Ainoa merkittävämpi asia oli Karhusaari, jonka yhteydessä annettiin laajempi selostus Östersundominen kaavoitustilanteesta. Itse Karhusaarta koskevat ehdotukset hyväksyttiin yksimielisesti.
Sipoosta liitetyille alueille on tarkoitus asuttaa 35000 henkeä. Tavoite on aika kova, kun samalla tavoitteena on pien(kerros)talovaltainen kaupunki. Päästrategioita on kolme: yksi laajentaisi asutusta hankalasti Sipoonkorpeen päin, toinen taas uhkaisi rannan Natura-alueita. Kolmas säästäisi molemmat, mutta lopputuloksena olisi tylsä kerrostalovaltainen alue.
Meri laineili vapaasti Östersundomin edustalla ja Kappelin luona vielä vuosisadan alussa. Kartanon jokseenkin holtiton jätevesien lasku sikaloista ja navetoista rehevöitti lahdet niin pahasti, että ne ovat nyt umpeen kasvaneita ruovikkoisia alueita. Jos meillä olisi nyt kirkasvetinen lahti ja joku ilmoittaisi aikovansa saastuttaa ne löyhkääviksi ruovikoiksi, sitä pidettäisiin ympäristörikoksena. Nyt tuo ruovikko kuitenkin tarjoaa kodin joillekin harvinaisille lintulajeille, ja tilanne on suojeltu Naturalla.
Minusta lahti pitäisi ruopata entiseen tilaansa siltä osin kuin se on mahdollista Natura-aluetta tuhoamatta; Natura-alue on siinä vähän syrjemmässä, joten ei se ehkä ihan mahdotonta ole.
Natura-suojelun voi myös purkaa, jos hankkii jostain vastaavanlaisen alueen liitettäväksi Naturaan.
Alueelle on suunniteltu myös Town-House –tyyppistä rakentamista, mutta siitä ei ehkä tule mitään nykyisten esteettömyysmääräysten vuoksi. Voi sitä tehdä pienkerrostalon muutenkin.
Voisiko joku mukanaollut selittää taustat, miksi liitos tehtiin? Ainoa perustelu ollee, että Sipoosta piti varastaa hyviä veronmaksajia?
Rakennusmaasta ei ainakaan ole kyse. Tukholman Teknisen Korkeakoulun kaavoitusprofessorin haastattelussa tuli ilmi, että Helsingin vanhojen rajojen sisälle mahtuu vielä miljoona (1 000 000) asukasta lisää ilman ongelmia.
Näkeehän sen itse kukin, kun tulee lentokoneella Helsinki — Vantaalle. Helsingissä on kaupunkimaista asutusta muutama hassu kortteli niemellä.
Ei siinä veronmaksajien varastamisesta ollut kyse. Aluehan on lähes asumaton. Kaupungin optimaalinen muoto on ympyrä. Helsinki on meren rajaama etelästä ja Sipoon rajaama idästä. Haluttiin avata joukkoliikenteeseen perustuva uusi kasvusuunta Helsingille.
Noista townhouseista, estääkö esteettemismääräykset kerrosten väliset portaat vai mikä tässä on ongelma?
Pyöräniemi, normaali laskeutumisreitti kulkee Sipoon yli ja sieltä lentokentän pohjoispuolelle, jälkimmäiseen ei melusyistä voi juuri asuntoja rakentaa. Lisäksi aika moni omakotitaloalue näyttää korkealta katsottuna metsältä kun puut on korkeammat kuin talot. Jos haluaa katsoa missä on vapaata maata niin sitä varten on ihan hyviä karttoja.
Miksi juuri 35 000 asukasta? Onko se jotenkin itsensä toteuttava luku?
Tarkoitan, että jos on vaikeuksia saada mahtumaan tuo lukumäärä mukavasti niin eikös voisi tuoda määrää alas sopivalle tasolle.
