Myyntiturva mullista asunnonvälityksen

Asun­non­väl­i­tyk­sessä ei juuri ole ollut hin­tak­il­pailua. Väl­i­tys­palkkio on noin neljä pros­ent­tia asun­non myyn­ti­hin­nas­ta. Jotkut pikkuyri­tyk­set ovat joskus yrit­täneet tar­jo­ta halvem­mal­la, mut­ta myyjä ei ole näi­hin luot­tanut. Ajatuk­se­na on ollut, että minkä väl­i­tys­palkkios­sa voit­taa, sen asun­non hin­nas­sa roimasti menettää.

Hin­tak­il­pailun puuttues­sa kiin­teistön­väl­i­tys on ajau­tunut hyvin haaskaavaan loukku­un.  Jos keskikokoisen asun­non välit­tämis­es­tä saa yli kymp­pi­ton­nin palkkion, ei mon­ta asun­toa tarvitse kuukaudessa myy­dä, kun jo pääsee sievoisille tuloille. Suuret tulot houkut­tel­e­vat apa­jille enem­män jaka­jia. Lop­putu­lok­se­na on ”saali­in” pirstou­tu­mi­nen tarpeet­toman mon­elle välit­täjälle. Yksi kiin­teistön­välit­täjä myy kaiketi vain pari asun­toa kuukaudessa, jos sitäkään. Yhdys­val­lois­sa tilanne on vielä sairaampi. Väl­i­tys­palkkio on kiin­teät kuusi pros­ent­tia ja parhail­la alueil­la välit­täjät myyvät keskimäärin vain kolme asun­toa vuodessa. Kiin­teistön­välit­täjän työa­jas­ta menee asi­akkaiden han­k­in­taan paljon enem­män aikaa kuin itse pää­työhön, asun­to­jen myymiseen. Alal­la tuot­tavu­us on järkyt­tävän matala.

Saman­lainen haaskaa­va kil­pailu on syn­tynyt kalas­tuk­ses­sa. Maail­man kalansaali­in kor­jaamiseen riit­täisi huo­mat­tavasti pienem­pi määrä kalas­ta­jia. Jos kalas­tu­soikeudet huu­tokau­pat­taisi­in, sama saalis saataisi­in ylös, mut­ta kalas­ta­jia tarvit­taisi­in paljon vähemmän.

Myyn­ti­tur­va — Vuokratur­van tytäry­htiö  — on nyt aloit­tanut toisen­laisen pelin. Tyy­tymäl­lä palkkioon, joka on mur­to-osa kil­pail­i­joiden palkkios­ta, he laske­vat myyvän­sä yhtä työn­tek­i­jää kohden moninker­tais­es­ti enem­män asun­to­ja pää­sevän­sä näin samaan tai jopa parem­paan ansiotasoon.

Tätä on odotet­tukin. Tuhan­sia lah­jakkai­ta ihmisiä vapau­tuu kiin­teistön­väl­i­tyk­ses­tä tuot­tavaan työhön kun työn tuot­tavu­us kiin­teistön väl­i­tyk­sessä nousee.  Ja asi­akkaat säästävät selvää rahaa.

44 vastausta artikkeliin “Myyntiturva mullista asunnonvälityksen”

  1. Ostin asun­non viime syksynä. Myyjä ilmoit­ti asun­nos­ta Oikotiel­lä, kävin kat­so­mas­sa, mak­soin käsir­a­han. Kaup­pakir­jat laadimme pankissa netistä löy­tyvälle lomak­keelle. Asun­to ja rahat vai­h­toi­vat omis­ta­jaa. Kaik­ki oli­vat ja ovat yhä tyytyväisiä.

    En ymmär­rä mitä lisäar­voa välit­täjä olisi voin­ut luoda. 

    Oman rajoit­tuneen koke­muk­seni perus­teel­la en siis ymmär­rä, mik­si ylipäätään on ole­mas­sa asunnonvälittäjiä.

  2. Mallisuori­tus kri­ti­ikin ja tun­tei­ta herät­tävän asian esit­tämis­es­tä: “Tuhan­sia lah­jakkai­ta ihmisiä vapau­tuu kiin­teistön­väl­i­tyk­ses­tä tuot­tavaan työhön kun työn tuot­tavu­us kiin­teistön väl­i­tyk­sessä nousee. ” 🙂

  3. Tämä kalas­tu­soikeuk­sien huu­tokaup­paami­nen eniten tar­joavalle kuu­lostaa aika huonol­ta ide­al­ta. Eikö sinus­ta pitäisi saa­da kalas­taa korkeahkoa huu­tokaup­pa­mak­sua pulittamatta?

    Kiin­teistön­väl­i­tys­palkkioiden tip­pumi­nen sen sijaan on ihan oikein. Toiv­ot­tavasti tämä uusi tulokas ei kuitenkaan yritä saa­da samo­ja kat­tei­ta tin­kimäl­lä jois­tain muista asi­akkaille edulli­sista palveluista, noin niinkuin sivussa.

    Muuten uskon kyl­lä että tuol­lainen matem­ati­ik­ka toimii jos vaan saa tarpeek­si suuren asi­akaskun­nan jot­ta näil­lä on puolestaan varaa vali­ta. Van­hat isot tek­i­jät tuskin kuitenkaan luop­u­vat markki­nao­suuk­sis­taan taistelutta.

  4. Ei kai Helsingis­sä sitä 4% kukaan ole aikoi­hin mak­sanut, eli on ne palkiot tulleet pros­en­tu­aalis­es­ti alas kun asun­to­jen hin­nat ovat nousseet. Ja toisaal­ta jos sen mak­saa, niin luul­tavasti tarvit­seekin välit­täjän myymään asuntonsa. 🙂

  5. Myin taan­noin pikku­paikkakun­nal­la ollut­ta asun­toa välit­täjän avul­la. Hänestä oli suuri apu, sil­lä yhden näytön jär­jestämi­nen olisi vienyt min­ul­ta aina kokon­aisen päivän. Työmäärään näh­den kor­vaus ei ollut suuri, sil­lä asun­non myyn­ti­hin­ta oli pieni pk-seu­tu­un verrattuna. 

    Toiv­otan Myyn­ti­tur­van lämpimästi ter­ve­tulleek­si. Toiv­ot­tan kuitenkin ettei käy kuten Igglolle; liian hyvä kon­sep­ti tulee hel­posti kil­pail­i­joiden ostamaksi.

  6. Voi olla noinkin ostaes­sa, jos tietää mitä ostaa.

    Sen sijaan myy­dessä välit­täjän käyt­tö on hyvä val­in­ta. Esit­te­ly­itä joutuu pitämään useim­miten kuukausikau­pal­la, ennen kuin kaup­pa syntyy.

  7. Kiin­teistökaup­pa on määrä­muo­toinen ja kiin­teistön mukana siir­tyy kaiken maail­man rasit­tei­ta ja liit­tymiä, sähköä, vesi­jo­htoa, viemäriä, tietä ja vene­paikkaa. Nor­maali ihmi­nen tarvit­see niiden selvit­tämiseen asiantun­ti­ja-apua, kiin­teistövälit­täjää. Helsingis­sä ei kovin mon­taa kiin­teistöä ole, joten kiin­teistön­välit­täjät myyvät myös osakeasuntoja..

