Arkkitehtipoliittinen ohjelma

Osmo Soi­nin­vaa­ra
Vih­rei­den ryh­mä­pu­heen­vuo­ro ark­ki­teh­ti­po­liit­ti­sen ohjel­man lähe­te­kes­kus­te­lus­sa Hel­sin­gin kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa 12.9.2007

Arvoi­sa puheenjohtaja!

Jok­seen­kin kaik­ki, mitä ark­ki­teh­ti­po­liit­ti­ses­sa ohjel­mas­sa on esi­tet­ty, on hyvää ja kan­na­tet­ta­vaa. Kovin kapea-alai­nen ja asian­tun­ti­ja­kes­kei­nen ohjel­ma kui­ten­kin on. Eikö poli­tiik­kaoh­jel­mas­sa pitäi­si paneu­tua sii­hen, tukee­ko pää­tök­sen­te­ko­pro­ses­si hyvää ark­ki­teh­tuu­ria. Ei sanaa­kaan kan­sa­lais­ten vai­kut­ta­mis­ka­na­vis­ta. Ei mai­nin­taa­kaan Hitak­ses­sa käy­te­tys­tä laa­tu­kil­pai­lus­ta. Eikö raken­ne­tun ympä­ris­tön suh­de luon­to­ym­pä­ris­töön kuu­lui­si asi­aan? Puo­lus­taa­ko ohjel­ma käy­tän­nös­sä raken­nus­suo­je­lua? Hel­sin­ki tar­vit­see laa­jem­man ark­ki­teh­ti­po­liit­ti­sen ohjel­man, jos­sa käsi­tel­lään myös suunnittelukäytäntöjä.

Ennen kuin kes­ki­tyn asioi­hin, joi­ta ohjel­mas­sa ei ole, pie­ni huo­mio erääs­tä ohjelmakohdasta.

Raken­nus­suo­je­lu­ra­has­to

Kysy­mys raken­nus­suo­je­lu­ra­has­tos­ta on kan­na­tet­ta­va, mut­ta sen toteu­tuk­ses­sa on huo­mioi­ta­va eräs ris­ki. Rahas­to voi pahim­mil­laan muut­tua raken­nus­suo­je­lun jar­ruk­si. Kun yhteis­kun­nan piik­ki ava­taan, sul­keu­tuu rahoi­tus omis­ta­jan yksin rahoit­ta­mil­ta hank­keil­ta. On ris­ki, että hank­keet, jot­ka ilman rahas­toa toteu­tui­si­vat ripeäs­ti, jää­vät odot­ta­maan vuo­ro­aan saa­da tukea. Rahas­ton toi­mia­lue on rajat­ta­va sel­keäs­ti samal­la kun on taat­ta­va, että sil­lä on riit­tä­vät voi­ma­va­rat kan­taa vastuunsa. 

Arvoi­sa puheen­joh­ta­ja, Rat­kai­se­vim­min kau­pun­ki vai­kut­taa kau­pun­kiark­ki­teh­tuu­riin arki­ses­ti kaa­voi­tuk­sel­la ja muul­la raken­ta­mis­ta kos­ke­val­la päätöksenteolla. 

Suun­nit­te­lu on hal­paa eikä sii­tä kan­na­ta tinkiä

Kau­pun­git raken­ne­taan, ei vain vuo­si­kym­me­nik­si vaan toi­voak­se­ni vuo­si­sa­doik­si. Tämän het­ken rat­kai­su­ja kii­te­tään tai mana­taan vie­lä 2100-luvulla. 

Hyvin suun­ni­tel­tu raken­ta­mi­nen ei ole sen kal­liim­paa kuin huo­nos­ti suun­ni­tel­tu. Län­si-Pasi­lan asuin­ta­lot eivät tul­leet Itä-Pasi­lan talo­ja sen kalliimmiksi. 

