(Käyn läpi yleiskaava-aineiston liiteraportteja. Niihin kannattaa todella tutustua!)
Tämä liiteraportti kertoo paljon koko suunnittelun suunnanmuutoksesta. Helsingissä siirrytään funktionaalisesta, toimintoja eriyttävästä ja omalla tavallaan rationaalisesta kaupunkisuunnittelusta sekoitettuun kaupunkirakenteeseen, jossa suositaan kantakaupunkimaista asumista. Koko raportti kannattaa lukea ja katsoa myös paljon puhuvia kuvia.
Joitain pikahuomioita.
Liikenteen vaatima tila on muutoksessa avainasemassa. Kun moottoritie muutetaan bulevardiksi, siitä tulee kaupunkia yhdistävä tekijä (Mannerheimintie nyt esimerkiksi) sen sijaan, että se olisi alueita tosistaan erottava (Kehä I). Tulevaisuuden auto ei saastuta niin paljon kuin nykyiset eivätkä nykyiset saastuta yhtään niin paljon kuin entiset. Nastarenkaat ovat ongelma, mutta niistä varmaankin päästään asteittain eroon.
Tiiviissä rakenteessa tilasta on pulaa. Siksi liikkumisessa on suosittava vähän tilaa vieviä kulkumuotoja eli kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä ja vähennettävä henkilöautojen vaatimaa tilaa. Vancouverissa keskusta-alueen autoliikenne on vähentynyt merkittävästi samalla, kun asukasluku on kasvanut 300 000 hengellä. Muutos on siis mahdollinen.
Autojen säilyttämiseen ei tilaa riitä nykyistä määrää. Vähemmän pysäköintipaikkoja ja pysäköinti mielellään maan alle, vaikka se vähän maksaakin. Jos henkilöautoa tarvitaan, taksit ja yhteiskäyttöautot ovat tehokkaampaa tilankäyttöä, koska ne ovat pääasiassa liikkeessä sen sijaan, että olisivat pääasiassa seisomassa. Monessa kaupungissa on city-pyörien rinnalle tullut city-autoja, jotka järjestelmään liittynyt saa käyttöönsä älypuhelimen avulla ja käytön jälkeen palauttaa näille autoille varatuille pysäköintipaikoille.
Urbaania rakennetta voisi olla myös kantakaupungin ulkopuolella. Raportissa todetaan, että Maarianhamina on miellyttävä urbaani pikkukaupunki. Miksi lähiöt eivät voisi olla kuin Maarianhamina? (Hah! Juuri tästä kävin puhumassa tiistaina Vantaalla. Olisi pitänyt lukea tämä raportti ensin.)
Pikkukaupungissa pääkadun varrella on kaikki. Nukkumalähiöissä varjellaan unen laatua niin mustasukkaisesti, että lähiö kääntää selkänsä sisääntulokadulle. Tämä tuottaa valtaisan eron.
Ei enää tällaisia katunäkymiä.
Lähiön voisi rakentaa myös tällaisen kadun ympärille.
Jälkimmäisessä kuvassa talot ovat matalampia, mutta aluetehokkuus on suurempi. Harva mutta korkea on outo valinta.
Malminkartano tarjoaa mainion alustan “urbaanin pikkukaupungin” kehittämiseen. Tule Ode käymään, tehdään tästä kaupunginosasta malli muillekin.
Kitkarenkaiden käytön lisääminen voitaisiin aloittaa takseista. Taksit eivät saisi ajaa taksikaistalla nastarenkailla. Tämä laittaisi taksit vaihtamaan kitkarenkaisiin.
Ihmisen tarve liikkua ja halu liikkua olisi erotettava toisistaan.
Nykyaikaisessa työ/koti rakenteessa, jossa työpaikka sijaitsee kodin ulkopuolella, ihmisellä on tarve liikkua työpoaikan ja kodin välillä.
Kun itse seison savuavassa autojonossa joka nytkähtelee eteenpäin, totean ihmiskunnan tyhmyyden. Ihmiset tuntuvat tekevän virheet aina uudelleen ja uudelleen. Joka aamuruuhka. JOka iltaruuhka. Sillä on käsittämätön virhe mennä työpaikalle juuri samaan jonoon kymmenien tuhansien muiden menijöiden joukkoon.
Halu liikkua onkin jo tiettyjen ihmisen sisälle rakennettu ominaisuus. Se sama ominaisuus jonka vuoksi kukat lähettävät mehiläisten matkassa kaukaisiin niittyihin sen sijaan, että tyytyisivät viereisen kukan tarjoamiin palveluihin kopioida itsensä. Halu liikkua on taannut ihmiskunnan selviämisen muuttuvissa luonnonolosuhteissa.
Toiset taas eivät suostu liikkumaan mihinkään, eikä omaa maisemaakaan saa muuttaa, ei edes kadun paikkaa siirtää. Näitä ihmistyppejä löytää mm. “kansainvälisestä” Pariisista, jossa tietyt suvut ovat neljä viisi sukupolvea asuttaneet samaa kadunpätkää, vain harva heistä on edes Pariisin ulkopuolella käynyt.
Suomesta varmasti jotkut vielä muistavat tyhjentyneet kylät, paisuvat kaupungit. Siinä toteutettin halua. Tarvetta ei tainnut olla, sillä perunamaasta varmasti olisi riittänyt ruokaa maallakin. Mutta lähdettiin kuitenkin jonnekin.
Nämä, ja muut historian painolastit määrittävät rakentamista, asumista, liikumista. Kuten luolamaalaukset, niin myös nykyisin vain tietty ihmisryhmä on henkisesti tarpeeksi voimakas saamaan aikaan muutoksia näissä ihmisen perusrakenteissa. Rakennusinsinööri ei siihen kykene, mutta taiteilijat ovat aina halukkaita läiskäisemään kallion kylkeen kivoja värejä ja muotoja.
Pelkkien seinien siirtely ei ratkaise ihmisten tarpeita ja haluja. Se vain aiheuttaa riitoja.
Juuri tämä vihastuttaa. Miksi tuo on se “ainoa oikea tapa”, johon kaikkien pitää mukautua?
