Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen rajat

Olen loka­kuus­ta alkaen kuun­nel­lut kau­no­kir­jal­li­suut­ta kän­ny­käs­tä­ni ratik­ka­mat­koil­la, pyö­räil­les­sä ja ruo­kaa lait­taes­sa. Näi­tä tyh­jää täyn­nä ole­via het­kiä on päi­väs­sä itse asias­sa yllät­tä­vän pal­jon. Tähän men­nes­sä olen kuun­nel­lut yli 50 kir­jaa. Ajat­te­lin ryh­tyä uhka­roh­keas­ti arvioi­maan luke­mia­ni kir­jo­ja – en teh­däk­se­ni niis­tä kun­nol­lis­ta kir­ja-arvioi­ta vaan ker­toak­se­ni, mikä niis­sä minun mie­les­tä­ni oli mie­len­kiin­tois­ta. Arviot tule­vat ole­maan lyhyitä.

Aloi­tan kui­ten­kin tie­to­kir­jas­ta, vaik­ka tie­to­kir­joi­hin kuun­te­lu sopii vähän huo­nos­ti. Pitäi­si voi­da pala­ta vähän taak­se­päin ja sitä var­ten pitäi­si fil­la­ri pysäyt­tää, kai­vaa kän­nyk­kä tas­kus­ta ja …

Kuun­te­lin Kari Enqvis­tin kir­jan Kuo­le­man ja unoh­ta­mi­sen aika­kir­jat. Kir­jas­sa on oikeas­taan kol­me eril­lis­tä osaa, ker­to­mus äidin Alz­hei­me­rin tau­dis­ta, ateis­tin uskon­tun­nus­tus ja muu­ta mie­leen tule­vat asiat. 

En käsit­te­le tuo­ta vii­meis­tä osaa lain­kaan. Tuli vai­ku­tel­ma, että Enqvis­til­lä on kolum­ni­pals­ta jos­sain ja hän on lisän­nyt kir­jaan siker­män niis­sä ole­vis­ta irral­li­sis­ta aja­tel­mis­ta alkaen Gene­ven kau­pun­gin ongel­mis­ta lumi­sa­teen sat­tues­sa ja pää­tyen kuvit­teel­li­sen ava­ruus­mat­kai­lun tyl­syy­teen.  Sinän­sä mie­len­kiin­tois­ta teks­tiä, sil­lä Enqvist on äly­käs havainnoija.

Ker­to­mus äidin sai­rau­des­ta sai minut poh­ti­maan, saa­ko näin teh­dä. Itse toi­von, että omat lap­se­ni eivät tule pal­jas­ta­maan mitään mah­dol­li­sis­ta vii­meis­ten vuo­sie­ni alennustilasta.

Enqvis­tin moti­vaa­tio­na täs­sä oli osoit­taa, että kysy­mys ihmi­sen omas­ta minuu­des­ta on vähän epä­mää­räi­nen asia samoin kuin elä­mä yleen­sä. Demen­ti­aan kuo­le­va kuo­lee hitaas­ti monen väli­muo­don kaut­ta.  Hänen äitin­sä minuus muut­tui ja haih­tui hitaas­ti pois. Elä­mä ei siis ole mikään on/off asia. 

Enqvis­til­le ei ole ole­mas­sa mitään ihmi­sen vapaa­ta tah­toa vaan kaik­ki mitä pään sisäl­lä tapah­tuu, on pelk­kää mole­kyy­li­ta­son fysiikkaa.

En tul­lut vakuut­tu­neek­si. Ajat­te­lin teh­dä pie­nen kokeen. Läh­den­kö vii­kon­lo­puk­si mökil­le vai en. Pää­tin läh­teä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos oli­sin päät­tä­nyt toi­sin, kir­joit­tai­sin Hel­sin­gis­sä. Joten­kin vapaa tah­to­ni tun­tui­si ulot­tu­van aina­kin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tar­koit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole. 

Toi­nen osa kir­jaa käsit­te­li uskon­toa. Enqvist osoit­tau­tui tuli­sie­lui­sek­si ateis­tik­si. Siis ei agnos­ti­kok­si vaan ateis­tik­si ja jopa uskon­non vihaajaksi.

Jos halu­aa hyviä argu­ment­te­ja kirk­koa ja uskon­toa vas­taan, tämä kan­nat­taa lukea huo­lel­la. Enqvist on paneu­tu­nut aihee­seen suu­rel­la tar­mol­la ja tun­teel­la. Hän kui­ten­kin niput­taa kai­ken uskon­nol­li­suu­den yhdek­si mös­sök­si, vaik­ka jo kris­til­li­syy­den sisäl­lä uskon­nol­li­suu­del­la tar­koi­te­taan aivan päin­vas­tai­sia asioi­ta. Onhan kris­ti­nus­ko joil­le­kin rak­kau­den uskon­to ja toi­sil­le vihan uskon­to, joka oikeut­taa sor­ron ja sodat.  ”Näil­lä lakeuk­sil­la ei juma­lau­ta pil­ka­ta Jumalaa!.”

Sii­nä Enqvist on oikeas­sa, ettei oppi­ra­ken­nel­ma ole uskon­nos­sa olen­nai­nen. Jos­kus tör­mä­sin mää­ri­tel­mään, että usko on luja luot­ta­mus asi­aan, jos­ta ei voi kos­kaan saa­da var­maa tie­toa. Ala sii­nä sit­ten väit­te­le­mään usko­vai­sen kans­sa Juma­lan olemassaolosta.

Uskon­to on vähän saman­lai­nen käsi­te kuin musiik­ki. Se ei miten­kään mah­du yhden mää­ri­tel­män sisälle. 

Enqvis­tin mukaan uskon­toa voi­daan ver­ra­ta viruk­seen, jol­le toi­set, kuten hän, on vas­tus­tus­ky­kyi­nen ja toi­set eivät ole. Vähän niin kuin her­pes, jota on kaik­kial­la, mut­ta vain osa sairastuu. 

Hur­mos­hen­kis­tä uskon­nol­li­suut­ta hän ver­taa HIV-viruk­sen tuot­ta­maan AIDS-vai­hee­seen. Onnek­si täl­lais­ta saa nykyi­sin kir­joit­taa. Vuo­teen 1890 saak­ka tuos­ta oli­si tul­lut kuo­le­man­ran­gais­tus, jon­ka tosin hyö­ty­nä­kö­koh­taa pai­not­ta­va tsaa­ri oli­si mää­rän­nyt pan­ta­vak­si toi­meen hidas­tet­tu­na työ­lei­ril­lä Sipe­rias­sa. Itsea­sias­sa laki uskon­non pil­kas­ta on voi­mas­sa yhä. 

Oli­si kuvi­tel­lut tie­de­mie­hen aset­ta­van itsel­leen kysy­myk­sen, mik­si kaik­ki kult­tuu­rit ovat kehit­tä­neet jon­kin­lai­sen muo­don uskon­nos­ta. Mikä on se  hyö­ty, jon­ka uskon­to on ihmi­syh­tei­söil­le antanut?

Virus­ver­taus ei nimit­täin oikein toi­mi. Her­pes­vi­rus on kehit­ty­nyt, kos­ka evo­luu­tios­sa her­pes ”ajaa omaa etu­aan”. Ei tar­vi­ta siis mitään teo­ri­aan selit­tä­mään sitä, mitä hyö­tyä viruk­ses­ta on ihmi­sel­le. Ihmi­sen evo­luu­tion kan­nal­ta olen­nais­ta on vas­tus­tus­ky­vyn syntyminen.

Uskon­to ei ole syn­ty­nyt ihmis­kun­nan ulko­puo­lel­la vaan on osa ihmis­tä niin kuin vaik­ka munuai­set. Jot­ta se on syn­ty­nyt ja levin­nyt, tai­pu­muk­ses­ta uskon­nol­li­suu­teen on olta­va jotain etua kamp­pai­lus­sa mui­ta ihmi­siä ja ihmi­sen ympä­ris­töä vastaan.

Enqvist ottaa tämän­kin mah­dol­li­suu­den, mut­ta hyl­kää sen nopeas­ti. Hän ver­taa tai­pu­mus­ta uskon­toon tai­pu­muk­seen skit­so­fre­ni­aan. Osal­la ihmi­sis­tä on tämä­kin rie­sa ja sil­lä on ilmei­ses­ti geneet­ti­nen taus­ta, mut­ta on vai­kea ymmär­tää, mitä hyö­tyä skit­so­fre­nias­ta oli­si ihmis­kun­nal­le. Hän selit­tää asian niin, että alt­tius skit­so­fre­ni­aan on var­maan­kin tul­lut jon­kin mutaa­tion muka­na osa­na suu­rem­paa paket­tia, joka paket­ti on muu­ten tuo­nut hyö­dyl­li­siä ominaisuuksia.

Tie­de­mie­hen pitäi­si pys­tyä parempaan.

Hyö­ty­jä tai­pu­muk­sen uskon­nol­li­suu­teen voi läh­teä etsi­mään toi­saal­ta sii­tä tosia­sias­ta, että usko­vai­set koke­vat elä­män­sä (kes­ki­mää­rin) onnel­li­sem­mak­si ja toi­saal­ta sii­tä, että uskon­to tekee ihmi­sis­tä hel­pom­min hallittavia. 

Uskon­to on kaik­kial­la ollut hal­lit­si­joi­den tapa alis­taa ala­mai­si­aan.  Tämä piir­re uskon­toa jopa antaa vähän oikeu­tus­ta Enqvis­tin koke­mal­le vihal­le. Jos olen­nais­ta oli­si vain se, että usko tekee onnel­li­sem­mak­si, en ymmär­täi­si, mitä Enqvist vihaa. Vää­rin sammuttamista?

Mikä Wal­ta­ri käsit­te­li uskon­non (papis­ton) val­taa Sinu­hes­sa. (Tämän kuun­te­lin loka­kuus­sa, har­mi kyl­lä kuun­nel­ma­na enkä kir­ja­na) Nuo­ri Sinu­he tar­vit­si pap­pis­vih­ki­mys­tä var­ten uskon­nol­li­sen ilmes­tyk­sen temp­pe­lis­sä, mut­ta mitään ei yön aika­na ilmaan­tu­nut. Sen hän rehel­li­ses­ti ker­toi, mikä tuot­ti vähän tirs­kun­taa muis­sa koke­lais­sa, jot­ka ker­toi­vat mitä vuo­laam­min koke­mis­taan näyis­tä. Sinu­hel­le annet­tiin toi­nen tilai­suus ja hän näki ”näyn” joka oli ilmi­sel­väs­ti näy­tel­ty. Siis hui­jaus­ta koko jut­tu. Nuo­ri Sinu­he oli kovin jär­kyt­ty­nyt tästä. 

Har­mi, että ei ole enää tilai­suut­ta kysyä Mikä Wal­ta­ril­ta, ajat­te­li­ko hän tätä kir­joit­taes­saan kris­til­lis­tä kirk­koa. Onko sen­kin joh­dos­sa ihmi­siä, jot­ka ovat miel­ty­neet uskon­non anta­maan val­taan, mut­ta jot­ka eivät itse puhei­siin­sa usko? Minul­la on vah­va epäi­ly, että aina­kin toi­si­naan on ollut.

Jos uskon­non tuo­ma hyö­ty ihmi­sen evo­luu­tios­sa on mas­so­jen hel­pom­pi hal­lin­ta, selit­tyy sekin, mik­si jot­kut ovat immuu­ne­ja uskon­to­vi­ruk­sel­le, niin Enqvist asian ilmai­si. Tar­vi­taan myös nii­tä, joi­den aja­tus on vapaa kah­leis­ta, kos­ka jos ei oli­si, emme edel­leen­kään tie­täi­si, että maa­pal­lo on pyö­reä ja että maa kier­tää aurinkoa.

Joka tapauk­ses­sa ihmi­sen tai­pu­mus uskon­nol­li­suu­teen antaa hir­vei­tä mah­dol­li­suuk­sia käyt­tää tätä tai­pu­mus­ta vää­rin. Tämä on saa­nut minut kan­nat­ta­maan val­tion kirk­koa sen sijaan, että tämä ase annet­tai­siin Yhdys­val­tain tapaan kai­ken maa­il­man televisiosaarnaajille.

69 vastausta artikkeliin “Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen rajat”

  1. Onko se, että tekee omas­ta mie­les­tään mie­li­val­tai­sen pää­tök­sen osoi­tus vapaas­ta tah­dos­ta? Eikö ole toden­nä­köi­sem­pää että kyses­sä on aivo­jen kohi­nan tuotos? 

    Jos raken­nam­me robo­tin jon­ka pään sisäl­lä on vapaas­ti pyö­ri­vä nop­pa joka tekee osan pää­tök­siä, onko robo­til­la vapaa tahto?

    I do not belie­ve we can have any free­dom at all in the phi­lo­sop­hical sen­se, for we act not only under exter­nal com­pul­sion but also by inner neces­si­ty. Schopenhauer’s saying— “A man can sure­ly do what he wills to do, but he can­not deter­mi­ne what he wills”—impressed itself upon me in youth and has always con­so­led me when I have wit­nes­sed or suf­fe­red life’s hards­hips. This con­vic­tion is a per­pe­tual bree­der of tole­rance, for it does not allow us to take our­sel­ves or others too serious­ly; it makes rat­her for a sen­se of humor.

    ­­­– Eins­tein, Albert in Living Phi­lo­sop­hies Simon and Schus­ter, New York 1931

    1. so-and-so-sokra­tes:
      Onko se, että tekee omas­ta mie­les­tään mie­li­val­tai­sen pää­tök­sen osoi­tus vapaas­ta tah­dos­ta? Eikö ole toden­nä­köi­sem­pää että kyses­sä on aivo­jen kohi­nan tuotos? 

      Tuo on vähän saman tason poh­din­taa kuin sen arvuut­ta­mi­nen, olem­me­ko ole­mas­sa “oikeas­sa” maa­il­mas­sa vai­ko onko kaik­ki vain osa suur­ta kos­mis­ta tie­to­ko­ne­si­mu­laa­tio­ta. Vapaan tah­don illuusio on riit­tä­vän vah­va, että se kan­nat­taa ottaa annet­tu­na sen sijaan että käyt­täi­si kau­heas­ti aikaa sen kysee­na­lais­ta­mi­sek­si. Aivan kuten gra­vi­taa­tion illuusio on riit­tä­vän vah­va että sitä ei kan­na­ta kau­heas­ti kysee­na­lais­taa, aina­kaan mis­sään inhi­mil­li­seen toi­min­taan liit­ty­vis­sä asioissa.

      Tai ehkä oikeam­min, vapaan tah­don pos­tu­laat­ti on ensi­si­jai­sen tär­keä esi­mer­kik­si oikeus­tie­tees­sä tai talous­tie­tees­sä, mut­ta sitä ei tar­vi­ta mihin­kään hiuk­kas­fy­sii­kas­sa tai mate­ma­tii­kas­sa. Sel­lais­ta uni­ver­saa­lia teo­ri­aa ei ole vie­lä näky­vis­sä, jos­sa huma­nis­ti­set tie­teet voi­tai­siin täy­sin yhdis­tää fysiik­kaan ja mate­ma­tiik­kaan, joten huma­nis­tis­ten tie­tei­den pos­tu­laat­te­ja ei kan­na­ta hylä­tä pel­käs­tään sik­si, että nii­tä ei voi­da fysii­kan pos­tu­laa­teis­ta johtaa.

      1. ark­ki­teh­ti: Vapaan tah­don illuusio on riit­tä­vän vah­va, että se kan­nat­taa ottaa annet­tu­na sen sijaan että käyt­täi­si kau­heas­ti aikaa sen kysee­na­lais­ta­mi­sek­si. Aivan kuten gra­vi­taa­tion illuusio on riit­tä­vän vah­va että sitä ei kan­na­ta kau­heas­ti kysee­na­lais­taa, aina­kaan mis­sään inhi­mil­li­seen toi­min­taan liit­ty­vis­sä asioissa.

