MM9 Kertakustannustuotteet

16 vastausta artikkeliin “MM9 Kertakustannustuotteet”

1. Juuri tuol­la tavoin väit­tei­den mukaan toimi­vat sähkö­markki­nat. Eli tar­jouk­sia teo­ri­an mukaan annetaan sen mukaan, mikä on minkäkin tuotan­non mar­gin­aa­likus­tan­nus. Uskoo ken tah­too. Oikeasti hin­noit­telus­sa men­nään aina osin myös sen mukaan, mikä on palvelu arvo asi­akkaalle, eli huomioiden sen, mitä veikataan jonkun ole­van valmis juuri sil­lä het­kel­lä kyseis­es­tä asi­as­ta mak­samaan, ja mitä veikataan kil­pail­i­joiden tar­joa­van samoi­hin aikoihin.

   Tuo­hon samaan teo­ri­aan tör­mäsin itsekin aikoinaan kansan­talouden opin­nois­sa. Sit­tem­min opin yri­tys­maail­mas­sa, että hyvin har­va yri­tys oikeasti edes tun­tee mar­gin­aa­likus­tan­nus­ta jokaises­ta tuot­teestaan. Jos fir­ma tek­isi vain yhtä tuotet­ta, sen määrit­tämi­nen olisi paljon helpom­paa, mut­ta kun mate­ri­aalien kulu­tus, työai­ka yms. oikeasti kohden­tuu mon­een tuot­teeseen yhtä aikaa, niin ei yksit­täis­ten tuot­tei­den valmis­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia oikeasti edes osa­ta erot­taa monis­sa fir­moissa. Mar­gin­aa­likus­tan­nusten määrit­tämi­nen on myös hyvä harjoitustehtävä.

   Joskus tör­mäsin tilanteeseen, jos­sa erään suo­ma­laisen yliopis­ton opiske­li­jat laitet­ti­in laske­maan valmis­tuk­sen mar­gin­aa­likus­tan­nus oikeal­la datal­la eli antaen eteen sivukau­pal­la numeroi­ta tuotan­nos­ta. Jokainen sai lasken­nas­ta eri tulok­sen. Ope­tus oli se, että kus­tan­nus­lasken­taan liit­tyy ihan hirveästi lasken­nal­lisia val­in­to­ja, joi­ta eri lask­i­jat voivat ihan perustel­lusti tehdä myös eri tavoin. Joku käyt­tää osana laskel­maa vaik­ka jos­sain yksi­tyisko­hdas­sa kuukau­den keskiar­voa, joku ehkä vuo­den keskiar­voa, joku jotain muuta.

   Vastaa

   1. Talous­teo­ri­as­sa voidaan käyt­tää ajat­telun apuna käsit­teitä, jot­ka eivät ole operationalisoitavissa.

      Vastaa

   2. Keskeinen oival­lus onnis­tuneelle hin­noit­telulle lie­nee juuri tuo arvon ymmärtämi­nen, joka on aina sub­jek­ti­ivista. Hyvänä esimerkkinä (halpa)lentoyhtiöiden kehit­tämä hin­nan pilkkomi­nen: Keski­hin­taista lentoa halu­aa vain keskilu­ok­ka — köy­häl­lä ei ole siihen varaa — ja varakas halu­aa erot­tua. Hal­pa­len­to kul­jet­taa köy­him­mänkin (eli saa senkin rahat) mut­ta saa mukaansa myös varakkaan, jolle varataan väl­jem­pi penk­ki, ruokaa tai jonono­hipalvelui­ta (lop­putu­lok­se­na varakas voi mak­saa lennos­ta monin ker­roin, ja kus­tan­taa ison osan kuluista, vähän niinkuin yhteiskun­nas­sa yleensä..).

      Vastaa

   3. Voisiko tätä kiin­tei­den ja muut­tuvien kus­tan­nusten ongel­maa yrit­tää kiertää piden­tämäl­lä lasken­ta-aikaa? 100v aika­jän­teel­lä edes raken­nuk­set eivät ole kiin­teitä kustannuksia.

      Tämä ei tietenkään toi­mi digi­palvelu­iden kohdal­la, mut­ta johta­nee tavaroiden kanssa enem­mön oikeaan lopputulokseen.

      Vastaa

   4. To
      ” Oikeasti hin­noit­telus­sa men­nään aina osin myös sen mukaan, mikä on palvelu arvo asi­akkaalle, eli huomioiden sen, mitä veikataan jonkun ole­van valmis juuri sil­lä het­kel­lä kyseis­es­tä asi­as­ta mak­samaan, ja mitä veikataan kil­pail­i­joiden tar­joa­van samoi­hin aikoihin.”