Siksikö, koska kaikki päättäjät asuvat kantakaupungissa?
Miksi niiden kaikkien pitäisi olla? (Ja tuo muuten ei ole Maarianhaminaa nähnytkään.)
“Vancouverissa keskusta-alueen autoliikenne on vähentynyt merkittävästi samalla kun asukasluku on kasvanut 300 000 hengellä.”
Tein lyhyen mutta sitäkin perusteellisemman analyysin Vancouverista. Voisiko ennakkokäsitykseni pitää kutinsa. Ja miksipä ei.
Eli listasin kolme tiheintä Vancouverin osaa. Sitten katsoin google-mapsista missä sen mukaan sijaitsevat Vancouverin merkittävimmät museot. Museot edustakoon tässä laajempaa, yhteistä hyvää. Ei päivittäisasiointia. Eikä työpaikkoja. Eikä etenkään ostoskeskuksia. Kartalla näyttäisi siltä, että kulttuurikeskukset YMPÄRÖIVÄT tiheintä asutuskeskusta. Ei toisinpäin. Tämä ideaali Helsinkiin muutettuna tarkoittaa…? Ei tosiaankaan ole järkevää rasitaa turistien kaupunkia asukkaiden päivittäisasioinnilla eikä toisinpäin. Minun ehdotukseni on, että urbaani, hyperurbaani, Helsinki rakennetaan merenrannalle, mutta joko itään tai länteen Helsinginniemestä. Helsinginniemi tulisi “rauhoittaa”. Koska siellä on yhteistä hyvää.
“kaupungissa on city-pyörien rinnalle tullut city-autoja, jotka järjestelmään liittynyt saa ”
Tiheän asumisen ehdottomasti parhaita mahdollisuuksia. Tuollaisesta olen suoraan sanottuna kateellinen.
“Miksi lähiöt eivät voisi olla kuin Maarianhamina?
..
Tämä tuottaa valtaisan eron.”
Paras tapaus on tietysti, että lähiöllä on jokin luontainen voimavara, resurssi. Suomessa se tyypillisesti tarkoittaa nautinta(uima)kelpoista vesistöä. Esimerkinomaisissa kuvissa olennainen ero on myös, että alemman kuvan vasemmalle etualalla oleva talo on aivan törkeän tyylikäs minun makuuni. Epäilen, että sellainen ei kuitenkaan ole kovin suosiossa ainakaan tuo ympäristö 2010-luvun Suomeen tuotuna. Harmi. Se millaiseksi tuollainen ympäristö Suomessa 2010 rakentuu ei välttämättä täytä omia esteettisiä ihanteita. Lasia. Lasia. Terästä. Lasia.
Hienoa!
Olennaista on yksityisautoilulta vapautuva tila joka voidaan käyttäää asukkaiden ja muuden toimijoiden urbaaniin liikkumiseen sekä rakenteen kehittämiseen palvelmaan lähiympäristössään toimivaa ihmistä. Autoilulta vapautuvan tilan maapoliittista arvoa ei kukaan ole vielä uskaltanut laskea, mutta ainakin keskustoissa hinta on kova. Elämänlaadun lisäksi kyse on investoinneissa säästökierteestä.
Helsinginkin 60- luvulta lähtien rakennetut lähiöt ovat todella iso ongelma lähivuosina. Rakennukset tulevat elinkaarensa päähän ja kaavoitus on niin ala-arvoista, ettei siitä hevin tiivistetä alakuvassa esitetyn kaltaiseksi.
Kun ajaa Arabianrannan tai Viikin läpi, voi vain ihmetellä. Eikö oikeasti ole ollut osaamista tehdä parempaa?
Ikävintä tämä on nyt lähiöasunnon omistaville. Heille on jäämässä mustapekka käteen. Pahimmillaan taloyhtiön arvo ei kata edes purkukustannuksia! Ruotsalaisten tapa rahoittaa lähiörakentaminen säätiöidysti nousee nyt arvoon, koska kokonaisia lähiöitä voidaan purkaa nollaamalla vain säätiöt.
Kaksi tulevaisuuden autoa saastuttanee saman verran kuin yksi nykyinen, joten kun automäärän ajatellaan kaksinkertaistuvan globaalisti, niin ei ole päästy mihinkään. Saksan autoteollisuus antoi myös juuri näytteen, että ei kannata odottaa radikaaleja vähennyksiä vähään aikaan. Autot myös sitovat suuren määrän metalleja seisomaan lähes turhanpantteina parkkipaikoilla — vaikka metallit kiertäisivät autosta autoon, niin silti ne ovat poissa fiksummasta toiminnasta. Lisäksi tarvitaan varmaankin sellaisia metalleja, jotka ovat vielä maan alla, joten uutta kaivossotkua on luvassa. Ja onhan auto nyt muutenkin huonoa omaisuutta, joka menettää arvoaan seisoessaan, tuottaa kuluja ja se joka ei kuljeta työpaikkaansa pakussa voisi myös vuokrata tai lainata kyseisen härpäkkeen silloin kun sitä aidosti tarvitsee.
Jokainen tulevaisuuden auto vie myös saman verran tilaa kuin nykyiset, joten luontoa menee turhaan asfaltin alle kaupungin levitessä turhaan autojen vaatiman tilan takia. Menee paitsi luontoa, niin myös hiilivarastoja.
Jos vielä ajatellaan, kuten vihreiden yläpää näyttää ajattelevan, että biopolttoaineet korvaa bensaa, niin ensin täytyy kestämättömästi tuottaa jotakin aivan liikaa, jotta saa tarpeeksi jätettä josta saa sitä polttoainetta, tai sitten pistää metsää, ynnä muuta luonnoksi tulkittavaa, suoraan tankkiin. Ja koska ilmasta on saatava hiilidioksidia ynnä muuta pois — ei siis riitä että päästöt vain vähenevät, joten ei ole varaa polttaa, tai tuhota pelloiksi, pitkäaikaisia hiilivarastoja vain sen takia, että ihminen ei kykene liikkumaan omilla jaloillaan edes pieniä matkoja joukkoliikennepysäkeille tai kauppaan. Ei siis ole varaa myöskään kaavoittaa kovin monelle pitempiä matkoja.