“Voisiko joku mukanaollut selittää taustat, miksi liitos tehtiin? Ainoa perustelu ollee, että Sipoosta piti varastaa hyviä veronmaksajia?”
Nykyinen Östersundomin asukasmäärä n.2000 asukasta ei tunnu missään Helsingin mittakaavassa.
Onko mielestäsi järkevää PK-seudun kehityksen kannalta, että 300 metrin päässä Mellunmäen metroasemasta kukkivat rypsipellot kesäisin tai se, että Vuosaari päättyy yhtäkkiä erämaahan? Ainakin Itä-Helsingin kehitystä tämä on hidastanut.
Tilannetta voisi verrata vaikka Espoon ja Kirkkonummen rajaan. Siellä Kirkkonummi on viime vuosina kehittänyt rajan läheistä Masalaa ja on syntynyt myös uusi asuinalue Sundsberg.
“Helsingin vanhojen rajojen sisälle mahtuu vielä miljoona (1 000 000) asukasta lisää ilman ongelmia.”
Mahtuisi, mutta kun minnekään ei saa rakentaa. Ei täyttömaalle meren päälle, ei ylös kohti taivasta, ei risua ja pajua kasvaville tonteille joita kutsutaan virkistysalueiksi. Ei saa muuttaa meluisia lentokenttiä asuntoalueiksi jne.
Sipoo-operaatio vaati melkoista poliittista tahtoa mutta vielä enemmän ilmeisesti vaatisivat nuo muut vaihtoehdot.
Miten esteettömyysmääräykset estävät townhousen rakentamisen? Eihän kaksikerroksisissa omakotitaloissa tai rivitaloissa ole yleensä hissiä.
Jos halutaan rakentaa esteettömiä taloja, on mahdollista varustaa joka asunto hissillä. Koneen omakotihissi maksaa noin 25.000 euroa yksittäistilauksena, ja iso rivitaloasunto ainakin 250.000, eli lisäkustannus hissistä olisi alle kymmenen prosenttia.
Pasilassa voisi muuten (kun ratapiha tulee rakennuskäyttöön) kokeilla sellaista omituista ajatusmallia, että kaupunki antaisi rakennuttajien vapaasti päättää rakennuskorkeuden.
Mikko Särelä:
Joo, tai vaihtoehtoisesti sellaista erikoista toimintamallia että arkkitehti tekee suunnitelmat ja rakennuttajat seuraavat niitä. Näin tehtiin Kartanonkoskella, ja lopputulos on keskellä peltoa olevaksi alueeksi erinomainen.
tp:
> …estääkö esteettemismääräykset kerrosten väliset
> portaat vai mikä tässä on ongelma…
Esteettömysmääräykset ovat tyypillinen itseaiheutettu päänsärky 😀 Niillä tarkoitetaan ihan hyvää, mutta estetään järkevä rakentaminen.
Minusta kannattaisi ennemmin kopioida vähän uudempia brittiläisiä rakennustapaa. Sodan jälkeen siellä on rakennettu uusia esikaupunkeja periaatteella 10 000 asukasta kävelyetäisyydelle asemasta pientaloihin. Oleellista taajaman kehityksen kannalta on eriyttää se emokunnasta riittävän ajoissa.
Asevelitalot ovat hyvä esimerkki siitä, ettei hissi välttämättä ole tarpeellinen vaikka asukkaat ikääntyvät. Alunperin kolmeen kerrokseen rakennettujen talojen toiminnot kerääntyvät asukkaiden vanhetessa ja lasten muuttaessa pois kotoa keskimmäiseen kerrokseen. Jos kolmeen kerrokseen vielä yhdistetään hissivaraus, voidaan tyydyttää pahimpia kukkahattutätejäkin 😉
HT:
> Miksi juuri 35 000 asukasta?
Se on lähellä tehokkaan kunnan maksimikokoa. Ovat varmaan ajatelleet, että Etelä-Sipoosta sitten aikanaan tulee itsenäinen.