      Näin­hän se hin­noit­telu menee, mut­ta teo­ri­as­sa, mikäli alal­la val­it­see täy­delli­nen kil­pailu ja tuhan­net tar­joa­jat tekevät tuo­ta samaan aikaan, sen pitäisi ajaa hin­noit­telu­un mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaisesti.

      Tosielämässä olen itsekin ollut mukana T&K‑projektissa, jos­sa lop­putu­lok­se­na tuot­teen valmis­tuskus­tan­nuk­set lask­i­si­vat 20%, mut­ta T&K‑projektin kan­nat­tavu­ut­ta arvioidaan vyöryt­tämäl­lä koko pro­jek­tin kus­tan­nuk­set ne suo­raan seu­raavalle kau­palle (ja sen hin­taan). Eihän siinä ole mitään järkeä! Tuotet­ta voisi myy­dä sel­l­aise­naan ainakin viisi vuotta!

      Vastaa

      1. “Näin­hän se hin­noit­telu menee, mut­ta teo­ri­as­sa, mikäli alal­la val­it­see täy­delli­nen kil­pailu ja tuhan­net tar­joa­jat tekevät tuo­ta samaan aikaan, sen pitäisi ajaa hin­noit­telu­un mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaisesti.”

         Teo­ria on sanonut noin, mut­ta sitä teo­ri­aa on mah­do­ton­ta tes­ta­ta, kos­ka mar­gin­aa­likus­tan­nus­ta ei osa­ta varsinkaan ulkop­uolelta määrit­tää. Eikä usein yri­tys­ten sisäl­läkään. Pienis­sä yri­tyk­sis­sä ei ole tyyp­il­lis­es­ti töis­sä yhtään kus­tan­nus­lasken­nan erikoisosaa­jaa. Isois­sa fir­moissa on, mut­ta niis­sä lask­i­jat ovat usein niin työl­lis­tet­tyjä muus­ta, etteivät niis­säkään mon­esti ehdi pääsemään per­ille kus­tan­nus­rak­en­teesta. Seu­rauk­se­na on lukuisia ker­to­ja ollut se, että fir­mat myyvät ilois­es­ti tap­pi­ol­la osan tuot­teis­taan luullen tekevän­sä voit­toaa ja reilum­mal­la voitol­la osan tuot­teis­taan luullen tekevän­sä vain vähän voit­toa tai jopa tap­pi­o­ta, eivätkä edes tiedä, mikä niiden kus­tan­nus­ta­so oikeasti minkäkin tuot­teen osalta on ollut.

         Osa fir­moista on tämän ongel­man takia ulkois­tanut oman tuotan­ton­sa. Sil­loin saa edes hin­ta­la­put sille, mitä tuotan­nos­ta mak­se­taan. Oman tuotan­non tapauk­ses­sa luvut ovat voineet olla sinne päin tai sit­ten kaukana siitä, ja todel­la mon­en fir­man sisäl­lä on iso epälu­ot­ta­mus sen suh­teen, että onko tuot­tei­den omakus­tan­nushin­nat las­ket­tu oikein, vai onko lasken­tat­a­pa suos­in­ut jotain tuot­tei­ta ja syr­jinyt toisia. Suomes­sa on kaatunut iso­jakin fir­mo­ja sen takia, että ovat laske­neet tuotan­ton­sa omakus­tan­nuk­set sys­temaat­tis­es­ti väärin niin, että kan­nat­ta­vat tuot­teet on seu­rauk­se­na vahin­gos­sa yli­hin­noitel­tu ja tap­pi­ol­lisia tuot­tei­ta saatet­tu myy­dä ali­hin­noil­la. Seu­rauk­se­na tap­pi­ol­lis­ten tuot­tei­den myyn­ti on kas­vanut ja voitol­lis­ten laskenut, ja yri­tyk­selle on voin­ut käy­dä huonos­ti, ellei asi­aan ole reagoitu ajoissa.

   5. The Eco­nom­ics Anti-text­book ‑kir­ja antaa kuvan talous­te­o­ri­oiden ont­touk­sista ja epämääräisyyk­sistä. Soin­in­vaaran mainit­se­ma mar­gin­aa­likus­tan­nus on yksi näistä epämääräisyyksistä.
      Näyt­tää siltä, että per­in­teisen talous­teo­ri­an rooli muis­tut­taa vaikka­pa psyki­a­tri­as­sa Freudin tai Jun­gin ajatel­mat: mie­lenki­in­toisia kuriosi­teet­te­ja, mut­ta reaal­i­maail­mas­sa toimimattomia.

