Kaupun­ki muo­dostaa väk­isin aluei­ta, joi­hin pääsys­tä on niukku­ut­ta. Ongel­maa voi lievit­tää kaavoit­ta­mal­la lisää houkut­tele­via aluei­ta, kuten Helsin­ki yrit­tää nyt tehdä, mut­ta kokon­aan sitä ei saa­da pois­tu­maan tar­jon­taa lisäämäl­lä. Ongel­man taustal­la ovat elämä­nar­vo­jen muut­tumi­nen urbaan­im­mik­si, minkä vuok­si Helsingis­sä kovin monia halu­aisi asua ratikkakaupungis­sa, vaik­ka muual­ta saisi asun­non olen­nais­es­ti halvemmalla.

Kaupunki­maan niukku­ut­ta voidaan säädel­lä joko hin­nal­la tai jonoil­la. Jono­jen vai­h­toe­htona on edullis­ten sijain­tien jakami­nen arvon­nal­la (Hitas) tai pärstäk­er­toimel­la, kuten Tukhol­mas­sa, jos­sa poli­it­ti­nen eli­it­ti asuu hal­val­la kaupun­gin keskus­tas­sa. Nor­maalil­la ruot­salaisil­la jono edulliseen asun­toon on parikym­men­tä vuotta.

Jos sitä säädel­lään hin­nal­la, kenelle kuu­luu maanko­rko? Kos­ka hin­ta on peräisin ympäröivän kaupun­gin rak­en­tamis­es­ta, maanko­rko kuu­luu minus­ta aivan ehdot­tomasti kaupungille.  Jos ranta­tont­ti Kata­janokalla mak­saa 2500 euroa/neliö ja saman­lainen ranta­tont­ti Inkoos­sa 10 €/neliö, ei kukaan voi väit­tää, etteikö Kata­janokan kallimpi hin­ta joh­tu­isi ympäril­lä olev­as­ta kaupungista.

Anglosak­sises­sa maail­mas­sa, eri­tyis­es­ti Yhdys­val­lois­sa, näin tapah­tuukin. Sitä kut­su­taan kiin­teistöveroksi. Jos meil­lä olisi teo­reet­tis­es­ti oikean suu­ru­inen kiin­teistövero, asun­to­jen hin­nat oli­vat eri puo­lil­la kaupunkia suun­nilleen yhtä korkeat, mut­ta yhtiö­vastike olisi kiin­teistöveron vuok­si korkea halu­tu­il­la alueil­la. Vuokria tämä ei nos­taisi mut­ta ei myöskään lask­isi, mut­ta julki­nen talous voisi paljon paremmin.

Kiin­teistöveron sijas­ta voidaan tietysti pitää maa kaupun­gin omis­tuk­ses­sa ja per­iä maan­vuokra sijain­nin mukaan por­rastet­tuna. Ongel­mana tässä on suo­ma­lainen käy­htän­tö pitää ton­tin­vuokra reaalis­es­ti kiin­teänä vuosikym­meniä ja sit­ten kym­menker­tais­taa se ker­tarysäyk­sel­lä. Joskus tule­vaisu­udessa toiv­ot­tavasti kiin­teistöveron nousu tapah­tuu reaali­aikaises­ti pien­inä muutoksina.

Poli­it­ti­nen paradok­si on, että tätä maanko­ron kon­fiskoimista kun­nalle vas­tus­taa eri­tyis­es­ti poli­it­ti­nen vasem­mis­to. Vas­tus­taa sitä kokoomuskin, joskaan ei yhtä kiihkeästi, kos­ka kokoomuk­ses­sa on pieni pro mar­ket joukko pro busi­ness- enem­mistön puris­tuk­ses­sa. Kokoomuk­sen aset­tumi­nen tässä asi­as­sa omis­ta­jien puolelle tun­tuu kuitenkin loogisem­mal­ta kuin poli­it­tisen vasem­mis­ton tuki maanomistajille.

 

 

56 vastausta artikkeliin “Kenelle kuuluu maankorko?”

  1. Jos meil­lä olisi teo­reet­tis­es­ti oikean suu­ru­inen kiin­teistövero, asun­to­jen hin­nat oli­vat eri puo­lil­la kaupunkia suun­nilleen yhtä korkeat, mut­ta yhtiö­vastike olisi kiin­teistöveron vuok­si korkea halu­tu­il­la alueilla.

    Jos hin­nat oli­si­vat yhtä korkeat eri puo­lil­la kaupunkia, eikö sil­loin kiin­teistöverokin olisi yhtä suuri? Vai miten osat­taisi­in määritel­lä halu­tul­la alueel­la kiin­teistön arvo korkeam­mak­si, ellei markki­namekanis­mi asun­to­jen hin­to­jen kaut­ta sitä ker­toisi? Oikein korkeal­la kiin­teistöverol­la saataisi­in asun­to­jen hin­nat nol­laan tai miinuk­sellekin. Sopi­va kiin­teistövero leikkaa maa­nar­vos­ta osan, mut­tei sitä kokonaan.

    1. Ero olisi siis se, että 120 m² kat­to­huoneis­to mak­saa Ullan­lin­nas­sa ja Vuosaa­res­sa saman ver­ran (arvotaan nyt vaik­ka 300 000€), mut­ta Ullik­ses­sa mak­se­taan lisäk­si 2000e/kk vastiket­ta, kos­ka kiin­teistövero on niin korkea, siinä mis­sä vuosaa­res­sa vastike on 600e/kk.

      Käytän­nössä hom­man voisi tehdä vaik­ka niin, että kiin­teistövero­pros­ent­ti jokaiselle kaupungi­nos­alle määriteltäisi­in 3kk välein uudelleen niin, että jos edel­lisen 3kk aika toteu­tunei­den kaup­po­jen neliöhin­nat ovat kyseisel­lä alueel­la korkeam­mat kuin kaupungis­sa keskimäärin, niin sit­ten kiin­teistövero­ja nos­te­taan alueel­la ja jos alem­mat kuin keskimäärin, niin niitä alen­netaan hieman.

      Lop­putu­lok­se­na kaikkien aluei­den neliöhin­nat värähtelisivät about saman numeron ympäril­lä, mut­ta vuosaa­res­sa kiin­teistövero olisi nol­la (tai jopa negati­ivi­nen!) ja ullan­lin­nas­sa mak­set­taisi­in 15e/asuinneliö/kk kiinteistöveroa.

    2. Ville: Jos hin­nat oli­si­vat yhtä korkeat eri puo­lil­la kaupunkia, eikö sil­loin kiin­teistöverokin olisi yhtä suuri? 

      Teo­reet­tis­es­ti oikea kiin­teistövero­han olisi X €, jos­sa X olisi määrät­ty erik­seen joka ton­tille, niin, että itse ton­tin arvo (ilman mitään paran­nuk­sia kuten raken­nuk­sia) olisi 0 €. Oike­as­sa maail­mas­sa maan puh­taas­ta tuo­to­s­ta ei voi käytän­nöl­lis­es­ti verot­taa aivan 100%:ia.

    3. Ville: Jos hin­nat oli­si­vat yhtä korkeat eri puo­lil­la kaupunkia, eikö sil­loin kiin­teistöverokin olisi yhtä suuri? Vai miten osat­taisi­in määritel­lä halu­tul­la alueel­la kiin­teistön arvo korkeam­mak­si, ellei markki­namekanis­mi asun­to­jen hin­to­jen kaut­ta sitä ker­toisi? Oikein korkeal­la kiin­teistöverol­la saataisi­in asun­to­jen hin­nat nol­laan tai miinuk­sellekin. Sopi­va kiin­teistövero leikkaa maa­nar­vos­ta osan, mut­tei sitä kokonaan.

      Kiin­teistöveroa tietenkin säädet­täisi­in asun­non hin­nan derivaatan mukaan. Jos jol­lain alueel­la asun­to­jen hin­noil­la tun­tuu ole­van painet­ta nous­ta, niiden veroa nos­te­taan sen ver­ran että hin­nat aset­tuvat taas samaan muidenkin aluei­den kanssa.

