Koulutuksen uusi valuutta

Teimme Jus­si Pyykkösen kanssa EVAlle paperin ”koulu­tuk­sen uusi val­u­ut­ta”.  Se julk­istet­ti­in viime tiis­taina 17.11. Olemme tehneet Jussin kanssa yhteistyötä ennenkin, esimerkik­si Akava­Worksin julkaise­man Maa­han­muu­ton yhteiskun­ta­sopimuk­sen. Jos siis Suomes­sa on vielä jotain yhteiskun­nal­lisia ongelmia, kan­nat­taa kään­tyä mei­dän puoleemme. 🙁

Suo­ma­laisen yhteiskun­ta käyt­tää koulu­tuk­seen huo­mat­tavasti rahaa – jokaista suo­ma­lais­ten kohden keskimäärin omakoti­talon ver­ran. Sum­ma on 19 mil­jar­dia euroa vuodessa, kun mukaan las­ke­taan myös varhaiskas­va­tus.
Suo­ma­lais­ten koulu­tuk­sen taso on kuitenkin kään­tynyt lasku­un ja tulok­set ovat heiken­tyneet. Korkeak­oulu­tuksin­non suorit­tanei­den osu­us on jäänyt jäl­keen muista maista. Se on jopa alen­tunut, kun se on muis­sa mais­sa nous­sut. Huono jut­tu, kun maat kisaa­vat keskenään lähin­nä osaamisella.

Paljon on puhut­tu Pisa-tulosten heikken­e­mis­es­tä, mut­ta kyl­lä sama ilmiö on näkynyt myös lukion suorit­tanei­den aiem­paa heikom­pana osaamise­na. Lasku on jatkunut pitkään. Olen ollut aikanaan havain­noimas­sa tätä Helsin­gin ylip­is­ton tilas­toti­eteen laitok­sel­la ja viime vuosi­na Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la. Kan­nat­taa kat­soa van­ho­ja ja nyky­isiä matem­ati­ikan yliop­pi­laskir­joi­tusten tehtäviä.

Olisi siis perustei­ta esit­tää paljon lisää rahaa opiskelu­un, mut­ta paljon muuhunkin tarvit­taisi­in lisää rahaa ja ali­jäämät ovat jo nyt val­tavia.
Samas­ta rahas­ta pitäisi siis saa­da enem­män irti.

Koulutustili

Esitämme koulu­tustil­iä jokaiselle. Se on supis­tet­tu ver­sio Sin­ga­pores­sa käytössä olev­as­ta sosi­aal­i­ti­istä, jos­ta Eli­na Val­to­nen (kok) on tehnyt esi­tyk­sen Suomes­sa. Olemme Jussin kanssa esit­täneet sitä myös molem­mat tahoillamme.

Jokainen saa käyt­töön­sä tietyn määrän rahaa opiske­lu­tilil­lä. Emme esitä yhtä suur­ta sahaa kaikille, kos­ka joitakin kan­nat­taa koulut­taa mui­ta enem­män vähän niin kuin urheilu­val­men­nus­ta kan­nat­taa suun­na­ta lah­jakkaisi­in urheil­i­joi­hin. Jos pääsee sisään oppi­laitok­seen, koulu­tustilille tulee lisää rahaa. Tältä osin se muis­tut­taa siis nykymallia.

Tililtä mak­se­taan opiskelu­aikainen opin­to­tu­ki ja opiskelu vähen­tää tilil­lä ole­vaa rahaa lukukausi­mak­su­jen tapaan. Se ei kuitenkaan ole opiske­li­jan rahaa, kos­ka sitä ei voi nos­taa tililtä itselleen eikä se siten ole ensim­mäisen tutkin­non osalta lukukausi­mak­su – ellei toisin päätetä.

Opiske­li­jal­la on omavas­tuu opiskelukus­tan­nuk­sis­taan, kuten nytkin osa opin­totues­ta on opin­to­lainaa. Tämän lainan muut­taisimme Bri­tann­ian tapaan pehmeäk­si opin­to­lainaksi, joka pitää mak­saa takaisin vain jos investoin­ti onnis­tuu, jos opiskelun jäl­keen saa hyvä­palkkaista työtä. Täl­laista pehmen­nys­tä ei nykyisessä opin­to­lainas­sa ole.

Arvelemme, että koulu­tustilille kir­jau­tu­va raha yllyt­tää sitä myös käyt­tämään vähän niin kuin ajanko­htain Black Fri­day kam­pan­join­ti yllyt­tää kulut­ta­maan.  Jokainen näkee tililtään, mitä jää käyt­tämät­tä, jos sitä ei käytetä. Siten se vähen­täisi jo ole­mas­sa olol­laan opiskelun lopet­tamista perusk­oulu­un tai nyky­isin kesken toisen asteen opintojen.

