Osaamisvinouma johtaa siihen, että yhä suurempi osa työvoimasta kykenee vain huonotuottoisiin töihin – töihin joista tytönantajan ei kannata maksaa kovin paljon. Tähän ei vaikuta se, johtuuko huono osaaminen lahjattomuudesta tai puutteista koulutuksessa. Sillä on vaikutusta siihen, mitä asialle voi tehdä seuraavien sukupolvien kohdalla. Nyt työikäiseksi päässeiden osalta virhe on jo tapahtunut.
Asiaan voi vastata kolmella tavalla. Voidaan menetellä kuten tähän asti ja antaa tasapainotyöttömyyden nousta, voidaan antaa alimpien palkkojen laskea vaikka se tarkoittaisi työssä käyvien köyhyyttä tai voidaan antaa palkkojen joustaa alaspäin, mutta maksaa tavalla tai toisella tukea pienipalkkaisille niin, että nämä välttävät köyhyyden.
On neljäskin vaihtoehto: voidaan panna pää pensaaseen ja toivoa, että ongelma katoaa kun sitä ei ajattele.
Tulisiko työttömyys halvemmaksi?
Alimpien palkkojen subventio tietysti maksaa. Kun rahasta on pulaa, nousee kysymys, maksaako se enemmän kuin työttömyyden nousu.
Helppo vastaus tähän on, että on halvempi maksaa pienipakkaiselle vähän matalapalkkatukea kuin maksaa hänen elinkustannuksensa työttömänä kokonaan, mutta tämä vastaus ei ole rehellinen. Kuvitelkaamme, että ilman matalapalkkatukea kohdejoukosta 20 % päätyisi työttömiksi, tämän 20 prosentin osalta matalapalkkatuki olisi tietysti kannattavampaa, mutta matalapalkkatuki alentaisi myös sen 80 prosentin palkkoja, joten matalapalkkatukea jouduttaisiin maksamaan huomattavasti suuremmalle joukolle kuin työttömyysturvaa.
Samanlainen päättelyvirhe oli aikanaan Heikki S. von Herzenillä, kun hän halusi vähentää Helsingin päivähoitomanoja maksamalla kotihoidontukea. Kotihoidontuki oli halvempi kuin päivähoitopaikka, mutta sitä piti maksaa myös niille, jotka olisivat jääneet kotiin joka tapauksessa. Sitten oli vielä pitkäaikaisvaikutus:, kun kotiin jäävä, yleensä äiti, putosi työmarkkinoiden kelkasta hän päätyi aikanaan huonopalkkaisempaan työhön kuin olisi päätynyt, jos olisi mennyt töihin aikaisemmin tai jäi peräti työttömäksi.
Onko matalapalkkatuki halvempaa kuin kasvavan työttömyyden rahoittaminen riippuu työn kysynnän hintajoustoista. Jos oletamme, että pieni palkan alennus tuottaa suuren vaikutuksen työllisyyteen, palkkatuki on halvempi mutta jos oletamme, että työn kysyntä on jokseenkin joustamatonta, palkkatuki on silkkaa rahanmenoa. Mitä lyhytempi on tarkasteluväli, sitä joustamattomampaa on työn kysyntä.
Jos tarkasteluväliä pidennetään, palkkatuen kannattavuus kasvaa. Näin kävi myös työttömyysturvan suojaosan kanssa. Kesti vuosia, ennen kuin työnantajat ja työntekijät oppivat käyttämään sen suomia mahdollisuuksia.
Toisaalta pitkällä aikavälillä myös työttömyyden hinta nousee. Ei työvoimaa voi pitää vuosikausia hyllyllä odottamassa, että suhdanteet joskus paranevat. Korkean työttömyysjakson jälkeen työllisyys ei palaa ennalleen, vaan osa työvoimasta on syrjäytyy työmarkkinoilta.
Nykyisen hallituksen kyyninen, jossa on annettu työttömyyden nousta – ajatellaanko, että se tervehdyttää työmarkkinoita kun palkansaajajärjestöillä ei ole voimaa pullistella? – tuottaa kustannuksia vielä vuosia, koska osa työvoimasta on syrjäytynyt työmarkkinoilta.
Niinpä väitän, että pitkän ajan talouskehityksen kannalta työllisyyden nostaminen matalapalkkatuen kautta on parempi vaihtoehto kuin massatyöttömyys. Mutta ei minulla ole tästä tutkimustuloksia tuekseni, koska sellaisia ei ole tehty Suomessa.
