Lähdesuoja ja intimiteettisuoja

Tuo­mo Lap­palainen kir­joit­taa viime viikon Suomen Kuvale­hdessä, että Seiskan pal­jas­tus Inkisen rikosepäilystä oli lähdesuo­jan väärinkäyt­töä ja että täl­lainen vaaran­taa lähdesuo­jan kan­natuk­sen ja aut­taa sen murentamises­sa. Lap­palaisen mukaan lehdis­tön on kan­net­ta­va itse vas­tu­un­sa siitä, ettei lähdesuo­jaa käytetä väärin. Hyvin kir­joitet­tu, pait­si, että on jok­seenkin epäre­al­is­tista pan­na toivon­sa siihen, että roskale­hdis­tö muut­tuisi laat­ule­hdis­tök­si.  Sik­si intimi­teet­tisuo­jan ja lähdesuo­jan ris­tiri­ita asia on ratkaista­va lain­ta­sol­la. Lap­palaisen mukaan Seiskan pal­jas­tuk­sel­la ei ollut jour­nal­is­tisia perustei­ta vaan kyse oli ain­oas­taan sen­saa­ti­ol­la rahastamisesta.

Minus­ta raja voidaan vetää siihen, että lähdesuo­jan ulkop­uolelle jäisi sel­l­aisen tiedon vuo­t­a­mi­nen, jon­ka julkaisem­i­nen rikkoisi intimi­teet­tisuo­jalakia. Inkisen rikosepäi­lyn vuo­tamisel­la ei sil­loin olisi lähdesuo­jaa, mut­ta Alpo Rusin tapauk­ses­sa olisi. Ja olisi Nova Groupin tapauksessakin.

Mik­si ei riitä, että rikol­lista on julka­ista asia, jota intimi­teet­tisuo­jalain mukaan ei saa julka­ista? Kos­ka sil­loin asi­aa voidaan kiertää niin kuin Seiska teki Inkiselle: soit­ti tälle ja ker­toi, että meil­lä on täl­lainen tieto. Miten selitätte toim­intanne? Näin lehti sai taval­laan Inkisen itsen­sä pal­jas­ta­maan asian. Kun uuti­nen oli lavastet­tu haas­tat­telun muo­toon, lait­tomas­ta intimi­teet­tisuo­jan rikkomis­es­ta tulikin lailli­nen – tai niin Seiskan pää­toimit­ta­ja sen var­maankin näki.  Samaa menet­te­lyä käyt­ti TV2 aikanaan Alpo Rusia kohtaan toimit­ta­jan oman ilmoituk­sen mukaan; tosin tässä tapauk­ses­sa vahvis­ta­maan tiedon, jos­ta toimit­ta­ja oli epävarma. 

(Jos Ink­i­nen olisi ymmärtänyt kieltäy­tyä haas­tat­telus­ta ja ilmoit­tanut, ettei hyväksy uutisen julkaisemista, Seik­sa olisi tuskin uskaltanut ottaa riskiä. Tämä näin pienenä vih­jeenä lehden seu­raav­ille uhreille. )

Jos asi­as­ta säädet­täisi­in näin, intimi­teet­tisuo­jan ja lähdesuo­jan rajan­ve­t­ona, sitä ei voitaisi käyt­tää lähdesuo­jan murentamiseen yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävis­sä asiois­sa, vain tirkistelyjournalismissa. 

44 vastausta artikkeliin “Lähdesuoja ja intimiteettisuoja”

  1. “Minus­ta raja voidaan vetää siihen, että lähdesuo­jan ulkop­uolelle jäisi sel­l­aisen tiedon vuo­t­a­mi­nen, jon­ka julkaisem­i­nen rikkoisi intimiteettisuojalakia.”

    Lähdesuo­ja on siis tätä: “Lähdesuo­ja tarkoit­taa oikeut­ta todis­ta­jan kieltäy­tyä vas­taa­mas­ta kysymyk­seen, kuka on julka­istun kir­joituk­sen tai lähete­tyn ohjel­man laati­ja tai kuka on antanut niiden perus­tana ole­vat tiedot.”

    Lähdesuo­jaa rikko­mat­ta voidaan nou­dat­taa Seiskankin kohdal­la tätä RL:n kohtaa:

    “Joka oikeudet­tomasti

    1) joukkotiedo­tusvä­linet­tä käyt­tämäl­lä tai

    2) muuten toimit­ta­mal­la lukuis­ten ihmis­ten saataville

    esit­tää toisen yksi­tyiselämästä tiedon, vih­jauk­sen tai kuvan siten, että teko on omi­aan aiheut­ta­maan vahinkoa tai kär­simys­tä loukat­ulle taik­ka häneen kohdis­tu­vaa halvek­sun­taa, on tuomit­ta­va yksi­tyiselämää loukkaavas­ta tiedon levit­tämis­es­tä sakkoon tai vankeu­teen enin­tään kahdek­si vuodeksi.”

    Jos Inkisen omaiset katso­vat kohdal­taan tulleen­sa louka­tuik­si, niin poli­isi tutkii ja syyt­täjä ken­ties syyttää.

    Mah­dolli­nen lehdelle vuo­ta­ja tai perät­tömän tiedon levit­täjä jää lähdesuo­jan takia pal­jas­tu­mat­ta, mut­ta lehti ei pääse vas­tu­us­taan sil­lä irti. 

    Mielestäni lähdesuo­jaan ei siis tarvitse kajo­ta. Lisäk­si jos raja vedet­täisi­in Oden ehdot­ta­man mukaan, sen piiri­in tuli­si­vat kaik­ki, myös poli­itikot ja korkeat virkamiehet, joiden kykyyn toimia tehtävässään voi vaikut­taa moni sel­l­ainen seik­ka, joka jäisi intimi­teet­tisuo­jan takia paljastumatta.

    Tapauk­sia on ole­mas­sa pil­vin pimein: vier­aan val­lan ilo­tyt­tö lyp­sää koukku­un­sa saa­mal­ta poli­itikol­ta ties mitä ja mis­tä vetäen. Kun tuol­lainen suhde olisi lain suo­jan takana, olisi siihen liian uskalias­ta puuttua.

