Hallitus on alentamassa Suomen syntyvyyttä. En usko, että tällä tähdätään tietoisesti päivähoidon ja opetuksen menojen alentamiseen enkä edes usko, että hallitus on tehnyt tätä harkinnan tuloksena vaan yksinkertaisesti osaamattomuuttaan. On haluttu alentaa työllistämiskynnystä helpottamalla määräaikaisia työsuhteita. Kun määräaikaisuuteen ei tarvita hyväksyttävää syytä, syyksi käy, että palkattava on hedelmällisessä iässä oleva nainen. Pitää olla paljon yli 30 vuotta jotta voi synnyttää lapsen vaarantamalla perheen toimeentuloa.
Hyvinvointivaltio on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi nuorten naisten heikko asema työmarkkinoilla vaikuttaa syntyvyyteen merkittävästi.
Demareilla oli kunnon valmistelukoneisto
Ihailin kauan sitten demareita siitä, että heillä oli osaava valmistelukoneisto. Sen jäsenistä tosin merkittävä osa sai palkkaa valtiolta, eli jäsenet olivat siis alan virkamiehiä.
Kokoomuksella ei ole koskaan ollut kunnon valmistelukoneistoa. Se johtui Kekkosesta, joka pani kokoomuksen vuosikymmeniksi oppositioon. Oppositiossa valmistelukoneisto menisi hukkaan.
Eipä ole valmistelukoneistoa demareillakaan enää. Eero Heinäluoma romutti sen. Sen jälkeen demarikannoissa painottui lähinnä se, mikä näyttää hyvältä sen sijaan, että olisi oikeasti pohdittu mikä on hyvää. Näin tekevät kaikki puolueet, valitettavasti.
Tunsin tuohon aikaan useita demarien valmistelukoneistoon kuuluneitä taloustieteilijöitä, joiden turhautuneisuus oli suurta. Juhana Vartiainen jopa loikkasi kokoomukseen.
Kokoomuksen ”valmistelukoneisto” koostuu lähinnä tiedotustoimistoista jotka pohtivat vain sitä, miltä asiat näyttävät ja lobbareista, joiden elämäntehtävä on ajatella kapea-alaisesti.
Siksi tulee tällaisia päätöksiä, että rekrytoinnin helpottamisen nimissä alennetaan syntyvyyttä. Siksi hallitusneuvottelussa päädyttiin kohdistamaan kaikki toimet helsinkiläiseen osa-aikatyötä tekevään yksinhuoltajaan, jonka käteen tulevia tuloja alennettiin noin 600 €/kk 2 – ei varmaankaan tarkoituksella vaan vahingossa.
Hallitus katsoo, että sillä on jopa velvollisuus tuottaa tuskaa menoja leikkaamalla, mutta huonon valmistelun vuoksi tuotetaan aivan turhaa tuskaa – eikä saada valtiontaloutta paikatuksi. Tämän hallituksen jäljiltä maa tulee olemaan perin huonossa kunnossa.
Mitä raskaussyrjinnälle sitten pitäisi tehdä?
Aikanaan lapsilisät olivat työnantajan velvollisuus maksaa korkeampaa palkkaa niille. joilla on lapsia huollettavanaan. Se jouduttiin korjaamaan nopeasti, koska kaikkien yllätykseksi suurperheiden huoltajilla oli vaikeuksia päästä töihin. Nyt lapsilisät maksaa valtio, mutta termi ”lapsilisä” on yhä muistona tuosta tuhoon tuomitusta ajatuksesta.
Samalla tavalla työnantajille koituvat ylimääräiset kustannukset pitäisi siirtää yhteiskunnan piikkiin. Suorat rahalliset kustannukset olisi yksinkertaista siirtää, mutta uuden työntekijän kouluttamisesta koituva taakka on monimutkaisempi. Kiinteä korvaus äitiyslomalle jäävästä olisi kätevin. Kapean laskennan mukaan äitiysloman kustannusten siirtäminen valtion piikkiin kasvattaisi julkisia menoja, mutta onhan työnantajan kustannus työntekijän äitiydestä eräänlainen vero – ihan niin kuin se lapsiperheiden huoltajille maksettavaksi määrätty korkeampi palkkakin oli.
Näin menetelleen olisi mahdollista helpottaa työllistämistä määräaikaisiin töihin. Niin kauan, kun työntekijän raskaus on suuri menoerä työnantajalle, raskaussyrjintää tulee aina olemaan.
Polkuriippuvuus
Taisin antaa vähän liian ruusuisen kuvan demarien viime vuosisadan valmistelukoneistojen erinomaisuudesta. Se toimi hyvin, koska ei tarvinnut tehdä vaikeita, hyvinvointivaltiota syvällisesti muuttavia päätöksiä. Todellisuudessa taidettiin olla pahasti sidottuja polkuriippuvuuteen, josta juuri nyt pitäisi päästä eroon, jotta edessä oleviin vakaviin haasteisiin voitaisiin vastata.
Tarkoituksenani on kirjoittaa tiistaina lisää siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Tiistaina, koska uskon olevani silloin viisaampi.
Joka tapauksessa tarvittaisiin syvällisiä muutoksia ja ne vaatisivat osaavaa valmistelua.
En tiedä paljonko kokoomuslaisessa politiikassa on kyse “taitamattomuudesta”, koska itselleni näyttäytyy että kokoomuslaisuuslaisuus nykyaikana menee vahvasti ideologia edellä. Kyseessä on siis projekti vähentää julkisen sektorin, ja lisätä yksityisen sektorin ja varallisuuden valtaa yhteiskunnassa.
Juhana Vartiainen on sanoittanut asian näin:
> “Sosiaaliturvan muutosehdotusten tärkein motiivi ei kuitenkaan ole säästäminen, vaan taustalla on etiikka ja ihmiskuva: haluamme yhteiskunnan, jossa (työkykyiset) ihmiset ottavat enemmän vastuuta itsestään. Siksi veronkorotukset eivät ole niiden vaihtoehto.”
