Tunnustan häpeäkseni, että en ole lukenut Laura Wimanin väitöskirjaa aiheesta, enkä sitä saa tänne junaan Bratislavan ja Budabestin välille. Siksi kirjoitan omiani.
Ensi tuntumalla tuntuu selvältä, että kun talous kasvaa, valtio ja kunnat saavat enemmän verotuloja ja voivat rahoittaa runsaamman hyvinvointiyhteiskunnan. Silloin tosin jää selittämättä, miksi vuonna 1989 oli varaa parempaan hyvinvointiyhteiskuntaan kuin nyt, vaikka BKT asukasta kohden on nyt selvästi suurempi.
Kun tuottavuus nousee, talous kasvaa, ja tuottavuuden suhteessa nousevat myös palkat. Pääosa hyvinvointiyhteiskunnan menoista kasvaa palkkojen tahdissa. Palkat nousevat samassa suhteessa myös julkisissa töissä, joten niiden rahoittamista talouskasvu ei helpota. Huomattava osa tulonsiirroista kasvaa de facto ansiotason tahdissa. Jos ei kasva, tulonsiirtojen, esimerkiksi lapsilisien, merkitys heikkenee eli hyvinvointiyhteiskunta rapautuu.
Tulevat eläkemenot seuraavat lähinnä palkkaindeksiä, mutta maksussa olevat eläkkeet vain hintaindeksiä (taitettu indeksi) Tämä on merkittävin hyvinvointivaltion meno, jonka osuus laskee talouden kasvaessa.
Niin sanotun Baumolin taudin vuoksi tuottavuus nousee nopeasti lähinnä vain yksityisillä aloilla, ja siinäkin lähinnä teollisuudessa. Opettaja ei voi opettaa nopeammin eikä hoitaja pitää kuolevaa potilasta nopeammin kädestä. Tämä nostaa julkisten palvelujen hintaa suhteessa hintaindeksiin. Vain tuottavuuden nousu julkisissa palveluissa vaikuttaa niiden rasitteeseen kansantaloudelle ei tuottavuuden nousu kansantaloudessa ylipäänsä.
Kun tuottavuus nousee, palkat nousevat tuottavuuden mukana. Myös alimmat palkat nousevat. Jos oletetaan, että palkansaajan tulee tuottaa taloudellista hyötyä vähintään bruttopakkansa ja työnantajamaksujen verran, nousee raja sille, kuinka tuottava työntekijän on oltava, jotta hänet kannattaa palkata. Tämän takia rakennetyöttömyys tai tarkemmin tasapainotyöttömyys on noussut jatkuvasti. Tältä osin taloudellinen kasvu vaikeuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamista.
Jos tuottavuuden nousu loppuu, hyvinvointiyhteiskunta ei kaadu. Mutta tuottavuuden nousua ei voi pitkäksi aikaa pysäyttä, koska aina joku keksi jotain uutta. Jos talous ei kasva tuottavuuden nousun tahdissa, työttömyys lisääntyy, ja sitä hyvinvointivaltio ei kestä. Hyvin on Suomen talous kuitenkin ollut viime vuosina suojassa tuottavuuden nousulta. Ei voi ola pitkään, koska esimerkiksi tekoäly tulee.
Meidän pääongelmamme on kuitenkin ikärakenne. Vuonna 1989 sata työikäistä joutui elättämään 62 ei työikäistä, vuonna 2025 jo 78 ei työikäistä. Siksi enää ei ole varaa sellaiseen kuin vuonna 1989.
Perustulo ratkomaan rakenteellista työttömyyttä
Minä olen puhunut yli 40 vuotta siitä, että kannattaa subventoida huonosti kannattavaa työtä mieluummin kuin pitää suurta osaa työvoimasta työttömänä. Tehokkain ja joustavin tapa on pieni perustulo tai negatiivinen tulovero, miksi sitä nyt vain haluaa kutsua. Korostan sanaa pieni. Ei siis niin suuri perustulo, että sillä yksin tulee toimeen vaan sen kokoinen, että sillä ja huonolla palkalla tulee toimeen.
