On sanottu, että ihminen keksii kaiken mitä tulee elämänsä aikana keksineeksi alle 25- vuotiaana ja sen jälkeen vain jalostaa keksimäänsä.
Minä pidin parikymppisenä Jouko Paunion kansantaloustieteen laudaturseminaarissa esitelmän aiheesta ulkoisten kustannusten hinnoittelu. Aiheesta olen sen jälkeen saarnannut koko ikäni.
Hintamekanismista puuttuvat muille osapuolille ja yleiselle edulle koituvat haitat ja harmit ja myös mahdolliset hyödyt. Näiden saaminen osaksi hintamekanismia tarvitaan haittaveroja ja mahdollisen hyödyllisen toiminnan subventiota.
Hyvä esimerkki ulkoisesta kustannuksesta on ilmastonmuutos. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on halpaa, koska sen kustannuksista puuttuvat kielteiset vaikutukset ilmastoon. Siksi ulkoiset kustannukset tulee saada mukaan markkinamekanismiin verottomalla hiilidioksidipäästöjä.
Aivan äskettäin joku taas kirjoitti, ettei mitään ilmastopolitiikkaa tarvita; markkinat kyllä hoitavat. Eivät nimenomaisesti hoida, jos ilmaston pilaaminen on ilmaista.
Sen sijaan markkinat kyllä hoitavat, jos hiilipäästöjä verotetaan esimerkiksi päästöoikeuksien kautta. Hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi päästöt on jaettu kummallisesti kahteen ryhmään: päästökauppasektoriin ja taakanjakosektoriin, jossa jälkimmäisessä päästöjen vähentäminen perustuu poliittisiin päätöksiin. Tämä outo jako tuottaa tehottomuutta, mutta tarjoaa hyvän koeasetelman.
Päästökauppasektorin päästöt ovat vähentyneet huomattavasti nopeammin kuin poliittiseen suhmurointiin perustuvan taakanjakosektorin päästöt. Taakanjakosektorilla aina jokin taho tulee marisemaan, että emme me voi, kun se tulee niin kalliiksi ja saa tahtonsa läpi. Turpeen polton lopettamisesta ei saatu Suomessa päätöstä aikaan, mutta päästöoikeuksien hinnan nousu lopetti sen kuin seinään – paitsi pienissä kattiloissa, jotka joku on onnistunut suhmuroimaan päästökaupan ulkopuolelle. Samasta syystä Helsinki ei polta enää kivihiiltä. Toisin kuin väitetään, turpeen poltto ei ole Suomessa kiellettyä.
Haittaveroja meillä on. Esimerkiksi liikennepolttoaineiden vero, alkoholivero ja tupakkavero.
Näistä tupakkavero ei oikeastaan kuulu joukkoon, koska tupakoija aiheuttaa haittaa lähinnä itselleen. Jos vain rahaa lasketaan, tupakointi on julkiselle taloudelle hyvin edullista, koska tupakoija kuolee 10 vuotta aiemmin ja säästää siten valtaisesti eläkevaroja eikä edes ehdi sairastua dementiaan. Oikeastaan koko julkisen talouden vajaus selittyy tupakoinnin vähenemisellä. Tilastotieteen laitoksella me assistentit laskimme 1970-luvulla, että eläkeyhtiöiden kannattaisi maksaa ilmaiset tupakat kaikille yli 40-vuotiaille.
Ulkoisten hyötyjen subventoimista on myös. Koulutuksesta hyötyy koko kansantalous. Siksi sitä subventoidaan. Koulutuksen subventointi on myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymys kuten on myös julkinen terveydenhuolto. Työterveyden subventiota perustellaan sen myönteisellä vaikutuksella työntekoon.