  8. Olen myynyt itse kolme asun­toa. Ensim­mäisessä kiin­teistövälit­täjä tar­josi palvelu­aan ja ehdot­ti pyyn­ti­hin­taa, joka oli mielestäni melko alhainen. Laitoin itse myyn­ti­in ja pyyn­ti­hin­naksi yli 10% enem­män kuin välit­täjä oli ehdot­tanut, ensim­mäi­nen kat­so­ja tar­josi pyytämääni hin­taa 15 min­uutin vilka­isun perusteella. 

    Sama tois­tui kolmel­la eri ker­ral­la, sain asun­nos­ta enem­män kuin mitä välit­täjän mielestä oli kohtu­ullista. Tekemäni hin­tata­son arvio perus­tui itsel­läni lehti-ilmoi­tusten ja naa­pureil­ta kyse­lemisen yhdis­telmään. Käytin noin 10 tun­tia omaa työtä per kaup­pa, ja sitäkään en olisi saanut var­maan kokon­aan nol­li­in käyt­tämäl­lä välit­täjää. Jos väl­i­tys­palkkio olisi ollut 3 pros­ent­tia, niin tun­tipalkkiot oli­si­vat olleet 400 euron luokkaa. Ottaen huomioon, etten usko että välit­täjä olisi saanut yhdestäkään kau­pas­ta samaa hin­taa, veikkaisin että voitin koko hom­mas­sa var­maan viitisen pros­ent­tia kauppahinnasta. 

    Eräs hyvin tun­te­mani tapaus oli sel­l­ainen, jos­sa perikun­ta myi kesämökin. Kiin­teistövälit­täjä lait­toi sen myyn­ti­in. Parin viikon jäl­keen oli yksi tar­jous tul­lut ja välit­täjä kehot­ti kovasti hyväksymään kau­pat, kos­ka markki­na oli hänen mukaansa vähän huono ja pyyn­ti­hin­takin yläkant­ti­in. Jälkikä­teen selvisi kak­si asi­aa: Osta­ja oli välit­täjän enti­nen työkaveri, ja myi kohteen alle vuo­den päästä 25% voitol­la. Lisäk­si kohdet­ta oli käynyt kat­so­mas­sa eräs puoli­tut­tu, jolle välit­täjä oli sanonut että hin­ta on kohtu­ut­toman korkea ja tois­tu­vasti osoitel­lut esi­laisia “viko­ja” kohteessa. 

    Kiin­teistöväl­i­tys on hyvin suurelta osin pelkkää hui­jaus­ta. Käytet­ty­jen auto­jen kaup­pi­aat ovat kiin­teistövälit­täji­in ver­rat­tuna keskimäärin erit­täin rehellistä sakkia. Tun­nen kumpiakin muu­tamia, ja olen tästä täysin vakuuttunut.

  9. Raoul Plom­mer:
    Tämä kalas­tu­soikeuk­sien huu­tokaup­paami­nen eniten tar­joavalle kuu­lostaa aika huonol­ta ide­al­ta. Eikö sinus­ta pitäisi saa­da kalas­taa korkeahkoa huu­tokaup­pa­mak­sua pulittamatta? 

    Var­maankin puhe oli kalas­tuk­ses­ta elinkeinona ja teol­lisuute­na, ei harrastuksena?

  10. Jos esit­te­ly­itä joutuu pitämään kuukausi­tolkul­la, ahneus on iskenyt eli myytävän asun­non hin­ta on asun­non arvoon ver­rat­tuna liian korkea.

    Toteu­tuneet hin­nat ovat verkos­sa kaikkien nähtävil­lä, joten osta­jil­la on hyvä käsi­tys niistä ja tietenkin myös omas­ta mak­sukyvys­tään ja ‑halus­taan.

    Toisaal­ta jos myytävä asun­to on muut­to­tap­pios­ta kär­siväl­lä paikkakun­nal­la, asun­non myymi­nen voi olla liki mah­do­ton­ta. Mah­dot­tomat hom­mat on aina hyvä ulkois­taa pien­tä kor­vaus­ta vas­taan epä­toivoisille eli tässä tapauk­ses­sa kiinteistönvälittäjille.

  11. Myyn­ti­tur­van tar­jous on mie­lenki­in­toinen avaus, mut­ta ei poista perus­tavaa ongel­maa, joka hin­noit­telus­sa on. Välit­täjil­lä on aivan liian pieni kan­nustin saa­da puris­tet­tua osta­jal­ta viimeisetkin eurot.

    Mielestäni paras hin­noit­telumalli antaisi välit­täjälle hyvin pienen perusko­r­vauk­sen siltä osalta myyn­ti­hin­taa, joka on esim. 90% asun­non olete­tus­ta myyn­ti­hin­nas­ta. Tämän ylit­tävältä osalta välit­täjä voisi sit­ten saadakin jo suuren osu­u­den myyntihinnasta.

    Jos kau­pan kohde on esimerkik­si kak­sio pääkaupunkiseudul­ta, niin alueesta riip­puen 3000 €/m2 hin­taan asun­non myyn­ti ei vaa­di paljoakaan. Täl­löin 50 m² asun­nos­ta välit­täjän panos­tus 150000€ kaup­paan on aika pieni. Mut­ta jos välit­täjä aut­taa myyjää saa­maan kaup­pahin­naksi esim. 160000€, on tuos­ta jo ihan perustel­tua mak­saa reilu siivu välittäjälle.

  12. OS: “Saman­lainen haaskaa­va kil­pailu on syn­tynyt kalas­tuk­ses­sa. Maail­man kalansaali­in kor­jaamiseen riit­täisi huo­mat­tavasti pienem­pi määrä kalas­ta­jia. Jos kalas­tu­soikeudet huu­tokau­pat­taisi­in, sama saalis saataisi­in ylös, mut­ta kalas­ta­jia tarvit­taisi­in paljon vähemmän.”

    Täl­laisen äärim­milleen vie­dyn tuot­tavu­u­den tavoit­telun seu­rauk­se­na rikkaat euroop­palaiset ja aasialaiset toisi­vat huu­tokau­pan seu­rauk­se­na uiv­at kalate­htaansa esim. Afrikan ran­nikolle ja tuhoaisi­vat paikallis­ten ran­nikkokalas­ta­jien elinkeinon ja monis­sa rta­pauk­sis­sa koko paikalliskult­tuurin. Näin­hän on jo tapah­tunut mm. Soma­lias­sa, jos­sa kalas­ta­jat ovat huu­tokau­pan seu­rauk­se­na siir­tyneet kaup­palaivo­ja ryöstele­viksi merirosvoiksi. 

