(Kolumni Helsingin Uutisissa 9.9.07)
Helsingin kaupungin ehdotus liikenteen kunnallisesta kameravalvonnasta on herättänyt kuumia tunteita sen jälkeen kun Oikeusministeri Tuija Brax ilmoitti kannattavansa sitä.
Ajatus on, että esimerkiksi päin punaista ajamisesta toimitettaisiin parkkisakon tapaan maksulappu auton omistajalle. Kaksi asiaa muuttuisi. Maksaja olisi auton omistaja eikä kuljettaja. Rangaistus olisi tasasuuruinen rikemaksu eikä tuloista riippuva sakko.
Onko väärin, että auton omistaja joutuu maksamaan kaverinsa törttöilystä, jos on lainannut tälle autoaan? Ei se enempää väärin kuin se, että omistaja vastaa kaverin parkkisakoista. Kyllä kaveri sen sakon lopulta maksaa, tai ei enää lainaa autoa.
Entä jos omistaja ei tiedä, kuka hänen autollaan ajaa? Miten hän silloin varmistaa, ettei ole luovuttanut autoaan kortittomalle tai humalaiselle?
On myös sanottu, että päin punaista ajaminen on niin vakava teko, ettei siitä pidä päästä rikemaksulla. Lopputulos tästä päättelystä on, että sen saa tehdä rangaistuksetta. Kiinni jäämisen todennäköisyys on luokkaa yksi miljoonasta.
Päin punaista ajelu loppuisi tykkänään, jos joka kerrasta tulisi vaikka pienikin lasku.
Valvontaa vastustavien yleislinja näyttää olevan, että koska säännöt ovat liian rajoittavia, niitä on saatava rikkoa.
Kiukku näyttää kohdistuvan asuinalueiden ”naurettavan alhaisiin” nopeusrajoituksiin. Auton kulkua ne hidastavat enimmillään parikymmentä sekuntia, mutta asuinalueista on tullut rauhallisempia. Liikenne meluaa vähemmän ja vakavien onnettomuuksien riski on melkein poistunut. Kansanäänestyksessä rajoitukset taitaisivat voittaa.
Alentuneesta nopeusrajoituksesta huolimatta moni äiti joutui takavuosina saattamaan lapsensa kouluun Katajanokalla, koska katuja terrorisoi ilokseen kiihdyttelevä nuori mies pakettiautolla. Kaikki toivoivat hurjastelijan kiinni jäämistä.
Ihmiset suhtautuvat oikeutetun aggressiivisesti pummilla matkustaviin. Vielä enemmän julkiselta liikenteeltä varastavat ne, jotka tunkevat autoillaan luvatta bussikaistoille hidastaen bussien kulkua. Bussikaistaa on helpointa valvoa bussiin asetettavasta kamerasta.
Jos kiinni jäämisen riski olisi suurempi, voisivat rangaistukset olla pienempiä. On oikeudenmukaisempaa rangaista jokaista rikkomuksen tehnyttä vähän kuin joka miljoonatta paljon.
Liikennesääntöjä voisi lieventää, jos voisi luottaa, että niitä sitten noudatetaan. Minuakin raivostuttaa odottaa tyhjällä kadulla punaisen valon vaihtumista. Voisi tietysti ajatella, että punainen valo velvoittaisi vain pysähtymään risteyksen eteen ja väistämään ehdottomasti kaikkia muita liikennettä, mutta tyhjään risteykseen saisi ajaa. Näin jalankulkijat saavat tehdä Ruotsissa. Noudattaisivatko autoilijat tätä väistövelvollisuutta sen paremmin kuin nyt noudattavat velvollisuutta väistää jalankulkijaa suojatiellä?
Mitä mieltä automaattisen valvonnan sopivuudesta onkaan, niin liikenneonnettomuuksien vähentämisen tehokkuudessa sen edut ovat ilmeisesti tutkijoiden mielestä melko kiistattomat. Siis, että nopeusvalvontakamerat eivät aiheuta pelkästään sykkiviä jonoja ja päänsärkyä autoilijoille, ja liikennevalvontakamerat eivät toimi ainoastaan lisätienestinä viranomaisille.