Ulkoisvaikutusten hinnoittelua kannattaisi harkinta enemmänkin. Sitä kannattaisi perustella eksplisiittisesti aiheutetulla haitalla, jotta hinnoittelu menisi oikein. Nyt se perustuu intuitioon ja menee siksi usein vähän vikaan. Kuten kirjassani Talous ja kaupunki sanon, kaupunkielämän on yhtä ulkoisvaikutusten sekamelskaa. Sitä hallinnoidaan kielloilla ja käskyillä, mutta hinnoittelu voisi johtaa parempaan tulokseen.
Liikenteen hiilidioksidipäästöjä verotetaan polttoaineverolla, ajoneuvoverolla ja autoverolla. Joitakin vuosia sitten laskin, että tätä kautta hiilidioksiditonnia verotetaan yhteensä 750 eurolla, kun päästöoikeuksien hinnat ovat kymmenesosa tästä. Uutta laskelmaa en ole tehnyt, koska asetelma on mennyt niin monimutkaiseksi. Pakoputkesta tuleva hiilidioksidi on kuitenkin aivan samaa hiilidioksidia kuin piipusta tuleva hiilidioksidi. Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat siis räikeästi ylihinnoiteltuja muihin päästöihin verrattuina.
Tässä yhtä virhettä korjataan toisella: autoilusta on muuta ulkoista haittaa kaupungeissa. Polttoaineverolla torjutaan myös näitä haittoja. Mutta samoja veroja maksetaan myös haja-asutusalueilla. Autoilu onkin kokonaisuudessaan aliverotettua kaupungeissa ja räikeästi yliverotettua maaseudulla.
Helsinki ratkaisi lisääntyvän liikenteen haitat rajoittamalla työmatkoja palvelevien pysäköintipaikkojen määrää. Se oli valtavan tehokasta — Helsingin niemelle tulevan autoliikenteen märä ei ole noussut yli 50 vuoteen — mutta on tästä vähän ohi maalin menemästä keinosta myös haittaa. Se tuottaa turhaa vaivaa sille, jonka on oikeasti tultava autolla eikä se rajoita keskustan läpi ajamista mitenkään. Pysäköintipaikat on kallis rakentaa. Tämä kieltä estää niiden hinnan optimoinnin. Ja niin edelleen. Sen tuottama kiusa menee hukkaan, kun taas maksu tuottaisi verotuloja ja auttaisi alentamaan muita veroja.
Kaupunki torjuu myös ruuhkia subventoimalla voimakkaasti joukkoliikennettä. Tämä on intuitiivisesti oikein, mutta teorian vastaista. Joukkoliikenteestä ei ole hyötyä — myös bussin käryävät ja meluavat — vaan autoista haittaa. Kun autoilun ulkoiskustannuksia ei veroteta vaan subventoidaan vaihtoehtoa, tullaan samalla subventoineekin liikkumista ylipäänsä, mistä on esimerkiksi lähiöiden palvelutason lasku. Ja tulee kalliiksi.
Tästä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Yhden, Talous ja kaupunki, olen jo kirjoittanutkin.
Ala, joka huutaa selkeästi päästöoikeus- (tai hiilinielu-) hinnoittelua on metsänomistus. Kun metsänomistajat tehdään taloudellisesti vastuullisiksi hakkuiden hiilidioksidivaikutuksista, ohjautuu yksityismetsien käyttö oikeaan suuntaan.
Valtio on pakkolunastastanut metsänomistajilta metsien hiilensidontakyvyn ilmaiseksi. Jos metsätalouden hiilidioksipäästöhaitat sysätään metsänomistajille, niin pitäisihän niistä sitten olla mahdollista saada omistajan hyötykin mikäli hiilensidonta on suurempi kuin hakkuupoistuma.
Ei metsänomistaja voi omien metsiensä hiilinielua myydä hiilikreditteinä. Toisin kuin peltomaalla, jossa sertifioiduilla hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä voi ansaita pientä lisätuloa markkinoilta.