    Vaik­ka merirosvon työn tuot­tavu­us on entiseen elinkeinoon ver­rat­tuna huip­puhyvä, tehokku­u­den tavoit­telun negati­iviset ulkois­vaiku­tuk­set ovat nähdäk­seni tuot­tavu­ushyö­tyjä monin ver­roin suurem­mat. Monia kiel­teisiä seu­rauk­sia ei voi edes rahal­la mitata. 

    Jokainen kalas­tuk­seen vähänkään pere­htynyt tietää myös sen, että suur­in­ta kalan­haaskaus­ta aiheut­ta­vat nimeno­maan suuret ja “tehokkaat” kalas­tusaluk­set. Vain osa niiden pyytämästä/tuhoamasta kalas­ta pää­tyy lop­ul­ta kulut­ta­jien pöytään. Suuri osa heit­etään ros­ka- tai alamit­taise­na kuolleena kalana takaisin mereen. Osa kaloista taas kuolee mereen hävin­neisi­in kilo­me­trien pitu­isi­in ajoverkkoi­hin yms.

    1. Markku
      Juuri niin­hän ne tekevät näi­den pelisään­tö­jen val­lites­sa. Voisi tietysti ajatel­la, että juuri nuo ran­nikko­val­tiot huu­tokaup­paisi­vat kalastusoikeudet.

  13. Se palkkipros­ent­ti on neu­voteltavis­sa oleva.

    Kan­nat­taa pyytää tar­jouk­set use­am­mal­ta välit­täjältä, niin saa parem­man kuvan päivän tilanteesta.

    JouniL:
    Myyn­ti­tur­va nimi on pahasti harhaanjohtava.

    Antaa valitet­tavasti kuvan epäre­hellis­es­tä kauppaajasta.

    Sinän­sä hyvä että kil­pailua on.

  14. Tässä onkin mie­lenki­in­toinen kysymys: kuin­ka kauan asun­nolle kan­nat­taa etsiä osta­jaa? Mitä pidem­män aikaa myy, sitä toden­näköisem­min vas­taan tulee osta­ja, joka on valmis mak­samaan asun­nos­ta vielä enem­män. Toisaal­ta mitä pidem­pi myyn­ti­ai­ka, sen suurem­mat ovat myyntikustannukset.

    Välit­täjän käytöstä: Kieltämät­tä välit­täjäl­lä on parem­mat mah­dol­lisu­udet saa­da asun­nos­ta suurem­pi hin­ta osaamisen­sa ja verkos­to­jen­sa avul­la. Näk­isin kuitenkin, että ero itse myy­tyyn asun­toon har­voin on lähel­läkään välit­täjän palkkion suu­ru­inen. Kan­nat­taakin myy­dä asun­to itse ja tin­kiä toive­hin­nas­ta esim. puo­let välit­täjän palkkion ver­ran; asun­to on het­kessä myyty!

  15. Sanois­in että on vähän eri myy­dä ker­rostaloa­sun­toa Helsingis­sä ver­sus vaik­ka har­ti­a­pankil­la raken­net­tua omakoti­taloa Somerolla.

    Helsingis­sä hin­to­jen läpinäkyvyys on sitä luokkaa (aluet­taiset keski­hin­nat help­po laskea) ja ker­rostalois­sa taloy­htiöt huoltotöis­sä sen ver­ran kar­tal­la että ker­rostaloa­sun­toa myydessä/ostaessa välit­täjä ei ole kauhean tarpeelli­nen. Mut­ta uskoisin tuol­lai­sis­sa Somero-tapauk­sis­sa siinä ole­van vielä jotain järkeä.

  16. Mat­ti Kinnunen:

    Toteu­tuneet hin­nat ovat verkos­sa kaikkien nähtävil­lä, joten osta­jil­la on hyvä käsi­tys niistä ja tietenkin myös omas­ta mak­sukyvys­tään ja ‑halus­taan.

    Eivät valitet­tavasti ole kat­tavasti saatavil­la. Kyseisessä palvelus­sa on vain neljän suurim­man välit­täjän kaut­ta tehdyt kau­pat, vain osa kaupungeista on mukana.
    Haku­palvelus­ta ei myöskään löy­dy tieto­ja jos haetul­la hakukri­teer­il­lä löy­tyy viimeisen vuo­den ajal­ta alle kolme tulosta. Tämä tarkoit­taa usein, että haus­sa ei voi määritel­lä edes kat­ua. Tulok­sista ei myöskään löy­dy osoite- tai yhtiöti­eto­ja, tarkin rajaus on katu.

    Netis­sä ole­vis­sa sivus­tois­sa (oikotie, etuovi jne) ei saa mitään historiatietoa.
    Jopa lehdet (Hesari ym) suo­jel­e­vat kiin­teistövälit­täjien bisnestä siten, että lehden sähköis­es­tä ark­istos­ta ei löy­dy julka­istu­ja asuntoilmoituksia.

    Tarkat ja täy­del­liset asun­tokaup­po­jen hin­tatiedot löy­tyvät kyl­lä vira­nomais­ten rek­istereistä (verot­ta­jan varain­si­ir­toverotiedot), mut­ta niitä ei ole halut­tu julkistaa.

  17. Itse käytin min­ulle suositel­tua välit­täjää myy­dessäni yksiön Helsingis­sä. En kuu­na päivänä olisi saanut sitä hin­taa asun­nos­tani, jos olisin itse kaupitel­lut. Välit­täjä tien­asi min­ulle siis muka­van pikku net­to­sum­man! Samainen välit­täjä myi per­in­töyk­siömme ensim­mäisel­lä näytöl­lä, kun ensin olimme yrit­täneet myy­dä sitä itse kak­si kuukaut­ta. Ei niitä välit­täjiä olisi, jos heitä ei oikeasti tarvittaisi.

  18. Eri­lais­ten hyödykkei­den ja oikeuk­sien kaup­paami­nen saat­taa olla talous­te­o­reet­tis­es­ti tehokas­ta, saadaan­han niille näin asetet­tua hin­ta jol­loin ne siir­tyvät eniten mak­sa­van käyt­töön. Käytän­nön tasol­la tämä voi silti olla kestämätöntä.

    Mainit­semi­asi kalas­tu­soikeuk­sia kau­pataan Afrikas­sa oikein urakalla. Toiselta puolen maail­maa saa­puu uiv­ia kalate­htai­ta troolaa­maan ran­nikkovesistä kaiken elävän, jon­ka jäl­keen ran­nikon kalas­ta­jat saa­vatkin lähteä lait­tomik­si siir­to­laisik­si Euroop­paan. Tai kuol­la nälkään, who cares, oli­si­vat osta­neet kalas­tu­soikeudet jos niitä tarvitsevat. 

    Kalas­ta­jien määrä vähe­nee ja tehokku­us kas­vaa, mut­ta halu­aisin kyl­lä kuul­la onko tämä kehi­tys vihreän poli­itikon mielestä toivottavaa?

    Mitä kiin­teistön­väl­i­tyk­seen tulee, niin Myyn­ti­tur­van tulo markki­noille osoit­taa markki­noiden toimivu­u­den. Suuret kat­teet ovat houkutelleet paikalle hintakilpailijan.

