Varauduttava myös siihen, että oikeisto jää oppositioon

On varaudut­ta­va siihenkin, ettei oikeis­to­hal­li­tus tule saa­maan ensi vaaleis­sa enem­mistöä eduskun­taan – varsinkin jos RKP:n äänet eivät ole mukana. Sil­loin edessä olisi luon­tev­asti sinipuna, mut­ta niin kauas ovat kokoomus ja demar­it ainakin puhei­den tasol­la etään­tyneet toi­sis­taan, että vaikea­ta voi olla silloinkin.

Aivan mah­do­ton­ta ei olla demarien  vasem­mis­toli­iton ja vihrei­den varaan rak­en­tu­va hal­li­tus. Sen toden­näköisyyt­tä lisää se, että kokoomus on keskit­tynyt kil­paile­maan äänistä perus­suo­ma­lais­ten kanssa yrit­täen olla niin peru­ja kuin voivat olla. Näin tehdessään he suo­ras­taan työn­tävät sivistys­porvare­i­ta pois. Osa menee demarei­hin, osa keskus­taan. Aika iso osa menisi vihreisi­in, elleivät vihreät itse tek­isi siitä niin vaikea­ta. Tämä tilanne voi muut­tua. Vihreis­sä on vah­va markki­na­t­alout­ta kan­nat­ta­va siipi. Sanois­in, että vahvem­pi kuin kokoomuksessa.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että kun kokoomus siir­tyy oikealle, se tekee koko eduskun­nas­ta vasem­mis­to­laisem­paa ja kun vihreät siir­tyvät vasem­malle, tämä hyödyt­tää lähin­nä oikeistopuolueita.

Vaik­ka en pidä demarien, vasem­mis­toli­iton ja vihrei­den hal­li­tus­ta toden­näköisenä, pohdin tässä siitä aukeavaa maailmaa.

Kellä sakset sillä valta

Moni ajat­telee, ettei ole poli­it­tis­es­ti edullista men­nä hal­li­tuk­seen tekemään edessä väistämät­tä ole­via vaikei­ta ratkaisuja.

Kun meno­ja leikataan, tehdään paljon kauaskan­toisem­pia ratkaisu­ja kuin sil­loin kun jae­taan lisää rahaa sinne sun tänne. Olen kir­joit­tanut tästä aiheesta kolumnin Talouselämäle­hteen ja julkaissut sen myöhem­min blogillani. Sen voi lukea tästä.

Paras julk­isten meno­jen säästäjä ei ole se, joka on valmis hyväksymään säästöistä suurim­man tuskan, vaan se, joka osaa tehdä suurim­mat säästöt pien­im­mäl­lä tuskalla.

Perus­suo­ma­lais­ten tavoit­teena on ollut suurin mah­dolli­nen tus­ka vas­tus­tamilleen tahoille käyt­täen veruk­keena mität­tömien pieniä säästöjä. Juuri sik­si sak­set on saata­va pois heiltä.

En lähde tässä käymään läpi yksit­täisiä leikkausko­htei­ta. Eläkkeistä totean, että jos eläkkeitä leikataan, mak­sus­sa ole­vat eläk­keet eivät voi sil­loin naut­tia eri­tyis­suo­jaa. Suo­ras­taan lui­hu on kokoomuk­sen suun­nitel­ma leikana nyky­is­ten vain nuorten tule­vista eläkkeistä ja sen var­jol­la alen­taa eläke­mak­su­ja ja ehkä jopa kon­fiskoi­da eläk­er­a­has­to­ja val­tion poh­jat­tomaan kas­saan. Tässä tietysti puhun omia etu­jani vastaan.

