Olin eräässä suljetussa seminaarissa, jossa keskustelin Chatham house rule:n alaisuudessa Helsingin keskustan elinvoimaisuudesta. En siis kerro kenen ajatuksia varastan.
Kaikkien kaupunkien keskustojen tilanne on muuttunut työnjaossa. Helsingin keskustasta on poistunut paljon sellaista, mitä siellä oli ennen. Erikoiskauppa on mennyt nettiin, päivittäisostokset automarketteihin ja työntekijät etätöihin. Lisäksi venäläiset ja aasialaiset turistit ovat vähentyneet Putinista johtuvista syistä.
Toimintoja olisi poistunut keskustasta muutenkin, mutta korona joudutti sitä paljon.
Turistit
Helsingin tilastojen mukaan matkailijoiden yöpymiset helsinkiläisissä hotelleissa ovat jo yli edellisen ennätyksen, vuoden 2019 tason. Tämä ei kuitenkaan riitä. Olisihan matkailijoiden määrän pitänyt lisääntyä seitsemässä vuodessa paljon. Kaikissa hyvissä kaupungeissa turismi on keskeinen elinkeino. Siinä on edelleen kuoppa verrattuna siihen, ‚mitä sen pitäisi olla.
Hyvän kiinalaisen ravintolan tuntee siitä, että siellä on kiinalaisia asiakkaita. Syön usein lounasta kiinalaisissa ravintoloissa. Niistä on moni lopettanut. Toivoakseni tämä on ohi menevä ongelma.
Minne menette, kun matkustatte turistina Englantiin? Kaupungit elävät paljolti turismilla, jotkut jopa valittavat turistien liiallisesta määrästä. Helsingillä on tässä vähän kurottavaa.
Toimistoja asunnoiksi ja ratikkamatka halvaksi
Kaupan rooli keskustassa vähenee väistämättä nettikaupan vuoksi. Etätyö vähenee, mutta jää pysyväksi osaksi työelämää. Keskustasta puuttuu päivisin kymmeniätuhansia ihmisiä. Tätä enemmän vähenee toimistopinta-alan tarve, koska modernissa toimistossa tilaa tarvitaan 10 – 15 m2/ henkilö, ennen 30 m2.
Helsingin heikkous on, että keskustassa ja sen lähellä asuu niin vähän ihmisiä. Tätä pahentaa ratikkamatkojen räikeä ylihinnoittelu. Ennen olin sitä mieltä, että kaikillahan on näyttölippu, joten matkan marginaalikustannus on nolla, mutta oin väärässä. Useimmilla kantakaupungissa asuvilla ei ole näyttölippua, joten en maksavat lyhyestäkin ratikkamarkasta noin kolme euroa. Ratikkamatkan kustannus on noin 1,2 euroa, ja siinä luvussa ovat mukana myös pitkät ratikkamatkat. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä?
Jos Töölössä asuva pariskunta haluaa käydä keskustassa syömässä, matkat maksavat siis noin 12 euroa. Taksi on halvempi ja vie ovelta ovelle. Noin ei voi olla. HSL luovuttaa kantakaupungin sisäisen liikenteen takseille, skuuteilla ja fillareille. HSL joutuu vaikeuksiin, kun asukkaat oivaltavat, että usein taksi on ratikkaa halvempi.
Kantakaupungin sisäisissä matkoissa lippujen hinnat ovat mitä ilmeisimmin yli voitonmaksimointipisteen, eli HSL voittaisi silkkaa rahaa, jos laskisi niitä.
Keskustaan pitää saada paljon lisää asukkaita. Kirjassani Talous ja kaupunki kirjoitin, että en pidä oikein hyvänä sitä, että kaupungin virkamiehet tai lautakunta päättävät, ketkä saavat muuttaa toimistonsa asunnoiksi ja ketkä eivät. Esitin silloin, että ratkaistaan kiinteässä konversiomaksulla, esimerkiksi 1000 €/m2, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Esityksessäni on etumerkki väärin. Kaupungin pitäisi edistää konversioita eikä jarruttaa niitä. Kuulin, että näin jossain tehdäänkin. Ulkoisvaikutuksen huomioiminen puoltaisi asuntoja eikä toimistoja.
Koska asunnoista maksetaan keskustan tuntumassa lähes 10 000 €/m2, halukkaita tulijoita varmaankin riittäisi.
Sallitaan käyttötarkoitus vapaasti
Samassa kirjassa esitin vähän ilkikurisesti, että kaavoissa ei pitäisi määrätä, mitä tontilla on oltava vaan mitä siellä ei saa olla – siis esimerkiksi käryävä ja meluavaa tehdasta asuinalueella. Tähän ei ehkä ole valmiutta, mutta monella tontilla pitäisi sallia asuminen ja toimistot ja erilaiset palvelut.
Keskustan rooli muuttuu niin nopeasti, ettei kaupungin sääntely pysy perässä. Kiinteistöjen omistajat vainuavat parhaat käyttömuodot, mutta kestää liian kauan, ennen kuin oivallus yltää kaupungin päättäjiin.
Hinnan on joustettava
Berliinissä 30 vuotta sitten keskusta-asuminen ja toimistot olivat hyvin halpoja, koska asukasluku oli veikattu aivan väärin. Halvat hinnat houkuttelivat hyvin erilaisia toimintoja. Se johti kaupungin kukoistukseen. Nyt hinnat ovat kalliita. Vuokrien pitäisi laskea Helsingissäkin.
Helsingin keskusta on maan paras paikka monille toiminnoille. Tulijoita siis olisi, kunhan hinnasta sovitaan.
Valitettavasti kiinteistön omistajat toimivat tyhmästi ja pitävät talonsa mieluummin tyhjinä kuin alentavat vuokria. Se johtuu johdon vääristä kannustimista. Jos vuokria alennettaisiin, pitäisi alentaa myös kiinteistöjen arvoa tilinpäätöksessä, ja se veisi bonukset. Sidottakoot bonukset tuloihin.
