Työnantaja väittää tarjonneensa Tehylle 270–400 euron palkankorotusta. Se olisi aika paljon, vaikka Iltalehti onkin luvannut 500 euroa. Tehy hylkäsi tarjouksen suoralta kädeltä ja sanoi, että työnantaja ei puhu totta tarjouksen tasosta.
On tietysti mahdollista, että työnantaja valehtelee. Totuus on sodan ensimmäinen uhri eivätkä tuponeuvottelut eroa paljon sodasta.
Toinen vaihtoehto on, että työnantaja puhuu totta. Onhan heillä paljon paremmat palkkatilastot ja laskentamallit, koska hehän ne palkat maksavat. Toivottavasti ei käynyt niin, että Tehy hylkäsi tarjouksen vain, koska ei osannut laskea sitä läpi. En tiedä, millaiset puhevälit osapuolilla on, mutta toivoisi, ettei tietojen erilaisuus johtaisi turhiin konflikteihin.
Minun on vaikea ymmärtää, mitden tällaisista asioista ei päästä sopimukseen. Kaikki tietävät, että sairaanhoitajien palkkoja on pakko nostaa työvoimapulan torjumiseksi. Miksi lopputulokseen, jonka kaikki tietävät, on pakko mennä lakon kautta, jonka käsijänä ei ole työnantaja — työnantajallehan jokainen lakkopäivä tuottaa voittoa — vaan hoitoa tarvitseva potilas.
Julkisen sektorin palkat maksetaan kerätyistä veroista. Kun veroja lasketaan on palkkoja mahdotonta nostaa.
Vaikka verojen lasku parantaisikin talouden “dynamiikkaa” ja lisäisi verotuloja, se kasvattaa väistämättä myös tuloeroja ja eriarvoisuutta.
Tuloeroista ja eriarvoisuudestahan sairaanhoitajien palkoissa on kyse. Ei mistään absoluuttisesta köyhyydestä.
Veroihin siis korotus progressiota jyrkentämällä.
Jos osa työvoimasta silloin poistuu maasta, niin lähtijöinä eivät ole osaavimmat, vaan ahneimmat ja itsekkäimmät.
Eikös kuntien kannattaisi perustaa verokartelli ja nostaa veroäyriä kerralla niin että äänestäjien haluama pienipalkkaisten naisten palkankorotus saataisiin toteutettua. Vai joko tämä on kielletty EU:n kilpailulainsäädännössä 🙂
Pekka Raukon esittämä näkemys verojen ja tulonjaon suhteesta on vähän liian yksinkertainen. Verojen tehtävänä on valtion ja kuntien budjeteissa kait pääasiassa se, että niillä kertään rahoja menoja varten. Menoista kai kuitenkin aika paljon on muutakin kuin palkkoja.
Veron määrän vähentäminen voi tosiaan nostaa verotulojen määrää, jos se mahdollistaa useamman ihmisen töihinmenon tai aiemmin vajaatyöllistetyn isomman työmäärän. Tällöinhän voidaan tosiaan menojakin kasvattaa ja siis esimerkiksi julkisen puolen palkkoja. Ja työttömän työllistyminen ei suinkaan lisää eriarvoisuutta vaan vähentää sitä. Jos sähkö- tai putkimies mieluummin istuisi kotona työttömyyskorvausta nostaen kuin kävisi töissä, niin se tuskin olisi tasa-arvoisempaa. Päinvastoin, “rikas” työn teettäjä antaa omastaan “köyhälle” työntekijälle mieluummin silloin, kun ei niin paljon vedetä välistä.
Taas jos verotulot vähenevät, ei tämä silti välttämättä tarkoita palkkojen pienenemistä. On hyviä syitä siihen, miksi verovaroin ei hoideta ihan kaikkea. Joskus voi olla järkevää siirtää tehtäviä julkiselta yksityiselle puolelle. Tällöin veroja voidaan pudottaa. Jos yksityistetty palvelu oli tuotettu tehottomasti, voi käydä niin, että sen laatu paranee ja ihmiset mielellään sitten maksavatkin palvelusta enemmän ja työntekijöiden palkka lisääntyy.
Esitetty nollasummainen käsitys talouden toiminnasta on mielestäni äärimmäisen vahingollinen. Osmo S. tietää varmasti paremmin, mutta julkisuudessa esitety tulkinnat hänen näkemyksistään usein ovat sen suuntaisia, että hän ikäänkuin kannattaisi niitä. Tässä kohtaa toivoisinkin selventävää kommenttia.
Esittämäni näkemys oli luonnollisesti yksinkertaistettu, eikä näitä asioita voi käsittääkseni kovinkaan luotettavasti mallintaa.
Julkisen sektorin verovaroista maksamat palkat on todellakin vain yksi elintasoeroja tasaavista mekanismeista. Sitä selvästi merkittävämpiä lienevät julkiset palvelut ja suorat tulonsiirrot, joiden suuruus on samalla tavalla riippuvainen verotuksen tasosta.
Se “talouden dynamiikka” ‑oppikin on lopulta melko teoreettinen rakennelma. Maailman kilpailukykyisimpien talouksien joukossa on runsaasti korkean veroasteen maita. Suomi oli joitakin vuosia sitten yhden tällaisen listan kärjessä, eikä se sinne noussut suinkaan matalalla kokonaisveroasteella.
Matalan veroasteen yhteiskunta voi olla vauras ja kansainvälisesti kilpailukykyinen, mutta melko poikkeuksetta niissä ihmisten eriarvoisuus on suurta.
Muitakin hoitajia on kuin sairaanhoitajia.
Sairaanhoitajat ovat korostuneet ehkä liikaakin tämän hetkisessä keskustelussa. Eivät ole suinkaan hoitoalan pienipalkkkaisimpia…
Eikä Tehy yksin edusta edes kaikkia sairaanhoitajia.
Pekka tuossa edellä kiristäisi veroja progressiota lisäämällä. Helppohan se on aina laittaa kaikki “hyvätuloisten” piikkiin. Progressio on kuitenkin Suomessa jo erittäin kireä verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan. Lisäksi hyvätuloisten eli korkeimmin koulutettujen ja vaativinta työtä tekevien ihmisten palkat ovat Suomessa keskimäärin matalampia kuin Länsi-Euroopassa (mikä ei tietysti ole valtiovallan päätettävissä oleva asia).
Odotan itse aika kauhuissani, milloin suomalaiset high tech ‑firmat ja niiden ns. huippuosaajat huomaavat, millaisen säästön ne saisivat siirtymällä Viroon 18 %:n tasaveron piiriin. Vaikkapa isosta 8000 euron bruttopalkasta voisi työnantaja vähentää tonnin ja silti jäisi työntekijälle käteen tonni enemmän kuin Suomessa! Lisäksi hintataso Virossa on vielä pitkään matalampi kuin Suomessa.
En siis turvautuisi progression kiristykseen, tuohon vasemmiston rakastamaan ja suomalaisen perikateuden kanssa hyvin yhteen sopivaan vakikeinoon, jolla Suomi aikanaan vietiin äärimmäisen verotuksen maaksi.
Miksi vain Viroon?
Maailmassa on paljon alhaisemmankin verotason maita — Etiopia, Bangladesh, Pakistan, Somalia, Haiti…
Osassa niistä veroaste on käytännössä nolla
Eikö huippuosaajien kannattaisi muutta johonkin noista maista?
Ei kannata, eivätkä muuta.
Todelliset huippuosaajat näkevät usein selkeästi myös laajat kokonaisuudet osaavat siksi arvostaa asumista vakaassa ja rauhallisessa yhteiskunnassa.
Heille myös syy-seuraus suhteet kirkastuvat helpommin ja he ymmärtävät yhteiskunnallisenvakauden edellyttävän elintasoerojen pysymistä kohtalaisen pieninä.
Verotuksella näitä elintasoeroja kavennetaan.
Kun Suomi aikanaan vietiin korkean verotuksen maaksi, vietiin se samalla hyvinvoivaksi ja taloudellisesti erittäin kilpailukykyiseksi ja vauraaksi maaksi.
Näillä asioilla on minusta hyvin selkeä kausaliteetti, vaikka libertaristinen talousteoria ennustaakin päinvastaista.
Kun teoria ja todellisuus ovat selkeässä ristiriidassa, kannattaa minusta virhettä etsiä ensin teoriasta, ja vielä sittenkin teoriasta.