      Vastaa

2. Se näis­sä pohdin­nois­sa kan­nat­taa kuitenkin aina muis­taa että markki­na­t­alouden teo­ri­at poh­jau­tu­vat teo­reet­tiseen malli­in täy­del­lis­es­tä kil­pailus­ta. Ja kun sitä ei ole, niin hin­ta voi määräy­tyä kuin­ka korkeak­si tahansa jos vaan joku suos­tuu sen mak­samaan. Myyjän kannal­ta on tietysti olen­naista että se kat­taa vähin­tään tuotan­tokus­tan­nukdet + tuo­ton pääo­ma­lle, mut­ta kuin­ka suuren tuo­ton on ihan kil­pailus­ta ja osta­jista kiinni.

   Täy­del­lisen kil­pailun markki­nath­sn on talousti­eteelli­nen hypo­teesi, mitä ei löy­dy sen ehdot­tomas­sa määritelmässä mis­tään päin maail­maa. Hypo­teesi on kuitenkin tärkeä, kos­ka sitä vas­ten voidaan peila­ta markki­noiden toden­näköistä kykyä toimia ja olla tehokkaat. Täy­del­lisen kil­pailun markki­noil­la on neljä ehtoa, joiden kaikkien on täytyttävä.

   Osta­jia ja myyjiä on olta­va “riit­tävän” mon­ta, ja joiden markki­nao­su­us on niin pieni, ettei se voi yksin vaikut­taa hintatasoon.
   Kaikkien tuot­ta­mat hyödyk­keet ovat tismall­een saman­laisia. Kulut­ta­jalle on täl­löin saman­tekevää keneltä hän on tuot­teen­sa ostanut.
   Kulut­ta­jil­la on hyödykkeistä täy­delli­nen infor­maa­tio. Eli kulut­ta­jat tietävät tismall­een, mitä ovat ostamassa.
   Markki­noille on jokaisel­la täysin vapaa pääsy, sekä markki­noil­ta voi pois­tua kuin haluaa.
   Täy­del­lisen kil­pailun markki­noiden vaa­timuk­set eivät mil­loinkaan täy­ty, sil­lä aina on epätäy­del­listä informaatiota.

   Vastaa

3. 1980- luvul­la nin­ten­don yksi­ta­soinen elek­tron­i­ikkapeli otti enem­män työ­tun­te­ja, resursse­ja ja mate­ri­aalia valmis­tuk­seen, mitä uusin iPhone ottaa tänä päivänä. Se mak­soi r- kiok­sil­la 99 markkaa ja kak­si tasoinen oli 149 markkaa. Sil­loin 99 markkaa tien­asi parin tun­nin työl­lä net­tona ja neljän tun­nin työl­lä brut­tona. Saman ver­ran mak­soin mm. 0,5 litraa dry vodkaa.

   Vastaa

   1. Nim­im Kom­ment­tille kom­ment­ti­na että tuol­loin 1980-luvul­la Nin­ten­donit valmis­tet­ti­in Tai­wanis­sa tai Hongkongis­sa jos­sa kus­tan­nuk­set oli­vat pienem­mät kuin Japanis­sa jos­ta Nin­ten­do on kotoisin. 2000-luvun alus­sa tuotan­to siir­tyi Kiinaan jos­sa taas kus­tan­nuk­set oli­vat pienem­mät ja nykyään iPhonet valmis­te­taan Viet­namis­sa jos­sa on pienem­mät kus­tan­nuk­set. Sama kos­ki mitä tahansa muu­ta teol­lista mas­saku­lu­tus tuotet­ta. Luk­sus tuot­teet ovat erik­seen. Toki niiden kohdal­la täy­tyy olla varovainen kos­ka kopi­oi­ta on paljon liikkeellä.

      Vastaa

      1. Luk­sus tuot­teet ovat erikseen.

         Harvem­min enää. Nykyään ‘luk­sus’brän­di­en tuot­teet tehdään ihan samas­sa hikipa­jas­sa kuin halpiskin. Mate­ri­aali voi olla vähän laadukkaam­paa, mut­ta usein eroa ei ole enää kuin hintalappu.

      2. Yama
         ” Harvem­min enää. Nykyään ‘luksus’brändien tuot­teet tehdään ihan samas­sa hikipa­jas­sa kuin halpiskin. Mate­ri­aali voi olla vähän laadukkaam­paa, mut­ta usein eroa ei ole enää kuin hintalappu.”

         Toki tehdas voi olla sama, mut­ta mitä sitten? 

         Vaikka­pa vaat­teis­sa sauman hyvyyshän riip­puu käytet­tävästä ompeleesta, lan­gas­ta ja tikin pitu­ud­es­ta. Halpis­tuot­teis­sa tikin pitu­us on aina liian pitkä siihen saumaan.
         ja yleen­sä ommelkin enem­män tai vähem­män vääränlainen. 

