Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?

20 vastausta artikkeliin “Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?”

1. Näin tn tulee tapah­tu­maan. Asia, jota et main­in­nut, on eutana­sia! Tarkoituk­sel­la? Jos ja kun siinä tullaan/joudutaan eten­emään, vaikut­ta­nee se osaltaan sote-kus­tan­nuk­si­in ja sitä kaut­ta palveluihin?

   Vastaa

2. Tuo 4000–5000 euroa kuukaudessa on liaan pieni luku, kun las­ke­taan van­huk­sen ympärivuorokautisen hoidon kokon­aiskus­tan­nuk­sia laitok­ses­sa. Se on varsi­naisen hoivan kus­tan­nus. Päälle tulee vielä täyshoito (=ruoka+majoitus) ja lääk­keet. Nämä ovat reilut tuhat euroa lisää. Ruo­ka kuu­lunee lain tarkoit­tami­in palvelun tuot­tamisen kus­tan­nuk­si­in, asumiskus­tan­nus taas vähen­netään erik­seen hoit­o­mak­sun määräy­tymisen perus­tana ole­vista kuukausi­t­u­loista. Lääk­keet van­hus mak­saa ja ne kor­vataan erikseen.

   Jos hyvä­tu­loinen van­hus halu­aa ostaa yksi­tyisen palvelun, hän halun­neet yhteiskun­nan medi­aa­ni­palve­lu­ta­soa parem­paa palvelua. Siten hän joutuu mak­samaan palvelus­ta yli 6000 € kuukaudessa (+lääk­keet). Kun yhteiskun­ta perii 85%, niin puhutaan noin 7000 € net­to­tu­loista. Tämä tarkoit­taa yli 13 000 euron kuukausieläket­tä. Kyl­lähän tämän tason ylit­täviä eläkkeitä Suomes­sa mak­se­taan, mut­ta joillekin promilleille eläkeläi­sistä. Siten palvelu­iden itse mak­samis­es­ta ei ole tulos­sa valtavirtaa.

   Vastaa

   1. Laskelmis­tasi uno­htu­vat omaisu­us­tu­lot, joi­ta eläkeläisil­lä on keskimäärin enem­män kuin nuorem­mil­la. Mut­ta ennen kaikkea sin­ul­ta uno­h­tui omaisu­us, joka oli kir­joituk­sen lähtöko­h­ta. Myymäl­lä kak­sion Helsingis­sä voi elää vuosia yksi­tyisessä hoivakodissa. 

      Vastaa

      1. Täl­lainen ns. verova­pail­la osin­goil­la eläjä ei uno­h­da koskaan pääo­mat­u­lo­jen merk­i­tys­tä. Ne eivät muu­ta kuitenkaan havain­toa oleel­lis­es­ti. Jot­ta päästään yli 1% eläk­keen saa­jista, eläk­keen min­im­imäärä on noin 10 000 €. Täl­löin 3000 € lasku brut­toeläk­keessä pitää kat­taa noin 2500 € pääo­mat­u­loil­la (vero 30%). Kun kat­so­taan verot­ta­jan tilas­to­ja vuodelta 2023, niin tämän ylit­täviä pääo­mat­u­lo­ja oli Suomes­sa 60 000 — 70 000 hen­gel­lä (ote­taan 25%-50% verot­ta­jan käyt­tämästä tulokat­e­go­ria (20–40 k€), eli reilu 1% väestöstä. Kun van­hem­mil­la ihmisil­lä on tosi­aan enem­män pääo­mat­u­lo­ja, niin hoiva­paikkaa tarvit­sevil­la luku lie­nee 2–3%. Siten pääo­mat­u­lo­jen huomioon otto tosi­aan moninker­tais­ta­nee itse mak­samaan pystyvien määrän, mut­ta kyse on edelleen pien­estä, joskin kas­vavas­ta vähemmistöstä.

         Laskelmis­sa kan­nat­taa ottaa myös huomioon se, että ikälu­okas­sa yli 75 vuot­ta aviop­uolisoista naisil­la on usein edelleen selvästi pienem­pi eläke kuin miehel­lä. Aviop­uolisoiden osalta hoit­o­mak­su on 42,5% yhtei­sistä tuloista. Jos vaimo on taku­ueläk­keel­lä ja mies isol­la TyEL-eläk­keel­lä, TyEL-eläk­keen pitää olla jo todel­la iso, että 42,5% kat­taa koko hoidon kustannuksen.

