Edessä mielenkiintoiset hallitusohjelmaneuvottelut

Kun Mat­ti Van­hanen jät­tää keskus­tan puheen­jo­hta­ju­u­den kesäl­lä, hän antaa tule­van puheen­jo­hta­jan päät­tää, kumpi jatkaa päämin­is­ter­inä. Asia ei ole aivan näin yksinker­tainen. Päämin­is­ter­iä ei voi hal­li­tuk­ses­sa vai­h­taa, vaan päämin­is­terin erotes­sa eroaa koko hal­li­tus ja muo­doste­taan uusi. Van­hasen jos kenen pitäisi tämä tietää, sil­lä kun Jäät­teen­mä­ki vai­h­tui Van­haseen, koko hal­li­tus erosi sil­loinkin ja muo­dostet­ti­in uusi.

Vaik­ka uudessa hal­li­tuk­ses­sa kaik­ki muut min­is­ter­it ovat entisiä, uudel­la hal­li­tuk­sel­la pitää olla ohjel­ma, joka sen on esiteltävä eduskun­nalle. En oikein usko, että ohjel­ma voi olla täs­mälleen sama kuin eroaval­la hal­li­tuk­sel­la. Ohjel­maan ei voi kir­joit­taa kohtia, jot­ka hal­li­tus on jo toteut­tanut eikä myöskään kohtia, joista hal­li­tus on luop­unut. Hal­li­tu­so­hjel­maa ei oikein voi kir­joit­taa kuin mitään talous­la­maa ei olisikaan. Seu­raa siis ohjel­ma­neu­vot­te­lut. Hal­li­tu­so­hjel­ma­neu­vot­te­lut kesken alka­nut­ta vaal­i­tais­toa taas ovat mie­lenki­in­toinen tapaus.

Eikä sekään ole var­ma, ettei hal­li­tuk­ses­sa tehtäisi mui­ta vaihdoksia.

22 vastausta artikkeliin “Edessä mielenkiintoiset hallitusohjelmaneuvottelut”

  1. Tuo­hon voisi sanoa, että demokra­ti­as­samme on yhä val­u­virhe pääministeri/puheenjohtajan kohdal­la. Niin kauan kuin kytköstä päämin­is­teri — hal­li­tus­puolueen puheen­jo­hta­ja ei ollut, saat­toi kyseinen hal­li­tus­puolue vai­h­taa puheen­jo­hta­jaa kun sen aika tuli.

    Nyt on tehty hyvin vaikeak­si päähal­li­tus­puolueen luon­tainen uudistuminen.

    Onko siis niin, että puheen­jo­hta­jan­vai­h­dok­sen tul­lessa ajanko­htaisek­si, on päähal­li­tus­puolueen joko odotet­ta­va päähal­li­tus­puolueen vai­h­tu­mista vaal­i­tap­pi­on myötä (mikä voi teo­ri­as­sa kestää hyvinkin kauan) tai sit­ten hajoitet­ta­va hal­li­tus vaa­likau­den kesken? Mitenkähän on ajatel­tu puoluei­den hoita­van puheen­jo­hta­jan­vai­h­dok­set? Vai onko kyse siitä, että puoluei­den toim­intaa ei ole pidet­ty niin tärkeänä osana hal­li­tusjär­jestelmää, että asi­aa olisi tul­lut mietittyä?

    Vai pitäisikö puoluekok­ous­ryt­mi muut­taa sel­l­aisek­si, että puoluekok­ouk­set pidet­täisi­in pääsään­töis­es­ti kesken eduskun­tavaal­i­tais­telun tai heti eduskun­tavaalien jäl­keen? Kum­mas­sakin on selkeitä huono­ja puolia.

  2. Suomen­maa on eri mieltä:
    Nykyisen perus­tus­lain mukaan päämin­is­terin val­it­see eduskun­ta. Voikin syn­tyä keskustelua siitä, pitäisikö hal­li­tus­sopimus­ta jotenkin muut­taa, jos Van­hanen eroaa myös päämin­is­terin tehtävästä ensi syksynä.

    Lähtöko­hdak­si voidaan kuitenkin ottaa van­ha peri­aate, että kukin puolue val­it­see omat min­is­terin­sä, myös päämin­is­terin. Mallik­si sopii kesäkuu 2003, jol­loin vai­hdet­ti­in vain päämin­is­teri koske­mat­ta muu­toin hal­li­tus­sopimuk­seen.http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.php

    Ja kokoomus komp­paa Kataisen ja Ravin suulla.