Parhaat ravintolat ovat keskustassa
Pieni anekdootti Helsingin vetovoimasta: Suomen 50 parhaasta ravintolasta 35 on Helsingissä, lähinnä keskustassa ja 1000 parhaasta 63. Vantaalta sadan parhaan joukkoon mahtuu yksi ravintola, mutta Espoosta ei yhtään.
Monessa muussakin toiminnassa Helsingin keskusta on maan verovoimaisin.
Keskustaan olennaista toimintaa on sellainen, jossa viihdytään pitkään ja nautitaan juuri keskustaan soveltuvista palveluista. Tällaista toimintaa ei ole se, että ajetaan pakoputki tupruten maanalaiseen pysäköintiluolaan, noustaan hissillä ruokakauppaan, tehdään ruokaostokset ja ajetaan takaisin. Automarketin oikea paikka ei ole Helsingin keskustassa.
Keskustaan tuleminen autolla ei muuten ole vaikeutunut. Ruuhka ovat tämän kokoiseen kaupunkiin suhteutettuna pieniä eivätkä ole kasvaneet ja pysäköintitilaa on runsaasti. Tosin se on maksullista, mutta kenen muun se pitäisi maksaa kuin paikan käyttäjän? Pysäköintipaikka investointikustannus on suurempi kuin auton.
Mielikuva saattaa johtua siitä että ajaminen seudun automarketteihin on helpottunut.
Autolla tulevien osuus keskustaan tulevista on vaatimaton, mutta tämä joukko vie liikkumisen varatusta tilasta valtaosan. Kaikkialla maailmassa keskustoja elvytetään ottamalta autoilta tilaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Nii kannattaa tehdä Helsingissäkin.
Luovaa tuhoa ei saa jarruttaa
Kun keskustan rooli muuttuu, paljon vanhaa toimintaa kaatuu ja tekee tilaa uudelle. Näin pitääkin tapahtua. Valitettavasti se vanha toimija ei vikaa etsiessään tule katsoneeksi peiliin vaan valittaa vaikka sitä, ettei Espoosta pääse kätevasti ajamaan Helsinkiin ostamaan kiskosta jäätelöä. Sitä valitti myös edesmennyt ravintola Santa Fe. Kävin tuossa ravintolassa silloin tällöin ennen sen lopettamista, mutta kokemus ei ollut hyvä. Oli se yhtä hyvä kuin 30 vuotta sitten, mutta se ei olelut kehittynyt tuona aikana lainkaan. Muut ovat menneet kirkkaasti ohi.
Luova tuho on päättäjille vaikea asia, koska tuhon kohteeksi joutuneet tulevat marisemaan ja saavan sympatiaa ja pahimmillaan taloudellista tukea. Rahaa ei pidä käyttää muutoksen jarruttamiseen, korkeintaan se edistämiseen jos siihenkään.
Ei ratikkalipun hinnalla ole mitään vaikutusta siihen, ketkä asuvat Helsingin keskustassa.
Sillä on vaikutusta siihen, miten palvelut Helsingin keskustassa menestyvät, erityisesti ravintolat
On muistettava että ne jotka kävi ravintoloissa 20 v sitten on peternymannisoituneet. 30–40 v isot juhlat, 50 v pienet juhlat, 60 v vaimon kansaa pikku reissu. (IS haastattelu)
Keskustan hienojen ravintoloiden hintataso tuntuu kalliilta kun pitää maksaa lapsetkin ja joskus nuorten tyttöystävätkin. Arkena jos käy lounaalla töissä niin haluaako sitä enää ravintolaruokaa lisää? Ennen ehkä oli jotain asiaa keskustaan minulla ja kavereilla niin siinä samalla tavattiin. Pelkkä ravintola ei ole syy tuhlata aikaa keskustaan menemiseen. Ja asun niinkin kaukana kuin Krunikassa. Ja onhan se ratikkalippukin arvokas ja sitä ei viitsi ostaa huvin vuoksi kuten ei enää nykyään sitä latteakaan. Kiinalaisissakaan en käy koska lihan alkuperä ällöttää ja tofu ei maistu.
Kyllä keskustassa vieläkin nuorison suosikit on täynnä, olet oikeassa siinä että aika entinen ei koskaan enää palaa. Eletään sen kanssa.
Ne 50–60 v huomasimme myös että eläkettä varten on säästettävä ja sijoitettava. Siinä hupeni ravintolakäynnit taas.
Omat kokemukseni ovat hyvin samat kuin alla Termiitin. Lisäyksenä, että juuri eläkkeelle jääneinä Krunikassa asuvina käymme eläkeläisalennuksella syömässä Kaupungintalolla tai Folkhälsanilla Topeliuksenkadulla kerran, pari viikossa. Meillä on myös koko ajan voimassa olevat AB-vyöhykkeen liput, ettei elämänpiiri supistu liikaa.
Voihan johdon bonuksiin vuokrataso jotenkin vaikuttaa mutta suurempi vaikutus on kovenanteilla, ts jos vuokratuloista laskettu kiinteistön arvo putoaa voi rahoitus muuttua oleellisesti kalliimmaksi. Toisekseen, esim joku Citykanin omistaja tekee ja yhtiönsä johto tekee juuri niin kuin omistaja haluaa, siinä ei johdon bonuksilla ole yhtään mitään merkitystä.
“Samassa kirjassa esitin vähän ilkikurisesti, että kaavoissa ei pitäisi määrätä, mitä tontilla on oltava vaan mitä siellä ei saa olla – siis esimerkiksi käryävä ja meluavaa tehdasta asuinalueella. Tähän ei ehkä ole valmiutta, mutta monella tontilla pitäisi sallia asuminen ja toimistot ja erilaiset palvelut.”
Meillähän on asemakaavoitusta varten ihan Ympäristöministeriön asetuksella vakioitu kaavamerkintä keskustatoimintojen korttelialueelle, joka nimenomaan mahdollistaisi juuri liike- toimisto- palvelu- julkisten- ja asuinrakennusten rakentamisen.