Useampikerroksisten asuntojen kohdalla suurin ongelma ovat poistumistiemääräykset.
Katso esim. lehtijuttu.
Kalle Pyöräniemi:
Seuraa niuhotusta: sana on suomeksi ‘lienee’.
Östersundomin natura-alueiden purkaminen ei onnistu ‘tosta noin vain’ koska olisi kiva rakentaa ja hyödyntää kyseinen alue. Käytännössä tämä tarkoittaisi tosi raskasta poikkeuslupa ‑menettelyä.
Poikkeuslupakäytäntöön lähdetään silloin kuin MUITA VAIHTOEHTOJA EI OLE, tai yhteinen (taloudellinen, sosiaalinen) hyöty ja etu sitä ehdottomasti vaatii. Muutaman talon kaavoittaminen natura-alueelle tuskin täyttää jäkimmäistä kriteeriä. Toisekseen, kun liitosalueen kaavoituksesta on JO OLEMASSA VAIHTOEHTOJA niin miten ihmeessä kaupunki voisi edes harkita pitkän kaavan poikkeuslupamenettelyä ja rakentamista Natura-alueille tai niiden kustannuksella?
Östersundomin natura-alue on poikkeuksellinen kohde, jonka kehitykseen on ihmistoiminta osaltaan vaikuttanut. Vaihtoehtoista kohdetta tuskin löytynee, koska tämänkaltainen kohde olisi luultavimmin jo mukana Natura-kohteena. Osmo viittaa ihmisen vaikutukseen alueen kehitykseen. Tämä edustaa vanhakantaista luonnonsuojelunäkemystä, jossa ainostaan ‘luonnontilainen ja koskematon’ luonto on arvokasta. Historia ei kuitenkaan heikennä alueen tämän hetkistä arvoa lintuvesialueena.
Alueen kohteille on vlaadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, joka tulisi mitä pikimmin toteuttaa. Suomi on jo saanut EU:ta noottia huonosti hoidetuista suojelualueistaan.
Minä en ehdottanut Natura-varauksen purkamista. Esitin, että selvitetään, voiko ruovikkoista rantaa ruopata ilman, että se tuhoaa Natura-alueen, koska koko vesialue ei kuulu Naturaan.
Tuo ajatus alueen siirrosta toisaalle ei ollut ehdotus vaan toteamus, koska eräs asian korkea asintuntija siitä minulle mainitsi. Kati on todennäköisesti oikeassa siinä, ettei sellaista vaihtoaluetta löydy.
Olen ollut puolustamassa Koijärveä, jossa lintuparatiisi oli nimenomaan seurausta ihmisen tekemästä epäonnistuneesta kuivatuksesta.
Nyt kun mainitsit Koijärven, anteeksi että hieman aiheen vierestä…
Koijärven vieressä asuneena, järven rantoja lukuisat kerrat lenkkeilleenä ja sinne lintutorniin kavunneenakin, olen tainnut tämän ihmetyksen aiemminkin mainita, mutta miksi järven sitten annettiin kuitenkin taantua yhdestä Etelä-Suomen merkittävimmistä lintujärvistä siihen tilaansa, jossa järvi ei nykyisellään kuulu edes 100 merkittävimmän suomalaisen lintujärven joukkoon?
Kunnostuskohteita on varmasti ollut muitakin, mutta niillä ei ole ollut samaa symboliarvoa.
Miksi se suojelu lopulta epäonnistui ja vaateet siitä suojelusta kuihtuivat?
Östersundomin ranta-alueella asuvan kommentti Kati Vierikolle .
Varsin hyvin ymmärtänet, ettei yleinen etu koske ainostaan muutaman talon kaavoittamista natura-alueelle, vaan tuhansien tulevien asukkaiden edusta on tietenkin kysymys ja sen tulisi painaa enemmän kuin muutaman sorsan kesäkuukausien etu.