    Mites vihreät?

  3. Kyl­lä kansa sai tässä Joul­u­lah­jan, ellei koko hom­ma oli sumu­tus­ta, jos­sa Kol­jat­ti jatkaa päämin­is­ter­inä ja Kepulle han­ki­taan suosi­tumpi pj vaaleihin? 

    Tuol­loin ain­oa ongel­ma syn­ty­isikin siitä, ettei Kepu olisi enää suurin puolue — tuol­loin­han Kol­jat­ti jou­tu­isi oikeasti luop­umaan vallasta.

  4. Kesäku­us­sa 2003 asi­at tapah­tu­i­v­at paljon nopeam­min ja hal­li­tus oli vas­ta muo­dostet­tu. Jäät­teen­mä­ki erosi ennenkuin hal­li­tus edes aloit­ti kun­nol­la työt, joten papereista tarvit­si vain vai­h­taa päämin­is­terin nimi ja hom­ma saat­toi jatkua sellaisenaan. 

    Kuten Osmo yllä toteaa, on vähän hul­lua, jos hal­li­tu­so­hjel­maan vai­hde­taan vain päämin­is­terin nimi ja päivämäärät, kun ohjel­mas­ta osa on jo toteutet­tu ja osa hylät­ty. Kepu­laiset tietävät ja ymmärtävät tämän, joten kevään aikana puheen­jo­hta­jae­hdokkaat tule­vat kil­palaula­maan Van­hasen jatkon puoles­ta. Van­hanen heit­ti pal­lon muille toden­näköis­es­ti luot­taen tähän. 

    Tietysti voi olla, että neu­vot­telu­ja käy­dään var­muu­den vuok­si, mut­ta jos niistä uhkaa tul­la “liian mie­lenki­in­toiset”, niin Van­hanen jatkaa. Osmo tietenkin tietää min­ua parem­min, mil­lainen kult­tuuri siel­lä val­lan keskuk­ses­sa on, mut­ta min­un on ainakin vaikea kuvitel­la, että toden­näköi­nen uusi Keskus­tan johto ei jut­telisi hal­li­tuskump­panien kanssa etukä­teen ja kar­toit­taisi kuin­ka mie­lenki­in­toiset ajat todel­la ovat edessä, ennen päätöstä Van­hasen jatkamisesta.

  5. Kokoomuk­sen pitää joka tapauk­ses­sa vai­h­taa neu­vot­telui­hin Pekka Ravin tilalle joku koke­mat­tomampi, niin että EK:n ääni pääsee kuu­luville esteet­tömästi, kuten edel­li­sis­sä hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa kävi. 

    Niihin Ravi valit­ti­in johta­maan kokoomusken neu­vot­telijoi­ta pystymet­sästä, hän oli näet ollut edel­lisen kau­den pois­sa eduskunnasta.

  6. tpyy­lu­o­ma
    “Mites vihreät?”
    No mitäs luulisit? Kyl­lä kokoomus ker­too vihreille mitä mieltä pitää olla.

  7. Ensi kesän mah­dol­lis­es­ta uud­es­ta hal­li­tu­so­hjel­mas­ta näyt­tää tule­va vuo­den 2011 bud­jetin lin­jaa­va vaalilah­japa­peri, jon­ka pääko­h­dat on help­po ennustaa. 

    Siihen ei kir­ja­ta mitään veronko­ro­tuk­sia, vaan kaik­ki ikävät asi­at jätetään vaalien jälkeiseen aikaan kah­ta kauheempana.

    Hal­li­tus­puoluei­den taus­taryh­mille jae­taan äänestys­lah­jat, jot­ta heille tulee hyvä mieli. Ain­oa arvailun kohde on se, että kuin­ka sika­maisia lahjoi­tusten suh­teen tul­laan olemaan.

    Köy­hille ei pöy­dästä tipu edes muru­sia, kos­ka ne tyyp­il­lis­es­ti joko nukku­vat vaaleis­sa tai saat­ta­vat jopa äänestää vasemmistoa.

