Kuuntelen junamatkallamme ympäri Eurooppaa Heikki Hetemäen, Sixten Korkmanin, Elina Pylkkäsen ja Vesa Vihriälän kirjaa Selviytyvän Suomen suunta. Kun saan sen loppuun, yritän kirjoittaa arvion koko kirjasta. Nyt matkalla Hampurista kohti Lundia kirjoitan eräistä asioista, joita tähän mennessä on tullut mieleen.
Listaamattomien yritysten osinkojen verohuojennusta jokseenkin kaikki ekonomistit pitävät hyödyttömänä ja siis vastustettavana verotuksen porsaanreikänä. Sixten Korkman pitää tätä jopa haitallisena, mistä tämän kirjoituksen lopussa.
Huomattakoon, että minäkin hyödyn tuosta pykälästä, sillä minulla on edelleen osakeyhtiö Tietokeino oy, josta maksan itselleni osinkoja.
On varmaankin monta tarinaa siitä, miten ja miksi tuo käytäntö pantiin pystyyn. Minun versioni on tämä.
Korot ja osingot samalle viivalle
Joskus 1990-luvulla havaittiin, ettei yrittäjien kannattanut sijoittaa yrityksiinsä osakepääomaa vaan rahoittaa yritystä antamalla sille lainaa. Osinkoa ja lainan korkoa verotettiin yhtäläisesti, mutta osingot verotettiin kahteen kertaan jo korot vain kertaalleen. Siksi osinkojen verotusta piti huojentaa niin, että se vastasi suunnilleen korkojen verotusta. Yhdeksään prosenttiin asti osingot verotettiin huojennettuna siten, että niistä vain neljännes laskettiin saajan pääomatuloksi. Suomen valuuttasekoilujen takia korot olivat tuolloin korkeat ja yhdeksän prosenttia jokseenkin käypä korko. Oli silloin, ei ole enää.
Sitten korot laskivat ja yhdeksän prosenttia alennettiin kahdeksaksi prosentiksi. Nykymaailmassa kahdeksan prosenttia on rajusti markkinakorkoa suurempi, joten tuo kahdeksan prosenttia pitäisi vähintään puolittaa. Yhteisövero on laskenut 28 prosentista 20 prosenttiin ja laskee edelleen 18 prosenttiin, ellei hallitus tule järkiinsä. Niinpä osingot ovat nyt huomattavasti kevyemmin verotettuja kuin itselle maksettava korko. Alkuperäisin idean mukaan tuo 75 % pitäisi laskea nyt noin 40 prosentiksi.
Toisaalta omistajalle maksetut korot ovat nykyisin periaatteessa vähennyskelvottomia yrityksen verotuksessa, mutta tätä on niin helppo kiertää, ettei se tuota keksijälleen edes keksimisen iloa.
Yrittäjä voi tietysti maksaa itselleen palkkaa, jos haluaa välttää kaksinkertaisen verotuksen. Siitä ei kuitenkaan pitäisi periä sellaisia sosiaalivakuutusmaksuja, joiden osalta yrittäjä ei ole vakuutettu – siis esimerkiksi työttömyysvakuutusta.
Ei tämäkään saa tilannetta tasapainoiseksi. Minä olen kerännyt yritykselleni pääomaa maksamalla itselleni yrityksen tulosta vähemmän, siis jättämällä voiton yritykseen. Tästä voitosta olan maksanut veroa. Siksi jokin huojennut on perusteltu, mutta nykyinen on aivan liian iso.
Nettovarallisuutta ei enää tarvitakaan
Nyt ei kuitenkaan pidä edes kerätä yritykseensä pääomaa, jota äsken käytin perusteltuna. Hyvä verojuristi riittää. Pari vuotta sitten kohuttiin massimuijien kirjanpitokikasta, jossa yrityksen pääomaksi merkittiin haaveet sen tulevasta tuotosta ilman, että näin syntynyt pääoma menisi yrityksen tuloveron kautta. Riikka Purra lupasi lopettaa käytännön, mutta ymmärtääkseni ei ole lopettanut. Syynä taitaa olla, että samaa kikkaa käytetään laajasti yksityisessä terveydenhuollossa ja sen käyttämän kepulikonstit ovat hallituksen erityisessä suojelussa.
Tämän järjestelyn perustelemattomuus on niin ilmiselvä, että ekonomistit ovat jokseenkin samaa mieltä siitä, että se pitäisi poistaa. Nykyisen hallituksen mielestä ilmainen raha sen tukijoille on kuitenkin aina perusteltu, sanovat asiantuntijat mitä hyvänsä.
Sixten Korkmanin mukaan tämä vähennys on jopa haitallinen – siis sen lisäksi, että se pakottaa keräämään saman rahan jollakin toisella verolla, mistä sinänsä on haittaa.
Hänen perustelunsa on, että yritysten kannattaa kerätä rahaa kassaan voidakseen maksaa enemmän huojennettuja osinkoja, minkä seurauksena pääoma on tehottomassa käytössä. En osaa ottaa tähän kantaa. Voihan sen rahan sijoitta vaikka toisiin yrityksiin.
LISÄYS 30.10 klo 16:20
Voi tietysti ajatella, yrittäjyyttä kannattaa tukea. Sekään ei päde. Jos päättäisimme käyttää menetetyt 700 M€ vuodessa yritysten hyväksi mahdollisimman tehokkaasti, suuntaisimme sen kasvuvaiheessa oleviin yrityksiin.
