Helsingin keskustan elinvoima

Olin eräässä sul­je­tus­sa sem­i­naaris­sa, jos­sa keskustelin Chatham house rule:n  alaisu­udessa Helsin­gin keskus­tan elin­voimaisu­ud­es­ta. En siis ker­ro kenen ajatuk­sia varastan.

Kaikkien kaupunkien keskus­to­jen tilanne on muut­tunut työn­jaos­sa. Helsin­gin keskus­tas­ta on pois­tunut paljon sel­l­aista, mitä siel­lä oli ennen. Erikoiskaup­pa on men­nyt net­ti­in, päivit­täisos­tok­set  automar­ket­tei­hin ja työn­tek­i­jät etätöi­hin. Lisäk­si venäläiset ja aasialaiset tur­is­tit ovat vähen­tyneet Putin­ista johtu­vista syistä.

Toim­into­ja olisi pois­tunut keskus­tas­ta muutenkin, mut­ta korona joudut­ti sitä paljon.

Turistit

Helsin­gin tilas­to­jen mukaan matkail­i­joiden yöpymiset helsinkiläi­sis­sä hotelleis­sa ovat jo yli edel­lisen ennä­tyk­sen, vuo­den 2019 tason. Tämä ei kuitenkaan riitä. Olisi­han matkail­i­joiden määrän pitänyt lisään­tyä seit­semässä vuodessa paljon.  Kaikissa hyvis­sä kaupungeis­sa tur­is­mi on keskeinen elinkeino. Siinä on edelleen kuop­pa ver­rat­tuna siihen, ‚mitä sen pitäisi olla.

Hyvän kiinalaisen rav­in­tolan tun­tee siitä, että siel­lä on kiinalaisia asi­akkai­ta. Syön usein lounas­ta kiinalai­sis­sa rav­in­tolois­sa. Niistä on moni lopet­tanut. Toivoak­seni tämä on ohi menevä ongelma.

Minne menette, kun matkus­tat­te tur­isti­na Englan­ti­in?  Kaupun­git elävät paljolti tur­is­mil­la, jotkut jopa valit­ta­vat tur­istien liial­lis­es­ta määrästä. Helsingillä on tässä vähän kurottavaa.

Toimistoja asunnoiksi ja ratikkamatka halvaksi

Kau­pan rooli keskus­tas­sa vähe­nee väistämät­tä net­tikau­pan vuok­si. Etä­työ vähe­nee, mut­ta jää pysyväk­si osak­si työelämää. Keskus­tas­ta puut­tuu päivisin kym­meniä­tuhan­sia ihmisiä.  Tätä enem­män vähe­nee toimistopin­ta-alan tarve, kos­ka mod­ernissa toimis­tossa tilaa tarvi­taan 10 – 15 m²/ henkilö, ennen 30 m².

Helsin­gin heikkous on, että keskus­tas­sa ja sen lähel­lä asuu niin vähän ihmisiä. Tätä pahen­taa ratikka­matko­jen räikeä yli­hin­noit­telu. Ennen olin sitä mieltä, että kaikil­la­han on näyt­tölip­pu, joten matkan mar­gin­aa­likus­tan­nus on nol­la, mut­ta oin väärässä. Useim­mil­la kan­takaupungis­sa asuvil­la ei ole näyt­tölip­pua, joten en mak­sa­vat lyhyestäkin ratikka­markas­ta noin kolme euroa. Ratikka­matkan kus­tan­nus on noin 1,2 euroa, ja siinä luvus­sa ovat mukana myös pitkät ratikka­matkat. Määräävän markki­na-ase­man väärinkäyttöä?

Jos Töölössä asu­va pariskun­ta halu­aa käy­dä keskus­tas­sa syömässä, matkat mak­sa­vat siis noin 12 euroa. Tak­si on halvem­pi ja vie ovelta ovelle. Noin ei voi olla. HSL luovut­taa kan­takaupun­gin sisäisen liiken­teen tak­seille, sku­uteil­la ja fil­lareille. HSL joutuu vaikeuk­si­in, kun asukkaat oival­ta­vat, että usein tak­si on ratikkaa halvempi.

Kan­takaupun­gin sisäi­sis­sä matkois­sa lip­pu­jen hin­nat ovat mitä ilmeisim­min yli voiton­mak­si­moin­tip­is­teen, eli HSL voit­taisi silkkaa rahaa, jos lask­isi niitä.

Keskus­taan pitää saa­da paljon lisää asukkai­ta. Kir­jas­sani Talous ja kaupun­ki kir­joitin, että en pidä oikein hyvänä sitä, että kaupun­gin virkamiehet tai lau­takun­ta päät­tävät, ketkä saa­vat muut­taa toimis­ton­sa asun­noik­si ja ketkä eivät. Esitin sil­loin, että ratkaistaan kiin­teässä kon­ver­siomak­sul­la, esimerkik­si 1000 €/m², mut­ta nyt olen tul­lut toisi­in ajatuk­si­in. Esi­tyk­sessäni on etumerk­ki väärin. Kaupun­gin pitäisi edis­tää kon­ver­sioi­ta eikä jar­rut­taa niitä. Kuulin, että näin jos­sain tehdäänkin. Ulkois­vaiku­tuk­sen huomioimi­nen puoltaisi asun­to­ja eikä toimistoja.

Kos­ka asun­noista mak­se­taan keskus­tan tun­tu­mas­sa läh­es 10 000 €/m², halukkai­ta tuli­joi­ta var­maankin riittäisi.