Vuosikymmen sitten valtio tosiaan sosialisoi itselleen metsien kuvitellut hiilinielut. Nyt kun on ilmennyt, että kyse voikin olla hiililähteistä, sosialisointi voitaneen lopettaa. Eli metsänomistajalle maksetaan vuosittan, kun metsän puukuutiomäärä kasvaa ja metsänomistaja maksaa, kun kuutiomäärä vähenee. Koska kuutiomäärä vähenee yleensä silloin, kun metsänomistaja saa pyynmyyntituloja, niin silloin on varaa maksaakin.
Tästä mallista on syytä jättää pois maaperän hiili, koska sen määrän laskelmien epävarmuus on liian suuri.
Puukuutiot ovat vain osa metsän biomassasta. Juurissa on suunnilleen yhtä paljon ja sitten ovat kaikki muut.
Puukuutioiden (kun ei puhuta kuolleista puista eikä veakosta/taimikosta) mittaaminen jopa etäältä on melko luotettavaa. Sen sijaan maaperään sitoutuneen hiilen muutosten mittaaminen on erittäin epävarmaa. Lisäksi on epävarmaa, miten maaperään sitoutuneeseen hiileen voi vaikuttaa muuten kuin ojilla ja niiden hoidolla on. Siksi maaperän hiilen määrää ei tällä hetkellä voi käyttää minkään yksityistaloudellisen vaikutuksen perusteena. Valtioiden hiilitaseet ovat sitten asia erikseen.
iValo
” Eli metsänomistajalle maksetaan vuosittan, kun metsän puukuutiomäärä kasvaa ja metsänomistaja maksaa, kun kuutiomäärä vähenee. Koska kuutiomäärä vähenee yleensä silloin, kun metsänomistaja saa pyynmyyntituloja, niin silloin on varaa maksaakin.”
Se olisikin mielenkiintoinen tilanne, kun päätehakkuun jälkeen metsästä joutuisi maksamaan noin 20v hiilimaksuja. Pahimmillaan menee nimittäin noin pitkään, ennen kuin uudelleen istutettu metsä alkaa sitomaan hiiltä enemmän, mitä maaperästä vapautuu.
Syltty: Tuo kaksikymmentä vuotta on kesto, joka kuluu hakkuun jälkeen siihen, että taimikon kasvu on sitonut hakkuun jälkeisten vuosien lisääntyneet hiilipäästöt. Hiiltä päästävä hakkuuaukea muuttuu hiiltä sitovaksi taimikoksi noin kymmenessä vuodessa.
Ehdotin hiilikrediittien laskentaa elävien puiden kuutiomäärän perusteella. Tämän mittaaminen melko tarkasti ja kustannustehokkaasti yksittäiseltä metsätilalta onnistuu. Sen sijaan tilan kokonaishiilipäästön/sidonnan mittaaminen on vaikeaa ja kallista. Avohakkuun jälkeen elävän puun kuutiomäärä ei juurikaan vähene ennen ensiharvennusta, lähinnä jättöpuita kuolee (enää niitä ei juurikaan kaadeta polttopuiksi).
Kvartaalitaloudella (25 vuotta) toimiva metsänomistaja toki joutuu jo nykyään varautumaan rahan kulumiseen ennen avohakkuun jälkeistä ensiharvennusta: vuosi hakkuusta maanmuokkaus ja puunistutus, viisi vuotta mekaaninen perkaus ja kymmenen vuotta taimikon harvennus.
Kapitalistinen markkinatalous ei tunne mitään rajaa kulutukselle ellei kulutukselle aseteta rajoja. Ja ehkä parhaimpia tapoja koettaa hillitä kulutusta on verottaa kulutusta sitä ankarammin mitä haitallisempaa se on ympäristölle ja mitä vähemmän tuota kulutusta tarvitaan ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen.
Haittaverot, kilpailukyky ja Suomen pienen talouden realiteetit
ODE muistuttaa aivan oikein, että markkinatalous ei toimi ilman haittaveroja. Taloudessa on järkevää verottaa sitä, mikä tuottaa haittaa – tupakkaa, alkoholia, päästöjä – ja tukea sitä, mikä on yhteiskunnalle hyödyksi kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja puolustusta. Tämä logiikka pitää sisäisesti hyvin paikkansa.