Helsingissä ainoat asemakaavoitetut keskustatoimitojen korttelialueet löytyvät Keski-Pasilasta, Herttoniemen entiseltä teollisuusalueelta ja Munkkiniemestä…
Mitä tämä mielestäsi kertoo Helsingin asemakaavoituksesta..?
Yleiskaavassa keskustatoimintojen alueet on määritelty järjevästi. Miksi tarvitaan vanhentunut ja sekava asemakaavataso. Monessa maassa pärjätään yleiskaavalla ja huolellisella rakennuslupaprosessilla (joka voidaan jakaa tontin käyttöön ja tarkempiin rakennusteknisiin suorituksiin).
Meillä virastokaavoittajat ovat ahnehtineet itselleen rakennusten muotoilun ja monet hankkeet jäävät julkisivuprojekteiksi. Postimerkkikaavat erikoisrakennusten kohdalla ovat turha välivaihe.
Jos ei asu keskustassa, siellä on enää hyvin vähän mitään syitä mennä sinne. Kaikenlaiset työpaikat ja virastot on siirretty pois, samoin erikoiskauppa. Joskus on jotain iltamenoja tai teatteria, muuten kyllä ympäröivässä kantakaupungissa on kivempaa.
Helsingin tapauksessa kaavoitus ja museojengi on kyllä onnistunut tappamaan ainakin osan mahdollisesta kehityksestä. Lisäksi politiikka näyttäytyy lähinnä farssina, kun nahistellaan siitä, saako ajaa nastarenkailla jonkun liikkeen eteen. Kukaan ei aidosti johda tilannetta tai visioi sitä.
Helsingin keskustan vetovoima voisi olla merellisyys. Rannoille voisi aidosti kehittää paljon enemmän rakennuspaikkoja, reittejä, puistoja ja uutta liikennettä rantaan ja veteen. Näinhän on tehty niin monessa pohjoismaisessakin pääkaupungissa. Kukaan ei halua olla jossain Kaivokadulla, vaikka sinne pääsisi ”pikaratikalla”.
En ole käynyt Stadin keskustassa sitten kevään. Ei ole ollut tarvetta. Asun Pohjois-Helsingissä.
Osmo puhuu asiaa. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota tuohon rakennusten ja tonttien käyttötarkoitukseen kaavamuutosten tapauksessa.
Minua suuresti ihmetyttää, että Helsingin kantakaupungin alueella on iso toimistorakennus muutettu ”koppivarastoksi” tavaroiden tilapäissäilytystä varten. Minä en sallisi tällaista. Lähtisin siitä, että tavarat tilapäissäilytykseen viedään muuttoautolla tai vastaavalla. Samalla tavarat voi viedä kauemmaksikin.
Miksi töölöläisten pitäisi matkustaa raitiovaunulla johonkin ydinkeskustan turistirysään syömään kun kotikulmilla riittää hyviä ravintoloita? Sama pätee tietysti Kallioon ja Ullanlinnaan/Punavuoreen.
Helsingin ydinkeskusta ei ole erityisen viihtyisä ja väitän, että aika moni kantakaupungissa asuva jopa välttelee sitä, tai ainakin pärjää aivan hyvin ilman.
Ydinkeskustan roolia Helsingille myös yliarvioidaan politiikassa. Kaupunkikulttuurin näkökulmasta kaikki mielenkiintoinen on jo pitkään syntynyt kantakaupungin muilla alueilla. Lähinnä siksi, että ydinkeskustassa toimitila on helposti kymmenkertaisesti kalliimpaa kuin vaikkapa Vallilassa tai Punavuoren perukoilla. Kaavamääräykset ainakin kivijalkojen liiketiloista ovat siksi myös perusteltuja, vaikka ne ehkä laskevat kaupungin tonteista saamaa vuokraa: edullisella liiketilalla on positiivisia ulkoisvaikutuksia.
Noin muuten samaa mieltä, asumista voisi olla enemmän. Ainakin Espoista etelään ja Manskun länsipuolella pitäisi olla todella suopea toimistojen muuttamiseen (takaisin) asuinkäyttöön.
Keskustassa asuminen muuttuu kun asumistuet otetaan pois. Nyt siellä on asunut niitä joilla ei ole varaa. Ja vuokrat ovat kohonneet keinotekoisesti niin korkeiksi että taas pienempipalkkainen ei ole voinut asua keskustassa. Oikea hintataso löytyy 10 v kuluessa ei heti nyt
Asumistuen turvin ei Helsingin keskustassa kyllä pysty asumaan. Sotketko toimeentulotukeen?
Asumistuki voinee auttaa jotakuta osa-aikaista matalapalkkatyötä tekevää sinkkua asumaan Helsingin keskustan halvemmissa asunnoissa. Tämä on varmaan realistisempaakin kuin kokonaan tulottomana ja varattomana toimeentulotuen varassa asuminen Helsingin keskustassa.
Tilastojen mukaan kohtalainen osuus kotitalouksista saa asumistukea Helsingin keskustassa. On pientä eläkettä osalla, on perhevapaita, on matalaa työrrömyystukea, matalaa palkkaa jne. Osa heistä saa myös toimeentulotukea, osa ei, koska oma tai perheenjäsenen omaisuus esimerkiksi voi estää toimeentulotuen, vaikka asumistukea voikin saada. On ihan selvä asia, että asumistuki on mahdollistanut osalle asumisen keskustassa, jossa ilman asumistukea ei välttämättä niillä tuloilla asuttaisi.
Pieni anekdootti Helsingin vetovoimasta: Suomen 50 parhaasta ravintolasta 35 on Helsingissä, lähinnä keskustassa ja 1000 parhaasta 63. Vantaalta sadan parhaan joukkoon mahtuu yksi ravintola, mutta Espoosta ei yhtään.
Monessa muussakin toiminnassa Helsingin keskusta on maan verovoimaisin.
