Aika hyvä ja monipuolinen keskustelu siitä syntyi. Ehkä nyt on aika summata myös oma käsitykseni asiasta.
Minusta on edelleen epäuskottavaa, että sunnuntaiaukiolon vapauttaminen voisi samanaikaisesti alentaa hintoja ja lisätä kaupan työllisyyttä. Se voi tehdä niistä kumpaa vain, mutta ei molempia.
Tässä ei kannata sääliä sunnuntaiksi työhön joutuvia kaupan työntekijöitä, sillä tuplapalkalla töihin haluavia riittää.
Yhden perheen pitämille erikoiskaupoille laki on paha isku, koska he eivät voi olla töissä seitsemänä päivänä viikossa. Laki tulee johtamaan siihen, että kahden ketjun hypermarketit kaappaavat yhä suuremman osan erikoiskaupasta samalla kun tavaratarjonta köyhtyy. Helsinkiläisiä tämä köyhtyminen ei koske, mutta pienillä paikoilla S‑marketin sisäänostaja päättää, mitä kuluttaja tarvitsee. Sama ilmiö nähtiin, kun ruokakaupat saivat luvan myydä kirjoja. Kirjakaupat kuolivat pienillä paikkakunnilla, mutta Tervoa pystyi ostamaan Prismastakin.
Jos ruokakauppojen hintataso alenee, se voi johtua vain siitä, että lähikaupat kuolevat ja suurmyymälöiden osuus kasvaa. Tämä taas ei voi lisätä työllisyyttä. Minusta on selvä, että toinen automarket-päivä lauantain lisäksi lisää automarkettien myyntiä lähikaupan kustannuksella.
Sunnuntairuokailu helpottuu. Nythän valtaosa ravintoloista pitää tuplapalkan takia ovet kiinni sunnuntaisin. Kun kaupat ovat auki, ruokaa voi tehdä edes kotona.
Minun on vaikea uskoa, että kauppojen aukiolo lisäisi ihmisten ostovoimaa niin, että kaupan myynti lisääntyisi. Jos ihmiset vaihtavat tämän ansioista kulutuskorissaan palveluja tavaroihin, on se mielestäni ympäristöargumentti sunnuntaiaukioloja vastaan.
Minusta eduskunta teki silti oikein salliessaan sunnuntaiaukiolon, koska nykytilanne suosi liikaa liikennemyymälöitä. On ikävää, että viikkorytmi sekoittuu eikä yhteistä vapaapäivää enää ole, mutta sille kehitykselle emme voi mitään. Meidänkin perheemme tulee sunnuntaiaukioloa käyttämään ja on asematunnelin ansiosta käyttänyt jo nyt.
Minun on vaikea uskoa, että suomalaisten elämä on yleisesti niin viheliäistä, ettei mitään parempaa ajankäyttöä viikonlopuksi löydy kuin kaupassa käyminen. Hankkisivat itselleen elämän.
Yhtäältä: “Meidänkin perheemme tulee sunnuntaiaukioloa käyttämään ja on asematunnelin ansiosta käyttänyt jo nyt.”
Mutta sitten taas toisaalta: “Minun on vaikea uskoa, että suomalaisten elämä on yleisesti niin viheliäistä, ettei mitään parempaa ajankäyttöä viikonlopuksi löydy kuin kaupassa käyminen. Hankkisivat itselleen elämän.”
Joka tapauksessa shoppailu on monen, etenkin naisen tärkeä tai jopa tärkein harrastus. Mikseivät he sitä harrastaisi erityisesti sunnuntaisin, kun on hyvin aikaa? Olisi outoa, jos rahaa ei nyt siirtyisi aiempaa enemmän kaupan kassalle.
Kyllähän kauppojen aukioloaikojen pidentyminen lisää kauppojen tuottoa, JOS myynti nousee niin suureksi että aikaisemmilla aukioloajoilla myynnin kasvu ei enää onnistuisi niin hyvin. Ainakin ostoskeskuksissa myymälöiden vuokrat lienevät niin suuria että ovat suuri osa muuttuvista kustannuksista. Nyt yksi päivä lisää myyntiaikaa samalla vuokralla.
Omasta mielestä aukioloaikojen pidennys on hyvä juttu. Muutos vaan tuli huonoon aikaan. Nousukausi olisi ollut huomattavan paljon parempi ajankohta. Aukioloaikojen pidennyksellä olisi mahdollisesti poistettu painetta uusien tilojen rakentamisesta.
Minä olen Osmon yhteenvedosta samaa mieltä. Asenneilmapiiri tekee suomalaisista pimboja, joiden harrasteena on kaipoissa kiertely ja shoppailu. Uutta Nokiaa ei tämän päivän pinnallisuus ei enää pysty synnyttämään oli koulutustaso miten maailman huippua tahansa.
Jopa Suomen televisio levitettiin monelle kanavalle tavoitteena tarjota ohjelmia kellon ympäri. Laadun sijaan saamme määrää. Suomen suurin jäteongelma on tällä hetkellä televiosiotarjonnassa. Paskaa tulee tuutin täydeltä.
Dalai Lama on sanonut osuvasti, että jos haluat löytää vettä ja tehdä kaivon, älä kuopi sieltä sun täältä vaan kaiva kunnon kuoppa.
“Minusta on edelleen epäuskottavaa, että sunnuntaiaukiolon vapauttaminen voisi samanaikaisesti alentaa hintoja ja lisätä kaupan työllisyyttä. Se voi tehdä niistä kumpaa vain, mutta ei molempia.”
Meillä on myös Lappeenrannan kaltaisi paikkoja, jossa tämäkin on täyttä totta!
En jaa huoltasi yhden perheen ylläpitämien erikoiskauppojen kohtalosta. Innovatiivisilla kauppiasyrittäjillä on useita vaihtoehtoja. Melkein kaikilla myymälöillä on nykyään verkkosivut. He voivat halutessaan hakeutua liiketiloihin, joita ei ole pakko pitää auki sunnuntaisin, ja palvella asiakkaitaan verkossa 24x7. Tai jos heidän toimialansa soveltuu siihen, he voivat ryhtyä shop-in-shop ‑yrittäjiksi automarketteihin, jossa heillä on myyntitiski, jota ei kuitenkaan välttämättä tarvitse miehittää kaikkina aikoina.
“Minun on vaikea uskoa, että suomalaisten elämä on yleisesti niin viheliäistä, ettei mitään parempaa ajankäyttöä viikonlopuksi löydy kuin kaupassa käyminen. Hankkisivat itselleen elämän.”
Milloinkas lapsiperhe käy hankkimassa uudet vaatteet, polkupyörän ja sen sellaiset lapsille kuin viikonloppuna? Arki-iltana kaikkien ollessa väsyneitä päivän jälkeen, jolloin lapsi ei suostu kokeilemaan mitään päälleen?
Ja on hyvä, että voi valita kaupassakäyntipäivän esim sään mukaan eikä kalenterista. Usein on viikonloppuna toinen päivä sateinen ja toinen aurinkoinen. Mieluummin käyttäisi sen sateisen päivän shoppaamiseen, kumpi onkin.
“Sunnuntairuokailu helpottuu. Nythän valtaosa ravintoloista pitää tuplapalkan takia ovet kiinni sunnuntaisin. Kun kaupat ovat auki, ruokaa voi tehdä edes kotona. ”
En tiedä kuinka pahoissa vaikeuksissa suomalaisten sunnuntairuokailu on tähän asti ollut näiden markettien ollessa kiinni. Itse olen osannut kiertää tämän vaikeuden ostamalla tarpeeksi ruokaa itselleni ja läheisilleni jo perjantaina tai viimeistään lauantaina, jolloin sunnuntain autiuteen on tavallaan jo etukäteen varauduttu. Ja rauhallisen sunnuntain viettoa ei tartte katkaista änkeämällä prismaan tekemään ruokaostoksia.
