Marginaalinen tuottavuus

Miesten ja nais­ten palkkkaero­ja on kom­men­toitu sel­l­aisel­la vauhdil­la, etten pysty kom­men­toimaan esitet­tyjä väit­teitä. Palk­ka ei määräy­dy vapail­la markki­noil­la tuot­tavu­u­den vaan mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den perus­teel­la. Yritän kuva­ta eroa äärim­mäisyyk­si­in viedyl­lä esimerkil­lä, joka ei edes yritä olla realistinen.

Suomes­sa on neljä ydin­reak­to­ria, koh­ta ehkä viisi. Kuvitelka­amme, että yhden ydin­voimalan toim­inta vaatisi viisi erit­täin erikois­tunut­ta henkilöä, joi­ta ei voi kor­va­ta, mut­ta jot­ka eivät toisaal­ta pysty­isi tekemään mitään muu­ta työtä. Näitä tarvit­taisi­in Suomes­sa tasan 20. Mikä on täl­laisen henkilön mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us? Jos heitä on alle 20, hei­dän palkkansa säätelemät­tömil­lä markki­noil­la nousisi huiman korkeak­si, kos­ka ilman jäävä reak­tori joudut­taisi­in sulke­maan. Jos heitä on yli 20 ja kaikkien on pakko päästä töi­hin tai elet­tävä köy­hyy­dessä, hei­dän palkkansa jäisi nau­ret­ta­van pienek­si, kos­ka joku jää joka tapauk­ses­sa ilman työ­paikkaa ja hänen kan­nat­taa myy­dä itsen­sä melkein kuin­ka hal­val­la tahansa, mut­ta viides ydin­voimala voi muut­taa kaiken ker­ral­la. Elleivät nuo spe­sial­is­tit sit­ten kek­si muo­dostaa ammat­ti­jär­jestöä ja käytä neu­vot­telukartellin suo­maa vah­vaa ase­maa sen takaamisek­si, että kaik­ki pää­sevät töi­hin ja palk­ka on kaikil­la hyvä.

Oike­as­sa elämässä täl­laista ei esi­in­ny, mitä nyt for­mu­lois­sa ehkä.

Olen­naista on, että mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us riip­puu pait­si siitä, mikä on kunkin kon­tribuu­tio tuotan­toon myös siitä, paljonko tar­jon­taa työ­markki­noil­la on. Jos lois­tavia for­mu­lakul­jet­ta­jia istu­isi joka oksal­la, muu­ta­ma nol­la otet­taisi­in palkoista pois.

Kukaan ei voi elämänu­raansa valites­saan tietää, mikä on kysyn­nän ja tar­jon­nan suhde työ­markki­noil­la kol­menkymme­nen vuo­den päästä. Sik­si huu­tokaup­pahin­taa ei noin yleen­sä pide­tä oikeudenmukaisena. 

Julkisel­la sek­to­rille ei työn markki­nahin­ta määräy­dy edes peri­aat­teessa mil­lään oikeal­la markki­nal­la. Sik­si siitä on päätet­tävä yleistä oikeusta­jua vas­taavasti. Aika hal­val­la sosi­aal­i­työn­tek­i­jät nyt esimerkik­si työ­panos­taan myyvät, kun ottaa huomioon, kuin­ka raskas­ta tyuöt5ä he tekevät. 

Joskus markki­nat vaikut­ta­vat välil­lis­es­ti myös julkisen sek­torin pakkoi­hin. Näin kävi, kun käräjäoikeuk­sien tuo­marien palkko­ja korotet­ti­in roimasti. Koet­ti­in pienek­si oikeustur­vaon­gel­mak­si se, että tuo­mareik­si pää­tyivät ne, joi­ta ei asiana­jo­toimis­toi­hin kelpu­utet­tu. Tämän takia myös opet­ta­jien on help­po neu­votel­la itselleen hyvä palk­ka — tai siis ainakin parem­pi kuin sosiaalityöntekijöiden.

Vapail­la markki­noil­la paper­i­työläis­ten palk­ka olisi aika huono, kos­ka portin takana riit­tää halukkai­ta, eikä työtä ole vaikea oppia, mut­ta jär­jestäy­tymäl­lä he ovat päässeet hyville palkoille, kos­ka pääo­maval­taisel­la alal­la lakkoase purree terävästi.