    1. Nuo asi­at on rajat­tu pois intimi­teet­tisuo­jas­ta ja sik­si ehdo­tuk­seni ei koskenut sitä.
      Et ymmärtänyt point­tiani. Seiska olisi joutunut suo­raan tuomi­tuk­si, jos se olisi vain esit­tänyt tiedon Inkisen rikosepäilystä. Teko oli var­masti omi­aan aiheut­ta­maan Inkiselle kär­simys­tä tai häneen kohdis­tu­vaa halvek­sun­taa. Seiska vält­tyi tältä hui­jaa­mal­la Inkisen vas­taa­maan “haas­tat­telu­un”, jol­loin han­kalan tiedon ker­toikin Ink­i­nen itse. Temp­pu on likainen mut­ta van­ha. En tosin ole var­ma, voit­taisiko Seiska mah­dol­lisen oikeu­denkäyn­nin täl­lä savuverhotempulla.
      Rikosla­ki tun­tee asi­as­ta poikkeuk­sen henkilöi­den kohdal­la, jot­ka pitävät hal­lus­saan julk­ista virkaa tai vas­taavaa (esim. poli­itikot, mut­ta eivät “turhan julkkik­set”) Tiedon voi julka­ista, jos se on tarpeen arvioitaes­sa hei­dän pätevyyt­tä hoitaa heille uskot­tua tehtävää. Jos ulko­min­is­teri käyt­tää Venäjän suurlähetys­tön palkkalis­toil­la ole­vaa ilo­tyt­töä, sen tiedon saa julka­ista. Lehdet ovat itse rajan­neet tämän piirin hyvin kapeak­si rajates­saan esimerkik­si omat pää­toimit­ta­jansa sen ulkop­uolelle, mut­ta toisaal­ta kun­ni­a­ton lehdis­tö yrit­tää venyt­tää tätä tirk­iste­lype­r­usteisek­si: julk­ista virkaa kuulem­ma pitää yllä pait­si sel­l­ainen, jol­la on julki­nen vir­ka, myös kuka tahansa, jon­ka yksi­tyiselämää koske­vat pal­jas­tuk­set tuo­vat rahaa. 

  2. En ole koskaan ymmärtänyt mis­sä on kyn­nys, että ihmistä voidaan alkaa riepotel­la julk­isu­u­den perus­teel­la. Kun tyyp­pi voit­taa tan­gokuninku­u­den tai satasen juok­sun Suomen mes­taru­u­den, niin otsikko kohule­hdessä on mitä sat­tuu, kun kärähdät esim ylinopeud­es­ta. Mis­sä on se raja, että sin­ua voidaan riepotel­la julk­isu­udessa miten sat­tuu. Ilmeis­es­ti ei missään.

  3. Osmo:“Seiska vält­tyi tältä hui­jaa­mal­la Inkisen vas­taa­maan “haas­tat­telu­un””

    Joo. Kyl­lä se on niin onneton­ta, kun ihmiset on niin tyh­miä, että Seiska hui­jaa niitä ihan men­nen tullen. Ei ainakaan oo mitenkään mah­dol­lista, että joku suos­tu­is täl­laiseen jut­tuun vaik­ka tietäisi kaik­ki suos­tu­mat­to­muu­den ja suo­tu­muk­sen seu­rauk­set. (Ainakaan Osmon mielestä…)

  4. Niin kauan, kun ihmiset osta­vat kiljuen näitä jut­tu­ja, niin kauan niitä tulee. Lopet­takaa paskan ost­a­mi­nen, niin sen tekem­i­nen loppuu.

  5. Art­turi:
    Joo. Kyl­lä se on niin onneton­ta, kun ihmiset on niin tyh­miä, että Seiska hui­jaa niitä ihan men­nen tullen.

    Ihan ilman sarkas­mia: niin on. Eika tarvitse olla kovin tyh­makaan, kyl­la taita­va hui­jari osaa vedat­taa ihan nor­maalia­ly­is­takin ihmista. Jos on toipumas­sa aiv­oleikkauk­ses­ta ja yht’akkia toimit­ta­ja soit­taa kan­nykkaan, niin ei siina ole paljoa aikaa pohtia oikeaa strate­giaa. Kyl­la hyvauskoisil­la, sairail­la ja jopa tyh­mil­la ihmisil­la pitaa olla jotain lain­suo­jaa tas­sa maail­mas­sa. Kaikille ei ole suo­tu kovin ter­avia hok­sot­timia, mut­ta kyl­la tyh­makin on ihminen.

  6. “Seiska vält­tyi tältä hui­jaa­mal­la Inkisen vas­taa­maan “haas­tat­telu­un”, jol­loin han­kalan tiedon ker­toikin Ink­i­nen itse. ”

    Toki tuon ymmärsin. Temp­puhan on yhtä van­ha kuin kuin vain­o­harhan ja mus­ta­sukkaisu­u­den his­to­ria: “Minäpä ole kuul­lut että sinä…”

    “Seiska olisi joutunut suo­raan tuomi­tuk­si, jos se olisi vain esit­tänyt tiedon Inkisen rikosepäilystä.”

    Ei olisi, jos epäilyssä olisi perää.

    JL: “Mis­sä on se raja, että sin­ua voidaan riepotel­la julk­isu­udessa miten sattuu. ”

    Rajat:

    1) Ase­ma viran tai ym. puolesta
    2) Mah­dol­lisen teon yleinen merk­i­tys tavis­ten kohdalla
    3) Aiem­min osoitet­tu halu käyt­tää julk­isu­ut­ta hyväk­seen ja hyödyk­seen. Hin­naksi on hyväksyt­tävä kiel­teisen julk­isu­u­den riski
    4) Edel­liseen riit­tää toim­imi­nen tai pyrkimi­nen “julk­isu­usalalle”. Urheil­i­ja hyö­tyy urheilun julk­isu­ud­es­ta, vaik­ka ei itse pyri otsikoi­hin eikä anna edes haastatteluja.

    Nyky­isin media on ottanut tosin vapau­den noil­la sinän­sä sopivil­la perusteil­la ker­toa ihan mitä sat­tuu. Se on se ongel­ma, jos­ta ei pääse eroon julk­isu­u­den kyn­nys­tä nostamalla.

    Noi­hin rajoi­hin ei siis tarvitse kajo­ta, rajat ovat sopi­vat mut­ta perät­tömyyk­sien ker­tomiseen olisi puututtava.

  7. Mikä saa usko­maan, että viisikymp­pisen, jo vuosikym­meniä julk­isu­udessa pais­tatelleen Inkisen kohdal­la olisi tapah­tunut Suuri Kusetus?

    Eikö Inkisel­lä aikuise­na miehenä ja viih­teen konka­ri­na, joka on antanut Seiskaan haas­tat­telu­ja vuodes­ta toiseen, olleet parhaat mah­dol­liset resurssit arvioi­da haas­tat­telun antamista?

    Minus­ta on härskiä ja suo­ras­taan törkeää väit­tää ilman mitään tietoa asi­as­ta, että Ink­i­nen tuli hui­jatuk­si. Hän ei ole tääl­lä puo­lus­ta­mas­sa itseään moisil­ta alen­tavil­ta väit­teiltä. Osmo ei tiedä tästä asi­as­ta mitään, kun­han kouhkaa edelleen moraalisen tuo­h­tu­muk­sen vallassa… 

    Minus­ta väärin lait­taa omia ajatuk­si­aan kuolleen suuhun totuutena.

  8. Osmon salali­it­to­te­o­ri­o­ta osa 12: 

    Kun uuti­nen oli lavastet­tu haas­tat­telun muo­toon, lait­tomas­ta intimi­teet­tisuo­jan rikkomis­es­ta tulikin lailli­nen – tai niin Seiskan pää­toimit­ta­ja sen var­maankin näki.

    Oikeushenkilö ei voi olla kun­ni­an­loukkauk­sen kohteena, mut­ta jos voisi, niin alka­isi pikku hil­jaa täyt­tyä Osmon jutuis­sa tunnusmerkistö…

    Miten niin “lavastet­tu haas­tat­telun muo­toon”? Minä näin kyl­lä ihan taval­lisen haas­tat­telun lehden sivuilla.