Mutta Suomen kaltaisessa pienessä ja avoimessa taloudessa ongelma on siinä, että sisäinen politiikka ei aina kohtaa ulkoista todellisuutta.
Esimerkiksi Suomen osuus maailman hiilipäästöistä on noin promillen luokkaa. Siksi kotimaisilla ilmastotoimilla ei ole globaaliin ilmastonkehitykseen juurikaan vaikutusta, elleivät ne ole osa laajempaa kansainvälistä sääntelyä. Jos Suomi säätää haittaveroja huomattavasti korkeammiksi kuin kilpailijamaat, syntyy tilanne, jossa maksamme kustannuksia, mutta emme saa ilmastohyötyä – paitsi symbolisesti.
Samalla korkeat kustannukset heikentävät vientimme kilpailukykyä. Tämä ei ole vain teoreettinen riski: monet parhaista vientiyrityksistämme ovat jo siirtäneet toimintansa pois Suomesta.
Kun veropohja kapenee ja investoinnit suuntautuvat muualle, valtio ajautuu velkakierteeseen ja sillä on kasvavia vaikeuksia rahoittaa kaikkein välttämättömimpiä tehtäviä – Koulutusta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä puolustusta.
Haittaverot ovat siis taloustieteellisesti perusteltuja, mutta pienen, avoimen ja haavoittvan talouden kohdalla ne voidaan säätää vain suhteessa globaaliin kilpailuasetelmaan. Muuten vaarana on, että teemme taloudellemme vahinkoa ilman, että ilmasto tai yhteinen etu juurikaan hyötyy.
Suomen ei pidä olla maailmantaloudesta irrallaan toimiva koe-laboratorio, vaan osa globaalia järjestelmää, jossa kustannukset ja hyödyt jakautuvat tasapainoisemmin.
Suomen osuutta hiilidioksidipäästöistä tupataan tietyissä piireissä kuvaamaan aina mitättömäksi. Tämä ei ole koko totuus ollenkaan . Kansakunnan hiilidioksidipäästöjen tase eli mitä jää omaan piikkiin, kun suorat omat päästöt, vientituotteiden myötä muille menevät päästöt ja tuontituotteiden myötä suomalaisille kohdistuvat päästöt on nimittäin eri juttu kuin omiksi määritellyt päästöt. Tuon laskemimen on aika monimutkainen juttu. Toinen asia on päästöt per henkilö. Molemmilla mittareilla Suomi on kuitenkin varmasti reilusti mainettaan suurempi maailmalla.
Suuret vientiyritykseet ovat ylipäätään siirtäneet toimintaansa pois Suomesta, koska niiden on niin pitänytkin tehdä saadakseen kansainvälistä kasvua aikaan. Kaikkea ei vain voi Suomessa tehdä ja syitä on monia. Kyllä ruotsalaiset firmatkin menevät “maailmalle”, heti kun pitää laajentaa. Valitettavasti suomalaiset firmat ovat luultavasti ruotsalaisia useammin tulleet kotiin verissäpäin.
Haittaveroja on monenlaisia. Viime vuonna osallistuin kansalaisen metsäpaneeliin. Yksi asia, mitä siellä nostin esille oli, miten on mahdollista, että metsänomistaja voi ilman mitään haittamaksua tuottaa sekä esteettistä (vesien tummuminen) että todellista tappiota (arvokalojen häviäminen ja tulvat) vesistön alajuoksulla oleville ojittamalla metsää tai suota ja kasvattamalla siten omaa tuottoaan. Totesin myös kyllä, että haitan laskeminen voipi olla “haasteellista”, mutta…
EU on juuri hyväksynyt historiallisen lain, joka vaiheittain kieltää venäläisen kaasun tuonnin: spot-markkinoiden LNG-tuonti kielletään alkuvuodesta 2026, pitkäaikaiset LNG-sopimukset päättyvät 2027 alussa ja putkikaasu syksyllä 2027. Ville Niinistö toimi parlamentin pääneuvottelijana ja ajoi tiukempaa aikataulua sekä valvontaa – päätös on merkittävä askel irtautumisessa Venäjän energiariippuvuudesta ja sen sodan rahoittamisesta.