23 vastausta artikkeliin “Marginaalinen tuottavuus”

  1. Eikö isos­ta kir­jas­takin ole tut­tu se tapaus, että jos jotkut ovat vail­la jotain, niin sitä vail­li­naista aineel­lista puutet­ta mur­re­taan muillekkin omas­ta palastaan.

    Eli kun yksi leipä ei mil­lään riitä kaikille, niin leipää saadaan riit­tämään kaikille, kun leipää vaan tarpeek­si jae­taan kaikille — tasapuolisesti.

    Sitä pait­si, Suomen ns. rikkaat ovat aivan liian köy­hiä elät­tämään kaik­ki Suomen yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la työsken­televät työntekijät.

    Ruo­tis­sa kaiketi on toisin. Siel­lä muru­sia putoaa riit­tävästi työn­tek­i­jänkin pöytään kun Ruotsin teol­lisu­u­den omis­taa ruot­salainen mahtisuku.

  2. No eihän mon­et sairaan­jhoita­jan tai las­ten­tarhan opet­ta­jan työtkään vie kauaa oppia. Sehän tässä has­sua onkin.

  3. Ihan asialli­nen kir­joi­tus. Kyl­lähän tuo­ta mar­gin­aal­ista tuot­tavu­ut­takin käsitelti­in edel­lisessä ketjus­sa, vaik­ka ei suo­raan sitä ter­miä käyt­täen. Mar­gin­aalis­es­ta tuot­tavu­ud­es­ta puhut­taes­sa tulee hyvin esille se, että nimeno­maan niukoista omi­naisuuk­sista mak­se­taan hyvin. Esim. sairaan­hoita­jil­ta ei vaa­di­ta niukasti pop­u­laa­tios­sa esi­in­tyviä omi­naisuuk­sia ja se var­masti osaltaan vaikut­taa hei­dän palkkoihinsa.

  4. Tuskin for­mu­lakuskeil­la on mitään kovin eri­ty­isiä niukko­ja omi­naisuuk­sia alun perin… 

    Jokainen häiskä ei opi aja­maan ympyrää yhtä nopeasti kuin Räikkö­nen, mut­ta moni oppisi. 

    Autourheilu­un nyt vain ei lah­jakkaissa piireis­sä ole suun­taudut­tu vai tun­teeko joku pro­fes­sori- tai tai edes aka­teemisen per­heen, jos­sa las­ta aje­taan mikroau­top­ut­keen? Se olisi lähin­nä noloa…

    Jokaises­sa mäk­i­hyp­pääjässäkin toden­nököis­es­ti asuu pieni for­mu­lakus­ki. Kyse on reak­tionopeud­es­ta ja huimapäisyy­destä.. ehkä jonkin­lais­es­ta tyh­myy­destä myös, kos­ka voi aset­taa ympyrän kiertämisen kaiken muun edelle. 

    Tietysi ympyrän kiertämi­nen erit­täin nopeasti on siinä vai­heessa niuk­ka omi­naisu­us, kun sen on oppin­ut. Mut­ta minä en usko, että olemme varikol­la tekemi­sis­sä minkään eri­tyisen lah­jakkaan porukan kanssa.

  5. Niin no for­mu­lois­sa se “niukku­us” kos­kee var­maan yhdis­telmiä kohtu­ullisen hyvästä kuskipo­ten­ti­aal­ista ja otol­lis­es­ta per­hetaus­tas­ta var­al­lisu­u­den yms. suhteen.

  6. Osmo:

    “Kukaan ei voi elämänu­raansa valites­saan tietää, mikä on kysyn­nän ja tar­jon­nan suhde työ­markki­noil­la kol­menkymme­nen vuo­den päästä. Sik­si huu­tokaup­pahin­taa ei noin yleen­sä pide­tä oikeudenmukaisena.”

    Voisitko valaista vähän tätä päät­te­lyketjua? Mitä oikeu­den­mukaisu­us sinus­ta tarkoit­taa? Onko jokaisel­la oikeus elää mah­dol­lisim­man pienessä sat­un­nais­vai­htelus­sa? Olet aikaisem­min kir­joit­tanyt syn­nyn­näis­ten omi­naisuuk­sien pakol­lisen tasaamisen puoles­ta, vaik­ka toisaal­ta väitätkin kan­nat­tavasi ideaa, että jokainen saa tehdä mitä halu­aa kun­han ei hait­taa muiden oikeut­ta samaan.

