Arkkitehtipoliittinen ohjelma

Osmo Soin­in­vaara
Vihrei­den ryh­mäpuheen­vuoro arkkite­htipoli­it­tisen ohjel­man lähetekeskustelus­sa Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa 12.9.2007

Arvoisa puheen­jo­hta­ja!

Jok­seenkin kaik­ki, mitä arkkite­htipoli­it­tises­sa ohjel­mas­sa on esitet­ty, on hyvää ja kan­natet­tavaa. Kovin kapea-alainen ja asiantun­ti­jakeskeinen ohjel­ma kuitenkin on. Eikö poli­ti­ikkao­hjel­mas­sa pitäisi paneu­tua siihen, tukeeko päätök­sen­teko­pros­es­si hyvää arkkite­htu­uria. Ei sanaakaan kansalais­ten vaikut­tamiskanav­ista. Ei main­in­taakaan Hitak­ses­sa käyte­tys­tä laatuk­il­pailus­ta. Eikö raken­netun ympäristön suhde luon­toym­päristöön kuu­luisi asi­aan? Puo­lus­taako ohjel­ma käytän­nössä raken­nus­suo­jelua? Helsin­ki tarvit­see laa­jem­man arkkite­htipoli­it­tisen ohjel­man, jos­sa käsitel­lään myös suunnittelukäytäntöjä.

Ennen kuin keski­tyn asioi­hin, joi­ta ohjel­mas­sa ei ole, pieni huomio eräästä ohjelmakohdasta.

Raken­nus­suo­jelu­ra­has­to

Kysymys raken­nus­suo­jelu­ra­has­tos­ta on kan­natet­ta­va, mut­ta sen toteu­tuk­ses­sa on huomioita­va eräs ris­ki. Rahas­to voi pahim­mil­laan muut­tua raken­nus­suo­jelun jar­ruk­si. Kun yhteiskun­nan piik­ki avataan, sulkeu­tuu rahoi­tus omis­ta­jan yksin rahoit­tamil­ta han­kkeil­ta. On ris­ki, että han­kkeet, jot­ka ilman rahas­toa toteu­tu­isi­vat ripeästi, jäävät odot­ta­maan vuoroaan saa­da tukea. Rahas­ton toimi­alue on rajat­ta­va selkeästi samal­la kun on taat­ta­va, että sil­lä on riit­tävät voimavarat kan­taa vastuunsa. 

Arvoisa puheen­jo­hta­ja, Ratkai­se­vim­min kaupun­ki vaikut­taa kaupunkiarkkite­htu­uri­in arkises­ti kaavoituk­sel­la ja muul­la rak­en­tamista koske­val­la päätöksenteolla. 

Suun­nit­telu on hal­paa eikä siitä kan­na­ta tinkiä

Kaupun­git raken­netaan, ei vain vuosikym­meniksi vaan toivoak­seni vuo­sisadoik­si. Tämän het­ken ratkaisu­ja kiitetään tai man­ataan vielä 2100-luvulla. 

Hyvin suun­nitel­tu rak­en­t­a­mi­nen ei ole sen kalli­im­paa kuin huonos­ti suun­nitel­tu. Län­si-Pasi­lan asuin­talot eivät tulleet Itä-Pasi­lan talo­ja sen kalliimmiksi. 

Suun­nit­telun kus­tan­nuk­set ovat mitätön osa rak­en­tamisen kokon­aiskus­tan­nuk­sista. Kaupungilla on meneil­lään mit­ta­va ja var­maankin joidenkin mit­ta­puiden mukaan kallis han­ke suun­nitel­la Jätkäsaaren uut­ta asuinaluet­ta. Ver­rat­tuina alueen mil­jardei­hin euroi­hin nou­se­vi­in toteut­tamiskus­tan­nuk­si­in, suun­nit­telukus­tan­nuk­set ovat kuin pis­ara meressä. 