        Vapaa tah­to lie­nee illuusio. Ihmi­sen toi­min­nal­le vapaan tah­don käsi­te voi sil­ti olla hyö­dyl­li­nen, kos­ka ihmi­nen ei kyke­ne käsit­tä­mään sitä, miten kaik­ki oikeas­ti toi­mii. Insi­nöö­reil­le riit­tää yleen­sä hyvin New­to­nin meka­niik­ka, ei tar­vi­ta kvanttimekaniikkaa.

      2. Aika aja­tel­la: Vapaa tah­to lie­nee illuusio. Ihmi­sen toi­min­nal­le vapaan tah­don käsi­te voi sil­ti olla hyö­dyl­li­nen, kos­ka ihmi­nen ei kyke­ne käsit­tä­mään sitä, miten kaik­ki oikeas­ti toi­mii. Insi­nöö­reil­le riit­tää yleen­sä hyvin New­to­nin meka­niik­ka, ei tar­vi­ta kvanttimekaniikkaa.

        Miten New­to­nil­la seli­te­tään psy­ko­so­maat­ti­set oireet? Tai mik­si tie­teel­li­sis­sä tut­ki­muk­sis­sa käy­te­tään kak­sois­sok­ko­tut­ki­muk­sia? Mik­si ajat­te­lu vai­kut­taa aineeseen?

      3. Illuusio­ko­ke­muk­sen todel­li­suus on eri kysy­mys vapaan tah­don todellisuudesta. 

        Vapaan tah­don illuusio on tosia­sia ja sen Enqvist ja Eins­tein hyväk­sy­vät eikä se ole ris­ti­rii­das­sa sen kan­sa, että kaik­ki mitä pään sisäl­lä tapah­tuu, on pelk­kää mole­kyy­li­ta­son fysiikkaa. 

        Meta­fyy­si­nen kysy­mys vapaas­ta tah­dos­ta johon Enqvist viit­taa on eril­li­nen kysy­mys vapaas­ta tah­dos­ta psy­ko­lo­gian, kog­ni­tio­tie­teen ja laki- ja yhteis­kun­ta­fi­lo­so­fian ongelmana.

        On tapa­na sanoa, että filo­so­fia ei iki­nä löy­dä rat­kai­su­ja suu­riin kysy­myk­siin, mut­ta mie­les­tä­ni kysy­mys vapaas­ta tah­dos­ta on hyvin pit­käl­le rat­kais­tu lai­men­ta­mal­la. Se on jaet­tu eri­lai­siin mää­ri­tel­miin ja näi­tä näi­tä kysy­myk­siä poh­di­taan erikseen. 

        Meta­fyy­si­nen vapaan tah­don menet­ti mer­ki­tys­tään samaa tah­tia kuin usko jaka­mat­to­maan sie­luun. Esim. kom­pa­ti­lis­mi ei näe eroa vapaan tah­don ja deter­mi­nis­min välil­lä, kos­ka kysy­mys ei ole meta­fyy­si­nen ongelma. 

        Sie­lu oli käte­vä dua­lis­min luo­ma “kote­lo” jon­ka sisäl­lä tapah­tu­va pää­tök­sen­te­ko oli vapaa­ta tah­toa ja kaik­ki sen ulko­puo­lel­la oli vapaan tah­don ulko­puo­lel­la ole­vaa fyy­sis­tä todel­li­suut­ta. Moder­ni tie­de ja ihmi­nen ajat­te­lee ihmis­tä ja minuut­ta asia­na joka raken­tuu samois­ta fysi­kaa­li­sis­ta osis­ta kuin muu todel­li­suus eikä ole ole­mas­sa sie­lu-subs­tans­sia fyy­si­ses­tä todel­li­suu­des­ta erillään. 

        ps. On muu­ten mie­len­kiin­tois­ta, että uskon­nos­ta ei enää Suo­mes­sa kiis­tel­lä sen perus­teel­la onko se tot­ta. Kysy­mys on vain sii­tä onko se “jalo val­he” (Pla­ton, Soi­nin­vaa­ra) vai “oopiu­mia mas­soil­le” (Marx, Enqvist)

      4. ps. On muu­ten mie­len­kiin­tois­ta, että uskon­nos­ta ei enää Suo­mes­sa kiis­tel­lä sen perus­teel­la onko se totta.Kysymys on vain sii­tä onko se “jalo val­he” (Pla­ton, Soininvaara)vai “oopiu­mia mas­soil­le” (Marx, Enqvist) 

        Tämä var­maan joh­tuu sii­tä, että me kaik­ki sitou­dum­me suun­nil­leen saman­kal­tai­seen tie­to­teo­ri­aan. Kaik­ki me läh­dem­me sii­tä, että uskon­toa ei voi todis­taa todek­si. Näin ollen sii­tä rii­te­le­mi­nen ei-usko­vien kans­sa on aika lail­la tur­haa jank­kaa­mis­ta. Eli usko­vat eivät läh­de kinaa­maan uskot­to­mien kanssa.

        Esi­mer­kik­si itse uskon, että Juma­la on ole­mas­sa. Uskon­pa jopa Hänen kol­miyh­tey­ten­sä ja Pojan syn­ty­mi­sen neit­syes­tä, hänen ylös­nouse­muk­sen­sa ja Pojan yhden per­soo­nan ja kah­ta­lai­sen luon­non. Uskon, että ehtool­li­ses­sa syön ja juon Kris­tuk­sen ruu­miin ja veren. Ei nois­sa opin­kap­pa­leis­sa ole mitään jär­keä, jol­lei nii­tä kat­se­le aivan tie­tyn­lai­sen vii­te­ke­hyk­sen sisä­puo­lel­ta. Mik­si siis alkai­sin niis­tä kiis­te­le­mään kes­kus­te­lu­pals­tal­la? Ei se var­mas­ti­kaan ketään vakuut­tai­si nii­den totuudesta.

        Ainoa, mitä voin kiis­tää, on tuo kysy­myk­se­na­set­te­lusi. Kyl­lä mei­tä on ole­mas­sa ihmi­siä, jot­ka uskom­me kris­til­li­sen opin mukaan ihan oikeas­ti. Emme vain sik­si, että kir­kon ja uskon­non ole­mas­sao­lo on sosi­aa­li­ses­ti hyö­dyl­lis­tä ja toivottavaa.

      5. Eras­to­te­nes alek­sandria­lai­nen:

        Tämä var­maan joh­tuu sii­tä, että me kaik­ki sitou­dum­me suun­nil­leen saman­kal­tai­seen tie­to­teo­ri­aan. Kaik­ki me läh­dem­me sii­tä, että uskon­toa ei voi todis­taa todek­si. Näin ollen sii­tä rii­te­le­mi­nen ei-usko­vien kans­sa on aika lail­la tur­haa jank­kaa­mis­ta. Eli usko­vat eivät läh­de kinaa­maan uskot­to­mien kanssa.

        Sii­tä kiis­tel­lään min­kään muun­kaan aiheen koh­dal­la Suo­mes­sa jul­ki­ses­ti aika vähän, että mikä var­si­nai­ses­ti on tot­ta. Onko musiik­ki tot­ta? Onko tai­de tot­ta? Onko lii­kun­ta tot­ta? Onko ruo­ka tot­ta? Onko yhtei­söl­li­syys tot­ta? Mil­läs sen osoit­tai­si? Jois­tain yksit­täi­sis­tä totuus­ky­sy­myk­sis­tä voi argu­men­toi­da, kuten sii­tä, että mil­lai­sia todis­tei­ta on Jee­suk­sen elä­mi­ses­tä maan pääl­lä. Mut­ta jos puhu­taan vaik­ka­pa sii­tä, onko kris­ti­nus­ko tot­ta, puhu­taan huo­mat­ta­van pal­jon laa­jem­mas­ta kysy­myk­ses­tä — johon liit­tyy olen­nai­ses­ti se, mitä kukin kris­ti­nus­kol­la tar­koit­taa. Saa­ti, jos joku kysyy, että onko “uskon­to” tot­ta, joka on taas vie­lä ihan eri kysy­mys. Ylei­sel­lä tasol­la esi­mer­kik­si vii­mek­si mai­nit­tu kysy­mys ei ole sel­lai­se­naan edes kovin mie­le­käs, kos­ka eri ihmi­set eivät vält­tä­mät­tä puhu edes samas­ta asias­ta, vaik­ka käyt­täi­si­vät samaa sanaa. Kyse on vähän saman­lai­ses­ta asias­ta kuin kysy­myk­ses­sä onko “vapaa tah­to” tot­ta. Jos kes­kus­te­li­jat eivät jaa samaa käsi­tys­tä sii­tä, mitä sana­pa­ril­la toi­nen mah­taa edes tar­koit­taa, väit­te­ly asian totuu­den tilas­ta ei ole vält­tä­mät­tä mie­le­käs, kun molem­mat voi­vat puhua eri asiasta.

        Itse ajat­te­len kris­ti­nus­ko-kysy­myk­ses­tä niin, että jos kris­ti­nus­ko on tot­ta, sitä ei pys­ty osoit­ta­maan todek­si tie­teel­li­ses­ti tms., vaan asia on vii­me kädes­sä sil­loin kris­ti­nus­kon sisäi­sen opin mukai­ses­ti Pyhän hen­gen työ­tä, ja usko on jol­tain osin sik­si myös aina jär­jen kans­sa ris­ti­rii­das­sa. Tuos­ta seu­ra­ten kris­ti­nus­kon totuus­ky­sy­mys on jol­lain taval­la saman­tyyp­pi­nen kuin musii­kin totuus­ky­sy­mys. Musiik­kia voi tut­kia tie­teel­li­ses­ti, kuten voi kris­ti­nus­koa, mui­ta uskon­to­ja, ateis­mia ja agnos­tis­mia­kin tut­kia tie­teel­li­ses­ti. Tie­teel­li­ses­ti voi­daan tut­kia esi­mer­kik­si eri maa­il­man­kat­so­mus­ten edus­ta­jien toi­min­taa, ajat­te­lua, elä­mää jne. Vas­taa­vas­ti voi­daan tut­kia esi­mer­kik­si eri­lais­ten musiik­ki­tyy­lien kuun­te­li­joi­den toi­min­taa, ajat­te­lua ja elä­mää. Näi­tä tut­ki­muk­sia on mie­len­kiin­tois­ta lukea. Mut­ta sil­ti vii­me kädes­sä totuus­ky­sy­myk­seen annet­ta­va vas­taus riip­puu aika olen­nai­ses­ti muus­ta kuin näi­den tut­ki­mus­ten tuloksista.

  2. > tai­pu­muk­ses­ta uskon­nol­li­suu­teen on olta­va jotain
    > etua kamp­pai­lus­sa mui­ta ihmi­siä ja ihmisen
    > ympä­ris­töä vastaan

    Uskon­to on yksi rat­kai­su sosi­aa­li­seen luot­ta­muk­seen ihmis­ten kes­ken. Toi­mi­va yhteis­kun­ta ei voi syn­tyä ilman yhteis­tä uskon­toa. — Tun­nus­ta­kaam­me yhtei­nen kris­til­li­nen uskomme.

    > mitä hyö­tyä skit­so­fre­nias­ta oli­si ihmiskunnalle

    Skit­so­fre­nia (tai mikään mie­len sai­raus) ei ole sai­raus. Se on ihmi­sen omi­nai­suus, joka on hyvin pie­nel­lä vähem­mis­töl­lä. — Jos tuo omi­nai­suus oli­si­kin suu­rel­la enem­mis­töl­lä, sitä pidet­täi­siin ter­veen merkkinä.

    Jo nykyi­ses­sä [Suo­ma­lai­ses­sa] peri­mäs­sä on pal­jon mie­len sai­raut­ta, joka kui­ten­kin on vain enem­mis­tön omi­nai­suus. Emme näe sitä, kos­ka eläm­me “sisä­puo­lel­la”. — Mie­len sai­rau­den mää­ri­tel­mä on lopul­ta­kin vain poliit­ti­nen päätös.

    > ihmi­sen tai­pu­mus uskon­nol­li­suu­teen antaa hirveitä
    > mah­dol­li­suuk­sia käyt­tää tätä tai­pu­mus­ta väärin

    Käy­tet­täi­siin­kö sit­ten tuo­ta tai­pu­mus­ta OIKEIN, jos kan­sa­lai­nen pako­tet­tai­siin usko­maan val­tioon omai­suu­den mene­tyk­sen, työ­pai­kan mene­tyk­sen ja van­keu­den uhal­la. Eikö juu­ri val­tion uskon­nos­sa val­ta ole mah­dol­li­sim­man har­vo­jen käsissä.

    1. K‑Veikko:
      > tai­pu­muk­ses­ta uskon­nol­li­suu­teen on olta­va jotain
      > etua kamp­pai­lus­sa mui­ta ihmi­siä ja ihmisen
      > ympä­ris­töä vastaan

      Uskon­to on yksi rat­kai­su sosi­aa­li­seen luot­ta­muk­seen ihmis­ten kes­ken. Toi­mi­va yhteis­kun­ta ei voi syn­tyä ilman yhteis­tä uskon­toa. — Tun­nus­ta­kaam­me yhtei­nen kris­til­li­nen uskomme.

      > mitä hyö­tyä skit­so­fre­nias­ta oli­si ihmiskunnalle

      Skit­so­fre­nia (tai mikään mie­len sai­raus) ei ole sai­raus. Se on ihmi­sen omi­nai­suus, joka on hyvin pie­nel­lä vähem­mis­töl­lä. — Jos tuo omi­nai­suus oli­si­kin suu­rel­la enem­mis­töl­lä, sitä pidet­täi­siin ter­veen merkkinä.

      Jo nykyi­ses­sä [Suo­ma­lai­ses­sa] peri­mäs­sä on pal­jon mie­len sai­raut­ta, joka kui­ten­kin on vain enem­mis­tön omi­nai­suus. Emme näe sitä, kos­ka eläm­me “sisä­puo­lel­la”. — Mie­len sai­rau­den mää­ri­tel­mä on lopul­ta­kin vain poliit­ti­nen päätös.

      > ihmi­sen tai­pu­mus uskon­nol­li­suu­teen antaa hirveitä
      > mah­dol­li­suuk­sia käyt­tää tätä tai­pu­mus­ta väärin

      Käy­tet­täi­siin­kö sit­ten tuo­ta tai­pu­mus­ta OIKEIN, jos kan­sa­lai­nen pako­tet­tai­siin usko­maan val­tioon omai­suu­den mene­tyk­sen, työ­pai­kan mene­tyk­sen ja van­keu­den uhal­la. Eikö juu­ri val­tion uskon­nos­sa val­ta ole mah­dol­li­sim­man har­vo­jen käsissä.

      No huh huh. 

      Mik­si toi­mi­va yhteis­kun­ta ei voi­si perus­tua tut­kit­tuun tietoon? 

      Mihin sitä huu­has­ros­kaa tarvitaan? 

      Mihin tar­vi­taan hen­ki­löi­den palvontaa? 

      Huu­haa­ta tar­vi­taan alis­ta­mi­seen. Jot­ta nai­set pysy­vät syn­ny­tys­ko­nei­na nyt­kin ja hel­lan välissä. 

      Ilman huu­haa­ta ihmi­set ovat vapaita. 

      Sekös hih­hu­lia harmittaa.

  3. Ajat­te­lin teh­dä pie­nen kokeen. Läh­den­kö vii­kon­lo­puk­si mökil­le vai en. Pää­tin läh­teä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos oli­sin päät­tä­nyt toi­sin, kir­joit­tai­sin Hel­sin­gis­sä. Joten­kin vapaa tah­to­ni tun­tui­si ulot­tu­van aina­kin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tar­koit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole.