Lähde: https://x.com/filsdeproust/status/1776505446888624557
Toki voi argumentoida että tietyt taitamattomuutta on jossain määrin siinä täsmälleen minkälaisin toimin sitä muutosta ajetaan, mutta noin isossa kuvassa “cruelty is the point” kuten Juhana on myös aktiivimallistakin vähän epäsuoremmin sanonut jo Sipilän hallituskaudellakin.
“Kun määräaikaisuuteen ei tarvita hyväksyttävää syytä, syyksi käy, että palkattava on hedelmällisessä iässä oleva nainen.”
Tai palkkaaja on julkisella sektorilla eli virkavastuulla. Silloin virka velvoittaa toimimaan työnantajan edun mukaisesti eikä ketää saa palkata vakituiseksi vaan kaikki on aina pidettävä määräaikaisena. Tämä on ainakin tässä vaiheessa se tulkinta, että kukaan ei saa palkata ketään vakituista ennenkuin jossain vaiheessa on pelisäännöt selvät, millä ehdoilla saa palkata. Todennäköisesti päättyy siten, että lääkäreitä saa, mutta hoitajia ei koskaan
Hoitajissa on rekrytoijan näkökulmasta sellainen haaste, että usein on palkattava äitiysvapaan sijainen.
Ja koska äitiysvapaalla olevan on oletettava palaavan joskus töihin, on palkattava määräaikainen.
Ja sitten äitiysvapaalla oleva lähtee uudelleen äitiysvapaalle, ja jälleen olisi sijaiselle paikka auki.
Suuri määrä naisvaltaisten julkisten alojen määräaikaisuushelvetistä johtuu siitä, että alan naisilla on niin paljon hoivavastuita kotona, että he ovat tiheästi poissa työelämästä. Herkästi sitten, kun äitiysvapaaputket loppuvat, ollaan aikuiskoulutustuella (taas sijainen), ja sitten vuorotteluvapaalla (taas sijainen).
nimimerkki HR
Aikuiskoulutustuella ei enää olla, koska se on lakkautettu.
Soininvaara kirjoitti:
“Hallitus on alentamassa Suomen syntyvyyttä. En usko, että tällä tähdätään tietoisesti päivähoidon ja opetuksen menojen alentamiseen enkä edes usko, että hallitus on tehnyt tätä harkinnan tuloksena vaan yksinkertaisesti osaamattomuuttaan. On haluttu alentaa työllistämiskynnystä helpottamalla määräaikaisia työsuhteita. ”
Hyvinvointivaltio on monimutkainen kokonaisuus. Nykyisen hallituksen kaudella syntyvyys on tilastojen perusteella kääntynyt kuitenkin pieneen nousuun.
En ole ihan varma siitäkään, että jos määräaikaiset työsuhteet lisääntyisivät, mitä kävisi työllisyydelle. Sellaisissa maissa, joissa nuorilla on heikko asema työmarkkinoilla, on jostain syystä kuitenkin usein korkeampi syntyvyys kuin maissa, joissa työttömyysturva on korkea myös nuorilla.
Suomalaisen vanhemmuusjärjestelmän epäreiluus on siinä, että äitiysraha on tulosidonnainen. Se kannustaa hankkimaan lapset vasta 40-vuotiaana kun tulot ovat isommat. Jos lapsen saa nuorena, saa vain pienen minimipäivärahan. Tämä tilanne on ollut kuitenkin jo vuosikymmeniä. Tuo sosiaaliturvajärjestelmän yksityiskohta viivästyttää lasten hankintaa merkittävästi, joskus jopa niin paljon, että lasta ei lasta hankkia yrittävälle synny, vaikka hedelmöityshoidoissa kävisi.
” Kiinteä korvaus äitiyslomalle jäävästä olisi kätevin”
Noinhan asia on nykyisin perhevapaakorvauksen osalta, jota Kela maksaa 2500 euroa per äiti työnantajille. Tosin vain, jos työnantaja sen tuen hakee. Perhevapaakorvausta kehitettäessä oletettuun verrattuna yllättävän moni työnantaja ei hae korvausta. Syynä voi olla se, että moni työnantaja ei tunne byrokratian kiemuroita tai että moni arvioi, että Kelan hakubyrokratiaan kuluisi liikaa rahaa eli työaikaa, kun pitäisi perehtyä monenlaiseen, ja jos tällaisia jaksoja ei pienellä työnantajalla ole edes joka vuosi, perehtyminen veisi aikaa, jota ei välttämättä ole.
Tämä on niin pitkälle vietyä “homo economicus” myyttiin nojaamista että se on täysin todellisuudelle vierasta. Logiikkaa senkin “taloudellisesti rationaalinen toimija” kehikon sisällä ontuu:
* Jos lapsen tekee persaukisena 20-vuotiaana, saa vanhempainrahaa n. 730€/kk. Tämä on moninkertainen määrä suhteessa opintorahaan.
* Jos lapsen tekee 40-vuotiaana kun palkkatulot on 40 000€/vuosi (3 333€/kk), niin vanhempainraha on n. 1950€/kk. Luvut bruttona, erotus on nettona merkittävästi vielä isompi kuin bruttona, sillä palkasta saa vähennyksiä kuten työtulovähennyksen, eli sosiaaliturvaa verotetaan korkeammin kuin palkkaa.
* Vanhana hedelmöityminen ei ole enää läpihuutojuttu, vaan vanhempana joutuu useammin turvautumaan hoitoihin jotka ovat kalliita. Myös raskaus on isompi riski vanhempana.
Eli: Nuorena kun tulot ovat pieniä, vanhempainraha on ihan kohtuullinen. Voi olla jopa tulojen nousu jos on vaikkapa opiskelija. Sen sijaan vanhempana kun on työelämässä, vanhempainraha on tulojen lasku, tulosidonnaisuudesta huolimatta. Ja mainitsemistasi mahdollisista hedelmöityshoidoista myös tulee kuluja.
