Kuinka köyhdytämme huumekauppiaan

29.9.2007 · Aihe: Uncategorized 

Suomen Kuvalehti 38/2007

Asunto-osakeyhtiössämme on tilavat ullakkokomerot, mutta niissä ei säilytetä mitään arvokasta. Varkaita käy yhtenään. Tämä on osa huumeongelmaa.
Olin vuosikymmenen alussa huumepolitiikasta vastaava ministeri. Se oli tuskaista. Huumeet herättävät Suomessa sellaisia intohimoja, ettei ongelmaan kyetä suhtautumaan analyyttisesti.
Mikä huumeissa on pahaa? Tietysti niiden epäterveellisyys. Vuosikymmenen alussa toistasataa nuorta kuoli vuosittain heroiinin yliannostukseen. Nuoruutensa kukkeimmassa vaiheessa olevien nuorten löytyminen kuolleina ravintolan vessasta ei voi jättää ketään kylmäksi.
Miksi aivot varmuudella pilaava liimanhaistelu ei herätä samaa tunnekuohua? On uhkaavampaa, kun joku tekee tahallaan pahaa; murha on kuohuttavampi kuin auton alle kuoleminen. Rautakauppias ei viekoittele nuoria liimanhaisteluun. Pahuuden pelko on ymmärrettävä, mutta epälooginen syy suhtautua aivan eritavoin imppaajiin ja lasten alkoholia käyttöön kuin huumeisiin.
Entä ne ullakkokomerot? Huumeisiin liittyvä rikollisuus on hyvä syy pitää huumeita imppaamista pahempana ongelmana. Huumerikollisuus ei ole kyse vain pyörävarkauksista ja ullakkomurroista. Olen itsekin joutunut ulkomailla huumehörhön ryöstämäksi. Erään laskelman mukaan yksi heroinisti maksaa yhteiskunnalle puolitoista miljoonaa euroa vuodessa lähinnä rikosten aiheuttaminen kustannuksina.

Huumesotaa on vaikea voittaa, koska siinä kertyy niin valtaisia voittoja – ellei sitten pystytä tuhoamaan noita voittoja.
The Economist -lehti on useita kertoja esittänyt huumeiden laillistamista ja niiden antamista Alkon kaltaisen valtiollisen monopolin myytäväksi. Lehden mukaan huumerikollisuudesta on enemmän haittaa kuin itse huumeista. Kun huumeita ei saa kitketyksi, tuhotaan edes huumerikollisuus.
Vaikka The Economistin perustelut ovat loogisia, minun olisi vaikea olla myymässä heroiinia punaposkiselle urheilijanuorukaiselle. Ehkä tämä ei ostaisikaan. Nyt huumeita kannattaa markkinoida kieron tehokkaasti, koska niistä saa valtaisia voittoja. Valtion huumemonopoli ei kai sentään tyrkyttäisi. Hölmöhän se on, joka oma-aloitteisesti heroinistiksi hakeutuu.
Suomessa on esimerkki tämän logiikan toimivuudesta. Luonnossamme kasvaa kenen tahansa poimittavissa oleva huumekasvi. Tämän luulisi olevan kansallinen katastrofi, mutta ei siitä ole sellaista tullut. Tuon kasvin myymisestä ei voi saada voittoa. Ainakaan huumekauppiaat eivät mainosta ilmaista huumetta. Jos tuo kasvi vaatisi viljelyä poliisilta piilossa, sille muodostuisi hinta, sitä kannattaisi markkinoida ja siitä voisi tulla ongelma.
Valtiollisen huumemonopolin perustamisella meidän ei kuitenkaan kannata päätämme vaivata. Huumepolitiikassa ei pidä olla muita liberaalimpi, ellei halua koko Euroopan murheita kannettavakseen. On muitakin tapoja viedä huumekauppiailta voitot.

