Olen pitkään suunnitellut kirjoitusta siitä, mitä ajattelen hallituksen esittämistä uudistuksista työelämään. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen siitä, mitä ajattelen. Niinpä tyydyn esittelemään vain näkökohtia ilman lopullista kantaa oikeastaan mihinkään. Jaan kirjoituksen useampaan osaa, koska olen huomannut, että pitkiä sepustuksia luetaan laiskasti.
Suomalaisen työelämän pelisäännöt ovat vanhanaikaisia ja niistä on huomattavaa haittaa taloudellemme, mikä ei tarkoita, että kaikki muutokset olisivat hyviä.
Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena
Minulle ei ole suurta sympatiaa lusmulle, joka tekee tunnollisesti työtä koeajan läpi, mutta saatuaan pysyvän työsuhteen siirtyy minimityösuoritukseen niin, että työtoverit joutuvat tekemään valtaosan hänen työstään. Tällaisia kauhukertomuksia kuulee, mutta en tiedä kuinka yleistä tällainen käyttäytymien on. Tätä ongelmaa ei ollut silloin, kun oli tapana maksaa urakkapalkkaa. Jos halusi laiskotella mottimetsässä, sai aikaan pienemmän pinon ja sen mukana kevyemmän tilipussin. Oliko se väärin laiskottelijaa tai voimiltaan heikkoa kohtaan?
Periaatteessa olen sitä mieltä, että tahallisen alisuoriutumisen pitäisi olla irtisanomisperuste, mutta mikä on tahallista alisuoriutumista?
Elämäntilanteet vaihtelevat ja työkyky voi laskea tilapäisesti esimerkiksi perhesyiden tai mielenterveydellisten syiden vuoksi. Näistä olisi hyvä päästä yli ilman, että tilapaiset vaikeudet ajavat pysyvästi pois työelämästä. Sen lisäksi, että se on julmaa, se tulee todella kalliiksi kansantaloudelle.
Optimaalisessa maailmassa nämä työkyvyn notkahdukset kompensoitaisiin valtion maksaman palkkatuen avulla, mutta käytännössä tällainen ei olisi toteutettavissa. Suuren työnantajan voisi ajatella kärsivät tämän vain nahoissaan, mutta pienelle työnantajalle tilanne voi olla kohtuuton.
Eräs mikroyrittäjä valitti minulle, että kun hän oli palkannut avukseen nuoren naisen, tämä teki työnsä hyvin, kunnes hänen parisuhteensa kariutui. Sen jälkeen hän lähinnä vain saikutti – kukin sairausloma kesti aina tasan yhdeksän päivää. Sairauslomien välillä hän oli työpaikallaan läsnä kunnes sai uuden sairausloman. Tämä oli pienelle yritykselle aivan kohtuuton taakka.
Lopulta yrittäjä onnistui pääsemään työntekijästään eroon – palkkasi ilmeisesti juristin, mikä sekin tuli kalliiksi. Uutta ei uskaltanut enää palkata vaan lisäsi omaa työpanostaan.
Niin on käsittämätöntä että saikuttelu ja äitiyslomat ja lasten sairastelut jää työnantajan maksettavaksi ikuisuuksiin.
Ja töitä voi tehdä hyvin minimivaivalla ja valitettavasti näin tämän lentokentällä kun esimies antoi hidasteluohjeita. Oikeasti on myös pahantahtoisia työntekijöitä
Mun täytyy sanoa että asiantuntijatehtävissä kuten IT-alalla, niin alisuoriutujiksi lasketaan ne jotka eivät suostu tekemään töitä tai opiskelemaan vapaa-ajalla.
Sen että joutuu tekemään erinäisistä syistä rästiin jääneitä töitä omalla ajalla vielä hyväksyn mutta pakollista opiskelua en.
Jouduin itse 35 vuoden työuran jälkeen (22 vuotta samassa firmassa) irtisanotuksi tuotannollisista syistä ensimmäisenä koronasyksynä, kun meidän kaikkien piti lähteä pois toimistolta tekemään etätöitä. Jouduin pois omasta tiimistäni sellaiseen jossa kaikki muut paitsi esimies olivat Virossa. Kun en ollut yhtä nopea kuin virolaiset enkä omaksunut uusia asioita nopeasti niin jouduin “penkille” ja sitten pois kokonaan. Toimitusjohtaja selitti lehdistötiedotteesssa että ne 200 jotka irtisanottiin “eivät olleet omaksuneet pilviteknologioita” vaikka mitään koulutusta ei oltu edes järjestetty. Työnantajat siis haluavat nykyisin töihin vain työnarkomaaneja.
Varoitan myös kaikkia asiantuntijatehtävissä olevia liiasta netissä roikkumisesta ja tämäntyyppisiin keskustelufoorumeihin osallistumisesta työajalla. Kyllä esimiehet saavat sen selville vaikka tekisitte etätöitä. Minä sain aikanaan pari suullista varoitusta ja se ei auttanut enää vaikka paransin tapojani ja olin aina huolehtinut siitä että määrätyt työt tuli tehtyä, vaikka sitten vapaa-ajalla. Toisaalta ne jotka polttivat tupakkaa saivat ihan luvan kanssa mennä pihalle joka tunti työajalla.