Eli edes homo economuksen ei siis kannata odottaa raskaudessaan myöhemmälle iälle sosiaaliturvan rakenteisiin viitaten kuten esität! Varmastikaan ei ole mitään ilmiötä kuten esität että ihmiset lykkäisivät lapsentekoa tämän takia.
Ennemmin varmaan monet jotka ovat ajatelleet “hankin ensin jalansijan työelämässä, teen lapset sitten” jättävät lapsenteon myös sitten 30–40 iässä työelämässä sikseen, koska lasten hankkiminen laskisi perheen tuloja niin merkittävästi. Tästä taloudellisesta taakasta joka lapsen teosta tulee, kun toisen vanhemman tulot putoavat niin paljon, olen useammankin lähipiirissä lapsia tehneiden valittavan. Ongelma on siis ennemminkin niin päin että sosiaaliturva on liian pientä.
Jos siis haluaa lapsentekoa jollain exceleiden kautta pohtia. 99% ei varmastikaan päätöstään lapsenteosta exceleillä kuitenkaan tee, vaan lapsi tehdään, tai annetaan mahdollisuus lapsen tulemiselle, jos lapsi halutaan muista syistä tehdä. Lapsista muutenkin on niin paljon kuluja koko elinkaaren mittapuulla että kenenkään on sitä vaikea etenkään hyvinvointivaltiossa itselleen perustella taloudellisen hyödyn kautta. Asia on tieten aivan eri yhteiskunnissa missä vastuu ikääntyvien vanhempien hoidosta on kokonaan lapsilla.
Olen lukaissut kohtuullisen määrän tutkimuksia syntyvyysaiheesta. Kaikkea en tiedä, mutta kyllä se tutkimuskirjallisuuden perusteella siltä näyttää, että sosiaalietuudet ovat aika olennainen asia sen kannalta, minkä ikäisenä lapsia mitenkin paljon saadaan. Sosiaalietuuksia pitäisi maksaa aika paljon, jos sen kautta haluaisi kokonaissyntyvyyttä olennaisesti ylös, eli sosiaalietuudet eivät ole pääsääntöisesti erityisen kustannustehokas keino syntyvyyden nostamiseen, mutta se on väline, joka vaikuttaa paljon siihen, minkä ikäisenä lapsia saadaan.
Jos meillä olisi äitiysrahana 2000 €/kk kaikille äideille, se lisäisi lasten saamista nuorena, ja vähentäisi iäkkäämpien suurituloisimpien raskauksia. Eivät ihmiset näitä Excelin äärellä useinkaan tarkastele, mutta kyllä aika moni huomioi taloudenkin jollain tavoin.
Erityisesti tuilla on merkitystä tutkimusten perusteella pienituloisimpien, suurituloisimpien ja korkeasti koulutettujen naisten piirissä. Esimerkiksi suhteellisen tuoreessa tutkimuksessa Ranskasta todettiinkin taas tuloksena, että keskituloisilla syntyvyyden kokonaismäärään ei ollut vaikutusta, mutta rikkailla syntyvyys laski, kun tukia leikattiin: “among middle-income couples, cutting the early childhood benefits by half does not have a significant impact on fertility. On the other hand, among the richest households” https://read.dukeupress.edu/demography/article/60/5/1493/382373/Fertility-and-Labor-Supply-Responses-to-Child
Erittäin matalan syntyvyyden Italiasta julkaistiin viime vuonna noin 4000:n vastaajan otoksen kyselytutkimus lasten saamisen esteistä. Tuloksena oli, että lähinnä taloudelliset tuet, vanhempainvapaa-asiat ja lastenhoitoon liittyvät ratkaisut olivat sellaisia, joilla ihmiset itse näkivät asioina, joiden ollessa toisin heidän lastensaantiratkaisunsa voisi muuttua. https://read.dukeupress.edu/demography/article-abstract/62/1/311/394823/Can-Family-Policies-Enhance-Fertility-An-Ex-Ante
Eurooppalaisissa tulosidonnaisten perhe-etuuksien maissa lapsia hankkivat keskimääräistä enemmän korkeatuloiset. Monissa suppean sosiaaliturvan maissa, joissa isoilla lapsen saamista edeltävillä tuloilla ei pääse osalliseksi isosta tuesta, lapsia saavat keskimääräistä enemmän pienituloisemmat, ja rikkaat välttelevät lasten hankintaa. Suomessa on korkea äitiysraha, jos on korkeat edeltävät tulot, mutta yhteiskunnan tarjoama taloudellinen tuki taaperoiän jälkeen perheille on heikko, jonka takia on Homo Economicus ‑näkökulmasta tällä hetkelle monelle olla saamatta lapsia ollenkaan.
“* Jos lapsen tekee persaukisena 20-vuotiaana, saa vanhempainrahaa n. 730€/kk. Tämä on moninkertainen määrä suhteessa opintorahaan.”
Lisään vielä tähänkin, että tuo argumentti on vajaa. Pitää huomioida myös menopuoli. Jos lapsesta aiheutuvat menot ovat keskimäärin esim. noin 400 €/kk, ja lapsilisä on noin 100 €/kk per lapsi, niin vanhempainrahasta 300 €/kk kuluu lapsen menoihin. Siitä jäisi tuolla luvulla 430 €/kk aikuisen menoihin. Työtön lapsetonkin saa käyttää omaan elämäänsä enemmän rahaa. Opintoraha on 280 €/kk (+ opintolaina + edulliset valtion osin maksamat lounaat + erilaiset alennukset), mutta opiskeluaika ei ole kovin hyvin vertailukelpoinen mihinkään muuhun tuloon, koska se aika on investointia tulevaisuuteen, josta seuraa keskimäärin parempi tulotaso myöhemmin tulevaisuudessa kuin mitä kouluja käymättä jääneille tulee.