  2. Urbaanin elämän­ta­van suosimi­nen kul­kee syk­leis­sä joka tois­tuu n 30 vuo­den välein. Siinä välis­sä taas suosi­taan väljää pien­taloa­sum­ista eli nurmijärvi-ilmiötä.
    Helsin­gin kohdal­la kaupunkiseudun väk­iluku on koko ajan kas­vanut ja sille ei ole näkyvis­sä lop­pua ellei maan hal­li­tus suurin piirtein ala pakot­taa ihmisiä kaupungeista maaseudulle, tai alkaa mas­samuut­to ulkomaille.
    Vähem­män urbaani elämän­ta­pa sopisi var­maan pint­tyneelle kaupunki­laiselle, jos liikku­mi­nen, myös ilman autoa, olisi helpom­paa. Se ei tarkoi­ta raitio­vaunua, vaan riit­tävän tiheään kulke­vaa ja tasokas­ta joukkoli­iken­net­tä ylipään­sä, ja että lähiöi­den seg­re­gaa­tio-ongelmista päästäisi­in eroon.

    Sit­ten se yhteys kiin­teistöveron ja yhtiö­vastik­keen välil­lä. Jos kiin­teistöveroa korote­taan niin sitä ei voi aina kanavoi­da yhtiö­vasik­keeseen, kos­ka asun­to-osakey­htiö voi peri­aat­teessa men­nä konkurssi­in jos asukkail­la ei ole varaa mak­saa kohon­nei­ta vastikei­ta. Se näky­isi myös asun­to-osakey­htiöi­den per­im­is­sä vuokris­sa jon­ka seua­rauk­se­na myös yri­tysvuokralaiset kivi­jaloista kaikkoavat.Joku kohtu­us pitäisi olla oikean veron määrittämisessä.
    USA on vähän huono esimerk­ki kos­ka siel­lä on kaupunke­ja joil­la menee huonos­ti esim savupi­ip­pute­ol­lisu­u­den alasajon takia, ja toisia jot­ka porskut­taa finanssialan tai viihde­te­ol­lisu­u­den varassa.
    Hitas toimisi mielestäni ihan hyvin jos keinot­telu hitas-asun­noil­la estettäisiin.

    1. R.Silfverberg:
      Urbaanin elämän­ta­van suosimi­nen kul­kee syk­leis­sä joka tois­tuu n 30 vuo­den välein. Siinä välis­sä taas suosi­taan väljää pien­taloa­sum­ista eli nurmijärvi-ilmiötä.
      Helsin­gin kohdal­la kaupunkiseudun väk­iluku on koko ajan kas­vanut ja sille ei ole näkyvis­sä lop­pua ellei maan hal­li­tus suurin piirtein ala pakot­taa ihmisiä kaupungeista maaseudulle, tai alkaa mas­samuut­to ulkomaille.
      Vähem­män urbaani elämän­ta­pa sopisi var­maan pint­tyneelle kaupunki­laiselle, jos liikku­mi­nen, myös ilman autoa, olisi helpom­paa. Se ei tarkoi­ta raitio­vaunua, vaan riit­tävän tiheään kulke­vaa ja tasokas­ta joukkoli­iken­net­tä ylipään­sä, ja että lähiöi­den seg­re­gaa­tio-ongelmista päästäisi­in eroon.

      Sit­ten se yhteys kiin­teistöveron ja yhtiö­vastik­keen välil­lä. Jos kiin­teistöveroa korote­taan niin sitä ei voi aina kanavoi­da yhtiö­vasik­keeseen, kos­ka asun­to-osakey­htiö voi peri­aat­teessa men­nä konkurssi­in jos asukkail­la ei ole varaa mak­saa kohon­nei­ta vastikei­ta. Se näky­isi myös asun­to-osakey­htiöi­den per­im­is­sä vuokris­sa jon­ka seua­rauk­se­na myös yri­tysvuokralaiset kivi­jaloista kaikkoavat.Joku kohtu­us pitäisi olla oikean veron määrittämisessä.
      USA on vähän huono esimerk­ki kos­ka siel­lä on kaupunke­ja joil­la menee huonos­ti esim savupi­ip­pute­ol­lisu­u­den alasajon takia, ja toisia jot­ka porskut­taa finanssialan tai viihde­te­ol­lisu­u­den varassa.
      Hitas toimisi mielestäni ihan hyvin jos keinot­telu hitas-asun­noil­la estettäisiin.

      Jos yhtiö­vastikkei­ta ei mak­sa voi yhtiö ottaa asun­non hallintaansa ja vuokra­ta muualle. Prob­lem solved. Hitas-keinot­telua taas ei voi estää kuin purka­mal­la koko jär­jestelmän, vai oliko sin­ul­la jokin muu idea tähän?

      1. Alfred: Jos yhtiö­vastikkei­ta ei mak­sa voi yhtiö ottaa asun­non hallintaansa ja vuokra­ta muualle. Prob­lem solved. Hitas-keinot­telua taas ei voi estää kuin purka­mal­la koko jär­jestelmän, vai oliko sin­ul­la jokin muu idea tähän?

        Onnis­tuu yksit­täisen huoneis­ton kohdal­la mut­ta jos suurin piirtein kaik­ki asukkaat koke­vat että ei ole varaa mak­saa kohon­nei­ta vastikkei­ta, eikä asun­not mene kau­pak­si edes siihen hiin­taan että asukkaat saisi omansa pois, niin siitä tulee ongelmia. Yhtiön konkurssi? Koko osakekan­nan myymi­nen jollekin pohatalle joka purkaa talon? Sil­loin markki­nat alkaa säädel­lä niukku­ut­ta niin että on iso liu­ta tyhjiä tont­te­ja raken­nu­soikeuksi­neen mut­ta ilman taloa ja asukkaita.

        Olen asunut asum­isoikeustalos­sa ja siinä keinot­telu oli estet­ty niin että sai pitää vain yhtä asum­isoikeusasun­toa / talous ja ulkop­uoliselle sai asun­non vuokra­ta vain määräa­jak­si, muus­sa tapauk­ses­sa siitä piti luop­ua. Tosin asum­ioikeusasun­not eivät tai­da olla keinot­telun kohteena muutenkaan nyky­isin ainakaan, mut­ta se johtuu muista syistä.

      2. Onnis­tuu yksit­täisen huoneis­ton kohdal­la mut­ta jos suurin piirtein kaik­ki asukkaat koke­vat että ei ole varaa mak­saa kohon­nei­ta vastikkei­ta, eikä asun­not mene kau­pak­si edes siihen hiin­taan että asukkaat saisi omansa pois, niin siitä tulee ongelmia. 

        Täl­laises­sa tapauk­ses­sa kin­teistövero on yliarvioitu räikeästi. Tarkois­tus on, että kiin­teistövero kon­fiskoi vain sijain­nin tuot­ta­man edun, mut­ta ei tee asum­ista kannattamattomaksi.

  3. Näin­hän se on. Asumisen hin­taan vaikut­taa lisäk­si se, että Helsin­ki vaatii jo valmi­ik­si kalli­im­mille alueille kalli­impia ratkaisu­ja (raken­nusten ulkonäköön ym.) kuin edullisem­mille alueille.

  4. Maanko­ron kon­fiskoin­ti kaupungille on radikaali aja­tus. Olete­taan argu­mentin vuok­si, että aja­tus olisi järkevä, ainakin jois­sakin tilanteis­sa, kuten sil­loin kun kaupun­ki omis­taa itse maan. Ensim­mäi­nen kysymys kuu­luu, mikä on maanko­ron oikea suuruus?

    Tari­nan mukaan Ricar­don aikana vuokrav­il­jeli­jät mak­soi­vat 4–5 % suu­ruista maan­vuokraa. Mikä lie­nee ollut efek­ti­ivi­nen maanko­rko tuol­loin? Oliko maan käypä markki­na-arvo tiedossa?

    Thomas Piket­tyn mukaan Ricar­don aikana (ja koko 1800 ‑luvun, kun mak­set­ti­in velkaa Napoleonin sotien takia) val­tion oblig­aa­tioko­rko sat­tui ole­maan samaa luokkaa, 4–5 %. En ole koskaan ymmärtänyt, mis­tä nuo 4–5 % tule­vat. Ne ylit­tävät moninker­tais­es­ti kansan­tuot­teen kasvun Ricar­don aikana ja 1950 ‑luvulle asti. Se oli käytän­nössä veroa maan ja pääo­man omistajille.

    Palataan kysymyk­seen, mikä on kaupunki­maan maanko­ron oikea suu­ru­us, Helsingis­sä täl­lä hetkellä?