“Kun kaupat ovat auki, ruokaa voi tehdä edes kotona.”
Tarkoittaako tämä sitä, että et oikeasti omista jääkaappia? Ruoka säilyy siellä monta päivää.
“Milloinkas lapsiperhe käy hankkimassa uudet vaatteet, polkupyörän ja sen sellaiset lapsille kuin viikonloppuna?”
Mitenkähän luulet sen tapahtuneen silloin, kun pidempiä viikonloppuaukioloja ei ollut?
Taidanpa kallistua Linkolan mielipiteisiin, kun ihmisistä näköjään on tullut ihan avuttomia.
En oikeasti ymmärrä miksi tämä asia on niin tunteita herättävä. Kenenkään laatuaikaa sunnuntaisin viettävän ei ole pakko lähteä sinne kaupaan, vaikka ne olisivat auki. Toisaalta, jos joku sinne kuitenkin haluaa mennä, en ymmärrä miksi se ei joillekin muille sovi ja he pyrkivät sitä kaikin keinoin estämään?
“Minun on vaikea uskoa, että suomalaisten elämä on yleisesti niin viheliäistä, ettei mitään parempaa ajankäyttöä viikonlopuksi löydy kuin kaupassa käyminen. Hankkisivat itselleen elämän.”
Ottiatuota. Minä pidin vuosikausia kiinni siitä periaatteesta, että sunnuntaina en kauppaan mene, vaikka se kuinka olisi auki. Sitten tuli hankittua se Ns. Elämä (kutsutaan myös lapsiksi). Kummasti tuli periaatteista lipsuttua.
Mitä olen tuossa lähikaupassamme seuraillut, niin sunnuntaina ostoksilla kävijät ovat joko 1) perheenäitejä tekemässä täydennysostoksia tai 2) kaljanostajia.
Ihan kansanterveyden nimissä voisi olla hyvä juttu kieltää alkoholin myynti kokonaan sunnuntailta.
Näin se kyllä taitaa pitkälti mennä suuremmillakin paikoilla.
“Milloinkas lapsiperhe käy hankkimassa uudet vaatteet, polkupyörän ja sen sellaiset lapsille kuin viikonloppuna? Arki-iltana kaikkien ollessa väsyneitä päivän jälkeen, jolloin lapsi ei suostu kokeilemaan mitään päälleen?”
Netistähän nämä kaikki löytyvät, etenkin lapset ovat käteviä etsimään tavaransa netistä.
Ja nuoremmat eivät juuri vielä osaa vaatia merkkivaatteita ja tiettyä muotia.
Olemme ostelleet lapsenlapselle vaatteita ilman, että malli on mukana ja hyvin toimii.
Itse tilaan vaatteita tuolta kauko-Idästä suoraan vaatturilla ja hyvin toimii.
Polkupyörä on tyypillinen minkä voi tilata netistä, harva ostaa mittojen mukaan tehtyä
Sunnuntaiaukioloajalla on paljon sosiaalisia haittavaikutuksia, sillä se pirstaloi perheitä
Aukioloajan laajennus koksee myös n 5–70000 lasta , eli vaikutukset ovat aika laajoja
Osmo:
Ihan joka ikisessä S‑marketissa se sisäänostaja yrittää valita tuotteita joita asiakkaat haluaa. Voi toki olla totta, että pikkupaikkakunnilla ihmisillä on erilainen (ehkä homogeenisempi) maku ruoan suhteen, jonka seurauksena valikoima on kapeampi, mutta ei silloin pidä syyllistää sisäänostajaa, joka yrittää vaan palvella asiakkaitaan.
Sinulla on tietysti jo pitkät perinteet tällä blogilla ihmisten makujen haukkumiselle, joten olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa vaikka, että pikkupaikkakunnilla kaupoissa on huono valikoima, koska niiden asiakkailla on huono maku.
Ihan hyvä, mutta sivuutit kokonaan Kristillisdemokraattien esiinnostamat sunnuntaiaukiolon ympäristönäkökohdat:
“Sunnuntaikaupan lisääminen takaisku myös ilmastopolitiikalle”
http://kd.multiedition.fi/KD/www/fi/ajankohtaista/blogit/paivirasanen/index.php
Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttisi myös tähän puheenvuoroon…
Vähän ristiriitainen aloitus…
Osmo kertoo shoppailevansa asematunnelin hyvinvarustetuissa ruokakaupoissa sunnuntaisin, muttei soisi tätä muille.
Muiden pitäisi hankkia elämä?
Ekologisia näkökulmia ruokakauppojen sunnuntaiaukiolon puolesta:
Pitsakuljetukset vähenevät. Pizzerioillehan sunnuntai on viikon paras myyntipäivä ja lätty tilataan usein kotiin.
Ravintoloiden hävikki on myös huomattavasti suurempi kuin kotitalouksien eli ruokaa menee kotioloissa vähemmän roskiin.
Ravintoloissa syödään useammin kokolihaa kuin kotona, joten tämä ilmastorikollisuus vähenee.
Lisäksi sellainen kansanterveydellinen pointti, että kotiruoka on pääsääntöisesti kevyempää ja terveellisempää kuin ravintolaruoka (Enni Mertasen väitöskirja 2007).
“Hankkisivat itselleen elämän.”
Minulla on parempaakin tekemistä kuin pitää kirjaa siitä, milloin kaupat ovat milloinkin auki. Tämä uusi laki parantaa tältä osin tilannetta, mutta ei kokonaan poista ongelmaa.
Eri asia sitten on, onko minun “parempi tekemiseni” niin arvokasta, että sen takia pitää aiheuttaa sunnuntaiaukiolosta väitetysti syntyvät ongelmat.
Vihreästä vinkkelistä on yksinkertaisinta pidättäytyä ekologisissa vaikutuksissa. Kun päädyt kannattamaan kaikkien kauppojen sunnuntaiaukioloa, ja toisaalta uskot sen hyödyttävän keskimäärin enemmän isoja kauppoja, et ilmeisesti usko sunnuntaikauppamatkojen suuntautuvan ns. peltomarketteihin.
Liikennemyymälöiden ruokaostosten siirtyminen pikkutaajamien marketteihin on positiivinen ilmiö, totta kyllä. Mutta jos sunnuntaista tulee yleinen shoppailupäivä — kuten uskon — ei se pikkutaajaman S‑market tarjoa siihen mahdollisuuksia, ja silloin voittajia ovat kaukomarketit, joista saa kaikkea.
Ekologisesta näkökulmasta laissa on liian isot riskit yhdyskuntarakenteen hajoamisen.
“Roma locuta — causa finita.”
Eli vapaasti suomennettuna: Raha on puhunut — homma on finito.
Sunnuntaiaukiolon puolesta. Tehokkaampi myymälätilojen käyttö, mahdollisuus ajoittaa perheen ns. viikonloppuostokset lauantaille tai sunnuntaille, pienempi elintarvikkeiden hävikki.
Vastaan: Myrkkyä erikoisliikkeille ja pienmyymälöille (murentaa asiakaspohjaa, ongelma erityisesti suurkaupnkien ulkopuolella) Vie perheiden yhteistä aikaa. Tuo lisäpalvelutarvetta
esim. lasten päivähoitoon ilman tehokkuushyötyjä (= yksi hoitaja joutuu hoitamaan myyjän yhtä lasta, tapauksia tunnetaan).
Kun itse on liberaali ja individualisti aika monenessa polvessa, niin on oppinut ymmärtämään, että aito individualisti pyrkii nimenomaan ymmärtämään ja kunnioittamaan t o i s e n yksilön tarpeita ja oikeuksia. Tätä näkökohtaa oli vaikea aika monesta puheenvuorosta löytää.