    Minä en usko vapaa­seen tah­toon, mut­ta en toi­saal­ta ole aktii­vi­ses­ti usko­mat­ta­kaan sii­hen. Se on ole­tus, jota en ole vain tois­tai­sek­si tar­vin­nut mihin­kään. Täs­sä on kak­si eri argu­men­taa­tio­lin­jaa, jois­ta ensim­mäi­nen on omas­ta mie­les­tä­ni tärkeämpi:

    1)

    Mis­sä suh­tees­sa maa­il­ma näyt­täi­si eri­lai­sel­ta, jos tah­to ei oli­si vapaa? Minus­ta ei mis­sään. Minul­le on väi­tet­ty, että vapaa tah­to on jon­kin­lai­nen oma oma­lei­mai­nen koke­muk­sen­sa, jon­ka voi esi­mer­kik­si arkie­lä­män valin­ta­ti­lan­teis­sa tavoit­taa itse­ha­vain­noin­nin avul­la. Mut­ta vaik­ka olen mon­ta ker­taa yrit­tä­nyt, en ole kos­kaan onnis­tu­nut täs­sä. Kun olen valin­ta­ti­lan­tees­sa, en kos­kaan koe miten­kään “yrit­tä­vä­ni päät­tää” vaan ikään kuin vain odo­tan saa­dak­se­ni itse­kin näh­dä, mitä pää­dyn päättämään.

    Tie­tees­sä kat­so­taan, että yksin­ker­tai­sin toi­mi­va seli­tys on paras. Omas­sa koke­mus­pii­ris­sä­ni ei ole mitään sel­lais­ta empii­ris­tä havain­toa tai löy­dös­tä, joka muut­tui­si selit­tä­mät­tö­mäk­si, jos vapaan tah­don ole­tuk­ses­ta luo­vu­taan, joten ns. Occa­min par­ta­veit­si leik­kaa tämän ole­tuk­sen omas­ta ajat­te­lus­ta­ni yli­mää­räi­se­nä pois.

    2)

    Nykyi­sen todel­li­suus­kä­si­tyk­sen mukaan kai­kel­le, mitä maa­il­mas­sa tapah­tuu, on jokin syy. (Sil­loin­kin, kun esi­mer­kik­si fysii­kas­sa jokin hiuk­ka­nen käyt­täy­tyy satun­nai­ses­ti, sil­le että se käyt­täy­tyy satun­nai­ses­ti eikä ei-satun­nai­ses­ti on jokin syy.) Syyn on myös tiet­tä­väs­ti esiin­nyt­tä­vä ajal­li­ses­ti ennen seu­raus­ta. Täl­löin sil­le­kin, että pää­tit läh­teä mökil­le, oli jokin sitä edel­tä­nyt syy – ja sil­le, että yli­pään­sä aloit miet­tiä läh­teä­kö vai ei, oli myös jokin sitä edel­tä­nyt syy.

    Tuo Eins­tei­nin lai­naa­ma Scho­pen­hau­e­rin totea­mus on yksi muo­toi­lu täs­tä. Ihmi­nen voi kyl­lä­kin päät­tää, mut­ta ei päät­tää että päät­tää; tai jos voi­kin, niin ei sil­ti päät­tää että päät­tää että päät­tää; tai jos voi­kin, niin ei sil­ti päät­tää että päät­tää että päät­tää että päättää.

    Sinä­kin var­mas­ti ilmen­nät omas­sa arkie­lä­mäs­sä­si tätä usko­mus­ta, että kai­kel­le on jokin syy. Jos istut siel­lä mökil­lä­si pöy­dän ääres­sä ja kuu­let yhtäk­kiä takaa­si kop­sah­ta­van äänen, kään­nyt var­mas­ti (ken­ties suo­ras­taan vais­to­mai­ses­ti) kat­so­maan, mikä kop­sah­duk­sen syy­nä oli – sen sijaan että viit­tai­sit sil­le kin­taal­la vedo­ten sii­hen, että eri­lai­sia ääniä nyt kuu­luu välil­lä ilman min­kään­lais­ta syy­tä. No, minä ja Enqvist olem­me ikään kuin ihmi­siä, joil­la tämä sama lähes vais­to­mai­nen kään­ty­mi­nen kat­so­maan syy­tä kos­kee myös sel­lai­sia tapah­tu­mia, joi­den syy ei näy heti pääl­le­päin. Kuten omia valintojamme.

    1. Tom­mi Uscha­nov: Omas­sa koke­mus­pii­ris­sä­ni ei ole mitään sel­lais­ta empii­ris­tä havain­toa tai löy­dös­tä, joka muut­tui­si selit­tä­mät­tö­mäk­si, jos vapaan tah­don ole­tuk­ses­ta luovutaan

      Yleen­sä vai­kut­taa että vapaas­ta tah­dos­ta puhu­taan ikään kuin poh­dit­tai­siin sitä onko ole­mas­sa satun­nai­sut­ta vai ei: koli­kon­hei­ton jau­kau­ma voi­daan ennus­taa, mut­ta sen epä­mää­räi­syy­det on hel­poin­ta selit­tää satun­nai­suu­del­la. Fysii­kan näkö­kul­mas­ta tämä ei ole mys­tee­ri, mut­ta miet­tii­kö kolik­ko len­täes­sään pitäi­si­kö nyt tul­la kruu­na vai klaa­va? Ei varmaankaan.

      Ihmi­sen mie­li pys­tyy kuvit­te­le­maan todel­li­suut­ta eteen­päin ja siten meil­lä on jon­kin­lai­nen fyy­si­sis­tä rajoit­teis­ta vapaa mie­li­ku­va todel­li­suu­des­ta, jon­ka toi­vom­me toteu­tu­van. Voi olla että tämä voi­tai­siin mal­lin­taa tie­to­ko­neoh­jel­mal­la, mut­ta epäi­len että ohjel­man raken­tees­sa oli­si jon­kin­lai­nen I/O sat­tu­man­va­rai­sil­le sig­naa­leil­le, jot­ka vai­kut­ta­vat pää­tök­sen­te­koon. Kau­nis teo­reet­ti­nen mal­li muut­tuu satun­nai­sek­si jos mikä tahan­sa satun­nai­nen suu­re vai­kut­taa jon­kin sen muuttujista.

      Voi olla että ihmi­sen “minä” selit­tää tämän sat­tu­man­va­rai­suu­den jäl­ki­kä­teen siten että pää­tös oli oma, eikä se vält­tä­mät­tä ole edes kovin vää­rä pää­tel­mä sii­nä mie­les­sä, että ihmi­sen minä­ku­va on yleen­sä rationaalinen. 

      Oman käsi­te on täs­sä mie­len­kiin­toi­nen, omis­taa­ko ihmi­nen omat aivon­sa vai ei — onko ihmi­nen sama asia kuin omat aivon­sa? Tie­toi­suu­den yksi mys­tee­reis­tä on mie­les­tä­ni, että joten­kin me pys­tym­me ilmei­ses­ti seu­raa­maan tätä pää­tök­sen­te­koa ja meis­tä vai­kut­taa sil­tä, että “minä” myös osal­lis­tuu aina­kin joten­kin sii­hen. On ihan sel­vä, että esim. joku muu ohjaa vaik­ka sydä­men ja sisäe­lin­ten toi­min­taa, mut­ta ihmi­sen “minä” kui­ten­kin vai­kut­tai­si ole­van päät­tä­mäs­sä jois­tain kar­keis­ta suun­ta­vii­vois­ta ihmi­sen elä­mäs­sä, esi­mer­kik­si sii­tä istun­ko nyt koto­na vai jos­sain kah­vi­las­sa. Tämä saat­taa olla illuusio, mut­ta aina­kin se on todel­la kiin­nos­ta­va sellainen.

      Sat­tu­man­va­rai­suus tai “vapaus” ei siis ole lähes­kään niin kiin­nos­ta­va piir­re kuin se, että aivot kyke­ne­vät teke­mään ennus­tet­ta­via pää­tel­miä ja että pys­tym­me joten­kin ilmei­ses­ti koke­maan aina­kin osan täs­tä pää­tök­sen­teos­ta var­sin oma­koh­tai­sel­la tasolla.

    2. Tom­mi Uscha­nov: Omas­sa koke­mus­pii­ris­sä­ni ei ole mitään sel­lais­ta empii­ris­tä havain­toa tai löy­dös­tä, joka muut­tui­si selit­tä­mät­tö­mäk­si, jos vapaan tah­don ole­tuk­ses­ta luo­vu­taan, joten ns. Occa­min par­ta­veit­si leik­kaa tämän ole­tuk­sen omas­ta ajat­te­lus­ta­ni yli­mää­räi­se­nä pois.

      Täs­mäl­leen saman argu­men­tin voi esit­tää toi­sin päin: Omas­sa koke­mus­pii­ris­sä­ni ei ole mitään sel­lais­ta empii­ris­tä havain­toa tai löy­dös­tä, joka muut­tui­si selit­tä­mät­tö­mäk­si, jos deter­mi­nis­ti­ses­tä (vapaan tah­don kiis­tä­väs­tä) ole­tuk­ses­ta luo­vu­taan, joten ns. Occa­min par­ta­veit­si leik­kaa tämän ole­tuk­sen omas­ta ajat­te­lus­ta­ni yli­mää­räi­se­nä pois.

      Vika­na on tie­tys­ti se, että ns. Occa­min par­ta­veis­tä ei aina­kaan Occa­min aikoi­naan itsen­sä esit­tä­män ver­sion mukaan sai­si sovel­taa tuol­lai­siin tilan­tei­siin. Sitä voi sovel­taa kah­teen vaih­toeh­toon, jot­ka molem­mat selit­tä­vät jotain ilmiö­tä suun­nil­leen yhtä hyvin. Mut­ta ei sel­lais­ta peri­aa­tet­ta voi kovin perus­tel­lus­ti sovel­taa aina­kaan Occa­min nimeä käyt­täen sel­lai­siin vaih­toeh­toi­hin, jot­ka eivät ole seli­tys­voi­mai­sia kum­pi­kaan, ja väit­tää sit­ten vain toi­sen vaih­toeh­don leik­kau­tu­van pois — kos­ka peri­aa­te leik­kaa kum­man­kin suun­tai­set ole­tuk­set sil­loin pois.

  4. Täs­sä sekoi­te­taan uskon­non hyö­ty­omi­nai­suu­det, siis uskon­non funk­tio­naa­li­suus uskon totuu­teen. Mikä tahan­sa usko saat­taa tuot­taa sosi­aa­li­sia ja yksi­löp­sy­ko­lo­gi­sia hyö­ty­jä riip­pu­mat­ta uskon totuu­des­ta. Itse “uskon”, ettei mikään uskon­to sisäl­lä totuut­ta ihmi­sen yli vaan kaik­ki ovat syn­ty­neet yhtei­sön kohee­sio­ta tai jon­kun ala­po­pu­laa­tion menes­tys­tä suo­si­maan: siis lie­nen täs­sä suh­tees­sa enqvis­ti­läi­nen. — Syy-yhtey­den eri asioi­den välil­lä voi­daan teo­rias­sa aja­tel­la ole­van fysi­kaa­li­sen deter­mi­nis­ti­nen, mut­ta käy­tän­nös­sä hie­kan­jy­vien moni­muo­toi­nen lukui­suus ja luon­non raken­tei­den hie­rar­ki­suus kat­kai­se­vat ato­mien kel­lo­ko­neis­ton suo­ran yhtey­den kog­ni­tii­vi­siin ele­ment­tei­him­me vaik­ka jäl­kim­mäi­set ainees­sa kel­lu­vat­kin. — Nyt pää­tin läh­teä mökil­le koke­maan yle­viä luon­toe­lä­myk­siä (eikun lik­ka­ka­ve­ri päät­ti). Hyvää kesää ja Osmol­le kii­tos herätyksestä!

  5. Tot­ta kai mul­la on vapaa tah­to. Jos ei oli­si, oli­sin kir­joit­ta­nut päinvastoin.

  6. Hie­noa — odo­tan kiin­nos­tuk­sel­la myös tule­via kirja-arvioita.

    Enqvis­tin kir­jan luin tuo­reel­taan sen ilmes­tyt­tyä. Luen yleen­sä mie­lel­lä­ni hänen teks­te­jään, sil­lä hän on tai­ta­va kir­joit­ta­ja ja ajat­te­li­ja. Poik­keuk­se­na uskon­toa kos­ke­vat kir­joi­tuk­set, sil­lä sil­loin hän sor­tuu jon­kin­lai­seen ärty­myk­seen, etten sanoi­si vihaan, joka lat­teut­taa ja yksioi­kois­taa johtopäätöksiä.

    Muis­tan minä­kin ihme­tel­lee­ni sitä miten suo­ra­su­kai­ses­ti Enqvist ker­toi van­hem­mis­taan ja jopa hei­dän sai­rauk­sis­taan. Se tun­tui kovin kylmältä.

    Tuo­ta vapaan tah­don puut­tu­mis­ta en ole kos­kaan ymmär­tä­nyt. Ihmi­nen jou­tuu koko ajan teke­mään val­ta­vas­ti pää­tök­siä, ollen usein kah­den vai­heil­la, joten ei tun­nu uskot­ta­val­ta että pää­tös oli­si kui­ten­kin aina ennal­ta mää­rät­ty. Pikem­min­kin tun­tui­si, että mole­kyy­li­ta­son fysiik­ka antai­si jon­kin­lai­set puit­teet, joi­den sisäl­lä ihmi­sel­lä kui­ten­kin oli­si jon­kin ver­ran vapaa­ta­kin tah­toa. Mut­ta ehkä nämä ovat nii­tä asioi­ta, joi­ta maal­lik­ko ymmär­tää yhtä vähän kuin kvanttifysiikkaa.

    1. Pek­ka T.:
      Hie­noa – odo­tan kiin­nos­tuk­sel­la myös tule­via kirja-arvioita.

      Enqvis­tin kir­jan luin tuo­reel­taan sen ilmes­tyt­tyä. Luen yleen­sä mie­lel­lä­ni hänen teks­te­jään, sil­lä hän on tai­ta­va kir­joit­ta­ja ja ajat­te­li­ja. Poik­keuk­se­na uskon­toa kos­ke­vat kir­joi­tuk­set, sil­lä sil­loin hän sor­tuu jon­kin­lai­seen ärty­myk­seen, etten sanoi­si vihaan, joka lat­teut­taa ja yksioi­kois­taa johtopäätöksiä.

      Samaa miel­tä Enqvis­tin uskon­toa kos­ke­vis­ta kirjoituksista.

      Erääs­sä toi­ses­sa kir­jas­saan hän veti jon­kin­lai­sia yhtä­läi­syyk­siä Kato­li­sen kir­kon mes­sun ja kan­sal­lis­so­sia­lis­tien pro­pa­gan­da­tem­pauk­sien välil­lä. Vaik­ka en itse ole usko­vai­nen niin ei minul­le jää­nyt muu­ta aja­tus­ta mie­leen kuin että sii­nä tär­kein­tä Enqvis­til­le oli heit­tää lokaa kir­kon niskaan.

      1. Sinän­sä dik­ta­tuu­rien käyt­tä­mät tavat teh­dä kan­sa­lai­sis­ta tadot­to­mia tot­te­li­joi­ta muis­tut­ta­vat aika pal­jon uskon­nol­li­suut­ta, vaik­ka­pa nyt Pohjois-Koreassa.

    2. Pek­ka T.:
      Hie­noa – odo­tan kiin­nos­tuk­sel­la myös tule­via kirja-arvioita.

      Enqvis­tin kir­jan luin tuo­reel­taan sen ilmes­tyt­tyä. Luen yleen­sä mie­lel­lä­ni hänen teks­te­jään, sil­lä hän on tai­ta­va kir­joit­ta­ja ja ajat­te­li­ja. Poik­keuk­se­na uskon­toa kos­ke­vat kir­joi­tuk­set, sil­lä sil­loin hän sor­tuu jon­kin­lai­seen ärty­myk­seen, etten sanoi­si vihaan, joka lat­teut­taa ja yksioi­kois­taa johtopäätöksiä.