Listan ykkönen on ollut ykköinen jo kohta vuosikymmenen ja veikkaan, että se on aika harvalle Helsinkiläinen vetovoimatekijä. Esim. limpparit menuun maksaa 100 euroa ja normi menu viineillä on 580 euroa / henkilö. On aika nyansseissa selittää, että lähinnä ammattilaisten pönkityslistalla olisi jotain tekemistä kaupungin vetovoiman kanssa. Ja nimeäppä yksikin suurkaupunki, jossa et pääse vastaavaan kokemukseen?
Eiköhän keskustaa näivetä nimenomaan asumisen hinta ja hinnan kehitys, eli gentrifikaatio. Kun asumisen tarjonta tai hinta eivät ole kehittyneet keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä positiivisesti ja liikkuminen on kallista niin monet 20–50-vuotiaat asuvat muualla kun keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä. Näinhän kävi aikaisemmin käytännössä punavuoressa, tosin siellä nykyään on jonkin verran ravintoloita, on tainnut nuorentua hieman viime vuosina, kun eivät nuo hissittömät tai veräjähissilliset talot taida olla iäkkäille mikään kovin mieluisa paikka eläköityä jos alkavat jalat ja lonkka reistailemaan.
Tietysti myös Suomen verojärjestelmä rankaisee taloudelle hyödyllisestä toiminnasta eli kulutuksesta (rahan kiertonopeus on tärkeää), mikä oleellisesti hidastaa luontevaa siirtymistä kohti kaupungistunutta palveluyhteiskuntaa. Sen sijaan verokohtelu on kaikenlaisille sijoituksille ja investoinneille paljon edullisempaa. Tässä tulee vain sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että talous ei pyöri sillä jos kaikki vain säästävät seiniin ja sijoittavat ja investoivat. Lisäksi Suomessa tulon- ja varallisuudenjakotilasto taitaa olla sellainen, että nuoret sijoittavat ja säästävät todella vähän kun ei ole tuloja, taas ne keillä on tuloja eivät kuluta vaan säästävät ja sijoittavat. Sitten ääripäässä eläkkeellä olevilla on monella jopa todella erinomaiset tulot todellisiin kuluihin ja kertyneeseen varallisuuteen suhteutettuna.
Oikeastaan sanoisin, että Suomea näivettää pitkälti meidän eläkejärjestelmä, joka ottaa nuorilta ja antaa nämä rahat iäkkäille, jotka eivät kuluta. Sitten kun iäkkäiden osuus kasvaa ja nuorten osuus pienenee niin tämä näivettävä vaikutus moninkertaistuu. Omassakin perheessä ja tuttaville iäkkäät vanhemmat antavat suuria rahamääriä lapsille. Tämä on aivan naurettavaa rahan piirileikkiä, maksetaan suuria eläkemaksuja tehottomien eläkeyhtiöiden kautta ja sitten vanhemmat antavat rahaa takaisinpäin kun kaikki on jo heillä eivätkä tarvitse juurikaan mitään kun velaton talo täynnä roinaa.
Meidän eläkejärjestelmä on kansainvälisesti vertailtuna hyvä. Siitä on tehty arvioita ulkomaisten asiantuntijoiden toimesta. Ne löytyvät esim. eläketurvakeskuksen sivuilta. Eläkejärjestelmän ymmärtäminen vaatii vakuutusmatematiikan osaamista, muuten sen arvioimisesta ei tule mitään. Yleisekonomistilla harvoin on vakuutusmatemaattista koulutusta.
Mediaanieläke on noin 2000€ brutto. Kun siitä verot maksetaan, niin ei sillä kulutusjuhlia vietetä. Eläkeläisten eläminen on oikeasti pihistelemistä. Kaikki menee kulutukseen.
Olen kyllä sitä mieltä että toimistot pitää säilyttää keskustassa ja saada ihmiset takaisin etätöistä lähitöihin.
Pelkät asukkaat eivät elvytä Helsingin kantakaupunkia vaan siihen tarvitaan valkokaulusväkeä jotka päivittäin asioivat siellä.
On muuten kanssa parempi että valkokaulusväki tulee julkisilla keskustaan töihin kuin että ajavat autolla kehätien varrella olevaan konttoriin tai tekevät etätöitä. HSL:n kannattavuusongelmat paranisivat kanssa jos julkisten täyttöaste nousisi.
Kaikki ravintolat eivät ole fine dining ruokaravintoloita vaan keskustaan tarvitaan kanssa baareja, klubeja ja yökerhoja, joissa on musiikkiohjelmaa. Keskustan baarit ovat viihtyisämpiä koska niissä käy myös naisia, ja ulkoasuun panostetaan kun mennään viihteelle. Samaa ei voi sanoa lähiöiden baareista.
Työpaikkojen ja asumisen sekoittamisessa on sekin ilmiö, että samaan paikkaan saadaan päivän aikana kahdet ihmiset, jolloin ravintoloilla on parempi mahdollisuus napata sekä lounas- että ilta-asiakkaat.
Aiemminhan keskusta oli myös joukkoliikenteen vaihtopaikka ja siten siellä oli asiakkaita kakenlaiselle, mutta metro ja kehäspora ovat vähentäneet tätä. Metro heikensi myös suoria yhteyksiä Espoosta kaupungille, aiemmin pääsi dösällä yhdellä istumisella Kamppiin ja siitä ravintolaan, nyt pitää suunnitella ja vaihtaa.
Helsinki tuntuu kuitenkin piristyvän koko ajan ja ravintolatarjonta on etenkin kiinnostavaa, toisin kuin vaikkapa Espoossa, jossa on enimmäkseen pseudo-etnisiä ketjuja ostareissa (onko “aasialainen” jokin kulinaarinen juttu, kuka syö sushia kiinalaisena itseänsä mainostavassa ravintolassa?). Suomalainen tex-mex oli jotain kiinnostavaa viime vuosisadalla, nyt on kaupungissa jo aitojakin meksikolaisia ravintoloita ja lupaavaa alkua muun latinalaisen amerikan tarjonnasta.