Hyvin tai huonos­ti suun­nitel­lun asuinalueen markki­na-arvo huoneis­to­jen myyn­ti­hin­noil­la mitat­tuna on usei­ta kym­meniä pros­ent­te­ja. Tässä ei ole kysymys speku­lati­ivis­es­ta rahas­ta vaan aivan ter­veistä taloudel­li­sista arvoista. Se, että asukkaat ovat valmi­it mak­samaan enem­män asun­nos­ta hyvin suun­nitel­lul­la asuinalueel­la osoit­taa, kuin­ka tärkeää onnis­tunut suun­nit­telu ja viihty­isä ja toimi­va asuinalue heille on. 

Kun suun­nit­telu on niin hal­paa ja kun sen vaiku­tus lop­putu­lok­seen on niin ratkai­se­va, eikö voitaisi ajatel­la, että samas­ta alueesta tehtäisi­in pääsään­töis­es­ti aina use­ampia kil­paile­via suun­nitelmia? En tarkoi­ta vain ideata­solle jääviä arkkite­htik­il­pailu­ja, joi­hin osal­lis­tu­jat eivät luon­nol­lis­es­ti pysty panos­ta­maan kovin paljon, vaan pitem­mälle vietyjä suun­nitelmia. Jätkäsaari-suun­nitel­ma esimerkik­si vaikut­taa varsin hyvältä, mut­ta me emme tiedä, kuin­ka hyvä se olisi voin­ut olla, jos use­ampia ja toi­sis­taan riip­pumat­tomasti syn­tyneitä ideoita olisi tes­tat­tu. Kan­nat­taa haaska­ta kymme­nen miljoon­aa euroa ylimääräistä suun­nit­telukus­tan­nuk­si­in, jos mil­jardin euron asuinalueen arvo nousee sen ansioista vaivaisel­la prosentilla.
Miten aio­taan toimia Kalasa­ta­mas­sa, Kes­ki-Pasi­las­sa, Her­ne­saa­res­sa ja
Kruunuvuorenrannassa?

Oma­leimaisu­u­den puute Helsin­gin heikkouksia 

Siitä, että arkkite­htu­uri tai kaupunkiym­päristö on huonoa, val­lit­see usein yksimielisyys. Sel­l­aista mikä ei ole kenenkään mielestä hyvää, pitäisi yksimieleis­es­ti vastustaa.

Sen sijaan kysymys siitä, mikä on hyvää arkkite­htu­uria on ja pysyy makuasiana. En toi­vo, että siitä koskaan ryhdytään tekemään poli­it­tisia äänestyspäätök­siä. Yhdet pitävät yhdestä ja toiset tois­es­ta. Sik­si hyvässä kaupungis­sa on eri­laisia, oma­leimaisia, ympäristöjä. 

Arkkite­htio­hjel­mas­sa puhutaan kau­ni­isti kaupun­gin vuosirenkaista. Ter­mi on ehkä tarkoitet­tuakin osu­vampi, sil­lä helsinkiläis­es­tä asuinalueesta pystyy hyvin päät­telemään mil­lä vuosikymmenel­lä se on raken­net­tu. Samanaikaises­ti raken­netut alueet ovat keskenään kovin saman­näköisiä. Kaupungi­nosien oma­leimaisu­us, se että samaankin aikaan raken­netut alueet voisi­vat olla keskenään eri­laisia, on arvo sinän­sä. Voidaan kysyä, ovatko mei­dän suun­nit­telu- ja raken­nut­tamiskäytän­tömme omi­aan tuot­ta­maan oma­leimaisia asuinympäristöjä.

