Pyöräily

Pyöräretki 2020 (1) Katajanokka – ­Mustio

Tiistai 7.7.

Olin alun perin ajatellut tehdä tämän vuoden pyöräretken Saksan jokilaaksoissa rauhallisesti polkien, mutta korona muutti suunnitelman. Jos olisin tiennyt sääennusteen, olisin ehkä mennyt kuitenkin Saksaan kaikista maskipakoista huolimatta.

Suomi ei minun silmissäni ole kävin hyvä pyöräilymaa. Kuljen maantiepyörällä tavarat repussa. Nuorempana ja köyhempänä pyöräilin retkipyörällä teltan, makuupussin ja Trangian kanssa. Siihen Suomi taas sopii todella hyvin.

Minä olen nyt riippuvainen hotelleista ja niitä on Suomessa harvassa. Se pakottaa suunnitelmallisuuteen ja suunnitelmallisuus taas ei sovi yhtään oikukkaiden säiden kanssa.

Suomen liikennelainsäädäntö on pyörävihamielinen. Keski-Euroopassa fillaria ei saa ohittaa metriä lähempää, mutta Suomessa saa ohittaa niin läheltä kuin uskaltaa. Jotkut autoilijat eivät ymmärrä, että fillari voi tehdä odottamattoman sivuttaisliikkeen tuulenpuuskan vuoksi tai siksi, että asfaltissa on reikä, joka pitää kiertää. Olen kokenut Suomessa niin monta läheltä piti -tilannetta, että pelkkä itsesuojeluvaisto suosittaa pyöräilyä ulkomailla.

On kuitenkin sanottava, että autoilijoiden käyttäytyminen on tässä suhteessa parantunut huomattavasti.

Suomi on myös toivottoman harvaan asuttu, eikä meillä ole pieniä kyläkeskuksia, joissa olisi kahvila tai edes kauppa. Aika pitkiä matkoja pitää polkea ilman mahdollisuutta huoltoon.

Päätin suunnata länsirannikolle ihan vain siksi, että siellä asutus on vähän tiheämpää. Ensimmäiseksi siis Turkuun. Turku on kuitenkin vähän kaukana minun ikäiselleni yhden päivän matkaksi. Mihin siinä välissä voi pysähtyä? Tammisaari ehkä, mutta sinne olen polkenut jo monta kertaa.

Lopulta keksin Mustion Kartanon. Uusi hieno pyöränavigaattorini suositti reittiä Inkoon kautta pitkin Jorvaksen tietä, mutta kun se on niin tylsä, pakotin reitin kulkemaan pohjoisempaa pikkuteitä pitkin.

Olin aikonut lähteä torstaina, koska silloin piti sataa vähän vähemmän, mutta tiistaiaamuna havaitsin, että tänäänhän on myös aika sateetonta. Vastatuulta tosin. Viime hetken hankinnat, erittäin hätäinen pakkaus (mitähän jäi puuttumaan?) ja matkaan vähän kahdentoista jälkeen.

Aika tylsä tämäkin reitti oli. Yksitoikkoista metsää ja välillä vähän peltoja. Mukanani oli kamera, jolla piti ottaa kuvia wau-kohteista, mutta yhtään kuvaa en ottanut.

Automatkailijalle matkan kohokohdat ovat perillä ja matka on välttämättömyys perille pääsemiseksi. Fillarille matka on se juttu. Perillä ei tarvitse olla mitään mielenkiintoista, koska matka on mielenkiintoinen. Siksi läppäviastani huolimatta rakastan pyöräilyä vuoristossa.

Tämä osa matkasta ei ollut millään lailla mielenkiintoinen.

Minulla oli uusi hieno pyöränavigaattori, jonka ominaisuuksiin en ollut vielä ehtinyt tutustua. (Ensimmäinen kappaleeni oli viallinen ja uuden sain vasta kahden viikon odottelun jälkeen) Kaiken kartanluvun vaivan se vei ja ohjasi fillarin kannalta parhaille mahdollisille reiteille. Oikein hyvä apu. Ja mukavaa ajanvietettä tilastoista kiinnostuneelle.  Mutta tästä navigaattorista myöhemmissä postauksissa.

Minulla oli juomapullossa urheilujuomaa. Olin ajatellut ostaa jäätelöä matkan varrelta, mutta yhtään kauppaa tai kahvilaa ei tullut vastaan ennen kuin melkein perillä. Tämä on yksi Suomen ongelmista fillarimatkailijan kannalta.

Vähän ennen Mustiota yhytin joukon pyöräiljöitä, jotka olivat menossa Mustion kautta Fiskarssiin. Meillä oli siis sama matka. Yksi heistä teki mielenkiintoisen tuntuista väitöskirjaa Turun yliopistossa aiheesta, joka sivuaa tulevan kirjani aiheita. Lupasi lähettää artikkelinsa.