Kiitos Pekka vastauksesta. Toivottavasti olet oikeassa, ja on totta ettei tähän päivään mennessä mitään diplomi-insinöörien massamuuttoa Suomenlahden yli ole syntynyt. Epäilen kyllä että vähän idealisoit ja yliarvioit ns. huippuosaajien uhrimielen ja avarakatseisuuden, jos tarjolla on palveluiltaan (en tarkoita julkista sektoria) Suomen tasolla oleva veroparatiisi puolen tunnin lento- tai puolentoista tunnin laivamatkan päässä Helsingistä. Mutta aikahan sen näyttää.
Yhteiskuntaa voi kehittää monella tavalla, ja olen samaa mieltä että hyvinvointivaltiomallia voi monesta syystä pitää oikeudenmukaisena. Tällä hetkellä liberalistinen Viro kasvaa kuitenkin huimaa vauhtia, 15 vuoden takaisesta pula-ajasta on päästy jo lähelle vanhan EU:n köyhempien maiden elintasoa (IMF:n tilastot). Katsotaanpa, mikä on tilanne kun toiset 15 vuotta ovat kuluneet. Löisin vetoa Viron puolesta, vaikka en usko Suomellekaan mitenkään huonosti käyvän.
Huippuosaajat eivät osoita mitään uhrimieltä pysymällä vauraassa ja yhteiskunnallisesti vakaassa maassa.
He osoittavat hyvää tilanneanalyysiä ja selkeää ymmärrystä omasta kokonaisedustaan.
Oma veikkaukseni muuten on, että kun Viro vaurastuu ja historiallisesti ymmärrettävä kapitalismin palvonta hieman laantuu, Viro siirtyy verotuksellisestikin lähemmäs vauraiden eurooppalaisten maiden verotuskäytäntöä.
On pakko korjata yleinen käsitys Virosta veroparatiisina. On siellä veroaste alempi kuin Suomessa, mutta korkeampi kuin Suiomessa oli silloin,kun Suomi oli nykyisellä Viron tulotasolla.
Vaikka Virossa henkilökohtainen tulovero obn matala, työnantajamaksut ovat hyvin korfkeita, yli 30 %. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, kumpi palkkaveron maksaa, työnantgaja vai työntekijä. Palkkavero on palkkavero.
Minkähänlainen mahtaa olla sosiaaliturva eteläisessä “veroparatiisissa”? Eikös siellä jotkut ole jo pitkään haikailleet neuvostoajan “tasa-arvoparatiisia”…
Jussia Viron verotuksessa viehätti kokonaisveroasteen lisäksi käsittääkseni progression puute.
Prosenttihan on käsittääkseni sama kaikille, enkä tiedä onko siellä mitään rajaa, jonka alapuolelta veroja ei mene.
Olen perusterveydenhuollossa toimiva sairaanhoitaja. Teen henksesti ja fyysisesti raskasta työtä terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa hoidetaan pitkäaikaisairauta ikäihmisiä. Keskimäärin puolet vanhuksista kärsii muistihäiriöistä, ollen lähes täysin muistamattomia. Useimmilla vanhuksista on useita pitkäaikaissairauksia, joista tavallisimpia ja toimintakykyyn eniten vaikuttavimpia ovat dementia, tuki- ja liikuntelinten sairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet ja neurologiset sairaudet, kuten parkinssonin tauti.
Osastollani on 39 potilaspaikkaa ja osasto on jaettu kahteen moduliin, joista omassani on 20 potilaspaikkaa-näistä 4 on intervallipaikkoja. Työsä on kaksi sairaanhoitajaa ja seitsemän perushoitajaa. Toimimme jaksamisen ääriräjoilla. Aamuvuorossa on tavallisimmin kolme hoitajaa, joiden on huolehdittava 20 huonokuntoisen ikäihmisen hoidosta. Aamun pesu- ja vaippakierros kestää klo 11, jolloin ruokakärry jo seisoo käytävällä. Joskus, jos on paljon pestäviä tai joku on huonossa kunnossa, aamutyöt voivat kestää yli klo 11. Tällöin ruoka on jo jäähtynyt, kun alamme syöttämään ja itse emme ole saaneet minkäänlaista hengähdystaukoa raskaan,potilaiden nostelua sisältäneen aamupäivän jälkeen.
Henkilökuntamme on niin pieni, että työpäivät on pätkitty kestämään klo 12, 13 tai 14- näin väkeä saadaan riittämään joka aamuun. Tällaisella työvuorosuunnittelulla työnteko osastolla loppuu aamuvuoron osalta käytännössä klo 12, jolloin vanhukset ovat saaneet lounaan ja henkilökunta lähtee syömään. Tämän jälkeen istumaan nostetut vanhukset tulisi laitaa lepäämään, lepäämässä olevia kuntouttaa, käyttää vanhukset wc:ssä, vaihtaa vaipat, vaihtaa asentoa ja tarjota päiväkahvit ennen iltatyöntekijöiden remmiin astumista. Kun kuitenkin yksi on ns. “pätkässä” ja lähtee 12,15, yhdellä on esim. klo 13 ja sairaanhoitaja lähtee klo 14.30 , yhtälö on mahdoton.
Iltatyöntekijöiden raportti alkaa klo 13.30, ja sairaanhoitaja ehtii hät‘hätää pitää jonkunlaisen raportin, kunhan juottaa vanhuksille kahvin nopeasti ja kääntää vanhukset nopeasti!
Mistään kuntouttavasta työotteesta ei voi puhua. Nostamme istumaan ketä kykenemme, jaksamme ja ehdimme! Kunhan vain ehtisimme nostaa vanhuksen takaisin silloin, kun hän ei enää jaksa istua!!Pesu kerran viikossa on tällä hetkellä maksimi, jonka voime toteuttaa, vaikka moni vanhus kaipaisi/ tarvitsisi pesua useammin. Hoidamme vanhuksia sydänverellä parhaan kykymme mykaan, mutta meille ei anneta mahdollisuuksia hyvään, inhimilliseen, vanhuksen persoonallisuuden ja yksilöllisyyden huomioivaan kuntouttavaan hoitotyöhön. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olemme me sairaanhoitajat. Meillä on on päävastuu vuorossa tapahtuvasta hoidosta ja hoidon laadusta sekä lääkehoidon toteutumisesta, mutta meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta suunnitella vanhuksen hoitoa, saati että ehtisimme paneutua potilasasiakirjojen oikeellisuuteen. kirjaamiseen tai yhteydenpitoon omaisten kanssa. Henkilökuntamäärä on niin vähäinen, että aikamme kuluu potilaan perustarpeista, kuten aamupesuista, Wc-reissuista sekä ruokailuista huolehtimiseen ( Kolmella hoitajalla on tekemistä, kun 9 vanhusta on täysin syötettäviä ja lähes kaikki on “laitettava alkuun” syömisessä.) Ne tehtävät, joista vastaamme tilanteen niin vaatiessa vaikka oikeudessa jäävät lähes hoitamatta ‑ne hoidetaan, jos ehditään eli kirjaukset, lääkekirjausten tarkastukset, yhteys lääkäriin ja omaisiin jne. Tämä aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja huonommuuden tunnetta. Työskentelemme jatkuvan stressin alaisina ja tunnemme, että työtämme ja varsinkin ikäihmisiä ei kunnan taholta juuri arvosteta. Tällä hetkellä tilanne on lähes kestämätön. Olemme vedonneet useita kertoja kunnan päättäjiin niin kirjeitse kuin yhteisissä keskustelutilaisuuksissa. Mitään ei ole tapahtunut- ei tietenkään, kun tyhmät naiset tekevät oman terveytensä ja perhe-elämänsä uhraten työtä hullun lailla vain, koska velvollisuudentunto on suuri, myötätuntoa avutomia ikäihmisiä kohtaan on yhä jäljellä ja vaihtoehdot työn vaihdon suhteen pienellä paikkakunnalla ovat vähäiset.
