Huomioita Interrail-matkalta: ratikat ja raha

Matkallamme raitio­vaunu­ja oli kaikissa vähänkin isom­mis­sa kaupungeis­sa. Vain Bia­lystok, Lund, Udine ja Como tekivät poikkeuk­sen. Kir­joit­taes­sani sil­loin täl­löin kaupunkipoli­ti­ikas­ta, määrit­te­len vähän ilkikuris­es­ti kaupun­gin taa­ja­mak­si, jos­sa liiku­taan raitio­vaunuil­la tai metrol­la. Myön­netään: Jyväskylässä, Oulus­sa, Kuo­pios­sa ja Joen­su­us­sakin on kaupun­gin piirteitä, vaik­ka niis­sä ei olekaan ratikkaa.

Euroopan kaupunkei­hin ratik­ka kuu­luu kuin nenä päähän. Kiskoleveys on jok­seenkin yhtä usein helsinkiläistä metrin levyi­nen tai euroop­palaisen rauta­tien levyi­nen. Riias­sa se oli venäläisen (ja suo­ma­laisen) rauta­tien lev­eys 1,524 m, mikä oli selvästi liian paljon. Metrin levyi­nen vaikut­ti ket­teräm­mältä kään­tymään kadunkulmissa.

Ratikan käyt­tökelpoisu­ut­ta edisti euroop­palainen tiivis kaupunki­rakenne, joka Helsingistä puuttuu.

Mak­sami­nen on tehty helpok­si. Kaikkial­la muual­la kuin Sak­san Bre­menis­sä mak­sun saat­toi tehdä luot­toko­r­tilla. Bre­menis­sä paper­i­nen lip­pu piti ostaa automaatista. (Muis­tat­teko vielä ajan, kun pidimme Sak­saa tek­nol­o­gis­es­ti edis­tyk­sel­lisenä maana?) Nythän myös HSL hyväksyy kortin, joskin se on vähän kalli­im­paa kuin muil­la tavoin mak­samal­la. Nopeasti on yleistynyt käytän­tö, joka alkoi Lon­toos­ta. Ker­ta­mak­suil­la on ylära­ja joka on päivälipun hin­nan suu­ru­inen. Ei siis tarvitse aamul­la tietää, mon­tako matkaa aikoo päivän mit­taa tehdä. Myös HSL on siir­tynyt tähän käytän­töön. Muual­la ker­tal­ip­pu oli yleen­sä vähän halvem­pi Helsingis­sä, mut­ta vain vähän.

Bre­menis­sä on 1,80 euron hin­tainen lip­pu lyhy­ille matkoille. Lyhyt mat­ka on neljä pysäkin väliä. Meillekin se sopisi ratikkaan, mut­ta ei oikein Z‑junaan.

Bre­men oli myös ain­oa paik­ka, jos­sa piti käyt­tää käteistä rahaa. Kävimme Puo­las­sa, Unkaris­sa, Tan­skas­sa ja Ruot­sis­sa, mut­ta emme joutuneet vai­h­ta­maan rahaa.