  9. “Intimi­teet­tisuo­jalain mukaan ei ole sal­lit­tua ker­toa kaikkea sel­l­ais­takaan, joka on totta.”

    Eipä niin. Inkisen tapauk­ses­sa ongel­ma oli se, että asia tuli jul­ki jo esi­tutk­in­tavai­hes­sa, jol­loin se ei ollut julki­nen vaan olisi kuu­lunut yksi­ty­isyy­den pari­in — jos Ink­i­nen olisi ollut yksi­tyi­nen kansalainen.

    Julk­isu­u­den suh­teen ei kah­ta sta­tus­ta voi olla mut­ta perät­tömänä Seiskan väite olisi toki rikolli­nen. Kaikissa tapauk­sis­sa mau­ton ja ilkeämieli­nen. Kaikkea mitä kam­moan nykymediassa.

    Inkisen tapaus­ta voisi kyl­lä kat­soa siinä val­os­sa, että vaik­ka hän ei ollut ihan yksi­tyi­nen kansalainen, hän tarvit­si sairaut­en­sa vuok­si suo­jaa julk­isu­udelta. Mut­ta mis­tä toimit­ta­ja saisi tämän tiedon?

    Pitäisikö ex-julkkisten ym., jot­ka halu­a­vat yksi­ty­isyyten­sä takaisin, perus­taa julki­nen pas­si­ivilista, jos­sa voisi ilmoit­taa, että

    a) ei (enää) toi­mi amma­tis­sa tai ole ase­mas­sa, jos­sa julk­isu­udel­la on merkitystä
    b) ei toi­vo yhtey­de­not­to­ja, artikkelei­ta ja anna haastatteluja
    c) eikä pidä medi­aan omas­takaan puolestaan yhteyt­tä (kuin ken­ties oikaisun, vasti­neen ja tutk­in­tapyyn­nön muo­dos­sa tai lakimiehen välityksellä).

    Päätös olisi lop­ulli­nen, sil­lä statuk­sel­la­han voisi muuten vek­sala­ta: suo­ja päälle heti kun ajaisi ylinopeut­ta tutkaan. Lop­ulli­nen se olisi sik­sikin, että medi­alle pitkät antanut julkkis saisi kyl­lä turhamaisil­ta toimit­ta­jil­ta hil­jaisuuten­sa — mut­ta vain hyvässä.

    Media tietenkin tes­taisi ja yrit­täisi romut­taa tuon suo­jakeinon ja etenkin jos jotain ikävää olisi tiedos­saan: Jos joku listal­la ole­va kansan­laula­ja X ajaisi “ratin”, puhelu tulisi varmasti.

    Ja sit­ten vain lista­laisil­ta esi­tutk­in­tapyyn­töjä häirin­nästä niin lista alka­isi purra. 

    Sen jäl­keen alka­isi kir­joit­telu huhu­jen ja itse kek­sit­ty­jen tari­noiden poh­jal­ta. Poli­isit perään heti jos aihet­ta olisi. Julkisel­la kiel­tolistal­la olo — mitä pidem­pään sen parem­pi — osoit­taisi oikeudelle, että “julkkispykälää” ei ehkä pitäisi enää soveltaa.

    Lis­taa voisi pitää yhdis­tys, joka pitäisi myös mus­taa lis­taa niistä medioista ja toimit­ta­jista, jot­ka eivät kun­nioi­ta yksityisyystoiveita.

    Esi­in­tyvät taiteil­i­jat ym. voisi­vat sit­ten jo uransa aikana kieltäy­tyä yhteistyöstä mus­tan lis­tan toimit­ta­jien kanssa ja näin tukea ex-julkkisten nyky­istä yksi­ty­isyyt­tä ja omaa tulevaansa.

    Olisi­pa kiva tietää, riit­täisikö jarisil­lan­päil­lä ym. rohkeut­ta moiseen.

    Noh, mitään lis­taa ei syn­ny ja asi­as­sa olisi var­masti paljon hiomista mut­ta tulin­pa­han esit­täneek­si täl­laisenkin idean.

    1. Tuo käsi­tys, ettei julk­isu­udessa toimi­val­la ihmisel­lä olisi intimi­teet­tisuo­jaa, ei saa tukea rikoslaista. On tot­ta, että tirk­site­lyle­hdis­tö ylläpitää tuo­ta väitet­tä, mut­ta laista ei löy­dy sille tukea.

      Kat­so­taan­pa mitä asi­as­ta sanoo rikosla­ki. Pykälä on vuodelta 2000, joten sitä ei voi pitää van­hen­tuneena siten, ettei tarvitse enää noudattaa:

      8 § (9.6.2000/531)
      Yksi­tyiselämää loukkaa­va tiedon levittäminen
      Joka oikeudettomasti

      1) joukkotiedo­tusvä­linet­tä käyt­tämäl­lä tai

      2) muuten toimit­ta­mal­la lukuis­ten ihmis­ten saataville

      esit­tää toisen yksi­tyiselämästä tiedon, vih­jauk­sen tai kuvan siten, että teko on omi­aan aiheut­ta­maan vahinkoa tai kär­simys­tä loukat­ulle taik­ka häneen kohdis­tu­vaa halvek­sun­taa, on tuomit­ta­va yksi­tyiselämää loukkaavas­ta tiedon levit­tämis­es­tä sakkoon tai vankeu­teen enin­tään kahdek­si vuodeksi.

      Yksi­tyiselämää loukkaa­vana tiedon levit­tämisenä ei pide­tä sel­l­aisen yksi­tyiselämää koske­van tiedon, vih­jauk­sen tai kuvan esit­tämistä poli­ti­ikas­sa, elinkei­noelämässä tai julkises­sa viras­sa tai tehtävässä taik­ka näi­hin rin­nastet­tavas­sa tehtävässä toimi­vas­ta, joka voi vaikut­taa tämän toimin­nan arvioin­ti­in maini­tus­sa tehtävässä, jos esit­tämi­nen on tarpeen yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävän asian käsittelemiseksi.

      Täl­lä perus­teel­la on vaike väit­tää, ettei seiskan uuti­soin­ti tuot­tanut inkiselle vahinkoa tai kär­simys­tä. On vaikea väit­tää, että ink­i­nen toimisi poli­ti­ikas­sa, elinkei­noelämässä tai julkises­sa viras­sa tai tehtävässä taik­ka näi­hin rin­nastet­tavas­sa tehtävässä ja että tuo uuti­nen vaikut­taisi hänen toimin­nan arvioimiseen kyseisessä tehtävässä ja että tämän lisäk­si vielä tiedon esit­tämi­nen on tarpeen yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävän asian käsit­telemisek­si. En voi ymmärtää, miten voisi väit­tää, ettei Seiskan päästö julk­istaa Inkisen rikosepäi­ly, olisi rikkonut rikoslakia.

