Korkeiden tuloverojen ongelma on, ettei Suomesta löydy kunnolla sijoitusvarallisuutta. Lupaavat suomalaiset kasvuyritykset myydään ulkomaille, koska kotimaisilla omistajilla ei ole rahaa.
Ruotsissa on toisin. Maassa suorastaan paapotaan kotimaisia omistajia. Esimerkiksi perintöveroa ei ole lainkaan; tosin asunnon perivää tavista verotetaan keskimäärin ankarammin kuin Suomessa. Niinpä omaisuus on jakautunut Ruotsissa hyvin epätasaisesti, yhtä epätasaisesti kuin Yhdysvalloissa. Talous kuitenkin voi hyvin. Ruotsi on yksi niistä maista, joihin suomalaiset innovatiiviset startupit ovat päätyneet.
Olen kirjassani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka esittänyt ratkaisuksi progressiivista menoveroa. Se on tulovero, jossa säästäminen on verotuksessa vähennyskelpoista, mutta vastaavasti säästöjen syöminen on verotettavaa tuloa.
Näin ei estetä pääomien muodostumista, mutta verotetaan ylellistä kulutusta. Ei siis suosita suihkuseurapiirien elämäntapaa.
On sanomattakin selvää, että tällainen vero edellyttää jonkinasteista maastapoistumisveroa – siis että lykätty verotus koituu maksettavaksi, jos muuttaa ulkomaille. Olisi liian helppoa siirtää kirjat Tallinnaan ja tulouttaa kerralla kaikki investointinsa.
Tällainen maastapoistumisvero on jopa Yhdysvalloissa.
Tämä on huono idea jota ei kannata miettiä pidemmälle. Siinä on ainakin seuraavat ongelmat:
Se motivoi myymään listaamattomat firmat holding-yhtiöön ulkomaille ennen tuloutusta (tai suoraan perustamaan ne sellaiseen). Listaamattoman arvonmuodostus on mustaa magiaa joten arvoksi voi sanoa mitä tahansa. Esim. Silo AI:n arvo olisi tämäntyyppisessä operaatiossa voinut ihan hyvin olla 13,7 miljoonaa eli liikevaihdon verran, firmahan on paperilla tappiollinen. Sen jälkeen lasketaan exit-veron määrä, maksetaan se ja hoplaa.
Se motivoi verosuunnitteluun ostamalla mökit ja veneet firman piikkiin. Näinhän tehtiin jo 80-luvulla ja se oli käytäntönä todella huono. Sitä ei voi estääkään jos peritään käyttäjiltä vuokraa, liiketoiminta kun saa olla vahvasti tappiollista. Päädymme tilanteeseen jossa Stalin omistaa paperilla lahjaksi saamansa auton ja kolme paria saappaita.
Se asettaa kotimaiset ja ulkomaiset omistajat eriarvoiseen asemaan silloin kun omistaja on myös työntekijä (kuten PK-yrityksissä käytännössä aina on). Miksi maksaa osinkoja kun kaikki kannattaa maksaa palkkana ulos, sehän verotetaan vasta sitten joskus?
Oikea ratkaisu olisi keventää verotusta merkittävästi ylimmissä progression luokissa. Tarkkaan ottaen meidän kannattaisi nyysiä amerikkalainen systeemi missä talouden tulot lasketaan yhteen ja verotetaan yhtenä könttänä progression ollessa melko lievää ja päättyessä 37% tasolle reilun puolen miljoonan tuloilla. Silloin ei kannattaisi säätää ja kikkailla.
Kyllä tähän ratkaisu löytyy. Esim voi tehdä niin, että vähennyskelpoinen säästäminen/sijoitus pitää tehdä erilliselle tilille (PS-tilin tapaan). Sitten sieltä varoja ulos ottaessa vero menisi aina Suomeen riippumatta siitä, missä asuu.
Osakesäästötili on periaatteessa juuri se mitä esität. Sen ongelma on käyttökelvottoman alhainen katto. Minulle sopii kyllä katon poistaminen mutta vasemmisto halkeaa ennen kuin suostuu tuohon.
Noin muutenkaan verotuksen radikaalit muutokset eivät houkuttele. Järjestelmä on rakentunut pitkän historian myötä sellaiseksi kuin se on. Reipas repäisy aiheuttaa niin isoja mullistuksia että aiheutettu vahinko on isompi kuin saavutettu hyöty.