    Minus­ta sat­un­nais­vai­htelul­la ei ole mitään tekemistä oikeu­den­mukaisu­u­den kanssa.

  7. Niin ja siis on tot­ta, että kukaan ei voi tietää kysyn­tää ja tar­jon­taa 30 vuo­den päästä. Jos kaikil­la on kan­nus­timet yrit­tää arvioi­da, niin lop­putu­los on parem­pi kuin jos nämä kan­nus­timet poistetaan.

  8. Antero Kos­ki:
    “No eihän mon­et sairaan­jhoita­jan tai las­ten­tarhan opet­ta­jan työtkään vie kauaa oppia. Sehän tässä has­sua onkin.”

    Minim­i­ta­son var­maan moni oppii nopeasti. Kysymys on mielestani siita, kuin­ka pat­e­vaa porukkaa nai­hin hom­mi­in halu­taan. Jos sairaan­hoita­jien ja las­ten­tarhanopet­ta­jien yleisen osaamis- ja lah­jakku­us­ta­son annetaan vahitellen naivettya huonol­la palkkauk­sel­la, niin seu­rauk­set nakyy pitkalla viiveel­la ja ovat vaikeasti mitat­tavia. Kos­ka nais­sa hom­mis­sa tyosken­nel­laan erit­tain tarkei­den asioiden paris­sa, pidan tarkeana, etta tyon­tek­i­joiden laatu ja tyomo­ti­vaa­tio ovat sel­vasti yli minim­i­ta­son. Opet­ta­ji­in patee sama asia. Jokainen var­maan muis­taa koulu­a­joil­ta, kuin­ka suuri taso­ero opet­ta­jien valil­la voi olla. Jos siita porukas­ta pois­te­taan ne kaik­ki hyvat ja kor­vataan niil­la min­imisuo­ri­u­tu­jil­la, niin aika surkeaa olisi koulun­penkkia kuluttaa.

  9. Ivarko siaraan­hoita­jien ja alsten­tarhanopet­ta­jien plakat huonoja?

    Niin.Simon rotet­si­laulun sanoin “Tässä maas­sa on niin huonot lik­s­ta, että nälkä meill on aian vieraanamme”

    Sairaan­hoita­jan palkkaus­ta voi pitää heikkona, jos ver­taa amk-insinööri­in. Jos ver­taa sähköäasen­ta­jaan, jol­la on samoin 3‑vuotinen koulu­tus, palk­ka on sama, joskin palkka­haitari lev­eämpi, sil­lä tuot­tavu­us on helpom­pi määritel­lä.. Emme kat­so sähkömi­esten ole­van palkkakuopas­sa, ja vas­tuu silti suuri. Jos ver­taa bus­sikuski­in, palk­ka on parempi.

  10. Tuli tässä hie­man pohdit­tua sairaan­hoita­jien palkkauk­seen liit­tyvää ongel­maa, enkä keksinyt tyh­jen­tävää vas­taus­ta. Seu­raa­va tek­sti tulee lähin­nä tajun­nan­vir­tana, sen syväl­lisem­min analysoimatta. 

    Yleen­sä kun jonkin niukan hyödyk­keen kysyn­tä kas­vaa, sitä kysyvät henkilöt ovat valmi­ita ja joutu­vat mak­samaan hyödyk­keestä enem­män. Kun hyödyk­keenä on “sairaan­hoito”, tilanne on ongel­malli­nen seu­raav­ista syistä:

    1. Suomen tilanteessa sairaan­hoidon kas­va­va kysyn­tä johtuu pääasi­as­sa ikärak­en­teen muu­tok­ses­ta. Täl­löin kysyn­nän kasvus­ta seu­raa automaat­tis­es­ti poten­ti­aalisen tar­jon­nan pienen­tymi­nen maan sisäl­lä, kos­ka työikäis­ten määrä pienenee. 

    2. Sairaan­hoidon kysyjä ja mak­sa­ja eivät ole yleen­sä sama henkilö. Eli kun yleen­sä kysyn­nän kasvua seu­raa myös mak­suhalukku­u­den kasvu, niin tässä tapauk­ses­sa mak­suhalukku­us ei vält­tämät­tä kas­va ainakaan samas­sa suh­teessa kuin kysyn­tä. Myös mak­sukyky piene­nee vero­tu­lo­jen pienen­e­misen myötä työssäkäyvien vähen­tymisen joh­dos­ta ceteris paribus. 