En minä ole tätä keksinyt, Milton Friedman esitti sitä paljon ennen minua.
Perustulo ei paranna työllisyyttä, elleivät alimmat palkat samalla jousta alaspäin. Perustulo kuitenkin tekisi tämän sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi.
Minun olisi helppo sanoa, että tulee halvemmaksi maksaa ihmisen elinkustannuksista osa perustulon kautta kuin maksaa se kokonaan työttömyyskorvauksina, mutta ei se näin yksinkertaista ole. Negatiivista tuloveroa joudutaan maksamaan myös niille pienipalkkaisille, jotka työllistyisivät vähän korkeammalla palkalla ilman sitä. Vaikka siivoojille joudutaan maksamaan aina vain korkeampaa palkkaa, palkallista siivousta ei lopeteta, mutta sitä vähennetään.
Lopputuloksen ratkaisee työvoiman kysyntä- ja tarjontajousto, eikä tulosta tiedetä kokeilematta. Ihan lyhyt kokeilu ei riitä, sillä työmarkkinoiden hakeutuminen uuteen tasapainotilaan vie vuosia.
Voi hyvinkin olla, että tulisi halvemmaksi syrjäyttää osa työvoimasta työmarkkinoiden ulkopuolelle ja maksaa heille jotain työmarkkinatuen kaltaista etuutta, kunnes työttömyyteen usein liittyvät seikat korjaavat heidät elävien kirjoista. Minä en vain tästä pidä. Siksi minun on vaikea hyväksyä ay-liikkeen kantaa asiaan.
Julkisen sektorin tuottavuuskehitys on surkea. Kun minä kävin kansakoulua, niin luokassa oli n. 30 oppilasta. Oppikoulussa luokkakoko oli 40 oppilasta. Lukiossa palattiin n. 30een. Eikä koulussa ollut mitään avustajia, kuraattoreita jne.
Jos et pärjännyt koulussa, niin olit tyhmä, laiska tai molempia. Lapiohommiin, jos ei rupea sujumaan.
Vaadin paluuta vanhaan kouluun!
Ja opettajille takaisin oikeus pahoinpidellä oppilaitaan! Tuottavuus nousuun!
Sinun pitäisi lisätä nimimerkkisi eteen etuliite sur-
Paluu entiseen on harvoin järkevää.
Mutta peruskoulun tuottavuuskehitys 2013–2023 on ollut itse asiassa aika järkyttävää: Tänä aikana työntekijämäärä on kasvanut 11 000 hengellä noin 65 000:een eli kasvua on ollut noin 20%. Samaan aikaan oppilasmäärä on pienentynyt.
Tavanomaisten opettajien määrä ei ole juurikaan kasvanut, vaan kasvu on kohdistunut ennen kaikkea koulunkäyntiavustajiin, joita on luokkaa 15 000. Suhteellisesti eniten on kasvanut kuraattorien määrä.
Tässä oli taannoin ammattiryhmien lukumäärätilastoja eri vuosilta, tämä uutisessa Ylellä tai vastaavassa. Siellä näkyi, että päiväkotien johtajien määrä oli kasvanut sadoilla henkilöillä samalla kun lasten määrä Suomessa oli pienentynyt.