Pelkän peruskoulun varassa olevat

Kun kat­somme koulu­tuk­sen vaiku­tus­ta työl­lisyy­teen ja ansio­ta­soon, suurin puute meil­lä on niis­sä, joil­la ei ole mitään  perusk­oulun jälkeistä tutk­in­toa. Heitä on nyky­isin run­sas 10 % ikälu­okas­ta. Hei­dän työl­lisyysas­teen­sa on vaivaiset 42 %, kun  on toisen asteen tutkin­non 75 % ja aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneil­la 88 %.

Mieleeni tuo mon­ta hyvää väitöskir­jan aihet­ta: esitän tässä yhden.   Tiedot pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den työl­lisyy­destä ovat rumia, mut­ta ilmeis­es­ti ne myös vähän liioit­tel­e­vat asi­aa. Pait­si, että tuo­ta työl­lisyysastet­ta rumen­taa vähän se, että tilas­tois­sa on mukana lukios­sa tai ammat­tik­oulus­sa yhä opiskele­via nuo­ria, sitä rumen­taa paljon se, että monel­la on ter­vey­delli­nen hait­ta, joka on estänyt ensin opiskelun ja sit­ten työn­teon. Läh­es kymme­nen pros­ent­tia tuos­ta joukos­ta on kehi­tys­vam­maisia. Hei­dät pitäisi tietysti puhdis­taa tilas­tos­ta tai siis heistä pitäisi tehdä oma tilastonsa.

Pitäisi myös ennakkolu­u­lot­tomasti tutkia, kuin­ka paljon huono men­estys työ­markki­noil­la johtuu opin­to­jen puut­teesta ja kuin­ka paljon negati­ivis­es­ta valikoi­tu­mis­es­ta. Valikoi­tu­misen suun­taan viit­taa vähän se, että koulut­ta­mat­tomat maa­han­muut­ta­jat men­estyvät työ­markki­noil­la parem­min kuin koulut­ta­mat­tomat suo­ma­laiset. (Tosin tässäkin saat­taa olla virheläh­teenä se, että tilas­toimme maa­han­muut­ta­jien koulu­tusas­teen väärin. Tutkit­tavaa siis riit­tää yhden väitöskir­jan verran.)

Huonos­ti käytet­tyä rahaa taas on toisien ja kol­man­sien saman­ta­sois­t­en tutk­in­to­jen rahoit­ta­mi­nen. Näitä on yllät­tävän paljon. Vuon­na 2021 opiskelun korkeak­ouluis­sa aloit­ti 7100  sel­l­aista opiske­li­jaa, joil­la oli jo takanaan saman­ta­soinen tutk­in­to. Täl­lais­es­ta ei ole san­ot­tavaa yhteiskun­nal­lista hyö­tyä, kos­ka se ei paran­na työl­lisyyt­tä eikä ansio­ta­soa. Sik­si se pitäisi rahoit­taa itse.

Tarkoituk­semme on, että opin­totili suun­taisi rahaa toi­sista ja kol­man­sista saman­ta­soi­sista tutkin­noista opiskelun alkupäähän, eri­tyis­es­ti niille, jot­ka jäävät nyt kokon­aan vail­la perusk­oulun jälkeistä tutkintoa.

Opintoja tulee päivittää

Ennen ajatelti­in, että kukin opiskelee nuore­na ja astuu sen jäl­keen työelämään. Nyt on yhä ilmeisem­pää, että se, mitä on oppin­ut 2020-luvul­la, ei ole enää sel­l­aise­naan riit­tävää vuon­na 2070. Maail­ma muut­tuu – on aina muut­tunut –mut­ta nyt se muut­tuu nopeam­min. Mallimme keskit­tyy paljon aikuiskoulutukseen.

Hal­li­tus lakkaut­ti aikuisk­oulu­tustuen. Aikuisk­oulu­tustues­sa oli suuria viko­ja, mut­ta oli kum­mallista vain lakkaut­taa se ilman, että mitään parem­paa tuli tilalle. Tarve osaamisen päivit­tämiseen vain lisääntyy.

Emme pidä tarkoituk­sen­mukaise­na, että suurin joukoin lähde­tään päivit­tämään osaamista suorit­ta­mal­la alus­ta alka­en kokon­aan uusi tutk­in­to. Esitämme tilalle täy­den­täviä tutk­in­to­ja, joi­ta kut­summe ajoko­rteik­si. Esimerkkinä tästä ovat liiken­ne­len­täjien täy­den­tävä koulu­tus uuteen kone­tyyp­pi­in ja esimerkik­si rönt­gen­hoita­jien koulu­tus uuteen lait­teeseen tai lääkärei­den lisäk­oulu­tus ennen kuin nämä saa­vat hoitaa opiaattikorvaushoitopotilaita.

