Erkki Liikanen kertoo hieman häpeilleen kirjassaan Komissaari, että vastusti EEC-vapaakappasopimusta vuonna 1972. Minäkin vastustin enkä ole koskaan häpeillyt, vaikka kantani EU:hun ja moneen muuhunkin asiaan on muuttunut melkoisesti siitä, mitä ajattelin 1970- ja 1980-luvuilla. Maailma muuttui ja minä sen mukana.
Vastustin aikanaan voimakkaasti keskittävää ”kovaa” kehitystä. Halusin pitää koko maan elinvoimaisena enkä halunnut ihmisiä revittävän juuriltaan – helsinkiläisenä vastustin erityisesti Helsingin kasvua, joka näyttäytyi tuolloin masentavana betonibrutalismina ja kaiken kauniin hävittämisenä. Uskoin, että vapaakauppasopimus tulisi raaistamaan kapitalismia Suomessa, enkä ollut väärässä. Silloin kannatin pehmeitä arvoja ja ajattelin sen ajan sloganin mukaan, että pieni on kaunista.
Meitä näin ajattelevia oli tuolloin paljon ja erityisen paljon heitä oli alkuaikojen vihreissä. Heidi Hautala puhui hallitusta albanisoitumisesta (vertaa hallittu rakennemuutos), Eero Paloheimo seebramallista, jossa kansantaloudessa olisi valkoisia ja mustia raitoja kuin seebralla, Mustat raidat olisivat tehokasta kansantaloutta ja valkoiset raidat tarjosivat rennompaa ja laadukkaampaa elämistä.
Itse olin kirjoittanut vuonna 1979 Yhdessä Osmo Lampisen kanssa kirjan Suomi 1980-luvulla – pehmeän kehityksen tie ‑nimisen kirjan, jossa puhuttiin inhimillisemmän kehityksen puolesta ja varoitettiin maan jakautumisesta A- ja B‑kansalaisiin. Tämä jakoa torjumaan esitettiin kansalaispalkkaa. Ajatukseni kansalaispalkasta oli silloin aika jäsentymätön. Myöhemmin kansalaispalkkaa, negatiivista tuloveroa tai perustuloa koskevat ajatukseni ovat kehittyneet suuntaan, jossa torjutaan ihmisten välisten tuottavuuserojen tuottamaa tuskaa.
(Vaikka sen itse sanonkin, tuo mainittu kirja on yllättävän hyvä, nyt kun luin sen uudestaan.)
Tuossa kirjassa muuten todetaan, että EEC-sopimusta vastustettiin kahdesta aivan eri syystä. Toiset vastustivat Suomen lähestymistä länteen. Me toiset taas vierastimme niitä seurauksia, joka kiristyvästä kansainvälisestä kilpailusta on Suomen sisällä, kun talouden armottomat lait alkaisivat entistä voimaperäisemmin muokkaamaan elämäämme.
Olin tietoinen siitä, että kova kapitalismi tuottaa korkeamman tulotason kuin kannattamani pehmoilu, mutta en pitänyt maksimaalista vaurastumista sen vaatimien uhrausten arvoisena.
Synnyin köyhään maaham
Köyhyyden voittamista pidin sinänsä tärkeänä. Olin syntynyt vuonna 1951 hyvin köyhään maahan. Sen aikainen ostovoimalla korjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli noin kaksi kolmasosaa Intian nykyisestä tasosta. Suomi vaurastui nopeasti niin, että Intian nykyinen elintaso saavutettiin minun tullessa kouluikään. [1]
Lapsuudessani Kotiliesi keräsi kenkiä rajaseudun lapsille, jotta nämä pääsisivät talvellakin kouluun. Kansakoulussa meille opetettiin, että jos ei hampaita harjattaessa ole varaa hammastahnaan jopa päivä, sitä pitäisi kuitenkin käyttää kerran viikossa. Muina päivinä voi harjata suolalla. Silloin oli todellista köyhyyttä ja paljon.
Pelkomme oli aiheellinen
Olimme aikanaan oikeassa kovan kapitalismin vaaroista. Talouden kovat lait ovat esimerkiksi autioittaneet suuren osa Suomea, meillä on satatuhatta tyhjää omakotitaloa. Suuressa osassa Suomea pankit eivät myönnä lainoja peruskorjaukseen, koska kiinteistöillä ei ole vakuusarvoa. Se jos mikä merkitsee toivottomuutta. Yksinäisyys, juurettomuus ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Vaurastuminen ei ole tehnyt meistä onnellisempia.