Mitä poikkeuksellista nykyisissä ruovikoissa oikeasti on, ei siellä kovin vilkasta elämää tunnu olevan, oletko edes käynyt siellä, itse olen useinkin ja ruovikoitahan riittää myös linnuille.
Tulevaisuuttamme on mainostettu uutena laadukkaana merellisenä alueena, jopa kaavoituksen näyteikkunana.
Miten tämä saavutetaan, ei ainakaan niin kuin Helsyn visiossa, joka johtaisi väistämättä metroon ja pariin-kolmeen tiiviiseen kerrostalolähiöön etäälle rantavyöhykkeeltä, ei missään tapauksessa, sellaista ei luulisi kenenkään enää nykyään toivovan.
Aivan oleellinen tekijä laadukkaan alueen kaavoituksessa on merenrantojen saavutettavuus ja käyttö kävelyetäisyydellä rannasta asuvien asukkaiden virkistykseen rantabulevardeineen.
Luonnonsuojelun kannalta arvokkaammat alueet löytyy Sipoonkorvesta, keskittykää puolustamaan niitä, niin saatte varmasti alueen nykyisetkin asukkaat puolellenne, ruovikoiden puolustajiin en itse ole juurikaan täällä törmännyt, päinvaston.
Samaa mieltä olen hoito-ja käyttösuunnitelman tarpeesta, mutta siten, että hoidetaan ruovikot kuntoon ja suunnitellaan ne kaavoituksella ihmisten lähivirkistysalueiksi rantabulevardeineen juuri niin, kuin KSV:n upeissa visioissa jo onkin.
Osmo on nyt kyllä aivan oikeassa ruovikoiden tulevaisuudesta, lähdetään siitä, niin hyvä tulee.
Toinen Osmolle sopiva ruopattava ruovikko löytyy kaupungin länsirajalta, Talin lahti vai mikä onkaan nimeltään. Ja ruovikkoa ruokittu urbaanisti kaatopaikkakäytöllä, sinne vaan kaivinkoneet töihin ja saadaan vanha kaatopaikka-alue parempaan käyttöön.
Koijärven osalta tehtiin huono kompromissi. Valtiovalta ei suostunut enempään. Saattaa myös olla, ettei järvi ollut pelastettavissa. Se eli siirtymävaihetta, jossa umpeenkasvaminen ilman aktiivista raivcasuata ja ruoppausta oli lopulta kuitenkin edessä. Näin muuten saattaa käydä myös noille Östersundomin ranta-alueille.
Östersundomin vaihtoehdot ovat siis rakentaa paljon liian lähelle Natura-aluetta, tunkeutua liian lähelle Sipoonkorpea, vaihtaa pientaloasutus kerrostaloiksi tai alentaa väkilukutavoitetta 10000.
Tämä viimeinen tulee eslle helpoiten, mutta ei sekään mikään ekoteko olisi.
Nuo kymmenen tuhatta ihmistä sijoittuisivat muualle. Ei toiseksi parhaalle paikalle vaan sille marginaalialueelle, joka asukkaiden puutteessa jäisi rakentumatta. Siis lähes tunnin automatkan päähän. Jos oletetaan, että tämä tuottaa 3000 edestakaista 40 kilometrin työmatkaa henkilöautolla, tekee se 240 000 henkilöautoikilometria työpäivää kohden ja noin 60 miljoonaa vuodessa.
Asukasluvun radikaali pudottaminen pudottaisi todennäköisesti myös raideliikenteen kuvioista, joten menovettä palaisi entistä enemmän.
Hankala valintatilanne.
Kun näitä suunnitelmia tehdään, lähdetään ilmeisesti ajatuksesta, että kaikki työmatkat suuntautuisivat tulevaisuudessa Helsinginniemelle — siltä ainakin tuntuu, kun Osmonkin kirjoituksia lukee.