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1987, suorittanut ielenterveys‑, kriisi- ja päihdetyön jatkolinjan vuonna 1994, valmistunut sosionomiksi 2001 ammattikorkeakoulusta ja tänä jouluna saan valmiiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pääaineena terveyden edistäminen ja linjana ikäihmisten ja pitkäaikaissairaiden sairaanhoito. Minulla on paljon ajatuksia ja ideoita koskien ikäihmisten hoivaa ja huolenpitoa. Kannatan ennaltaehkäisevää vanhustyötä, terveyden edistämistä, toimintakyvyn ylläpitämistä ja ikäihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon kunnioitusta. Näitä asioita en voi kuitenkaan omasa työssäni toteuttaa, vaan joudun polkemaan omat arvoni maanrakoon jokapäiväisessä työssäni. Työni aiheuttaa jatkuvaa turhautumista, pahaa mieltä, huonoa omaatuntoa ja univaikeuksia. Se vaikuttaa perhe-elämään ja vapaa-aikaan, koska työn fyysisen raskauden takia vapaa-aika kuluu palautumiseen, lepäämiseen ja nukkumiseen.Silti haluaisin tehdä työtäni, koska tiedän, että osaan sen hyvin sekä kokemukseni, että monipuolisen ja pitkän koulutuksen ansiosta. Toisaalta haluaisin päästä suunnittelemaan ikäihmisten palveluita ja koulutukseni puolesta se olisi jo mahdollista, mutta paikkakunnallani ei arvosteta pitkän kokemuksen omaavia, koulutettuja “oman kylän” työntekijöitä, vaan suositaan kunnan ulkopuolelta tulevia hakijoita, jotka eivät tunne kunnan käytäntöjä ja jotka on helppo muovata muottiin!
Tämä edellä kuvaamani on todellisuuta sadoissa suomalaisissa kunnissa, joissa laatu on tuntematon käsite vanhustyössä ja työtä mitataan vain kustannuksin, jotka pitää mahdollisimman alhaisina uskollinen, raatava, uupumisesta hiljaisena pysyvä henkilöstö.
Palkkani kaikilla kokemuslisillä ja kahdella henkilökohtaisella työn vaativuuden mukaan maksetulla lisällä “kuorrutettuna ” on 2077 euroa. Olen nyt urani huipulla ‑näköjään, eikä lisää ole odotettavissa. Lisiä saan noin 200 euroa kuukaudessa eli palkkani on keskimäärin n. 2300 euroa, josta käteen jää 1600- 1700 euroa.Työni vaatii monipuolista tietoa terveydenhuoolosta ja sairaanhoidosta sekä ikääntymisen erityispiirteistä. Luonteeni on sovelluttava vanhustyöhön ja pinnani on oltava pitkä. Minulta vaaditaan joustavuutta sekä huumorintajua. Minun on kyettävä empaattisuuteen ja minun on omattava kuulemisen taito. Minusta tulee huokua rauhaa ja lämpöä vanhusten turvallisuuden tunteen luomiseksi. Minun on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kestettävä omaisten kritiikki, paha mieli, tyytymättömyys ja syyllisyyden tunteet. Minun on kyettävä luopumaan salamannopeasti tärkeäksikin käyneestä vanhuksesta ja petattava paikka nopeasti uudelle ihmiselle. Toisaalta meidän on kestettävä jopa vuosikausia ns. vaikeita vanhuksia( sairauden aihettama sekavuus, agressiivisuus, huutelu jne.) Mittani on nyt täysi. Olen mukana ihmisen kivussa, tuskassa ja kuolemassa. Lohdutan omaisia, tuen surevaa, pidän kädestä kuolevaa. Siivoan ulostetta, oksennusta ja limaa. Joudun keskellä omaisten ristiriitoja ja omaisuuskiistoja. Joudun kohtaamaan agressiivisuuta, potkimista, raapimista. Vahdin Karkailevia vanhuksia ja pelkään syytettä laiminlyönnistä. Kärsin jatkuvasta huonosta omasta tunnosta ja kiireestä.
En halua olla enää “tuottamatonta” työtä tekevä yhteiskunnan loinen, jota saa haukkua niin kunnan, omaisten kuin vanhustenkin taholta. Siksi olen viimein päättänyt jättää työni, kunhan saan tutkintoni valmiiksi. Tosin saamme paljon kiitosta omaisilta ja vanhusten hymy, huumori ja palaute ovat ainut, joka on tähän asti saanut jatkamaan.
Nuoret eivät enää hakeudu alalle-varsinkaan vanhustyöhön. Kuka hoitaa teitä ja minua, nyt 43-vuotiasta tulevaisuudessa. Soininvaara kysyy mokasiko Tehy. En tiedä,mutta nyt on aika todella katsoa tämä asia loppuun asti. Kysymys on koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja hoito- ja hoivatyön arvostuksesta. Tulemme aina tarvitsemaan toisia ihmisiä, eikä yhteisön antama apu ole nykyisessä yksilöllisyyttä arvostavassa yhteiskunnassa riittävä! Tarvitsemme aina ammattiauttajia-niin syntymässä, lapsuudessa, aktiivisina työvuosina kuin vanhuudessakin. Kaikki meistä eivät selviä itsenäisesti koskaan, vaan tarvitsevat rinnalleen auttajan ja hoivaajan. Työstä on hohdokkuus kaukana ‑se on likaista sisätyötä ja arkista raatamista . Tästä huolimatta siinä ollaan tekemisissä elämän peruskysymyksten kanssa- syntymä, kuolema, sairastuminen, kipu, heikkous ja suru. Pienikin virhe voi olla kohtalokas ja johtaa jopa ihmishengen menetykseen tai vakaviin terveydellisiin seurauksiin.
Hyvää syksyn jatkoa ja turvallista, inhimillistä vanhuutta kaikille!
Miksi EK on hiljaa! siksi että Virosta Venäjältä Somaliasta sekä kolmansista maista tulee hoitajia. kriittiset potilaat saadaan Ruotsiin . Matemaattisesti kaikki tämä on noin kolme kertaa halvempaa Suomen pálkkatasoon nähden. Tehy miten tässä näin kävi?? Vastaa!
Luulen kyllä, että kun Esko Helin sairastuu vakavasti, kustannustehokkainta on lähettää hänet hoitoon Somaliaan tai Venäjälle. Niissä on edullisen työvoiman lisäksi myös edullinen infra.
“Lisäksi hyvätuloisten eli korkeimmin koulutettujen ja vaativinta työtä tekevien ihmisten palkat ovat Suomessa keskimäärin matalampia kuin Länsi-Euroopassa (mikä ei tietysti ole valtiovallan päätettävissä oleva asia).
Odotan itse aika kauhuissani, milloin suomalaiset high tech ‑firmat ja niiden ns. huippuosaajat huomaavat, millaisen säästön ne saisivat siirtymällä Viroon 18 %:n tasaveron piiriin.”
Tämä on ote “Jussin” kommentista. Asia on juuri näin hoitajienkin kohdalla. Palkat ovat OECD maiden toiseksi huonoimmat. Hoitajat ovat jo huomanneet, että kannattaa lähteä lahden toiselle puolelle. Tässä tapauksessa länteen.
Mutta kukaan ei ole kauhuissaan. Tilanteen annetaan luisua tilanteeseen, mitä ei edes palkankorotuksilla saataisi ratkaistua.
Viimeiset kymmenen vuotta meitä hoitajia on uhkailtu Virosta ym tulevista sisarilla, jotka vievät meidän työt. Moni olisi sangen helpottunut, jos he vihdoin tulisivat. 15 tunnin työvuorot ovat nykyään täyttä arkea sairaaloissa. (Ihmetyttää, ettei työsuojelu puutu asiaan!)
Hoitajien työssä yhdistyy kaksi huonoa ominaisuutta: tuottamaton toiminta ja naisvaltaisuus. Meneillään oleva työtaistelu on opettanut minulle paljon tästä yhteiskunnasta ja sen arvoista.
Elinan kertomus kuulostaa niin tutulta,itse sanouduin irti vastaanvanlaisesta työstä. Ensin kyllä kyseenalaistin osaston toiminnan ja asiasta keskusteltiin osaston hoitajan sekä lääkärin kanssa. Muutosta tilanteeseen ei saatu, lääkärin kommentit olivat, että hoitajien ei pidä niin stressata asiasta, vaan mennä päivä kerrallaan. Itse koin valtavaa ahdistusta vastata osaston sairaanhoitajana asioista joihin en pystynyt vaikuttamaan, ei edes palkankorotukset olisi minua sinne saaneet jäämään.Nyt kyllä mietin muuttuvatko nämä asiat koskaan vaikka Tehyn palkkaneuvottelut menisivät läpi…kuka auttaa näitä hoitajia ja vanhuksia että inhimillisyys palautuisi hoitotyöntekoon.Missä ovat luottamusmiehet ja työsuojeluvastaavat. Lakeja on kyllä säädetty, mutta noudattaminen onkin eri juttu…liitot voisivat panostaa valvomaan jäseniensä oikeuksia 100% paremmin
täytyy myöntää että sympatiani ovat sairaanhoitajien puolella, kun lukee tuossa aiemmin kerrottua.