Sel­l­ais­takin mah­dol­lisu­ut­ta tuot­taa alueel­lista vai­htelua voisi harki­ta, että kil­pailu­tuk­sen tulok­se­na raken­nut­ta­jat voisi­vat saa­da raken­net­tavak­seen ja suun­niteltavak­seen nyky­istä laa­jem­pia aluei­ta. Aikanaan täl­laiset jär­jeste­lyt tuot­ti­vat huonoa laat­ua, mut­ta voisiko ajatel­la ajan ja markki­naolo­suhtei­den muut­tuneen? 1960-luvul­la mikä tahansa meni kau­pak­si eikä asun­nonos­ta­jil­la ollut varaa mak­saa parem­mas­ta laadus­ta. Sil­loin kan­nat­ti tuot­taa huonoa hal­val­la. Eikö nyt, kun rak­en­tamisen laatu ja alueen viihty­isyys vaikut­ta­vat voimakkaasti myyn­ti­hin­toi­hin, voisi luot­taa siihen, että voiton­tavoit­telu ajaa huole­hti­maan laadus­ta jopa parem­min kuin kaavamääräykset?

Kaavoit­ta­jan vas­tuu alueen laadus­ta on meil­lä ollut varsin suuri. Se toteutetaan eri­laisin hyvää tarkoit­tavin kaavamääräyksin ja ton­tin luovu­tuk­seen liit­tyvin ehdoin. Raken­nut­ta­jil­ta on tul­lut niin paljon saman­su­un­taista nuri­naa tästä menet­telystä, ettei se kaik­ki voi olla aihee­ton­ta. Kaavoihin liite­tyt yksi­tyisko­htaiset määräyk­set han­kaloit­ta­vat talo­su­un­nit­telua ja nos­ta­vat rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia ilman, että korkeampi­en kus­tan­nusten vastapain­ona saisimme parem­paa laatua. 

Jokin perälau­ta on kuitenkin olta­va, jos teemme ase­makaavoista väl­jem­piä ja sälytämme enem­män vas­tu­u­ta raken­nut­ta­jille. Luon­te­vaa olisi, että raken­nuslu­pavai­heessa raken­nus­lau­takun­ta tark­istaisi suun­nitelmien laadun ja hylkäisi huonot suun­nitel­mat. Helsingis­sä raken­nus­lau­takun­ta tulk­it­see kuitenkin lakia niin, että hake­mus on aina hyväksyt­tävä, ellei se ole ris­tiri­idas­sa ase­makaa­van kanssa. Jos näin on, kaavoitus­ta ei voi väl­jen­tää vaan joudumme tyy­tymään kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton vir­ka-arkkite­htien suun­nit­telu­mo­nop­o­li­in. Jär­jet­tömiä lake­ja voi kuitenkin muut­taa. Helsin­ki on ollut oudon pas­si­ivi­nen val­tio­val­taan päin sil­loin kun val­takun­nalli­nen lain­säädän­tö johtaa ilmi­selvi­in hölmöyksiin.

Vaik­ka voimme varovais­es­ti kokeil­la laa­jem­man suun­nit­telu­vas­tu­un antamista raken­nut­ta­jille, monia asioi­ta kaupun­gin on voita­va ohja­ta, esimerkik­si asuin­pin­ta-alaa. Ja vielä ker­ran: kaupungilla on olta­va keinot valvoa lop­putu­lok­sen laadukkuutta.
Tyyli­in sitoutunut­ta vaihtelevuutta

Monot­o­niset asuinalueet eivät ole esteet­tis­es­ti miel­lyt­täviä, mut­ta ei sitä ole myöskään täy­delli­nen toisi­in­sa sopi­mat­tomien tyylien sekamel­s­ka, jol­laista löy­tyy Helsin­gin naa­pureista; jos KHO suo täl­laisia aluei­ta voi koh­ta olla Helsingis­säkin. Riit­tävää tyylil­listä yht­enäisyyt­tä ei syn­ny ilman jonkin­laista yhteiskun­nal­lista ohjaus­ta tai yhtä kokon­aiseen alueen tuot­tamis­es­ta vas­tu­us­sa ole­vaa tahoa.