Suun­nit­te­lun kus­tan­nuk­set ovat mitä­tön osa raken­ta­mi­sen koko­nais­kus­tan­nuk­sis­ta. Kau­pun­gil­la on meneil­lään mit­ta­va ja var­maan­kin joi­den­kin mit­ta­pui­den mukaan kal­lis han­ke suun­ni­tel­la Jät­kä­saa­ren uut­ta asui­na­luet­ta. Ver­rat­tui­na alu­een mil­jar­dei­hin euroi­hin nouse­viin toteut­ta­mis­kus­tan­nuk­siin, suun­nit­te­lu­kus­tan­nuk­set ovat kuin pisa­ra meressä. 

Hyvin tai huo­nos­ti suun­ni­tel­lun asui­na­lu­een mark­ki­na-arvo huo­neis­to­jen myyn­ti­hin­noil­la mitat­tu­na on usei­ta kym­me­niä pro­sent­te­ja. Täs­sä ei ole kysy­mys spe­ku­la­tii­vi­ses­ta rahas­ta vaan aivan ter­veis­tä talou­del­li­sis­ta arvois­ta. Se, että asuk­kaat ovat val­miit mak­sa­maan enem­män asun­nos­ta hyvin suun­ni­tel­lul­la asui­na­lu­eel­la osoit­taa, kuin­ka tär­ke­ää onnis­tu­nut suun­nit­te­lu ja viih­tyi­sä ja toi­mi­va asui­na­lue heil­le on. 

Kun suun­nit­te­lu on niin hal­paa ja kun sen vai­ku­tus lop­pu­tu­lok­seen on niin rat­kai­se­va, eikö voi­tai­si aja­tel­la, että samas­ta alu­ees­ta teh­täi­siin pää­sään­töi­ses­ti aina useam­pia kil­pai­le­via suun­ni­tel­mia? En tar­koi­ta vain idea­ta­sol­le jää­viä ark­ki­teh­ti­kil­pai­lu­ja, joi­hin osal­lis­tu­jat eivät luon­nol­li­ses­ti pys­ty panos­ta­maan kovin pal­jon, vaan pitem­mäl­le vie­ty­jä suun­ni­tel­mia. Jät­kä­saa­ri-suun­ni­tel­ma esi­mer­kik­si vai­kut­taa var­sin hyväl­tä, mut­ta me emme tie­dä, kuin­ka hyvä se oli­si voi­nut olla, jos useam­pia ja toi­sis­taan riip­pu­mat­to­mas­ti syn­ty­nei­tä ideoi­ta oli­si tes­tat­tu. Kan­nat­taa haas­ka­ta kym­me­nen mil­joo­naa euroa yli­mää­räis­tä suun­nit­te­lu­kus­tan­nuk­siin, jos mil­jar­din euron asui­na­lu­een arvo nousee sen ansiois­ta vai­vai­sel­la prosentilla.
Miten aio­taan toi­mia Kala­sa­ta­mas­sa, Kes­ki-Pasi­las­sa, Her­ne­saa­res­sa ja
Kruunuvuorenrannassa?

Oma­lei­mai­suu­den puu­te Hel­sin­gin heikkouksia 

Sii­tä, että ark­ki­teh­tuu­ri tai kau­pun­kiym­pä­ris­tö on huo­noa, val­lit­see usein yksi­mie­li­syys. Sel­lais­ta mikä ei ole kenen­kään mie­les­tä hyvää, pitäi­si yksi­mie­lei­ses­ti vastustaa.

Sen sijaan kysy­mys sii­tä, mikä on hyvää ark­ki­teh­tuu­ria on ja pysyy maku­asia­na. En toi­vo, että sii­tä kos­kaan ryh­dy­tään teke­mään poliit­ti­sia äänes­tys­pää­tök­siä. Yhdet pitä­vät yhdes­tä ja toi­set toi­ses­ta. Sik­si hyväs­sä kau­pun­gis­sa on eri­lai­sia, oma­lei­mai­sia, ympäristöjä. 