      Muis­tan minä­kin ihme­tel­lee­ni sitä miten suo­ra­su­kai­ses­ti Enqvist ker­toi van­hem­mis­taan ja jopa hei­dän sai­rauk­sis­taan. Se tun­tui kovin kylmältä.

      Tuo­ta vapaan tah­don puut­tu­mis­ta en ole kos­kaan ymmär­tä­nyt. Ihmi­nen jou­tuu koko ajan teke­mään val­ta­vas­ti pää­tök­siä, ollen usein kah­den vai­heil­la, joten ei tun­nu uskot­ta­val­ta että pää­tös oli­si kui­ten­kin aina ennal­ta määrätty.

      Mil­lä perus­teel­la? Mikä oli­si se meka­nis­mi jol­la ihmi­nen tai­vut­ta­si alkeis­hiukk­sia tah­toon­sa? Ja jos tah­to ei ole siel­lä alkeis­hiuk­kais­sa ja siten fysi­kaa­lien ilmiö mis­sä se on?

      Ei kaik­ki ole ennäl­tä mää­ri­tel­tyä kos­ka aivan pie­nim­mäl­lä tasol­la fysiik­kaan­liit­tyy satun­nai­suus. Asiat ovat ennal­ta mää­rät­ty­jä vain tilas­tol­li­ses­sa mie­les­sä. Mut­ta se ei ole vapaa­ta tah­toa vaan satunnaisuutta

      1. Luu­len, että oikeu­des­sa sinua ei vapau­ta syyt­tees­tä, ettei teke­mä­si mur­ha voi­nut joh­tua sinus­ta, kos­ka sinul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tej­ke­mä­si mur­ha joh­tui alkeishiukkasista.

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Luu­len, että oikeu­des­sa sinua ei vapau­ta syyt­tees­tä, ettei teke­mä­si mur­ha voi­nut joh­tua sinus­ta, kos­ka sinul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tej­ke­mä­si mur­ha joh­tui alkeishiukkasista.

        Ei, ei tie­ten­kään. Ja toi­saal­ta eihän sil­lä tuo­miois­tui­mel­la­kaan ole vapaa­ta tah­toa ‑siis jo ole­tam­me että sitä ei ollut rikol­li­sel­la­kaan — ja ihan samat luon­non­lait työn­tä­vät sitä eteenpäin.

        Ja vapaan­kin tah­don olet­taen: Useim­mil­la hen­ki­ri­kok­siin syyl­lis­ty­neil­lä on aivois­sa tie­tyl­lä­alu­eel­la poikkeama/vaurio. Ja sil­ti­kin hei­dät tuomitaan.

      3. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Luu­len, että oikeu­des­sa sinua ei vapau­ta syyt­tees­tä, ettei teke­mä­si mur­ha voi­nut joh­tua sinus­ta, kos­ka sinul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tej­ke­mä­si mur­ha joh­tui alkeishiukkasista. 

        Voi­mas­sa ole­van Suo­men lain mukaan tuol­lai­set seli­tyk­set teol­le voi­si­vat nime­no­maan joh­taa sii­hen, että oikeus kat­soi­si syy­te­tyn syyn­ta­keet­to­mak­si. Jos tuol­lai­sia seli­tyk­siä sys­te­maat­ti­ses­ti asioil­le antai­si, ja lähi­pii­ri todis­tai­si tilan­teen val­lin­neen jo ennen rikok­sen tapah­tu­mis­ta­kin, ja rikok­sen teki­jän oikeas­ti usko­neen ettei hänel­lä ole min­kään­lais­ta tah­don­va­paut­ta vai­kut­taa tekoi­hin­sa, ja mie­len­ti­la­tut­ki­mus vah­vis­tai­si, että hen­ki­lö ei kyke­ne hah­mot­ta­maan teko­jen syy-seu­raus ‑suh­tei­ta, voi­si oikeus kyl­lä kat­soa hen­ki­lön syyntakeettomaksi.

      4. qwer­ty
        Ei kaik­ki ole ennäl­tä mää­ri­tel­tyä kos­ka aivan pie­nim­mäl­lä tasol­la fysiik­kaan­liit­tyy satun­nai­suus. Asiat ovat ennal­ta mää­rät­ty­jä vain tilas­tol­li­ses­sa mie­les­sä. Mut­ta se ei ole vapaa­ta tah­toa vaan satunnaisuutta 

        Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Luu­len, että oikeu­des­sa sinua ei vapau­ta syyt­tees­tä, ettei teke­mä­si mur­ha voi­nut joh­tua sinus­ta, kos­ka sinul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tej­ke­mä­si mur­ha joh­tui alkeishiukkasista. 

        Soi­nin­vaa­ran vas­ta-argu­ment­ti on sel­vä argumentointivirhe. 

        Soi­nin­vaa­ran vas­taus kitey­tet­ty­nä: Vapaa­ta tah­toa kuten qwer­ty sen ymmär­tää ei voi­da sovel­taa lakiin tai yhteis­kun­taan, joten se ei ole tot­ta. Seu­rauk­siin vetoa­mi­nen on argumentointivirhe. 

        Vapaan tah­to filo­so­fi­se­na kysy­myk­se­nä ja sen mah­dol­li­set seu­rauk­set sovel­let­tu­na yhteis­kun­taan pitäi­si käsi­tel­lä eri kysy­myk­si­nä. Ihmi­siin voi­daan edel­len sovel­lel­taa vapaan tah­don ole­tus­ta käy­tän­nön syis­tä, ei sik­si että kyses­sä oli­si eksis­ten­ti­aa­li­nen filo­so­fi­nen totuus.

      5. Myön­nän, ettei vas­ta-argu­ment­ti­ni rii­tä kumoa­maan väi­tet­tä ihmi­sen täy­del­li­ses­tä tah­dot­to­muu­des­ta, halusin vain osoit­taa, mil­lai­sia korol­laa­re­ja väit­teel­lä on. Sinän­sä teo­ria voi­daan kyl­lä kumo­ta sil­lä, että sen perus­teel­la voi­daan vetää joh­to­pää­tök­siä, jot­ka ovat epätosia.

      6. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Sinän­sä teo­ria voi­daan kyl­lä kumo­ta sil­lä, että sen perus­teel­la voi­daan vetää joh­to­pää­tök­siä, jot­ka ovat epätosia. 

        Ehkä on joh­to­pää­tök­siä jot­ka vakuut­ta­vat Soi­nin­vaa­ran, mut­ta en ole tie­toi­nen joh­to­pää­tök­sis­tä jot­ka ovat ylei­ses­ti hyväksyttyjä. 

        Var­muus sii­tä että että olet oikeas­sa joh­tuu luul­ta­vas­ti sii­tä, että vapaan tah­don kysy­mys on omas­sa mie­les­sä­si sel­väs­ti mää­ri­tel­ty, vaik­ka se ei sitä ole, eikä sil­le löy­dy vas­taa­vuut­ta mui­den mie­les­sä. Enqvis­tin ja qwerty:n näke­mys on erit­täin ylei­nen ja sil­le löy­tyy tukea muus­ta­kin kuin nopeas­ti itse kek­si­tyis­tä johtopäätöksistä. 

        Voim­me vain arvail­la miten sinä ymmär­rät “vapaan tah­don”. Arvaan että vapaa tah­to mer­kit­see sinul­le tun­net­ta että voit teh­dä valin­nan ilman ulkoi­sia rajoit­tei­ta. Enqvist ei sinua vakuu­ta, mut­ta sinun oli­si hyvä tie­tää, että mie­tit ihan eri kysymystä. 

        ps. Myös Enqvis­tin jär­kei­ly (kir­jas­sa Ole­mi­sen Por­teil­la) on filo­so­fian näkö­kul­mas­ta epä­tark­kaa höt­töä. Hän käyt­tää kuvai­le­vaa ja epä­tark­kaa ilmaisua.

      7. Arvaan että vapaa tah­to mer­kit­see sinul­le tun­net­ta että voit teh­dä valin­nan ilman ulkoi­sia rajoitteita.

        Minä ymmär­rän sen niin, että yli­pään­sä voin teh­dä mitään valin­to­ja. Rajoit­tei­ta valin­noil­la tie­tys­ti on aina.

      8. Osmo Soi­nin­vaa­ra: Minä ymmär­rän sen niin, että yli­pään­sä voin teh­dä mitään valintoja

        Valin­to­jen teke­mi­nen ei ole vapaan tah­don ongel­ma. Pul­lon­pa­lau­tusau­to­maat­ti tekee valintoja. 

        Scho­pen­hau­e­ria mukail­len: “Voit teh­dä valin­to­ja, mut­ta et voi vali­ta mitä valin­to­ja teet.” Ihmi­nen ei voi tah­toa muu­ta kuin mitä ato­mien ja elekt­ro­nien pyö­ri­mi­ses­tä pään sisäl­tä seu­raa. Mitään, joka osoit­tai­si vapaan tah­don ole­van eril­li­nen fysii­kas­ta, ei tie­tääk­se­ni ole ole­mas­sa. Moraa­li­sub­jek­til­le tai “minäl­le” voi­daan olet­taa vapaa tah­to käy­tän­nön syis­tä, mut­ta jos jos­kus pys­tym­me kat­so­maan sub­jek­tin sisäl­le jol­lain mik­ros­koo­pil­la, mitään vapaut­ta teh­dä valin­to­ja siel­tä ei löydy. 

        Voim­me kiis­tel­lä sii­tä kuin­ka pal­jon ennen pää­tös tapah­tuu ennen kuin tulem­me tie­toi­sek­si sii­tä, että teim­me pää­tök­sen. Eri­lai­sis­sa kokeis­ta saa­dut arviot vaih­te­le­vat tyy­pil­li­ses­ti 2 sekun­nin 8 sekun­nin välil­lä. Mitä parem­mat instru­men­tit sitä aikai­sem­min pää­tös havai­taan. Unoh­de­taan vapaa tahto.
        Olem­me­ko edes tie­toi­sia tie­toi­sis­ta valin­nois­tam­me (sic) saman sekun­nin sisäl­lä kun valin­ta tapahtuu? 

        Epi­lep­sia­po­ti­lail­la teh­dyis­sä kokeis­sa (poti­lail­la on elekt­ro­dit syväl­lä aivois­sa) tut­ki­jat tie­tä­vät min­kä valin­nan koe­hen­ki­lö tekee 4 sekun­tia ennen kuin poti­las indi­koi teke­vän­sä tie­toi­sen valin­nan. Pre­dic­ting free choices for abstract inten­tions, PNAS April 9, 2013 Vas­taa­van­lai­sia kokei­ta on teh­ty useita.

      9. @ so-and-so-sokra­tes says: 22.7.2018 at 23:42

        > teim­me pää­tök­sen. Eri­lai­sis­sa kokeis­ta saadut
        > arviot vaih­te­le­vat tyy­pil­li­ses­ti 2 sekun­nin 8
        > sekun­nin välil­lä. Mitä parem­mat instrumentit
        > sitä aikai­sem­min pää­tös havaitaan.

        Aika on illuusio. Jot­ta voi­sim­me havain­noi­da moniu­lot­teis­ta maa­il­maa vain kol­mes­sa ulot­tu­vuu­des­sa, meil­lä pitää olla aika.

        Tuos­sa tut­ki­muk­ses­sa pää­tös syn­tyi ennen kuin se tie­dos­tet­tiin. Syn­tyi­kö pää­tös tai voi­ko se yli­pää­tään syn­tyä ennen kuin valit­ta­vat vaih­toeh­dot on tuo­tu rat­kais­ta­vak­si. Että kokeen aset­ta­ja tie­si mikä vapaa valin­ta koe­hen­ki­lön pitää teh­dä. Että pää­tös syn­tyi ennen kuin ongel­ma edes esi­tet­tiin päättäjälle.

      10. qwer­ty: Mil­lä perus­teel­la? Mikä oli­si se meka­nis­mi jol­la ihmi­nen tai­vut­ta­si alkeis­hiukk­sia tah­toon­sa? Ja jos tah­to ei ole siel­lä alkeis­hiuk­kais­sa ja siten fysi­kaa­lien ilmiö mis­sä se on?

        Niin, jos läh­de­tään sii­tä, että kaik­ki on palau­tet­ta­vis­sa alkeis­hiuk­kas­ten toi­min­taan, tul­laan sii­hen väis­tä­mät­tö­mään totea­muk­seen, että mil­lään taval­la vapaa­ta tah­toa ei voi olla ole­mas­sa. Itä­mai­sis­sa filo­so­fiois­sa, kuten esim. budd­ha­lai­suu­des­sa, samoin kun monis­sa mys­ti­sis­sä tra­di­tiois­sa, fysi­kaa­li­sen maa­il­man sano­taan ole­van har­haa (vrt. vir­tu­aa­li­to­del­li­suus) ja tie­toi­suus on todel­li­nen. Aivo­tut­ki­jat­kin ovat sitä miel­tä, että aivo­jen luo­ma kuva todel­li­suu­des­ta on illuusio. Kui­ten­kin sel­lai­nen, että se aut­taa sel­viy­ty­mään maa­il­mas­sa. Mis­sään ei ole todis­tet­tu, että mate­ri­lais­ti­nen maa­il­man­kä­si­tys oli­si se oikea. Vir­tu­aa­li­to­del­li­suus voi­si ihan hyvin olla tah­don ja valin­nan mukaan muo­tou­va. Täy­sin vapaa sekään tah­to ei voi­si olla, mut­ta valin­ta kodin ja mökin välil­lä var­maan­kin kuu­lui­si vapaan valin­nan piiriin?

  7. …antaa hir­vei­tä mah­dol­li­suuk­sia käyt­tää tätä tai­pu­mus­ta vää­rin. Tämä on saa­nut minut kan­nat­ta­maan val­tion kirk­koa sen sijaan, että tämä ase annet­tai­siin Yhdys­val­tain tapaan kai­ken maa­il­man televisiosaarnaajille.”

    Niin, kyl­lä eliit­ti tie­tää parem­min ja rah­vas alistukoon. 

    Kir­kon ja val­tion ero on suo­ja­muu­ri kaik­kia parem­min­tie­tä­jiä vastaan.

  8. Uskon­to on kaik­kial­la ollut hal­lit­si­joi­den tapa alis­taa ala­mai­si­aan.”, OS.

    Kyl­lä.

    Mut­ta uskon­nos­ta voi olla etua lau­mal­le myös ilman, että hallitsija/papit hyötyvät.

    Monet ovat moraa­lin kans­sa prag­maat­ti­sia. Jään­kö kiin­ni? Jos jään, mitä sii­tä seuraa?

    Näi­tä kysy­myk­siä var­ten Juma­la eli “kai­ken näke­vä ran­kai­si­ja, jon­ka tuo­mio­ta et voi vält­tää” on hyvä kek­sin­tö. Moni kupru jää teke­mät­tä ja yhteis­kun­ta­rau­ha säilyy.

    Vaih­toeh­toi­nen tilan­ne — voit teht­dä mitä huvit­taa etkä jou­du sii­tä vas­tuuseen — ilme­nee esim. somessa…

  9. Äiti kuo­li tänään. Tai ehkä eilen. Sain van­hain­ko­dis­ta säh­keen: “Äiti kuol­lut. Hau­taus huo­men­na. Osan­ot­tom­me.” Saman­te­ke­vää. Ehkä se tapah­tui eilen. 

    Sivul­li­sen rikok­sis­ta pahin, välin­pi­tä­mät­tö­myys vanhemmista.

  10. Jokin kau­nis päi­vä usko on mää­ri­tel­ty mie­li­sai­rau­dek­si ja usko­vai­set ovat siel­lä mis­sä hei­dän kuu­luu­kin tätä sai­raut­taan hoi­taa eli mielisairaalassa.

    Uskon­nol­la ja uskol­la ei ole mitään sijaa ihmi­sen elämässä.

    1. Futu­re Mat­ters:
      Jokin kau­nis päi­vä usko on mää­ri­tel­ty mie­li­sai­rau­dek­si ja usko­vai­set ovat siel­lä mis­sä hei­dän kuu­luu­kin tätä sai­raut­taan hoi­taa eli mielisairaalassa.