      Tätä rikoslain rajaus­ta ei tule sotkea lehdis­tön sisäiseen normis­toon, hyvään lehtimi­estapaan, jos­sa pyritään määrit­telemään, mikä on eet­tis­es­ti oikein. On eet­tis­es­ti enem­män oikein käsitel­lä ihmis­ten yksi­ty­isas­ioi­ta, jos nämä ovat itse julk­isu­ut­ta käyt­täneet, mut­ta siihen, mikä on rikol­lista, eivät lehdis­tön sisäiset ohjeet vaiku­ta mitään. Kaik­ki, mikä on lain mukaan sal­lit­tua, ei ole eet­tis­es­ti oikein. Hyvä lehtimi­estapa käsit­telee tätä lail­lista, mut­ta väärin ‑aluet­ta.

  10. R.J.:
    Julk­isu­u­den suh­teen ei kah­ta sta­tus­ta voi olla…

    Minus­ta ammatill­i­nen julk­isu­us ja henkilöko­htainen julk­isu­us ovat kak­si eri asi­aa. Jos esim. mete­o­rolo­gin työhön kuu­luu sääen­nustei­den laa­timisen lisäk­si lukea säätiedo­tuk­sia TV:ssä kaikelle kansalle, niin siitä ei voi johtaa, että myös hänen yksi­tyiselämän­sä tulisi olla julk­ista. Laula­ja ‘Lor­di’ on tästä hyvä esimerk­ki. Lor­di on kaikkien tun­tema julkkis, kun hän on laval­la tai antaa haas­tat­telua keikan jäl­keen. Jos Lor­di mokaa laval­la, hän on vapaa­ta riis­taa medi­alle. Mut­ta kun hän ottaa työ­vaat­teet ja maskin pois päältä, hän muut­tuu julkkis-Lordista yksi­ty­ishenkilök­si nimeltään Tomi, jon­ka tekemiset eivät kuu­lu lehdille, ellei hän niitä itse päätä pal­jas­taa. Saman­lainen oikeus kuu­luu minus­ta myös oma­l­la nimel­lään ja omil­la kasvoil­laan julk­isu­udessa toimiville ammat­ti­laisille, elleivät he ole yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävässä ase­mas­sa. Kuten Osmo jo tote­sikin, rikosla­ki tukee tätä oikeut­ta täysin yksiselitteisesti.

  11. Tämä on muuten siinä mielessä tosi huvit­tavaa, että Osmo ilmeis­es­ti aikoo kieltää ihmisiä pal­jas­ta­mas­ta haas­tat­telus­sa omaa intimi­teet­tisuo­jaansa loukkaavia asioi­ta. Eihän näitä Seiskan orke­stroimia hui­jauk­sia saa­da mitenkään muuten aisoihin.

    Rotwang:“Tomi, jon­ka tekemiset eivät kuu­lu lehdille, ellei hän niitä itse päätä paljastaa. ”

    Osmo halu­aa ilmeis­es­ti puut­tua juuri tähän.

    1. Min­ulle jäi sel­l­ainen vaikutel­ma, ettei Ink­i­nen itse ottanut yhteyt­tä Seiskaan ja sanonut, että olisi täl­lainen kohtu-uuti­nen, myyn sen teille 500 eurol­la. Jos joku halu­aa itse pal­jas­taa itses­tään asioi­ta — ope­tus­min­is­teri esimerkik­si kut­suu lehtiku­vaa­jan paikalle ker­toak­seen sairaus­lo­mas­taan — sitä ei tietenkään voi estää eikä pidäkään.

  12. Kun­nal­lis­vaalien alla Osmos­ta oli iso jut­tu aanelosen kuvan kera Hesarin sunnuntaisivuilla. 

    Osmo sym­pa­at­tise­na pyöräi­lymiehenä Kaup­pa­torin liepeil­lä kypärä päässä jorise­mas­sa joutavia… Mitään asi­a­sisältöä en havainnut. 

    Kyl­lä sil­loin kel­pasi mah­dolli­nen toimit­ta­jan yhteydenotto? 

    Entä jos Osmo ajaa kän­nis­sä las­ten leikkite­linet­tä päin? Sil­loin ei yhtey­de­not­to Hesarista olekaan ehkä mieluinen. 

    Eli Osmolle kel­paa julk­su­us sil­loin, kun se on kivaa ja siitä on hyö­tyä. Ja näin tietysti on var­masti kaikkein mei­dän — niin tavis­ten kuin julkkistenkin kohdalla. 

    Lex Osmo menee siis niin, että julk­isu­udessa saa kir­joit­taa ihmis­es­tä vain sil­loin, kun se hänelle parhait­en sopii.. on vaik­ka lai­h­tunut tai muuten vain mukavaa. 

    Vai?

    1. Kansane­dus­ta­ju­us on lais­sa tarkoitet­tu julki­nen tehtävä, kiis­tat­ta. Turha­julkkius ei ole. Todet­takoon, että nykyiset toilailu­ni eivät kuu­luisi julk­istet­tavi­in, kos­ka en ole kansane­dus­ta­ja enää, eikä tietoa siten tarvi­ta arviomaan kykyä hoita­maan kansane­dus­ta­jan tehtävää.,

  13. Min­ulle jäi sel­l­ainen vaikutel­ma, ettei Ink­i­nen itse ottanut yhteyt­tä Seiskaan ja sanonut, että olisi täl­lainen kohtu-uuti­nen, myyn sen teille 500 eurolla.

    Tarkoi­tatko Osmo täl­lä, että toimit­ta­jat eivät saa ottaa yhteyt­tä ihmisi­in? Vai mitä tässä nyt tarkoitat?

    Se onkin mie­lenki­in­toinen medi­an tule­vaisu­u­denku­va, että toimit­ta­jat vain odot­tel­e­vat toim­i­tuk­ses­sa ihmis­ten yhtey­de­not­t­ja peukaloi­ta pyöritellen…

  14. Tätä aihet­ta melko läheltä sivuaa medi­avaikut­ta­ja Niklas Her­lin­in toive, että media uuti­soisi vas­tu­ullis­es­ti sukua kos­ket­tanut­ta kidnappaus-draamaa. 

    Saa nähdä, mil­laisen muodon vas­tu­ullisu­us ottaa täl­lä kertaa.

  15. Niin no..

    Sen ver­ran ihan yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävältä asial­ta kyl­lä vaikut­taa, jos Suomes­sa ale­taan ihmisiä kid­na­p­a­ta rahan takia, että jotain uuti­soin­ti­akin on hyvä tul­la. Mon­es­takin syystä!

    “Vas­tu­ullisu­u­den” vaa­timus meinan­nee suvun likasan­gon rauhaan jät­tämistä. Raha ei aina tuo sivistys­tä, vaan Her­lin­it ovat tun­net­tu­ja (sanan voi vali­ta itse, jos asi­as­ta tietää. Olen vas­tu­ulli­nen ja en omaa val­in­taani tähän laita)

  16. Minus­ta on härskiä ja suo­ras­taan törkeää väit­tää ilman mitään tietoa asi­as­ta, että Ink­i­nen tuli huijatuksi

    Minus­takin on törkeää, että sinus­ta Inkisen rikosepäi­lyn sopi vuo­taa julk­isu­u­teen keinol­la mil­lä hyvän­sä, ilmeis­es­ti sik­si, että sinus­ta Ink­i­nen on syyllinen.