    1. Tari­nan mukaan Ricar­don aikana vuokrav­il­jeli­jät mak­soi­vat 4–5 % suu­ruista maanvuokraa. 

      Sin­ul­la on muna ja kana tuos­sa väärin päin. Maanko­rko määräy­tyi maan tuo­ton perus­teel­la ja maan arvo määräy­tyi maanko­ros­ta käyvän korkokan­nan mukaan, oli siis 20 — 25 ‑ker­tainen maanko­rkoon nähden.

      1. Ker­ro vielä mitä mieltä olet pääasi­as­ta, mikä on kaupunki­maan maanko­ron oikea suu­ru­us, Helsingis­sä täl­lä hetkellä?

        Osmo Soin­in­vaara: Palataan kysymyk­seen, mikä on kaupunki­maan maanko­ron oikea suu­ru­us, Helsingis­sä täl­lä hetkellä?

      2. Oikea maanko­rko on noin 2% asun­to­jen arvos­ta, jos­ta on vähen­net­ty raken­nuk­sen tekni­nen arvo. Tämä siis asun­to­jen hin­nas­ta, jos asun­to on oam­l­la ton­til­la. Jos asun­to on vuokr­ta­ton­til­la, vuokraa pitäisi nos­taa tai laskea sen mukaan, ylit­täkö vai alit­taako asun­non mnarkki­nahin­ta talon teknisen arvon. Vuokra voi olla myös liian korkea, kuten seu­rakun­tien maal­la Lehtisaaresa.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Oikea maanko­rko on noin 2% asun­to­jen arvos­ta, jos­ta on vähen­net­ty raken­nuk­sen tekni­nen arvo. Tämä siis asun­to­jen hin­nas­ta, jos asun­to on oam­l­la ton­til­la. Jos asun­to on vuokr­ta­ton­til­la, vuokraa pitäisi nos­taa tai laskea sen mukaan, ylit­täkö vai alit­taako asun­non mnarkki­nahin­ta talon teknisen arvon. Vuokra voi olla myös liian korkea, kuten seu­rakun­tien maal­la Lehtisaaresa. 

        Jos kiin­teistövero on “oikein mitoitet­tu”, asuntojen/kiinteistöjen myyn­ti­hin­nat ja myyn­tivoitot ilmeis­es­ti pienenevät keskimäärin. Täl­löin vero­tu­lo­ja jää saa­mat­ta sekä myyn­tivoiton että varain­si­ir­toveron osalta. Mitä val­tio­varain­min­is­ter­iö mah­taisi tästä tuumata?

      4. Osmo Soin­in­vaara: Sin­ul­la on muna ja kana tuos­sa väärin päin. Maanko­rko määräy­tyi maan tuo­ton perus­teel­la ja maan arvo määräy­tyi maanko­ros­ta käyvän korkokan­nan mukaan, oli siis 20 – 25 ‑ker­tainen maanko­rkoon nähden. 

        Eikö tuo ole aika lähel­lä sitä, miten nykyaikanakin vuokra markki­noil­la määräy­tyy, eli vuokra vas­taa tuot­toa vähen­net­tynä kuluil­la (kun sopi­va kate las­ke­taan myös kuluk­si). Käsi­tys sopi­vas­ta kat­teesta tai toimeen­tu­lon tasos­ta on var­masti muuttunut.

      5. Eikö tuo ole aika lähel­lä sitä, miten nykyaikanakin vuokra markki­noil­la määräy­tyy, eli vuokra vas­taa tuot­toa vähen­net­tynä kuluil­la (kun sopi­va kate las­ke­taan myös kuluk­si). Käsi­tys sopi­vas­ta kat­teesta tai toimeen­tu­lon tasos­ta on var­masti muuttunut.

        Tätä yritin sanoa. Maan­vuokra määräy­tyy tuot­to­jen mukaan ja maan hin­ta tuo­toista korkokan­nan (1/r) mukaan eikä toisinpäin

    2. Ris­to Pel­to­la:
      Thomas Piket­tyn mukaan Ricar­don aikana (ja koko 1800 ‑luvun, kun mak­set­ti­in velkaa Napoleonin sotien takia) val­tion oblig­aa­tioko­rko sat­tui ole­maan samaa luokkaa, 4–5 %. En ole koskaan ymmärtänyt, mis­tä nuo 4–5 % tule­vat. Ne ylit­tävät moninker­tais­es­ti kansan­tuot­teen kasvun Ricar­don aikana ja 1950 ‑luvulle asti. Se oli käytän­nössä veroa maan ja pääo­man omistajille. 

      Län­si­mais­sa korko­ta­so on viime vuo­sisato­jen aikana hil­jalleen laskenut. Kyse kysyn­nästä ja tarjonnasta.
      Yksi­ty­is­puolel­la käypä korko oli noi­hin aikoi­hin noin kahdek­san pros­ent­tia, jos kyseessä oli luotet­ta­va, vakavarainen liikeyri­tys. Sen pienem­mäl­lä korol­la kukaan ei sijoit­tanut yksi­tyiseen yri­tyk­seen. Val­tion riskit­tömäk­si kat­so­tun oblig­aa­tion korko oli tästä puo­let, kos­ka sil­lä saati­in kerä­tyk­si tarvit­ta­vat pääomat.

      1500-luvul­la Mart­ti Luther piti 12 pros­entin korkoa kohtu­ullise­na, jos kyse oli kaup­pi­ait­ten välis­es­tä liile­toimes­ta. (Luther kat­soi, sko­lastikoista poiketen, että kaup­pi­aan pääo­ma oli rin­nastet­tavis­sa käsi­työläisen työkalu­un ja sen vuokraamis­es­ta toiselle kaup­pi­aalle oli sopi­vaa ja kun­ni­al­lista per­iä korkoa.)

      Näk­isin, että korko­ta­so ei ole niinkään sidok­sis­sa BKT:n yleiseen kehi­tyk­seen vaan pikem­minkin vapaan pääo­man määrään ja yleiseen takaisin­mak­sua kohtaan tun­net­tuun luottamukseen.

  5. Kun lähtöko­h­dat sisältävät näin paljon aja­tusvirheitä, on selvää, että pää­tyy vääri­in johtopäätöksiin:

    ”Kaupun­ki muo­dostaa väk­isin aluei­ta, joi­hin pääsys­tä on niukku­ut­ta. Ongel­maa voi lievit­tää…” Toiset alueet ovat halu­tumpia kuin toiset, tietenkin, mut­ta ei tämä sinän­sä ole ongel­ma — pait­si siitä lähtöko­hdas­ta, että min­ul­la on oikeus asua Punavuores­sa kos­ka halu­an, tekemät­tä töitä unel­mani eteen niin paljon, että voin siitä mak­saa markkinahinnan. 

    ”Kaupunki­maan niukku­ut­ta voidaan säädel­lä joko hin­nal­la tai jonoil­la.” Maa­ta on sen ver­ran kuin sitä on, joten tarkoit­tanet asun­to­jen niukku­ut­ta. Sitä taas säädel­lään pelkästään kaavoitus- ja raken­nus­määräyk­sil­lä. Helsingis­sä on rajal­lisel­la rak­enkus­maal­la liian vähän asun­to­ja, kos­ka raken­nus­maa­ta ei ole kaavoitet­tu riit­tävästi tai kos­ka 90 ker­roksis­ten asuin­talo­jen rak­en­t­a­mi­nen ei ole sal­lit­tua — tai sik­si, etteivät ihmiset sit­ten kuitenkaan ole valmi­it mak­samaan asun­nos­taan sitä hin­taa jon­ka asun­to mak­saa keinotekois­t­en rajoi­tusten pois­tamisen jälkeenkään. 

    ”Kos­ka hin­ta on peräisin ympäröivän kaupun­gin rak­en­tamis­es­ta, maanko­rko kuu­luu minus­ta aivan ehdot­tomasti kaupungille.” Näin vain sel­l­aises­sa oikeusjär­jestelmässä, jos­sa toisen työn hedelmät kuu­lu­vat automaat­tis­es­ti koko yhteiskun­nalle. Kos­ka hin­nan muu­tos johtuu maan jalostamis­es­ta, kuu­luu arvon­nousu maan jalosta­jille, siis omis­ta­jille. Laa­jem­minkin, minkä tahansa hyödyk­keen arvo riipuu yhteiskun­nan toimista jot­ka johta­vat hyödyk­keen halut­tavu­usen kasvu­un. Tämä vaikut­taa hyödyk­keen hin­nan­muo­dos­tuk­seen, ei sen omistusoikeuteen. 