Joka tapauksessa Helsingillä menee hyvin ja suunta on parempaan, ongelmahan on miten kehittää jo hyvää vielä paremmaksi. Espoo, jossa asun expattina helsinkiläisenä, on sitten paljon surullisempi tarina.
PS. Käymme usein Hakaniemen hallissa bunkraamassa parempaa provianttia, kun Stockan herkku ajettiin alas. Viime viikolla oli kiva hurauttaa liki oven maksulliseen parkkiin hallin viereen, ostoksia kun ei viitsi roudata hitaalla julkisella ja auto on. Eikä liikennettäkään ole liikaa, kun välttää ne vähäiset ruuhka-ajat.
Keskustan ongelma on myös rautatieaseman ympäristön kamala meno. Tein sen virheen sunnuntaina että vaihdoin bussista ratikkaan rautatieasemalla. Kaksi peukkupäätä kiersin. Ratikkaa odotellessa (onneksi vain 3 minuuttia) kuuntelin älämölöä ja riitoja joita käytiin aseman ovien pielessä. Samoin olen nähnyt huumepiirientappeluita. Muistinkin miksi olen vaihtanut aiemmin jo Töölössä jos on ilta-aika. Samasta syystä en halua illalla ravintolaan keskustaan koska kotimatkaseura julkisissa näinä päivinä on liian usein pelottavaa jengiä.
Pelkkä taksibasaarisiivous ei riitä. Kaisaniemen puistoon ei auttane muu kuin rakentaminen. Kaupungin pimeät nurkat vetää puoleensa epämääräistä selaisin olevaa kulkijaa
Se on sitä oleilua, jota halutaan lisää mm. Kaivokadun sulkemisella. Oleilutilan täyttää nistit, holistit, taskuvarkaat, avohoidokit jne.
Käyn Helsingin keskustassa joka viikko toimistolla, välillä yövyn jossain parin kilometrin säteellä rautatieasemasta. Parhaat ravintolat ovat ehkä Töölössä tai sillä puolella muutenkin. Kuljen välillä ratikalla, käytän 10 kerran korttia. Usein kävelen sen 1–2km suuntaan tai toiseen, tuo ei ole ongelma. Mutta miksi mennä varsinaiseen keskustaan syömään? Ne keskustan kiinalaiset, torni-hotellin takana, edustavat pimeähköltä sisustukseltaan ummehtunutta 90-lukua ja ovat nyt ryhtyneet kilpailemaan korea buffettien kanssa friteeratulla kanalla. Muutama keskilaadukas ravintola siellä on, mutta varsinaiset hyvät ravintolat ovat muualla kuin keskustassa.
Helsingin varsinainen keskusta ei ole erityisen viihtyisä tai siellä ei yksinkertaisesti ole oikein ole mitään kiinnostavaa. Rautatieasema-Kamppi-Stockmann kolmio on erilaisten porukoiden tai turistien kansoittama ruuhkainen alue. Miksi kukaan edes haluaisi sinne muuten kuin läpikulkumatkalle?
Et taida tutea Helsingin ravintolatarjontaa.
No itseasiassa syön monta kertaa viikossa Helsingin ravintoloissa, ja välillä Helsingin laadukkaammissa ravintoloissa, myös michelin ravintoloissa. Top-50 ravintolalistan ravintoloista yli puolet on tuttuja. Töölössä viittasin esim. finnjäveliin ja osteria dei gustiin, joissa tulee useamminkin käytyä. Punavuoressa vastaavat ehkä basbas tai osteria dei mancini, mutta jälkimmäinen ei ole kovin erityinen ja Basbas vaatii pöytävarauksen viikkoja etukäteen. Ja nuo siis eivät ole enää Helsingin keskustassa, vaan vähän syrjemmällä. Punavuori näyttää iltaisin aika kuolleelta, siellä ei ole edes niitä wolt-kuskien laumoja mitä Kalliossa.
Varsinaisen keskustan italialaisista viimeisen kuukauden aikana olen käynyt Retro Enotecassa, joka on hyvä, ja rautatieaseman uusi Olivia oli myös ihan ok alle 50€ menun hinnalla. Alexanderplazissa hyvä lounas, ja pompierissa Kaikki esplanadin ravintolat on tullut käytyä läpi ainakin lounaalla, pompier espa ja bacco useammankin kerran. Kiinalaisista lounaskierrossa on lähinnä Dongbei säätytalon vieressä.
Helsingin keskusta on minulle siis arkinen työpaikka, kun työt sattuvat siellä nyt olemaan. Mutta harvemmin sinne tulee iltaisin enää eksyttyä. Tamperetta kehutaan usein elinvoimakseksi, ja syy on ehkä se että Tampereen keskusta on oikeasti sellainen selkeä keskusta-alue jossa on ihmisille kaikenlaisia palveluita ja muuta lähellä kävelyetäisyydellä. Helsingistä ehkä vähän puuttuu sellainen varsinainen keskusta, tai se on hajautunut laajemmalle alueelle. Eikä Rautatieasema tai Kamppi nyt vain ole kovin houkuttelevaa aluetta. En kyllä toisaalta Tukholmassakaan menisi iltaisin enää Sergelin torille.
Osmo Soininvaaralle kommenttina että tässä kohtaa yhdyn nimimerkki TL:än näkemykseen koska olen itse havainnut samaa. Parhaat ravintolat Helsingistä löytyy ruuan ja laadun kannalta keskustan ulkopuolelta kuten Töölöstä, Vallilasta ja Käpylästä. Myös lähiöistä. Jouduin itse useasti syömään ulkona viime vuoden syksyllä kun oma keittiö oli remontissa. Kävin syömässä Helsingissä ja Espoossa .
Oletko käynyt Tukholmassa viime aikoina? Olisi kiinnostavaa lukea analyysia siitä, miksi siellä on niin eri meininki. Kadut kuhisevat ihmisiä ihan tavallisena tiistaina keskellä päivää.
https://hse-econ.fi/tervio/figs/tiheyskartat2021.html
Helsinki on vaan paljon enemmän levällään verrattuna muihin pohjoismaisiin kaupunkeihin ja varsinkin keski-eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna.