Samaa todennäköisesti käynyt monessa asiassa muuallakin, organisaatiot ovat paisuneet ja kaiken maailman johtajia ja managereita on nykyään paljon enemmän kuin joskus 1989. Kummasti osa tietoteknisestä kehityksestä on johtanut siihen, että on rakennettu byrokratiaa ja jonnin joutavia seurantajärjestelmiä. Eli teknologia on mahdollistanut monimutkaisempien järjestelmien rakentamisen tai ylläpidon — myös sellaisilla aloilla jossa perus- ja suorittava työ on monessa mielessä yksinkertaista. Osa terveydenhuollon tietojärjestelmiä on myös tätä samaa, sinne on rakennettu monimutkaisen kirjaamisen ja rakenteisen kirjaamisen systeemit, joista iso osa ei ole edes käytössä ja kerätyistä tiedoista isoa osaa ei käytetä. Niissäkin joita kerätään ja käytetään on epäselvyyksiä kun ohjeet ja määritelmät ovat epäselviä, joten ihmiset klikkailevat sinne mitä sattuu. Niin ja sitten järjestelmä täyttyy kirjauksista joita kukaan ei lue ja osa sitten tehdään ihan miten sattuu, eli hyötyä ei ole vaikka lukisi. Aikaa ja tätä kautta rahaa kyllä kuluu, mutta vielä on hyvin epäselvää kenen etua tämä kaikki palvelee.
Klassinen GIGO siis, garbage in garbage out. Tätä on teknologia.
Ihan sellainen yksityiskohta, että työeläkeindeksissä palkkakehityksen osuus on 20 % ja hintojen 80 %. Tästä taitetusta indeksistä tuli eläkeläisten keskuudessa kauhea huuto 90-luvulla. Siihen asti eläkkeet olivat seuranneet palkkojen nousua.
Olen yksi vihreiden äänestäjistä demareihin siirtyvä ennen kaikkea eläkkeiden takia. En ole suinkaan taitettua indeksiä vastustava horisko, mutta puheet jopa elinkustannusindeksin jättämisestä huomiotta olivat juuri eläkkeelle siirtyvänä liikaa.
Tärkeä pointti eläkeläisäänestäjälle. PM Orpo joutui jo lupaamaan, että eläkkeitä ei leikata edes indeksikeplottelulla. Lintta-Antilla ja muilla puolueiden puhiksilla on sama edessään.
Ainoa järkevä leikkaustapa eläkkeisiin on suurten eläkkeiden raippaverotus. Silloin leikkaukset kyetään kohdistamaan oikein, eikä niihin liity vahingollisia sivuvaikutuksia. Eläkkeen tarkoitus ei liene rikastuminen.
Eikö julkisen puolen osuus bkt:sta ole noin puolet siitä?
Tuottavuuden parantaminen on joskus vaikeaa. Esimerkiksi jos ostat uusia kuorma-autoja kunnalle kymmenellä miljoonalla. Nämä uudet kuorma-autot kuluttavat vähemmän polttoainetta, mutta sitten sota nostaa polttoaineen hintaa niin, että rahaa menee yhtä paljon, vaikka polttoainetta kuluu vähemmän.
Lohjan synnytyssairaalan sulkeminen toivottavasti avasi julkisen puolen johtajien silmiä erilaisten tunnustusten ja sertifikaattien hyödyllisyydestä. Lohjan synnytyssairaalalla oli kaikki alansa tunnustukset, joiden voisi olettaa olevan tae tehokkuudesta ja asiakastyytyväisyydestä.
Silti poliitikot sulkivat sairaalan tosta noin vain.
Ei siis kannata käyttää rahaa ja aikaa laatusertifikaatteihin.
Seuraavaksi kirurgit aikovat lopettaa sellaisten yleisten leikkauksien tekemisen, jotka eivät paranna vaivoja. Samalla johtajat pääsevät sulkemaan leikkaussaleja, ehkä kokonaisia sairaaloita, kun tehdään vähemmän leikkauksia.
Kirurgien määrän pitäisi vähentyä samalla eläköitymisien takia, joten leikkaukset per kirurgi pysyisi melko samana. Leikkauksien hinnat varmaankin nousevat, kun helpoista ja tehottomista nivelien leikkauksista siirrytään vaativimpiin.
Näkyvätkö tämä muutokset bkt:ssa mitenkään, kun tehdään vähemmän kalliimmalla?