    Lisäk­si on has­su aja­tus, että asumiseen kohdis­tet­tu vero ei nos­taisi asumisen hin­taa. Omis­tusasumises­sa näin luul­tavasti on, kos­ka se tekee omis­tusasumis­es­ta kallista ja siten vähem­män halut­tua. Tämä nos­taa vuokra-asun­to­jen kysyn­tää ja sii­is myös vuokria. Kiin­teistövero nos­taa vah­vasti vuokria myös sik­si, että pääo­man tuot­to­vaa­timus kas­vaa. Joko vuokrat nou­se­vat, vuokra-asun­to­jen määrä las­kee, tai molemmat. 

    Tärkein syy mik­si henkilöko­htais­es­ti vas­tus­tan omaisu­usvero­ja on se, että omis­tuk­sen vero­tus puut­tuu omis­tu­soikeu­teen Kos­ka asun­to- tai maao­maisu­us ei eroa muus­ta omaisu­ud­es­ta, ei sitä pidä myöskään kohdel­la eri tavoin. Kun omis­tuk­ses­ta ei syn­ny tuloa, ei myöskään syn­ny verotet­tavaa. Toisaal­ta ei myöskään ole perustei­ta omankaan asun­non myyn­tivoiton verottomuudelle.

    1. Kos­ka hin­nan muu­tos johtuu maan jalostamis­es­ta, kuu­luu arvon­nousu maan jalosta­jille, siis omistajille. 

      Siis hei haloo! Mien yksit­täisen ton­tin omis­ta­ja on osal­lis­tunut jaloas­tamiseen? Olete­taan vaik­ka, että sukusi on omis­tanut tyhjän ton­tin Kata­janokan ran­nas­sa, muut­tanut Amerikkaan vuon­na 1820 ja palan­nut vuon­na 2018 myy­däk­seen tuon ton­tin. Sinä aikana ton­tin arvo on satak­er­tais­tunut. Miten sukusi on osal­lis­tunut sen jalostamiseen? Lahjo­ma­l­la kaavoittajia?

      Lisäk­si on has­su aja­tus, että asumiseen kohdis­tet­tu vero ei nos­taisi asumisen hintaa.

      Talous­teo­ria tuot­taa yllät­täviä tulok­sia, joi­ta on vaikea ymmärtää, jos ei ole siihen tutustunut

      1. Esimerkkisi kat­taa ehkä 0,01% tont­ti­maas­ta — siis aivan mitätön hei­jas­tus­vaiku­tus ver­rat­tuna läh­es mihin tahansa.
        Ja ker­ro uud­estaan miten asumisen kus­tan­nusten nos­to ei lisää asumisen kustannuksia?

      2. Esimerkkisi kat­taa ehkä 0,01% tont­ti­maas­ta – siis aivan mitätön hei­jas­tus­vaiku­tus ver­rat­tuna läh­es mihin tahansa.
        Ja ker­ro uud­estaan miten asumisen kus­tan­nusten nos­to ei lisää asumisen kustannuksia?

        Esimerkki­ni todel­la kos­kee vain kaupunki­maa­ta. Haja_asutusalueilla sil­lä ei ole merk­i­tys­tä, eikä siel­lä mitään arvon­leikkauk­sia tehdäkään. Asumisen hin­ta kaupunkien keskus­tois­sa määräy­tyyy markki­noil­la, ylit­tää kus­tan­nuk­set roimasti eikä sen takia riipu kus­tan­nuk­sista lainkaan. Syr­jäkylil­lä on toisin, kos­ka tont­ti­maa ei muo­dos­ta pullonkaulaa. .

      3. Lisäk­si aja­tus, että naa­pu­rit voivat toimil­laan vaikut­taa omaisu­ute­si omis­tu­soikeu­teen, ei ole tästä oikeusmallista.

      4. Kun suku osti sen ton­tin vuon­na 1820 (?) niin siinä syn­tyi ja välit­tyi tärkeää tietoa. Ton­tin myyjäl­lä oli ehkä idea Nokian tms perus­tamis­es­ta ja hän tarvit­si siihen kipeästi rahaa. Suku antoi ne tarvit­ta­vat rahat. Suvul­la taas oli visio, että Kata­janokas­sa on aines­ta ja sik­si kan­nat­taa panos­taa siihen. Jos uskomme, että yri­tyk­set val­it­see Busi­ness Fin­land ja rak­en­tamis­es­ta päät­tää Kaupun­ki niin sil­loin tuon suvun sijoituk­sen voi nähdä arpalip­puna ja ton­tista syn­tyneen voiton “ansiot­tomana”. Me markki­na­t­alousih­miset emme näe asi­aa noin. Me näemme, että kansalais­ten ja muun yksi­tyisen sek­torin toimil­la on edelleen tärkeä arvo tiedon tuot­tamises­sa siitä mitä kansalaiset oikeasti tarvit­se­vat ja haluavat.

  6. Selvyy­den vuok­si: Maanko­ron osit­tainen kon­fiskoin­ti kaupungille kiin­teistöveron muo­dos­sa ei ole radikaali aja­tus, vaan toimi­va ja pragmaattinen.

  7. Maan arvo riip­puu Helsingis­sä raken­nu­soikeud­es­ta. Jos jokaiselle ker­rostalo­ton­tille annet­taisi­in raken­nu­soikeut­ta 12* ker­roksiseen taloon, ja jos kort­teli /useampi vierekkäi­nen rak­en­taa talot yhdessä uusik­si, niin 20 ker­rosta saisi täl­löin rak­en­taa, kun­han puis­toa tms. viher­pi­haa tulisi maan­pin­nalle enem­män. Täl­löin, siis kun rak­en­tamisen määräl­lä ei vaikute­ta asun­to­jen hin­toi­hin nykyisel­lä taval­la, asun­to­jen hin­nat aset­tuvat lähem­mäk­si raken­nuskus­tan­nuk­sia. Tämä on kaikkien etu. 

    Esim. Meilah­teen saisi enem­män puis­to­ja ja tuplasti/triplasti asukkai­ta rak­en­ta­mal­la alueen uusik­si ylöspäin. Samal­la tiivi­impi väestö loisi kivi­jalka­kaupoille eli­nolo­suh­teet, kuten Kallios­sa. Mut­ta ei käy, kos­ka jo raken­netut talot ovat pyhiä, joi­hin saa koskea ain­oas­taan home­en tai säde­sienen aiheut­ta­man asumiskelvot­to­muu­den täh­den, jos sil­loinkaan (vrt. Tapi­olan uimahalli).
    * luvut vedet­ty hihas­ta, voivat olla toisetkin

  8. > Jos meil­lä olisi teo­reet­tis­es­ti oikean suuruinen
    > kiinteistövero,
    > …
    > Vuokria tämä ei nos­taisi mut­ta ei myöskään
    > lask­isi

    Teo­ri­as­sa asia menee näin. Ja vapail­la markki­noil­la meneekin. Mut­ta sit­ten tulee tämä “pap­pa beta­lar” ‑ilmiö eli asum­is­tu­ki eli markki­nat eivät ole vapaat.

    Jos vuokralainen asuu yhtä ilmaisek­si keskus­tas­sa kuin jos­sain kur­jas­sa lähiössä, eikö hän kuitenkin ase­ta keskus­ta-asun­toa etusi­jalle? Miten nuo niukat asun­not sit­ten jae­taan halukkaiden vuokralais­ten kesken? Val­i­taanko vuokralaiset rahal­la, arpo­ma­l­la vaiko pärstän mukaan; ken­ties jopa rodun perus­teel­la, ettei ketään voi­da syyt­tää rasismista!?

    1. K‑Veikko:

      Jos vuokralainen asuu yhtä ilmaisek­si keskus­tas­sa kuin jos­sain kur­jas­sa lähiössä, eikö hän kuitenkin ase­ta keskus­ta-asun­toa etusi­jalle? Miten nuo niukat asun­not sit­ten jae­taan halukkaiden vuokralais­ten kesken? Val­i­taanko vuokralaiset rahal­la, arpo­ma­l­la vaiko pärstän mukaan; ken­ties jopa rodun perus­teel­la, ettei ketään voi­da syyt­tää rasismista!?

      Naiset keskus­taan ja miehet lähiöi­hin. Ollut ihan yleinen käytän­tö maailmalla.