Kun oman perheeni ja useiden lähipiiriini kuuluvien työpaikat ovat jo siirtyneet pois keskustasta, niin eikö myös liikenne- ja asuinalueiden suunnittelussa pitäisi ottaa tämä huomioon? Miksi edelleen panostetaan säteettäiseen malliin, kun tosiasiassa painopiste pitäisi olla poikittaissuuntaisessa vaihtoehdossa?
Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus työmatkojen pituudesta lähtien työpaikan sijainnista. En olisi yllättynyt, jos osoittautuisi, että keskustan ulkopuolisiin työpaikkoihin tulalan keskimäärin pidempää tai poltetaan ainakin enemmän bensaa.
Kaikki työpaikat eivät sovi Helsingin niemelle, mutta ulkopuolelle sijoittuvat pitäisi keskittää joukkoliikenteellä saavutettavissa oleviin paikkoihin (Pasila, Tikkurila, tilevaisuudessa Keilaniemii) eikä sirotella pitkin peltoja pelkän autoliikenteen varaan.
Kun näitä suunnitelmia tehdään, lähdetään ilmeisesti ajatuksesta, että kaikki työmatkat suuntautuisivat tulevaisuudessa Helsinginniemelle – siltä ainakin tuntuu, kun Osmonkin kirjoituksia lukee.
Minusta poikittaisliikenne on vahvasti mukana suunnitelmissa, varteenotettava vaihtoehto on että Raidejokeri jatketaan liitosalueelle ja toisaalta kakkosjokeri startannee ennen rakentamista. Toisaalta yleisin kulkusuunta on kuitenkin keskustaa kohti, myös osa poikittaisliikenteestä (esim. Etelä-Espooseen) kulkee suorimmin sen kautta. Lisäksi poikittaisliikenne on terminä vähän hämäävä, ei ole mitään sellaista yhtä poikittaiskehää jolle työpaikat asettuisivat.
Se että tuollainen hajautus tuottaa enemmän liikennettä on päivänselvää. Kysymys ei ole ainoastaan siitä ovatko työpaikat keskustassa (ml. Pasila, Kalasatama, Ruoholahti…), kaikki eivät ole olleet eivätkä tule olemaan, vaan siitä että ovatko ne sellaisina keskittyminä että niitä voidaan palvella joukkoliikenteellä. Pitäjänmäen työpaikkakeskittymä nyt esimerkiksi ei ole ongelma, se on tiivis, hyvien (ja paranevien) raideyhteyksien päässä, ja kuitenkin suht lähellä seudun maantieteellistä keskusta. Ongelma on ne yksinäiset toimistotalot pitkin peltoja, ja toisaalta etäkeskittymät tyyliin Aviapolis joka on vaan keskimäärin kaukana.
Julkisen poikittaisliikenteen puute tuntuu ikuiselta murheelta, jokeri tulee aikanaan parantamaan tilannetta, nykyinen 550 ( Itis-Tapiola )tosi suosittu.
Östersundomista työmatkojen suunta lähes kaikilla sama, keskusta ja kehätiet.
Miten olis Osmon visio nauhakaupunki-pikaspora, ehkä Jokerin jatke Itiksestä Östersundomiin, tuntuisi sympaattisemmalta, kuin metro ja tiiviit lähiöt.
Vielä rantaruovikoista, aivan järjetön tilanne, että merellisestä Östersundomista täytyy lähteä autolla kaivariin sunnuntaikävelylle jos haluaa merenrantaan, ei kovin ekoa.
Mikä tulee olemaan Östersundomin vahvuus verrattuna muihin uusiin merenläheisiin asuinalueisiin, pientalovaltaisuus ja ennen kaikkea Sipoonkorpi, panostetaan sen suojeluun.
“Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus työmatkojen pituudesta lähtien työpaikan sijainnista. En olisi yllättynyt, jos osoittautuisi, että keskustan ulkopuolisiin työpaikkoihin tulalan keskimäärin pidempää tai poltetaan ainakin enemmän bensaa.”