“Suomalaisen vanhemmuusjärjestelmän epäreiluus on siinä, että äitiysraha on tulosidonnainen. Se kannustaa hankkimaan lapset vasta 40-vuotiaana kun tulot ovat isommat. Jos lapsen saa nuorena, saa vain pienen minimipäivärahan. Tämä tilanne on ollut kuitenkin jo vuosikymmeniä. Tuo sosiaaliturvajärjestelmän yksityiskohta viivästyttää lasten hankintaa merkittävästi, joskus jopa niin paljon, että lasta ei lasta hankkia yrittävälle synny, vaikka hedelmöityshoidoissa kävisi.”
En pidä todennäköisenä, että tämä olisi merkittävä tekijä siinä, että lapset saadaan vanhempina. Itse asiassa suurempituloisen tulot laskevat äitiyslomalla/vanhempainvapaalla paljon, kun taas hyvin pienituloisen tulot pysyvät ennallaan. 5000 euroa kuukaudessa ansaitsevan bruttotulot putoavat äitiyslomalla ensimmäisen 25 arkipäivän jälkeen lähes 2000 euroa kuukaudessa, kun taas alle 800 euroa kuukaudessa palkkaa tai etuuksia saava saa äitiyspäivärahoja yhtä paljon kuin muita tuloja aikaisemmin.
“En pidä todennäköisenä, että tämä olisi merkittävä tekijä siinä, että lapset saadaan vanhempina. Itse asiassa suurempituloisen tulot laskevat äitiyslomalla/vanhempainvapaalla paljon, kun taas hyvin pienituloisen tulot pysyvät ennallaan. 5000 euroa kuukaudessa ansaitsevan bruttotulot putoavat äitiyslomalla ensimmäisen 25 arkipäivän jälkeen lähes 2000 euroa kuukaudessa, kun taas alle 800 euroa kuukaudessa palkkaa tai etuuksia saava saa äitiyspäivärahoja yhtä paljon kuin muita tuloja aikaisemmin.”
Tarkastelu on mielestäni puutteellinen. Pitää huomioida myös lapsen aiheuttamat menot, jotka pitää monesti myös pääosin kattaa päivärahalla, koska lapsilisät ovat nykyään Suomessa enää niin huomattavan pieniä. Alle 800 eurolla kuukaudessa + lapsilisällä ei pienen lapsen kanssa useinkaan pysty elämään kuin reilusti edeltävän tilanteen elintasosta tinkimällä. Lapsilisän ostovoimaa on jo parikymmentä vuotta putkeen joka hallitus toisensa jälkeen heikentänyt, ja sillä ei nykyään kata lapsesta aiheutuvista menoista kuin pienen osan. Jos lapsesta aiheutuu vähintään 400 €/kk kulua, käytännössä vanhemmalle itselleen jää alle 800 €/kk päivärahasta alle 500 euroa, mikä on absoluuttisesti niin pieni tulo, että sellaiseen tilanteeseen joutumista moni välttelee. Tulot jäävät niin pieniksi, että pienituloiset eivät monesti nykyään hanki lapsia, vaan odottavat usein parempaa hetkeä, johon liittyy myös tavoite tulojen nousemisesta ennen lasten hankintaa.
Toimeentulotuki on toki perälautana tarjolla, mutta siinä ehtona on sekä molempien vanhempien että käytännössä myös lasten omaisuuden tuhoaminen ennen kuin tukea voi saada.
Useamman jo aikuisen lapsen vanhempana tiedän hyvin, että lapsesta on paljon menoja, mutta ne menot ovat pienimmillään silloin, kun lapsi on alle 1‑vuotias eli siihen aikaan, kun äitiys- tai vanhempainrahaa maksetaan. Näin pienen lapsen tarpeisiin riittää varsin pieni rahasumma, jos on valmis ostamaan tarvikkeet käytettynä. Toki jos suurempituloinen vanhempi laskee kuluihin mukaan äitiys/vanhempainvapaasta aiheutuvan tulonmenetyksen, niin sitten puhutaankin helposti jo 10-kertaisista summista.
“Useamman jo aikuisen lapsen vanhempana tiedän hyvin, että lapsesta on paljon menoja, mutta ne menot ovat pienimmillään silloin, kun lapsi on alle 1‑vuotias eli siihen aikaan, kun äitiys- tai vanhempainrahaa maksetaan. Näin pienen lapsen tarpeisiin riittää varsin pieni rahasumma, jos on valmis ostamaan tarvikkeet käytettynä.”
Sama pätee toki kaiken ikäisten lasten ja aikuistenkin suhteen, että tarpeisiin riittää suhteellisen pieni rahasumma, jos on ostamaan kaiken ruokaa ja pesuaineita lukuunottamatta käytettynä.
Tilastojen perusteella 1. lapsen saaminen on kuitenkin ajanhetki, jossa tehdään usein (ei joka yksilön kohdalla, vaan tilastollisesti) mm. muutto isompaan asuntoon, hankitaan auto, hankitaan turvaistuin, hankitaan sänky, hankitaan syöttötuoli, itkuhälytin, kasa vaatteita, leluja ja monenlaista muutakin, kuten kaikenlaisia enemmän tai vähemmän turhia vakuutuksia. Lasten saaminen on usein ajanhetki, jolloin talouteen hankitaan mm. kotivakuutus, ja joillain on terveysvakuutuksiakin.
Osassa perheistä kaikkein suurimmat menot liittyvät usein juuri lasten saamisten ajankohtiin. Teini-iät yms. ovat menotarpeineen paljon edullisempia kuin ne menot, jotka ovat tulleet esim. suuremmasta tilantarpeesta, joka tulee jo silloin tai pian sen jälkeen, kun uusi lapsi on syntynyt.
Nimim to kirjoitti: “Tilastojen perusteella 1. lapsen saaminen on kuitenkin ajanhetki, jossa tehdään usein (ei joka yksilön kohdalla, vaan tilastollisesti) mm. muutto isompaan asuntoon, hankitaan auto, hankitaan turvaistuin, hankitaan sänky, hankitaan syöttötuoli, itkuhälytin, kasa vaatteita, leluja ja monenlaista muutakin, kuten kaikenlaisia enemmän tai vähemmän turhia vakuutuksia. Lasten saaminen on usein ajanhetki, jolloin talouteen hankitaan mm. kotivakuutus, ja joillain on terveysvakuutuksiakin.”