  9. Maa kuu­luu omis­ta­jalle ja tiede­tään, että yhteiskun­nat, jot­ka sosial­isoi­vat yksi­ty­i­somis­tus­ta, kaatuvat.

    1. Maa kuu­luu omis­ta­jalle ja tiede­tään, että yhteiskun­nat, jot­ka sosial­isoi­vat yksi­ty­i­somis­tus­ta, kaatuvat.

      Kuten Yhdys­val­lat ja Sak­sa. Molem­mis­sa maan­omis­ta­jan ansiot­to­mia hyö­tyjä leikataan, Ja Sveit­sis­sä, tuos­sa sosial­is­min ydinvaltiossa.
      Kalle tun­tuu kan­nat­ta­van venäläistä tulk­in­taa markki­na­t­aloud­es­ta, joka on kaukana län­si­mais­es­ta. Mik­si hyö­ty yhteuiskun­nan rakan­ta­mas­ta metrolin­jas­ta kuu­luu sille onnekkaalle, joka omis­taa maa­ta metroase­man vierssä muta ei ole sijoit­tanut rataan euroakaan?

      1. Nyt Osmo yksinker­tais­taa aika raa’asti. Tuos­ta on ihan tutkit­tukin tulosta, mitä omis­tu­soikeu­teen kajoami­nen tuot­taa pitkäl­lä aikavälil­lä. Suomes­sa ei olla enää ter­veel­lä poh­jal­la ja kun­tien maankäytön monop­o­li­in on pakko puut­tua taval­la tai toisella.

        Itse kan­natan kaavoituk­sen säi­lyt­tämistä kun­nil­la jol­lain tasol­la, mut­ta maan­omis­tuk­sen rajaamista jyrkästi. Kun­nan tehtävä ei ole keinotel­la maal­la, vaan luo­da mah­dol­lisuuk­sia yrit­täjille ja asukkaille (70 m x 110 m ruuduissa).

        Sveitsin tai Sak­san tilan­net­ta en tunne, mut­ta viit­tauk­sesi USA:han sosial­is­tise­na val­tiona on mie­lenki­in­toinen. Puu­te­ol­lisu­udessa uransa luonut ystäväni on nimit­täin täysin samaa mieltä! USA:n met­sä­varat ovat käytän­nössä val­ti­ol­la, eikä vapaas­ta kil­pailus­ta ole tietoakaan.

      2. Yhdys­val­lois­sa kaupunki­maan arvo on kon­fiskoitu yhteuskun­nalle korkean kiin­teistöveron kaut­ta, jota kir­joit­ta­jat pitivät sosialismina.

      3. Sehän tässä kaikkein surkein­ta onkin, että Suomes­sa, joka noin kokon­aisu­udessa on vero­tuk­sen käriki­mai­ta maail­mas­sa, juuri kiin­teistövero on absolu­ut­tis­es­tikin pienem­pi kuin juuri mis­sään muual­la. Näin siitä huoli­mat­ta, että kiin­teistövero on ehkä kaikkein oikeu­den­mukaisin ja talouden dynami­ikan kannal­ta vähiten haitalli­nen vero.

        Liekö taustal­la joku agraariy­hteiskun­nan aja­tus oman maan ja oman talon pyhyy­destä? Kauan aikaa sit­ten kaupungeis­tuneis­sa sivistys­mais­sa vuokraami­nen on ollut aina yleisin asuin­muo­to kaupungis­sa, ja juuri vuokra-asumisen veroko­htelua tarkastel­lessa kiin­teistöveron oikeu­den­mukaisu­us esi­in­tyy kaikkein selkeimmin.

        Kiin­teistöveroa pitäisi nos­taa paljon, ja vas­tavuorois­es­ti työn ja arvon­lisän tuot­tamisen verot­tamista vähen­tää. Kiin­teistöverol­la pysty­isi myös tehokkaasti siirtämään veror­a­situs­ta nuo­ril­ta per­het­tä perus­tavil­ta työn­tek­i­jöiltä van­hem­mille oloneu­vok­sille, jot­ka ovat jo saa­neet asun­tovelka­nsa maksettua.

      4. ”Mik­si hyö­ty yhteuiskun­nan rakan­ta­mas­ta metrolin­jas­ta kuu­luu sille onnekkaalle, joka omis­taa maa­ta metroase­man vierssä muta ei ole sijoit­tanut rataan euroakaan?”
        Ton­tin omis­ta­ja on osal­lis­tunut kus­tan­nuk­si­in siinä kun muutkin kaupunki­laiset. Jos muu­ta lisäar­voa tai arvon alen­tu­maa on syn­tynyt, se huomioidaan myyn­tivoit­toa verottaessa.
        Omaisu­u­den arvon vai­htelu ei vaiku­ta omis­tu­soikeu­teen eikä syn­nytä verotet­tavaa tuloa.

    2. Kalle: Maa kuu­luu omis­ta­jalle ja tiede­tään, että yhteiskun­nat, jot­ka sosial­isoi­vat yksi­ty­i­somis­tus­ta, kaatuvat.

      Tässähän ehdote­taan vain vero­tus­ta (kiin­teistöveron muo­dos­sa). Et kai sen­tään väitä, yhteiskun­nat, jois­sa on edes jonkin­laista vero­tus­ta, kaatuvat?

      Maan kiin­teistövero on useimpia mui­ta vero­tuk­sen muo­to­ja vähem­män haitalli­nen, kos­ka maan tar­jon­ta on käytän­nössä täysin epäe­lastista, eikä sen verot­ta­mi­nen sik­si teo­ri­as­sa aiheuta hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta melkein kaik­ista muista verotyypeistä poiketen.

  10. Olemme Osmo samaa mieltä kaupunki­maan maanko­ron suu­ru­us­lu­okas­ta (aka. vuokra­ton­tin tuottovaatimus).

    1. Helsin­ki nou­dat­taa osa­puilleen kehden pros­entin tuot­to­vaa­timus­ta maan­vuokras­sa. Viral­lis­es­ti neljä pros­ent­tia, mut­ta maan arvo on arvioitu noin 50 — 60 pros­en­tik­si käyvästä arvosta.

  11. “Jos sitä säädel­lään hin­nal­la, kenelle kuu­luu maanko­rko? Kos­ka hin­ta on peräisin ympäröivän kaupun­gin rak­en­tamis­es­ta, maanko­rko kuu­luu minus­ta aivan ehdot­tomasti kaupungille. Jos ranta­tont­ti Kata­janokalla mak­saa 2500 euroa/neliö ja saman­lainen ranta­tont­ti Inkoos­sa 10 €/neliö, ei kukaan voi väit­tää, etteikö Kata­janokan kallimpi hin­ta joh­tu­isi ympäril­lä olev­as­ta kaupungista.”

    Asia on paljon mon­imutkaisem­pi. Maan paikalli­nen hin­ta on osin peräisin myös naa­purikun­tien ratkaisu­ista, ympäröivästä val­tios­ta, ja muis­takin val­tioista. Esimerkik­si Kata­janokas­sa maan hin­ta olisi ehkä aika paljonkin alem­pi, jos suh­teel­lisen lähel­lä meren toisel­la puolel­la ei olisi Tallinnaa ja Tukhol­maa, ja Helsingistä niihin johtavia hyviä kulkuy­hteyk­siä. Tai jos Suomen val­tio päät­täisi siirtää pääkaupun­gin takaisin Turku­un, jol­loin Kata­janokan lähiym­päristössä ei olisi val­tion työ­paikkakeskit­tymää, kuten nyt on. Satamien lähel­lä ole­vien tont­tien arvot lask­i­si­vat myös sil­loin, jos mer­ili­iken­teel­lä olisi tieli­iken­teen kaltaiset polt­toain­everot ja jos mer­ili­ikenne mak­saisi palkkaku­lut vas­taavasti kuin man­tereen työ­paikatkin mak­sa­vat ilman, että mikään val­tio palaut­taa työ­nan­ta­jaku­lu­ja eri­tyisel­lä taval­la takaisin.