Julkisen talouden osuus bkt:sta ei ole lähelläkään 50 prosenttia.oikea luku lienee noin 20%, mutta en ryhdy tarkistamaan täältä Budabestista. Julkistenmenojen suhdeBKT:hen on aivan eri asia.
“Palkkatuki > yritystuki, se ja sama.”
Osuit asia ytimeen. Suomessa työllistymistä estää kaksi tekijää: Työn teettämisen kalleus ja tuloloukut.
Työnantajan ei tietenkään kannata palkata työntekijää jos työntekijän tuottama lisäarvo ei kata kuluja plus pientä voittoa. Palkkatuki laske sitä raja-arvoa, mutta sama lopputulos saataisiin laskemalla työn teettämisen kustannuksia. Se ei kuitenkaan juuri vähentäisi työttömyyttä, koska moni työtön osaa laskea, että matalapalkkatyöstä jää nettona käteen muutama euro per tunti, vaikka menettää puolet vapaa-ajastaan (hereillä).
En tiedä, miten ongelmavyyhti ratkaistaan.
Tuo matalan tulotason subventointi Friedmanin ajatuksen mukaan on kyllä täsmälleen noin noilla perusteilla. Ihan selvä asia.
Ja myös mainitsemasi oikeudenmukaisuuskysymyksen kautta nähtynä. Matalapalkkaista ei saa heittää susille, jos maan työelämä on retuperällä.
MUTTA toisesta suunnasta katsottuna on sitten ymmärrettävä, että subventio tulosiirron kautta on samalla tosiasiallinen YRITYSTUKI, jossa veronomaksaja ja valtio maksaa yrityksen työntekijälleen “maksamatta jääneen” palkanosan. Palkkatuki > yritystuki, se ja sama.
-Eikö tämä tuolla tavalla nähtynä vääristä kilpailuasetelmaa työntekijöistä?
-Eikö tämä samalla varmista sen että palkkataso pytyy matalana ja niin kasvata valtionvaroista yrityksen voittoa valtion varoilla, vaikka nyt juuri oikeudenmukaisuusnäkökulmastahan se raha, mikä työn lisäarvosta syntyy kuuluisi ainakin kohtuullisessa määrin työntekijän palkkaan ?
Minua tämä epäloogisuus on aina ihmetyttänyt.
Mm. vasemmisto (ja SAK) vaatii suurempia pääomaveroja ja erilaisten yritystukien alasajoa mutta tämä suurin yritystuki sen kun porskuttaa ilman että tuosta kuvaamastani syy-yhteydestä edes keskusteltaisiin.
Kyllä kai varsinaisena tavoitteena tulisi olla että matalimmankaan TÄYSPÄIVÄISEN TYÖN palkkadesiilin saaja ei tarvitsi tulosiirtoja vaan palkka olisi riittävällä tasolla peruselämiseen.
Uusia työpaikkoja syntyy vain palveluihin. Kumpaa siinä tuetaan yritystä vai palvelujen käyttälää jos matalapalkkatuella synnytetään uusia palveluja?
Minusta tuo on yritystuki. Tarpeelliset palvelut syntyvät ilman tukiakin ja kohtuullisilla palkoilla.
Yritystä, jos palvelulle ei ole oikeasti kovin suurta tarvetta(“ihan kiva palvelu, mutta hyvin pärjättäisi ilmankin”) ja jos palkkatulon tuki tulonsiirron kautta nostaa palvelujen käyttäjän muuta verotusta.
Ei synny enää edes palveluihin.
Ei korkean tuottavuuden eikä matalan.
Eikä synny ilman kysyntää koskaan, kuin pakottamalla.
Palveluihin jotka ovat lakisääteisiä ja pakollisia, niihin varmaan syntyy vielä työpaikkoja.