Jos aletaan katsoa isompaa asuntoa vasta juuri ennenkuin ensimmäinen lapsi syntyy, ollaan aika myöhään liikkeellä.
Ylensä 3 h+ k maksaa yhtä paljon kuin kaksi yksiötä, oli kyse sitten omistus tai vuokra-asunnoista. Eli jos kaksi yksiöissä asunutta sinkkua muuttaa yhteen 3 h + k asuntoon niin sen pitäisi riittää vaikka syntyy lapsi.
Jos kahdella sinkulla on kummallakin oma auto ennestään, niin toisen voi myydä pois kun muuttaa yhteen. Kotivakuutus nyt pitää jokaisella olla vaikka ei olisi lapsia. Terveysvakuutus lapselle sensijaan on hyvä olla ja kokemuksesta tiedän että se maksaa, mutta kannattaa pitkän päälle. Sitten muiden tarvikkeiden ja huonekalujen kohdalla on omasta kehtaamisesta kiinni pitääkö kaiken olla uutta vai käykö käytetty.
Kirjoitat ikään kuin olisi ihan tavallista, että ihmisillä on auto, No, Espoossa voi ollakin, Helsingissä auto on vähemmistön tapa liikkua.
R.Silfverberg kirjoitti:
“Jos aletaan katsoa isompaa asuntoa vasta juuri ennenkuin ensimmäinen lapsi syntyy, ollaan aika myöhään liikkeellä.
Ylensä 3 h+ k maksaa yhtä paljon kuin kaksi yksiötä, oli kyse sitten omistus tai vuokra-asunnoista. Eli jos kaksi yksiöissä asunutta sinkkua muuttaa yhteen 3 h + k asuntoon niin sen pitäisi riittää vaikka syntyy lapsi.”
Ei toimi noin monesti. Jos esim. toinen näistä on liki tuloton, hän on mahdollisesti saanut asumistuen yksiöön, jolloin hänen maksamansa asumismeno on ollut pienempi kuin nimellinen vuokra. Yhteen muuttaneet harvemmin saavat asumistukea ollenkaan, koska tulorajat ovat tiukemmat. Lisäksi lapsiperheet asuvat todennäköisemmin jossain vaiheessa omistusasunnossa kuin vanhempien kanssa samanikäiset sinkut, ja omistusasuntoon ei asumistukea edes voi nykyään saada.
“Jos kahdella sinkulla on kummallakin oma auto ennestään, niin toisen voi myydä pois kun muuttaa yhteen.”
Sinkuilla on harvemmin autoa kuin lapsia omaavilla, ainakaan kaupungeissa. Auto hankitaan kaupunkialueilla monesti sellaisen elämänvaiheen tienoilla, kun on todettu liian hitaaksi ja vaikeaksi asiaksi kuljettaa lapsi päivähoitoon, mennä sitten töihin, palata töistä päivähoitoon ja tulla kotiin, ja käydä jossain kohtaa vielä kaupassakin kuljettaen sekä vauvan että ostokset. Aika monesti päivähoitopaikka ja työpaikka eivät ole ihan lähellä tai edes samalla suunnalla. Etenkin lapsettomista korkeakouluopiskelijoista kaupungeissa iso osa on autottomia. Kun taas useamman vuoden päiväkodissa olleiden lasten vanhemmista merkittävällä osalla on ainakin yksi auto.
“Kotivakuutus nyt pitää jokaisella olla vaikka ei olisi lapsia.”
Ei tarvitse olla. Eikä ole. Jos ei ole juuri arvokasta omaisuutta, ei ole yleensä syytä maksaa kotivakuutuksestakaan. Mutta jos on lapsi, joka saattaa rikkoa muiden omaisuutta, sitten siinä kohtaa hankitaan usein kotivakuutus. Kiinteistön kerrostaloissa ja rivitaloissa vakuuttaa taloyhtiö.
“Terveysvakuutus lapselle sensijaan on hyvä olla ja kokemuksesta tiedän että se maksaa, mutta kannattaa pitkän päälle. Sitten muiden tarvikkeiden ja huonekalujen kohdalla on omasta kehtaamisesta kiinni pitääkö kaiken olla uutta vai käykö käytetty.”
Vakuutusyhtiö tekee terveysvakuutuksilla voittoa. Se on kannattava joillain prosenteilla vakuutuksenottajista. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä maksaa enemmän vakuutusmaksuja rahan aika-arvo huomioiden kuin saa koskaan vakuutuksen kautta takaisin. Intuitio saattaa sanoa ihmisillä toisin kuin vakuutusmatematiikka. Mutta tuollaisista maksuista tulee monissa perheissä lisämenoa, kun niitä sitten maksellaan.
Mutta palatakseni pointtiini: lasten saaminen on taloudellinen rasite erityisesti pienituloisten vanhempien tapauksessa — mm. lapsilisän pienuuden takia, joka ei kata lapsesta aiheutuvista menoista kuin vähemmistön, jonka takia lapsesta aiheutuvat menot joudutaan isolta osin kattamaan niin, että vanhemmat tinkivät omasta elintasostaan.
Se riippuu ihan missä päin Helsinkiä asuu onko auto vaikka olisi sinkku. Jos lähiössä niin yleensä on, vain kantakaupungissa tai vanhoissa kehäykkösen sisäpuolen esikaupungeissa pärjää ilman autoa mutta voi olla puisevaa jos lähellä ei ole kunnollisia kauppoja.
Ihmettelen kanssa sitä riskinottoa että ei ota kotivakuutusta ollenkaan, monet vuokranantajatkin edellyttävät että on. Halvimmat kotivakuutukset yksiön kokoiseen asuntoon maksavat n 100 euroa vuodessa.
to esitti erilaisia asioita, joihin lasten vanhemmilla menee rahaa. Nämä vaihtelivat isommasta asunnosta autoon.