Alkuperäinen ajatukseni kritisoi päätöstä, jos vetyyn ei panosteta riittävästi, ja ehdotin venäläisen kaasun hyödyntämistä vedyn tuotannossa.
Tämä on kuitenkin ongelmallista: venäläisen kaasun käyttö (esim. steam reforming ‑menetelmällä) tuottaisi edelleen riippuvuutta epäluotettavasta toimittajasta ja rahoittaisi Venäjän sotataloutta. Parempi vaihtoehto on siirtyä suoraan puhtaaseen vetyyn ilman fossiilisia välivaiheita.
Päätös ei ole surkea, vaan välttämätön – kunhan vetytalous etenee, pelkkä kielto ei riitä. Siirtymä vetytalouteen on avainasemassa, ja Suomi voi todellakin nousta edelläkävijäksi:
• Ydinvoima peruskuormana: Suomi on jo nyt ydinvoiman suurvalta (Olkiluoto 3 mukaan lukien), ja se tarjoaa vakaan, päästöttömän sähkön elektrolyysiin. Ydinvoiman rooli “low-carbon” vedyssä tunnustetaan EU:ssa, ja Suomi puolustaa tätä aktiivisesti.
• Uusiutuvat täydentämään: Tuuli- ja aurinkoenergia kasvavat nopeasti, ja niiden ylijäämä voidaan ohjata vetytuotantoon.
• Ketterä sääntely ja investoinnit: Suomi tarvitsee nopeita lupaprosesseja, tukia (esim. IPCEI-rahoitus) ja infrastruktuuria (putket, varastointi). Potentiaali on valtava: vetytalous voisi luoda kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja nostaa viennin (esim. vihreä teräs, ammoniakki).
“ Risujen” ja turpeen poltto kannattaa ehdottomasti jättää historiaan – ne ovat tehottomia ja saastuttavia.
Yhteenveto: Venäjän kaasun kielto on rohkea ja oikea päätös. Nyt tarvitaan välitön panostus vetyyn: lisää ydinvoimaa (ml. pienreaktorit), tuulivoimaa ja elektrolyysikapasiteettia. Suomi voi olla Euroopan vetytalouden kärjessä – rohkeutta ja investointeja tarvitaan heti!
Alussa mainittu ikäraha on yksi syy sille miksi yliopisto-opinnot pitäisi aloittaa hyvissä ajoin ja olisi ehkä hyvä opiskella montaa eri metodologiaa.
Haittaverot eivät sovi massiiviseen vajeen kattamiseen: Osuvat kipeimmin pienituloisiin ja voivat vähentää kulutusta, jolloin tulot laskevat pitkällä aikavälillä. Suomessa tämä näkyy polttoaine- ja alkoholiveroissa, joissa korotukset ovat johtaneet kulutuksen laskuun.
”Varakkaille” haittaverot ei ole ongelma!
Köyhille kyllä.
Mutta kannattaako haitallista (yli)kulutusta ylläpitää ylipäätään mistään syystä. Ja voihan haittaveroja kohdentaa niin että ne eivät ole ongelma pienituloisille vaikkapa tukemalla heitä niin, että rahat riittävät veroista huolimatta tarpeelliseen.
Hieman leikkimielisesti esittäisin, että kielenkäyttöä pitää muuttaa siten, että kaikkia veroja aletaan kutsua sakoiksi. Päästövero olisi sakko saastuttamisesta, mutta samoin tulovero olisi sakko työnteosta ja arvonlisävero olisi sakko kuluttamisesta.