Talote­htai­ta tiivi­in ja mata­lan tuottamiseen

Rin­ta­mami­esta­lo on ollut eräs parhai­ta Helsin­gin kaupunkiku­vaan vaikut­tanei­ta inno­vaa­tioista. Ne oli­vat tyyliltään yht­enäisiä, mut­ta poikke­si­vat sen ver­ran toteu­tuk­seltaan toi­sis­taan, että liial­ta monot­o­n­isu­udelta vältyttiin.

Helsin­gin rak­en­t­a­mi­nen tulee suun­tau­tu­maan suures­sa määrin tiivi­iseen ja mata­laan pien­talo­rak­en­tamiseen. Tässä on vaara, että koke­muk­sen puute aiheut­taa aluk­si kalli­ita virheitä.
Pien­talo­rak­en­tamises­sa talote­htaiden tyyp­pi­taloil­la on melkoinen markki­nao­su­us Suomes­sa. Ne ovat alen­ta­neet rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia merkit­tävästi. Helsingis­sä niiden kus­tan­nuk­sia alen­ta­va vaiku­tus voisi olla vielä suurem­pi, kos­ka rak­en­t­a­mi­nen on Helsingis­sä huo­mat­ta­van kallista. Talote­htaiden tar­jon­ta voisi toimia kartellin­mur­ta­jana. Talote­htaiden pro­to­tyyp­pi­talot eivät kuitenkaan Helsin­gin olo­suhteisi­in sovi; eivät ne oikein sopi­neet Espoon asun­tomes­su­jen olo­suhteisi­inkaan. Eikö tähän pitäisi saa­da muu­tos? Eikö olisi aika saa­da talote­htaat suun­nit­tele­maan tyyp­pi­talo­ja myös tiivistä ja mata­laa rak­en­tamista ajatellen – siis esimerkik­si toisi­in­sa kytkey­tyviä pientaloja? 

Jos rin­ta­mami­estalon kaltainen inno­vaa­tio oli mah­dolli­nen 1940-luvul­la, mik­si vas­taavaan ei pystyt­täisi nyt? Täl­laista yhteistyötä ollaankin tiet­tävästi käyn­nistämässä. Toiv­otan sille kaikkea menestystä.

Julki­nen rak­en­t­a­mi­nen ja sisäiset vuokrat

Julkiset raken­nuk­set, kuten koulut, ovat aiem­min olleet asuinaluei­den­sa mon­u­ment­ti­raken­nuk­sia, joiden arkkite­htu­uri­in on kiin­nitet­ty eri­ty­istä huomio­ta. Koulu itsessään ei tätä pram­et­tu tarvitse, mut­ta kaupungi­nosa tarvit­see. Nykyi­nen kaupun­gin omis­ta­japoli­ti­ik­ka kuitenkin sälyt­tää sisäis­ten vuokrien kaut­ta tämän prameu­den koulun mak­set­tavak­si. Se on mak­sa­jana väärä. Tämä käytän­tö tulee johta­maan tyl­sään laatikkorationalismiin.

Kaj Kor­pisen aika Helsin­ki on paran­tanut selvästi keskus­tan ilmet­tä ja toimivu­ut­ta. Tätä tietä kan­nat­taa jatkaa. Asun­torak­en­tamisen laatu on myös paran­tunut, vgaik­ka jäl­ki onkin vähän tyl­sää. Laadus­ta kan­nat­taa pitää huol­ta kaikkial­la. Ter­veelli­nen, toimi­va ja esteet­tis­es­ti miel­lyt­tävä asuinympäristö on Helsin­gin suurimpia kilpailutekijöitä.