Maksajat hyötyvät myös hinnoissa
Kokoomuksessa varmaankin ajatellaan, että heidän varakkaat kannattajansa joutuvat tämän kaiken maksamaan. Mietitään tätä supistaen tarkastelu yksinkertaisuuden vuoksi ravintoloihin, joka on tyypillinen matalapalkka-ala. Jos ravintoloiden työvoimaa subventoitaisiin, ulkona syömisen hinta laskisi- Hyvätuloiset veronmaksajat hyötyisivät tästä parempana tarjontana ja halvempina hintoina. Ei se raha ilmaan haihtuisi.
Osmo katsoo väärään suuntaan. Yksityinen sektori ei juuri pitkäaikaistyöttömiä palkkaa edes tuella (palkkatuki on olemassa).
Vain julkinen sektori saattaa palkata. Niinhän Ruotsissakin tehdään.
Suomen talouskeskustelua vaivaa outo aikahyppy menneeseen.
Yhä puhumme kuin maailma olisi jumissa 1800-luvun asetelmassa, jossa Karl Marx määritteli talouden lähtökohdaksi valtiokeskeisyyden ja pysyvän ristiriidan työn ja pääoman välillä.
Tämä ajattelumalli on jättänyt meille syvän jäljen mutta sen varaan rakennettu talouspolitiikka ei ole tuottanut kestävää kasvua missään, eikä enää Suomessakaan.
Faktat ovat kylmiä: talous on matelevaa vuodesta 2008 lähtien, julkinen velka paisuu, työttömyys on korkealla, konkursseja nähdään kuin 90-luvulla, veroaste kuristaa ja parhaat kasvuyritykset lähtevät joukoittain maasta. Kun tähän lisätään viennin rakenteellinen haavoittuvuus – yli 40 % taloudesta riippuu viennistä armottomille globaalimarkkinoille ja Venäjän-kaupan noin 30 miljardin euron aukko jäi pysyväksi – kuva on selvä: vanha malli ei toimi enään ollenkaan.
Silti keskustelu pyörii kutistuva kakun jakamisessa, ei välttämättömän kasvun aikaansaamisessa.
Tarvitsemme ajattelutavan päivityksen. Suunta ei löydy lisäämällä valtion osuutta, vaan muuttamalla talousajattelun perustaa. Tässä kohtaa Immanuel Kant (1724 — 1804) on yllättävän ajankohtainen.
Kantin ajattelussa ihminen on kaiken keskiössä: rationaalinen, vapaa toimija, joka toimii yleispätevien periaatteiden, Rationalismin ja Empirismin mukaan. Tämä ei ole vain filosofiaa – se on toimivan markkinatalouden ydin.
Kun ihminen on lähtökohta, politiikan tehtävä ei ole ohjata kaikkea, vaan luoda ennustettava, oikeudenmukainen ja kannustava ympäristö, jossa yksilöt ja yritykset voivat toimia, innovoida ja kasvaa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä Suomessa?
• Verotuksen painopiste työn ja yrittämisen rankaisemisesta kohti talouskasvua, kulutusta ja haittojen poistoa
• Sääntelyn purkamista erityisesti kasvuyritysten tieltä
• Julkisen sektorin koon ja velkaantumisen realistista sopeuttamista
• Koulutuksen ja tutkimuksen kytkemistä aidosti vientivetoiseen kasvuun
• Omistajuuden ja pääoman pysymisen varmistamista Suomessa
Kyse ei ole ideologisesta käännöksestä oikealle tai vasemmalle – vaan siirtymisestä toimimattomasta ajattelusta toimivaan.
Markkinatalous ei ole täydellinen, mutta se on ainoa järjestelmä, joka on historiallisesti nostanut miljardit ihmiset köyhyydestä. Jos Suomi haluaa takaisin kasvu-uralle, meidän on uskallettava päivittää ajattelumme: pois vastakkainasettelusta, kohti vastuullista vapautta.
Mutteihan tässä mitään käytännön ratkaisuja ole, vaan iskulauseita. Miten siirretään verotuksen painopiste “kohti talouskasvua, kulutusta ja haittojen poistoa”? Mitkä ovat “aidosti vientivetoiset “koulutuksen ja tutkimuksen alat? Mitä on se sääntely joka on “kasvuyritysten tiellä”?
Itseäni tässä listassa arveluttaa se, ettei siinä ole mitään uutta. Näitä samoja iskulauseita on nyt ollut toteuttamassa jo useampi porvarien dominoima hallitus – eikä mitään järkevää ole saatu aikaan. Päinvastoin: on syöty kasvun tekijöitä oikein urakalla. Mm. Tekesin tuhoaminen ja sen rahojen suuntaaminen lyhyen tähtäimen tuotekehitykseen on ollut eräs Suomen tekniikan suurinpia katastrofeja.