    1. tos­ta:
      Asia on paljon mon­imutkaisem­pi. Maan paikalli­nen hin­ta on osin peräisin myös naa­purikun­tien ratkaisu­ista, ympäröivästä val­tios­ta, ja muis­takin val­tioista. Esimerkik­si Kata­janokas­sa maan hin­ta olisi ehkä aika paljonkin alem­pi, jos suh­teel­lisen lähel­lä meren toisel­la puolel­la ei olisi Tallinnaa ja Tukhol­maa, ja Helsingistä niihin johtavia hyviä kulkuy­hteyk­siä. Tai jos Suomen val­tio päät­täisi siirtää pääkaupun­gin takaisin Turku­un, jol­loin Kata­janokan lähiym­päristössä ei olisi val­tion työ­paikkakeskit­tymää, kuten nyt on. Satamien lähel­lä ole­vien tont­tien arvot lask­i­si­vat myös sil­loin, jos mer­ili­iken­teel­lä olisi tieli­iken­teen kaltaiset polt­toain­everot ja jos mer­ili­ikenne mak­saisi palkkaku­lut vas­taavasti kuin man­tereen työ­paikatkin mak­sa­vat ilman, että mikään val­tio palaut­taa työ­nan­ta­jaku­lu­ja eri­tyisel­lä taval­la takaisin. 

      En usko että Kata­janokan kalleus joh­tu­isi auto­laut­tali­iken­teestä Tallinnaan ja Tukhol­maan, oikeas­t­aan päin­vas­toin. Eiköhän se ole Kaup­pa­torin ja Helsin­gin his­to­ri­al­lisen keskus­tan läheisyys ja kaupungi­nosan ‘petite bour­geoisie’ ‑maine ylipäänsä.

      Sen uskon että jos Helsin­ki alka­isi kerätä korkeaa maavuokraa/kiinteistöveroa ja Espoo ei, se olisi aikamoinen lot­tovoit­to meille espoolaisille, kunnes Espookin alka­isi per­iä sitä.

      Helsin­gin (seudun) asumisen kalleus johtuu ylipään­sä siitä että ei ole toista kaupunkia Pohjo­las­sa alle 15 tun­nin matkan (muul­la tavoin kuin lentäen) päässä mis­sä palkata­so olisi yhtä korkea ja työn­saan­timah­dol­lisu­udet yhtä hyvät.

      1. Sen uskon että jos Helsin­ki alka­isi kerätä korkeaa maavuokraa/kiinteistöveroa ja Espoo ei, se olisi aikamoinen lot­tovoit­to meille espoolaisille, kunnes Espookin alka­isi per­iä sitä.

        Olisiko? Sil­loin­han Espoos­sa olisi vas­taavasti korkeam­mat tuloverot ja korkeam­mat aus­nto­jen hinnat.

    2. tos­ta: […] Satamien lähel­lä ole­vien tont­tien arvot lask­i­si­vat myös silloin, […]

      Asun­to­tont­tien arvot nousi­si­vat, jos laivali­ikenne vähenisi tai lop­puisi, kos­ka lähi­a­sukkaille sata­mas­ta on enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Jos laivali­ikenne lop­puisi, sata­ma-alue voitaisi­in muut­taa asuinkäyt­töön, jol­loin sen arvo toden­näköis­es­ti nousisi huomattavasti.
      Kata­janok­ka on sikäli mie­lenki­in­toinen esimerk­ki, että suuri osa asun­to­jen kysyn­nästä on alueen sisäistä, eli viime kädessä alueen arvoa nos­taa eniten alue itse; ympäröivän kaupun­gin vaiku­tus on pienempi.

  12. Maanko­ron poh­jal­ta voi kehitel­lä myös yhden mallin perustuloksi:

    Asumiseen liit­tyvät menot pake­toidaan kansalais­palkak­si ja sit­ten annetaan kansalais­ten vapaasti vali­ta asuin­paikkansa. Syr­jem­mäl­lä asu­valle jää enem­män rahaa muuhun käyt­töön ja taas se, joka halu­aa asua kaikkien suosi­mal­la paikalla, joutuu tekemään lisäk­si vähän työtäkin sen eteen, että pystyy mak­samaan asumisensa.

  13. Uskallan olla eri mieltä väit­teestä, jon­ka mukaan kiin­teistöveron radikaali nousu ei juuri nos­taisi tai lask­isi vuokria. Har­va vuokranan­ta­ja on pakotet­tu pitämään vuokra-asun­toaan: omaan koti­in ver­rat­tuna vuokra-asun­nos­ta on helpom­pi luop­ua ja ohja­ta var­al­lisu­us toiseen sijoitusinstrumenttiin.

    Kas­va­va kiin­teistövero siir­ty­isi suo­raan huoneis­to­jen yhtiö­vastikkeisi­in. Kun yhtiö­vastik­keet nou­se­vat, nou­se­vat vuokranan­ta­jan (tarjonta)kustannukset vuokralle anta­mas­taan asun­nos­ta. Yhtiö­vastik­keen lisäk­si tar­jon­takus­tan­nuk­set muo­dos­tu­vat asun­non kulu­mis­es­ta ja vuokralais­ten vai­h­tu­miskus­tan­nuk­sista, lain­o­jen koroista, pääo­mat­uloveros­ta ja vuokratuottovaatimuksesta.

    Jos ullan­lin­nalaisen kak­sion yhtiö­vastike olisi 15e/m2 ja vuokra 20e/m2, luopuisi­vat mon­et vuokranan­ta­jat (pl. ehkä usei­ta vuosikym­meniä asun­to­ja vuokran­neet säätiöt tai todel­la pas­si­iviset sijoit­ta­jat) asun­nos­ta. Asun­to siir­ty­isi yksi­tyiseen omis­tuk­seen, kos­ka uusille vuokraisän­nille yhtälö olisi mah­do­ton. Vuokra-asun­tokan­nan kun­to oletet­tavasti heikkenisi; har­van mielestä on järkevää upot­taa vuo­den vuokratuot­to­ja pin­to­jen uusimiseen tai muuhun mukavu­us­re­mont­ti­in, joka ei ole aivan välttämätön.

    Lop­putu­lok­se­na vuokra-asun­to­jen tar­jon­ta vähenisi radikaal­isti kovan maanko­ron alueil­la, ja vas­taavasti kas­vaisi alhaisen maanko­ron alueil­la. En ole var­ma, olisiko tulos kaupun­gin sosioekonomisen seg­re­gaa­tion vält­tämisen näkökul­mas­ta tavoiteltava.

    1. Kas­va­va kiin­teistövero siir­ty­isi suo­raan huoneis­to­jen yhtiö­vastikkeisi­in. Kun yhtiö­vastik­keet nou­se­vat, nou­se­vat vuokranan­ta­jan (tarjonta)kustannukset vuokralle anta­mas­taan asunnosta.

      No kun eivät nouse. Olete­taan, että markki­nako­rko (reaa­liko­rko) on 2 %. Jos asun­non kiin­teistövero nousee 1000 eurol­la kuus­sa, las­kee asun­non arvo 50 eurol­la kuus­sa. Kun asun­non han­k­in­tahin­ta on 50 000 euroa vähem­män, kom­pen­soi tämä 1000 euron koro­tuk­sen kiintiestöverossa.
      Huonos­ti käy tietysti sen asun­tosi­joit­ta­jan, joka on ostanut asun­non mata­lan kiin­teistöveron aikana.Hänen rasit­teena on korkea han­k­in­tahin­ta ja kiin­teistövero. Hän voi tistysti sil­loin myy­dä asun­non, mut­ta saa siitä siis 50 000 euroa vähem­män. Vuokraami­nen on tämä huomioon ottaen aivan yhtä kan­nat­tavaa kun aiemminkin.

      1. Kiitos mie­lenki­in­tois­es­ta täy­den­nyk­ses­tä Soininvaaralle.

        Terävöitän omaa kom­ment­tiani vielä hie­man. Uud­isko­htei­ta flip­paavia lot­toa­jia luku­un otta­mat­ta har­va vuokranan­ta­ja rak­en­taa sijoituk­sen­sa vain vuokrahuoneis­ton arvon­nousulle. Olen­naisem­paa on kuukausit­tainen kas­savir­ta. Jos kiin­teistövero nousisi esimerkin mukaises­ti 1000e/kk ja vuokra säi­ly­isi vakiona, tulisi vuokranan­ta­jan mak­saa muista tulois­taan joka kuukausi ylimääräi­nen ton­ni saadak­seen pidet­tyä asun­non vuokrat­tuna. Mon­et pää­ty­i­sivät täl­laises­sa tilanteessa irti­sanomaan vuokralaisen ja real­isoimaan sijoituksensa.