Osmo: “Helsinkiläisiä tämä köyhtyminen ei koske, mutta pienillä paikoilla S‑marketin sisäänostaja päättää, mitä kuluttaja tarvitsee.”
Nimetön: “Näin se kyllä taitaa pitkälti mennä suuremmillakin paikoilla.”
Artturi Björk: “Ihan joka ikisessä S‑marketissa se sisäänostaja yrittää valita tuotteita joita asiakkaat haluaa. Voi toki olla totta, että pikkupaikkakunnilla ihmisillä on erilainen (ehkä homogeenisempi) maku ruoan suhteen, jonka seurauksena valikoima on kapeampi, mutta ei silloin pidä syyllistää sisäänostajaa, joka yrittää vaan palvella asiakkaitaan.”
Kumpikaan teistä ei näköjään ymmärtänyt Osmon pointtia: Pienillä paikkakunnilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se S‑marketin valikoima, kun taas isommilla paikkakunnilla ovat ne erikoisliikkeet, joista saa muutakin kuin S‑marketin sisäänostajan valitsemia tuotteita, jolleivät ne miellytä. Ei suinkaan sitä, että Helsingin S‑markettien valikoima olisi jotenkin pieniä paikkakuntia rikkaampi. Todennäköisesti se valikoimahan on Helsingin liikkeissä (ehkä Asematunnelia lukuunottamatta) täsmälleen sama aina sillipurkeista sukkahousuihin.
Totta kai S‑marketin sisäänostaja yrittää valita tuotteita, joita ihmiset haluavat. Mutta vaikka S‑marketit täyttäisivät kaikkien ihmisten toiveista 90 %, jäljelle jää vielä se 10 % erikoistoiveita, jotka ovat kaikilla ihmisillä erilaiset ja kuitenkin saattavat edustaa 90 % tarvittavasta tuotevalikoimasta. Niitä varten on ne erikoisliikkeet, joille vain isommilla paikkakunnilla on riittävästi kysyntää: paljon tuotteita, vähän myyntiä. S‑marketissa on vain vähän tuotteita, joilla on paljon myyntiä.
Kyse ei ole mausta, vaan siitä, että ihmisten toiveet ovat osittain hyvin samanlaiset ja osittain hyvin erilaiset. Niin pienillä kuin suurillakin paikkakunnilla.
Tuomasjukan argumentti sunnuntaiaukioloa vastaan tuntuisi olevan, että jokin asia pitää kieltää, koska on mahdollista, että se voimistaa jotain ongelmaa, joka on syntynyt jossain muualla.
Vihreiden vinkkelistä en tiedä — Tuomasjukka (kiitokset hänelle siitä) aikanaan vakuutti minut siitä, että minä en vihreiden joukkoon kuulu — mutta minusta ekologinen näkökulma olisi hyvä ottaa vähän laajemmin. Jos yhdyskuntarakenne muodostuu epätarkoituksenmukaiseksi, niin minusta ajankäyttöpäätösten suitsiminen kuulostaa kyllä kovin köykäiseltä työvälineeltä tähän.
Esimerkiksi auton käytön vähentämiseen kannustavat ratkaisut kuten tiemaksut tms., kaavoitus, julkisen infran painopisteen siirtäminen maanteistä poispäin jne. tuntuisivat näin ulkopuolisen mielestä paljon paremmilta keinoilta.
Tässä lisäksi sivuutetaan kokonaan erilaiset substituutiovaikutukset. Ihmiset liikkuvat sunnuntaisin muutenkin paljon, käyvät sukulaisten luona jne. ja valitettavasti usein autoilla. Moni käy automarketeissa matkan varrella. Valinnan mahdollisuus voi tehdä sen, että lauantaina ei tarvitse lähteä erikseen kauppareissulle.
Taidan olla liberaali, mutta mielestäni keskusteluun liittyy erikoisena sivujuonteena muiden toimien moralisointi perustuen klassiseen psykologiseen sijoittamiseen sekä vaihteleva halu ohjailla muiden ihmisten elämää oman ideologian pohjalta.
“Minulla on parempaakin tekemistä kuin pitää kirjaa siitä, milloin kaupat ovat milloinkin auki. Tämä uusi laki parantaa tältä osin tilannetta, mutta ei kokonaan poista ongelmaa”
Täydessä vapaudessa aukioloajat ovat vieläkin kirjavampia, joten kirjanpitokin on moninkertaista.
Eikö se ollutkin niin, että vapaassa aukiolossa kauppias saa pitää kaupan auki silloin kun haluaa ??
Miksi oletat, että kaikki pitävät kaupan auki 24/7/365 ??
“Ihan joka ikisessä S‑marketissa se sisäänostaja yrittää valita tuotteita joita asiakkaat haluaa”
Ei se näin mene, marketissa pyritään vain tyydyttämään keskimääräinen tarve ja valitsemaan tavarat siten , että kate on suurin
Itse asiassa kun marketeille ei ole oikein vaihtoehtoja niin tuotevalikoimakin on mitä on.
Market takaa asiakkaan tulon tarjoamalla sisänvetotuotteita esim olutta, kahvia tai jotain kalaa ja jotain lihaa halvalla.
Harva viitsii lähteä hakemaan muita tavaroita muualta.
Itse asiassa marketeilla ei ole enää sisäänostajia, ne ovat konsernilla eli SOK, HOK-Elannon ja Keskon pääkonttoreissa ja ne sanelevat kauppojen valikoimat.
Tuoat paljon mainostettua itsenäistä kauppiasta ei ole näissä kaupoissa vaan palkattu myymälänhoitaja. Keskollakin kauppias on vain renki vailla vaikutusvaltaa
Jos ekologinen kestävyys on läpäisevä periaate, se pitää ottaa huomioon myös sunnuntaiaukioloissa. Muussa tapauksessa on aina mahdollista sanoa, että “tämä ongelma kuuluu hoitaa ihan toisessa yhteydessä”.
Se vaan ei toimi, kun rakenteet on luotu väärin päin. Automarketit ovat väärässä paikassa, ja sen mukaisesti pitää toimia. Ehdottamasi toimet ovat totta kai mielestäni tarpeellisia nekin.
Elmo Allen: Njoo. Oot toki oikeassa, että noinhan se menee, mutta mun mielestä tuo ei ollu Osmon argumentti, koska se ei liity mitenkään tähän keskusteluun.
Kaikki varmasti ymmärtävät, että mitä isompi kaupunki sitä enemmän valinnan varaa. Ei siihen mikään S‑marketin sisäänostaja vaikuta pätkän vertaa.
Vaikutti lähinnä siltä, että Osmo oli sitä mieltä, että tämä aukioloaikojen vapautus huonontaa valinnanvaraa maaseudulla, mutta ei pääkaupunkiseudulla ja syytti tästä S‑markettien sisäänostajia. Jos maaseudulla hyllymetrit vähenevät, niin joo valikoima varmaan pienenee, mutta ei ne hyllymetrit ollenkaan välttämättä vähene ja ihan samoin käy varmaan myös Helsingissä.
En edelleenkään hyväksy väitettä siitä, että sunnuntaiaukiolo vie perheiden yhteistä aikaa, ainakaan nettona.
- pikkukaupat ovat työvoimaintensiivisempiä kuin isot marketit. Isoissa marketeissa tehty työmäärä ei viikonlopulle lisäänny kauheasti.
- Viikonlopputyötä tekevistä varmasti keskimääräistä suurempi osa on perheettömiä.
