Boult-sur-Suippe — La Ferté-sous-Jouarre

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Tiis­tai, Boult-sur-Suippe — La Ferté-sous-Jouarre

Lähdin kohta­laisen varhain polke­maan kohti Reim­siä. Help­po etap­pi. Olisin hyvin ehtinyt eilen Reim­si­in asti ja olisin saanut ruokaakin.

Kyselin itsel­leni tien urheiluli­ik­keeseen, ostaak­seni urheilu­juo­maa ja matkamittarin.

Perus­mallisen matkamit­tarin olisi saanut 9,90 eurol­la. Kyl­lä ovat tavarat muut­tuneet halvoik­si! Ostin vähän moni­toimisem­man ja jouduin mak­samaan paljon enem­män. Hin­tad­if­fer­oin­tia. Läm­pömit­taria luku­unot­ta­mat­ta kalli­im­man mit­tarin valmis­t­a­mi­nen ei mak­sa sent­tiäkään enem­pää kuin halvemman.

Olin aikonut vai­h­taa mit­tarin kaupun­gin ulkop­uolel­la jos­sain lev­ähdy­s­paikas­sa, mut­ta syytä ilmoit­ta­mat­ta van­ha mit­tari alkoi toimia. Muu­ta­man kymme­nen kilo­metrin jäl­keen se alkoi taas reis­tail­la, mut­ta oli palautet­tavis­sa toim­intaan niin hel­posti, etten viitsinyt vai­h­taa. Vai­h­toon se kuitenkin on menos­sa, ellen kek­si pysyvää ratkaisua kontaktivirheeseen.

On se kum­ma, ettei huoltoase­maa löy­dy mis­tään kun sitä tarvit­sisi. Paljon jälleen liik­keen edessä lupaavia viire­jä, mut­ta ne ovat Renault ‑kaup­po­ja. Autokaup­pa taitaa olla tuot­ta­mat­tom­inta liike­toim­intaa mitä löy­tyy. Aika vähän auto­ja yksi kaup­pias kuukaudessa myy eli auton hin­nas­sa on kaup­pi­aan palkkaa aika paljon, enem­män kuin autote­htaan työn­tek­i­jän palkkaa. Luulisi ole­van help­poa siirtää kau­pankäyn­ti net­ti­in ja pudot­taa kate murto-osaan.

Lop­ul­ta lisäsin eilen puh­jen­neeseen takarenkaaseen lainet­ta käsipumpul­la niin paljon kuin uskalsin. Pelkäsin vent­ti­ilin vään­tyvän vinoon.

Luulin, että tästä eteen­päin maas­to olisi help­poa, mut­ta ei ollut. Oli pitk­iä parin kilo­metrin ylä- ja alamäk­iä. Tiemes­tari näyt­ti pitävän kuu­den pros­entin nousua mak­sim­i­na. Voimat oli­vat jaloista lop­pu ja ylämäet sujui­v­at aika verkkaises­ti. Lep­opäivä ei olisi ollut pahitteeksi.

Vas­taan tuli vaikut­ta­va ensim­mäisessä maail­man­so­das­sa kaatunei­den ital­ialais­ten soti­laiden muis­tomerk­ki, jos­sa oli tuhan­sia hau­taris­te­jä. Kyl­lä ensim­mäisen maail­man­so­dan juok­suhau­tatais­te­lut oli­vat jär­jet­tömiä. Se puoli olisi voit­tanut, joka olisi pidät­täy­tynyt hyökkäyk­sistä. Mut­ta mitä ital­ialaiset siel­lä tekivät? Eikö heil­lä ollut murheen­sa Itä­val­taa vas­taan Bolzanon suunnalla?

Sham­pan­jaa tyrkytet­ti­in kaikkial­la. Koko seu­tu näyt­ti elävän sen varas­sa. Muis­tan kun hyvin arvostet­tu ter­veysmin­is­teri aikanaan ter­veysmin­is­te­rien lounaal­la sanoi, että se, että kiel­lämme niin har­mit­toman aineen kuin kannabis ja sal­limme niin vaar­al­lisen kuin alko­holi, on pelkkää maat­alous­poli­ti­ikkaa. Alko­ho­likiel­to olisi Ran­skalla ja mon­elle muullekin maalle täysi katastrofi.

Oli tarkoi­tus päästä niin lähelle Pari­isia, että olisi huomen­na puolen päivän jäl­keen hotel­lia etsimässä. Illan lähetessä yritin vara­ta hotel­lia kymme­nen kilo­metrin päässä olev­as­ta kylästä. Oli täyn­nä. Ulp! Joko on  palat­ta­va taak­sepäin tai pol­jet­ta­va 23 kilo­metriä kauem­pana ole­vaan kylään, jos­sa hotelle­ja piti olla viisi. Päätin ottaa riskin, sil­lä kyl­lä niis­sä jos­sain vapaa­ta olisi. Viimeiset 25 kilo­metriä aika vauhdikas­ta pika­marssia hyväkun­toise­na. Voimien lop­pumi­nen oli johtunut hel­teestä ja nyt illan viilen­nyt­tyä kul­ki taas.

Viidestä hotel­lista ensim­mäi­nen kiin­ni, toista ei ollut lainkaan (ter­veisiä Nokian kar­toista vas­taav­ille: kol­mas ker­ta täl­lä matkalla!), kol­man­nes­sa vas­tat­ti­in, että täyn­nä. Kysyin neu­voa ja min­ulle neu­vot­ti­in Best-hotel­li, jota taas kar­tas­sani ei ollut lainkaan.

Kysyin respas­ta rav­in­to­laa. Vas­tat­ti­in, että ovat kaik­ki kiin­ni ja avataan vas­ta syysku­us­sa. Sham­pan­janko­r­ju­u­juh­lat! Naa­purilähiöstä löy­tyi kuitenkin ostoskeskuk­seen liit­tyvä ital­ialainen stan­dard­i­rav­in­to­la, jos­ta sai kelpo mättöä.

Rav­in­to­las­sa oivalsin, että en ole vähän aikaan näh­nyt uut­ta keltaista sade­takkiani. Ihan var­masti en pakan­nut sitä aamul­la. Hotel­lis­sa asia vahvis­tui. Sitä ei todel­lakaan repus­tani löy­tynyt. Harmin paik­ka. Vaik­ka sitä ei täl­lä matkalla enää tarvit­taisikaan, olisi se nyt kan­nat­tanut Suomeen tuoda.

Yksi ajatus artikkelista “Boult-sur-Suippe — La Ferté-sous-Jouarre”

  1. “Perus­mallisen matkamit­tarin olisi saanut 9,90 eurol­la. Kyl­lä ovat tavarat muut­tuneet halvoiksi! ”

    Halpo­ja matkamit­tar­it ovat mut­ta eivät toimivia. 

    Varsinkin lan­gat­tomat matkamit­tar­it eivät toi­mi hyvin kun sen anturipäässä on 12 voltin paris­to mikä omien koke­muk­sieni perus­teel­la “hyy­tyy” läm­pöti­lan ollessa mak­simis­saan ulkona n. 10 astet­ta cel­sius­ta. Lisäk­si tuuli jäähdyt­tää paristoa.

    Siis lan­galli­nen matkamit­tari on parem­pi kun siinä on ain­oas­taan 1 paris­to ja lan­gat­toman lähet­ti­men tekni­ik­ka pois­tuu aiheut­ta­mas­ta ongelmia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.