Mutta ei palkankorotus sinällään helpota työssäjaksamista, vaan mielestäni rahaa olisi ohjattava enemmän lisätyövoiman palkkaamiseen ja työmäärän kohtuulistamiseen. Ainakin minä sairaalassa maatessani osaisin arvostaa stressitöntä, kiireetöntä ja hyvin levännyttä hoitajaa enemmän, kuin entistä paremmin ansaitsevaa hoitajaa.
Tämä mielipiteeni ei kuitenkaan ota siis kantaa nyt esillä oleviin palkankorotuksiin sinällään, vaan on ihmettelyä palkankorotusten vaikutuksista kiistan jälkeen.
Jouni.
“mielestäni rahaa olisi ohjattava enemmän lisätyövoiman palkkaamiseen ja työmäärän kohtuulistamiseen”.
Kuinka voidaan palkata lisätyövoimaa, jos tarjottavalla palkalla ei ole töihin tulijoita?
Paikkoja on käsittääkseni auki koko ajan, mutta niitä ei saada täytettyä.
Palkkojen korotus on käsittääkseni se perusta, jolta voidaan lähteä korjaamaan tilannetta, mutta rahaa tarvitaan sen lisäksi myös uusien ihmisten palkkaamiseen.
Kiitos, Elina, seikkaperäisestä ja erittäin realistisesta selvityksestä käytännön hoitotyöstä! Sellaista juoksua se on, joka paikassa nykyään.
Olen itse tehnyt paljon sairaanhoitajan keikkatöitä pääkaupunkiseudulla eri sairaaloissa ja muissa hoitopaikoissa. Onkohan enää montaa sellaista työpaikkaa, missä ei päivän aikana jostain työvuorosta ainakin joku työntekijä puutu, joko valmiiksi työvuorolistoja suunniteltaessa tai sen lisäksi äkillisen sairastumisen vuoksi? Tilalle on usein mahdoton saada ketään eikä ketä tahansa voi ottaakaan. Sehän ei tarkoita, että töitä olisi sen verran vähemmän, vaan että kaikki samat työt on tehtävä, vaikka millä henkilökuntamäärällä. Eivät potilaat tarvitse yhtään vähempää lääkkeitään tai apua vessareissulla tai hengityskoneet hälytä yhtään vähempää kun toimitaan vajaalla henkilökuntamäärällä. Päinvastoin, potilaat ovat usein rauhattomampia ja tarvitsisivat enemmän huomiota ja aikaa kun huomaavat hoitajien kiireen.
Mikä yhteys tällä sitten on Tehyn palkkavaatimuksiin? Kun palkat ovat kurjat suhteessa opintojen määrään, työmäärään ja vastuuseen, eivät nuoret viitsi hakeutua raskaalle alalle. Lisäksi moni valmis, loppuun palanut tai muuten sairastunut hoitaja hakeutuu helpompaan ja siistimpään työhön. Suuret ikäluokat vaativat koko ajan enemmän ja enemmän hoitamista mutta kuka hoitaa??
Onko tosiaan niin, että porvareita äänestänyt enemmistö kansastamme on valmis uhraamaan hyvinvointivaltiomme, heikentämään julkisten palvelujen saantia ja valmis maksamaan omasta pussistaan myös terveydenhuollon kulunsa tulevaisuudessa, kun näillä eväillä joudutaan siirtämään terveyspalveluja yksityiselle puolelle? Onko se hinta mikä oltaisiin valmiita maksamaan kun vaihtoehtona on veroäyrin korottaminen hoitohenkilökunnan palkkojen nostamiseksi ja työvoiman saannin turvaamiseksi?
Paremmin ansaitseva hoitaja ei hoida paremmin mutta jokainen tarvitsee työssä jaksaakseen arvostusta varsinkin työnantajaltaan. Huonona vuosikymmenet pysynyt palkka ei arvostusta osoita. Eikä tuo työntekijälle kipeästi tarvittavaa työtoveria.
Löysin oman palkkakuittini vuodelta 1996 työskennellessäni Helsingissä erikoissairaanhoidossa. Kuukausipalkkani oli silloin 9500mk, siis 1600 euroa, joka sisälsi jo palveluvuosilisiä, siis lähes sama kuin nykyään! EU-komission rahoittaman yhdeksästä EU-maasta palkkavertailutietoa kokoavan Palkkalaskuri-projektin mukaan sairaanhoitajan bruttoansio kuussa on nykyään Suomessa 2 061 euroa ja ostovoima toiseksi huonoin. Kun ajattelen, miten vähän ovat palkat 11 vuodessa nousseet ja vastaavasti esim. vuokrataso noussut, ei ole mikään ihme, että moni hoitaja joutuu tekemään kahta työtä tai työnantajan velvoittamia ylitöitä ja tuplavuoroja pystyäkseen palkallaan elämään.
Työskentelen nyt itse yksityisellä puolella jossa sopimukset on tehty, joten en tässä vaiheessa edes hyötyisi palkankorotuksesta. Hoidan ihmisiä jotka hektinen työelämä on uuvuttanut moneksi vuodeksi työkyvyttömiksi, myös hoitajia, ja jotka lisäksi ovat olleet liian kilttejä pitämään puoliaan vaatimuksia vastaan. Nyt ovat kiltit tytöt nousseet kapinaan, ja sitä tuntuu olevan monen vaikea niellä.
Ps. Tehyn sivuilta löytyi toisenkinlainen palkka-arvio. Hoitohenkilöstön palkkataso on Suomessa noin 83% OECD-maiden keskiarvosta. Tehyn tavoittelemien palkankorotusten jälkeen 2,5 vuoden sopimuskaudella esimerkiksi ammattikorkeakoulututkintoa vaativissa sairaanhoitajan, röntgenhoitajan tai fysioterapeutin ym. tehtävissä VÄHIMMÄISpalkka nousisi 2 190 euroon ja toisen asteen koulutuksen saaneilla kuten lastenhoitajalla, lähihoitajalla tai sairaankuljettajalla 1 990 euroon. Eli AMK-sairaanhoitajan vähimmäispalkka on nyt sama kuin minun erikiossairaanhoitajan kuukausipalkkani 11v sitten! Nyt ON korotusten aika.
Vielä jonkun kommenttiin ‘vain’ opistotasoisen henkilökunnan palkkauksen nostamisen tarpeellisuudesta. Nykyään hoitohenkilökunnalla on käytynä lukuisia erilaisia täydennyskoulutuksia jo työn vaatimustason nousunkin myötä. Itse olen mm- opiskellut tähän palkkaan kahdeksisen vuotta, vastaa siis hyvinkin akateemista tutkintoa.
Ymärrän kyllä palkankorotusten tarpeellisuuden, mutta en vain usko sen olevan todellinen tai ainoa keino saada lisähenkilökuntaa palkattua alalle.
Ensinnäkin: on monia muitakin aloja, joille on vaikeaa tai mahdotonta saada palkattua pätevää työvoimaa tarpeeksi vaikka palkka olisikin parempi, kuin sairaanhjoitajilla.
Toisekseen: palkkaamista rajoittaa opiskelupaikkojen määrä ja siten valmistuneen työvoiman määrä… esim. putkiasentaja ei voi hypätä leikkaussaliin töihin vaikka palkka houkuttelisi kuinka.
Ja kolmantena: en usko kovinkaan monen 15–16 vuotiaan, (joka yläasteen oppilaanohjauksen pohjalta tekee päätöksensä opiskelun suunnasta) vertailevan eri alojen palkkataulukkoja, tahi käyvän eri työpaikoilla haastattelemassa alalla jo olevia. Eli kyllä harmittavan moni tekee päätöksensä opiskelusta enemmän tai vähemmän sokkona todellisuudesta valmitumisen jälkeen.
Se mikä minua tilanteessa lähinnä ihmetyttää, on mediassa kovin yksipuolinen ja putkinäköinen asian käsittely.
Ja kun mediaa seuraa, niin on mielstäni aivan käsittämätöntä, miten TEHY muutenkin toimii asian kanssa.
Esim. palkankorotusta jos ajattelee.: Muutaman sadan euron toteutuvasta korotuksesta sairaanhoitaja maksaa ensin vajaan kolmanneksen veroa… lopulla hän ostaa uudet farkut ja pätkän taulutelevisiosta (jonka hinnassa on mukana alv.) …ja tuotteet myynyt yritys ja maahantuoja maksavat tuloksetaan taas veroa… joten palkankorotuksesta suurin osa tulee takaisin valtiolle ja kunnalle. MUTTA TEHY ei asiaa ota esiin lehdissä tai edes omilla sivuillaan?