Sota synnytti Suomeen laajan heroiiniongelman. Haavoittuneille annettiin kivunlievitystä Porvoon mitalla. Heroiinia oli jopa armeijan yskänlääkkeissä. Sodasta palasi monta koukkuun jäänyttä. Heitä hoidettiin kaikessa hiljaisuudessa heroiinitableteilla. Se toimi jotenkuten. Kerrotaan heroiiniohjelmassa olleen myös yliopiston professorin, joka hoiti virkaansa vielä 1960-luvulla.
Lääketeollisuus on sittemmin kehittänyt turvallisempia korvaushoitolääkkeitä heroiinin vieroitusoireisiin. Ensin otettiin käyttöön metadoni ja myöhemmin Subutex nimellä markkinoitu buprenorfiini. Ne ovat korvikehuumeita, jotka oikein käytettyinä eivät tuo euforisia tuntemuksia, mutta poistavat vierotusoireet. Lääke ei vie työkykyä, mutta olo on vähän uuvahtanut.
Barcelonassa oli 1990-luvun alussa valtaisa heroiiniongelma. Sen seurauksena kaupungissa tapahtui niin paljon ryöstöjä, että turistit alkoivat karttaa sitä. Nyt sinne uskaltaa taas matkustaa. Kadut rauhoitettiin laajamittaisella metadonihoidolla.
Korvaushoidon toi Suomeen lääkäri Pentti Karvonen. Hänen toimintansa todettiin myöhemmin laittomaksi, hän sai vankeustuomion huumausai-nerikoksesta ja menetti lääkärinoikeutensa.
Moni pitää korvaushoitoa antautumisena ongelman edessä, koska hoito merkitsee usein huumeriippuvuuden jatkumista läpi elämän. Lääkkeettömällä hoidolla on pieni mahdollisuus päästä kuiville. Suurempi mahdollisuus kuitenkin on jäädä loppuiäkseen huumekauppiaiden armoille.
Suomen Akatemia ja Duodecim-seura järjestivät vuonna 1999 konsensuskokouksen huumeriippuvuuden hoidoista. Asiantuntijapaneeli päätyi yksimielisesti suosittamaan korvaushoitojen aloittamista Suomessa. Kun konsensuskokous päättää vaikkapa antibioottihoidosta, kiistaa pidetään selvitettynä, mutta riita korvaushoidoista jatkuu yhä.
Ymmärsin, että ongelma on moraalinen eikä lääketieteellinen, kun kysyin hoidon vastustajalta, miksi sodassa koukkuun jääneitä oli lääketieteellisesti perusteltua hoitaa peräti heroiinilla. ”Eiväthän he olleet riippuvuuteen itse syyllisiä!” Eräs hoitoja vastustava kansanedustaja selitti, että heroiinikoukkuun jääneiden on kärsittävä mahdollisimman paljon varoitukseksi muille.
Argumentiksi buprenorfiinihoitoa vastaan on esitetty, että aine on katukaupassa ja sitä käytetään huumeenomaisesti. Samalla se on syrjäyttänyt heroiinin. Heroiinin yliannostukseen ei enää kuole juuri kukaan. Väärin sammutettu?
Katukauppaan buprenorfiini tulee osittain niiltä huumeriippuvaisilta, jotka hakevat lääkkeensä aivan laillisesti Ranskasta, jossa se on apteekkimyynnissä. Moni rahoittaa kalliit matkat myymällä osan lääkkeistä. Katukaupassa on myös ammattimaisten huumekauppiaiden myymiä tabletteja. Mistä he ne saavat? Sitä kannattaisi kysyä lääketehtaalta.
Allekirjoitin korvaushoidon sallivan asetuksen vajaa kolme kuukautta sen jälkeen kun olin tullut peruspalveluministeriksi. Asiat ovat nyt paremmin, mutta eivät hyvin. Hoitoa riittää vain pienelle määrälle sitä tarvitsevista. Hävettää, etten saanut hanketta viedyksi loppuun asti.
Itse lääkkeet eivät olisi kalliita. Pullonkaulaksi on muodostunut hoitoon liitettävä kallis psykoterapia, jonka uskotaan yhdessä lääkehoidon kanssa johtavan parempaan tulokseen kuin pelkän lääkehoidon. Rahaa hoitoon riittää vain murto-osalle tarvitsevista. Hoidotta jääneet lihottavat huume-kauppiaiden tilejä, varastelevat pyöriä, ryöstelevät ullakoita ja myyvät huumeita.
Jos ei ole varaa antaa psykoterapiaa kaikille, miksi ei anneta lopuille pelkkää lääkettä? On turha viisastella, onko tämä lääketieteellisesti heidän kannaltaan perusteltua, sillä huumerikollisuus ja huumeiden leviäminen on ongelman ydin, ja siihen tepsii pelkkä lääkehoitokin. Juuri siksihän me olemme niin paljon huolestuneempia huumeista kuin lasten alkoholinkäytöstä.
Huumekauppiaalle huumekoukkuun saatu asiakas on investointi, jonka tarkoitus on tuottaa vuosia. Koukkuun jääneitä pannaan myös myymään huumeita. Tämä pyramidiorganisaatio on pelottavan tehokas.
Yhteiskunnan tarjoama korvaushoito pilaa huumekauppiaan kalliin investoinnin. Jos meillä pääsisi hoitoon helposti, huumekauppiaat menettäisivät kiinnostuksensa koko maahan.
”Tuo saa varmaan vaalirahoitusta huumekauppiailta”, puuskahti eräs huumelääkäri poliitikosta, joka paasasi korvaushoitoa vastaan. Ymmärrän lääkärin tuskastumisen, mutta oli se silti vainoharhaisesti ajateltu. Kyseinen poliitikko taisi tehdä palveluksensa huumakauppiaille ilmaiseksi. Äänestäjien alhaisiin vaistoihin vetoaminen on saanut maailmassa aikaan vain pahaa.