Tiedämme, että asuinseudultaan pois muuttaneet voivat huonommin kuin ne valmiiksi muuttovoittoalueilla asuneet, joiden ei ole tarvinnut muuttaa.
Silti olen muuttanut täysin käsitykseni kaupungistumiseen. Haluan edistää hyvin kaupunkien kehitystä ja kasvua. Olenko siis takinkääntäjä? Tästä lisää seuraavissa postauksissa.
[1] Nämä laskelman ovat väkisinkin epätarkkoja. Laskelmani perustuu siihen, että vuonna 2023 Intian ostovoimakorjattu BKT oli 12 000 dollaria henkeä kohden ja Suomen 40000 dollaria. Suomen BKT:n volyymi-indeksi henkeä kohden on lähes viisinkertaistunut elinaikanani. Näin laskien Suomen ostovoimakorjattu BKT olisi ollut vuonna 1951 vähän yli 8000 nykydollaria henkeä kohden eli selvästi vähemmän kuin Intian tämän hetkinen 12 000 dollaria. Sen ajan Suomi ja tämän päivän Intia ovat kuitenkin niin erilaisia maita, ettei riidatonta tapaa verrata elintasojen eroa ole olemassa.
Soininvaaaralle kommenttina että Liikanen todennäköisesti pitää hänen EEC-vapaakappasopimuksen vastaisuutta nykään häpeällisenä koska hän toimi Suomen ensimmäisenä EU komisaarina ja oli myös muutaman vuoden ajan Suomen Belgian suurlähettiläänä ja oli jäsenyyden kannalla.
Sosiaalidemokraattien EEC/EY/EU kannoissa tapahtui 19 vuoden jälkeen siis 1992 muutos kun taas Keskustan moni edustaja, jotka olivat kannattaneet vuonna 1972 EEC vapaakauppasopimusta olivat 1990-luvulla jäsenyyttä vastaan. Poliittinen asetelma Suomessa oli mennyt 19 vuoden jälkeen hyvin toisenlaiseen suuntaan. Helsingin Sanomien arkistosta löysin artikkelin vuodelta 1994 jossa haastateltiin Ei ja Kyllä puolen edustajia. Siinä oli Erkki Tuomiojan, joka siis vastusti EEC sopimus 1972, ja Risto Volasen, joka taas kannatti vapaakauppasopimusta 1972, kantoja puolesta ja vastaan. Volanen vastusti EU-jäsenyyttä 1994 (omien sanojensa mukaan jo 1991) ja Tuomioja kannatti jäsenyyttä .Kertooko Liikanen kirjassaan miksi vastusti 1972 EEC vapaakauppasopimusta?Tuomioja perusteli 1994 miksi hän vastusti EEC sopimusta 1972 johtui Euroopan kahtia jaosta ja Volanen näki asian toisinpäin että Euroopan integraatio oli hanke josta Suomi ei voinut jäädä jälkeen. Volanen taas näki 1994 asian toisinpäin eli sen että globaalilla tasolla on mahdotonta tehdä byrokraattisesti keskitetyllä sääntelyä koska maailmantalous kuitenkin globalisoituu. Tuomiojalle taas ETA:ssa Suomi olisi äänetön yhtiömies toisin kuin EU:ssa. Tämä äänettömän yhtiömiehen rooli onkin tällähetkellä Norjalla. Olen tietoinen että Vihreissä oli paljon EU jäsenyydelle vastustusta. Etenkin Tarja Cronberg vastusti jäsenyyttä pitkälti hänen kokemuksista Tanskassa joka oli EU:n jäsen vuodesta 1973. Olen kuullut Heidi Hautalalta että hän vastusti jopa ETA jäsenyyttä koska piti EU jäsenyyttä paljon tärkeämpänä päämääränä.
Olin koulupoika silloin kun EEC-vapaakauppasopimus astui voimaan ja olen kiitollinen siitä että astui. Ymmärsin asioista sen verran että koska Suomi oli vapaakauppaliitto EFTA:n liitännäisjäsen vuodesta 1961 joka siis mahdollisti vilkkaan kaupan muiden EFTA-jäsenten kansa, niin EEC-vapaakauppasopimus tuli käytännössä pakolliseksi sen jälkeen kun Britannia ja Tanska erosivat EFTA:sta ja liittyivät EEC:n täysjäseneksi. Britannia oli Suomen tärkein vientimaa. Suomalaiselle paperiviennille olisi isketty kovat tullit ilman EEC-sopimusta.