Oma yleistasoinen tietämykseni asiassa kirkastui huomattavasti tovi sitten luettuani WHO:n ja Maailmanpankin yhteisjulkaisun (tiivistelmän) ”Maailmanraportti liikennevammautumisten vähentämisestä” (World report on road traffic injury prevention). Tiivistelmä ja koko raportti löytyy PDFnä osoitteesta:
http://www.who.int/world-health-day/2004/infomaterials/world_report/en/
(http://tinyurl.com/5cesn , jos pitkä URL ei toimi).
Raportista ilmenee mm. että:
* automaattiset nopeudenvalvontalaitteet vähensivät kuolleisuutta ja vakavia vammoja 14%, kun
* poliisin valvonta vähensi kuolleisuutta ja vammoja 6%.
* liikennevalokamerat vähensivät australialaisessa ja kalifornialaisessa kokeilussa onnettomuuksia noin 30% niissä risteyksissä, joihin kamerat asennettiin.
Molemmat luvut ovat suurempia kuin mitä itse olisin arvannut. Tuon luettuani minusta tuli kyllä kertaheitolla selvä automaattisen valvonnan kannattaja – vaikka pari (2) kertaa olenkin aiemmin kironnut täysin typerästä tilanteesta saamiani automaattisia virhemaksuja; haitat peittoavat kirkkaasti hyödyt.
Em. raportti on kokonaisuudessaan tanakka yhteenveto liikenneturvallisuuteen liittyvästä tutkimustiedosta. Eikä pelkästään siksi, että siinä on viitattu myös suomalaiseen tutkimustietoon (TKK:n liikennelabran S-käyrä jalankulkijakuolleisuuden ja auton nopeuden yhteydestä).
Kannattaa tsekata, jos aihepiiri kiinnostaa.
En tiedä miksi minua aina jotenkin ärsyttää se, kun ihmiset syyttävät milloin mitäkin ikäväksikokemaansa ilmiötä milloin mistäkin viranomaisten toimenpiteestä.
Esimerkiksi kameravalvonnan syyttäminen ”sykkivistä jonoista” on täyttä tuubaa. Jos kameravalvonta saa ihmiset muuttamaan nopeuttaan (ceteris paribus, siis saman suuruisen nopeusrajoituksen vallitessa), niin oikea syytöksen kohdehan on liian suuri nopeus muualla, ei rajoituksen mukainen nopeus valvotulla alueella.
Ja jonojen haitariliikkeestä vielä sen verran, että oman kokemukseni mukaan ihmiset jättävät tarpeettoman lyhyitä turvavälejä ja juuri nämä liian lyhyet turvavälit aiheuttavat sitä haitariliikettä. Lisäksi lyhyet turvavälit vähentävät autoilun taloudellisuutta koska ne lisäävät jarrutuksia.
90% vitsinä sanoisin, että automaattinen valvonta voitaisiin ulottaa jarrujen käyttöön. Jokaisesta jarruvalon välähdyksestä pitäisi lähettää vaikka euron lasku. Jarrun käyttö muualla kuin risteysalueella on merkki epäonnistuneesta ajonopeuden valinnasta ja siten liikenteen vaarantamisesta.
Kameravalvonta kuulostaa aina ikävältä minun korvissani, mutta minäpä kannatankin yksityisyyden oikeutta ehkä liian fanaattisesti. Jos nopeusvalvontakamerat aiheuttavat ongelmia liikenteessä, se ongelma johtuu vain ja ainoastaan ihmisistä. Monta kertaa nähnyt, miten ajetaan rajoituksen mukaan kameran eteen, ja heti sen jälkeen kaasutetaan 20 ylinopeuteen. Kaupunkialueella kamerat olisivatkin järkevämpiä kuin valtateillä, jossa usein on niin hiljaista, ettei millään viitsi ajaa alhaisen nopeusrajoituksen mukaan. Mutta kaupungissa aina voi tulla lapsi nurkan takaa, tai vanhus olla rollaattorin kanssa suojatiellä. Nopeudet pitäisi pitää kurissa, ja punaisten valojen rikkomisesta pitäisi tulla rangaistus. Punaisia päin ajetaan ihan rutiinilla Helsingissä. Jos kamerat estäisivät sen, minä kannatan sitä periaatteessa. Ja auton omistajahan itse päättää, kuka sillä autolla saa ajaa.