    Mitään sel­l­aisia leikkauk­sia ei tul­la tekemään, jot­ka kohdis­tu­vat hal­li­tus­puoluei­den kaaderei­hin, jot­ka on nimitet­ty poli­it­tisil­la nim­i­tyk­sil­lä. Mut­ta vasem­mis­to­laisia tul­laan aja­maan lah­taus­penkki­in tuot­tavu­u­so­hjel­man nimissä.

    Sok­erik­si kaiken päälle tulee kau­ni­ita vaalilu­pauk­sia, joiden valmis­te­lut muka aloite­taan jo ennen vaaleja.

  8. Jän­nit­tävin kysymys kuu­luukin itse asi­as­sa: kier­rät­tävätkö vihreät ministereitään?

    Brax jo kalpe­nee, mut­ta pitänee rysty­set valkeina kiin­ni val­las­taan. Menet­tämisen pelko on kova…

  9. Anni Sin­nemäelle opetet­ti­in harv­inaisen nopeasti ns. Lip­posen dok­tri­i­ni: ei rahan edessä tarvitse kumar­taa; riit­tää kun­han ymmärtää että Suomes­sa kaik­ki riip­puu rahasta.

  10. Näin se menee. Paula Lehtomäestä tulee Keskus­tan uusi puheen­jo­hta­ja. Mut­ta keskustal­la ei ole imagosy­istä mitään järkeä vai­h­taa päämin­is­ter­iä. Juuri vai­h­don ajas­ta 2010 eduskun­tavaalei­hin 2011 eletään Suomes­sa talouskurimuk­sen pahin­ta aikaa ja leikkauk­sia, säästöjä pitäisi miet­tiä. Jos keskus­ta mielii suurim­mak­si puolueek­si 2011 niin, paras­ta on, että Van­hanen jatkaa ‘toim­i­tus­päämin­is­ter­inä’ ja Lehtomä­ki visio omaa lin­jaansa eteen­päin 2011 puh­taal­ta pöy­dältä. Mitä järkeä Lehtomäen olisi ottaa vuodek­si nykyisen päämin­is­terin ‘syn­nit’ kan­net­tavak­seen. Hän olisi ram­pa ank­ka jo 2011 vaaleis­sa. Näin Van­hanenkin las­kee. Mut­ta kävi vaaleis­sa miten tahansa, mitä tekee Van­hanen? (Kela taitaa tul­la liian äkkiä?)
    Mie­lenki­in­tois­in­ta aikaa elävät demar­it. His­to­ri­aa olisi se, että Heinälu­o­mas­ta tul­si jälleen uud­estaan puolueen puheen­jo­hta­ja. Hän on näkyvästi jälleen kohon­nut demarien kär­jek­si. Näin voi ihmiselle käy­dä. Kun odotuk­set ovat kovat ja paineet suuret, seu­raa epäon­nis­tu­mi­nen. (Heinälu­o­ma 1). Kun paineet halpot­tuvat ja ole­mus vapau­tuu tulee esi­in se, mitä alun perin tavoitelti­in (Heinälu­o­ma 2, nykyi­nen). Urpi­lainen oli hyvä riski­val­in­ta, mut­ta ei toteu­tunut kuten suunniteltu.
    Vielä Van­has­es­ta. Jos hän ennakoi, ettei Niin­istöä kiin­nos­ta pres­i­dent­tiehdokku­us (ja Van­hasel­la voi olla tästä parem­paa tietoa, parem­pi tun­tu­ma kuin meil­lä), niin hän voisi olla aika vahvoil­la. Jos Niin­istö läh­tee pres­i­dent­tik­isaan, hän lie­nee var­ma. Jos ei, aika tyhjää on markki­noil­la. Mitähän tästä sanoisi Kekkonen?

  11. Katainen on kom­men­toin­ut tilan­net­ta seu­raavasti (HS verkko­julka­isu): “Lähtöko­h­ta on, ettei Mat­ti Van­hasen poisjään­ti vaiku­ta hal­li­tuk­sen poh­jaan eikä ohjelmaan”.

    Tämä lausun­to oli odotet­tavis­sa ja ker­too sen tosi­asian, ettei täl­lä vaa­likaudel­la ryhdytä mis­sään nimessä tekemään tarvit­tavia talousti­lanteen aiheut­tamia leikkauk­sia eikä veronko­ro­tuk­sia. Ne jätetään vaalien jälkeiseen aikaan.