Käytännössä noilla sloganeilla on saatu lähinnä aikaiseksi suuria tulonsiirtoja suuryritysten omistajille, jotka ovat keskittyneet investointien sijasta osinkojen nauttimiseen.
Kuten “Erastotenes Alexandrialainen” edellä mainitsi, ongelma on että “Sepon” NS. Keinot ovat vain lista kaikkien kannattamia sloganeita, ilman yhtään konkreettista ehdotusta. Miten asiat rahoitetaan ja mistä leikataan. Odotan ehdotuksia.
Minusta Seppo on oikeassa.
Tämä kehitys vaatii myös huomattavaa koulutuksen laadun lisäämistä. Työelämäyhteistyötä pitää lisätä. Käytännössä yritykset voisivat nykyäänkin hyödyntää AMK-opiskelijoita kaikenlaisissa kehitysprojekteissa, isonkin projektin voisi pilkkoa komponentteihin, joista osan antaisi AMK-opiskelijoille. Onnistuneet projektit johtaisivat helposti sitten vientipotentiaaliin yritykselle ja tätä kautta työpaikkaan korkeakoulutetulle. Win-win tilanne, ja eräänlaista valtion tukeahan tämäkin olisi, mutta laillista sellaista.
Tätä ei vain taideta käytännössä hyödyntää näin kovinkaan usein, tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että töissä olevia pelottaa, että noheva opiskelija vie oman työpaikan tai että opiskelija saa tietoa yrityksen tuotteista ja vie tiedon muualle?
“kohti talouskasvua, kulutusta ja haittojen poistoa”
Näitä muuten toistellaan koko ajan.
Ekaks on syytä ampua alas haittaverot, väliaikainen laastari, jonka merkitys kutistuu, kun tuotanto siirtyy haitattomaksi.
Kulutusverot, hankalia, koska mitään tulon- tai varallisuustason tasausta ei ole.
Ei progressiivinen vero ole mikään sattuma, se on fiskaalinen pakko. Joka tietty voidaan toteuttaa kaikenlaisilla sanaväännöksillä, kuten kansalaispalkka.
Jolloin jää “talousKASVUN” verotus.
Selittäisitkö mitä tuo on ja miten sillä hoidetaan kansakunnan sosiaaliturva?
Oho! Ei taida nykyvihreät jakaa Soininvaaraan näkemyksiä, jotka ovat erittäin osuvia.
On viideskin keino reagoida asiaan. Se on laskea työllistämisen verokiilaa. Näin pitäisikin tehdä. Jos alle 25-vuotiaiden ei tarvitsisi maksaa mitään sivukuluja työllisyys nousisi että kohina kävisi. Sitä voi sitten halutessaan pitää “tukena”, näinhän ne asiat yleensä tilastoidaan kun jollekin annetaan alempi verokanta.
Erillinen rahana maksettava matalapalkkatuki ei sinänsä tule halvemmaksi. Se monimutkaistaa järjestelmää, luo siihen kannustinloukkoja joita meillä on jo aivan tarpeeksi muutenkin sekä luo suurempaa verokiilaa muualle riippuen siitä mistä rahat on tarkoitus ottaa. Nämä sivuvaikutukset tekevät tuista yleensä kalliimpia ja kömpelömpiä kuin suora verovapaus vaikka laskennallinen hinta olisi sama.
Jos Suomeen halutaan enemmän työpaikkoja pitäisi järjestelmä reivata vapaaksi. Kukaan ei ehdota sellaista, kukaan ei edes ehdota että asiaa voisi ajatella. Liitot kaatavat mieluummin koko maan konkurssiin kuin luopuvat omista etuoikeuksistaan. Sääliksi käy nuorisoa, ei tänne jää kuin savuavat rauniot suomalaisen systeemin jälkeen.
Eihän kirjoituksessa esitetty erillistä matalapalkkatukea vaan tulonsiirtoja yleensä.
Nykyinen tulonsiirtojärjestelmä tukee työttömyyttä, mutta heikosti osa-aikaisuudesta johtuvaa matalaa tulotasoa.
Vielä heikommin järjestelmä tukee matalan arvonlisäyksen työtä. Se työ siirtyy tehtäväksi
— matalamman kustannustason maissa
— itsepalveluna (olemme tee-se-itse maa)
— ”meille kaikille” (tämä on yritysten keino ”säästää” tukitoiminnoista)
> Nykyinen tulonsiirtojärjestelmä tukee työttömyyttä, mutta heikosti osa-aikaisuudesta johtuvaa matalaa tulotasoa.