Ark­ki­teh­tioh­jel­mas­sa puhu­taan kau­niis­ti kau­pun­gin vuo­si­ren­kais­ta. Ter­mi on ehkä tar­koi­tet­tua­kin osu­vam­pi, sil­lä hel­sin­ki­läi­ses­tä asui­na­lu­ees­ta pys­tyy hyvin päät­te­le­mään mil­lä vuo­si­kym­me­nel­lä se on raken­net­tu. Saman­ai­kai­ses­ti raken­ne­tut alu­eet ovat kes­ke­nään kovin saman­nä­köi­siä. Kau­pun­gi­no­sien oma­lei­mai­suus, se että samaan­kin aikaan raken­ne­tut alu­eet voi­si­vat olla kes­ke­nään eri­lai­sia, on arvo sinän­sä. Voi­daan kysyä, ovat­ko mei­dän suun­nit­te­lu- ja raken­nut­ta­mis­käy­tän­töm­me omi­aan tuot­ta­maan oma­lei­mai­sia asuinympäristöjä.

Sel­lais­ta­kin mah­dol­li­suut­ta tuot­taa alu­eel­lis­ta vaih­te­lua voi­si har­ki­ta, että kil­pai­lu­tuk­sen tulok­se­na raken­nut­ta­jat voi­si­vat saa­da raken­net­ta­vak­seen ja suun­ni­tel­ta­vak­seen nykyis­tä laa­jem­pia aluei­ta. Aika­naan täl­lai­set jär­jes­te­lyt tuot­ti­vat huo­noa laa­tua, mut­ta voi­si­ko aja­tel­la ajan ja mark­ki­nao­lo­suh­tei­den muut­tu­neen? 1960-luvul­la mikä tahan­sa meni kau­pak­si eikä asun­no­nos­ta­jil­la ollut varaa mak­saa parem­mas­ta laa­dus­ta. Sil­loin kan­nat­ti tuot­taa huo­noa hal­val­la. Eikö nyt, kun raken­ta­mi­sen laa­tu ja alu­een viih­tyi­syys vai­kut­ta­vat voi­mak­kaas­ti myyn­ti­hin­toi­hin, voi­si luot­taa sii­hen, että voi­ton­ta­voit­te­lu ajaa huo­leh­ti­maan laa­dus­ta jopa parem­min kuin kaavamääräykset?

Kaa­voit­ta­jan vas­tuu alu­een laa­dus­ta on meil­lä ollut var­sin suu­ri. Se toteu­te­taan eri­lai­sin hyvää tar­koit­ta­vin kaa­va­mää­räyk­sin ja ton­tin luo­vu­tuk­seen liit­ty­vin ehdoin. Raken­nut­ta­jil­ta on tul­lut niin pal­jon saman­suun­tais­ta nuri­naa täs­tä menet­te­lys­tä, ettei se kaik­ki voi olla aihee­ton­ta. Kaa­voi­hin lii­te­tyt yksi­tyis­koh­tai­set mää­räyk­set han­ka­loit­ta­vat talo­suun­nit­te­lua ja nos­ta­vat raken­ta­mis­kus­tan­nuk­sia ilman, että kor­keam­pien kus­tan­nus­ten vas­ta­pai­no­na sai­sim­me parem­paa laatua. 

Jokin perä­lau­ta on kui­ten­kin olta­va, jos teem­me ase­ma­kaa­vois­ta väl­jem­piä ja säly­täm­me enem­män vas­tuu­ta raken­nut­ta­jil­le. Luon­te­vaa oli­si, että raken­nus­lu­pa­vai­hees­sa raken­nus­lau­ta­kun­ta tar­kis­tai­si suun­ni­tel­mien laa­dun ja hyl­käi­si huo­not suun­ni­tel­mat. Hel­sin­gis­sä raken­nus­lau­ta­kun­ta tul­kit­see kui­ten­kin lakia niin, että hake­mus on aina hyväk­syt­tä­vä, ellei se ole ris­ti­rii­das­sa ase­ma­kaa­van kans­sa. Jos näin on, kaa­voi­tus­ta ei voi väl­jen­tää vaan jou­dum­me tyy­ty­mään kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­vi­ras­ton vir­ka-ark­ki­teh­tien suun­nit­te­lu­mo­no­po­liin. Jär­jet­tö­miä lake­ja voi kui­ten­kin muut­taa. Hel­sin­ki on ollut oudon pas­sii­vi­nen val­tio­val­taan päin sil­loin kun val­ta­kun­nal­li­nen lain­sää­dän­tö joh­taa ilmi­sel­viin hölmöyksiin.