    Vaalivoit­toa varten hal­li­tus­puoluei­den pitää saa­da esit­tää mojovia kat­teet­to­mia vaalilu­pauk­sia, jot­ka sit­ten heti vaalien jälkei­sis­sä neu­vot­teluis­sa heit­etään romukop­paan kuten viimek­sikin kävi.

    Talousti­lanteen vuok­si seu­raavis­sa vaaleis­sa vaalipuhei­den ja todel­lis­ten vaalien jälkeis­ten toimen­pitei­den väli­nen kuilu tulee kas­va­maan huikeaksi. 

    Ja aiem­mista vaaleista voi vetää sen johtopäätök­sen, että vaal­i­harhau­tuk­set tule­vat onnis­tu­maan hyvin. Se, joka uskaltaa olla härskein ja ovelin siten, että samal­la miel­lyt­tää ja nuolee yleisöä tehokkaasti medi­as­sa, saa vaalivoiton.

    Täl­laises­sa tilanteessa keskus­tan uuden puheen­jo­hta­ja kan­nat­taa ehdot­tomasti olla hal­li­tuk­sen joh­dos­sa. Hal­li­tuk­ses­ta voi jael­la pieniä vaalilahjo­ja omille tuk­i­joukoille. Poli­it­tisil­la nim­i­tyk­sil­lä ja suo­jatyö­paikoil­la oma puoluekoneis­to voidaan pitää motivoituneena vaalityöhön.

    Hal­li­tuk­sen joh­dos­sa keskus­tan uusi puheen­jo­hta­ja on hyvin esil­lä julk­isu­udessa kosiskele­mas­sa äänestäjiä taaksensa.

  12. Itse asi­as­sa Mat­ti Van­hanen on osoit­tanut voivansa kas­vaa val­tiomiehen vaa­tivi­in saap­paisi­in kehot­taes­saan puolueväkeä pitämään päätös­val­lan puheen­jo­hta­jas­ta omis­sa käsis­sään, sen sijaan että antaisi­vat sen gallup­pi­en vietäväksi.

    Sdp:lle kävikin köpelösti kun Sven­skaYle pääsi nos­ta­maan Jut­ta Urpi­laisen kukku­lan päälle nuore­na tule­vaisu­u­den kasvona eikä taval­li­sista ihmi­sistä koos­t­u­va puoluekok­ous uskaltanut iltapäivä- ja nais­ten­le­htien kuukausien rum­mu­tuk­sen jäl­keen tehdä muu­ta kuin hyväksyä hänet.

    Ensitöinään pj:na Urpi­lainen sit­ten sym­pa­at­tisel­la kökköruot­sil­laan FST5:n uuti­sis­sa pahek­sui por­var­i­hal­li­tus­ta ruotsinkie­len ase­man vaarantamisesta!

  13. Re: Sep­po S kir­joit­ti 26.12.2009 kel­lo 11:45

    Tuos­ta Kataisen “lähtöko­hdas­ta” voi pää­tyä myös päin­vas­taiseen tulok­seen. Jos päämin­is­teri vai­h­tuu ja uusi hal­li­tus muo­doste­taan van­han ohjel­man poh­jalle niin vaarana vaaleis­sa on että äänestäjät kysyvät, mik­si hal­li­tus­ta muo­dostaes­sanne ette toteut­ta­neet näitä uud­is­tuk­sia, joi­ta nyt vaalio­hjel­mas­sa vaaditte.

    Siis Van­hanen jatkaa pääministerinä.

    Tästä Keskus­ta saa myös edun vaalei­hin. Se voi ajaa kah­ta lin­jaa yhtä aikaa. Van­hanen pysyy hal­li­tuk­sen lin­joil­la ja uusi puheen­jo­hta­ja keskit­tyy seu­raavi­in vaalei­hin luvat­en yhtä jos toista mitä hän ei voisi luva­ta pääministerinä..

  14. Uusi kepun puheen­jo­hta­ja tulee päämin­is­ter­inä selit­tämään vaalilu­pauk­si­aan siten, että hänen johdol­laan ei vielä ole ehdit­ty uud­is­tuk­sia valmis­tel­la, eikä muut hal­li­tus­puolueet ole vielä niihin suos­tuneet, mut­ta uudessa hal­li­tuk­ses­sa me ajamme sitä ja tätä hyvää.