Tätä problematiikkaa on sivuttu tällä sivulla (ja vaikkapa Hesarin mielipideosastolla) jo aiemminkin, mutta uusimmassa Journalisti-lehdessä on mainio Kafkamainen juttu[1] asiasta. Ymmärrän kyllä, että yrittäjäriski kuuluu yrittäjyyteen, mutta freelancerit ja toimeksiantosuhteessa työskentelevät joutuvat puun ja kuoren väliin. KEHA-keskus tulkitsee heidät automaattisesti yrittäjiksi, vaikka ‘yrittäjyys’ on tosiasiallisesti sivutoimista ja esimerkiksi yrittäjäeläkevelvollisuus ei täyty pienten tulojen takia. Työtä ja toimeksiantoja ei tosiasiassa riitä säälliseen toimeentuloon. Ei siis sen takia, että kukaan haluaisi omasta tahdostaan jäädä köyhyysloukkuun, vaan sen takia että työtä ei ole tarjolla. Kannattaa sitten lopettaa se pienimuotinenkin keikkailu ja jäädä hakemaan kokopäivätyötä, vaikka KELA kaiketi olisi valmis maksamaan tulojen mukaan pienenevää työttömyystukea. Työvoimaviranomaisella on käsitys, että nämä työsuhteet ovat ‘epätyypillisiä’. Omassa, kieltämättä pienessä, ystäväpiirissäni ne ovat kyllä hyvin tyypillisiä ja koko ajan yleistymässä.
[1] https://journalisti.fi/uutiset/2026/03/ministerio-lupaa-suitsia-tyottomyyskorvausten-selvitysbyrokratiaa/
Tämä on aito ongelma, ja iso ongelma. Valtava tästä kärsivälle yksilölle josta tehdään ahdistunut stressipallo joka menettää nopeasti toimintakykynsäkin ja ymmärrettävästi passivoituu työmarkkinoiden näkökulmasta.
Taustalla on pohjimmiltaan ihmiskuva: ihmiset ovat laiskoja ja ansaitsevat rangaistuksen jos eivät ole kokopäivätyössä tai muuten menestyviä. Tämän ylhäältäpäin tuleva asenne valuu alaspäin koko järjestelmään ja seuraukset ovat aivan kafkamaisia kuten sanoit. Kun lainsäätäjän ajatuksissa työttömät ovat työtävierovuksia lusmuja jotka haluavat vain “loisia” muiden rahoilla, niin rankaiseminen näyttää loogiselta.
Sipilän hallituskaudella kokoomuksesta sanottiin että työttömien elämän epämukavoittaminen on se aktiivimallin tarkoitus. Nyt myös sanotaan samansuuntaista viestiä, valtiovarainministeri huutamassa mielenosoittajille “menkää töihin! menkää töihin!”:
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010419033.html
Vartiainen on sanonut että sosiaaliturvaleikkausten tärkein motiivi ei ole säästäminen, vaan ihmiskuva:
https://x.com/filsdeproust/status/1776505446888624557
Vartiainen on ottanut myös kantaa juuri tähän mainittuun ongelmaan, että työttömiä rankaistaan kafkamaisella byrokratialla ja tulkinnoilla. Hänellä on sama yksinkertainen ratkaisu kuin Purralla, näistä ongelmista pääsee menemällä töihin:
https://x.com/filsdeproust/status/2038627958877782236
https://twitter-thread.com/t/2038627958877782236
Tämä on selkeästi jotain ideologista sokeutta. Hallitus on politiikallaan aiheuttanut pahimman työttömyystilanteen sitten 90-luvun, ja kun ihmiset on siitä harmissaan ja vaativat parempaa, vastataan että “menkää töihin”. Töihin minne? Töitä ei ole kun koko Suomen talous on aivan kuralla.
Vanha viisaus on että järjestelmän tarkoitus on se mitä se tekee. Ja tällä hetkellä kehan ja muiden työttömienpaimentamislaitosten tarkoitus on kytätä rankaisemisen toivossa työttömiä (en kuitenkaan halua syyllistää yksittäisiä virkalijoita, järjestelmä ohjaa heitä tälläiseen). Taustalla on selvästi aivan järjestelmän huipulta tuleva ihmiskuva, kuten Vartiainen sanoo ja ilmentää, mutta se ihmiskuva ei ole lainkaan kaunis, ja se on myös osin itseääntoteuttava. Kun järjestelmä asetetaan ihmisiä vastaan, kyllä he alkavat myös kapinoimaan kun menettävät uskonsa ja luottamuksensa järjestelmään.
Ei niitä sivukuluja pienestä palkasta makseta niin paljoa että niiden poistamisella olisi suuremmin merkitystä.
Jos siis puhutaan siis palkoista, jotka ovat niin pieniä, että ennemmin kannattaa olla työtön. Veroprosentti tällöin on jo nolla.