Kyllähän tuota varmaan olisi mielenkiintoista selvittää. En tosin tiedä, olisiko siitä kummempaa hyötyä 🙂
Luulen, että tulokset olisivat kovinkin, sanoisinko “ristiriitaisia”. Minä epäilen, että ydinkeskustaan suuntautuu Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen pitkiä työmatkoja, johtuen työpaikkojen luonteesta (korkeasti palkattuja asiantuntijatehtäviä) ja poikkeuksellisen korkeasta saavutettavuudesta (moottoritiet kaikilta ilmansuunnilta yhdistettynä nopeisiin raideyhteyksiin). Perustyöntekijöillä ei liene taloudellisia mahdollisuuksia asua keskustassa, jolloin myös nämä työmatkat lienevät kohtuullisen pitkiä.
Toisaalta, kantakaupungissa asunee myös suuri joukko urbaaniin elämään mieltyneitä, jotka eivät paljon kävely- tai ratikkamatkaa kauemmas viitsi edes harkita matkustavansa, ellei sitten kyseessä ole lentomatka.
“Kaikki työpaikat eivät sovi Helsingin niemelle, mutta ulkopuolelle sijoittuvat pitäisi keskittää joukkoliikenteellä saavutettavissa oleviin paikkoihin (Pasila, Tikkurila, tilevaisuudessa Keilaniemii) eikä sirotella pitkin peltoja pelkän autoliikenteen varaan.”
Tästä olen samaa mieltä. Minusta se, ettei näin tapahdu viittaa ongelmiin joko liikkumisen hinnoittelussa tai kaavoituspolitiikassa.
Mutta ehkä nyt sen verran voisin tuosta Keilaniemestä marista, että ei se metro siitä mitenkään hyvin saavutettavaa tee. Käytännössä lähes kaikki järkevältä etäisyydeltä sinne matkaavat joutuvat tulevaisuudessa vaihdollisen joukkoliikennematkan päähän, eikä se miksikään joukkoliikenteen solmukohdaksi muutenkaan muodostu.
Jos Espoosta olisit hyviä esimerkkejä halunnut, niin olisi ehkä kannattanut mainita vaikkapa Leppävaara tai Tapiola, jotka ovat jo nyt joukkoliikenteen solmukohtia, ja joissa poikittais ja säteittäisliikenne risteävät (Jokerin myötä yhä voimakkaammin).
Keilaniemeen suuntautuu muutenkin niin vähän joukkoliikennematkoja, ettei sinne edes metroasemaa kannattaisi tehdä kaikkien espoolaisten joukkoliikenteenkäyttäjien matkaa hidastamaan.
Kari
“Kaikki työpaikat eivät sovi Helsingin niemelle, mutta ulkopuolelle sijoittuvat pitäisi keskittää joukkoliikenteellä saavutettavissa oleviin paikkoihin (Pasila, Tikkurila, tilevaisuudessa Keilaniemii) eikä sirotella pitkin peltoja pelkän autoliikenteen varaan.”
Toimistotalojen sirottelu sinnetänne ylipäätään, ja erityisesti niiden rakentaminen meluesteiksi liikenneväylien varrelle on hyvin helsinkiläistä. Uusia isoja työpaikkakeskittymiä raskasraiteen ympärille ei ole saatu aikaiseksi kuin Ruoholahteen, ja sielläkin meluvallivetoisesti. Erityisesti Ilmalan aseman ympäristön maankäyttö on aivan käsittämätöntä.
spottu puhuu asiaa, nuo meluvallit on ihan itsetehty ongelma. Esimerkiksi Katajaharjun kaavassa oli toimistotalo meluesteenä, ja se sijaitsee jokseenkin tarkalleen mahdollisimman pitkän matkan päässä kummastakin Länsimetron asemasta. Työpaikkojen, samoin kuin asemien, tulisi olla asuinalueen keskellä, ei sen reunoilla missä motari tapaa olla.
Eikö tähän voisi jotenkin puuttua?