        Kuka täl­laisen asun­non ostaisi? Hal­ven­tuneet asun­not tek­i­sivät ehkä osas­ta vuokralai­sista omis­tusasu­jia. Nyky­hin­to­ja edullisem­paan asun­toon voisi irro­ta rahoi­tus pankista — ennen kuin pankit oppi­si­vat huomioimaan laskelmis­saan huip­puko­rkeat yhtiö­vastik­keet. Jos yhtälö olisi kan­nat­ta­va uusille vuokranan­ta­jille, säi­ly­isi osa kohteista vuokralla. 

        Olisi mah­dol­lista, että kun uusi tas­apaino löy­tyy markki­nashokkien jäl­keen, muis­tut­taisi Etelä-Helsin­ki asun­tosi­joi­tusym­päristönä kehyskun­tien kor­jausvelka­isia ker­rostaloko­htei­ta. Asun­to­ja sinän­sä saa edullis­es­ti, mut­ta sijoi­tusko­htei­den kuukausiku­lut ovat korkeal­la, eivätkä vuokratuo­tot ole suuria. Matal­ienkin korko­jen aikana täl­laisi­in tilaisuuk­si­in ovat tart­tuneet vain uskaliaimmat.

      2. Ei tuhat euroa kuukaudessa vaan vuodessa. Jos vuokranan­ta­ja tästä pot­tuun­tuneena päät­tää real­isoi­da käm­pän tap­pi­ol­la, se on tietysti hänen oikeuten­sa. Epälo­ogista käyt­täy­tymistä ei voi kieltää, mut­ta ei se kannata.

      3. Osmo Soin­in­vaara: Epälo­ogista käyt­täy­tymistä ei voi kieltää, mut­ta ei se kannata.

        Väitän, ettei tuol­lainen käytös ole epälo­ogista. Vero­su­un­nit­telun hengessä nimeno­maan arvon­laskua koke­neet sijoi­tusko­hteet kan­nat­taa real­isoi­da, jot­ta tap­pi­on saa real­isoitua ja vähen­net­tyä vero­tuk­ses­sa. Sen sijaan arvon­nousun real­isoin­tia kan­nat­taa lykätä, jos mahdollista.

  14. OS: “vuokrav­il­jeli­jät tuli­si­vat pysymään aina köy­hinä. Kunnes teol­lisu­us tar­josi heille vai­h­toe­hdon nälkä­pal­ka­lla viljelyyn.”
    Tämä teo­ria on tain­nut laa­jen­tua myös omis­ta­maansa maa­ta itse viljeleviin.

  15. “Asevelvol­lisille” ampui likim­mä. Ran­nikko­suo, itses­tään laa­jene­va ja kiin­teältä osaltaan jo ylöskuokit­tuna tuli kuu­lumaan viikingeille ja Laa­tokan Kar­jala taas vuo­den 1945 jäl­keen muut­taneille ‑keitä kaikkia sort­te­ja lienevätkään.

    Bin­go tänään olisi sanoa ettei maa kuu­lu kellekään. Onpa­han vai­h­toko­rt­ti muun arvopa­peri­s­te­tun kaman joukos­sa ja yht­enä kat­e­go­ri­ana. Seu­raa­va kat­e­go­ria on poti­las sotu-setelitukok­si käsitet­tynä ja sel­l­aise­na käsiteltävä. 

    Mikähän laki poisti keskus­pankkiki­in­tiöt ja toi sijalle heli­borin eli pankkien itsen­sä keskenään pane­mat korot. Se oli 1987. Ja SP:lle jäi vain lahjusko­ron aset­tamien eli matal­im­man ottoko­rkon­sa mil­lä jokail­ta rauha laskeu­tui yönyli kun SP tar­josi vaik­ka 6%.

    Muuhun ei keskus­pankkia ole sit­tem­min tarvit­tukaan. Pait­si EKP:tä nyt epä­taval­lisek­si mainitt­tuna QE kaut­e­na. Joo, epä­taval­lista hyvinkin kos­ka EKP yllyt­tää inter­bank markki­naa alen­ta­maan pitkää koroa pitämäl­lä lyhyt­tä omaansa tal­letus­puolel­la miinuksella.

    Mon­imutkaista mut­ta turha kuvitel­la etteivätkö jotkut Suomes­sakin osaisi. Pyrin joukkoon jo use­a­ta luku­vuot­tani eikun ‑vuosikym­men­tä.

    Alek­sis Sten­fors Kokko­las­ta piti eri puo­lil­la Euroop­paa kaupin­tatiskiä Suomen markalle. Sit­ten libormiehenä taas seu­raavis­sa pankeis­sa ja viimein Mer­rill Lyn­chissä teki kuprut ja ylsi kan­sain­välisek­si tähdek­si. Kir­jansa Riskitek­i­jä on siis suomek­si. Se sisältää paljon traderin elämästä, mut­ta on aika selit­televä ja libor-skan­daalia tankkaa­va. Vielä kai omas­taan voisi tietääkin ja ker­toa enem­män mut­ta kun ei, mies keski­tyy yleisempään. 

    Juho Saaren asia olisi laa­ja. Maanko­rko kuu­luu jalomet­al­likan­nan aikana rel­e­vant­ti­in pohdiskelu­un. Siis his­to­ri­aan joka on Suomen osalta liki perkaam­a­ton ja kyn­netytkin vaot kuin kusten­ju­os­tu. Ao. neste päästä lask­ien. Mut­ta uudel­la kor­vautuen kuten liikepankissa tyhjästä tai ilmas­ta syn­nytetään rahaa. 

    Nykysort­tista pankki­ra­haa jon­ka vakuute­na holvis­sa on tilin­saa­jan lupaus mak­saa jos kysytään. Suomes­sa kysyt­ti­in 1990 kun luul­ti­in Baselin BIS:in vaa­ti­van ja saati­in syvä lama. Uskoisin eli­itin entis­es­täänkin syven­täneen oppipoteroitaan eikä niihin päivä paista. Luot­to­laitos on kuitenkin sielus­ta ja ikuista ja nousee kuolleista. Sen kul­loiseenkin ilmen­e­mistapaan pitäisi sovit­tau­tua tai käy has­susti taas ihan koh­ta kun EKP:n elvy­tys­tä ja omaa remp­pa-rak­sa-riehaamme luu­lotel­laan nousukaudek­si. Se pitkälti johtuu val­tiove­lan vai­h­tamis­es­ta EKP:n kanssa ja sen vai­hta­ri­na ovat eurot, mut­ta mii­nusko­rol­la ja siis liikepankeista äkisti jollekin job­bar­ille siir­ret­tävät ; ja hänen pro­jek­tilleen, joka mark to mar­ket väären­nök­sel­lä arvote­taan väärin ja korkealle. 

    Lyhyesti siis asumisen hin­ta ja ton­tin ja muun johtuu pankkisys­teemin kohot­tamis­es­ta pidäkkeiltään. Takaisin ei saa joten jotain kestävää tästä aina syn­tyy. Luulisi korkeak­oulais­ten ja jär­jen ammat­ti­lais­ten paneu­tu­van asi­aan Suomes­sakin. Vaik­ka ei tätä perusjut­tua ‑luot­toekspan­sio­ta- monikir­javine ja ‑laji­sine mak­su­vä­linei­neen ja arvonkek­simisi­neen suo­ra­sukaises­ti juuri mis­sään eikä koskaan käsitel­lä. Adair Turn­er olisi estab­lis­ment nimi ja tek­ste­jään auli­isti tar­jol­la. Kaiken lisäk­si terävimpiä. Aloi­ta Juho Saari sieltä. Ja Sinä joka hon­a­sit heit­tää että “asevelvol­liset” ja pan­it kynäni kokeile­maan josko järkeä syn­ty­isi. Jos niin, niin ei tätä pitem­pää lentoa kuitenkaan. Moi.Jukka Sjöstedt