Todellinen este on se että palkka vähennetään tuista, joihin on oikeutettu, eli työnteko ei kannata.
Mitä on se “reivaaminen vapaaksi”?
Työntekijäpuolen edunvalvonnan lopettamista samaan aikaan kun työnantajapuolen edunvalvonta luettelee sen, mihin Suomella on varaa ja mihin ei?
Jos puhutaan köyhyyden poistamisesta niin suhteellinen köyhyys ei poistu ikinä. Se on realiteetti.
Mielestäni julkisuudessa oleva keskustelu matalapalkkatöistä ei kestä tarkastelua sen suhteen, mitä matalapalkkahommien ajatellaan olevan.
Esim. vaikka vartiointiala. Jos tapahtumassa ei ole x määrää henkilöstöä, niin tapahtumaa ei tule. Ota nämä matalapalkkaiset pois ja ei ole yhtään tapahtumaa.
Tai puhtaanapito. Jos helsingissä olisi ilman AQI reippaat kolmesataa, niin jokainen teistä olisi valmis antamaan keuhkon sijaan vaikka vasemman pikkurillin, että kadut putsattaisiin. Tuossakin hommassa se työ on äärimmäisen arvokasta, vaikka siitä ei mitään makseta.
Samoin jos et saa take away lattea kiskalta, niin se kioskihan avautuu, vaikka palkkaa pitäisi maksaa parikymmentä prossaa enemmän.
On oikeastaan aika sama, mitä matala palkka alaa mietitään, niin se työ kyllä hankittaisiin, vaikka sen kustannus olisi huomattavasti enemmän. Se, että työtä ei ole kaikille on työn tehostumisen ongelma eikä työntekijöiden ongelma. Työaikaa pitäisi vähentää
On paljon työtä, joka pienessä määrin on välttämätöntä, kuten esimerkiksi siivous. Siivouksen markkinahinta on kuitenkin vähäinen, koska tuota täysin välttämätöntä siivousta ei riitä kaikille halukkaille. Jotta useampi pääsisi töihin, on hinnan alennuttava. Mys ruusata voi sanoa, että se on välttämätöntä niin, että siitä pitäisi maksaa paljon enemmän kuin nyt maksetaan.
Ps. Siivouksen vaatimustasot, koulutus ja markkinahinta on nousussa. Eikä alaa voi hoitaa tekoäly (meidät höpöttäjät voi). En olisi huolissani siivousmarkkinoista. Ehkä siivoojan pitää assua Pukinmäessä tai Korsossa. Silti. Tulevaisuutta on.
Riku T.S.sanoo:
5.4.2026 16:53
Ps. Siivouksen vaatimustasot, koulutus ja markkinahinta on nousussa. Eikä alaa voi hoitaa tekoäly (meidät höpöttäjät voi). En olisi huolissani siivousmarkkinoista. Ehkä siivoojan pitää assua Pukinmäessä tai Korsossa. Silti. Tulevaisuutta on.
Tuossa on tosiaan erikoinen kohta.
Noin 20 vuotta kodeissa on käytetty siivousrobotteja.
Mutta ilmeisesti työkseen siivoavat ovat niin halpoja, että mielummin tehdään hommat käsin.
Jos siivooja työntäis työalueelleen aluksi rullakollisen siivousroboja, työteho moninkertaistuisi.
Myös julkisia tiloja voisi pitää tasaisemmin siistinä, jos robo putsais jotain steissiä 24/7.
Ehkä optimus-tyyppiset ihmsimäiset robot sitten korjaa potin.
Joskin vasta 10 vuotta myynnin alun jälkeen, koska menevät ensiksi niihin kalliimpiin töihin.
Miten niin katujen putsauksesta ei makseta?
Toisille maksetaan oikein hyvinkin, varsinkin jos omistat kunnossapitofirman ja tusinan verran siinä käytettäviä koneita.
“Osaamisvinouma johtaa siihen, että yhä suurempi osa työvoimasta kykenee vain huonotuottoisiin töihin –”
Minä taas väitän, ettei niitä hyvätuottoisia töitä ole riittävästi ja siksi ihmisten odotetaan tekevän huonotuottoisia töitä kun muuta ei ole tarjolla.. Ja väitän että yleisesti ihmiset kyllä kykenevät parempituottoisiin töihin jos niitä on vaan tarjolla. Siis töihin joista maksetaan vähintään nykyisten työehtosopimusten mukaista palkkaa.
Osaamisvinouma ja tarjolla olevien korkeatuottoisten työpaikkojen vähyys voivat olla olemassa samanaikaisesti.
Aihe on ajankohtainen koska korkeakoulutuksen merkitys vähenee.