    Kun sairaan­hoidon kysyn­tä kas­vaa samal­la kun poten­ti­aa­li­nen tar­jon­ta ja veron­mak­sajien mak­sukyky piene­nee, lie­nee selvää että ratkaisuna ei voi olla sairaan­hoita­jien määrän ja palkan kas­vat­ta­mi­nen lop­ut­tomi­in. Ääri­ti­lanteessa­han, jos­sa ikärakenne olisi tarpeek­si vääristynyt, läh­es kaikkien työikäis­ten pitäisi työsken­nel­lä hoitoalal­la, jot­ta hoidon taso pysy­isi ennallaan.

    Paras ratkaisu lienisi tähän tilanteeseen ulko­maisen työvoiman han­kkimi­nen maista, jois­sa ikäraken­neon­gel­maa ei ole ja töistä on pulaa. Mielel­lään tietysti siten, että tuo­ta­va työvoima on valmi­ik­si koulutet­tua ja kult­tuuril­lis­es­ti mah­dol­lisim­man sopeutuvaa. 

    Tästä myös ilme­nee se, että sairaan­hoidon kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­suh­ta ei imp­likoi sitä, että sairaan­hoita­jak­si vaa­dit­tavista omi­naisuuk­sista esi­in­ty­isi niukku­ut­ta pop­u­laa­tios­sa. Se imp­likoi lähin­nä työikäisen väestön niukkuutta. 

    Ajatuk­sia tai ratkaisue­hdoituk­sia asiaan?

  11. Osmol­ta kohtu­ullisen hyviä point­te­ja, mik­si palkat voivat markki­noil­la määräy­tyä tasolle, joka ei vas­taa usei­den käsi­tys­tä työn vaativuudesta.

    Jatkokeskustelun paran­tamisek­si olisi hyvä keskustel­la erik­seen (1) onko hyvä idea, että brut­topalkat saataisi­in lähem­mäk­si jonkun­laista “yleisen oikeusta­jun mukaista” tasoa, ja (2) mikä on oikea ohjaus­mekanis­mi julkisen sek­torin palkkata­sos­ta huolehtimiseen.

    (1) Pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen on tarkoi­tus tasoit­taa tulo­ero­ja, jot­ka johtu­vat epä­ta­sai­sista brut­topalkoista. Olen erit­täin skepti­nen, että poli­it­tis­es­ti pitäisi yrit­tää puut­tua markki­noil­la määräy­tyneisi­in palkkata­soi­hin, oli sit­ten kysymys miesten ja nais­ten palkkata­so­eroista tai eri alo­jen väli­sistä palkkata­so­eroista. Palkkata­so­erot, vaik­ka ne ovat joidenkin mielestä “epäoikeu­den­mukaisia” (*), kan­nus­ta­vat alan­vai­h­toon. On liiot­telua väit­tää, että alan­val­in­ta on 30-vuoti­nen pro­jek­ti. Silmääni pisti eilen uuti­nen IT-talo­jen täs­mäk­oulu­tuk­ses­ta naisille.
    http://www.digitoday.fi/tyo-ja-ura/2009/01/08/suuret-it-talot-hakevat-naisia/2009423/66
    Jos IT-talot tarvit­se­vat lisää väkeä, pitäähän palkan houkutel­la. Veikkaan että tämä työ on unel­matyötä tosi har­valle. Mut­ta jos parivuo­tisel­la koulu­tuk­sel­la saa parem­min palkatun työn, on se ehkä houkut­tel­e­va vai­h­toe­hto muu­tamille. Insinöörien korkea palkkata­so johtuu var­maan siitä, että muuten alalle ei saataisi töi­hin kysyn­tää vas­taavaa määrää. (Julkises­ti palkat­tu­jen) psykolo­gien mata­lahko palkkata­so voi taas osit­tain johtua siitä, että ala on erit­täin suosit­tu opiskelu­paikkaa valit­taes­sa, ja valmis­tudei­den määrä taitaa olla hiukan run­sas kysyn­tään nähden. 

    (*) Eikö pro­gres­si­ivi­nen tulovero pidä huolen siitä, että “epäoikeu­den­mukaiset” brut­to­tu­lo­erot tasoit­tuvat oikeu­den­mukaisik­si. Mik­si brut­to­tu­lo­erot oli­si­vat epäoikeudenmukaisia?