PS. Tutustu kirjoihini tästä! Niitä voi myös ostaa edullisesti sivulla olevia ohjeita noudattaen.

Kommentit

13 Vastausta artikkeliin “Kuinka köyhdytämme huumekauppiaan”

  1. refanut kirjoitti 29.9.2007 kello 11:52
  2. Tiedemies kirjoitti 29.9.2007 kello 15:41

    Suomen luonnosta löytyy kymmeniä, ellei satoja kasveja, joita voi käyttää huumeena. Tunnetuimmat löytyvät tienvarsilta ja golfkentiltä, mutta myös ihmisten takapihoilta. Myös ruokakaupassa myydään huumeeksi kelpaavia aineita. On helppo ymmärtää, että huumeita ei saa katoamaan mihinkään. Kyse on vain siitä, käytetäänkö niitä ja kuinka paljon. Näissä perinteisemmissä kaupattavissa huumeissa on myös kyse siitä, kuka niillä sitten tienaa, niinkuin kirjoitit.

    Olen seurannut kohtuullisen läheltä muutaman huumeriippuvaisen touhuja ja myös sitä, miten hoitojärjestelmä toimii. Aika harva sellainen, joka noita ongelmia tosissaan aiheuttaa, jatkaa huumeidenkäyttöä huvikseen tai uhmallaan. Silti iso osa ei hakeudu hoitoon, koska kokee sen pelottavaksi tai muuten vaikeaksi. Ehkä häpeälliseksikin. Plus, että tässä maassa asenne huumeidenkäyttäjiä kohtaan on sellainen, että hoidon jälkeen ei todellakaan odota mikään mukava maailma, johon paljon tekisi mieli edes pyrkiä.

    Economistin kirjoitukset ovat poikkeuksetta tässä asiassa aika tavalla samalla linjalla omien näkemysteni kanssa, joten siitä minun ei tarvitse erikseen kirjoittaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. jouni lundqvist kirjoitti 29.9.2007 kello 18:27

    Terve

    Kuinka iso ongelma huumeet ovat verrattuna viinaan. On tietysti olemassa sekakäyttäjiä ja lääkehörhöjä, mutta voiko viinaa ja huumeita mitenkään mitata euroissa, työpäivissä tai sairauspäivissä ellei peräti kuolemissa. Siis jos ongelman suuruus on sata, niin mikä siitä on viinan osuus.