Laajat kielimallit kykenevät suorittamaan asiantuntijoiden tehtäviä, jotka aiemmin tuntuivat turvatuilta.
Tekoäly on myös ohittanut ihmisen monissa epätäydellisen informaation peleissä ja alkanut murentaa aiempaa käsitystä siitä, että “sumea” tai epävarma tieto suojaisi monimutkaisia asiantuntijatöitä automaatiolta.
Kone ei kärsi psykologisista paineista, väsymyksestä tai kognitiivisista vinoumista vaan kykenee laskemaan valtavan määrän skenaarioita ja löytämään ns. Nashin tasapainon (optimaalisen pelistrategian, josta poikkeaminen ei hyödytä ketään) nopeasti.
Tämä tarkoittaa, että yhä useampi tehtävä esimerkiksi rahoitusalalla, logistiikassa ja diagnostiikassa on automatisoitavissa ja työn laatu jopa paranee.
Suurimmassa suojassa 5–20 vuoden aikahaarukassa ovat ammatit, joissa yhdistyvät fyysinen ketteryys, hienomotoriikka, ongelmanratkaisu paikan päällä ja jatkuvasti vaihtuvat tilanteet. Näihin kuuluvat esimerkiksi sähkö- ja putkiasentajat, rakennus- ja korjausmiehet, siivoojat vaihtelevissa kohteissa, lähihoitajat sekä monet käsityöammatit.
Miksi olisi selvää, että koulutuksen merkitys vähenee?
Kun siis meillä on myös robotisaatio etenemässä kovaa vauhtia.
Voiskin olettaa, että jatkossa töitä tekee vain se kaikista pätevin jengi ja esim. 75% työikäisistä ei tee tuottavaa työtä.
Olennainen kysymys sitten onkin, että pyöritetäänkö yhteiskuntaa tuolta pieneltä vähemmistöltä revittävillä tuloveroilla vai ehkä kenties robottien käytön verotuksella.
Sen hyväksyminen että maamme väestö alenisi ?
> pienempi työttömien määrä ja siten myös työttömyyden hoitokulut
>korkeampi työllisyys > suhteessa suurempi verotuotto per asukas
>pienempi määrä ihmisiä sosiaaliturvan piirissä > merkittävä kulusäästö
>pienemmät maahanmuuton kotoutus- ja muut kustannukset
>pienempi väestöpohja > sotekustannuksista ja opetussektorilta valtava kulusäästö
Nämä tietenkin kaikki keski- ja pitkäaikaisia vaikutuksia, eivät välittömiä.
Haittapuolia: asuntovarallisuuden kato ja työvoimapula hoivapuolella
Muuta?
Muiden alojen työvoimapulaan en usko, koska nyt työttömänä olevat 300 tuhatta ihmistä, kantasuomalaiset ja maahanmuuttaneet ovat hyviä ihmisiä ja koulutettavissa yritysten tarpeisiin.
AI tulee myös vapauttamaan monilta aloilta tekijäihmisiä.
Miksi silti pakkoajatus että väestöä lisää ja lisää?
Väestöalenamassa olisi paljon hyviä vaikutuksia.
Oikeastaan vain korkeakoulutetuilla erikoisammattilaisille on pysyvää tarvetta.
Ei voi olla ajattelematta että esim. EK:n halu kasvattaa ja kasvattaa Suomen väestömäärää on puhtaasti halua saada helposti liikuteltavaa ja miten tahansa kohdeltavaa työvoimaa matalapalkka-aloille. Niin kasvatetaan myös työttömyyttä, koska matalapalkka-aloilta päädytään kortistoon monista syistä.
Vasemmisto tietenkin halunnee tulonsiirto-takuuäänestäjiä.
Matala syntyvyytemme on luonnollinen seuraus ihmisten uusista elämäntavoista. Se pitäisi mielestäni hyväksyä.
Ja liberaalin suomalaisen yhteiskunnan mukautua sen mukaan, ei päinvastoin.
Onko ajateltu ollenkaan sellaisia ratkaisuja kuin että matalapalkkaisten palvelualojen ihmiset lähtisivät siirtolaisiksi muualle, jos täällä pohjoisessa ei pystytä palkalla elämään? Eurooppa on täynnä alueita joissa palvelukulttuuri on kehittyneempää ja ilmasto lämpimämpää, jossa pärjää pienilläkin tuloilla.