Sallitaan käyttötarkoitus vapaasti

Samas­sa kir­jas­sa esitin vähän ilkikuris­es­ti, että kaavois­sa ei pitäisi määrätä, mitä ton­til­la on olta­va vaan mitä siel­lä ei saa olla – siis esimerkik­si käryävä ja melu­avaa tehdas­ta asuinalueel­la. Tähän ei ehkä ole valmi­ut­ta, mut­ta monel­la ton­til­la pitäisi sal­lia asum­i­nen ja toimis­tot ja eri­laiset palvelut.

Keskus­tan rooli muut­tuu niin nopeasti, ettei kaupun­gin sään­te­ly pysy perässä. Kiin­teistö­jen omis­ta­jat vain­u­a­vat parhaat käyt­tö­muodot, mut­ta kestää liian kauan, ennen kuin oival­lus yltää kaupun­gin päättäjiin.

Hinnan on joustettava

Berli­inis­sä 30 vuot­ta sit­ten keskus­ta-asum­i­nen ja toimis­tot oli­vat hyvin halpo­ja, kos­ka asukasluku oli veikat­tu aivan väärin. Hal­vat hin­nat houkut­te­liv­at hyvin eri­laisia toim­into­ja. Se johti kaupun­gin kukois­tuk­seen. Nyt hin­nat ovat kalli­ita. Vuokrien pitäisi laskea Helsingissäkin.

Helsin­gin keskus­ta on maan paras paik­ka monille toimin­noille. Tuli­joi­ta siis olisi, kun­han hin­nas­ta sovitaan.

Valitet­tavasti kiin­teistön omis­ta­jat toimi­vat tyh­mästi ja pitävät talon­sa mielu­um­min tyhjinä kuin alen­ta­vat vuokria. Se johtuu johdon vääristä kan­nus­timista. Jos vuokria alen­net­taisi­in, pitäisi alen­taa myös kiin­teistö­jen arvoa tilin­päätök­sessä, ja se veisi bonuk­set. Sidot­takoot bonuk­set tuloihin.

Parhaat ravintolat ovat keskustassa

Pieni anek­doot­ti Helsin­gin vetovoimas­ta: Suomen 50 parhaas­ta rav­in­to­las­ta 35 on Helsingis­sä, lähin­nä keskus­tas­sa ja 1000 parhaas­ta 63. Van­taal­ta sadan parhaan joukkoon mah­tuu yksi rav­in­to­la, mut­ta Espoos­ta ei yhtään.

Mon­es­sa muus­sakin toimin­nas­sa Helsin­gin keskus­ta on maan verovoimaisin.

Keskus­taan olen­naista toim­intaa on sel­l­ainen, jos­sa viihdytään pitkään ja nau­ti­taan juuri keskus­taan sovel­tuvista palveluista. Täl­laista toim­intaa ei ole se, että aje­taan pakop­ut­ki tupruten maanalaiseen pysäköin­tilu­o­laan, nous­taan hissil­lä ruokakaup­paan, tehdään ruokaos­tok­set ja aje­taan takaisin. Automar­ketin oikea paik­ka ei ole Helsin­gin keskustassa.

Keskus­taan tulem­i­nen autol­la ei muuten ole vaikeu­tunut. Ruuh­ka ovat tämän kokoiseen kaupunki­in suh­teutet­tuna pieniä eivätkä ole kas­va­neet ja  pysäköin­ti­ti­laa on run­saasti. Tosin se on mak­sullista, mut­ta kenen muun se pitäisi mak­saa kuin paikan käyt­täjän? Pysäköin­tipaik­ka investoin­tikus­tan­nus on suurem­pi kuin auton.

Mieliku­va saat­taa johtua siitä että ajami­nen seudun automar­ket­tei­hin on helpottunut.

Autol­la tule­vien osu­us keskus­taan tule­vista on vaa­ti­ma­ton, mut­ta tämä joukko vie liikku­misen vara­tus­ta tilas­ta val­taosan. Kaikkial­la maail­mas­sa keskus­to­ja elvytetään otta­mal­ta autoil­ta tilaa jalankulk­i­joille ja pyöräil­i­jöille. Nii kan­nat­taa tehdä Helsingissäkin.

Luovaa tuhoa ei saa jarruttaa

Kun keskus­tan rooli muut­tuu, paljon van­haa toim­intaa kaatuu ja tekee tilaa uudelle. Näin pitääkin tapah­tua. Valitet­tavasti se van­ha toim­i­ja ei vikaa etsiessään tule kat­soneek­si peili­in vaan valit­taa vaik­ka sitä, ettei Espoos­ta pääse kätev­asti aja­maan Helsinki­in osta­maan kiskos­ta jäätelöä. Sitä valit­ti myös edes­men­nyt rav­in­to­la San­ta Fe. Kävin tuos­sa rav­in­to­las­sa sil­loin täl­löin ennen sen lopet­tamista, mut­ta koke­mus ei ollut hyvä. Oli se yhtä hyvä kuin 30 vuot­ta sit­ten, mut­ta se ei ole­lut kehit­tynyt tuona aikana lainkaan. Muut ovat men­neet kirkkaasti ohi.

Luo­va tuho on päät­täjille vaikea asia, kos­ka tuhon kohteek­si joutuneet tule­vat marise­maan ja saa­van sym­pa­ti­aa ja pahim­mil­laan taloudel­lista tukea. Rahaa ei pidä käyt­tää muu­tok­sen jar­rut­tamiseen, korkein­taan se edis­tämiseen jos siihenkään.