- Tavallista viikkotyötä tekevien perheiden yhdessäoloaika ja ennenkaikkea sen laatu lisääntyy merkittävästi. Laatu ei tässä tarkoita “laatuaikaa”, vaan sitä, että perjantai-illan kauppareissut väsyneiden lasten kanssa vähenevät. Ajankäytön suunnittelun vapautuminen lisäksi voi ihan hyvin vähentää kaupassakäyntiin kulutettua kokonaisaikaa, kun sunnuntaina voi käydä kaupassa milloin minkäkin reissun yhteydessä.
- Lakiin tuli mukaan ymmärtääkseni myös pykälä, että kauppakeskukset eivät voi vaatia liikkeiltä 7 päivän aukioloa, vaan näille taattiin oikeus pitää ovet kiinni yhtenä päivänä. Tämä tietenkin sivuutettiin kauhisteluissa, ja vain oletettiin, että kaikkien on “pakko” pitää ovet auki joka päivä.
- Huoli pienten paikkakuntien valikoimista on minusta kyllä hölinää. Sunnuntaiaukiolo ei kyllä pienten paikkakuntien suurista ketjuista riippumattomia kauppoja elätä. Siellä on nyt jo joku K‑extra tms ison ketjun pikkumyymälä kilpailemassa ne kumoon. Valinnanvapauden kaventuminen kaupan keskittyessä on tietysti ongelma kuluttajan ylijäämän kannalta, mutta tähän vastaan kyllä samalla tavalla kuin autoiluongelmaan: kilpailijoiden pakkosulkeminen yhdeksi päiväksi viikossa on kyllä niin välillinen keino, että epäilen sen käytännön toimivuutta suuresti.
- Tässä sivuutetaan lisäksi ihan kokonaan se hyöty, jonka ihmiset kokevat siitä, että saavat käydä kaupassa valitsemanaan päivänä. Sitä on hankala mitata, mutta jotain tästä kysynnästä kertoo se, kuinka täynnä Prismojen ja Citymarkettien parkkipaikat sunnuntaisin ovat.
Kaikista tärkeintä olisi turvata nimen omaan pienten myymälöiden ja putiikkien oikeudet. Oikeus pitää liikettä kiinni silloin kun on hiljaista pitäisi kirjata lakiin, niin että tämän oikeuden noudattaminen olisi velvoittavaa (etenkin kauppakeskusten omistajille).
Minusta ei ole ollenkaan yksiselitteistä, mitkä ovat kaupan aukioloaikojen vapautumisen ympäristövaikutukset. Yhtälö on monimutkainen ja väittäisin että emme voi vielä tietää vastausta. Muutama esimerkki:
1) Hesari uutisoi äskettäin Worldwatchin tutkimuksesta, jonka mukaan maailman kasvihuonekaasujen päästöistä olisi 51 % seurausta eläintuotannosta. Jos tämä pitää paikkansa ja liikenteen osuutta päätöistä joka aiemmin on arvioitu noin viidennekseksi tarkistetaan vastaavasti pienemmäksi (aiempi arvio elintarviketuotannolle oli 18 %, joten jos yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan että päästövaikutusten kannalta eläintuotanto = elintarviketuotanto, saadaan uudeksi prosenttiosuudeksi 20/(100–18+51) = n. 15 %), merkitsisi vaikkapa viiden prosentin säästö ruokakauppojen hävikissä, että liikenteen päästöt saisivat kasvaa 17 % ennen kuin tämä ekologinen säästö olisi syöty. Hävikki voi myös pienentyä kodeissa kun ei varmuuden vuoksi tarvitse hankkia kotiin herkästi pilaantuvia elintarvikkeita vaan ne voi hakea juuri silloin kun niitä tarvitsee.
2) Nykyinen liikenneasemien vapaampi aukioloaika muihin myymälöihin nähden on ollut piilosubventio bensiinin myynnille, joka tunnetusti on usein itsessään kannattamatonta. Subvention katoaminen merkitsee polttoaineen hinnan nousua ja siten todennäköisesti hillitsee sen kulutusta.
3) Laajemmat aukioloajat merkitsevät kuluttajille parempia mahdollisuuksia optimoida ostosreissunsa muun liikkumisen tarpeen oheen. Jos sunnuntaina käydään joka tapauksessa autolla mummia katsomassa, voi ostokset hoitaa siinä ohessa sen sijaan että tekisi lauantaina erillisen reissun kauppaan. Toisaalta kun ostoksia ei tarvitse hoitaa kiireessä työpäivän päätteeksi, saattaa auto jäädä kotiin kauppareissulla kun on paremmin aikaa ja voi liikkua vaikka julkisilla tai pyörällä.
Jos halutaan tukea palveluita fyysisten tuotteiden kuluttamisen sijaan, siihen löytyy parempia keinoja esimerkiksi arvonlisäverotuksen tai työntekijöiden sosiaalimaksujen justeeraamisesta (puhumattakaan hiiliverosta jne.) kuin aukioloajoilla kikkailusta. Samoin yhteiskuntarakennetta säädellään paremmin kaavoituksen, tiemaksujen, polttoaineen/päästöjen verotuksen jne. keinoin kuin kaupan aukioloajoilla.
Jaahas, ei ole taiteen kandidaatin vahvin puoli tuo matikka näköjään. =D Eli pidettäköön tuota hävikin ja liikenteen päästöjen suhdelukua suuntaa-antavana. =)
Satunnaisen otannan eli viime sunnuntaisen itiksessä kävelyn perusteella eivät kaikki likkeet kauppakeskuksissa nykyisinkään ole auki sunnuntaisin, ja muutama vuosi, taikka joulunalus ja kesä on mennyt samaan malliin. Mistä näitä uhkakuvia oikein tulee?
“Vaikutti lähinnä siltä, että Osmo oli sitä mieltä, että tämä aukioloaikojen vapautus huonontaa valinnanvaraa maaseudulla, mutta ei pääkaupunkiseudulla ja syytti tästä S‑markettien sisäänostajia. Jos maaseudulla hyllymetrit vähenevät”
Eivät SOK ja Kesko kilpaile erilaisuudella vaan samanlaisuudella, kummankin tavaravalikoima on 90 % samaa vain ns kaupan omat tuotteet erilaisia.
Valikoimakin on aika näennäinen, esim leivät ovat saman valmistajan vähän eri formulla leivottuja.
Ja kaupankäyntiin vaikutta sijoittelu hyllyissä esim ne paras- katteiset ovat silmän korkeudella tulosuunnassa, joten ne tarttuvat herkemmin kyytiin.
Samoin kaikki yleiset kulutustuottet ovat kaupan perällä, jotta ihminen joutuu kiertämään suurimman osan hyllyistä.
Kyllä vapaa valinta on lähinnä teoriaa
Juusolta hyvä pointti. Toivotaan, että a) hävikki on ollut merkittävää ja b) se todella pienenee. Kovaa dataa näistä en ole itse nähnyt.
Yhdyskuntarakenteen hajautuminen tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että kaupassakäyntiin liittymätön kulkeminen lisääntyy (vrt. Ideaparkin urheilutilat). Sen huomioiminen on vielä vaikeampaa.
Ei tuolla bensiinin myyntiä ole subventoitu. Se on aina tehokkainta kylmäasemilla. Huollon mahdollisuutta tuolla on pyritty säästämään — etteivät kaikki lipsuisi pelkiksi kylmäasemiksi.
Tarkoitin siis, että sunnuntaikaupan hävikistä ei taida toistaiseksi olla muuta kuin Ruokakeskon johtajan sana. Ruokakauppojen yleiseksi hävikiksi on muistaakseni arvioitu paria prosenttia, mikä ei jätä kovin suurta pelivaraa kasvavalle autoilulle.
“Täydessä vapaudessa aukioloajat ovat vieläkin kirjavampia, joten kirjanpitokin on moninkertaista.”