    Useim­mil­ta meistä ei löy­dy sel­l­aista reak­tiokykyä, että tietäisi mitä vas­ta­ta, kun toimit­ta­ja soit­taa ja jorisee jotain sel­l­aista kuin “Miten selität rikosepäilysi” tilanteessa, jos­sa olet­taa, ettei kukaan tiedä epäilystä. Retorise­na keinona tuo on suun­nilleen samaa luokkaa sofistien rakas­ta­man “oletko jo lakan­nut hakkaa­mas­ta isääsi?” ‑tyyp­pisen utelun kanssa. Voit käytän­nössä vain hävitä.

    Mikä siinä on niin vaikeaa, että Seiskan päätös julka­ista Inkisen rikosepäi­ly esi­tutk­in­tavai­heessa oli vähin­täänkin nykyisen lain hen­gen vas­tainen, oli Ink­i­nen sit­ten syytön tai syyllinen?

    Miten niin “lavastet­tu haas­tat­telun muo­toon”? Minä näin kyl­lä ihan taval­lisen haas­tat­telun lehden sivuilla

    Ihail­ta­van naiivia!

  17. Miten­hän se nyt oikeas­t­aan on lähdesuo­jan ja sen puut­timisen kanssa.

    Käsit­tääk­seni Briteis­sä on lähdesuo­ja sen ver­ran kova, että keltainen lehdis­tö ei poliitikkoja/ministereitä paljoa pääse nälvimään. Mut­ta kuitenkin siel­lä on niin, että min­is­ter­it eroa­vat omas­ta “vapaas­ta” tah­dostaan paljon usem­min kuin lähdesuo­jas­ta naut­ti­mat­tomat suo­ma­laiset poliitikot/ministerit.

  18. Tavalli­nen teknikko kirjoitti:

    Itse itseäni korjaan :

    “Käsit­tääk­seni Briteis­sä on lähdesuo­ja sen ver­ran kova…”

    Tavalli­nen teknikko kun olen, niin olisiko­han edel­lisessä kan­nan­oto­ssani pitänyt ottaa kan­taa Bri­tann­ian poli­itikko­jen yksi­ty­isyy­den suo­jaan ennem­minkin kuin hei­dän lähdesuojaansa

    Enkä mon­estikkaan ymmär­rä kun puhutaan pros­es­sioikeu­den ja vaku­u­tu­soikeu­den väli­sistä eroista. Ihmettyt­tää vaan se, kun rahat­tomana oikeut­ta haen, niin oikeut­ta saankin vas­ta 2 vuo­den päästä. Näin kait se on, että jos itsel­lä ei ole varo­ja, niin tulee odot­taa oikeut­ta, kuten rahat­tomat ker­jäläiset ker­jäämässä rahaa kesäisil­lä kaduil­la helsinkiläilsiltä/turisteilta että permpiosaisiltaan.

  19. Pasi,

    Väität siis, ettei Inkistä ole haas­tatel­tu vai mitä tarkoi­tat­te Osmon kanssa haas­tat­telun lavastamisella? 

    Minä väitän, että Seiskalla on jopa haas­tat­telu­nauha tal­lessa. Mitähän nai­ivia tässä on?

    Et ole tain­nut koko haas­tat­telua nähdäkään, kun­han huu­dat kuoron mukana? Ihail­tavaa itsenäistä ajattelua! 

    Jos toimit­ta­ja kysyy henkilöltä lehti­jut­tua varten kysymyk­siä ja tämä vas­taa niihin, niin kyseessä on HAASTATTELU. 

    Onko jotain epä­selvää vielä?

  20. Tarkoi­tan, että jutun tarkoituk­se­na oli julk­istaa tieto siitä, että Ink­i­nen on epäiltynä rikok­ses­ta ja tämä julk­ist­a­mi­nen naamioiti­in haas­tat­teluk­si. Jutun tarkoituk­se­na ei ollut haas­tatel­la Inkistä vaan julk­istaa tuo tieto. Muista miten tämä “haas­tat­telu” oli otsikoitu lööpis­sä. Lööp­pi muuten on itsenäi­nen julka­isu, jota on oikeus arvioi­da lehtikir­joituk­ses­ta riip­pumat­ta, kos­ka sen näkee vaik­ka ei luk­isi itse juttua.
    Jos kir­joit­taa lööp­pi­in “Eli­na on lapsen­raiskaa­ja” ja sit­ten lehdessä ker­too, että väite ei pidä paikkaansa, syyl­listyy rikokseen.

  21. Var­maankin todel­la taval­lista varmis­taa tieto haas­tat­telul­la ennen kuin se julk­iste­taan lehdessä. 

    Mitä tehti­in väärin? 

    Pitäisikö haas­tat­te­lut kieltää lail­la vai mitä tässä nyt haetaan? 

    Minus­ta kyseessä on nyt Osmon moraa­li­nen puusku­tus siitä, että on ole­mas­sa kauhea, pahek­sut­ta­va ROSKAle­hti Seiska, joka nyt on sat­tunut julkaise­maan Inkisen kuolin­päivänä tämän rikosepäi­lyä koske­van haastattelun. 

    Iljet­tävä Seiska on julkaissut haastet­tat­telun jopa niin täysin arve­lut­tavas­sa tarkoituk­ses­sa kuin lehden myyn­nin edis­tämi­nen.

    Toista ovat ne Osmon arvosta­mat laat­ule­hdet, jot­ka ihan pyy­teet­tömästä hyvästä tah­dos­ta maail­man­rauhan edis­tämiseen julkai­se­vat juttujaan..

    En muista, Osmo, lööpin sana­mu­to­ja kyseiseltä viikol­ta, mut­ta voin kuvitel­la, että jotain varsin raflaavaa. Sisä­sivuil­la ei kuitenkaan var­masti kumot­tu lööpin sisältöä, kuten Eli­na lapsen­raiskaa­ja ‑esimerkissä?

  22. Rot­wang: “Minus­ta ammatill­i­nen julk­isu­us ja henkilöko­htainen julk­isu­us ovat kak­si eri asiaa.”

    Riip­puu amma­tista. TV-mete­o­rologilla on ammatin luon­teen mukanaan tuo­ma velvol­lisu­us sietää vähän enem­män yksi­ty­isyy­teen­sä kohdis­tu­vaa mie­lenki­in­toa kuin muil­la. Lais­sa hänen yksi­ty­isyyten­sä on toki suo­jat­tu kuten muidenkin. 

    Mut­ta kyse on samas­ta asi­as­ta kuin poli­isi­henkilön velvol­lisu­us amma­tis­saan sietää voimankäyt­tön­sä kohteelta sanailua. Hais­tat­tele­via spur­gu­ja ei viedä kun­ni­an­loukkauk­ses­ta käräjille. Tänä vuon­na muu­at­ta poli­isia jopa ran­gais­ti­in, kun hän oli provosoitunut voimankäyt­töön huutelus­ta. Tuomi­o­lausel­mas­sa mainit­ti­in tuo ammat­ti­in kuu­lu­va “oikeus” sietää työhön­sä pakosti kuu­lu­vaa ääntelyä.