  19. Ris­to: Var­maankin puhe oli kalas­tuk­ses­ta elinkeinona ja teol­lisuute­na, ei harrastuksena?

    Var­maankin rajan­ve­to on vaikeaa ja täl­lä nähdäk­seni varmis­te­taan että kukaan ammat­tikala­jas­tak­si haaveil­e­va ei pääse enää oman elämän­sä her­rak­si. Kaikkea ei todel­lakaan pidä uhra­ta tehokku­u­den alttarille.

  20. Osmo Soin­in­vaara: “Hin­tak­il­pailun puuttues­sa kiin­teistön­väl­i­tys on ajau­tunut hyvin haaskaavaan loukku­un. Jos keskikokoisen asun­non välit­tämis­es­tä saa yli kymp­pi­ton­nin palkkion, ei mon­ta asun­toa tarvitse kuukaudessa myy­dä, kun jo pääsee sievoisille tuloille. Suuret tulot houkut­tel­e­vat apa­jille enem­män jaka­jia. Lop­putu­lok­se­na on ”saali­in” pirstou­tu­mi­nen tarpeet­toman mon­elle välit­täjälle. Yksi kiin­teistön­välit­täjä myy kaiketi vain pari asun­toa kuukaudessa, jos sitäkään. Yhdys­val­lois­sa tilanne on vielä sairaampi. Väl­i­tys­palkkio on kiin­teät kuusi pros­ent­tia ja parhail­la alueil­la välit­täjät myyvät keskimäärin vain kolme asun­toa vuodessa. Kiin­teistön­välit­täjän työa­jas­ta menee asi­akkaiden han­k­in­taan paljon enem­män aikaa kuin itse pää­työhön, asun­to­jen myymiseen. Alal­la tuot­tavu­us on järkyt­tävän matala…
    …Myyn­ti­tur­va – Vuokratur­van tytäry­htiö – on nyt aloit­tanut toisen­laisen pelin. Tyy­tymäl­lä palkkioon, joka on mur­to-osa kil­pail­i­joiden palkkios­ta, he laske­vat myyvän­sä yhtä työn­tek­i­jää kohden moninker­tais­es­ti enem­män asun­to­ja pää­sevän­sä näin samaan tai jopa parem­paan ansiotasoon.

    Tätä on odotet­tukin. Tuhan­sia lah­jakkai­ta ihmisiä vapau­tuu kiin­teistön­väl­i­tyk­ses­tä tuot­tavaan työhön kun työn tuot­tavu­us kiin­teistön väl­i­tyk­sessä nousee. Ja asi­akkaat säästävät selvää rahaa. LAINAUS PÄÄTTYY”

    Yri­tys­ten kil­pailua asi­akkaista hin­nal­la, laadul­la, markki­noin­nil­la jne. kut­su­taan markki­na­t­aloudek­si. On luon­nol­lista, että alalle tulee uusi yrit­täjä, jos se arvioi siel­lä ole­van itselleen riit­tävää voiton han­kkimisen mahdollisuutta.

    Toinen näkökul­ma tuot­tavu­udelle on se, kuin­ka paljon kukin kiin­teistövälit­täjä saa tehtyä euromääräistä tulosta. Ei siis se, kuin­ka mon­ta kaup­paa hän pystyy tekemään.

    Myös sille, kumpi on kiin­teistön­välit­täjän pää­työ: toimek­sianto­jen han­kkimi­nen vai kohtei­den myymi­nen, on kak­si näkökul­maa. Kiin­teistön­väl­i­tysyri­tyk­sen ansain­ta­logi­ikan näkökul­mas­ta kiin­teistön­välit­täjän pää­työ voi hyvinkin olla toimek­sianto­jen han­kkimi­nen, ja kohtei­den myymi­nen vas­ta toisek­si tärkeintä.

  21. Mat­ti Kin­nunen: Oman rajoit­tuneen koke­muk­seni perus­teel­la en siis ymmär­rä, mik­si ylipäätään on ole­mas­sa asunnonvälittäjiä.

    Yleen­sä nuo itse myyjät pyytävät ensin pari välit­täjää arvioimaan asun­toansa. Ainakin näin enti­nen vuokraisän­tämme teki kun alkoi myymään asuntoa.

    Kysymys: mihin välit­täjää tarvit­see typ­istyykin ennem­min siihen, että mik­si mak­saa välit­täjälle kun sen voi hui­ja­ta tekemään työn­sä ilmaisek­si? Lie­nee päivän­selvää että kaik­ki eivät voi toimia täl­lä tavalla.

  22. Toteu­tuneet hin­nat löy­tyvät netistä, mut­ta ei niil­lä kyl­lä yksit­täisen asun­non hin­taa asete­ta. Esimerkik­si samas­sa taloy­htiössä sijait­sevas­sa pre­si­is saman­laises­sa riv­i­taloa­sun­nos­sa voi toises­sa olla 10 000 euroa kovem­pi hin­ta, kos­ka siinä on hyvä ja rauhalli­nen met­sään päin ole­va piha, kun taas toises­sa, muuten saman­laises­sa asun­nos­sa piha on keskel­lä taloy­htiön sis­api­haa ja siis kaikkien tar­jot­timel­la. Siinä voi olla myös kul­las­ta valmis­te­tut vesi­hanat ja kolme katok­sen alla ole­vaa autopaikkaa, kun toises­sa ei ole mitään noista.

    Eli usei­ta hin­taan vaikut­tavia asioi­ta ei näy niis­sä tilas­tois­sa ollenkaan.

    Omi­tu­ista kun esimerkik­si verotiedot ovat kuitenkin julkisia.

  23. Osmo Soin­in­vaara: Markku­Ju­uri niin­hän ne tekevät näi­den pelisään­tö­jen val­lites­sa. Voisi tietysti ajatel­la, että juuri nuo ran­nikko­val­tiot huu­tokaup­paisi­vat kalastusoikeudet.

    On arvioitu, että noin kol­ma­sosa maail­man kalakan­noista on rom­ah­tanut, eli kalakan­nan nykyi­nen suu­ru­us on alle 10 % sen suurim­mas­ta havai­tus­ta määrästä. On myös arvioitu, että maail­man kalakan­nat rom­ah­ta­vat alle 50 vuodessa, mikäli kalas­tus­ta jatke­taan nykyiseen tapaan. Jotain on siis tehtävä ja pian. En kuitenkaan kan­na­ta aja­tus­ta, että ongel­ma ratkaistaan huu­tokaup­paa­mal­la kalas­tu­soikeudet vau­raim­malle kalas­ta­jien eliitille.