    (2) Ei ole help­po­ja vas­tauk­sia. Mielestäni julki­nen sek­tori on tuomit­tu ali­palkkauk­seen, joka vai­htelee pien­estä suureen. Sil­loin kun vain pieni osa kaik­ista oli julkisen sek­torin palveluk­ses­sa, virkamiehille oli varaa mak­saa korkeaa palkkaa, ja he oli­vat yhteiskun­nan eli­it­tiä. Nyt kun julki­nen sek­tori työl­listää ison osan kaik­ista suo­ma­lai­sista, ja yhteiskun­ta liikkuu melko lail­la Laf­fer-käyrän opti­min lähel­lä (eli enem­pää vero­tu­lo­ja ei vaan saa kerät­tyä tästä kansan­taloud­es­ta), julki­nen sek­tori joutuu val­it­se­maan kah­den pahan välil­lä: (a)Enemmän julk­isia palvelui­ta, joiden tuot­ta­mi­nen työl­listää enem­m­män, mut­ta huonom­mil­la palkoil­la, vai (b) vähem­män julk­isia palvelui­ta, joiden tuot­ta­mi­nen työl­listää vähem­män, mut­ta parem­mil­la palkoil­la. Val­in­ta hel­posti kallis­tuu (a):n suuntaan.

  12. ‘Jos siita porukas­ta pois­te­taan ne kaik­ki hyvat ja kor­vataan niil­la min­imisuo­ri­u­tu­jil­la, niin aika surkeaa olisi koulun­penkkia kulut­taa.’ (Rot­wang)
    Kun­han saataisi­in edes ne alle minim­i­ta­son jäävät pois alalta.

  13. “Ivarko siaraan­hoita­jien ja alsten­tarhanopet­ta­jien plakat huonoja?”

    No, ainakin sairaan­hoita­jien taan­noisen työ­tais­telun raju­us ker­too, että he koke­vat niin ole­van. Ei kai tarvi kovin kum­moinen oraakke­li olla ennus­taak­seen, että tule­vaisu­udessa hoitoalan pitämi­nen houkut­tel­e­vana vai­h­toe­htona päteville (suomalais)nuorille tulee ole­maan hankalaa.

  14. Sairaan­hoita­jien palkat voisi­vat olla parem­pia kuin nykyään, jos

    1- hoita­jien palkko­ja ei mak­set­taisi veroista
    2- kenenkään hoitoa ei taattaisi
    3- hoitoa saisi kun­han mak­saisi siitä käteisellä
    4- hoita­jat val­it­si­si­vat kelle ja kos­ka hoitoa antaisivat
    5- hoita­jat päät­täi­sivät itse mil­lä hin­nal­la hoitoa mil­loinkin annetaan

    Tämä mah­dol­lis­taisi hoita­jille suo­tu­isien markki­nati­lantei­den hyö­dyn­tämisen. Esimerkik­si epi­demioiden aikana hin­to­ja voitaisi­in nostaa.

  15. “Jokainen var­maan muis­taa koulu­a­joil­ta, kuin­ka suuri taso­ero opet­ta­jien valil­la voi olla. Jos siita porukas­ta pois­te­taan ne kaik­ki hyvat ja kor­vataan niil­la min­imisuo­ri­u­tu­jil­la, niin aika surkeaa olisi koulun­penkkia kuluttaa.”

    Juu ja jos palataan päiväkotei­hin, niin siel­lä nuorim­mat ovat niin pieniä, että eivät edes osaa puhua ja valit­taa kohtalos­saan. Ammat­ti­taido­ton työn­tek­i­jä voi saa­da varsinkin pien­ten ryh­mässä tosi pahaa jälkeä aikaisek­si: var­maan moni muis­taa vielä viimekesäisen pahoin­pite­ly­oikeu­denkäyn­nin (parivuo­ti­ai­ta oli pidet­ty käsistä kiin­ni ja työn­net­ty ruokaa väk­isin suuhun, jollekin syötet­ty jopa omaa oksennustaan).

  16. Muis­te­taan kyl­lä, että sai­vat vapaut­ta­van tuomion.. 

    Työn vaa­tivu­ut­ta voikin mita­ta sil­lä, mitkä ovat seu­rauk­set työn­tek­i­jälle kun työn tekee huonos­ti tai suo­ras­taan täysin väärin. 