    OS: “Todet­takoon, että nykyiset toilailu­ni eivät kuu­luisi julk­istet­tavi­in, kos­ka en ole kansane­dus­ta­ja enää (…)”

    Olet muis­sa julk­i­sis­sa tehtävis­sä ja jopa keskei­sis­sä, joten et pääse karku­un sano­je­si taakse. Sitä pait­si yhteiskun­nal­lisi­in ja poli­it­tisperäisi­in tarkoituk­si­isi käytät ja itsekin edu­s­tat “pain­okir­joituk­sia” eli medi­aa kir­jail­i­jana, kolum­nisti­na ja blog­gari­nakin, joten tai­dat olla julk­isu­u­den suh­teen vapaa­ta riis­taa siihen tietyyn rajaan saakka.

    OS: “En voi ymmärtää, miten voisi väit­tää, ettei Seiskan päästö julk­istaa Inkisen rikosepäi­ly, olisi rikkonut rikoslakia.”

    Se muuten riip­puu siitäkin, oliko väite kuu­lus­telus­ta perätön ja oliko väit­teen takana ole­vaa tekoa ole­mas­sa. Jos Inkistä oli kuul­tu ja väitet­ty tekokin oli aineel­lis­es­ti ole­mas­sa — jota en oikein hevil­lä usko — tosi­a­sioiden ker­tomis­es­ta olisi aika han­kala ran­gaista lehteä? Tämä siis yleisel­lä tasol­la Inkisen tapaus­ta tuntematta. 

    “Hyvä lehtimi­estapa käsit­telee tätä lail­lista, mut­ta väärin ‑aluet­ta”

    Posi­ti­ivista kum­minkin se, että sil­lä pyritään myös rajaa­maan lain laveak­si jät­tämää polkua. Jos toki tilk­it­semään laito­ja jot­ta lain aluet­ta ei laajennettaisi.

    Ja kyl­lä, kaikesta pohdiskelus­tani huoli­mat­ta seiskat ym. ovat sel­l­aisia törkyka­so­ja, että en surisi niiden katoamista.

    On kum­minkin hillit­tömän ongel­mallista se, että mikä tahansa media voi itse tekaista jutun, kuten HS:n pöyristyt­tävä sek­suaal­ista häir­in­tää koske­va tari­noin­ti, ja tuho­ta elämän tai uran ja selvitä muu­ta­man roposen kor­vauk­sel­la tai rangaistuksetta.

  23. Pro­fes­sori Juk­ka Kemp­pinen kir­joit­taa blogissaan,
    http://kemppinen.blogspot.com/2009/06/sana-sanaa-vastassa.html :

    “Ainakin ennen luul­ti­in, että poli­isi­tutk­in­ta melkein todis­taa, että lakia on rikot­tu ja rajusti. Näin ei ole. Poli­isi selvit­tää, onko rikos­ta tapah­tunut. Syyt­täjä selvit­tää, onko rikos ja ran­gais­tavu­u­den mah­dol­lis­es­ti edel­lyt­tämä tahal­lisu­us todistettavissa.”

    Jo pelkästään tuos­ta syys­tä poli­isi­tutkin­nas­ta uuti­soimi­nen on jos­sakin tapauk­sis­sa moraali­ton­ta. Tuomiot saat­ta­vat sit­ten olla asia täysin erik­seen. Rehellis­es­ti sanoen en ymmär­rä, mik­si tästä ylipään­sä jankute­taan, vaik­ka kaik­ki moraali­ton ei laiton­ta olekkaan.

    On myös täysin selvää, että taita­vat lehtimiehet saa­vat aikaisek­si myös sel­l­aisia vapaae­htoisia lausun­to­ja, joi­ta lausu­ja ei het­ken harkin­nan jäl­keen allekir­joit­taisi. Syys­tä tai toisesta.

  24. Tässä siep­pausju­tus­sa tuli taas esi­in tuo poli­isin syvä kurkku ‑toim­inta. Se on t o d e l l a sel­l­ainen asia, joka pitää saa­da kitket­tyä pois. Ihan kokon­aan ja ehdoit­ta. Jos poli­isi ei nou­da­ta lakia, voiko medi­al­ta odot­taa enempää?

  25. Tuo­ta kröhöm, Elina.

    Kävin äsket­täin eräässä baaris­sa, jos­sa oli tuo paljon­puhut­tu Seiska. Ihan ilme­ses­ti haas­tat­telu on kutakuinkin suo­raan puret­tu nauhalta. 

    Inkisen ensim­mäi­nen repli­ik­ki alkaa näin: “En minä halua tästä jutus­ta tietenkään mitään julk­isu­u­teen ker­toa, mutta…”

    Min­un mielestäni tässä heti ensim­mäisessä virk­keessään Ink­i­nen näyt­tää kieltäy­tyvän haas­tat­telus­ta, mut­ta ehkä sinä osaat ker­toa, mil­lä kon­stil­la tuos­ta saa sen käsi­tyk­sen, että “Jut­tu on tehty Inkisen kanssa yhteisymmärryksessä”. 

    Siitäkö, että Ink­i­nen tämän jäl­keen — kun on ensin kieltänyt jutun käsit­te­lyn julk­isu­udessa, muu­ta­mal­la lauseel­la selit­tää omaa näkemystään?

    Sitäkö tässä nyt haetaan: enää ei voi lehden toimit­ta­jalle ker­toa mitään ilman että se vääjäämät­tä pää­tyy lehti­in (eli­na­pastis­si).

    Toukkis

  26. Ink­i­nen ja lähdesuo­ja liit­tyvät toisi­in­sa vain sikäli, että lähdesuo­jaan vedoten toimit­ta­ja voi kieltäy­tyä ker­tomas­ta keneltä (poli­isil­ta) sai tiedon kesken­eräis­es­tä esi­tutkin­nas­ta. Pykälät on sel­l­aiset, että jutun vuotanut poli­isimies (pitää sisäl­lään myös ‑naiset) on var­muudel­la syyl­listynyt lait­to­muu­teen. Esi­tutk­in­taa koske­vat tietolu­rah­duk­set ovat kuitenkin kotoisen poli­isimme vaki­in­tunut toim­intat­a­pa, johon on jo (melkein) tur­rut­tu. Asialle pitäisi tehdä jotain ja juuri tähän liit­tyy ehdo­tus lähdesuo­jasään­nök­sen muuttamisesta.

    Lähdesuo­jan kaven­t­a­mi­nen lisää siis yksi­ty­isyy­den suo­jaa vain välil­lis­es­ti, eli vähen­tämäl­lä lähdesuo­jan katveesta tapah­tu­vaa poli­isien lör­pöt­te­lyä kesken­eräi­sistä asioista.