      2. Monel­la on kuitenkin omis­tusasun­to, jon­ka voi myy­dä, kun siir­tyy van­hainkoti­in — siis, jos puoliso ei asu siinä.

      3. Ei kovin mon­ta vuot­ta. Jos asun­nos­ta saa 500 000, pariskun­ta elää itse mak­se­tus­sa ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa (4.500 + 4.500/kk) noin neljä ja puoli vuot­ta. Toki heil­lä on myös eläke. Entä kun kaikille valke­nee, että elämänikäi­nen säästämi­nen riit­tää muu­ta­man vuo­den asumiseen palve­lu­talos­sa. Se vaikut­taa nuorem­pi­en sukupolvien veron­mak­suhalukku­u­teen, asun­to­jen arvoon, mon­een asiaan.

      4. JH:lle: Keskimäärin van­hus viet­tää ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa noin kak­si vuot­ta. Siten 4,5 vuot­ta on jo poikkeuk­sel­lisen pitkä aika.

3. Keskustelus­sa­han on myös omaisu­u­den käyt­tö hoivaku­lui­hin. Käsit­tääk­seni jois­sain kun­nis­sa on tätä ainakin yritet­ty tai sil­lä uhkail­tu ennen Sotea. Jos omaisu­ut­ta ote­taan hal­tu­un hoit­o­mak­su­ja vas­taan, niin lapsel­liset van­huk­set var­maan siirtävät omaisu­ut­taan rivakasti pois käsistään etukä­teen. Jos per­in­tövero pois­te­taan, niin tästähän tulisi sil­loin val­tavir­taa. Onko omaisu­u­den suo­ja niin vah­va, ettei tämä kuitenkaan toteudu?

   Vastaa

   1. Kun oma isäni jou­tui sairaalaan ja sai päätök­sen ympärivuorokautis­es­ta hoiva­paikas­ta, hän olisi joutunut odot­ta­maan paikkaa sairaalas­sa 3 kuukau­den hoito­taku­ua­jan. Sote-piirin sosi­aal­i­hoita­ja tar­josi ratkaisua: val­itkaa halu­am­manne hoitopaik­ka ja ostakaa yksi­tyis­es­ti alun 3 kuukau­den jak­so. Etu­na tässä jär­jestelyssä oli lisäk­si se, että isä sai jäädä valit­tuun, vajaan kilo­metrin päässä kotoa sijain­neeseen hoitopaikkaan sen sijaan, että Sote-piirin arpakone olisi saat­tanut heit­tää hänet jopa sadan kilo­metrin päähän.

      Pula-ajan eläneen ikälu­okan asen­teesta omaisu­u­den myyn­ti­in ker­too, että jouduimme kätkemään jär­jeste­lyn kokon­aiskus­tan­nuk­sen äidiltäni, ylit­ti­hän 6000 €/kk selkeästi isän net­toeläk­keen. Hän ei olisi ymmärtänyt, että kokon­ais­sum­ma 18 000 euroa löy­tyi hel­posti isän säästötililtä.

      Vastaa

4. Entäs jos men­täisi Etelä-Euroopan lin­jalle. Eli lapset palkkaisi­vat alem­man tulota­son maista henkilöitä (lue naisia) hoita­maan vanhuksiaan.
   Tämä ei Suomes­sa onnis­tu, jos joutuu mak­samaan täy­det työ­nan­ta­ja­mak­sut. Pitäisi olla työ­nan­ta­jalle vero­helpo­tuk­sia ja mah­dol­lisu­us tar­jo­ta asum­is­mah­dol­lisu­us hoita­jalle niin ettei syn­ty­isi hoita­jalle työsuhdeasuntoseuraamuksia.
   Palkkata­sostakin saisi näin kohtu­ullisen. Tietääk­seni Ital­ias­sa on ainakin suosi­tuk­sia näi­den koti­hoita­jien palkoista.

   Vastaa

5. Soin­in­vaara kirjoitti:

   “Hoivapom­mi­in saat­taa löy­tyä ratkaisu lääkey­htiöi­den lab­o­ra­to­rios­ta. Alzheimerin tau­ti­in ja toiv­ot­tavasti mui­hinkin dement­ian muo­toi­hin saate­taan kehit­tää tehokas lääke. Nykysään­nöil­lä lääke olisi ensim­mäiset 20 vuot­ta vain rikkaimpi­en käytössä eikä vaikut­taisi hoivan tarpeeseen väestö­ta­sol­la juuri mitään, mut­ta patentin van­hen­net­tua 20 vuo­den kulut­tua se tulisi laa­jaan käyt­töön. Lääkepatent­te­ja on mitätöi­ty ennenkin merkit­tävän syyn takia. Esimerkik­si AIDS-lääkkei­den ja pernarut­tolääk­keen patent­te­ja on mitätöity.”