EEC-sopimuksen vastustajat kuvittelivat että idänkauppa olisi korvannut Britannian eron EFTA:sta, mutta enpä usko että venäläiset tai puolalaiset tai itäsaksalaiset olisivat ostaneeet paperia Suomelta tai maksaneet siitä kovassa valuutassa mitään. Idänkauppahan oli vastavuoroista, Suomen piti tuoda Neuvostoliitosta samasta arvosta tavaraa kuin mitä sinne vietiin, ja öljyn lisäksi siis huonolaatuista kulutustavaraa sekä joitain raskaita laitteita kuten ydinvoimaloita, sähkövetureita ja hävittäjiä ja muuta armeijan kalustoa.
Keskustapuolueen EU-jäsenyyden vastustus 1990-luvulla johtui pelkästään siitä että jäsenyys heikentäisi maataloustukiaisia tai Suomi ei saisi itse päättää niistä. Suomi sai tosin lisäaikaa jos suostui liittymään rahaunioniin eli Euroon. Ruotsi luopui omista maataloustukiaisista mutta sai säilyttää oman valuutan.
R. Silfverbergille kommenttina tuohon Ruotsin ja Suomen maataloustukiaisista. Ruotsi luopui kansallisista maataloustukiaista jo 1970-luvulla. Yksi syy miksi esimerkiksi Nordek eli Pohjoismaiden talousalue suunnitelma kaatui 1970-luvun alussa johtui siitä että se olisi avannut Tanskan maataloustuotteiden vapaan pääsyn kaikki Pohjoismaihin . Tämä kysymys jakoi Keskustan ja demareiden Nordekin kannattajiin ja vastustajiin. 19 vuotta myöhemmin tilanne oli sama kun Suomi aloitti jäsenyysneuvottelut Euroopan unionissa. Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä että nimenomaan Ahon hallitus neuvotteli EU:n kanssa jäsenyyden muussa tapauksessa jos Suomessa olisi ollut sinipunahallitus olisi Kepu oppositiossa vastustamaaa jäsenyyttä MTK:n kanssa.
“Ruotsi luopui omista maataloustukiaisista mutta sai säilyttää oman valuutan.”
Nämä ovat ajallisesti aivan eri asioita. Vain Tanskalla on virallisesti “lupa” jäädä euron ulkopuolelle, mutta koska kukin maa päättää itse liittymisestään ERM2:een, niin käytännössä maa voi päättää jäädä myös yhteisvaluutan ulkopuolelle.
@Rahul Somani
EU-jäsenyyden kanssa on vähän kuin Naton kanssa: oli hyvä, että puolue, joka potentiaalisesti olisi eniten vastustanut liittymistä, johti neuvottelut ja sitoutui samalla jäsenyyteen. Tämä sattuma on ollut Suomelle suuri onni.
@Silfverberg
Ruotsin liittyninen euroon on vielä vähän monimutkaisempi juttu. Teoriassa Ruotsi oli ainakin ennen Lissabonin sopimusta velvollinen liittymään yhteisvaluuttaan heti, kun sen kansantalous täyttää neljä euro-kriteeriä. Ruotsalaiset ovat tarkasti pitäneet huolen siitä, että muodollisesti nämä eivät ole koskaan täyttyneet yhtä aikaa. Ja EU-komissio on yhtä tarkasti ollut kyseenalaistamatta ruotsalaisten laskuja. Ruotsi ei siis ole koskaan ollut yhteisvaluuttakelpoinen eikä — de jure — ole saanut liittyä, vaikka haluaisikin.
OS: “Vaurastuminen ei ole tehnyt meistä onnellisempia.”
Onnellisuus tuskin on ainoa tavoiteltava asia. Vaurastuminen on esimerkiksi tehnyt meistä terveempiä.
Tämä. Ja ainakin minulle sopii paremmin sähköautoilu kuin Osmon haikailemat Trabantit.
Toisaalta, Trabantteja ei sentään voinut joku sammuttaa internetin kautta hiiren klikkauksella, mikäli ei sattunut pitämään omistajasta. Edustivat siis suurempaa vapauden astetta kuin nykyään valmistettavat autot.