Vaik­ka voim­me varo­vai­ses­ti kokeil­la laa­jem­man suun­nit­te­lu­vas­tuun anta­mis­ta raken­nut­ta­jil­le, monia asioi­ta kau­pun­gin on voi­ta­va ohja­ta, esi­mer­kik­si asuin­pin­ta-alaa. Ja vie­lä ker­ran: kau­pun­gil­la on olta­va kei­not val­voa lop­pu­tu­lok­sen laadukkuutta.
Tyy­liin sitou­tu­nut­ta vaihtelevuutta

Mon­o­to­ni­set asui­na­lu­eet eivät ole esteet­ti­ses­ti miel­lyt­tä­viä, mut­ta ei sitä ole myös­kään täy­del­li­nen toi­siin­sa sopi­mat­to­mien tyy­lien seka­mels­ka, jol­lais­ta löy­tyy Hel­sin­gin naa­pu­reis­ta; jos KHO suo täl­lai­sia aluei­ta voi koh­ta olla Hel­sin­gis­sä­kin. Riit­tä­vää tyy­lil­lis­tä yhte­näi­syyt­tä ei syn­ny ilman jon­kin­lais­ta yhteis­kun­nal­lis­ta ohjaus­ta tai yhtä koko­nai­seen alu­een tuot­ta­mi­ses­ta vas­tuus­sa ole­vaa tahoa.

Talo­teh­tai­ta tii­viin ja mata­lan tuottamiseen

Rin­ta­ma­mies­ta­lo on ollut eräs par­hai­ta Hel­sin­gin kau­pun­ki­ku­vaan vai­kut­ta­nei­ta inno­vaa­tiois­ta. Ne oli­vat tyy­lil­tään yhte­näi­siä, mut­ta poik­ke­si­vat sen ver­ran toteu­tuk­sel­taan toi­sis­taan, että lii­al­ta mon­o­to­ni­suu­del­ta vältyttiin.

Hel­sin­gin raken­ta­mi­nen tulee suun­tau­tu­maan suu­res­sa mää­rin tii­vii­seen ja mata­laan pien­ta­lo­ra­ken­ta­mi­seen. Täs­sä on vaa­ra, että koke­muk­sen puu­te aiheut­taa aluk­si kal­lii­ta virheitä.
Pien­ta­lo­ra­ken­ta­mi­ses­sa talo­teh­tai­den tyyp­pi­ta­loil­la on mel­koi­nen mark­ki­nao­suus Suo­mes­sa. Ne ovat alen­ta­neet raken­ta­mis­kus­tan­nuk­sia mer­kit­tä­väs­ti. Hel­sin­gis­sä nii­den kus­tan­nuk­sia alen­ta­va vai­ku­tus voi­si olla vie­lä suu­rem­pi, kos­ka raken­ta­mi­nen on Hel­sin­gis­sä huo­mat­ta­van kal­lis­ta. Talo­teh­tai­den tar­jon­ta voi­si toi­mia kar­tel­lin­mur­ta­ja­na. Talo­teh­tai­den pro­to­tyyp­pi­ta­lot eivät kui­ten­kaan Hel­sin­gin olo­suh­tei­siin sovi; eivät ne oikein sopi­neet Espoon asun­to­mes­su­jen olo­suh­tei­siin­kaan. Eikö tähän pitäi­si saa­da muu­tos? Eikö oli­si aika saa­da talo­teh­taat suun­nit­te­le­maan tyyp­pi­ta­lo­ja myös tii­vis­tä ja mata­laa raken­ta­mis­ta aja­tel­len – siis esi­mer­kik­si toi­siin­sa kyt­key­ty­viä pientaloja? 