   Lääkkei­den osalta ei mene enää 20 vuot­ta. Jos joku kek­sii tehokkaan lääk­keen ja paten­toi sen, tieto lääk­keestä on julki­nen. On aika help­po kehit­tää läh­es saman­lainen lääke, jos tietää, että mikä on vaikut­ta­va kemikaali siinä alku­peräisessä lääk­keessä. Vaikka­pa SSRI-lääkkeitä on nykyään mon­ta kym­men­tä eri­laista paten­toitua lääket­tä, jois­sa on ihan pieni ero toiseen kemi­al­li­sis­sa kaavois­sa, mut­ta jot­ka kaik­ki lue­taan samaan kemikaaliper­heeseen. Jotkut paten­toiduista lääkkeistä taita­vat olla niinkin lähel­lä toisi­aan, että joku molekyyli on tyyli­in toisen molekyylin pei­liku­va — mut­ta eril­lisen lääkepatentin on voin­ut silti saa­da, kos­ka patentin kohde on sil­loin eri. Tai viime aikoina vaikka­pa lai­h­du­tus­lääkkeis­sä on käynyt kova kehi­tyskil­pailu: moni yhtiö on kehit­tänyt hie­man toi­sis­taan poikkeav­ia paten­toitu­ja kemikaale­ja lääk­keek­si. Jos joku kehit­täisi muis­ti­sairauteen tehokkaan paten­toidun lääk­keen, välit­tömästi muut lääkey­htiöt alka­isi­vat suun­na­ta kehi­tystyötään hyvin lähel­lä ole­vi­in kemikaaleihin.

   Ei siinä 20 vuot­ta menisi, että kil­pail­i­jat ovat tuoneet tuot­teen­sa markki­noille. Enin­tään 5 vuot­ta voisi men­nä ensim­mäisen tuot­teen markki­noille tulosta — jos tuote on oikeasti hyvä. Jos se aut­taa vain vähän, tai markki­na on pieni, sit­ten kil­pail­i­joi­ta ei niin tule.

   Vastaa

   1. Läh­es-kopi­oin­ti ei poista san­gen kallista osu­ut­ta eli hyväksyt­tyjä teste­jä. Pahoin kuitenkin pelkään, että nois­sa uusis­sa ihmelääkkeis­sä on sama “tau­ti” kuin kaikessa ihmiskun­nan ns. edis­tyk­sessä: edis­tys ulos­mit­tau­tuu ja tilalle tulee uusi ongel­ma, joka ratkaistaan, ja tilalle tulee uusi, joka…

      Vastaa

      1. Läh­es-kopi­oin­ti pois­taa ison osan kalli­in tes­taus-pipeli­nen ongel­mas­ta. Lääketes­tauk­sen kallein osa ovat ne testit, joiden tulok­se­na on poten­ti­aalisen lääk­keen hylkäämi­nen. Kun lähde­tään liik­keelle tun­net­tua lääkeainet­ta lähel­lä olev­as­ta aineesta, täl­lais­ten hylkäävien testien määrä vähe­nee merkittävästi.

         Tuo 20 vuot­ta patentin suo­jas­sa on liioit­telua. Patent­tisuo­ja on toki 20 vuot­ta, mut­ta läh­es puo­let ajas­ta kuluu tes­taus-pipeli­neen ja hyväksyn­täpros­es­si­in. Siten todel­lista patent­tisuo­jan aikaa markki­noil­la on noin 12 vuotta.

      2. Asia on juuri noin, että tehokkaan lääk­keen tapauk­ses­sa läh­es-kopi­ois­sakin tulos on lääketesteis­sä yleen­sä plase­boa riit­tävästi parem­pi. Jol­loin ne saa­vat myös aika isol­la toden­näköisyy­del­lä myyn­tilu­vat. Osa lääkey­htiöistä on reagoin­ut tähän kehit­tämäl­lä biol­o­gisia lääkkeitä, joi­ta ei paten­toi­da lääkeaineena. Kopi­oitavu­us estetään patentin sijaan vaikeal­la valmis­tus­pros­es­sil­la. Patent­tien tapauk­ses­sa koko patent­ti on julk­ista tietoa, mikä tekee siitä samal­la kopi­oita­van heti kun patent­ti raukeaa, ja myös mah­dol­lis­taa läh­es saman­lais­ten lääkeainei­den kehi­tyk­sen patentin voimassaoloaikanakin.