Lisäksi osittain vaurastumisen vuoksi me elämme pidempään. Ehkä emme ole keskimäärin onnellisempia, mutta moni on silti yhä onnellinen ja saa nyt myös nauttia siitä onnesta ennen kuolemaa pidempään kuin aiemmat sukupolvet.
Hyvä että ajatukset ovat muuttuneet terveempään suuntaan!
Jos jonkun asian voi sanoa olevan osa ihmisluontoa, niin pyrkiminen eteenpäin. Olen varsin tyytyväinen siihen, ettei vaikkapa 20000 vuotta sitten päädytty siihen että nyt ollaan kehitytty jo aivan tarpeeksi, kun on työkalut ja tuli ja kaikki ja nyt pitää kohtuuden takia tyytyä siihen mitä ollaan keksitty.
Mielestäni on paitsi henkistä laiskuutta ja pelkuruutta, niin myös suoranaista tyhmyyttä ajatella että meidän pitäisi, tai edes voisimme pysäyttää ajan ja kehityksen. Olemme saaneet perintönä valtavan määrän kumuloitunutta tietoa, teknologiaa ja kulttuurievoluutiota, ja meidä velvollisuutemme on tehdä oma osamme sukupolvien ketjussa.
Erastotenes aleksandrialaiselle kommenttina tuohon Ruotsin euro jäsenyyteen. Ruotsi järjesti kansanäänestyksen eurosta vuonna 2000 ja Tanska vuonna 2003. Ruotsissa tulos oli hyvin selkä suuri enemmistö vastusti euroa. Tanskassa taas tulos oli hyvin tasainen koska Saksan rajakaupalla on vaihtokurssin kohdalla suurempi merkitys Tanskalle. Suomen EU kansanäänestys ei sitotunut Suomea liittymään euroon eikä sitonut Ruotsia. Miksi se sitoi taas Tanskaa? Koska Tanska oli jo vuodesta 1973 silloisen EEC:n jäsen ja Maascrichin sopimus vuodelta 1992 velvoitti euro jäsenyyteen pitkällä aikavälillä kun taas ei velvoittanut vuoden 1992 jälkeen liittyneitä jäsenmaita. Tanska neuvotteli itselleen poikkeuksen Maascrichin sopimukseen. Suomessa Esko Aholla ja Paavo Lipposella oli erilainen näkemys pitäisikö Suomen liittyä euroon vai ei.
Kommenttina lopuksi tähän kommenttiin tuosta NATO jäsenyydestä. SDP ei varsinaisesti koskaan vastustanut puolueenna Naton jäsenyyttä vaan sitoutui ns NATO optioon ja siihen että Suomi liittyy Natoon yhdessä Ruotsin kanssa. Kuten EU jäsenyyden aikana Suomi ja Ruotsi liityvät yhdessä EU:hun. Ainostaan Vasemmistoliitolle Nato jäsenyys oli jakava tekijä keväällä 2022 ja senkin jälkeen ja näyttää olevan tälläkin hetkellä tosin eri muodoissa. Vihreille annan suuret kiitokset siitä että se oli ensimmäinen hallituspuolue joka ilmoitti 30.12.2021 eduskuntaryhmän puheenjohtajan Atte Harjanteen tiedotteella että Suomen pitäisi aloittaa NATO jäsenyysprosessi ja Harjenteen ulostuloon yhtyi myös Kokoomuksen puheenjohtaja Orpo. Perussuomalaiset oli viimeinen oppositiopuolue joka ilmoitti 31.3.2022 että se tukee NATO jäsenyysprosessia. Vasemmistoliitolle NATO:n jäsenyys oli sama kuin Kepulle EU jäsenyys tosin eri perusteluin.
Kyllä EU-sopimus velvoitti Ruotsia liittymän rahaunioniin, mutta kansanäänestyksen jälkeen Ruotsi päätti manipuloida valuuttakurssia niin, ettei maan muodollisesti kelvannut rahaliittoon. Eu taas hyväksyi tämän puliveivauksen.
Soininvaaralle kysymys oliko Vihreän liiton valtuuskunta yksimielinne kun se päätti kannattaa euroon liittymistä? Olen ymmärtänyt että Vihreät olivat jakautuneet niin EU jäsenyys kysymyksessä ja euroon liittymisestä ennen kansanäänestystä.
Vihreät eivät ole autoritäärisesti johdettu puolue, joten ei se olut yksimielinen, mutta enemmistö oli selvä.