    Huu­tokau­pan myötä köy­hiltä ran­nikkokalas­ta­jil­ta vietäisi­in elinkeino. Kokon­aiset kalas­ta­jay­hteisöt menet­täi­sivät oman elämän­ta­pansa ja kult­tuurin­sa. Huu­tokau­pan seu­rauk­se­na esim. Afrikan ran­nikol­ta pyy­det­ty arvokala saisi viisumit­toman ruumiskul­je­tuk­sen Euroopan ruokapöyti­in, mut­ta ihmiset, joil­ta euroop­palainen tai aasialainen uiva kalate­hdas vie elinkeinon, kään­nytet­täisi­in edelleen rajal­ta ja jätet­täisi­in köy­hyy­teen. Menet­te­ly aiheut­taisi katkeru­ut­ta, työt­tömyyt­tä ja johtaisi ennen pitkää myös laa­jamit­taiseen salakalas­tuk­seen. On epä­to­den­näköistä, että edes huu­tokau­pan voit­ta­jat malt­taisi­vat pysyä hyväksy­tyis­sä kiin­tiöis­sä, ainakaan kor­rup­tios­ta kär­sivien Afrikan rantaval­tioiden vesillä.

    Parem­pi ratkaisu on, että suuret kalas­tusaluk­set kiel­letään tietyn siir­tymäa­jan kulues­sa kokon­aan ja sal­li­taan vain ran­nikkokalas­tus. Näin työl­lisyys ja ran­nikkokalas­ta­jien tulot parani­si­vat ja kalakan­ta elpy­isi. Ran­nikkokalas­ta­jat eivät pysty­isi tyh­jen­tämään omil­la pie­nil­lä aluk­sil­laan yhteis­mer­ta. Kun kalan hin­ta nousisi, myös ns. roskakalan kysyn­tä kasvaisi. 

    Kaupunkien (liika)väestölle ei pystyt­täisi tuot­ta­maan täl­lä tavoin kysyn­tää vas­taavaa määrää kalaa. Sik­si vau­rain kalas­ta­jien eli­it­ti voisi keskit­tyä kas­sikalatuotan­toon siihen saak­ka kunnes kaupunkiväestön määrä saadaan rajat­tua kala- ja muiden luon­non­va­ro­jen kestävän käytön tasolle. Kas­sikalatuotan­to voi olla vain väli­aikaisratkaisu, kos­ka siitä aiheutuu myös monia ongelmia(vesistöjen rehevöi­tymi­nen, sairaudet, antibiootit, luon­nonkalakan­to­jen — esim. lohien — geenipo­h­jan uhanalais­tu­mi­nen jne.).

  24. No, hyvä ja rehelli­nen kiin­teistövälit­täjä voi kyl­lä olla hyvinkin palkkion väär­ti, kiin­teistökau­pas­sa on paljon sel­l­aista asiantun­te­mus­ta yms., jota ei voi olet­taa maal­likon han­kki­van. Eri­tyis­es­ti jos on kyse keskimääräistä merkit­tävästi arvokkaam­man asun­non myynnistä.

    USA:n asun­tokau­pas­ta puheen ollen, Youtubesta löy­tyy pitkän lin­jan kiin­teistövälit­täjä “Jim the Real­tor” (Jim Klinge) Kali­for­ni­as­ta, joka kuvaa vide­olle myyn­nis­sä ole­via talo­ja ja jut­telee mukavia bis­nek­ses­tään ja ker­too asioista, joi­hin kan­nat­taa kiin­nit­tää huomio­ta asun­to­ja ostet­taes­sa. Kaik­ki ei ole aina ihan sitä miltä näyttää.

  25. Kalas­tu­soikeu­den huu­tokaup­paami­nen on muuten juuri sitä, mitä pitää tehdä. Kysymys on siitä, että vapaasti kalas­ta­mal­la kalas­ta­jat kulut­ta­vat lop­pu­un tämän “yhteis­lai­tu­men­sa”. Ekol­o­gisin syin kalas­tus­ta täy­tyy rajoit­taa, ja tähän oikeas­t­aan vain kiin­tiöt sopi­vat. Se, että joku ei saa kalas­taa, on aika pieni hin­ta kalakan­to­jen säilymisestä.

    Niin san­otun roskakalan hyö­dyn­tämi­nen tai hyö­dyn­tämät­tä jät­tämi­nen on sit­ten oma ongelmansa.

    Raoul Plom­mer:
    Tämä kalas­tu­soikeuk­sien huu­tokaup­paami­nen eniten tar­joavalle kuu­lostaa aika huonol­ta ide­al­ta. Eikö sinus­ta pitäisi saa­da kalas­taa korkeahkoa huu­tokaup­pa­mak­sua pulittamatta?

  26. Her­bert Havu:
    Myyn­ti­tur­van tar­jous on mie­lenki­in­toinen avaus, mut­ta ei poista perus­tavaa ongel­maa, joka hin­noit­telus­sa on. Välit­täjil­lä on aivan liian pieni kan­nustin saa­da puris­tet­tua osta­jal­ta viimeisetkin eurot.

    Mielestäni paras hin­noit­telumalli antaisi välit­täjälle hyvin pienen perusko­r­vauk­sen siltä osalta myyn­ti­hin­taa, joka on esim. 90% asun­non olete­tus­ta myyn­ti­hin­nas­ta. Tämän ylit­tävältä osalta välit­täjä voisi sit­ten saadakin jo suuren osu­u­den myyntihinnasta.

    Laki kieltää tuon. Syynä se, että tuon hin­noit­telumallin on havait­tu johta­van siihen, että välit­täjä aliarvioi reip­paasti olete­tun myyn­ti­hin­nan, ja sitä kaut­ta myös perusko­r­vaus­ta­son. Kulut­ta­jal­la ei ole tietoa sopi­vas­ta perusko­r­vaus­ta­sos­ta, eikä usein välit­täjäl­lä itsel­läkään. Myyn­tiko­hteet kun ovat jos­sain määrin yksilöitä kun­toi­neen, sijain­tei­neen ja eri­ty­ispi­irtei­neen. Ns. “taval­li­sis­sa” kohteis­sa perusko­r­vaus­ta­son määri­tys voisi onnis­tu­akin, eri­tyisko­hteis­sa on vaikea arva­ta etukä­teen sitä, mitä markki­nahin­naksi muodostuu.

  27. Kiin­teistön­välit­täjät ovat itse valin­neet ammatik­seen kiin­teistö­jen välit­tämisen. He voivat täysin vapaasti pois­tua siltä alal­ta jollekin toiselle alalle. Näin on ihan hyvä.

  28. Välit­täjän toisaal­ta ei kan­na­ta myöskään pyytää yhtään korkeam­paa hin­taa kuin on pakko, että asun­non saa myy­tyä mah­dol­lisim­man nopeasti.

    Jos välit­täjä ehdot­taa esimerkik­si 10000 euroa halvem­paa hin­taa kuin mitä asun­nos­ta voisi hyvin saa­da, se heilaut­taa väl­i­tys­palkkio­ta vain 400 euroa JA tekee asun­non myymis­es­tä ääret­tömän paljon vikkeläm­pää. 10000 euroa hin­nas­sa lisää saat­taa tarkoit­taa usei­ta (mah­dol­lis­es­ti kym­meniä) lisänäyt­töjä, jol­loin työstä saatu tun­ti­hin­ta piene­nee nopeasti.

    Sen lisäk­si toiselle töitä tekevä välit­täjä saisi käteen yllä maini­tus­ta kau­pas­ta vielä huo­mat­tavasti vähem­män. Jos esimerkik­si Kiin­teistö­maail­man välit­täjälle jää yksi pros­ent­ti kaup­pa­sum­mas­ta, 10000 euron ero hin­tapyyn­nössä tarkoit­taa kuitenkin vain satas­ta, joka jää käteen.

    Olisi siis suo­ras­taan type­r­ää olla välit­täjä, joka yrit­tää saa­da mak­si­maalisen voiton asi­akkaalleen. Mitä nopeam­min asun­non saa pois käsistään, sitä helpom­mal­la saa rahaa. Myy siis var­maa ja nopeasti.

    Oma koke­muk­seni oli tämä: välit­täjä ehdot­ti hin­naksi van­has­ta ja pien­estä asun­nos­ta 115000 euroa. Myin sen 125000 eurol­la itse ja sain palkak­si noin 1000 euroa per tun­ti tekemästäni työstä.

    Ostan tämän takia mieluiten välit­täjältä, mut­ta myyn ehdot­tomasti itse.

  29. Eikö Iggloo (tms) yrit­tänyt samaa. Mut­ta ei sit­ten jäänyt henkiin.

  30. Art­tu Man­ni­nen: Jos välit­täjä ehdot­taa esimerkik­si 10000 euroa halvem­paa hin­taa kuin mitä asun­nos­ta voisi hyvin saa­da, se heilaut­taa väl­i­tys­palkkio­ta vain 400 euroa JA tekee asunn 

    Välit­täjä saa nopeasti myyn­tiä mata­lal­la pyyn­ti­hin­nal­la, mut­ta toimek­sianto­ja sil­lä ei saa jos myyjä kysyy use­am­man arvion.

  31. Mat­ti Kin­nunen kir­joit­ti 23.7.2012 kel­lo 22:22:

    […] en siis ymmär­rä, mik­si ylipäätään on ole­mas­sa asunnonvälittäjiä.

    Olemme äsket­täin sekä myyneet että osta­neet asun­non. En olisi ostanut suo­raan myyjältä. Kun itse myimme, tar­joilutin (vai voiko sanoa kil­pailutin?) use­al­la välit­täjäl­lä väl­i­tys­palkkion ja ryhdyin vähiten pyytävän asi­akkaak­si — varmistin toki että palkkioon sisäl­tyvät kaik­ki välit­täjän palve­lut. Muut pyy­sivät selvästi enem­män ja ennen kaikkea tar­jouk­sen­sa oli­vat niin epämääräisiä että niistä ei saanut täs­mäl­listä selkoa pros­en­tista. Pari välit­täjää sanoi että eivät tee minkään­laista tar­jous­ta ilman että ensin tule­vat arvioimaan kämpän.

    Tin­kaa­mani väl­i­tys­palkkio oli muhkea sum­ma sekin, kun kyse oli reilunkokois­es­ta stadin asun­nos­ta, ei keskus­tas­ta eikä kalli­il­ta, kyl­läkin halu­tul­ta alueelta. Kämp­pä meni kau­pak­si pyyn­ti­hin­taan (joka oli alueen keski­ta­son ylähaarukas­sa; asun­to oli nuhjuises­sa kun­nos­sa) samana päivänä kuin välit­täjä siitä netis­sä ilmoit­ti, joten palkoille­han välit­täjä pääsi, mitä en yhtään sure.

    Tiedemiehen tari­na kolah­taa sekin, mut­ta edel­lyt­tää myyjältä sekä osta­jal­ta itselu­ot­ta­mus­ta ja rohkeut­ta. Joudun valitet­tavasti mak­samaan näi­den puut­teesta mon­es­sakin asiassa.

    Mitä kiin­teistökaup­paan tulee, Pekka Pes­si kir­joit­ti naulan kan­taan 24.7.2012 kel­lo 0:29:

    Kiin­teistökaup­pa on määrä­muo­toinen ja kiin­teistön mukana siir­tyy kaiken maail­man rasit­tei­ta ja liit­tymiä, sähköä, vesi­jo­htoa, viemäriä, tietä ja vene­paikkaa. Nor­maali ihmi­nen tarvit­see niiden selvit­tämiseen asiantun­ti­ja-apua, kiinteistövälittäjää.

    Toivon har­taasti Myyn­ti­tur­van menestyvän.

    Kun­pa vielä ilmaan­tu­isi kohtu­uhin­tainen myyjän vas­tu­u­vaku­u­tus. Van­han kiin­teistön myymi­nen on pelot­tavaa; aina ei riitä edes myyn­ti­hin­nan jäädyt­tämi­nen viidek­si vuodek­si osta­jan val­i­tusten var­al­ta vaan myyjä voi pahim­mas­sa tapauk­ses­sa joutua mak­samaan osta­jalle korvauksiakin.

  32. Ostaa kan­nat­taa muuten pankkien kiin­teistövälit­täjiltä. OP-kiin­teistökeskuk­sen tyyp­it myyvät sys­temaat­tis­es­ti 5–10% ali­hin­taan. Vink vink.

  33. Mat­ti Kin­nunen:
    Ostin asun­non viime syksynä. Myyjä ilmoit­ti asun­nos­ta Oikotiel­lä, kävin kat­so­mas­sa, mak­soin käsir­a­han. Kaup­pakir­jat laadimme pankissa netistä löy­tyvälle lomak­keelle. Asun­to ja rahat vai­h­toi­vat omis­ta­jaa. Kaik­ki oli­vat ja ovat yhä tyytyväisiä.

    En ymmär­rä mitä lisäar­voa välit­täjä olisi voin­ut luoda. 

    Sama tari­na tääl­lä. Kiin­teistön­välit­täjä olisi ollut koko pros­es­sis­sa vain tiel­lä. Koko kevään asun­tonäytöis­sä kier­rel­lessä tuli muutenkin se tun­tu­ma, että ko. ammat­tikun­taa pitäisi har­ven­taa koval­la kädellä.

    Ain­oa hyö­ty ammat­tivälit­täjästä on hin­noit­telu. Kun omis­ta­ja myy itse, niin myy­dään kotia ja hin­tapyyn­tö on usein sen mukainen. Välit­täjä myy asun­toa ja osaa hin­noitel­la sen lähem­mäs todel­lista arvoa.

  34. Hen­ri Wei­jo:
    Sanois­in että on vähän eri myy­dä ker­rostaloa­sun­toa Helsingis­sä ver­sus vaik­ka har­ti­a­pankil­la raken­net­tua omakoti­taloa Somerolla.

    Helsingis­sä hin­to­jen läpinäkyvyys on sitä luokkaa (aluet­taiset keski­hin­nat help­po laskea) ja ker­rostalois­sa taloy­htiöt huoltotöis­sä sen ver­ran kar­tal­la että ker­rostaloa­sun­toa myydessä/ostaessa välit­täjä ei ole kauhean tarpeelli­nen. Mut­ta uskoisin tuol­lai­sis­sa Somero-tapauk­sis­sa siinä ole­van vielä jotain järkeä.

    Komp­pia tälle. Nyt kun tälle sivus­tolle eksyin, niin oikeasti pitää kysyä, että onko tämä Osmon omaa hämär­tynut­tä tietoisu­u­den­ta­jua, vai yleisem­pääkin “vihreää poli­ti­ikkaa”, mis­sä sähkö tulee töpselistä, maito kau­pas­ta ja auton käytöl­lä ansaitsee?

    Jos myy normikun­toista ker­rostalokak­sio­ta Kan­nelmäestä, niin tuos­sa osakekau­pas­sa ei tosi­aankaan “kiin­teistön­välit­täjää” tarvi­ta. Jos palvelu­jaan tah­too käyt­tää, tai tun­tee siitä saa­vansa lisäar­voa tai helpo­tus­ta myyn­ti­in, niin kyseessä on ihan oma valinta.

    Mut­ta kehäykkösenkin ulkop­uolel­la on elämää. Jos pros­entin myyjä myy hin­taan 250t, niin palkkio on 2500 ja myyjälle jää 2475000.
    Jos kymme­nen pros­entin myyjä myy saman kohteen hin­taan 300t, niin myyjälle jää 270t. Kum­malle kan­nat­taa maksaa?

    Vai­h­toe­hto sit­ten ilmeis­es­ti on tun­ti­lasku­tus? 80E/h + kil­sat. Yhden käm­pän näyt­tö on sit­ten ton­ni, riip­pumat­ta siitä tuliko kaup­paa vai ei.

    1. Myön­nän. Ajat­telin normi­a­sun­to­jen myymistä kasvukeskuk­sis­sa. Suurin osa asun­tokaupoista kos­kee niitä, kos­ka kasvukeskuk­sis­sa asun­toa vai­hde­taan tiuhem­min kuin haja-asu­tusalueil­la. Saa kai sitä kuitenkin ajatel­la myös suur­in­ta osaa eikä aina vain pelkkiä poikkeuksia.

  35. Asun­non­väl­i­tyk­sessä ei juuri ole ollut hin­tak­il­pailua. Väl­i­tys­palkkio on noin neljä pros­ent­tia asun­non myyn­ti­hin­nas­ta. Jotkut pikkuyri­tyk­set ovat joskus yrit­täneet tar­jo­ta halvem­mal­la, mut­ta myyjä ei ole näi­hin luot­tanut. Ajatuk­se­na on ollut, että minkä väl­i­tys­palkkios­sa voit­taa, sen asun­non hin­nas­sa roimasti menettää.

    Kiin­teistökuningas:
    Myyn­ti­tur­van tavoite on löytää sopia ostoko­htei­ta omille sijoit­ta­ja-asi­akkailleen, yli­jäämät lyödään net­ti­in kar­valakkikansan ostet­taviksi. Minkä väl­i­tys­palkkios­sa voit­taa, sen asun­non hin­nas­sa roimasti menet­tää pitää eri­tyisen hyvin paikkansa Myyn­ti­tur­van tapauk­ses­sa. Jos lainaa vielä viisas­ta rikoskomis­ar­i­o­ta: jos joku on liian hyvää ollak­seen tot­ta niin se haiskah­taa hui­jauk­selta. Myyn­ti­tur­van välit­täjän on myytävä kolme ker­taa enem­män asun­to­ja kuukaudessa päästäk­seen palkoille- myyjän hin­nas­ta ei niin väliä kun­han kaup­po­ja tehdään run­saasti ( Igglo­han meni konkur­si­in samal­la liikei­de­al­la — tosin oli­vat siinä rehellisiä, että eivät tehneet kaup­po­ja ns. omaan luku­un­sa). Osmo taval­laan varoitaa blo­gin­sa alus­sa kulut­ta­jia jou­tu­mas­ta tehokalas­tuk­sen uhrik­si — siitä kiitos. 

    Lois­tavaa on kyl­lä tämä aja­tus kiin­teistön­välit­täjäkun­nan vapaut­tamis­es­ta tuot­tavaan työhön sen sijaan, että pyörivät näytöil­lä hui­jaa­mas­sa kansalaisia — parem­pi­han on että rehelliset suo­ma­laiset keskenään tekevät kaup­po­ja ilman hui­jaavaa välim­i­estä. Aja­tus­ta voisi viedä pidem­mälle — kos­ka voisimme vapaut­taa suo­ma­laiset kansane­dus­ta­jalaitok­selta ja saa­da 300 rehellistä suo­ma­laista ns. tuot­tavaan työhön. Lake­ja voisi valmis­tel­la esim. suo­raan Korkeim­man oikeu­den toimes­ta niin hei­dän olisi jatkos­sa helpom­pi tulki­ta itse laa­timi­aan lake­ja — yksi­tyi­nen pysäköin­nin­valvon­takin voisi jatkaa toim­intaansa. Keksin vielä yhden ammat­tikun­nan joka voisi myös siir­tyä ns. tuot­tavaan työhön: ilo­tytöt. Mik­si mak­saa palvelus­ta jota saa ilmaisek­sikin? Kiin­teistön­välit­täjät ja ilo­tytöt voisi­vat aloit­taa yksi­ty­is­inä pysäköinninvalvojina…

  36. Myyn­ti­tur­van tulo markki­noille on hyvä jut­tu. Toivon todel­la, että väl­i­tys­toim­inta sujuu mallikkaasti ja että Myyn­ti­tur­va voi osoit­taa, että val­lit­se­vat väl­i­tys­palkkiot ovat aivan liian korkeita.

    Eräs käsit­tämätön epäko­h­ta väl­i­tys­palkkion suh­teen on ollut se, että parin­sadan tuhan­nen euron asun­toa välitetään neljäl­lä pros­en­til­la ja 1.5 miljoo­nan euron asun­toa välitetään.. neljäl­lä pros­en­til­la. Täysin perus­tee­ton­ta. Ensim­mäis­es­tä laskute­taan 8.000 euroa ja tois­es­ta 60.000 euroa.

    Halu­aisin kuul­la miten tätä perustellaan?

    Ikävä totu­ushan on, että väl­i­tys­fir­ma voi nap­a­ta suo­raan kadul­ta henkilön fir­maansa töi­hin myyn­tiesit­telijäk­si. Täysin ilman minkään­laista koulu­tus­ta. Tästä johtuu, että suomes­sa on asun­to­ja välit­tämässä aika kir­javaa porukkaa.

    Jos alalle vaa­dit­taisi­in asialli­nen koulu­tus –onhan kysymyk­sessä isot rahat ja elämän­työl­lä han­kit­tu omaisu­us– voitaisi­in väl­i­tys­toim­inta saa­da ammat­ti­maisem­mak­si ja turvallisemmaksi.

    Yksi ikävä piirre, joka koros­tuu men­estynei­den toimis­to­jen ja nimeä saanei­den välit­täjien piiris­sä, on hin­to­jen alas painami­nen. Kohteille laite­taan surut­ta ali­hin­ta, jot­ta kohde menee nopeasti kau­pak­si ja välit­täjä saa rahansa.

    En tiedä mitä hyö­tyä välit­täjästä on muu­ta kuin se, että ei tarvitse itse hoitaa näyt­töjä tai tehdä paper­itöitä. Eihän välit­täjä tosi­asi­as­sa vas­taa mis­tään. Jokainen kohdet­ta koske­va tieto on asi­akkaan anta­ma ja jos ker­ro­tut asi­at eivät pidä paikkaansa, kohteen myyjä joutuu tilille.

    Arvioisin, että Uuden­maan alueel­la on alle 10 todel­la hyvää ja ammat­ti­taitoista välittäjää.

    Onnea kaikille asun­non myyntiin!

  37. Soin­in­vaaran mainit­se­ma Myyn­ti­tur­va ei kauaa porsku­ta, kos­ka kukaan ihmi­nen ei tee työtä nälkä­pal­ka­lla. Jos myyt 200.000€ asun­non ja saat siitä palkkaa vaik­ka 1.000€, niin mik­si tek­isit saman työn Myyn­ti­tur­val­la ja saisitkin palkkaa vain 300€? Onko se myöskään toimek­sianta­jan etu, että välit­täjä myy huonol­la pal­ka­lla asun­toasi, kos­ka huono palk­ka las­kee myyn­ti­mo­ti­vaa­tio­ta. Tek­isit­tekö itse työtänne jos siitä otet­taisi­in vaikka­pa 20% tilipäivänä pois, kos­ka yri­tys päät­ti lähteä tekemään halvem­mal­la kuin muut. Hyvä akti­ivi­nen myyjä alas­ta riip­pumat­ta pääsee var­masti parem­paan tulok­seen kun amatööri, eli kite­tytet­tynä, hal­pa ja hyvä ei kul­je käsikädessä! Hyvää kevät­tä kaikille!

  38. Annetaan kaik­ki asun­tomme Myyn­ti­tur­valle välitet­täväk­si niin tip­puu Helsingis­sä asun­to­jen hin­nat ainakin 15%!
    Jos olisin myynyt asun­toni Myyn­ti­tur­van välit­täjän ehdot­ta­maan hin­taan olisin saanut 20 ton­nia per­snet­toa! Pieni palkkio ei olisi lämmittänyt.
    Taitaa koko Myyn­ti­tur­van jen­gi olla jostain kain­u­un kor­ves­ta kotoisin, ei mitään käsi­tys­tä pääkaupunkiseudun hinnoista!

  39. Aina kun on asun­toaan myymässä, kan­nat­taa ottaa arvio mah­dol­lisim­man mon­elta välit­täjältä. Useim­mil­la välit­täjil­lä on käytössään saman alueen myy­ty­jen huoneis­to­jen hin­tatiedot. Niistä voi oikeasti päätel­läkin jotain. Ilman luotet­tavaa ver­tailupo­h­jaa ei kukaan voi “tietää” asun­non oikeaa hin­taa, vaik­ka olisi kotoisin ker­ras­saan helsingistä. Ikävänä ilmiönä näkyy mainet­ta saanei­den toimis­to­jen toim­intatavas­sa lait­taa pyyn­ti­hin­ta niin alas, että var­masti menee kau­pak­si ja välit­täjä palkkion­sa. Ei tun­nu hait­taa­van vaik­ka asun­non omis­ta­ja menet­täisi val­tavia raha­sum­mia. Lop­pu­jen lopuk­si ain­oa taho joka tietää tarkalleen oikean hin­nan, on markki­nat. Minus­ta Myyn­ti­tur­van mukaan­tu­lo on hieno asia. Mik­si 2,5 miljoo­nan euron hin­taisen asun­non myyn­nistä pitäisi mak­saa sata ton­nia? Net­tora­haa? Kol­men keskiver­to palka­nsaa­jan vuosi­pal­ka? Joku voisi ker­toa min­ullekin, kuun­te­len mielelläni. 😉

  40. Joku on poskel­laan asun­non­väl­i­tyk­sessä ainakin kan­takaupungis­sa. Tehtaankadun pohjois­puolel­la oli 80-luvul­la jokaises­sa kort­telis­sa jonkun pankin kort­teli. Sit­ten Wahlroos sanoi, että taval­liset tal­let­ta­jat eivät tuo kuin hiekkaa pankin mar­mo­ri­lat­tialle. Jos nyt kat­soo eteläisen Helsin­gin pankki­tilo­ja, niin aika mon­es­sa niis­sä on kiin­teistövälit­täjän kont­tori, joka yleen­sä vielä ammot­taa tyhjyyt­tään. Kiin­teistövälit­täjä kun ei paljon toimis­toti­laa tarvitse. 

    Olin aikoinaan innos­tunut Igglon syn­tymis­es­tä ja siitä hienos­ta net­ti­sovel­luk­ses­ta. Nyt ymmär­rrän, että kartellin purkamiseen ei kil­pailu auta vaan vankila.

  41. JW Liika­maa:
    Useim­mil­la välit­täjil­lä on käytössään saman alueen myy­ty­jen huoneis­to­jen hin­tatiedot. Niistä voi oikeasti päätel­läkin jotain. Ilman luotet­tavaa ver­tailupo­h­jaa ei kukaan voi “tietää” asun­non oikeaa hin­taa, vaik­ka olisi kotoisin ker­ras­saan helsingistä. 

    Onnek­si ihmiset voivat nykyään tietää todel­la tarkasti asun­to­jen hin­tatiedot. Täältä: http://asuntojen.hintatiedot.fi/

    Mitä tulee kalas­tuski­in­tiöi­den huu­tokaup­paan, sen ver­ran anark­isti olen että, jos ihmisel­lä on nälkä, pitäisi hänel­lä olla vaik­ka YK:n man­daat­ti kalas­taa katiskalla tai verkol­la riip­pumat­ta kenen vesien äärelle on elämässään eksynyt. Troolar­it ovat sit­ten asia erikseen.

  42. Antsa:

    Onnek­si ihmiset voivat nykyään tietää todel­la tarkasti asun­to­jen hin­tatiedot. Täältä: http://asuntojen.hintatiedot.fi/

    Valitet­tavasti mainit­se­masi palvelu on läh­es hyödytön, jos halu­aa saa­da hin­tatiedon edes samal­ta kadulta.
    Hin­tati­eto­ja ei nimit­täin julka­ista, jos kaup­po­ja 12 kk aikana ei ole tehty riit­tävästi (oliko se 5).
    Kat­soin juuri äsken parin kohtu­ullisen kokoeisen asun­tokadun tieto­ja Helsingistä ja Tam­pereelta, kum­mas­takaan ei näytet­ty yhtään hin­tati­etoa, kos­ka kaup­po­ja oli 2–3 kus­takin kokolu­okas­ta (kak­sio jne).

    Tässäkin on uhrat­tu yksi­ty­isyy­den suo­jan alt­tar­ille palvelu, joka voisi olla oikeasti hyödyllinen.

Vastaa käyttäjälle Tiedemies Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.