Euroopan työterveys- ja turvallisuusviraston mukaan työterveyshuolto, työntekijät huomioivat järjestelyt ja ennaltaehkäisy on paljon vähäisempää pienissä työpaikoissa kuin suuremmissa. Samoin luulen, että pienet ja vähän työllistävät työpaikat toimivat usein myös matalilla katteilla. Oman kokemuksen mukaan ainakin kuljetusalalla (=kilpailtu matalien katteiden ala) pienemmissä yrityksissä ennaltaehkäisevä työterveyshuolto ja työturvallisuus on aivan naurettavan huonolla tasolla, usein käytännössä olematonta. Kun työntekijöistä on ylitarjontaa, niin sitten kun yksi menee rikki niin otetaan uutta tilalle.
Suomen nykyinen työntekijän terveyttä heikosti suojaava järjestelmä yhdessä (hyvin matalat sanktiot heikosta työterveydestä, kunhan ei tapahdu tapaturmia) matalapalkkatukien kanssa todennäköisesti johtaa pitkällä aikavälillä kärsimykseen, mutta tämä on sellaista kivaa kärsimystä, joista vain pienituloiset kärsivät. Suomessa tosin myös törkeistä työnantajan työturvallisuuden laiminlyönneistä saa todella matalat sakot, samaa luokkaa kun autoilijat jyräilevät ihmisiä suojatiellä. Suomen järjestelmässä asenne tuntuu olevan se, että rapatessa roiskuu, jokainen pitäköön huolta itsestään. Oikea liberaalin unelma siis, jopa USA:ssa on paljon vaativampi lainsäädäntö työterveyden ja ‑turvallisuuden suhteen, ainakin jos katsoo korvauksia. Suomalainen käytäntö muistuttaa venäläistä.
Hienoa, että nostit esiin vuoden 1989. Silloin Suomessa on viimeksi nähty täystyöllisyys-ihme.
Moni asia oli silloin toisin. Nostan esiin pari. Suomalaisten firmojen ja maan ulkomaalaisomistus sallittiin vasta 90-luvulla. Suomi liittyi EUhun 1995.
Ulkomaalaisomistus on johtanut siirtohinnoitteluineen siihen, että ulkomaalaisomisteisista firmoista ei saada juuri mitään verohyötyjä. Uusi ääriesimerkki on datakeskukset, jotka uhkaavat lisäksi nostaa sähkön hinnan pilviin.
EU-jäsenyys on tulonsiirtoineen Suomelle kallis harrastus, täysin tarpeettomaan kehitysapuun verrattavissa oleva turha kuluerä. ETA-jäsenyys olisi riittänyt. Talouspolitiikan hoitoa hankaloittaa siirtyminen euroon, kun Suomella on käytössä vain finanssipolitiikan keinot.
Työn vähentyessä arvonnousu kasvaa ja vaikka se menee päääosin omistajille, niin tässä jää myös ne muutama duunari nauttimaan hedelmiä. Monet työt tehdään nykyisin huomattavan pienellä porukalla aiempaan verrattuna.
Koska esimerkkinä on hoitotyö, niin otetaan sieltä vaikka rtg- hoitajat. Pariin vuoteen ei ole ollut työpaikkoja auki oikein edes eläköityvien tilalle. Silti se on edelleen ns. kriittinen ala, jolle koulutetaan tällä hetkellä kaksi kertaa aiempaa enemmän hoitajia, vaikka tarve on jotain 0,3 kertaa aiempi.
Esim. meidän kylän sairaalalla oli oman ikäisten aloittaessa 9 rtg hoitajaa, radiologi ja lähihoitaja/toimistotyöntekijä. Ja tutkimuksia ka. 20 vuorokaudessa. Nyt on kaksi hoitajaa, jossa on yksi liikaa. Tutkimuksia toki tehdään enemmän kuin tuolla 11 hengen porukalla.
On varmasti halvinta maksaa ihmisille työmarkkinatukea.
Mitä huonompaa maksaa ja mitä vähemmän palveluja tarjoaa, sitä nopeammin kuolema korjaa.