    JL

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Ode kirjoitti 29.9.2007 kello 18:40

    Tietoni ovat tästä asiasta vähän vanhentuneet, sillä vapauduin huumeministerin postista yli viisi vuotta sitten, enkä ole asiaa sen jälkeen seurannut. Silloin arvioitiin, että alkoholiongelman merkitys päihdeongelmana on noin 20-kertainen huumeongelmaan verrattuna. Ongelmakäyttäjiä on 20 kertaa enemmän ja kuolemia samoin.

    Huumekuolemien määrän arvioiminen on vähän hankalaa. Jos mitataan välittömästi yliannostukseen kuolleet, heitä ei ole enää paljon,kun heroiini on syrjäytynyt markkinoilta. Yläestimaatti saadaan laskemalla jokainen kuollut huumeiden käyttäjä huumekuolemaksi. Tämä on absurdi laskentatapa, sillä vastaavasti pitäisi arvioida, että jokainen kuollut alkoholin käyttäjä kuolee alkoholin takia. Heitä lienee vuodessa yli 40 000 kaikkiaan noin 50 000 kuolleesta.

    Oikein olisi mitata huumeiden käyttäjien ylikuolleisuutta, mutta sen selvittämiseksi pitäisi tietää kuinka paljon huumeita oikein käytetään ja ketkä käyttävät.

    Huumekuolemiksi tulee toki laskea myös huumehöyryissä tehdyt tapot – samoin kuin viinapäissään tehdytkin ja rattijuoppojen tappamat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Tepi kirjoitti 30.9.2007 kello 18:36

    Asian vierestä… Suomessa kasvaa luonnostaan toki useita kasveja ja sieniä, joilla on erilaisia vaikutuksia keskushermostoon. Mitä mahtoi tarkoittaa Soininvaara? Ruokohelpeä? Sitä pitäisi varmaankin syödä (polttaa? piikittää?) paali vaikutusten aikaansaamiseksi.
    Mitä tulee huumausaineiden laillistamiseen, pätee edelleen se totuus, että meillä on jo laillistenkin päihteiden kanssa niin paljon ongelmia, että lisää emme tarvitse. Yritetään tehdä maailmasta sellainen, että mahdollisimman moni kestäisi sitä selvinpäin!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Mika Mustalahti kirjoitti 1.10.2007 kello 0:23

    Ei Ode tässä ollut yhtään uutta huumausainetta laillistamassa, hän puhui korvaushoitojen saatavuuden parantamisesta.

    On järjetöntä, että narkomaanin on ostettava laitonta huumetta päästäkseen eroon vieroitusoireista. Korvaushoitojen tulisi olla niin helposti saatavilla kuin vain mahdollista. Vähintäänkin niitä pitäisi voida saada apteekeista, mieluiten päivittäistavarakaupoista.

    Jos ja kun narkomaanille jonakin vähän selvempänä päivänä sattuu tulemaan mieleen, että voisi kokeilla selvänä elämistä, huumeen korvaava lääke pitää olla saatavilla heti. Jos laiton huume on helpommin saatavilla kuin laillinen korvaushoito, ei ole vaikea arvata kummasta narkomaani hakee helpotusta vieroitusoireisiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Tiedemies kirjoitti 2.10.2007 kello 9:34

    Ruokohelven lisäksi myös takapihoilla yleisesti kasvava viiruhelpi sisältää dimetyylitryptamiinia ja sen sukuisia aineita. Itseasiassa useat vihreät kasvit sisältävät näitä aineita pieniä määriä. Ne eivät imeydy elimistöön sellaisenaan syömällä, koska elimistön entsyymit hajottavat ne. Käsittääkseni kasveja täytyy käsitellä kemiallisesti, että päihdyttävät aineet saa riittävän tiiviiseen muotoon; prosessi ei liene yhtään sen helpompi kuin monien muidenkaan huumeiden valmistamisessa, joten tämä ei ole mikään järkevä syy kauhistella esim. ruokohelven viljelyä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Pentti Karvonen kirjoitti 13.10.2007 kello 10:01