Kommenttiketjussa aiheena oli kuitenkin se, miten äitiys/vanhempainpäivärahan suuruus vaikuttaa lasten hankintaan. Suuri osa to:n esittämistä hankinnoista ei ole mitenkään pakollisia lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos vanhemmat ovat mahtuneet vanhaan asuntoon ennen lapsen syntymää, niin he todennäköisesti mahtuvat samaan asuntoon vauvan synnyttyäkin. Ei alle 1‑vuotias tarvitse kovin paljon tilaa. Jos vanhemmat ovat kulkeneet helposti eri paikkoihin ilman autoa ennen lapsen syntymää, niin kyllä kulkeminen onnistuu lähes yhtä helposti äitiys/vanhempainvapaan aikanakin vauvan kanssa.
Kustannuksia lapsista kyllä tulee, mutta suurin niistä tulee vasta äitiys/vanhempainvapaan jälkeen, ellei sitten halua jo ennalta varauta siihen tilanteeseen, kun lapsi on vähintään 1‑vuotias. Vanhemman lapsen kanssa äitiys/vanhempainrahan määrällä ei enää ole niin suurta merkitystä, kun sitä ei enää makseta. Sen sijaan vanhempainvapaan jälkeen odotettavissa olevilla tuloilla jo on paljon suurempi merkitys, kun mietitään, onko lapseen varaa.
Kepa kirjoitti:
“Kommenttiketjussa aiheena oli kuitenkin se, miten äitiys/vanhempainpäivärahan suuruus vaikuttaa lasten hankintaan. Suuri osa to:n esittämistä hankinnoista ei ole mitenkään pakollisia lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos vanhemmat ovat mahtuneet vanhaan asuntoon ennen lapsen syntymää, niin he todennäköisesti mahtuvat samaan asuntoon vauvan synnyttyäkin. Ei alle 1‑vuotias tarvitse kovin paljon tilaa. Jos vanhemmat ovat kulkeneet helposti eri paikkoihin ilman autoa ennen lapsen syntymää, niin kyllä kulkeminen onnistuu lähes yhtä helposti äitiys/vanhempainvapaan aikanakin vauvan kanssa.”
Väitteeni on ollut, että suomalainen päivärahamalli kannustaa lasten hankintaan vasta vanhempana, ja kannustaa olemaan hankkimatta lapsia nuorena siinä kohtaa, kun tulot ovat vielä pienet. Minimipäiväraha jättää vanhemmat köyhiksi, koska päivärahasta merkittävä osa menee lapsen menoihin, ja vanhemman omiin menoihin jää vain vähän rahaa, ja köyhyys voi ehkäistä sitten seuraavan lapsen saamistakin.
Hankinnat ovat sivujuonne. Se on totta, että lapsi ei tarvitse itse heti syntymänsä jälkeen paljoakaan tilaa. Lapsi voi nukkua vaikka äitiyspakkauksen pahvilaatikossa. Mutta vanhemmat usein tarvitsevat lapsen saamisen jälkeen eri tavalla tilaa, ja lapseen liittyvät esineet ja tarvikkeet myös. Aika moni vanhempi nukkuu ainakin osan öistä erillään, jos pieni lapsi on kova parkumaan öisin, jotta edes toinen vanhemmista saa nukuttua. Silloin nukkuma-aikaan tarvitaan vähintään kaksi nukkumatilaa, joiden välillä ääni ei täysin kulje. Jos siihen asti on pariskuntana asuttu yhdessä yksiötä, tila ei välttämättä mahdollista enää nukkumista molemmille vanhemmista. Auto ei ole välttämättömyys, mutta nimenomaan lapsen saamisen tienoo näkyy tilastoissa piikkinä auton hankinnan ajankohtana. Osa hankkii auton jo ennen lapsen syntymää, jotta perhe pääsee nopeasti synnytysosastolle sitten kun lähdön aika tulee, osa vasta sitten kun lasta kuljetetaan päiväkotiin, ja osa sillä välillä.
Ja kyllä, myös ansiosidonnaisen tuen jälkeisillä lapsilisillä ja muilla tuloilla on iso merkitys. Nykyinen Suomen järjestelmä on sellainen, että lapsen nuorena hankkiva saa pienen päivärahan, ja mentyään töihin maksaa työuransa aiana ihan samat vakuutusmaksut kuin ison päivärahan saava, joka hankkii lapsen vasta esim. 40-vuotiaana tulojen ollessa huomattavasti korkeammalla. Systeemi ei ole ihmisen työuran aikana maksettavien vakuutusmaksujenkaan näkökulmasta kovin reilu.
“Se jouduttiin korjaamaan nopeasti, koska kaikkien yllätykseksi suurperheiden huoltajilla oli vaikeuksia päästä töihin”
1990 luvun lamassa lapsuudenystäväni sai työsopimuksen kaupan kassalle. Se peruttiin, kun tajuttiin, että hänellä oli merkonomin koulutus ja olisi pitänyt maksaa koulutetun palkkaa. Kauppa taisi olla ensimmäinen paikka, jossa ns. entry level hommista joutui koulutuksella ulos. Nyt samoin on käynyt hoitotyölle.
Yhdessä työpaikassa jossa olin 2000-luvulla, sanoi toimitusjohtaja juhlapuheessa että “Ihannetyöntekijämme on 35-vuotias korkeasti koulutettu kahden lapsen äiti”.
Siihen aikaan tosin työntekijöistä oli pulaa ja oli varaa valita minne meni töihin.
Onko muuten enää kovin paljon osa-aikatöitä tekeviä yksinhuoltajaäitejä, jotenkin se vaikuttaa että jo aikaisempien hallitusten toimenpiteet sekä maailmanpoliittinen tilanne ovat ajaneet naiset siihen tilanteeseen että lapsia ei hankita jos ei ole miestä joka sitoutuu osallistumaan perheen elättämiseen.
Parisuhteet voivat myös hajota. Yksinhuoltajaäitejä on paljon, tekoälyn mukaan noin 129 000 eli 23 prosenttia kaikista lapsiperheistä.