Koska Suomi on pinta-alaltaan suuri ja metsäinen maa, niin metsät voisivat tarjota elinkeinoja myös niille jotka eivät ole niiden onnekkaiden joukossa että ovat saaneet periä metsää tai maatiloja tai omistavat puunkorjuukoneen. En tarkoita pelkästään sienten ja marjojen poimimista vaan miltä kuulostaisi jos riistan metsästys sallittaisiin tietyissä rajoissa myös kaupunkilaisille? Uudenmaan metsät ovat täynnä valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita jotka ovat vieraslajeja ja joiden lihasta olisi kysyntää. Antamalla halukkaiden käydä vaadittavat kurssit että saisi toimiluvan toimia metsästysyrittäjänä, niin voisi riistanhoito olla tehokkaampaa kuin harrastajapohjaisilla hirvenmetsästysporukoilla.
Tuo olisi tosiaan helppo toteutttaa, jos näille kouluttamattomille matalapalkkailijoille kyettäisiin opettamaan niitä kieliä, joita kohdemaissa tarvitsisi.
Mutta kun suomalainen sivistys ei onnistu opettamaan edes suomea maahanmuuttajille, niin miten vaikeammat asiat voisivat onnistua?
Eiköhän tässä tärkein tekijä ole se, että vaivannäköä pitää välttää mahdollisimman paljon kaikissa tilanteissa?
Oletan, että Suomi nousuun riistanmetsästyksellä oli myöhästynyt aprillipila.
En tarkoittanut että pelkästään maahanmuuttajille voisi tarjota tällaisia uusia ansaintamahdollisuuksia vaan myös kantasuomalaisille.
MTK tietenkin vastustaisi laajempaa metsästysoikeuta, mutta hyöty olisi että valkohäntäpeurakanta saataisiin karsittua tehokkaammin.
Jos haluaa eroon valkohäntäpeuroista ei ainakaan kannata metsästää ilveksiä
Ode: “Jos tarkasteluväliä pidennetään, palkkatuen kannattavuus kasvaa. Näin kävi myös työttömyysturvan suojaosan kanssa. Kesti vuosia, ennen kuin työnantajat ja työntekijät oppivat käyttämään sen suomia mahdollisuuksia.”
Keskustelussa usein unohtuu se, että osapäiväisyyttä haluaa ja siitä eniten hyötyy se työnantaja. Ja kun hallitus rankaisee sitä työntekijää, niin sehän ei juurikaan työnantajaa haittaa. Jonka takia työnantaja ei liikauta eväänsä siihen suuntaan, että muuttaisi työsuhteita kokopäiväisiksi tai pysyviksi.
Jos ja kun, etiyisesti VM:n “rekisterihaluusiknaatioissa” oli joku lukema sille, kuinka paljon täyspäiväinen työnteko kasvaa, kun osapäiväistä kuritetaan, niin nyt voisi olla, jos ite VM ei halua, niin oppositiolla oikea hetki laskea, kuinka paljon osa-aikaisuutta on, koska laiska työläinen ei halua tehdä töitä.
Ode: “Jos ravintoloiden työvoimaa subventoitaisiin, ulkona syömisen hinta laskisi- Hyvätuloiset veronmaksajat hyötyisivät tästä parempana tarjontana ja halvempina hintoina. Ei se raha ilmaan haihtuisi.”
Tuo kuvitelma tietysti perustuu kuvitelmaan täydellisestä kilpailusta.
Ravintoloitsijoilla voisi olla ääneenlausumaton samanmielisyys siitä, että kustannusten lasku pitää siirtää liikevoittoon, eikä asiakkaan hintaan.
Ravintola-alalla on aika kova kilpailu. En usko alan kartelleihin.
“En usko alan kartelleihin.”
Ollaan taas tän kummallisen äärellä, että “täydellisen kilpailun” ja kartellin välillä ei ole mitään. Eli dialektinen eli binäärinen hyppy ekasta tokaan.
Oletko katsellut vaikka kännykkäliittymien hintoja viime aikoina?
Ei varmasti ole mitään kartellia, mutta n. 5 vuoden aikana “tavallisen” liittymän hinta on noussut n. 50% kaikilla operaattoreilla.
Se, että jokainen operaattori on päättänyt, että nyt pitää nostaa katteita, ei tarvitse mitään keskinäistä neuvottelua. Sama homma voi toimia ravintolasektorilla. Joka on jo pitkään kärvistellyt ongelmissa.
Hämmentävän samanhintaisia lounashinnat ovat monella alueella. Kilpailu on siltä osin ainakin rikki. Jos kilpailu toimisi, joku voisi tarjota pienempiä ja suppeampia lounaita halvemmalla, mutta niin ei jostain syystä monin paikoin tapahdu.
Vuokrasopimukset ovat ravintola-alalla usein ainakin osin provisiopohjaisia, eli mitä korkeampi myynti euroina, sitä isompi vuokra. Näin on mm. kauppakeskuksissa yleisesti. Subventaatiot menevät silloin herkästi ainakin osin tilavuokriin.