Jos rin­ta­ma­mies­ta­lon kal­tai­nen inno­vaa­tio oli mah­dol­li­nen 1940-luvul­la, mik­si vas­taa­vaan ei pys­tyt­täi­si nyt? Täl­lais­ta yhteis­työ­tä ollaan­kin tiet­tä­väs­ti käyn­nis­tä­mäs­sä. Toi­vo­tan sil­le kaik­kea menestystä.

Jul­ki­nen raken­ta­mi­nen ja sisäi­set vuokrat

Jul­ki­set raken­nuk­set, kuten kou­lut, ovat aiem­min olleet asui­na­luei­den­sa monu­ment­ti­ra­ken­nuk­sia, joi­den ark­ki­teh­tuu­riin on kiin­ni­tet­ty eri­tyis­tä huo­mio­ta. Kou­lu itses­sään ei tätä pra­met­tu tar­vit­se, mut­ta kau­pun­gin­osa tar­vit­see. Nykyi­nen kau­pun­gin omis­ta­ja­po­li­tiik­ka kui­ten­kin sälyt­tää sisäis­ten vuo­krien kaut­ta tämän pra­meu­den kou­lun mak­set­ta­vak­si. Se on mak­sa­ja­na vää­rä. Tämä käy­tän­tö tulee joh­ta­maan tyl­sään laatikkorationalismiin.

Kaj Kor­pi­sen aika Hel­sin­ki on paran­ta­nut sel­väs­ti kes­kus­tan ilmet­tä ja toi­mi­vuut­ta. Tätä tie­tä kan­nat­taa jat­kaa. Asun­to­ra­ken­ta­mi­sen laa­tu on myös paran­tu­nut, vgaik­ka jäl­ki onkin vähän tyl­sää. Laa­dus­ta kan­nat­taa pitää huol­ta kaik­kial­la. Ter­veel­li­nen, toi­mi­va ja esteet­ti­ses­ti miel­lyt­tä­vä asui­nym­pä­ris­tö on Hel­sin­gin suu­rim­pia kilpailutekijöitä.

9 thoughts on “Arkkitehtipoliittinen ohjelma”

  1. Hyvä! En ole ark­ki­teh­ti­po­liit­tis­ta ohjel­maa luke­nut, mut­ta näin ark­ki­teh­tio­pis­ke­li­ja­na voin kyl­lä täy­sin yhtyä tuo­hon puheen­vuo­roon. Suun­nit­te­lu­vai­hee­seen panos­ta­mi­nen, kil­pai­le­vat suun­ni­tel­mat, vir­ka­mies­kaa­voi­tuk­sen vähen­tä­mi­nen, kau­pun­gi­no­sien oma­lei­mai­suus, tii­vis ja mata­la, uudet tyyp­pi­ta­lot, ja komeat jul­ki­set raken­nuk­set — juu­ri näi­tä asioi­ta itse­kin toi­von ark­ki­teh­tuu­ri­po­li­tii­kal­ta. Lisäk­si teks­tis­tä huo­maa, että kir­joit­ta­ja on pereh­ty­nyt ark­ki­teh­tuu­riin kes­ki­mää­räis­tä polii­tik­koa huo­mat­ta­vas­ti syväl­li­sem­min. Kun­pa vaan maam­me pää­mi­nis­te­ri ei oli­si niin innos­tu­nut suu­ris­ta oma­ko­ti­ton­teis­ta kau­pun­ki­ra­ken­teen ulkopuolella…

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  2. En ole vie­lä täy­sin sel­vil­lä sii­tä, mitä “tii­vis ja mata­la” tar­koit­taa. Muu­tin jokin aika sit­ten Hert­to­nie­men­ran­taan; Siel­lä on “mata­laa”, kor­keim­mat raken­nuk­set ovat noin kuusi­ker­rok­si­sia, suu­rin osa tai­taa olla nel­jä-vii­si­ker­rok­sis­ta (en ole var­ma) ja ton­tit mel­ko pie­niä. Lähem­pä­nä ran­taa on jon­kin ver­ran rivi­ta­lo­ja. Noin neliö­ki­lo­met­rin alu­eel­la asuu noin 9000 ihmis­tä. Mie­les­tä­ni tämä on koh­tuul­li­sen teho­kas­ta maan­käyt­töä ja jos “tii­vis ja mata­la” tar­koit­taa sitä, niin hyvä.