9 vastausta artikkeliin “Arkkitehtipoliittinen ohjelma”

  1. Hyvä! En ole arkkite­htipoli­it­tista ohjel­maa lukenut, mut­ta näin arkkite­htiopiske­li­jana voin kyl­lä täysin yhtyä tuo­hon puheen­vuoroon. Suun­nit­telu­vai­heeseen panos­t­a­mi­nen, kil­pail­e­vat suun­nitel­mat, virkamieskaavoituk­sen vähen­tämi­nen, kaupungi­nosien oma­leimaisu­us, tiivis ja mata­la, uudet tyyp­pi­talot, ja komeat julkiset raken­nuk­set — juuri näitä asioi­ta itsekin toivon arkkite­htu­uripoli­ti­ikalta. Lisäk­si tek­stistä huo­maa, että kir­joit­ta­ja on pere­htynyt arkkite­htu­uri­in keskimääräistä poli­itikkoa huo­mat­tavasti syväl­lisem­min. Kun­pa vaan maamme päämin­is­teri ei olisi niin innos­tunut suurista omakoti­ton­teista kaupunki­rak­en­teen ulkopuolella…

  2. En ole vielä täysin selvil­lä siitä, mitä “tiivis ja mata­la” tarkoit­taa. Muutin jokin aika sit­ten Hert­toniemen­ran­taan; Siel­lä on “mata­laa”, korkeim­mat raken­nuk­set ovat noin kuusik­er­roksisia, suurin osa taitaa olla neljä-viisik­er­roksista (en ole var­ma) ja ton­tit melko pieniä. Lähempänä rantaa on jonkin ver­ran riv­i­talo­ja. Noin neliök­ilo­metrin alueel­la asuu noin 9000 ihmistä. Mielestäni tämä on kohtu­ullisen tehokas­ta maankäyt­töä ja jos “tiivis ja mata­la” tarkoit­taa sitä, niin hyvä.

    Sen­si­jaan, jos “tiivis ja mata­la” tarkoit­taa olen­nais­es­ti pienem­pää asukasti­heyt­tä, niin mielestäni se ei Helsin­gin kaltaises­sa kaupungis­sa enää ole kovin tehokasta. 

    Ei ehkä kuu­lu tähän nimeno­maiseen aiheeseen, mut­ta liit­tyy asi­aan kuitenkin: olen ihme­tel­lyt viimeaikoina, kun jotkut raken­nut­ta­jat ovat man­an­neet Helsin­gin vaa­timuk­sia siitä, että tiet­ty osu­us asun­noista täy­tyy olla jokun tietyn suu­ruisia. Lisäk­si olen kovasti ihme­tel­lyt julkises­ti esitet­tyjä vaa­timuk­sia siitä, että tiet­ty osu­us uud­is­raken­nuk­sista täy­tyy olla vuokrat­alo­ja. En näe kum­mas­sakaan vaa­timuk­ses­sa oikein mitään järkeä näin äkkiseltään.

  3. Tiivis ja mata­la tarkoit­taa tiivistä pien­talo­rak­en­tamista. Tont­tite­hokku­us on sil­loin jotain 0,6 — eli siis 150 neliön asun­to 250 neliön ton­til­la. Yleen­sä talot raken­netaan kiin­ni toisi­in­sa, kuten Bri­tan­ni­as­sa. Luulen, että aivan Hert­toniemen­ran­nan tehokku­u­teen ei sil­lä päästä, mut­ta paljon suurem­paan aluete­hokku­u­teen kuitenkin kuin esimerkik­si korkei­den ker­rostalo­jen Myllypurossa.

    Helsin­gin keskeis­es­ti sijait­seville ran­noille tiivistä ja mata­laa ei suun­nitel­la. Toron­ton koke­musten perus­teel­la on pakko sanoa, että sinne Hert­toniemen­ran­taan olisi voin­ut rak­en­taa sopivi­in paikkoi­hin myös pari korkeaa tor­nia. Halukkai­ta asukkai­ta olisi kyl­lä löytynyt. 

    Hyviä aluei­ta tiivi­ille ja mata­lalle voisi­vat olla Malmin lento­ken­tän alue ja Sipoos­ta toivon mukaan Helsinki­in liitet­tävät alueet.