      Ehkä jos­kus noin. Väli­vai­hee­na oli­si hyvä, että “vää­rä­us­koi­siin” koh­dis­tu­vaan viha­pu­hee­seen puu­tut­tai­si, vaik­ka viha­pu­he oli­si­kin ver­hot­tu uskon­toon. Monis­sa uskon­to­pii­reis­sä tun­nu­taan lain­vas­tai­ses­ti “kii­ho­tet­ta­maan kan­san­ryh­mää vas­taan”, eikä tuo­mioi­ta sil­ti tule. Tämä on iso ongel­ma oikeus­val­tion uskottavuudelle.

  11. Kysy­myk­seen sii­tä, mik­si uskon­to näyt­tää syn­ty­neen suun­nil­leen saman kaa­van mukaan usei­ta ker­to­ja eri kult­tuu­reis­sa, löy­tää vas­tauk­sia Ilk­ka Pyy­siäi­sen kir­jois­ta. Jul­kia­teis­tik­si kiih­ko­ton­ta teks­tiä. Mie­les­tä­ni kog­ni­tii­vi­nen uskon­to­tie­de on tuot­ta­nut mer­kit­tä­viä empii­ri­ses­ti toden­net­tu­ja vastauksia.

    1. Raea­nus:
      Kysy­myk­seen sii­tä, mik­si uskon­to näyt­tää syn­ty­neen suun­nil­leen saman kaa­van mukaan usei­ta ker­to­ja eri kult­tuu­reis­sa, löy­tää vas­tauk­sia Ilk­ka Pyy­siäi­sen kir­jois­ta. Jul­kia­teis­tik­si kiih­ko­ton­ta teks­tiä. Mie­les­tä­ni kog­ni­tii­vi­nen uskon­to­tie­de on tuot­ta­nut mer­kit­tä­viä empii­ri­ses­ti toden­net­tu­ja vastauksia. 

      Jos­kus noi­ta lues­ke­lin, ja pereh­dyin myös kir­jois­sa vii­tat­tui­hin tut­ki­muk­siin ja asiois­ta teh­tyi­hin tuo­reem­piin tut­ki­muk­siin, mut­ta en lopul­ta löy­tä­nyt kovin mer­kit­tä­viä empii­ri­ses­ti toden­net­tu­ja vas­tauk­sia. Aika mie­len­kiin­toi­sia monet löy­döt ovat aikoi­naan olleet, mut­ta kiin­nos­ta­vim­mat niis­tä on uudem­pi tut­ki­mus jo kysee­na­lais­ta­nut ja osin kumon­nut. Muun muas­sa intui­tion­vas­tai­suus-kysy­myk­siin liit­ty­vä tut­ki­mus näyt­ti alkuun kovin lupaa­val­ta, ja sii­tä kir­joi­tel­tiin monis­sa kir­jois­sa mie­len­kiin­toi­sia tulok­sia yksit­täi­sis­tä kokeis­ta. Löy­dök­siä yri­tet­tiin sovel­taa osin jopa muil­la­kin aloil­la. Sen jäl­keen monet tut­ki­jat ympä­ri maa­il­maa tois­ti­vat näi­tä tut­ki­muk­sia, ja muun­te­li­vat nii­tä. Tulok­set ovat olleet lie­väs­ti sanot­tu­na monen­lai­sia. Monet toi­sin­nus­yri­tyk­set pää­tyi­vät sii­hen, että tulos oli ihan eri­lai­nen kuin aiem­min jul­kais­tus­sa tut­ki­muk­ses­sa. Hyviä tari­noi­ta saa aikaan yksit­täi­sis­tä tut­ki­muk­sis­ta ja nii­den tulos­ten kuvai­lus­ta, mut­ta kun monen­lai­sia täs­mäl­leen päin­vas­tai­sia tulok­sia­kin on saa­tu vas­taa­vil­la tut­ki­mus­a­se­tel­mil­la, on van­ho­jen kog­ni­tii­vi­sen uskon­to­tie­teen pie­niin otos­ko­koi­hin poh­jau­tu­nei­den empii­ris­ten tut­ki­mus­ten tuot­ta­mien seli­tys­ten tie­teel­li­nen seli­ty­sar­vo monel­ta osin kui­ten­kin kysee­na­lais­tu­nut. Tilan­ne on ihan eri­lai­nen kuin vaik­ka­pa fysii­kas­sa, jos­sa tulok­set ovat hyvin saman­lai­sia eri aikoi­na, eri maa­no­sis­sa ja eri tut­ki­joi­den tut­ki­mi­na. Tämä on yhteis­kun­ta­tie­teis­sä ylei­sem­min­kin ongel­ma, että tulok­set ovat eri­lai­sia eri tut­ki­joil­la, vaik­ka tut­ki­mus­ky­sy­mys oli­si sama, ja vaik­ka tut­ki­mus­kin pyrit­täi­siin toteut­ta­maan samantyyppisesti.

  12. Jos ole­te­taan, että vapaa tah­to on ole­mas­sa, niin mis­tä eläin­la­jis­ta se alkaa? Aina­kin koi­rat näyt­tä­vät teke­vän valin­to­ja sii­nä kuin ihmi­set­kin, mut­ta ovat­ko nii­den valin­nat vapaita?

    Jos eivät ole, niin mikä erot­taa ne laa­dul­li­ses­ti ihmi­sen valinnoista?

    Kun koi­ral­le työn­tää kuo­non eteen kah­ta eri ruo­kaa, se yleen­sä valit­see hyvin pää­mää­rä­tie­toi­ses­ti toi­sen. Kun ihmi­sel­le tekee saman, myös ihmi­nen valit­see. Onko ihmi­sen valin­ta vapaam­pi kuin koi­ran? Jos on, niin mil­lä tavalla?

    Eläin­ten käy­tös­tä har­vem­min seli­te­tään tah­dol­la. Ihmi­sen käy­tök­seen tah­to sen sijaan hana­kas­ti lii­te­tään. Sik­si kiin­nos­taa, mikä tuo ero ihmi­sen ja eläi­men välil­lä on.

      1. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Aivan var­mas­ti ihmi­sen ja koi­ran tah­to ovat molem­mat yhtä vapai­ta tai rajoitettuja.

        Nämä kui­ten­kin var­maan sijait­se­vat jon­kin­lai­sel­la jat­ku­mol­la, jol­la jos­sain vai­hees­sa tulee raja vas­taan. Nisäk­käi­den osal­ta lie­nee sel­keä­tä, että (aina­kin me ihmi­set haluam­me aja­tel­la) vapaa tah­to on ole­mas­sa, mut­ta men­nes­sä yksin­ker­tai­sem­pia eliöi­tä koh­ti niin jos­sain vai­hees­sa tah­to lie­nee kadon­nut. Vai kato­aa­ko? Onko amee­bal­la tah­toa vai ei? Jos amee­bal­la ei ole, onko moni­so­lui­sil­la eläinplank­to­neil­la? Ja niin edelleen…

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Aivan var­mas­ti ihmi­sen ja koi­ran tah­to ovat molem­mat yhtä vapai­ta tai rajoitettuja. 

        Aika har­voin vapaa tah­to pää­see toteu­tu­maan ilman rajoit­tei­ta. Tavan­omai­set valin­ta­ti­lan­teet ovat yleen­sä var­sin tri­vi­aa­le­ja, jol­loin valin­nat ovat ennal­ta-arvat­ta­via (tah­to ≈ tapa). Vai­keam­mis­sa valin­ta­ti­lan­teis­sa voi tar­jol­la olla vain huo­no­ja vaih­toeh­to­ja tai valin­nan kaik­kia seu­rauk­sia on mah­do­ton­ta tar­kas­ti tie­tää: täl­löin valin­ta on tosia­sial­li­ses­ti sattumanvarainen.

      3. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Aivan var­mas­ti ihmi­sen ja koi­ran tah­to ovat molem­mat yhtä vapai­ta tai rajoitettuja.

        Koi­ra ei pys­ty muo­dos­ta­maan moni­mut­ka­sia tavoit­tei­ta, kos­ka sil­lä ei ole kiel­tä. Koi­raa yksi­ker­tai­sem­mat olen­not eivät kyke­ne suun­ta­tu­maan tule­vai­suu­teen lai­na­kaan vaan ne vain rea­goi­vat ärsy­kei­siin (tosin koi­ran­kin kyky suun­tau­tua tule­vai­suu­teen — siis ilman kiel­tä — on mie­les­tä­ni kyseenalaista).

        Ihmi­sen vapaa tah­to on ole­mas­sa, jot­ta ihmi­nen voi­si suun­ni­tel­la elä­mään­sä, teh­dä sii­tä parem­man itsel­le ja aut­taa mui­ta ja raken­taa yhteis­kun­taa. Koi­ra ei tie­ten­kään edes ymmär­rä, mitä tuol­lai­set asiat voi­si­vat tar­koit­taa. Ihmi­nen, joka ei usko vapaa­seen tah­toon on vähän kuin koi­ra: hän voi­si tosin suun­ni­tel­la tule­vai­suut­ta, mut­ta pitäi­si sitä tar­peet­to­ma­na, kos­ka kaik­ki on ennal­ta määrättyä. 

        Onko vapaa­ta tah­toa “oikeas­ti” on täs­sä suh­tees­sa mie­len­kiinn­o­ton kysy­mys. Samal­la tapaa ihmi­set poh­ti­vat monia mui­ta­kin meta­fyy­si­siä kysy­myk­siä skep­ti­ses­ti mut­ta elä­vät kui­ten­kin nii­hin uskoen. Mitä hyö­tyä tälai­sis­ta meta­fyy­si­si­tä poh­din­nois­ta sil­loin on?

        Uskon­to esi­mer­kik­si tar­jo­aa kei­non yle­vöit­tää arki­päi­vää tai ateis­tien koh­dal­la antaa mal­lin arki­päi­vän yle­vöit­tä­mi­sel­le. On pal­jon ihmi­siä, jot­ka kai­paa­vat elä­mäl­le tar­koi­tus­tas, jota tie­de tai “var­ma tie­to” ei osaa tar­jo­ta. Jos he eivät ole usko­via, tar­koi­tus­ta etsi­tään jos­tain muus­ta yle­väk­si koe­tus­ta, vaik­kap ihmis­ten aut­ta­mi­ses­ta tai Game of Thro­nes­ta. Ateis­ti kiel­tää uskon­non kyvyn yle­vöit­tä­mi­seen mut­ta toi­mii usko­non anta­man mal­lin mukaa ja etsii apua muusta

        Toki uskon­nol­la on mui­ta­kin funk­tioi­ta, kuten tääl­lä mai­nit­tu yhtei­söl­li­syy­den luo­mi­nen yli per­heen. Ja taas ne jot­ka eivät usko uskon­non kykyyn luo­da yhtei­söl­li­syyt­tä, etsi­vät kui­ten­kin aat­tei­ta, liik­kei­tä, ryh­miä, jot­ka pys­ty­vät yhtei­söl­li­syyt­tä luo­maan ja joi­den puo­leen voi kän­tyä ja jot­ka anta­vat omil­le arvoil­le yksi­lön ylit­tä­vää voi­maa. Kos­ka maa­il­mas­ta tie­de­tään vain pie­nen pie­ni osa — eikä kai kos­kaan voi­da kovin pajon tie­tää­kään — tuol­lai­nen yhtei­söl­li­syys perus­tuu aina muul­le­kin kuin tie­tä­mi­sel­le. Mik­sei sit­ten yhtä hyvyn se ryh­mä voi olla joku uskon­to, jos juu­ri se tun­tuu itsel­le parhaalta?

      4. Neli­sen mil­jar­dia vuot­ta sit­ten alka­nut pro­ses­si, jota kut­sum­me elä­mäk­si, syn­nyt­tää ener­gi­aa kat­ly­soi­mal­la kemial­li­sia pro­ses­se­ja. Se on tie­teen vas­taus kysy­myk­seen elä­män tar­koi­tuk­ses­ta. Mut­ta monel­le­ko lihaa ja ver­ta ole­val­le ihmi­sel­le tie­teen vas­taus riit­tää? “Kuu­lin, että äiti­si on sai­ras­tu­nut Alz­hei­me­riin, mitä ajat­te­lit sel­viy­tyä?” “No, ei kai täs­sä muu­ta voi kuin kata­ly­soi­da kemial­li­sia prosesseja.”

  13. Usko­n­asiois­sa hel­pos­ti sot­keu­du­taan seman­tii­kan suo­hon. Vaik­ka­pa käsit­tei­tä luu­lo, tie­to, var­muus, epäi­ly, totuus, usko ym halu­taan omia oman näke­myk­sen mukaan. 

    Jon­kin­lai­nen ris­ti­rii­ta on usko­mi­ses­sa ja vapaas­sa tah­dos­sa. Voi­ko uskoa jos epäi­lee. Voi­ko ihan itse päät­tää, että nyt minä uskon. 

    Tuo vapaa tah­to on kysee­na­lais­ta pie­nen lap­sen koh­dal­la. Hänet kas­te­taan van­hem­pien­sa uskon­non mukai­ses­ti. Sit­ten kas­va­te­taan ja kou­li­taan kir­kos­sa, rip­pi­kou­lus­sa ym. Sit­ten pai­no­te­taan kil­voit­te­lua uskon hartaudella. 

    Vai­ke­aa, ellei mah­do­ton­ta on ymmär­tää ole­van­sa syn­ti­nen jos ei ole kun­nol­li­nen usko­va. Sit­ten kui­ten­kin iän­kaik­ki­sen kado­tuk­sen vält­tää jos­ta­kin lan­kea­val­la armol­la. Logiik­ka ontuu.

  14. Wal­ta­rin uskon­to­suh­teen ymmär­tä­mi­sek­si on hyö­dyl­lis­tä tun­tea hänen omaa hen­ki­lö­his­to­ri­aan­sa. Wal­ta­rin isä Toi­mi Wal­ta­ri oli pap­pi, joka kuo­li tuber­ku­loo­siin Wal­ta­rin olles­sa vie­lä pie­ni. Mitä ilmei­sim­min Toi­mi Wal­ta­ri oli aito uskon mies: tuli­sie­lui­nen saar­naa­ja, uskon­non­opet­ta­ja ja työ­läis­lä­he­tyk­sen aktii­vi, joka polt­ti kynt­ti­lään­sä molem­mis­ta päis­tä. Wal­ta­rin kas­vat­ti­vat hänen äitin­sä ja setän­sä, Toi­vo Waltari. 

    Toi­vo Wal­ta­ri oli myös aktii­vi­nen sosi­aa­li­työ­tä teh­nyt pap­pi, Meri­mies­lä­he­tys­seu­ran joh­ta­ja. Hän edus­ti kui­ten­kin maa­il­mal­li­sem­paa uskon­toa, ja mie­hen ura kat­ke­si osit­tain sii­hen, kun hänen havait­tiin 1920-luvun lopul­la käyt­tä­neen vää­rin ase­maan­sa Meri­mies­lä­he­tyk­sen joh­dos­sa. Muis­taak­se­ni asia liit­tyi lähin­nä maa­il­mal­li­seen elä­män­ta­paan ja lii­an suur­ten talou­del­lis­ten etu­jen otta­mi­seen, ei sek­su­aa­li­siin vää­rin­käy­tök­siin. Tämän jäl­keen Toi­vo Wal­ta­ri pai­nui maal­le pii­loon, Pöy­tyän kirkkoherraksi.