Itse olen varsin vasemm.henkinen ihminen, työväenluokkainen ainakin, mutta minulle tuli, naiivi kun olen, täytenä yllätyksenä ettei yksityisyrittäjä joka omalla riskillään,omilla rahoillaan, omalla työpanoksellaan, mahdollisesti omaa henkilökohtaista omaisuutta firmaansa kiinnittäen, ei saisi sanoa palkkaamansa työntekijää irti — oikeastaan millä perusteella tahansa.
Ei kai se voi olla totaalinen ihmisoikeus että saa olla siinä työssä mihin on tullut valituksi loppuelämänsä — toisen ihmisen, yrittäjän, tahdosta piittaamatta, hänen kustannuksellaan.
Eikä varsinkaan siinä tapauksessa että alisuorittaa tai valesaikuttaa työpanoksensa olemattomiin vuodesta toiseen, varoituksesta varoitukseen.
Lisäksi tiedän jotakin tilanteista työmailla. On ihmisiä jotka hakevat ja saavat sairaslomaa esimerkiksi lemmikin kuoleman vuoksi ja vastaavaa. Ja ihmisiä jotka eivät henkisesti jaksa työssä, koska se tuntuu raskaalta vuodesta toiseen vaikka heidän auttamisekseen tehdään mitä tahansa, mutta alanvaihto ei tulekaan mieleen. On ihmisiä jotka kieltäytyvät työskentelemästä toisten tiettyjen työntekijöiden kanssa koska eivät vain pidä heistä. Vastaavaa oikeutta ei siis työnantajalla ole.
Nämä esimerkit julkiselta sektorilta. Työnantajalla ei juuri mitään mahdollisuuksia päästä heistä eroon vuosien proseissallakaan.
On selvää että tuhansia ihmisiä jää palkkaamatta töihin, työttömiä, kun pienyrittäjät eivät uskalla ottaa riskiä epäonnistuneesta rekrystä.
Julkisella puolella sitten maksetaan valtavia verosummia tehottomasta työstä, jonka päällä työntekijä seisoo kuin valtias: oikeuteni.
En todellakaan kannata työelämää jossa ihmisestä puristetaan viimeisetkin pisarat irti. Hyvinvoiva työntekijäkunta on yhtä kuin toimiva työpaikka. Töissä saa ja pitäisi olla mukava olla. Oikeuksien pitää olla kohdallaan.
Ja elämän heikoilla hetkillä on lupa väsyä ja saada koota itsensä rauhassa, tarvittaessa sairaslomalla ja työn uudelleen järjestelyllä.
Sellaisissa tilanteissa olen ollut itsekin.
Mutta kaikki työelämässä monipuolisesti olleet ja olevat tietävät tasan tarkkaan mistä tässä on kyse.
Laki alisuorittamisesta on politisoitu pahan kerran. Sen voimaan saattamatta jättäminen tuottaa työttömyyttä ja vähemmän työpaikkoja em. kertomillani perusteilla. Tietenkin laki pitää huolellisesti laatia sekä työntekijän että antajan kohtuullisia oikeuksia kunnioittaen.
” On ihmisiä jotka kieltäytyvät työskentelemästä toisten tiettyjen työntekijöiden kanssa koska eivät vain pidä heistä.”
Tämä ei pitäisi kyllä lainsäädännön puolesta olla ongelma ainakaan silloin, kun työntekijä suoraan kieltäytyy tekemästä töitä. Työnantajalla on direktio-oikeis ja työstä kieltäytyminen on riittävä syy irtisanomiselle. Jos joku kieltäytyy työstä , voi lyödä saman tien varoituksen kouraan ja jos vielä jatkaa, antaa seuraavaksi potkut.
Työnantaja ei varmaankaan halua irtisanoa muuten hyviä työntekijöitä vain siksi, etteivät tule toimeen…?Itsekin mielummin pitäisit henkilöt vain erillään, kuin pakottaisin samaan tiimiin/vuoroon tai antaisin potkut.
Vai onko kyseessä ollut hienovaraisempi toiminta, saikuttelu tms , kun tulee väärä työpari?
Ei se oikeasti noin mene kauhea varoitus ja korjaus ja keskustelukierre pitää olla
Jotkut vaatii että jokainen rasaus käsketään ja kas se on mahdotonta. Nykyään ei oikein töissä pärjää jos ei osaa tai halua yhtään käyttää omaa päätään hommissa. Tylsääkin luulisi olevan.
Syltty, kunnallisella alalla ei ainakaan mene noin.
Jos työntekijä alisuorittaa vaikka tuolla kuvatulla tavalla eli ei suostu toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, harva kunnallisen alan työnjohtaja edes uskaltaa antaa varoitusta, potkuista puhumattakaan, koska edessä voi olla ay-liikkeen lakimiesten tukema oikeusprosessi joka kestää vuosia. Henkilökohtainen riski on valtava, ay:n tuki rajaton.