    Kun jostain syys­tä en pääse kom­men­toimaan omaa blo­giasi, todet­takoon, että et tule samaan pysäköin­ti­hal­lista omaa paikkaa, kos­ka jos kaikil­la olisi nimikkopaikat, osa paikoista olisi koko ajan tyhjil­lään. Ne paikat mak­sa­vat suun­nilleen yhtä paljon kuin auto.

    Mihin Hert­toniemen­ran­nas­sa tarvit­see autoa? Liity City­Car­Clu­bi­in, niin autoi­let vält­tämät­tömät automatkasi halvem­mal­la, etkä tarvitse sitä pysäköintipaikkaa.

  4. a) En tarvitse “omaa” paikkaa, ain­oas­taan paikan, jos­sa auto voi seistä sil­loin kun sitä ei käytetä (mikä on suurim­man osan ajasta).

    b) En varsi­nais­es­ti tarvitse autoa juuri nyt, mut­ta elämän­ti­lanteemme muut­tuu töi­den vuok­si toden­näköis­es­ti nopeastikin, ja auton han­kkimis­es­ta sit­ten, kun sitä tarvit­see, on paljon vaivaa. Kyse on laiskuudesta.

  5. Voisiko joku sanoa että tiivis­mata­la ei ole täy­delli­nen lop­ulli­nen totu­us kaupunkisu­un­nit­telus­ta ennen kuin se syleil­lään hengiltä? Pitänee min­un yrittää:

    Talois­sa tulee ole­maan ns. kuolleet kivi­jalat, kos­ka vaa­dit­tavaa käveli­jäti­heyt­tä palveluille ei ole kuin isois­sa risteyk­sis­sä. Kadut toimi­vatkin lähin­nä parkkipaikkoina. Mitä etu­ja on pitku­laisel­la parkkipaikalla matal­ien riv­i­talo­jen välis­sä, sen sijaan että olisi yksi iso suo­rakaiteen muo­toinen parkkipaikka?

    Helsin­gin seudun rak­en­ta­mat­tomat alueet ovat pääsään­töis­es­ti mäk­isiä, miten mat­tomainen kaa­va sopii täl­laiseen ympäristöön? Eikö mäkisessä maas­tois­sa pitäisi sijoitel­la talot pis­tet­täin, kuten Pihlajamäessä?

    Yleen­sä näköalaa, siis sitä että näkyy jotain muu­takin kuin vastapäisen raken­nuk­sen seinä, pide­tään posi­ti­ivise­na asiana. Miten tiivismatalassa?

    Jos talot ovat tiivisti kiin­ni toi­sis­saan, eikö tämä tarkoi­ta yhtä raken­nut­ta­jaa toiv­o­tun oma­toimi­rak­en­tamiseen sijaan? Miltä näyt­tää kaupunkiku­vas­sa pari kilo­metriä ident­tistä riv­i­taloa? Jos talois­sa on etupi­hat, niin on edes vähän pen­sai­ta edessä…

    Jos puhutaan joukkoli­iken­teestä, niin eikö pitäisi pyrk­iä siihen että kaa­vate­hokku­us kas­vaa pysäkille päin men­täessä. Varsinkin jos pysäk­ki on metroase­ma kilo­metrin palvelusäteellä.

  6. Las­ke­taan­pas. 150m² kämp­pä 250m² ton­til­la. Vuon­na 2001 käsit­tääk­seni asum­isväljyys oli koko maas­sa oli 35,8m² per henkilö. Kos­ka en usko, että tavoit­teena on asum­isväljyy­den vähen­tämi­nen, läh­den kon­ser­vati­ivis­es­ta arvios­ta, että käm­pässä asuu keskimäärin 4 henkeä, mikä ei liene huono arvio.

    Näitä tont­te­ja menee hehtaar­ille korkein­taan 30 ja sil­loinkin puhutaan todel­la tiivi­istä rak­en­tamis­es­ta. Hehtaare­ja on neliök­ilo­metris­sä sata. 