Suomalaiset tietenkin itse haluavat kovasti uskotella itselleen, että Helsinki on kaupungin tehokkuuden laffer-käyrällä juuri oikeassa pisteessä tai vähän liian tiivis ollakseen tehokas. Ja sitten samalla logiikalla keski-euroopan kaupunkien pitäisi olla slummeja.
Samaan aikaan moni suomalainen ja helsinkiläinen haaveilee ja osa jopa julkisesti valittaa kun on niin vaikeaa saada oma talo omalla pihalla ilman että maksaa itsensä kipeäksi. Kummasti kuitenkin muissa eurooppalaisissa sivistysmaissa tiivis kaupunki toimii.
Suomessa ei ole amerikkalaistyylistä ravintolakulttuuria missä käydään usein, jopa monta kertaa viikossa ulkona syömässä. Suomalainen käy ravintolassa erityisesti merkkipäivinä ja firman dinnereillä sillä onhan ravintolassa syöminen suhteellisesti suuri panostus omaan tulotasoon nähden. Väitän kuitenkin että ravintolassa käyminen on vähentynyt nimenomaan terveys- ja pitkäikäisyys trendien myötä. En väitä että ravintolassa tarjoiltaisiin epäterveellistä ruokaa vaan että itse tehtynä tiedät tarkalleen mitä syöt eli mitkä on raaka-aineet ja miten ruoka on valmistettu. Ja tässäkin asiassa data on kuningas, sillä sillähän se tulos tehdään. Terveystrendi näkyy myös alkoholin käytön vähenemisessä millä lienee myös korrelaatiota ravintolakäyntien määrässä.
Mitä kukin toivoo ravintolalta. Jos toivoo kallista niin sitten keskustaan? Ravintola on useimmille arkea eikä juhlaa. Eli lähiravintola tai woltti on se valinta. Ravintolan hinnalla on väliä myös. Sinun hyvä tai paras ei ole jonkun toisen paras
Oikeampi ongelma ravintoloillle on se että ihmiset juo vähemmän. Huomaan sen kyllä — vanhemmiten moni ottaa max yhden lasin olutta tai viiniä ruuan kanssa. Arkena ei sitäkään. Katteet on viinassa ja ruokaan on palkattava se kokki. Alkoholi ne katteet triplaa. .
Toinen ongelma on laatuhintasuhde. Toki kiinalaiskorealaiset buffat kannattaa joissa syötetään thaikanaa ja muuta bulkkia jota voi syödä jos ei ajattele asiaa. Esim. Samat sushit kaikilla jotka tulee jostain keskuskeittiöstä. Raaka-aineiden halpuuttaminen on ongelma ravintoloissa, kotona saa laadukkaampaa ja sekin on syy jäädä kotiin. Annoksetkin ovat selvästi pienentyneet ja isommalle miehelle jää nälkä.
Töölöläisen mediaanitulot ovat noi.n 32000 per vuosi joten ei sillä kovin usein viiden kympin aterioita vedellä. Etenkään jos on lapsi. Rahalla ei ole samaa arvoa kun inflaatio jyllää ja asuntojen pitää maksaa.
Töölössä asuvalla pariskunnalla ei ole mitään syytä mennä ydinkeskustan ravintoloihin. Töölöstä löytyvät mm. klassikkoravintolat Elite, Mamma Rosa ja Lehtovaara sekä lukematon määrä vahemmän tunnettuja erinomaisia ruokapaikkoja.
Noihin voi tulla syömään jopa Pohjois-Stadista esim. Viikonloppuina, kun parkkipaikkoja löytyy.
Ravintolan kannalta autolija on huono asiakas, koska hän ei juo alkoholia, jossa on isompi kate kuin ruuassa. Siksi vain tyhmä ravintoloitsija valittaa parkkipaikojen määrästä.
Ydinkeskustassa on parkkilaitoksia joka nurkalla. Pariskunnan illallinen maksaa helposti 150–200€. Vaikea uskoa, että kympin parkkimaksu on este. Kadunvarsille mainitsemiesi ravintoloiden läheisyydessä taidetaan pysäköidä, ei kovin näppärää sekään.
Töölöstä pääsee näppärästi julkisilla tai jopa kävellen ydinkeskustaan. Ruoasta enemmän kiinnostunut tuskin rajoittaa itseään muutamaan töölöläisravintolaan.
Parkkikeskustelussa kukaan ei *koskaan* suostu kertomaan minne parkkipaikat tulisi järjestää. Helsingissä kaikki kadunvarret on jo parkkipaikkoina muutamaa kadunpätkää lukuun ottamatta. Tilaa ei vain ole, mutta silti auto pitäisi saada ilmaiseksi ravintolan tai kaupan oven eteen. Katso vaikka ilmakuvasta.
Arvelen, että uusilla kauppakeskuksilla on osuutensa keskustan hiljentymiseen.
Miksi mennä keskustaan saakka, kun Pasilassa ja Kalasatamassa on samat kaupat?
Ennen asioin Forumissa ja Kampin keskuksessa, mutta Tripla on syrjäyttänyt tämä omassa arjessa.
Muutama vuosi sitten oli vielä Rautatientorilla talvisin luistinrata. Siellä tuli käytyä. Miksi lie katosi?
Myös Kaisaniemen puiston remontin yhteydessä olisi kannattanut rakentaa oikein eeppinen megaleikkipuisto, joka olisi vetänyt lapsiperheitä keskustaan. Jotain yritystä oli, mutta piippuun jäi.
Omalla tavallaan taas kiihtyvä inflaatio voi elvyttää keskustaa. Reaalisesti liiketilojen vuokrat laskeavat, vaikka kirjanpidossa pysyvät samoina.