    PKK says
    Hei Ode
    Mitä olet mieltä siitä surullisesta tosiasiasta että STM haluaa lopettaa äkkijyrkästi ja armottomasti 250 opiaattiriippuvaisen Baltian maista saamansa korvaushoidot. STM ei suostu antamaan Lääkelaitokselle lupaa korvaushoitolääkkeiden maahantuontiin asiakaskohtaisesti puoleksi vuodeksi kerrallaan. Kotimaisten korvaushoitojen laatu (restriktiivistä kontrollipolitiikkaa) ja määrä (10% tarpeesta) eivät ehdi tähän hätään estämään 21.12.2007 mahdollisesti syntyvää korvaushoitokatastrofia. Monet menettävät perheeensä, työpaikkansa, asuntonsa itsekunnioituksensa, jopa henkensä. Alkaa hallitsematon sekakäyttökierre, rikoskierre ja vankilakierre. Moni siirtyy takaisin heroiiniin taikka alkaa elämässään ensimmäistä kertaa käyttämään heroinia jota on jo nyt helposti saatavilla Helsingissä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Jaana Novitskij kirjoitti 17.10.2007 kello 12:24

    Kaikella kunnioituksella peruspalveluministerinä korvaushoidon edistämisen eteen tekemääsi työtä kohtaan, olen kuitenkin hieman hämmentynyt väittämästäsi, että korvaushoidon pullonkaulaksi on muodostunut hoitoon liitettävä kallis psykoterapia. Mistäköhän olet tällaista tietoa saanut? Itse huumetyötä tekevänä ja useat pääkaupukiseudun korvaushoitopaikat kolunneena olen ennemminkin kokenut, että korvaushoidosta nimenomaan puuttuu kaikkinainen psykososiaalinen kuntoutus – psykoterapiasta puhumattakaan.
    Puhuin itse aikoinani kovastikin korvaushoidon puolesta, mutta nyt näkemykseni on hieman muuttunut. En sinänsä vastusta korvaushoitoa, mutta kun se nykysuomessa realisoituu nimenomaan lähes pelkkänä lääkkeiden jakamisena. Hoidon sisällä on kylläkin paljon puhuttu psykososiaalisen kuntoutuksen kehittämisestä lääkkeenjaon tueksi, jotta kuntoutumista ja jopa lääkkeistä irrottautumista voisi todellakin tapahtua ja ihmiset siirtyisivät eteenpäin ja jonot saataisiin liikkumaan, mutta tässä ei olla syystä tai toisesta onnistuttu. Siksi asenteeni nykyisen kaltaista korvaushoitoa kohtaan on muuttunut skeptiseksi.
    Työskentelen itse huumeita ja lääkkeitä käyttävien nuorten parissa ja olen luonut psykososiaaliseen kuntoutukseen perustuvan työmallin, jossa nuorta motivoidaan muutokseen. Tavoitteena ei kuitenkaan ole päihteettömyys, vaan oman elämän kuntoon saattaminen jokaisen omista lähtökohdista ja tarpeista käsin.
    Yhtenä osana kyseistä ryhmätyön mallia on palveluohjaus. Tästä syystä olen useiden kymmenien nuorten kanssa asioinut mm. eri korvaushoitoklinikoilla ja saanut kokea korvaushoidon puutteet ja ongelmat nimenomaan nuoren kannalta. Millään klinikalla en ole törmännyt psykoterapiapalveluihin. Olen jopa ehdottanut psykososiaalista kuntoutusta tarjoavien ryhmien perustamista klinikoiden yhteyteen kuntoutuksen edistämiseksi. Ajatusta on harkittu useissa paikoissa, mutta todettu joko resurssipulan tai muun syyn takia vaikeaksi toteuttaa. On tyydytty vain jakamaan lääkkeitä, ottamaan seuloja ja vaatimaan omahoitajakeskusteluja kerran viikossa. Siinä kaikki.
    En ole nähnyt meiltä lähteneiden ja korvaushoitoon kiinnittyneiden nuorten kuntutuvan millään lailla. Siksi olen huolissani nykyisestä kehityksestä, joka vaikuttaa ennemminkin siltä, että korvaushoidon avulla saadaan tilastot näyttämään hyviltä: niin ja niin monta prosenttia (en tunne lukua) narkomaaneista on “hoidon piirissä”!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Heidi ja Petri kirjoitti 23.11.2007 kello 7:58

    VOI HERÄÄ SUOMI NUORISOSI PAHOINVOINTIIN!!!