    Mikas­ta Toi­vo Wal­ta­ri kas­vat­ti pie­nes­tä pitäen pap­pia, isän­sä seu­raa­jaa. Mika Wal­ta­rin ensim­mäi­nen romaa­ni oli Meri­mies­lä­he­tyk­sen tilaus­työ “Juma­laa paos­sa”, ja Wal­ta­ri kier­si nuo­re­na teo­lo­gian yli­op­pi­laa­na pit­kin maa­ta seu­ra­pu­hu­ja­na. Ilmei­ses­ti hän oli sii­nä erin­omai­nen. Toi­vo-sedäl­tä saa­dun käy­tän­nön opas­tuk­sen ja omien lah­jo­jen tur­vin Wal­ta­ri kyke­ni puhu­maan akat ja ukot­kin kyy­ne­liin ja koleh­ti­haa­vit täy­teen, vaik­ka ei tun­te­nut­kaan ilmei­ses­ti työ­hön eri­tyis­tä sisäis­tä kut­su­mus­ta. Lopul­ta ris­ti­rii­ta kas­voi lii­an suu­rek­si. Toi­vo-sedän romah­taes­sa ase­mas­taan Mika-poi­ka­kin koki sisäi­sen krii­sin ja läh­ti filo­so­fi­sen tie­de­kun­nan puo­lel­le luke­maan psy­ko­lo­gi­aa eli käy­tän­nöl­lis­tä filosofiaa.

    On var­sin hou­kut­te­le­vaa olla havait­se­vi­naan tämä isän ja sedän edus­ta­man uskon­nol­li­suu­den ris­ti­rii­ta Sinu­hes­sa. Idea­li­soi­dun isän idea­lis­tis­ta uskon­nol­li­suut­ta edus­taa Akhe­na­te­nin uskon­to ja sedän ja nuo­ruus­ke­sien saar­na­mat­ko­jen kak­si­naa­mais­ta teko­py­hyyt­tä Egyp­tin perin­näi­nen papisto.

    Wal­ta­rin oman sees­ty­mi­sen ja syn­tee­sin löy­tää kui­ten­kin ehkä par­hai­ten “Val­ta­kun­nan salai­suu­des­ta” ja “Ihmis­kun­nan vihol­li­sis­ta”. Näis­sä teok­sis­sa van­ha Wal­ta­ri mie­les­tä­ni aset­tuu aika sel­keäs­ti kris­ti­nus­kon totuu­den puo­lel­le. Myös hänen teo­lo­gi­nen oppi­nei­suu­ten­sa pais­taa. Eri­tyi­ses­ti “Val­ta­kun­nan salai­suus” on even­ke­liu­mien seli­tys­teok­se­na suo­ras­taan käsit­tä­mät­tö­män oikeaop­pi­nen, mut­ta ker­ron­nan suju­vuus ei kär­si yhtään.

  15. Jos­ta­kin luin, että ihmi­set ovat laji­na hyvin herk­kiä usko­maan auk­to­ri­teet­te­ja. Tämä on valin­tae­tu, kos­ka laji­na aja­tel­len ihmi­sen lap­suus kes­tää poik­keuk­sel­li­sen pit­kään. Jos ihmi­set läh­tö­koh­tai­ses­ti eivät uskoi­si mitä isom­mat heil­le sano­vat, jokai­nen juok­si­si kadul­le ja lait­tai­si muo­vi­pus­sin pää­hän ja leik­ki­si tuli­ti­kuil­la. Mut­ta näin ei ole, me uskom­me kiel­to­ja ja eläm­me aikui­sik­si ker­to­maan samat varoi­tuk­set omil­le lapsillemme.

    Täs­tä ei suo­ras­taan seu­raa tai­pu­mus­ta uskon­nol­li­suu­teen, mut­ta tämä antaa sil­le hyvän kas­vua­lus­tan. Ne tahot, jot­ka halua­vat val­taa ylit­se mui­den, saa­vat sitä hel­pos­ti, kun kää­ri­vät käy­tök­sen­sä johon­kin sel­lai­seen, mikä antaa heil­le yli­mää­räis­tä auk­to­ri­teet­tia. Aikui­se­na­kin ihmi­set kui­ten­kin ovat alt­tii­ta teke­mään kuten heil­le kerrotaan.

  16. Jos koi­ran ja ihmi­sen valin­nat ovat yhtä vapai­ta tai rajoi­tet­tu­ja, niin kuin­ka vapai­ta ne todel­li­suu­des­sa ovat? Koi­ra rea­goi­nee tie­dos­ta­mat­to­mas­ti ärsyk­kei­siin aivan niin kuin ihmi­nen­kin. Onko se vapautta?

    Mik­si suu­rin osa län­si­mai­den nai­sis­ta yrit­tää laih­dut­taa sii­nä pysy­väs­ti onnis­tu­mat­ta? He tie­tä­vät, ettei laih­du­tuk­seen tar­vi­ta kuin sään­nöl­li­nen ruo­ka­ryt­mi yhdis­tet­ty­nä koh­tuul­li­seen ruo­ka­mää­rään ja ylen­palt­ti­sen ras­van ja soke­rin vält­te­lyyn, mut­ta sil­ti epä­on­nis­tu­mi­nen on toistuvaa.

    Mik­si yli­opis­to-opis­ke­li­jois­ta niin moni jät­tää tut­kin­non suo­rit­ta­mat­ta, vaik­ka he tie­tä­vät, että se on mer­kit­tä­vä vakuu­tus tule­vai­suut­ta ajatellen?

    Mik­si monet työt­tö­mäk­si jää­neet pas­si­voi­tu­vat, vaik­ka he tie­tä­vät, että esi­mer­kik­si uudel­leen kou­lut­tau­tu­mi­nen oli­si tie eteenpäin?

    Mik­si mie­len­ter­vey­son­gel­miin ei enää suh­tau­du­ta syn­ti­nä tai pahuu­te­na, vaan sen sijaan nii­tä yri­te­tään hoi­taa ympä­ris­tön ärsyk­kei­tä muok­kaa­mal­la ja aivo­ke­mi­aan lääk­keil­lä vaikuttamalla?

    Jos ajat­te­lee laa­jem­paa kuvaa, niin mik­si toi­mi­va, leviä­vä ja vau­raut­ta luo­va mark­ki­na­ta­lous näyt­tää vää­jää­mät­tä joh­ta­van ympä­ris­tö­tu­hoi­hin, vaik­ka suu­rin osa aina­kin län­si­mai­den ihmi­sis­tä kan­nat­taa ympä­ris­tön suojelua?

    Mik­si öljyn kulu­tus nousee, vaik­ka tie­toi­suus sen vält­te­lyn tar­pees­ta on suu­rem­pi kuin kos­kaan? Onko ympä­ris­tön kuor­mi­tuk­sen vähen­tä­mi­seen muu­ta kei­noa kuin demo­kra­tias­ta luo­pu­mi­nen ja pak­ko­kei­not? Valis­tus ja tie­toi­suu­den lisää­mi­nen eivät näy­tä auttavan.

    https://yle.fi/uutiset/3–10228738

    Minus­ta meil­lä ei ole hal­lin­taa sen enem­pää kuin muu­ra­hai­sil­la­kaan. Kun nii­den kul­ku­väy­län tuk­kii levyl­lä, ne läh­te­vät kier­tä­mään tai kii­peä­mään pyr­ki­mät­tä rat­kai­se­maan ongel­maa. Samal­la taval­la toi­mii demo­kraat­ti­nen yhteis­kun­ta. Kukin ajaa omia etu­jaan viet­tien­sä val­las­sa. Vaik­ka pys­tym­me nimeä­mään ihan­tei­ta ja tavoit­tei­ta ja ratio­na­li­soi­maan nii­den tar­peel­li­suu­den, niin kui­ten­kin käy­tän­nös­sä eläm­me ahnei­den ja itsek­käi­den gee­niem­me puristuksessa. 

    Mis­sä on tah­to, joka joh­taa koko­nais­val­tai­seen hal­lin­taan? Onhan meil­lä tie­ten­kin koke­mus hal­lin­nas­ta, sii­tä, että teem­me valin­to­ja, mut­ta kun huo­mioi, kuin­ka hei­kos­ti ase­te­tut pää­mää­rät toteu­tu­vat, niin käy­tän­nös­sä tah­toa ei näy­tä ole­van. Kun­han rea­goim­me ja koem­me tuon rea­goi­mi­sen tahdoksi.

  17. Schizoph­re­nia has an inci­dence of approxi­ma­te­ly 1% and the­re is remar­kable con­sis­tency cross-cul­tu­ral­ly in the core symp­toms of the disor­der. The cons­tant glo­bal inci­dence rate of a disor­der that is see­mingly very simi­lar regard­less of con­ti­nent or cul­tu­re implies that it may have emer­ged at a time when modern humans them­sel­ves were evol­ving and sprea­ding across the planet. 

    Second­ly, it is wide­ly accep­ted that schizoph­re­nia is associa­ted with lower fecun­di­ty and inc­rea­sed ear­ly mor­ta­li­ty. Accor­ding to strict Darwi­nian principles of natu­ral selec­tion, a phe­no­ty­pe that is repro­duc­ti­ve­ly rela­ti­ve­ly unsuccess­ful and whe­re indi­vi­duals die befo­re they have rai­sed their kin to matu­ri­ty should be ‘wea­ned’ out of the gene pool. But this is not the case with schizoph­re­nia. This sug­gests that the­re may be some trait associa­ted with the disor­der that con­fers an evo­lu­tio­na­ry advan­ta­ge. The final int­ri­guing fea­tu­re of this con­di­tion is the fact that the­re is evi­dence that some high­ly gif­ted and crea­ti­ve indi­vi­duals eit­her mani­fest schizo­ty­pal traits them­sel­ves or have a first­degree rela­ti­ve with schizoph­re­nia. This has led a num­ber of aut­hors to sug­gest that per­haps schizoph­re­nia is com­pen­sa­ted for by gene­tical­ly rela­ted indi­vi­duals who display special traits that might be con­si­de­red high­ly adap­ti­ve. The fact is that our clas­si­fica­tion sys­tem is proble­ma­tic and does not adequa­te­ly account for the varie­ties of psyc­ho­sis that we encoun­ter in cli­nical work.

    Pro­fes­sor Tim Crow of the Uni­ver­si­ty of Oxford links the emer­gence of schizoph­re­nia to a gene­tic ‘specia­tion event’ in ear­ly H. sapiens that gave rise to cerebral asym­met­ry and lan­gua­ge. Mad­ness repre­sents a cost­ly and disad­van­ta­geous by-pro­duct of human brain evo­lu­tion. Whet­her “schizoph­re­nia (is) the price that H. sapiens pays for lan­gua­ge, psyc­ho­sis is the price paid by our species for our unique and complex social mind. 

    Review article
    Psyc­ho­sis: A cost­ly by-pro­duct of social brain evo­lu­tion in Homo sapiens
    Jonat­han Ken­neth Burns

  18. The I is not only a par­ticu­lar, phy­sical form with its name, but bey­ond its outer appea­rance, a repre­sen­ta­ti­ve of pre­vious influences and limi­ta­tions, being born in a cer­tain fami­ly, belon­ging to a cer­tain group, a par­ticu­lar race, with its pre­ju­dices, its hates and supers­ti­tions, fears, and so on. Self, with the vast majo­ri­ty of people, is not­hing but envi­ron­ment. That is, the various fears, hopes, lon­gings, pre­ju­dices, likes, per­so­nal views which we glo­ri­fy as our tem­pe­ra­ment — the­se are, after all, the result, the pro­duct of envi­ron­ment; and the bund­le of the­se memo­ries, which is the result of envi­ron­ment, the pro­duct of the reac­tions to envi­ron­ment, this bund­le beco­mes that conscious­ness which we call the “I”.

    The pre­sent is the result of the past, our being is foun­ded upon it. We are the result of our parents, the result of the past; our fore­fat­hers’ beliefs, ideas, hopes, in com­bi­na­tion with the pre­sent action and reac­tion, are our thoughts. The memo­ry of the past is always absor­bing the pre­sent; the self which is memo­ry of plea­su­re and pain is ever for­ging anew the chains of its own con­di­tio­ning. Each one of us is this accu­mu­la­ted past, with which is incor­po­ra­ted the pre­sent with its reac­tions and expe­riences. Our tra­di­tion, our educa­tion, our social con­di­tio­ning sus­tain posi­ti­ve­ly the acti­vi­ties of the self. Our dai­ly thought and action are cont­rol­led by the past, by the concea­led moti­ves, memo­ries, and hid­den cravings. 

    Is the­re anyt­hing ori­gi­nal, uncor­rup­ted, in our conscious­ness, any part that is not con­ta­mi­na­ted by the past, somet­hing, that is uncon­di­tio­ned? We have been brought up, through many gene­ra­tions, to think and belie­ve and hope that the­re is. But our self is mere­ly imi­ta­ti­ve, the result of mere tra­di­tion and environment.

  19. All ani­mals, all natu­re, all orga­nic life, of which we form a small part, have to make mec­ha­nical effort, and by such efforts we adapt to life. Mec­ha­nical effort is what we have to do, what life makes us do. A per­son may make effort against nega­ti­ve emo­tion in public, for example, for fear of making a fool of him­self befo­re others or of losing his job, etc. This is mec­ha­nical effort. As soon as he is at home, he will express his nega­ti­ve emo­tions. As long as one thinks in the same way and feels in the same way one is mec­ha­nical. The rea­son why we react to things in the same mec­ha­nical way over and over again is because of the con­nec­tions and associa­tions in and between our cent­res. But we are not conscious of this. We belie­ve that all our actions are cont­rol­led by our will, that we do eve­ryt­hing deli­be­ra­te­ly, and so on. Yet a man’s ordi­na­ry sta­te of conscious­ness is almost the rever­se of all this. A man ordi­na­ri­ly is not pro­per­ly conscious of what he does nor of what he says. Nor does he make the deci­sions he ima­gi­nes he makes. 

    Eve­ry man from his birth is sur­roun­ded by cer­tain people and cer­tain events. And in accor­dance with his natu­re, educa­tion, tas­tes and habits he adopts a cer­tain defi­ni­te atti­tu­de towards things, people and events. So long as his atti­tu­de remains unc­han­ged, people, things and events also remain unc­han­ged. Eve­ry­one has a more or less fixed way of taking other people, due to atti­tu­des and buf­fers. We see others through our atti­tu­des and buf­fers. In gene­ral we do not like other people. Ins­tinc­ti­ve­ly we are hos­ti­le. Dis­li­ke grows very ear­ly, we should not pre­tend we like other people, but try to work on dis­li­ke. Being iden­ti­fied with one’s mec­ha­nical liking and dis­li­king holds a per­son down to emo­tio­nal habits. 

    A man can only think from his ideas. If you think always with your usual ideas, your thoughts will always fol­low the same circles. But owing to habit impul­ses find habi­tual tracks and so pro­duce the same results. That is, we live by associa­tions. We think by associa­tions and we feel by associa­tions. But pro­vi­ded we recog­nize eve­ryt­hing at a mere glance, pro­vi­ded eve­ryt­hing is rou­ti­ne, and fami­liar, we are satis­fied. This is our mec­ha­nical life. The main part of our associa­tions are pro­duced involuntarily. 

    The modern man never acts of his own accord, but only mani­fests actions sti­mu­la­ted by exter­nal sti­mu­li. The modern man does not think, but somet­hing thinks for him; he does not act, but somet­hing acts through him; he does not crea­te, but somet­hing is crea­ted through him; he does not achie­ve, but somet­hing is achie­ved through him. That which is cal­led ‘rea­son’ in man, as well as in all other exter­nal forms of life, is not­hing more than the concent­ra­tion of the results of impres­sions of dif­fe­rent qua­li­ty for­mer­ly percei­ved; and the sti­mu­la­tion and repe­ti­tion of the­se pro­vo­kes dif­fe­rent kinds of associa­tions in the being. 

    Ajat­te­le­mi­sen sijaan ihmi­sil­lä on han­kit­tu­ja tapo­ja. Ihmi­set tie­tä­mät­tään omaa­vat kai­ken­lai­sia mie­len­ta­po­ja. Sivis­ty­nee­seen kas­va­tuk­seen kuu­luu lopu­ton mää­rä kaa­va­mais­ten ja nega­tii­vis­ten asen­tei­den hank­ki­mis­ta. Monet asiat, joi­ta pidäm­me tär­kei­nä, joh­tu­vat mie­len­ta­vois­tam­me. Tapa on saman asian jat­ku­vaa tois­ta­mis­ta, mikä on mekaa­nis­ta toi­mi­mis­ta. Mie­lem­me tavat eivät ole meil­le tapo­ja, vaan totuuk­sia, aina oikeu­den­mu­kai­sia huo­maa­mat­tam­me, että ovat han­kit­tu­ja mielentapoja. 