    Kyl­lä päämin­is­ter­itkin voivat tehdä ja tekevät kat­teet­to­mia vaalilu­pauk­sia. Sehän menee niin, että lupauk­sia tehdään niin paljon kuin sielu sietää ja heti vaalien jäl­keen san­o­taan, että, sor­ry vaan, emme saa­neet vaa­timuk­si­amme hal­li­tuk­sen ohjel­ma­neu­vot­teluis­sa läpi.

    Ruot­sis­sa tilanne on vähän toinen. Siel­lä hal­li­tu­so­hjel­ma kir­joite­taan jo ennen vaale­ja, kos­ka hal­li­tus­vai­h­toe­hdot tiede­tään etukä­teen. Mut­ta ei se Ruotsinkaan sys­tee­mi mikään täy­delli­nen ole.

  15. Kepun kannal­ta oleel­lista on se, että Van­hasen vai­h­dol­la Lehtomä­keen pyyhkäistään kepus­ta ulos Van­hasen tien­aa­mat miinuk­set. Täl­lä manööver­il­la kepu on tosi vahvoil­la vaaleis­sa nykyiseen tilanteeseen ver­rat­tuna. Lehtomä­ki ei ehdi mil­lään muna­ta itseään ennen vaale­ja. Kyl­lä maalais­li­itossa hal­li­taan peli politiikka.

  16. Kaikki­han sen tietävät, että nyt men­nään kokoomusve­toises­sa yhteiskun­nas­sa. Vielä vähän aikaa, muu­ta­ma vuosi. Eikä Van­hasen maail­manku­val­la varustet­tu ihmi­nen voi ajatel­la laskeu­tu­vansa por­ras­ta alem­paan rooli­in. Hän vahvisti ajan hen­gen. Jos hän olisi edes ollut kah­den vai­heil­la, jalka­on­gel­maa ei olisi.
    Kokoomuk­sen osa näyt­tää valitet­ta­van helpol­ta myös tule­vaisu­udessa. Paljon ei tarvitse tehdä, kan­na­tus on vakaa­ta. Keskus­tan keskiö on haja-asu­tusalueil­la, pystyyko se uusi­u­tu­maan ja löytämään uut­ta roo­lia? Nykyi­nen Antti­la, Väyry­nen osas­to vie kyl­lä tasais­es­ti ääniä. Demar­it ovat hukas­sa. Mies­du­u­nar­it pätkä­työläistyvät, eivät kuu­lu liit­toi­hin, eivätkä äänestä. Nykyiset akti­ivide­mar­it ovat kun­ta-alal­la ole­via naisia. Jako puolueen sisäl­lä on ilmeinen. Vihreät nou­se­vat neljän ‘suuren’ joukkoon. Kun vihreät kas­va­vat myös kir­jo lev­e­nee, tämä pitäisi pystyä myös hal­lit­se­maan. Kaupungeis­sa tämä meno näkyy jo.
    Siis. Kun ennen tanssi kolme suur­ta puoluet­ta ja kak­si löysi toisen­sa, syn­tyi hal­li­tus, tule­vaisu­udessa on yksi vähän suurem­pi ja kolme keskisu­ur­ta. Puoluekart­ta on hajon­nut. Van­ho­ja sosial­is­te­ja on niin vähän. Muu ratkaisee. Sit­ten on vielä Soinin poruk­ka (perus­suo­ma­lais­ten nimi voisi hyvin olla myös Soinin poruk­ka & häiriköt). Soi­ni tulee kuitenkin seu­raavi­in eduskun­tavaalei­hin nos­tat­ta­maan taas henkeä ja vie mies­de­marien ääniä.
    Siis siis. Tule­va hal­li­tus. Kokoomus (pm), Katainen, keskus­ta (vm), Lehtomä­ki, vihreät, ärkkoopee ja joku muu. Vain demarien nopea ja älykäs toim­inta voi muut­taa asetelman.
    Jos kokoomus on työväen asial­la niin eivätkö demar­it voisi julis­tau­tua por­varien puolueek­si? Don’t get mad, get even.