Voihan se olla että parin euron ratikkalippu auttaisi, mutta varmaa se ei ole. On muitakin syitä jäädä kotiin kuin se HSLn hinta. Jos ei ole tarvetta niin ei ole syytä ostaa lippua. Halvallakin pitää olla tarve. Ostatteko te halpoja risteilyltä vain siksi että on halpaa? Tallinnaan pääsee lokakuussa 11 eurolla. Ai ei vai tai vain jos on lomaa ja hiihtolomalaisten kanssa huvittaa tehdä pieni reissu.
Voi toki olla niinkin että on piileviä tarpeita ja jonkun kävely voi muuttua ratikkaan jos lippu on edukas. Ainoa jonka voin ostaa varmuuden vuoksi olisi kk lippu mutta silloin hinta voi olla 30–39 euroa. Ei nykyhinta koska varmasti en tarvitse lippua niin paljon
Tämä ei ole sopiva paikka kysyä tätä, mutta saa kelvata. Miksi Helsinki ei ole pakkolunastanut kaikkea maata Östersundomista raakamaan hinnalla ja kaavoittanut omakotitalotontteja alueelle. Eikö tämä pitäisi tehdä, jotta kaupungin tekemät investoinnit alueeseen voidaan rahoittaa ja maan arvon nousu menisi oikealle taholle. Ei kai tässä käy nyt niin, että yhdet maanomistajat ovat parempia kuin toiset.
Kaupunginjohtaja lupasi, ettei Helsinki käytä Östersundomissa lunastusoikeutta.
Soininvaara:
“Valitettavasti kiinteistön omistajat toimivat tyhmästi ja pitävät talonsa mieluummin tyhjinä kuin alentavat vuokria. Se johtuu johdon vääristä kannustimista. Jos vuokria alennettaisiin, pitäisi alentaa myös kiinteistöjen arvoa tilinpäätöksessä, ja se veisi bonukset. Sidottakoot bonukset tuloihin.”
Ei johdu vain tasearvosta vaan isoilla kiinteistönomistajilla tuo parantaa kokonaisvuokratuottoakin. On kannattavampaa pitää 90 %:n täyttöastetta, ja vuokrat 10 % korkeampina kuin tinkiä vuokrista kaikilla 10% ja saada 98 %:n täyttöaste. Kohteista tulee silloin enemmän tuloa ja silti vähemmän menoakin. Tämä toimii taloudellisesti, jos vuokranantajat tekevät niin laajasti.
Kiitos kommentista.
Tällainen kokonaisoptimointi toimii vain, jos omistus on keskittynyttä — kaikki voivat keskenään yhteisymmärryksessä pitää hinnat vähän korkeampina ja hyväksyä matalamman käyttöasteen. Jos omistaminen olisi hajautetumpaa niin pienemmän portfolion toimijat eivät voi tätä harrastaa, 100:lla kohteella on helpompi tasapainotella 90% käyttöasteessa eli 90 kohteessa kuin 10 kohteella tasapainotella 90% käyttöasteessa 9 kohteessa. Jos käytössä olevien kiinteistöjen määrä putoaa 9:stä 8:aan niin tulovirta laskee 11%. Pienellä portfoliolla siis kannattaa pitää käyttöaste mielummin 100% kuin 90%:ssa. Taas 90 kohteen kanssa pudotus 89:ään laskee tulovirtaa vain 1%. Eli suuret markkinatoimijat voivat omaa etua tavoitellen päätyä käyttäytymään koordinoidusti vaikka mitään ei ole sovittu yhdessä. Pienemmät toimijat ovat käyttöasteen laskiessa pakotettuja kilpailemaan aggressiivisesti hinnalla.
Tätä on skaalaetu, ja samasta syystä puuttellisen kilpailun tilanteessa hallinnon ja johtoportaan kompensaatio kasvaa, sillä puutteellinen kilpailu mahdollistaa tehottoman byrokratian ylläpitämisen. Kovemmassa kilpailussa joudutaan laittamaan koville muutkin kuin suorittava porras, mutta suorittavaa ei tällöin usein voi loputtomasti potkia päähän kun parhaimmat saattavat lähteä sitten kilpailijalle.
Vielä kun sosiaalidemokraatit ja vasemmisto tajuaisivat, että markkinatalous, toimivat markkinat eli riittävä määrä markkinatoimijoita ja kilpailua sekä tehokas kilpailuvalvonta ei todellisuudessa johda työntekijöiden etujen polkemiseen automaattisesti. Paljon suurempi riski työntekijöille on työntekijöiden ylitarjonta yhdessä muutaman potentiaalisen työnantajan kanssa eli markkinoiden epätasapaino sekä työntekijöiden päässä että työnantajien päässä.
Tässäkin ovat markkinaliberaalit ja yritykset onnistuneet lobbaamaan juuri sellaista oligopoleja hyödyttävää ja stagnaatioon johtavaa politiikkaa, eli työvoiman ylitarjonta ja pieni määrä kilpailua, koska kilpailuvalvonta on ollut todella löysää.
Nimimerkki Stadistille kommenttina että päinvastoin markkinaliberaalit eivät kannatta oligopoleja. Monet markkinaliberaalit ovat päinvastoin vastustaneet oligopoleja. Kilpailun rajoittamista ajaa protektionistit joita ovat tukeneet monopolit, kartellit ja trustit. Nämä kolme tekijää ovat ajaneet talouden stagnaatioon ei markkinaliberalismi joka vastustaa nimenomaan protektionismia. Myös valtiojohtoisella teollisuuspolitiikalla ei edistetä avointa kilpailua. Yksityinen monopoli on yhtä huonoa asia kuin valtiollinen monopoli mikäli kyseinen liiketoiminta on mahdollista avata kilpailulle kuten Alkon monopoli. Luonnolliset monpoleja ei pitäisi yksityistää vaan ne ovat jo säädelty jotta ne eivät nosta hintoja.
“Suomen 50 parhaasta ravintolasta 35 on Helsingissä, lähinnä keskustassa ja 1000 parhaasta 63. Vantaalta sadan parhaan joukkoon mahtuu yksi ravintola, mutta Espoosta ei yhtään.”