    Har­voin myön­ne­tään emo­tio­naa­li­sia tai mie­len tapo­ja, kos­ka emme ole tie­toi­sia niis­tä. Hel­pom­pi on hyväk­syä fyy­si­siä, ulko­puo­li­sia tapo­ja. Meil­lä on mie­len­ta­po­ja, jot­ka ovat pal­jon tär­keäm­piä kuin fyy­si­set tavat, ja pal­jon mer­ki­tyk­sel­li­sem­piä emo­tio­naa­li­ses­ti sekä intel­lek­tu­aa­li­ses­ti. Elä­mäm­me supis­tuu ajan mit­taan, jos pyö­rim­me samo­jen mekaa­nis­ten tapo­jen ympä­ril­lä. Meis­tä tulee mekaa­nis­ten tapo­jen olen­to­ja pal­jon ennen kuin huo­maam­me sen. Meis­sä kai­kis­sa pii­lee jon­kin­lai­nen pää­piir­re, tai useam­pia, jot­ka hal­lit­se­vat mei­tä ja pitä­vät mei­dät kiin­ni samas­sa mekaa­ni­suu­den kehässä. 

    Tie­tyn iän jäl­keen olem­me han­kit­tu­jen tapo­jen mas­sa ja vie­täm­me elä­määm­me tapo­jem­me mukai­ses­ti. Sit­ten ihme­tel­lään, mik­si elä­mäm­me ei vas­taa odo­tuk­siam­me. Olem­me tapo­jam­me huo­maa­mat­tam­me sekä tie­dos­ta­mat­tam­me niitä.

  20. Enqvist mää­rit­te­lee itsen­sä uskonn­ot­to­mak­si. Sii­nä on ero ateismiin. 

    Monet ismit muis­tut­ta­vat enem­män tai vähem­män uskon­to­ja. Joo­gas­sa mukaan kuu­luu ruu­miil­li­sen har­joi­tuk­sen lisä­nä hen­ki­set medi­taa­tiot. Vegaa­neil­la esiin­tyy pyr­ki­mys­tä puh­da­sop­pi­suu­teen, jos­sa oikeas­taan mikään ravin­to ei ole sopi­vaa. Poliit­ti­sis­sa liik­keis­sä men­nään myös jos­sain mää­rin öve­rik­si. Ollaan saman­hen­kis­ten seu­ras­sa ja hal­vek­su­taan mui­ta puo­luei­ta. Juh­la­pu­heis­sa tätä esiin­tyy popu­lis­min puh­taim­pa­na muo­to­na. Suu­res­sa maa­il­mas­sa on eri­lai­sia NLP-liik­kei­tä saa­lis­ta­mas­sa ihmis­ten sie­lu­ja. Myös raha kel­paa niille. 

    Mie­len­kiin­tois­ta on tuo kvee­ka­ri­lii­ke. Onko se vält­ty­nyt em. ilmiöil­tä. Kan­na­tet­ta­via aja­tuk­sia on mm. seuraavassa:
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/100531/selectsmartin-uskontotestista

  21. Uskon­to­jen mer­kit­tä­vin roo­li ihmis­kun­nan evo­luu­tios­sa on tain­nut tosi­aan olla sii­nä, että ne aut­ta­vat hit­saa­maan ryh­män yhteen ja kamp­pai­le­maan tehok­kaam­min mui­ta ryh­miä vastaan.

    Arjen tyh­jiin het­kiin täy­tet­tä kai­paa­vil­le tie­toi­suu­des­ta ja vapaas­ta tah­dos­ta kiin­nos­tu­neil­le suo­sit­te­len Sam Har­ri­sin Waking Up ‑podcas­tia. Spoi­laan sen ver­ran, että hän ei usko vapaa­seen tah­toon, mut­ta näke­myk­si­ään kan­nat­taa koe­tel­la vaik­ka oli­si eri mieltä.

  22. Uskon­noil­la on ollut mer­ki­tys­tä myös moraa­lin kan­nal­ta. Samal­la tulee­kin mie­leen se, että Suo­men kuva­leh­des­sä oli vuo­sia sit­ten artik­ke­li sii­tä, kuin­ka talous on otta­nut uskon­non roo­lin yhteis­kun­nas­sa. Talous­kas­vua toi­vo­taan ja jopa rukoil­laan kuten agraa­riyh­teis­kun­nas­sa suo­tui­saa sää­tä ja hyvää satoa. Eri­kois­ta­han täs­sä on se, että talous on kui­ten­kin pää­osin ihmi­sen itsen­sä luo­ma jär­jes­tel­mä, eikä niin­kään kont­rol­loi­mat­to­mis­sa ole­va luon­non­voi­ma. Talou­teen liit­tyy minun näh­däk­se­ni pal­jon­kin eri­lai­sia usko­muk­sia, kuten esi­mer­kik­si se, että yksi­tyi­nen voi­ton­ta­voit­te­lu joh­taa par­haa­seen mah­dol­li­seen lop­pu­tu­lok­seen. Tämän­tyyp­pi­set usko­muk­set vai­kut­ta­vat luul­ta­vas­ti nykyi­siin moraa­li­kä­si­tyk­siin. Se, mikä joh­taa hyvään on tie­tys­ti myös oikein.

  23. En tul­lut vakuut­tu­neek­si. Ajat­te­lin teh­dä pie­nen kokeen. Läh­den­kö vii­kon­lo­puk­si mökil­le vai en. Pää­tin läh­teä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos oli­sin päät­tä­nyt toi­sin, kir­joit­tai­sin Hel­sin­gis­sä. Joten­kin vapaa tah­to­ni tun­tui­si ulot­tu­van aina­kin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tar­koit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole.

    Tuos­sa jo tuli­kin muu­ta­ma vii­sas kom­ment­ti vapaan tah­don illuusios­ta ja Sam Har­ri­sin Waking Up podcas­tia suo­si­tel­tiin. Hän kir­joit­ti asias­ta lyhyen ja yti­mek­kään kir­jan nimeltään.…Free Will.

    https://samharris.org/the-illusion-of-free-will/

    Esi­merk­ki­nä mitä tuos­sa tar­koi­tet­ta­neen on vaik­ka­pa aja­tus­leik­ki sii­tä jos maa­il­maa kelat­tai­siin takai­sin juu­ri sii­hen ase­tel­maan jos­sa tuon pää­tök­sen teit, oli­sit­ko voi­nut päät­tää toi­sin? Et, vaik­ka tilan­ne oli­si tois­tet­tu mil­joo­na ker­taa joka ker­ta oli­sit pää­ty­nyt mökil­le kirjoittamaan. 

    Ei ole mitään aja­tuk­sie­si ajat­te­li­jaa, on vain tie­toi­suus joka voi tätä aivo­je­si toi­min­taa havan­noi­da vaik­ka onkin samo­jen aivo­jen tuotos. 

    Ei se, vapaan tah­don illuusio, mikään ihan help­po kon­sep­ti ole, aina­kaan minul­le ja sitä poh­ties­sa saat­taa pää­tyä umpi­ku­jaan, mut­ta aika vakuut­tu­nut sii­tä olen. Lisäk­si uskon että vapaan tah­don kon­sep­tis­ta irti­pääs­tä­mi­nen on hyödyllistä.

  24. Juma­las­ta minul­la ei ole mitään havain­toa, niin­pä asian poh­ti­mi­nen on tur­haa. Näin sanoi muis­taak­se­ni Con­fusius. Kii­na­lai­sil­la toki on etiik­ka, mut­ta se toi­mii ilman tai­vaal­li­sia voi­mia. He eivät juu­ri­kaan tyr­ky­tä muil­le omia arvo­jaan tai uskojaan.
    Kou­lus­sa kuu­lin lauseen, “Ajat­te­len siis olen ole­mas­sa”. Sen jäl­keen en ole osan­nut arvos­taa filo­so­fe­ja. No on minus­sa pal­jon mui­ta­kin puutteita.

  25. Hyvä kir­joi­tus. Osmon huo­mio Enqvis­tin lais­kas­ta ajat­te­lus­ta oli lois­ta­va. Jos ihmis­kun­nan koko his­to­rian aika­na on ollut uskon­nol­li­suut­ta, ja se on säi­ly­nyt näi­hin päi­viin asti, niin sii­tä luul­ta­vas­ti on ollut jotain mer­kit­tä­vää etua sekä bio­lo­gi­sen- että kult­tuu­rie­vo­luu­tion kannalta. 

    Musi­taak­se­ni Jared Dia­mond kir­joit­ti Tykit, tau­dit ja teräs ‑kir­jas­saan uskon­non vai­kut­ta­neen eten­kin kult­tuu­rien leviä­mi­seen ja tiet­ty­jen kult­tuu­rien voit­to­kul­kuun. Tii­vis­te­tys­ti: luon­no­nus­kon­to­jen sodat ja tais­te­lut oli­vat ensi­si­jai­ses­ti väi­jy­tyk­siä, jois­sa pyrit­tiin vält­tä­mään omat tap­piot mah­dol­li­sim­man hyvin. Hänen mukaan­sa nykyi­set­kin alkua­su­kas­hei­mot soti­vat samal­la taval­la. “Kehit­ty­neem­mis­sä” uskon­nois­sa, mis­sä oli juma­lia yms, sodat oli­vat pal­jon rai­voi­sam­pia: niis­sä soti­laat ete­ni­vät pal­jon yhte­näi­sem­pä­nä koneis­to­na, jol­loin tap­pio­ta vält­te­le­vät vas­tus­ta­jat jyrät­tiin hyvin tehok­kaas­ti. Uskon­to antoi toi­von tuon­puo­lei­ses­ta ja sai soti­laat toi­mi­maan tehok­kaam­min, kos­ka kuo­le­man tai vam­mau­tu­mi­sen pel­ko ei estä­nyt toimimista.

    Toi­nen uskon­non mer­kit­tä­vä roo­li on yhteis­kun­tien voi­mak­kaam­pi sisäi­nen kohee­sio, joka tehos­taa monia toi­min­to­ja ja ede­saut­taa kult­tuu­rien kehit­ty­mis­tä. Usko­vat yhteis­kun­nat ovat his­to­rias­sa yleen­sä voit­ta­neet ne kult­tuu­rit, jois­sa ei ole ollut yhte­näis­tä uskontoa.

    Enem­män­kin kes­kus­tel­tu uskon­nos­ta sisäl­tää mie­les­tä­ni kysy­myk­siä omas­ta ole­vai­suu­des­ta. Enqvis­tin on hel­pom­pi pön­kit­tää omaa älyk­kyyt­tään uskonn­ot­to­ma­na, jos uskon­to on vain ja ainoas­taan tyh­mien jut­tu. Jos uskon­nol­la oli­si­kin ollut mer­kit­tä­vä etu evo­luu­tion kan­nal­ta, niin se ei vält­tä­mät­tä oli­si­kaan vain tyh­mien jut­tu, vaan väis­tä­mä­tön osa ihmi­syyt­tä, jol­loin Enqvis­tin oli­si vai­keam­pi pön­kit­tää itse­ään. Onhan esi­mer­kik­si (nyky­päi­vän) poli­tii­kas­sa on pal­jon kysy­myk­siä, joi­hin rea­goi­daan pikem­min­kin uskon­nol­li­sel­la paa­tok­sel­la kuin jär­jel­lä. On har­mil­lis­ta, että se on niin pal­jon hel­pom­paa huo­ma­ta vas­ta­puo­les­sa kuin itsessään 🙁

    1. Uskon­to on myös aut­ta­nut luo­maan yhtei­sön sisäis­tä lii­maa ja siten vähen­tä­nyt väki­val­taa. Sama usko on ollut hyvä syy sii­hen, että muu­ten tun­te­ma­ton­ta ihmis­tä ei ole heti pidet­ty vihol­li­se­na vaan ystävänä. 

      Olen vakuut­tu­nut sii­tä, että uskon­noil­la on (ja saat­taa olla edel­leen) mer­kit­tä­viä maal­li­sia hyö­ty­jä. Ei nii­tä muu­ten joka pai­kas­sa olisi.

  26. Uskon­to­ja on ole­mas­sa mm:
    — var­mis­ta­maan että kuo­le­man jäl­keen ei tapah­du kama­lia. Myös muut kehit­ty­neem­mät eläi­met kuin ihmi­set hau­taa­vat tai koh­te­le­vat kun­nioit­ta­vas­ti kuol­lei­ta lajitovereitaan.
    — yllä­pi­tä­mään jon­kin­lai­nen nor­mis­to yhtei­se­lon muo­doil­le ja moraa­lil­le, per­he­kä­si­tyk­sel­le jne
    — kata­stro­feil­ta var­je­le­mi­sek­si (jos­kin nyky­maa­il­mas­sa sil­lä ei ole vaikutusta)
    — selit­tä­mään epä­luon­nol­li­sia asioita

  27. Osmo: “Enqvis­til­le ei ole ole­mas­sa mitään ihmi­sen vapaa­ta tah­toa vaan kaik­ki mitä pään sisäl­lä tapah­tuu, on pelk­kää mole­kyy­li­ta­son fysiikkaa.

    En tul­lut vakuut­tu­neek­si. Ajat­te­lin teh­dä pie­nen kokeen. Läh­den­kö vii­kon­lo­puk­si mökil­le vai en. Pää­tin läh­teä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos oli­sin päät­tä­nyt toi­sin, kir­joit­tai­sin Hel­sin­gis­sä. Joten­kin vapaa tah­to­ni tun­tui­si ulot­tu­van aina­kin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tar­koit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole.”

    Minä en ymmär­rä, mitä kukaan tar­koit­taa vapaal­la tah­dol­la, enkä ole vakuut­tu­nut, että se on oikein mis­sään mie­les­sä kohe­rent­ti käsite.

    Olen näh­nyt joi­den­kin vapaa­seen tah­toon usko­vien kir­joit­ta­van, että, jos uni­ver­su­mi oli­si deter­mi­nis­ti­nen, ei vapaa­ta tah­toa oli­si (vaik­ka deter­mi­nis­ti­nen uni­ver­su­mi ei oli­si ris­ti­rii­das­sa aja­tus­ko­kee­si kans­sa), mut­ta sit­ten myös­kään satun­nai­suut­ta sisäl­tä­vä uni­ver­su­mi (jol­lai­nen se kvant­ti­me­ka­nii­kan nojal­la näyt­tää ole­van) ei voi­si myös­kään sisäl­tää vapaa­ta tah­toa, kos­ka “pelk­kä nopan­heit­to ei ole vapaa­ta tah­toa” tjsp. Mut­ta sit­ten joten­kin kuu­lem­ma vapaa tah­to on joten­kin ole­mas­sa, vaik­ka hei­dän mukaan­sa sitä ei voi olla, on sit­ten uni­ver­su­mi deter­mi­nis­ti­nen tai ei. ???

  28. Susi­lau­mal­la­kin on etiik­kan­sa. Met­säs­tys vaa­tii yhteis­työ­tä ja käyt­täy­ty­mis­sään­tö­jä. Ei kui­ten­kaan voi susien uskon­nos­ta puhua.
    Län­si­mai­sis­sa kir­jaus­kon­nois­sa kir­kot ovat otta­neet etii­kan mää­rit­te­lyn hal­tuun­sa. Aasia mais­sa on hie­man toisin.

  29. Minus­ta Enqvist osal­lis­tuu kes­kus­te­luun, jos­sa tie­de­vi­ha­mie­li­set pro­tes­tant­ti­set evan­ke­li­set suun­nat lähin­nä vai­noa­vat tut­ki­joi­ta ja jär­keä. Suo­mes­sa tämä on vähän vai­kea ymmär­tää, kun tääl­lä poli­tii­kas­sa kris­til­lis­de­mo­kraa­tit ja kir­kon pii­ris­sä ns vapaat suun­nat edus­ta­vat noi­ta ajatuksia.