         Osa lääkey­htiöistä tekee niinkin, että kun joku tun­net­tu lääkepatent­ti on niil­lä van­hen­e­mas­sa, ne itse paten­toi­vat sitä ennen läh­es saman­laisen lääkeaineen, ja main­os­ta­vat sitä sit­ten uudem­man sukupol­ven lääk­keenä samaan asi­aan. Uutu­usar­gu­ment­ti on usein myyvä, vaik­ka hin­ta olisi kovem­pi ja kuin kopi­oitavak­si viral­lis­es­tikin vapau­tuneen lääk­keen ja uuden lääk­keen teho ei olisi yhtään parem­pi aiem­paan nähden.

6. “Hoivapom­mi­in saat­taa löy­tyä ratkaisu lääkey­htiöi­den lab­o­ra­to­rios­ta. Alzheimerin tau­ti­in ja toiv­ot­tavasti mui­hinkin dement­ian muo­toi­hin saate­taan kehit­tää tehokas lääke.”

   Löy­ty­isikö var­masti? Käsit­tääk­seni nykyi­nen demen­ti­aepi­demia on seu­raus­ta siitä, että ihmiset eivät enää kuole nuoremp­ina esim. sydän­tautei­hin yhtä paljon kuin ennen. Jos Alzheimer pois­tet­taisi­in, eivät ihmiset siltikään eläisi ikuis­es­ti vaan kuoli­si­vat joitain vuosia myöhem­min johonkin muuhun. Oli­si­vatko tämän muun kus­tan­nuk­set sit­ten mata­lam­mat kuin Alzheimerin? En tiedä, riip­puu var­maan siitä mikä tämä “joku muu” olisi.

   Vastaa

   1. Kaikille ei tule demen­ti­aa. Se on perin­nölli­nen omi­naisu­us, ja kaikil­la ei ole demen­ti­aan altistavaa per­imää. Olen itsekin jutel­lut joskus yli 100-vuo­ti­aan kanssa, jon­ka aiv­ot oli­vat teräväm­mät kuin useim­mil­la 50-vuo­ti­aana. Muisti oli käsit­tämät­tömän hyvä pait­si men­nei­den asioiden osalta, myös sen viikon asioiden ja tulos­sa ole­vien asioiden osalta, ja puhekin liki saman tem­poista kuin 50 vuot­ta nuorem­mil­la. Jalat oli­vat van­huk­sen jalat, eikä kulkem­i­nen onnis­tunut kuin apu­vä­lineil­lä, mut­ta aiv­o­toim­inta oli täysin työikäis­ten tasolla.

      Vastaa

7. Postauk­ses­sa oli taval­laan hauskasti vinoil­tu suo­ma­laiselle poli­it­tiselle kult­tuurille, joka “suosii päämäärätön­tä ajele­htimista”. Eihän se tietenkään ole oikeasti hauskaa. Itse olen ollut huo­maav­inani, että usein on tapana äänekkäästi “peräänku­u­lut­taa keskustelua” jostakin aiheesta, mil­lä saa näkyvyyt­tä ja vaikut­taa akti­iviselta, mut­ta vält­tyy toisaal­ta itse otta­mas­ta kan­taa mihinkään. Ei tämä kuitenkaan ole vain suo­ma­laisen poli­it­tisen kult­tuurin ilmiö. Euroopan maid­en eri johta­jat ovat lukuisia ker­to­ja olleet kukin vuorol­laan julk­isu­udessa mil­loin minkäkin kok­ouk­sen jäl­keen vaa­ti­mas­sa lisää tukea Ukrainalle — ilman kuitenkaan mitään varsi­naista omaa sitou­tu­mista lisä­tu­keen. Epä­su­osit­tu­jen ja vaikei­den päätösten tekemis­es­tähän ei yleen­sä palki­ta vaaleis­sa. Viime kädessä ongel­ma siis palau­tuu äänestäjiin.

   Vastaa

   1. Euroopas­ta on annet­tu jo sato­jen mil­jar­di­en euro­jen tuet Ukrainaan. On ihan aiheelli­nen kysymys, että onko sotimisen tukemises­sa enää aikoi­hin ollut mitään järkeä, ottaen huomioon että annetut tuet ovat käytän­nössä pois maid­en kansalais­ten omas­ta hyv­in­voin­nista nyt ja tule­vaisu­udessa — ja että mitä pidem­pään tuol­la sodi­taan, sitä isom­pi jälleen­raken­nus­tarve tulee ole­maan sekä mate­ri­aalis­es­ti että henkisen puolen osaltakin. Sodas­sa trau­ma­ti­soituneet ja tap­pa­maan toisia tot­tuneet ihmiset ovat tutkimusten mukaan keskimääräistä vaar­al­lisem­pia mm. väki­val­taisu­u­den osalta ympäristössään (mm. per­heväki­val­tana) muual­lakin vielä pitkään sodan jäl­keen. Näin oli toisen maail­man­so­dan jäl­keenkin. Sota pitäisi saa­da lop­pumaan ennem­min eikä myöhemmin.

      Jälkivi­isaus on hel­poin­ta viisaut­ta, mut­ta kyl­lähän tuonne rauha olisi pitänyt mah­dol­lisim­man pian saa­da aikaan — tai mieluiten koit­taa estää koko sota jo etukä­teen. EU:ssa, kuten myös Suomes­sa, ei edes uskot­tu sodan mah­dol­lisu­u­teen, ja toimit­ti­in johdon­mukaises­ti sen väärän usko­muk­sen mukaises­ti. Amerik­ka luki tilan­net­ta jälkikä­teen kat­sot­tuna realistisemmin.

      Vastaa

      1. Ei nyt pitäisi antaa ns. val­heel­lisia tieto­ja. Euroopan maid­en yhteen­las­ket­tu tuki oli alku­vuon­na noin 130 mil­jar­dia euroa — MUTTA siitä suurin osa eli 70 mil­jar­dia euroa oli human­i­taarista tukea ja soti­laal­lista vain 65 mil­jar­dia euroa. USA:n tuki samaan aikaan oli alle 120 mil­jar­dia euroa. Ratkaisu sinän­sä on jo ole­mas­sa: ote­taan kylmästi hal­tu­un ne 200 mil­jar­dia euroa Venäjän raho­ja, jot­ka on jäädytet­ty suurhyökkäyk­sen alet­tua. Ei tässä kan­na­ta enää ruve­ta mitään sään­töpo­h­jaisu­ut­ta silit­telemään, kun kaik­ki muut pelin­tek­i­jät — pait­si ehkä Kiina valikoivasti, sille viit­taa­vat kin­taal­la. Onkin kum­mallista, että noista 200 mil­jardista ei ole viime viikkoina san­ot­tu halais­tua sanaa. Lie­neekö Trump kulis­seis­sa käskenyt anta­maan ne takaisin Venäjälle ja tämän viestin välit­tänyt Alaskas­sa myös Putinille.

         Putinin kanssa neu­votelti­in mihissä ennen helmiku­u­ta 2022. USA:ssa olti­in kyl­lä oike­as­sa, että Putin hyökkää joka tapauk­ses­sa ja vain Ukrainan väl­itön antau­tu­mi­nen olisi lopet­tanut sodan. Siitä olisi puolestaan seu­ran­nut val­ta­va pako­lais­tul­va Euroop­paan. Olisiko se ollut sit­ten parem­pi tilanne eikä mak­sanut mitään? Tehtyä ei saa tekemät­tömäk­si eikä vai­h­toe­htoisen tien val­it­sem­i­nen jälkikä­teen todista mitään mah­dol­lis­es­ta lop­putu­lok­ses­ta eli olisiko se parem­pi vai huonompi.

   2. Epä­su­osit­tu­jen ja vaikei­den päätösten tekemis­es­tähän ei yleen­sä palki­ta vaaleis­sa. Viime kädessä ongel­ma siis palau­tuu äänestäjiin. 

      Jos­sain määrin palau­tuu var­mas­tikin myös medi­aym­päristöön. Asioi­ta käsitel­lään nopeal­la tem­mol­la ja hyvin pin­nal­lis­es­ti somes­sa, ja toisaal­ta val­ta­me­di­akin tun­tuu hitaasti mut­ta var­masti myös muut­tuvan jatku­vasti yhä enem­män somenkaltaisek­si nopeak­si vir­rak­si pieniä infor­maa­tiopala­sia ilman asioiden kehys­tämistä suurem­paan kokonaisuuteen.

      Vastaa