Tanskan kruunu on sidottu kiinteällä kurssilla euroon eli on käytännössä näennäisvaluutta.
R. Silfverbergille kommenttina tuohon Tanskan kruunun kurssin kiinnittämisestä euroon. Tanska päätti jo 1982 sitoa kruunu Saksan markkaan ja vuodesta 1999 kruunu on sidottu Euroopan valuuttakurssijärjestelmän II vaiheeseen. Ruotsi jäi tämän valuuttakurssijärjestelmän ulkopuolelle. Kuten aiemmin totesin Soininvaaralle että Tanskan liittyminen euroon oli sitova Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin jälkeen vuonna 1992. Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin vasta 1995. Esko Aholla ja Paavo Lipposella oli erilainen tulkinta sitooko EU jäsenyys myös liittymään EMU:uun. Tämä oli myös jakava tekijä Keskustan, Kokoomuksen ja demareiden välillä Ahon ja Lipposen I hallituksessa. Soininvaaralle kommenttina että eikös Vihreät vastusti euroon liittymistä ensimmäisestä vaiheessa? Tämä kysymys on ollut kiistanalainen kysymys jo 30 vuotta.
Vihreät kannattivat Suomen liittymistä euroon. Kn Vihreän liiton valtuuskunta päätti tästä kannastaan, Euron kannatus lisääntyi Suomessa kymmenellä prosentilla.
Syy tähän oli varsin selkeä, EU-kansanäänestys tuskin olisi tuottanut myönteistä tulosta, jos ihmisille olisi suoraan sanottu että se tarkoittaa euroon liittymistä.
Nimimerkki Yamalle kommenttina että eurosta päätettiin vasta 1998 eli 4 vuotta kansanäänestyksen jälkeen.
Aika monet tiesivät että se tarkoittaa sitä. Yritys sitoa markka kiinteästi ECU:un 1990 ja miten se meni pieleen oli monella muistissa, mutta tiedettiin myös että yhteisvaluutta ei synny hetkessä vaan on siirtymäaika. En muista minä vuonna markka lopulta sidottiin Euroon oliko se 2001 vai 2002 mutta yli 5 vuotta EU-jäsenyyden toteutumisen jälkeen, ja ylipäänsä piti valtiolla olla taloudellisia edellytyksiä että euro voidaan ottaa käyttöön. Monella itä-Euroopan maalla ei ole vieläkään euro käytössä.
Suomen rahayksikkö muuttui ECUksi vuonna 1999. Setelit korvattiin euroseteleillä vuonna 2002.
Niin. Tällöin ilmoitettiin että EU-kansanäänestys oli ollut myös eurokansanäänestys, ja euron käyttöönotto oli välttämätöntä. Tämä tuli suurimmalle osalle äänestäjistä yllätyksenä.
“Kuten aiemmin totesin Soininvaaralle että Tanskan liittyminen euroon oli sitova Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin jälkeen vuonna 1992. ”
Tanskalla ja Britannialla oli poikkeus jäädä rahaliiton ulkopuolelle. Britit menivätkin sitten ihan omille teilleen. Se että jollain maalla olisi velvollisuus liittyä euroon edustaa kyllä aika neuvostohenkistä ajattelua. Varsinkin kun rahaliitto näyttää toimivan sitä huonommin mitä laajempi se on.
Parin viikon päästä Bulgaria liittyy euroon ja ei voi muuta kuin kysyä, että mikä voisi mennä pieleen. Aika paljon kertoo se että Bulgaria haluaa euroon mutta Ruotsi ja Puola eivät.
Tanskahan on oikeastaan Eurossa, vaikka ovatkin säilyttäneet ne kooomiset kuninkaallisten kuvat seteleissä. Ei mitään valuuttapoliittista itsenäisyyttä.
Tanskalla nimenomaan on valuuttapoliittinen autonomia. Se vain ei tällä hetkellä käytä sitä, vaan seuraa täysin Euroopan keskuspankin toimia omilla toimillaan. Jos euro lähtisi ei-toivottuun suuntaan, Tanskalla olisi mahdollisuus helposti irtaantua Euroopan vaihtokurssimekanismista ja sitoa valuuttansa johonkin muuhun valuuttaan, ellei halua laittaa valuuttaansa kellumaan.
Soininvaaralle kommenttina että Ruotsissa käydään tällä hetkellä keskustelua pitäisikö euro ottaa käyttöön vai ei. Se johtuu kruunun liian heikosta arvostaa.