Koskee sekä nuoria että vanhoja.
Työllisyyden kanssa kikkaillaan kai lähinnä tilastojen takia ja siksi että vaikuttaa korkotasoon.
Suomen työttömyys on tässä nousemassa seuraavan 10 vuoden aikana vähintään sinne 12% tuntumaan ja vajaatyöllisiä on 25%, jos riittää.
Tempputyöllistämisen kannattavuus, jos sellaista on, tulee varmaan jatkossa valtion korkomenoista.
Voi kannattaa sadoilla miljoonilla temputtaa tunniksi halvimpaan mahdollisimman halpaan työhön.
Riippuu vähän mitä tilastoja rahoittajat seuraavat.
Suomessa yksityisellä tuottavuus ei kata edes työnantajan pakollisia menoja.
Vähän sama asia kuin sähkön siirtokulut, ei sitä sähkösopimusta haluta tehdä vaikka sähkö olisi ilmaista.
Nuoret eivät pääse ilmaiseksi työharjoitteluun.
Eivätkä työttömät edes työhaastatteluun.
Työhakemusten vastaanoton kuluistakin valitetaan.
Töihin ei pääse siis edes ilmaiseksi.
Siksi työnantajille maksetaan suoraan tukea työllistämisen. Sen hyödyllisyys lienee sitten vaikeampi laskea, taitaa haitata tuottavuutta, mutta lisätä työvoiman kiertoa.
Ainoa toimiva työllistämistoimi Suomessa on pienyrittäjyys.
Lähinnä se on elämäntapaintiaanien ja kylähullujen touhua, taloudellisesti se ei kannata kenellekään.
Mutta sekin halutaan lopettaa.
Tuottavuuden kasvu taitaa olla negatiivista Suomessa, palkat nousevat ja työpaikkoja syntyy lähinnä julkiselle sektorille, sinne työllistyvät myös korkeakoulutetut.
Talousteoriat tuottavuudesta voi kai tälläisessä ympäristössä unohtaa, koska sitä ei edes voida mitata Suomen ”kasvualoilla”.
Kysyntää työlle vain ei ole, koulutustasosta riippumatta.
“Jos talous ei kasva tuottavuuden nousun tahdissa …”
Tämä on koko kirjoituksen ydin. Vapailla markkinoilla yksityisen sektorin tuottavuuden kasvu johtaa lähes väistämättä taloudelliseen kasvuun (poikkeus on työaikaansa lyhentävät yrittäjät, kuten lääkärit). Mikä mekanismi suomessa esti yksityisen sektorin tuottavuuden kasvun näkymisen kansantalouden kasvuna n. 15 vuotta?
Ei mikään.
Ei sitä tuottavuutta kaikissa maissa vain synny.
Meillä parhaat ja älykkäimmät ihmiset ovat töissä julkisella sektorilla.
No eivät he yrityksiä perusta juuri missään, sitä tekevät koulupudokkaat ja hullunrohkeat. Sellainen perinne ja riskinotto taidettiin Suomessa lopettaa jo 90-luvulla.
Ensin pitäisi olla hulluja ja riskirahoitusta. Ja sitten näiden narsistien ja psykopaattien pitäisi päästä hyödyntämään älykkäitä ihmisiä rikastuakseen ja kasvaakseen.
Tämä ei Suomessa oikein toimi enää.
Perinne loppui.
Ja toki kotimarkkinoilla on turha yrittää mitään kun markkina ei kasva ja kuoli 20 vuotta sitten.
Aika harva sitä kansainvälistä yritystä perustaa. Ja vaikka joku onnistuukin, ei se yritys Suomeen jää.
Olen ihmetellyt tätä keskustelua hyvinvointivaltion ja talouskasvun suhteesta. En ole taloustieteilijä, mutta olen aina ollut kiinnostunut taloudesta ja nuorena 70-luvulla kuuntelin yliopistossa pari taloustieteen kurssia. Väitteeni on ollut, että ihmisten, ja erityisesti vasemmiston, tulisi ymmärtää taloutta enemmän ja paremmin.