Näitä lukiessani olen päätynyt siihen että bloginpitäjän mielestä isot erot tuloissa ja etenkin omaisuudessa ovat huono asia. Hän haluaisi päästä niistä eroon mutta myöntää ongelmat tasoittelussa. Minulle taas kelpaisi Ruotsin, Viron tai etenkin Yhdysvaltojen tyyliset tuloerot. Ilman niitä talous ei voi olla dynaaminen eikä tänne ikinä saada riittävää kasvua hyvinvointivaltion lupaamien palveluiden rahoittamiseksi.
Helppo ensimmäinen askel olisi kopioida jenkkien liittovaltion tuloverojärjestelmä. Summataan kaikki tulot yhteen könttään ja verotetaan sitä loivalla progressiolla. Silloin ei jää tilaa kikkailla vaan kannattaa keskittää energia tulojen hankkimiseen.
Vuonna 2021 Suomen Gini-indeksi oli 27,7 ja dynaamisen Ruotsin 29,8 (ja dynaamisen Tanskan 28,3). Aika koominen ajatus, että raja dynaamisen ja ei-dynaamisen välillä kulkisi juuri siinä kohtaa, missä tuo Suomen ja Tanskan välinen kuuden promillen ero on.
Tosiasiassahan tuloeroista ei voi päätellä talouden dynaamisuudesta juuri mitään. Viron Gini-indeksi on 31,8 ja Kreikan 32,9. Silti näistä kahdesta Viro on suomalaiselle talousoikeistolle ihannoinnin kohde ja Kreikka puolestaan kauhukuva.
Arvon Janne Nordström,
millä logiikalla 100 000 € on liian alhainen katto osakesäästötilillä?
Ja jos tuo on muka liian pieni, niin kerrotko nyt kaikille, että kuinka suuri sen tulisi olla?
Katsoin muuten täältä tilastoja:
https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vtutk/?tablelist=true
35–44-vuotiaiden nettovarallisuus on laskenut välillä 2013–2019. Samoin varallisuuden kehitys on ollut hyvin heikkoa, käytännössä olematonta, alemmissa ikäryhmissä samalla aikavälillä. Kummasti muuten syntyvyys on laskenut huomattavasti samaan aikaan.
Täällä vievät vanhemmat ikäluokat tuhkatkin uunista, ja sitten vingutaan että nuoremmat ovat laiskoja ja itketään että vaipat pitää vaihtaa ja täysylläpito maksaa julkisista varoista ja eläkemaksuilla.
Minun puolesta eläkejärjestelmän ja julkisen terveydenhuollon saisi lopettaa nyt heti, enää ei empatia riitä Suomen taannuttajille.
Olennaista olis vertailla varallisuuden giniä.
Ei tulojen.
Koska tuloista jätetään usein pois sekalainen joukko mitävaan.
Janne Nordström: “Osakesäästötili on periaatteessa juuri se mitä esität.”
Ei ole. Osakesäästötilille laitettuja rahoja ei voi vähentää veroista mutta silti sieltä ulos otettuja voittoja verotetaan.
Sieltä otettuja VOITTOJA verotetaan. Ei kaikkia rahoja.
Krtek, pelkkä voittojen verottaminen riittää siihen, ettei se toimi kulutusverona, mikä on huono asia. Se miten tilin pitäisi toimia on:
a) tilille laitetut rahat voi vähentää kokonaan verotuksessa, mutta sitten kaikki ulos otetut rahat ovat veronalaisia (eli kuten PS-tili toimii)
TAI
b) tilille laitettuja rahoja ei voi vähentää veroista, mutta sitten kaikki ulos otetut rahat, ml. voitot, ovat verovapaita (minkä tyylisiä säästötilejä löytyy esim Briteistä ja Jenkeistä).
Janne Nordström: “…ylimmissä progression luokissa.”
Duoda noin, ne, jotka maksavat paljon ansioveroa, tekevät sen jo nyt ihan vapaaehtoisesti.
Ihan filantropiana tai PR-syistä (isojen firmojen TJ:t).
Kuka tahansa voi junailla melkein kaiken tulonsa listaamataamien firmojen osinkoihin ja päästä sen huojennuksilla n. 10%:n veroporsenttiin. Tietty jos mukaan otetaan firman maksama yhteisövero, ei ero ole niin suuri. Jolloin sitten jo tarvitaankin konsernilainoja tai säätiöitä verojen laskemiseen.