Olin pukenut pessimistisesti sadetakin päälle (siitä oli kyllä hyötyä myös kylmyyttä vastaan), mutta käytännöllisesti katsoen ei satanut lainkaan. Kovan vastatuulen olisin kyllä vaihtanut mietoon tihkusateeseen.

Mustion kartano – kutsuvat sitä nykyisin linnaksi – on kaunis. Hotellin yhteydessä oli tasokas ja kallis ravintoa. Kun on menettänyt 3 000 kilokaloria, syöminen on perusnautinto. Puolelta päivin olisi ollut linnan esittely, mutta minun piti ehtiä Turkuun, joten se sai jäädä.

Yhden kunnon mokan olin pakatessa tehnyt. Olin unohtanut kengät. Vähän noloa oli olla ravintolassa pyöräilykengät jalassa. Eivät ne urheilukengistä muuten eronneet, mutta klossit ovat kävellessä vähän epäkäytännölliset. Kenkäkauppa odottaa.

Tagged

7 thoughts on “Pyöräretki 2020 (1) Katajanokka – ­Mustio

  1. Kun noita teitä on itsekin tullut poljettua ristiin rastiin, ja ’maisemat’ on niin nähty, olen muuttanut taktiikkaa. Pyöräilen johonkin luontokohteeseen, jossa sitten kävellen vaeltelen. Kaikki ns. maisemat ja tiet on poljettu Porista Porvooseen. Mutta kun nyt siitä Kiskon ohi menet niin se kirkkomaisema on ihan ok. Salosta eteenpäin kannattaa valita se kolmanneksi vanhin tie (jos haluaa vain nopeasti Turkuun, niin se toiseksi, moottoritietä ei tietysti voi pyöräillä). Ps. Normaalisti kun tehdään jokin uusi asia, se syrjäyttää vanhan. Mitä teihin tulee, kun rakennetaan uusi, kaikki vanhat versiot säilyvät ja ylläpidetään. Mielenkiintoista. Siksi Varsinais-Suomi on varsinaista pitsiliinaa, mitä teihin tulee.
    Jos Salossa on aikaa, kannattaa käydä tutustumassa siinä Joensuun kartanon naapurissa Wiurilassa. Mutta älä aja niiden W:n fasaanien päälle 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Hienoa lukea taas tätä pyöräilyraportointiasi. !
    Pyöräilykulttuurista ja olosuhteista Suomessa kutakuinkin samat havainnot blogistin kanssa. Siksi teimmekin puolison kanssa jo jokin vuosi sitten linjauksen, että jokavuotisen Suomen pyörätetkemme teemme vain paikkoihin, joissa on pyörätiet eli taajamissa ja menemme sinne junalla. Yötä hotelleissa tms. Viime kesänä kiertelimme Tampereen ympäristössä (Pirkkala-Nokia-Kangasala-Mänttä-Vilppula) neljä päivää, nyt on suunnitelmissa Oulu. Saksan Itämeren rannikko oli myös tapeetilla mutta kun…Olemme myös senioriluokkaan kuuluvia eli junailu ei paljoa maksa ja vauhti ja kilometrit eivät ole pääasia vaan mukava matkanteko yhdistettynä kulttuuripoikkeamisiin(kirkot, museot…).
    Luanikast reissu!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Olisi kannattanut pyöräillä 60-luvulla. Silloin oli kyläkauppa 5 km välein. Nyt niitä on hyvä jos 30 km välein, pikkuteitä käyttäen ehkä 50 km välein. Näin siis Keski-Suomessa. Tämä ei ole kyllä isojaon syytä, vaan aivan myöhemmän ”kehityksen” tulosta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Kiitokset reissuraportista, vaikuttaa ettei motivaatio ole ollut aivan huipussaan 🙂
    Omalla kohdallani olen kokenut mukavimmaksi suomifillarimatkailuksi teltta+onki tyylisen eräilyn. Muuten matka vaatii tarkkaa suunnittelua huonojen palveluiden vuoksi ja se taas poistaa sen vapauden ja spontaniuden, joka ainakin itselleni on se juttu fillaroinnissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Millaiset ovat pyöräilykengät tarkemmin kuvattuna? Miten eroavat lenkkareista tai vastaavista vapaa-ajan kengistä?

      Pyöräilykengissa on pohjassa klossit, joilla ne kiinnittyvät polkimiin. Näin jalalla voi töntää eteenpäin, painaa alaspäin, vetää taaksepäin ja nostaa ylöspäin, eli siis pyörittää.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa käyttäjälle R.Silfverberg Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.