Tarvitseeko hyvinvointiyhteiskunta jatkuvaa talouskasvua? Tuntuu, että tässä monimutkaistetaan asioita. Talouskasvua tarvitaan, jos halutaan ”runsaampi hyvinvointiyhteiskunta”. Mutta entä jos jo nyt on ihan riittävä hyvinvointiyhteiskunta? Suomihan on yhä ainakin Juho Saaren mukaan yksi kymmenestä parhaasta yhteiskunnasta maailmassa. Hyvinvointiyhteiskunnasta puhutaan omituisella on/off-asenteella, onko sitä vai eikö ole. Hyvinvointiyhteiskuntaa on tietenkin enemmän tai vähemmän. Minusta tuntuu, että tämän hallituksen leikkausten jälkeenkin Suomi tulee olemaan keskitasoa parempi hyvinvointiyhteiskunta.
Jos siis ei haluta ”runsaampaa” hyvinvointiyhteiskuntaa, niin ei silloin tarvita talouskasvua. Mutta nykyiseen pitää tietenkin olla varaa, ja nythän niin ei ole ollut. Lähes 20 vuotta hyvinvointiyhteiskuntaa on jouduttu rahoittamaan velalla. Uutta velkaa on tehty noin 10 miljardia vuodessa. Nyt Suomi tarvitsee talouskasvua, ja sitä tarvitaan niin paljon, että saadaan se 10 miljardia lisää verotuloja vuosittain. Sen jälkeen ei tarvita kasvua, jos tyydytään nykyiseen tasoon. Laura Wiman sanoo itsekin jotakin tämän kaltaista Kansan Uutisten haastattelussa: ”Hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että talous on ylipäätään suuri. Maailmassa on talouksia, jotka eivät ole riittävän suuria ylläpitääkseen modernia hyvinvointijärjestelmää. Suomi ei ole tällainen maa. Olemme maailman rikkaimpia maita tulotasolla väkilukuun nähden.” Wiman tuntuu kyllä ajattelevan, että veronkorotuksilla kyetään hoitamaan nykyisen alijäämät. Tästä voi olla montaa mieltä.
Näkemykseni taitaa kyllä olla jotenkin staattinen. Tuottavuus tosiaan kasvaa aina, koska aina joku keksii jotakin fiksua ja parempaa. Inflaatio jyllää, enemmän tai vähemmän. Väestötilanne muuttuu. Ulkoa tai sisältä tulee sokkeja, tauteja tai sotia tai muuta. Ne tietenkin saattavat vaatia talouskasvua, mutta lähtökohtaisesti talouskasvu ei ole mikään välttämättömyys. Suomessahan talous toimii periaatteessa ihan hyvin. On hyvä lainsäädäntö, ja yritykset pääsääntöisesti noudattavat sitä. On ihan normaali ja hyvä markkinatilanne, monopoleja ei juuri ole. Ja yritykset, isot ja pienet, tekevät ihan järkeviä asioita. Ongelma vaan on, että talouden koko on liian pieni, verotuloja ei tule tarpeeksi.
“Tunnustan häpeäkseni, että en ole lukenut Laura Wimanin väitöskirjaa aiheesta…”
Et ole yksin. Tuntuu, että niin oli myös aivan jokainen kansantaloustieteilijä, joka silti koki asiakseen kommentoida sitä väitöskirjaa mediassa.
Minä latasin ja lueskelin plus tekoälydialogoin sitä yksi päivä. Oma vaikutelmani oli, että se teoretisaatio oli varsin hyvin rakennettu ja oletusten puutteet ja heikkoudet oli nostettu esiin. Kyseessä oli tosiaan käsitteellinen argumentti, ei mikään empiirinen koe, ja tämä myönnettiin suoraan.