Ai niin kuin tälläkin hetkellä yksi kauppa on kiinni tiistaina, toinen keskiviikkona eikä koskaan muista kumpi? Höpsis.
En hirveästi usko siihen, että kauppiaat ihan kiusallaan keksivät epäsäännööliisiä aukioloaikoja – nykyiset ovat enemmänkin lainsäätäjän syytä.
“Miksi oletat, että kaikki pitävät kaupan auki 24/7/365”
En oleta niin, enkä ole niin sanonut.
Tiedemies:
“- Tavallista viikkotyötä tekevien perheiden yhdessäoloaika ja ennenkaikkea sen laatu lisääntyy merkittävästi. Laatu ei tässä tarkoita “laatuaikaa”, vaan sitä, että perjantai-illan kauppareissut väsyneiden lasten kanssa vähenevät.”
Musta on jotenkin kohtalaisen älyvapaa idea että jonkun mielestä prismassa käynti sunnuntaina kohottaa elämänlaatua. Itse en pidä lainkaan prismassa tungeksimisesta ja mieluiten olen sunnuntaina kotona ja teen jotain omasta mielestäni kivaa. Tungen mieluummin siinä perjantain ryysiksessä että saa viikonloppuna olla rauhassa. Toisaalta kukin tyylillään, mulle on ihan sama jos joku saa kiksejä kaupassa käymisestä sunnuntaina.
Varma häviäjä suurten kauppaketjujen voittaessa on pienten paikallisten valmistajien erikoistuotteet ja sitä kautta suomalainen ruokakultuuri. Pienvalmistaja tekee usein elääkseen jotain, joka on riittävän erikoista kiinnittääkseen kuluttajan huomion, muttei poikkea liikaa suurtuottajien bulkkitavarasta. Tämä on sitten myynnissä paikallisessa supermarketissa, missä se ajaa pihvin lisukkeena olevan persiljan asiaa : ihan kiva, vaikkei sitä kukaan varsinaisesti kaipaa, jos se on poissa.
Sen sijaan ne kunnianhimoisemmat tuotteet, joita tehdään rajatummalle asiakaskunnalle rakkaudesta ruokaan, jäävät yhä useammin myymättä tuottajan omassa myymälässä.
Nimimerkki Dipsomaani toi julki jotain erittäin tärkeää.
Vapaa-ajan koordinointi yksittäisten ihmisten vapailla päätöksillä samaan aikaan tapahtuvaksi on vaikeaa jo perheen kokoisissa, tiiviissä yksiköissä ja lähes mahdotonta suuremmissa ja/tai hajasijoitetuissa. Olemme kaveriporukassa jo vuoden ajan yrittäneet saada kahdeksaa eri puolilla Suomea asuvaa ihmistä samana päivänä samaan rakennukseen, tuloksetta – työvelvoitteet eivät kertakaikkiaan anna edes yhtä yhteistä vapaapäivää tämän kokoiselle joukolle.
Vapaa-ajan koordinointiongelma on yksinkertaisesti jotain sellaista joka on päätettävä ylemmällä tasolla, samaan tapaan kuin vapailla yksilöiden välisillä sopimuksilla ei voida ratkaista esim. ympäristöongelmia vaan on luotava yleinen ympäristölaki korjaamaan ongelma ylemmällä tasolla.
Sinänsä minua viehättää ajatus täysin vapaasta aukioloaikakäytännöstä jo senkin vuoksi, että on itsessään hyötyä jos sääntöjä on vähän (muunmuassa siksi, että ne on helpompi muistaa). Mutta ottaen huomioon VAKO:n, olisi minusta parempi pikemminkin tiukentaa säädöksiä esimerkiksi siten, että sunnuntaisin kaikki työnteko on keskiajan malliin täysin kielletty ja koko maa pannaan väkipakolla seis yhdeksi päiväksi. Tämä tekisi vapaa-ajan koordinoinnista äärimmäisen helppoa ja parantaisi sitä kautta tehokkuutta.
“Varma häviäjä suurten kauppaketjujen voittaessa on pienten paikallisten valmistajien erikoistuotteet ja sitä kautta suomalainen ruokakultuuri. ”
Näin on, myös tuotanto keskittyy, sillä marketin hyllyyn pääsevät vain suurten valmistajien tuotteet.Pienvalmistajat näivettyvät pois kun jakelukanavat ehtyvät.
Ei tämäkään suosi pienyrittämistä.
Tuosta ruuan hävikistä BBC:llä oli uutinen.
http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk/7389351.stm
“Using the same extrapolation, they also estimated the average UK household needlessly throws away 18% of all food purchased. Families with children throw away 27%.”
Jos siis pätee, että lähes viidennes ruuasta menee hukkaan ja ruuan tuotanto on vastuussa puolesta kasvihuonepäästöjä (Juuson Worldwatchilta lainaama tieto), niin aika merkittäviin kasvihuonepäästövähennyksiin päästään, jos ylimääräinen kauppapäivä tekee edes jollain muotoa merkittävän loven tuohon hukatun ruuan määrään.
Sitä en sitten tiedä, käykö noin. Tuo BBC:n tieto koski tietenkin Britanniaa ja siellä kaupat ovat sunnuntaisin auki.
Ellei se sitten esim. lisää ostetun ruoan määrää..
Artturi Björkille:
SOK:n sisäänostajilla on ihan sama maku kaikkialla. Pienillä paikkakunnilla asiakkaalla ei ole vaihtoehtoja, Helsingissä erikoiskaupat pysyvät vielä hengissä. Jos itsenäiset erikoiskaupat tapetaan ja Keskolle ja S‑marketeille annetaan monopoli valita tuotteet suomalaisten puolesta, varmasti siinä valikoima kaventuu. Näin on käynyt pienten paikkakuntien kirjanmyynnissä, ja tämä uhkaa meitä laajemminkin, koska perheyritykset eivät voi pitää kauppaa auki seitsemänä päivänä viikossa. Erikoiskauppojen hengissä pysymistä pitäisi tukea muuten, jos aukiolokilpailu laventaa niiden elinmahdollisuuksia.
Lakiin sisältyy vaatimus, ettei kauppakeskus saa vaatia nykyisiltä vuokralaisiltaan aukioloa aina silloin, kun kauppakeskus on auki. Ei ole mitään keinoa estää vuokralaisten valikointia siinä vaiheessa, kun etsitään uutta vuokralaista.
Se, että minusta oli viisasta hyväksyä tämä aukiololaki kaikesta sen huonoista puolista huolimatta johtuu siitä, että hävittyjä sotia ei kannata jatkaa. Niin moni asiakkaista oli muuttanut viikkorytmiään, ettei asiaa voinut enää auttaa. Kun lisäksi liikennemyymälät saivat olla auki sunnuntaisin, uhkasi se siirtää pienillä paikkakunnilla kaupat kylän keskustasta ohitustien varrelle.
“Osmo kertoo shoppailevansa asematunnelin hyvinvarustetuissa ruokakaupoissa sunnuntaisin, muttei soisi tätä muille. ”
Hmm.. tuo kuvastaa kyllä minunkin asennettani. Tai siis, en pidä kauppojen sunnuntaiaukiolosta yhtään. Haluaisin päästä keskustaan sunnuntaikävelylle joulunalusaikaan niin, että kaupat ovat kiinni, on rauhallista ja hiljaista, voidaan katsella jouluikkunoita. Ihan niin kuin lapsuudessani pääsi. Nyt tämä onnistuu vain itsenäisyyspäivänä ja sille päivälle on tarpeeksi muutakin ohjelmaa.