Massimuijien kepulointi on asia erikseen ja väärin.
Listaamattomien “verohuojennus” on saanut suhteettoman paljon paheksuntaa asiaa tietämättömien mielipiteissä. Yleisin väärä väite on puhua “verottomista” osingoista. Todellisuudessa yhteisöveron ja huojennetun veron jälkeen veroprosentti on yhteensä kuitenkin 26%. Useimmat suomalaiset maksavat veronsa selvästi pienemmällä prosentilla!
Jos voittojen jättämistä yrityksiin ei kannusteta millään, kaikki rahat kuivataan niistä pois. Tällä voi olla arvaamattomia seurauksia yritysten kantokykyyn markkinan suvantovaiheissa — porukkaa pitää heittää pellolle välittömästi, jos tilauskirjat ohenevat. Tätä räksyttäjät tuskin haluavat.
Käytännön jatkumisen syy on luultavimmin se, että kyse on tavalliselle äänestäjälle aika monimutkaisesta asiasta, jota on vaikea popularisoida ja joka ei kosketa omaa elämänpiiriä. Vastapainona on rajattu porukka (liikkeenjohdon konsultit, lääkärit, lakimiehet, yhä enemmän IT-alan huippuasiantuntijat), jotka hyötyvät tästä porsaanreiästä selvästi. Oma tuntumani on se, että vastaavien järjestelyjen käyttö on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt selvästi.
Yksityishenkilönä ihmettelen, että niin IMF, VM kuin jotkin taloudelliset tutkimuslaitoksetkin ovat ehdottaneet tämän poistamista. Ilmeisesti nykyhallituksen mielestä taloustilanne on niin hyvä, ettei tällaiseen säästömahdollisuuteen ole syytä tarttua.
Voisiko massimuijat-kikkailun estämisen tiellä olla se, ettei siihen ole tunnistettu järkevää vaihtoehtoa? Purra viittasi asiaa esitellessään keinotekoisten osakevaihtojen kieltämiseen. Laissahan on jo nykyään pykäliä, jotka puuttuvat keinotekoisiin järjestelyihin.
KHO linjasi 2017: “Lähtökohtaisesti riittävänä liiketaloudellisena syynä osakevaihdolle on sen sijaan pidettävä jo sitä, että osakevaihto johtaa, kuten tässä tapauksessa, toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestelyyn.”
Lisäksi tässä on huomioitava EU-oikeus, joka yritysjärjestelydirektiivissä ilmeisesti asettaa reunaehtoja kansalliselle sääntelylle.
Tuo massimuijapykälä eli laki varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 11 §:n muuttamisesta (hallituksen esitys HE 86/2025 vp), tuli voimaan tämän vuoden alussa. Ja kuulemma aiemminkin verottaja ei käytännössä hyväksynyt tuollaisia aikaisemminkaan.
Takavuosina lääkäreillä oli erilaisia konsernijärjestelyjä yksityisten lääköriasemien kanssa, mutta nekin kiellettiin jo vajaat 10 vuotta sitten.
Muutenkin kaikenlaisia verotuksen porsaanreikiä yrittäjiltä on tukittu tasaisesti viimeiset 10 vuotta. Jos jotain niin YEL tulisi korjata kunnolla, nykyinen YEL on lähinnä eräänlainen ponzi huijaus.
Listaamattomien yritysten osinkovähennykseen saattoi myös vaikuttaa 90-luvulla talouden vapautuessa käyttöön otetun avoir fiscalin poistuminen, tuolloin osinkoja verotettiin vain kerran, yhtiöveron sai siis vähentää osinkojen verosta. Tuon systeemin poistumista sitten kompensoitiin pienyrittäjille (ja vähän isommillekin) tuolla vähennyksellä. Siinähän tulee katto vastaan jo kohtuullisessa vuositulossa (riippuen siitä mitä pitää kohtuullisena, mutta yleensähän menee vuosikausia, että yrityksen saa edes tuottamaan, tulot kertyvät yrittäjälle jälkipainotteisesti, monen laihan vuoden jälkeen).
Itselläni on tässä oma lehmä ojassa, kun juurkin suunnittelin tulevaa verotustani yhtiöni kautta. Jos listaamattoman yrityksen osinkoja aletaan verottaa täysin, en lupaa olla muuttamatta Portugaliin, mikäli voisin kustantaa muuton pelkillä osinkoveroilla. Jojoileva veropolitiikka ei naurata.
Yritysten ja pääoman verotusten kohdalla kannattaa muistaa, että päätökset tehdään vuosien ja vuosikymmenten päähän ja poukkoileva veropolitiikka otetaan huomioon. Nythän osa yrityksistä välttää rakentamasta tuotantoa USA:han. Vaikka tullimuurin sisäpuolella olemisesta olisi etua, raaka-aineet tulevat usein muurin toiselta puolelta ja kun tullit saattavat hyppiä kymmeniä prosentteja sen mukaan kummalla jalalla presidentti nousi sängystä, on turvallisempaa pysyä poissa.
Korkmanin kommentti kassasta on vähän outo, eihän rahoja kassassa makuuteta, vaan sijoitetaan. En tiedä onko kansantaloudelle suurtakaan merkitystä siinä, ovatko varat tekemässä työtä omassa yrityksessä vai jonkun toisen yrityksessä.