Näi­den lisäk­oulu­tusten rahoit­ta­jana voi olla henkilö itse, hänen työ­nan­ta­jansa ja yhteiskun­ta. Esitämme, että yhteiskun­nan anta­ma raha tulee koulu­tustilin kaut­ta tehty­jen työvu­osien tahdis­sa. Työ­nan­ta­jan mak­samas­sa koulu­tuk­ses­sa on ongel­mana kan­nustin­virhe. Työ­nan­ta­jan kan­nat­taa koulut­taa työvoimaa vain omaan yri­tyk­seen­sä. Olisi yri­tyk­sen kannal­ta  jopa haitallista, jos koulu­tus helpot­taisi siir­tymistä toisen työ­nan­ta­jan palveluk­seen, eikä työ­nan­ta­jaa peri­aat­teessa kiin­nos­ta se, mitä työvoimalle tapah­tuu, jos yri­tyk­sen toim­inta lop­puu. Työn­tek­i­jän intres­si suun­tau­tuu toisin ja toivoak­seni myös yhteiskunnan.

On myös hyvä päivit­tää osaamista niin kauan kuin on vielä työ­paik­ka. Työ­markki­noita­mme vaivaa vähän se, että uuteen, usein vaa­ti­vam­paan  tehtävään koulute­taan työt­tömik­si joutunei­ta, sanois­inko työt­tömik­si valikoitunei­ta. Kan­nat­taisi koulut­taa niitä, jot­ka ovat pär­jän­neet nyky­i­sis­sä töis­sään hyvin ja aut­taa heitä ural­la eteen­päin. Näin he luovut­taisi­vat van­han ja vähem­män vaa­ti­van tehtävän muille. Tämä aut­taa työ­markki­noi­ta vaivaavaan osaamisvinoumaan.

Työ­nan­ta­jien näke­myk­siä tarvi­taan ajoko­rt­tien sisäl­lön suun­nit­telus­sa, mut­ta työ­nan­ta­jan ei pidä päät­tää työn­tek­i­jän puoles­ta sitä, miten tämä osaamis­taan kehit­tää ja mitä lop­puelämältään odottaa.

Uskomme, että selkeä oikeus aikuisk­oulu­tuk­seen syn­nyt­tää toimi­vat koulu­tus­markki­nat, jot­ka ovat merkit­tävä osa korkeak­oulu­jen rahoi­tus­ta, mut­ta johon myös kokon­aan yksi­tyiset yri­tyk­set voivat osal­lis­tua. Toiv­ot­tavasti mikään tule­va hal­li­tus ei rajaa korkeak­oulu­ja tästä pois tukeak­seen yksi­ty­isiä yrityksiä.

Uudet näkymät

Koulu­tustilin mukaan ajat­telem­i­nen muut­taa näkymiä vähän samaan tapaan kuin siir­tymi­nen per­in­tei­sistä x/y ‑koor­di­naateista napako­or­di­naat­tei­hin (kul­ma ja etäisyys origos­ta).   Esi­tys­ta­vat ovat ident­tiset, mut­ta saa­vat hah­mot­ta­maan asioi­ta toisin.

Mieleen tuli val­ta­va määrä mie­lenki­in­toisia poli­ti­ikkakysymyk­siä. Mal­toimme kuitenkin mielemme ja pää­timme antaa tule­vien päät­täjien päät­tää, miten työvä­linet­tä käytetään. Ei ruu­vimeis­selin kek­si­jäkään määrää, mihin ruu­vimeis­seliä käytetään.

Kos­ka kuitenkin näitä poli­ti­ik­ka vai­h­toe­hto­ja pohdimme sekä keskenämme että tahoil­lamme, tulen jois­sakin seu­raavis­sa postauk­sis­sa käsit­telemään niitä. Ne ovat omaa ajat­telu­ani, eivätkä ole osa raporttiamme.

Tulorajat pois opintotuesta

Yhden poli­ti­ikka­muu­tok­sen otimme kuitenkin paperi­in. Koulu­tustililtä mak­se­taan opin­to­jen aikaista elinkus­tan­nus­ra­haa, joka kor­vaa nykyisen opin­totuen ja opin­to­lainan. Tässä rahas­sa on nyky­isin jäykkä kat­to ansio­tu­loille. Siitä on vaikea leipoa opti­maal­ista. Joskus oman alan töi­den tekem­i­nen opiskelu­aikana on hyvinkin järkevää. Lah­jakkaim­mat arkkite­htiopiske­li­jat imetään täi­hin kesken opin­to­jen ja mon­et eivät valmis­tu valitet­tavasti koskaan. Silti he tekevät arkkite­hteinä hyvän uran opit­tuaan tarvit­ta­vat asi­at työtä tehden. . Pet­teri Orpol­ta valmis­tu­mi­nen kesti 12 vuot­ta. Ei ole yhteiskun­nan tehtävä päät­tää, käyt­tikö Pet­teri Orpo tuon ajan viisaasti.

Sik­si esitämme, että elinkus­tan­nus­ra­haa saa opiskelun aikana kiin­teän sum­man. Jos valmis­tuu nopeasti, sitä saa vuot­ta kohden enem­män ja jos valmis­tuu hitaasti, on oma asia rahoit­taa opiske­li työtä tehden (kuten Pet­teri Orpo teki)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.