    Suo­mes­sa kört­ti­läi­syys ja taval­li­nen kirk­ko­lu­te­ri­lai­suus ei ole tie­teen vihol­li­nen. Kato­li­lai­suu­den pii­ris­sä Paa­vil­la on tie­de­ne­vo­nan­ta­ja. Toi­sin kuin Timo Soi­ni Paa­vi on ilmas­ton­muu­tos­ta ehkäisemässä.

    Media antaa äänen “kri­si­tyil­le”, kun siel­tä tulee huu­haa­ka­maa. Sama kos­kee kui­ta­kin uskontoja.

    USA:ssa tilan­ne on todel­la paha tie­teel­le ja tut­ki­joil­le. Jär­jen vas­tus­ta­mi­nen on kum­mal­lis­ta puu­haa, mut­ta val­ta­vir­taa jo.
    Eikä mikään ihme, että jär­jen äänen edus­ta­jat­kin korot­ta­vat ääntään.

    1. On erit­täin tär­ke­ää, että jär­jen edus­ta­jat korot­ta­vat ään­tään. Tämä poruk­ka kun kui­ten­kin vie maa­il­maa eteen­päin. Usko­vai­sil­le sen sijaan tavoi­te on useim­mi­ten päin­vas­tai­nen, paluu jon­ne­kin aiem­paan illuso­ri­seen onne­laan tai vähin­tään­kin kehi­tyk­sen jarruttaminen.

      Eri­tyi­ses­ti itseä­ni kor­pe­aa kak­sil­la rat­tail­la aja­mi­nen: raa­ma­tus­ta tai muus­ta pyhäs­tä kir­jas­ta löy­tyy vas­taus kaik­keen, mut­ta muka­va on netis­sä omia käsi­tyk­siä saman­ai­kai­ses­ti jakaa. Ei ole kui­ten­kaan ipa­din suun­nit­te­lus­sa hen­kio­len­to­ja tar­vit­tu, eikä min­kään lah­kon edus­ta­ja auton­sa öljyn­vaih­toa hoi­da rukous­poh­jal­ta. Hais­kah­taa loisimiselta.

      1. Un arc­hos:
        On erit­täin tär­ke­ää, että jär­jen edus­ta­jat korot­ta­vat ään­tään. Tämä poruk­ka kun kui­ten­kin vie maa­il­maa eteen­päin. Usko­vai­sil­le sen sijaan tavoi­te on useim­mi­ten päin­vas­tai­nen, paluu jon­ne­kin aiem­paan illuso­ri­seen onne­laan tai vähin­tään­kin kehi­tyk­sen jarruttaminen.

        Eri­tyi­ses­ti itseä­ni kor­pe­aa kak­sil­la rat­tail­la aja­mi­nen: raa­ma­tus­ta tai muus­ta pyhäs­tä kir­jas­ta löy­tyy vas­taus kaik­keen, mut­ta muka­va on netis­sä omia käsi­tyk­siä saman­ai­kai­ses­ti jakaa. Ei ole kui­ten­kaan ipa­din suun­nit­te­lus­sa hen­kio­len­to­ja tar­vit­tu, eikä min­kään lah­kon edus­ta­ja auton­sa öljyn­vaih­toa hoi­da rukous­poh­jal­ta. Hais­kah­taa loisimiselta.

        On tär­keä­tä, mut­ta onko sinul­la sem­moi­nen olo, että Suo­mes­sa jär­jen edus­ta­jat oli­si­vat joten­kin pait­sios­sa tai hyök­käyk­sen koh­tee­na nime­no­maan uskon suun­nal­ta? Isoin ongel­ma meil­lä on omas­ta mie­les­tä­ni roko­tus­ten kas­va­va vas­tus­ta­mi­nen ja sitä ei kan­san­kirk­kom­me vas­tus­ta vaan pikem­min­kin päin­vas­toin tukee ja toteut­taa roko­tus­oh­jel­mia kehi­ty­syh­teis­työ­hank­kei­na. Minus­ta JTS oli oikeil­la jäl­jil­lä tode­tes­saan, että Kari osal­lis­tuu kes­kus­te­luun, joka on Jen­keis­sä pal­jon rele­van­tim­paa kuin meil­lä Suo­mes­sa aina­kin tois­tai­sek­si ja mitään merk­ke­jä tilan­teen heik­ke­ne­mi­ses­tä en havaitse.

  30. Luu­len että Enqvist tar­koit­taa vapaan tah­don puut­tu­mi­sel­la yksin­ker­tai­ses­ti sitä, että ihmi­nen koos­tuu saman­lai­sis­ta alkeis­hiuk­ka­sis­ta kuin kaik­ki muu­kin maa­il­man­kaik­keu­des­sa ja siten ihmi­sen toi­min­ta on seu­raus­ta alkeis­hiuk­kas­ten liik­kees­tä fysii­kan lakien mukaan. 

    Täs­tä sit­ten joh­tuu se, että aivo­je­si sisäl­lä kaik­ki ato­mit ja muut hiuk­ka­set rea­goi­vat ennus­tet­ta­vas­ti tie­tyn­lai­siin tapah­tu­miin, esi­mer­kik­si sii­hen että sil­mii­si osu­vat foto­nit tie­tys­sä muo­dos­tel­mas­sa lau­kai­se­vat tiet­ty­jä sil­mää lähel­lä ole­viä neu­ro­ne­ja lähet­tä­mään välit­tä­jä­ai­nei­ta jot­ka sit­ten lau­kai­se­vat lisää neu­ro­ne­ja kun­nes saat kuvan söpös­tä kis­san­pen­nus­ta tai vas­taa­vas­ta “mie­lee­si”.

    Emme pys­ty ennus­ta­maan tar­kas­ti mitä tulee tapah­tu­maan kos­ka ensin­nä­kään meil­lä ei ole niin tark­kaa tie­toa ihmi­ses­tä tai ympä­ris­tös­tä eikä vaa­dit­ta­vaa las­ken­ta­te­hoa kuvaa­maan jokai­sen hiuk­ka­sen aal­to­funk­tio­ta tar­kas­ti. Lisäk­si kvant­ti­me­ka­niik­ka tuo satun­nai­suut­ta tilas­tol­li­ses­sa mie­les­sä joten tark­kaa vas­taus­ta emme kui­ten­kaan saisi. 

    Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta että meil­lä oli­si vapaa tah­to. Teke­mi­sem­me on vain seu­raus­ta ennus­tet­ta­van jär­jes­tel­män tilas­ta (aivom­me ja ympä­ris­töm­me alkeis­hiuk­kas­ten tila juu­ri täl­lä het­kel­lä) ja tilas­tol­li­sis­ta kvant­ti­me­kaa­ni­sis­ta ilmiöis­tä. Se että meis­tä “tun­tuu” että meil­lä oli­si vapaa tah­to on vain illuusio tai aivo­jem­me omi­nai­suus jon­ka syy on käsit­tääk­se­ni tuntematon.

  31. Tom­mi Uscha­nov:
    2) Nykyi­sen todel­li­suus­kä­si­tyk­sen mukaan kai­kel­le, mitä maa­il­mas­sa tapah­tuu, on jokin syy. 

    Moder­nin maa­il­man­kä­si­tyk­sen mukaan fysi­kaa­li­nen todel­li­suus on kvan­tit­tu­nut. Täs­sä koh­taa kan­nat­taa ajel­la sil­lä Occa­min par­ta­veit­sel­lä: on yksin­ker­tai­sem­paa olet­taa, että kai­kel­la ei ole syy­tä. Kvant­ti­ta­son asiat, jot­ka näyt­tä­vät satun­nai­sil­ta, ovat satunnaisia.

    1) Mis­sä suh­tees­sa maa­il­ma näyt­täi­si eri­lai­sel­ta, jos tah­to ei oli­si vapaa? Minus­ta ei missään. 

    Peli­teo­ria aina­kin näyt­täi­si kovas­ti eri­lai­sel­ta. Vapaa tah­to on lop­pu loput­to­mal­le jossittelulle.

  32. Se “vapaa tah­to” on ehkä saman­lai­nen ihmis­mie­len luo­ma illusio kuin kausaa­li­suus­kin. Täl­löin myös sen vas­ta­koh­ta on sitä.

  33. Vapaa tah­to edel­lyt­tää vapaa­ta miel­tä. Se on erit­täin vai­ke­aa, mut­tei mah­do­ton­ta. Tot­tu­mus kun on toi­nen luon­tom­me. Aja­tel­kaa­pa kuin­ka kau­an tie­deyh­tei­söl­tä kes­tää hyväk­syä uusi löy­tö. Ja ylei­sel­tä mie­li­pi­teel­tä sit­ten hyväk­syä tuo tie­deyh­tei­sön hyväk­sy­mä asia. Kii­na­lai­sen sanon­nan mukaan “tans­sim­me kah­leis­sa”. Eins­tein sanoi joten­kin niin että “tie­to ei ole tär­kein­tä, vaan mielikuvitus”.

    Alla link­ki kuvauk­seen ajat­te­lu­tot­tu­muk­sis­ta, jot­ka rajoit­ta­vat kykyäm­me nähdä.
    https://www.google.com/imgres?imgurl=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a4/The_Cognitive_Bias_Codex_-_180%252B_biases%252C_designed_by_John_Manoogian_III_%2528jm3%2529.png&imgrefurl=https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases&h=1570&w=1964&tbnid=2ppZaO73D01jSM:&q=cognitive+bias&tbnh=160&tbnw=199&usg=__3NjSNbZnNd5AGdhhrsNCsYo3i9c%3D&vet=12ahUKEwi269-96sfcAhWIDywKHentCe8Q9QEwAHoECAsQBg..i&docid=wNYQ1SeOY3eV‑M&client=ubuntu&sa=X&ved=2ahUKEwi269-96sfcAhWIDywKHentCe8Q9QEwAHoECAsQBg

  34. Yuval Noah Hara­rin kir­jas­ta Sapiens voi saa­da aja­tuk­sia selit­tä­mään uskon­to­jen leviä­mis­tä ja hyö­ty­jä ihmi­sel­le. Hara­rin mukaan tari­nat eli yhtei­set mee­mit, joi­ta uskon­not, aat­teet ja raha­kin ovat, ovat teh­neet sapien­sis­ta menes­tyk­sek­kään lajin. 

    Yhteis­ten tari­noi­den avul­la toi­sil­len­sa tun­te­mat­to­mat yksi­löt voi­vat parem­min luot­taa toi­siin­sa. Luot­ta­mus mah­dol­lis­taa laa­jem­mat yhteis­työn pie­nem­min kus­tan­nuk­sin, ei pel­käs­tään 10 tai 200 yksi­lön suo­rien suh­tei­den kaut­ta, vaan jopa sato­jen mil­joo­nien yksi­löi­den kes­ken. Mikä takaa sel­viy­ty­mi­sen Ame­ri­kan vaa­ral­li­sim­mis­sa van­ki­lois­sa? Jäse­nyys voi­mak­kaas­sa jen­gis­sä, jos­ta saa suo­je­lua ja pää­syn yhteistyöverkostoihin.

    Mones­ti, mitä laa­jem­pi yhte­näi­nen yhtei­sö on, sen vah­vem­pi se on ollut sel­viy­ty­mis­pe­lis­sä. Kris­ti­nus­ko ja islam ovat olleet vah­vo­ja tari­noi­ta, ja alis­ta­neet luke­mat­to­mia hei­kom­piin uskontoihin/tarinoihin kuu­lu­via kan­so­ja ja yhtei­sö­jä. Näi­den mega­mee­mien kan­nat­ta­jat ovat olleet siis voit­ta­jien puo­lel­la. Male­sias­sa­kin tun­sin kii­na­lais­per­heen, joka oli kään­ty­nyt budd­ha­lai­suu­des­ta kris­ti­nus­koon, ja kris­ti­tys­tä yhtei­sös­tä oli sel­väs­ti ollut heil­le suur­ta talou­del­lis­ta hyö­tyä. Ame­ri­kas­ta asti saa­pui pas­to­rei­ta nos­tat­ta­maan yhtei­sön hen­keä. Lii­ke-elä­män syh­teyk­siä ja mui­ta tuki­verk­ko­ja syn­tyy luon­nol­li­ses­ti sii­nä lomassa. 

    Uskon­to­jen vah­vuus on se, että ne ovat yksin­ker­tai­suu­des­saan kieh­to­via tari­noi­ta ihmis­mas­soil­le. Se tekee niis­tä tart­tu­via. Ne vetoa­vat ihmi­sen suu­rim­piin halui­hin ja pel­koi­hin. Yksi kes­keim­piä mee­mien voi­maa lisää­viä teki­jöi­tä on juu­ri tart­tu­vuus, jota puo­les­taan hel­pot­taa yksin­ker­tai­suus ja samais­tut­ta­vuus. Fysiik­ka ja bio­lo­gia voi­vat olla jär­jel­li­ses­ti parem­pia seli­tys­mal­le­ja maa­il­mal­le, mut­ta ne eivät ole yhtä tart­tu­via, kos­ka nii­den omak­su­mi­nen vaa­tii älyä, aikaa ja vai­vaa. Ne eivät myös­kään suo­raan tar­joa tie­tä para­tii­siin (kaik­kien halu­jen toteu­tu­mi­seen) tai ohjet­ta vält­tyä hel­ve­til­tä (kaik­kien pel­ko­jen ja kär­si­mys­ten toteutumiseen).

    1. Pek­ka Lam­pel­to:
      Yuval Noah Hara­rin kir­jas­ta Sapiens voi saa­da aja­tuk­sia selit­tä­mään uskon­to­jen leviä­mis­tä ja hyö­ty­jä ihmi­sel­le. Hara­rin mukaan tari­nat eli yhtei­set mee­mit, joi­ta uskon­not, aat­teet ja raha­kin ovat, ovat teh­neet sapien­sis­ta menes­tyk­sek­kään lajin. 

      Raha ei ole var­si­nai­ses­ti mee­mi vaan hyö­dy­ke. Raha säi­lyt­tää arvoa, jos se perus­tuu fun­da­ment­tei­hin. Jos se ei perus­tui­si, se oli­si mee­mi mut­ta eipä sel­lai­sel­la rahal­la oli­si mitään käyttöä.

      Muu­ten olen sitä miel­tä, että usko­vais­ten jou­kos­sa äly­käs­tä jen­giä, jot­ka vii­mei­sien tuhan­sien vuo­sien aikan kelail­lut uskon­non ole­mus­ta. “Help­poi­hin tari­noi­hin usko­va kris­tit­ty” on toki tot­ta mut­ta ei mis­sään nimes­sä kris­ti­nus­kon ole­mus kuin pie­nel­tä osain. 

      Näin agnos­ti­kon pohdintana.

      1. Muu­ten olen sitä miel­tä, että usko­vais­ten jou­kos­sa äly­käs­tä jen­giä, jot­ka vii­mei­sien tuhan­sien vuo­sien aikan kelail­lut uskon­non ole­mus­ta. “Help­poi­hin tari­noi­hin usko­va kris­tit­ty” on toki tot­ta mut­ta ei mis­sään nimes­sä kris­ti­nus­kon ole­mus kuin pie­nel­tä osain. 

        Jos Jee­sus (ole­te­taan nyt että oli his­to­rial­li­nen hen­ki­lö) kat­se­li­si nyky­kir­kon tou­hu­ja, tai­tai­si tode­ta, että “Saa­ta­nan tuna­rit”. Jee­sus pyy­si seu­raa­jian­sa luo­pu­maan kai­kes­ta, Kirk­ko tus­kai­lee yli­mää­räis­ten raken­nus­ten kans­sa. Kir­kon­kin tul­kin­ta kris­ti­nus­kos­ta on tie­tys­ti vain yksi näkemys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.