Se mitä TEHY tekee on: irtisanomislista, jolloin riski on liiton jäsenillä, eli mielestäni Tehy liittona piiloutuu jäseniensä seläntaakse. Kun asian pitäsi olla toisinpäin? Vaikkapa siten että TEHY herättäisi asiasta ja sen eri puolista ihan oikeasti rakentavaa keskustelua. Ja olisi mediassa jäsentensä keulakuvana.
Näin sivusta asiaa seurattuna TEHY antaa yllättävän ammattitaidottoman kuvan asioiden hoidosta. Ja mielstäni voisi olla hyvä idea liitolle palkata edes yksi mediaa, imagoa, ja viestintää ymmärtävä pr-henkilö?
Jos itse olisin nyt sairaanhoitajana, niin kyllä odottaisin ja vaatisin liitoltani huomattavasti enemmän, kuin mitä Tehy nyt tekee!
Luulen että Jouni on väärässä sen suhteen, mikä rajoittaa hoitajien saatavuutta. Koulutus valitaan todellakin palkkataulukoita katsomatta, mutta niiden karu sisältö valkenee kuitenkin aikanaan. Osa hakeutuu sen seurauksena ulkomaille ja osa muihin hommiin.
En ymmärrä myöskään imagokonsultin tarvetta.
Tuntuu siltä, että Tehylle ollaan ulkopuolelta syöttämässä ajatusta, että työtaistelulla haetaan parempaa imagoa, ei parempaa palkkaa.
Tätä koukkua ei Tehyn ole syytä niellä.
“Tuntuu siltä, että Tehylle ollaan ulkopuolelta syöttämässä ajatusta, että työtaistelulla haetaan parempaa imagoa, ei parempaa palkkaa.”
Parahin Pekka
En tarkoita imagon parantamista, vaan median ymmärtämistä omien tarkoitusperien ajamisessa ikäänkuin “työkaluna”.
Tällähetkellä uutisointi asiasta on luokkaa: me haastetaan teidät oikeuteen… mepäs haastetaankin teidät… eipäs kun me haastetaan teidät.… lukossa!!! ei voi muuttaa!
Uutisissa on muutaman kerran käynyt asiantuntijoita kertomassa, kuinka talous menee kuralle ja veroprosentit nousee vääjäämättä… yms. ..mutta TEHY ei pahemmin etsi vastakkaisia perusteluja, tai vie keskustelua toisaallle?
TEHY käytännössä piiloutuu jäsentensä irtisanoutumislistan taakse. Tällä palstalla lukemani kertomuksen kaltainen informaatio sairaanhoidon arjesta jää mediassa hyvin vähälle huomiolle.
Tuo mainitsemani kirjoitus on ainakin minun mielipiteeseeni ja käsitykseeni tehnyt HUOMATTAVASTI suuremman vaikutuksen, kuin Tehyn toiminta. Ja tällä osa-alueella mielstäni Tehyllä olisi paljon kehitettävää.
Ymmärrän kyllä, että mediaa voisi käyttää työkaluna, jos palkkaneuvottelut käytäisi kansanäänestyksellä.
Lienee kuitenkin niin, että sinun tai minun käsityksillä asiasta ei ole mitään vaikutusta lopputulokseen. Lähtemällä mediapeliin mukaan, Tehy ei voi voittaa mitään, mutta häviö “symmppispisteiden” keruussa voisi murtaa sen sisäistä yhtenäisyyttä.
Tehy tekee viisaasti, jos ryhtyy mediapeliin vasta kun palkkapeli on loppuun katsottu.
Tehy on yhtä kuin sen jäsenistö, vaikka sinäkin yrität luoda kuvaa että ne olisivat erillisiä pelaajia.
Itsensä selän taakse ei voi mennä.
“Tehy tekee viisaasti, jos ryhtyy mediapeliin vasta kun palkkapeli on loppuun katsottu.”
..joten onko niin, että ensin pelataan palkkapeli ja sitten jatkoajalla pelataan lisää? Mielestäni palkankorotukset ovat yksi osa kokonaisuutta, jolla sairaanhoitoa tulisi kehittää, ja siten asiaa tulisi katsella suurena kokonaisuutena, jossa palkkojen korottaminen pelkästään ei ole autuaaksitekevä toimenpide.
“Tehy on yhtä kuin sen jäsenistö, vaikka sinäkin yrität luoda kuvaa että ne olisivat erillisiä pelaajia.
Itsensä selän taakse ei voi mennä.”
..näin minäkin asian ymmärrän, mutta juuri sen takia Tehyn jäsenten niskaan kaatuva tilanne, jossa liitto ei paljoa kommentoi näyttää kyllä eriyttävää linjaa.
Pahimmassa tapauksessa sairaanhoitaja joka irtisanoutuu ei pääsekkään samaan toimeen tai sairaalaan, josta pois lähti. Tilalle on palkattu toisesta sairaalasta samaa hommaa tehnyt henkilö… ja kun irtisanoutunut ei otakkaan vastaan työvoimatoimiston osoittamaa paikkaa toisella paikkakunnalla, niin karenssi iskee. (työnantajakin voi heittäytyä hankalaksi palkkaamalla ristiin).
Kun tässä tilanteessa paikkojen ja työntekijöiden määrä pysyy samana, niin liiton jäsenmääräkin pysyy suhtkoht vakiona, joten Tehy ei loppupelissä häviä!!! Vaikka sairaanhoitajan koko elämä saatta saada sietämättömän mullistuksen, niin liitto ei voi asiassa, kuin voittaa palkankorotusten ja siten kohonneiden jäsenmaksujen muodossa!
En missään nimessä ole palkankorotuksia vastaan päinvastoin. Ja kun ystäpiiristä löytyy myös jokunen sairaanhoitaja ymmärrän kyllä työn vaativuuden.
Kommenttini sisältö koskee siis vain Tehyn tapaa ajaa asiaa… ja tämä on mielestäni loppupelissä aika epäreilu jäseniän kohtaan.
“Pahimmassa tapauksessa sairaanhoitaja joka irtisanoutuu ei pääsekkään samaan toimeen tai sairaalaan, josta pois lähti. Tilalle on palkattu toisesta sairaalasta samaa hommaa tehnyt henkilö…”
Kyllä Tehyllä on tähän käypä hoitomenetelmä. Työnantaja, joka ei palkkariidasta saanut vielä kyllikseen, saadaan kylää ojennukseen saarroilla ja muilla vastaavilla toimilla. Voitetun työtaistelun jälkeen uskoisin solidaarisuutta ja yhteishenkeä riittävän hoitamaan mahdolliset venkoilijat. En tosin usko, että kuntapuolellakaan on hetkeen tarvetta riidellä, kunhan tästä sopasta eroon pääsevät.
Hoitajille löytyy jatkossakin enemmän töitä kuin jaksavat tehdä. Tiedän jo yhden irtisanoutuneen, joka ei palaa samoihin hommiin vaikka tultaisi kotoa hakemaan. Hän on toteuttanut pitkään vireillä olleen yritysideansa. Voi olla, että hän ei ole ainoa tässä saumassa alaa vaihtava.
“Kommenttini sisältö koskee siis vain Tehyn tapaa ajaa asiaa… ja tämä on mielestäni loppupelissä aika epäreilu jäseniän kohtaan.”
Sinulla on ilmeisen vakaa käsitys siitä, että Tehyn johto ajaa asioita vastoin jäsenistön tahtoa.
Mistä olet tämän tiedon saanut?
Parahin Pekka jälleen
ensinnäkin anteeksi tuo kirjoitusvirheiden viidakko, joka näemmä tekstejäni värittää.
“Sinulla on ilmeisen vakaa käsitys siitä, että Tehyn johto ajaa asioita vastoin jäsenistön tahtoa.
Mistä olet tämän tiedon saanut?”
en ole mitään “tietoja” mistään saanut. Ja myönnän, että päätelmäni voivat monessa osin olla jopa virheellisiä. Tästä syystä mielelläni kanssassi käynkin keskutelua, koska silloin ajatus monesti jalostuu puolin ja toisin.
Mutta se minkä edellisistäkin teksteistäni voi lukea on kuva jonka saa seuraamalla käynnissä olevaa taistoa..
.. ja kun suurin osa informaatiosta tulee kuitenkin lehtien ja tv-uutisten muodossa, niin pohdintani ovat lähinnä niiden kautta saatua tietoa. Mielestäni monesti on yhtä tärkeätä se mikä jätetään sanomatta, kuin se mikä sanotaan. (ja miksi sanotaan, ja jätetään sanomatta?)