Onkin ollut vähän erikoista ja suoraan sanottuna vaivaannuttavaa lukea, miten sitä väitöskirjaa on roimittu lukematta. Ei oikein sovi hyvään tieteelliseen tapaan.
Politiikan ainoa tehtävä länsimaissa viimeisinä vuosikymmeninä on ollut toimi suurten yritysten ja kotimaisen teollisuuden suojelijana ja kilpailun esteenä.
Lait, säädökset, luvat, säännöt ja kaikki poliittinen toiminta on vain ja ainostaan kilpailun esteiden rakentamista.
Sekä yrityksille että työlle.
Tällä hetkellä AI yritykset tekevät sitä samaa, mitä kaikki muutkin suuret yritykset aina, pyrkivät luomaan esteitä kilpailulle ja tekemään kustannuksista sellaisia että pienet kilpailijat eivät pysty markkinoille tulemaan. Parhaat onnistujat tekevät työstä luvanvaraista.
Ja tässä ne onnistuvat, valvovat kohta itse kilpailijoitaan ja varmasti kovalla palkkiolla.
Hauska paradoksi on että kilpailu oikeasti toimii vain “kommunistisessa” Kiinassa.
Tosin kommunismi nyt on lähinnä politiikkaa varten, siellä on maailman toimivin markkinatalous ja kilpailu. Sekä paras sääntely, varmaan lopettavat asuntopolitiikan ja siirtyvät siinäkin toimivaan malliin.
Suomessa ollaan jo siinä pisteessä, että ei ole enää mistä ottaa.
“Kansakuntaa ei voi rikastuttaa, köyhdyttämällä sen kansalaisia.”
Valtio on aina vienyt kaiken, nyt rahat eivät riitä edes rakenteiden huoltoon.
Ei ole mitään mistä ottaa. Kysyntää työlle ei ole, työkalut menivät euron mukana vuosikymmeniä sitten. Umpikuja. Ei auta 10 Ouraa eikä 10 Supercelliä enää mitään.
Säästämällä tätä ei ratkaista. Eikä ratkaista millään muullakaan, kun väestörakenne tälläinen.
Eikä ratkaista kannusteillakaan. Töihin yksityiselle ei pääse edes ilmaiseksi.
Halvinta varmasti olisi suomalaisessa suunnitelmataloudessa syöttää kaikille soylent greeniä kiertotalouden hengessä ja maksaa kaikille 1000 euron perustulo.
Ja nostaa eläkeikä 105 vuoteen.
Valtion ja eläkeyhtiöiden osuus nostetaan vientiyrityksissä 100%:iin ja käytetään vientulot poliisiin ja puolustukseen.
Kaikilla 1000 euroa palkka, tasa-arvokin toteutuu.
Sitten vaan laskeskellaan että millä kalorimäärällä saadaan halvimmalla ja ekologisemmin biomassa pidettyä hengissä. Kaali ja peruna Suomessa veikkaisin + erikoisainesosa.
Tämäntapaisen osaamisen ja älykkäimpien ajattelijoiden erikoispuolue vaan ei oikein nyt ainakaan seuraavissa vaaleissa taida menestyä.
“Tuottavuuden suhteessa nousevat myös palkat.” Ainakaan teollisuudessa ei 30 vuoteen ole noussut muu kuin osingot.
30 vuodessa Suomessa reaalipalkat (ansiotasoindeksi/kuluttajahintaindeksi) o at nousseet yli 40 %,
No kiva, mutta ei koske teollisuuden työntekijöitä. Suurin osa hallin puolella suorittavista voi vain haaveilla lähihoitajan työehdoista.
En oikein usko, että teollisuuden palkankorotukset ovat sanottavasti poikenneen yleisestä linjasta.
Miten niin? Helsingin yliopiston julkaisuarkistoko ei toimi: http://urn.fi/URN:ISBN:978–952-84–2808‑4
Junan netti ei toiminut.