Kieli ohjaa ajattelua ja minä olen ainakin joskus häkeltynyt miten monelle koulutetullekin ihmiselle on jotenkin erikoinen ajatus, että kaikki verotus tosiaan ohjaa käyttäytymistä johonkin suuntaan ja siten veroja suunnitellessa tulee väkisinkin otettua kantaa siihen, miten ihmisten halutaan suurina joukkoina käyttäytyvän.
Jos haittaveroa pitää langettaa ilmaston pilaamisen aiheuttamisesta, niin Osmoa lainatakseni, loogisinta olisi määrätä haittavero niille ojitettujen turvemaiden omistajille, jotka eivät suostu turvetta mailtaan pois kuorimaan. Pois kuorittuna ja joko sellaisenaan poltettuna tai biokaasulaitoksissa metaaniksi jalostamisen jälkeen poltettuna, tuottavat ojitusalueen turvekerrostumat huomattavasti edullisemman päästötaseen, kuin niiden koskematta jättäminen. Koskematta jätettyinä ojitetut turvekerrostumat biohajoavat ja tuottavat pahimpia kasvihuonekaasuja eli metaania ja typpioksiduulia. Polttamiset tuottavat vain hiilidioksidia, jotka kasvit tarvitsevat aineenvaihdunnassaan. Näitä pahimpia kasvihuonekaasuja kasvit eivät mitenkään voi hyödyntää.
Mihin luulet sen kuoritun ja poltetun hiilen katoavan. Ja ymmärrätkö mikä merkitys ilmakehän hiilidioksidipitoisuudelle on sillä kuinka nopeasti hiili vapautuu ilmakehään ja kuinka nopeasti se sieltä poistuu.
Koetapa arvata kuinka kauan menee siihen, että ojitetusta suosta kertyneet hiilipäästöt yltävät samaa kuin kuoritun ja poltetun suon.
Entä jos suo ennallistetaan, kuinka käy silloin vaikka 50 vuoden aikajänteellä?
“Mihin luulet sen kuoritun ja poltetun hiilen katoavan. Ja ymmärrätkö mikä merkitys ilmakehän hiilidioksidipitoisuudelle on sillä kuinka nopeasti hiili vapautuu ilmakehään ja kuinka nopeasti se sieltä poistuu. ”
Ei tässä asiassa tarvitse luulla tai arvailla mitään. On olemassa valmiita tutkimustuloksia siitä, mikä valtava ero on sillä, poltetaanko esim. ojitettujen soiden biomassa, jolloin tulee hiilidioksidipäästöjä vai annetaanko sen koskemattomana biohajota mikrobien toiminnan tuloksena, josta aiheutuu metaani- ja typpioksiduulipäästöjä. Näiden ilmakehää lämmittävien kasvihuonekaasupäästöjen vahingollisuustason takia näitä eri aiheuttamisvaihtoehtoja jyvitetään, ei sen takia, minkä nimisen kaasun tuloksena haitat aiheutuvat.
“Typpioksiduulin ilmakehää lämmittävä vaikutus on noin 300 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin. Typpioksiduulin elinikä ilmakehässä on noin 110 vuotta. Metaanin elinikä ilmakehässä on noin kymmenen vuotta, mutta sen ilmakehää lämmittävä vaikutus on 25 kertaa suurempi kuin hiilidioksidilla.” (Wikipedia)
Tekoäly antoi aiheesta seuraavia vastauksia: “Polttaminen on yleensä ilmaston kannalta vähemmän haitallista kuin turpeen hajoaminen luonnossa, jos hajoamisessa syntyy merkittäviä määriä metaania (CH₄) ja dityppioksidia (N₂O) — koska nämä kaasut ovat CO₂:ta moninkertaisesti voimakkaampia kasvihuonekaasuja.”