    Päiväkodeis­sa siitä ei näköjään seu­raa yhtään mitään. Mon­es­sa muus­sa duu­nis­sa tulisi kenkää alta aikayksikön.

  17. Eiköhän se tuomio vielä hov­is­sa muu­tu, niin out­o­ja oli­vat käräjäoikeu­den peruste­lut. Tärkein­tä kuiten­ki oli, että päiväkodis­sa oli myös päte­viä ihmisiä, jot­ka tämän las­ten pahoin­pite­lyn huo­ma­si­vat. Lehti­ti­eto­jen mukaan ko. hoita­jat on myös siir­ret­ty toisi­in tehtäviin.

  18. Todel­lakin oli­vat outoja: 

    http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/rikos/2008/07/672369

    Lapsel­la oli kun­non mustelmia käsi­var­sis­sa, mut­ta oikeus tote­si, ettei tarkoi­tus ollut tuot­taa kipua ja että ison lap­siryh­män valvon­ta vaatii tiukkuutta. 

    Mitähän valvon­taa se on, että ruokaa työn­netään väk­isin suuhun. Mitä siinä valvotaan? 

    Mut­ta edelleen kaikkein puo­lus­tuskyvyt­tömim­män ja pien­im­män henkilön pahoin­pite­ly on ihan oikeudessa sit­ten todet­tu sallituksi..

    Odotan hov­in päätöstä vielä enem­män mie­lenk­in­nol­la tässä tapauk­ses­sa kuin Van­hanen-Ruusunen ‑keis­siä.

  19. Osmolle:

    Esit­tämäsi esimerk­ki ei – aivan kuten tote­sit – oikein kuvaa palkko­jen muo­dos­tu­misen todel­lisu­ut­ta. Se selit­tää yhden sivu­juo­nen. Ei se myöskään kuvaa for­mu­la­maail­maa, joka puolestaan selit­tää pääjuonen. 

    Vaik­ka lois­tavia for­mu­lakul­jet­ta­jia istu­isi joka oksal­la, yhtään nol­laa ei otet­taisi parhaiden palkoista pois. Eihän for­mu­lakuskien ansiot tule siitä, kuin­ka nopeasti ja mil­laisi­na määrinä he radan kiertävät, vaan siitä, miten he kil­pailus­sa sijoit­tuvat. Ja voit­ta­jia on vain yksi riip­pumat­ta siitä, kuin­ka hyviä ja paljon kuske­ja on. 

    Voidaan kyl­lä kysyä, mik­si parhaille auton­a­ja­jille, pal­lon potk­i­joille tai toisi­aan han­skoil­la mätkiville mak­se­taan niin paljon. Samaa voidaan tosin kysyä myös parhaiden yri­tysjo­hta­jien kohdal­la. Eihän hei­dänkään palkkansa ole kuin osit­tain riip­pu­via siitä, kuin­ka hyvin he opas­ta­vat joukkon­sa valmis­ta­maan hyviä tuot­tei­ta. Suurem­pi osu­us tulee siitä, miten he men­estyvät toisi­aan vas­taan nol­la­sum­mak­il­pailus­sa, jota käy­dään rahoituk­ses­ta ja markki­noiden hallinnas­ta mm. eri­laisil­la yksi­noikeuk­sil­la ja mui­ta kil­pail­i­joi­ta syr­jivil­lä sopimuk­sil­la – joiden seu­rauk­si­in ver­rat­tuna muu­ta­mat han­skaniskut ovat kär­pästen surinaa. 

    Biolog­it puhu­vat resurssi- ja häir­in­täk­il­pailus­ta, jol­loin jälkim­mäi­nen kil­pailu ei suo­raan kohdis­tu resurssien hyö­dyn­tämiseen vaan siinä yritetään estää kil­pail­i­joiden pääsy resursseihin.

    Resurssik­il­pailus­sa voitet­ta­vat hyödyt ja palkat ovat rajal­lisia, mikä raja ihmis­ten taloudessa tosin voi nous­ta, kun luon­non resursse­ja opi­taan parem­min hyö­dyn­tämään. Sen sijaan häir­in­täk­il­pailul­la täl­laista ylära­jaa ei ole. Jos yksi kil­pail­i­ja lisää panos­tus­taan, muidenkin on niin tehtävä. Voit­to ratkaisee. Häir­in­täk­il­pailu­un panos­tamisel­la ja men­estyjien palk­it­semisel­la ei ole muu­ta ylära­jaa kuin se, minkä häir­in­tään kulu­vien resurssien hupen­e­m­i­nen aset­taa. Niin kuin nähdään tänään maail­man­talouden rahoituk­sen lamaantues­sa ja vielä kär­jis­te­t­ym­min Lähi-idän häir­in­täresurssien tuhoutuessa. 

    Mut­ta for­mu­loista vielä. Kuskeille voidaan mak­saa vain niin paljon kuin for­mu­laoikeudet omis­taval­la yhtiöl­lä on varo­ja jär­jestää kil­pailu­ja ja autote­htaiden kan­nat­taa tätä kaut­ta panos­taa auto­jen­sa main­os­tamiseen. For­mu­lasirkuk­sen rahoi­tus tulee suurim­mak­si osak­si main­os­tu­loista ja mm. tele­vi­sioin­nin yksi­noikeustu­loista. Main­on­ta ja yksi­noikeudet ovat tyyp­il­lisiä talouden häir­in­täk­il­pailun välineitä.

    Mik­si yhteiskun­ta sal­lii ja jopa suosii talouden häir­in­täk­il­pailua? Yksit­täisen yhteiskun­nan, esimerkik­si Suomen, on käytet­tävä häirin­nän välineitä ja suosit­ta­va häir­in­tä­työn­tek­i­jöitään, kos­ka muutkin niin tekevät. Sik­si Suomenkin laeis­sa main­on­nan kulut ovat verovähen­nyskelpoisia ja omis­tu­soikeudet on ulotet­tu käsit­tämään myös taloudel­lis­es­ti hyö­dyn­net­tävän infor­maa­tion laje­ja. Omis­tu­soikeus tarkoit­taa tässäkin oikeut­ta estää muil­ta kyseisen resurssin hyö­dyn­tämisen, vaik­ka resurssi­na­han infor­maa­tio on ehtymätön ja sen hyö­ty vain tehos­tuu sitä jaettaessa. 

    Kaikkien yhteisen yhteiskun­nan, maail­many­hteisön kannal­ta tilanne on toinen – kos­ka mar­si­laisia vas­taan ei tarvitse kil­pail­la ja luon­toa vas­taan kil­pailun häviää var­masti. Mik­si taval­liset maail­mankansalaiset silti kan­nat­ta­vat ja pitävät yllä maail­man­talouden häir­in­tä­markki­noi­ta? Hyvä kysymys. 

    Ainakin osan tästä selit­tää se, että häir­in­täk­il­pailun ajatel­laan nopeut­ta­van talouskasvua. Se keskit­tää resursse­ja vahvem­mille suurem­mik­si kai­vok­sik­si, tehtaik­si ja kaup­pakeskuk­sik­si, joi­ta tarvi­taan muut­ta­maan luon­non resursse­ja tehokkaam­min leiviksi, lääkkeik­si, autoik­si, for­mu­lak­il­pailuik­si ja tietysti myös aseiksi. 

    Kun kuitenkin tiede­tään, että häir­in­täk­il­pailun kuluil­la ole rajo­ja ja että se väistämät­tä johtaa aika ajoin yhteis­ten resurssien hyödyt­tömään tuhou­tu­miseen, mikä vain hidas­taa kasvua ja aiheut­taa inhimil­listä kär­simys­tä, niin mik­si edelleenkin häir­in­täk­il­pailun yleiseen hyödyl­lisyy­teen usko­taan. Ehkä tätä ei yleis­es­ti tiede­täkään? Tai edes halu­ta tiedettävän?

  20. Virkamiehet saa­vat tehdä virkarikok­sia jos eivät tiedä että tietäen tekevät lain­vas­taisuuk­sia. Tosin virkamies­la­ki edel­lyt­tää, että virkamiehen tulee tun­tea lait eri­tyisen hyvin.

  21. ” Näin kävi, kun käräjäoikeuk­sien tuo­marien palkko­ja korotet­ti­in roimasti…”
    Käräjäoikeuk­sien tuo­marei­den palkko­jen koro­tuk­sen yhtey­dessä tuo­mareil­ta otet­ti­in sport­telit pois. Tämä johti tosi­asial­lis­es­ti useil­la tuo­mareil­la palkko­jen lasku­un. Puheet “reiluista” koro­tuk­sista ovat tot­ta vain jos uno­hde­taan nuo sport­telit. Tilanne taitaa edelleenkin olla sama kuin ennen noi­ta koro­tuk­sia. Tuo­mareik­si hakeu­tu­vat henkilöt, jot­ka eivät palkkaansa paljoa kat­seli eli töitä tehdään kut­sumuk­ses­ta, kun koetaan toi­mi omak­si, vaik­ka palk­ka ei vas­taakaan työn vaativuutta. 

    Penaalin terävim­mät kynät ovat todel­lakin muual­la kuin tuomiois­tuin­laitok­ses­sa. Tätä edesaut­taa myös vak­i­naisen viran vaikea saami­nen. Tuomiois­tuin­laitok­ses­sa on tuo­marin (tai mui­ta juristin) toimia hoita­mas­sa henkilöitä, jot­ka ovat olleet vuosikau­sia ketjute­tuis­sa määräaikaissuhteis­sa. Kuka täysi­järki­nen suos­tu­isi ole­maan esim. yli viisi vuot­ta ketjute­tuis­sa määräaikai­sis­sa työsuhteissa?

  22. Pahoit­te­lut että tämä kom­ment­ti menee vähän alku­peräis­es­tä aiheesta ohi, mut­ta olkoon puo­lus­tuk­se­na uuden keskustelu­ai­heen ehdo­tus Osmolle.

    Mat­ti H:

    Eikö se häir­in­tään käytet­tävien resurssien raja konkreet­tis­es­ti tul­lut nimeno­maan for­mu­lois­sa hyvin vas­taan; Mtv3 siir­ret­tyä lähetyk­set mak­sukanavalle kalli­iden lisenssien kat­tamisek­si (kai?) kat­so­jalu­vut taisi­vat rom­ah­taa aikalail­la, joten ihan mitä vaan ei urheiluhul­lukaan ole lop­ul­ta valmis mak­samaan, ja eikö F1 bisnes itsekin ole jo aloit­tanut rajaa­maan jär­jet­tömiä kulujaan.

    Osmo, main­on­nan kului­hinkin liit­tyvästä hin­to­jen läpinäkyvyy­destä olisi mie­lenki­in­toista keskustel­la enem­mänkin. Aihe­han nousi myös esille kort­ti­mak­su­ista perit­tävien kulu­jen myötä (Kau­pat saa­vat pian veloit­taa kort­tien käytöstä HS 10.1.). Täl­laiset mak­sut (myös esim. pankkien inter­net­palvelumak­sut) koke­muk­seni mukaan ihmiset koke­vat paradok­saalis­es­ti aika usein epäoikeu­den­mukaisik­si, vaik­ka kyse on päin­vas­toin kulut­ta­jien parhaas­ta. Itsekin ostin juuri 3 lip­pua fla­men­co-esi­tyk­seen ja 12e tapah­tumahin­nan päälle laitet­ti­in 2,60e kulu­ja per lip­pu vaik­ka varasin liput netistä ja noudin 30 sekun­nis­sa lip­pu­palvelun tiskiltä. Alkoi omakin aika vank­ka usko hin­to­jen läpinäkyvyy­den maail­maa paran­tavaan voimaan vähän horjua 😉

  23. Jari K:lle:

    Oike­as­sa olet. Häir­in­tään käytet­tävien resurssien raja tulee konkreet­tis­es­ti vas­taan, kun yhteiset resurssit vähenevät. Maail­man­talouden lama aikaansaa myös main­on­nalle ja for­mu­loille vaikeuk­sia. Pian tul­laan näkemään sekin, että Gazan hallinnas­ta käy­ty tais­telu laan­tuu ja sen kil­pailuku­lut vähenevät. Eivät lamat ja sodat silti ole parhai­ta keino­ja edis­tämään kehi­tys­tä ja rauhaa.

    Kysymys onkin siitä, mitä olisi tehtävä, jot­ta maail­man­talous ei uudelleen lähtisi sel­l­aiseen nousu­un, jon­ka väistämätön seu­raus on uusi lama. Sama kos­kee tietysti myös Israelin ja palesti­inalais­ten välistä kil­pailua. Jos pide­tään kiin­ni van­hoista asen­teista ja opeista eikä olen­nais­es­ti muute­ta häir­in­täk­il­pailun sään­töjä, mikään ei estä maini­tun­lais­ten onnet­to­muuk­sien toistuvan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.