Verokannat erotettiin toisistaan 1993 siksi, että pääomatuloja verotettaisiin vähemmän.
Mielenkiintoinen idea, että ansiotuloja pitäisi verottaa vähemmän kuin pääomatuloja, jotta houkuteltaisiin ihmiset aikaansaamaan varallisuutta.
Ruotsin malli toimii käytännössä hyvin, vaikka sitä pitäisi säätää. Ei aleta keksimään pyörää uudelleen.
Asia on mielestäni juuri niin kuin Nordström sanoo. Vasemmiston kaunaisuus estää kehittämästä Suomea kasvavaksi taloudeksi. Vaikka juuri heidän kannattajansa hyötyisivät siitä eniten.
Itse olen pitänyt Sveitsiä esikuvana, jossa laiskottelua ei kauaa katsella, ja varallisuutta löytyy aivan eri tavalla kuin täällä. Mutta vasemmiston mielestä Suomi muuttuisi maanpäälliseksi helvetiksi, jos täällä olisi samat säännöt.
Ay-johtajien puheet lakkojen alla ovat sadan vuoden takaisesta maailmasta, mutta tuntuvat olevan sitä mitä jäsenistö haluaa kuulla.
Sveitsissä on hyvä sosiaaliturva maan kansalaisuuden jo omaavilla. Uusien kansalaisuuksien saaminen taitaa olla jo joitain vuosia olla sidottu siihen, että on paitsi riittävän pitkään asunut Sveitsissä, myös kykenevä osoittamaan, että ei ole elänyt sosiaaliturvan varassa vähintään viimeiset 3 vuotta. Jos on elänyt sosiaaliturvan varassa viimeisen 3 vuoden aikana, kansalaisuutta hakeva voi myös maksaa nämä etuudet ensin takaisin Sveitsille, jonka jälkeen sitä ei huomioida enää esteenä kansalaisuuden saamiselle.
Sveitsissä kansalaisuuden saamiseksi ei kuitenkaan riitä valtion hyväksyntä, vaan myös kunnan pitää hyväksyä hakemus. Kunta voi järjestää esim. paikallistuntemuskyselyitä ja tehdä arvioita siitä, miten hyvin tai huonosti joku on integroitunut maahan.
Näillä toimilla Sveitsi on varmistanut, että maahanmuutto on työperäistä ja perustuu riittävän korkeaan tulotasoon. Sveitsissä esimerkiksi matalapalkkainen maahanmuuttajasiivooja, joka tarvitsee sosiaaliturvaa, törmää kansalaisuuskriteerien haasteisiin.
Sveitsin vauraus perustuu etenkin siihen, että sen alueella ei ole sotia käyty moneen sukupolveen, sekä matalaan omaisuuteen liittyvään verotukseen, joka on imenyt ajan saatossa maahan pääomia evakkoon korkeamman verotuksen maista. Toisen maailmansodan aikana Sveitsiä jonkin verran pommitettiin, mutta vahingot jäivät varsin pieniksi muihin Euroopan maihin verrattuna — kun taas Suomi köyhtyi sen sodan myötä reilusti ja menetti työikäistä asukaslukuaankin melkoisesti. Sveitsissä taisi kuolla toisen maailmansodan pommituksissa alle 100 henkeä. Ensimmäiseen maailmansotaankaan Sveitsi ei osallistunut. Ruotsin vaurauden taustalla on osin myös se, että sen maaperällä ei ole vaurautta tuhoavia sotia pitkiin aikoihin käyty, vaan että lähialueiden sodat on käyty muiden maiden maaperillä.
Öö,
“Sveitsin malli” on käytössä monessa maassa.
Eli matalapalkkatyöläiset pidetään ulkomaalaisina.
Ompa tosi reilua ja kivaa heitä kohtaan.
Onko ehkä niin, että varallisuusden kasaantuminen harvoille on positiivinen asia kokonaisvarallisuuden kannalta?
Trickle down ‑teoriat on kyllä kumottu ihan riittävällä varmuudella.
Suomessa ongelmana on se, että huonoa bisnestä paikkaillaan verohelpotuksilla.
Ja huonoa työllistämistä paikkaillaan sillä, että huonoimmista työntekijöistä tehdään yrittäjiä.
Heikki kirjoitti:
Mihin Ruotsin malliin siis viittaat? Liittyen verotukseen, työelämään vai mihin, ja mihin yksityiskohtiin sielä?