“Jo muutama prosentti hiilen vapautumisesta CH₄:na tai N₂O:na riittää tekemään hajoamisen polttamista pahemmaksi.”
“Koetapa arvata kuinka kauan menee siihen, että ojitetusta suosta kertyneet hiilipäästöt yltävät samaa kuin kuoritun ja poltetun suon.
Entä jos suo ennallistetaan, kuinka käy silloin vaikka 50 vuoden aikajänteellä?”
Se turpeesta pois kuoritun suoalueen aiempaa parempi päästötase koituu siitä, että päästöt ja varsinkin nämä pahimmat sellaiset lakkaavat lopullisesti. Kun turve on pois kuorittu, kasvit pääsevät ulottamaan juuristonsa ravinteikkaaseen kivennäismaahan. Suomessa kasvaa lukuisia puu ja viljelykasvilajeja, jotka tuottavat yhdessä kasvukaudessa biomassaa ja sitovat hiiltä määrän, jonka millimetrin vuodessa turvekerrostumaa kasvattavalta suosammaleelta menee aikaa satoja vuosia. Ojitetut ja vähäravinteiset turvekerrostumat eivät ole erityisen hyviä maaperiä edes metsänkasvualustoina.
Tuo soiden ennallistaminen on hanke, joka törmää siihen mahdottomuuteen, että maamme puunjalostusteollisuuden raaka-aineesta yli kolmasosa tulee ojitusalueilta, koska siellä on suurimmat hakkuusäästöt. Vahvasti vientiteollisuudesta riippuvainen kansantaloutemme ei kestä sitä, että runsas kolmannes puunjalostusteollisuudesta, joka on tärkein vientitulojen kartuttaja, lopetetaan.
Mietitkö ollenkaan noiden tapahtuminen aikajännettä ja sen merkitystä. Sillä on nimittäin suuti merkitys mikäli ilmastonmuutos halutaan pysäyttää edes lähivuosikymmenien aikana.
Taitaa olla niin päin, että ojittamattomat suot tuottavat eniten metaania. Ojitus vähentää vapautuvan metaanin määrää. Ojittamattomaan suohon sitoutuva hiili on kuitenkin suurempi nielu kuin siitä pääsevä metaani.
Luulen että soiden ojituksen suhteen kannattaa ennemmin funtsia vaikutusta vesistöihin, kuin ilmastoon.
Nimikerkin Anonyymi ajatus siitä, että veroja kutsuttaisiin sakoiksi, on ihan hauska. Olisivatko tulonsiirrot ja tuet sitten palkintoja? Veroja tietenkin pitää kerätä ja tukia tarvitaan, mutta sanaleikki avaa hyvin sitä, että erilaiset transaktiot viestittävät siitä, mitä asioita kannattaa tehdä ja mitä ei. Silti voi valita toisin ja maksaa siitä ilosta. Tämä toimii myös palkintojen suhteen — voit tehdä valintoja, joilla jäät ilman palkintoja. Ajatus yhteiskunnasta suurena, ylhäältä ohjattavana koneena hämärtää sen, että yksittäiset ihmiset voivat toimia vastoin oletuksia. Usein tämä vielä tuntuu menevän niin, että vääriä ratkaisuita tekevät ne, joilla ei siihen olisi oikeasti varaa…
Menee hiukan aiheen ohi, mutta tupakallahan on muitakin merkittäviä ulkoishyötyjä kuin tuo keuhkosyövän fiskaalinen vaikutus. Esim. raksoilla näki vielä 10 vuotta sitten vanhan liiton työukkoja, jotka painoivat hommia sellaista vauhtia, etteivät hyväkuntoisetkaan nuoret pysyneet perässä. Näistä vanhan liiton jäbistä noin 100 % poltti ketjussa. Aasialaisten ahkeruudesta ja kessuttelutilastoista ei tarvinne mainita erikseen. Kokemuksien ja tilastojen perusteella olen päätellyt, että nikotiini inhaloituna on jonkinlainen työukkojen doping. Se pieni dopamiinirush, jonka siitä saa, ehdollistuu vuosien saatossa työpaikalle, joten röökaava duunari jaksaa painaa hommia eläkeikään saakka, vaikka tyrää pukkaa ja nivelet vetelevät viimeisiään. Polttamattomalla mieli antaa periksi.