    Olemme olleet jo yli kaksi vuotta korvaushoidossa Virossa Wismarin sairaalassa, kiitos Pentti Karvosen. Rikokset ovat jääneet ja elämäntilanteemme on
    muutenkin parantunut huomattavasti. Nyt kuitenkin tulevan Schengensopimuksen vuoksi olemme hyvin stressaantuneita
    jatkosta. Ennen kun pääsemme Suomeen korvaushoitoon ehtii Viron hoito meiltä suomalaisilta loppumaan. Vaikka
    Wismarin loppumisen ja Suomen hoidon alkamisen välille jääkin vain noin kaksi kuukautta, olemme pulassa.
    Emme haluaisi palata siihen entiseen: rikoksiin ja prostituutioon Subutexin rahoittamiseksi. Entiseen on helppo palata, mutta todella vaikeaa siitä on nousta tähän, mihin me olemme päässeet Wismarin korvaushoidon avulla.
    Subutex on meille vain lääkettä jota käyttäessämme pysymme terveinä ja pystymme toimimaan normaalisti. Monilla on sellainen käsitys, että me vuosia käyttäneet päihtyisimme kyseisestä lääkkeestä. Tämä ei kuitenkaan ole totta.
    Kun kadut “siivotaan” Subutex-lääkkeistä, Subutexin käyttäjät eivät katoa, vaan alkavat käyttää kovempia
    aineita: opiaatteja. Kysynnän ja tarjonnan laki. Suomeen aletaan salakuljettaa heroiinia ja muita opiaatteja monta kertaa enemmän kuin viime vuosina. Subutex-riippuvaiset siirtyvät siis turvallisesta Subutexista tappavan
    vaarallisiin opiaatteihin. Niihin kuolee paljon porukkaa, kun taas Subutex on turvallista siinä mielesssä,
    ettei siitä voi ottaa tappavaa yliannostusta.

    Suomessa korvaushoitoon pääseminen vie aikaa. Nykyinen hoitotakuu, jonka mukaan myönteisestä korvaushoitopäätöksestä puolen vuoden sisällä on päästävä hoitoon, ei toimi. Meidän piti aloittaa syyskuussa Suomessa korvaushoito, jotta emme joutuisi “kadulle” kun hoito Wismarissa loppuu. Silti pääsemme aloittamaan vasta helmikuussa, eli päätöksen saamisesta meneekin vuosi, kun olemme päässeet hoitoon tämän luvatun kuuden kuukauden sijaan. Päihdepoliklinikka, joka kotikaupungissamme hoitaa nämä korvaushoitopäätökset, teki kohdallamme suuren virheen, jonka takia hoitoon pääsymme viivästyy näinkin paljon.
    Koska Suomessa ei pääse korvaushoitoon riittävän nopeasti, olisi huomattavasti parempi jos saisimme täällä Subutexit apteekkiin. Tottakai sen täytyisi olla valvottua, että niitä ei voisi kuka tahansa sieltä hakea. Ehdotukseni onkin, että K-klinikalta annettaisi resepti viikon lääkkeisiin korvaushoitolaisille henkilöllisyystodistusta vastaan, ja apteekissa olisi KELAkortin lisäksi näytettävä myös poliisin myöntämä henkilöllisyystodistus. Korvaushoitoklinikalta voisi myös soittaa siihen apteekkiin, josta potilas aikoo hakea lääkkeensä, ja henkilökunta voisi kertoa kellonajan jolloin potilas apteekkiin olisi menossa, sekä kuvailla potilaan vaatetusta tms.

    Suomen korvaushoito on lapsenkengissä. Kotikaupungissamme tehdään asiat niin kuin tehdään vain siksi, kun olemme kotikaupungissamme. (Näin perusteli eräs lääkäri kun kyseenalaistimme tiettyjä linjauksia) Eihän korvaushoito ole joukkueurheilua vaan yksilöhoitoa.