Miten olet määritelmän tehnyt? Oletko kaikissa käynyt syömässä? Entä kriteerit? Laita perustelut.
Jokin alan asituntijaraati teki listauksen
Tuo lista on hyvin Helsinkipainotteinen, koska helsinkiläiset ravintoloitsijat sen kasaavat. Mutta siis periaatteessa ja michelin ravintoloita harrastavana olen sen kanssa keskimäärin ihan samaa mieltä. https://viisitahtea.com/50-parasta-ravintolaa-2026/
Hyvässä ravintolassa, joka on elämys jopa ns. foodielle ja jää mieleen vuosiksi, maksavat menut usein reilusti yli 100€ ja juomapaketteineen illalliseen saa helposti kulumaan 3 tuntia ja 200€ hengeltä. Noissa listan kärkipään ravintolissa olen oikeasti kokenut että ruoka on raaka-aineita ja valmistusta myöten aivan viimeisen päälle ja kokit tulevat kertomaan ja juttelemaan annoksista intohimolla.
Mutta toki on myös perinteisiä ihan hyviä ravintoloita, kuten vaikkapa Töölössä Kuukuu tai Elite, tai moni tuon listan ravintoloista, joissa saa 50 eurolla kolmen ruokalajin menun ilman sen kummempia seremonioita. Ja sitten ovat ne lähiöiden ketjuravintolat joissa on joka päivä kana/sushibuffa 14,90 tai “tosi iso pihvi ei jää näläkä” ‑kansan ravintoloita.
Etelän maissa tunnetaan käsite päivän menu, “menu del dia” tai “pranzo di lavoro” jossa on kolme ruokalajia tai lasi/pullo viiniä. Espanjassa / italiassa tuollainen maksaa yleensä 20–30€ hengeltä. Suomessa helposti 50–100€, kiitos viinin hinnan. Espanjassa michelin ravintoloihin pääsee myös paikoitellen syömään alle 50€ menuja. Suomessa harvemmin on alle 100€ menuja, business lounailla 40–50€ on ollut joskus todella hyviä elämyksiä.
Helsingin “elinvoima” tulee siis käytännössä siitä että se on maan pääkaupunki jossa on sen maan ostovoimainen eliitti ja turistit. Elinvoima on siis rahan keskittymä. Ja tuo raha riittää Suomessa pyörittämään kalliimpia ravintoloita Helsingin turistialueella ja sen laitamilla (lähetystöjen naapurissa). Muualla maassa on yksinkertaisesti paljon vähemmän ostovoimaa ja kansa ei nykyään halua enää istua tunteja fiineissä kalliissa ravintoloissa.
Itse arvostan tuon top 50 listan ravintoloita, jos pitää miettiä että menenkö teatteriin (80€ lippu) ja perus ravintolaan (50€) niin koen saavani paremman elämyksen 7–9 ruokalajin michelin tason ravintolasta (150–200€).
Mutta yleisesti se Suomen kustannustaso ja kansan ostovoima…
> ratikkamatkojen räikeä ylihinnoittelu
Olen aina kuvitellut, että bussikuskit saavat irtomatkojen myynnistä palkkion.
No,
–> Siitä seuraa, että irtolippujen poistaminen tai hinnan alentaminen aiheuttaa kuskeille ansion menetyksen.
–> Siitä seuraa, että heille pitää kompensoida vakiintuneen palkan menetys kiinteänä palkkana.
–> Siitä seuraa, että palkka-tasa-arvon vuoksi samakorotus pitää antaa kaikille yli tuhannelle kuskille.
Jos bussiyhtiön hallitus lähtee “palkkojen alentamisen tielle”, niin
–> Siitä seuraa, että SAK ottaa yhteyttä liikennelautakunnan poliitikkoihin ja muistuttaa “vaaliavustusten katoavasta luonteesta” ja
–> Siitä seuraa, että liikennelaitoksen hallitus ja toimitusjohtaja erotetaan
–> tai ainakin lautakunta peruu päätöksen,
–> koska kaupunki on olemassa virkakuntaa varten, ei sen asukkaita.
Helsingin ratikoissa eivät ole kuskit myyneet irtolippuja vuoden 2018 jälkeen. Kuvittelun sijaan kannattaa joko ihan itse perehtyä kokemuksellisesti tai edes vaivautua googlaamaan.
Persuklassikkoa lainatakseni:
‘Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.’
Vuosikausia valitettiin kun lähiöissä ei ole mitään muuta kuin pari pientä ruokakauppaa, apteekki ja kaljakuppila. Nyt kävelymatkan päässä on ruokakauppa, jonka tasoa ei kantakaupungista löydy. On kahviloita, leipomoita ja hyvätasoisia ravintoloita. Ja hyvä näin. Tällaistahan elämä suurkaupungeissakin on. Läheltä löytyy ja netistä loput.
Keskustan ongelmana on se, että se on tavallaan puolikas tai vähän vähemmänkin. Enemmän merta kuin maata. Mikään ratikkalipun hinta ei ratkaise Helsingin keskustan elinvoimaa. Ihmiset viihtyvät nykyään kotikaupunginosissaan aina vaan paremmin. Töölöläiset Töölössä ja Kalliossa asuvat Kalliossa ja minä Herttoniemessä.
Minusta Helsingin keskusta on nykyään rakennettu jo kokonaan turismille. Autenttisuus on siitä kaukana ja siksi viihdyn kotikulmillani tai oikeastaan missä tahansa ydinkeskustan ulkopuolella.
Saman olen kuullut paikallisilta Lissabonissa, Barcelonassakin ja niin täällä Helsingissäkin.
Nyt alkaa olemaan jo kohtuullisen kova todennäköisyys sille, että jääkiekon pelaaminen vähenee Helsingissä merkittävästi. Molemmat hensingin joukkueet olisivat tällä hetkellä tippumassa ja todennäköisyys sille, että ainakin toinen tippuu on nyt suurempi kuin että molemmat säilyy.
Ja tämä siis vedonlyöntimatematiikalla