Isoin ongel­ma julk­i­sis­sa menois­sa on rak­en­teelli­nen johtuen en tsaari­naikai­sista käytän­nöistä. Yhdenkään toim­i­jan ei kan­na­ta pal­jas­taa säästömah­dol­lisuuk­sia oma­l­la ton­til­laan, kos­ka saa palkkiok­si säästöt ja paineen kas­vamisen omis­sa töis­sään. Säästöistä pitäisi palki­ta ei ran­gaista. Olen kir­joit­tanut mon­een ker­taan, kuin­ka julkisen hallinnon bud­je­toin­nin perus­tu­mi­nen manku­mis­malli­in  johtaa val­tavaan haaskaukseen.

Eri­tyis­es­ti sotes­sa pitäisi osa menoista rahoit­taa maakun­taverol­la. Tilanne eri puo­lil­la maa­ta on niin eri­lainen, että val­tion pitää tasoit­taa ero­ja, kuten se tasoit­taa kun­tien välil­läkin, mut­ta olisi hyvä, että jokaisel­la hyv­in­voin­tialueel­la viimeiset eurot mak­set­taisi­in maakun­taverol­la. Nyt kun hyv­in­voin­tialue onnis­tuu estämään jonkin yksikön lakkaut­tamisen, se on alueelli­nen sankari, mut­ta sankaru­u­den sädeke­hä him­menisi, jos lasku koi­tu­isi omille veronmaksajille.

Toisaal­ta Sotes­sa keskitetään palvelu­ja liikaakin. Aivan pöhköä on, että Kela-kyy­din mak­se­taan val­takun­nal­lis­es­ti eikä kyy­tien aiheut­ta­ja, hyv­in­voin­tialue joudu niitä mak­samaan. Hyv­in­voin­tialueen kannal­ta voi olla järkevää lakkaut­taa jokin palvelupiste vaik­ka se mak­saa kyyteinä Kelalle paljon enem­män kuin lakkaut­tamisel­la säästettiin.

Täl­laisia esimerkke­jä voi esit­tää vaik­ka kuin­ka paljon. On paljon fik­sumpaa kor­ja­ta julkisen talouden kan­nus­timia kuin ram­paut­taa sitä mieli­v­al­taisil­la leikkauk­sil­la, mut­ta valitet­tavasti tämä vaikut­taa viiveellä.

Jus­si Pylkkä­nen on rapor­tis­saan Evalle osoit­tanut, että las­ten­suo­jelus­sa kan­nus­timet suo­si­vat hyvin kallista laitoshoitoa, mis­tä aiheutuu puolen mil­jardin euron ylimääräiset kus­tan­nuk­set. Yksi­tyisen las­ten­suo­jelu­laitok­sen ei pidä mis­sään tapauk­ses­sa ”paran­taa” asukas­taan, kos­ka se menet­täisi näin var­man tulon. Raportin voi lukea Evan sivuil­ta tästä. (www.eva.fi/blog/2026/10/07/kannusteet-pain-seinia/)

Hal­li­tus on ilmeis­es­ti saanut johtamisop­pin­sa upseerik­oulus­ta ja uskoo sik­si säästöi­hin käskyt­tämäl­lä. Oikein suun­natut kan­nus­timet ovat paljon tehokkaampia.

Sama kos­kee työl­listymistä. Työl­listymi­nen ei oikein onnis­tu, jos työ­paikan vas­taan­ot­ta­mi­nen ei työn­tek­i­jälle itselleen kan­na­ta vaan hän kokee töi­hin jou­tu­misen huonok­si tuurik­si. Nyt mata­la­palkkaisen työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on tehty kan­nat­ta­mat­tomak­si niin kokoaikatyön kuin osa-aikatyönkin kohdal­la. Ain­oa paran­nus on, että osa-aikatyöstä on aiem­paa kan­nat­tavam­paa siir­tyä kokoaikak­työhön, mut­ta jopa työt­tömyy­destä pieni­pakkaiseen kokoaikatyöhön siir­tymi­nen on aiem­paa kan­nat­ta­mat­tomam­paa ja osa-aikatyöhön ei usein kan­na­ta men­nä lainkaan.