Kolme pointtia soterahoituksen ongelmista

Moni on pyytänyt min­ua arvioimaan Sote-rahoi­tus­mall­ia. Olen­han ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri ja pitkään HUS:n ja HYKSin hal­li­tuk­sis­sa. En pysty pere­htymään asi­aan niin hyvin kuin pitäisi, kos­ka min­ul­la ei ole pääsyä sen olen­naisi­in tietoi­hin ja kos­ka laiskottaa.

Julk­isten tieto­jen perustel­la esitän kolme huo­mau­tus­ta nykyisen rahoi­tus­mall­in ongelmista.

Rahoi­tus­mallis­sa on virheitä, jot­ka kan­nus­ta­vat kun­tia ja hyv­in­voin­tialuei­ta toim­i­maan väärin. On luotet­tu siihen, että val­taa käyt­tävät eivät toi­mi rahanki­il­to silmis­sä, vaan suh­tau­tu­vat vinoi­hin kan­nusteisi­in suurpi­irteis­es­ti ja tekevät eet­tis­es­ti oikei­ta ja kokon­aisu­u­den kannal­ta järke­viä päätök­siä, vaik­ka siitä joutuukin vähän mak­samaan. Ehkä tek­i­sivätkin, jos heil­lä olisi varaa suurpi­irteisyy­teen, mut­ta kun rahoi­tus on ajet­tu niin tiukak­si, että päät­täjät joutu­vat joka tapauk­ses­sa rikko­maan lakia hoitoaiko­jen suh­teen, heil­lä ei ole varaa suurpi­irteisyy­teen ja eet­tis­es­ti motivoitu­un harkintaan.

1. Kannustus ennalta ehkäisyn laiminlyöntiin

Pitkäaikainen viisaus sano, että on kan­nat­tavam­paa ehkäistä sairauk­sia kuin hoitaa niitä. Ennenkin oli kun­nan­val­tu­us­tois­sa vaikea­ta saa­da rahoituk­ses­ta vas­taa­vat usko­maan, että jos panos­tamme nyt ennal­taehkäisyyn, kymme­nen vuo­den kulut­tua säästämme sairaan­hoi­dos­sa. Kymme­nen vuot­ta oli aivan liian kaukana aku­ut­tien talousongelmien kanssa paini­valle kunnalle.

Nyt ennal­taehkäisy on kun­nan asia ja sairauk­sien hoito hyv­in­voin­tialueen ja viime kädessä val­tion vas­tu­ul­la. On entistä vaikeam­paa motivoi­da kun­nan talousjo­htoa panos­ta­maan ennal­taehkäisyyn, kun kaukana siin­tävä säästö ei kohdis­tu enää kun­nan vaan hyv­in­voin­tialueen val­tion menoihin.

On ollut onneton­ta lait­taa ennal­taehkäisy ja sairaan­hoito eri mak­sa­jan vastuulle.

Voisi tietysti ajatel­la, että hyv­in­voin­tialueen kun­nat sopi­si­vat keskenään ennal­taehkäisyys­tä, kos­ka koko alue hyö­tyy siitä. Voisi ajatel­la, jos alue hyö­ty­isi, mut­ta alue ei hyödy. Jos ennal­taehkäisy onnis­tuu, sairas­tavu­us alueel­la vähe­nee ja val­tio vähen­tää hyv­in­voin­tialueen rahoi­tus­ta. Tämä on aivan hölmöä. Vaik­ka ennal­taehkäisy olisi hyv­in­voin­tialueen eikä kun­tien vas­tu­ul­la, hyv­in­voin­tialueenkaan ei kan­nat­taisi panos­taa ennal­taehkäisyyn, kos­ka se ei hyö­tysi siitä mitään vaan val­tio hyötyisi.

Tietysti alueen asukkaat hyö­ty­i­sivät parem­pana ter­veytenä. Jos kaikkien talous ei olisi niin kireäl­lä, tämä voitaisi­in ottaa huomioon, mut­ta nyt ei voida.