Tästä huolimatta käyn silloin tällöin sunnuntaina kaupassa, jos se sopii parhaiten perheen aikatauluihin, kun se kauppa nyt kerran auki on. Tuomas S:n tapaan teen viikonlopun ruokaostokset mieluiten perjantaina, jotta lauantaina ja sunnuntaina voi perheen kanssa tehdä jotain ihan muuta.
Sitä paitsi sunnuntaisin on ruokakaupan valikoima yleensä niukempi. Viimeksi marinoimattomat kanasuikaleet oli jo myyty loppuun.
Kommenttini shoppailijoiden puuttuvasta elämästä liittyi listalla esitettyyn väitteeseen, että monet haluavat sunnuntaiaukioloa ajanvietteeksi, koska shoppailu on niin ihanaa. Mitään hauskempaa he eivät siis voi kuvitella sunnuntaina tekevänsä.
“SOK:n sisäänostajilla on ihan sama maku kaikkialla”
Tuo sama maku varmistetaan kuten ennen NL:ssa eli keskitetty Gossplan Kekson ja SOK:n pääkonttorissa päättää mitä hankitaan.
SOK ja Kesko voivat keskitetyllä ostolla sanella hinnat tuottajille, kun ne keskittävät hankintansa.
Kun ostomäärät ovat suuria , niin pienillä tuottajilla ei ole mitään asiaa tavarantoimittajiksi.
Niinpä meillä ovat myyntihinnat eriytyneet ostohinnoista, kuten olemme ruuan hinta keskustelussa todenneet.
ALVin pudotus ja hintavaikutukset kuluttajille olivat Kepulle ja hallitukselle sen verran tärkeitä, että SOK ja Kesko eivät uskaltaneet vaarantaa hyvin toimivaa oligopolia ja niinpä hintojen korotuksista hetkeksi luovuttiin
Mielestäni on loistavaa että sunnuntaiaukiolo vapautetaan. On täysin samantekevää nostaako tämän kiellon poisto kauppojen myyntiä tai työllistymistä, sillä Suomen ollessa (väitetysti) länsimainen oikeusvaltio, on absurdia että valtiolla olisi jotain sijaa päätettäessä yritysten aukioloista!
Osmo:
Niin siis yrität ilmeisesti sanoa, että SOK:lla on vain yksi sisäänostaja? Tästä ei seuraa, että kaikissa S‑marketeissa myytäisiin samoja tuotteita. Jos ihmisten mauissa on paikkakuntien välisiä merkittäviä eroja, niin kyllä ne kaupat yrittävät reagoida niihin, koska siten voi kasvattaa voittojaan.
Jos pikkukaupat eivät pysy hengissä aukiolon vapauduttua, niin niiden tarjontaan kohdistuva kysyntä tietysti vain siirtyy isompiin kauppoihin. Tähän kysyntään ei vastata ainoastaan siinä tapauksessa, että se ei ole kannattavaa. Jos pikkukaupat ovat onnistuneet myymään tuotteita kannattavasti, niin on vaikea kuvitella, että isommat kaupat eivät siihen pystyisi.
Miten voit puhua tappamisesta, jos erikoiskaupat pysyvät hengissä ainoastaan siten, että kauppojen aukioloa rajoitetaan, eli keinotekoisesti?
Miksi ihmeessä meidän pitäisi tukea erikoiskauppojen hengissäpysymistä? Jos ne eivät voi palvella asiakkaita, niin ei me niitä tarvita. Ei tähän maahan tarvita yhtään lisää maatalouden ja telakkateollisuuden tapaan liiketoimintaa, joka on kannattavaa vain, jos niitä tuetaan verovaroista.
Niin tämä lain vaatimus on tietysti täysin typerä, koska se allokoi kauppakeskuksen liiketilat tehottomasti. Onneksi sitä on varmasti todella helppo kiertää, mutta parempi olisi, että kauppakeskusten omistajien annettaisiin tehdä liikkeen pitäjien kanssa vapaasti sopimuksia, jotka eivät haittaa ulkopuolisia. Kaikki osapuolet ovat kuitenkin aikuisia…
Noh tässä taas nähtiin miten kova olet kannattamaan tätä periaatetta, että ihmisten on saatava tehdä mitä lystää kunhan eivät haittaa muiden oikeutta samaan…
Artturi, jos olet koskaan käynyt S‑Marketeissa eri puolella Suomea, olet ehkä ihmetellyt tuotevalikoiman samankaltaisuutta — eli pienten paikallisten toimittajien tuotteiden puuttumista. Se johtuu ketjuohjauksesta, jossa suurimman osan koko maassa myytävistä tuotteista todellakin päättää muutama henkilö Inexillä. Alueosuuskaupat tekevät jonkin verran omaa hankintatyötä, mutta S‑mallissa aika harvoin paikallinen myymälä on millään tavoin kiinnostunut paikkakunnan omista tuotteista. Syynä on tietty se, että S‑ketju profiloituu tehokkuudella, joka ei jätä aikaa moiselle turhuudelle kuin kuluttajan mieltymysten kuuntelemiselle. Tehokkuudellakmin on hintansa.
Tämän vuoksi pienten erikoiskauppojen kuolema on oikeasti pois a) kuluttajien valikoimista ja b) pienten tuottajien toimintaedellytyksistä.
Isoissa kaupungeissa se iso valikoima totta kai löytyy isosta marketista. Useilta tuntuu unohtuvan, että puolet suomalaisista elää pienillä paikkakunnilla, joissa keskustasta löytyy ne kahden ketjun perusmarketit, sekä muutama hassu erikoisliike. Ensin menevät erikoisliikkeet (tätä ei ole kukaan kumonnut), sitten joiltakin pienemmiltä paikkakunnilta menevät myös ketjujen marketit, kun naapurikunnan sittari vie asiakkaat laajemmalla valikoimalla. Autuutta?
Ongelma on Suomen pienessä väestöpohjassa. Se mikä toimii pääkaupunkiseudulla ei toimi suurimmassa osassa Suomea.
K‑ketjun puolella on nähtävissä selvää eriytymistä, ts. valikoimaa muokataan asiakaskunnan mukaan. Tähän vaikuttaa varmasti kauppiaiden itsenäisempi asema yrittäjänä.
Ehkä ne, jotka shoppailevat sunnuntaina, tekevät jotain muuta esim. perjantaina.
Millä ylemmällä auktoriteetilla Osmo on määrittelemässä, mikä on hauskaa ja ihanaa ja kenellä on “elämä”?
Ei minusta millään…
“Jos ihmisten mauissa on paikkakuntien välisiä merkittäviä eroja, niin kyllä ne kaupat yrittävät reagoida niihin, koska siten voi kasvattaa voittojaan”
Jos ihmisillä ei ole todellista vaihtoehtoa niin sisäänostajan ei tarvitse välittää asiakkaitten mielipiteistä vaan hän voi keskittyä käyttämään ketjun ostovoimaa.
Suomen kaupan markkinat ovat kahden kauppa eli Keskon ja SOK:n ja se muodostaa oligopolin niin asiakkaitten kuin tuottajien suhteen.
Käytännössä ne saavuttavt parhaan tuloksen kun ne eivät kilpaile keskenään.
Maaseudun kirjakaupoista:
Osmo yliarvioi Prisman Remes-hyllyn merkitystä ja aliarvioi nettikaupan merkitystä pienten kirjakauppojen kohtalolle. Lelu- ja paperikauppoja ne tosin enimmäkseen olivatkin.
Mutta mielenkiintoisempaa olisi kuulla perusteluja erikoisliikkeiden tukemisen vaikutuksesta yhteiskuntarakenteeseen. Tuntuu, että Osmon ajatus on se, että joka niemeen ja notkoon täydet palvelut, niin ihmiset eivät mene sinne pahamaineiseen automarketiin.