    Sen­si­jaan, jos “tii­vis ja mata­la” tar­koit­taa olen­nai­ses­ti pie­nem­pää asu­kas­ti­heyt­tä, niin mie­les­tä­ni se ei Hel­sin­gin kal­tai­ses­sa kau­pun­gis­sa enää ole kovin tehokasta. 

    Ei ehkä kuu­lu tähän nimen­omai­seen aihee­seen, mut­ta liit­tyy asi­aan kui­ten­kin: olen ihme­tel­lyt vii­me­ai­koi­na, kun jot­kut raken­nut­ta­jat ovat manan­neet Hel­sin­gin vaa­ti­muk­sia sii­tä, että tiet­ty osuus asun­nois­ta täy­tyy olla jokun tie­tyn suu­rui­sia. Lisäk­si olen kovas­ti ihme­tel­lyt jul­ki­ses­ti esi­tet­ty­jä vaa­ti­muk­sia sii­tä, että tiet­ty osuus uudis­ra­ken­nuk­sis­ta täy­tyy olla vuo­kra­ta­lo­ja. En näe kum­mas­sa­kaan vaa­ti­muk­ses­sa oikein mitään jär­keä näin äkkiseltään.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  3. Tii­vis ja mata­la tar­koit­taa tii­vis­tä pien­ta­lo­ra­ken­ta­mis­ta. Tont­ti­te­hok­kuus on sil­loin jotain 0,6 — eli siis 150 neliön asun­to 250 neliön ton­til­la. Yleen­sä talot raken­ne­taan kiin­ni toi­siin­sa, kuten Bri­tan­nias­sa. Luu­len, että aivan Hert­to­nie­men­ran­nan tehok­kuu­teen ei sil­lä pääs­tä, mut­ta pal­jon suu­rem­paan alue­te­hok­kuu­teen kui­ten­kin kuin esi­mer­kik­si kor­kei­den ker­ros­ta­lo­jen Myllypurossa.

    Hel­sin­gin kes­kei­ses­ti sijait­se­vil­le ran­noil­le tii­vis­tä ja mata­laa ei suun­ni­tel­la. Toron­ton koke­mus­ten perus­teel­la on pak­ko sanoa, että sin­ne Hert­to­nie­men­ran­taan oli­si voi­nut raken­taa sopi­viin paik­koi­hin myös pari kor­ke­aa tor­nia. Haluk­kai­ta asuk­kai­ta oli­si kyl­lä löytynyt. 

    Hyviä aluei­ta tii­viil­le ja mata­lal­le voi­si­vat olla Mal­min len­to­ken­tän alue ja Sipoos­ta toi­von mukaan Hel­sin­kiin lii­tet­tä­vät alueet.

    Kun jos­tain syys­tä en pää­se kom­men­toi­maan omaa blo­gia­si, todet­ta­koon, että et tule samaan pysä­köin­ti­hal­lis­ta omaa paik­kaa, kos­ka jos kai­kil­la oli­si nimik­ko­pai­kat, osa pai­kois­ta oli­si koko ajan tyh­jil­lään. Ne pai­kat mak­sa­vat suun­nil­leen yhtä pal­jon kuin auto.