Tätä asiaahan olen jo jokusen kerran tässä pohtinut, että Tehyn informatiivinen taistelu on yllättävän vähäistä asian tärkeyteen nähden?
Ja sivuhuomautuksena, etten ole ammatiltani toimittaja tahi mitenkään itse kiistassa osapuolena, joten omaa lehmää ei ole ojassa. Enkä myöskään pyri provosoimaan mitenkään tarkoituksella.
Mutta asiaan: en missään vaiheessa kirjoittanut, että Tehy “ajaisi asioita vastoin jäsenistön tahtoa”… vaan mietteeni sanoma oli, että tilanteesta on jäsenelle enemmän riskiä, kuin liitolle. Toisinpäin asiasta on liitolle enemmän hyötyä kuin, jäsenelle. Ja siten Tehy mielestäni on kohtuuttoman vähän ajanut asiaa julkisesti. (miksi?)
Jouni.
“Tätä asiaahan olen jo jokusen kerran tässä pohtinut, että Tehyn informatiivinen taistelu on yllättävän vähäistä asian tärkeyteen nähden?”
Minä luulen, että Tehyssä on ymmärretty, että tärkeämpää kuin viihdyttää suurta yleisöä “mediataistolla”, on informaation siirto ja käsittely jäsenistön kesken. Kyllä iltsikan lukijoille sitä viidettä löytyy julkimoiden toilailuista.
“tilanteesta on jäsenelle enemmän riskiä, kuin liitolle. Toisinpäin asiasta on liitolle enemmän hyötyä kuin, jäsenelle.”
Sinulla on ilmeisen sitkeä ajatus siitä, että Tehyssä olisi erikseen liitto ja sen jäsenet.
Minusta on selvää, että hyödyt ja riskit ovat yhteiset, koska Tehy on sama asia kuin sen jäsenet. Puheet, joissa Tehy ja sen jäsenet yritetään erottaa toisistaan, kannattaa minusta jättää omaan arvoonsa.
Pekka
ikävää ja outoa, että pidät viestintää ja asioiden ajamista julkisesti ainoastaan viihteenä. (tuosta käsityksestä voisi saada jo kokonaan uuden keskutelun aikaan)
Ei tässä muutenkaan ole kysymys “sitkeästä ajatuksesta”, joka viittaa jo jonkinlaiseen pakkomielteeseen, vaan olet useamman kerran tulkinnut mielipidettäni väärin, tarkoituksella tai ilman. Joten kyllä kysymys on ollut vain ja ainoastaan oikaisutoimenpiteistä.
Mutta olen samaa mieltä, että parempi jättää tähän, kun keskustelu alkaa menemään juupas-eipäs linjalle ja siten asia häviämään.
Kiitos kuitenkin tästä keskustelusta, sillä kyllä omia ajatuksiaan on hyvä toisinaan peilata.
Hei Elina!
Oletko ajatellut toimittaa kuvauksesi sairaanhoitajan arjesta johonkin missä olisi enemmän lukijoita kuin tällä palstalla?
Toivottavasti teet sen, sillä siitä saa selkeän kuvan siitä, millaisissa oloissa hoitajia työskentelee. Siitä uskoakseni saisivat ajattelemisen aihetta nekin jotka irtisanoutumista vastustavat. En kyllä nyt osaa sanoa mihin, mutta onko muilla ehdotuksia?? Ja teksti saisi olla lyhyempi niin sen jaksaisi helpommin lukea loppuun asti mutta niin että arjen kuvaus välittyisi selvästi…
“Hei Elina!
Oletko ajatellut toimittaa kuvauksesi sairaanhoitajan arjesta johonkin missä olisi enemmän lukijoita kuin tällä palstalla? ”
Tehyn nettisivusto olisi varmasti sellainen paikka jota sivustaseuraajat sekä media käy helpoiten ja varmimmin katsomassa.
Jos tehy tuollaisen kirjoituksen laittaisi vielä esim. lehdistötiedotteen muotoon, että eri mediat voisivat sen vapaasti lainata, niin huomio olisi helposti saavutettu.
Jos kirjoitusta vain postailee keskustelupalstoille tai lehtien yleisönosastokirjoituksiin, niin sen huomioarvo jää aika vähäiseksi ja sanoma kyseenalaiseksi löpinäksi.
Hei Elina
Hyviä osoitteita kirjoituksellesi ja erinomaiselle sairaanhoitajan työn kuvaauksellesi ovat myös:
matti.vanhanen@vn.fi; jyrki.katainen@vn.fi; paula.risikko@stm.fi ja Markku Jalonen (Kunnallinen työmarkkinalaitos)
Enkä pitäisi kovin pahana myöskään Helsingin Sanomien yleisönosastoa.
Respect
Otis Redding
What you want, honey, you got it
And what you need, baby, you’ve got it.
All I’m asking, is for a little respect
When I come home, hey now
Hey hey hey, yeah now
Do me wrong, honey, if you want to
You can do me wrong honey, while I’m gone.
All I’m asking, is for a little respect
When I come home, ooh, yeah now
Hey hey hey, yeah now
Hey little girl, you’re so sweet, little honey
And I’m about to, just give you all of my money
And all I’m asking, hey, is a little respect
When I come home, hey hey
Hey hey hey, yeah now
Hey little girl, you’re sweeter then honey
And I’m about to give you all of my money
But all I want you to do
Is just give it, give it, respect
When I come home, hey hey
Hey hey hey, yeah now, respect
It’s what I want from you
Respect is what I need
Respect is what I want
Respect is what I need
Got to, got to have it
Got to, got to have it
Got to, got to have it
Got to, got to have it
Talkin’
Give us, give us, give us, give us
Give us, give us, give us, give us
Give us some baby, everything I need
FADE
asiassa on mielenkiintoista että tehy on heti aloittamassa irtisanomis taistelun, miksei ensin tavallista lakkoa.
paljonko mahtaa olla siivoojien palkka, entä opettajien joilla on yliopistokoulutus. tai jos raskaasta työstä puhutaan niin miten olisi maatalouslomittajan työ, lehmiin verrattuna 80kg ihmiset on kevyitä eikä ole vaaraa että lehmä potkaisee tai sonni puskee.
äitini teki akoinaan noin 20 vuotta kolmevuorotyötä perushoitajana, heidän palkka on sairaanhoitajia pienempi.
toki olen sitä mieltä että sairaanhoitajilla on oikeus työ taisteluun, mutta irtisanominen on mielestäni niitä äärimmäisi ei ensimmäisiä toimia. Siinä mielessä uusi laki on ok, että virassa olevat työntekijät eivät saa noin vain irtisanoa.
No tuleepa halvemmaksi kun sairaan hoitajat menettävät ikälisät, työsuhde asunnot, mielenkiintoista on myös että kun on itse irtisanonut niin on huomattavasti pidempi karanteeni työttömyys kortistossa.
Tässä taitaa Tehyllä olla vämpyyrin purema
Jiikoolle ja muutenkin:
Siinäpä tulikin tuo kaikkein tärkein tästä työtaistelusta: siivoojat opettajat ja lomittajat voivat siis itsekin ryhtyä vaatimaan etujensa korotusta ja aivan miten tahtovatkin lakkoilla, mutta vain sairaanhoitajat ovat vaatimuksissaan oikealla pohjalla. Eli, kuten potilasturvalaki osoittaa, ilman hoitajia tämä yhteiskuntamalli ei kestä päivääkään.
Ja nyt hoitajien edunvalvonnassa on siis lopultakin kysymys tulevien (ja nykyistenkin) potilaiden edunvalvonnasta. Alan kiinnostavuus, palkat, työpaikkojen määrät ja oikea alan neuvottelujärjestelmä, eli kaikkiaan alan julkinen arvostus ja sen mukaiset resurssit ovat nyt kyseessä.
Ja nimenomaan alan julkinen arvostus tässä nyt puuttuu, tai tosin vain julkisen edustuston — kansan arvostus alalle on. Ja tuki hoitajien tavoitteille!
Jaa no ei tuo potilaiden edunvalvonta heidän käyttäytymisessä näy, joten turha puhua että he valvoisivat potilaiden etua. Tehyn toimenpiteet muistuttaa enemmän gansterien käyttäytymistä: suojelu rahat tai henki.
arvostus ja rahastus on muuten eri asioita.
muuten opettajia suomessa arvostetaan erittäin paljon, jotenkin se ei vain näy heidän palkassa.
sairaanhoitajat eivät ole menossa lakkoon vaan irtisanoutumassa.
Soininvaara arvostan sinua paljon. Mutta hoitajien työtä on sanottu arvostettavan myös hyvin paljon. On kuitenkin ajateltu, että se on kutsumustyö joten siitä ei tarvtse maksaa palkkaa, riittää että maksetaan “kulukorvaukset”. Itse työskentelen myös sairaalassa. Keskustelin viime viikolla erään erikoissairaanhoitajan kanssa (ylioppilas, sairaanhoitokoulu ja lisäksi erikossairaanhoitajan koulutus eri paikkakunnalla vuosi). Hänen poikansa meni paikalliselle konepajalle töihin, oli käynyt peruskoulun ei mitään ammatillista koulutusta, mutta palkka oli 2 kertaa erikoissairaanhoitajan palkkka. Onko tämä mielestäsi suhteessa, siis onko rauta niin paljon arvokkaampaa kuin esim. vanhus, joita meistä kaikista vääjäämättä tulee, myös Jyrki Kataisesta.
nimimerkin elina niskakangas Says et hyvä on palkka sinulla, verrattuna minun palkkaan. Olen 30 vuotta kaupungin palveluksessa toimistovirkailijana kaikkine lisineen ja maksujen jälkeen jää käteen 1300 €/kk, revi siitä huumoria. Ja teen töitä siinä missä muutkin hoidan koko toimiston paperityöt yksin laskutus, ym Teknisen toimen työt. Lomilta tai sairaslomilta tullessa on metrin pino paperia pöydälle odotomassa tekijäänsä. Kyllä töistä käy kun istut kokopäivän näytön ääsessä samassa asennossa. On hartiat niin jumissa ettei saa enää kuntoon. Vastuuta on ja paljon. Et kyllä täällä toisetkin töitä tekee. Mutta ei huuda ja vaadi aivan mahdottomia. Tuntuu kuin ainoot jotka tekee pienellä palkalla töitä ovat hoitajat mistä moinen ajattelutapa ja on tässä kouluja käyty.
Mutta totuus kaikessa tässä hässäkäsä on juuri tuo hoitajien palkkojen jälkeenjääneisyys. Ja sama tietysti koskee kaikkia nykyiseen neuvottelujärjestelmään sidottuja matalapalkka-aloja: Kun tehdään prosennttitarkistuksia /korotuksia, niin ero joka kerta kasvavat, ja matalat palkat alenevat. Vain tehyn rohkeus nyt voi murtaa tuon vanhan “säätyjaon”, tai sitten järkenään prosenttien kieltäminen tupopuheista.
Montako prosenttia lie hoitajien vaatimus metallin jo saamiin. Tai asia toisin sanottuna: Montako prosenttia miesten palkkoja olisi alennettava, jotta naisten palkkoja nostetaan esin 10 % ja, että palkkasumma pysyy samana. Vaikka nyt ensin kuntakentässä, mutta varsinkin laajemmin. Laskekaa joku! Sak tätä tuskin laskee tai ainakaan julkaise..
Toinen asia on sitten tuo opettajien ja muiden kirjahoitajien kärkkyminen nytkin tulevaa tulosta Tehyn työstä. Kyllä noille koulutetuillekaan kirjahoitajille ei pakkolakia luoda, eikä monelle muullekaan alalle. Sellaista “arvostuksen” tarvetta ei monella alalla ole! Mutta Tehyllä on (ja nyt onneksi)!
Toivon TEHYLLE pitkää pinnaa ja jaksamista. On todella törkeää, että TEHY joutuu kantamaan niskassaan muiden liittojen vaatimuksia. On jo korkea aika purkaa ikivanhat yhteistyökuviot kuntasektorilla. Tulevaisuudessa on oltava liikkumatilaa ansiotason nostoon. Solidaarisuus on toistaiseksi ollut vähäistä miesvaltaisten ammattiliittojen taholta. Olen kuullut vain STTK:n johdon tukilausunnon.
Puheenjohtaja Antti Rinne on tukenut TEHYÄ lausunnoillaan. Hän saattaa myös ryhtyä sanoista tekoihin. Tukilausunto ei ollut tiettävästi koko STTK:n johdon ajatus. Antti Rinne on Toimihenkilöunionin puheenjohtaja.
elina niskakangas — sinulle pikku kommentti:
Miksi ihmeess sairaanhoitajat vaihtavat vaippoja ja kanniskelevat potilaita pesulle, vessan jne?
Eikötätä nyt voisi hoitaa pikkuisen pienemmälläkinkoulutuksella?
Jotenkin koko paletti on sairaaloissa niin sekaisin ja huonosti suunniteltu ja johdettu ettei tiedä mistä aloittaa.
Näin siinä sitten kävi ja tältä se näytti
En ole aiemmin nähnyt vastaavankaltaista tunarointia palkkaneuvotteluissa mitä Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen korkea johto osoitti heti alkuvaiheessa. Korkea johtaja löi korttinsa pöytään ennen kuin kukaan ehti esittää vaatimuksiaankaan. Mitä ilmeisemmin Superin ja Opettajien poppoo saivat enemmän mitä olisivat edes vaatineet. Kyllä kelpasi Kangasniemen tytötellä Tehyläisiä televisiossa. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan johto oli näin menetellen menettänyt “nokitteluvaransa” ts. ajoi tilanteen tahallaan umpikujaan. Nyt sitten eduskunnassa yritetään jotain saavuttaa erillislailla. Jotain muutakin meni perusteellisesti vikaan. Valtakunnan sovittelija ja Arkkiatri Pelkosen komiteankin on pantu likoon. Kukahan sen Mustan Pekan joutuu ottamaan käteensä lopuksi.
Ensiksikin arvoisa herra Soininvaara: on naurettavaa väittää, että meille tarjottu korotus eli 13% olisi nostanut palkkoja 270–400 euroa. Omassa peruspalkassani tuo korotus olisi tehnyt 247€. Peruspalkkani on sama, jota vuosikymmeniä (erikoissairaanhoidossa) työskennelleet hoitajat saavat, heillä tietenkin lisäksi ovat vielä useat ikälisät, itselläni vain yksi. Aloittelevan hoitajan palkka on siis vielä alhaisempi, joten katsele mitä taulukkoa tahansa, mutta totuus on jossain muualla kuin työnantajan taulukoissa.
Sain itse tänään lääninhallituksesta puhelun, jossa kyseltiin, mihin voivat toimittaa kutsun nyt säädetyn lain mukaiseen hätätyöhön. Lainkuulisena kansalaisena teen velvollisuuteni, mutta yhdyn Riston mielipiteeseen, että arvostusta alaamme kohtaan osoitetaan perin kummallisella tavalla.
Ajatuksista kaukana ei myöskään ole ollut totaalinen alanvaihto, vaikka työstäni pidänkin. (Samaa sanovat hyvin useat kollegani, osa varmasti sen myös toteuttaa.) Kuitenkaan se, että työstään pitää, ei ole riittävä syy olla vaatimatta työn vaativuuden ja rasittavuuden mukaista palkkaa. Anneli Rhootille sanoisin, ettei kukaan varmaan väitäkään, etteikö jollakin muullakin alalla olisi palkka-asiat kuralla, nyt Tehy on vain uskaltanut lähteä ajamaan omiensa asiaa. Ensimmäistä kertaa työtaistelumuodon valinnan julkitultua minua ei ole harmittanut maksaa tilistäni Tehyn jäsenmaksua. Haluaisin myös muistuttaa, että Tehy ei edusta pelkästään sairaanhoitajia, vaan liittoon ja nyt irtisanoutuneisiin, sekä ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa noudattaviin Tehyläisiin kuuluu paljon muitakin, kuten esimerkiksi lähi- ja perushoitajia, laborantteja, fysioterapeutteja ja lastenhoitajia. Media vaan jaksaa jauhaa pelkistä sairaanhoitajista.
Pekka ihmetteli, eikö hieman vähemmällä koulutuksella (ja sitä myöten myös pienemmällä palkalla) voisi tehdä nuo nosto — ja vessaan siirtohommat. Omalla 28 potilaspaikan (potilasmäärä usein on paljon korkeampi) osastollani erikoissairaanhoidossa on runsaan 30 hengen henkilökunta, joista vain yksi on perushoitaja, satunnaisesti meillä on myös lähihoitajia paikkaamassa henkilöstövajausta.
Sairaanhoitajan työnkuva on muuttunut vuosien varrella. Valitettavasti niin, että sairaanhoitajille on lisätty tehtäviä, joita juuri alemman koulutuksen omaavat voisivat tehdä. (Mainittakoon, että olen sitä mieltä, että myös nuo alemman koulutuksen, mutta raskasta työtä tekevät ryhmät, ansaitsisivat tuntuvan palkankorotuksen.) Lisäksi tehtäväsiirtoja tulee lääkäreiltä hoitajillekin. Vastuu- ja osaamisvaatimukset kasvavat jatkuvasti, keskimääräinen hoitoaika lyhenee ja potilasmäärät kasvavat.
Omalla osastollani kuormitusprosentti on ollut pitkään yli 100 prosenttia, keskimääräinen hoitoaika n.2 vuorokautta. Kiirettä riittää ja useinkin työtä tehdään vajaalla miehityksellä. Pahimmassa itselleni osuneessa työvuorossa omalla vastuullani oli 15 potilasta. Potilasturvallisuus on siinä tilanteessa kaukana, oli kuinka taitava tai osaava hoitaja tahansa. Sijaisia lyhyellä varoitusajalla on lähes mahdotonta saada ja tilanne ei tulevaisuudessa ainakaan parane. Toivottavasti nykytilanne ei heijastu heti seuraaviin koulujen hakuihin, alan vetovoimaan tämä suuremmin ei ainakaan lisää. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi ulkomaiset, kielen taitavat hoitajat ja myös remontin käytännön työn järjestelyyn.
Valitettavaa on, että nyt valittu työtaistelumalli saattaa hyvinkin realisoitua. Säädetty laki ei tule ongelmaa ratkaisemaan, kuten Jyrki Katainenkin kotisivuillaan toteaa, vaan on turvaamassa, ettei ihmishenkiä menetettäisi. Yli 10 tuhannen hoitajan vajausta vaan ei lain määräämällä 10–20 prosentin “pakkotyöllä” paikata. Ihmeellistä on, että potilaat jaksavat edelleen olla työtaistelumme tukena, vaikka se juuri heihin itseensä kohdistuu. Jaksamista ja pitkää pinnaa vaaditaan tässä tilanteessa myös heiltä, kuten heidän omaisiltaankin.
Näillä näkymin TEHYn kannattaisi ajaa tätä asiaa silloin, kun maassa on vasemmistoenemmistöinen hallitus.Ei tarvitsisi silloin Heinäluomankaan esiintyä tämänpäivän tapaan,jakaisi vain valtion kassasta rahat kunnille eteenpäin toimitettavaksi.Ymmärtääkseni tähän olisi ollut mahdollisuus jo ajat sitten.Elikä katsokaahan vähän peiliin,olitte viime vaalien alla lupaamassa ihan samaa kuin Katainenkin.
Jiikoolle, Anneli Roothille ja muille
Irtisanoutuminen on yksi työtaistelutoimi. Tavanomaiset lakot ovat aiemmin venyneet viikkojen pituisiksi, kun kriittisiin hoitoihin ei ole puututtu. Niin olemme tehneet me kiltit tytöt. Ja niin on pysytty palkkakuopassa vuosi toisensa perään, sillä palkkamme todella ovat matalat toisin kuin julkisuudessa esitetyistä virheellisistä, ylisuurista palkoista voisi kuvitella. Tämänkertainen työtaistelutoimi on paljon tehokkaampi ja osoittaa Tehyltä ihailtavaa rohkeutta. Ei siinä auta muiden liittojen katellisina syytellä, itse ovat omat sopimuksensa allekirjoittaneet. Toivottavasti sopimusjärjestelmiin tullaan puuttumaan.
Irtisanoutuminen jos mikä osoittaa hoitajien ajavan potilaiden etua. Nyt jo suuressa osassa työpisteitä toimitaan jatkuvasti vajaalla henkilökuntamäärällä, sijaisia on vaikea saada ja tilanne vain pahenee koko ajan. Jos mitään ei olisi tehty, olisi tulevaisuudessa potilaiden turvallisuus entistä enemmän uhattuna, kun ei ole riittävästi pätevää henkilökuntaa. Kenenkään on turha epäillä hoitajien vastuunottokykyä, hoitotyö vaatii tavatonta vastuun ottoa ja korkeaa moraalia koko ajan, se on oleellinen osa tätä työtä.
Nykyajan työelämä on kovaa peliä. Kaikilla aloilla on ylenmäärin työtä ja uupuneita ihmisiä. Onko se sitä suomalaista perikateutta, että jos itsellä on jokin asia huonommin, ei se saa olla paremmmin kenelläkään muulla? Itse uskoisin, että Tehyn rohkeus rohkaisee jatkossa muidenkin matalapalkka-alojen liittoja taistelemaan itselleen paremmat palkat. Eikä se ole minulta pois. Mielellänikin maksan veroja lisää, kunhan vain palvelut säilyvät ja palkat olisivat oikeudenmukaisempia myös muille.
Ja vielä — SOPIMUS SYNTYI! JEE JEE JEE!
Jalosesta, Osmosta ja Hesarista huolimatta oikeus voitti!
-Olipa tehokas taktiikka naisilta. Tällaista tarvittiin rahvaltaa vastaan. Hyvinvoinnissa ei pelkkä talouskasvu ole tie onneen.
Niinpä niin Steph, Riitta ja muut ystävät sekä muut “kylänmiehet”: Oikeus voitti, ja täyttä nollaa vastaan!
Tämä tiedettiin ja tätä odotettiin: Ei Päivääkään Ilman Hoitoja!
Tämä on ehkä turhamaista ilakointia (, mutta alan ukopuolelta): “Kyllä nyt riittää polemisointia toimintatavoista ja tuloksen soveltamisesta aiemmin Tehyä arvostelleiden liittojen ja mediankin taholta.” Mutta totta on, että näin puhdasta voittoa pelkällä pelotteella ei olla ennen nähty (, eikä heti tulla näkemään). Eli tämä oli kauan padoksissa ollut odotettu ja toivottu taistelu, jolla oli siis koko kansan tuki takanaan. Tämä Oli Oikeuden Voitto!
Katainen ja hänen asenteessa on nyt sitten luku sinänsä: Ei vastuuta , ei oikeaa mielipidettä vieläkään, eikä mitään järkevää asennettakaan; kuin tulevan “lamakehityksen” ennustajien puolustelu.…
Kiitos vielä Jaanalle ja muille neuvotteljoille ja vastuuhenkilöille yhteiskunnan terveestä “pöllyttämisestä”!
Irtisanoutuminen ainakin yksityisellä sektorilla on oikeustoimi, millä työntekijä ilmoittaa työsopimuksensa päättymään irtisanomisajan päätyttyä. Mitään ehtoja ei ole mahdollisuus sanella. Jo irtisanomisajan kuluessa tehtävään valitaan uusi henkilö, jollei paikkaa sitten jätetä kokonaan täyttämättä. Sama ei liene hoitoalalla. Riitta Kotilaisen mainitsema “ihalitava rohkeus Tehyltä” taisikin kohdistua enemmän julkiseen paheksunnan kuin todelliseen työpaikan menettämisen uhkaan. Seuraavalla kierroksella varmaan päivähoitajat ja lastentarhaopettajat vetävät samasta narusta ja pistävät koko yhteiskunnan polvilleen kun valtavaa osa koko työväestöä, myös sairaanhoitajia uhkaa jääminen kotiin lapsiaan hoitamaan. Kun näiden ja vielä muutamien muidenkin julkisten alojen palkakakorotukset maksettaisiin Kotilaisen haluamalla tavalla, siis veronkorotuksin, niin jo olisi pää vetävän kädessä vaikka kuinka käytettäisiin Rexonaa. Ei se muuallakaan maailmassa niin mene, vaikka mitä väitetään. Vain palvelujenkäyttäjien omavastuusosuutta lisäämällä, vaikkain osin tarveharkintaisesti, saadaan yhteiskunnan varat riittämään edes pääosaan nykyisistä palveluista. Siihen suuntaan ollaan vääjäämättä menossa, eikä se ole paha asia. Tällöin kysyntä määräisi myös palkat. Muistuupa mieleen taannoinnen TV ‑ohjelma suomalaisen sairaanhoitajan tienisteistä Lontoossa, missä tämä oli kultaa vuolemassa. Taisivatpa tulot olla kaksinkertaiset Suomen palkkoihin nähden. Ohjelman lopuksi päähenkilö totesi tulevansa kohta muutamaksi kuukaudeksi Suomeen leikkauttamaan selkäänsä, kun vastaavaan operaatioon pääsy sairaanhoitajan palkoilla olisi niin tavattoman kallista Englannissa!