Eikö arvonlisävero 25,5% ole jo riittävä säästöjen ja tulojen kuluttamisen vero? Tällä tasolla sekin aiheuttaa jo tarpeeksi veronkiertoa ja ‑välttelyä.
ALV on helposti kierrettävissä. Ei tarvi myyjän ja ostajan mennä kuin Ahvenanmaan laivalle tekemään kaupat niin, että toinen on myyjä ja toinen “matkailija”, niin saa tehdä kaupat täysin laillisesti ALVitta. Ahvenanmaalla matkustaville myynnin arvonlisäverottomuusetu maksaa valtiolle nykyisin lähes 10 000 €/vuosi Ahvenanmaan asukasta kohti. Virallisesti tällä edistetään sitä, että Ahvenanmaalla säilyy hyvät liikenneyhteydet, mutta valtiontalouden kannalta halvempaa olisi tarjota vaikka 20 ilmaista lentolippua valtion laskuun jokaiselle Ahvenanmaan asukkaalle (en esitä niin kuitenkaan tehtävän, koska ympärist, vaan havainnollistan vaan käytetyn keinon kalleutta valtiontaloudelle). Ennätyskalliiksi tämä alvittomuus tulee uuden 25,5 %:n arvonlisäveron myötä, joka kannustaa entistä enemmän menemään tekemään etenkin kalliimpien tuotteiden kaupat Ahvenanmaan alueelle. Köyhä väki ei näistä kauheasti tiedä, mutta vauraampi väki tietää, että luksustuotteista kannattaa kaupat käydä tekemässä siellä, jolloin ne saa täysin alvitta.
Melko äärimmäinen osoitus siitä, miten syvällä istuu ajatus, että talous koostuu tavaroiden eikä palveluiden kaupasta (ja lisäksi tavaroiden vähittäis- eikä tukkukaupasta).
Näin palvelualan yrittäjänä en voi kuin repeillä ajatukselle, että asiakkaani lähtisi parhaimmillaan vastakkaiselta puolelta maapalloa Ahvenanmaalle, jotta voi kanssani siellä “tehdä kaupat”.
Tommi Uschanov kirjoitti:
“Näin palvelualan yrittäjänä en voi kuin repeillä ajatukselle, että asiakkaani lähtisi parhaimmillaan vastakkaiselta puolelta maapalloa Ahvenanmaalle, jotta voi kanssani siellä ”tehdä kaupat”.”
Vastakkaiselta puolelta maapalloa kun tekee palveluista kaupat, niin taas voivat olla joko suoraan alvittomat, tai sitten matalan alvin kauppoja: esim. Australian oma ALV on vain 10 % (ja osin 0 %). Vastakkainen puoli maapalloa ei kuulu EU:n arvonlisä- ja valmisteveroalueeseen (Suomi kuuluu siihen, pois lukien Ahvenanmaan alue). ALV rasittaa EU:n sisäisiä kauppoja, mutta esim. Australiasta voi kotitalous vapaasti ostaa kyllä sähköisiä palveluita Suomeenkin tarvitsematta maksaa Suomen alveja, ja Suomesta saa myydä palveluja sinne tarvitsematta maksaa Suomen 25,5 %:n alveja — tarvitsematta sitä varten matkata mihinkään.
25,5 %:n ALV on suhteellisen pieni asia, jos on kyse vaikka 5 euron kaupasta. Mutta jos tekee 100 000 euron (ALV 0) kaupat tai isommat, sillä on joillekin jo aika paljon väliä, että meneekö 25 500 euroa päältä veroa vai ei. Isompien summien tapauksessa osa oikeasti matkaa eri paikkaan maapalloa tehdäkseen kaupat ja välttääkseen veroja, koska säästömahdollisuudet ovat toisinaan aivan valtavia.
Tästä johtuen mm. EU:n arvonlisäveroalueen lentokentilläkin on valtavasti tax free ‑luksustuotemyymälöitä, joissa kaupataan tuotteita erityisesti EU:n ulkopuolelle matkaaville, jotta nämä saavat ostoksensa arvonlisäveroitta. Esimerkiksi kalleimpien timanttien kaupat tehdään ilmeisesti globaalisti olennaiselta osin arvonlisäverotuksen piirin ulkopuolisissa sijainneissa. Vantaallakin monen lentokenttämyymälän liiketoimintamalli perustuu arvonlisäveroitta myymisen mahdollisuuteen muualta matkaaville.