Kun vielä ajatellaan, että ihmiskunta syö käytännössä öljyä, niin eikö olisi fiksua edes ottaa se viimeinen öljynkulutus, eli kauppamatka, pois siitä ruuan polusta suolistoon? Jäisi sitten niitä biopolttoaineita itse ruuantuotantoon enemmän. Nyt sitten rakennellaan kaikista puheista huolimatta yhä automarketteja keskelle kaupunkirakennetta tai jopa ulkopuolelle. Näin sitten tehdään kaupunkia, jossa on kivaa varmaan liikkua lämmitetyssä autossa saastuttamassa, mutta muille syntyy pelkkiä ikävyyksiä. Samalla ne kuuluisat mummot jäävät ilman lähipalveluita, kun nuorempi polvi ajaa ostovoimansa keskuksiin ja näin ajavat lähikaupat sulkemaan ovensa. Toki tämä on hesalaisten vihreiden syytä, ei kepulaisten, jotka kaavoittavat abc-asemia ja muita autokauppoja kauas mummoistaan kepulandiassa.
Toki voi olla, että tulevaisuus on muilla kauempana kuin minulla, mutta hippusen olisi kiirus nyt jo alkaa tehdäkin jotain, eikä yhä rakentaa turhaa kulutusta kaupunkirakenteella. Viherpesu ja ihmisille uskottelu saisi jo loppua, kun suuri kuva on ihan muuta kuin yksittäiset aidosti ekot prototyypit jonkun visionäärin päässä. Kuten tunnettua, sillä ei ole mitään väliä mitä virkamiehet sanovat, jos poliitikoilla ei ole omaa vahvaa mielipidettä ja suuntaa. Nyt näyttää yhä siltä, että taloudellisin ja kaavoituspoliittisin kannustein yritetään saada aktiiviautoilijat muuttamaan keskustoihin ja näin varmistetaan, että tulevaisuudessa on pakko yhä varata tila heille. Ehkä tämä on autopuolueen kikka turvata kannatuksensa myös siinä tulevaisuudessa. Tarkoitan, että jos odotellaan näiden kuvien ja kaunopuheiden äärellä uusia vuosikymmeniä, niin sillä aikaa ja juurikin nyt kaavoitetaan kaupunki jo pilalle, eikä nämä visiot koskaan toteudu.
Jonkun pitäisi kuitenkin edes yrittää olla globaali esimerkki jostain muustakin kuin viherpesusta. Jos fossiilisilla tai muilla säilyy kysyntä, niin niitähän poltetaan liikaa ja hankitaan joka paikasta, vaikka kulutusta koitettaisiin pikkuisen vähentää. Kuten on nähty, niin tältä puolen vallan kammareiden ovia tämä muutos ei tule kovin kivuttomasti tapahtumaan, joten onkin mielenkiintoista nähdä mitä jatkossa tarvitaan, jotta poliittiset toimijat alkavat ottamaan asian tosissaan.
Viimeistään sen jälkeen kun julkisen velan kasvu on pysäytetty, niin autoilukilometrien määrä kääntynee laskuun. Luottoluokituksemme on jo vaarassa. Luottoluokituksen säilyttäminen lienee tärkeimpiä poliittisia reunaehtoja. Yhdysvalloissa, jossa väestö kasvaa noin 1%:n vuodessa, autokilometrien vuotuinen määrä on jo laskussa. Syynä tähän on ainakin lievä polttoaineverotus, jonka takia raaka-öljyn hinnannousu näkyy polttoaineen hinnassa melkein samassa suhteessa. Suomessa korkea polttonesteiden verotus hiukan paradoksaalisesti vaimentaa öljyn hinnannousun vaikutusta tankkaamisen hinnannousuun. Viimeistään jos (kun?) öljyntuotannon kasvu pysähtyy ja Aasian autokanta jatkaa voimakasta kasvuaan, niin meilläkin autoilu vähenee rajusti. Kun taloutemme ei enää luultavasti juuri kasva, niin sähköautojen yms. kalliiden, mutta polttoainetaloudellisten autojen määrä jäänee vähäiseksi. Kalliit tieinvestoinnit, kuten Herttoniemen liikenneympyrä ja Tampereen keskustatunneli olisi syytä harkita erittäin tarkkaan. Olemme suuressa historiallisessa taitekohdassa, minkä soisi näkyvän politiikassa sekä kunnissa että valtakunnan tasolla. Onko poliitikoilla kykyä ja rohkeutta omaksua uudet realiteetit politiikan lähtökohdiksi? Kun täytyy priorisoida, niin mieluummin soisin veroeurojani kohdistettavan vaikkapa uuteen lastensairaalaan kuin autoilun julkiseen subventoimiseen.
WHO:n syöpäjärjestön IARC:n aivan uunituoreen lehdistötiedotteen mukaan ilmansaasteet ovat johtava ympäristösyy syöpäkuolemiin. Sen lisäksi IARC on juuri luokitellut ilman pienhiukkaset luokan 1 karsinogeeniksi ihmisille:
http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/pdf/pr221_E.pdf
Siitä huolimatta Osmo ja muut haluavat rakentaa valtaväylien varteen. En ymmärrä.
Joskus jouduin asumaan pari vuotta Hämeentien varrella. Oli ikävää herätä ennenaikaisesti raitiovaunukiskojen kirskuntaan. Yhtä ikävää oli kuunnella töistä tultua ruuhkabussien jylinää.
Kaupunkisuunnittelun vaihtoehdot eivät ole vain Osmon karikatyyrinomaisesti esittämät. On myös mahdollista rakentaa matalasti ja tiivisti ja jättää silti puskurivyöhykkeet vilkasliikenteisten pääväylien varteen. Se on myös terveellistä ja se suojaa meitä ennenaikaisilta keuhko‑, sydän- ja syöpäkuolemilta.
Ihan oikein ajateltu. Länsiväylälle heti vaan 50 rajoitus Koivusaaren kohdalta.