    Mihin Hert­to­nie­men­ran­nas­sa tar­vit­see autoa? Lii­ty CityCarClu­biin, niin autoi­let vält­tä­mät­tö­mät auto­mat­ka­si hal­vem­mal­la, etkä tar­vit­se sitä pysäköintipaikkaa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  4. a) En tar­vit­se “omaa” paik­kaa, ainoas­taan pai­kan, jos­sa auto voi seis­tä sil­loin kun sitä ei käy­te­tä (mikä on suu­rim­man osan ajasta).

    b) En var­si­nai­ses­ti tar­vit­se autoa juu­ri nyt, mut­ta elä­män­ti­lan­teem­me muut­tuu töi­den vuok­si toden­nä­köi­ses­ti nopeas­ti­kin, ja auton hank­ki­mi­ses­ta sit­ten, kun sitä tar­vit­see, on pal­jon vai­vaa. Kyse on laiskuudesta.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  5. Voi­si­ko joku sanoa että tii­vis­ma­ta­la ei ole täy­del­li­nen lopul­li­nen totuus kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­ta ennen kuin se syleil­lään hen­gil­tä? Pitä­nee minun yrittää:

    Talois­sa tulee ole­maan ns. kuol­leet kivi­ja­lat, kos­ka vaa­dit­ta­vaa käve­li­jä­ti­heyt­tä pal­ve­luil­le ei ole kuin isois­sa ris­teyk­sis­sä. Kadut toi­mi­vat­kin lähin­nä park­ki­paik­koi­na. Mitä etu­ja on pit­ku­lai­sel­la park­ki­pai­kal­la mata­lien rivi­ta­lo­jen välis­sä, sen sijaan että oli­si yksi iso suo­ra­kai­teen muo­toi­nen parkkipaikka?

    Hel­sin­gin seu­dun raken­ta­mat­to­mat alu­eet ovat pää­sään­töi­ses­ti mäki­siä, miten mat­to­mai­nen kaa­va sopii täl­lai­seen ympä­ris­töön? Eikö mäki­ses­sä maas­tois­sa pitäi­si sijoi­tel­la talot pis­tet­täin, kuten Pihlajamäessä?

    Yleen­sä näkö­alaa, siis sitä että näkyy jotain muu­ta­kin kuin vas­ta­päi­sen raken­nuk­sen sei­nä, pide­tään posi­tii­vi­se­na asia­na. Miten tiivismatalassa?

    Jos talot ovat tii­vis­ti kiin­ni toi­sis­saan, eikö tämä tar­koi­ta yhtä raken­nut­ta­jaa toi­vo­tun oma­toi­mi­ra­ken­ta­mi­seen sijaan? Mil­tä näyt­tää kau­pun­ki­ku­vas­sa pari kilo­met­riä ident­tis­tä rivi­ta­loa? Jos talois­sa on etu­pi­hat, niin on edes vähän pen­sai­ta edessä…

    Jos puhu­taan jouk­ko­lii­ken­tees­tä, niin eikö pitäi­si pyr­kiä sii­hen että kaa­va­te­hok­kuus kas­vaa pysä­kil­le päin men­täes­sä. Var­sin­kin jos pysäk­ki on met­roa­se­ma kilo­met­rin palvelusäteellä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  6. Las­ke­taan­pas. 150m² kämp­pä 250m² ton­til­la. Vuon­na 2001 käsit­tääk­se­ni asu­mis­väl­jyys oli koko maas­sa oli 35,8m² per hen­ki­lö. Kos­ka en usko, että tavoit­tee­na on asu­mis­väl­jyy­den vähen­tä­mi­nen, läh­den kon­ser­va­tii­vi­ses­ta arvios­ta, että käm­päs­sä asuu kes­ki­mää­rin 4 hen­keä, mikä ei lie­ne huo­no arvio.

    Näi­tä tont­te­ja menee heh­taa­ril­le kor­kein­taan 30 ja sil­loin­kin puhu­taan todel­la tii­viis­tä raken­ta­mi­ses­ta. Heh­taa­re­ja on neliö­ki­lo­met­ris­sä sata. 

    Jos infra, pal­ve­lut ja vir­kis­ty­sa­lu­eet syö­vät maa-alas­ta kon­ser­va­tii­vi­ses­ti arvioi­den nel­jän­nek­sen, niin pääs­täi­siin tar­kal­leen tuo­hon 9000 asuk­kaa­seen neliö­ki­lo­met­ril­lä. Huo­mat­kaa, ole­tuk­sel­la, että kes­ki­mää­rin käm­päs­sä asuu nel­jä ihmis­tä, eli jokais­ta lap­se­ton­ta paris­kun­taa koh­den on yksi neli­lap­si­nen tai kak­si kol­me­lap­sis­ta perhettä. 