Kuinka monessa näistä asuvat lapset vuoroviikoittain toisen vanhemman luona eli että huoltajuus ei ole yksin äidillä?
Se mitä tarkoitin että jo n 10 vuotta sitten alkoi yhteiskunta mennä siihen suuntaan että ei haluttu ottaa riskejä ja hankkia lapsia jos ei oma talous ja parisuhde ollut kunnossa.
Erota ei myöskään uskalleta ainakaan silloin kun lapset ovat pieniä, koska se vetää talouden takuuvarmasti kuralle, sekä naisille että miehille.
Jos en ihan väärin muista, toista kymmentä prosenttia äideistä on ainakin papereiden mukaan yksinhuoltajia jo synnytyshetkellä, mikä tilanne oikeuttaa nykyisen lainsäädännön mukaan pitämään kaksinkertaisen mittaisen ansiosidonnaisen perhevapaan. Aikoinaan näin ei saanut tehdä, vaan jos isä ei perhevapaaoikeuttaan käyttänyt, se ei siirtynyt kenellekään, mutta edellinen hallitus muutti lakia niin, että yksinhuoltajavanhempi saa pitää kaikki ansiosidonnaiset perhevapaat yksinään.
Samalla kun uudelleenajattelet vanhemmuuden kustannusten korvaamisen, voisit miettiä, miksi sairastuvan työntekijän kustannukset jäävät monella tavalla työnantajan harteille. Voisiko ihannemaailmassa ajatella, että työnantaja voisi keskittyä työn tarjoamiseen ja sen edellyttämään riittävään palkkakompensaatioon, eikä toimia jonkinlaisena yleisenä vakuutusyhtiönä elämän kaikenlaisten tilanteiden varalta. Riski tilanteen laukeamisesta on liian iso ainakin pienimmille firmoille.
Periaatteessa sairauskulujen kuuluisi kuulua valtiolla, mutta siinä on se käytännön ongelma, että kun näin päätettäisiin, yrityksen joutuessa vaikeuksiin työpaikka sovittaisiin henkilökunnan sairastumisesta.
Tuon ongelman voisi isolta osin välttää silloin, jos todistuksen sairauskulujen korvaamistarpeesta valtion piikkiin voisi antaa työnantajan maksaman työterveyslääkärin sijaan vain valtion tai hyvinvointialueen virkalääkäri. Fyysisten oireiden osalta tilanteen voi tarkistaa nykyään aika hyvin. Mielenterveysperusteiset sairauslomat ovat hankalampi asia, etenkin masennus-ahdistus ‑sektorin sairauslomien osalta, koska sellaisen sairausloman saa kun luettelee ne asiat, jotka netistä voi kuka tahansa bongata valmiina listoinakin, eli sellaisen sairausloman pystyy innovoimaan ilman oikeita oireitakin.
Siinä on erittäin hyvä syy, miksi sairauskulut pitää monessa tapauksessa jättää työnantajalle. Jos työ kuluttaa ja aiheuttaa sairastumisia ja työtapaturmia niin suuri kannustin huolehtia työn turvallisuudesta katoaa. Toivottavasti täällä ei kukaan luule, että työnantaja huolehtisi työn kuormituksesta ja työvälineitä jos valtaosa kuluista jäisi yhteiskunnalle? Tämä kun ei monilla matalapalkka-aloilla toimi nytkään ja työterveyslääkärit kyllä mielellään keksivät syyksi kaikkea muuta kuin työn, suojelevat palvelun ostajan etua.
En ole varma siitä, että lakiesitys huonontaisi nuorten naisten asemaa työelämässä niin paljon kuin on puhuttu. Jo vuosikymmeniä on ollut se tilanne, että työnantajat ovat epäröineet lisääntymisikäisten naisten palkkaamista siksi, että heidän pelätään jäävän kohta äitiyslomalle. Saattaa jopa olla, että joissakin tapauksissa nuoren naisen on helpompi saada työpaikka, jos on mahdollista palkata hänet määräaikaiseksi.
Sain itse 1990-luvulla (suunnitellusti) kaksi lasta tilanteessa, jossa olin määräaikaisessa työsuhteessa enkä ollut mitenkään varma siitä, että työsuhteen päätyttyä saisin uuden työpaikan. Sen verran tosin laskelmoin, että palasin töihin työsuhteen vielä ollessa voimassa ja mieheni piti loput vanhempainvapaasta. Se olikin siihen aikaan niin harvinaista, että jopa Kelasta soitettiin minulle ja tivattiin, mitä oikein tarkoitan, kun en ole hakenut vanhempainpäivärahaa koko ajaksi.
Olen mm. naisjärjestöjen kanssa sinänsä samaa mielestä lakiehdotuksesta, joka on epäonnistunut monessakin suhteessa. Totean kuitenkin, että työnantaja ei saa kysyä perheestä ym henkilökohtaisuuksista työhönottotilanteessa. Ainakin asiantuntijatyössä tätä todennäköisesti noudatetaan, koska myöskään työnantaja ei halua näyttää mäntiltä työhaastattelussa.
Muutama vuosikymmen sitten oli tavallista työhakemuksessa kertoa perheestään ja jopa siitä, että ”lapset on tehty.” Tänä päivänä hakemus menisi jo tällä perusteella mappi ö:hön.
Toki epäasialliset ketjutukset ym. voivat kohdistua erityisesti nuoriin naisiin.
Miten sitten menee laskennallisesti se, että milloin Suomessa syntyvyyden ei tarvitsisi enää nousta, vaan olemmeko ikuisessa väestön kasvattamiskierteessä?
Sellaista väestöjakaumaa tuskin on näköpiirissä seuraavaan 100 vuoteen, jossa tavoitteelle kasvattaa väestöä voitaisiin laittaa stoppi. Vai miten on?
Jos hedelmällisyys kasvaa sanotaanko nyt 25 prosenttia, mikä olisi iso muutos, ei sekään taida riittää.