         Absolu­ut­tis­es­ti tuoteryh­mässä halvim­mat tuot­teet ovatkin tänä päivänä yleen­sä ihan täyt­tä roskaa. 

         Sen sijaan pykälää kalli­im­mat kuin ne varsi­naiset halpikset
         , eli pikem­minkin edulliset tuot­teet, puhu­mat­takaan keski­hin­tai­sista tuot­teista, voivat hyvinkin olla laadukkaampia kuin luksustuotteet.

4. Ehkäpä jopa kansan­taloustiede on kehit­tynyt ‑70 luvul­ta, oli­si­vatko jo kuulleet kysyn­nästä ja tar­jon­nas­ta hin­to­jen yhteydessä?

   Vastaa

   1. Kysyn­nän ja tar­jon­nan tas­apaino on kau­nis aja­tus, mut­ta kysyn­tää ja varsinkin tar­jon­taa voi manip­u­loi­da. Kysyn­tää manip­u­loidaan esim. tuot­tei­den sijoit­telul­la myymälässä tai pakot­ta­mal­la asi­akas kiertämään koko myymälän läpi tehdäk­seen herä­teostok­sia tai tekemäl­lä tar­jouk­sia, joil­la asi­akas saadaan osta­maan mon­ta tuotet­ta vaik­ka tarvit­sisi vain yhden jos sitäkään, tai yleisem­minkin ihan kaikel­la markki­noin­nil­la. Tar­jon­taa voidaan supis­taa, jos myyjän mielestä hin­ta ei ole tarpeek­si korkea; tai pidem­mälle ajat­tel­e­va myyjä voi polkea hin­to­ja, kunnes kaik­ki kil­pail­i­jat ovat lopet­ta­neet, ja sit­ten nos­taa hin­nat halu­a­malleen tasolle ilman kilpailua.

      Vastaa

5. Digituotteissa/palveluissa on kehi­tys viime neljän­nesvu­o­sisadan men­nyt kohti sitä, että yhä suurem­pi osa kokon­aiskus­tan­nuk­sista on itse asi­as­sa muut­tuvia kus­tan­nuk­sia. Tämän vuosi­tuhan­nen alus­sa myyti­in ohjelmis­to­tuot­tei­ta, joiden läh­es koko kus­tan­nus syn­tyi ohjelmis­ton kehi­tyk­ses­tä ja CD-ROMien vai­h­dut­tua verkko­jakelu­un ja lisenssi­palve­limii yhden myyn­nin aiheut­ta­ma lisäkus­tan­nus oli hyvin lähel­lä nollaa.

   Tämän jäl­keen ohjelmis­to- ja sitä lähel­lä ole­vien alo­jen liike­toim­inta­malli on muut­tunut palvelu­iden myyn­niksi. Yhä use­am­min palvelun tuot­ta­ja tuot­taa myös ohjelmis­ton ajopalvelun ja yhä use­am­min ostaa tarvit­ta­van CPU:n ja levyn pil­vipalvelu­na tai datakeskuk­ses­ta. Sil­loin jokainen lisämyyn­ti aiheut­taa tarvet­ta ostaa lisää CPU:ta ja levyä eli syn­tyy marginaalikustannuksia.

   LLM-poh­jaiset AI-sovel­luk­set ovat kas­vat­ta­neet tuotan­tokus­tan­nusten osu­ut­ta sovel­lus­palvelus­ta ker­talu­okkaises­ti. Moni AI-sovel­luk­sia kehit­tänyt yri­tys on luop­unut niiden laa­jem­mas­ta roll-out­ista huo­mat­tuaan ajokus­tan­nusten karkaa­van käsistä.

   Vastaa

6. Jos puhutaan huume­bis­nek­ses­tä, se toimii juurikin markki­noiden mukaan. Huumeet tuo­daan kysyn­nän perus­teel­la. Riskit hin­noitel­laan. Tuotan­nos­ta myyn­ti­in, per­in­tään ja rahan­pe­su­un on käytössä­monkmuo­toinen arvoverkko alihankkijoineen. 

   Jos huume­bisnestä halu­taan vähen­tää, on vaikutet­ta­va kysyn­tään ja tuot­toi­hin. Yhden myyjän tilalle tulee aina uusi, kos­ka rahaa on tarjolla. 

   Suomes­sa huume­poli­ti­ik­ka ei ole juuri kiin­nos­tunut kysyn­nästä eikä kovin paljoa siitä mihin tuot­to päätyy.
   Ikäänkuin päät­täjiä ei edes kiin­nos­ta tutkit­tu tieto ja tehokkaat toimet.
   Sama toki USA:ssa.
   https://www.facebook.com/share/v/1GniTdqxwv/?mibextid=wwXIfr

   Vastaa