    Jos olen rehel­li­nen, uskoi­sin, että asu­kas­ti­hey­des­sä pääs­tään ehkä vajaa­seen puo­leen tuos­ta, eli noin 4000 asuk­kaa­seen neliö­ki­lo­met­ril­lä, mikä on sat­tu­mal­ta aika tar­kal­leen par­jaa­ma­si Myl­ly­pu­ron asukastiheys. 

    (Mitä tulee kom­men­toin­tiin: Nyt sen pitäi­si onnis­tua. JA ei, en kuvi­tel­lut­kaan, että sai­sin _omaa_ paik­kaa, vain että sai­sin sel­vil­le, mikä nume­ro minun pysä­köin­ti­lu­vas­sa­ni tulee ole­maan. Kir­joi­tin omas­sa blo­gis­sa­ni huolimattomasti.)

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  7. Käsit­tääk­se­ni tii­vis ja mata­la tar­koit­taa suun­nil­leen sitä mitä englan­nin ter­mi Ter­raced House. Tuol­lais­ta raken­ta­mis­ta, talot rivis­sä toi­sis­saan kiin­ni, mut­ta joka talol­la oma parin neliön etu­pi­ha (nyky­ään mones­ti pääl­lys­tet­ty auton park­ki­pai­kak­si) ja jon­kin­ko­koi­nen taka­pi­ha, on esi­mer­kik­si tääl­lä Lon­toos­sa sil­män­kan­ta­mat­to­miin. Kat­so vaik­ka oheis­ta link­kiä Google Map­siin, ete­lä-Tot­ten­ha­min seudulle.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Terraced_house
    http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Terraced_houses_at_fortuneswell.jpg
    http://maps.google.co.uk/?ie=UTF8&ll=51.58203,-0.09789&spn=0.014,0.050983&t=k&z=15&om=1

    Lon­toos­ta myös näh­dään että tuol­lai­nen raken­ta­mi­nen myös mitä ilmei­sim­min tuot­taa jul­ki­sel­le lii­ken­teel­le riit­tä­vän asukastiheyden

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  8. Osmo: Hie­no puheen­vuo­ro. Olen posi­tii­vi­ses­ti yllät­ty­nyt, jos Vih­reät anta­vat ihmis­ten toi­mia suu­rin piir­tein vapaas­ti “ark­ki­teh­tuu­ri­mark­ki­noil­la”.

    Muti­sen kui­ten­kin vähän:

    Hyvin suun­ni­tel­tu raken­ta­mi­nen ei ole sen kal­liim­paa kuin huo­nos­ti suun­ni­tel­tu. Län­si-Pasi­lan asuin­ta­lot eivät tul­leet Itä-Pasi­lan talo­ja sen kalliimmiksi.”

    Ongel­ma on sii­nä kenel­lä on vas­tuu tun­nis­taa “huo­no suun­nit­te­lu” ja mit­kä kan­nus­ti­met täl­lä on toi­mia niin, että resurs­se­ja ei tuh­la­ta. En usko, että Itä-Pasi­las­ta vas­tuus­sa ole­vat suun­nit­te­li­jat ja vir­ka­mie­het ajat­te­li­vat, että alue ja raken­nuk­set ovat huo­nos­ti suun­ni­tel­tu­ja. Luu­len, että he eivät tun­nis­ta­neet huo­noa suun­nit­te­lua. Vir­ka­mie­hil­lä ei aina­kaan ole riit­tä­viä kan­nus­ti­mia val­voa aluei­den laa­tua. Kuten tote­sit­kin, mark­ki­noil­ta nämä kan­nus­ti­met löy­ty­vät. Val­von­ta­teh­tä­vä kuu­luu markkinoille.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.