Eli: joka vuosi maahan saatava 30 000 muuttajaa, mieluummin enemmän, ulkomailta niin kauan kuin tänne kommentoivat olemme hengissä?
Ehkä kannattaisi etsiä muita ratkaisuja. Varsinkin jos työt maassa loppuvat.
Jos meillä on pysyvästi vähintään 300 000 työtöntä suomalaista, siltähän näyttää, lienee järkevää varmistaa väestön pieneneminen, ei kasvaminen.
Hoitovajeeseen on muita ratkaisuja kuin hoitajien tuonti tai lisäbonuksilla tuettu ja aikaansaatu suomalaisten puolipakolla synnyttäminen.
AI-tulee vapauttamaan, käytetään nyt sitä sanaa, valtavasti työntekijöitä hoitoalalle.
Mm. toimittajia, tietokonealan väkeä, toimistoväkeä, kaupallisen ja osin teknisenkin alan alemman tason suunnittelijoita ja hr-työntekijöitä.
Tulevaisuuspuolue, todellinen sellainen, vihreät? , loisi pian vision noin 4 miljoonan Suomesta. Aluksi. Hyvä olisi päästä tietysti vaikka yksi miljoona alemmaskin todella pidemmällä tähtäimellä.
Minusta näyttää että politiikassa kokonaisuuksien hahmotus ei kiinnosta ketään. Itse toimenpiteiden symbolinen merkitys on paljon suuremmassa roolissa kuin mitä niistä loppujen lopuksi seuraa — kaikkien epäsuorien kannustinvaikutusten jälkeen. Tämä on ensisijaisesti äänestäjien ja lehdistön syytä.
Jos hallitus tänään kertoisi, että se tuo Suomeen perustulon, jonka suuruus on yhtä kuin perustoimeentulotuen määrä, ja samalla lakkauttaisi perustoimeentulotuen, tuon tuen lakkauttamisesta nostettaisiin hirveä metakka. Kansan kollektiiviseen tietoisuuteen ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan, ja tämän vuoksi vain äärimmäisen yksinkertaiset ja selkeästi ymmärrettävät toimenpiteet voivat toimia politiikassa.
Kirjoitat: “ei tarkoituksella vaan vahingossa” ja “tarvittaisiin syvällisiä muutoksia ja ne vaatisivat osaavaa valmistelua”.
Mainitsemasi 600 €/kk yksinhuoltajan tulomenetys on täsmälleen se sivuvaikutus, jonka systemaattinen ennakkotarkastus olisi löytänyt. Samoin raskaussyrjintävaikutus syntyvyyteen: “kaikki vaikuttaa kaikkeen” on totta, mutta kenenkään tehtävänä ei ole laskea miten.
Olen kirjoittanut ehdotuksen puuttuvasta instituutiosta — Mekanismivirasto, joka tekisi lakiesityksille sen mitä puolueiden valmistelukoneistot tekivät ennen: pakottaisi arvioimaan kannustinvaikutukset ennen säätämistä.
3 sivun tiivistelmä: https://mekanismirealismi.fi/mev-tiivistelma
Sairaaksi on mennyt tämä raha- ja talouskeskinen ajattelu.
Ihmiset on helpompi ja halvempi tuoda ulkomailta, samoin koulutus.
Meidän pitäisi siis oikeastaan talouden suorituskyvyn maksimoimiseksi steriloida työntekijät ja lopettaa koulutusjärjestelmä. Tällä saadaan selvää ja suoraa säästöä. Säästyneet rahat voidaan sitten kohdistaa ulkomaalaisten osaajien ja sijoittajien palkka- ja muihin tukiin.
Älä anna niille ideoita..
Soininvaara voisi laskea paljonko työnantaja maksaa yhdestä lapsesta keskipalkalla: äitiyslomat ja isyyslomaa ja lasten sairastelu ja miksei vanhemmankin sairastelu kun on tarhaikäisistä lasta. Ja lisäksi sijaisen koulutus. Kela korvaa vain osan ja riihikuivaa kuluu hyvin paljon Ei oo varaa palkata riskitekijöitä, Virossa valtio maksaa kaiken ja sinne siis yrittämään
Syntyvyyskeskustelussa on erikoinen jännite maahanmuuton vuoksi.
Maaganmuuttajat ovat päosin työikäisiä ihmisiä, joilla jossain vaiheessa on halu perustaa perhe ja saada lapsia. Monestakin syystä maahanmuuttajaperheet ovat monilapsisia.
Maahanmuuttajissa on myös paljon puolisoita.
Jos on foliohatun kera etnonationalsimiin uskova maahanmuuton vastustaja, eteenkin maahanmuuttajaperheet ovat kauhistus ja heidän olojaan pyritään tekemään erittäin kurjiksi. Seuraus on, että ylipätään lapsiperheiden asemaa kaikilta samalla kurjistetaan.
Motivoiva ja kannustava työllisyyspolitiikka sisältää myös viestin, että ainkaan lapsia ja äityis-isyyslomia ei pidä viettää. Työpaikkojen fiktiivinen luominen on kertonut, että ei eteenkään kannata nuorena ottaa riskejä, koska työt loppuvat varmasti. Ja niin edelleen.
Kokoomuksen idea on kannattaa hyviä asioita, kuten lapsiperheitä. Oleellista on, että hyvän asian eteen ei todellakaan tehdä mitään ja siihen ei käytetä rahaa. Mutta kannatetaan silti. Hallitus puhuu teoilla.
Rehellisyyden nimissä, kiinnostaako perussuomalaisia lukuun ottamatta syntyvyys tai suomalaisuuden tulevaisuus kovin monia. Nyt EK esittää kodinhoidon tuen lopettamista ja 45000 muuttajan vuosittaista tuloa. Suomalaisuudella on aikaa ehkä 10–15 vuotta, ei enempää. Periaatteessahan pelkän Etiopian tai Nigerian ylijäämäväestön murto-osasta saataisiin uusi väestö Suomeen aika nopeastikin.