  27. “Sitäkö tässä nyt haetaan: enää ei voi lehden toimit­ta­jalle ker­toa mitään ilman että se vääjäämät­tä pää­tyy lehti­in (eli­na­pastis­si)”

    Eikös se aina ole ollut noin? Aina­han lehdis­sä on ollut näitä “älä pistä tätä lehteen, mut­ta” ‑kom­ment­te­ja. Kai sitä kokenutkin menee joskus vipu­un, kun jut­telee tutuk­si käyneen toimit­ta­jan kanssa. Tai jotain.

  28. Toukkis siteer­aa Seiskaa:

    Inkisen ensim­mäi­nen repli­ik­ki alkaa näin: “En minä halua tästä jutus­ta tietenkään mitään julk­isu­u­teen ker­toa, mutta…”

    Mihin nyt katosi se peri­aate, että roskale­hteä ei Osmon blogilla siteer­a­ta? Niin mihin, Osmo?

    Sen­hän perus­teel­la min­un kom­ment­ti­ni sen­suroiti­in? Osmo tiet­ty julkaisee mitä julkaisee, mut­ta keskustelua kyl­lä häir­it­see, jos kaikille keskustelijoille sään­nöt eivät ole samat.

    ++++++++++

    Minus­ta Inkisen em. aloi­tus on aivan luon­nolli­nen reak­tio haas­tat­telun alku­un. Kuka­pa halu­aisi äkkipäätä jutustel­la kovan luokan lap­si­pornon hallussapidostaan. 

    Sit­tem­min haas­tat­telun kulus­ta päätellen Inkisen sävy kielii minus­ta siitä, että hän on jopa jos­sain määrin tyy­tyväi­nen päästyään puo­lus­tau­tu­maan ja selit­tämään oman näke­myk­sen­sä asiasta. 

    Seiska­han olisi voin­ut jät­tää tämän aloi­tus­lauseen julkaise­mat­ta, mut­ta haas­tat­telu vaikut­taa läh­es suo­ral­ta lit­teroin­nil­ta nauhal­ta. Toisin kuin kuvit­telette juuri “roskale­hdis­tön” tulee olla todel­la tark­ka san­omis­ten aut­ent­tisu­ud­es­ta. Hesari sen sijaan voi “laat­ule­ht­enä” suoltaa oikeas­t­aan ihan mitä vain tois­t­en suuhun laitettuna.

  29. Eli­na, valitet­tavasti ymmär­sit Osmoa väärin.

    Hän tarkoit­ti tietysti sanoa, että ei sal­li jutun siteer­aamista niiltä osin, joka estää täysi­järk­istä ihmistä hyväksymästä hänen perusteluitaan lähdesuo­jas­ta, haas­tat­telun lavas­tamis­es­ta, Inkisen hui­jaamis­es­ta yms. Kaik­ki siteer­aami­nen, joka sen sijaan aut­taa täysi­järk­istä ihmistä näi­den hyväksymisessä on sal­lit­tua, jopa suotavaa.

  30. Kos­ka olen asi­as­ta sanonut jo toisaal­la kaiken mielestäni olen­naisen, en halu­aisi lisää tätä asi­aa kom­men­toi­da. Tässä tuli mukaan kuitenkin pieni, mut­ta tärkeä tiedonjyvä­nen lisää, joten halu­aisin lisätä vielä tämän:

    Ei hyvää päivää.

  31. Täti-mies,

    Olet kovin arvoituk­selli­nen ja niin olen nyt minäkin. 

    Kat­so Seiskan jut­tu ja sen jäl­keen pere­hdy oper­aa­tion Viking… 

    Art­turi…

    heh, en tiedä puriko sarkas­mi oikeaan kohteeseen, mut­ta minä kop­pasin kyllä.

  32. Niin, jankkaamisek­si­a­han tämä menee, mut­ta pari asi­aa vielä Eli­naseni, ennen kuin päästän sin­ut nos­ta­maan kissan pöy­dälle jostakin muus­ta epäkohdasta:

    Suh­teesi totu­u­teen oli aika rel­a­tivisti­nen tässä lauseessa: “Mihin nyt katosi se peri­aate, että roskale­hteä ei Osmon blogilla siteer­a­ta?” Osmo­han vain sanoi sin­un sitaat­tisi sen­suroitu­aan näin: 

    “Poistin Eli­nan tek­stistä Seiskas­ta nouk­i­tun tiedon siitä, mis­tä Inkistä epäilti­in. Olisi epälo­ogista levit­tää blogilla jotain sel­l­aista, jon­ka levit­tämistä olen pitänyt moraalit­tomana ellei suo­ras­taan lainvastaisena.” 

    Eli mis­sä muual­la kuin sin­un päässäsi on se peruste: roskale­htiä ei siteer­a­ta? Se min­un esi­in­nos­ta­mani sitaat­ti taas yksiselit­teis­es­ti osoit­taa, että “haas­tat­telu” oli juuri sitä pahim­man­laa­tu­ista roska­jour­nal­is­mia, mitä tääl­lä epäiltiinkin. 

    On hyvin hyvin kum­mallista Eli­na, että sin­un mielestäsi selvä kieltäy­tymi­nen “on aivan luon­nolli­nen reak­tio haas­tat­telun alkuun”.

    Ote­taan­pa analo­gia: raiskauk­ses­ta syytet­ty mies perustelee sin­un käyt­tämil­läsi argu­menteil­la raiskaus­taan. Et var­maan hyväksy­isi? Se, että lopus­sa uhri vaikut­ti “jos­sain määrin tyytyväiseltä”.

    Ja Eli­nalle ja Art­turille vielä yhteis­es­ti: sarkas­mi on hir­mu vikea tyylila­ji ja aika noloa, on jos sarkas­mi­in pyrkien kom­men­toi itse kek­sim­iään lau­sei­ta. Ja vähän kehuu toinen toista.

    Tuouko-Pouko

  33. Touko Met­ti­nen:

    Ole­tan, että kun Eli­na kir­joit­ti, että “roskale­hteä ei Osmon blogilla siteer­a­ta” niin hän ei tarkoit­tanut yleis­es­ti Seiskaa vaan nimen omaan tuo­ta Inkistä käsit­televää jut­tua. JOS Osmo olisi sen­suroin­ut pelkästään tuon infon mis­tä Inkistä syytetään niin hän olisi voin­ut pois­taa pelkästään sen osan sitaat­tia. (On tietysti myös aika toden­näköistä, että Osmo poisti sitaatin kokon­aan, kos­ka se oli helpom­paa, mut­ta sit­ten johdon­mukaisu­u­den nimis­sä olisi kyl­lä syytä sen­suroi­da kaik­ki muutkin lain­auk­set kyseis­es­tä jutusta.)

    Kuten Eli­nakin jo sanoi: Osmol­la on toki oikeus tehdä blogillaan mitä lystää.

    Mitä tulee Inkisen vas­ta­hankaisu­u­teen, niin ole­tan, että niis­sä Eli­nan lainaamis­sa pätkissä kävisi jotenkin ilmi, että Inkisen suh­tau­tu­mi­nen haas­tat­telu­un lieve­nee sen kulues­sa. Jos hän ei oikeasti halu­aisi tul­la haas­tatel­luk­si, niin hän ei var­maankaan olisi jatkanut haastattelua.