Pimeä työvoima on ilmeisesti valitettavan yleinen ongelma ravintola-alalla edelleen. Palkkoja maksetaan edelleenkin osassa ravintoloista kassaan lyömättömästä käteismyynnistä suoraan käteisellä työntekijöille, jolloin osa myynnistä ohittaa sekä arvonlisäverotuksen että tuloverotuksen, ja palkkamenoista jää sivukuluja maksamatta, ja vastaavasti työntekijän tulot sosiaaliturvaa käsiteltäessä näyttävät pienemmiltä kuin tosiasialliset tulot ovat.
Harmaan talouden selvitysyksikön vuonna 2022 julkaiseman selvityksen mukaan ravintola-ala näyttäytyi ongelmallisimpana toimialalta pimeiden palkkojen maksamisessa. Harmaan talouden riskiyrityksiä arvioitiin olleen 15 prosenttia ravintola-alan yrityksistä. Ravintola-alalla palkkatukikin voi onnistua integroitumaan harmaan talouden kokonaisuuteen herkemmin kuin muilla aloilla.
tsanoo:
6.4.2026 23:13
En tosin ravintoloissa päivittäin käy, mutta ootko ihan oikeasti nähny tuollaista toimintaa?
Ite oon maksanu kortilla 20 vuotta ja käteinen on harvinaisena kummallisuutena vaivalloista käsitellä, mutta en ole varmaan koskaan nähnyt sitä, että kun joka maksaa käteisellä, niin sitä ei “lyödä kassaan”.
Jos ravintola ite hoitaa ruuankuljetusta, niin silloin ei tietenkään ole kassakonetta mukana, mutta olisko nyt kuitenkin niin, että toi on äärimmäisen marginaalista (kuten käteisen käyttö yleensäkin Suomessa) ja ne pimeät palkat maksetaan jollain ihan muulla tavalla?
Soininvaara kirjoitti:
“Samanlainen päättelyvirhe oli aikanaan Heikki S. von Herzenillä, kun hän halusi vähentää Helsingin päivähoitomanoja maksamalla kotihoidontukea. Kotihoidontuki oli halvempi kuin päivähoitopaikka, mutta sitä piti maksaa myös niille, jotka olisivat jääneet kotiin joka tapauksessa. Sitten oli vielä pitkäaikaisvaikutus:, kun kotiin jäävä, yleensä äiti, putosi työmarkkinoiden kelkasta hän päätyi aikanaan huonopalkkaisempaan työhön kuin olisi päätynyt, jos olisi mennyt töihin aikaisemmin tai jäi peräti työttömäksi.”
Korkean työllisyyden tilanteessa ja aiempien korkeampien päivähoitomaksujen näkymä on voinut olla osin toinen. Tällä hetkellä tilanne on se, että moni lastaan päivähoitoon vievä on pitkäaikaistyötön. Lapset viedään päivähoitoon, mistä yhteiskunta maksaa tyyliin 1200 — 1300 €/kk ja vanhempi saa työttömyyskorvausta, ja vanhempi jää päiviksi kotiin yksin. Jos lapsia on esim. 3 kpl hoidossa, kustannus voi olla 3600–3900 €/kk päivähoidosta ja työttömyyskorvauksiin liittyvät yhteiskunnan menot päälle. Verrattuna siihen, että vanhempi hoitaa itse lapsensa, nykysysteemi on lievästi sanottuna yhteiskunnalle aika hintava. Päivähoidosta on tullut kuntien suurimpia yksittäisiä menoeriä. Vaikka vanhempi vapautuisi töihin, harva yhdenkään lapsen huoltaja maksaa niin paljon kunnallisveroa, että se summa ylittää päivähoitokulut, saati jos lapsia on monta.
Asiasta on tullut myös iso kannustinloukku, sillä nollamaksuluokan laajentumisen myötä siitä on tullut yhä isomman osan vanhemmista maksuluokka. Vastaavasti töihin menemällä joutuu nollapäivämaksuluokasta herkästi maksamaan päivähoitomaksuja, mikä tekee progressiosta jyrkemmän. Osa asiaa auki laskeneista vanhemmista on arvioinut, että jos vain taloutta katsoo, kannattaa monen pienen lapsen vanhemman töihin menemisen sijaan olla nykysysteemissä työttömänä tai opiskelijana.
Seuraava eduskunta joutunee pohtimaan myös päivähoidon rahoitusasioita ja siihen liittyviä oikeuksia ja velvoitteita, jos se yrittää tehdä 10 miljardin euron talouden tasapainotusta vuositasolla.