  17. Joidenkin tutk­i­joiden mielestä euroop­palainen koke­mus ker­too sen, että jos yksi puolue nousee suurek­si, niin sen rin­nalle kas­vaa läh­es luon­non­lain voimal­la vastapain­ok­si toinen suuri puolue, niin että puoluekart­ta kaksinapaistuu.

    Joku aika sit­ten kokoomuk­sen voit­tokulku näyt­tikin jo niin vah­val­ta, että täl­lainen kehi­tys saat­taisi tapah­tua myös Suomessa.

    Mut­ta mikä puolue nousisi kokoomuk­sen vastapainoksi?

    Kepuhan on aikamoinen kum­ma­jainen euroop­palaises­sa puoluekar­tas­sa. Kepun juuret ovat maaseudul­la ja sik­si puolueen olisi jo pitänyt kuihtua.

    His­to­ri­an näkökul­mas­ta parhait­en kokoomuk­sen vastapain­ok­si sopisi demar­it. Mut­ta demarei­den kun­nal­lis­sos­sunaiset ovat vie­neet puolueen­sa hakoteille. Ja puolueen ay-siipi edus­taa menneisyyttä.

    Olisiko vihreistä vastapain­ok­si? Nyt vihreät ovat liian paljon pelkkä kokoomuk­sen puis­to-osas­to. Vihrei­den pitäisi siir­tyä pari piirua vasem­malle ja ottaa voimallisem­pi ote poli­ti­ikkaan. Kokoomuk­sen apupuolueena hal­li­tuk­ses­sa vihreät eivät koskaan kas­va kokoomuk­sen vastapainoksi.

    Mut­ta nyt myös Kataisen vetovoima on jo hie­man hiipunut, joten toden­näköis­es­ti puoluekent­tä säi­lyy edelleen pirstaleise­na ja kepullekin löy­tyy vielä Lehtomäen johdol­la kannatusta. 

    Kokoomus nousee suurim­mak­si puolueek­si, mut­ta ei niin suurek­si, että puoluekar­tan kaksi­na­pais­tu­mi­nen lähtisi käyntiin.

  18. Kokoomus nousee suurim­mak­si puolueek­si, mut­ta ei niin suurek­si, että puoluekar­tan kaksi­na­pais­tu­mi­nen lähtisi käyntiin.

    Hyvä. Maail­man tai Suomenkaan asioi­ta ei voi­da typ­istää yhdek­si binäärisek­si valin­naksi. Kaksi­na­pais­tu­mi­nen johtuu vain ja ain­oas­taan siitä, että se vaal­i­ta­vat kas­vat­ta­vat suh­teel­lisia ero­ja ja vain yksi suuri puolue on kuitenkin äänestäjien enem­mistölle aina epämieluisa — sille siis muo­dos­tuu luon­nolli­nen vas­tavoima yhdis­tymis­ten kautta.

    Mielu­um­min näk­isin iso­jen puoluei­den häviämisen (ei tule tapah­tu­maan, kiitos d’Hondtin) ja pien­ten puoluei­den esi­in­marssin. Mukaan vielä vähem­mistöhal­li­tuk­set ja asi­apo­h­jaiset argu­men­tit todel­lises­sa keskustelus­sa enem­mistöhal­li­tusten kabi­net­tipäätösten sijaan niin ehkäpä ei tarvit­sisi ihan aina pettyä.

  19. Minus­ta tilanne näyt­tää aivan selvältä: Kepun vah­vat voimat (Sep­po Kääriäi­nen) antoi­vat Van­hasen ymmärtää, että seu­raavi­in vaalei­hin puolue ei mene kaik­ki vaalit hävin­neel­lä puheen­jo­hta­jal­la. Nivel­vai­vat sai­vat käy­dä veruk­keesta. Pidän myös selvänä, että uusi puheen­jo­hta­ja ryhtyy päämin­is­terik­si. Muu ei tule kysymyk­seen etenkään kun päämin­is­teripuolueen kan­na­tus­lu­vut ovat kaiken aikaa pudon­neet. Päämin­is­terin on pidet­tävä puolue takanaan. 

    Kiin­nos­tavin kysymys onkin siinä, aio­taanko hal­li­tu­so­hjel­maa päivit­tää nyky­istä talous- ja työt­tömyys­ti­lan­net­ta vastaavaksi.

Vastaa käyttäjälle Seppo S Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.