Myös “bondaaminen” röökipaikalla on (oli) kansantaloudellisesti ihan merkittävä juttu, etenkin Suomen epäsosiaalisessa kulttuurissa. Toki kehitys on viime vuosikymmeninä johtanut siihen, että röökipaikalla kokoontuvat enää työpaikan urpoimmat nihilistit, mutta tämän maailman olemme itse luoneet stigmatisoimalla tupakan. Ei sitä tarvitsisi romantisoidakaan, kuten joskus Marlboro-miehen aikoihin, mutta neutraalimpi suhtautuminen yhteiskunnan taholta olisi tervetullut.
On melkoisen surullista, että nykyinen kukkahattuhallitus on korottanut tupakkaveroa jokaisessa budjettiriihessä. Tuolla ei saavuteta enää mitään muuta kuin lisää harmaata taloutta. Rationaalisessa yhteiskunnassa tupakalla olisi selvästi nykyistä alhaisemmat verot. Roskaaminen ja viljelyn maankäytölliset vaikutukset pitäisi toki verottaa, mutta jälkimmäinen pitäisi ulottaa myös esim. kahviin.
“Esim. raksoilla näki vielä 10 vuotta sitten vanhan liiton työukkoja, jotka painoivat hommia sellaista vauhtia, etteivät hyväkuntoisetkaan nuoret pysyneet perässä. Näistä vanhan liiton jäbistä noin 100 % poltti ketjussa.”
Tällaistakin oli, mutta vauhdilla tehneillä jälkikin oli liian usein mitä sattuu. Juuri tuli katseltua erään rakennuksen kuntotutkimustietoja. Tehdessä oli oikaistu väärissä paikoissa, kuten jättämällä tuuletusraot laajalti tekemättä kaiken vauhdin keskellä. Vauhdilla oli kyllä tehty.
Itse olen tulkinnut tilannetta niin, että moni tupakoija rakennustyömailla on ollut ADHD-taustainen. Tällöin nopeus on johtunut ADHD:stä tai muusta neuroepätyypillisyydestä, ei tupakoinnista. Tutkimusten mukaan ADHD lisää nikotiiniriippuvuuden riskiä. Valitettavasti asiaan liittyy osalla 0nopeuden ohessa myös tarkkaamattomuutta, mikä näkyy työn lopputuloksessa.
En vetäisi ihan noin suoraviivaisia johtopäätöksiä ADHD:n, tupakoinnin, ja huonon rakentamisen välillä. Raksoilla oli 10–100+ vuotta sitten vanhan liiton työukkoja, jotka jättivät tyhjiä viinapulloja lojumaan ympäriinsä, ja joskus esim. savupiippuihin, joista niitä on vuosikymmeniä myöhemmin löytynyt… Pomot kävivät pitkillä ja kosteilla lounailla, joten duunareita yksin ei pidä syyllistää ajan elintavoista. Tupakanpoltto verrattuna aikakauden dokaamisen määrään ei varmaankaan ollut rakentamisen laadun kannalta keskeinen ongelma. Mutta yllätys-yllätys, suurin syy vanhojen talojen huonoon laatuun oli, että ne rakennettiin tietoisesti halvalla, tai että kunnollisia rakennusmateriaaleja ei ollut sopivaan hintaan saatavilla. Esimerkiksi sata vuotta sitten kiinteistömarkkinat olivat Helsingissä ylikuumentuneet, ja grynderit rakensivat halvalla ja nopeasti kerrostaloja mm. Töölööseen. Ei ole paljon markkinatalouden mekanismit muuttuneet siitä.