Mutta totta kai palveluiden punkeminen kauas ja kannattamattomasti hajauttaa yhteiskuntarakennetta. Itse väittäisin, että palveluiden keinotekoinen hajauttaminen on hajauttanut yhteiskuntarakennetta tähän mennessä, ja ei ole mitään syytä olettaa että näin ei tapahtuisi jatkossakin.
“Kommenttini shoppailijoiden puuttuvasta elämästä liittyi listalla esitettyyn väitteeseen, että monet haluavat sunnuntaiaukioloa ajanvietteeksi”
Kommentti oli typerä ja ala-arvoinen — ihan riippumatta siitä onko joku muukin sanonut niin. Olisit edes provoisoinut jonkun käyttämään tätä itse perusteluna.
Shoppailuun viihteellisenä ajanvietteenä viittasi moni aiemmassa ketjussa.
Maasseudun kirjakaupat kuolivat, kun ruokakaupassa sai alkkaa myydä päätaloa. Se tapahtyui ennen internettiä.
Saska Tuomasjukka:
häh? Jos S‑ketju profiloituu asiakkailleen kauppana joka ei tyydytä heidän halujaan tehokkaasti niin asiakkaat menevät varmaan sitten muualle (esim. sinne kauppiasvetoiseen K‑kauppaan…). Jos taas paikallisten tuotteiden saaminen kaupan hyllylle on niin vaikeaa, että kuluttaja ei ole valmis siitä maksamaan, niin on hyvä asia, että niitä ei kuluttajalle edes tarjota.
Huoh. Artturi, jäikö huomaamatta se, että pienillä paikkakunnilla sille kuluttajalle ei jää edes sitä vaihtoehtoa mennä toiseen kauppaan?
Osmo:
Joo ja se sinun typerä ja ala-arvoinen kommentti oli se, että tämä olisi jotenkin huonosti käytettyä aikaa ja että näiden ihmisten, jotka pitävät shoppailusta pitäisi muuttaa elämäntapaansa.
“Shoppailuun viihteellisenä ajanvietteenä viittasi moni aiemmassa ketjussa.”
Sanoiko moni itse kannattavansa aukioloaikoja tästä syystä? Minusta tuntui siltä, että keskustelijat projisoivat mielipiteitä aukioloaikojen kannattajiin
ja kritisoivat näitä omia projisijoitaan. Ja tuollaisella argumentoinnilla saa aina aikaan sen vaikutuksen, että implikoi aukioloaikojen kannattajien olevan typeriä (vaikka voikin tietysti vedota siihen, että tarkoitin vain niitä kannattajia, jotka kannattavat viihdeshoppailuperustein (vaikka heitä ei ole nähtykään)).
Kirjakaupan historiasta minulla taisi olla väärä käsitys — mietin 90- ja 2000-luvulla tapahtuneita ostarikirjakauppojen lopettamisia.
Tämä ei sinänsä muuta peruskuviota. N. 60 paikkakunnalla on Kipa, Info ja Suomalainen ovat edustettuina noin 40 paikkakunnalla. Kuinka monessa kunnassa olisi kirjakauppa, jos prismat eivät veisi markkinoita?
Ja kuinka monta täyden palvelun (voitaneen olettaa, että parturi ja vaatekauppa tulevat ennen kirjakauppaa) Suomeen oikein kannattaa säätelyllä pyrkiä rakentamaan? Täytyyhän pikkukeskustenkin pitkällä aikavälillä lisätä liikennettä.
Viittasiko joku edes edellisessä ketjussa siihen, että shoppailu hauskaa?
Mielestäni ei, ja seurasin kommentteja kyllä. Taisi nyt livahtaa hätävalhe Osmolta.
Ja mitä sitten, vaikka joku olisikin käyttänyt tätä argumenttina? Ihan yhtä arvokas se on perusteluna kuin että tykkää rauhallisista sunnuntaipäivistä. Virkistystä ja iloa haetaan, ja kukin tavallaan.
Tuollainen moraalinen ylemmyys on ärsyttävää, ellei jopa kuvottavaa. Ne huonommat ihmiset joilla ei ole “elämää” tekevät Osmon mielestä vääriä asioita.
Kaikkien pitäisi ilmeisesti viettää useita lomia vuodessa lentäen Euroopassa, jotta olisimme Osmon “elämän” tasolla. Voi sitä surkimusta, joka saa mielihyvänsä vähän lähempää…
Ketjussa viitattiin siihen, että jotkut haluavat käyttää sunnuntain viihdeshoppailuun.Koska minäkin olen käynbytt kauppakeskuksessa, tiedän kuinka viihtyisiä paikkoja ne ovat. Minä toivoisin, että ihmisillä olisi elämässään parempia ajankäyttömahdollisuuksia tarjolla. Eikö tätä saa toivoa?
Saska Tuomasjukka: Joo ei jääny huomaamatta. Näin pienillä paikkakunnilla ei kyllä asu Suomessa kovin moni.
Jos se ainut kauppa palvelee huonosti, niin vaihtoehtona on liikkua pidempi matka kauppaan tai vaihtaa paikkakuntaa. Tietysti jos tarpeeksi moni kuluttaja on tyytymätön siihen kauppaan, niin kilpailevan kaupan perustaminen on kannattavaa.
Se ei tule kenellekään yllätyksenä, että kun kilpailu vähenee kuluttajan asema heikkenee jos muut asiat pysyvät vakiona.
Aukioloaikojen vapauttamisessahan ei ole tästä kyse, kun muut asiat edes auttavat resurssien tehokasta käyttämistä.
Näitä tilanteita joissa paikkakunnan toinen kauppa joutuu lopettamaan koska aukioloaikojen takia kilpailija on niin ylivoimainen, että hänelle ei riitä asiakkaita JA että tämä voitokas kilpailija ei laajenna valikoimaansa/ alkaa nyhtämään alkutilannetta korkeampia hintoja on niin vähän (mahdollisesti ei yhtään) että siitä ei kannata huolehtia.
Jos jollekin paikkakunnalle syntyy vähittäiskaupassa luonnollinen monopoli ei tilannetta voida ollenkaan välttämättä parantaa pakottamalla kilpailu rajoittamalla kaupan aukioloaikoja.
Artturi: “Joo ja se sinun typerä ja ala-arvoinen kommentti oli se, että tämä olisi jotenkin huonosti käytettyä aikaa ja että näiden ihmisten, jotka pitävät shoppailusta pitäisi muuttaa elämäntapaansa”.
Katso: http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/417-shoppailu
Minusta huoli erikoisliikkeiden kohtalosta ja valikoiman suppenemisesta on ihan legitiimi. On kuitenkin jotenkin outoa, että sunnuntaiaukiolo nähdään jonkinlaisena taikatemppuna, joka jotenkin estää kaupan keskittymistä ja pienten spesialistien kuolemaa.
Erikoistuneemmat liikkeet ovat siirtyneet hyvin säilyvän kuivatavaran (kuten kirjat) suhteen pitkälti internettiin muualla kuin isoimmissa kaupungeissa. En jotenkin osaa nähdä tässä hirvittävän suurta ongelmaa, koska netistä pystyy hakemaan haluamansa kirjat, erikoisemmat harrastusvälineet jne., joten asiakkaiden valikoima ei kauheasti kapene.
Ruokapuolelta taas huoli on akuutimpi, mutta edelleen, minun on äärimmäisen vaikeaa uskoa, että erikoistuneemmat ruokakaupat yhtäältä säilyisivät pienemmillä paikkakunnilla pelkästään markettien kiinnioloa sunnuntaisin paikkaavalla myynnillä. Pienet lähiökaupat ovat yleensä Keskon tms. ketjukauppoja kuitenkin, joten niiden valikoima ei nytkään ole mikään ihmeellinen. Vastaavasti kauppahallit tms. tuoreempaa tavaraa myyvät eivät sunnuntaisin yleensä ole auki, joten niiden kohtaloksi ei sunnuntaiaukiolo myöskään tule koitumaan.