    Pidän siis Inkisen todel­lista toim­intaa merk­it­seväm­pänä, kuin hänen sanomisi­aan. Kuten englan­nis­sa san­o­taan: Talk is cheap.

    “itse kek­sim­iään lau­sei­ta” mihin tämä muuten viittaa?

  34. Touko,

    tek­isi mieli olla kanssasi samaa mieltä, mut­ta ei haas­tat­telun tekem­i­nen sen­tään ole rikos (raiskaus on). Toimit­ta­jan mielestä kaik­ki mitä hänelle ker­ro­taan on haas­tat­telua tehdessä on haas­tat­telua ja julka­istavis­sa. Var­masti moni vänkää aluk­si, ettei halua kom­men­toi­da, mut­ta toimit­ta­jan työhön kuu­luu puhua haas­tateltavia ympäri ja saa­da se kommentti. 

    Inkisen tapaus rin­nas­tuu siihen, kun onnet­to­muu­s­paikoil­la toimit­ta­jat par­veil­e­vat järkyt­tynei­den ihmis­ten ympäril­lä keräämässä kom­ment­te­ja ja moni puhuu enem­män kuin pitäisi. Järkyt­tyneenä kun on kova tarve puhua ja puhuu sit­ten vaik­ka toimittajalle.

    Minä en pidä yhtään siitä, että kohtuu ter­ve­järk­isinäkin pitämäni poli­itikot alka­vat vakavis­saan harki­ta lähdesuo­jan kaven­tamista. Sik­si toivon tuon Kuvale­hden medi­a­pal­stan toimit­ta­jan tapaan, että toimit­ta­jat tiedosta­vat tämän ongel­man eivätkä ihan kaikkea kuule­maansa julkaise.

    Eli­na, Osmo on tämän julka­isun pää­toimit­ta­jana vas­tu­us­sa siitä, mitä tääl­lä julka­istaan. Jos hän ei halua sitä retostelta­van, mis­tä Inkistä tarkkaan ottaen epäilti­in, niin yritetään elää sen kanssa. Ei Seiskan tai edes tuon pahamaineisen haas­tat­telun siteer­aami­nen muil­ta osin ole kiellettyä.

  35. Lehti­jut­tu on yksi kokon­aisu­us — tässä tapauk­ses­sa Inkisen haas­tat­telu rikosepäilystä. 

    Keskusteltaes­sa yhdestä tietys­tä lehti­ju­tus­ta asetel­ma on varsin epäsym­metri­nen, jos toinen saa käyt­tää lain­auk­sia jutus­ta argu­men­toidessaan kan­taansa ja toinen ei. 

    Mut­ta Osmo tekee kuten halu­aa, siitä vallinnee nyt yksimielisyys. Eli ei tästä sen enem­pää enää. 

    ++++++++

    Kovasti tääl­lä tiede­tään ‚mm. Riit­ta edes ko. jut­tua luke­mat­ta, että Ink­i­nen oli järkyt­tynyt ja kyvytön vas­taa­maan siitä mitä suus­taan päästää.. Mis­tä oikein tiedätte asi­as­ta? Olet­teko olleet ran­nal­la jut­tele­mas­sa Inkisen kanssa ennen viimeistä uin­tia? Lehti­ju­tus­sa mikään ei viit­taa muuhun kuin vitutukseen. 

    Minus­ta ei ole mitään syytä luul­la ihmistä vajavaisek­si ja hol­houk­sen tarpeessa ole­vak­si sen takia, että epäil­lään lap­si­pornon hal­lus­sapi­dos­ta ja lev­i­tyk­ses­tä ja saa puhe­lin­soiton toimittajalta. 

    Ver­taus onnet­to­muusti­lanteisi­in, jois­sa ihmiset ovat usein täy­dessä shokissa on minus­ta irvokas.

  36. Pouko jankut­taa:

    On hyvin hyvin kum­mallista Eli­na, että sin­un mielestäsi selvä kieltäy­tymi­nen “on aivan luon­nolli­nen reak­tio haas­tat­telun alkuun”.

    Eli­na jankuttaa: 

    Minus­ta olisi lähin­nä kum­mallista, jos joku riemus­ta hihkuen halu­aisi antaa syvähaas­tat­telun lap­si­por­noepäi­ly­istään. Nimeno­maan pidän luon­nol­lise­na, että Ink­i­nen puhelun aluk­si epäröi. 

    Sit­ten hän mah­dol­lis­es­ti teki nopean tilan­n­earvioin siitä, että asia pää­tyy joka tapauk­ses­sa julk­isu­u­teen eli ehkä on parem­pi, että Seiskan kaut­ta, jos­sa hänel­lä on luot­to­toimit­ta­ja kuin jotain muu­ta tietä. 

    Seiskan tyyli­hän on, että joka seiska­julkul­la on oma kaveritoimittajansa. 

    Ink­i­nen on ollut julk­isu­u­den henkilö jo 80-luvul­ta. En usko, että hänel­lä oli mitään harhakäsi­tyk­siä lehdis­tön — sen keltaisenkaan — toimin­nas­ta. Turhaan pidätte hän­tä lapsen ase­mas­sa ole­vana rep­panana, joka ei olisi osan­nut toimia kuten haluaa. 

    Alkaa tehdä jo itsel­lenikin mieli sanoa van­ha fraasi, että annetaan Inkisen lev­ätä nyt rauhassa…

  37. Riit­ta:
    Sik­si toivon tuon Kuvale­hden medi­a­pal­stan toimit­ta­jan tapaan, että toimit­ta­jat tiedosta­vat tämän ongel­man eivätkä ihan kaikkea kuule­maansa julkaise.

    Ongel­mana tas­sa on se, etta ‘toimit­ta­jat’ ei ole mikaan homogeeni­nen mono­li­it­ti. Veikkaisin, etta ne toimit­ta­jat, jot­ka ovat huolis­saan ja ne jot­ka tata huoles­tu­mista aiheut­ta­vat ovat liik­keel­la varsin eri filosofi­al­la. Vas­tu­ullisil­la toimit­ta­jil­la ei ole mitaan keino­ja saa­da niita vas­tu­ut­to­mia kuri­in. On vahan nai­ivia ajatel­la, etta tuon SK:n kir­joituk­sen seu­rauk­se­na kaikkien Suomen juoru­toimit­ta­jien paas­sa olisi syt­tynyt lamp­pu ja he oli­si­vat hok­san­neet, etta hei­dan toimin­nas­saan on jotain pielessa.

  38. Olen antanut itsel­leni ker­toa, että Ink­i­nen oli juuri käynyt läpi vaka­van leikkauk­sen. Sil­loin ei ihmi­nen vält­tämät­tä ole ihan täy­sis­sä hen­gen­voimis­sa. Eikä ter­ve ihmi­nen hukuttaudu.

    Siitä siis rin­nas­tus onnet­to­muu­den jälk­i­tun­nelmi­in. Ei se ainakaan huonom­pi ole kuin haas­tat­telun rin­nas­t­a­mi­nen raiskaukseen.

Vastaa käyttäjälle Tavallinen teknikko Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.