Vantaalta ei saa myydä manner-Suomessa asuville kuitenkaan tuotteita alvitta, vaan sitä varten pitää matkata ALV-alueen ulkopuolelle. Lähimpiä EU:n arvonlisäveroalueen ulkopuolisia paikkoja, missä kaupat voi käydä tekemässä ALVitta ovat Helsingistä tarkasteltuna Ahvenanmaa ja Venäjä. Mitä korkeampi Suomen ALV on, sitä matalampi kynnys on käydä tekemässä isommat kaupat jossain, missä korkeaa ALVia ei peritä.
Tällöin ALVin rasitteiden piiristä pääsevät muita helpommin pois vauraat, joilla on varaa järjestellä keskeiset transaktionsa alvittomiksi, ja vero on progressiivisen menoverotuksen sijaan regressiivistä niin, että mitä isommat menot, sitä pienempi veroprosentti niistä tosiasiassa menee.
Tommi Uschanov kirjoitti:
“Melko äärimmäinen osoitus siitä, miten syvällä istuu ajatus, että talous koostuu tavaroiden eikä palveluiden kaupasta (ja lisäksi tavaroiden vähittäis- eikä tukkukaupasta).”
Totean vielä, että kirjoitin kaiken edellä olleen tietäen tasan tarkkaan kyllä, että palveluitakin ostetaan ja myydään. Esimerkkini koski sitä, miten Suomen 25,5 %:n ALVin saa vältettyä. Se esimerkki ei edes yrittänyt käsitellä sitä, miten toisella puolella maailmaa muissa maissa perittäviä veroja vältellään, koska siihen on kätevämpiä muut keinot.
Tiedän myös hyvin sen, että ALVit liikkuvat myös tukkukaupassa, mutta siellä ne nimenomaan liikkuvat, eivät niinkään kerry. Tukkukaupassa ostoista ja muista menoista tehtävät ALV-vähennykset ovat nimittäin tunnetusti isoja siihen nähden, mitä ulosmyynnin ALVit ovat. Valtio ja kunnat sekä hyvinvointialueet saavat ostoissa olleet ALVit takaisin. Samoin yritykset, jotka myyvät tuotteensa tai palvelunsa ulkomaille. Esimerkiksi tänä vuonna arvonlisäveroa kerätään ennusteen mukaan noin 40 miljardia euroa, mutta valtio palauttaa siitä 17,5 miljardia.
Valtion kassaan asti kertyvä ALV kertyy erityisesti kuluttajakaupasta (66 prosenttisesti). Loput alvit valtion kassaan jäävät toimijoilta, joilla ei ole veron vähennysoikeutta, kuten valtiosektorin ja julkiseen sektoriin luettavien sosiaaliturvarahastojen välituotekäytöstä ja investoinneista sekä muusta verovapaan toiminnan välituotekäytöstä ja investoinneista sekä voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden toiminnasta.
Mä oon aina kuvitellu, että “kaupan” ALV perustuu jommankumman osapuolen kotipaikkaan.
Vai oliko tässä idea, että kun kyseessä on 2 firmaa, niin toinen perustaa tytäryhtiön kaupan tekemistä varten kaupantekopaikkaan?
Vai voidaanko vain sopia, että ALV maksetaan jonkun random-kolmannen paikan perusteella?
Kuka ja mikä vahvistaa, että paikanpäällä on oikeasti oltu?
Ruotsissa on nyt vertauskelpoisten länsimaiden suurin gini-kerroin varallisuudessa.
Sitä kohti mekin haluamme?
Varallisuuden gin on nyt Ruotsissa 87,4. Ja vaikka Tanskassa 73,6.
Kai keskustelijoilla on ymmärrys siitä mihin toi johtaa Ruotsissa ja miksi ihmeessä Suomi halutaan samalle tielle?
Ruåtsalaisesta kansankodosta ei voi sanoa nyt muuta kuin “Toto, I’ve a feeling we’re not in Kansas anymore.”
Ruotsi on siis ohittanut USA:n, jossa UBS:n databookin mukaan 2022 varallisuuden gin oli 83,0.
Suuret varallisuus- ja tuloerot johtaa mm. siihen, että huumekauppa ja muu rikollisuus kannattaa erityisen hyvin. On siis ihmisiä, joilla on varaa maksaa mitä vain, ja ihmisiä joilla ei ole paljoa menetettävää mutta paljon saavutettavaa rikollisuudella. Siitä se ”Ruotsin tie” mukavasti lähtee.