Varoitustenkin antamista pelätään koska oikeustoimet mahdollisia ja niiden lopputulos ihan arpapeliä. Jokin esim. kunnallisen suorittajaportaan työnjohtaja täysin kädetön työntekijä subjektiivisten oikeuksien edessä.
Muuta ratkaisua ei yleensä ole kuin se että tehoton ja omalakinen työntekijä jatkaa niin kauan ja niin kuin huvittaa ja ehkä hakeutuu muualle joskus omasta aloitteestaan.
Tätä on todella paljon ja veroeuroja palaa miljoonia jokaisessa suuremmassa kunnassa tähän kaikkivaltiuteen.
Vielä kun joku osaisi ehdottaa sellaista reilua ratkaisua tähän. Siis molemmille osapuolille reilua.
Kun lainsäädäntö on tehty aikana, jolloin potkut duunista oli lähes kuolemantuomio ja sitten firmoille oli aika sama, että jos joku on hankala, niin laitetaan se vaikka lakaisemaan pihaa.
Nykyään sitten jonkun yksittäinen vajaa työpanos kaataa isommankin pk-firman. Koska se äärimmäinen optimointi, jonka kilpailu vaatii.
Se, että pelkästään työnantajalla olis oikeus poimia kirsikat kakusta ei vain tunnu reilulta työntekijöitä kohtaan. Kun sitten fudua voi saada myös se kaiken oikein ja tehokkaasti tehnyt. Miten rajoitat mielivaltaa?
Oikeuksia pitää olla ja riistää ei saa. MUTTA
Velvollisuuksia pitää olla yhtäläisesti ja jos ei ole sen pitää näkyä huonompana palkkana. Tai täysin nollaa tekevällä irtisanomisina sillä se on oikein muita kohtaan jotka tekee työt
> Jaan kirjoituksen useampaan osaa
Tämä on hyvä ajatus. Jos kuitenkin pukkaa pitkää kirjoitusta, voi sen julkaista vaikka AJASTETUSTI pätkä kerrallaan.
Olen huomannut, että elämä on muuttunut lyhytjänteisemmäksi ja vähitellen huomion saaminen internetin virrassa supistuu 30 sekunnin mainosvideon pituuteen. Mutta toisaalta kyse ei ehkä sittenkään ole elämän syklin nopeutumisesta vaan siitä, että oma ajatteluni ei enää vanhemmiten pysty «moni-prosessoimaan» laajempaa asiakokonaisuutta. — Tästäkin kirjoituksestasi jäi mieleen vain tämä johdanto-osa ja varsinainen asia unohtui kokonaan, mutta toivottavasti kommentista tulee sitten sitäkin parempi.
Itse sanoisin että yksi tärkeä pointti per kirjoitus ja se on sanottava heti aluksi (koska merkittävä osa lukijoista lopettaa siihen). Sen ympärille sitten loput.
Mikä on alisuoriutumista? Mietitään vaikkapa kuljetusalaa. Kuljettaja joka ei suostu ajamaan yhtään ylinopeutta, rikkomaan ajo- ja lepoaikoja, ottamaan ylikuormaa, tinkimään mistään määräyksistä, onko hän alisuoriutuja joka pitää irtisanoa? Työnantajan mielestä voi ollakin.
Sulla lienee jotain todella raskauttavaa evidenssiä siitä, kuinka digipiirtureiden dataa ja nopeusrajoitusta rikotaan laajasti ja toistuvasti?
Maalaisvihreä
” Mietitään vaikkapa kuljetusalaa. Kuljettaja joka ei suostu ajamaan yhtään ylinopeutta, rikkomaan ajo- ja lepoaikoja, ottamaan ylikuormaa, tinkimään mistään määräyksistä, onko hän alisuoriutuja joka pitää irtisanoa?”
Yritätkö sanoa, että suorituserot kuljetusalalla johtuvat pääasiallisesti noista seikoista?
Miten ihmeessä työnantaja puolustaa ratkaisuaan menestyksekkäästi oikeudessa, jos työssä suoriutuminen perustuu lakien rikkomiseen? Onko AKT tosiaan noin hampaaton?
AKT vahtii varmastikin tarkasti, että työaikamääräyksiä jne noudatetaan, mutta kentällä lienee melko paljon kuskeja, jotka eivät ole AKT:n jäseniä. AKT:ssa taitavat yhdistyä ammattiliittojen hyvät ja huonot puolet. Hyvää se, että valvotaan sovittujen sääntöjen ja määräysten noudattamista. Huonoa se, että käytetään esim. lakoissa hyväksi ammattiliiton vahvaa asemaa ja vahingoitetaan jonkun ulkopuolisen taloutta.
Siis käytännössä tämä vaikuttaa lähinnä sairaisiin. Saadaan ulos työntekijä, jolla on sairaus, joka ei estä työntekoa, mutta vaikuttaa siihen käytännössä.
Aiemminhan meillä on ollut lähinnä sairauseläke ja sairausloma, mutta molempia on rajattu, joten nyt nämä halutaan työttömiksi