Tarkkailuun suunnitellut indikaattorit on muutettu tavoitteiksi

On ole­mas­sa indikaat­tor­e­i­ta, joil­la voidaan hyvin tarkkail­la toim­intaa ilman, että tämä indikaat­tori olisi sel­l­aise­naan toimin­nan tavoite. Helsingis­sä esimerkik­si pyöräi­lyn määriä mitataan muu­ta­mas­sa pis­teessä ympäri kaupunkia. Joka kohdas­sa ei mita­ta vaan olete­taan että pyöräi­lymäärät kehit­tyvät kaikkial­la kaupungis­sa suun­nilleen noiden mit­taus­pis­tei­den keskiar­von mukaan.

Olisi aivan eri asia pan­na pyöräi­ly­in­vestoin­tien määrä riip­pu­vaisek­si noista mit­taus­tu­lok­sista ja vain niistä. Sil­loin kan­nat­taisi manip­u­loi­da pyöräil­i­jöi­den reit­te­jä niin, että mit­taus­tu­lok­set paranisivat.

THK mit­taa ihmis­ten sairas­tavu­ut­ta alueil­la indikaat­tor­eil­la, jot­ka ovat hyviä niin kauan kuin niitä käytetään vain tiedon keräämiseen. Jos rahoi­tus pan­naan riip­pu­vaisek­si noista indikaat­tor­eista, kyseiset indikaat­torit muut­tuvatkin tavoit­teik­si eli ale­taan mak­saa tiet­ty­jen diag­noosien tekemis­es­tä enem­män kuin tois­t­en diag­noosien tekemis­es­tä.  Tämä jos mikä vääristää käyttäytymistä.

Potilastietojärjestelmiä ei ole suunniteltu tähän tarkoitukseen

Sain viestiä Etelä-Poh­jan­maan hyv­in­voin­tialueelta, jon­ka edus­ta­jat oli­vat käyneet eduskun­nas­sa kuul­tavina. He lähet­tivät min­ullekin kalvon­sa, jois­sa oli vakavia huo­mau­tuk­sia hyv­in­voin­tialuei­den rahoituk­sen poh­jana käytet­ty­jen tieto­jen laadusta.

Taloudel­lis­es­ti isoin jut­tu on, onko tapana merk­itä sairaus pitkäaikaisek­si vai ei. Poti­lasti­eto­jär­jestelmät ovat tässä vähin­täänkin epä­tarkko­ja, kos­ka ne on suun­nitel­tu hoidon ohjeek­si eikä lasku­tuk­sen perus­teek­si. Poti­lasti­eto­jär­jestelmiä taas on usei­ta rin­nakkain. Niiden eri­laiset peri­aat­teet tuot­ta­vat ero­ja huvin­voin­tialuei­den rahoitukseen.

Yht­enä esimerkkinä käytet­ti­in raskauskom­p­likaa­tio­ta. Jotkut hyv­in­voin­tialueet määrit­televät nekin pitkäaikaisek­si sairaudek­si, vaik­ka raskaus tuskin voi olla kovin pitkäaikainen. Hoidon kannal­ta merk­in­tä pitkäaikaisu­ud­es­ta voi olla perustel­tu, jot­ta lääkäri osaisi ottaa riskin huomioon mah­dol­lisen seu­raa­van raskau­den sattues­sa, mut­ta ei tämä ole syy lisätä hyv­in­voin­tialueen rahoitusta.

Jotkin hyv­in­voin­tialueet määrit­tävät sairauk­sia pitkäaikaisik­si selvästi virheel­lis­es­ti, mut­ta niil­lä ei tietenkään ole intoa kor­ja­ta virhettä.

Lisäk­si selviä virheitä, joista on ollut jut­tua lehdis­tössä, kuten Pohjois-Poh­jan­maal­la virheel­lis­es­ti kir­jatut krooniset hen­gi­tys­va­jaustapauk­set. Ne var­maankin kor­jataan, mut­ta tämä perusvi­ka on vaikeasti kor­jat­tavis­sa. Hoitoti­eto­jär­jestelmää ei ole suun­nitel­tu rahan­jaon perustaksi.

= = =

Lai­tan tähän perään lupauk­sen seu­raavas­ta jutus­ta aiheen tiimoil­ta, jot­ta joskus tart­tuisin vaikeaan aiheeseen, jota olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa.

Aion kir­joit­taa siitä, että järkevin tapa pri­or­isoi­da ter­vey­den­huoltoa on vähen­tää rahan käyt­töä kuole­man venyttämiseen.