    Jos infra, palve­lut ja virk­istysalueet syövät maa-alas­ta kon­ser­vati­ivis­es­ti arvioiden neljän­nek­sen, niin päästäisi­in tarkalleen tuo­hon 9000 asukkaaseen neliök­ilo­metril­lä. Huo­matkaa, ole­tuk­sel­la, että keskimäärin käm­pässä asuu neljä ihmistä, eli jokaista lapse­ton­ta pariskun­taa kohden on yksi nelilapsi­nen tai kak­si kolme­lap­sista perhettä. 

    Jos olen rehelli­nen, uskoisin, että asukasti­hey­dessä päästään ehkä vajaaseen puoleen tuos­ta, eli noin 4000 asukkaaseen neliök­ilo­metril­lä, mikä on sat­tumal­ta aika tarkalleen par­jaa­masi Myl­ly­puron asukastiheys. 

    (Mitä tulee kom­men­toin­ti­in: Nyt sen pitäisi onnis­tua. JA ei, en kuvitel­lutkaan, että saisin _omaa_ paikkaa, vain että saisin selville, mikä numero min­un pysäköin­tilu­vas­sani tulee ole­maan. Kir­joitin omas­sa blo­gis­sani huolimattomasti.)

  7. Käsit­tääk­seni tiivis ja mata­la tarkoit­taa suun­nilleen sitä mitä englan­nin ter­mi Ter­raced House. Tuol­laista rak­en­tamista, talot rivis­sä toi­sis­saan kiin­ni, mut­ta joka talol­la oma parin neliön etupi­ha (nykyään mon­esti päällystet­ty auton parkkipaikak­si) ja jonkinkokoinen takapi­ha, on esimerkik­si tääl­lä Lon­toos­sa silmänkan­ta­mat­tomi­in. Kat­so vaik­ka oheista linkkiä Google Map­si­in, etelä-Tot­ten­hamin seudulle.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Terraced_house
    http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Terraced_houses_at_fortuneswell.jpg
    http://maps.google.co.uk/?ie=UTF8&ll=51.58203,-0.09789&spn=0.014,0.050983&t=k&z=15&om=1

    Lon­toos­ta myös nähdään että tuol­lainen rak­en­t­a­mi­nen myös mitä ilmeisim­min tuot­taa julkiselle liiken­teelle riit­tävän asukastiheyden

  8. Osmo: Hieno puheen­vuoro. Olen posi­ti­ivis­es­ti yllät­tynyt, jos Vihreät anta­vat ihmis­ten toimia suurin piirtein vapaasti “arkkite­htu­uri­markki­noil­la”.

    Mutisen kuitenkin vähän:

    “Hyvin suun­nitel­tu rak­en­t­a­mi­nen ei ole sen kalli­im­paa kuin huonos­ti suun­nitel­tu. Län­si-Pasi­lan asuin­talot eivät tulleet Itä-Pasi­lan talo­ja sen kalliimmiksi.”

    Ongel­ma on siinä kenel­lä on vas­tuu tun­nistaa “huono suun­nit­telu” ja mitkä kan­nus­timet täl­lä on toimia niin, että resursse­ja ei tuh­la­ta. En usko, että Itä-Pasi­las­ta vas­tu­us­sa ole­vat suun­nit­teli­jat ja virkamiehet ajat­te­liv­at, että alue ja raken­nuk­set ovat huonos­ti suun­nitel­tu­ja. Luulen, että he eivät tun­nista­neet huonoa suun­nit­telua. Virkamiehillä ei ainakaan ole riit­täviä kan­nus­timia valvoa aluei­den laat­ua. Kuten tote­sitkin, markki­noil­ta nämä kan­nus­timet löy­tyvät. Valvon­tate­htävä kuu­luu markkinoille.

Vastaa käyttäjälle Teemu Pyyluoma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.