Nimimerkki tiedemies kommentoi tätä keskustelua omalla blogillaan. Vastasin jo hänelle, mutta julkaisen vastauksen vähän editoituna myös täällä. Hänen kirjoituksena aihe oli se, millä perusteella omistusasumista tuylisi subventoida vuokra-asumista vastaan (kuten nyt tapahtuu).
Mitä sellaista yleistä hyvää omistusasumiseen liittyy, jota pitäisi subventoida?
Tärkein omistusasumisen eduista on pitää huolta omasta asunnostaa.; niin makaa kuin petaa. Toinen hyvä puoli siinä on asuntovarallisuuden sirottuminen kotitalouksille sen sijaan että se keskittyisi suurille vuokrataloyhtiöille. Kotitalouksien kasvava varallisuus on monin tavoin hyvä asia.
Paras tapa subventoida omistusasumista on taata niiden asuntolainat, joiden maksukykyyn pankki ei täysin luota. Se ei nimittäin maksa yhteiskunnalle mitään. Jos maksukyky pettää eikä pysty maksamaan lyhennystä, maksaa vain korot. Pankki suostuu tähän, koska lainalla on takaus. Ei maksa mitään, kenellekään.
Jos ei pysty maksamaan edes korkoja, ei varmaankaan pystyisi maksamaan myöskään vuokraa. Jos ei pysty maksamaan vuokraa, yhteiskunta tulee apuun asumistuen ja viime kädessä toimeentulotuen muodossa, koska ainakaan sydäntalvella ei perheitä mielellään pakkaseen ajeta. Jos yhteiskunnalla on varaa maksaa köyhien vuokra, on sillä varaa maksaa myös köyhien korot. Tämä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, koska korot ovat vuokraa pienemmät. Vuokraan sisältyy myös osuus pääoman kuolettamisesta. Vuokralaiset maksavat myös aravavuokra-asunnon velattomaksi 40 vuodessa. Asumistuki osallistuu myös tähän pääoman kuolettamiseen, mutta ei osallistuisi henkilökohtaisten asuntolainojen tapauksessa. Inflaation kautta kuolettamisen se kyllä maksaa.
Tällainen subventionmuoto ei valuisi yliväljään asumiseen eikä juuri nostaisi asuntojen hintoja.
Suora linkki Tiedemiehen kirjoitukseen (Oden linkki yllä osoittaa blogin pääsivulle, ja parin kuukaden päästä juttua voi olla sitä kautta vaikea löytää).
Jos tämä systeemi olisi ollut voimassa Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla, olisiko maailman rahataloutta heiluttavaa talouskriisiä syntynyt.
On totta, että omistusasuja pitää parempaa huolta asunnostaan ja ympäristöstään. Mutta omistusasuja on niitattu kiinni siihen asuntoonsa. Vuokra-asuja voi helpommin muuttaa maan äärestä toiseen. Se luo liikkuvammat työmarkkinat.
Yksi tosityhmä ajattelu elää asunnonostajien mielessä. Maksan kämpästä kovan hinnan, mutta saan sen takaisin, kun myyn sen pois. Niin saat, mutta sitten sinulla ei ole asuntoa.
Ja hintaetu syntyy vaan siten, että muutat esim. Helsingistä Vantaalle, Lahteen tai Kouvolaan.
Miten mallisi ottaa huomioon mahdollisen asuntojen hintojen laskun? Jos vakuusvaje syntyisi, pankki huutokauppaisi asunnon ja valtio korvaisi pankille loput? Pankkien ei siis enää tarvitsisi ottaa huomioon asuntomarkkinariskiä?
“omistusasuja on niitattu kiinni siihen asuntoonsa. Vuokra-asuja voi helpommin muuttaa maan äärestä toiseen. Se luo liikkuvammat työmarkkinat.”
Tämä liikkuvuus saattaa tosin suuntautua myös Suomesta ulkomaille.
Otsikosta ja sen mukaisesta tekstin sisällöstä olen samaa mieltä. Pieni yksityiskohta kirjoituksessa kuitenkin kiinnitti huomioni.
“Tällainen subventionmuoto ei valuisi yliväljään asumiseen …”
Tuossa puhutaan yliväljästä asumisesta. Itse jäin pohtimaan missä vaiheessa asuminen muuttuu paheksuttavaksi(?) yliväljäksi toiminnaksi. Onko ajatus se että suomalaisen, kylmien alueiden asukkina, on hyväksyttävä se, että asumme vähemmän väljästi kuin eteläisemmät lajitoverimme.
En halua kieltää yliväljää asumista — missä se saja sitten meneekin — mutta verovaroin sitä ei pidä subventoida. Asunto on välttämättömyys, mutta asumistasonsa kohottamisen jokainen maksakoon itse.
“omistusasuja on niitattu kiinni siihen asuntoonsa. Vuokra-asuja voi helpommin muuttaa maan äärestä toiseen. Se luo liikkuvammat työmarkkinat.”
Kyllä Helsingissä omistusasunnon vaihtaminen on paljon helpompaa kuin vuokra-asunnon saaminen — ainakin, jos haluaa aravavuokra-asuntoa.