Toivoisin, että keskustelussa erotettaisiin yhteiskunnan tasolla ilmenevä (Pareto- tai KH-)tehokkuus ja kauppojen “tehokkuus” eli niiden halu optimoida pääoman tuottoa. Nämä ovat eri asioita. Yhteiskunnan kannalta tehokkuus on sitä, että ei estetä hyödyllisiä asioita tapahtumasta.
Jos sunnuntain kaupassakäynti on jonkun ihmisen mielestä mukavaa, niin tämän tuomitseminen on jo minusta aika ala-arvoista, kuten Artturi sanoi. Minä ainakin käyn mieluummin kaupassa sunnuntaina kuin lauantaina, koska lauantaita on mukavampi venyttää illasta kun sunnuntaina ei tarvitse herätä aikaisin.
Väitän, että isolla osalla ihmisistä kyse on vain tarkoituksenmukaisuudesta ja siitä, että suunnitteleminen helpottuu.
Koordinointiongelma voi tietenkin aiheuttaa oikean (yhteiskunnallisen)tehokkuustappion kun yksilöillä on vapaa-aika eri aikaan, mutta rehellisesti: kuinka paljon asiaa auttaa se, että 400m² isommat kaupat ovat sunnuntaisin kiinni?
Osmolle,
No juu… Totta kai niitä muiden moralisoijia löytyy kyseisestä ketjusta kuten kaikkialta muualtakin ja joka elämänalueelta.
Kirjoituksestasi sai kuitenkin käsityksen, että joku ITSE olisi tunnustautunut viihdeshoppalijaksi ja perustellut sunnuntaiaukioloa sillä.
Näin ei ollut.
Voisin ajatella, että nykyajan kauppakeskukset palvelevat samaa tarvetta kuin torit ennen. Kahvitellaan, tavataan tuttuja, katsellaan ihmisiä..
Kauhean paha asia?
hihihihihih.… mitä ihmettä?!?!
Kai vastustat läheisyyttäkin?
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/415-laheisriippuvuus
Sen nyt ei pitäisi olla kenellekään uutinen, että suomalaista miestä ahdistaa kauppakeskuksessa.
Vaan on sitä paljon vettä virrannut Tammerkoskessa. Takavuosina sitä käskettiin sellaisten hankkia elämä, jotka viettivät paljon aikaa netissä, nysväten joidenkin ihme sivustojensa kanssa. Eikä silloin edes voinut moderoida ratikassa. 😉
Artturi: “Kai vastustat läheisyyttäkin”?
Sisältyikö tähän kenties jokin henkilökohtaista ‑palstalle kuuluva piiloviesti?
Jätän vastaamatta. Muistuu kuitenkin mieleeni, miten paikallisella Osuuspankilla oli joskus 1980-luvulla läheisyys-kamppanja. Pankki lähestyi kansalaisia mainoksilla, joissa luki koskettavasti: “On ihmisen ikävä toisen luo”. Elettiin aikaa, jolloin asiakasläheisyydestä tuli suorastaan pankkien ykkösasia. Pankit tarjosivat kaikille yksinäisille säätyyn katsomatta kilvan kakkua ja kahvia.
Kuinkas sitten kävikään. Tuli Iso Paha Lama ja söi monta pientä laina-asiakasta.
Mistä tahansa saa riippuvuuden itselleen, jos siihen on taipuvainen.
Artturin linkki oli oikein osuva.
Kielletäänkö tosiaan sunnuntailäheisyyskin? Läheisyydelle alttiit ovat erityisen heikkoja paheelleen juuri sinä ainoana vapaapäivänä, jolloin voisi tehdä muutakin: yleviä ja henkeviä — suorastaan osmomaisia asioita!
(kuten vaikka lentää muille maille kauppakeskuksissa vaeltavan vastenmielisen rahvaan seasta..)
“Jos se ainut kauppa palvelee huonosti, niin vaihtoehtona on liikkua pidempi matka kauppaan tai vaihtaa paikkakuntaa. Tietysti jos tarpeeksi moni kuluttaja on tyytymätön siihen kauppaan, niin kilpailevan kaupan perustaminen ”
Siellä toisella paikkakunnalla kuin on aivan samalla konseptilla ja tavaroilla toimiva K‑kauppa tai S‑market.
Uuden kaupan perustaminen edellyttää, että kaavassa on paikka, saa tuottajat myymään itselle Suurella ostajalla on aina edullisimmat sopimukset tuottajien kanssa kuin pienemmillä volyymeilla toimivilla . Kesko ja SOK ovat myös rajoittuneet tuottajan oikeutta myydä muille
Lisäksi suuri ketju pistää hinnoilla uuden yrittäjän nopeasti polvilleen.
Lähikaupat ovat ainoastaan vanhuksia ja juoppoja varten, kuka niitä kaipaa — siis kauppoja.
Suomalaisella erikoiskaupalla voi olla muitakin syitä ahdinkoonsa kuin vapautuvat aukioloajat. Vaikkakin kärjistys, tämä klassikkosketsi antaa ajattelemisen aihetta: http://www.youtube.com/watch?v=8m-9f-LpdNU
On toki tavattoman ikävää, että kauppiaat joutuvat sietämään nykyaikana monilta tahoilta tulevaa kilpailua ja toisaalta kauppiaan etuja turvaavat järjestelyt muiden alan yrittäjien kanssa tapaavat olla kiellettyjä.
Kalliiden hintojen, kehnon palvelun ja puutteellisen asiantuntemuksen lisäksi suomalaiset erikoiskauppiaat vetäisevät toisinaan todellisen ässän hihastaan: “Me ei myydä yksityisille”.
Koska tilanne on tämä, olen itse päättänyt hankkia tarvitsemiani erikoistavaroita surutta muualta EU-markkinoilta. Mitä pikemmin suomalaisen erikoiskaupan rakenteet uudistuvat, sitä parempi.
Vain sunnuntai-iltaisin ajan autolla. Ennen matkalla poikkesin kauppaan ja säästin aikaa ja luontoa (vain kesällä ja joulukuussa, kun tämä oli laillista), mutta uusi laki määrää kaupat su-iltaisin kiinni klo 18 toisin kuin ennen. Miksi?
Jatkossa joudun erikseen lähtemään ajamaan autolla sunnuntaina keskipäivällä kauppaan. Tämä saastuttaa, ja aikani on pois perheeltäni. Miksi, oi te sääntelijä-sosialisti-keskussuunnittelumääräilijät?
Vapaassa maassa takuulla jotkin kaupat olisivat su-iltaisinkin auki kuten Ruotsissakin, jossa aukiolo vapautettiin vuonna 1972. Suomessa on äärimmäiset monimutkaiset rajoitussäännökset jatkossakin.
Tehtaat käyvät monessa vuorossa, jotta pääomia säästettäisiin. Jos kaupat olisivat pidemmin auki, monenlaisia pääomakuluja säästettäisiin tilakuluista varastokuluihin.
Tämä voisi tarkoittaa, että kauppaverkosto harvenisi, tai sitä, että kaupat pienenisivät, jos myynti jakautuisi tasaisemmin: kutakin tuottetta tarvitsisi olla vähemmän hyllyssä. Suhteellisesti ottaenhan kyse on pienehköstä muutoksesta. Asiakkaat päättävät, halutaanko lähi- vai kaukokauppoja.
Kaavoittamalla Helsinki ja ympäristö tiheästi ja korkeasti saataisiin kunnolla lähikauppoja sekä halvat ja isot asunnot.