    Älkää päättäjät kääntäkö taas päätänne! Huumeongelma vain kasvaa jos ette ala tehdä oikeita päätöksiä. Ihmisiä mekin vain olemme, emmekä koskaan uskoneet mihin “huumehelvettiin” itsemme ajaisimme. Ja nyt se on liian myöhäistä. Tietenkin tulemme jatkossakin taistelemaan huumeriippuvuutta vastaan, jotta pääsisimme kokonaan irti.
    Miksi syyttää narkomaaneja huumeiden käytöstä? Teimme nuorina ja tietämättöminä vääriä valintoja joista kärsimme me itse sekä läheisemme ja koko yhteiskunta.
    Kuka muka voi sanoa täysin rehellisesti, ettei ole tehnyt yhtään väärää valintaa 12-18 vuotiaana?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Joona kirjoitti 29.11.2007 kello 14:39

    eikö suomeen olisi järkevää perustaa järjestelmää, joka kontrolloisi huumeita? ehkä jos huumeita tehtäisiin laillisesti ja kotimaisesti tälle järjestelmälle, niiden käyttöä voitaisiin kontrolloida helposti. jos esim. heroiinista saa oikeasti niin hyvän fiiliksen, niin sitähän voisi myydä todella korkeaan hintaan vähiä määriä. eikö näin laiton huumekauppa saataisi kitkettyä ja yliannostuskuolematapauksien määrää vähennettyä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Mesca kirjoitti 2.12.2007 kello 12:10

    Joona: Mikähän järki siinä olisi että kalliilla myytäisiin pieniä määriä kun laittomista lähteistä saa halvemmalla niin paljon kuin haluat kerralla ostaa…kovia huumeita ei missään nimessä tule vapauttaa edes valvottuun myyntiin vaan esim.kannabis tulisi vapauttaa kotikasvatuksen ja valvotun kaupan suhteen.Valvotulla kaupalla en tarkoita Alkoa tai muuta valtion ylläpitämää jakelijaa vaan kannabiskahviloita ja/tai apteekkeja.
    Tällä tavoin kannabiskauppaa voitaisiin verottaa josta saatavia varoja voitaisiin käyttää huumausaineriippuvaisten hoitoon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. B.j kirjoitti 28.2.2008 kello 11:29

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/stadi/uutinen.asp?id=1493669

    Viron liittyminen Schen­gen-alueeseen on odotetusti syventänyt huumeriippuvaisten ahdinkoa Helsingissä. Aiemmin osa opioidiriippuvaisista haki buprenorfiinia kuten Subutexia ja muita korvauslääkkeitä Virosta, mutta kun maa liittyi Schengeniin, aineiden tuonti muuttui laittomaksi.

    – He voivat huonosti ja ovat hädissään ja peloissaan. He yrittävät löytää mistä tahansa korvaavaa lääkettä, kuvailee narkomaanien terveysneuvontapiste Vinkin johtaja Päivi Puro.

    Käytännössä korvaava aine täytyy hankkia katukaupasta, koska korvaushoitoon on Helsingissä pitkät jonot. Korvaushoitoa joutuu jonottamaan Helsingissä tällä hetkellä 8-10 kuukautta.

    – Se on erittäin pitkä aika näille ihmisille. Tilanne on aivan kestämätön.

    Subutexin puute on lisännyt heroiinin kysyntää, kun heroiinia on alettu käyttää korvaavana opiaattina. Heroiinia on käytetty Suomessa viime vuosina melko vähän.

    – Jonkin verran enemmän näyttää olevan heroiinia liikkeellä. Heroiini on aina valtavan suuri riski, koska sitä on hankala annostella ja siksi yliannostuksen ja kuoleman vaara on suuri, Puro suree.

    Korvaushoitoon pääsyä yritetään nopeuttaa helmikuun alussa voimaan tulleella asetuksella. Se kannustaa kuntia antamaan kor­vaushoitoa myös terveyskeskuksissa. Tähän asti huumepotilaiden hoito on ollut erikoissairaanhoidon vastuulla. Uuden asetuksen mukaan hoidossa olevat voivat myös hakea vieroituslääkkeensä apteekista.
    Janne Metso, Vartti.fi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus