Moni on pyytänyt minua arvioimaan Sote-rahoitusmallia. Olenhan ollut joskus peruspalveluministeri ja pitkään HUS:n ja HYKSin hallituksissa. En pysty perehtymään asiaan niin hyvin kuin pitäisi, koska minulla ei ole pääsyä sen olennaisiin tietoihin ja koska laiskottaa.
Julkisten tietojen perustella esitän kolme huomautusta nykyisen rahoitusmallin ongelmista.
Rahoitusmallissa on virheitä, jotka kannustavat kuntia ja hyvinvointialueita toimimaan väärin. On luotettu siihen, että valtaa käyttävät eivät toimi rahankiilto silmissä, vaan suhtautuvat vinoihin kannusteisiin suurpiirteisesti ja tekevät eettisesti oikeita ja kokonaisuuden kannalta järkeviä päätöksiä, vaikka siitä joutuukin vähän maksamaan. Ehkä tekisivätkin, jos heillä olisi varaa suurpiirteisyyteen, mutta kun rahoitus on ajettu niin tiukaksi, että päättäjät joutuvat joka tapauksessa rikkomaan lakia hoitoaikojen suhteen, heillä ei ole varaa suurpiirteisyyteen ja eettisesti motivoituun harkintaan.
1. Kannustus ennalta ehkäisyn laiminlyöntiin
Pitkäaikainen viisaus sano, että on kannattavampaa ehkäistä sairauksia kuin hoitaa niitä. Ennenkin oli kunnanvaltuustoissa vaikeata saada rahoituksesta vastaavat uskomaan, että jos panostamme nyt ennaltaehkäisyyn, kymmenen vuoden kuluttua säästämme sairaanhoidossa. Kymmenen vuotta oli aivan liian kaukana akuuttien talousongelmien kanssa painivalle kunnalle.
Nyt ennaltaehkäisy on kunnan asia ja sairauksien hoito hyvinvointialueen ja viime kädessä valtion vastuulla. On entistä vaikeampaa motivoida kunnan talousjohtoa panostamaan ennaltaehkäisyyn, kun kaukana siintävä säästö ei kohdistu enää kunnan vaan hyvinvointialueen valtion menoihin.
On ollut onnetonta laittaa ennaltaehkäisy ja sairaanhoito eri maksajan vastuulle.
Voisi tietysti ajatella, että hyvinvointialueen kunnat sopisivat keskenään ennaltaehkäisyystä, koska koko alue hyötyy siitä. Voisi ajatella, jos alue hyötyisi, mutta alue ei hyödy. Jos ennaltaehkäisy onnistuu, sairastavuus alueella vähenee ja valtio vähentää hyvinvointialueen rahoitusta. Tämä on aivan hölmöä. Vaikka ennaltaehkäisy olisi hyvinvointialueen eikä kuntien vastuulla, hyvinvointialueenkaan ei kannattaisi panostaa ennaltaehkäisyyn, koska se ei hyötysi siitä mitään vaan valtio hyötyisi.
Tietysti alueen asukkaat hyötyisivät parempana terveytenä. Jos kaikkien talous ei olisi niin kireällä, tämä voitaisiin ottaa huomioon, mutta nyt ei voida.
Tarkkailuun suunnitellut indikaattorit on muutettu tavoitteiksi
On olemassa indikaattoreita, joilla voidaan hyvin tarkkailla toimintaa ilman, että tämä indikaattori olisi sellaisenaan toiminnan tavoite. Helsingissä esimerkiksi pyöräilyn määriä mitataan muutamassa pisteessä ympäri kaupunkia. Joka kohdassa ei mitata vaan oletetaan että pyöräilymäärät kehittyvät kaikkialla kaupungissa suunnilleen noiden mittauspisteiden keskiarvon mukaan.
Olisi aivan eri asia panna pyöräilyinvestointien määrä riippuvaiseksi noista mittaustuloksista ja vain niistä. Silloin kannattaisi manipuloida pyöräilijöiden reittejä niin, että mittaustulokset paranisivat.
THK mittaa ihmisten sairastavuutta alueilla indikaattoreilla, jotka ovat hyviä niin kauan kuin niitä käytetään vain tiedon keräämiseen. Jos rahoitus pannaan riippuvaiseksi noista indikaattoreista, kyseiset indikaattorit muuttuvatkin tavoitteiksi eli aletaan maksaa tiettyjen diagnoosien tekemisestä enemmän kuin toisten diagnoosien tekemisestä. Tämä jos mikä vääristää käyttäytymistä.
Potilastietojärjestelmiä ei ole suunniteltu tähän tarkoitukseen
Sain viestiä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta, jonka edustajat olivat käyneet eduskunnassa kuultavina. He lähettivät minullekin kalvonsa, joissa oli vakavia huomautuksia hyvinvointialueiden rahoituksen pohjana käytettyjen tietojen laadusta.
Taloudellisesti isoin juttu on, onko tapana merkitä sairaus pitkäaikaiseksi vai ei. Potilastietojärjestelmät ovat tässä vähintäänkin epätarkkoja, koska ne on suunniteltu hoidon ohjeeksi eikä laskutuksen perusteeksi. Potilastietojärjestelmiä taas on useita rinnakkain. Niiden erilaiset periaatteet tuottavat eroja huvinvointialueiden rahoitukseen.
Yhtenä esimerkkinä käytettiin raskauskomplikaatiota. Jotkut hyvinvointialueet määrittelevät nekin pitkäaikaiseksi sairaudeksi, vaikka raskaus tuskin voi olla kovin pitkäaikainen. Hoidon kannalta merkintä pitkäaikaisuudesta voi olla perusteltu, jotta lääkäri osaisi ottaa riskin huomioon mahdollisen seuraavan raskauden sattuessa, mutta ei tämä ole syy lisätä hyvinvointialueen rahoitusta.
Jotkin hyvinvointialueet määrittävät sairauksia pitkäaikaisiksi selvästi virheellisesti, mutta niillä ei tietenkään ole intoa korjata virhettä.
Lisäksi selviä virheitä, joista on ollut juttua lehdistössä, kuten Pohjois-Pohjanmaalla virheellisesti kirjatut krooniset hengitysvajaustapaukset. Ne varmaankin korjataan, mutta tämä perusvika on vaikeasti korjattavissa. Hoitotietojärjestelmää ei ole suunniteltu rahanjaon perustaksi.
= = =
Laitan tähän perään lupauksen seuraavasta jutusta aiheen tiimoilta, jotta joskus tarttuisin vaikeaan aiheeseen, jota olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa.
Aion kirjoittaa siitä, että järkevin tapa priorisoida terveydenhuoltoa on vähentää rahan käyttöä kuoleman venyttämiseen.
Työterveyshuollolla on intressi ennaltaehkäistä sairauksia. Työnantaja on osin tai täysin vastuussa työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamista kuluista. Kuitenkin nyt työterveyshuolto on katsottu pahikseksi, joka tuhoaa soten rahoituksen, vaikka työterveyshuoltoa ei rahoiteta hyvinvointialueiden rahoilla, vaan suurelta osin työnantajien sairasvakuutusmaksuilla ja KELan rahoituskaton ylittyessä täysin työnantajien rahoilla