Ihanko väkipakolla sinut sinne asutettiin? Jos haluaa vaihtaa asunnon Hämeentien varressa asuntoon hiljaisessa lähiössä niin se varmasti onnistuu.
Voi joo, olettaen että rakennetaan jonnekin Kehäteiden tuolle puolen, että ihmiset haluavat tiivisti muusta kaupungissa olevista lämpäreissä, ja että sillä että liikkuminen perustuu henkilöautoon ei ole mitään väliä. Ilmanlaatu tosin huononee tästäkin johtuen, mutta olennaisemmin 75% päivittäisestä ihmisten saamasta hiukkaskuormasta tulee liikenteessä vietetystä ajasta, eli terveyspohjaisesti kannattaisi varmaan minimoida tuo.
Harmi jos jouduit asumaan moisessa paikassa. Mikset muuttanut halvempaan asuntoon jonnekin metsän vieressä olevaan lähiöön? Olisi se kämppäsi jollekin urbaanimmalle hemmolle kelvannut varmaan ihan hyvin.
Ekologisesta ja toimivasta kaupunkirakentamisesta ei tule yhtään mitään niin kauan kuin ympäristöhygieenikot vaativat loputtomia puskurivyöhykkeitään asumisen ja katujen (elämän) väliin ja luontoaktivistit vaativat puskurivyöhykkeitä luontokohteiden ja asumisen/kaupunkirakenteen väliin.
Lienee niin, että on äärettömään ihanaa kuolla vaikka ikävystymiseen hiljaisessa, hajuttomassa ja loputtoman turvallisella asumuksessa. Ihmisen ja elämän väliin pitäisi jättää joku puskuri/suojavyöhyke.
Tai kannattaako sitä ylipäätään ollenkaan elää kun se on riskejä ja saatanallista meteliä pullollaan?
Juhani Salovaaralle haluan sanoa sen — vaihtoehtona köyhille ruokaa tai suurvaltojen asukkaille autoihin polttoainetta matkalle drive in hampurilaispaikkaan, niin köyhät jäävät toiseksi.
Miksi näin? Asiasta voi käydä kysymässä amerikan kansalta jolla on ydinaseita puheensa painikkeeksi. Näille vain nyt yksinkertaisesti ei sovi se, että ruokaöljy käytetään nääntyvien ihmisten ravinnoksi mikäli auton polttoainetankki uhkaa tyhjentyä.
Elä utopian sijaan tosielämää, niin saatat saada jotain aikaan. Älä haaveile paremmasta maailmasta, sillä aina voidaan sanoa hyvien aiheittesi vastapainona, että köyhät kuolee joka tapauksessa (kuten kuolevat rikkaatkin kunnes rikkaat saavuttavat kuolemattomuuden).
Unenlaatu ei kärsi tiiviissä ja matalassa vaihtoehdossa, jos rakennusmääräyksissä edellytetään kunnollista äänieristystä.
Meillä on jo aika paljon sellaisia lähiöitä, joista ei koskaan saada maarianhaminoita, vaikka mitä tekisi, eivätkä ne minnekään katoa. Eikö voisi siis ajatella, että nyt on aika tehdä jotain muutakin? Tulevaisuuden helsinkiläiset voivat sitten valita, asuvatko vanhassa, väljässä lähiössä vai maarianhaminassa.
Apropå, kaupunkipyörät. Äskettäin uutisoitiin, että rojekti on keskeytetty, kun neuvottelut katkesivat ja toinen partti vetäytyi. Paljonko tuosta tuli turhia kustannuksia? Sauri maksaa?
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+j%C3%A4%C3%A4+taas+ilman+kaupunkipy%C3%B6ri%C3%A4/a1381813261136
“Verovaroja päättäjät eivät ole vielä halunneet pyöräprojektiin sijoittaa.” Pyhällä hengelläkö neuvottelut on maksettu?
Ja vielä noista puskurivyöhykkeistä eli eiköhän näistä nykykäytännöistä saada syntymään hyvä kaupunki:
puskurivyöhykkeet kaduille
puskurivyöhykkeet luonnolle
puskurivyöhykkeet asumiselle
puskurivyöhykkeet työpaikka-alueille
puskurivyöhykkeet kultturihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaile kohteille (maisemalle, kansallismaisemalle, harvinaisille kohteille sekä tyypillisille kohteille, aikakautensa tyypillisille edustajille, aikakaudesta poikkeaville historiallisille kerrostumille. Ihmisiä tulee suojata myös kantakaupungin ullakkorakentamisen aiheuttamalta ahdistukselta (kattopinnassa olevat ikkunat).
Sitten määritellään mikä on optimaalinen ihmisikä (120v?) ja luodaan turvalliset puitteet sille, miten tuota tavoitetta ei mikään häiritse (ennenaikainen? kuolema). Epäilemättä paheellinen kaupunkielämä sellaisenaan on valtavan suuri riski tavoitteen saavuttamiseksi. Elämä itsessään taitaa olla kuolemanvaarallista?
Huh…. tuon yleiskaavaliiteraportin esipuheessa todetaan: “Alueet, kuten Kruununhaka, Töölö, Punavuori ja Kallio jäisivät hyvinkin toteutumatta niistä lähtökohdista käsin, jotka nykyisin ohjaavat kaupunkisuunnittelua ja kaupunkirakentamista.”
..Näin on hyvä
Haluaako joku mieluiten asua tuossa ylemmän kuvan mukaisessa betonilähiössä? Luulin että se mitä ne ihmiset haluavat, jotka eivät halua asua urbaanisti, on pientaloalue tai maaseutu, mutta tehokas betonilähiö, what!?
Helsingin tieliikennemeluttomimmat korttelit ovat Johanneksen kirkon ympärillä Kaartinkaupungissa, Punavuoressa ja Ullanlinnassa. Joku yksittäinen talo Ruskeasuon keskuspuistonpuoleisella reunalla saattaa päästä samaan, mutta eivät edes pientaloalueet kehäteiden varsilla, koska joka paikkaan kuuluu joko kehätien tai sisääntuloväylien melu.
Kas kun liikenteen päästöillä ei käytännössä mitään merkitystä pienhiukkaspäästöjen kokonaisuudessa. 😀 Ainoa, joka sieltä voidaan tilastollisesti ehkä kaivaa ulos, on bussiliikenne.
Pienhiukkaset, siinä mielessä kuin tuossa niitä käsitellään, tulevat käytännössä hiilen polttamisesta. Siitäkin vain poltettaessa vahetuneella tekniikalla, josta puuttuu suodattimet. Tuota vanhentunutta tekniikkaa riittää ympäri maailmaa.
Täysin päätön ajatus. 😀 😀 😀 Bulevardia ei tehdä hallinnollisella päätöksellä. Ensin tarvitaan se kaupunki, jota on vain Helsingin niemen kärjessä muutama kortteli.
Länsiväylän nopeudet voidaan kohta nostaan moottoritienopeuksiin, koska liikennettä haittaava bussiralli häviää metron myötä. Eli aluksi 120 km/h ja myöhemmin varmaan 160 tai 200 km/h. 😉
Rohkenen väittää, että pyöräily EI OLE vähän tilaa vaativa liikennemuoto.
Perustelu: kevyen liikenteen väylien liikennemäärät ovat sulana vuodenaikana mitättömät ja talvella olemattomat autoteihin verrattuna, ja kuitenkin niille on paikoittain varattu saman verran tilaa, kuin autoille. Nordenskiöldinkadulta lähti kaista pois, kun tilalle tuli pyörätie, manskun loppupäässä Ruskeasuolla on leveät täysin käyttämättömät kevyen liikenteen väylät samaten kuin Kumpulanlaakson ylittävällä sillalla.
Mikäli näin marginaaliselle liikkumismuodolle varataan näin kohtuuttomasti tilaa, ei kysymyksessä voi olla vähän tilaa vievä tapa liikkua.
ps. kuljen kaikki työmatkani fillarilla kesät talvet.
Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa asua Bulevardin varrella, mutta nykyarkkitehtuurilla ei saada aikaiseksi mitään sellaista viihtyisyyttä ja kauneutta, joka vetäisi vertoja 1800-luvun uusklassisten rakennusten luomalle kaupunkiympäristölle.
Katsokaa metrosta Kalasataman suuntaan, niin näette tehokasta pääväylän varteen rakentamista – ankeampaa ja rumempaa näkymää on vaikea kuvitella.
No niin. Viimeiset ties kuinka monta vuosikymmentä on rakennettu ainoastaan väljää lähiötä. Ehkä nyt olisi taas aika kokeilla jotain muuta? Mutta älä huoli kyllä pk-seudulla tulee lähiöitä riittämään myös tulevaisuudessa.
Kuva on kaieksta päätellen Freiburgista Lounais-Saksasta, n 220.00 asukkaan pikkukaupungista. Kaupungissa on pikaraitoverkosto, mutta olisi hyvä tietää kuinka laajalle se levittäytyy.
Kaupungin asukastiheys on 1500 as/km2
Niin siinä on toki ongelmansa, että asutaan lähellä liikenneväyliä (melu, pienhiukkaset). Mutta miksi tähän ratkaisu on asumisen kieltäminen, eikä liikenteen rajoittaminen ja vähentäminen? Eikö edes olemassaolevilla asuinalueilla voisi rajoittaa autoliikennettä, tai edes yrittää pitää se ennallaan kasvattamisen sijaan? Onko se autoilu oikeasti terveellistä asumista tärkeämpää?
Niinpä.
Mechelininkadun pyöräkaistat ovat taas ajankohtaisia, ja niitä on vastustettu mm. sillä perusteella, että autojen seassa pyöräily on epäterveellistä pienhiukkasten takia. Mutta kun siellä autoilu on vielä epäterveellisempää. Auton ilmanvaihto ottaa ilman juuri siitä edessäolevan auton pakoputken kohdalta, kun taas pyöräilijä hengittää vähän ylempänä vähän puhtaampaa ilmaa.
Urbaanimpi Helsinki vaatii rohkeutta tehdä uutta ja muuttaa vanhaa. Todellisuudessa, kun tavoitteena on tiivistää asuinaluetta tai rakentaa joukkoliikennekatu, herää kiivas vastarinta. Usein vastarinta tuntuu kohdistuvan kohtuuttoman henkilökohtaisesti kaupunkisuunnittelijoihin, jotka tekevät parhaansa erilaisten intressien ristipaineessa.
Tässä asiassa suurimmat haasteet ovat vihreillä: kaksilla rattailla ei voi matkustaa. Vaikka kaupunkibulevardit kuulostavat kauniilta, merkitsee tiivistäminen väistämättä viheraluiden vähentymistä. Peikkona on jopa muutama uusi joukkoliikennekatu, jota vihreät(kin) ovat vastustaneet. Politiikka on valintojen tekemistä, toivottavasti linjakkaiden sellaisten.
Paljonko happea tarvitsee autoilija ja paljonko pyöräilijä ajaessaan Mechelininkatua esim. sen koko pituuden? Hengitysilman mukana tulee keuhkoihin sitä kaikkea, mikä ei suodattimiin (autossa ja/tai nenässä) jää. Koska pyöräily vaatii enemmän pyöräilijän energiaa (lue: fyysistä ponnistelua) kuin autoilu autoilijan omaa energiaa (en puhu nyt auton moottorin käyttämästä energiasta), veikkaan että pyöräilijä saa moninkertaisen ilmansaasteannoksen per kilometri. Autoiljahan voi lisäksi kytkeä tarvittaessa ilmanvaihton autossaan pienemmälle tai sulkea sen (ja ikkunat) kokonaan.
Jos katselisit kaduilla vähän ylemmäs, voisit ehkä havaita mille korkeudelle asti ja missä määrin talojen kadun puolelle avautuvan julkisivun seinät ja ikkunat likaantuvat. Pienhiukkasten määrä tuskin rajoittuu yksinomaan autojen konepellin korkeuden alapuolelle.
Edellämainituista syistä en käsitä lainkaan, miksi pyörätiet pitäisi viedä Mechelininkadulle, missä on paljon auto- ja ajoneuvoliikennettä. Eikö esim. Hietakannaksentien “rauhoittaminen” pyöräilijöitä ja muita ulkoilijoita varten olisi ollut parempi vaihtoehto?
Olen itse työ- ja asuinpaikan valinnoissa suosinut lyhyitä välimatkoja, jotka voi kulkea julkisilla, pyörällä tai vaikka jalan. Tässä on tietysti sopivan asunnon saatavuus ja hinta aina jossain määrin rajoittavia tekijöitä.
Harrastukset kannattaa samoin valita sellaisiksi että ne, tai niiden saavuttaminen, eivät edellytä liikaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä. On uskomatonta miten paljon esim. lasten harrastukset edellyttävät nykyisin sukkulointia, milloin minnekin (lähinnä autolla ja yleensä aika kauas). Pääkaupunkiseudun asukkaiden kannattaisi purjehtia tai valita kesämökkikuntansa Uudeltamaalta. Ikävä vain, että esim. Helsingin kaupungin viskaaleista osa ei taida nähdä veneilyharrastuksessa muuta kuin laiturissa kelluvia veneitä (ymmärtämättä kokonaisuutta, jonka muita tärkeitä osia ei pitäisi karkottaa kaupungin ulkopuolelle). Moinen politiikka, esim. veneiden syys- ja kevätkunnostuksen (ja talvisäilytyksen) siirtäminen kauas Kirkkonummen tai Inkoon perukoille, mitä on esitetty, on järjetön ajatus kaupungissa, jonka vaakunaa komistaa vene.
Jokaisen kapunkisuunnittelusta kiinnostuneen kannattaisi lukea seuraava kirja:
Koti vaiko kasarmi lapsillemme : asunnontarvitsijoiden näkökohtia asunto- ja asemakaavakysymyksissä / Heikki v. Hertzen. WSOY Väestöliiton julkaisuja no. 15. 1945.
Saisi vähän perspektiiviä siihen, miksi olemme siinä missä olemme ja miksi poliitikot aina luulevat tietävänsä, miten ongelmat ratkaistaan.
Onko tuo sitova lupaus (myös Soininvaaran ja muiden puolesta)?
Kovasti näyttää nimittäin olevan tiivistäminen ja viheralueiden hävittäminen käynnissä. Se, miksi tuo toimii, johtuu väljyydestä. (Toki noita miltei neuvostoliittolaisen mahtipontisia leveitä katuja voisi kaventaa ja viherkaistoja vastaavasti leventää.) Talojen välien kaventaminen ja viheralueiden poistaminen tappaisi alueen, vaikka pihat ovatkin kunnollisia.
Toinen syy, miksi tuo toimii johtuu siitä, että autoille löytyy vain pari pääkatua, joista lähtee vain erittäin vähäliikenteisiä umpikujia. Niinpä kevyt liikenne toimii todella hyvin, koska katuja ei tarvitse juurikaan ylittää (vrt. alempi kuva). Tämä on kai sitä “autokaupunkia”.
Minusta hankalissa paikoissa kaukana nykyisistä tai tulevista raideyhteyksistä sijaitsevat väljät nukkumalähiöt voisi ihan hyvin museoida varoittaviksi esimerkeiksi jälkipolville. Niiden tiivistämisessä nyt ei ainakaan ole mitään mieltä.
Saasteeton auto tuo uusia haasteita politiikkaan. Tähän on onneksi herätty paljon ennen kuin Jorma Ollilan työryhmä lanseerasi GPS-seurannan ja kilometriveron.
Osmo on ollut useamman vuoden jo ihan ytimessä, kun auton viemää katutilaa ollaan arvotettu tiheään asutetussa maassa Eiran asuinneliöiden hinnalla. Taistelu autosaatanaa vastaan vaatii uudistumiskykyä. Helppoa se ei ole, kuten Helsingin kaupunkipyörät ovat osoittaneet.
Kun olet noin kovasti huolissasi ihmisten terveydestä, niin eikö sinun pitäisi kannattaa pyöräilyä koska se on terveellistä ja vastustaa ilmaa saastuttavia autoja. Sitä paitsi ihmiset sairastelevat väljissä lähiöissä enemmän.
Miksi ajattelet, että en kannattaisi pyöräilyä? Se on lempiliikuntamuotojani, pyöräilen ison osan matkoista ja kannatan lämpimästi pyöräilyä.
Lähiöissä sairastuvuus ei ole korkeampaa väljyyden vuoksi vaan sen vuoksi, että arkkitehtuuriltaan ja palveluiltaan huonommissa lähiöissä asunnot ovat halvempia, ja niihin ovat muuttaneet sen vuoksi sosioekonomiselta tasoltaan heikommassa asemassa olevat.
Tiedetään hyvin, että koulutus ja tulotasot ovat voimakkaan käänteisessä korrelaatiosuhteessa sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Syitä on monia, mm. se, että kaikista köyhimmillä ei ole varaa terveeellisimpään ruokaan.
Väljyys ja samanaikaisesti korkea tulotaso ovat hyväksi terveydelle. Se näkyy Kulosaaressa, Munkkiniemessä, Kauniaisissa ja monilla muilla vastaavilla alueilla.
Raitisilmasuodattimeen jää suurin osa juuri niistä pienhiukkasista, kaasuja ne ei suodata. Uusissa autoissa lähes kaikissa malleissa, ja yleistyneet viimeisten 10 vuoden aikana. Ihan siihen pyöräkaistaan liittymättä.
“Lähiön voisi rakentaa myös tällaisen kadun ympärille.
Jälkimmäisessä kuvassa talot ovat matalampia, mutta aluetehokkuus on suurempi. Harva mutta korkea on outo valinta.”
Tuosta jälkimmäisestä kuvan fiiliksestä tuli Vantaan Kartanonkoski mieleen, sielläkin on jokin ratikkavaraus kaavassa.
Asukkaat tykkää, mutta useimmat asiantuntijat eivät hyväksy kitschiä-kaupunkikuvaa.
Matematiikassa varmaan sama vika kuin Pikkuhuopalahdessa eli aluetehokkuus ei ole riittävä. Jos tehokkuus olisi kunnossa menisikö kuvatekstin viittaama tyyli läpi korkeatasoista kaupunkikuvaa vaalivasta prosessista ?
Pyötätien tekeminen maantien viereen vei maata 18 m leveydeltä, vaikka itse tie on vain 3–4 metriä. Lisäksi kaikki muut kulut kuten asfaltointi. Onkohan missään tarkkoja lukuja pyöräteiden kustannuksista ja hiilijalanjäljestä.
Nimimerkki kokemusta omaava.
Mechelininkadulla siis kulkee paljon autoja, ja niistä tulee päästöjä. Ja niitä asukkaat hengittävät, mutta sille nyt ei vaan voi mitään, kun autoliikenteen sujuvuus on niin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että pitää poistaa parkkipaikat, jotta saataisiin paikallaan seisovien autojen tilalle liikkuvia.
Ja sekään ei ole ongelma että siellä autoilijat hengittävät toistensa pakokaasuja—tutkimusten mukaan hyvinkin paljon. Tähän on ratkaisu se että pitävät ilmastoinnin kiinni tai hankkivat uudet autot. Näinhän kaikki käytännössä toimivat. Paitsi että kun ilmastointi suljetaan niin sitten siellä auton sisällä kiertää edellisellä kadulla sisäänvedetty ilma, ja sehän on puhtaan raitista. Tai jos ei ole niin matkaan lähtiessä täytetään auto raittiilla ilmalla ja suljetaan hermeettisesti. Ja kyllähän sitä pitää olla mahdollisuus uhrata omaa terveyttään jotta pääsee kätevämmin liikkumaan.
Paitsi että pyöräilijällä tätä mahdollisuutta ei pidä olla. Toisin kuin asukkaan keuhkot ja autoilijan keuhkot, pyöräilijän keuhkot on erityisen tärkeä pitää puhtaana. Kiertäköön sieltä jostain kiertoteitä rantoja pitkin. Paitsi että kun aina pitää kierrellä niin pyöräilijä ei enää olekaan pyöräilijä vaan jollain muulla tavalla liikkuja. Ja niin hän sittenkin kulkee siellä Mechelininkadulla pienhiukkaspilvessä ja menettää arkiliikunnan mittavan terveyshyödyt.
Ja kun pyöräilijät voidaan panna kiertämään rinnakkaista tietä pitkin, niin vastaavasti voisi ehdottaa että pannaan autoilijat kiertämään Mannerheimintien kautta. Mutta tämähän ei käy koska se vaarantaisi autoliikenteen sujuvuuden ja pitäähän autolla päästä Mechelininkadun varren kiinteistöihin. Sitä voisi luulla että pyöräliikenteen sujuvuus ja pääsy pyörällä noihin kiinteistöihin olisivat myös tärkeita, mutta kun ne eivät vaan ole.
Tästä kuvasta voi päätellä jotain siitä, mistä tuo keskiarvo 1500 as/km2 koostuu. Eli jotain 10 000 itse kaupunki ja sitten siihen kuntaan hallinollisesti ilmeisesti kuuluu jonkin verran Schwartzwaldia, 0 as/km2.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Freiburg_Schlossbergturm_Panorama_2010.jpg
Ja mikähän se Maarianhaminan väestötiheys on?
Ei saa rakentaa Kantsua (väestötiheys 6522), vaan pitää rakentaa kuten keskieurooppalaisen Espoon tai Vantaan kokoisen kaupungin (väestötiheys 1500) keskusta?
Siis tehokkaasti vai ei?
Onhan Kantsu subjektiivisesti rumia taloja täynnä, mut kaavoituksellisesti en kyllä keksi mitä vikaa tässä Luoteis-Helsingin keskustassa on. Ehkä jotaan palveluita puuttuu ja vois olla “keskuspuisto” reunamilla olevien sijaan, mut toisin kuin Lepuskissa, uusi suuri kauppakeskus laitettiin Kantsun reunalle, ei keskustaan (=juna-asema). Eli kaavoituksellinen ongelma tulee kyllä jostain ihan muusta kuin asuntorakentamisesta.
Vastaava mogahan tehtiin Espoon keskuksessa, kun riittävän isoa kaupallista keskusta ei haluttu, niin nyt sitä pykätään asumattomalle alueelle automatkan päähän.
..ja siis sillä, etten näe kaavoituksellista ongelmaa, tarkoitan juurikin asumisen kaavoitusta…
(ÄRH, miten turhauttavaa on, kun ei voi korjata tekstiä, ehkä blogialustoilla menee viel parikytvuotta moiseen toiminnallisuuteen, heti sit sen jälkeen ku e‑mail on täyttäny 50 vuotta ja saa päivityksen…)
Kartasta ja ilmakuvasta päätellen itse kaupunkialueemuodostaa noin kolmanneksen maapinta-alasta. Loppuosa näyttää olevan metsää ja peltoa. (Näyttää ei oel varmaa.Ilmasta katsoen anako ei ole mutua kuin metsää.) Kaupungin pinta-ala on 160 km² eli osapuilleen 75 % Hgin pinta-alasta
Ihmisiltä tosiaan tuppaa unohtumaan, että keskimääräinen rakennuskorkeus yläkuvassa kompensoi tehokkaasti tuon “väljyyden”, joka sitten vaimentaa melua ja tuottaa alueelle muutakin hyvinvointia. Korkeus ei kuitenkaan ole niin suurta, että taloista tulisi neuvostokasarmeja.
Eli “reaalinen” väestöntiheys on vain 4500?
Ilmeisesti kyse ei siis ole väestöntiheydestä vaan ihan siitä, että halutaan tehdä alemman näköistä kivierämaata vaikka pakolla.
Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun vihreistä on tullut Helsingin toiseksi suurin valtuustoryhmä, niin viheralueiden alasajo on alkanut. Siltamäen hieno Siltapuiston asuma-alue on vaarassa joutua tiivistysrakennetuksi siten, että sen merkitys arkkitehtoonisesti, ympäristöllisesti ja kulttuurisesti menettää merkityksensä ja on vaarassa slummiutua. Ratkaisut ovat monessa mielessä kummallisia, lasten leikkipaikkoja piennetään, pientaloalueelle rakennetaan sinne sopimattoman korkeata rakennusta ja ulkoiluun tarkoitetut viherväylät rakennetaan kiinni rakennuksiin.
Erilaisia näkemyksiä tuntuu olevan tavoiteltavasta asuinympäristöstä.
Siksi kaavoituksella tuleekin tuottaa ERILAISIA alueita erilaisille ihmisille.
Nyt pinnalla on tiivistäminen liiaksikin asti.
Se mikä unohtuu keskusteluista on, että mitä tiiviimpään asutetaan ihmisiä, sitä enemmän pitää kiinnittää huomiota lähiympäristöön.
Aukiot, istutukset, kiveykset, penkit jne. säästetään halvimpiin mahdollisiin.
Kun kaavoitetaan tiiviisti, tulee kaupunkitilaan satsata rahaa.
Tämä onnistuu parhaiten korvamerkityllä ympäristörakentamismaksulla tai paremmin niin, että kunkin tontin rakentaja on velvoitettu kustantamaan osansa lähiympäristöstä. Näin ao. rahaa ei käytetä muuhun.
“Pikkukaupungissa pääkadun varrella on kaikki. Nukkumalähiöissä varjellaan unen laatua niin mustasukkaisesti, että lähiö kääntää selkänsä sisääntulokadulle. Tämä tuottaa valtaisan eron.”
Otetaan esimerkiksi Niemenmäki. Riittävän lähellä kaupunkia ja täydennysrakentamiselle löytyisi tontteja nakertamalla sieltä täältä.
Varmaan on taas “aikakaudelle tyypillistä suojeltavaa” ja metsäkaistaleisiinkaan ei saa puuttua, mutta hypoteettisesti olisi hyvä paikka.
Kadut tännä asukkaiden joutavia käyttämättömiä autoja, venetrailereita, peräkärryjä ja matkailuajoneuvoja. Mikähän on taloyhtiöiden autopaikkavelvoitteiden tilanne kun parkkipaikkoja tonteilla on varsin niukasti ja kaikki epämääräisen ja käytössä olevat ajoneuvot kaduilla. Onko sitä tuotantoa jossa rakentaminen lykättiin 10 vuoden päähän ja kukaan ei valvonut että toteutuuko koskaan.
Jos tuonne joskus saisi kaavoittaa lisää voisi autoilijoiden siedätyshoidon aloittaa siirtämälla asukaspaikoituksen maksulliseksi (riittävän kalliiksi) katoaisi kesäautot ja romut katukuvasta.
Ja miksi ei niille pihoillekkin rakentaa maltillisia kansia kun tilaa on. Nyt autot on ilmaiseksi lumitöiden ja muun kadunhoidon riesana kaduilla.
Osmon kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa mutta ei tuollaista oikeasti haluta kun nukkumalähiöitä säilyy koskemattomina tällaisissa paikoissa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan maalaiset ovat Suomessa onnellisempia kuin kaupunkilaiset. Otos on toki rajattu, mutta sinänsä samassa linjassa useamman aiemman tutkimuksen kanssa. http://yle.fi/uutiset/tutkimus_maalaiset_ovat_onnellisempia_kuin_kaupunkilaiset/6899709
Tällaiset tulokset korostuvat entisestään siitä, että kaupungeissa on sosioekonomisia ja työllisyyteen liittyviä vetovoimatekijöitä, jotka suuressa otannassa korreloivat positiivisesti onnellisuuden kanssa. Silti tulos toisinpäin tai suhteessa tasainen useammassa selvityksessä. Oman perehtymiseni perusteella toteaisin, että harvemmin kaupunkeja mairitteleva. Jos näin on, niin eikö mietitytä, miksi?
Olen aiemminkin kehottanut, että lukisit tämän teoksen: http://www.amazon.com/Last-Child-Woods-Children-Nature-Deficit/dp/156512605X/ Siitä löytyy kuvattuna voimakas selittävä tekijä.
Kirjan antamien ajatusten ja tutkimustulosten myötä näkisit nuo kaksi blogauksesi kuvaakin ehkä ainakin hieman uudessa valossa?
Helmet-linkki: http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1844088?lang=fin
Ehkä olet kirjan lukenutkin, mutta jos et, niin haastaisin siihen yhden päivän käyttämään.
Minun selitysvoimani. Oletetaan tutkimus todeksi. Onnellisuuden tekijät vaihtelevat. Yksinkertaisesti maaseutu vastaa vähemmillä resursseilla ja prosesseilla noihin tekijöihin heille jotka sinne ovat asettuneet. Kaupunkilainen maaseudulla ei olisi onnellinen eikä toisinpäin. Mutta kaupunkilaisen onnellisuus on kiinni suuremmasta määrästä resursseja ja prosesseja. Vielä toisin sanottuna se joka tyytyy maaseutuun sen onnellisuuden se samainen maaseutu kykenee aika hyvin toteuttamaan. Se joka tyytyy kaupunkin sen onnellisuuden se samainen kaupunki vain vaivoin kykenee toteuttamaan. Tarvittaisiin aina vielä jokin tai jotain. Johtopäätös, kannattaa aina ensisijaisesti hakea elämäniloa yksinkertaisista asioista jotka eivät vaadi oikein mitään ulkopuolista organisaatiota ja resursseja. Tämäkin on mahdollista kaupungissa mutta luontevimmin maaseudulla. Maaseutu on Se. Itse asun pikkukaupungissa.
Totta. Mutta toinen puoli asia on se, että tiiviissä kaupungissa sitä hoidettavaa pinta-alaa on moninkertaisesti vähemmän per asukas, mikä taas laskee kustannuksia. Minä suosisin tällaisiin asioihin jotain kaupunginosahallintoa, tulolähtein ä esimerkiksi alueen talojen kiinteistövero, pysäköintimaksut, tms. aluuella maksettavat maksut.