  16. “Omis­t­a­mi­nen on varkaut­ta” tote­si jo Proud­hon ja hänen jäl­keen­sä Marx kehit­ti lisäar­vo­teo­ri­ansa minkä mukaan omis­ta­ja saa “ansait­se­mat­toman” osu­u­den pääo­man tuo­to­s­ta vuokrav­il­jeli­jän tai työläisen juuri ja juuri selviy­tyessä raskaan työn alla. Markki­na­t­alous kat­soo asi­aa toisaal­ta: kun pääo­maa käytetään tehokkasti kysyn­nän mukaan jää omis­ta­jalle muille tuotan­totek­i­jöille mak­set­tuaan ehkä tuot­toa pääo­man koroksi. Jos omis­tu­soikeus sal­li­taan omis­t­a­mi­nen merk­it­see tämän riski­nalaisen tuo­ton kuu­lu­misen omis­ta­jalle. Kos­ka korko on riski­nalaisen ovat kaik­ki takuuko­rot jo manip­u­loin­tia tulon­jakoa. Puh­tain­ta omis­tus­ta meil­lä liit­tyy muu­ta­maan sataan tuhanteen per­in­tömet­sän­o­mis­ta­jaan. Muut kansalaiset ovat met­sät­tä, jota Luo­ja kas­vat­taa neljän pros­entin vauhdil­la tääl­lä etelässä vaikkei panisi tikkua ristiin.
    Kaupunki­tont­ti on vas­taa­va omis­tusko­hde kun met­sä. Jos sille on kysyn­tää omis­ta­ja saa ton­tilleen tuo­ton. Kysyn­tä johtuu ensi sijas­sa sijain­nista. Kun­ta ei luo tätä sijain­tia. Kun­ta kaavoit­taa kun­ta­laisille parhaan mah­dol­lisen asuinympäristön. Jos kun­ta ottaa tästä kaavoitus­mak­sun se kon­fiskoi eli sosial­isoi ton­tin­o­mis­ta­jan var­al­lisu­ut­ta. Tämä on ollut poli­it­tis­es­ti hyväksyt­tyä mut­ta omis­tu­soikeu­den vastaista.
    Jos kaavoitus­mak­su kuu­luu kun­nalle tulisiko taan­tu­vien kun­tien mak­saa omis­ta­jille kor­vaus­ta tont­tien halpenemisesta?
    Rak­en­teel­lis­es­ti vaar­al­lisia ovat hallinnol­liset ja takuuko­rot jot­ka otta­vat osuuten­sa lisäar­vos­ta riskit­tä. Korko on kor­vaus riskistä. Se ver­tau­tuu mah­dol­lis­ten muiden sijoi­tusko­htei­den riski­in ja voidaan laskea täs­mälleen vas­ta jälkikä­teen inflaa­tion tasoitet­tua kokon­aistalouden hinnat.
    Jos eläisimme vapaas­sa markki­na­t­aloudessa ei oikean maanko­ron ongel­maa tarvit­sisi pohtia. Julki­nen sään­te­ly luo lasken­tati­lantei­ta jois­sa joku voit­taa ja toinen kärsii.

    1. Kaupunki­tont­ti on vas­taa­va omis­tusko­hde kun met­sä. Jos sille on kysyn­tää omis­ta­ja saa ton­tilleen tuo­ton. Kysyn­tä johtuu ensi sijas­sa sijain­nista. Kun­ta ei luo tätä sijaintia.

      Sijain­ti metroase­man vier­essä on hyvä esimerk­ki sijain­nin tuot­ta­mas­ta arvos­ta. Miten voit väit­tää, ettei kun­ta luo sijain­tia metroase­man vier­essä rak­en­ta­mal­la metroaseman?

      1. Osmo Soin­in­vaara: Sijain­ti metroase­man vier­essä on hyvä esimerk­ki sijain­nin tuot­ta­mas­ta arvos­ta. Miten voit väit­tää, ettei kun­ta luo sijain­tia metroase­man vier­essä rak­en­ta­mal­la metroaseman? 

        Jos tarkem­min miet­tii, mikä syn­nyt­tää kaupungis­sa lisäar­voa, se ovat ihmiset. Ei metroase­ma tuo­ta mitään lisäar­voa, elleivät ihmiset käytä sitä. Maan­omis­ta­ja ei vält­tämät­tä halu­aisi metroase­maa ton­tilleen, jos halu­aisi jatkaa entistä elämään­sä kuten ennenkin (kaik­ki ihmiset eivät arvos­ta ympäristöä sen jälleen­myyn­tiar­von perus­teel­la vaan muiden arvo­jen perusteella)

      2. Ville: Jos tarkem­min miet­tii, mikä syn­nyt­tää kaupungis­sa lisäar­voa, se ovat ihmiset. Ei metroase­ma tuo­ta mitään lisäar­voa, elleivät ihmiset käytä sitä. Maan­omis­ta­ja ei vält­tämät­tä halu­aisi metroase­maa ton­tilleen, jos halu­aisi jatkaa entistä elämään­sä kuten ennenkin (kaik­ki ihmiset eivät arvos­ta ympäristöä sen jälleen­myyn­tiar­von perus­teel­la vaan muiden arvo­jen perusteella)

        Aivan. Kaupun­ki on ensisi­jais­es­ti ihmis­ten väli­nen yhteistyöverkko eikä mikään Suuren Luo­jan (=kaupunkisu­un­niteli­ja) aivoituk­sista syn­tynyt raken­nel­ma työ­muu­ra­hais­ten asut­tamisek­si ja ruokkimisek­si. Kaupun­gin olisikin olta­va ensisi­jas­sa kaupungis­sa asu­via yksilöitä varten eikä niin, että kaik­ki koite­taan val­jas­taa kasvot­tomana mas­sana elät­tämään jotain per­son­oitua “Kaupunkia”.

        Kaupun­gin päät­tävistä elim­istä ja virkakun­nas­ta on kehkey­tynyt ver­ta imevä loinen, joka teknokraat­tises­sa hybrik­sessä kuvit­telee ole­vansa koko hom­man primus motor, jota ilman kaupun­gin paikalla laidun­taisi ehkä muu­ta­ma sat­un­nainen nau­ta. Kuitenkin on niin, että his­to­ri­an aikana on syn­tynyt lukuisa määrä men­estyviä kaupunke­ja aivan ilman minkään­laista keskus­su­un­nit­telua. Sen sijaan kaupun­gin tuhoamisek­si vaa­di­taan yleen­sä “edis­tys­mielistä” kaupunkisu­un­nit­telua ja hallintoa.

        Kaupunkisu­un­nit­telu tuskin mis­sään houkut­telee pari­in­sa kansakun­nan parhai­ta lah­jakkuuk­sia ja sik­si koko har­raste on tuomit­tu hake­maan ratkaisu­ja edeltäjien­sä tois­s­apäivänä luomi­in ongelmi­in eilisen ide­olo­gioiden poh­jal­ta. Jotenkin tun­tuu vaikeal­ta uskoa, että tänään osat­taisi­in suun­nitel­la 20–50 vuot­ta kestäviä ratkaisu­ja — kos­ka (ainakin mar­matuk­sen perus­teel­la) juuri tuon ikäiset aiem­mat ratkaisut ovat nyt niitä suurimpia ongelmia.

  17. Voitot kun­nalle. Tap­pi­ot yhteiskun­nan maksettavaksi.

    Jos kun­nan tehtävä olisi kon­fiskoi­da maan arvon­nousu, mut­ta samal­la jät­tää kor­vaa­mat­ta omista toimista aiheutu­va maan arvon alen­e­m­i­nen, johtaisi se siihen että kun­nat alka­isi­vat vas­tu­ut­tomasti keinotel­la kaavoituk­sel­la ja vas­tavil­la päätöksillä.

    Kun­nan esimerkik­si kan­nat­taisi tehdä päätös, jon­ka seu­rauk­se­na 1’000 hehtaaria maa­ta menet­tää arvon­sa, jos samal­la edes 100 hehtaaria moninker­tais­taa arvonsa.

    1. K‑Veikko:
      Jos kun­nan tehtävä olisi kon­fiskoi­da maan arvon­nousu, mut­ta samal­la jät­tää kor­vaa­mat­ta omista toimista aiheutu­va maan arvon alen­e­m­i­nen, johtaisi se siihen että kun­nat alka­isi­vat vas­tu­ut­tomasti keinotel­la kaavoituk­sel­la ja vas­tavil­la päätöksillä.

      “-isi”? Ei kai nykyti­lan toteamises­sa ole mitään syytä käyt­tää konditionaalia?

  18. Kyl­lähän kaupun­git leikkaa­vat maan­omis­ta­jille tule­vaa ton­tin arvon nousua jo nyt maankäyt­tö­sopimuk­sil­la. Mitä sitä enään lisäverottamaan.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.